• NUMESO KYMMENEN • JO. STVSKUUTA Z0O0 SISÄLTÖÄ Srippisarjakuvaa kello 8-17 Mikä merkitys pornolehdillä on ollut Suomen sarjakuvan historiassa? Näkymättämön Viänäsen ja Lempin isä Jope piirtää ja kertoo. KESKIAUKEAMA Blueskekkeri juhlii Lokakuussa järjestettävä Blues Live! -festivaali täyttää kaksi vuosikymmentä. Roots-äijät muistelevat, mistä kaikki alkoi. SIVU 16 Gurun mietteitä Totuus on mahdollista löytää ja ikuiseen elämään päästä, jos saavuttaa oikeanlaisen tietoisuuden. Tähän kuuluu muun muassa sen hokaaminen, että sielu on kuolematon mutta ruumis vain vaihtuvainen, sielua harhaiseen minäkuvaan johdattava kuori. Näin väittää Krishna-liike, jonka hengellinen johtaja Danavir Gosvvami luennoi äskettäin Jyväskylässä. SIVU 8 00 00 msmm WSIMMSM Jyväskylän y l i o p i s t o n y l i o p p i l a s k u n n a n j u l k a i s u , joko ilmestyy yliopiston lukukausien aikana, 16 kertaa vuodessa. U 1 I I 1 | Kulttuuri-, mielipidef liedelehtien liitto Kultti ry.:n jäsen. Päalolminajo IlmoHusmyyiitl Petri Heikkinen tmi Martti Mikkonen (014)260335? (014)272166,0400642533 pelheik@ce.jyii.fi Fox (014) 272163 Ioimitta|ot: Ylioppilaslehti™ Annakaisa Vöäräniemi valtakunnallinen, ilmoitusmyynti (014)2603360,040 5381904 Pirunnyrkki Oy onnvooi@sl.iyu.fi (02)2331222 Tuomos Tirkkonen llmoitukseiivalniistnjii (014)2603360,050 524 5128 Grafiikka Rutanen tuoliik@st.jvu.fi (014)216315,0505962444 Toimitus grofiikka.rulorfin@co.inet.fi Jyväskylän ylioppilastalo Ilmoitushinnat Keskussoiroolonlie 2 tekstissä 6.00 mk/pmm 40600 Jyväskylä takasivu 7.00 mk/pmm f i n rniiordpaikkofisö 0.65 mk/pmm (014)2603928 etusivu 9.00 mk/pmm (etusivu myydään oinoosroon kokonaan) Sähköposti tylkkaii@o:.JYU.fi Vonninnol yks Eisäväri 450 mk Verkkolehti neliväri 1350 mk ww.(yuV(vlkkori Jylkköri ei ole orvonlisoverolliiten, Taloudenhoitaja joten hintoihin ei lisätä veroa jo toimistosihteeri Paula Rouhiainen Painopaikka (014)607226 Lehtisepöl Oy, Pieksämäki (015)7234212. JW:n jäsenille tuotiin kanneltuna Jylkköri maksaa 50 maikkaa. ISSN 0356-7362 Osoitteenmuutokset JWn keskustoimisto. (014) 260 3355 KANNEN KUVA: MERVI HEIKKILÄ ILMISm DEADiJNE 4,10 28.». \ 18.10. 12.10. X * . 1.11. 26.10. 15.11. 9.11. 29.11. 2J.11. 13.12. 7.12. Järjestöilmoitusten deadline päivää aikaisemmin!! PÄÄKIRJOITUS 20. SYYSKUUTA 2000 Jotkut ajat ovat parempia kuin toiset ajat Jyväskylässä on kevyesti kymmenentuhatta opiskelijaa, mikä tarkoittanee, että tässä kaupungissa on sekä rockmusiikin harrastajia että kysyntää elävälle musiikille. Jyväskyläläinen rockväki, sen molemmat edellä mainitut haarat mukaan lukien, on elänyt aivan tarpeeksi monta laihaa vuotta. Siksi yhdellä tämän lehden myöhemmistä sivuista dokumentoitu kehitys kohti vireämpää elävän rokkimusiikin tarjontaa on jotain, mistä sopii olla iloinen. Muutaman viime vuoden aikana kymmenet ja taas kymmenet nuorten muusikoiden orkesterinalut ovat olleet kroonisessa keikkapaikkapulassa. Milloin areenan on vienyt talon oma olutpanimo, milloin kauppaketjun ilmiselvä haluttomuus yrittääkään markkinoida kapakkansa järjestämiä keikkoja edes muutaman julisteen levittämisen vertaa, milloin keskusta-asuntojen kysyntä on lyönyt pisteen rock'n'roll -soinnuille. Lopulta tilanne on ollut perin lohduton, eikä aloittelevan orkesterin ole ollut helppoa saada esiintymistilaisuuksia ei ainakaan vakiintuneeseen, rocktarjonnastaansa tunnettuun paikkaan. Kuten onnella on tapana, se on lopulta vaihtumassa. Eritoten onnelliselta tilanne näyttää, kun ottaa huomioon, että useimmissa näistä uusista potentiaalisista keikkapaikoista touhun takana on omaa leipäänsä tienaava yrittäjä, jonka voi olettaa tekevän töitä yrityksen onnistumisen eteen myös pitemmällä aikavälillä. Muutama huolen, varoituksen virke kaiken autuuden keskellä paikallaan: Toivottavasti tällä kertaa näillä Jyväskylän rokkiravintolakartalle pyrkivillä on kykyä ja halua keskinäiseen koordinointiin tai edes itsekkääseen oman edun tavoitteluun, joka ilmenee rationaalisena bisnesajatteluna. Yhdeksänkymmentäluvun alkupuolelta, noilta hulluhkoilta vuosilla, muistuu mieleen muutamakin ilta, kun samana viikonpäivänä rokki saattoi raikua kahdessa, jopa kolmessa ravintolassa. Näin oli, vaikka tuonakin aikana päiviä oli kussakin viikossa seitsemän. Kaikki kukat eivät kai koskaan voi kukkia, mutta pudotuspeliä on turha vauhdittaa järjettömillä päällekkäisyyksillä. PETRI HEIKKINEN VIERAASTA PÄÄSTÄ Oikeastaan minun ei pitäisi kirjoittaa Kekkosesta. Olen tavallaan jäävi, koska meillä kahdella on niin paljon yhteistä. Olemme kumpikin, tai siis Kekkonen olija minä olen, neitsyitä. Tietenkin vain teoriassa eli horoskoopissa. Meillä on peräkkäiset syntymäpäivät; hänellä on kolmas ja minulla neljäs syyskuuta. Väliä on kuusysi vuotia. Hän minä pidän paljon seksistä. Sopivassa vai ylikorostuneesti tiedä häntä sanomaan. Kriteerien määrittäminen ijan vetämiselle on vaikeaa. Raja onkin nhieno, tai karvanohut kumminkin. bttakai hänellä ja minulla on erojakin, muitakin kuin ikäero. Minulla on ainakin jotain enemmän kuin Kekkosella oli. Minä olen Neitsyyttä us-kollinen, hän oli ilmeisesti vain kollinen. Yöpakkasten lisäksi hän tiettävästi koki (suorastaan tunsi ihollaan) myös Yö-Hallamat. Toisena asiana, jota minulla on enemmän, voi mainita tukan. Joku lukija saattaisi pitää preesensmuotoa oikeampana kumpaakin edellä mainittua henkilöä koskien: Kekkonenhan elää! Eräässä lehtiartikkelissa mainittiin jonkun kansalaisen nähneen hiljattain Kekkosen Tampereella ajamassa autoa. Minä kyllä luulen, että Kekkonen on kuollut kuten Elviskin. Sen enempää kuninkuus kuin presidenttiyskään ei tehne ihmistä kuolemattomaksi. Tuskinpa Elvis tai Kekkonenkaan on järjestänyt suurta poistumishuijausta. Ja jos Kekkonen onkin hämännyt valtakuntaa ja lavastanut poismenonsa ja vaikka Tampereella tehty Kekkoshavainto olisikin (hius)vedenpitävä, on yksi sittenkin varmaa: presidentin valtaoikeudet ovat kaventuneet! "Reilusti" pressana eläessään Kekkosen ei enää vuosikymmeniin tarvinnut ajaa autoa itse. Mikäli kuitenkin Kekkonen todella on viime aikoina huristellut Tampereella, en ihmettele paikanvalintaa. Siellähän on Kekkosenkatu. Uskon siis kuitenkin, ettei Kekkonen enää konkreettisesti tarvitse katua. Katua ei tarvitse myöskään häntä vuosikymmenestä toiseen äänestäneet sen verran kolee kundi se oli. MIKKO SAIRANEN Pl'ili;fili1hlil'!IMIifl!;IWI;l'J5l1lllWlii;Uli[!Iilllll]|i'illlll!f^:Wl
Tulosvastuullisuuden vaikutus perusopetuksen tasoon: Laadun uhka vai tae? Opetusministeriön verkkosivuilla yliopistoja luonnehditaan "yhteiskunnan innovatiivikeskuksiksi". Voi kuitenkin kummastella, ovatko yliopistot menettäneet tai menettämässä "innovatiivikeskuksen" asemaansa yhteiskunnassa? Entä miten uusi tulosvastuullinen rahanjakopolitiikka on vaikuttanut opetuksen tasoon? "Mielestäni yliopistoja kokonaisuudessaan ei voi enää kutsua innovatiivikeskuksiksi, mutta niiden oheen perustettuja yksityisen ja julkisen rahoituksen tutkimuskeskuksia voi. Esimerkiksi teknologiakeskuksiin on investoitu paljon julkista rahaa, ja kaiketi ne ovat ruokkineet kuvaa yliopistojen tärkeästä roolista yhteiskunnan kehittäjänä", vastaa professori Risto Rinne Turun yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta. Rinne on arvostellut yliopistojen kehitystä sivistysyliopistoista yritysyliopistoiksi. Hänen mukaansa rahanjakomallin seuraukset näkyvät jo selvästi opetuksen tasossa. "Lamasta lähtien opetusministeriö on markkinoinut Suomea maana, joka investoi koulutukseen enemmän kuin muut. Tämän diskurssin alla koulutuksen tuki on pienentynyt suhteutettuna korkeakoululaitoksen massoittumiseen ja kasvuun. Vuosikymmenen alussa maisterin koulutukseen käytettiin noin 42 000 markkaa, nyt noin 33 000 markkaa. Reaalikehitys on riisunut yliopistojen opetusta ja tehnyt niistä hyvin erilaisia paikkoja kuin ennen." "Kilpailupolitiikka, huippuyksikköpolitiikka ja managerialismi ovat suunnanneet investoinnit hyvin valikoivasti. Taloudellisten realiteettien on pakko näkyä jossain, ja uskallan väittää, että perusopetuksen ja tutkimuksen taso on laskenut Suomen yliopistoissa rajusti. Samaan aikaan meillä on huippueliitti, johon satsataan", Rinne arvostelee. Rinteen mukaan yritysyliopiston voittajia ovat teknologia-alat, lääketieteet ja luonnontieteet, häviäjiä pehmeät tieteet ja humanistinen ala. Tampereen yliopiston rehtori Jorma Sipilä arvostelee nykymallia hieman varovaisemmin. "Tulokseen perustuva rahoitustapa on houkutellut heikentämään tasoa, sillä yliopistoja on palkittu ensisijaisesti tutkintojen määrästä, mutta laadusta vain marginaalisesti. Se on myös suosinut opetusresurssien suuntaamista perusopetuksesta jatko-opetukseen. Perusopetukseen on tainnut kuitenkin vaikuttaa kaikkein eniten rahoituksen riittävyys. Opiskelijamääriä on kasvatettu, mutta budjetteja ei. On mahdotonta antaa entistä määrää henkilökohtaista ohjausta", Sipilä summaa. Korkeakoulujen arviointineuvoston puheenjohtaja Ossi Lindqvist tarkastelee nyky-yliopistoa vastavalosta. Hänen mukaansa kilpailu on laadun tae. Korkeakoulujen arviointineuvosto on opetusministeriön alainen asiantuntijaelin, joka muun muassa jakaa korkealaatuisen opetuksen yksikkö -tittelit (aiemmin puhuttiin huippuyksiköistä, mutta nimitys herätti liian suuria tunteita, joten se piti vaihtaa). "En puhuisi voittajista ja häviäjistä. Voittajia ovat varmasti kaikki tietysti yksityiskohdista voi keskustella. Lama pani miettimään uusia rakenteita, suunnistamaan laajeneville sektoreille. Koulutuskentän ja työmarkkinoiden sekä teollisuuden välille syntyi läheinen suhde. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut vastaavat nyt markkinoiden tarpeisiin. Ikäluokan nuorista 70 prosenttia lähtee opiskelemaan korkeakouluihin, joten emme me voi unohtaa työmarkkinakysymystä." "Kilpailupolitiikka on myös erittäin hyvä tapa pitää yllä laatua. Tutkimuksen laatu ei ole huonontunut, Suomen Akatemian arvioinnit ja kansainväliset arvioinnit osoittavat jotain ihan muuta", Lindqvist puolustaa. SAMI KERO Kymmenen kaupunkia autolomia, Jyväskylä ei lähtenyt mukaan t , •_-'-.•« • M • i Somi Kero Suomessa vietetään perjantaina 22. syyskuuta ensimmäisen kerran "Euroopan autotonta päivää". Samana päivänä on vastaavia tapahtumia liki neljässä sadassa eurooppalaisessa kaupungissa. Suomessa autottoman päivän viettoon on ilmoittautunut kymmenen kaupunkia, joiden joukossa Jyväskylä ei ole mukana. Autottoman päivän vietolla halutaan vaikuttaa kaupunkien liikkumiskulttuuriin tuomalla esille autottoman liikkumisen etuja. Samalla kiinnitetään huomiota kaupunkikeskustojen viihtyisyyteen ja liikenteen päästöjen pienentämiseen. Jyväskylän osallistumattomuus teemapäivän viettoon ihmetyttää Jyväskylän yliopiston ylioppilaskuntaa siinä määrin, että JYY aikoo tehdä asiasta kaupungille huomautuksen. "Ihmettelemme, ettei Jyväskylä, joka mielellään esiintyy trendikkäänä kaupunkina, ole lähtenyt tällaiseen mukaan", toteaa JYYn hallituksen puheenjohtaja Juha Makkonen. Autottomana päivänä pyritään innostamaan ihmisiä entistä enemmän joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn pariin. Myös yrityksiä on patisteltu ottamaan päivä huomioon esimerkiksi markkinoinnissaan. Autoton päivä juontaa juurensa viime vuosikymmenelle, jolloin eri puolilla Eurooppaa järjestettiin tempauksia ja teemapäiviä huomion kiinnittämiseksi liikenteen ympäristöhaittoihin ja joukkoliikenteen kehittämiseen. Myönteisten kokemuksien myötä EU:ssa otettiin teemapäivä käyttöön osaksi LlFE-ympäristöohjelmaa. Päivää vietetään siihen osallistuvilla paikkakunnilla eri tavoin: esimerkiksi Helsingissä kaupungin ydinkeskusta muutetaan pihakatualueeksi, jossa läpiajo ja kadunvarsipysäköinti on autoilta kielletty kello 7-16. Toisaalta Kouvolassa autoton päivä keskittynee liikennejärjestelyjen asemesta toritapahtumiin ja keskustelutilaisuuksiin. Helsingissä ja Oulussa on luvassa alennuksia bussimatkustajille. TUOMAS TIRKKONEN Lisätietoja: www.autolonpaiva.net.
• • o hUMHENEN 2». Sn^KUlTTA ZMO .KAHVIPÖYTÄVISAILU OJASSA on helpompia kysymyksiä, joista voi edetä ALLIKKOON. BONUSkysymys on luonteeltaan leikkimielinen ja sinkeä. 1. Mikä hedelmä on calvadoksen raaka-aineena? 2 . Mikä on stabiilin vastakohta? 3. Kuka on Liza Minnellin äiti? 4. Mikä oli entisen Keskisuomen läänin eteläisin kunta? 5. Mikä oli Michelangelon koko nimi? ALLIKKO 6. Ketkä voivat löytää Graalin maljan? 7. Kuka otti maailman ensimmäisen valokuvan? 8. Mikä oli maailman väkiluku vuonna 1900? 9. Kuka oli ensimmäinen nainen, joka avasi olympiakisat? 10. Mitkä olennot ilmentävät Jumalan läheisyyttä? Tuleeko voi levittää näkkileivän rosoiselle vai tasaiselle puolelle? •3||3S!OSOJ essei -An -anasiesEi BUOIOX :sflNOa •tiqnjax "01 •gm essi|B3J -luofli n isqesiii merjmiin» 6 "0OOO00 S 9 f 8 "9291?IIBS3>| aaaiN ajoydao -IN iiössor ef|||a|3|iuouuon| el UBIEBI uau|E|E)|suea L 'lasiuiEpAssBpqnd g (loiiBuong 0|96qE|3qo!W s •uauioujqn» f puB|jB9 Apnr "e !l!Wei Z BU3UJ0 l Edustajistossa vain seuraleikkejä ja kaveruutta? U u d e t päättäjät ylioppilaskuntaan ovat taas hakusalla Varjovaalikuulutus Kyseessä on tietenkin edustajistovaalit, joissa jokainen Ylioppilaskunnan jäsen on vaalikelpoinen. Kauempaa katsottuna vaalit saattavat näyttää pikemminkin seuraleikiltä; valitaan lähes summittaisesti puoluekantaa tarkistamatta 41 henkilöä, sullotaan heidät aika ajoin Ilokiveen ja katsotaan mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Tuollaisessa näkökulmassa ei tietenkään ole mitään järkeä. Jos se olisi totta, hälytyskellojen tulisi soida jokaisen opiskclijapolon päässä, sillä Ilokivessä kokoustava Edustajisto on JYY:n ylin päättävä elin. Saa sillä reilun viiden sadan markan jässärillä nimittäin muutakin kuin kalenterin ja hammastarkastuksen. Olisi varmasti kiva tietää mihin ne rahat tuhlataan, tai ainakin vaikuttaa siihen, kuka niiden käyttämisestä päättää, vai mitä? Edustajisto päättää omalta osaltaan yleisestä opiskelijapolitiikan suunnasta aina valtakunnan tasolle saakka edustaen reilua 10 OOOitta Jyväskylän Yliopiston opiskelijaa. Edustajistoa valittaessa ei siis ole kyse "vain" kymmenien miljoonien markkojen käytön päättämiJoka vuosi ne tulevat ajallaan kuin VR:n juna. Jylkkäriin alkaa ilmestyä tylsännäköisiä virallisia kuulutuksia asian tiimoilta. Ehdokkaita metsästetään tapahtumaan yleisesti. Viikonloppuisin saa olla tarkkana kaupungin ravintoloissa, jos haluaa säästyä teemalta. sestä, vaan viime kädessä kokonaisen opiskelijaliikkeen suunnasta. JYYn edustajistossa on tällä hetkellä hetkellä edustettuna toistakymmentä erilaista ryhmittymää. Sillisalaatissa löytyy suuntauksia äärivasemmalta kauas oikealle ja siltä väliltä on bongattavissa erinäköisiä sitoutumattomien ryhmiä. Toki uudetkin poppoot toisivat varmasti tervetullutta maustetta tuohon sirkukseen. Miksi siis et lähtisi ehdokkaaksi? Jos puoluepolitiikka tuntuu tylsältä, JYYn politiikka on aivan toista: ulosmarssit, saippuaoopperamaiset käänteet ja tunteita kuumentavat väittelyt arvoista ja arvostuksista ovat olleet edustajiston piirissä kuluvalla vaalikaudella arkipäivää. Poliittiset lataukset ovat siis olemassa, toisin kuin isompien IHSMVISVA Car Free Day in Ten Cities. but not in Jyväskylä As in aimosi 400 other cities, the European Car Free Day is celebrated also in Finland in 22 Sepiember. The purpose of this day is to encourage people to use publie transport, bicycles and their own feet more and more. Different cities have taken different kinds of approaches to promote thesc causes; for example in Helsinki, the city centre will be tumed into a car free zone where driving and parking is forbidden from7AMto4PM. Ten cities in Finland partake in this activity, not including Jyväskylä. Upset by this, the JYY is going to voice a complaint to the city council. For updated information about the event, refer to www.autotonpaiva.net Red Carpet in front oi the Department of Early Childhood Education These days one can walk in through the main door of the Department of Early Childhood Education in Freda along a red carpet. Students of kindergarten teaching have made the carpet from various garments to cheer up the surrounding area and to wekomc the students. Part of the piece of art is hanging on the outside wall of the building and it consists of about a dozen of bras and one pair of boxers. The work is also meant to dravv attention to the department and its building, since the field of education is generally not well known and the department is located far from the rest of the campus. During this autumn, the students of the kindergarten teaching will tum their attention to puppet dieatre and a larger art project is in the plans for the spring. Long Distance Reiationship with a Furry Friend An Indian elephant, African rhino and a polar bear from the Aniarctica are wild animals, but you can become friends with them quite easily. And many other animal species around the globe are also longing for help. One can adopt an animal not only from distant countries but also from the zoos in Finland. The adoption fees are usually only a few hundred FIM and this money is used to take care of the adoptee in a zoo or other, possibly private, nursing facility. Tiina Juurela, who had been sponsoring a donkey for a year, says that the animal lived at an English farm with over 2000 other rescued animals. Information about dozens of different choices for adoptees is availpoikien ja tyttöjen valtapelissä eduskunnassa. JYYn vaaleja kutsutaan usein "kaverivaaleiksi". Tiedon täytyy olla vailla pohjaa, sillä kuka nyt uskoisi että edaattoreilla olisi yhtään kavereita? Äänestäjien keskuudessa lienee kuitenkin identifioitavissa ainakin kolme perustyyppiä: Ensimmäinen äänestää kaveriaan, jotta pääsisi edes vähäksi aikaa eroon tästä takiaisesta. Toinen äänestää kaveriaan, koska tämä on hyvä tyyppi ja edustaa likimain samoja arvoja kuin äänestäjäkin. Kolmas ei äänestä lainkaan, ei vaikka häntä lahjoittaisiin päihteillä tai muilla eduilla. Jälkimmäinen tyyppi tarjoaa tiedostaville ylioppilaskunnan jäsenille laskennallisesti etulyöntiaseman vaaleissa: mitä alhaisempi äänestysprosentti, sitä enemmän yhdellä äänellä on painoarvoa. Mikäli tänä vuonna esimerkiksi vain 25 prosenttia äänioikeutetuista vaivautuu vaalipaikalle, vasta yksi mielipide siis neljää ääntä. KESKUSVAALILAUTAKUNTA Lisätietoja: www.jyu.fi/jyy/vaalit able in the internet. Also various animal protection agencies know about them. Rogues and a Saint The autumn scason of Kampus Kino starts with rogues and continues with a saint. Mika Kaurismäkiä Highway Society (Germany/Finland 1999) is a road movie. Jack Bogart (Kai Wiesinger), a scrap yard entrepreneur is harassed by his old friends who have come to collect old debts. Along the way a rich girl also enters the scene. The movie is a traditiona! comedy with a Kaurimäki twist, Highway Society is presented 26 September. Next Tuesday, 3 October, the audience will become familiar with a saint in Paul Schraders movie Touch (USA 1997). The main character.Juvenal (Skeet Ulrich) is a man with a stigma who performs miracles with his touch. Bill Hill (Christopher Walken) and Lynn (Birdget Fonda) attempt to take advantage of him. When the saint sees through Lynns deception, she is enthralled. Religion is strongly presented in this movie, especially Catholicism, although it is a comedy NEWS BY MARKO LEHTINEN ANO MIKA PUUKKO More articles in English at http://www.jyu.fi/jylkkati TIIVIIT Kampuksella opastettavaa Suurimman turistikauden taas päätyttyä yliopistolla aloitetaan kampusopaskoulutus. Edellinen opasryhmä koulutettiin pari vuotta sitten. Kampusopas, alumnija kulttuurisihteeri Liisa Immosen mukaan opastustyö yliopistolla ei ole bisneksen tekoa; opastuksia on tarjolla vaihtelevasti. Kesällä ja erilaisten kokousten aikaan niitä on eniten. Opastettavat ovat yleensä yliopiston henkilökunnan vieraita tai turistiryhmiä. Työstä saa pientä palkkiota, ja kolmipäiväinen opaskoulutus antaa sivistävää tietoa yliopistoalueesta. Koulutus alkaa 29. syyskuuta, ilmoittautuminen päättyy 21.9. Järjestäjänä ovat yliopiston museo sekä yliopiston kulttuurilautakunta. Lisätietoja: liisa.immonen@admiial.jyu.fi A Luentosarja pohtii lasten maailmaa Maailman lasten elämää eri puolilla maailmaa, j lasten hyvinvointia ja heidän kokemuksiaan sej kä kansainvälisen lastenjärjestö Unicefin uusia : haasteita pohditaan tänä syksynä Jyväskylässä j Studia Generalia-yleisöluentojen sarjassa otsij kolia "Maailman lapset-jaJyväskylän". Kaikille i avoin luentosarja pidetään yhdeksänä perättäi: senä tiistaina, alkaen 19. päivänä syyskuuta, yliopiston kampuksella Villa Ranan Paulaharjun ; salissa, kello 18 kunakin kertana. Luennoilla I kuullaan alustuksia ja käydään niiden pohjalta i keskustelua. Alustuksissa käsitellään eri tapauksia ja tilanteita, joihin pureudutaan monipuolij sesti esimerkiksi lasien oikeuksien, kuntien lap• sipolitiikan ja lapsien ympäristösuunnitteluun i osallistumisen kannalta. Luentosarjan järjestei lyistä vastaavat yhteistyössä kaupunki, yliopisto, j Unicefin paikallisryhmä sekä Jyväskylän amj mattikorkeakoulu. Luentosarja on osa Jyväsky• Iän kaupungin Unicef-kaupunki 2000 -projeki da. Tarkempia tietoja luentosarjasta saa esimerj kiksi Jyväskylän yliopiston verkkosivuilta osoitj teestä www.jyu.fi, kohdasta "Ajankohtaista" linkki "Unicef-luennot". Muikkutiheydet ennätyslukemissa Vuosi 2000 on hyvä muikkuvuosi. Asiaa ovat tutkineet Jyväskylän, Joensuun ja Turun yliopistojen sekä Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat yhdellätoista Suomen järvellä. Jo keväällä voitiin poikasseurannoissa havaita muikunpoikasten määrän olevan korkea monissa Keskija Itä-Suomen järvissä. Esimerkiksi Etelä-Konnevedellä muikunalkujen paljous löi kaikki aiemmat havaitut ennätykset. Muikunpoikasia tavattiin jopa 60 000 yksilöä hehtaaria kohti, mikä on suurin konsanaan havaittu tiheys Jyväskylän ja Joensuun yliopistojen tutkijoiden tekemissä seurannoissa parinkymmenen vuoden ajalta. Hyvää muikkuvuotta voi odotella, kun keskimääräinen poikastiheys ylittää 10 000 yksilöä per hehtaari. Muikkutilanne oli hyvä myös muiden muassa Päijänteen TehinseläUä. Kaikuluotaamalla tehdyt tihcysarvioi tukevat arvioita muikkujen tiuhasta esiintymisestä. Paitsi tutkijat, ovat asian todenneet myös kalastajat: syyskesällä pyydystetyt muikut ovat olleet kalatiheyden seurauksena pieniä.
HMUDMSI*N.Sn3>nM "Yliopisto ei ole umpio" Alumnisihteeri Liisa Immonen luomassa yhteyksiä yliopiston ja työelämän välille Alumni-sana on latinaa ja tarkoittaa kasvattia tai suojattia. Jyväskylän yliopiston suojatteja ovat kaikki sen kasvatit eli ne, jotka ovat joskus valmistuneet yliopistosta tai aiemmin Kasvatusopillisesta korkeakoulusta. Alumnitoiminnan tarkoituksena puolestaan on pitää työelämään sijoittuneisiin entisiin opiskelijoihin, alumneihin, yhteyttä myös valmistumisen jälkeen. Tätä vuorovaikutussuhdetta pyritään pitämään yllä molempia osapuolia rikastuttavasti. Aktiiviseksi kyseinen toiminta herkesi täällä vasta 90-luvulla, jonka viimeisenä vuotena perustettiin alumnija kulttuurisihteenn virka yliopiston viestintäyksikköön. Tämän lukuvuoden ajan virkaa hoitaa itsekin tuore alumni Liisa Immonen. Immonen valmistui viime keväänä historian laitoksella pääaineenaan Suomen historia. Kunnon sivistyslaitoksen opiskelijana hän taittoi opintien rauhassa ehtien tutustua niin taidehistorian, museologian, yhteisöviestinnän, viron, arabian, yhteiskuntatieteen kuin kirjallisuudenkin saloihin. Alumnitoiminnasta Immonen tiesi etukäteen sen, minkä oli historian laitoksen alumnitapahtumassa aikanaan kokenut. Tilaisuudessa laitokselta aiemmin valmistuneet kertoivat sijoittumisestaan työelämään ja antoivat käytännön vinkkejä esimerkiksi kannattavista sivuainevalinnoista. Koska tapahtuma osoittautui monin tavoin hyödylliseksi, Immonen piti omaa työsarkaansa alumnisihteerinä varsin tärkeänä pesiin alkaessa viime kesäkuussa. Terveisiä sieltä jostakin Alumnitoiminnan merkittävimpänä tavoitteena Immonen pitää sitä, että yliopiston ja ulkomaailman välillä tapahtuu jatkuvasti hyödyllistä vaihdantaa: "Yliopisto ei ole umpio, vaan sen täytyy reagoida ympäristönsä tarpeisiin. Alumneilta saadaan tuoretta tietoa esimerkiksi siitä, mitä työelämän kannalta olennaista opintosisällöistä puuttuu ja millaiselle tutkimukselle olisi kysyntää. Toisaalta myös yliopistolla on tarjottavana alumneilleen täydennyskoulutusta ja ajankohtaista tietoa oman alan kehityksestä." Tavallisen opiskelijan elämään aktiivinen alumnipolitiikka tuo runsaasti terveellisiä ulottuvuuksia. Yhteydenpito entisiin opiskelijoihin on poikinut harjoittelupaikkoja niin kotikuin ulkomaillakin sekä työprojekteja ja tilausgraduja. Ylipäätään työelämän kuulumiset ovat herättäneet opiskelijoissa positiivista toivoa: alaltani siis todellakin työllistyy! Samalla on auennut mahdollisuus saada ajankohtaista tietoa siitä, minkälaisia käytännön valmiuksia työelämän puolelle siirtyviltä odotetaan. Yksittäisen opiskelijan on aiheesta innostuessaan mahdollista ryhtyä aloitteentekijäksi alumnitoiminnan käynnistämisessä oman laitoksen tai ainejärjestön puitteissa. "Jos opiskelijat kokevat, että alumnitapahtuma omalla laitoksella olisi tervetullut, niin eikun puuhaamaan! Alumnipäivä on hyvä ensiaskel suhteiden luomiliisa Immonen on sekä Ivoie alumni että alumnisihteeri. seen alumnien ja opiskelijoiden välille", Immonen opastaa. Alumnisihteeri haasteiden äärellä Alumnitoiminnan kehittämisessä tärkeää Immosen mukaan onkin ainejärjestöjen lisäksi myös Jyväskylän korkeakoulun ja yliopiston seniorit ry:n eli Jykysin aktivoituminen. "Toiminta on jo kehittymässä tähän suuntaan. Yhä enemmän laitokset ja ainejärjestöt itse toteuttavat heitä eniten kiinnostavia ja hyödyttäviä alumnitapahtumia. Suuri haaste on saada toiminta pyörimään muutenkin itsekseen. Tällä hetkellä sitä tuetaan yliopiston ja laitosten taholta, mutta tulevaisuudessa haaveena olisi saada alumnijärjestö Jykys voimakkaammin myös rahoittajana mukaan." Vastuun jakaminen olisi kehityskelpoinen ajatus sikälikin, että nykyisellään alumnija kulttuurisihteerin yhdistelmävirka repii tekijäänsä kahtaalle. Kuten nimikkeestä kuulee, on Immosen vastuulla myös yliopiston kulttuuritoiminnan suunnitteluja toteutus. Uuden tehtävän haasteellisuutta lisää Immosen mukaan se, että aktiivisten alumnien joukko pitää sisällään ihmisiä monista eri ikäluokista sekä lukemattomilta eri aloilta: "Ei ole olemassa yhtä oikeaa kaavaa siitä, miten alumnisuhteita tulisi hoitaa, vaan eri aloille pitää keksiä niille sopivia käytäntöjä. Toisaalta tässä piilee myös homman hauskuus. Pääsee tutustumaan Somi Kco läheltä eri aloihin ja monenlaisiin ihmisiin." Samasta syystä viran hoito kysyy tekijältään henkistä kanttia. Reippaasti Immonenkin marssi taannoin puhumaan vuonna 1980 opintonsa aloittaneelle liikuntatieteellisen vuosikurssille, vaikka meni itse samaisena vuonna vasta ekaluokalle. 'Tuli aika untuvikko olo", tuore alumnisihteeri tunnustaa näin jälkikäteen. JOHANNA ROSSI Yliopistopäivillä 27.-28.10 mm. paneelikeskustelu "Onko urheilulla tulevaisuutta?', keskustelijoina Juha Sihvola, Pauli Vuolle ja Tapio Korjus. Lisätietoja alumnitoiminnasta ja yliopistopäivistä: Liisa Immonen, p. 260 1016 RAKKI Paskat mielenterveydestä ]a muusta Onhan onnen orgasfista kuinka Suomi suoltaa lakeja parhaaksemme! Mikäpä suoltaessa, kun tarjolla on niin loistava poliittinen laksatiivi kuin Kokoomus. Nyt hassut porvariajattelijat ponnistavat epäitsckkäästi yllättäen sosiaalipummeja vastaan: Kokoomuksen junttaaman lain myötä sossun sedät saavat kaiveltua asiakkaansa tilitiedot, jos muille viranomaisille annetut tiedot epäilyttävät. Tunnetusti juuri sosiaalipummit, nuo työttömyyskoniston ökyrikkaat, kuluttavat eniten hyvinvointivaroja ylellisyyksiin. Sillä sundqvisteja oli vain yksi niin kuin oli koureja lassiloinecn. Parhaillaankin on joku mitä tön vakuutusyhtiön johtaja syyteharkinnassa. Entä muistaako kukaan, maksettiinko pankkitukia takaisin? Noh, sehän oli vain pientä kulutussikailua joskus muinoin. Asiathan ovat nyt toisin? Julkisuudessa sossupummeja on arvioitu olevan huikeat muutama tuhat. Lukuun eivät sisältyne ne mielisairaat, jotka saneerattiin kadulle avohoitoon. He kun eivät ymmärrä tukien tahi huijaamisen päälle. Sääli, sillä tuetun elon täytyy olla laveaa, kun Piia-Noora Kaupin kaltainen virvelikin sen tietää. Hänen mukaansa työttömät käyvät toimeentulotuella elokuvissa ja saavat sapuskansa nälkäjonoista siis varastavat ruokansakin. Ilkka Taipale letkautti taannoin, että maassamme on tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka olisivat oikeutettuja toimeentulotukeen, mutta eivät sitä ilkeä tai ymmärrä nostaa. Samaten on työelämässä liuta sairaseläkkeelle kuuluvia. Mielenterveyspalvelut ovat rempallaan ja YK kertoi terveydenhuollon piiputtavan. Mutta tämä kaikki paskat porvaria kiinnostaa; hyvinvointivaltion pahoinvointi johtuu sosiaalipummeista. Oikeustajua kuvottaa, että köyhän pankkisalaisuus on helpompi murtaa kuin rikkaan. Ja vain siksi, että köyhä on köyhä tai ainakin melkein. Verottajahan päästettiin pankkitietoihin helpommin jo muutama vuosi sitten harmaan talouden nimissä. Eivätkö sosiaalipummit sitkuta harmaassa taloudessa? Vai onko niin, että pummit uhkaavat hallituksen suurinta saavutusta, Euroopan parhainta yritysilrnapiiriä vai mikä helvetti se oli niin suhteettomasti, että vaaditaan sosiaalivirkailija heidät pysäyttämään? RAKKI
3 g: 2 MAAILMAN LOI/IA . * "S Paaiai (PcdiculuscapiliB) lajiloverinaa kera. TÄI JA TV-MAKSU "Päätäi vaivaa varsinkin lapsia, eräiden Berliinin P ä ä t ä i ( P e d i c u l u s c a p i i i s ) , kuten kansakouluissa tehtyjen tutkimusten mukaan muutkaan loiset, ei tee televisioilmoitusta, joten viihtyy paremmin tyttöjen kuin poikien päässä. se ei myöskään maksa tv-maksua. Ei edes nyt, kun Poikien ainakin ennen piilosilla oltaessa harrastatämän lehden ilmestymisalueella ovat meneillään ma lapa vaihtaa keskenään lakkeja on tehokas täin tehostetut tarkastukset. levittämiskeino." M a a p a l l o n « . l a l n l t r a s l o , WSOY 1 9 3 6 . 1 a u r l li ,,• al«i TEE TELEVISIO/I.MOITI/S SIIHEN EI LOINEN PYSTY. Osoitteessa www.tv-maksu.fi voit osallistua samalla loisaiheisecn kilpailuun, jonka loistopalkintona on matka Lois Angelesiin, Loisvilleen tai St.Loisiin. a alle 26-vuotiaille maksutonta! Alle 26 vuotiaat saavat nyt Kultaraha internet palvelut maksutta. Tule ja tee pääte' palvelusopimus Osuuspankissa. • Rahaa ympäri maailmaa? Kyllä. Kultakortti Maksukortti taskussa viSA-automaateista. (18*25 vuotiaille kortti on maksuton) • Muistathan, että Osuuspankista kannattaa kysyä opintolainaa. LUE LISÄÄ KOTISIVUILTAMME htlp://www. osuuspankki, fi/ KESKISUOMEN OSUUSPANKKI
• • Krishna-liikkeen g u r u Danavir Goswami: "Simple living and higher thinking" Krishna-liikkeen hengellinen opettaja Danavir Gosvvami luennoi yliopiston päärakennuksessa torstaina 7.9. Krishna-tietoisuuden peruslähtökohdista. Samalla lndia Experience -tapahtumaan paikalle kertyneet saivat todistaa perinteisen temppeliseremonian Bhajansmusiikin kera. Luennossaan Danavir Gosvvami johdatti kuulijat Krishna-tietoisuuden kantaan sielunvaelluksesta ja sen vaikutuksista ihmisen elämänmuodon tekemiin ratkaisuihin. Illan edetessä kuulijat saivat aiheen pohtia olemassaolonsa taus. toja huolimalta siitä, vastasivatko esitetyt mielipiteet omaa käsitystä. Lähtökohdaksi hän asetti väitteen, että ihmisellä on ennen tätä elämänmuotoaan, tietoisuuden evoluution varhaisemmissa vaiheissa, ollut aikaisempia elämiä esimerkiksi kasvina tai eläimenä. Ainoastaan ihmisen uetoisuus on Krishna-liikkeen vanhojen kirjoitusten perusteella tarpeeksi korkea totuuden löytämiseksi. Juuri tietoisuuden ansiosta ihmisellä on mahdollisuus päästä irti elämän ja kuoleman kiertokulusta, jos onnistuu saavuttamaan tietoisuuden oikealla henkisellä tavalla. Tämän jälkeen edessä on ikuinen elämä onnellisena sieluna materiaalisen maailman toisella puolella. Et ole kuka luulet olevasi Krishna-opin mukaan uuteen kehoon päässyt sielu joutuu väärän minäkuvan valtaan. Tämän takia koemme olevamme kehomme, emmekä kehossa oleva sielu. Illuusion alaisina emme huomaa, että itse asiassa tilanne on sama kuin matkustaessamme lentokoneella. Ollessamme koneen sisällä, tiedämme lähtevämme ovesta ulos määränpäähän saavuttaessa. Danavir Gosvvami vertasi luennossaan kehon vaihtoa vaatteiden vaihtoon. Vanhojen housujen tilalle hankitaan uudet. Samoin kehon kuollessa henki vaeltaa sielunvaelluksen kautta uuteen elämänmuotoon. Sielusi ei saa nautintoa kehosi iloista Krishna-tietoisuuden kannattajille tieto kehon vaihtuvuudesta vapauttaa ylimääräisestä ahdistuksesta ja toisaalta kehon miellyttämisestä. Danavir Gosvvami selvitti luennollaan myös syyn mielihalujen täyttämiseen. Ihmisen huomatessa kuolevaisuutensa hän pyrkii käyttämään jäljellä olevan ajan kohdatakseen mahdollisimman paljon iloa ja onnellisuutta. Krishna-tietoisuuden saavutettua henkilö kuitenkin huomaa, ettei kehoa tarvitse pyrkiä miellyttämään. Luennoitsijan vertauskuva henkilöauton paijaamisesta selventää Krishnaliikkeen käsitystä sielun ja ruumiin yhteyksistä. Autoa silittäessä se ei tunne mitään. Samoin sielu ei saa nautintoa aistien ja mielen yhteisestä kokemuksesta. Tästä sielusta on Krishna-liikkeen mukaan olemassa todiste. Vaikka olemme nyt erilaisia kehollamme kuin lapsena, miellämme itsemme kuitenkin samaksi henkilöksi. Tunnistamme itsemme samana henkilönä sielumme ollessa sama kuin vastasyntyneenä. Gurun kanssa kahden Danavir Gosvvami kertoo, että Krishnaliikkeen opit sopivat kaikille älykkäille ihmisille. Ihmiskunnan suunta on hänen mielestään kuitenkin väärä. Huolenaiheiden miettiminen ei vie kauaa. Krishna-opin mukaan tässä elämässä tehty väkivalta kostautuu seuraavassa karman lakien mukaan. Kaikille teoille on seurauksensa. "Eläinten teurastus on pahinta. Yhteiskunta tappaa paljon eläimiä tietämättä, että kaikki tämä kostautuu karman kautta sotina". Päihteiden käyttö saa myös Danavir Gosvvamin huolestuneeksi. Krishnaopin seuraajat eivät käytä päihteitä, sillä silloin hallusinaatio väärästä minäkuvasta on vieläkin suurempi. Samoin irloseksisuhteet ovat hänen mielestään riippuvuutta aiheuttavia. "Seksi on luonnollista, mutta vain huvituksen välineenä se luo erittäin addiktoituneen ilmapiirin, joka vie puolestaan aikaa tärkeämmiltä asioilla". Jos kaikki ihmiset seuraisivat Krishna-liikkeen oppeja, Danavir Gosvvamin mukaan yhteiskunta olisi suuntautunut enemmän kohti henkisiä asioita. "Ahneudesta johtuvia sotia ei olisi, emmekä käyttäisi luontoa hyväksemme sitä saastuttaen. Myös työttömyys poistuisi, sillä kaikki olisivat kytkeytyneet elämisen jatkamiseen maanviljelyn avulla". Jos ei halua kääntyä Krishnan palvelijaksi tai sitoutua mihinkään uskontokuntaan, Danavir Gosvvami suosittelee kuitenkin yksinkertaisia elämäntapaa ja pohdiskelua. Tietoisuuden kasvattaminen on joka tapauksessa tärkeää. "Ei tulisi kerätä vain enemmän materiaa. Se ei ratkaise ongelmia toisin kuin henkisyys". JUHA-PEKKA HONKANEN Jääkiekko on Minulla on tuttava, joka on sanonut jääkiekkokaukaloa jääkaukkokiakaloksi. Se on vahingossa hauskaa, kyllä vain. Noottikriisi Jyväskylässäkin pelataan SM-liigaa. Tosin kiekkopiireissä kiertää sitkeän tuntuinen huhu: Koska jääkiekon mestaruussarja on ensi kertaa suljettu, monilla joukkueilla on tilaisuus taloudellisien ongelmiensa paikkaamiseen mahdollisen urheilullisen menestyksen kustannuksella. Keski-Suomen oma joukkue on yksi näistä paikkailijoista. Kesällä Jypin pelaajaluettelo alkoi näyttää tuntemattomalta ja tunnettujenkin pelaajien osalta kapealta. Hankintapuolen nimekkäiramät nimet Olli Ahonen ja Tomi Hirvonen eivät paljon sano ja turpiin tuli harjoitusotteluissa yhdeltä sun toiselta, muun muassa Suomi-sarjassa (entinen kakkosdivari) pelaavalta Jukurcilta. Näinpä itse liigapomo Urpo Helkovaara lähetti Jypille nootin, ettei noin heikolla joukkueella voi liigaan lähteä ensinkään. Juorun mukaan Helkovaara peräti uhkasi, että seura saatetaan pudottaa sarjasta muilla kuin urheilullisilla perusteilla, mikäli materiaali ei parane liigatasoiseksi. Jyppi on kuitenkin pelinsä liigassa aloittanut, joten tämä suullisen perimätiedon kesäkukkanen voitaneen toistaiseksi unohtaa. Raha pyörittää maailmaa Talouspuolella on viime vuosina osattu sekoilla monilla liigapaikkakunnilla, kuten Tampereella ja Porissa. Tampereen Ilves on jo melkein selvillä viime kausien sekoiluputkestaan, joka koostui ylisuunen pelaajapalkkioiden maksusta. Tällä kaudella joukkue tavoittelee virallisen ilmoituksensa mukaan miljoonan markan voittoa. Se on aika suuri summa, kun Jokeritkin tyytyy puolentoista miljoonan markan voittoihin. Porin Ässät on tällä hetkellä SM-liigan hämärimmässä tilanteessa. VeliPekka Ketolalta ulosottomies vaatii noin neljän miljoonan markan saatavia, mutta kukaan ei ole ihan varma siitä, liittykö tapaus suoranaisesti Ässiin. Myös Ässien toimistossa on suoritettu kotietsintöjä, ja uudeksi toimitusjohtajaksi valittu mies kieltäytyikin työstä muutaman päivän tilannetta katseltuaan. Ässät on myös käynyt Ruotsissa pelaamassa harjoitusotteluita. Viimeisimmässä jääkaukkokiakaloon kehkeytyi joukkutappelu, jonka seurauksena ottelu joudutuin keskeyttämään. Ruokakin on poliittista SM-liigalla tuntuu olevan sponsoreita enemmän kuin koskaan. Yksi vaikuttavimmista on Veikkaus, joka ei vielä tovi sitten tuntunut kovin suurelta tekijältä liigan ohjailijana, mutta näytti todellisen minänsä pari viikkoa sitten. Silloin sarjasta sulkemisella uhkailtiin Tapparaa, sillä joukkue aikoi solmia sponsorisopimuksen PAF:in, ahvenanmaalaisen vedonlyöntitoimiston kanssa. Veikkaus ei kilpailijaa liigassa hyväksynyt, ja niinpä mestaruussarjan johto jo yksiselitteisesti kielsi Tapparaa tekemästä sopimusta. Liigalla on muitakin sponsoreita. Yksi niistä on Taffel, joka tuottaa jokaiselle joukkueelle omia nimikkosipsejä. Kyllä vaan. Pussin kyljessä kerrotaan, että omaa suosikkijoukkuettaan voi tukea syömällä perunalastuja. Se, onko siinä jotain omituista, euä epäterveelliset ja rasvaiset perunalastut lyövät kättä huippu-urheilun kanssa, voi jokainen itse päättää. Vegaani-JYP-fanin on muuten tyytyminen popkorniin. JYP-sipseissä on juustojauhetta. Kiekko-TYKYä Lahden malliin Lahdessa Pelicans antoi potkut Poh jois-Amerikasta tulleelle pelaajalleen jo ennen kuin ainuttakaan liigapeliä ehdittiin pelata. Syynä olivat miehen alkoholin käytöstä johtuneet esteet työn tekemiseen. Toisin sanoen mies oli liian kovassa kankkusessa saapuakseen harjoituksiin. Pelicansien valmentaja Kari "Piri" (kuka tietää lempinimen alkuperän?) Eloranta sanoi polkujen jälkeen, että ongelma oli kyllä jo tiedossa etukäteen, mutta miehelle haluttiin antaa mahdollisuus yrittää. On toki hienoa, että alkoholistillekin annetaan mahdollisuus. Silti potkut tulivat hienoisena järkytyksenä. Minä olen nimittäin jo pidemmän aikaa luullut, että alkoholismi on sairaus, ja etiä Suomessa työpaikat järjestävät sairastavat työntekijänsä hoitoon. Yksi asia kuitenkin on varmaa. Mestaruuspokaali päätyy Tampereelle. Pokaalin koti on nimittäin jääkiekkomuseossa, joka sijaitsee Tampereen Hakametsän jäähallissa. JUKKA VUORIO
KVMMEKEN* 20. SYYSMtlTTA 2000 Susirajan paratiisi Jyväskylän yliopiston tutkimusaseman sijainnista käytiin 80-luvulla kovaa kamppailua. Moni pikkukunta halusi aseman omalle maalleen; siitä uskottiin tulevan näyteikkuna maailmalle. Kamppailun voitti lopulta pieni Konneveden kunta 70 kilometrin päässä Jyväskylästä. Nyt kaksi vuosikymmentä myöhemmin toiminta asemalla on vireämpää kuin koskaan. Pääosa tutkimusaseman käyttäjistä on biologeja, mutta paikan isännän mukaan kaikkien alojen tutkijoilla on oikeus aseman tilojen käyttöön. Neuvosta kannattaa ehkä ottaa vaarin. Epämääräinen ajanjakso kaukana suurista kuvioista tarjoaa ainakin jos ei muuta elämyksiä. Kahvipöydästä huippujulkaisuun "Kyllähän noita sattumia ja tarinoita riittää. Eri asia on. mitkä niistä on painokelpoisia!". puuskahtaa Konneveden tutkimusaseman hoitaja, dosentti Jussi Viitala. Mies on ollut liedesirkuksen tirehtöörinä ensin epävirallisesti, myöhemmin virallisesti vuodesta 1983. "Ensimmäiseksi keskusteltiin silloisen rehtorin kanssa aseman alkoholipolitiikasta. Rehtori pohti, että pitäisikö alkoholin käyttö tyystin kieltää. Tuumasin, että en perhana ainakaan minä halua moista sääntöä valvoa. Pykälää muutettiin niin, että alkoholin häiritsevä käyttö on kiellettyä. Sitä on ollut jo huomattavasti helpompi valvoa." Tieteenteko mielletään herkästi erakkomaiseksi puunamiseksi, mutta ainakin biologian alalla todellisuus on jotain varsin muuta: "Esimerkiksi lintujen UV-näkökykyyn liittyvä projekti joka on ollut käynnissä kohta vuosikymmenen lähti aikoinaan liikkeelle harmittomasta kahvipöytä-vitsailusta. Siitä on poikinut vaikka minkälaisia julkaisuja ihan parhaimmissakin sarjoissa." Tutkijoiden vapaa-ajasta Viitala toteaa seuraavaa: "Kyllähän täällä on joku joskus katoltakin pudonnut, ja vähintään lentopallossa tai jalkapallossa rampautuu kerran kesässä joku. Mutta yleisesti ottaen sitä vapaa-aikaa on aika vähän. Monesti rankimpien jaksojen aikana töitä tehdään yli puolet vuorokaudesta." Varkaita paratiisissa Jyväskylän yliopiston biologian opiskelijat tutustuvat Konneveden tutkimusaseman, eli "Konevitsan", ilmapiiriin yleensä viimeistään toisena kesänään kenttäkurssin muodossa. Itse kurssit ovat sisällöltään huomattavan kiintoisia, mutta unohtumattomimmat hetket koetaan vasta päiväohjelman päätyttyä. Halukkaat potkivat palloa, kalastavat, saunovat, uivat ja käyttäytyvät muutenkin kuin rippikoululeirillä ikään. Saattaapa joku nauttia oluen, pari rantanuotion lämmössä. Tutkimusasema sijaitsee Eteläisen Konneveden rannalla. Toisinaan savun haju houkuttelee paikalle kutsumatto«ft-tO mia vieraita, jotka ovat yleensä harmittomia. Eivät kuitenkaan aina. Eräät kurssilaiset muistavat hämmennyksellä poikakolmikkoa, joka omasta kutsustaan osallistui illanistujaisiin. Ilta sujui moitteettomasti, mutta poikain hävittyä takaisin sinne mistä olivat tulleetkin, kurssilaiset huomasivat, että osa aseman soluasuntojen jääkaapeista ammotti tyhjyyttään: nälkä oli yllättänyt kutsumattomat vieraat. Hävytöntä tekoa päiviteltiin. Pojat olivat vaikuttaneet niin kovin mukavilta. Eräiden tyttöjen mielestä jopa huomattavan mukavilta. Kurssin mieshenkilöt päättivät testosteronin hajuisessa kokouksessaan, että mikäli varkaat uskaltautuvat takaisin aseman tontille, niin heitä vedetään pleksiin. Ja kovaa. Varaspojat palasivatkin rikospaikalle; itse asiassa jo seuraavana iltana. He pelastuivat kurssilaisten sakinhivutukselta vain näyttämällä ajoissa kädessään sovittelevasti heiluvaa lähikauppa-Variksen muovipussia. Pussista löytyi tasan tarkkaan jokainen anikkeli, joka oli jääkaapeista edellisenä iltana hävinnyt. Joitain tuotteita oli jopa runsaammin, kuin varkaushetkellä. Kävi ilmi, että yksi pojista oli humalan rohkaisemana yksinään toteuttanut koko varkausoperaation. Kahdelle muulle tempaus selvisi vasta kotimatkalla. Varas sai tovereidensa vihat niskaansa: eiväthän he kehtaisi enää näyttää nenäänsä lähelläkään asemaa! Ratkaisu kuitenkin keksittiin: pojat kirjasivat tarkkaan ylös, mitä jääkaapeista oli viety, ja söivät tämän jälkeen kaiken hyvällä halulla. Seuraavana päivänä miekkosten tie vei lähikauppaan: listaa noudattaen he ostivat korvikkeet syömiensä sapuskoiden lilalle ja kiikuttivat ne asemalla nälissään kiroileville kurssilaisille. Näin naapurisopu säilyi täpärästi. Konnevesi ja valtionpäämiehet Suomen tasavallan edesmennyt presidentti Urho Kekkonen tapasi toisinaan kalastella Konneveden tuntumassa sijaitsevan Siikakosken kuohuissa. Tästä kenoo kosken partaalle pystytetty muistomerkki. Kalastuspaikkana lähes täysin rauhoitettu Siikakoski onkin lyömätön: epäviralliset tilastot kenovat tammukan käyvän pyydykseen joka viidennellä heitolla. Liekö Kekkosen esimerkin innoittamana vai muuten vain, joitakin vuosia sitten Yhdysvaltojen entinen presidentti Richard Nixon pyörähti Siikakoskella kalaonneaan koittamassa. Vierailu osui aikaan, jolloin tutkimusasemalla temuttiin hydrografian (nykyinen vesistöntutkintamenetelmä) kenttäkurssin merkeissä. Kurssin rytmi oli sen verran kiivas, että lehtien luvulle ei jäänyt aikaa; kurssilaiset ihmettelivät vain, että milläköhän luvalla joku jolppi vetää koskesta kottikärrytolkulla kalaa. Hämmennys oli valtaisa, kun illan tullen Mierontiehen (paikallinen pubi) virkistäytymään lähtenyt opiskelijaryhmä kohtasi savo-keskisuomen murretta puhuvien natiivien ohella myös washingtonia haastavia köriläitä. Päätä pyöriteltiin entistä rivakammin, kun kävi selville, että roikaleet olivat presidentti Nixonin henkivartijoita. Ja Konneveden Mierontiessä! Itse presidentti ei toki ollut lähtenyt yöelämään tutustumaan. Alkoi piiritys. Nämä jässikäthän oli tietenkin saatava tutustumaan perisuomalaiseen kulttuuriin sekasaunan merkeissä. Kutsun houkuttelevuudesta huolimatta vain yksi "badigaardeista" suostui opiskelijoiden mukaan. Vaikea on sanoa, kummalla osapuolella on riittänyt tapauksesta enemmän kerrottavaa jälkipolville: opiskelijoilla vai henkivartijalla, joka voi tänä päivänä leuhkia saunoneensa parikymmenpäisen sekaopiskelijalauman kanssa Suomi-nimisen pajulan perukoilla, syksyisen yön kietoessa tienoota vaippaansa. IUHA KAUPPINEN
„ W « Ä M . -mSmm mmmmm NUMERO KrMIKItEN • 20. SVVSKUUTA 2 » Irotuerottelijat Joidenkin ihmisten henget ovat arvokkaampia kuin toisten. Eräiden henkeä ei voi verrata edes hevosen paskakasaan. Näin ovat asiat ainakin Matti Kyllösen ja Erkki Mustakarin ihmiskategoriassa. Henkilöistä ensimmäinen on muuten pappi, vaikka saarnaakin sunnuntaisin kirkon sijasta kymmenissä tuhansissa olohuoneissa kilpaa autojen kanssa, Toki koko formula-ruletin järkevyyden voi asettaa kyseenalaiseksi monestakin syystä. Sitä voi kuitenkin myös puolustella: formulathan luetaan kaiketi kategoriaan "sirkushuvit". Miljoonat ihmiset saavat tästä kiistanalaisesta toiminnasta tyydytystä selviten siten arjestaan entistäkin ketterämmin. Kuten jo antiikin sirkushuveissa, myös formuloinnin tuoksinassa kuolee toisinaan ihmisiä. Tästä ei pidä syyttää ketään. Asiat vain sujuvat joskus huonommin kuin joskus. Italian Monzassa ajetussa formula-1 -osakilpailussa eräs turvallisuussyistä paikalla läsinyt palomies siirtyi surullisten sattumien kautta taivaan vahvuuteen tulipaloja sammuttelemaan. Kuten sanottua; nain käy joskus. Tällä kertaa syynä oli massakolarissa taivaalle singonnut rengas, joka osui palomiestä päähän. Nain ikävän välikohtauksen sattuessa selostaja voi joko hoitaa tilanteen tyylillä, tai sitten ei. Matti Kyllönen ja Erkki Mustakari klaarasivat homman kuten arvata saattaa päin persettä. Kun ruudussa näytettiin kuvaa elvytettävästä sivullisesta, Kyllönen totesi vain viileästi: "Nyt siellä annetaan sitten sydänhierontaa jollekin." Mieleen ei juolahtanut, että elvytyksen syynä on usein pysähtynyt sydän, jota puolestaan seuraa usein kuolema. Tämä ei Matti-poikaa häirinnyt. Hän vain jaksoi toistella: "Onneksi kukaan kuljettajista ei loukkaantunut sen pahemmin." Mitä merkitystä sillä on, onko joku ihminen kuljettaja vai ei?! Sillä sen sijaan luulisi ainakin pappismiehelle olevan merkitystä, että ihminen on kuolemassa, ellei peräti jo kuollut. Mikäli Kyllöstä olisi tämä seikka hetkauttanut, hän olisi huutanut: "Voi surkeuden surkeus!", tai: "Voi tuhannen tulimmaista, tämä on kyllä kauheaa." Erkki Mustakari olisi nenä-äänineen myönnytellyt. Näitä repliikkejä ei kuitenkaan kuultu. Kyllönen palasi aiheeseen kolmen sekunnin höläytyksellä vasta kymmentä minuuttia myöhemmin todeten, että toivottavasti sivulliselle ei käynyt sen huonommin. Tarkennettakoon sen verran, että kilpailuja tuskin olisi keskeytetty vaikka surmansa olisi saanut kuljettajakin. Sen verran akuutti on formula-pamppujen rahapula. Rahalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä herrojen Kyllönen ja Mustakari tahdittomuuden kanssa. Heidän lapaansa jaotella ihmiset sen kummempia selittelemättä formula-kuljettajiin ja muihin ihmisiin voi selittää vain moukkamaisuus ja fakki-idiotismi kaikkein räikeimmissä olomuodoissaan. KARMA Hiljaista höpinää ja kellertäviä kalvoja. Vajaamielistä vauhtia ja vinkeitä verifikaatiovibraatioita. Luennoitsijoissa ja luennoissa on eroja. Mutta voiko ahdistavan ankeille luennoille tehdä jotain? "Ilmiön nimeksi voisi antaa akateeminen välinpitämättömyys. Harvalla riittää motivaatiota lähteä muuttamaan asioita tai luennoitsijoita. Korkeintaan ehkä jollain punahiuksisella, villapaitaa ja munovärejä käyttävällä aktivisti tyypillä. Tai ehkä muutos alkaa, kun meistä ajan mittaan kasvaa uusi mullistava luennoitsijasukupolvi", liikuntapedagogiikkaa opiskeleva Tommi filosofoi. 26-vuotiaan Tommin kollegojen Piian ja Tytin mielestä muitakin parannusvaihtoehtoja löytyy "Jos luennoitsija on huono, hän voi värvätä tilalleen jonkun itseään pätevämmän opiskelijan. Tai sitten me luennoilla istuvat voimme aktivoida luennoitsijoita heittämällä heille kysymyksiä ja herätellä heitä tajuamaan, että hei huomio, te olette meitä varten täällä." Vatsaslapuhujista miimikoihin Kolmikon pitkäkestoiseen muistiin jälkensä vuosien varrelta on jättänyt erityisesti muutama luennoitsija. Tommi muistaa tapauksen, joka toisti luentonsa tärkeimmän sanoman kymmenisen kertaa: "Kun teet jotain, tee se viisivuotiaan palolla, oli hänen asiansa. Hän teki mielestäni sen, mitä hyvän luennoitsijan täytyykin tehdä. Toistaa keskeinen asia useaan kertaan." 25-vuotiaalle Tytille pongahtavat sen sijaan ensimmäisenä mieleen professoripersoonallisuudet, jotka uppoutuvat luennoillaan täysin itseensä ja luentomateriaaliinsa. 'Tuntuu siltä, etteivät he näe ketään muita luennolla olijoita. He lukevat asiat suoraan kalvolta ja mumisevat itsekseen. Heillä kyllä yleensä on tietoa ja osaamista, mutta ei kykyä välittää sitä muille", Tytti puntaroi, johon Piia, 24, lisää vielä yhden unohtumattoman luennoitsijan: "Luennoitsijan ilmehdintä ja liikehdintä oli loistavaa, mutta itse asiasta ei saanut kahden tunnin aikana mitään selvää, koska hän rönsyili aiheesta toiseen." Puuheinäsessioonko? Liikunnalliset Tytti, Piia ja Tommi tunnustavat lintsaavansa luennoilta. Heidän lintsaaHooMoilanen mistiheytensä on suoraan verrannollinen aiheen mielenkiintoisuuteen sekä luennoitsijan pätevyyteen. "Luentoinnostus riippuu pitkälle aiheesta. Jos aihe ei motivoi, se vaikuttaa omaan innostukseen, ja silloin sitä jää mieluummin kotiin. Jos luennoitsija puhuu parituntisen verran puuta heinää, asian opiskelee mieluummin itsekseen kotona kirjoista kuin istuu tylsällä luennolla", kolmikko tiivistää. Hyvä luennoitsija sen sijaan on Tommin mukaan konstruktiivinen ja opiskelijan tarpeet huomioon ottava. "Hyvän luennoitsijan luennolla kaikki tukee asian opettamista. Jos jotain nostetaan esille, se on asia, eikä itse luennoitsija", Tommi tarkentaa. Kasvatustieteitä opiskelevan Marjan mielestä hyvä luennoitsija on taasen selkeä, mutta rento. Marja määrittelee pätevän luennoitsijan sellaiseksi, jota jaksaa kuunnella ja jossa on karismaa. Hyvän luennoitsijan vastakohdaksi Marja määrittelee tapaukset, jotka puhuvat paitansa kauluksesta sisään. "Lisäksi heikko luennoitsija käyttää paljon alisteisia sivulauseita, joten hänen asiastaan ei saa otetta. Eikä hänellä myöskään ole luentorunkoa. He voivat myös nauraa itsekseen ja yrittää olla hauskoja." Snobbailijoista jäykistelijöihin Kaksi kieltenlaitokselta bongattua opiskelijaa jakaisivat luennoitsijat omiksi stereotyM«rvi Heikkilä piaryhmikseen. Ensimmäiseen ryhmään he laittaisivat epäpedantit luennoitsijat. "He pomppivat epäjohdonmukaisesti aiheesta toiseen, ja heiltä puuttuu kaikki opettajamainen käytös. He eivät esimerkiksi valmistele luentojaan millään lavalla." Kieltenopiskelijakaksikon mielestä toiseksi luennoitsijaryhmäksi voisi nimetä joukon humanisteja, ja heidän jatkokseen snobbailijat ja tasapaksut tapaukset. "Osa humanistiluennoiisijoista yrittää pitää mielenkiintoa yllä ja osaakin jo jotain. Heidän lisäkseen olemme törmänneet neutraaleihin opettajamaisiin luennoitsijoihin sekä teoreettisiin snobbailijoihin, joiden käyttämä sanasto vilisee sivistyssanoja ja terminologiaa. Ei heidän puheestaan kyllä muutenkaan saisi selvää, koska he puhuvat niin hiljaa", kieltenopiskelijakaksikko huokaa. Viimeiseksi luennoitsijaryhmäksi, ennen luennoitsijoiden aatelia hyviä luennoitsijoita, nimettömät kieltenopiskelijat mainitsevat jäykistelijät. "Jäykistä luennoitsijoista huomaa, etteivät he ole kotonaan tilanteessa, eivätkä se siksi osaa rentoutua. Hyvät luennoitsijat sen sijaan ottavat huomioon opiskelijansa. Heidän luentonsa tunnistaa siitä, että siellä porukka ei jatkuvasti vilkuile kelloa. Hyvät luennoitsijat luovat myös ilmapiirin, jossa uskaltaa kysyä. Eivätkä he loukkaannu, jos heiltä kysyy jotain. Onneksi joka laitoksella on ainakin yksi hyvä luennoitsija. Ei kai täällä muuten jaksaisi olla." HELENA MOILANEN TYÖTTÖMYYSPROSENTTI viipotti kaupungin tiedotussivujen mukaan Jyväskylässä lukemissa 18,6 prosenttia ja työttömiä oli 7034. Valtiovarainministeri Sauli Niinistö on ehdottanut työttömyyden hoiteluun ns. keppiä: "työllisyyslain keinovalikoiman tehokkaamman käytön, työttömyyskorvauksen mahdollisen porrastuksen sekä ennenaikaisten eläkejärjestelyjen tarkastelun". "ESITYSTÄÄN NIINISTÖ perustelee sillä, ettei maassa voi yhtä aikaa olla 10 prosentin työttömyysaste ja työvoimapula", kertoo kokoomuksen Verkkouutiset (31.7.). Niinistö on oikeassa: Jyväskylässä on parinkympin työttömyysaste eikä työvoimapulasta tietoakaan. 90-LUVUN KULUESSA kokeilin työttömyyttä pari kenaa. Voin vakuuttaa, että työllisyyslain tehokkaampi käyttö, työttömyyskorvauksen pienentäminen tai eläkkeelle siirtäminen eivät olisi mitenkään nopeuttaneet työllistymistäni. TYÖTTÖMÄN MAAILMASTA katoavat raha ja mahdollisuudet. Ensiksi loppuvat rahat. FYRKAN PUUTE merkitsee, että ei voi tehdä esimerkiksi pieniä jänniä työnhakureissuja Helsinkiin. Periaatteessa työkkäri korvaa matkat, mutta käytännössä rahoja saa odotella pitkään. Ensimmäisiä työttömyyskorvauksia sai odotella monta kuukautta; papereissa oli aina jotain pientä fibaa, joka muutti maksupäivää. Jos sai jotain satunnaista tuloa, niin rahat myöhästyivät heti. OPETTAJAIN TYÖTTÖMYYSKASSA oli varsinainen persläpi. Sen puhelinkeskukseen sai jonottaa, jonka jälkeen pääsi jonottamaan "tiskille". En enää muista oliko soittoajaksi määrätty tiistaisin 10-11 tms., mutta monessa työttömyyskassassa näin on. TYÖTÖN JOUTUU pelaamaan asumistuen, päivähoitomaksujen, ansiotulojen, työttömyyskorvausten yms. monimutkaista peliä. Harkitsematon työnteko rokottaa jotain toista rahojen pikkupurosta, jolloin voi yllättäin joutua maksamaan jollekin taholle. Jo pelkkä bussimatka kaupunginosasta toiseen saattaa romahduttaa tiukan budjetin. MAHDOLLISUUDET VÄHENEVÄT siten, että työpaikan pikku etuja ei ole, työkavereiden vinkkejä paikoista ja hommien tekemistavoista ei kuule, työtaidot vanhentuvat nopeasti. Kokonaisia ammattikuntia katoaa, kun joku neropatti keksii niitä korvaavia tietokoneongelmia. RAHAA TASKUUN ja mahdollisuuksia mukaan sitä pitää työttömille lisätä. Voucheri povarissa ja koulutustodistus kourassa sitä on helpompi Niinistöä ilahduttaa. JOUNI VAUHKONEN
karvakaveriin Intialainen norsu, afrikkalainen sarvikuono ja etelämantereen jääkarhu ovat villieläimiä, mutta itseasiassa niille voi alkaa ystäviksi varsin helposti. Monta muutakin maailman eläinlajia kaipailee apua. Kun ystävä kertoi adoptoineensa sumuisten vuorten gorillan, ei siihen voinut muuta kuin hirnahtaa. Miten nyt köyhä opiskelija voisi adoptoida apinan kaukaa Afrikasta? Soluhuoneen seinällä oli kuitenkin kuva oikeasta apinasta, joka suloisesti ikenet esillä nauraa suomalaiselle kummilleen. Pieneen opiskelijaboksiin ei aina mahdu lemmikkiä ja käärmeen ottaminenkaan ei välttämättä kiinnosta, mutta miltä kuulostaisi leijonan tai kirahvin adoptoiminen? Ihan joka tyypillä ei ole niin eksoottista eläintä. Aina eläinkummiksi ei tarvitse ryhtyä valtamerien takana olevalle kohteelle, vaan myös muun muassa suomalaisissa eläintarhoissa on karvaisia kummikohteita. Pienet, yksityiset eläinten hoitokoditkin keräävät kummitoiminnalla rahaa toimintaansa; myös perinteiset kotieläimet kärsivät ja joutuvat hyljätyiksi. Vuoden kaukokummina toimineen Tiina Juurelan mukaan hänen aasinsa asui englantilaisella tilalla, jossa oli yli 2000 muuta pelastettua eläintä. "Siellä oli tosi mukavia ihmisiä. Sain kirjeitä ja valokuvan aasistani kaksi kertaa vuodessa. Kummimaksu oli alle satasen vuodessa", Animalian järjestösihteeri Juurela toteaa. "Mukaan lähdin, koska tulin allergiseksi hevosille. Ratsastin ennen, mutta sitten' eri voinutkaan enää harrastaa ratsastamista. Adoptio lavallaan korvasi lallillekaipuun. Oli tavallaan vieläkin oma polle ja samalla pystyi auttamaan kärsiviä eläimiä," Internetistä saa tietoa kymmenistä eri kummivaihtoehdoisia. Erilaiset eläinsuojelujärjestöt tietävät myös kohteista. Hinnat eli kummimaksut ovat usein muutaman satasen luokkaa. Juurelan mukaan ainoa suuri kulu oli se, eitä hänen täytyi vaihtaa rahat punniksi ennen niiden lähettämistä. ANNAKAISA VÄÄRÄNIEMI Florence Foster-Jenkins oli Maailman paras huono koloratuurisopraano Yön kuningattaren aariaa Mozartin taikahuilu-oopperassa pidetään yhtenä vaikeimmista sopraanolle sävelletyistä aarioista. Historia tuntee kuitenkin yhden laulajattaren, joka pystyi kyseisen aarian kohdalla joka kerta erehtymättömään suoritukseen. Florence Foster-Jenkins lauloi sen joka kerta väärin. Kun Florence 17-vuotiaana ilmoitti isälleen aikovansa ulkomaille opiskelemaan ammattilaulajan uraa varten, isä-Foster kieltäytyi tästä suivaantuneena maksamasta tyttärensä opiskelukustannuksia. Florence meni naimisiin, mutta ei luopunut unelmastaan. Avioliitto päättyi eroon, ja samoihin aikoihin hänen isänsä kuoli. Leppynyt isä oli jättänyt tyttärelleen muhkean perinnön. Laulajan opinnot saattoivat viimein alkaa. 'The first lady of the sliding scale" Vuonna 1912 44-vuotias Florence antoi viimein ensikonserttinsa, vaikka hän joutuikin itse kustantamaan konserttipaikan vuokran. Heti ensitahdeista lähtien kuulijoille kävi selville, että Florence oli kallisia opetuksesta huolimatta aivan loivoion laulaja. Hän ei pysynyt tahdissa eikä nuoteissa, hänen tukkoinen laulunsa muistutti enemmän eläinten kuin ihmisen ääntelyä, ja välillä oikean hengitystauon unohtanut Florence lopetti laulamisen kesken kappaleen haukkoakseen puolitukehtuneena henkeään. Kriitikot eivät olleet uskoa korviaan, ja lipun ostanut yleisö kieriskeli konserttisalin lattialla nauruun tikahtuneena. "She sounds like a cuckoo in its cups" Florence täytti näyttämön erilaisilla kukilla ja hajusteilla, joiden hän uskoi vaikuttavaan ääneensä. Hän suunnitteli myös itse pukunsa, joista ehkä klassisin on "Angel of Inspiration", puku, jossa oli runsaasti mm. verhoissa usein käytettävää liilaa tylliä, kiiltonauhaa sekä raskastekoiset kullanväriset siivet. Tuo asu muodostui aikojen myötä konserttien ehdottomaksi kohokohdaksi. Se yllään Florence liihotti Yön kuningattaren aarian aikana ympäri lavaa ja sirotteli samalla ympärilleen punaisia ruusunlehtiä. Viimeisen kerran Florence Foster-Jenkins esiintyi yleisölle lokakuussa 1944 Carnegie Hallissa. Tuolloin hänestä oli tullut jo legenda, ja konsertin lipui menivät kuin kuumille kiville. Itse konsertti oli menestys, ja Florencen lapsuudesta asti elänyt haave olla tähtenä suuressa konsertissa toteutui viimein. Tunnejärkytys oli kuitenkin niin voimakas, että Florence sairastui, ja noin kuukausi konsertin jälkeen 76-vuotias Florence FosterJenkins kuoli. "Everybody had a pleasant evening" Kukaan voi tuskin väittää Florence Foster-Jenkinsiä hyväksi oopperalaulajaksi, mutta silti hänen levyjään myydään yhä uusille kuuntelijasukupolville. Hänen asteikolta toiselle vaeltava äänensä saa ainakin vähemmän tiukkapipoiset musiikin ystävät yhä hyvälle tuulelle. Myös Florence itse nautti elämästään ja esiintymisistään täysin rinnoin, ja elämänrohkeus jos mikä on parasta taidetta. Ihmiset saattoivat nauraa Florence Fosler-Jenkinsin olemattomille laulajankyvyille, mutia kuulijoiden aplodit tulivat aina suoraan sydämesiä. JARI PELTOLA Florence Foster-Jenkinsin levytykset on koottu 'The Glory of The Human Voice" -levylle (BMG 1992). Väliotsikot ovat kriitikoiden lausuntoja Jenkinsin konserteista. HERRA P Voiko lanppaamista larpata? "Edelvveiss, edelvveiss, kukka viattomuuden", lauletaan kauniissa valssissa. Kesken lauluhetken on kuitenkin syytä muistaa, että kyseinen kasvi on valkovuokko, joka kasvaa Euroopan pahimmilla natsialueilla. Pff On virheellistä sanoa laittavansa housut jalkaan, koska housuja on yksi ja jalkoja kaksi. ff? Ihmiset käyvät kymmenen vuolta koulua, hankkivat akateemisen koulutuksen, työskentelevät ahkerasti ja säästävät rahaa. Lopulta, seestyneinä ja elämää nähneinä arvostelukykyisinä yksilöinä he menevät kauppaan ja ostavai mökeilleen erikokoisia värikkäitä puutarhatonttuja. Tähän eivät edes antibiootit toistaiseksi tehoa. / > / On ensiarvoisen tärkeää, että kaupalliset yritykset alkavat valmistamaan uhkapalapelejä. Näin saadaan kerättyä enemmän varoja yhteisten asioiden hoitamista varten. ff f Jos ihmisellä ei ole mielikuvitusta, hänen on vaikea kuvitella että jollakulla toisella on. PUHEKUPLAT /TVOUATURFA-.. VÄRKIUÄ .TEITÄ l ei PELKÄÄ \ K U K A A N j HAN KOSI HfcN KOSI LEMPI LENTAA Jopen lempi 1998 .ja sitten "Kaikkiahan poliitikkojen valheet eivät voi miellyttää, puhumattakaan siitä, että heihin pitäisi uskoa." NEITI VARJKA KESKUSTELUA-PALSTALLA Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/1983 -' PHOO AUTO»IOU>AFlA-M> tSHTA» VARHAISTA TUSKAA SARJAKUVAPIIRTÄJÄ PEMTTl HHKMXKI KERTOO KAIKfM'OSA 1 : Miten minusta tuli valehteleva paska Ehkä neljännellä luokalla minä \\ ystäväni Aki i t k i m m e luokan seinällä roikkuvat ryhmätyöt. Sallisia etsittiin,teorioita esi tettiin. Epäilyksen ilmapiiri oli musertava, kaikenkattava. Kauhusta tönkkönä sfesötin nähneeni joitakin tarkkailuluokan poikia luokkamm-e lähellä stoa Päivänä. kun huomasin että minua uskottiin, pistin ison vaihteen silmään. Aloin muistaa yhtä sun toista ja läpi meni (näin minusta tuli mallioppilas-). Onneksi tarkkailuluokan opettaja piti poikiensa puolta ja paljasti todistajanlausuntoni puutteet. Rikollisiksi (muutenkin) leimatut kundit pelastuivat. Mutta en minäkään jäänyt kiinni ja silloin opin,että aina selviää,kun vain Syyttää jotakuta jota muutenkin epäillään Iästä huolimatta kouiuajar eivät tok/ olleet ruusui'ri3. Elämäni helpottui. Lisäksi mvötäsyntyinen ylimielisyyteni laajeni koskemaan my6s herkkäuskoisia opettajia. Aina eteen tuli tilanteita joista ei ollut ulospääg£a__
+ JYVASKYLAf* YLIOPPILASLEHTI & m u n a n "Ällöttävän W& on ihMiyet kapakassa, Mka tietää, että htjm$ tefcee kuumrisarjakuvaa ja ritten t^eeia sanoo; Jof>e fcei> frerro srftri. Tefiffy toieff lyödä. Mä aina janon» e*+a Mä en o(e nyt töittä." Tilannekomikan tajun, huumorin ja kansalaisrohkeuden anaosta suonenjokelainen Jope Pitkänen on jo 27 suotta elättänyt itsensä sarjakuvilla. Puupäähattu on ansaittu aikoja sitten, vuonna 1983, mutta kmsakunnan kaapin päälle savolaisjätkällä ei juoni ole ollut asiaa mitä nyt viimeisin presidentti osti kaksi Lempi-strippioriginaalia. "Alita avarakatseinen ihminen täytyy olla, jos diggta Lempiä", Jope antaa tunnustusta mutta mpntää, että luuli soiton presidentin kansliasta akksi olevan pilaa. flta-Sanomissa päivittäin strippaavan Lempi•nummon esikuva on tunnetusti Jopen oma mummo. Alle parikymppisenä Jope asui muutaman vuoden mummonsa kanssa kahden pienessä hellahuoneessa Kuopiossa. Syrjitty työläismummo, jota kukaan ei muistanut, muuttui yllättäen hautajaisissa kaikkien sukulaisten rakastamaksi hahmoksi. Temppu oli liikaa nuorelle Jopelle, mutta Iita on saanut kostonsa. Lempi on oikean mummon vastakohta, rääväsuu, jota kukaan ei potki perseelle, jota mikään ei kosketa. fojfoaan olevat Jopen toinen tunnettu hahmo, Näkymätön Viänänen on nimensä mukaisesti näkymätön, alkoholisoitunut savolaisukko. Raittiusihmiset ovatkin koko Viänäsen historian ajan ahkerasti hyökkäilleet strippihahmon keskaripulloja ja ponuämpäreitä vastaan. Aikoinaan Iisalmen Sanomien yleisönosastolla käytiin pitkällistä keskustelua Viänäsen turmiollisesta vaikutuksesta nuorisoon. Lopulta lehden mainostajatkin hermostuivat ja Viänänen sai poistua näyttämöltä. Samaan aikaan paikkakunnalla oli bubi, jossa tehtiin jatkuvasti kaljanmyyntiennätyksiä mitä kaikkea sarjakuva voikaan saada aikaan! Tekopyhyys ärsyttää Jopea jossain määrin. "Ei ole kaunista törmätä ihmisiin, joilla ei ole huumorintajua. Tosissaan olevat ihmiset saavat kaiken pahan maailmassa aikaan. Tähän maailmaan ei ole syntynyt yhtään hyvää huumorimiestä, joka olis diktaattori." Toisaalta huumori on tärkeä savolainen selviytymiskeino. "Venkoillaan ja kiännetään kaikki, viännellään asioita parempaan suuntaan. Ja sitten ei tehä mittaan. Huumori on myös sen myöntämistä, että maailma ja ihminen on paha." Ajan taule+ Näkymätön Viänänen on ollut savonkielinen jo 27 vuolla, mutta kumma kyllä, vasta suuri raha ja ulkomaisen sarjakuvan kääntäminen murteelle ovat luoneet varsinaisen murrchystenan. Turhauttavaa, sanoo Jope. Ajan tuulet eivät kuitenkaan Viänästä Jope: Lempi lentää. liikaa hetkauta. Savolaisjätkä ryyppää ja viäntää savvoo entiseen malliin, nykyään Savon Sanomissa ja albumeissa, joita Jopelta ilmestyy kunnioitettavaan lahtiin. Siinä missä suomalainen nykysarjakuva koko ajan kääntyy sisäänpäin, kuvaamaan joko ihmisen sisäisiä maailmaa tai intiimejä ihmissuhteita, Jopen sarjakuvissa katsotaan ulos maailmaan. Yhteiskunnan tapahtumat tunkevat niin taivaaseen kuin Näläkäjärvellekin. Meneillään oleva ihmissuhdesarjakuvabuumi ei kuitenkaan ole jättänyt Jopea kylmäksi. Omasta ihmissuhdesarjakuvahahmosta, 'VA/MOLZA ON EMPATIOITA JA SYMPATIOITA KORKEAKULTTUURJIN PAlN. SE ON MINUN KANSSA KYLLÄ AIKATEKEMJSISSA." Mauno Mansikasta, on juuri ilmestynyt pomoversio ja luonnosteilla on ihmissuhdesarjakuva Viänäsestä. Toisaalta Viänänen on jo vuosikaudet kosketellut aviosuhteen autuutta omalla rosoisella ja suorasukaisella tavallaan. Taide Taideinsiituutiot ovat juuri Suomessa allekirjoittaneet lausuman "sarjakuva on laidetta", ja sen myötä apurahoja on alkanut sarjakuvantekijöillekin herua. Myös Jope on saanui muutamia apurahoja, mikä kertoo moniarvoisuudesta ajassa: viihde ja taide eivät ole enää systeemin vastakkaiset navat vaan liukuma. On kuitenkin yltiöpositivismia väittää, ettei sarjakuvan sijoittumisella tässä jatkumossa ole enää mitään merkitystä. Sarjakuvapiireissä liikkuu edelleen ääneenlausumaton oletus jaosta taidesarjakuviin ja sanomalehtisarjakuviin. "Taidesarjakuvan tekijöitä en tunne. Mielikuva on se, että kyllä ne ainakin itteensä pitää parempina. Se noudattaa sitä yleistä linjaa, että viihde ei ole niin arvostettua... Ei minulla ole kuitenkaan minkäänlaisia frustraatioita, en ole kuvitellut olevani suuri taiteilija. Eikä tällaiset lokeroimiset kiinnosta minua. Siitä en tingi, että huumorisarjakuvatkin voi olla taidetta. Jos se tehdään hyvin, se voi tuottaa elämyksiä ihmisille." Toisaalta myös sanomalehtistrippi muuntaa muotoaan koko ajan, eihän se muuten elävä muoto olisikaan. "Sanomalehtien huumorisarjakuvissa trendi on se, että nekään ei aina ole niin vanhanaikaisia, kuin meikäläisen sarjakuvat, joissa aina viimeisessä ruudussa pitää olla se kuoliaaksinaurattamisvitsi. On olemassa esim. tunnelmasarjakuvia, niin kuin Juban. Niihin on paljon helpompi samastua kuin meikäläisen sarjakuvaan." Vaikka Jope voi antaa vaikutelman, että hän ottaa työnsä kevyesti ja huitaisee sarjansa lonkalta saaden niistä hyvät rahat, hän ei tunnusta olevansa oikeasti niin kyyninen, ettei arvostaisi itseään. Ensimmäiset julkaistut stripitkin piti levittää lattialle ja katsella niitä kauan tuolin karmilla istuen. Leikekirjaa selailemalla saa tsemppiä työhön. "Katsoessaan joitain strippejä vuosien kuluttua ei usko, että on ite tehnyt." Paifca||?$leM?rtä pornoon Vuonna 1973 Jope Pitkänen, kuopiolainen somistaja, oli ollut työttömänä vuoden. Se oli vuosikymmen, jolloin Tarmo Koivisto ja Mauri Kunnas. kuvataiteen ammattilaiset, alkoivat piirtää sarjakuvaa. Suomalaisella sarjakuvalla oli nostetta, mutta Jope huomasi, että suomalaisissa lehdissä ei ole yhtään kotimaista sarjakuvaa. "Olin sellaisessa tilanteessa, että piti saada rahaa ja elättää itteni. Minulla oli hienot suunnitelmat ja totesin, että strippien tekeminenhän on helppoa. Mutta sitten huomasin, etteivät lehdet pysty maksamaan mitään, kun ne saa ulkomaisia syndikaattisarjakuvia halvalla." Aluksi Jope teki paikallislehtiin mittatilaustyönä "KARSIN MAAILMAN VIIHTEELUSJYMISESfA. OLEN TIETYSTI PENKKIURHEILIJA JA SYÖN ROSKARUOKAA." erilaisia huumorisarjoja. Hahmoja piti olla paljon ja lehdet maksoivat kehnosti. Näkymätön Viänänen, hahmo, jossa oli kosolti anarkiaa ja katkeruutta syntyi jo ensimmäisen vuoden aikana. 1975 iltalehti Iltaset tarttui Viänäseen, ja ensimmäisen kerran joku maksoi sarjakuvasta kohiuuhyvän palkkion. Iltasten elonkaari oli kuitenkin lyhyt, ja se sonui muutaman vuoden kuluttua konkurssiin. Jopea sen sijaan odotti sopimus levitysyhtiö Bulkn kanssa. Vaikka sopimus oli kehno tarjoten tekijälle vain 40 prosenttia sarjakuvien tuotosta ja vieden kaikki oikeudet tuotantoon, se kuitenkin elätti. Jope olikin 70-luvulla ainoa suomalainen pelkästään "El OLLUT MffAAN MUUTA VAIHTOEHTOA KUIN SARJAKUVIENTEKEMINEN, El MifAAN MUUTA. IHMETTELEN NYKYAJAN TYÖTTÖMIÄ, MJTEN VOI KESI,AA MONEN VUODEN TYÖTTÖMYYTTÄ. MUUAALKOIOUA MIELENTER/VEYSONGELMIA VUODEN JÄLKEEN. OLEN HIRVEÄN KirrOUINEN SARJAKUVALLE JA SATTUMALLE, ETtA MULLE KÄVI NAlN." pidetään kotikunnassa kylähulluna, eikä ystäviäkään juuri ole. Se ei kuitenkaan haittaa ylenmäärin. "Sarjakuvan tekeminen on yksinäisiä puuhaa, on hyvä asua pienellä paikkakunnalla. Se on oikeastaan juuri hedelmällinen paikka, jossa ei ole kulttuuria, ei mitään: ei hajota iueään." Työhuone vetää Jopea säännöllisesti puoleensa klo 8-17, ja hänen on vaikea kuvitella piirtävänsä sarjakuvia kapakan pöydässä. "On olemassa tekijöiden yhteisö, jota kaipaan. Kemi on minulle sijaiskoti. Koska sarjakuvafestivaaleja on harvoin, menee ylirymistämiseksi, kun pääsee kavereiden luokse." Nuorena miehenä Jope asui Helsingissäsarjakuvilla elänyt tekijä. Tällä hetkellä hänellä ei ole sopimusta minkään syndikaatin kanssa. Leipärahat tuo kovana jätkänä ja kommarina tunnetun Lempin ilmestyminen päivittäin Ilta-Sanomissa. Sen lisäksi Jopen kynänjälkeä löytyy Olvin henkilöstölehden sivuilta, Savon Sanomista, parista paikallislehdestä ja pomolehdistä. "20 vuotta sitten pornolehdet oli ainoita, jotka maksoi hyvin", Jope kertoo ilman huumoria. Jopen työnantajana olikin jossain vaiheessa mm. Ratto, johon hän teki vuosia omien sanojensa mukaan "oikein härskiä" Jussi-Pussia. Nykyään Jopella on vispilänkauppaa Hustlerin kanssa, johon hän tekee paljon kuvituksia. "Viime vuonna ilmestyi savonkielinen Hustlcr, johon lein paljon kuvitusta. Olli Rytkönen, Asterixin savontaja, joutui kääntämään koko lehden Savoksi. Meillä oli muuten hauskaa, kun keksittiin rumille sanoille savolaisia synonyymejä." Tänä vuonna Hustlerista on ilmestynyt huumorinumero, johon Jope teki sarjakuvia. Syytökset naisvihamielisyydestä Jope kieltää jyrkästi, sovinismin asteen kukin päättäköön itse. Mitään Jope Pitkänen ei kadu. SuoneriMi Jope Pitkäsen kotikaupunki, Suonenjoki, on tunnettu lähinnä mansikkapelloistaan. Ilman autoa, kännykkää ja tietokonetta elävää sarjakuvantekijää / K U fcUKOM KUORTA PITTÄÄ NUOUA ^ A T A P U T E U A , OOUA 6 t ee VUO^A lope: Anna Vatvi. Hustieri. "VAIKKA MAAILMA ON TÄLLAINEN, VOIHAN TAALLA HAUSKAAKIN P/7AA. ITSE ASIASSA OLEN HELVETIN ONNELLINEN JATKA." kin. Vuosi pääkaupungissa kuitenkin riitti savolaispojalle. Kuopio on Suonenjoen lisäksi ainut paikka, jossa Jope voisi kuvitella asuvansa. Maaltamuutosta on Suomessa puhuttu maailman sivuja myös Jopen stripit ovat monesti kommentoineet aihetta. Jope myöntää, että työn perässä on lähdettävä, mutta puuha ei saa häneltä hyviä arvosanoja. "Se on hirveää väkivaltaa, synti." Teksti ja kuva: MERVI HEIKKILÄ +
NUMKKtlKVMMENEH 2 . STYSKUI/TA 2000 L O U N A S S 1 1 • 1 6 MAANANTAI 25.9. Riisi-vihannespaistosta Kalaa sitruunakastikkeessa Tumma pihvi (porsas) Pasia-broilerisalaattia f • Leivomme päivittäin tuoreita sämpylöitä leipäpöytään. • Mytis veeaanivaihtochto joka päivä • Viikon 39 teemana Australia. . MAANANTAI 25.9. Riisi-vihannespaistosta Kalaa sitruunakastikkeessa Tumma pihvi (porsas) Pasia-broilerisalaattia KESKIVIIKKO 27.9. Kurpitsakeittoa Tyynenmeren kalaa Suikalepataa Hedelmäistä juustosalaattia PERJANTAI 29.9. MAANANTAI 2.10. Vihanneksia, barixquekasiikctta Kasvis-juustokastiketta Mausteista makkaraa ja pastaa Juusto-herkkusienikeittoa Kalaleike Yrttistä paahtopaistisalaattia Makkaraherkkua Gulassikeittoa TIISTAI 3.10. Porkkanapannaria Lihamureketta Hedelmäistä broilerkastiketta Nakkikeittoa TORSTAI 5.10. Kasvispizzaa Lammaspyöryköitä Sieni-kinkkulasagne Kirjolohiseljankaa TIISTAI 26.9. Raviolia ja vihanneksia Lihamureketta Itämaista kanaa Kinkku-homejuuslosalaattia TORSTAI 28.9. Juustokuorrutettua kukkakaalilasagnettca Mausteista kanakeittoa Kasvis-lammaspataa Katkarapusalaattia O Q o Q O 1 O IMOKIVI JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA KESKIVIIKKO 4.10. Purjoperunasosekeittoa Silakkapihvit Kiinalaista pannua PERJANTAI 6.10. Kesäkurpitsaherkkua Makkarapihvi Karjalanpaistia UUTUUKSIA KAMPUS KIRJASTA Lähdesmäki: Pirun tusinan valitsema hirsipuuta muistuttava häkkyrä. Helsingin nonfiguratiivisista presidenttimonumenteista käydyn julkisen keskustelun analysointia. (Kampus Kustannus) Keltainen kirja, jolla hyvin pitkä nimi ja vielä pidempi alaotsikko. Bonuksena Kekkosen peukalo, Sederholm: Tämäkö taidetta? (WSOY) Kirjassa on viittaus Pekka Linnaan, entiseen JYY-aktivistiin. Troyat: Dostojevski. (WSOY) Uusintapainos. Tämä ON hyvä kirja. Muukkonen & Särkisiltä: Vegaanin kasviskeittokirja. (LIKE) Oletko syönyt anarkopieta? Emme mekään... vielä. Hirsjärvi & Remes & Sajavaara: Tutki ja kirjoita. (TAMMI) Ja taas uusi painos. Nyt kauniilla kannella! 65 mk 255 mk 80 mk 87 mk 210 mk Opiskelijan K a m p u s Kauppakatu 9 puh 260 3157 akateeminen kirjakauppa g f g g ^ \ kirjamyynti@kampusdata.fi MEILTÄ SAAT SUOLAISTA JA MAKEAA. PALVELUMME LÄHELLÄ SINUA Virkistäviä ruokaja kahvihetkiä opiskelun lomassa tarjoavat: Ruokalistamme löydät internetistä. www.sonaattLfi Agoran ravintola Ravintola Lozzi Mattilanniementie 2 Keskussairaalantie 4 P-rak. Ravintola V/iihelmiina Ahlmaninkatu 2MaA-rak. Ravintola Ylistö Kahvila Kvarkki Kahvila Aallokko Liikunnan kahvila Cafe Libri Kahvila Musica Kahvila Novelli Kaupungin pääkirjasto Survontie 9YFL-rak. Survontie 9YK-rak. Seminaarinkatu 15C-rak. Keskussairaalantie 4 L-rak. Seminaarinkatu 15B-rak. Seminaarinkatu 15M-rak. Vapaudenkatu 39-41 puh. 260 4571 puh. 260 3910 puh. 260 3911 puh. 260 3866 puh. 260 3887 puh. 260 3901 puh. 260 3902 puh. 260 3903 puh. 260 3904 puh. 624 438 JYYn Kortepohjan ylioppilaskylän asukasneuvoston vaali toimitetaan keskiviikkona 08.11.2000 kello 1 2 2 ylioppilaskylän B-lalossa sijaitsevassa kioski-kahvio Ulpukasso. Ennakkoäänestys toimitetaan keskiviikkona 01.11.2000 kello 1 2 2 samassa paikassa. Äänioikeus on kaikilla 16 vuolla täyttäneillä ylioppilaskylän vakinaisilla asukkailla, jotka on merkitty lalonkiijoihin 01.11. klo 10.00 j o / t a i 08.11.2000 kello 10.00 mennessä. Vaalikelpoisia ovat kaikki ylioppilaskylän äänioikeutetut vakinaiset asukkaat, jotka on merkitty lalonkiijoihin 10.10.2000 kello 10 mennessä. Äänioikeutto on käytettävä henkilökohtaisesti, ja äänestäjän on todisteltava henkilöllisyytensä äänestyspaikalla. Vaaleissa tarvittavia asiakirjoja soo ylioppilaskunnan toimistosta 25.9.2000 lähtien, ja ne on palautettava Kortepohjan ylioppilaskylän keskusvaalilautakunnalle osoitettuna ylioppilaskylän toimistoon osoitteella Taitoniekanlie 9, viimeistään 10.10.2000 kello 10 mennessä. Keskusvaalilautakunnan tarkastuksessa havaitut vooliosiakirjoissa mahdollisesti esiintyvät virheet jo puutteet on vaaliliiton ja valitsijayhdistyksen asiamiehen korjattava viimeisiään 12.10.2000 kello 10 mennessä, jonka jälkeen ehdokaslistojen yhdistelmä julkaistaan ja vaalimainonta saa olkaa 12.10.kello 12.00. Asukasneuvostovaalin keskusvaalilautakunta HAALARIT www.poptnakasiini.sci.fi V A A L I K U U L U T U S Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston vaali toimitetaan keskiviikkona marraskuun 8. päivänä ja ennakkoäänestys 31.10.-3.11. päivänä 2000 seuraavasti: ENNAKKOAANESIYS: • Kirjasto •Mottilonniemi •Ulpukko VARSINAINEN VAALIPÄIVÄ •Kirjasto •Mottilonniemi •Touiula ti31.10.-to2.ll perjantai 3.11. li 31.10.-to 2.11. perjantoi3.il. ke 1.11. KESKIVIIKK08.il. •Ylistöniinne •Ylioppilastalo klo 10.00.-18.0 10.00.-14.01 10.00.-18.01 10.00.-14.01 12.00-20.C 10.00, 18.00. 10.00,17.00. 10.00,16.00. 12.00,20.00. 10.00,17.00. 10.00,16.00. Kaikki öönestyspisteet pyritään pitämään auki näiden aikarajojen puitteissa, kuitenkin siten, että mikäli äänestyspisteenä toimiva yliopiston toimipaikka sulkeutuu aiemmin, sulkeutuu myös vaalipiste. Ylioppilaskunnan edustajiston vaalissa on äänioikeus ainoastaan henkilökohtaisesti yliopistoon läsnäolevaksi kirjoittautuneella ylioppilaskunnan jäsenellä. Edustajiston jäseneksi on vaalikelpoinen jokainen äänioikeutettu ylioppilaskunnan jäsen, joka on kirjoittautunut yliopistoon täksi lukukaudeksi viimeistään tiistaina 11.10.2000, jolloin ehdokasasettelu päättyy. Ylioppilaskunnan vakinaiset ja maäiäaikoiset viranja toimenhaltijat eivät ole vaalikelpoisia edustajiston jäseniksi. Ehdokasilmoitukset sekä vaaliliittojen ja vaaliienkoiden perustomisilmoituksel, joita on saatavilla ylioppilaskunnan keskustoimistosta, on jätettävä keskusvaalilautakunnalle viimeistään keskiviikkona 11.10.2000 klo 12.00 mennessä ylioppilaskunnan keskustoimisloon.osoite: Ylioppilastalo, Keskussairaalantie 2,40600 JYVÄSKYLÄ. Vaoliasiokiijal vastaanottaa keskusvaalilautakunnan valtuuttamana ylioppilaskunnan pääsihteeri, jolla saa myös lisätietoja ehdokasasetteluun liittyvissä kysymyksissä (puh. 260 3354, e-mail jyy-poosihieeii@tc.jyu.fi) JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA KESKUSVAALILAUTAKUNTA TERVETULOA kainous syksy 2000 26.09. Kaurismäki. Highvva03.10. Schrader. Touch K 10.10. VVoo. The Killer. 19Ö; 19.10. Paul. Bob Marley:Li.v 24.10. Godard. Viimeiset/ 31.10. Jarmusch. Dead M 07.11. Medem. Napapiirit 14.11. Ijäs. Sokkotanssi. 1 21.11. Widerberg. Jo jqut jf28.11. Tarkovski. Nostaiqi esitykset kello 19. Liput 2. 1 in Coiif.ort. 1 i 011 fi f: n VOfO O li pjrfjsffivfilsftf.^ | | i o\ liifir. cM.c.. 10 . \4M www.sonaatti.fi
Kopiot itsepalveluna: • joustavasti ja nopeasti — ilman jonotusta • toimivat koneet • opiskelijaystävälliset hinnat Hyvät palvelut: • gradujen sidonta ja kansitus • värija mustavalkotulostus • värija mustavalkokopiot • julisteet ja posterit QVALDS Kauppakatu 3 40100 Jyväskylä Pub. 675133 Fox 675 343 HIUSASIOISSA SINUA PALVELEE KOHTEPOKJAN PAHTURl" Isännäntie 1 40740 Jyväskylä Puh. (014) 252 415 Käytä hyödyksesi kanta-asiakas TERVETULOA korttimme tai opiskelijakortilla -10 % Talvilauantaisin sopimuksen mukaan AVOINNA: Ma-Pe 9-18 La Suljettu vasta—aikaja uusien opiskelijoiden ilta ke 20.9.20-03 Yiioppiiastaloiia PAKKAUKSEN POJAT SEABEES DJ DJ Liput ovelta 20 mk (raj.) UNICEF JYVÄSKYLÄ Käenpoika (Cuculus canorus) tyhmän näköisena. KÄKI JA TV-MAKSU "Jo vanhoina aikoina on ihmisten huomio kiintyK ä k i ( C u c u l u s c a n o r u s ) . kuten muutII vi käkien omituisiin tapoihin. Useimmat niistä kaan loiset, ei tee televisioilmoitusta. joten se ovat loisia, munivat toisten lintujen pesiin ja ei myöskään maksa tv-maksua. Ei edes nyt. kun jättävät hautomisen ja poikasten ruokinnan näitämän lehden ilmestymisalueella ovat meden huoleksi." neillään tehostetut tarkastukset. MupjJIon rlltnlmnMo, WSOY | 9 3 6 . U n r i II lr>< n-.l.. TEE TELEV1S101LMOITUS SIIHEN El LOINEN PYSTY. Osoitteessa www.tv-maksu.fi voit osallistua samalla loisaihciscen kilpailuun, jonka loistopallcinlona on matka Lois Angelesiin. LoisviUeen tai St. Loisiin. TRAVEL Osallistu kilpailuun ossa http:// statravel. area. Voita lennot Lo ntooseen! UM E n g l a n d & S c o t l a n d « • a l l i n » : meno menopaluu Lontoo 7 1 7 , I.«>!*>,Manchester . . 9 6 7 , 2 . 1 5 , Newcastle. 1 . 5 8 , 2 . 4 5 , Edinburgh . 1 . 2 2 , 2 . 1 2 6 , Glasgow... 1.022,2.126, Aberdeen .. 1 . 2 2 , 2 . 1 2 6 , Inverness . 1 . 1 2 4 , 2 . 1 4 6 , t Imi:, sisältää lennot» verot jii palvelumaksun. Liput myynnissä 18.30.0. Viimeinen paluupäivä 31.3.2001. Hinla on voimassa 1SIC-. G025ja I lerbulcR -kortin haltijoille. opiskelijoille 34 vuoden ikään ja nuorille 25 vuoden ikään asti. BRITISH AIRWAYS ** K a t s o m u u t s u p e r t a r j o u k s e l v e r k o t t a n l l p : / / s i a t r a v e l . a r e a . I i e s i m . L o n t o o s t a j u l h o I e n n o t R a u I» o m u i 11 e Väinönkatu 3, p. 334 0500 S-posti: jyvaskyla@area.ji STA Travel Mikonkatu 2D, Helsinki p. 818 3291. s-posti: statravel@area.fi
Peukun kautta bluesiin NUMERO KYMMENEN 20. SYYSKUUTA 2000 Blues Livetit 20 vuotta Seitsemänkymmentäluvun loppupuolella Jyväskylään ilmestyi Thud-niminen porukka, joka ei piitannut lainkaan tuolloin kovin muodissa olleesta diskohileestä ympärillään. Epätrendikkäästi se oli kiinnostunut bluesista. Thudin kantavia voimia olivat anarkisliveljekset Hannu ja Keijo Virtanen, heidän ystävänsä Jaska Paukkunen sekä muutama muusikon alku, muun muassa Pentti Rasinkangas. Meno äityi isommaksi kun mukaan tuli pitkäletti bluestieiosanakirja Hessu Heinonen. liepeille ilmestyi pyörimään myös yksikin leppeä herra Antsu Perttunen. "Paukkunen ja Virtaset olivat innostuneet countrybluesista, vuosisadan alkupuolen mustasta Mississipin deltaalueen musiikista, jossa akustinen kitara ja laulu ovat pääosassa", muistelee Pentti Rasinkangas. "Muutaman biisin opeteltuaan klopit laittoivat Kortepohjan seinille ilmoituksen, että tämmöinen juttu on löytynyt, olisiko joku kiinnostunut jakamaan tätä aarteistoa heidän kanssaan." Periaatteen anarkistisena Thud ei järjestäytynyt. "Ei mitään yhdistyksiä, kunpahan vaan käytiin istuskelemassa", tokaisee Rasinkangas. "Minuun teki lähtemättömän vaikutuksen se, kuinka Jaska osasi niin yksinkertaisilla jutuilla tehdä niin mielenkiintoista musiikkia." Tuohon aikaan countrybluesia ei löytynyt kaupoista sen vertaa kuin nykyään. Radiossakaan ei tuon lajin musiikkia juuri nostettu esille. "Kiinnostus oli kuitenkin suuri. Pojat olivat kuulleet että kaupungilla asuu semmoinen kaveri, joka tietää paljon kaikesta blues -musiikista, ja he pyysivät tätä veikkosta kertomaan tietojaan." Sällin nimi oli Hessu Heinonen. "Mukaan toimintaan tuli myös Ansan Hessu, jolla oli yhdessä Pentti "Baby Boy" Varhaman kanssa duo Ansa & Varhama." Lillukasta live alkoi Thud järjesti muutamia julkisiakin konsertteja Kortepohjan Lillukassa, mutia isompia festivaaleja jäätiin vielä odottamaan. "Vähitellen tuli erilaisia bändejä, loiset soittivat sähköistä Chicago-bluesia toiset vanhempaa countrybluesia. Itse soitin akustista kitaraa Thudpickers-nimisessä yhtyeessä. Muut jäsenet olivat Jaska Paukkunen, kitara. Kim Hannonen, kontrabasso ja Hessu Heinonen, laulu, huuliharppu ja pesulauta", muistelee muusikko. "Huippuhetki oli kun soitettiin silloin todella kuuluisan Chicago Overcoatin lämmittelijänä yo-talolla, sekä keikkamatka Puolaan, se taisi olla vuonna 79." "Itse aloin kiinnostua kaikenlaisesta folk -musiikista. Perustin Aino Ojasen Hessu Heinonen on mies, jota keskisuomalainen blueskonso saa kiiltää mm. jokasyksyisestä festivaalista. ja Kari Kaijanahon kanssa folkyhdistyksen, joka järjesti keväällä 1980 yo-talolla kaksipäiväiset festarit", jatkaa mies. "Talo oli täysi. Heinonen ja Perttusen Antsu intoilivat, että jos bluesfestivaalitkin.ja saivat sen aikaan myös." Folktapahiumasta nautittiin 6-7 vuotta, sitten järjestäjiltä loppui puhti. Blueskekkereissä ollaan sen sijaan heiluttu vuodesta 1981 joka ikinen syksy. "Kyllä sen näkee kuinka blues pitää terveenä ja nuorekkaana, kun osittain samat kaverit ovat vieläkin hommissa. Hattua nostan", hymyilee Rasinkangas. "Joo festarit tulevat nyt 20. kertaa", murahtaa mainittu pitkäletti Heinonen, "Yhdistys täyttää pyöreitä vuosia vasta ensi syksynä, kun ensimmäinen tapahtuma tuli tehtyä niin lyhyellä varoitusajalla." Heinonen toteaa että isompien pyörien pyörittämisen vuoksi oli perusteltua järjestäytyä. Yhdistyksen nimeksi otettiin Blues Live! JYYkin sen takana oli "Silloinen yo-kunnan kulttuurisihteeri Kari Kaijanaho lähti ideoimaan mukaan ja sai porukan liikkeelle", sanoo Heinonen. Pennittömyyden korvasi kova tahto tehdä, ja kun ensimmäiset kapinat onnistuivat, päätettiin jotta jatkossakin jotain järjestetään. Sama motiivi on kantanut tänne saakka ja kantaa edelleen. Blues Live! ei järjestä festareita rahallisen voiton toivossa. Tarkoitus on tarjota yleisöystävälliseen hintaan mielenkiintoisia bluesanisteja koettavaksi livenä ja tätäkin kautta levittää rootsmusiikin ilosanomaa. Syksyisten festareiden lisäksi Blues Live! järjestää jami-iltoja ja tuo pitkin vuotta esiintyjiä keikoille. Blues Live!n aktiiviporukka on kautta aikain ollut pieni, mutta apua on aina saatu tuttavapiirin kautta jos omat kontaktit eivät ole riittäneet. Uskon puute ei ole järjestäjiä koskaan vaivannut, vaikka vaikeitakin aikoja kaksikymmenvuotiseen historiaan mahtuu. "Karmein muisto on jäänyt vuodesta 1990. Otis Rush oli sekä taiteellinen että taloudellinen katastrofi. Bändi oli hyvä, mutta ukko itse ihan pihalla", pörhistää muhkeaa paitaansa Antsu Perttunen. "Sen miehen live-esiintymiset ovat aina olleet arpapeliä, levyillähän Otis on arvostuksensa hankkinut", yhtyy Hessu Heinonen, "Emme voineet tietää että artisti ei olisi esiintymiskunnossa." Lisävalot veivät sähköt "Jos jotain mokantapaista on tapahtunut niin syy ei ole tosiaankaan ollut Blues Live!n porukoissa", nyökkää Perttunen. "Pieniä yllätyksiä tulee joka syksy. Paras taitaa olla se, kun huomattiin, että keikkapaikalla ei ole riittävästi valospotteja", hyrähtää Heinonen, "Lisää saatiin hoidettua lyhyellä varoitusajalla, mutta sitten kun ne kytkettiin päälle meni koko ravintolasta sähköt." "Pianojakkara", hymähtää Perttunen vierestä. "Sitä on jouduttu hakemaan useampana vuonna." Heinonen lämpenee muistojensa äärellä: "Sekin on jäänyt mieleen kun soiteltiin Jessie Mae Hemphilliile, että tulisitko keikalle. Hän kieltäytyi ensin kunniasta kun luuli että täällä soditaan." Lady oli lopulta saatu vakuutettua siitä, että Suomesta katsottuna sota Irakin ja Iranin välillä on niin kaukana ettei Punkblues rules Robert Belfout. Tämän syksyn kunniaksi Blues Live ry tuo maahan niin siloittelematt mia bluesukkoja, että heikkoluontoista saattaisi rurviuaä. Robert Belfour ja duo Elmo VVilliams&Hezekiah Early pöllyttävät varmasti paatuneimpienkin raappahousujen persläpät ja pyrstösulat perusteellisesti. "Meidän artistimme tekevät rnita_ lystäävät eivätkä pyytele Oikeutta olemassaololleen keneltäkään", toteaa Mark Mauer herrojen levy-yhtiöstä, Fat Possumista. Fat Possumin tuottamaa musiikkia kuvaillaan maailmalla muun m laatusanalla punkblues. "No miksei. Artistiemme musiikki on äänekästä, aggressiivista ja raakaa. Ei mitään söpöä paarimusiikkia Chicago-tyyliin", sivaltaa Mauer. Belfour, Williams ja Early kuuluvat tallin perinteiseen rural-tuotantoon. Levy-yhtiö on artistiensa nen; sekin tekee mitä tahtoo. "Joduil puristit ovat vetäne neen nenäänsä siitä kun olemme tehneet erilaisia kokeiluja, remiksanneet esimerkiksi T-Model Fordin tai Asie Paytonin biiseihin hip hop vaikutteita. Osa niistä on onnistunut erittäin hyvin, osa mennyt totaalisen persiilleen — mutta ei se meitä haittaa, onpahan ainakin kokeiltu", hekottelee Mauer. Blues Live!n juhlavuoden ohjelma tarjoaa toki pehmobluesiakin. Kolmen soinnun syyskekkereitä vietetään tänä vuonna maanantaista 2.10. sunnuntaihin 9.10. RIITTA KOIKKALAINEN lisätietoja: hitp://www.welcome.to/b!ueslive se tunnu missään. "Jessien kanssa jouduttiin olemaan useamman päivän verran. Hän oli välitön etelän ihminen. Erään kerran kun olin menossa tapaamiseen oli rouva syömässä. Tokaisi minulle, etlä ota poika ja syö kun oot noin hoikka", hymyilee Heinonen, ruippana tuolloin, ruippana nyt. RIITTA KOIKKALAINEN
MIF!<m"IOE!l«a.SrfiHJim2MII Foto pääsi keikalle. lodisleena siitä: solistin käsi. Somi Kerc Rokkia viikko kaikki Viime talven aikana Tanssisali Lutakon purkaminen ja JELMUN karkoittaminen rakennuksesta säikäyttivät elävän musiikin ystävät barrikadeille asti. Rankemman musiikin ystäviä rankaistiin loppukeväästä uudestaan, kun Luolamies lopetti toimintansa. Pahin keikkatilapula on kuitenkin jo takana, sillä tarjonta on elpynyt ja elpyy yhä. Alakaupungilla kilpaillaan paikallisista bändeistä Mainiolla paikalla aivan keskustassa sijaitseva Freetime on silloin tällöin väläytellyt jännittäviä ja tunnettujakin esiintyjiä. Ravintolan DJ ja musiikkivastaava Timo Niemisen mukaan bändiillat ovat aina yksittäisiä tapahtumia, joiden asiakaskunnan ei pitäisi riippua paikasta vaan esiintyjästä. "Jotkut asiakkaat tuntuvat arastelevan live-esiintymisiä Frectimessä, koska kuvittelevat viikonloppuporukkamme käyvän myös bändi-iltoina. Bändejä esiintyy kuitenkin laidasta laitaan ja tarkoitus ei olekaan välttämättä palvella samaa vakioyleisöä. Tilaisuudet pyritään aina järjestämään niin, että DJ:n levyltä soittama musiikki illan aikana tukee illan esiintyjää. Bändi-illoissa on aina oma tunnelmansa." Viikonpäivillä esiintyvät paikalliset, demojen perusteella valitut bändit ja viikonloppuisin esiintyjät ovat isompia nimiä. Pari viikkoa sitten esiintyi Giant Robot ja seuraavaksi on vuorossa Finntelligens. "Freetime on kuitenkin pääasiassa tanssipaikka, eikä satunnaisista esiintyjistä huolimalta varsinaista esiintymislavaa ole suunnitteilla", Nieminen muistuttaa. Pitkään entisellään pysynyt Night Cat etsii uutta käyttäjäkuntaa esittelemällä paikallista rokkisceneä joka torstai koko syksyn ajan. Erkki Paajolahti Night Catista arvelee, että juuri tähän aikaan vuodesta on hyvä ottaa live-musiikki ravintolan ohjelmistoon. "Uudet opiskelijat tulevat kaupunkiin ja etsivät juuri nyt itselleen illanviettopaikkoja, joissa käyvät sitten pitkän aikaa. Meidän valttimme on se, että tarjoamme musiikkia torstaisin joka viikko. Ihmiset oppivat ja sana kulkee." Paajolahti rajaa Night Catin live-musiikkitarjonnan melodiseeen rokkiin. Öisen kissan mouruamista hiljentää kuitenkin se, että bändi joutuu esiintymään melkein ikkunalaudalla istuen tanssilavan kaiteen ja ikkunoiden välissä. Uutta rumpalin ja rumpusetin kokoista koroketta onkin suunniteltu. Monelle musiikinystävälle suureksi pettymykseksi viime keväänä aloittanut Elohuvi tayttyikin rokkikansan sijasta biljardipöydillä. Vanhan elokuvateatterin tilat antaisivat mainiot edellytykset isojenkin keikkojen järjestämiseen, mutta biljardi tulee pysymään paikan vetonaulana. Jouko Sipponen Elohuvista paljastaa kuitenkin, että pari livemusiikkitapahtuma on jo suunnitteilla. Biljardipöydät ja tilan suuruus tuottavat kuitenkin vaikeuksia. "Pöydät painavat melkoisesti ja niiden siirtämiseen ja suojaamiseen menee aikaa. Tämän lisäksi elävän musiikin hoitaminen näin isoon tilaan on vaikeaa ja tarpeeksi houkuttelevat bändit ovat aika kalliita." American Bar tarjoaa bändeille "Ping and Play'-keikkoja Vakuuitavimmin liikkelle lähtee torikeskuksen toisessa kerroksessa majaileva American Bar. Ravintolan keittiö lopetettiin kesän lopussa ja nyt keskitytään musiikkitarjonnan kehittämiseen. Oy Jazz Barin omistama American Bar perustuu ravintolan "isännän" Sami Salovaaran mukaan samalle idealle kuin kahdeksan vuotta sitten aloittanut Jazz Bar. Uuden ravintolan myötä Jazzin tarjonta muuttuu enemmän nimeään vastaavaksi. Tarkoitus on siinää Jazz Bariin pesiytynyt rokimpi musiikki omalle areenalleen ja rauhoittaa Jazz Bar selkeämmin jazzille." Uuden lavan rakentaminen American Barissa on jo käynnistymässä ja lähes kaikki äänentoistovälineet ja instrumentit on hankittu. Baari tarjoaa muusikoille kaiken soittimista ja äänentoistosta talon palkkaamaan ammattimiksaajaan. American Barin yksi lähtökohta onkin tehdä aloitteleville bändeille yleisön edessä esiintyminen mahdollisimman helpoksi. Joka keskiviikon ja perjantain musiikkitarjontaa pyöritetään pääasiassa Jyväskylän lähiseudun bändien voimin. Noin kerran kuussa on tarkoitus järjestää isompi keikka, syksyn aikana ainakin Pauli Hanhiniemen Perunateatteri ja Aknestik esiintyvät American Barissa. Salovaara kiittelee paikallista musiikkitarjontaa ja vertaa tilannetta kahdeksan vuoden takaiseen tilanteeseen: "Jazzin perustamisen aikaan tilanne oli samanlainen kuin nyt, oli paljon bändejä ja toisaalta paljon ravintoloita, jotka halusivat elävää musiikkia. Siihen saumaan perustettiin Jazz Bar ja nyt tarjoamme popja rockosastolle American Baria." Salovaara väläyttelee myös jami-iltojen mahdollisuutta ja samalla toivoo, että ehkäpä jossain muualla esiintyvät isommat nimet löytäisivät oman keikkansa jälkeen American Bariin. Kun kaikki on koko ajan muusikoita vaille valmiina, ei kumpikaan suunnitelmista ole mahdoton. Luolamiehen vakioasiakkaat saavat olohuoneensa takaisin. Huhut legendaarisen Luolamiehen paikalle perustettavasta uudesta baarista saavat katetta, sillä lokakuun aikana samalla paikalla aloittaa Bar Kuuskasi. Ruuskasin takana häärii mm. Jelmujermu Pantse Paunonen sekä Luolamiehen vanhoja taustavoimia. Käytännössä vanhaan verrattuna vain nimi vaihtuu, live-musiikkia esitetään yhden tai kahden bändin tahdilla viikossa ja sisustus säilyy lähes entisellään. Anniskeluluvat varmistuivat viime viikolla ja remontti käynnistyy saman tien. Lutakko ja llokivi rokkaavat vanhaan malliin Tanssisali Lutakon asemaa Jyväskylän keikkapaikkain kuninkaana ei voi kiistää, eikä purkutuomio hiljennä keikkatahtia. Jyväskylän Elävän Musiikin Yhdistyksen Pantse Paunonen arvioi, että Lutakko pysyy Jelmun ulana vielä parisen vuotta. Kaupunki on luvannut yhdistyksen toiminnalle vastaavat tilat myös tulevaisuudessa, eli Jelmu pystynee jatkamaan toimintaansa Lutakon purkamisen jälkeenkin ja näillä näkymin lähes ilman taukoa. Lutakon onni toistaiseksi onkin se, että Jyväskylästä ei tällä hetkellä noita "vastaavia liloja" tunnu löytyvän. Mainioita esiintyjiä silloin tällöin väläyttävä llokivi jatkaa samalla periaatteella kuin aikaisemmin. Bändija DJtarjonta on yhä kiinni järjestäjien aktiivisuudesta. Paikallisten bändien kannalta Jyväskylän tilanne vaikuttaa siis erinomaiselta. Demoa postiin ja lavalle. Ilahduttavinta tässä kaikessa on tietenkin sekä rokinettä tiedonnälkäisen opiskelijan arki. Sunnuntaita lukuunottamatta voi ihan joka päivä vapaasti valita tenttikirjan tai live-musiikin väliltä. ILPO KIISKINEN ^ g T u V Y T Seppo selällään Itä-Saksa: Man the Machines (Megamania) Itä-Saksa on jonkinlainen suomalaisten huipputuottajien aurinkomatka rappeutuneen sosialistitasavallan beto: niseen lomakohteeseen. Nimet, kuten Karmila ja Hiilcsmaa, takaavat että kaikki tuotannolliset laatuvaatimukset täyttyvät. Man the Machines on kiehtova, joskin vaikeasti lähestyttävä teos. Rankkuusruuvia on kiristetty niin tiukalle kuin mahdollista ilman että siirryiäään päämäärättömän möykkäamisen puolelle ja huumori nojaa DDR:n romantisointiin, joka on kitchinäkiu : melko kulunut ilmiö. Kun vielä Ira; Saksan sinänsä rujoissa sav'elaarteissa on kliininen, opinnäytetyön sivumaku, Man the Machines on sortumassa muusikkojen terveisiksi muille muusikoille. Mutta raja ei ylity, ja seuraavakin kappale on kuunneltava, ja sitä seuraava. On vaikea keksiä kohderyhmää, joka voisi olla tästä levystä vapautuneen innostunut, multa jos taideteos on näin hämmentävällä tavalla kiehtoa, siinä täytyy olla jotain hyvin tärkeetri Nygärd: Mun levy (Open Records) Petri Nygärdin levy on musiikillisilta ansioiltaan kelvollista tavaraa. Tuotani to-ja säveltäjähenkilöstö hallitsee hiphop-tyylilajtn. Petri Nygärd -hahmossakin on jotain kiinnostavaa, sillä sehän on roisimmaksi ja puberteettisemmaksi päivitetty jatke Uuno Turhapuro i -perinteeseen, jossa tavoitteeton elämäntapa, huono huumori ja räävasuinen käytös ovat kunniassa. Näin ollen ei itse asiassa ole ihme, että Nygärd on saanut oman varttinsa suomalaista julkisuutta ja suosiota. Kulutusta Mun levy ei kuitenkaan kestä. Petri varmasti on tyytyväinen, jos ja kun häntä tasP " in) arvostelussa pidetään pillusta ja emisesta, viinanjuonnista ja keski: kaljapullojen särkemisestä räppäävänä öykkärinä mutta mitä rohkeaa, tosi j rajua ja kohahduttavaa on vitun ja : muiden kirosanojen hokemiseen perustuvassa, kohua kalastelevassa uhos; sa, kun sen tekee kasvottomana ja nimimerkillä? Sohkölintu: Kaksi virtaa (Ugrikultur) Sähkölinnun lyhytsoitto-cd hakee kansitaidetia, tuotantoyhtiön nimeä ja sanoitusten ilmiasua myöten jonkinlaista kalevalarock-imagoa. Se on harhaa. Lyriikat ovat korkeintaan pastisseja kalevalaisesta runonlauluperinteestä, ja ; musiikissaan se on loppujen lopuksi huomattavasti enemmän rock kuin folk. Mitä sitten pinnan alta paljastuu? Lupaava rockyhtye, jolla on kaikki palikat hallussaan, joskin vielä hieman matkittuun järjestykseen ladottuna. Tummasävyiset ja kiihkeät kappaleet tuovat mieleen ainakin CMX:n myöhemmän tuotannon, ja seitsenhenkisen bändin soitannossa maanisuus ja salaperäinen viileys ovat mielekkäässä tasapainossa. Kahden virran sisältämän neljän biisin perusteella Sähkölintu ei ole omaa ääntään vielä täysin löytänyt, mutta se saattaa hyvinkin kasvaa erinomaiseksi orkesteriksi. PETRI HEIKKINEN
i JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI M U ) ( M U * 20.SVYSKUUTA 2000 Maj Britt Kenti Tuore väitöskirja tutkii kiihkeän musiikkiharrastuksen ja harrastajan persoonallisuuden suhdetta Musiikki määrää maailmankuvan? Ajatus on peräisin Joensuun yliopiston opettajankoulutuksen lehtori Antti Juvosen väitöskirjasia ...Johnnylläkin on univormu, heimovaatteet ja -kampaus... (Musiikillisen erityisorientaation polku musiikkiminän, maailmankuvan ja musiikkimaun heijastamina). Niin kuin kaikki hyvät ideat, väitöskirjakin sai alkunsa kadulta. "Olin saanut lisensiaattityön valmiiksi ja pällistclin pitkin Joensuun katuja. Vastaan käveli ikäiseni kaveri täydessä punkkarivarustuksessa, (iro-) keesi pystyssä. Silloin keksin, että voisi olla ideaa tutkia, minkä lakia aikuinen mies haluaa luoda oman musiikkimakunsa näin vahvasti esille", Juvonen muistelee. Juvonen tietää, että hänen kohtaamansa uuden aallon myöhäissyntyinen edustaja oli kenties vain innokas punkmusiikin kuuntelija. Hän tahtoi kuitenkin keskittyä soittajiin ja laulajiin, koska halusi varmistaa innostuksen aitouden. "Kuuntelemaan pystyy kuka vain, mitä vain. Mutia jos joku soittaa vaikkapa heavyä sydämensä kyllyydestä, se on vaatinut pitkän erikoistumisen polun. Hän on ensin hankkinut taitoja instrumentissa ja sen jälkeen vähitellen erikoistunut nimenomaiseen musiikinlajiin. Tahdoin että tutkittavana olisi joukko kiihkoilijoita", Juvonen selventää. Juvonen löysi 171 intomielistä musiikinharrastajaa ja tutki heitä haastatteluilla, kysymyslomakkeilla ja musiikkiPunkkarit ovat punkkareita, hevarit hevareita, klassisen musiikin harrastajat klassisen musiikin harrastajia. Jazz-muusikoihin ja rokkareihin pätee säännöt muut. Kiihkeä tietyn musiikkityylin harrastaminen ilmaisee voimakkaasti henkilön koko maailmankuvaa ja jopa poliittista suuntautumista. näytteiden avulla. Tutkitut erityisorientaaiiot olivat klassinen/taide-, jazz-, kansanja soiilasmusiikkj sekä gospel, rocknroll, punk ja Ijeavy. Itsekin niin klassisenkuin rockja iskelmämusiikin soittajana Juvonen kaihtaa kaikenlaista eri musiikkilajien soittajien tyypittelyä. Mutta hän myöntää samanaikaisesti, että havaitsi tutkimuksessaan joitakin tietyille ryhmille ominaisia piirteitä. Konservatiiviset ja hyväksytyt Klassiselle musiikille omistautuneet eivät voisi elää ilman musiikkia, se on heille kaikki kaikessa. He näyttäisivät olevan tulosten perusteella yhteiskunnallisesti erittäin passiivisia ja pitävän politiikkaa turhuutena. Toisaalta he kunnioittavat lakia ja järjestystä. Lainkuuliaisuus on ominaista myös gospelmuusikoille ja kansanmuusikoille, sotilasmuusikoista puhumattakaan. Kaikilla heillä oli myönteisiä muistoja koulun musiikkitunneilta. "Ne ovat yhteiskunnassa pinnalla. Korkeakulttuuria edustaa taideja klassinen musiikki, perinnettä kansanmusiikki ja uskontoa edustaa gospel koti. kirkko, isänmaa. Evankelisluterilaisuus heijastuu tuloksista", Juvonen selventää. Sekin selvisi, mikä tekee lapsesta sotilasmuusikon: kaikista eri musiikkilajien kiihkoilijoista juuri sotilasmuusikot oli laitettu useimmin päiväkotihoitoon. Jazz näyttäytyi tuloksissa yllättävän porvarillisena. Taloudellinen hyvinvointi ja menestys uralla korostuivat enemmän kuin muissa ryhmissä. Jazzmuusikot eivät ole yhtä liberaaleja muita ihmisiä kuin musiikkia kohtaan: he olivat ennakkoluuloisia ja vastustivat ryhmistä voimakkaimmin naispresidenttiyttä. Jazzmuusikot harrastivat muita ryhmiä vähemmän ja he vierastivat erityisesti lukuharrastusta. "Nämä eivät ole kausaalisuhteita, olen vain havainnut tilastollisesti merkitsevän yhteyden", tuore tohtori huomauttaa. Rock on kuollut, taas Alkuperäinen 60-luvun rocksukupolvi on saavuttanut vallitsevan aseman yhteiskunnassa, legitimoitunut. He ovat keskivertokansalaisia keskivertoarvoineen, jotka harrastavat ruoanlaittoa ja reserviläistoimintaa. "Rockorientaatio on saanut porvarillisia piirteitä. Rokkareita kiinnostaa nuoruuden vuosien moottoripyörät, autot ja muut originaaliesineet, mikä edellyttää jonkinlaista taloudellista riippumattomuutta. Voi kysyä, onko kapina muuttunut porvarilliseksi hyvinvoinniksi. Tai ehkä heidän kapina on nykyään sitä, että jätetään vaimoja lapset kotiin ja lähdetään poikien kanssa soittaHalveksitut ja yksinäiset Pikkupunkkarit eivät saaneet kannustusta koulusta tai kotoa, kenties ei kavereiltakaan. "Punkorientaatio on minusta aivan yhtä suuri ihme kuin parkkipaikan keskelle kasvanut koivuntaimi", musiikin lehtori myhäilee. Punkkarit seurasivat yhteiskunnallisia asioista silmiinpistävän tarkasti, jos kohta he pitivät klassisen musiikin harrastajien lavoin politiikkaa turhana. He halveksivat poliittista vallankäyttöä; tärkeintä oli auktoriteettien murtaminen ja autonomisuuden tavoittelu. Muita ryhmiä useammin soittaminen on punkkareille kaikista tärkeintä elämässä. Musiikin lisäksi punkkarit harrastavat jonkin verran lukemista ja valokuvausta. Myös ystävien tärkeys korostui. Punkkareiden musiikkimaku on tutkituista ryhmistä mustavalkoisin: heille on olemassa vain hyvää ja huonoa musiikkia. He antavat punkin lisäksi hyväksynnän myös heville. Juvosen mukaan punkkarit saattaisivat jopa soittaa heavyä, jos osaisivat. Hevareiden kotona on soitettu ja kuunneltu musiikkia muita ryhmiä enemmän. Moni hevari oli ottanut tunteja musiikkiopistossa, turhautunut ja jatkanut harrastustaan omin päin. Hevarit harrastavat muita ryhmiä useammin muutakin kuin musiikkia, esimerkiksi roolipelejä ja biljardia. Tutkimus myös paljasti, että hevarit olivat olleet merkillepantavan usein perheidensä ainoita lapsia. SAMI KERO ...Johnnylläkin on univormu, heimovaatteet ja -kampaus... -väitöskirjan voi hankkia vaikkapa Jyväskylän yliopiston pääkirjaston Kirjavitriinistä.
JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI MIKKI ffll«Be» 20. SYYSMJUTA M Ecce Homo -Jumalan pilkka, 1967. Palsa tulee, oletko valmis? Vuonna 2002 kannattaa suunnistaa nykytaiteen museo Kiasmaan suurta Kalervo Palsa -näyttelyä katsomaan. Kehotus koskee niitäkin yksilöitä, joille sana TAIDE aiheuttaa atooppista ihottumaa tai hyperpepsiaa. Palsan teoksilla voi olla oireiluun parantava tai pahentava vaikutus. Kannattaa kuitenkin kokeilla, eihän kukaan halua kärsiä loppuelämäänsä närästyksestä. Kittilästä kajahtaa Kalervo Palsa (1947-1987) vietti suurimman osan elämästään synnyinpitäjässään Kittilässä. Kittilästä hän poistui vain lyhyiksi ajanjaksoiksi, ensin opiskellakseen Helsingissä taideteollisessa ammattikoulussa vuosina 1971-1973 ja Suomen taideakatemian koulussa 19731977, ja myöhemmin elämänsä loppuvaiheilla matkustellakseen ulkomailla. Kalervo Palsa asui Kittilän kirkonkylän keskustassa vuotavassa talorähjässä, jonka piharakennusta hän piti ateljeenaan. Ateljee, jota Palsa nimitti "Pilvilinnaksi" ja "Getsemaneksi", täyttyi nopeaan tahtiin Palsan maalauksista, piirustuksista, sarjakuvista, veistoksista ja grafiikan vedoksista. Hän oli varsin tuottelias taiteilija, yksistään Kiasman tämän vuoden alussa saama lahjoitus käsittää yli 3000 Palsan työtä, lisäksi Palsan teoksia on Amos Andersonin ja Kemin taidemuseon kokoelmissa, Rovaniemen kaupungin kokoelmissa ja yksityisten ihmisten kokoelmissa. Onan, barbaari Kalervo Palsa ei ollut mikään pikkusievä maisemamaalari, vaan ravisteleva ihmismielen yöpuolen kuvaaja. Palsan töissä juodaan tenttua, hirttäydytään, murhataan ja harrastetaan sodomiaa ja koprofagiaa. Näiden hurjien raadollisten näkyjensä vuoksi Palsa joutui usein kahnauksiin ympäristönsä kanssa. Hänen ihmisen perversioita ja yhteiskunnan mädännäisyyttä kuvaavat teoksensa herättivät joissakin vastaanottajissa vastenmielisyyden ja inhon tunteita. Kärjistyneimmillään Palsan teosten sanoma käännettiin taiteilijaa itseään vastaan. Näin kävi esimerkiksi Kemin taidemuseon näyttelyn yhteydessä 1980-luvun alussa, jolloin Palsa joutui suoranaisten pomosyytösten kohteeksi ja vieläpä kahden taiteilijakollegan aloitteesta. Tapaus synnytti vilkasta mielipiteiden vaihtoa, jota käytiin mm. Pohjolan Sanomien yleisönosastolla. Palsan sarjakuvat avaavat vielä hurjempia näkymiä ihmismielen pimeisiin syövereihin kuin hänen maalauksensa. Palsan sarjakuvat olivat siinä määrin "kuumaa kamaa", ettei niitä uskallettu julkaista hänen elinaikanaan, lukuun ottamatta albumia Minun Getsemane, jonka Palsa julkaisi vuonna 1974, senkin omakustanteena. Vasta vuonna 1988, Palsan kuoleman jälkeen, Sarjakuvakeskus julkaisi kokoelman Palsan sarjakuvia nimellä Kuolema ja intohimo. Todellinen merkkitapaus oli Eläkeläinen muistelee -sarjakuvaromaanin julkaiseminen vuonna 1990. Eläkeläinen muistelee on Palsan viljelemän mustan huumorin huipentuma. Samalla se on varmasti hänen vastenmielisin tuotoksensa, lukukokemus, josta on vaikea selvitä ilman vatsanväänteitä. Albumin ilmestyttyä Uuden Suomen kriitikko totesikin, että sopivin teoksen lukija on 30-100 -vuotias terve nainen, joka pystyy nauramaan teoksen kielellisille ja kuvallisille seksuaalifantasioille. Heikommalta sukupuolelta mieheltä kriitikko sen sijaan olisi albumin sensuroinut Kuvataiteen ja sarjakuvien tekemisen Ihmisen pienuus, 1970. lisäksi Palsa kirjoitti päiväkirjojaan, joiden toivoi tulevan julkaistuiksi kuolemansa jälkeen. Palsa mieli legendaksi legendojen joukkoon; hän oli omaksunut romanttisen taiteilijaneromyytin oman taiteilijakuvansa rakennusohjeeksi ja pyrki elämään neron hullun neron elämää. Minä vastaan maailma Päiväkirjojensa sivuilla Palsa uhoaa omaa nerouttaan ja kyvykkyyttään, ilmoittaa olevansa yksin kaikkia vastaan, perkele, eikä suostu lannistumaan. Toisaalla Palsa purkaa päiväkirjoissaan tukahdutettua seksuaalisuultaan, joka etsii purkautumisteitä "homostelusta" ja masturbaatiosta aiheuttaen häpeän ja epävarmuuden tunteita. Nainen ja Palsa eivät kohtaa, koska Palsan naiskuva on pyhä, liian idealistinen, voidakseen astua todellisuuteen. Tulevaa suurnäyttelyä odotellessa voi tutustua Palsan maailmaan lukemalla edellä mainittuja sarjakuvia ja Palsan julkaistuja päiväkirjoja. Palsan töitä voi kurkistella teoksesta Palsa. Kalervo Palsan (1947-1987) elämästä ja taiteesta, jossa on runsaasti kuvia Palsan teoksista ja liitteenä Palsan Tex Willer -aiheinen sarjakuva Texintappajat-saaga. Mikäli kaipaa filosofisempaa otetta, kannattaa lukea Tere Vadenin Arktinen hehkuma, jossa tarkastellaan suomalaisen ajattelun mahdollisuutta tai mahdottomuutta Kalervo Palsan elämäntaiteen kautta. Oma pro gradu -työni käsittelee lehdistön ja Palsan itsensä rakentamaa myyttistä Palsa-kuvaa. SANNA OJANNE Tanssi ja kansanmusiikki kertovat Etelä-Amerikan Andeilla aikoinaan kukoistaneen, eurooppalaisten valloittajien tultua 1500-luvulla romahtaneen multa yhä elävän, inkakulttuurin perinteitä ja nykyaikaa esitellään musiikin ja tanssin keinoin ensi viikolla Jyväskylässä. Reilut parikymmentä Suomen kaupunkia kiertävä Inha Extasi -tanssija musiikkishow esitetään Jyväskylän yliopiston juhlasalissa keskiviikkona kello 19. Tanssijoiden ja Takesi-kansanmusiikkiryhmän mainitaan olevan Andien alueen parhaimmistoa. Kaksiosaisen esityksen ensimmäinen osa esittelee inkojen historiaa ja rituaaleja ja toinen osa kulttuurin muutoksia sekä niiden vaikutuksia musiikkiin ja tanssiin. Still yhdistää suunniteltua ja improvisoitua Tarkasti suunnitellun koreografian ja hetkessä elävän kontakti-improvisaation kohtaaminen on luvassa, kun Riikka Taipaleen ja Jonna Mönkkösen Still-tanssiesitys ottaa paikan Ilokivessä 4. ja 5. päivinä lokakuuta. Esityksessä menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kietoutuvat tulen välittämissä maisemissa yhteen, ja liikkeet vaihtelevat hauraista linjoista kohti ilmaisuvoimaista irroittclua. Kyseessä on Taipaleen ja Mönkkösen ensimmäinen yhdessä suunnittelema koreografia, ja yhteistyö on heidän mukaansa toiminut mainiosti. Taipale työstää lisäksi soolobalettiesitystä, joka valmistunee Still-esityksen yhteyteen. Jyväskylän yliopistossa opiskelevilla Mönkkösellä ja Taipaleella on kummallakin pitkä tausta tanssin ja teatterin harrastajina. Valoista ja lavastuksesta Still-esityksessä vastaa Martti Lummukka. Esitykset ovat Ilokivessä lokakuun 4. ja 5. päivinä kello 20. Esitys kestää noin 20 minuuttia. I
mmtmaa»a,mmkm Meditaatiolopuia Maritta Lintunen on harvinainen runoilija siinä mielessä, että hän ei kaihda omien runojensa esittämistä ääneen. Ensi viikolla Lintusen runoja hänen Liekkikupolit-kirjastaan kuullaan Runopuhelimessa, jonka valtakunnallisessa palvelunumerossa pyörii viikoittain eri runoilijoiden lausumia tekstejä. Liekkikupolit on tämän jyväskyläläisen runoilijan esikoisteos. "Runojen lukemiset esimerkiksi matineoissa ovat olleet mukavia tilanteita. Sen sijaan menee varmaan vielä monta vuotta, että voin tutkiskella omia runojani. Sillä tavalla olen siis Liekkikupoleista jo etääntynyt". Lintunen tuumii. Runolausunnan tukena Maritta Lintusella on hänen muusikkoammaitinsa. Hän on valmistunut Sihcliusakatemiasta pääaineenaan laulu ja saavuttanut opettajankin pätevyyden. Myös runojen kirjoittamisessa musiikin tuntemisesta on apua. "Musiikissa ja tekstissä on samoja piirteitä, kuten rytmin ja dynamiikan hakeminen. Musiikki antaa ideoita ja toimii työkaluna runoja kirjoittaessa, mutta laulua ja mnoa en yhdistä enkä tee laulunsanoituksia", mainitsee Lintunen. Runojen kirjoittaminen on kulkenut Lintusen elämässä musiikin rinnalla lapsuudesta saakka. Esikoisteoksen runot olivat Lintusen mukaan syntyneet paria vuotta ennen julkaisemista. Vielä niiden editoimisvaiheessa syntyi uusia säkeitä. Mitään pöytälaatikkorunojen kirjoittamista Lintunen ei enää harrasta, vaan hän on jo uuden suuremman projektin parissa. Runoilijan itsesuojeluvaisto on kuitenkin niin korkea, että hän ei halua puhua enempää keskeneräisistä töistään. Myös Liekkikupolit-teoksessaan tämä runoilija halusi suojella itseään ja jätti alkupuheet sekä henkilökohtaiset esittelyt pois. Lintusen mielestä on hyvä jättää asioita auki lukijan huomattavaksi. Jos Lintusen runoista löytää jotain musiikillista, on jo löytänyt yhden juonen pään hänen runoistaan. Toiset juonteet Liekkikupoleissa ovat luonto ja lähes uskonnollinen, meditaatiomaincn leima. Lintusen tyyliksi on kehittynyt vahva kielikuvien käyttö; moderni runous on hänen lajinsa. Apuna kielellisiin kuviinsa hän käyttää alitajuntansa viestejä sekä lapsuuden muistojaan. Töiden ääressä tulee välillä mieleen ideoita, vaikka itse kirjoittaminen tapahtuu runoilijan mukaan hiljaisuudessa. Kuin vastapainoksi tälle erakkomaiselle työlle Lintunen toimii opettajana iltataidekoulussa. "Haluan olla rehellinen tilanteissa, joissa katselen maailmaa. Sanontani eivät ole tarkoituksella keksittyjä enkä vierasta arkisempia ilmauksia. Aina kun ei voi sanoa sitä, miltä asiat näyttävät. Pitää sanoa ne niin kuin ne tuntuvat", Lintunen täräyttää. ANNAKAISA VÄÄRÄNIEMI Muusikkoiunoilija Marino Lintunen ei kiinnostu lunonbulannasta. Annokoiso Vöäräniemi Vahvoja oodeja Jyväskylästä Maritta Lintunen: Liekkikupolit WSOY 1999. Petri Turunen: Oodeja kuun orvokille Atena 1999 Maritta Lintunen ja Petri Turunen ovat kaksi kovin erilaista kirjoittajaa mutta silti jokin muukin yhdistää heitä kuin Jyväskylä. Yhdistävä tekijä on intohimoinen suhde kieleen. Kummatkin käyttävät sanoja kuin Hendrix kitaraansa: välillä hellästi silittäen, toisinaan taas sytyttämällä sen liekkeihin. Kummallekaan kieli ei ole pelkkä väline vaan sen vivahteet ja ilmaisut nousevat etualalle runojen moniaineksisessa tekstuurissa. Turusen toinen teos Oodeja kuun orvokille on mehevien rakkausrunojen kokoelma. Runoilija kertoo kiljuen ja kuiskaten himostaan rakastettuunsa, joka on "kosteaa sukua". Puhuja ei anna turhan hienostelun pilata sanottavaansa vaan tykittää täyslaidallisella, koko arsenaalin voimalla. Tulos on sekoitus ylevää ja alhaista, kaunopuheista ja rivoa hekumaa alusta loppuun. Turunen ei pelkää tehdä itsestään naurettavaa hurmiossaan, vaan antaa myös naurulle ulaa. Runoilija on täysin sekaisin naisestaan eikä peittele sitä. Juuri tämä (laskelmoitu) avoimuus ja lapsellisuus luo kokoelmaan valloittavaa iloa. Muuten teos saattaisi olla pateettinen, tai tahattoman koominen. "Rakkaani silmät ovat lootukset, I eebenpuunmusta hänen mielensä joskus, I nuo makoisat huulet aina vineton voittavat, I lehdokin tuuheus kuin savolainen yö." Se mikä Turusesta tekee mielenkiintoisen ja tätä päivää puhuttelevan runoilijan on hänen kykynsä sekoittaa eri elementtejä yhtenäiseen ilmaisuun, Oppineet intertekstuaahset viittaukset sulautuvat vaivatta muuhun materiaaliin. Korkea Veisu, Petrarcan sonetit ja muut arkkityyppiset tekstit määräävät lajityypin perusvirityksen, mutta Turunen heittää soppaan omat mausteensa luoden hauskan dialogin menneisyyden kanssa. Turusen opinnot kirjoittajaohjelmassa eivät ole uponneet väärään maaperään. Siinä missä Turunen laulaa naiselleen, Maritta Lintunen laulaa olemassaololle. Kreikkalais-katolincn perinne toimii näyttämönä Lintusen puhujalle, joka intohimoisesti hakee oikeaa ilmaisua sanoja pakenevalle kokemukselle. Myös musiikki toimii tärkeänä elementtinä niin kielikuvastossa kuin runojen aiheena, yksi osasto onkin kokonaan omistettu säveltäjille. (Alunperinhän Lintunen on opiskellut musiikkia ja kääntänyt laulujen tekstejä.) Joistakin Lintusen tunnelmista tulee mieleen Eeva-Liisa Manner. Lintunen on kuitenkin onnistunut uudistamaan sanastoa niin, että näkymät ovat laajemmat. Eksistentiaaliseen pohdintaan solahtaa mukaan historia, kulttuuri ja itsetietoinen kielenkäyttö. Ja Lintusella on voimaa, joka pursuaa säkeistä upeina sanajuoksutuksina. Muista tämän päivän runoilijoista Lintusen erottaa hänen lähes rilkemäinen uskonnollisuus. Harva kirjoittaja sanoisi nykyään "heiluriin silkkilangoin ripustettu kosmos I kosmostakin ylempänä oleva I sinä". Uskonnollinen kuvasto kuitenkin kestää muuttumatta dekoraatioksi tai sisäänpäin kääntyneeksi tunnustukseksi. Jyväskylä saa olla ylpeä runoilijoistaan. Mutta missä ovat tapahtumat joissa he esiintyvät elävinä yleisölle? Irja Rane, voisiko asialle tehdä jotakin? MIKA NYKÄNEN K unelmia Tommy Tobermann: Julian parveke Gummerus 2000. Tommy Tabermannin Julian parveke romaaniin uppoutuu kuin mukaviin iltapäiväunelmiin. Tabermannin runollinen kieli ja romanttiset kuvaukset vauhdittavat vaikutelmaa. Kunpa itsekin voisi kulkea lempimaisemansa kuvaa katselemalla toiseen olotilaan ja kokonaan uuteen maailmaan, kuten Julian parvekkeen päähenkilöt, Ernesto ja Tarua tekevät. Samalla toivoisi itselleen Tabermannin mielikuvitusta. Julian parveke on päähenkilöiden vuokrakämpän hauraalla seinällä roikkuva kuva, jonka kautta Ernesto ja Tarua pääsevät Veronan vihreille kaduille. Pariskunnan kyttyräselkäinen ystävä, Vera, pystyy myös helposti loihtimaan kurjuuden keskelle ylellisyyttä. Vera seikkailee silloin tällöin unelmissaan Karjalassakin nuoruuden rakastettuaan etsimässä. Välillä Tabermannin teksti on eri paikkojen ja ihmisryhmien sekamelskaa, mutta juuri erilaisuudesta teksti saa jännitteensä. Emeston ja Tanian matka Julian parvekkeelle ei ole helppo. Ernesto on entinen televisiotoimittaja, joka on leimattu kylähulluksi. Tanialla on taas väkivaltainen leima, mutta oman Eroksensa sylissä hänkin laantuu. Pariskunta elää Veran ja muiden syrjittyjen kanssa pakolaisasutuksen kaltaisessa paikassa, muurien sisässä. Ympärillä on köyhyyttä ja surkeutta, mutta näillä kolmella on hyvät uskomisen ja unelmoimisen lahjat. He pääsevät pahuutta pakoon helposti omaan rakkauden kyllästämään maailmaansa. Vera tuntee kyttyrällään tulevaisuutta ja tietää oikean hetken, jolloin kannattaa paeta. Myös Tanian sormushengellä, Svetlanalla, on oma osuutensa kirjan juonen rakentumisessa. Rakkausromaaniksi osoittautuu siis tämäkin Tabermannin teksti. Julian parvekkeelta julistetaan rakkauden sanomaa. Tuskin Julian parvekkeessa olisi yhtä kova elämänusko, jos romaanin päähenkilöt suhtautuisivat rakkauteen pessimistisesti. Näkymän vaaleanpunaiseksi sävyttävistä laseista ei kai ole haittaa, kun niitä käyttää vain välillä. ANNAKAISA VÄÄRÄNIEM
™»fB)Kr»»ftEN.ffl.sraiiinjzooc Mattoa valtalaisten Varhaiskasvatuksen laitokselle voi tätä nykyä kävellä ovesta sisään punaista mattoa pilkin. Lastentarhakoulutuksen opiskelijat tekivät taidekurssillaan maton ympäristöä piristämään ja toivottaakseen opiskelijat tervetulleiksi, mutta kaikki eivät ole ymmärtäneet taideteoksen ideaa. "Ihmiset kyselevät, että saako sen päältä astua'. Kyllä saa, vaikka siihen onkin ommeltu vaatteita. Matto on jo hieman kurainen ja märkä, mutta se on sitä elämän nurjaa puolta", analysoi lastentarhaopettajakoulutuksen opiskelija Päivi Nurminen. Osa teoksesta roikkuu Fredan ulkoseinällä. Siinä esillä on kymmenet naisten rintaliivit ja yhdet miesten bokserit puu-rauta -kehikossa. Yläpuolella erään luokan ikkuna on vuorattu kiiltävällä punaisella paperilla. Tekijöiden mukaan työt tullaan kuitenkin piakkoin siirtämään sisätiloihin, ehkä omalle laitokselle, huonojen säiden ja ympäristötaiteen aikaansidotun luonteen vuoksi. Tosin teoksella on haluttu kiinnittää ihmisten huomiota myös itse laitokseen, sen rakennukseen. "Joidenkin mielestä rintsikkatyö antaa rakennukselle ilotalo-leiman, mutta me tahdomme herättää vain positiivista huomiota. Opiskelualamme on vain niin huonosti tunnettuja arvostettu ala Laitoksemmekin on syrjässä muusta kampuksesta", huomioittaa Nurminen. Eroon sössöttävän tarhatädin leimasta Nämä ympäristötaideteokset on tehty opettajankouluttuja Kaija Hannulan vetämällä kurssilla, joka kuuluu taideaineiden integrointi varhaiskasvatukseen approon. Syksymmällä tulevat lastentarhaopettajat tekevät muun muassa nukketeatteria. Keväällä on tiedossa isompi taideprojekti. Kaija Hannulan mukaan tytöt olivat erittäin rohkeita tällä hetkellä Veijareita ja pyhimys Kampus Kinon syyskausi alkaa otsikon järjestyksessä: ensin tulevat veijarit, sitten pyhimys. Mika Kaurismäen ohjaama Highway Society (Saksa, Suomi 1999) on tietysti road-movie. Auringonlaskuun ratsastaa tällä kertaa menneisyyden omaava romuttamoyrittäjäjack Bogart (Kai Wiesinger). Entisen elämän kaverit tulevat perimään vanhoja saataviaan, eikä Jackin auta muu kuin ryhtyä hämärämieheksi, onhan velka maksettava. Jossain vaiheessa takkiin tarttuu rikas tyttörukka, jonka äiti usuttaa Jackin perään sekä poliisit että rosvot (ne samat Jackin velkojat, entisen elämän kaverit). Elokuva on asetelmiltaan ja juonenkulultaan sukua perinteiselle komedialle, mutta huomatkaa: se on toteutettu kaurismäkiläisittäin. Highway society nähdään 26.9. Seuraavana tiistaina, 3.10. liikkuvan kuvan ystävät saavat tutustua pyhimykseen Paul Schraderin elokuvassa Touch Kosketus (USA 1997). Päähenkilö Juvenal (erinomainen Skeet Ulrich) on stigmatisoitunui mies, jonka kosketus on ihmeitätekevä. Uskontohuijari Bill Hill (Christopher Walken) haluaisi tienata miehellä. Hän yrittää päästä Juvenailin lähelle käyttämällä vanhaa tuttavaansa: Lynn (Bridget Fonda) teeskentelee sairastavansa nntasyöpää ja etsiytyy AA:n yömajassa asuvan Juvenailin luo. Pyhimys näkee naisen valheen läpi suoraan, nainen luhuch-Kosketus. moutuu. Elokuvan kevyen pintatason alla ohjaaja tuntuu suhtautuvan uskontoon vakavissaan. Hän kysyy mitä pyhälle tapahtuu jos se ilmaantuu ihmisten maailmaan. Ja onko sitä? Uskonnollisuuden ja erityisesti katolisen kristinuskon kuvasto on elokuvassa vahvasti läsnä. Vaikka ohjaaja kuorruttaakin teostaan satiirisilla ja ironisilla hahmoilla ja juonenkuljetuksilla, heijastuu valkokankaalle muutakin kuin komedia. Peruskysymys on, mitä teet kun et voi enää kuitata suhdettasi uskontoon epämääräisellä "kai minä jotenkin jotain uskon, ainakin enkelikonteja lähetän jouluna" -kommentilla, vaan sinun täytyy kohdata pyhä kasvokkain. Schrader tunnetaan myös mm. elokuvista Taksikuski, Kuin raivo härkä ja Mishima. Ja tietysti: Kristuksen viimeiset kiusaukset. RIITTA KOIKKALAINEN Kampus Kinon ohjelma sivulla 14. esillä olevissa töissään. Tiedämme arvomme on näiden töiden yhteisnimi. "Opiskelijoilla oli vapaat kädet töiden tekemisessä. He saivat sanoa teoksellaan mitä halusivat. Itse en ole vielä näitä teoksia oikeassa ympäristössä nähnyt, mutta taideteosten tehtävänä on herättää keskustelua. Tyttöjen työ oli rohkea ratkaisu. He halusivat tulla sitä kautta ulos kiltin tytön roolista tarhantäteinä", Hannula mainitsee. Eräs kommentti vaatteilla kirjaillusta punaisesta matosta on ollut sekin, että lastenvaatteiden päältä ei haluta kulkea; se ei olisi arvokasta lastentarhan opelle. A NAvrreiYT Nurmisen mukaan matolla on myös isojen ihmisten pukimia, vaikka ne ovatkin kooltaan pieniä vaatteita. Opiskelijat halusivat Nurmisen mielestä tuoda esille teoksellaan elämän koko kirjon. Heidän omat vaatekaappinsa toimivat teosten lähteinä. ANNAKAISA VÄÄRÄNIEMI Sairaskertomuksia ja selviytymistarinoita Syyskuu luo jälleen Suomen elokuvaarkision esitykset Jyväskylään. Kaupunginkirjaston Minnansalissa nähdään syksyn aikana 12 elokuvahistorian suuria ja pieniä klassikkoa. Keskiviikkona 20.9. käynnistyvän esityssarjan ohjaajanimiä ovat mm. Jane Campion, Ingmar Bergman, Andrei Tarkovski ja Wim Wenders. Syyskauden avaa uusiseelantilaisen Jane Campionin ohjaama nuoren naisen kasvutahtia Enkelin kosketus (Uusi-Seelanti 1990). Se on Campionin työstämä elokuvaversio televisiosarjastaan, joki pohjautuu kirjailija Janet Iranien omaelämäkerralliseen romaanitrilogiaan. Elokuva on intiimi, realismia ja fantasia-aineksia yhdistelevä sclviytymiskuvaus. joka seuraa herkän ja aran Janctin taivalta takapajuisesta kotija kouluympäristöstä mielisairaalan kaulia itsenäiseksi nuoreksi taiteilijaksi. Torstaina 28.9. nähtävä Pcrforrnance (USA 1970) on hätkähdyttävä kuvaus pakomatkalla olevan väkivalta-ammattilaisen Chasin (James Fox) ja hyvää vauhtia himmenevän rocktähii Turnerin (MickJaeger) välille kehittyvästä oudosta suhteesta. 1960-luvun Lontoon alamaailmaan ja alakulttuuriin taustoittuva elokuva alkaa tiukkana rikostarinana, jossa Chasin puuhat rikollissyndikaalin muskclimichcnä päättyvät työtapaturmaan Ja hän pakenee erakoituneen Turnerin asuntoon. Täällä Turner kääntää huumeiden ja seksin voimalla kriminaalin huimalle tripille, jossa miesten identiteetit alkavat häilyä. Katsojan näköhermoja ja älynystyroitä härnäävän elokuvan ovat ohjanneet Nicolas Rocg ja Donald Cammell. Syyssarjan muita klassikkoelokuvia ovat mm. Ingmar Bergmanin vahvat naiskuvaukset Persona naisen naamio (1966) ja Naisten unelmia (1955). Myös neukkuelokuvan mestarilta Andrei Tarkovskilla nähdään Ivaksi ohjaustyötä, nuoren pojan sotakokemuksia seuraava esikoiselokuva Ei paluuta (1962) ja Ruotsissa valmistunut surumielinen Uhri (1986). Enkelin kosketuksen lisäksi on Jane Campionin tuotannosta sarjaan poimittu kahden sisaren tragikoominen taisto Svveetic (1989). Lokakuussa esitetään kaksi Patricia Highsmithin rikosromaancihin pohjautuvaa elokuvaa: \Vim NVendersin ohjaama Amerikkalainen ystävä (1977), jossa Tom Riplcyn roolin vetää Dennis liopper sekä ranskalaisen Claude Millerin herkullinen sairaskertomus Sittenkin rakastan sinua (1977). Marraskuussa on vuorossa Billy NVildcrin kitkerä mcdiasatiiri Tuhansien silmien edessä (1951), Carl Th. Dreyerin mykkäclokuvaklassikko Jeanne D'Arcin kärsimys (1928) sekä Marco Ferrcrin rujo draama Kaupungin kaunein tyttö (1981), joka perustuu Charles Bukovvskin kertomuksiin. MARKUS LATVALA Elokuva-arkiston esityksei kaupunginkirjaston Minnansalissa keskiviikkoisin klo 18.00. Jonne Riekkl jn Mika Terävä: Neljän seinän sankari. Esitys Ilokivessä 9.9. Janne Riekin rooli Pasi Kurkolana Jyväskylän Ylioppilasteatterin uusimassa esityksessä on näyttelijän unelma. Nerokas monologi yksinkertaisella lavastuksella antaa pitelijälle tilan yhden miehen iolliselle show'lle. Kaikille tämä teksti ei olisi yhtä herkkua: aiheena kun on koulumaailma ja pelkuruus — välillä filosofisesti pohdittuna. Kouluaihe on hyvä valinta 1 sojia ajateUen. Omat kouluajat l levät mieleen, kun Kurkola käyskentelee koulussa. Välillä sen virkaviidakossa tai tupakkapaikalla sekä lapsuudenmuistojensa opinahjossa. Koskettavin hetki on erään tappelun kuvaus. Siinä Kurkola toistaa lapsuutensa hetkeään mustan silmän kanssa. Myös aikuisena opettajana Kurkola kävelee ohi kiusatun koululaisen. Mikä luuseri! Nuori, gradua vaille valmis maisteri päähenkilönä ei sorru moralisoimaan tekojaan, vaan jatkaa menoaan. Riekin ja ohjaaja Mika Terävän käsikirjoituksessa koulu on kuin yritys, jossa oppilaat ovat asiakkaita. Sielläkin pelataan kovaa peliä ja mielistellään jopa niin kovaa, että Kurkola haavoittuu. Kokonaisuudessaan Neljän seinän sankari -näytelmän juoni kulkee sujuvasti. Pienet poikkeamat menneisyyteen piristävät. Monologin aikana päähenkilö siirtyy villistä opiskelijaelämästä hautajaistunnelmaan ja sieltä sopivasti opettajan virkaan. Kaikki tapahtuu neljän seinän välissä, jossa lavarekvisiitta on minimissä. Janne Riekki loistaa itsenään spotuen alla. Näytelmän valosuunnittelu on Sanna Ryynäsen ja Tomi Tuomaalan käsialaa. Riekki osaa lanteenheilutuksetkin ja sätkynukkeliikkeet tekemänsä musiikin tahdissa. Keskustelu jakoavain-isän ja patalappu-äidin kanssa on varsin onnistunut kohtaus. Monologissa kuullaan ohjaaja Mika Terävän imitoimia hauskoja puheääniä taustalta. Terävä ja Riekki ovat tehneet hyvän työn rakentaessaan Pasi Kurkotan roolihahmon (vääntyy myös Kusi Parkolaksi). idealistinen miesopettaja ei ole tyypillisin hahmo koulussa. Eikä Kurkolan rooli ole kaikkein miehisin, mutta Janne Riekki on työstänyt sitä kaikella potentiaalillaan. Näyttelijä tekee Kurkolasta pienen, mutta voimakkaan reppanan. Opettajakin on silti vain ihminen ja tuore maisteri sitäkin inhimillisempi vapaa kulkemaan teitään auringon alla. ANNAKAISA VÄÄRÄNIEMI
KUHERO KYaMENEfl • 20. STVSKUVTA 20OD kdfMfuk«ew koM^i3j3iv\ev\ Kadonnut pankki Olipa kerran Jyväskylän yliopistossa sen verran rikkaita opiskelijoita, että he nostivat keskellä päivää seteleitä automaatista ja vieläpä kampuksella. Nyt raha ei enää virtaa. Pankkiautomaattinostoi tyrehtyivät muutama vuosi sitten, kun päärakennuksesta vietiin kampuksen ainoa pankkiautomaatti. Yliopiston kiinteistöpäällikkö Timo Hyttisen mukaan automaatti noudettiin pois sen liian pienten käyttäjämäärien vuoksi. Nyt lähin automaatti on yliopiston kirjastosta vajaa sata pitkää metriä ulos kampukselta kaupunkiin päin, Vaasankadun ja Seminaarinkadun risteyksessä. Mattilanniemeläisille ja ylistöläisille matkaa kertyy sinne säälimätön kilometri, johon sisältyy armoton ylämäki Mattilanniemestä päärakennukselle. Viimekeväisen edustajistoaloitteen pohjalta ylioppilaskunta on nyt tehnyt Automatia Pankkiautomaateille esityksen pankkiautomaatin sijoittamisesta kampukselle. Asiaa on esitetty useita kertoja aikaisemminkin edarissa, mutta tällä kertaa automaatin sijoittamista ehdotetaan Mattilanniemeen. "Ensimmäistä kertaa voidaan nyt konkreettisesti osoittaa, että Mattilanniemessä tarvitaan pankkiautomaattia. Henkilömäärät ovat kasvaneet, varsinkin kun Nokia ja Agora ovat nyt nousseet sinne". Hyttinen perustelee. Yliopistolaisten lukumääräksi tällä järven toisella puolella on laskettu noin 6 6 opiskelijaa ja 1500 työntekijää. Ylioppilaskunnan laatimassa esityksessä vedotaan myös lähiyritysten työntekijäjoukkoihin, jotka myös tarvitsevat rahaa. Ylioppilaskunnan pääsihteeri Samppa Siikavirta uskoo pankkiautomaatin parantavan alueiden palvelutasoa, koska rahaa olisi mahdollisesti enemmän liikkeellä pankkiautomaatin myötä. Sirukorttisysteemiäkin on ylioppilaskunnan automaattitoiveeseen esitetty, mutta Siikavirran mukaan korttiraha ei toimi kampuksella. "Myös Seminaarimäen kampusalueen palvelupisteet hyötyisivät Mattilanniemen pankkiautomaatista. Opiskelijat käyttävät rahaa sielläkin", Siikavirta mainitsee. Päärakennuksen pankkiautomaatista on kuulunut huhuja, että se tuotti ongelmaa myös Alvar Aalto -säätiölle. Mattilanniemessä Alvarista ei ole päänvaivaa, sillä alueen suunnittelija oli Art o Sipinen. Hyttisen mielestä yliopistossa keskustellaan silti aina jopa k o ! kisautomaatin sijoittamisesta,,! too, että sopivia paikkoja automaatille Mattilanniemessä olisivat muun muassa A-ja D-talon aulat tai Agora. Automatia Pankkiautomaattien yhteyspäällikkö J u h a n i Vuorisen mukaan ylioppilaskunnan perusteluja ei ole vielä ehditty tutkailemaan eikä päätöstä pankkiautomaatin tuomisesta kampukselle ole tehty Vuorisen mielestä automaatin sijoittaminen oppilaitoksiin ei ole yleensä kovin kannattavaa. "Aikaisemminhan yliopistolla oli automaatti, mutta se piti viedä pois. Uusasennuksissa olemme tarkkoja. Kuukaudessa nostojen määrän pitäisi ylettyä 9000 tai 10000 kappaleeseen. Jossain kauppakeskuksissa määrä saattaa olla jopa 35 000 kuukaudessa. Opiskelijat käyttävät kuitenkin vähän rahaa ja tekevät pieniä ostoksia". Vuorinen selvittää nykyistä tilannetta, monien mielestä epäkohtaa. ANNAKAISA VÄ \ SomKe riennot) jylkkari-riennot@cc.jyu.fi NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo 21.9.-26.11. Nuoria muotoilijoita Suomesta. Galleria Becker 23.9.-11.10. Zsuzsa Csizmadia. Galleria Harmonia -24.9. Anne Tamminen: Murmures kuiskauksia. 28.9.Matti Reivi ja Jonna Hautanen grafiikkaa. tilateoksia ja maalauksia.Taidemuseo -8.10. Nykytaiteen katselmus poikki Suomen. Keski-Suomen museo -15.10 Hullut kahvikutsut, Catharina Kajanderin keramiikkainstallaatio. -29.10. Pariisin paviljonki 2000. Suomen Käsityön museo -1510. Näkökulmia. Riitta-Liisa ja AnnaRiitta Haaviston tekstiilitaidetta. Yliopiston museot:.-rakennus -24.9. Suuri sieninäyttely Vaajakosken kirjastotalo 30.9. Kilpikonnakamevaalit: maalauksia, kankaita, nukkeja. TEATTERIT Huoneteatteri Kellu viimeinen esitys ke 20.9. klo 19. Talvinen tarina to 21.9., pe 22.9., pe 29.9. ja la 30.9. Klo 19. Kaupunginteatteri Pieni näyttämö JaalelOniekija ja lohikairme la 23.9. ja la 30.9. Klo 14. Lännen syrjällä to 21.9.. pe 22.9., pe 29.9. ja la 30.9. klo 19. Suuri näyttämö: tohvelisankarin rouva la 23.9. ja la 30.9. klo 19. Fame to 28.9. ja pe 29.9. Klo 19 Viktoria ja hänen husaarinsa klo 14. POP/ ROCK Lutakko 22.9 Nighhvish, Silenlium 23.9. Nomeansno (CAN), Juggling Jugulars. 29.9. Jyrki Hit Challenge '00. 30.9. Biohazard (USA). KLASSINEN Teatteritalo 27.9. Klo 19. Jyväskylä Sinlonia: Maailmat kohtaavat. Markus Lehtinen, johtaja. John Mills, kitara. Taulumäen kirkko 20.9. Klo 19. Jyväskylä Sinlonia: "Alpeilta aurinkoon". Markus lehtinen, johtaja. Mika Paajanen, käyrätorvi. Kortepohjan ylioppilaskyla 21.9. Klo 18 Olvi-juoksu. Jatkot Rentukassa. Matka kansallisoopperaan 1110. Aulis Sallinen' Kuningas Lear. Hinta 180 mk (sis.matkat). Ilmoittautumiset ja lisätiedot kulltuurisihteerilleMtä (e-mail: ivy-kulttuurisihteeri@cc.jyu.ti). 5&.KH1 Uusien bileet 20.9. Klo 20-03. Seabees, Pakkauksen pojat, DJ DJ. 80-luvun huumoribileet 28.9. Pian B 29.9 Bändiilta 6.10. Dynamo. Laulurastas. RENTUKKA Olvi-juoksun jatkot 21.9. Acer-bileet 27.9. iariesläiana Kampus Data. [öhnöpruut. * TÄYDENNYS Edellisessä numerossamme julkaistusta, Eeva Leinosen kirjoittamasta Armenialainen Sammakko -teoksesta tuli jatkokertomus. Teknisen vian (so. toimituksen erheen) vuoksi tarinan viimeinen repliikki tipahti pois lehdestä. Julkaisemme sen siis tässä: -Missä muuten se sun armenialainen sammakko on? SYKSYN UUTUUDET! Torstaisin ROCK-Live to21.9.CROSSROADS to 28.9. BOB.VV Tiistaisin opiskelijailiat CAT Kauppakatu 22. P. 616 780 Avoinna ti-la 2 2 4 HAPPY HOUR JOKA PÄIVÄ 22-23 esim. Ill-olut (0,4) 10, Keskiviikkoisin koko illan! MAMI.MAS LOISIA Muudan loisankerias (Myxine glutinosa) etsimässä uulta imettävää. L O I S A N K E R I A S JA T V M A K S U "Loisankeriaat ovat erittäin alhaisella asteella olevia L o i s a n k e r i a s ( M y x i n e g l u t i n o s a ) , luurankoisia. Se elää meren pohjassa, tunkeutuu kuten muutkaan loiset, ei tee televisioilmoitusta. kuolleisiin kaloihin joko kyljestä suoraan tai suusta. joten se ei myöskään maksa tv-maksua. Ei edes kidusaukoista jne. Hukkuneiden ihmistenkin ruunyt. kun tämän lehden ilmestymisalueella ovat miissa näkee loisankeriaita joskus riippumassa." meneillään tehostetut tarkastukset. Mu|,«ll„n rllinkmui». WSOY .„ W, 1«uri II1 ncnulti TEE TELEVISIOILMOITUS SIIHEN El LOINEN PYSTY. Osoitteessa www.tvmaksii.fi voit osallistua samalla loisaiheiseen kilpailuun, jonka loistopalkimona on matka Lois Angelesiin. Loisvillecn lai St. Loisiin.
•. n 1 H Kurssikirjat opiskelijahinnoin! Bol.com ja bokus.com ovat yhdistäneet voimansa ja syytä juhlia! Vaihdamme nimeämme, muutamme ilmettämme ja laajennamme tarjontaamme, mutta toimintatapojamme emme muuta. Rakastamme kirjoja ja haluamme edelleen olla kaverisi! Nyt meillä on mahdollisuus tarjota sinulle enemmän ja parempaa tietoa suuresta kirjavalikoimastamme. Toimitusaikamme tulevat myös jatkossa olemaan nopeat (2 7 arkipäivää) ja maksaminen yhtä yksinkertaista ja turvallista: pankkisiirrolla ja 21 päivää maksuaikaa. Voit valita yli 2 . . nimikkeestä helppoa j a nopeaa! Meillä on kirjoja kaikkiin tarpeisiisi, ilahduttavan edullisin hinnoin. Uusinta ammattija kaunokirjallisuutta meiltä löydät ne kaikki parhaat. Hyvä kirjavinkki kaverilta kaverille. Bon appetit! Käy osoitteessa bol.com ja voita! Rekisteröidy bol.com -op lija-asiakkaaksi jo tänään, ja ota osaa opiskelijakilpailuun, jossa voit voittaa lukukauden kurssikirjat!