23J\ Jyväskylän ylioppilaslehti QU oo L ^ I I ^ # A 1 E A J '38?: /Ö # w i # Keskiviikkona 5. lokakuuta 1988 N:o 10 28. vuosikerta SOITA LÄMPIMÄSTÄ SOITA TELEMYYMÄLÄSTÄ Opiskelija. Meiltä voit soittaa kylmän syksyn lämpimät puhelut mukavasti neljän seinän sisältä. Et tarvitse repullista kolikoita, digitaalinäytöstä näet koko ajan puhelusi hinnan j a s e h ä n o n e d u l l i s i m / Esim. 10 min. kestävä puhelu Kilpisenkadun telemyymä millään iltaisin ja viikon/ i°Mä soitettuna maksaa: . . . i l / NORMAALIAIKA loppuisin, katso vaikka / mape oaoo-v.oo Viereisestä Vertailusta! / verkkoryhmän sisäinen 4,85 läänin sisäinen 9,45 läänien välinen 17,70 V / / / / / / J / / / /
2 JL WMmm Jyväskylän ylioppilaslehti Osa äänioikeudesta viety opiskelijoilta • : • . : > • • • : 3;ll%s;i:li : Itäblokki? Kunnallisvaalit tuovat esiin räikeän epäkohdan, joka olisi pikimiten korjattava. Opiskelija ei tätä nykyä saa vaikutta äänestämällä asioihin siinä kunnassa, jossa tehtävät päätökset koskevat hänen elämäänsä. Opiskelija ei saa Jyväskylässä oikeutta kotipaikkaan ja siten hän joutuu äänestämään ties missä Juupajoella, jonka kunnallisasiat luultavimmin keskittyvät paikallisten teiden kunnossapidon pohdintaan. SYL:n mukaan kotipaikkaoikeus on aivan yhtä vaikeaa opiskelun perusteella saada myös muualla Suomessa. Jokin aikaa sitten Turku tuntui myöntävän oikeuksia tavallista helpommin. Vahvistamatta jää tieto, jonka mukaan Turun vaalipiiri oli tuolloin väestökadon takia menettämässä kansanedustajan paikan ja näin tarvittiin lisää väkeä ja jopa opiskelijat kelpasivat moisessa hädässä. Nyt on kysyttävä, mitä vaaleissa ehdolla olevat aikovat tehdä opiskelijoiden aseman parantamiseksi. Jyväskylä ei ole mairittelevassa asemassa vertailtaessa maan korkeakoulupaikkakuntien suhtautumista opiskelijoihin. Suomen ylioppilaskuntien liitto selvitti vastikään eri kaupunkien suhtautumista opiskelijoihin. Yhteistä kaikille paikkakunnille oli se, että huolta ei paljoa kanneta. Opiskelijoita pidetään ehkä jopa välttämättömänä pahana, jos kärjistys sallitaan. Jyväskylä edustaa vertailussa huonoa kansallista keskitasoa, joskaan SYL ei suoraan aseta kaupunkeja paremmuusjärjestykseen. Jyväskylä tukee yhtä nuivasti kuin maan muutkin kaupungit opiskelijoiden asumista. Moni jyväskyläläinen ei tiedä, että ylioppilaskunta omistaa Kortepohjan ylioppilaskylän. Kaupunki toki tukee kylää 50 000 markalla vuosittain ja takaa lainoja, mutta miljoonaveloista vastaa ylioppilaskunta itse. Kaupungin "värillä" ei liene merkitystä sille, miten se opiskelijoistaan huolehtii. Kokoomusjohtoisessa Helsingissä toimeentulotukea hakevaa opiskelijaa kehotetaan menemään töihin, jos tämä on rahapulassa. Jyväskylässä tuskin tapahtuu opiskelijan asemalle mitään mullistavaa vaikka väri sinertyisi. Oikea uudistuminen voi käydä päinsä vain uusien ihmisten kautta. Vanhuus on viisautta -ajattelu näyttää olevan vallalla Jyväskylässä, jonka valtuuston keski-ikä on kuta kuinkin tasan 50 vuotta. Valtuusto on keski-ikäisten hyvin toimeen tulevien kerho, johon nuorilla ei ole ollut paljoakaan asiaa. Sama vääristymä on vallalla muuallakin ja siihen saadaan muutos vain äänestämällä nuoria. Vaihtoehtojen etsijä on liemessä kunnallisvaaleissa. Mainosja puoluetoimistot etsivät yhteneviä etuja ihmisille opiskelijasta yritysjohtajaan. Kukaan ei ehdokkaista epäile puhtaan ympäristön tarvetta ei asunnontarvetta eikä lasten päivähoidon kehittämistarvetta. Jopa tuntuu ihminen olevan lähtökohta lähes kaikille. Ehkä kenellekään ei tule mieleenkään, että selvä erottuminen voisi olla tehokkain keino, jotta ihmiset huomaisivat. Oikeastaan vain RKP on rehellinen, koska se yksin liputtaa reilusti ruotsinkielen puolesta. Paikallisestihan juuri RKP:llä on perinteisesti ollut Jyväskylän kaupunginvaltuustossa se varmin paikka. RAUNO LAHTI Keskustelua Valtakunnallinen ylkkäri olisi pienten ylioppilaskuntien etu Jyväskylän ylioppilaslehden päätoimittaja Rauno Lahti mollasi lehdessään 21.9.-88 ajatuksen ylioppilaslehden yhdistämisestä typeräksi höpinäksi. Lahti sivuutti pääkkärissään monta asiaa. Siksi tämä vastaus. Keskustan Opiskelijaliitto (KOL) on vakavasti sitä mieltä, että valtakunnallinen ylkkäri olisi monella tavalla ylioppilaskunnille eli opiskelijoille edullinen, henkisesti ja taloudellisesti. Ensiksi yhteistyön tulos olisi vahva kulttuurijulkaisu. Sen painoarvoa ei voi laskea ynnäämällä nykyisten voimaa — suurempi se olisi. Toki pitää muistaa, että nykyisten ylioppilaslehden joukossa on laatulehtiäkin. Jylkkäri on yksi niistä. Valtakunnallisen ylkkärih voima on se, että se kokoaisi koko maan opiskelijoita. Tätänykyä meiltä puuttuu yhteinen viestin, äänenkannattaja, tietoisuuden levittäjä ja mielipiteiden välittäjä. On vahinko, että Jyväskylässä lukeva ei tiedä, mitä Oulussa tapahtuu. Ja päinvastoin. Valtakunnallinen ylkkäri aluetoimittajineen tekisi muista yliopistoista tuttuja. Vuorovaikutus on yhä tärkeämpää. Toiseksi valtakunnallinen ylkkäri vahvistaisi opiskelijoiden sanaa. Tällä hetkellä harva ylioppilaslehti ylittää vakavuuskynnysksen. Harvaa luetaan. Mikä voima olisi siinä, että opiskelijoiden käsissä olisi laadultaan ja levikiltään yksi maan vahvimmista lehdistä. Valtakunnallinen ylkkäri olisi tällainen, jos se kokoaisi hyviä tekijöitä, kuten uskon. Myönteinen näkökulma on sekin, että yksi ylkkäri tuskin tuhlaisi miljoonia markkoja rahaa. Se saattaisi jopa pyöriä omillaan. Tämä ei tarkoita räikeää kaupallisuutta, kuten Lahti epäilee. Ei ylkkäreiden tarkoitus ole hukata mahdollisimman paljon opiskelijoiden omaisuutta, mikä näyttää olevan tapa. Nyt ylkkärit syövät ylioppilaskunnilta yhteensä useita miljoonia. Mitä muuta tällä rahalla voisi tehdä? Nykytekniikalla olisi helppo tehdä lehteä, jossa olisi kaikki tavoittava valtakunnallinen osa ja yhteen yo-kuntaan tuleva paikallinen osa. Tämä tuskin veisi joustavuutta, joka ei tänäänkään ole kovin kehuttava. Lehdellä olisi päätoimitus jossakin, vaikka Jyväskylässä, ja aluetoimittaja jokaisella yliopistopaikkakunnalla. Lehti voisi ilmestyä ainakin kerran viikossa. Tässäkin suhteessa palvelu paranisi. Erinomaisen tärkeä kirkkopuistotempaus Seurasin mielenkiinnolla asunnottomien opiskelijoiden ja JYY:n sosiaalivaliokunnan järjestämää syyskuista telttatempausta kirkkopuistossa. Erinomaista. Lisää samanlaista. Lisää ennakkotiedotusta. Parasta, mitä JYY on saanut aikaan vuosikausiin. Kerrankin tunsin saaneeni vastinetta jäsenmaksuilleni. Telttapaikka oli valittu hyvin. Vastapäätä kaupungintaloa, mahdollisimman lähellä päättäjiä. Ja päättäjäthän päättävät. Viime vuonna, kun Jyväskylän kaupunki täytti 150 vuotta, kaupunginvaltuusto piti juhlaistunnon. Mahtavassa gaalassa kaupunginjohtajalle luovutettiin kultaiset käädyt ja tehtiin muutenkin historiaa. Valtuusto päätti yksimielisesti kaupungin kehittämisen pääsuuntaviivoista vuosikymmeniksi eteenpin. Päätettiin hankkia Kortesuon maita juhlapuistoksi ja rakentaa upea konserttija Arvokeskustelua! Yhteiskunnalla ja kaupungilla on jaetttavanaan tietty yhteinen kakku. Kakun jakoon vaikuttavat päätöksentekijöiden arvat j a arvostukset. On kysymys siitä, mitä asioita arvostetaan eniten. Koska voimavarat ovat rajalliset, on hankkeet asetettava tärkeysjärjestykseen. Lähden siitä, että jokaiselle tule olla elämän pekongressitalo sekä täytää teatterin ja kaupungintalon välinen aukko hallintokorttelilla. Näiden hankkeiden kustannukset liikkuvat useissa kymmenissä ellei sadoissa miljoonissa. Näiden päätösten höysteeksi kaupungin päättäjät julistivat poistavansa nuorten asuntoongelmat kaupungista. Tähän tarkoitukseen he päättivät osoittaa yhden miljoonan! On herroilla ja rouvilla suhteellisuudentajua, vaikkakin vähän omituista. Vielä ei kuitenkaan kannata heitää kirvestä kaivoon. Pöyristyttävää juhlapäätöstä voidaan vielä paikata ennen kuin hankkeet lähtevät kunnolla liikkeelle. Kaupungin kerskarakentaminen on estettävä yhteisvoimin ja vaadittava satojen miljoonien sijoittamista vuokra-asuntojen rakentamiseen. Kaupungilla tuntuu olevan tähän varaa. Vesa Lankinen rustarpeet — esim. asunto —järjestynyt ennen muiden suurten hankkeiden toteuttamista. Opiskelijoistakin melkoinen joukko on edelleen ilman kotia. Siksi Jyväskylän tulisi lykätä esim. kongressija konserttitalon rakentamista. Itse pidän kiireellisempänä asuntojen ja lasten päivähoidon järjestämistä. Pohtikaamme asioiden tärkeysjärjestystä! Seppo Tervo kauppatiet, yo. Lehteä voisi julkaista esimerkiksi osuuskunta, johon liittyisivät yhteistyöstä kiinnostuneet ylioppilaskunnat. Myös osakeyhtiö on mahdollinen. Rauno Lahti kirjoittaa, että kukin yliopistoyhteisö on oman lehtensä väärti. Näin varmasti on. Korkeatasoisen valtakunnallisesti kiinnostavan lehden. On totta, että esittämämme kehitys olisi keskittymistä, joka harvoin on suotavaa. Tässä tapauskessa voimien kokoaminen olisi jokaisen ylioppilaskunnan etu. Saisimme käteemme paremman lehden, joka sisältäisi juttuja kaikkialta Suomesta. Hyvä juttu taas löytäisi lukijoita myös oman ylioppilaskunnan ulkopuolelta, jota kaiketi jokainen jutuntekijä toivoo. Eikä sitäpaitsi valtakunnallinen ylkkäri tee mahdottomaksi ylioppilaskuntien omia lehtiä. Jos yhteinen lehti ei tekisi tappiota, sama setelinippu olisi edelleen ylioppilaskuntien käytössä. KOL on tyytyväinen, jos sen aloite poikii yo-kunnissa omaa viestintäkeskustelua. Se on tarpeen. Jos se poikii kehitystä, olemme vielä tyytyväisempiä. Ei muutoksia tarvitse pelätä. Mikael Pentikäinen puheenjohtaja, Keskustan Opiskelijaliitto Kommentoinnin kommentointia... mielummin ÄÄÄÄ kuinBÄÄÄ... Ylioppilaskunnan pääsihteeri Matti Tanskanen oli odotetusti laatinut vastineen "On sovitt u " -kirjoituksestani. Pyytäisinkin häntä hieman selvittämään, ovatko hänen mielestään esittämäni ehdotukset "lapsellisia"? — julkilausumaesitys Suomen hallitukselle, että se olisi yrittänyt kaikin mahdollisin keinoin peruuttaa Ronald Reaganin Suomen vierailun. (Tätä ehdotustani edustajistossa myös jotkut kannattivat...). Reagan on mielestäni ansainnut Nobelin rauhanpalkinnon sijasta julkisen hirttotuomion tai edes pakkohoitoon ohjauksen leikkiessään imperialistista maailmanpoliisia. /• — ehdotus ottaa lainaa Ylioppilaskunnalle sieltä, mistä sitä halvimmalla saa, eikä korkeammalla korolla vähän sieltä ja vähän tuolta pankista (jotta kaikkien puolueiden " o m a t " pankit saavat tasapuolisesti voittonsa). Tätä ehdotustani luvattiin kyllä harkita ensi vuonna... Summa Summarum, olen syvästi otettu siitä kohteliaisuudesta jonka Pääsihteeri (sama titteli kuin itänaapurimme johtavalla "sosiaalidemokraattilla"!) esitti ts. arvosti minut "harvinaisen lapselliseksi" opiskelijapoliitikoksi. Onhan maailmankuulu filosofiguru Friedrich Nietzsche teoksessaan AIso Sprach Zarathustra sanonut ihmisen kehittymisen korkeimman tason olevan juuri lapseksi palaamisen. Lapsihan ei ota itsestäänselvänä ulkoapäin annettuja toimintamalleja vaan epäilee ja etsii ja luo uudentyyppisiä utopioita, toisin kuin puoluenarussa sätkivä lammas... A. Ruoppila
3 SYL vaatii 3 400 uutta opiskelij a-asuntopaikkaa S uomi ei ole kyennyt takaamaan opiskelijoille riittäviä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia. Suomen ylioppilaskuntien liitto yhdessä lukuisten ylioppilaskuntien kanssa vaatiikin tilanteen pikaista korjaamista ja näiden oikeuksien turvaamista. Kunnallisvaalien alla, 4.10. järjestettävässä valtakunnallisessa perusoikeuskampanjassa maamme opiskelijat haluavat kiinnittää huomion erityisesti asumiseen, toimeentuloon ja kotipaikkaoikeuteen liittyviin puutteisiin. Vaikka Suomen hallitusmuoto takaa jokaiselle Suomen kansalaiselle oikeuden vapaasti valita asuinpaikkansa, opiskelijaa ei huolita opiskelupaikkakuntansa täysivaltaiseksi jäseneksi. Opiskelu katsotaan tilapäiseksi oleskeluksi paikkakunnalla, vaikka korkeakoulututkinto edellyttää nykyisin keskimäärin seitsemän vuoden oleskelua opiskelupaikkakunnalla. Opiskelijat maksavat kunnallisveronsa vanhempiensa kotikuntaan, mutta heillä ei ole useinkaan mahdollisuutta käyttää tämän kunnan tarjoamia palveluja. Useat tärkeät sosiaaliset palvelut on sidottu henkilön kotitai henkikirjoituskuntaan, joten opiskelupaikkakunnankaan kunnalliset palvelut eivät ole opiskelijoiden käytettävissä. Opiskelijoiden taloudellinen merkitys opiskelupaikkakunnalle on huomattava, samoin kuin verotulojen merkitys kotipaikkakunnalle. Opiskelijat tuovat opiskelupaikkakunnalleen opintolainansa, jonka he käyttävät elämiseensä siellä. Näin kunnat saavat osaksensa taloudellisen hyödyn joutumatta tarjoamaan vastaavia palveluksia "kotipaikattomille" opiskelijoille. SYL vaatiikin väestökirjalkia muutettavaksi siten, että se vastaa hallitusmuodon takaamaa vapaata asuinpaikkaoikeutta. Sisäasiainministeriön on liiton mielestä pikaisesti asetettava toimikunta miettimään kotipaikkaoikeuden uudelleen määrittelyä. Suomalaisessa asuntopolitiikassa pitäisi ottaa nykyistä paremmin huomioon koulutuksen aiheuttamat asumistarpeet. Tällä hetkellä vaikean asuntotilanteen takia useat opiskelijat joutuvat pitkittämään opintojaan. Vaikka opiskelija-asuntokanta on kasvanut viime vuosina, tänäkin syksynä alle 50 prosenttia opiskelijaasuntoa hakeneista saa asunnon. Tämä johtuu erityisesti siitä, että yksityinen vuokra-asuntokanta on suurimmissa korkeakoulukaupungeissa viidessä vuodessa vähentynyt 22 000 asunnolla eli vuosittain noin 4 400. SYL:n mielestä vuokraasumisesta on kehitettävä todellinen vaihtoehto. Asuntopolitiikan vaihtoehdoiksi eivät riitä yksin omistaminen tai omistamisen ja julkisen vuokra-asumisen yhdistelmä. "Vaadimme, että ensi vuonna on rakennettava ja hankittava vähintään 3 400 uutta opiskelija-asuntopaikkaa. Opiskelija-asuntojen rakentamiseksi opiskelijaasuntosäätiöille tulisi ensi vuonna myöntää reilun 27 miljoonan markan omapääoma-avustus uustuotantoon ja 1.8 miljoonaa markkaa asuntojen hankintaan vanhasta asuntokannasta", esittää Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja Ebba Dähli. Opintotuen reaaliarvon alhaisuus ja tarveharkinta ovat meillä johtaneet siihen, että tuen käyttöaste on pysynyt alhaisena. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että erittäin merkittävältä osalta opiskelu — keskimäärin joka neljäs opiskelukuukausi — rahoitetaan muulla kuin opintotuella. Opintotuki on meidän mielestämme nähtävä osaksi perustoimeentulojärjestelmää ja se on sidottava kansaneläkkeen pohjaosan ja täyden lisäosan tasoon. SYL vaatii , että opintolainajärjestelmää on välittömästi ryhdyttävä uudistamaan siten, että se paremmin turvaa opiskeluaikaisen toimeentulon ilman kohtuutonta velkaja korkorasitetta. Opintotuen on siis ensi kädessä kyettävä turvaamaan opiskelijoiden toimeentulo. Niin kauan kun se ei sitä tee, on opiskelijoilla kuitenkin oltava myös oikeus toimeentulotukeen. Opintorahan kehittämisessä on pidettävä kiinni eduskunnan hyväksymästä suunnitelmasta, jonka mukaan vuosikymmenen loppuun mennessä opintoraha muodostaa puolet opintotuen kokonaismäärästä. Samalla kun hallitus budjettiesityksessään esittää 80 markan opintorahan korotusta, se on korottanut opiskelijan opintolainastaan maksamaa korkoa. Romanialainen filosofikuningas ja suomalaiset opetuslapset P latonin mielestä valtion johtoon sopii parhaiten filosofi, joka muita kansalaisia ylivertaisena hallitsee ja valaisee valtiolaivan kulkua. Platonin mukaan hallitsijan tehtävänä on määrätä kansalaisille tiukat elämäntavat, jotta he välttyisivät turmelukselta. Hallitsemisen apuna filosofikuningas käyttää vartijoita, "filosofin koiria". Niin hyvin on käynyt, että Platonin haikailema filosoY ..: a ; ;r. ^ÄiVävMv., Euroopassa, Romaniassa. Itsensä "kansakunnan auringoksi" korottaneen miehenkuvatuksen harjoittama käytännöllinen filosofia hakee vertaistaan, eikä haastajia löydy, ellei mennä neljänkymmenen vuoden taakse, jolloin tuo jo kuuluisaksi käynyt tahtofilosofi levitti oppiaan lähes kaikkialle maailmaan, sytytty maailman ns. palamaan. Nicolae Ceausescu täyttää filosofikuninkaalle asetetut vaateet. Hän on määrännyt kansalaisilleen tiukat elämäntavat alkaen ruokavaliosta ja päätyen asumiseen, joka eritoten talvella saa mukavuudenhaluisimmankin hedonistin karaistumaan (sähköähän täytyy säästää ja lämpöä ei aina koko yöksi riitä). Kulutustavaroiden turmelukselta, josta meidän maammekin tunnettu pohjoissuomalainen filosofiryhmä on varoitellut (tv, pesukone), Ceausescu on onnistunut kansalaisena varjelemaan. Erikoisesti isän ankaraa opastusta ovat nauttineet Transilvanian alueella pääasiassa asuvat romanianunkarilaiset, joita maassa arvellaan kaikkiaan elävän noin kaksi miljoonaa. Esimerkkinä ohjauksesta kelpaa Ceausescun dekonstruktiotekninen suunnitelma, joka tähtää noin 8000 romanialaiskylän tuhoamiseen. Tuttu juttu jo Suomessakin. Yllättävää kyllä Nicolaen filosofia on levinnyt tänne Pohjan perillekin, jossa noin 900 hengen suuruinen opetuslapsijoukko on astunut julkisuudessa esiin puolustamaan romanialaisen filosofikuninkaan edesottamuksia. Tämä Suomi-Ceausescu -seura on erikoisesti huolestunut "Romanian kuvasta ulkomailla", joka heidän mielestään aiheetta on nyt yritetty mustata. "Kyseessä on elinkeinorakennemuutoksen edellyttämä suunnitelma maaseudun olojen järjestämisestä", kirjoitta seuran puheenjohtaja Helsingin Sanomain yleisönosastossa puolustaen Ceausescun kaavailemaa kylien tuhoamista. "Suomessa vastaava kehitys on tapahtunut maaltapaon seurauksena 1960-luvulta lähtien", opetuslapsi kehaisee. Nämä suomalaiset filosofinketaleet valittavat myös, että tiedotusvälineiden antama kuva Ceausesculasta (ent. Romania) on pahoin vääristynyt. Heidän mielestään käsillä ei ole sellaista luotettavaa tietoa, jonka perusteella tilanteesta voisi mitään sanoa. Toivottavsti ensi keralla, kun opetuslapsi joukko matkaa filosofikuninkaan vieraaksi, he ymmärtävät kysyä isänniltään, jotta "kuinkas se dekonstruktio sujuu", tai "Onko elinkeinorakenne muuttunut"? Ehkä syvällinen ja analysoiva keskustelu paikallisten filosofikuninkaan valtuuttamien apufilosofien kanssa selkeyttää näkemystä. Vastaukset ovat ainakin tulloin "luotettavia". Etiikan voi määritellä tieteeksi moraalista, eron tekemiseksi hyvän ja pahan välillä. Filosofikuningas Ceausescun vilpittömänä tavoitteena on tehdä meille tavallisille tallaajille tutuksi paha, jotta voisimme tietää, mitä on hyvä. Suomalaistenkin opetuslasten motoksi voisi kai tällöin kiteyttää: mitä pahempi, sen parempi. Vielä yksi kysymys: mahtaakohan Ceausesculle käydä kuin konsanaan niile antiikin Kreikan filosofikuninkaille, jotka lähes säännönmukaisesti joutuivat sen aikaisen rahvaan tappamaksi tai karkoittamaksi? Tuomo Kolkko EDUSTAJISTON VAALI toimitetaan tiistaina, marraskuun 15. päivänä ja keskiviikkona marraskuun 16. päivänä 1988 seuraavasti: ti 15.11. klo 10—16 Mattilanniemi, MaA klo 10—16 Yliopiston päärakennus klo 16—20 Pääkirjasto ke 16.11. klo 10—16 Mattilanniemi, MaA klo 10—16 Yliopiston päärakennus klo 16—20 Kortepohja, Lillukka klo 16—20 Ylioppilastalo Ennakkoäänestys järjestetään tiistaina marraskuun 8. päivänä klo 10—18 yliopiston päärakennuksessa ja keskiviikkona marraskuun 9. päivänä klo 12—20 Kortepohjan Lillukassa. Ylioppilaskunnan edustajiston vaalissa on äänioikeus ainoastaan yliopistoon läsnäolevaksi kirjoittautuneella, henkilökohtaisesti läsnäolevalla ylioppilaskunnan jäsenellä. Edustajiston jäseneksi on vaalikelpoinen jokainen äänioikeutettu ylioppilaskunnan jäsen, joka on kirjoittautunut yliopistoon täksi lukukaudeksi viimeistään 21.10.1988, jolloin ehdokasasettelu päättyy. Ylioppilaskunnan vakinaiset viranhaltijat eivät ole vaalikelpoisia edustajiston jäseniksi. Ehdokasilmoitukset sekä vaaliliittojen ja vaalirenkaiden perustamisilmoitukset, joita on saatavilla ylioppilaskunnan keskustoimistossa on jätettävä keskusvaalilautakunnalle viimeistään perjantaina 21.10.1988 klo 12.00 mennessä ylioppilaskunnan keskustoimistoon os. Ylioppilastalo, Keskussairaalantie 2,40600 JYVÄSKYLÄ. Vaaliasiakirjat vastaanottaa keskusvaalilautakunnan valtuuttama ylioppilaskunnan pääsihteeri, jolta saa myös lisätietoja ehdokasasetteluun liittyvissä kysymyksissä (puh. 617 599)., .. . ... . _„ Jyväskylässä syyskuun 28. päivänä 1988 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA KESKUSVAALILAUTAKUNTA Mari Lius puheenjohtaja Matti Tanskanen pääsihteeri SUOMEN YLIOPPILASKUNTIEN LIITTO FINLANDS STUDENTKÄRERS FÖRBUND NATIONAL UNION OF FINNISH STUDENTS SYL jakaa tutkimusrahaa Suomen ylioppilaskuntien liiton tutkimusja julkaisurahasto julistaa haettavaksi apurahat, jotka on tarkoitettu opiskelusta ja opiskelijoista tehtävää tutkimusja selvitystyötä varten. Apurahoja voivat hakea sekä yksityiset henkilöt että yhteisöt. Apurahoja on tällä kertaa jaossa 25 000 markkaa, joka voidaan myöntää yhdelle hakijalle tai jakaa useamman kesken. Apurahoja voi mainiosti hakea esimerkiksi em. aiheisiin liittyviä pro gradu -töitä varten. Seuraavan kerran apurahat ovat haussa ensi vuoden huhtikuussa. Perusteelliset ja vapaamuotoiset hakemukset osoitetaan 15.11.1988 kello 16. mennessä SYL:n tutkimusja julkaisurahastoon hallitukselle, osoitteella Mannerheimintie 5 C 4 krs, 00100 Helsinki. Lisätietoja apurahoista antavat SYL:n toimistosta puheenjohtaja Ebba Dähli ja varapuheenjohtaja Pauli Kivipensas, puhelin 90-661 851.
4 Ihminen irti itsestään Oma itse on ihmiselle väline, niin ovat älykkyys, lahjakkuus ja seksuaalisuuskin? "Kun ihmisillä on kyky puhua, ei heitä suinkaan viedä hoidossa kaivamaan perunoita tai käytetä kylpyjä hoitomuotoina." "Jos aiotaan todella vaikuttaa yhteiskuntaan, on kasvatettava terveitä ihmisiä." "Kusipäitä puuttuisi ehkä sen jälkeen paljon maailmalta." Ihmisiltä puuttuu nykyään monesti kosketus omaan itseensä. Ollaan irti siitä, keitä, mitä ja millaisia ollaan. Itsestä vieraantumisen syyt ovat terapiapsykologi Asko Hietalan mukaan kulttuurissa jä elämäntavassa. Hietalan mukaan voi puhua narsismin lisääntymisestä. Omaa itseä sinänsä ei osata rakastaa. Tämä näkyy Hietalan mukaan etenkin nuorten naisten seksuaalisuudessa, joka voi olla "päälle puettava puku, jota voi käyttää iltaisin". Myös älykkyydellä ja lahjakkuudella voi olla vain pelkkä välinearvo. Niitä voi käyttää johonkin tarkoitukseen. Humanistisen tradition mukainen arvo sinänsä -ajattelu on katoamassa. "Osaamisen ilo ei olekaan enää suurin ilo." Seksuaalisuudessa on juuri tapahtunut jotakin Asko Hietalan mukaan. Seksuaalisesta vapaudesta puhuttiin 60-luvulla, kun "mielihyvä tuli mahdolliseksi". Hietala ei usko, että tuolloin paljoakaaan vapauduttiin mistään. Nyt seksuaalisuus on paremminkin vain vapaammin välineenä käytettäväksi. Mikä estää ihmistä katsomasta itseensä? Vaikeudet ovat terapiapsykologi Asko Hietalan mukaan yhteisiä erilaisille ihmisille. Neuroottisuus voi olla yhtä hyvin professorin kuin työläisenkin ongelma. Perhetausta ei silottele. Psyykkisesti koville voi joutua kaikenlaisissa piireissä. Akateemisissa perheissä osataan usein tapella yhtä lapsellisesti kuin muissakin. Torjuntareaktiot ja muut ongelmat liittyvät Hietalan mielestä usein mielen rakenteeseen. Osa omasta itsestä on kateissa. Hulluus on samanlaista Hulluus on samanlainen asia ihmisille kuin sata vuotta sitten. Perimmiltään suhtautumista ohjaa käsitys ihmiseen asettuneesta paholaisesta. Koulutus voi ainakin jossakin määrin poistaa ihmisestä takapajuista suhtautumista mielenterveyteen ja mielen järkkymiseen. Ainakin psykologi Asko Hietalan mielestä opiskelijoiden "yleinen valistuneisuus" näkyy suhtautumisessa. Jotakin sentään tiedetään ja ymmärretään. Terapiapsykologin työtä Asko Hietala tekee Ylioppilaiden tervydenhoitosäätiön Jyväskylän toimipisteessä Hämeenkatu kolmessa. "Kun ihmisillä on kyky puhua, ei heitä suinkaan viedä hoidossa kaivamaan perunoita tai käytetä kylpyjä hoitomuotoina." Parasta psykoterapiaa Psykoterapia on Asko Hietalan mukaan hyvin juuri opiskelijoille sopiva hoitomuoto. Opiskellessa kehittyy jonkinlainen kyky keskustella asioista ja mielikuvista käsitteellisesti. YTHS on perinteisesti ollut ainut laitos maassa, jonka mielenterveyspalvelut ovat keskittyneet psykoterapiaan. YTHSdlä ovat Asko Hietalan mukaan maan parhaat psykoterapeutit. Psykoterapia on kaikkiaan Suomessa Hietalan mielestä lapsenkengissä. Esimerkiksi Jyväskylässä on mahdotonta tavallisen ihmisen päästä terapiaan. Opiskelijat ovat jossakin asiassa siis etuoikeutettu jyväskyläläisluokka. Asko Hietalan opiskellessa ei psykoterapiaa opetettu yliopistossa. Tulloin elettiin 60-lukua ja ajateltiin, että ihmisen kärsimys on vain yhteiskunnallisen tilanteen heijastumaa ja hoito vain sopeuttamista kurjuuteen. Hietalan mukaan nyt sen sijaan voi jopa yhteiskunnan instituutiot käsittää mielensisäisten asioiden heijastumiksi. Kulttuuri voi olla ihmisen sisäisten häiriöiden tuote eikä päinvastoin. "Jos aiotaan todella vaikuttaa yhteiskuntaan, on kasvatettava terveitä ihmisiä." "Kusipäitä puuttuisi ehkä sen jälkeen paljon maailmalta." Kynnyksen yli pikkuhiljaa Avun hakeminen ja vastaanotto edellyttävät auttamissuhdetta, johon on sopeuduttava. Suhteen hyväksyminen voi Asko Hietalan mukaan olla akateemiselle henkilölle jopa vaikeampaa kuin muille. Opiskelijoiden joukossa on yliopistossa eroja jopa tiedekunnittain. Liikuntalaisia eivät mielen liikkeet kiinnosta yhtä paljon kuin "ajattelevia" humanisteja tai yhteiskuntatietelijöitä. "Psykologian opiskelijat ovat neurooseineen lisäksi aivan oma lukunsa." Tulo apua saamaan edellyttää kynnyksen ylittämistä. Kynnyksen yli tullaan Hietalan mukaan usein pikkuhiljaa. Alku voi ja saa olla kyselyä ja katselua ja vasta aika tuo tulokset. Jonkin asteisia neuroottisia häiriöitä on Asko Hietalan mukaan yhdellä neljänneksellä opiskelijoista. Luku on hieman suurempi kuin muilla ihmisillä. Tuo neljännes on sellaisia, joille olisi helpotus jossakin elämänsä vaiheessa saada apua. Psykoottisia oireita on Hietalan mukaan parilla kolmella prosentilla opiskelijajoukosta. "Olisi ehkä parempi sanoa, että kaikki ihmiset ovat neuroottisia." YTHS:n mielenterveyspalveluita käy nauttimassa neljästä viiteen prosenttia opiskelijoista. Luku on resursseihin sidoksissa, jos henkilökuntaa ja tiloja olisi enemmän, luku olisi suurempi. Jyväskylän YTHS:n mielenterveyspalvelut löytyvät hieman salamyhkäisestä villasta, joka on 1920-luvulla jonkun opettajan punahogasta rakentama. Talossa on töissä kolme psykologia ja yksi psykiatri. Aikanaan talo oli toiminnan kannalta hyvä askel eteenpäin. Nykyään rapistuminen näkyy nurkissa ja etenkin ulkoilme on synkkä. Isolla tontilla nokkoset ja muut heinät rehottavat vapaasti, mikä on näinä ylihoitamisen aikoina ehkä paikallaankin. Toiminta on toki paikkaa tärkeämpi, mutta silti olisi Asko Hietalan mukaan hyvä, jos mielenterveyspalvelut saataisiin muiden YTHS:n terveyspalveluiden kanssa samaan yhteyteen. Psyykkinen puoli liittyy kaikkiin sairauksiin ja saman katon alla yhteistyö olisi helpompaa. Jyväskylän ylioppilastalon tulevan käytön suunnittelussa on ollut esillä myös YTHS:n tulo mahdolliseen laajennusosaan. Monet puolet tulospaineilla Yliopistosta puuttuu liian Rauno Lahti :-': 5 "^lsS|||? tyystin Asko Hietalan mukaan aika seikkailla, kokea ja ryypätä! Stressin tuo tieto, jonka mukaan opintorytmistä jääminen tuo heti konkreettisia seurauksia. Selvitys opintotukilautakunnalle on laadittava heti, jos poikkeaa hetkeksi kaidalta opintoviikkoja metsästävältä polulta. Tulospaineilla on Hietalan mielestä toki hyvätkin puolensa. "Opintoviikko" voi realisoida elämäntilannetta. Työnteko ei ole mielenterveydelle epäterveellinen asia. "Työtä tekemällä moni labiili pysyy pystyssä." Asko Hietala "ei edes kehtaa sanoa", millaisia vaikutuksia tulosvastuulla ja tavoitejohtamisella on jo nyt yliopistoväen piirissä. Vääristymät voivat olla hyvinkin hassunkurisia. Tutkija voi tuntea itsensä huijariksi havaitessaan, ettei toiminnan sisällöllä olekaan tavoitteiden kanssa mitään tekemistä. "Tarvitaan lisää vapaata ajelehtimisen aikaa." Terapiapsykologi Asko Hietalan mukaan yliopiston tutkintovaatimuksiin olisivat hyviä kursseja edelleenkin estetiikka, kosmetiikka ja vertaileva erotiikka. Rauno Lahti
PjMIBgHfMfggMjgPff AVOiNNA ^ami)#fi^p Ko"8l<u.$salrQalgnUe 2 Lou\n alakerrassa •Puli 615744 Emme anna KIRJOJA ILMAISEKSI mutta myymme niitä todella EDULLISESTI! MUISTA MYÖS: KANSIOT NITOJAT LEHDET VIHKOT PAPERIT KASETIT KORTIT KYNÄT DISKETIT KURSSIKIRJAT KIRJEKUORET REHTTÄJÄT V . , ....... : . .. • :KJ3EM:UJ(SJ E E J S S Ma-To 10.00—16.00. Puh. 941-218835 Apple Macintosh. Vuokraamme ja myymme mikrotietokoneet opiskelijoille edullisemmin! Hinta esim: PC:t alk 4950? ATt alk 9 5 ; Macit 10140; SPARK-kannettava PC-yhteensopiva vuokrattavana 100 mk/viikko Tule tutustumaan! Konekirjoitusja tekstinkäsittelypalveluja edullisesti ja nopeasti! toimistotiimi ky p. ( 9 4 1 ) 6 2 600/ Lea Naumanen KIHAROIDEN UUDET KUVIOT COLORANCE permisvärit Palvelemme myös lauantaisin f I Kauppok.28 puK6l270l,2kra. " l i " l | ; S AATTE HYVÄ A TY • H u p i .: * * > $ « A, mw^w% * s mm Monelle opiskelijalle olemme onnistuneet tarjoamaan mielenkiintoisen työpaikan. Työtä on tarjolla koko talvikauden, sillä olemme palvelleet jo lähes 200:aa erilaista yritystä. Teemme määräaikaisia toimistoalan työtehtäviä, joista osa sopii reippaille opiskelijoille. Mikäli Sinulla on aiempaa kokemusta toimistoalan töistä, saatamme onnistua tarjoamaan mielenkiintoisen työpaikan. Harjoittelemaan valitettavasti emme voi mennä. Toimeksiannot kestävät muutamasta päivästä useisiin viikkoihin. Jos ole innostunut työstä, lähetä nimi-, ja osoitetietosi osoitteellamme: Ruuhkikset/Yrityksen Apupata ky. Lyseonkatu 2H201, 40100 Jyväskylä. Me puolestamme lähetämme lisätietoja toiminnastamme. Lyseonkatu 2 HENKILÖSTÖPALVELUYRITYSTEN LIITTO R.Y % V A H V A VAIKUTTAJA LASSE H A K A L A J J Panostamalla nuorisoon ja koulutukseen teemme yhdessä tulevaisuuden turvaa." £ ^ A ^ KOKOOMUS JYVÄSKYLÄ
6 |KEUAR!RAVimOUlKAUFRAKArU3O|AJ0TMiVMiRAII3}l Tietääkö Tarmo K. mistä T. Kunnas puhuu? AUKI ALVARIINSA: SU—Tl 9—24.00 KE—LA 9—01.00 Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. Yo-kortilla opiskelija-alennus. OSTOJA MYYNTILIIKE KEIJO HURMERINTA Gummeruksenkatu 5, puh. 618565 ja 614766 TALLA KUPONGILLA mg> OPISKELIJA A I E 1 9 • • • • MUISTA YSTÄVÄÄSI! Kaupungin parhaat postikortit Lampetista. bmpetti Kauppakatu 29. Puh. 612 874 U nettomuuteen on toinenkin lääke kuin Jylkkärin lukeminen. Vaihteen vuoksi voi lukea Tarmo Kunnaksen kolumnin Keskisuomalaisesta (23.9.88). Kolumneillaan hän aina silloin tällöin lohduttaa niitä, jotka haluavat nukkua yönsä rauhassa turhaa maailmantuskaa tuntematta. Kunnas on tunnetusti mies, joka puhuu ja kirjoittaa paljon, mutta ei sano mitään. Toissa viikolla pesuvedessä oli taas Kunnaksen lempilapsi Jyväskylän Kesä. Tottakai se kaivelee, että Kesä sai puolta vähemmän valtion rahaa kuin Jyväskylän Talvi. Sitä sitten sopii ihmtellä, ja ryhtyä pumppaamaan sponsorirahaa, mikä lienee Kunnaksen kolumnin päällimmäisin tavoite. Rivien välistä tirisee katkeruus siitä, että rahaa sai populistinen työväen kulttuuritapahtuma juuri nyt, kun Kesä vannoo uuden spontaanisuuden ja innostuneisuuden nimiin vuosien lamakauden jälkeen. Otsikolla "Jyväskylän Kesän haasteet" Kunnas kirjoittaa: Jyväskylän Kesä "ei voi olla vain itseriittoinen korkeakulttuuritapahtuma, joka kääntää selkänsä liiketaloudelliselle ajattelulle". Ja paria kappaletta myöhemmin: "Jos Jyväskylän Kesä olisi vain liikeyritys tai jos se olisi vain populistinen tapahtuma, se ei pelkästään palvelisi kaupunkia. Se himmentäisi kulttuurikaupungin imagoa. " Kunnaksen lauseet nakertavat toisiaan aivan harkitusti. Tarmo tietää hyvin, että kulttuurikaupunki-imaON MUKAVIEN IHMISTEN TAPAAMISPAIKKA JOKA PALVELEE SINUA MONIPUOLISESTI! * ARKISIN EDULLINEN ITSEPALVELULOUNAS KLO 11-15, SEKÄ PALVELULOUNAS LAUANTAISIN KLO 11-15. * NYT SAAT MEILTÄ MYÖS MAISTUVIA PIZZOJA VAIKKA KOTIIN VIETÄVÄKSI. * A LA CARTE LISTARUOKIA * MUISTATHAN, ETTÄ MEILLÄ TANSSITAAN KUUTENA ILTANA VIIKOSSA * TASOKKAITA BÄNDIVIERAILUJA ILOKIVI PALVELEE SINUA MA-LA 11-01, SU 12-20 ilokivi W31m KESKUSSAIRAALANTIE 2,40600 JYVÄSKYLÄ PUH. (941) 619 306 «*m#£ golla myydään teknologiaJyväskylää niille, joille riittää sivistykseksi pelkkä kuori ja kauniit lauseet. Liikemiesten tulee tajuta, että Suomen Ateenan on säilyttävä "Suomen Ateenana", sillä muuta sellaista annettavaa tällä kylällä ei ole, mikä erottaisi sen kymmenistä muista kaltaisistaan pikkukaupungeista. Ripaus sitä vannaa boheemisuuden myyttistä hohtoa, jota kulttuuriin ja taiteeseen on aina liitetty, tehoaa yhä niihin, jotka eivät kulttuurista ja etenkään taiteesta mitään tiedä. Mutta Kunnas on oivaltanut myös sen, että kulttuurin ja liiketalouden pragmaattisen symbioosin välillä on kaksi kiusallista loista: suuri yleisö ja kriitikot. Suuri yleisö on siitä hankalaa, että sillä ei useimmiten ole edes tarvetta teeskennellä kiinnostusta siihen, mikä sitä ei kiinnosta. Niinpä Kunnas ryhtyy kosiskelemaan: Jyväskylän Kesä "voi ripauttaa ohjelmistoonsa myös hyppysellisen kansanjuhlaa, niin että jokainen jyväskyläläinen tuntee juhlan omakseen. Näin se voi murtaa sitä kansallista ennakkoluuloa, jonka mukaan kulttuuri on jotain arkipäiväisestä ihmisyydestä irrallista tai jonka mukaan kaikki liiketaloudellinen ajattelu on automaattisesti kulttuurille vihamielistä. " Toisin sanoen, jos teemme yrityksestänne "kulttuuriystävällisen", yritämme myös taata, että se huomataan. Samalla Kunnas yrittää suojata selustansa kriitikoita vastaa: "Sinänsä hyväksyttävissä oleva kaupallisuus tunkeutuu aloille, jonne se ei kuulu ja alistaa spontaanin, luovan ja yllätyksellisen omien imperatiiviensa alaisuuteen. " Tarmo tietää varsin hyvin, että suomalaiset kriitikot vielä vierastavat rahan hajua, koska eivät ole siihen tottuneet. Joo, että toisaalta on niin... ja toisaalta on näin. Toisaalta "kulttuurin olemukseen kuuluu, että se on myös krittinen ja kulkee omassa ajassaan vastavirtaan. " Toisaalta Jyväskylän "Kesä voi myös tehdä kompromisseja ajassa liikkuvien voimien kanssa!" Kunnaksen näennäisradikalismi vuotaa kuin seula. Mutta ymmärtäähän sen, kun tietää että mies on asemassa, jossa on pakko olla kaikkien kaveri. Itse asiassa Kunnaksen kolumni heijastelee viime kädessä asiaa, jota ei koskaan oteta puheeksi: yliopistointellektuellien traumaattista nuorallatanssia populaari/massakulttuurin ja korkea/eliittikulttuurin välillä. Milloin havahdutaan huomaamaan, että nuora on molemmista päistä kiinni lahossa puussa? Kaunopuheisten konsensustekstien sijasta olisi kiinnostavampaa nousta romahtavien rintamalinjojen takaa ja ryhtyä keskustelemaan kulttuurista ja taiteesta konkreettisesti. Mutta sillähän ei ole välttämättä mitään tekemistä "imagon", "kansainvälisen maineen", "arvokkaan kulttuurityön" tai "Jyväskylän Kesän" kanssa. Se on sittten jo ihan toinen juttu. Helena Seppälä Video tulee idästä Vuonna 1987 Suomi kohisi unkarilaisesta elokuvaja videotaiteilijasta Gabor Bödysta. Hänen teoksiaan esitettiin ei nyt aivan joka niemessä ja notkossa mutta laajasti ympäri maan kuitenkin. Jopa Jyväskylässä Keski-Suomen Elokuvakeskus järjesti Bödy-tapahtuman, videoja muihin teoksiin tutustui noin viisi henkeä. Sillä lailla. Kuka ihmeen Gabor Bödy? Ilosanomaa niille, jotka tuntevat jääneensä jostain paitsi: elokuvakerho CASABLANCA esittää Bdyn 1983 valmistuneen elokuvan Koiran yölaulukaupunginkirjaston Minnansalilla torstaina 6.10. klo 18.00. Jäsenkortti 50 markkaa 7 muuten. Koiran yölaulun lisäksi sarjassa tulee vielä kahdeksan hyvää elokuvaa. Gabor Bödy oli sähköisen kuvan monitoimimies, joka valitettavasti kuoli inhimillisesti katsoen liian varhain kolme vuotta sitten. Lievällä väkivallalla hänen tuotantonsa voi jakaa kahteen osaan: videokokeiluihin ja perinteiseen elokuvaan. Jälkipolville ehkä merkittävimmäksi teoksia häneltä jää videoaikakauslehti Infermentalin syntysanojen lausuminen. Valkokankaan sijasta Bödya kiehtoi TV:n kuvaruutu. Hän mietti uuden maailmanlaajuisen sähköisen kielen luomista. Uusi videoyleisö oli periaatteessa olemassa, oli luotava vain uusi videoilmaisu. Tästä lähtee Infemental, aikakauslehti videon mudossa, tavallinen lehti juuri siinä muodossa kuin pitääkin olla. ostettavissa, lainattavissa, selailtavissa, poisheitettävissä. Painetun sanan sijalla on sähköinen kuva. Bödyn visioon liittyi myös se, ettei Infermental jäisi vain eliittiyleisön omaisuudeksi festivaaleilla ja sen sellaisilla, vaan teoksen myötä syntyisivät videokirjastot ja videolehtikioskit. Jokainen voisi hankkia näitä lehtiä hyllyynsä ja selailla niitä koska tahansa. Infermentalin ensimmäinen editio, painos ilmestyi 1981. Bödyn haaveilemaan säännöllisyyteen ilmestymisessä ei Infermental ole vielä yltänyt, maailmalla liikku nyt kuudes editio, seitsemäs lienee tekeillä. Toinen 'Bödylle pohjaava' videolehti, Axis, on päässyt hivenen paremmin monistetavuuteen; esimerkiksi Länsi-Saksassa sitä voi ostaa tavallisista kirjakaupoista noin 200 Suomen markan hintaan. Bödy ennätti tehdä ennen äkillistä kuolemaansa videokokeilujen lisäksi mm. TVnäytelmiä, lyhytelokuvia ja kolme pitkää elokuvaa, joista 6.10. Casablancan sarjassa esitettävä Koiran yölaulu jäi viimeiseksi, testamentiksi jälkipolville vastoin kaikkia Bödyn suunnitelmia. Ennen kaikkea Koiran yölaulu on puhdas esimerkki Umberto Econ lanseeraamasta avoimen taideteoksen ideasta. Annetusta alkutilanteesta teos rakentaa ikään kuin itse itseään. Bödy käyttää muunnettuja värejä, kummia kuvakulmia ja varsin merkillisiä siirtymiä. Tämä suunnaton tyylien ja aineiston runsaudensarvi jättää katsojalle työn etsiskellä merkityksiä ja sanomaa sekä mahdollisia ratkaisuja. Kuten Erkki Huhtamo kirjoittaa ansiokkaasti toimittamassaan teoksessa Gabor Bdy — toinen silmäys (Suomen elokuvatutkimuksen seura 1987): "Bödyllakaan ei tunnu olevan pelastavaa sanaa, maailma on vain käynyt absurdiksi, mutta samalla jotenkin liikuttavaksi." Video ei siis suinkaan ole vain sitä, mitä taivaalta tai kaapeleilta tulee — kuvitettuja musiikkinumeroita — vaan paljon muuta. Ja mikä tärkeintä: video ei tule sieltä mistä Coca-cola, vaan sieltä missä veljeskansamme asuu, sieltä missä Tonava halkoo kaunista Budabestin kaupunkia. Mikko Husa
7 Voisiko opiskelu olla hauskaa? Tänä syksynä vyöryi taas Jyväskylän yliopistoon 1 000 uutta kirkasotsaista innokasta ylioppilasta tarkoituksenaan nauttia korkeatasoisesta opetuksesta ja akateemisesta vapaudesta. Osa heistä on ehkä jo havainnut haukanneensa jotakin aivan muuta kuin kuvittelivat juoksennellessaan nyt opinto-ohjelma kainalossaan pakolliselta demolta toiselle ja yrittäessään pysyä hereillä kuunnellessaan luentoa, jota pitää kuivakkaan tyyliin elämäänsä kyllästyneen oloinen, narisevaääninen akateemikko. Pitempään opiskelleille varsinkin ovat tuttuja erilaisten länsäolopakkojen, tiukasti säädeltyjen tuntimäärien ja kaikkinaisten vaihtoehtojen vähyyden aiheuttamat ongelmat ja turhaumat. Tähän ovat (osa)syyllisiä nykyiset opetushenkilökunnan työtä ja opetusvelvollisuutta koskevat säädökset, jotka ovat melko yksioikoisia sen suhteen, mitä ja miten (Is. demot jne.) yliopistossa opetetaan. Niistä ei ole poikkeaminen, ellei aio saada hallinnon valvovia silmiä tai eri ammattiryhmien edustajia silmilleen. Eli: professori luennoi kaksi tuntia viikossa, vaikkei olisi ollut enää vuosiin mitään sanottavaa, lehtori tai assistentti vetää demoja sitkeästi säädetyn tuntimäärän tuskitellen öönä istuvia kansankunnan toivoja ja opiskelija miettii itsekseen, mitä oikeastaan tuli yliopistoon oppimaan. Voimassaolevat tiukat opetusvelvollisuussäädökset eivät toki ole ainoa syy huonoon ja epätarkoituksenmukaiseen opetukseen rikkaruohona opiskelijan ja opettajan elämän kukkaiskedolla, mutta (hyvä opetus ei näy missään ansioluettelossa, siihen ei kannata panostaa). Nämä edellämainitut ongelmat ovat olleet taustalla, kun yliopiston hallitus tämän vuoden alkupuolella päätti anoa opetusministeriltä lupaa kokeiluun, jossa työtä ja opetusta säätelevistä määräyksistä voitaisi luopua. Vuoden päästä eli syksyllä 1989 Jyväskylän yliopistossa käynnistyykin projekti, joka toistaiseksi tunnetaan nimellä opettajien työvelvollisuuskokeilu. Nimi on kuin suoraan vankeinhoidon oppaasta lainattu, mutta parempaakaan ei ole keksitty. Se kyllä kuvaa erästä puolta opettamisesta yleensä: se on (suurelle?) osalle pelkkä velvollisuus. Olen kyllä tavannut opettajiakin jotka silminnähden nauttivat työstään ja se myös näkyy tekemisen laadussa. Valitettavasti he ovat vähemmistönä tässäkin yliopistossa: liian monen opetuksesta paistaa läpi ajatus, että laitoksella olisi kaikki hyvin, jos noita työtä ja vaivaa aiheuttavia opiskelijoita ei olisi. Olennaisin kokeilusta on lyhyesti ilmaistuna seuraavaa: Syksystä 1989 lähtien kaikki säädökset opettajien työ-ja tuntijaosta poistuvat ainakin kahdeksi, ja jos eri työmarkkinaosapuolet suovat, viideksi vuodeksi. Kaikilla yliopiston opettajilla on sen jälkeen 1 600 tunnin työvelvollisuus, jonka he käyttävät kuka mitenkin. Vasta käytäntö osoittaa, mihin ratkaisuihin eri laitoksilla päädytään. Laitosneuvostot ovat päätöksenteossa avainasemassa: siellä päätetään kuka opettaa ja miten, tiedekunnat vahvistavat päätökset. Valtaa siis siirretään sinne, missä työkin tehdään. Tämä merkitsee opiskelijoiden kannalta mahdollisuutta vaikuttaa opetuksen nykyisiin ongelmiin, jos vaikuttaa halutaan. Kun opetusmuotoja ei enää ole sidottu millään säännöllä, on opiskelijoilla mahdollisuus vaatia mielekkyyttä ja kehittyvyyttä opiskeluun. Kokeilun olennainen tavoitehan on: parempaa opetusta ja tutkimusta, joustavampia käytäntöjä, demokraattista päätöksentekoa. Vallankumous suorastaan? Ongelmatonta noin suuren projektin käynnistäminen ei varmasti ole. Ne, jotka ovat uudistushenkisiä ja työnsä kehittämisestä innostuneita, aloittavat varmasti innolla kokeilun. Ne, jotka pelkäävät menettävänsä leppoisan ja uneliaan työympäristönsä ja tekemään työtä palkkansa eteen, asettuvat todennäköisesti vastahankaan. Ongelmia tullee aiheuttamaan myös laitoksen johtajan (ja sen kaverin) valta, joka ei muutu: pomo voi edelleenkin määrätä alaisensa tekemään mitä haluaa. Toki jokainen kunnon pikku despootti kauhustuu ajatusta demokraattisesta päätöksenteosta ja vetäytyy mielellään "asiantuntemuksensa" taakse puolustelemaan käytäntöjään. Ja luonnollisesti alaiset vaikenevat, koska tieteelliselle uralle voidaan pystyttää haluttaessa tottelemattomalle lukuisia pikku esteitä; sanktioinnin muodot yliopistossa kun ovat ruodosta poikenneille monenlaiset. Keväällä kokeilua alustavasti ideoinut työryhmä järjesti 11.5. keskustelutilaisuuden asiasta. Masentava haivaintoni käydystä keskustelusta oli, että monet opettajat näyttivät suostuvan ehkä hiukan purnaten ties millaisiin hallinnon vaatimuksiin, mutta tilanteessa, jossa olisi ajattelun ja tekemisen paikka, joudutaan lähes pakokauhun valtaan. Vapaus: mihin sitä käytettiinkään? Kuka sen kertoisi nykypäivän ylisopeutuneille akateemikoille? Ensimmäinen kysymys edellämainitussa keskustelutilaisuudessa alustuspuheenvuorojen jälkeen oli: "Voiko tästä jäädä pois?" Eläköön edistys? Outi Kinttula Tanska —iloista Eurooppaa M aantiedon oppitunneilta me kaikki muistamme sijoittaa Tanskan samaan sarjaan kuin Islannin tai Fär-saaret, pimeää ja kylmää. Varttuessamme tutustumme maailmankirjallisuuden klassikoihin ja saamme tietää, että Tanskanmaassa on jotain mätää ja nyökyttelemme päätämme säälivästi, niin on, niin on. Vaikeaa on sen sijaan näiden hyvien tietojen ja laajan sivistyksen pohjalta myöntää Tanskan olevan osa Eurooppaa — juuri sitä yhdentyvää — ja kääntäneen jo kauan sitten selkänsä meille, metsissä asuvalle kylmän pohjoisen kansalle. Mikäpä eurooppalaisia kiinnostaisi täälä raukoilla rajoilla. Alussa oli jalkapallo, menestystä ja kunniaa, Euroopan Brasilia, sitten tuli elokuva. Menestystä ja kunniaa, jopa Oscar-palkinto. Viime keväänä tuossa maineikkaassa gaalassa oli yhtäkkiä hollyvvood-tähtien joukossa joku tanskalainen! Tanskalainen elokuva jätti Majakka ja Perävaunu tyyppinen möykkäkomedian menneille vuosikymmenille, minne se oikeutetusti kuuluukin. Samaa ei suomalaisesta elokuvasta voi punastelematta sanoa. 1980-luvulla Tanska on vyöryttänyt valkokankaille toinen toistaan komeampia lastenja nuorten elokuvia, Oscar-palkitun Billie Augustin teokset, Nils Malmrosin "Rupikonna" ja niin edespäin. Vähitellen Iapsiproblematiikasta on edetty aikuisiin. Siinä missä suomalaiset tekijät ovat aina vain uudelleen viehättyneet — ah niin uuteen — tuskaan ja ahdistukseen tai — ah niin tuoreeseen — maalaisromantiikkaan, tanskalaiset ovat löytäneet kyvyn nauraa sekä muille että itselleen. Parasta aikaa Campus-kinossa esitettävä HELLE RYSLINGEN elokuva "Liekitetyt sydämet" on loistava näyttö uuden tanskalaisen elokuvan kyvystä ironisoida ja kyseenalaistaa mustalla huumorilla kaikkea mitä kuvitella voi. "Liekitettyjen sydänten" -tarina ja aihe ovat sinänsä tavallisia, jopa tylsän tuntuisia. Keski-ikäisen naisen kujanjuoksu itsensä ja miestensä välillä. Mutta joku Jonathan Demme teki merkonomi-kohtaa-villin-maailman -elokuville "Vaarallisessa tyttöystävässä" tai mitä Coenin veljekset tekivät ydinperhe-elokuville "Arizona Babyssä". Eli aiheella tai tarinalla ei niinkään ole väliä, tyylin rentous ja käsittelytavan rentous ratkaisevat. "Liekitetyt sydämet" on Helle Ryslingen — 43-vuotiaan näyttelijän ja kirjoittajan — esikoiselokuva. Sitä on hyvin vaikea huomata, hän osaa tehdä elokuvaa kuin olisi aina sitä tehnyt, oikealla ja rennolla otteella mistä suomalaiset kollegat voivat vain uneksia. Ryslingen otteessa kaikki tuntuu sujuvalta ja pakottomalta, komiikkaa ei ole tarvinnut väkivalloin vääntää esille. Elokuva-analyysin parhaimpia menetelmiä hyväksi käyttäen "Liekitetyistä sydämistä" voi sanoa, että se on sekä hyvä että hauska elokuva. Ei sen enempää tai vähempää. Sitä esitetään CAMPUS-KINOSSA ylioppilastalolla (Keskussairaalantie 2) joka ilta klo 19.00. Käykää katsomassa ja huomatkaa kuinka vakavia asioita voi käsitellä ottamatta niitä tai itseään ryppyotsaisen vakavasti. Mikko Husa SYKSYN VAHVA ENSI-ILTA7.10.! -K18B R U C E W I L L I S V A I N KUOLLEEN R U U H I I N I YLI DIE M Wanha Krouvari Yliopistonkatu 34 sisäpiha "VVanhalla" tapahtuu päivittäin, Maanantaina ja tiistaina vvanhaa musaa. Mukava mesta joka ilta 02:een! Poikkea taloon jo tänään! HUIPPU-UUTUUS ÄÄNILEVYT VAIN Meillä myös runsaasti käytettyjä äänilevyjä! MEILLÄ VOIT MYÖS VAIHTAA VANHAT LP:T ja CD:T UUSIIN! TYHJÄT KASETIT Maxell UDS-1 C90 1 9 9 1990 35; TDK AD C-90 TUPLARAKKAUS ÄÄNILEVYLIIKE FEELGOOD Vapaudenk. 57 (työvoimatston vier.) P. (941)214765 LIIKKEEMME AVOINNA MA-PE 1 1 1 8 . LA 9 1 7 TUle näöntarkastukseen. Sinunkin näkökyvyssäsi voi olla korjaamista. Soita ja varaa aika näöntarkastukseen nyt heti. Meiltä. Haluamme pitää huolta näöstäsi. näkösoppi oy KAUPPAKATU 27, JYVÄSKYLÄ, PUH. 211076 KÄY OPTIKOUÄ,NIIN HÄH. ^AKAHVIOT ö* • YLIOPISTON KIRJASTO • PÄÄRAKENNUS • LIIKUNTA • BITTI, Mattilanniemi • MUSICA • NOVELLI, kaupunginkirjasto • KONSERVATORIO Kahviomme palvelee kaikkia myös yliopiston ulkopuolella olevia asiakkaita. Palveluja myös tilauksesta, puh. 291 449 Tuotto yliopiston hyväksi. Jyväskylän yliopistoyhdistys r.y.
8 „V ** -S®sJsi Greenpeacen keikkabussi. Liian monet odottavat Greenpeaceltä pelkkiä sensaatioita asiallisen tutkimisen ja poliittisen vaikuttamisen sijaan. Suurin osa greenpeaceläisistä ei ole koskaan ollut leimattavissa löyhäpäisiksi anarkisteiksi. Näin kertoi viime kesänä lehtemme avustajalle Mats Abrahamsson Ruotsin Greenpeacesta kumiveneessä Saimaalla. Luonnon ja ihmisen puolesta ilman väkivaltaa m « I Mi mlmmm tHMM 1 WMRm illlPllllS H U mm i i Pii i m i » • Greenpeace. Järjestö, joka seisotti laitonta valaanlihaa Suomessa niin kauan, että suomalainen virkamieskoneisto ehti nolaamaan itsensä. Järjestö, joka ei tyydy kompromisseihin, ja jota sen tähden pelätään. Vaikkei aina tarvitsisikaan. Eihän totuuttakaan tarvitse pelätä. Eihän? Maailmanlaajuinen ympäristöjärjestö Greenpeace sai alkunsa 1971, kun pieni ryhmä Kanadassa päätti vastustaa USA:n hallituksen päätöstä tehdä ydinkokeita pienellä Amchitkan saarella PohjoisAmerikassa. Ryhmäläisten aseena oli suora toiminta: vaikka kukaan heistä ei ollut kokenut merenkävijä, he vuokrasivat veneen, ja yrittivät purjehtia suoraan koealueelle estääkseen kokeet läsnäolollaan. Yritys epäonnistui, mutta sanomalehdet kirjoittivat tapauksesta niin suurin otsikoin, että yleinen mielipide kääntyi ydinkokeita vastaan. Ydinkokeiden sijaan Amchitkan saarella aloitettiinkin lintujen suojeleminen. Lumipallo oli alkanut vyöryä. Ensimmäinen Greenpeacen toimisto perustettiin Kanadan Vancouveriin. Sitä seurasivat toimistot Yhdysvalloissa, Uudessa Seelannissa, Australiassa ja sen jälkeen Euroopassa. Nykyisin Greenpeacellä on toimisto 17 maassa ja 1,7 miljoonaa jäsentä. Pääkonttori sijaitsee Englannissa, ja sen vuosittainen liikevaihto on tätä nykyä noin 200 miljoonaa markkaa. Suomessa on alle 2000 greenpeaceläistä, joiden lähin yhteyspaikka on Ruotsiin vuonna 1983 perustettu toimisto. Toistaiseksi. Greenpeace on poliittisesti ja taloudellisesti sitoutumaton järjestö, jonka tavoitteena on turvata rauha ja ekologinen tasapaino maailmassa. Saavuttaakseen tavoitteensa greenpeaceläiset tutkivat, jakavat tietoa ympäristöasioista, seuraavat ympäristöpoliittista keskustelua ja — mikä tärkeintä — menevät itse paikan päälle estämään rikokset luontoa vastaan. Creenpeacen toiminnan periaate numero 1. on ehdoton väkivallattomuus. Järjestön jäsenet eivät missään tapauksessa saa toimiessaan käyttää väkivaltaa tai vaarantaa kanssaihmistensä turvallisuutta. Kielto on pitänyt kutinsa. Greenpeacen 17-vuotisen toiminnan aikana kukaan ulkopuolinen ei ole loukkaantunut vakavasti. Jäsenten oman turvallisuuden kanssa onkin sitten vähän niin ja näin. Greenpeacen toimintaa vastustavilla hallituksilla ei näet ole valtiosäännöissään pasifismiin velvoittavia pykäliä. Räikein muistutus tästä saatiin 10. heinäkuuta 1985, kun Ranskan tiedustelupalvelun agentit räjäyttivät Greenpeacen Rainbow Warrior -nimisen aluksen sen ollessa satamassa Uudessa Seelannissa. Räjähdyksessä sai surmansa Fernando Pereira, yksi järjestön valokuvaajista. Ydinkokeet Rainbow Warriorin oli tarkoitus matkata Polynesiaan Muruoran saarialueelle osoittamaan mieltään Ranskan siellä suorittamia ydinkokeita vastaan. Ennen räjähdystä alus oli jo viereaillut useilla muilla Tyynen valtameren saarilla, missä greenpeaceläiset olivat rohkaisseet saarten asukkaiden toimintaa ydinkokeita vastaan ja auttaneet yhden kokeiden jo turmeleman saaren asukkaita muuttamaan sieltä pois. Ranska ei ole millään näkyvällä tavalla sitoutunut toimimaan ydinasevarustelua vastaan. Iso-Britannia, Neuvostoliitto, sekä USA ovat allekirjoittaneet ydinaseiden levitystä kieltävän sopimuksen. Omia ydinkokeitaan nämäkään kolme eivät kuitenkaan vielä ole lopettaneet. Ennen Rainbow Warriorin attentaattia Greenpeace ehti vierailla Mururoalla neljä kertaa. Muruoran lisäksi järjestön toimintaryhmät ovat mm. murtautuneet useita kertoja USA:n ydinkoealueelle Nevadan autiomaassa, käyneet protestimatkalla Neuvostoliitossa ja järjestäneet joukkomielenosoituksia Lontoossa ja New Yorkissa. Täydellistä aseidenriisuntaa ajavalla on yhä edessään pimeä korpi ja kivinen tie. Greenpeacen ensimmäisenä virstanpylväänä on edelleen ehdottoman ydinkoekiellon toteuttaminen. Maailmassa tehdään kuitenkin vuosittain vielä noin viitisenkymmentä ydinkoetta. Ydinjätteet Greenpeace vastustaa myös ydinenergian rauhanomaista käyttöä. .Järjestön erityisenä huolenaiheena ovat paitsi uraanin louhintaan ja sen kuljetukseen myös käytetyt ydinpolttoaineet varastointiin ja sen jälleenkäsittelyyn liittyvät riskit. Greepeacen mukaan alukset, jotka joutuvat kuljettamaan esim. uraaniyhdisteitä ympäri maapalloa, ovat useimmiten täysin tehtäväänsä sopimattomia. Yksi tällainen oli kesällä 1984 Belgian rannikon edustalle uponnut Mont Louis, joka kuljetti myrkyllistä ja räjähdysherkkää uraaniheksafluoridia
Greenpeacen sukeltajat eteläisellä Saimaalla valmistautumassa saastetutkimukseen. Riikaan rikastettavaksi. Aluksesta vastannut varustamo väitti laivan lastina olleen lääkkeitä. Useiden valtioiden ydinvoimalat upottivat surutta alhaiset ja keskiaktiiviset jätteensä Atlantin valtamereen aina vuoteen 1983 asti, jolloin upotukset pysäytettiin. Tätä ennen greenpeaceläiset olivat protestoineet upotuksia vastaan asettumalla jätetynnyreiden tielle kumiveneillään ja paljastamalla uusia todisteita upotusten aiheuttamista haitoista. Ydinjätteitä jälleen käsitellään Euroopassa kahdessa laitoksessa: La Haguessa Ranskassa ja Sellafieldissä Englannissa. Sellafieldiä pidetään edelLeenkin maailman, suurimpana radioaktiivisuuden levittäjänä. Sellafieldistä aiheutunutta säteilyä on mitattu Ruotsissa asti. Greenpeacen mukaan Sellafieldin käsittelylaitos on vuosien mittaan laskenut Pohjanmereen jopa 250 kilon painoisia plutoniumia sisältäviä ydinjäte-eriä. Yhden milligramman annos plutoniumia voi aiheuttaa keuhkosyövän. Tämän kesän ajan Sellafieldissä on odottanut jälleenkäsittelyä 140 tonnia ruotsalaista ydinjätettä. Greepeace vaatii, että sitä ei jälleenkäsitellä. Taistelu jatkuu. Ympäristömyrkyt Eri maiden hallituksille ja teollisuuslaitoksille yksinkertainen ja halpa tapa päästä eroon mistä tahansa jätteistä on perinteisesti ollut heittää ne mereen. Meret eivät Greenpeacen päivittäin eri puolilta maailmaa saamien raporttien mukaan kestä enempää myrkkyjä. Ympäristömyrkkyjä ovat raskaat metallit kuten elohopea ja kadmium sekä klooratut hiiliyhdisteet, joista tunnetuimpia ovt PCB, DDT ja dioksiinit. Yhteistä näille aineille on se, että ne hajoavat vaikeasti luonnossa. Varastoiduttuaan kasveihin ja eläimiin ne päätyvät lopulta rvintoketjun päähän — ihmiselimistöön. Ruotsissa tehdyissä tutkimuksissa on jo löydetty äidinmaidosta Maailman terveysjärjestön suositukset ylittäviä määriä PCB:tä, DDT:tä ja dioksiineja. Tämän johdosta Ruotsin lääkintöhallitus on kehottanut odottavia äitejä välttämään kalaruokien syömistä. Suomessa viime aikoina käyty myrkkykeskustelu tuntuu keskittyneen nimenomaan dioksiiniin ja sen vaarallisuuteen. Jouduttuaan ihmiselimistöön dioksiini heikentää kantajansa vastustuskykyä ja lisää tämän alttiutta esimerkiksi syövälle. Dioksiinia syntyy mm. metsäteollisuuden paperinvalkaisuprosessissa. Paperitehtaiden jätepäästöjen suhteen se ei kuitenkaan ole läheskään vaarallisin hiiliklooriyhdiste, vaan se sijoittuu vahingollisuusastiekossa keskiväliin. Saimaalla todettujen pitoisuuksien mukaan dioksiini on vaarallisempaa kuin PCB, mutta harmittomampaa kuin eräät muut hiiliklooriyhdisteet, kuten tetrakloorifenoli. Merien ekosysteemejä kuormittavat myös lannoiteteollisuuden laskemat typpija fosforimäärät, jotka aiheuttavat yliravitsemista. Yliravitseminen taas aikaansaa luonnotonta kasvua merilevissä, joiden ravinnontarve lisääntyy. Ravinnontarpeessaan merilevät kuluttavat suuren osan meren eläimien, kuten kalojen tarvitsemasta hapesta. Jo tällä hetkellä neljännes merenpohjasta on autiota liejuerämaata, josta elämää saa etsikellä suurennuslasin kanssa. Itämeri-kampanja Ennen vuotta 1988 Greenpeace oli keskittänyt suojelutoimenpiteensä kolmelle ympäristömyrkyillä kuormitetulle vesialueelle: Pohjanmerelle, Pohjois-Amerikan Suurille järville ja Välimerelle. Tänä vuonna aloitettiin kampanja myös Itämeren suojelemiseksi. Itämeri on erityisen herkkä saastevaikutuksille. Tähän on monta syytä. Itämeressä järvija merivesi ovat kahdessa kerroksessa ja sekoittuvat hyvin hitaasti keskenään. Lisäksi veden lämpötila on alhainen ja sen vaihtumiseen kuluu aikaa tavallisesti 30—50 vuotta, joskus jopa 70. Itämerestä puhuttaessa ei myöskään käytetä sanoja vuoksi tai luode, koska siltä puutuu vuoroveden vaihJäsenmaksujen ja yksittäisten lahjoitusten lisäksi Greenpeace rahoittaa toimintansa paitaja kirjamyynnillä. Kuvassa myyntipaikkana Lappeenrannan satamatori. telu. Itämeri-kampanja aloitettiin viime kesänä kiertueella seitsemään Itämeren maahan. Suomi oli listalla kolmantena. Ennen Suomen keikkaansa greenpeaceläiset olivat ehtineet vierailla jo Tanskassa ja Ruotsissa. Suomesta matka jatkui Neuvostoliittoon, jossa ryhmä osallistui mm. Leningradin meriteknillisille messuille. Suomessa greenpeaceläisten matka suuntautui ensin Poriin ja sieltä Lappeenrantaan. Porissa he kävivät Vuorikemian tehtailla esittämässä vakiovaatimuksensa: kaikki päästöt Itämereen on lopetettava vuoteen 1990 mennessä. Lappeenrannassa tämän jutun kirjoittaja sai ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua omakohtaisesti järjestöön — kesätoimittajan näkökulmasta. Greenpeacen 11-henkinen tutkimusja tiedotusryhmä saapui Lappeenrannan satamatorille kesäkuisena torstaiiltapäivänä. Ryhmä ei hukannut aikaa. Paikalle puskaradion antaman virheellisen tiedon vuoksi myöhästyneenä saapunut kesätoimittaja sai välittömästi kutsun lähteä ryhmän sukeltajien mukaan seuraamaan heidän työskentelyään. Saimaalla Saimaalle lähdettiin alle tunnin kuluttua siitä, kun mukaantulokutsu oli esitetty paikalla olleille toimittajille. Vaikka tutkimusretken määränpää oli greenpeaceläisten tiedossa, sitä ei paljastettu matkalaisille. Imatralaisen paikallislehden naispuolinen kesätoimittajakin sai sukeltajista irti ainoastaan kehotuksen ajaa perässä. Kaikki ryhmän sukeltajat eivät olleet Suomessa työmatkalla ensimmäistä kertaa. Tutkimusretken johtaja Rune Leithe-Eriksen kertoi käyneensä maassamme jo maaliskuussa ottamassa alustavat tutkimusnäytteet. Ennen kesäkuussa aloitettua kiertuetta Greenpeace oli myös tilannut Metsäteollisuuden keskusliitolta taustatiedot 17 suomalaisen teollisuuslaitoksen myrkkypäästöistä. Ennakkovalmistelut näkyivät myös tutkimuspaikkojen valinnassa. Ensimmäinen tutkimuspaikka löytyi Malonsaarelta Vuoksenjoen suulta. Malonsaari sijaitsee eteläisellä Saimaalla ja sen läheisyyteen laskevat myrkkypäästönsä kaikki Saimaan alueen merkittävimmät teollisuuslaitokset. Malonsaarelta jätevirtaukset siirtyvät myös Vuoksea pitkin Laatokkaan ja Suomenlahteen. Sukeltajien tehokasta työskentelyä seuranneille neljälle toimittajalle oli varattu oma kumivene, jonka kuljettaja Mats Abrahamsson Greenpeacen Ruotsin osastosta vastaili rauhallisesti heidän kysymyksiinsä. Matsin mukaan toimittajien mukanaolon tarkoitus oli esitellä järjestön toimintatapoja ja hälventää ennakkoluuloja. . Mats selvitti järjestönsä toiminnan olevan nykyisin pääasiassa laillista ja asiallista. Hän tuntui pahoittelevan sitä seikkaa, että liian monet yhä odottavat järjestöltä pelkkiä sensaatioita asiallisen tutkimisen ja poliittisen vaikuttamisen sijaan. Suurin osa greenpeaceläisistä kun ei koskaan ole ollut leimattavissa löyhäpäisiksi anarkisteiksi tai julkisuudenkipeiksi narsisteiksi —* ei vaikka jotkut teollisuuspamput niin saattaisivat toivoakin. Jari Kokkinen
Pieni maa, suuri arvoitus Mikä on se maa, joka kuuluu Eurooppaan, mutta on rajat sulkemalla ja liittoutumista kieltäytymällä kuvainnollisesti irrottanut itsensä siitä. Maa, jossa maastomerkkeinä sulassa sovussa ovat Antiikin ajan kreikkalassiirtokuntien rauniokaivaukset ja 1970-luvula rakennetut bunkkerit. Maa, jossa on julkisilla paikoilla vielä Stalinin patsaita. Maa, joka haluaa olla itsenäisistä itsenäisin. Maa, joka kasvattaa "uutta ihmistä". Kone laskeutuu Tiranan kansainväliselle lentokentälle. Kenttä on kuin kirkonkylän huonosti hoidettu juoksurata, lyhyt, kuoppainen ja ruohotupsujen lävistämä. Suomalaisen matkatoimiston "Kulttuurimatkalle Albaniaan" -seurueeseen kuuluva turisti ihmettelee kentän kansainvälisyyttä, muita siviilikoneita ei ole, muita turisteja ei näy, vain vartioivia harmaapukuisia sotilaita ja kenttähenkilökuntaa. Kapean kentän laidalta alkaa heti vehreä pelto, jossa paimen kaitsee lampaita. Pellolla on myös kenttää reunustava bunkkeririvistö. Päivä on kirkas, lämmin ja aurinkoinen, lämpötila on noin 30 °C. Tullitarkastus kestää. Jofcajs^n laukut tarkastetaan. tiukka kontrolli tapahtuu kuitenkin ystävällisessä hengessä. Kaikki hiemankin epäilyttävä kirjallisuus Otetaan tullin säilöön. Suomalaisia naistenlehtiä on turha yrittää maahan tuoda, alusvaatemainokset edustavat liian siveetöntä linjaa. Länsimainen "Albania today" kirja otetaan kaniin kommentilla "not today". Matka lentokentältä keskustaan. Me matkustamme bussilla, muut tienkäyttäjät ovat liikkeellä jalan, aaseilla tai härkävaunuilla. Autoja vastaan tulee vain muutamia, nekin vanhoja kiinalaisia kuorma-autoja. Koko Albaniassa on vain noin 500 autoa, kaikki valtion omistuksessa. Autonkuljettajat — nuo harvat ja valitut — ovat teiden kuninkaita, he eivät pihtaa äänimerkin tai kaasupolkimen käytössä. Liikennesääntöjä ei tunnu olevan, ainakaan niitä ei noudateta. Keskustan valtaväylällä puikkelehtii ajoradan ihmisvilinässä bussimme lisäksi muutama muu auto. Liikennevaloilla on enemmän koristeellinen kuin liikennettä ohjaava merkitys. Albaniassa turisti ei ole massaa. Mitä teetkin, minne menetkin, sinua seuraavat uteliaat katseet. Vaan onko se ihme, sillä maan rajat ovat olleet 50-luvulta lähtien tiukasti suljetut, turistimatkailu Albaniaan tai sieltä pois ei ole ollut mahdollista. Ystävyysseuramatkoja on maahan saanut tehdä 70-luvulta alkaen, tavallisia turistimatkoja parin viimeisen vuoden ajan. Saapuvien turistien määrä on kuitenkin vielä tiukasti rajoitettu. • DD Albanian historia on valloitetun kansan historiaa. 1400-luvulta 1900-luvulle valtaa pitivät turkkilaiset, ensimmäisen maailansodan jälkeen valta siirtyi italialaisille ja toisen maailmansodan aikana, Italian romahdettua, saksalaisjoukot valtasivat Albanian. 1940luvulla maahan muodostui partisaanijärjestö, jonka johdossa oli Enver Hoxha. Maailmansodassa kävi kuten kävi ja partisaanit ajoivat Saksan joukot pois maasta. Maan vapauttamiseen ei osallistunut muiden maiden joukkoja, seikka, jota albanialaiset korostavat. Albania julistautui kansantasavallaksi 1.11.1946. Partisaanipäällikkö Hoxhasta tuli nuoren tasavallan itseoikeutettu johtaja. Johtaja, jonka oppi-isinä olivat Marxin & Leninin lisäksi Stalin. Tiukka keskusjohtoisuus ja isäaurinkoinenmalli kopioitiin suoraan Neuvostoliitosta. Stalinin kuoltua suhteet Neuvostoliittoon viilenivät, kokonaan välit katkesivat 60-luvun alussa. Tämän jälkeen Albania solmi suhteet Kiinaan, mutta välirikko tuli pian Kiinan kulttuurivallankumouksen jälkeen. Seurasi eristyneisyyden aika. Hoxha katsoi vain Albanian olevan matkalla kohti oikeaa kommunistista yhteiskuntaa. Marx, Lenin, Stalin ja Hoxha, siinä totuudellisen tien viitoittajat. Hoxhasta luotiin pikku hiljaa kuva kaikkitietävänä maan isänä, jolle mikään tiedollinen tai taidollinen ei tuntunut olevan vierasta tai vaikeaa, oli kyse sitten taloustieteistä tai lapsenkasvatuksesta. 1967 uusittu perustuslaki kielsi uskonnon harjoittamisen, Albaniasta tuli maailman ainoa täysin ateistinen valtio. Johtajakultti otti uskonnon aseman. Missä turisti vieraileekin —teatterissa, tehtaassa, lastentarhassa — joka paikassa on seinillä Hoxhan kuvia ja hänen kuolemattomia lausahduksiaan. Johonkin on ihmisen luotettava, jollei jumalaan niin ainakin johtajaansa. • nn Albania on köyhä maa. Sen elintaso on Euroopan alhaisempia. Albanialaisen ideologian mukaan vain omavarainen voi olla itsenäinen. Ulkomailta tuotetaan vain sitä täydellisen välttämätöntä, jota maa ei kykene itse tuottamaan — raaka-aineita, tekniikkaa. Omavaraisuuteen pyrkiminen näkyy tavaran alhaisessa laadussa ja vähäisessä määrässä, elämän välttämättömyydet ovat kuitenkin kaikkien saatavilla, joskin kestokulutustavarat ovat melko kalliita. Kaikki ylellisyyteen viittaava, esimerkiksi kahvi, on huimissa hinnoissa, jos edes saatavilla. Suomalainen turisti, pursuavaan yltäkylläisyyteen tottunut, naureskelee alkuksi Albanialaisen materian vaatimattomuudelle. Mutta aikaa myöten ryhtyy mietiskelemään suomalaista ostovimmaa, kulutusvimmaa, materiakaterutta. Sitä tappavaa oravanpyörää, johon takovan "lisää, lisää, enemmän, enemmän" ajattelun pohjalta on joutunut. Mikä olisi se tuottamisen, kulutuksen ja tavoiteltavan elintason kultainen keskitie? Vai onko sellaista olemassakaan? Turisti alkaa epäillä suomalaisen yhteiskunnan taloudellista ja henkistä terveyttä, oman maansa ongelmien teko-ongelmallisuutta. Matkan jatkuessa hän pohtii asiaa yhä uudelleen ja uudelleen. Albanian kansantasavallan tavoitteena on kasvattaa kansalaisistaan "uusia ihmisiä". Kouluopetuksen tavoitteena on kouluttaa ihminen, joka pystyy edistämään vallankumousta. Vallankumousta edistävä kansalainen, "uusi ihminen", rakentaa yhä parempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Albanialaislapsen kouluopetus koostuu kolmesta päätekijästä: tiedollisesta, käytännöllisestä ja sotilaallisfyysisestä opetuksesta. Tieto-opetus sisältää tietenkin lukemista, laskentoa, kieliä jne., mutta myös marxilais-leniniläisen filosofian opettamisen. Käytännön opetus merkitsee sitä, että koululaisen on vuodessa tehtävä kuukausi kaksi maaja tehdastyötä. Sotilaallinen koulutus muistuttaa armeijan koulutusta: taistelukoulutusta, aseenkäyttöä jne. Albanialainen opetetaan pienestä pitäen puolustamaan maataan. Jo lastentarhalaisilla on omat pienet puiset leikkikiväärinsä. Lelulainsäädäntöongelman tasolla painiskeleva turisti kauhistelee moista sotaisuutta. Hän hymähtelee kaikkitietävästi oppaan puheille siitä, että sotilaskoulutus tähtää vain puolustukseen. Kuitenkin kertailtuaan Albanian historiaa, geopoliittista asemaa ja sitoutumattomuutta mihinkään liittoon tai sopimukseen, turisti ei olekaan enää varma onko korostettu puolustuksellisuus vainoharhaista. Sitäpaitsi miksi kolmemiljoonäinen, tekniikassa täysin jälkeen jäänyt ja liittoutumaton maa suunnittelisi hyökkäystä paljon suurempia naapureitaan vastaan. Albania on kummallinen maa. Matkalta palattuaan turisti yrittää epätoivoisesti tehdä näkemästään ja kuulemastaan synteesiä. Onnistumatta siinä. Yhden yksiselitteisen lauseen hän keksii: Albania on hyvin kaunis maa kauniin Adrianmeren rannalla. Siihen se sitten jääkin. Useimmat turistin ennakkotiedot olivat olleet yhtä tosia kuin se että, Helsingissä tapaa Mannerheimintiellä jääkarhuja. Turisti on hyvin hämmästynyt kun hän tajuaa, että Albaniassa elettiin, oltiin ja tehtiin työtä, ihan niin kuin muuallakin. Järjestelmä on länsimaiselle kauhistus, ja kuitenkin albanialaisille se on suurempaa vapautta kuin edeltänyt feodaalisporvarillinen yhteiskunta. Turisti siunailee materian alhaista tasoa, mutta suljetun yhteisön jäseninä albanialaiset eivät ole kovinkaan tietoisia paremmasta ja näyttävät onnellisilta. Ovatkin ehkä onnellisempia? Albaniasta ei tapaa joidenkin itäblokin maiden tuskaista tunnelmaa. Heillä ei ole kaipuuta entisiin itsenäisiin aikoihin, sillä sellaisia ei ole ollut, Suurin osa nykyisyyttä on parempaa kuin taakse jäänyt. Albania-matkan jälkeen turisti ei totisesti tiedä mihin uskoa. Länsimaisen tiedottamisen luoma kuva on osoittautunut osittain täysin vääräksi, puhdasoppisen tahrattoman albanialaisliturgiaan on siihenkin vaikea kritiikittömästi suhtautua. Olisi siis vain uskominen omia silmiä. Mutta kun et ole varma mikä oli lopultakin kulissia ja mikä totta. Yhden maata hyvin kuvaavan adjektiivin turisti lopulta keksii. Adjektiivin, joka ei ota kantaa sinne eikä tänne, mutta sisältää paljon: Albania on mielenkiintoinen maa. Eeva Toikka m^
11 ANTROPOSOFISTA TOIMINTAA JYVÄSKYLÄSSÄ SYYSLUKUKAUDELLA 1988 Esitelmiä keskiviikkoisin klo 18.30: 5.10. Reijo Wilenius: Steinertutkijana — kysymys tietoisuuden avartumisesta; Steinerkoulu, Piilukko 33. 26.10. Risto Suuria: Musiikki henkisen ilmauksena; Steinerkoulu 23.11. Reijo Wilenius: Antroposofisen seuran luonteesta ja tehtävästä nykyajassa; Steinerpäiväkoti, Seminaarinkatu 1. Johdantoryhmä kokoontuu Steiner-päiväkodin tiloissa kerran kuussa keskiviikkoisin klo 18.30, 19.10, 9.11 ja 7.12. Tiedustelut Anneli Riihimäki, 618603. Maalausryhmä kokoontuu maanantaisin klo 18—19. Ilmoittautumiset ja tiedustelut Marja-Sisko Kautto, 610120. Jyväskylän seudun antroposofinen yhdistys HUONEKALUT, VALAISIMET, ASTIAT, LASTENVAUNUT JA VAATTEET YM. OSTOJA MYYNTILIIKE M. Öljymäki Voionmaankatu 8. Puh. 610640, k. 861375
12
KUINKA MONELLA ENTISELLÄ ASUKKAALLA O N AVAIN ASUNTOOSI? Varmasti jonkun taskussa tai laatikossa on avain, jolla pääsee teille. Jos on huono tuuri, näitä ihmisiä on useampia ja jollakulla heistä on liian venyvä omatunto. Aina ei lukon uudelleensarjoittaminen onnistu, ja silloin ovat hyvät neuvot kalliita. Kuka maksaa viulut, jos jonakin päivänä tulet täysin putsattuun kotiin, ja kuinka paljon vahinko maksaa? Jälkimmäiseen kysymykseen voi suoralta kädeltä vastata "paljon". Ensimmäiseen on kaksi vaihtoehtoa: joko sinä tai Sampo jos sinulla on Kotisampo Jr. MIKA O N KOTISAMPO JR? Kotisampo Jr on irtaimistovakuutus, joka on tarkoitettu alle 27-vuotiaille niille joilla on oma talous mutta ei vielä kovasti rahaa sen vakuuttamiseen. Kotisampo Jr:n hinta ei riipu omaisuuden määrästä eikä kämpän koosta. 2 6 markkaa vuodessa ei ole paljon siitä, mitä Kotisampo Jr tarjoaa. MITÄ KOTISAMPO JR KORVAA? Kotisampo Jr korvaa lähes kaikki irtaimistoa äkillisesti ja odottamatta kohdanneet vahingot: kun naapuri pudottaa stereot, murtomies vie telkkarin tai likinäköinen tätisi kävelee levykokoelmasi yli. Kotisampo Jr on voimassa kaikkialla maailmassa, eli se on samalla matkatavaravakuutus. Se kattaa myös vuokraamasi koti-irtaimistoon kuuluvat tavarat. Ottamalla Kotisampo Jr:n voit unohtaa esimerkiksi muuttoja soitinvakuutukset. Muista kuitenkin, että korvauksen yläraja on 8 . markkaa -jos siis laatikossasi lojuu kourallinen timantteja, erillinen koruvakuutus voi olla paikallaan. Korvaukset maksetaan pääsääntöisesti tavaran täydestä arvosta. Kodinkoneiden, viihde-elektroniikan, urheiluvälineiden ja käyttö vaatteiden vahingoista tehdään käyttöikään perustuva vuosittainen vähennys. Esinevahingoissa omavastuu on 3 mk. Irtaimiston lisäksi Kotisampo Jr kattaa myös tekemisiäsi. Jos sinä tai perheenjäsenesi joutuu korvausvelvolliseksi yksityishenkilönä toiselle aiheutetusta vahingosta, Kotisampo Jr korvaa. Samoin se korvaa Kulut, jos joudut peräämään oikeuksiasi oikeudessa. Vastuuvakuutuksen omavastuu on 2 mk ja oikeusturvavakuutuksessa 15 % kuluista, kuitenkin vähintään 9 mk. VOITA MATKA TAI KYMPPITONNI RAHAA! MITA KOTISAMPO JR El KORVAA? Aivan kaikkea ei edes Kotisampo Jr korvaa. Täydellinen luettelo tällaisista tapauksista on vakuutusehdoissa. Tärkeimpiä rajoituksia ovat pilaantumiset, katoamiset ja urheiluvälineille käytön yhteydessä syntyneet vauriot. MITEN KOTISAMPO JR:N SAA? Täytä ja palauta oheinen kuponki. Vakuutuksesi on voimassa heti, kun kuponkisi on tullut Sampoon. EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI! Kotisampo Jr -asiakkaana tarvitset vain yhden muun vakuutuksen, niin voit solmia Samposopimuksen. Silloin saat mm. reilut alennukset vakuutusmaksuihisi Kotisampo Jnstä 1 %. Pane vielä rasti ruutuun "Haluan lisää tietoa Samposopimuksesta". Huomaat, että alennusten lisäksi sopimuksesta on sinulle muutakin hyötyä. Huom! Tämä ei ole täydellinen selostus Kotisampo Jnstä. Tarkempia tietoja vakuutusehdoista saat Sammosta. Kun palautat kupongin olet mukana arvonnassa, jonka palkintona on 2 viikon aurinkoloma Floridassa, 2 viikon laskettelumatka Jackson Holeen Kalliovuorille tai kymmenentuhatta markkaa rahaa. Arvontaan osallistuvat kaikki kupongit, jotka on palautettu 30.11 .1 988 mennessä. Arvonta on 8.1 2.1 988 ja voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. • TAHDON KOTISAMPO JR:N! Olen alle 27-vuotias ja saan siksi hyvän vakuutuksen hintaan 260 mk/vuosi. Nimi Henkilötunnus Vakuutuspaikan osoite Postinumero ja -toimipaikka_ Laskutusosoite (jos eri) Postinumero ja -toimipaikka Puhelin kotiin Vakuutuksenottajan allekirjoitus Haluan lisää tietoa Samposopimuksesta JY Tahdon aurinkoon, joten valitsen palkinnokseni 2 viikon matkan Floridaan. Matkan arvo noin 1 0.000 mk. I I Tahdon mäkeen, joten valitsen palkinnokseni 2 viikon laskettelumatkan Jackson Holeen. Matkan arvo noin 1 0.000 mk. I I Viihdyn kotona, erityisesti lompakkoni seurassa. Valitsen siis palkinnokseni 1 0.000 markkaa puhtaana käteen. I I Vähäinen omaisuuteni ei kaipaa vakuutusturvaa, joten osallistun tällä kertaa vain kilpailuun. SAMPO-YHTIÖT Erja Harittu VASTAUSLÄHETYS Sopimus 201 / 2 1 2 3 Turku
14 Suuret valikoimat kotimaisia NAHKAPUSEROITA SYKSYN UUTTA SATOA Olkalaukku norm.133:99:75 i NAHKAA vuotina ja paloina PALJON VÄREJÄ Jr Olkalaukku f norm. 98:69«5 Olkalaukku norm. 106:79:50 tlRöofösiäf Kok.tait. SATEENVARJO norm. 29:Olkalaukku norm. 129:1 4 : 5 96:75 ATTASEASALKKU norm. 148:M. upea NAHKASALKKU norm. 330: 198: Kotimaiset muovirunkoiset MATKALAUKUT kulmavahvikkeella • ' • ; l l l l l f e : f-k\CK^\'&&8SSSIKKBEKIBIKL • H M ^ P » NYT ALENNUKSELLA Lasten lämminvuori NAHKASORMIKKAAT norm. 49:Lasten lämminvuori SORMIKKAAT norm. 39:2 KPL MATKALAUKKUJA ABS-muovia, toisessa pyörät PAKETTIHINTAAN norm. 1159:NYT 699:LOMPAKOT -20 % Avoinna ma—pe 9—18, la 9—14
15 HYVÄN TIEDON TAVARATALO Meiltä saat kaiken mitä opiskelussa tarvitset oppikirjat kotimainen ja ulkomainen kaunokirjallisuus tietokirjat Valtion julkaisumyyntipiste konttoritarvikkeet paperi-ja lahjatavarat tietokoneet konttorikoneet Kätevään ostamiseen opintotili. Tule avaamaan oma tilisi meille. OPISKELI JATARJOU KSEMME YP& * * * * * * * J l A ^ HANKI HUIPPULASKIN NYT SE EI OLE HINNASTA KIINNI!!! 800 KPL:EEN ERÄ HP-28 C OVH 1310,— INFOSTA NYT RAJUAKIN RAJUMPAAN HINTAAN NIIN KAUAN KUIN TAVARAA RIITTÄÄ 695,Kuka muu tarjoaa samat ominaisuudet 695 Mk:lla??? — yli 1500 valmista toimintoa — vapaata muistia sen lisäksi 1,7 Kt — kirjain/numeronäppäimet, tekstin muokkaus — kuusi erilaista ohjelmistokirjaa — helppokäyttöiset valikkonäppäimet — mahtavat tilastotoiminnot — korrelaatiokerroin, lineaarinen regressio, keskiarvo/standardipoikkeama, todennäköisyysanalyysi, kombinaatio/ permutaatio, mediaani min/max alue, satunnaislukugeneraattori — merkkijonojen käsittely — 22 ehdollista haarautumaa — 64 lippua — indeksoidut silmukat — kantalukumuunnokset ja laskenta — biteillä operointi — boolean operaatiot — numeerinen integrointi — symbolinen polynomien integrointi — symbolinen derivointi — juurien ratkaisija — hyberbeli ja sen käänteistoiminnot — vektori-ja matriisitoiminnot — symbolinen algebra trigonomiset funktiot — yksikköjen muunto (myös fysikaaliset) kokonaislukujen tulo — kaikki normaalit aritmeettiset toiminnot — sisäänrakennettu infrapunaliitäntä kirjoittimelle — valinnaisena joko RPN tai AOS -logiikka MISTÄ SAAT SAMAT OMINAISUUDET —695 Mkrlla??? VALITSE HP — INFOSTA! Ensimmäinen laskin, joka osaa symbolisen algebran. Ensimmäinen laskin, joka laskee symbolisilla muuttujilla. [ ] Ensimmäinen tieteislaskin, jolle annat yhtälösi ja ratkaiset sen haluamiesi muuttujien suhteen. INFO Palvekva tietopiste Amerikkalainen EAZY PC on todellinen jokamiehen laatumikro. Uskomattoman edullinen, mutta silti ammattitason vaatimukset täyttävä. Kompaktin rakenteensa ansiosta se ei tarvitse pöytätilaakaan enempää kuin pelkkä 14" monitori! EAZY PC lyhyesti: + usalainen laatutuote • PC-yhteensopiva: laaja valikoima sovellusohjelmia •*• selkeä 14" positiivinäyttö paperin valkealla fosforipohjaila • nykyaikainen 3 1/2-tuuman levykeformaatti • MS-DOS 3.20-käyttöjärjestelmä • 12 kuukauden takuu PC-Pikkujättilainen kotimikron hinnalla. flgfifNNfä Hinnat täydellisinä EZ2 2x720Kt EZ 3 1x20 1x720 3.995,S.% r i : : . • • • . : ' • j • • • P — INFOSTA! \ T r t j U Ensimmäinen laskin, / v » 4 \ 2 K & ' ^ ^ kompleksiluvuilla yh in, joka laskee yhtä neljällä Palveleva tietopiste KUPONKITARJOUS OPISKELIJOILLE SHARP PA-3100 Kannettava elektroninen kirjoituskone Vakuuttavat ominaisuudet: • automaattinen 65 merkin korjausmuisti • automaattinen rivinvaihto • automaattinen alleviivaus • kolme askellusta; 10,12 ja 15 merkkiä/tuuma • 96-merkkinen kirjasinkiekko • kestävä suojakansi ja kantokahva • merkkiääni varoittaa virhetoiminnasta 1250: NORM.1545,Tarjous voimassa 11.10.88 asti. INFO TIETO TEKNIIKAN TAVARATALO # # , KIRJA ^ OTAVA KAUPPAKATU 33, JYVÄSKYLÄ, P. 614 550 TIETO TEKNIIKAN TAVARATALO INFO
17 s « ! * Siviilipalvelus tulee Itä-Eurooppaan A seistakieltäytyjäliike on nousussa Euroopan sosialistimaissa. Kieltäytyjien määrät ovat kasvaneet, ja he ovat saaneet jonkin verran julkisuutta — vaikkapa kielteistäkin. Siviilipalvelus on ollut kieltäytyjien keskeinen vaatimus, ja se alkaa hiljalleen toteutua. Kaikissa Itä-Euroopan maissa vallitsee yleinen miesten asevelvollisuus. Palvelusaika on pitkä, tavallisimmin kaksi vuotta. Kertausharjoituksia on runsaasti. Naisilla ei ole pakollista asevelvollisuutta ellei oteta lukuun korkeakoulutukseen yleisesti sisältyviä maanpuolustusjaksoja. Ainakin Jugoslavian naiset voivat suorittaa vapaaehtoisen asepalveluksen. Pakollisestakin on ollut puhetta, mutta se näyttää kaatuneen naisja rauhanliikkeen vastustukseen. Kansalaisten elämän militarisointi ulottuu myös asevelvollisuusajan ulkpuolelle. Kouluopetuksessa on sotilaallisen sävyisiä tunteja. Erilaiset veteraanija maanpuolustusjärjestöt ovat vaikutusvaltaisia — esimerkiksi Neuvostoliitossa ajokortti suoritetaan joko armaijassa tai maanpuolustusjärejstö Dosaaf:n järjestämillä kursseilla. Henkistä maanpuolustusta Reaalisosialismin oloissa korostuu eräs lännessäkin tuttu ilmiö: asevelvollisuuden tarkoitus ei ole pelkästään ns. puolustusvalmiuden ylläpitäminen. Tärkeää on myös se mitä Suomessa kutsuttiin ennen "henkiseksi maanpuolustukseksi" — kansakunnan pitäminen johtajilleen alamaisena ja levottoman nuorison saattaminen kuriin ja ojennukseen. Tästä syystä viime vuosien liennytys ja aseriisunta eivät ole vaikuttaneet yhteiskuntien sisäiseen militarismiin — ei idässä eikä lännessäkään. Reaalisosialismin taloudellinen ja poliittinen kriisi on päinvastoin militarisoinut lisää joitakin yhteiskuntia. Sotilaiden vaikutusvalta on kasvanut ainakin Puolassa ja Jugoslaviassa. Neuvostoliitossa valtiovallasta riippumaton kiihkovenäläinen Pamjat-järjestö on esittänyt tappouhkauksia hipeille, pasifisteille, juutalaisille ja muilla "epävenäläisille" aineksille. 80-luvun uusi rauhanliike Militarismi on saanut kuitenkin monessa maassa äänekkään kritisoijan, kun ns. riippumattomat rauhanliikkeet ovat nousseet tällä vuosikymmenellä. Nimityksellä "riippumaton" ne korostavat irrallisuuttaan virallisista rauhankomiteoista. Valtiovallasta riippuvaiset rauhankomiteat ovat osa 40luvulla syntynyttä maailmanlaajuista rauhanpuolustajien liikettä. Uusilla rauhanliikkeillä on monenlaisia teemoja. Puolan Vapaus ja rauha (perustettu 1985) on piikitellyt monin tavoin Varsovan liittoa, Jugoslavian Ihmiset rauhankulttuurin puolesta (1985) sotilaiden vaikutusvaltaa yhteiskunnassa. Neuvostoliitossa Luottamus (1982) on järjestänyt Afganistanin sodan vastaisia mielenosoituksia joihin on osallistunut parhaimmillaan satoja ihmisiä — hyvä Andrei Krivov, Moskovan Doveric (Luottamus) •ryhmän johtohahmoja. Krivov on porvarillisliberaalinen Glasnost-lehden päätoimittaja. saavutus niissä olosuhteissa, sillä glasnost ei ulotu maanpuolustuskysymyksiin. Keskeiseksi tekijäksi uusissa rauhanliikkeissä on noussut aseistakieltäytyminen. ItäEuroopassa on ollut perinteisesti vain uskonnollisia aseistakieltäytyjiä, esimerkiksi Jehovan todistajia. 80-luku on tuonut tullessaan ei-uskonnollisen pasifistaisen kieltäytyjäliikkeen. Aseistakieltäytymisestä on seurannut tavallisimmin kolmen vuoden vankeustuomio ja jonkinasteinen kansalaisluottamuksen menettäminen. Korkeakouluopinnot ja virkamiesura katkeavat melko varmasti aseistakieltäytyjältä. Derkkujen luterilaiset rakennussotilaat Siviilipalvelusta ei ole aikaisemmin ollut yhdessäkään sosialistimaassa. Tosin DDR.ssä mahdollistettiin 1964 asevelvollisuuden suorittaminen "rakennussotilaana" (Bausoldat). Rakennussotilaat ovat eräänlaisia sivarin ja aseettoman varusmiehen välimuotoja: armeijalle alistettuja univormupukuisia työntekijöitä sotilastai tavallisemmin siviilityökohteissa. Laki rakennusjoukoista säädettiin aikoinaan spontaanin uskonnollisen (evankelis-luterilaisen!) aseistakieltäytyjäliikkeen painostuksesta. Vuosittain ehkä tuhat miestä hakee rakennusjoukkoihin. He ovat statuksestaan ylpeitä ja kansan keskuudessa tunnettuja ja suosittuja hahmoja. Samantapaisia palvelusmuotoja on myös Puolassa ja Unkarissa. Neuvostoliitossa on epävirallinen "siviilipalvelus", johon pääsevät jotkut etuoikeutetut aseistakieltäytyjäryhmät, esimerkiksi papiksi opiskelevat. Tämä palvelusmuoto on täysin epävirallinen: muodollisesti siihen päässeet palvelevat armeijassa, käytännössä siviilitöissä vaikkapa maatiloilla. Puolassa siviilipalvelus Itä-Euroopan ensimmäinen siviilipalveluslaki säädettiin viime kesäkuussa Puolassa. Lain mukaan "yhdyskuntapalvelus" kestää kolme vuotta, ja se suoritetaan valtion siviilihallinnon alaisissa tehtävissä. Laki on jo astunut voimaan, ja ensimmäiset sivarit ovat aloittaneet palveluksensa. Aseistakieltäytyjäjärjestö "Vapaus ja rauha" on ilmoittanut että se on toistaiseksi tyytyväinen lakiin. Seuraavana tavoitteena järjestöllä on ylipitkien palvelusaikojen (armeijassa kaksi vuotta) lyhentäminen. Keinoina ovat mielenosoitukset ja totaalikieltäytyminen. Puolan perässä tulee Unkari, jossa siviilipalveluslain valmistelu on pitkällä ja läpimeno jo varmaa. Jugoslaviassa siviilipalveluksesta keskustellaan tiedotusvälineissä. DDR:ssä osa rakennussotilaista kieltäytyy totaalisesti vaatien kunnollista siviilipalvelusta. Neuvostoliitossa on syntynyt tänä vuonna liike, jossa aseistakieltäytyjät ilmoittavat menevänsä vankilaan ellei heille järjestetä siviilipalvelusta. Aseistakieltäytyjäliike on omaksunut ItäEuroopassa saman roolin kuin lännessäkin: siinä ruumiillistuu nuorison epäkunnioitus auktoriteetteja kohtaan. Juha Tuomikoski
18 R a v i n t o l a SOHVIN KROUVI on jälkipuintipaikka • S o p i i hyvin r u o k a i l u u n , s e u r u s t e l u u n j a erilaisiin p a l a v e r e i h i n . • S o p i i hyvin t u t t u j e n j a t u n t e m a t t o m i e n t u t u s t u m i s e e n . • S o p i i hyvin k o k o u s t e n j a e r i l a i s t e n (esim. pikkujoulujen j ä r j e s t ä m i s e e n ) • S o p i i hyvin m y ö s l a p s i p e r h e i l l e . • M e i l l ä A o i k e u d e t . V a a s a n k a t u 2 1 . P u h . 1 5 5 6 4 Opiskelija! Nauti päivän tärkein ateria, lounas tutuissa ruokapaikoissa: R u o k a l a F r e d a , Yliopistonkatu 9 R u o k a l a L o z z i , Keskussairaalanne 2 Ruokala Wilhelmiina, Mattilanniemi R u o k a l a V i l t a t u p a , Sepänkatu 14 RAVITSEMISKESKUS 1948—1988 4 vuotta työtä opiskelijaja työpaikkaruokailun hyväksi. jonka jäi**^Efe**> MAANANTAIMEETING — 10.10. Rentukassa Laika and the Cosmonauts! VAPAA PÄÄSY! O O O O O O O 14.10. Ylioppilaskylän 20-vuotisjuhlapäivä. Poikkeuksellisesti LOUNASAIKA 10—12.30, keen ravintola on suljettu klo 19.00 saakka. RAVINTOLA avataan klo 19.00 JYY:n henkilökunnalle ja SYLn jäsenille. o o o o o o o Ma 17.10 "VAARIN JAMIT" -svvingiä-bluesia-jazzia ym! VAPAA PÄÄSY! TERVETULOA MUKAAN MUSIIKIN TEKOON! O O O O O O O PIDETÄÄN PIZZAPÄIVÄÄ MUHKEASTI KOKO PÄIVÄN! 2 5 mk! 2 5 mk! mukavaa maanantaita! o o o o o o o PS. Muistattehan varata kokous ja bailaustilat ajoissa! Terveisin Aira puh. 252317, sisäpuh. 2110 ja suoraan uunille 2100. MA 10.10. DELLA TRIESTE MA 17.10. ALCAPONE K O A S ASUNTO — ELÄMISEN JA OPISKELUN EDELLYTYS Asuntomme ovat erityyppisiä perhetai soluasuntoja. Jokaiselle oma huone. Noin 2500 asuntopaikkaa kahdeksassa asuntokohteessa. •?v-:A ^•^^ ir . 1 __• C> ««inlrnliJ^-sciinfricä ä +1/S Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö Kauppakatu 26, 40100 Jyväskylä puh. 941-610 666 Tulta m a a n a l t a Maanalainen tuli. Neuvostosamizdatia sorrosta ja vastarinnasta 1970ja 1980-luvulla. Itä-Eurooppa-komitean julkaisuja no 2. Helsinki 1988. Alkuperäisteos Le Feu Souterrain. Paris 1984. S olidarnosc-ammattiliiton uusi nousu Puolassa on tehnyt ajankohtaiseksi kysymyksen reaalisosialismin suhteesta vapaaseen ammattiyhdistystoimintaan. Tähän tilanteeseen ilmestyy sopivasti Maanalainen tuli, kokoelma Neuvostoliiton laittoman ammattiliiton SMOT:n tekstejä. Kokoelman ovat toimittaneet suomeksi Itä-Eurooppa-komitea ja HYY:n sitoutumaton vasemmisto. Työläisten vapaa yleisammatillinen järjestö SMOT (Svobodnaj a mezhprofessionalnaja organizatsija trudjashtshihsja) perustettiin moskovalaisessa yksityisasunnossa vuonna 1978. Järjestön idea oli koordinoida valtakunnallisesti pieniä epävirallisia työja asuinpaikkaryhmiä, joita edellisinä vuosina oli syntynyt ympäri Neuvostoliittoa. Elettiin brezhneviläisen stagnatsijan aikaa — Neuvostoliiton talouskasvu kompasteli, ja aiempi työväestön sosiaalisten olojen paraneminen oli pysähtynyt. SMOT toimi joten kuten muutaman vuoden. Sen aktiivisimpia keskuksia näyttivät olleen Moskovan ja Leningradin seudut. 80-luvun alkuvuosina Juri Andropovin johtama KGB kuristi SMOT:n melkein hengiltä. Järjestö on kuitenkin vironnut perestroikan kaudella ja laajentaa jälleen toimintaansa. On vaikea arvioida, onko sillä nykyisellään sanottavaa merkitystä tai kasvupotentiaalia. Maanalaisen tulen pohjana on Pariisissa vuonna 1984 ilmestynyt tekstikokoelma Le Feu Souterrain. Tähän teokseen koottiin parin neuvostoliittolaisen samizdatin eli sensuroimattoman omakustannejulkaisun tekstejä. Kyseessä olivat 1978—80 ilmestynyt Polski (Tutkimuksia) ja 1978-82 julkaistut numerot SMOT:n omasta tiedotuslehtisestä. Näiden lehtien toimittajina olleet Pjotr Jegides ja Viktor Fainberg asuvat nykyisin ulkomaille karkotettuina Ranskassa. Le Feu Souterrain -kokoelmaan on otettu myös muita tekstejä, jotka on saatu Munchenissa toimivalta samizdat-arkistolta. Lakkoja, vankilakapinoita Maanalainen tuli -valikoima ei ole mikään intellektuaalinen lukukokemus. Se sisältää avoimia kirjeitä ja järjestöjulistuksia, mutta myös raportteja vankiloista ja työpaikoilta sekä pikkuuutisia vaikkapa John Lennon -faneista. Kirjoittajien joukossa on eläkkeelle päässeitä iskurityöläisiä, teiniiässä lakon organisoineita pitkän linja ay-aktivisteja ja 70-luvun radikaalinuoria. Kirjoittajia yhdistävät pitkä vankila-, työleirija mielisairaalakierteet, joita he kokeneet lähinnä Brezhnevin aikana. Useimmat on armahdettu Gorbatshvin aikana. Yksi kirjoittaja tosin on kuollut hämärissä olosuhteissa vangittuna vuonna 1986. Teksteistä avautuu hetken välähdyksiä tuntemattomaan Neuvostoliittoon: lakkoihin, työleirien vankikapinoihin ja vaikkapa Leningradin nuorisokommuuniin. Mielenkiintoisia ovat myös teoksen lopulle sijoitetut elämäkertatiedot. Niistä paljastuu palanen neuvostoliittolaista vastarintaliikettä 40-luvun lopulta nykypäivään. Vasemmistolaista toisinajattelua SMOT poikkeaa 70-lukulaisista Andrei Saharovin johtamista oikeistomielisistä toisinajattelijoista .siinä, että se on vasemmistolainen työväenjärjestö. Sen ideologinen kirjo näyttäisi ulottuvan anarkosyndikalismista sosialidemokratiaan. Sen piirissä on levitelty mm. nuoren Marxin, Kropotkinin ja Cohn-Benditin tekstejä — toisaalta sen aktivistit ovat aikoinaan auttaneet Aleksandr Solzhenitsynyn Vankileirien saariston materiaalin kokoamisessa ja myös tulevat mainituiksi tässä teoksessa. 70-luvun lopulla Neuvostoliitossa kehittyi ns. vasemmisto suuntaus, jonka perestroikaa ennakoivia ajatuksia kehiteltiin mm. Poiski-lehdessä. SMOT oli tärkeä tekijä "uudessa vasemmistossa". Nykyisin "vasemmisto" toimii suurelta osin laillisesti ja osittain yhteistyössä viranomaisten kanssa. Valtakoneiston pojista sitä lähinnä on ollut Moskovan erotettu puoluejohtaja Boris Jeltsin. Jeltsinistä on sanottu, että hän kilpailee työläisten sieluista vasemmisto-opposition kanssa tämän opposition omilla ajatuksilla — esimerkiksi sosiaaliturvan kehittämisen ja säilyttämisen vaatimuksilla. Voi olla, että Jeltsin tuntee vapaiden ammattiliittojen uhan muita neuvostojohtajia herkemmin, sillä hänen kotikaupungissaan Uralin Sverdlovskissa kuuluu olevan vireä SMOT:n osasto. Maanalainen tuli -valikoiman suomentamista voinee luonnehtia pieneksi kulttuuriteoksi. Jään odottamaan aikaa, jolloin Suomessa julkaistaan neuvostoliittolaisia oppositiotekstejä suoraan venäjän kielestä eikä kiertoteitse ranskasta tai englannista käännettyinä. Kulttuurisesti emme totisesti ole "sillanrakentajia" idän j a lännen välillä. Juha Tuomikoski Asiat hoidossa na levo Suomenkin hallintoon leimansa jättänyt Keisari-Venäjän byrokratia ei tietenkään kuollut vallankumouksen myötä, vaikka se Leninin j a kumppaneiden ylevien periaatteiden mukaisesti piti kitkeä pois sosialismiin siirryttäessä. Sosialistinen Neuvostoliitto on sittemmin seitsemänkymmenen vuoden aikana pystyttänyt ennennäkemättömän suuren ja mahtavan hallintokoneiston. Osin Neuvostoliiton hallinto jouduttiin panemaan alulle vanhojen tsaarinajan byrokraattien avustuksella. Tämä virkamieskunta oli keisarinajanlopulla jo niin korruptoitunutta ja saamatonta, että se näitä ominaisuuksia taiteeksi jalostaessaan tuli samalla keventäneeksi kansan iettä. Pitkät perinteet Venäjän byrokratian alkujuuret ovat syvällä keisarinvallan historiassa. Pietari Suuri oli uudistusinnossaan luoneeksi maahan ensimmäiset länsimaisen mallin mukaiset virastot. Hänen jälkeensä sitten itsekukin hallitsija lisäsi soppaan omat mausteensa. Niinpä 1600-luvun lopulla oli parhaimmillaan olemassa runsaasti päällekkäisiä tai limittäisiä asioita hoitavia keskusvirastoja. Esimerkiksi sota-asioita käsitteleviä virastoja oli täysi tusina. Aikojen kuluessa koneisto paisui kuin pullataikina. Hallinnon tarve tietysti lisääntyi, mutta tärkeä syy oli myös virkakoneiston poliittinen käyttökelpoisuus. Itsevaltias tsaari tarvitsi tuekseen luotettavan ja varmatoimisen kontrollija urkintavälieen. Virkamiehissähän on se hyvä puoli, että he varsinkin harvoin järjestävät yllätyksiä vaan toimivat yleensä johdonmukaisesti ja lojaalisti. Päinvastoin kuin poliitikot tai vaikkapa sen aikainen aateli. Nomenklatura Nykyisin Neuvostoliiton kansa tarvitsee itseään hallitakseen j a tarkkaillakseen varsin massiivisen ja byrokraattisen apparaatin. Hallinnon luotettavuuden takaa nomenklatura, salainen luettelo viroista, joiden täytöstä vastaavat kommunistisen puolueen elimet. Mitä korkeammista viroista on kyse sitä korkeamman tason puolue-elimet niitä kontrolloivat. On mahdollista, että nomenklatura käsittää myös sellaisten henkilöiden nimiä, joita virkoihin on soveliasta valita. Asioista päätetään Neuvostoliitossa usein varsin korkealla tasolla, mikä hidastaa hallinnon toimintaa. Siksipä kansa on kehittynyt mestariksi hoitamaan asioita " n a levo" — tiskin alla. Esimerkiksi betonikuorman ostaminen käy virallisesti verraten hitaasti, mutta jos menee tienvarteen ja liftaa betoniauton kyytiin, homma voi hoitua sillä siunaamalla. Virkakoneistossa aikansa kivuttuaan voi huomata päässeensä siihen eliittiin, joka pystyy palvelusten ja vastapalvelusten sekä erilaisten etuoikeuksien avulla saamaan lähes kaiken sen mitä haluaa. Esimerkiksi opiskelupaikan lapselleen tai pojalleen vapautuksen asepalvelusta. Korruptio Talousrikoksista valtiota vastaan on Neuvostoliitossa säädetty kuolemantuomio. Silti innokkaita yrittäjiä on riittänyt aina viime aikoihin asti. Korruptio on ollut varsin tavallinen tapa nopeuttaa jonkun asian käsittelyä. Kiinnijäämisiä on tapahtunut varsinkin viime aikoina runsaasti. Perestroikan tavoitteisiinhan kuuluu mm. tehottomuuden j a lahjonnan kitkeminen. Asioita on käsitelty nyt myös julkisuudessa, kun aiemmin ne käsiteltiin puolueen sisäisinä asioina, ja liittyivät usein eri puolueryhmittymien ja kuppikuntien välisiin kiistoihin. Vääränpunaisesta toverista pääsee näet kivuttomasti eroon polttamalla hänet lahjusten otosta. Lähteet: Hedrik Smith, Venäläiset amerikkalaisen silmin Pertti Luttinen, KeisariVenäjän aatehistoria Jukka Keronen
19 Nuoriso uhkaa Jugoslavian valtakoneistoa Slovenia on Jugoslavian demokratisoitumisen kärjessä. Lipunkantajana on paikallinen kommunistipuolueen nuorisojärjestö, Slovenian sosialistinen nuorisoliitto ja sen viikkolehti MIadina (Nuoriso). Mladina-lehden toimituksesta ljttbljana.ua. Laatulehtiä tehdään vanhalla tekniikalla. S lovenia on Jugoslavian pohjoisin ja länsimaistunein osavaltio. Siellä asuu vajaa kaksimiljoonainen slaavilaista kieltään puhuva sloveenien kansakunta. Maa on vauras: maaseutua koristavat yksityistilojen hyvinhoidetut maissiviljelmät, pääkaupunkia Ljubljanaa torikauppiaat, yksityisautot, pienet viinituvat ja saksankielisiä lehtiä pullistelevat lehtikioskit. Ljubljanan eteläpuolella Jugoslvian ainoa ydinvoimala jauhaa sähköä Slovenian vanhakantaiselle terästeollisuudelle. Asiaan kuuluu tietysti, että Belgradin keskushallitus suunnittelee lisää ydinvoimaloita ja että ydinvoiman vastustajat ovat äänekkäitä ja menestyksellisiä. Slovenia ei tunnu balkanilaisia tai itäeurooppalaiselta alueelta — mieleen tulee pikemminkin pohjoinen rajanaapuri Itävalta. Jugoslaviassa on meneillään kitkainen demokratiosoituminen. Se on "alhaalta päin" lähtevää. Epäviralliset ryhmät vaativat maahan laajempaa sananvapautta, siviilipalvelusta, naisten aseman parantamista ja ties mitä. Kurittomiksi heittäytyneet paikalliset ammattiyhdistykset järjestävät laittomia lakkoja (laillisia ei ole). Kesällä lakkolaisliike jopa valtasi Belgradin parlamenttitalon. Maata hallitseva Kommunistiliitto vastaa kansanliikkeiden haasteeseen repressiolla ja regressiolla: sotilaiden valta yhteiskunnassa kasvaa, kansalliskiihkoa lietsotaan. Maan albaanivähemmistö on otettu syntipukiksi valtakoneiston epäonnistumisille, ja sen kansallisen aseman heikentämiseksi on meneillään aidon stalinistinen kampanja. Demokratisoitumisen kärjessä on Slovenia. Sloveniassa demokratian lipunkantajana on paikallisen kommunistipuolueen nuorisojärjestö, Slovenian sosialistinen nuorisoliitto. Se nauttii laajaa kansansuosiota myös nuoruusiän ohittaneen väestön parissa — sen viikkolehteä Mladinaa (Nuoriso) myydään ja luetaan kaikkialla. "Jugoslavian paras lehti", kommentoi muutama lehden lukija. Sotilasvalta ja demokratia MIadina pääsi kuluneen kevään ja kesän aikana maailman uutissivuille. Lehti oli vuodattanut julkisuuteen Jugoslavian Kommunistiliiton salaisen päätöksen, jonka mukaan Slovenian suulas oppositio vaiennettaisiin joukkopidätyksillä. Tarkoitus oli ollut, että Jugoslavian asevoimat järjestäisi maassa hiljaisen vallankaappauksen taatakseen kommunistipuolueen hegemonian. Tätä hegemoniaa uhkasi siis puolueen oma nuorisojärjestö, joka on 80luvun kuluessa ajautunut irti emäpuolueen ohjauksesta. Nuorisoliitosta on tullut käytännössä oppositiopuolue. Nuorisoliitto siis heitti taisteluhaasteen Jugoslavian hallitsevalle eliitille. Se ei vain tyytynyt julkistamaan salaista puoluekokouspäätöstä — nuorisoliiton aktiivit kehottivat sloveeneja yleislakkoon, jos armeija yrittäisi mitään poikkeustilan tapaista. Taisteluhaasteen varsinainen esittäjä oli Janez Jansa, rauhanaktivisti ja Mladina-lehden avustaja, monivuotinen piikki Jugoslavian militarisoituneen valtakoneiston lihassa. Kuluneen kesän aikana Jansasta on tullut käytännössä Slovenian kansallissankari. Touko—kesäkuussa armeija otti haasteen vastaan. Janez Jansa ja kolme muuta henkilöä vangittiin. Heitä syytettiin sotilastuomioistuimessa sotilassalaisuuden — siis joukkopidätyssuunnitelman — paljastamisesta. Heidät tuomittiin kuudesta kuukaudesta neljään vuoteen vaihteleviin vankeusrangaistuksiin. Tällä hetkellä tuomitut ovat vapaalla jalalla, ja tuomio on ylemmän sotilastuomioistuimen käsittelyssä. "Neljän vangitun" tapaus kuohutti sloveeneja. Vangitsemiset tulkittiin keskushallinnon hyökkäyksiksi Slovenian autonomiaa ja orastavaa demokratiaa vastaan. Koska sloveenit ovat tuominneet vangitsemiset hyvin yksimielisesti, keskushallitus ja armeija ovat joutuneet pahaan välikäteen. Slovenian nuorisoliiton edustaja Ingrid Bakse tulkitsee tapahtumia dramaattisesti: — Hallitus ja armeija yrittivät vaientaa kansan pelottelulla. He saivat kuitenkin huomata, että demokratiaa ei voi enää pysäyttää — ei ainakaan ilman verenvuodatusta. Teekkarit aktiivisia Vangittujen puolesta käytävän kansalaisliikkeen johdossa olivat opiskelijat. Ljubljanan opiskelijaradio koordinoi päivittäisiä tapahtumia, opiskelijalehdistö hoiti tiedotuksen maaseudulle. Tällä hetkellä Ljubljaanan opiskelijaradio aikoo laajentaa kuuluvuuttaan koko Slovenian kattavaksi. Sloveniassa opiskelijat ovat poliittisesti silmäänpistävän aktiivisia. Aktiivisuus ei noudata meillä tuttuja rooleja. Vai voisitteko kuvitella, että Suomessa teekkarit möisivät palkatta kadulla oppositiolehteä — tai että yksityinen ATK-firma olisi ihmisoikeusliikkeen operaatiokeskus? Juha Tuomikoski
20 Hyvä Suomi! N oin kymmenen vuotta sitten, nuorena miehenä, poika päätyi jostain syystä Helsingin Olympiastadionille seuraaman yleisurheilun Euroopppacupin finaalia, joka saattoi myös olla vasta välierä. Pitkäveteisten urheilulajien sijasta pojan huomio kiinnittyi pian A-katsomossa 30:n metrin päässä istuvaan pyylevään mieheen, joka käyttäytyi täysin omintakeisesti. Suomalaisen kolmiloikkaaja Pentti Kuukasjärven ilmestyessä vauhdinottoradan päähän valmistautumaan suoritukseensa kyseinen lihavahko mies nousi seisomaan ja huusi: "Hyvä Pomppiduu!", tai "Näytä niille, Pomppiduu!". Huutonsa perään hän nauroi äänekkäästi katsellen tyytyväisenä ympärilleen, ennenkuin istahti takaisin paikoilleen. Poika ei voinut muuta kuin ihmetellä ystävänsä Reiman kanssa näin outoa pelehdintää, ja miettiä, minkälainen onneton kohtalo yhdistyneenä heikkoihin perintötekijöihin voisi johtaa yksilön käyttäytymään julkisella paikalla moisella idiootin tavalla. Muut kisatapahtumat eivät tätä A-lehterillä lepäävää läskiä tuntuneet kiinnostavan. Vain Pentti Kuukasjärvi laukaisi hänessä kierros kierrokselta saman hämmentävän reaktion. Paremmin urheiluelämää tunteva Reima tunnisti lopulta ylipainoisen Kuukasjärvi-kannustajan olympiakomitean valmennuspäällikkö Kalevi "Kallu" Tuomiseksi. Myöhemmin poikakin varmistui robustin urheilupomon henkilöllisyydestä vertailemalla näkemäänsä löysää lärviä lehtikuviin. Siitä päivästä lähtien poika — nyttemmin mies — on suhtautunut suomalaisiin urheilujohtajiin hyvin varauksellisesti. Eivätkä heidän "lausuntonsa", "linjauksensa" ja "tarvittaessa rohkeatkin toimenpiteensä" ole minkäänlaiseen muuhun suhtautumistapaan aihetta antaneetkaan. Lisäksi jo heidän ammatinvalintansa kertoo maun puutteesta ja rajoittuneista kyvyistä. Näin ollen on ymmärrettävää, että poika/mies riemastui joitakin viikkoja sitten Kauppalehdessä julkaistusta pakinasta, jossa esitettiin syy Ringa Ropon poisjäämiseen Soulin kisoista. Koska Ringa ei ollut jakanut persettään urheilujohdolle, ei asiaa kisakoneeseen enää ollut pelkkien keskinkertaisten hyppytulosten perusteella. Näin sanoi siis Kauppalehti. On aivan samantekevää, pitääkö väite paikkansa vai ei. Pääasia on, että se on tuotu julki. Se antaa suomalaisittain ajatellen diktatuurimaa-Korean keinotekoisille pullistelujuhlille karvaan ja aidon lisämaun. Törkeänä ja ilkeämielisenä huhuna, seksuaalisen väärinkäyttämisen tabuun kojonneena, siinä on jotain väärentämättömän kotimaista, kylmien metsien asukkaille erinomaisen hyvin sopivaa pahansuopuutta ja kyräilyä. Suomen Maaseudunpuolueen pelottoman kansanedustaja Tiina Mäkelän asian tiimoilta tekemä hallituskysely lisää myös mukavasti vettä myllyyn; Soulista irtoaa riemua ja jännitystä vielä pitkälle syksyyn. Ja kun Valion Maitopoikakin onnistui nousemaan olympialaisten suurimmaksi kansainvälisen ihmettelyn aiheeksi, voidaan vain tyytyväisyydellä todeta, että hyvin menee. Suomi on edelleen kova urheilumaa, ehkä yksi kovimmista. Juha Hurme I^^^^^^^^^^^^^^R URHEILUKAUPAN AMMATTILAISELTA MAHTAVA LAJITELMA SISÄPALLOILUKENKIÄ Becautf life is not a spatator sport.' m " m ^^^F\gmmJ OVH LOPUT LENKKIKENGÄT S & * ! * i 8 i BR oOKS ^4fe. OVH ä * " ' ö f t . r ^ r " *A4 a d i d a s ^ r/ca? 3 % • • *• Ettet tarvitse katua. LOPUT POLKUPYÖRÄT « . S » O V H . 2 % 3 % '( ) T^ t*f*^#> YM. PAUON MUITA TARJOUKSIA j,*** TULE! SE KANNATTAA 4 kesport Happi 5§ LUTAKKO, SCHAUMANINKATU 1, JYVÄSKYLÄ puh. 216 805 AVOINNA MA—PE 9—18.00 LA 9—14.00 9FJAURAVEN Kovaan kulutukseen kehitellyt materiaalit, toimiva muotoilu ja huoliteltu viimeistely tekevät vaatteet, joissa viihdyt. TARJOUKSENA SASTAN JA SAVOTAN MAASTOASUT ' •30% nSs. iijA Cygnaeuksenkatu 2 Puh. 612 304