Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2018

10 JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 4. JOULUKUUTA 2017 – 28. TAMMIKUUTA 2018 57. VUOSIKERTA MITÄ PUNAISESSA LYHDYSSÄ OIKEIN TAPAHTUU? Lue, jaa, kommentoi: jylkkari.fi facebook.com/jylkkari twitter.com/jylkkari ASEKSUAALI KERTOO KAIKKI EIVÄT TAHDO KUKSIA INSTAGRAMIN SENSUURI TISSIKUVAT KATOAVAT MIESTEN VÄLINEN YSTÄVYYS VAIKENEMINEN ON MYYTTI SEKSIÄ RAKKAUTTA, YSTÄVYYTTÄ, YKSINÄISYYTTÄ JA RAKKAUS SYTTYY YLIOPISTOLLA KOLME PARIA MUISTELEE
V iime viikolla Twitterissä kohistiin Keskisuomalaisen päätoimittajan Pekka Mervolan kolumnista, jossa hän kirjoitti vihreiden puheenjohtajan Touko Aallon kannatuksesta. Mervola spekuloi kannatuksen laskun johtuvan osittain Aallon ”tyttöystävän” (kyllä, ”päätoimittaja” Mervola käytti lainausmerkkejä) Iris Flinkkilän levottomista seksipuheista. Flinkkilä on vihreiden nuorten viestintäsuunnittelija. Jälkeenpäin kävi ilmi, että levottomilla seksipuheilla Mervola viittasi muun muassa Helsingin Sanomien Nytliitteen juttuun, jossa Flinkkilä puhui seksipositiivisuudesta. Seksipositiivisuuden ytimessä on Nytin artikkelin mukaan ajatus siitä, että jokainen saa panna niin paljon kuin huvittaa. Seksiä saa harrastaa ensitapaamisella ja monen kumppanin kanssa. Seksi nähdään arkisena kanssakäymisen muotona, joka tuntuu kivalta. Ei seksiä silti ole pakko harrastaa tuntemattomien kanssa tai ollenkaan, jos ei halua. Ei ole häpeä tai jonkinlainen epäonnistuminen, jos ei ole viimeistään yläasteen loppuun mennessä ”tehnyt sitä”. Seksipositiivisuus tarkoittaa vapautta toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan juuri sillä tavalla kuIn itsestä tuntuu hyvältä. NUOREMMAN SUKUPOLVEN keskuudessa seksipositiivisuus on yleistä, vaikka heistäkin löytyy huorittelijoita ja paheksujia. Mervolan kirjoituksen perusteella seksipositiivisuus ollaan valmiita Lisää levotonta seksipuhetta, kiitos tuomitsemaan hyvinkin näkyvistä julkisista asemista. Jos televisiosarja Sinkkuelämää ilmestyisi nyt, se ei enää kohauttaisi avoimella puheellaan seksistä. Nykyään on normaalia istua kavereiden kanssa keittiön pöydän ääressä ja vaihtaa kokemuksia siitä, millainen viime viikonlopun pano oli. Nuorten aikuisten rennompi ja vapaampi suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen näkyy myös siinä, että parisuhteen käsitys on avartunut. Yhä useammin kuulen ihmisistä, jotka elävät avoimessa tai polyamorisessa suhteessa. Ihmisillä ei ole enää samanlaista tarvetta määritellä tietyn termin kautta omaa eroottista tai romanttista suhdettaan. Tärkeintä ovat ihmisten väliset sopimukset, eivätkä ne kuulu kenellekään muulle. TÄSSÄ JYLKKÄRIN numerossa käsitellään sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyviä asioita useasta eri näkökulmasta. Useampi teema jäi kuitenkin vielä käsittelemättä, sillä ei ole vain yhtä tapaa ilmentää sukupuolta, toteuttaa seksuaalisuuttaan tai olla parisuhteessa. Pääsääntöisesti kaikki, mikä tapahtuu täysivaltaisten aikuisten kesken heidän omalla suostumuksellaan, on ok. Riippumatta siitä, miten muut elävät elämäänsä tai aiheuttaako se paheksuntaa keski-ikäisissä tai jumalissa. Seksissä ei ole mitään hävettävää ja siitä on voitava puhua ilman, että puheet leimataan levottomiksi. Onhan nyt sentään vuosi 2017. Jaana Kangas paatoimittaja@jylkkari.fi TÄRKEINTÄ OVAT IHMISTEN VÄLISET SOPIMUKSET, EIVÄTKÄ NE KUULU KENELLEKÄÄN MUULLE. WWW.SOHWI.FI SOHWI’ S STUDENT BURGERS! beef, chicken & vegan 9,90€ kpl Vaasankatu 21 JYVÄSKYLÄ SOHWILLA TAPAHTUU: 15.12. PIKKUJOULUT GROOVEIMMAT JOULULAULUT LET’S EPPELIN DUO VAIN VOIMASSA OLEVALLA OPISKELIJAKORTILLA! MYÖS MUITA HYVIÄ OPISKELIJATARJOUKSIA TULE TSEKKAAMAAN!!! ASEMAKATU 4 ma–pe 10–19, la 10–17 Saat alennuksen, kun näytät kuvan mainoksesta. Tarjous on voimassa 31.12.2017 saakka. www.uff.fi (Myymälä täynnä Vintagea) Jyväskylä goes Vintage! -30% Näytä kuva mainoksesta myymälässä, saat alennuksen kertaostoksesta! Pääkirjoitus 2 Jyväskylän ylioppilaslehti 10/2017 Jylkkäri toivottaa kaikille lukijoilleen Hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta 2018!
Kolmonen TULE TEKEMÄÄN KANSSAMME JYLKKÄRIÄ! Jylkkärin avustajapalaveri järjestetään lehden ilmestymistä seuraavana tiistaina Kulttuuriravintola Ylä-Ruthin kabinetissa klo 16-18. Mitään aiempaa kokemusta emme edellytä, vaan olemme paikalla auttaaksemme mahdollisimman monia luomaan itse kaupunkiin lehden, jota opiskelijat haluavat tehdä ja lukea. ti 9.1. ti 30.1. ti 27.2. SEURAAVAT AVUSTAJAPALAVERIT ILMOITUKSET Valto Merta: 044 9880 408 valto.merta@jylkkari.fi Jylkkärin kevään 2018 ilmestymispäivät: 29.1. 26.2. 26.3. 23.4. JYLKKÄRIN TOIMITUS Ylioppilastalo Ilokivi Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Päätoimittaja: Jaana Kangas paatoimittaja@jylkkari.fi p. 045 137 1957 Toimittaja: Laura Kangas toimittaja@jylkkari.fi p. 050 353 3362 Kuvaaja-graafikko: Aleksi Tolppi sivari@jylkkari.fi p. 050 353 2676 Kannen kuva: Laura Kangas Painos: 6000 kpl Painopaikka: BotniaPrint Oy, Kokkola www.botniaprint.fi ISSN 2341-7218 (painettu) ISSN 2341-7226 (verkkojulkaisu) Ei enää pelkkää pornoa EROTIIKKALIIKKEET EIVÄT enää ole suttuisia setämiesten pornokauppoja. Seksuaaliterveyskauppa Antishopin omistaja Tapio Ruppa kertoo, että liike on nykyisin aivan erilainen kuin 90-luvun alussa. ”Silloin suurin osa asiakkaista oli miehiä. Pornolehdet oli sijoitettu heti ovensuuhun.” 90-luvulla Antishop muutti Kauppakadulta Gummeruksenkadulle ja muokkasi konseptiaan tarkoituksenaan kasvattaa naisasiakkaiden osuutta. Nykyään liikkeen asiakkaista jo 70 prosenttia on naisia. Kuten seksuaaliterveyskauppa-sana kertoo, Antishopin tuotteet eivät ole pelkkiä sänkypuuhia varten. Kysyntää löytyy esimerkiksi liukuvoiteelle, joka toimii myös arpien hoidossa. Jopa lääkärit ja gynekologit saattavat ohjata potilaansa Antishoppiin. Laura Kangas ”(TOUKO AALLON) NYKYISEN ”TYTTÖYSTÄVÄN” IRIS FLINKKILÄN LEVOTTOMAT SEKSIPUHEET HÄMMENTÄVÄT IHMISIÄ.” Päätoimittaja Pekka Mervola Keskisuomalaisessa 27.11.2017 JYLKKÄRIN GALLUP KYLLÄ KANSA TIETÄÄ. Miten määrittelet seksin? SEKSI. Seksi on sanana yksinkertainen, mutta käsitteenä se on yllättävän moniulotteinen. ”Seksi tarkoittaa minusta läheisyyttä kahden ihmisen välillä. Se on aika yksinkertainen juttu. Tarkoitan läheisyydellä sekä henkistä puolta että fyysisyyttä. Seksiin myös kuuluu mielestäni vahvasti tunteet.” Vilma Mäki Suomen kieli ”Mielestäni seksiin liittyy ylipäätään läheisyys, se ei ole pelkästään yhdyntää niin kuin moni saattaa ajatella. Se ei vaadi fyysistä kosketusta, jonka tarkoitus on vain tuottaa mielihyvää. Se alkaa siitä hetkestä, kun menee toisen lähelle ja tekee selväksi, että haluaa tuntea läheisyyttä.” Terhi Lappalainen Viestintä ”Itse hahmottaisin seksin vapautena. Se on vapautta fyysisesti ilmaista itseään yksin tai yhdessä, ja toisaalta myös henkinen läheisyys kytkeytyy siihen. Tämä tietysti vaatii sen, että jokainen osapuoli kokee vapaudekseen, että voi siinä hetkessä toteuttaa itseään niin kuin haluaa.” Heikki Saira Englanti teksti ja kuvat Reetta Multanen 3 Jyväskylän ylioppilaslehti 10/2017
Uutiset 4 Jyväskylän ylioppilaslehti 10/2017 Testaaja saa postissa paketin, jossa on välineet virtsanäytteen ottamiseen ja näytteen lähettämiseen. Mukana tulee myös ohjeet. S eksitautitartuntaa epäilevä YTHS:n asiakas kirjautuu ensin verkkopalveluun ja täyttää itsearviointilomakkeen. Lomakkeen perusteella hänelle lähetetään etätestauspaketti. Paketin saavuttua otetaan ohjeiden mukaisesti virtsanäyte, joka postitetaan pakkaukseen merkittyyn laboratorioon. Vastauksen saapumisesta tietoturvalliseen verkkopalveluun ilmoitetaan tekstiviestitse. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön terveyspalvelupäällikkö Hanna Kari kertoo, että seksitautien etätestinäytteitä on otettu yli 15 000 kappaletta sen jälkeen, kun YTHS aloitti etäpalvelun tarjoamisen. Opiskelijoille maksuton etätestaus otettiin käyttöön, jotta testaukseen hakeutumisen kynnys madaltuisi. Tavoitteena oli myös saada testattaviksi huonosti tavoitettavia ryhmiä, joista merkittävin on nuoret miehet. Positiivisia klamydianäytelöydöksiä oli etäpalvelun ensimmäisinä kuukausina miehillä lähes kahdeksan prosenttia. Perinteisten vastaanotolla otettujen positiivisten näytteiden määrä oli ollut 4,6 prosenttia. ”Nuoret miehet ovat löytäneet palvelun hyvin. Heidän kohdallaan positiiviset klamydianäytteet ovat tasoittuneet keskimäärin hieman yli viiteen prosenttiin. Nuorten miesten kohdalla on ollut myös tärkeää saada etätestaus kontrollinäytteen ottamiseen”, Kari sanoo. Positiivisen löydöksen jälkeen määrätään antibiootti ja lääkityksen jälkeen otetaan uusi etänäyte. KOSKA ETÄPALVELUT ovat opiskelijoille entuudestaan tuttuja ja he ovat tottuneita mobiilipalvelukäyttäjiä, palvelu löydettiin Karin mukaan heti sen tultua tarjolle. Syyt juuri klamydiaja tippuritestin tarjoamiseen ovat Karin mukaan selkeät. Postitse klamydian jäljille ETÄTESTAUS. YTHS on tarjonnut seksitautien etätestausta opiskelijoille kahden vuoden ajan. Näytteitä on sinä aikana annettu jo yli 15 000 kappaletta. teksti Kiira Kolehmainen kuva Laura Kangas NUORET MIEHET OVAT LÖYTÄNEET PALVELUN HYVIN. ”Klamydiatartunnat ovat yleisimpiä nimenomaan 20-30 -vuotiailla. Koska myös tippurinäytteen voi ottaa virtsasta, testataan se samalla. Sekä klamydiaettä tippuritartunta ovat luotettavasti havaittavissa jo pian tartunnan jälkeen. Tässä vaiheessa HIV-ja kuppatartunnat eivät ole edes labratoriokokein luotettavasti havaittavissa”, Kari perustelee. Itsearvioinnin perusteella opiskelija kutsutaan tarvittaessa myös laboratorionäytteenottoon. Kari täsmentää, että klamydia ja tippuri voivat tarttua myös suun alueelle, jolloin ne eivät näy virtsatesteissä. Suojaamattomassa suuseksissä klamydiaja tippurinäytteet on otettava suun alueelta, jolloin saada varmuus siihen, ettei klamydia ja tippuri ole tarttunut suun alueelle. Nämä näytteet otetaan tällä hetkellä laboratoriossa. Käynnillä halutaan opastaa turvalliseen seksin harrastamiseen myös nielun ja peräaukon osalta. Tartunnan paikantaminen tiettyyn ruumiinosaan on oleellista myös siksi, että antibioottilääkitys eroaa tartunta-alueen mukaan. Infomaatiota annetaan myös etäpalvelussa. KARI MUISTUTTAA, että lisääntymisterveyden kannalta klamydian ajoissa toteaminen on etenkin naisten kohdalla tärkeää, sillä se on usein oireeton ja voi hoitamattomana aiheuttaa munanjohtimen vaurion ja aiheuttaa lapsettomuutta. ”Huolimatta luotettavista testausmenetelmistä sekä yksinkertaisesta kerta-annoshoidosta, klamydiatartuntojen määrää ei ole saatu laskuun Suomessa. Vuosittain ilmoitetaan yli 13 000 uutta tartuntaa THL:N tartuntatautirekisteriin.Tartuntojen löytämisessä ja hoitamisessa on siis työstämisen varaa.” Kari määrittelee. ETÄTESTINÄYTTEIDEN onnistuneisuutta seurattiin Karin mukaan YTHS:ssa palvelun auettua noin vuoden ajan. ”Epäonnistuneina palautuneita näytteitä tuli todella vähän.” Opiskelijoiden vastuullisuus seksin harrastajina ilmenee Karin mukaan nimenomaan siinä, että suojautumisen pettäessä hakeudutaan testattavaksi ja estetään mahdollisen tartunnan leviäminen. Karin mukaan vaikuttaa kuitenkin siltä, että suuja peräaukkotartuntojen suhteen suojautuminen tai tietoisuus siitä on epävarmempaa. YTHS:n tarkoituksena on Karin mukaan tarjota palveluiden kautta infoa myös suuja peräaukkotartunnoista, vaikka etätestausmahdollisuutta ei tähän vielä ole. YTHS:n seksitautien etätestien palveluntarjoaja on Yhtyneet Medix Laboratoriot Oy, jonka Telelab.fipalveluportaalin kautta etätestaus tapahtuu. Yrityksen digipalveluista vastaava Piia Kalliokoski kertoo, että palveluvalikoimaan on kehitteillä nieluja peräaukkonäytteenottomahdollisuus. ”Seksitaudeista ainakin klamydia ja tippuri voivat levitä suojaamattomasta suuja peräaukkoseksistä. YTHS:n Telelabpalvelussa ei toistaiseksi ole tällaista etänäytteenottomahdollisuutta,” Kalliokoski kommentoi. SEKÄ KLAMYDIAETTÄ TIPPURITARTUNTA OVAT LUOTETTAVASTI HAVAITTAVISSA JO PIAN TARTUNNAN JÄLKEEN.
5 Jyväskylän ylioppilaslehti 10/2017 SEKSITAUDIT z Suomessa todettiin vuonna 2016 yhteensä 14 321 klamydiatartuntaa. Tänä vuonna tartuntoja on todettu noin 12500. z Tippuritartuntoja oli vuonna 2016 koko maassa 416. Tänä vuonna tartuntoja on ollut tähän mennessä yli 500. z Vuoden 2016 tilastossa suurin osa klamydiatartunnoista, yli 5900 tartuntaa, löytyi 20-24-vuotiailla. z Tippuritartuntoja oli viime vuonna eniten 25-29-vuotiailla, joilla niitä todettiin 86 kappaletta. LÄHTEET: TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN LAITOKSEN TARTUNTATAUTIREKISTERIN TILASTOTIETOKANTA Testaus sujuu helposti ja nopeasti ETÄTESTIN KOTIINSA tilannut jyväskyläläinen 30-vuotias opiskelija piti testiä yksikertaisena ja nopeana formaattina. Häntä kuitenkin kiinnosti, kuinka kauan virtsanäyte säilyy näyteputkilossa. Hän päätti kysyä asiaa YTHS:n verkkoneuvontapalvelussa. ”Vastauksessa luki, että virtsanäyte säilyy vaikka näyte olisi useamman päivän matkalla. Katsoin netistä ohjevideon ja toimin etätestauspaketin ohjeiden mukaan,” hän kommentoi. Koska oli syytä epäillä myös nielutartuntaa, haastateltavan täytyi kuitenkin asioida myös YTHS:n laboratoriossa. ”Tuntui vähän turhalta lähettää virtsanäyte postitse ja mennä kuitenkin vielä labraan antamaan nielunäyte,” hän sanoo. Molemmista testeistä tuli haastateltavan mukaan nopeasti vastaukset, jotka olivat hänen helpotuksekseen negatiiviset. Kiira Kolehmainen Pariterapia osuu hermoon PARITERAPIA SAATTAA pariskunnat samalle aaltopituudelle – kirjaimellisesti, kertoo Jyväskylän yliopiston tuore väitöstutkimus. Psykologian maisteri Anu Karvonen tutki väitöskirjassaan pariskuntien hermostojen synkroniaa eli sitä, miten samankaltaista ja samanaikaista osallistujien sympaattisten hermostojen viriäminen oli. Sympaattinen hermosto aktivoituu usein tunteita koettaessa. Pariskuntien hermostojen toimintaa mitattiin paripsykoterapian istuntojen aikana. Tutkimuksessa havaittiin, että terapian alussa pariskuntien hermostojen synkronia oli kaikkein matalinta. Se kuitenkin kasvoi selkeästi terapian edetessä. Korkeampi synkronia myös lisäsi terapian asiakkaiden hyvinvointia. Etenkin naisten hyvinvointi kasvoi, kun puolisoiden sympaattisten hermostojen toiminta samankaltaistui. Väitöskirjan väitöstilaisuus järjestettiin lauantaina 2.12. Laura Kangas Liikunnalle halutaan sukupuolineutraalit pukuhuoneet USEAT AINEJÄRJESTÖT haluavat sukupuolineutraalin pukuhuoneen L-rakennuksen liikuntatiloihin. Kirjallisuuden ainejärjestö Corpuksen alullepanemaan aloitteeseen on yhtynyt 12 muuta ainejärjestöä. Myös JYYn sosiaalivaliokunta tukee aloitetta. Tällä hetkellä L-rakennuksen tiloissa on vain erilliset miesten ja naisten pukuhuoneet. Sukupuolineutraali pukuhuone olisi tarkoitettu niille opiskelijoille, jotka eivät sukupuoli-identiteettinsä takia koe miesten tai naisten pukuhuonetta turvalliseksi. Tällaisia opiskelijoita voivat olla esimerkiksi sukupuolenkorjausprosessia läpikäyvät transsukupuoliset, jotka saattavat miesten ja naisten pukuhuoneissa joutua katseiden kohteeksi ja kokea kyseenalaistusta siitä, kuuluvatko he valitsemaansa pukuhuoneeseen. Aloitteen mukaan vaikeat sosiaaliset tilanteet pukuhuoneissa voivat johtaa siihen, ettei osa opiskelijoista halua käydä ryhmäliikuntatunneilla tai kuntosalilla ollenkaan. L-RAKENNUKSELLA ON miesten ja naisten pukuhuoneiden lisäksi olemassa pienempiä pukuhuoneita. Ne voitaisiin JYYn sosiaalivaliokunnan mukaan muuttaa sukupuolineutraaleiksi. Sukupuolineutraaliin pukuhuoneeseen voitaisiin myös järjestää erillisiä sermikoppeja, joissa vaatteet voisi vaihtaa yksityisesti. Lopullisesta toteutustavasta päättää kuitenkin yliopisto, mikäli pukuhuone päätetään järjestää. Sukupuolineutraali pukuhuone olisi kaikille avoin sukupuoli-identiteetistä riippumatta. Naisten ja miesten pukuhuoneet säilyisivät ennallaan. Ainejärjestöt voivat vielä liittyä mukaan aloitteeseen 12. joulukuuta saakka. Sen jälkeen Corpus ja JYYn sosiaalivaliokunta vievät aloitteen eteenpäin yliopiston johdolle. Laura Kangas teksti Kiira Kolehmainen kuva Laura Kangas
Seksuaalisuus 6 Jyväskylän ylioppilaslehti 10/2017 Kaikkihan tekevät ”sitä” ASEKSUAALISUUS. Seksi ja seksuaalisuus ovat merkittävä osa identiteettiä ja elämää. Mutta entä ne, joita seksi ei oikeastaan kiinnosta? Jyväskyläläinen Elli tajusi olevansa aseksuaali, kun hän löysi sanan internetin keskustelupalstalta. teksti Veera Sinervo kuva Laura Kangas ASEKSUAALISUUS z Aseksuaalisuus on seksuaalinen suuntaus, jossa ihminen ei tunne lainkaan, tai tuntee vain vähän seksuaalista vetovoimaa toisiin ihmisiin. z Aseksuaalisuudessa usein erotetaan seksuaalinen ja romanttinen vetovoima toisistaan. z Jos aseksuaali tuntee ihastusta ja tahtoo esimerkiksi parisuhteen, hän on romanttinen. Jos aseksuaali ei tunne romanttista vetoa, hän on aromanttinen. z Jyväskylän Seta ry. järjestää kuukausittain vertaistuellisen keskusteluryhmän tapaamisia ihmisille, jotka kokevat olevansa aseksuaaleja tai pohtivat, voisiko kyseinen termi kuvata heitä. KIRJALLISUUSSUOSITUS: JULIE SONDRA DECKER, THE INVISIBLE ORIENTATION: AN INTRODUCTION TO ASEXUALITY K ymmenisen vuotta sitten Elli , 39, törmäsi internetin keskustelupalstalla uuteen sanaan: aseksuaalisuus. Jokin kolahti heti. Hän googlasi sanan ja löysi määritelmän: aseksuaali ihminen kokee erittäin vähän tai ei lainkaan seksuaalista viehätystä muita ihmisiä kohtaan. “Se oli sitten siinä. Tuollainen mä oon.” Määritelmä puki sanoiksi sen, miten Elli koki seksuaalisuutensa, ja antoi pohjan omalle identiteetille. Hän ei ollutkaan yksin. ”Oli tosi vapauttavaa löytää se oma suuntautuminen. Tuntui, että voi vaan istua ja hengittää. Ei tarvinnut enää tietoisesti yrittää täyttää jotain normia.” Myöhemmin hän mietti, että olisi luultavasti tunnistanut aseksuaalisuutensa jo nuorempana, jos olisi tiennyt, että hänen kaltaisilleen ihmisille on olemassa jokin sana. NYT ELLI puhuu kokemuksistaan rauhallisella, itsensä tuntevan ihmisen äänellä. Hän kertoo, että tiesi jo ala-asteen loppupuolella olevansa erilainen, kun muut luokkalaiset alkoivat ihastua toisiin ihmisiin. Erilaisuus on kuitenkin suhteellista. ”En mä koko ajan ihmisten parissa ajattele, että olisin jotenkin erikoinen tai erilainen. Siksi tuntuu hassulta, että seksuaalisuus nousee niin isoksi asiaksi siinä, miten ihmiset näkevät sut.” Seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden monimuotoisuuteen erikoistuneen psykologi-psykoterapeutti Aleksi Jalavan mukaan aseksuaalisuus on niin sanottu sateenvarjokäsite, joka pitää sisällään laajan kirjon identiteettejä ja elämisen tapoja. VALLITSEVASSA yhteiskunnallisessa normissa romanttinen ja seksuaalinen vetovoima liitetään usein tiiviisti yhteen. Parisuhde ilman seksiä katsotaan usein vajaaksi ja myös seksuaalinen suuntautuminen määritetään usein nimenomaan seksikumppanin kautta. Aseksuaali ihminen sen sijaan määrittelee usein erikseen seksuaalisen ja romanttisen suuntautumisen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vaikka ei ole seksuaalisesti kiinnostunut, voi silti ihastua – ja päinvastoin. Voi siis olla romanttinen tai aromanttinen. ”Se on vähän niin kuin ruoka ja juoma. Sä voit syödä, mutta ei sun oo pakko juoda”, Elli naurahtaa ja lisää perään, että myös aseksuaali voi olla esimerkiksi homo-romanttinen. Aseksuaalille, joka kokee romanttista vetovoimaa ja toivoo parisuhdetta, läheisyys on tärkeä asia siinä missä muillekin. Ellin mielestä kysymykset läheisyyden merkityksestä ovat huvittavia. Hän muistuttaa, että romanttisuus ei ole rakkauden ja läheisyyden ainoa muoto. “Ei ole vain yhtä tiettyä tapaa. Mäkin tunnen esimerkiksi ystävien kanssa paljon läheisyyttä, ja se on myös tärkeää.” ASEKSUAALISUUS kyseenalaistetaan usein. Seksuaalisuus ja seksuaalinen suuntautuminen liitetään perinteisesti toimijuuteen, joten olematon tai vähäinen seksuaalinen kiinnostus on vaikea käsittää omana seksuaalisena suuntautumisenaan. Jalava selventää asiaa tutkimuksessa käytetyllä Stormin nelikentällä, joka kuvaa seksuaalisen suuntautumisen homoja heteroeroottisten voimien suhteena. SE ON VÄHÄN NIIN KUIN RUOKA JA JUOMA. SÄ VOIT SYÖDÄ, MUTTA EI SUN OO PAKKO JUODA.
7 Jyväskylän ylioppilaslehti 10/2017 Kolumni T oimittajana olen monta kertaa houkutellut ihmisiä haastateltavikseni toteamalla, että aihe herättää varmasti keskustelua. Myös lukuisissa istumissani toimituskokouksissa juttuideoita on myyty ja ostettu samaan lauseeseen nojaten. Juttu on siis tekemisen arvoinen, jos se herättää keskustelua. Vai onko? Keskustelua tässä maailmassa riittää, ja liian suuri osa siitä perustuu väärinymmärryksille, mutulle ja huolimattomasti selvitetyille faktoille, joita joskus valheiksikin kutsutaan. Helsingin Sanomat tuli noin vuosi sitten herättäneeksi keskustelun siitä, kuinka hulluksi maailma on mennyt, kun lapsia ei enää saa kutsua koulussa tytöiksi tai pojiksi. Tästä ei tietenkään ollut oikeasti kyse, vaan jutussa kerrottiin peruskoulujen tasa-arvosuunnitelmasta ja sukupuolitietoisesta kasvatuksesta. Oli miten oli, yleisö tuohtui – suurimmaksi osaksi pelkän otsikon perusteella. VÄÄRINKÄSITYKSIÄ TASA-ARVOSUUNNITELMAN sisällöstä on yritetty korjata jo vuoden ajan, mutta aihe aiheuttaa edelleen ahdistusta. Jokin aika sitten asiaan otti julkisuudessa kantaa arvovaltainen lastenpsykiatri. Hän koki tarpeelliseksi muistuttaa, että ”pojilla on munat ja tytöillä pimppi”. Kiitos. Muistutuksen seurauksena osa ihmisistä luulee nyt, että sanojen ”tyttö” ja ”poika” käyttämisen lisäksi sukupuolitietoiset kasvattajat yrittävät kieltää sukupuolielimetkin. Tuttu bloggari tarttui aiheeseen. Hän nosti kirjoituksessaan ”pippelit ja pimpit kunniaan” veisaten jo tutuksi tullutta virttä ihmisten oikeudesta sukupuoleen. Tekstiä kiiteltiin vuolaasti. Kirjoittaja oli onnistunut sanoittamaan sen, mitä lukijat olivat jo pitkään aiheesta ajatelleet. Eräs kertoi pohtineensa, voiko hän enää rakastella puolisonsa kanssa, jos sukupuolet kielletään. VIELÄ KERRAN: Ei, tasa-arvosuunnitelmassa ei ole kyse siitä, että sukupuolten tai sukupuolielinten olemassaolo oltaisiin kieltämässä. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että vältetään ohjaamasta lapsia perinteisen sukupuolikäsityksen mukaisiin rooleihin. Ja mitä tulee aikuisten maailmaan, jokainen, riippumatta siitä, millä substantiivilla hänen sukupuoleensa viitataan tai ollaan viittaamatta, voi rauhassa rakastella puolisonsa kanssa jatkossakin. Tiedän bloggarin fiksuksi tyypiksi. Jälkikäteen hän itsekin totesi tietävänsä, ettei sukupuoliin viittavia sanoja oikeasti kukaan kiellä. Jäin miettimään, mikä oli tekstin tavoite. Mitä siinä vastustettiin? Kieltoja, jotka olisivat hölmöjä, jos ne olisivat totta? Ehkä tarkoitus oli herättää keskustelua. Valeuutisista ja trolleista puhutaan juuri nyt paljon ja hyvä niin. Samalla voitaisiin pohtia, mitä seurauksia on sillä, että keskustelun herättäminen riittää hyvän blogikirjoituksen, kolumnin tai muun julkisen tekstin kriteeriksi, väärinkäsityksistä viis. Elina Rantalainen Barrikadeilla pimppien ja pippelien puolesta ERÄS KERTOI POHTINEENSA, VOIKO HÄN ENÄÄ RAKASTELLA PUOLISONSA KANSSA, JOS SUKUPUOLET KIELLETÄÄN. Jos heteroerotismi esiintyy ihmisessä vahvana ja homoerotismi matalana, hän on hetero. Jos voimat esiintyvät päinvastaisesti, hän on homo. Biseksuaalisuudessa molemmat voimat esiintyvät vahvana, ja aseksuaalisuudessa puolestaan sekä heteroettä homoerotismi esiintyvät matalina. Jalava painottaa, että aseksuaalisuuden ytimessä ei yleisen luulon mukaan ole itse seksin harrastaminen, vaan nimenomaan ihmisten oma kokemus seksuaalisuudestaan ja mieltymyksistään. ”Aseksuaali ihminen saattaa harrastaa seksiä ympäristön paineesta tai sen takia, että on parisuhteessa ja luulee, että kuuluu harrastaa seksiä esimerkiksi toista miellyttääkseen”, hän selventää. ASEKSUAALISUUDEN ASEMA vakavasti otettavana seksuaalisuuden muotona on Suomessa vielä alkutekijöissään. Aseksuaalisuuden määrittelyyn ja tunnustamiseen vaikuttaa merkittävästi yhteiskunnan heteroja seksuaalis-normatiivisuus. Seksi käsitetään kiinteänä osana hyvää elämää, joten sen puute nähdään epänormaalina, elämää haittaavana asiana. Aseksuaalisuutta pyritään usein selittämään kliinisillä ja psykologisilla syillä tai ihmisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, kuten ulkonäköön tai sosiaalisuuteen liittyvillä seikoilla. Tämä aiheuttaa aseksuaaleille todistustaakan oman identiteettinsä olemassaolosta sellaisenaan. Jalavan mielestä tulisi tunnustaa, että kaikki ihmiset eivät ole seksuaalisia. Taustalta ei ole pakko löytää mitään selittävää tekijää, jos ihminen on tyytyväinen omaan seksuaalisuuteensa. Hän painottaa, että tärkeintä on tiedostava ja hyväksyvä ilmapiiri. ”Ihmisillä pitää olla tilaa ja oikeus olla sellaisia kuin ovat. On liiallinen vaatimus, että joku pystyisi ylläpitämään omaa identiteettiään ja elämään sellaista elämää, jossa arvostaa omaa itseään täysin yksin.” MÄKIN TUNNEN ESIMERKIKSI YSTÄVIEN KANSSA PALJON LÄHEISYYTTÄ, JA SE ON MYÖS TÄRKEÄÄ.
Ilmiöt 8 Jyväskylän ylioppilaslehti 10/2017 M e ollaan käyty melkein kaikki samat kurssit ja tehdään ryhmätyöt yhdessä. Me ollaan viikottain aika paljon tekemisissä, käydään puntilla ja juodaan olutta”, kertoo taloustieteen opiskelija Joosua Virtanen. Hänen ystävänsä Ville Vilén nyökkäilee vieressä. Ville Vilén ja Joosua Virtanen tutustuivat aloittaessaan taloustieteen opinnot vuonna 2015. Heidän fuksiryhmästään muodostui tiivis porukka, ja Vilén ja Virtanen ystävystyivät. Kiinnostus pääaineeseen yhdistää miehiä: he keskustelevat finanssialasta ja pyörittelevät yhdessä yritysideoita. Hyvä ystävyyssuhde on Vilénin ja Virtasen mielestä sellainen, jota ei tarvitse sen kummemmin miettiä – se soljuu omalla painollaan. ”Ei me avauduta hirveästi toisillemme. Pojat ei ehkä puhu niin paljon sellaisista kuin tytöt. Mutta jos olisi tarvetta, niin pystyisi varmasti luottamaan”, Vilén pohtii. NAISET OVAT miehiä parempia ihmissuhteissa. Naisilla on enemmän läheisiä ystäviä, he avautuvat toisilleen ja kuuntelevat toisiaan. Tytöille opetetaan lapsesta saakka, miten muut otetaan huomioon, mutta pojat pelaavat, riehuvat ja ratkovat ongelmia lähinnä painimalla. Naiset ovat siis ystävinä ylivertaisia! Näin miesten ja naisten ystävyyssuhteista usein puhutaan. Käsitys on kuitenkin väärä, sanoo Tampereen yliopiston puheviestinnän tutkija Ira Virtanen. Virtanen teki vuonna 2015 väitöskirjan miesten ystävyyssuhteissa annetusta sosiaalisesta tuesta: siitä, miten miehet tukevat toisiaan, ovat toinen toisiaan varten ja lohduttavat tilanteissa, joissa toinen tarvitsee apua. Väitöskirjaan Virtanen haastatteli 21-67-vuotiaita suomalaisia miehiä. Väitöskirjan tulokset kumoavat vanhan käsityksen suomalaisesta miehestä, joka ei puhu eikä pussaa. Miesten ystävyyssuhteet eivät ole niin etäisiä ja jäykkiä kuin ajatellaan, Virtanen sanoo. Maallikkokäsitys, jonka mukaan miehet eivät puhu tunteistaan, ei saa muutenkaan tukea tutkimuksessa tai tiedemaailmassa. ”Väitöskirjaani haastattelemani miehet kertoivat, että heillä on läheisiä ystäviä, joiden kanssa voi puhua vaikeistakin asioista”, Virtanen sanoo. Ajan myötä tilanne on vain parantunut. ”Vanhemmat miehet kertoivat katsoneensa sivusta lapsenlapsiensa tai muiden tuttujen poikien elämää ja huomanneensa, että nykyajan nuoret pojat puhuvat entistä avoimemmin ja rohkeammin sekä koskettavat enemmän toisiaan. Heidän mielestään se on hyvää kehitystä”, Virtanen kertoo. NAISTEN AJATELLAAN olevan ystävyyssuhteissaan empaattisempia ja myötäelävämpiä kuin miesten, mutta itse asiassa ”miehinen” tapa kuunnella ystävää on monessa tilanteessa parempi, Virtanen huomauttaa. Virtasen väitöskirjan miehet pyrkivät auttamaan ystäviään ratkaisemalla näiden ongelmia, ja se saattoi joskus vaatia sitä, että ystävän kanssa pitää olla eri mieltä. Naisilla taas on taipumusta heijastaa ystävän tunteita sen sijaan, että niiden aiheuttajia pyrittäisiin aktiivisesti ratkaisemaan. ”Yleensä miesten tavoite tuen antamisessa on nimenomaan mennä eteenpäin. Se edellyttää riskinottoa ja sitä, että uskaltaa haastaa ystävän näkemyksiä. Naisten välisissä ystävyyssuhteissa taas on havaittu samanmielisyyden korostamista rehellisyyden sijaan”, Virtanen kertoo. ”Naisilla on myös tutkitusti miehiä suurempi taipumus märehtiä ongelmiaan, mikä lisää masentuneisuuden riskiä.” Miehillä on usein vähemmän läheisiä ystäviä kuin naisilla, mutta se ei välttämättä ole huono asia. ItYSTÄVYYS. Tunteistaan vaikeneva suomalainen mies on myytti. Oikeasti miehet puhuvat, tukevat ja välittävät – usein jopa paremmin kuin naiset. YLEENSÄ MIESTEN TAVOITE TUEN ANTAMISESSA ON NIMENOMAAN MENNÄ ETEENPÄIN. SE EDELLYTTÄÄ RISKINOTTOA JA SITÄ, ETTÄ USKALTAA VASTUSTAA YSTÄVÄN NÄKEMYKSIÄ. TOSIMIES USKOUTUU YSTÄVÄLLE teksti ja kuva Laura Kangas EI OLE MITÄÄN BIOLOGISTA TEKIJÄÄ, JOKA MÄÄRITTÄISI SEN, MILLAISIA IHMISSUHTEITA YKSILÖ MUODOSTAA.
Jyväskylän ylioppilaslehti 10/2017 9 Ville Vilén ja Joosua Virtanen ystävystyivät aloitettuaan taloustieteen opinnot vuonna 2015. se asiassa liian moni ystävyyssuhde voi aiheuttaa stressiä ja ongelmia. ”On kognitiivisesti tosi vaativaa hallinnoida kaikkea sitä tietoa, jota ihminen on jakanut ulkopuolelleen. Henkisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää pystyä jollain tavalla hallinnoimaan sitä. Jos ihmisellä on viisi todella läheistä ystävää, tai kymmenenkin, niin se voi olla liikaa”, Virtanen sanoo. Myös Joosua Virtanen ja Ville Vilén sanovat, että ystävän kanssa ei välttämättä tarvitse puida ongelmia tai avautua, ainakaan kovin usein. ”Puhun sellaisista jutuista enemmän tyttöystävälle. Myös isommalla porukalla joskus puhutaan asioista. Se tuntuu joskus helpommalta”, Virtanen sanoo. MUTTA PITÄÄKÖ ystävyyttä edes miettiä sukupuolten kannalta? Vaikka tutkimus löytää eroja miesten ja naisten väliltä, yksilöiden kohdalla asiat ovat harvoin yhtä suoraviivaisia. Eikä akateeminen tutkimus yleensä ota huomioon kuin kaksi sukupuolta – miten palapeliin sopii muunsukupuolisten ystävyys? Ainakin Ira Virtasen mielestä sukupuolta korostetaan arkipuheessa turhaan. Ei ole mitään biologista tekijää, joka määrittäisi sen, millaisia ihmissuhteita yksilö muodostaa. ”Se, kuinka läheisiä ystävät ovat, määrittää enemmän sitä, kuinka paljon tunteista puhutaan. Sukupuoli ei ole se tärkein muuttuja siinä”, Virtanen sanoo. ”Ei voi sanoa, että ’naiset tekevät aina näin ja miehet aina näin’. Kun tarkastellaan viestinnän tutkimuksia, niin yksilöiden erot ovat yleensä paljon suurempia kuin sukupuolten väliset erot.” Jos yhteiskunta ylläpitää jäykkiä sukupuolirooleja, se aiheuttaa turhia jarruja ihmissuhteisiin, Virtanen sanoo. Jos miehellä on oletus, että maskuliininen mies ei puhu tunteistaan, hän ei välttämättä uskalla kertoa niistä ystävilleen siinä pelossa, että ystävä reagoi negatiivisesti. Kun kukaan ei avaudu ystävilleen, kukaan ei myöskään uskalla aloittaa, vaikka kellään ei olisikaan mitään sitä vastaan. Kun ihmiset siis ylläpitävät sukupuolirooleja, he tulevat itse vahvistaneeksi niitä, vaikka niissä ei olisikaan mitään perää. ”Meidän pitäisi kaikkien olla tietoisia siitä, miten me tuotamme sukupuolikäsityksiä omassa puheessamme. Mitä tietoisemmiksi siitä tulemme, sitä enemmän voimme vaikuttaa siihen, miten ihmiset puhuvat toisilleen”, Virtanen sanoo.
10 Jyväskylän ylioppilaslehti 10/2017 Esileikkiluola
11 Jyväskylän ylioppilaslehti 10/2017 STRIPPIBAARI. Aivan Jyväskylän keskustassa on baari, jonka ikkunat ovat aina pimennetyt ja jonne ei koskaan näytä menevän ketään sisälle. Kyse on strippibaari Punaisesta Lyhdystä, joka esittäytyy netissä näin: ”Tie Sodomasta Gomorraan vie läpi Jyväskylän aina Väinönkadulle. Tämän likaisen kaupungin lihallisille nautinnoille kiihkeänä sykkivässä sydämessä seisoo pieni punainen ovi... ovi unohdukseen.” teksti Tuukka Tervonen kuvat Jaana Kangas Esileikkiluola
12 Jyväskylän ylioppilaslehti 10/2017 S eison mustattujen lasien edessä miettien, millainen ravintola on sisältä. Ulkopuolelta katsottuna ainoa yksityiskohta on neonväreissä vilkkuva kyltti, jossa on ravintolan nimi korkokengällä koristeltuna. Vaikutelma on salaperäinen, ehkä hiukan uteliaisuutta herättävä. Astun sisälle baariin, ja yllätyn. En tiedä mitä odotin, mutta en odottanut joulukoristeita strippibaarissa. Sisään astuessani huomaan ensimmäisenä samanlaisen hopeisen kimalteleva koristenauhan, jollainen on ollut mummolani joulukuusessa 80-luvun alusta lähtien. Vaikutelmaa korostavat ledivaloissa vilkkuvat joulupallot, jotka roikkuvat nauhojen ympärillä. Samanlaisia joulukoristeita on joka puolella baarin keskipistettä dominoivan yksinäisen tanssitangon ja korokkeen ympärillä. Kaiken kruunaa joulukuusi nurkassa. Astelen tiskille, tilaan kaljan ja maksan kohtuullisen lauantai-illan sisäänpääsymaksun, kahdeksan euroa. Jos itse tanssialue onkin kuin Jouluyö, juhlayö, baaritiski sentään muistuttaa normaalia suomalaista korttelibaaria, mitä nyt sen takaseinä on koristeltu vähäpukeisten naisten kuvilla. Vastapäätä baaritiskiä on myös jouluvaloilla koristeltu moottoripyörä. VAPAHTAJAMME SYNTYMÄJUHLA on kaikkialla, mutta baarin oletettuja keskipisteitä, strippareita, ei näy missään. Tanssitanko seisoo tyhjänä keskellä lattiaa, kukaan ei ole tanssimassa sitä vasten taustalla soivan hard rockin tahtiin. Kävelen baarin takaosaan seurueeni luokse, joka osoittaa tanssijat minulle: he istuvat kaikki sohvalla tanssikorokkeen vieressä. Tanssijat ovat pukeutuneet kaikki eri lailla, mutta kuitenkin jotenkin eroottisesti. Sukkanauhaliivejä, korsetteja, verkkoalusasuja ja stringejä löytyy mitä erilaisimpina yhdistelmänä. Viikon esiintyjinä viihdyttävät Facebookin mukaan Kristina, Sharon, Katya, Claudia ja Nina. Heistä kukaan ei kuulu puhuvan suomea. Keskustelua käydään englanniksi asiakkaiden kanssa, ja harashooja dakommenteista päätellen myös osin venäjäksi tanssijoiden kesken. Kello vierii eteenpäin, mutta kukaan ei nouse tanssimaan. Esiintyjien viereen istahtaa kolme parikymppistä miestä, jotka juttelevat naureskellen englanniksi naisten kanssa. Lyhdyn asiakaskunta lauantai-iltana näyttäisikin olevan nuorta: silmämääräisesti arvioituna lähes kaikki asiakkaat ovat alle kolmikymppisiä. Paikalla on vain muutama vanhempi henkilö, joista kaksi arviolta viisissäkymmenissä olevaa ihmistä suutelevat ja kähmivät villisti toisiaan hämyisessä nurkassa. Ennen tanssiesityksiä Lyhty vaikuttaa tuikitavalliselta baarilta. LOPULTA RASKAS musiikki vaihtuu rauhallisempaan teknoon, ja tummahiuksinen strippari nousee lavalle. Teknon poljennon tahtiin hän pyörii tankoa ympäri, välillä kyykistyen ja keikistellen lavan vieressä istuville asiakkaille, keskittynyt ilme kasvoillaan. Ensin hän riisuu leopardikuvioisen hameensa, joka on rehellisyyden nimissä enemmänkin vyö, sitten verkkopaitansa ja lopulta mustat pitsirintaliivinsä kappaleen saavuttaessa huipennuksensa. Tanssija jää vielä hetkeksi lavalle, katsellen yleisöön, ja vilahtaa sitten alas lavalta keräilemään vähiä vaatteitaan. Esityksen jälkeen seuraa tippikierros. Tanssija kiertää hiukan stringejään paukutellen baaria, asiakkaiden olkapäätä kevyesti kosketellen ja flirttaillen, pyytäen sijoituksia. Eräs miesporukka tarjoaa tanssijalle lasillisen viiniä. Tanssija ja tarjoaja kävelevät tiskille hakemaan juomat, jonka jälkeen tanssija jää jutustelemaan kyseisen miesporukan kanssa. Tanssitanko jää jälleen tyhjäksi keskelle lattiaa. Rammsteinin Du Hast alkaa soimaan, sen jälkeen soi saman yhtyeen Ich Will. Tanssijat kiertelevät asiakkaiden luona pyydellen rahaa ja juomia. Täällä ei ainakaan päde katsoa saa muttei koskea -säännöstö. Tanssijat halailevat asiakkaita, asiakkaat pitelevät käsiään tanssijoiden vyötäröillä. Tämän edun saavuttaa kuitenkin ilmeisesti vain tarjoamalla drinkin tai sujauttamalla setelin alusvaatteiden kätköihin. Vaikuttaakin siltä, että tanssijoiden tarkoituksena ei ole oikeastaan tanssia. Heidän tarkoituksenaan on enemmänkin flirttailla asiakkaille ja saada heidät pysymään baarissa mahdollisimman myöhään ja ostamaan mahdollisimman paljon juotavaa. TANSSIESITYKSIÄ TULEE noin 20 minuutin välein ja ne ovat tasoltaan vaihtelevia. Moni tanssija on varsin hyvä tankotanssissa ja saa mukaan myös eroottista värettä ja sensuellia kiusaa yleisölle. Yksi tanssijoista taas ei tunnu kuuluvan seuraan ollenkaan, sillä tanssimisen sijaan hän vain tepastelee varovaisen hitaasti korkeilla koroillaan tangon ympäri, varsin väkinäisesti riisuen ja piinaavaan kiusaantunut ilme kasvoillaan. Muiden tanssijoiden kerätessä kahdenkympin seteleitä olemattomien stringiensä kätköihin hän kysyy seurueeltamme hiukan tuskaisesti, olisiko meillä edes pieniä kolikoita antaa. Tanssijan epätoivo herättää ensimmäistä ja viimeistä kertaa illan aikana minussa tunteita. Ikävä kyllä se tunne ei ole kiihottuminen vaan sääli. TANSSIMINEN EI selvästikään ole esiintyjille mikään varsinainen kultakaivos, eikä vuonna 1993 Jyväskylään avattu Punainen Lyhtykään sen omistajille. Fonectan tietojen mukaan ravintola teki viime vuonna voittoa 4000 euroa 267 000 euron liikevaihdostaan. Henkilöstöksi on merkattu kaksi ihmistä, joista hallituksen jäsen ja firman ilmeinen pyörittäjä Erkki Toppinen kieltäytyy täysin haastattelusta. “En ole viitentoista vuoteen antanut haastatteluja, kato kun ei kiinnosta”, Toppinen kommentoi ja hyvästelee puhelimessa. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Toppinen on antanut haastattelun vuonna 2012 Imatralainen-lehdelle, kun hän aloitti Punaiset lyhdyt -erotiikkaravintolan yrittäjänä Lappeenrannassa. Jutusta selviää, että Toppinen päätyi erotiikka-alalle puolivahingossa 24 vuotta sitten. “?Minulla oli silloin autokorjaamo ja Punaiseen lyhTANSSIMINEN EI SELVÄSTIKÄÄN OLE ESIINTYJILLE MIKÄÄN VARSINAINEN KULTAKAIVOS. Punainen Lyhty on kuulunut Jyväskylän katukuvaan vuodesta 1993 lähtien.
13 Jyväskylän ylioppilaslehti 10/2017 tyyn Jyväskylään haettiin portsareita. Olin töissä muutaman kuukauden. Sitten omistaja kysyi, kiinnostaisiko minua ottaa puolet yrityksestä”, Toppinen kertoo Imatralaiselle. Imatralaisen haastattelussa Toppinen kertoo tanssijoistaan, että he ovat kaikki ulkomailta, yleensä Baltian maista tai Venäjältä. Toppisen mielestä heidät ajaa strippaamaan köyhyys, eikä kukaan tee tätä huvikseen. “Kukaan ei halua tälle alalle kuin pakon edessä”, Toppinen toteaa Imatralaiselle. Tanssijat tulevat Imatralaisen jutun mukaan pääasiassa ohjelmatoimistojen kautta. Joillakin tanssijoilla on myös oma yritys. BAARIN PYÖRITTÄJÄ ei ole ainoa salamyhkäinen henkilö, sillä sen enempää henkilökunta kuin tanssijatkaan eivät ole halukkaita antamaan haastattelua. Vastaus on erittäin tiukka ja nopea no, ei kiitos. Ainoa, joka koko baarissa suostuu kommentoimaan mitään, on eräs anonyymi asiakas, joka on saapunut puolisonsa kanssa paikalle. “Tultiin kun minä halusin, oon joskus aiemminkin käynyt, mutta silloin olin niin kännissä että en muista mitään koko reissusta. Onhan tää pieni paikka, mutta ihan ookoo mukava”, hän suostuu lausumaan, ennen kuin palaa keskustelemaan kumppaninsa kanssa. Baarin sukupuolijakauma asiakaskunnassa on kallellaan miesten puolelle, mutta naisiakin on paikalla katselemassa tanssijoita. Lavalla taas ainoa nähtävä mieskomeus on baarimikko, joka käy esitysten välissä tarkistamassa valoja. Imatralaisen haastattelussa Toppinen kertoo, että viikolla suurin osa kävijöistä on miehiä, mutta viikonloppuna sukupuolijakauma tasaantuu. ”Naiset tykkäävät olla täällä asiakkaina, sillä täällä saa istua rauhassa ja jutella. Miehet eivät ole ahdistelemassa, sillä he katsovat tanssiesityksiä”, hän kommentoi lehdelle. Illan edetessä väki ravintolassa lisääntyy, ja tanssijatkin ottavat uusia keinoja tippien keruussa käyttöön. Eräs esiintyjistä jättää pukematta esityksen jälkeen ja kiertää asiakaskunnan lävitse rinnat paljaana, kevyesti kosketellen ja peukaloaan ja paria sormeaan yhteen hieroen rahanpyynnin merkiksi. Manööveri palkitaan varsin isolla setelitukulla. Ravintola asettuu selvästi tuttuun rutiiniin: Kolmeneljä tanssia tunnissa, rahankeruukierros, flirttailu. Välillä myös privaattiesityksiä tarjotaan, mutten näe kenenkään sellaista ottavan vastaan. 50 eurolla saa 10-15 minuutin yksityisesityksen. KUN MAINITSIN äidilleni tekeväni juttua strippibaarista, hän huokaisi ja totesi: “Miksi sinäkin aina teet juttuja noista pimeyden voimista?” Kommentti tuntuu todella absurdilta täällä joulutähden alla. Kaikki on Punaisessa Lyhdyssä jotenkin todella tavallista, jos hiukan kalliimpaa kaljaa ja vähäpukeisia naisia ei oteta huomioon, eivätkä hekään itse asiassa ole mitenkään erikoisia. Tanssijat eivät ole langanlaihoja, mutta eivät ylipainoisiakaan. Kenelläkään ei ole selvästi erottuvia silikonirintoja tai muita kauneusleikkauksen jälkiä. Jutustelu asiakkaidenkaan kanssa ei eroa mitenkään normaalista flirtistä tavallisessa yökerhossa, jos ei oteta lukuun alla olevaa tiedostettua pohjavirettä siitä, että toinen tekee sen vain maksusta. Kotia pyöräillessäni luulen selvittäneeni Punaisen Lyhdyn mustattujen lasien todellisen salaisuuden: Niiden tarkoitus ei ole salata syntejä, vaan estää ihmisiä näkemästä, kuinka tavallinen baari lopulta on kyseessä. YKSI TANSSIJOISTA TAAS EI TUNNU KUULUVAN SEURAAN OLLENKAAN, SILLÄ TANSSIMISEN SIJAAN HÄN VAIN TEPASTELEE VAROVAISEN HITAASTI KORKEILLA KOROILLAAN TANGON YMPÄRI, VARSIN VÄKINÄISESTI RIISUEN JA PIINAAVAAN KIUSAANTUNUT ILME KASVOILLAAN. Punaisen Lyhdyn sisustukseen kuuluu nahkasohvia, vähäpukeisia patsaita, moottoripyörä sekä näin joulun alla joulukoristeet.
Jyväskylän ylioppilaslehti 10/2017 HP 250 G6 Dark Ash Silver 279 HUH, MIKÄ TIETSA! BenQ GC2870H 199 KAIUTTIMET LAHJAKSI!
15 Jyväskylän ylioppilaslehti 10/2017 Yliopisto yhdistää RAKKAUS. Moni opiskelija on löytänyt kumppaninsa Jyväskylän yliopistosta. Yliopiston on sanottu ohjaavan nuoria pareiksi kuin aatelisten tanssiaiset. Kolme eri vuosikymmeninä toisensa tavannutta paria kertoo tarinansa. teksti Jaana Kangas kuvat Minttu Hopeasuo, Jaana Kangas & Ines Sirén
Jyväskylän ylioppilaslehti 10/2017 Erkki ja Marjatta Kangasniemi ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta, mutta eivät ole kertaakaan harkinneet eroavansa. T uossa on aika komea yksilö, 22-vuotias Marjatta Ängeslevä ajatteli päärakennuksen edessä seisovasta pitkästä, nuoresta miehestä. Oli hänen opintojensa ensimmäinen päivä syksyllä 1963 Jyväskylän yliopistossa. ”Se tulikin samalle luennolle ja ajattelin, että sitä pitää alkaa piirittää. En tiedä katselitko mua, mutta mä ainakin sua”, Marjatta sanoo miehelleen Erkille nyt, 54 vuotta myöhemmin. Syksyn mittaan kasvatustieteitä opiskelleet Erkki ja Marjatta Kangasniemi tutustuivat toisiinsa paremmin yhteisten kavereiden kautta. He huomasivat viihtyvänsä toistensa seurassa ja alkoivat viettää aikaa myös kaksistaan. ”Ei se mikään valtava leimaus ollut. Pikku hiljaa tutustuimme toisiimme ja huomasimme, että tässähän voisi olla kiinnostava henkilö”, Marjatta sanoo. Lopullisesti Marjatta hurmasi Erkin maailman vanhimmalla konstilla: ruoalla. ”Paistetulla kalalla ja köyhillä ritareilla sen pehmitin”, Marjatta nauraa. SEURUSTELUN ALKUAIKOINA Erkki ja Marjatta kävivät elokuvissa ja kävelyillä – mutta eivät tansseissa! ”Minähän en tanssinut ollenkaan opiskeluaikoina. Olin järjestysmiehenä kaikissa tansseissa”, Erkki kertoo. Tyhjiä nurkkia kahdenkeskiselle ajalle oli harvoin, sillä molemmat asuivat kimppakämpässä. Yksityisiä suuteluhetkiä piti varastaa aina tilaisuuden tullen. Vuoden viimeisenä päivänä vuonna 1965, vajaan kahden vuoden seurustelun jälkeen, Marjatta ja Erkki sanoivat toisilleen tahdon Marjatan kotikirkossa Haapavedellä. Pakkasta oli kolmekymmentä astetta. Jopa hääkimpun kukat kuolivat kylmyydessä. Auton tuulilasissa oli nyrkin kokoinen aukko, josta tihrustamalla he ajoivat Haapavedeltä Ouluun. Se oli järkiavioliitto: Erkki oli ollut koko vuoden palkkatöissä, joten avioliiton solmimalla hän sai veronpalautuksia seuraavana vuonna. Poikamiehenä verotus oli kovempi. ”Tuntui siltä, että loppuelämä ollaan yhdessä ja laskettiin, että on edullisempaa, kun voi jakaa vuokraja ruokakustannukset” Marjatta sanoo. ”Toisen tunsi riittävän hyvin, ettei ottanut sikaa säkissä”, Erkki lisää. MARJATTA JA Erkki muuttivat saman katon alle vasta papin aamenen jälkeen. 1960-luvulla ei katsottu hyvällä niin sanottuja susipareja. ”Ei voitu ajatellakaan sellaista. Ei kukaan meidän tuttavista asunut yhdessä ennen naimisiinmenoa. Ei meidän vanhemmat olisi ymmärtäneet”, he sanovat. Vuonna 1971 he ostivat Kortepohjasta asunnon, jossa he asuvat edelleen. ”Ensimmäiseen asuntoon ostettiin vihreä sohva ja siihen tyynyt. Pikku hiljaa hankittiin lisää kalusteita, ei silloin tietenkään ollut varaakaan. Meillä oli tietty linja, mitä halusimme”, Marjatta kertoo. Linja näkyy kolmikerroksisen rivitaloasunnon sisustuksessa. Olohuoneen kalusteet ovat Artekia ja seinillä riippuu isoja maalauksia. Sohvatyynyt ja keinutuolin pehmuste on päällystetty samalla kukkakuvioisella kankaalla. POJAT PANU ja Miska syntyivät 1970 ja 1975. Marjatalla ja Erkillä on jo kolme lastenlasta, joiden kuvia he näyttävät innokkaasti ipadilta. Erkki ja Marjatta ovat pitäneet yhtä yli puoli vuosisataa, mutta kertaakaan he eivät ole ajatelleet, että lähtisivät eri teille. Erimielisyyksiäkin on silti ollut, etenkin rahaan liittyen. Erkki ei voi ymmärtää, miksi Marjatta ostaa aina uusia vaatteita. Kauppareissuilta Erkin mukaan tarttuu lapussa luetellut asiat, kun taas Marjatta kerää koriin heräteostoksia. ”Minä pidän kaikista kauniista asioista”, Marjatta sanoo. Eläkkeelle jäätyään Marjatta ja Erkki ovat viettäneet talvet Espanjassa. Tammikuussa he suuntaavat jälleen etelän lämpöön. ”Rakastan lämpöä ja aurinkoa. Siellä mieli on virkeä”, Marjatta sanoo. Yhdessä yli puoli vuosisataa
17 Jyväskylän ylioppilaslehti 10/2017 J os Jodel olisi keksitty 1990-luvun loppupuolella, olisi Marko Huttunen saattanut kirjoittaa yliopistoihastus-kanavalle punatukkaisesta, vetävän näköisestä mimmistä, jonka hän oli nähnyt laskentatoimen luennolla ja kampuksen käytävillä. Ehkä kyse oli onnesta tai vain puhtaasta sattumasta, mutta Markon juhliessa 27-vuotissyntymäpäiväänsä Nightlifessä 5. kesäkuuta vuonna 1999, hän törmäsi yöelämässä siihen mimmiin. Hän oli Satu Heikkinen, Kajaanista kotoisin oleva sosiologian opiskelija. Sinä iltana he tanssivat, juttelivat ja lopulta lähtivät yhtä matkaa Kortepohjaan. ”Ajoit mun pyörällä ja esittelit, miten osaat keulia sillä. Ja kävit heittämässä poliiseille jotain juttua, yritit mulle esittää, kuinka rento jätkä oot”, Satu muistelee. ”Näinhän se taisi mennä”, Marko nauraa. ILLAN PÄÄTTEEKSI he sopivat, että Marko ottaa yhteyttä. Hän odotti kokonaisen viikon, ennen kuin lähetti Satulle tekstiviestin. ”Tekstiviesti oli hyvin nykyaikainen tapa ottaa yhteyttä. Se oli niitä aikoja, kun oli ensimmäinen kännykkä tullut hankittua”, Satu sanoo. Siitä alkoi kesä, jonka aikana he seikkailivat ympäri Keski-Suomea Markon äitin Nissan Micralla. He kävivät muun muassa kesäteatterissa ja risteilyllä, mutta tosiasiassa he eivät juuri kiinnittäneet huomiota ympäristöönsä. ”Se oli yksi huippukesistä mun elämässä. Olin vain kuukauden töissä, muuten tein kandia. Päivät urheilin ja painoin duunia kampuksella, ja illat treffailtiin”, Marko kertoo. YHTEISKUNTATIETEILIJÄN KANSSA seurustelu oli Markolle silmiä avaava kokemus, sillä Satu puhui paljon muun muassa naistutkimusopinnoistaan. ”Oma ajatusmaailma muuttui ja avartui niiden keskustelujen myötä”, Marko kertoo. Satua puolestaan viehätti Markossa hänen määrätietoisuutensa ja se, että hän osasi pitää puolensa. Myös Markon neuvottelutaidot tekivät vaikutuksen. ”Sinä kesänä kun tapasimme, Marko yritti Raatikellariin sandaaleissa, mutta poke sanoi, että pitää olla sukat jalassa. Marko osti takana olevalta sukat, päästiin sisälle ja heitettiin sukat menemään”, Satu kertoo. Markon asenne antoi ajateltavaa Satulle, joka oli kilttinä kympin koulutyttönä tottunut noudattamaan kaikkia sääntöjä. ”Tajusin, että jos aina vain jää jonoon ja noudattaa sääntöjä, ei välttämättä saa sitä, mitä haluaa.” 2000-LUVUN ALKU oli pariskunnalle rankkaa aikaa, sillä he elivät pitkään etäsuhteessa. Ensin Marko oli Hollannissa vaihdossa, ja vuosi hänen paluunsa jälkeen Satu muutti Kajaaniin töiden perässä. ”Nukahdin aina bussissa Kajaanista Jyväskylään ja sain hirveän päänsäryn, kun niskat meni jumiin. Marko sai noukkia perjantai-iltaisin pahantuulisen akan bussipysäkiltä”, Satu kertoo. Etäsuhde otti niin koville, että vuoden 2004–2005 paikkeilla pariskunta oli hetken aikaa erossakin. ”Monta vuotta oltiin erillään, niin tuli tarve hakea suhdetta uudelleen”, Marko sanoo. Lopulta rakkaus – ja mustasukkaisuus – ajoi parin uudelleen yhteen. ”Muistan, että siinä oli paljon mustasukkaisuutta. Oltiin eron aikana paljon yhteyksissä, että mitä se toinen siellä tekee. Yhteen palaaminen oli kiihkeä”, Satu muistelee. ETÄSUHDE PÄÄTTYI vuonna 2006, kun Satu sai töitä Jyväskylästä. Nykyään pariskunta asuu 6-vuotiaan Elisan ja neljä kuukautta vanhan Eeron kanssa Halssilanrinteellä. Marko ja Satu kuvailevat itseään räiskyväksi, mutta hitaiden päätösten pariskunnaksi. Omakotitaloprojekti on venynyt, samoin lasten teko jäi myöhäiseksi. Parisuhteessa he ovat oppineet, että suhteessa täytyy olla sekä yhteisiä että omia harrastuksia ja intohimon kohteita, jotta mielenkiinto säilyy. ”Ei saa kadottaa itseään parisuhteessa, vaikka tulee lapsia ja on työelämässä”, he neuvovat. Yliopistoihastus muuttui rakkaudeksi Marko Huttusen ja Satu Heikkisen perheeseen kuuluvat myös lapset Elisa ja Eero. KÄVIT HEITTÄMÄSSÄ POLIISEILLE JOTAIN JUTTUA, YRITIT ESITTÄÄ MULLE, KUINKA RENTO JÄTKÄ OOT.
Jyväskylän ylioppilaslehti 10/2017 K uinka moni pari voi sanoa ensimmäisten kipinöiden lennelleen keskustelussa Siilinjärven kuntaliitoksista? Valtio-opin opiskelijat Petra Sonninen, 23, ja Aatu Puhakka, 24, voivat. Pariskunta istuu Opinkiven saunan pöydän ääressä ja katsoo hymyillen toisiaan silmiin. Huonekalut ovat Opinkivellä vaihtaneet paikkaa, mutta Petra ja Aatu muistavat silti, missä he istuivat keskustelun aikana. Oli vuosi 2015, ja Petra oli juuri aloittanut opintonsa Jyväskylän yliopistossa. Hän oli tullut Opinkivelle Puolueen hallituksen saunailtaan, jossa hallituksen varapuheenjohtajana ollut Aatu esitteli ainejärjestön toimintaa. Virallisen osuuden jälkeen Aatu ja Petra päätyivät juttelemaan toistensa kanssa. ”Molemmilla ensivaikutelma toisesta taisi olla sen kuntaliitoskeskustelun jälkeen, että pidettiin toisiamme vähän outoina”, Petra kertoo. SIITÄKIN HUOLIMATTA – tai juuri siitä syystä – Aatu ja Petra alkoivat hengata enemmän tai vähemmän yhdessä. Aluksi he näkivät toisiaan lähinnä Puolueen tapahtumien kautta, mutta pian he alkoivat tavata myös muulloin. “Ei me varsinaisesti treffeillä koskaan käyty. Nähtiin Puolueen tapahtumissa tai mä kävin Petran luona Viitaniemessä”, Aatu kertoo. Syksy oli jännittävää, mutta myös epävarmaa aikaa: missä oikein mennään? “Petralla oli aika omintakeinen tapa näyttää kiinnostusta. Välillä tuntu, että ei tuu mitään vastakaikua, ja sit tuli viesti, että tuutko nyt tänne”, Aatu kertoo. ”Mutta vastoin tapojani minä olin se, joka meni ensin juttelemaan Aatulle. Normaalisti en lähesty toisia, mutta jostain syystä silloin lähestyin Aatua”, Petra sanoo. ”Mutta pakko myöntää, että Aatu oli aktiivisempi ja minä se vaikeammin lähestyttävä osapuoli.” TOISEN SEURASSA oli alusta asti helppo olla. Aatu piti Petran kyvystä nauraa itselleen ja hänen tinkimättömistä mielipiteistään, Petraa puolestaan viehätti Aatun rauhallisuus ja hänen tasapainottava vaikutuksensa. ”Vaikka ollaan luonteiltamme tosi erilaisia, niin ollaan muuten tosi samanhenkisiä esimerkiksi arvoiltamme”, Petra sanoo. Silti Aatun ja Petran oli pitkään vaikea myöntää kenellekään, että heidän välillään on jotain, vaikka muut kyllä tajusivat sen. ”En ajatellut siinä elämänvaiheessa, että haluaisin sitoutua toiseen ihmiseen”, Aatu kertoo Petran nyökytellessä vieressä. ”Itekin olin just tullu tänne ja alkanu elää opiskelijaelämää. En ajatellut, että heti toisella viikolla menen ja ihastun, ja siitä tulee mun poikaystävä”, Petra toteaa. Lopulta tunteet oli parempi myöntää itselleen ja muille. Helmikuussa 2016 Aatu ja Petra alkoivat virallisesti seurustella. SEKÄ AATULLA että Petralla on vielä tulevaisuus auki. Kummallakin on opinnot kesken ja lisäksi Aatulla on siviilipalvelus suorittamatta. Sen vuoksi he ovat lykänneet yhteen muuttamista, sillä elämä voi lähitulevaisuudessa heittää minne vain. ”Heti, kun tulee hyvä tilanne, niin halutaan muuttaa yhteen. Jatkuvasti ollaan nykyäänkin jommankumman luona”, pariskunta kertoo. Yksi asia on kuitenkin varma: mitä tahansa tulevaisuus on, se on yhteinen. Jonain päivänä Aatu ja Petra aikovat sanoa toisilleen tahdon. ”Heitämme aika usein vitsillä, että mennäänkö naimisiin. Jossain vaiheessa naimisiinmeno tulee ajankohtaiseksi käytännön asioiden vuoksi”, Petra sanoo. Mutta vielä sillä asialla ei ole kiire, sillä nyt on hyvä näin. Täältä kaikki alkoi Aatu Puhakkaa ja Petra Sonnista yhdistää opintojen lisäksi samanlainen huumorintaju sekä kiinnostus rikostrillereihin.
19 Jyväskylän ylioppilaslehti 10/2017 Menot-setä toivottaa kaikille hyvää pikkujouluaikaa, onnellista joulua sekä hyvää uutta vuotta! Menot Uusi laulaja-lauluntekijäklubi aloittaa VAKIOPAINEESSA ensimmäistä kertaa järjestettävä Aito juttu on uusi elävän musiikin klubi, jossa laulaja-lauluntekijät kohtaavat yleisön intiimissä hengessä. Klubilla laulut ja niiden tekijät nostetaan keskiöön. Kappaleet esitetään ilman isoja bändejä tai taustanauhoja. “Siitä Aito juttu on saanut nimensäkin”, kertoo klubin isäntä Antti Korhonen. Idea klubista syntyi Korhosen mukaan siitä, että Jyväskylästä on puuttunut tapahtuma, jossa paikalliset lauluntekijät saisivat äänensä paremmin kuuluville ja yleisö pääsisi heitä kuulemaan. “Jyväskylässä tehdään paljon tasokasta laulaja-lauluntekijämusiikkia, mutta tietääkseni tällä hetkellä ei ole 18.1. KAUPUNGINTEATTERI JYVÄSKYLÄN Kaupunginteatterissä nähtävä Yksin Berliinissä on jännitysnäytelmä vanhenevan pariskunnan, Annan ja Oton, viimeisestä ponnistuksesta, yhteisestä yrityksestä kääntää maailman kehitys uuteen suuntaan. Hans Falladan menestysromaaniin perustuva, Mikko Roihan dramatisoima ja ohjaama näytelmä kertoo omatunnosta ja rakkaudesta, vierellä olemisesta sekä teoista jotka sitovat meidät yhteen. 8.12. VAKIOPAINE Ensimmäisellä Aito juttu -klubilla esiintyvät kolmannen albuminsa Yölaulu julkaisua juhliva Toivo Susi (vas.), Eveliina Stolp sekä itse klubin isäntä Antti Roihu. ILOKIVEN ELOKUVAT TERO UUTTANA ARVOSTELEE TULEVIA NÄYTÖKSIÄ Perkele! Kuvia Suomesta JÖRN DONNER, ERKKI SEIRO, JAAKKO TALASKIVI | SUOMI 1971 | 104MIN MA 4.12. KLO 18 SUOMI oli 60-70-luvun vaihteessa suuren murroksen kourissa. Se onkin mitä mainioin hetki rantautua kaikenlaisen kansan pariin kuvaamaan ajankuvaa Suomesta. Donnerin, Seiron ja Talaskiven ohjaamassa dokkarissa kuvataan suomalaisia ja suomalaisuutta hyvin alastomina, niin kuvainnollisesti kuin konkreettisesti. Haastattelijoille puhuvat ihmiset kertovat ajatuksiaan yllättävän vapautuneesti. Vastaavaa vilpittömyyttä olisi varmasti hankala saada lyhyissä haastatteluissa aikaan tämän ajan Suomessa. Teos joutui aikanaan myös sensuurin kynsiin sen seksikohtauksista, jotka Donner elokuvaan kuvasi ilmeisesti vain sensuuriviranomaisia provosoidakseen. Ne kieltämättä näyttäytyvät rohkeina vielä lähes 50 vuotta myöhemmin. Erikoismaininnan ansaitsee M.A. Nummisen säveltämät sekä hänen itsensä, että Rauli ”Badding” Somerjoen ja Arja Saijonmaan tulkitsemat loistavat kappaleet. “Tehkää jotakin, tehkää pieniä tekoja, tehkää suuria tekoja, mutta tehkää jotakin” on kertosäe, johon on hyvä lopettaa teos millä tahansa vuosikymmenellä. Perkele! Kuvia Suomesta on hyvin säilynyt dokumentaarinen ajankuva ja jonka mielenkiinto ei suinkaan vähene ajan myötä vaan pikemminkin kasvaa. Arvosana: 4/5 17.12. KAUPUNGINKIRKKO TOISILLE se on kauhistus, mutta monet virittäytyvät joulun tunnelmaan yhteislaulamalla joululauluja kirkossa. Kauneimmat Joululaulut kajahtavat Jyväskylässä tänä vuonna jo 45:nnen kerran. Laulu raikaa ensimmäisestä adventista aina loppiaiseen asti. Ajoista ja paikoista saa lisätietoa Jyväskylän seurakunnan nettisivuilta. Tänä vuonna seurakuntien järjestämien Kauneimpien Joululaulujen kolehti kerätään kehitysmaiden nuorten hyväksi. Kaupunginkirkon Kauneimmissa on oma erityinen tunnelmansa. tekstit Menot-setä menotseta@gmail.com TERO AHONEN M O H A MM E D M OE M U S TA FA MAIJA KOSKINEN kaupungissa yhtään paikallisten tekijöiden omaan materiaaliin keskittyvää klubia”, kertoo Korhonen, jolle ensimmäinen Aito juttu on myös uuden sinkun Niin kauan -julkaisukeikka. Aito juttu -klubista kaavaillaan toistuvaa tapahtumaa. “Ehkä tämä voisi olla vaikka kerran vuodessa tai useamminkin. Klubin tulevaisuus riippuu siitä, miten homma lähtee käyntiin.” Millaisia esiintyjiä Aito juttu -klubille toivotaan? “Sellaisia omaperäisiä artisteja, joilla on omia julkaisuja ja jotka ovat jo päässeet keikkailussa alkuun, mutta haluaisivat laajentaa yleisöpohjaansa. Täällä eri yleisöt kohtaavat.” 19.-20.1. ILOKIVI VIIME TAMMIKUUSSA ensimmäistä kertaa järjestetty JKL Metal Festival meni metallimusiikin ystävien iloksi sen verran putkeen, että tapahtuma järjestetään jälleen. Kahden päivän aikana esiintyy kahdeksan bändiä. Perjantaina Ilokiven lavalla soittavat itävaltalainen black metal-/hc-duo Harakiri for the Sky sekä yhtyeet Bloodred Hourglass, Kürøishi ja The Hypothesis. Lauantaina tukkaa heilututtavat Catamenia, Kalmah, Brymir ja Among the Prey. 13.12. POPPARI JYVÄSKYLÄLÄISLÄHTÖISEN Eeva Louhivuoren ja ranskalaisen Emmanuel “Manu” Laudicin popduo Eva & Manu tarjoilee hempeää tunnelmaa ja taidokasta musisointia joulukonsertissaan Popparissa. Ohjelmistossa lienee viime vuotiseen tapaan sekä suomalaisia että ranskalaisia klassikoita, vähän erikoisempia joululauluja sekä jotain aivan omaa. 21.1. TEATTERI EUROOPPA 4:N KLUBI TOISTA kertaa Keski-Suomessa nähtävä, Suomen Nuorisoseurojen järjestämä Improliiga 2.0 on leikkimielinen improkisailu, jossa joukkueita pisteyttävät tuomarit ja yleisö. Mukana on viisi 3-6 hengen ryhmää, jotka järjestävät tapahtuman vuorollaan. TÄLLÄ kertaa tapahtuman järjestää jyväskyläläinen teatteriseurue Puskakollektiivi. AI NO VA U H K O N E N JUUSO LAATIO & MUTANT KOALA PICTURES 5.12. LUTAKKO SATAVUOTIASTA Suomea voi juhlistaa itsenäisyyspäivän aattona vaikkapa Tehosekoitin-mies Matti Mikkolan luotsaaman Saimaa-yhtyeen keikalla. Yhtye julkaisi lokakuussa levyn, joka koostuu enimmäkseen instrumentaalisista cover-sovituksista. Albumilla tapailtu hyvin erityyppisten artistien kappaleita Jussi Hakulisesta Roger Whittakeriin. Meno albumilla yltyy hetkittäin jopa psykedeeliseksi. “SE ESITTELEE SUOMEN SELLAISENA, MITEN DOKUMENTISSA HAASTATELTAVAT HENKILÖT SEN NÄKEVÄT; PASKANA MAANA, JOSSA EI KANNATA TEHDÄ TÖITÄ, KUN PALKKAA EI TULE TARPEEKSI.” Ote Elokuvauutisten arviosta elokuvasta Perkele! Kuvia Suomesta
Ilmiöt 20 Jyväskylän ylioppilaslehti 10/2017 A nna, 18, löysi vaihtokauppoja tarjoavan miehen Tinderin kautta. ”Olin työreissulla Jyväskylässä, ja matchasin hänet. Selvisi, että meillä oli hyvin samansuuntaiset intressit seksin suhteen. Hän tykkäsi alistaa ja minä alistua.” Anna ei ollut itse aloitteellinen hyödykkeiden vaatimisen suhteen. Ne tulivat miehen fantasioista, jotka liittyivät olennaisesti myös Annan seksuaalisiin fantasioihin. Korvaukseksi intensiivisestä ja seksintäyteisestä viikonlopusta hän sai alusvaatteita, seksileluja ja sadan euron edestä matkoja. Niiden lisäksi hän sai myös rahaa 500 euroa. Viikonlopun ajan Anna oli itse seksin aikana pääosin silmät sidottuna ja kahleissa, mutta koko viikonloppua ei kuitenkaan vietetty paketoituna. Mies kävi välillä töissä, mutta fantasiaan kuului, että miehen niin halutessa Anna toimisi hänen “teinilutkanaan”. ANNA EI ole vaihtokauppaseksin suhteen mitenkään ainutlaatuinen Suomessa tai maailmassa. Aihe on ollut mediassa esillä laajasti viime vuosina. Siitä ovat uutisoineet niin Yle kuin Helsingin Sanomatkin. Esillä ovat olleet myös monet nettisivustot, jossa hyvätuloiset niin sanotut sugar daddyt etsivät seksikumppaneita, joille he tarjoavat rahaa ja hyödykkeitä vastineeksi seksistä. Monipuolista ilmiötä on tutkinut Jyväskylän yliopistossa Maarit Sinikallio, joka määrittää vaihtokauppaseksin näin yksinkertaisesti: Jos molemmat osapuolet sopivat vaihtavansa tietyn hyödykkeen seksiin, se on vaihtokauppaseksiä. ”Ehkä nyt keskustellaan laajemminkin siitä, miten ihmiset tulevat toimeen yhteiskunnassa ja mitä taloudellinen vaihdanta on. Perinteinen järjestelmä on perustunut siihen, että on vakituinen palkkatyö. Rinnalla taas on aina ollut vaihdantatalous”, Sinikallio spekuloi sitä, miksi aihe on nyt tapetilla. Vaihdantatalous sekä sukulaisten ja muiden ihmisten antama taloudellinen tuki, joka korvaa niin sanotun virallisen toimeentulon, on Sinikallion mukaan nähty aiemmin marginaalisena ilmiönä. Se, onko seksin vaihtaminen hyödykkeisiin marginaalinen ilmiö, on kuitenkin rajausja määrittelykysymys. ”Mikä on se, mitä vaihdetaan? Seksiä voi vaihtaa mihin vaan, myös parisuhteessa tai avioliitossa. Annetaan läheisyyttä toiselle, ja puoliso maksaa kaikki laskut ja ruoat.” Sinikallio on tutkinut vaihtokauppaseksiä Tansaniassa, mutta hän ei näe juurikaan eroja ilmiössä Suomen ja Tansanian välillä. SUOMESSA ASIAA on tutkittu lähinnä sosiaalityön näkökulmasta nuorten parissa. Anna Vuorelaisen ja Henrik Elonheimon tekemässä Nuorten vastikkeellinen seksi pääkaupunkiseudulla -tutkimuksessa käsiteltiin nuorten vaihtokauppaseksikäytäntöjä. Usein seksiä vaihdettiin elektroniikkaan, merkkivaatteisiin, päihteisiin tai rahaan. Tutkimuksessa todettiin, että nuorten keskuudessa ero kaupallisen seksin, seksuaalisen hyväksikäytön ja normaalin seksuaalisuuden välillä on usein häilyvä. Haaste.om.fi -sivuilta löytyvä juttu tutkimuksesta loppuu kuitenkin näin: “Tutkimuksen perusteella voidaan arvioida, ettei suhteellisen tasapainoinen, hyvän turvaverkon omaava nuori ole vaarassa ajautua vastikkeellisen seksin pariin, vaikka hänellä ei olisikaan varaa viimeisimmän muodin mukaisiin merkkivaatteisiin”. OLETUSARVO SUOMALAISESSA yhteiskunnassa tuntuukin olevan, että seksin harrastaminen korvauksesta on haitallista tai ainakin jotenkin väärin. Vaihtokauppa saatetaan assosioida prostituutioon, kuten myös Vuorelaisen ja Elonheimon tutkimuksessa annetaan ymmärtää. ”Minun tutkimuksessani seksin vaihtajat eivät kuitenkaan mieltäneet olevansa prostituoituja. Heidän mielestään kyse on eri ilmiöstä ja elämäntavasta”, Sinikallio kertoo. Myöskään Anna ei koe oloaan prostituoiduksi. Hänelle kyse oli enemmänkin fantasioiden toteuttamisesta. Hän olisi harrastanut seksiä miehen kanssa myös korvauksetta, mutta raha kelpasi silti. ”Minulla on daddy-fetissi, jota hän kiihotti vielä sugar daddy -lisällä. Lisäksi meillä oli molemmilla kokeilematta 24/7-roolileikki, vaikka se kestikin vain viikonlopun ajan. Harkinnassa on kyllä myös uusi kokeilukerta.” TANSANIASSA VAIHTOKAUPPASEKSI oikeutetaan yleensä köyhyydellä. Se ei ole ainakaan vanhempien ihmisten keskuudessa varsinaisesti yleisesti hyväksyttyä, mutta kuitenkin ymmärrettävää. Nuorten asenne on avoimempi. ”Nuoret vaihtavat seksiä välttämättömiin asioihin, kuten puhelimiin, mutta myös merkkilaukkuihin. Kaikki tietävät kyllä, miten laukku on saatu, ei köyhillä nuorilla yksinkertaisesti ole muuten varaa sellaisiin.” Sinikallio korostaa kuitenkin, että harmaa alue vaihtokauppaseksissä on valtava. ”Perinteiset määritelmät eivät päde siitä, mikä on parisuhde ja mikä on jotain muuta.” Ilmiö ei ole uusi, mutta Sinikallio kertoo, että alan tutkimus on noussut trendikkääksi ja laajaksi vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. Sinikallion mukaan se kertoo siitä, että maailmassa tarvitaan kokonaan uusia työkaluja ja käsitteitä seksuaalisuuden ja taloudellisten suhteiden ymmärtämiseksi. Köyhemmässä Tansaniassa taloudellinen merkitys vaihtokauppaseksissä on suurempi. ”Länsimaissa rahan yhdistäminen seksiin mielletään jotenkin likaiseksi toiminnaksi. Tansaniassa taas rahan antaminen toiselle nähdään hellyydenosoituksena.” VAIKKA SUOMESSAKIN tuloerot ovat lähteneet kasvuun ja köyhyys on lisääntynyt, Sinikallio ei usko vaihtokauppaseksin lisääntyvän nimenomaan taloudellisista syistä, vaan pikemminkin seksuaalisuuden murroksesta. ”Minusta tuntuu, että sitä taloudellista syytä liioitellaan. Kyse on enemmän siitä, että nyt on taas tulossa seksuaalinen vapautuminen. Ajatellaan kauhean kliseisesti, että köyhyys ajaa tähän, mutta se on leimaamista, että ajatellaan vaikka naisten tekevän tätä olosuhteiden pakosta. Pitäisi ajatella, että naiset ovat aktiivisia toimijoita, jotka näkevät tämän vain yhtenä vaihtoehtona toimeentulolle.” Anna on samoilla linjoilla asiasta. “Mielestäni tässä ei ole mitään väärää, kunhan molemmat osapuolet ovat tilannetajuisia aikuisia. Seksin tarjoajan pitää myös tiedostaa tilanteen mahdolliset vaikutukset, kuten syyllisyyden tunteen jälkikäteen, mutta mikäli on sinut itsensä ja oman seksuaalisuutensa kanssa niin ilman muuta sitä voi hyödyntää näinkin.” z Annan nimi on muutettu. VAIHTOKAUPPAA. Rahan sijasta vuokranmaksuksi kelpaa seksi. Matkat, vaatteet ja korut vaihtavat omistajaa yhteisen yön jälkeen. Ilmiö on ikiaikainen, mutta netti on tuonut siihenkin uusia väyliä. Sugar daddy maksaa matkat teksti Tuukka Tervonen kuva Jaana Kangas LÄNSIMAISSA RAHAN YHDISTÄMINEN SEKSIIN MIELLETÄÄN JOTENKIN LIKAISEKSI TOIMINNAKSI. TANSANIASSA TAAS RAHAN ANTAMINEN TOISELLE NÄHDÄÄN HELLYYDENOSOITUKSENA.