Hallitus JYY:n hallitus kokoontui hallitsemaan kevään päät teeksi kahteen otteeseen. 16. ja 20. toukokuuta. Talkein kysymys oli uuden kulttuuriohjaajan valinta seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi, mutta myös virkamiesten palkat ja Kortepohjassa harrastettu asuntopolitiik ka puhuttivat päättäjiä. Hallitus päätti 16. toukokuuta kutsua haastateltavaksi kolme kulttuuriohjaajakandidaattia. Artti Remek Heikki Salon ja Matti Tanskasen. Hakijoita kuusi, muita kaksi varsin meritoitunutta kulttuurit Iäistä diskattiin olemattoman JYY tunnuksen vuoksi. iiväkeskusteluissa sen sijaan kummasteltiin useimmankin kommentaattorin voimin, miksi vi;, kulttuurivaliokunnassa toiminutta Ulla Rohulaa ei kut suttu kuultavaksi Hallituksen kanta oli. että Rohulan kokemus on liian yksipuolista. Lopulta äänet menivät 20. toukokuuta tasan Re meksen ja Salon välillä. Kumpikaan joukkue ei tinkinyt kannastaan: Remeksen kannattajat korostivat ehdok kaansa kokonaisvaltaista näkemystä. Salon ansioina taas pidettiin monipuolisuutta ja ruohonjuuritason tuntemusta. Henkilövaaleissa ei puheenjohtajan ääni rat kaise. joten markan kolikko valitsi Heikki Salon seuraavaksi kulttuuriohjaajaksi. Palkkapoliittiselia rintamalla oli suurin muutos yritystoimenjohtaja Jouko Utriaiselle myönnetty 1000 markan palkankorotus. Yritystoimen johtokunta esitti korotusta, koska Utriaisen palkka on jäänyt melkoisesti jälkeen yksityisellä sektorilla maksettavista palkoista. Taustalla oli pelko, että hyvä mies lähtee kävelemään. mikäli korotusta ei tipu. Hallitus hyväksyi korotusesityksen yksimielisesti. Pitkään jatkunut kinastelu varsinaisen toiminnan virkamiesten palkkausperusteista ratkesi niin ikään 16. toukokuuta. Ltk:n korotusperusteista luovuttiin ja päätettiin siirtyä takaisin sihteereille hieman edullisempiin valtion taulukoihin. Toukokuun 20. päätettiin Ylioppilastalon esimiessuhteista ja Valmetilta tulevien asuntojen jakomenettelystä. Talon siivoojien ja talonmiehen esimiestehtävät siirtyvät takaisin pääsihteerille isännöitsijä Leo Kamuselta. jolle jää vastuu teknisestä puolesta. Päätöstä perusteltiin sillä, että varsinkin talonmies joutuu puuhailemaan erilaisten Talolla pidettävien tilaisuuksien parissa, joten pääsihteeri voi tapahtumista perillä olevana hoitaa esimiestehtävät" tarkoituksenmukaisemmin. Epävirallisesti on jonkin aikaa keskusteltu talonmiehen toimenkuvan muuttamisesta "talon isännäksi", jolloin hän voisi paremmin hoitaa iltatilaisuuksiin, bändivierailuihin yms. Ijittyväj tehtävät. Valmetille päätettiin painottaa, että vapautuvat asunnot on tarkoitettu vain ja ainoastaan JYY:n jäsenille. Asian varmistamiseksi Valmetia pyydetään informoimaan asunnoista isännöitsijä Kamusen lisäksi myös pääsihteeriä. Päätöksen taustalla ilmeisesti on pitkään kytenyt tyytymättömyys Kamusen omavaltaista asukkaidenottopolitiikkaa kohtaan. Tiettävästi monet urheiluseurojen jäsenet ja eräät henkilökohtaiset suosikit ovat päässeet kätevästi jonon ohi Kylään «•«Edustajisto Keräyslupa tuli Edustajiston kokoukseen 20. toukokuuta vaivautuneet kym menen luottamushenkilöä päättivät mm. Kortepohjan saneerauksen toiseen vaiheeseen liittyvien lainojen takauksesta ja nostamisesta, peruskorjauksen kolmannen vaiheen korjausohjelmaan alustavasta suunnitelmasta ja auki julistettavan Jylk karin päätoimittajan viran il moittelusta. Lainojen takauksista ja nos tamisesta päätettiin yksimieli sesti Maija Saarniston esityksen mukaisesti. Peruskorjauksen kolmani vaiheeseen päästäessä alkoi pu hemylly pyöriä. Rakennustoimi kuina esitti G ja F -talojen perus korjausta ja E-talon tiilipäätyjen ja katon uusimista. Lasse H lan mielestä on lyhytnälv jättää E talo perus! vail le. Hänen mukaansa korjaus on joka tapauksessa lähivuosina edessä, ja siihen mennessä ovat kustannukset ehtineet nousta satoja tuhansia markkoja. Osmo Kääriäinen puolusti ra kennustoimikunnan kantaa viit taamalla talossa tehtyyn perusteelliseen kartoitukseen. Muissa puheenvuoroissa pelättiin täydellisen peruskorjauksen maksavan enemmän kui rahkeet kestävät. Edustajiston päätös olikin rakennus toimikunnan kanna mukainen. Periaatteellinen riita tuli popäätoimittajan virkaa koskevata lehti-ilmoittelusta. Edellisessä edustajistossa lipsahti läpi päätös. jonka mukaan virasta ilmoitettaisiin Hesarissa. Uudessa Suomessa. Demarissa. Kansan Uutisissa. Keskisuomalaisessa. Ylioppilaslehdessä ja Jylkkäris sä. Hintaa ilmoituksille kertyisi kuutisen tuhatta. Lehden johtokunta esitti päätöstä muutettavaksi siten, että ilmoitukset laitetaan ainoastaan Hesariin. Ylkkäriin ja Jylkkäriin. Lähes kaikki olivat yksimielisiä muutoksen asiallisuudesta, mutta periaatteellinen puoli puhutti monia: jos päätösvallaton edustajisto muuttaa päätösvaltaisen tekemää ratkaisua . voi tuloksena olla vaarallinen ennakkotapaus". Lehden johtokunnan esi tys hyväksyttiin kuitenkin yksimielisesti. Kalenteri JYY toimittaa totuttuun tapaan syksyksi kaikille jaettavan kalenterin. Toimituksellinen materiaali menee painoon kesäkuun loppuun mennessä, joten jos haluat vaikuttaa kalenterin sisältöön, ota hyvissä ajoin yhteyttä Jylkkärin toimitukseen. Markku Kekäläinen puh: 617 288. Alkuvuodesta kerroimme tällä palstalla JYY:n keräyshankke jolla oli tarkoitus kattaa Kortepohjan saneerauksen toisen vaiheen omarahoitusosuus. Keräyslupa-anomus juuttui kuitenkin lääninhal litukseen. koska edellisen keräyksen heikosta tuotosta tahdottiin tarkempi selvitys. Monien mutkien kautta lupa saatiin 15. toukokuuta. Keräys on jo täydessä vauhdissa ja sillä on neljä painopistealuetta. Keski-Suomen kunnilta kinutaan 100 markkaa/ opiskelija ja muilta 50 markkaa. Kaikilta pyydetään lisäksi 500 markan perusosa. Yrityksille myydään 2000 markan hintaista PALAVERl-relie fiä. Yksityisille kansalaisille suunnataan listakeräys. johon ei sisälly vastiketta. Lisäksi kaikille kiinnostuneille myydään Kortepohja-aiheisia postikortteja ja tarroja, Hankkeen suojelijaksi on lupautunut uunituore maaherra Kalevi Kivi Työleiri DDR:ssa imen ylioppilaskuntien liitto lähettää 5 hengen ryhmän kansainväliselle opiskelijoiden työleirille Berliiniin. DDR:an 30.8.1985. Ohjelmassa on kolme viikkoa työntekoa sekä viikko kulttuuriohjelmaa ja vierailuja eri puolille maata. Vapaamuotoiset hakemukset, joista selviää hakijan nimi, kesäajan osoite, opiskeluala ja kielitaito tulee lähettää 31.5. mennessä SYL:n toimistoon. Mannerheimintie 5 C 4 krs. 00100 Helsinki. Lisätietoja asiasta antaa ulkoasiainsihteeri Päivi Ahokas, puh. 90661 S51. _ Jylkkäri syyskuussa Jylkkäri ilmestyy syksyllä ensimmäisen kerran 4. syyskuuta. Avaus tulee olemaan vaatimaton numero on nelisivuinen ja sisältää lähinnä uusien opiskelijoiden kaipaamaa informaatiota. Kaksi seuraavaa numeroa ovat teemakokonaisuuksia. Toisen aiheena on LAPSUUS (lapsuuden historia. lapsuus ja perheretken teiden hajoaminen, kuinka tiedoi muokkaavat lapsuutta jne.), toinen puoles ineutuu T E K N O L O G I A A N ("informaatioyhteiskunta". "kolmas aalto" yms.. teknologian ja yhteiskun nallisen vallankäytön suhde, tarjotaanko meille teknologisia ratkaisuja sosiaalisiin ja poliittisiin ongelmiin...). Jos vaikuttaa kiinnostavalta, ota ke\ aikana yhteyttä: Markku Kekäläinen puh 617 288 JY:SSA OPISKELEVIEN LAKISÄÄTEISET KEUHKOKUVAUKSET: Opiskelija on velvollinen osallistumaan keuhkotarkastukseen ensimmäisen opiskeluvuoden aikana tai osoittaa käyneensä seulontatarkastuksessa (lääk.hall. yleiskirje 1752) ja todistus tarkastuksesta on esitettävä viimeistään toisena vuonna yliopistoon ilmoittauduttaessa. Kuvauksessa voi käydä joko Jyväskylän tuberkuloositoimistossa (heinäkuun -85 suljettu) tai kotikunnan tuberkuloositoimistossa. Raskaana olevia ei kuvata. Muista ottaa merkintä opintokirjaasi tai todistus kuvauksesta ja syysruuhkan välttämiseksi hoida asia kesän aikana. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI C Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu . Toimitus Keskussaifaalantie 2 40600 Jyväskylä puh 617 288 C Pä.ätoimittaja"Markku Kekäläinen , _ f r Ulkoasu Jorma Parviainen H Ilmoituspalvelu Kan Johansson, Mika Molander Siljonkuja 1 D 40600 Jyväskylä, puh 617 599 ' Toimistosihteeri ja taloudenhoitaja Paula Rouhiainen puh 252 211/2113 C Pankit KOP-Mattila Keski-Suomen Sp, SYP-Jyväskylä Kauppakatu 3. Nisulan Op. postisiirtotili TA 74517-4 Tilaushinnat koko vuosi 80 markkaa, puoli vuotta 40 markkaa C Ilmoitushinnat tekstissä 2.75, etusivulla 3.85. takasivulla 3.50. värilisä 0,63. määräpaikkalisä 0.65. f" Ilmestyy 20 kertaa vuodessa I Osoitteenmuutokset toimitukseen tai taloudenhoitajalle ISSN 0356-7362 Seuraava numero ilmestyy Lehteen tarkoitettu aineisto toi. mitukseen viimeistään 30.8." Jämsässä 1985 — Jämsän Lehti Oy
3 Rauha, ystävyys... JYY julkaisi hiljattain kirjasen nimeltä "Toimintakertomus vuodelta 1984". Teoksessa kerrotaan selkeällä asiaproosalla yo-kunnan viimevuotisista saavutuksista. Matkailukauden ollessa alullaan kinnittyi huomio ulkomaansuhteiden hoitoon. Ulkoasiainvaliokunnan toimintakertomuksen mukaan ystävyystoiminnan tilitase on suurin piirtein seuraava: Jaroslavliin ei mitään kontakteja (aiemmin on kanssakäyminen ollut pääasiassa virallisten delegaatioiden vaihtoa). Unkariin matkasi kymmenen työleiriläistä ja kolme stipendiaattia, Puolan työleirillä raatoi neljä jyväskyläläistä. Vilkas kulttuurivaihto Puolan kanssa on ollut lähinnä kulttuurivaliokunnan varassa. Siihen pikkuseikkaan, ettei kohdemaiden joukossa ole yhtään markkinatalousmaata, on jo vuosikaudet käynyt selityksestä hämärä viittaus SYL:n käytäntöön, jonka mukaan suhteita solmitaan vain kansallisiin opiskelijajärjestöihin. Vuosi sitten JYY kuitenkin solmi silloisen vs-pääsihteerin välityksellä epäviralliset suhteet ranskalaiseen UNEF:iin. Mitähän sinne mahtaa nykyään kuulua? Karu tosiasia lienee, että Puolan kulttuurivaihtoa lukuunottamatta ulkomaansuhteiden leviämisvaikutukset rajoittuvat muutamaan kymmeneen JYY:n jäseneen. Kun 60 000-70 000 markalla tulee vastineeksi lähinnä muistelmia (tai muistamattomuuksia) työleireiltä ja delegaatiomatkoilta, ei tarvitse ihmetellä, jos populistinen "pois pakkojäsenyys" -henki leviää entisestään. Vertailun vuoksi todettakoon, että kun tämän vuoden budjetissa on de facto olemattomiin Jaroslavlin suhteisiin myönnetty 6400 markalla. Ongelma ei ole siinä, että ystävyystoimintaan sijoitettaisiin liikaa varoja, suurempikin summa voisi olla perusteltu. Mielikuvitukseton ja olemassaolevia sopimuksia pyhinä kirjoituksina pitävä tapa hoitaa ulkomaansuhteita vain rajaa kosmopoliittisuuden iloista osalliseksi pääsevien joukon tarpeettoman pieneksi. Vuosikertomuksesta ei ilmene, onko mitätöntä leviämisvaikutusta nähty ongelmana. Ei myöskään kerrota onko vakavissaan yritetty solmia kontakteja uusiin kohdemaihin. Ehkäpä ensi kesän työleirin heikko menestys pakotta arvioimaan ulkomaansuhteiden perusteita uudelleen. Markku Kekäläinen P.S. Jylkkäri toivottaa lukijoilleen ja muillekin hyvää kesää! Kokeilumieltä kulttuurityöhön JYYille arvottiin uusi kulttuurisihteeri hallituksen kokouksessa 20. toukokuuta. Onni suosi tämänkin lehden palstoilta tuttua Heikki Saloa, joka Jutunteon lisäksi on esiintynyt trubaduurina, kirjoittanut lyriikkaa, toiminut ylioppilasteatterissa... Kulttuuritoiminnalta Salo toivoo riskeistä piittaamatonta kokeilumieltä. alhaalta lähtevien aktiviteettien tukemista, toiminnan viemistä Talolta •MMt-threfllf. Heikki Salo on opiskellut kuusi vuotta yhteiskuntapolitiikkaa ja taidekasvatusta. Gradua hän tekee kulttuuritoiminnasta työpaikoilla. Energiaa on liiennyt muuallekin: Hän on toiminut JYTrssa viisi vuotta, vetänyt teatterikursseja, tehnyt näyttämömusiikkia ja kirjoitellut lehtiin. Viimeinen kulttuurikeskuste lu koski "junttirockin" joidenkin mielestä ylikorostunutta asemaa JYY:n kulttuuritarjonnassa. Onko musiikkipolitiikkaa tulevaisuudessa tarkoitus profiloida uudelleen? "Rock-puoli on Hietakankaan jäljiltä niin hyvässä kunnossa, että nyt voidaan edetä uusille urille, rockia kuitenkin unohtamatta. Junttirock on moottori, joka vie muuta toimintaa eteenpäin. Yleisönsuosio osoittaa että homma kannattaa. mutta pääasia se ei voi koskaan olla." Salon mielestä olisi syytä lämmittää uudelleen ajatus bändimanagerin palkkaamisesta yritystoiminnalle. Tällöin kulttuuriohjaajan ja valiokunnan resursseja vapautuisi muihin projekteihin. Kulttuuritoiminnan budjetti on toinen seikka, johon Hessu kaipaisi pikaista korjausta. Valiokunnan budjetti on ollut samat parikymmentä tuhatta ties kuinka monta vuotta. Heikko talous näkyy myös musiikkipolitiikassa: ei ole varaa satsata kuin varmoihin nimiin. Mitä konkreettisia suunnitelmia sinulla on kulttuuritarjonnan monipuolistamiseksi? "Rock-lehti on hanke jota kannattaisi kokeilla, esimerkiksi Jylkkärin kylkiäisenä... tosin vaikea sanoa, syntyykö sellai nen pelkästään paikallisin eväin. Paikallisradio on erittäin kiinnostava. Myös asuntoaluetoimintaa kannattaa kokeilla." 'Tärkeää kuitenkin on. että mikä tahansa jäsenistön piiristä lähtevä idea saa tukea ja resursseja." Salolla on mielessä pari mittavampaakin hanketta. Kortepohjan steriiliä ilmettä voisi kohentaa monista suurkaupungeista tutuilla seinämaalauksilla. Projektin voisi kätevästi toteuttaa meneillään olevan peruskorjauksen yhtydessä. Rahoitus voi tosin aiheuttaa ongelmia, samoin julkisivulautakunta. Kabareetoiminta on vakiintunut osa esimerkiksi tamperelaista opiskelijaelämää, mutta Jyväskylässä se on jäänyt muutaman kokeilun asteelle. Hessun tarkoituksena on järjestää syksyllä ohjelmatoiminnan seminaari, jossa olisi nimekkäitä vetäjiä, ja johon kutsuttaisiin ainekertojen musiikkiyhdistysten yms. edustajia. Nämä voisivat seminaarin yhteydessä koota kabareeprojekteja. Keväinen Casablanca-kabaree oli lupaava näyttö tämänkertaisen toiminnan mahdollisuuksista. Millaisin yleisin periaattein lähdet vetämään kulttuuritoi mintaa? 'Tärkeintä on avoin ja kokeileva ote. Jos jokin idea tuntuu hyvältä, toteutusta kan nattaa yrittää, vaikka sitten puolen vuoden kuluttua saisi todeta. että hanke epäonnistui". MK Arto Hietakangas
Ei. Markku, ei tästä näytä mitään tulevan. Endot jötöttävät pöydällä paksuna kasana, minä selailen niitä enkä jaksa tosissani enää niitä lukea. Minä luin ne jo. aikaa sitten. paitsi Kuiskauksen äsken. Ne ällöttävät minua. Niissä on lii kaa "kristityn hajua konfutselaisen kotiin" (Natsume), jotta jaksaisin niitä erittelevästi selvitellä. Sitä paitsi muisti on kummallinen asia. "Samuraista" en edes muista juuri mitään. Kehityskertomuksen tietysti, retken Eurooppaan. pyrkyrin hikiset pyrkimykset. lihan kiellon; se oli jonkinlainen seikkailuromaani pojille. En muista siitä mitään. en tunnelmaa, en tekstin vetoa. en rakentamisen tapaa en mitään. Monta muuta viime aikoina luettua romaania muistan paljon paremmin. Coetzeen Barbaarit tulevat ja Sinionin Georgican parhaimmin. Jos tämä olisi juttu niistä kirjoista, se olisi jo tehty. ja vähän pinnistelemälläkin: rakenne, maailmankuva, tekstitä lous. yhteydet ja sen semmoinen. Etenkin Simonin mielipuolinen tankkaaminen, toisto ja loputtomat kirjeet; hyvä! Luulen että varsinainen ällötys syntyi Verrattomasta hölmöstä. Sen muistan kohtalaisen hyvin. Kristus-idiootti Gaston saapuu kaupunkiin ja katoaa alamaailmaan levittämään orjamoraaliaan tappajien, prostituoitujen ja muiden keskuuteen. Lopussa tapellaan ja Gaston hukkuu jonnekin rämeeseen tappajan kanssa taisteltuaan. Kertojakeskinkertaisuus jää hämmästelemään. Endon tapa tehdä masokismista sankaruutta on tässä romaanissa leveimmillään: kurjuus on kaunista, hölmöys hyvyyttä ja kuumat kyyneleet pyyhkivät synnit pois. Nietzsche raakkuisi tukehtumaisillaan: Ilmaa ilmaa ja hoippuroisi ikkunalle. Sillä sisätilojen kirjoja nämä ovat. Kuiskaus minua huvittaa jotenkin, minua hymyilyttää sitä lukiessa. Taas on jännitystä. sairaalassa rikolliset lääkärit pyrkivät hinnalla millä tahansa kokeilemaan itselleen taloudellisesti edullisia lääkkeitä viattomiin potilaisiin, joita yksi sitä paitsi on (melkein) yhden päähenkilön kouluaikojen rakastet tu. Lääkäriromaani siis, valtavan hyvin kirjoiettu ja muitakin ulottuvuuksia sisältävä, mutta yhtä kaikki lääkäriromaani; vain seksiä on vähemmän ja rakkaus kuivempaa kuin eurooppalaisissa kioski vastineissa. Mutta Kuiskauksen äärellä ollaan jo eräässä pysähdyspaikassa, mistä olisin kirjoittanut, jos olisin näistä kirjoittanut. Nimittäin tekstin sisäisessä ristiriidassa. Endo kehittelee hienolla tavalla Kuiskauksen takaumajaksoja, koulumuistoja, junamatkoja, tyttöjen (ja poikien) katselua. nuoruuden kutkutusta. Mutta kokonaistalous tuhoaa tai ainakin himmentää näiden jaksojen kauneuden. Niistä tulee samanlainen koriste kokonaisuudelle kuin Paavalin tekstit muulle Koodille Wittgensteinin mu-1 kaan) pramea kruunu jota el tarvittaisi. Vertaus tietysti ontuu sisällöllisesti, mutta ei rakenteellisena kuvana. Että alkuperäisestä ideasta keskustella Endon tekosyynä kulttuurien välisestä saumasta ei tule mitään. Siksi että Endo on niin kristillinen että välillä tuntuu kuin lukisi Mauriacia uutena ja muodistettuna versiona (vähän limsaa laimennuksena; miten hyvin Endon teksti sujuukaan. S u j u m i n e n . ) . Paljon paremmin tähän tehtävään sopisi Natsumen Kokoro, mainio itsariklassikko jo vuosisadan alkupuolelta. Tai Takeshiki Kaikon suusta hyppäävät sammakot. Rupean sotilaaksi ja vedän janan (Perkele mitä siellä rivissä pulistaan) ja sen yhteen päähän tulevat Dazai ja Mishima, samaan päähän (mutta jotenkin imaginaarisemmin, ei-eurooppalaisemmin, alkuperäisemmin?) Kawabata ja siten toiseen Endo. Mutta jana on huono vertaus ja käsky, sillä kun ei ole mitään tekemistä niin ei ole, keskenään. Ei edes sen vertaa kuin bussia odottavalla satunnaisjonolla; bussi ei tule eikä siihen nousta vaikka tulisikin. Sotilaan tapa ratkaista asiaa ei onnistu nytkään. Perkele, taakse poistu! Muutenkin vähän epäilyttää. että kannattaako yleensä tällaisista kirjoitella. Kevät on tulossa, ja minä matanen kaupungissa ("Minne sinä muka menisit" (Simon)). Monien kirjojen lukemisen hienoin puoli on siinä, että sen voi pitää. Vaieta kaikessa rauhassa, pitää suunsa kiinni, olla kavaltamatta kirjoittamalla hyvää kokemusta. Ainoa mitä haluaisin todella kertoa on lapsuudesta juttu, jossa pihapuut olivat täynnä kottaraisia, suuria mustia touhukkaita lintuja; juttu joka loppuu jo alkuunsa toteamukseen etten muista milloin ne eivät enää tulleet. Kesä on tulossa. On ihan oikein nirsoilla tekstien kanssa. Siinä lapsuuden jutussa puihin kasvoi lehti jutun edetessä ja kottaraiset menivät valolta lehvien piiloon tai pönttöön. Tai minne ne nyt katosivat. "Kun Ozulta tutkittiin mahdollinen sukupuolitauti ja peräpukamat, hänen oli riisuttava | lanneyaaus^nsa ja aseiuttava lattialle nelinkontin kuin koira. Hän arveli tulevansa määrätyksi B-luokkaan. Häntä ympäröivät nuoret miehet olivat hienossa kunnossa. Mutta kun hän seisoi hievahtamatta asennossa luokituksia luettaessa, tutkija kuulutti: "Ensiluokkainen!" "Onneksi olkoon!" Ozua seuranneet kunnantalon ukot onnittelivat häntä lämpimästi" (Kuiskaus. 194). Tässä se on. Endopa sen sanoi. Lukijan oma sotalähtö jää helposti huomaamatta eksotiikan viettelyksessä. Endoa voi ja pitääkin kai lukea sen takia myös narkomaanisesti. Kuin syödä sieniä ja olla pilvenveikko. Mitä luulet Markku, pitäisikö nyt nostaa taistolais-luterilainen etusormi pystyyn ja varoittaa eskapismista? Sillä sitä kai se on, japanilaisinnostelu, pikemminkin kuin zenin hyvin yksinkertaisten toimintojen kaipuuta? Vai meneekö tällainen luuleminen taas sotilasuran puolelle? Annettaisiinko asian vain — olla? Siksi: ei tästä näytä mitään tulevan. Endot jököttävät pöydällä paksuna kasana, minä selailen niitä enkä jaksa tosissani enää niitä lukea. Ne ällöttävät minua. Juodaan muutama lasi viiniä kun nähdään. Jukka » ».•.•.•.•.«
5 Onko aseistakieltäytymisellä Eduskunnan puolustusja perustuslakivaliokunnat ovat käsitelleet tämän kevään ajan esitystä uudeksi siviilipalvelulaiksi. Esitys, Lex Pihlajamäeksi ristitty, on muotoiltu puolustusministeriössä. Sen keskeisimmät vaikutukset siviilipalveluun ovat: 1. militarisointi siviilipalvelu kytketään kriisiajan valmisteluihin väestönsuojelun sekä paloja pelastustoiminnan kautta: 2. pidentäminen 12 kuukaudesta 16:een: 3. koventaminen palveluolosuhteita muutettaneen kasarmimaisemmiksi; sekä 4. asevelvollisten tutkijalautakunnan (ATL) lakkauttaminen. tulevaisuutta? Tämäntapaisia muutoksia on puuhailtu jo viime vuosikymmenen lopulta lähtien, mutta tosissaan tapahtumat ovat ruvenneet etenemään vasta puolustusministeri Veikko Pihlajamäen kaudella. Puolustusministeriön lakiesitys hyväksyttäneen eduskunnassa syksyn puolella, ja voimaan se astuu vuoden kuluttua hyväksymisestään. Jos eduskunta taipuukin lievittämään lain kovuutta, puolustusministeriöstä tuleva asetus kyllä korjaa sellaiset puutteet. Suomen siviilipalvelusmiesliitto on odottanut tätä lakiesitystä oikestaan koko 1980-luvun ajan. ja epävarma odottelu on aikaansaannut hämmennystä. Aloite on ollut kieltämättä vahvasti puolustusministeriöllä. Sunnuntaina 19.5. viitisentoista Siviilipalvelusmiesliiton edustajaa eri puolilta maata kokoontui Jyväskylään pohtimaan Lex Pihlajamäen mukanaan tuomia tulevaisuudennäkymiä. Tilaisuuden isännöijä oli Jyväskylän seudun siviilipalvelusseura. Siviilipalvelusmiesliiton tavoitteet... Siviilipalvelusmiesliitolla on ollut viime vuosina kaksi selvää tavoitetta: palvelun sisällön muuttaminen entistä selvemmin rauhanpalvelun luonteiseksi sekä asevelvollisten tutkijalautakunnan lakkauttaminen. Palvelun sisältöä arvioi kolmen rauhanjärjestön muodostama työryhmä jo v. 1980, ja tavoitteita konkretisoi virallisempi Langin työryhmä seuraavana vuonna. Siviilipalvelumiehille "luonnostaan lankeaviksi" katsottiin kehitysyhteistyö kolmannessa maailmassa, tehtävät esim. rau hanjärjestöissä ja työ koulujen rauhankasvatuksessa. Lisäksi kaavailtiin erityistä sivariopistoa — kuukauden parin pituista opintojaksoa palveluksen alus sa. Näitä suunnitelmia on hiottu yksityiskohtaisemmiksi viime vuosina, ja niiden puolesta ovat puhuneet mm. monet nuorisojärjestöt. Viimeksi nämä tavoitteet tulivat esille helmikuussa vihreiden rinnakkaislakiesityksessä eduskunnalle. Yksikään muutosehdotus ei ole kuiten kaan toteutunut. Päinvastoin — puolustusministeriön jyrä aikoo murskata viimeisetkin rippeet siviilipalvelun rauhanluonteesta ja kytkeä sen kokonaismaanpuolustukseen. Toinen tavoite. ATL:n lakkauttaminen, on toteutumassa. Tähän vaikutti onnistunut vetoomusja julkisuuskampanja nimenomaan Pertti Haaparannan tapauksessa. (Haaparannan vakaumushan ei kelvannut ATL:lle, ja mies meni ennemmin vankilaan kuin armeijaan. Kun Amnesty International oli puuttunut asiaan, A T L käsitteli Haaparannan vakaumuksen uudelleen ja presidentti armahti hänet.) Haaparannan tapaus kärjisti ATL:n imagon niin farssimaiseksi, että jopa sotilaspiiritkin olivat kypsiä pääsemään lautakunnasta eroon. Paradoksaalista on. että kun Siviilipalvelusmiesliitto on saavuttamassa yhden keskeisimmistä tavoitteistaan, seinät kaatuvat päälle muilta suunnilta. Lex Pihlajamäki osoittaa, että puolustusministeriössä on ovelia taktikoita. Samalla se antaa Siviilipalvelusmiesliitolle aihetta itsekritiikkiin: tähänastinen *oi minta ei ole sittenkään ollut kyllin kokonaisvaltaista. Lex Pihlajamäessä on kuitenkin heikkoutensa. Se pakottaa vakaumuksellisen aseistakieltäytyjän terästäytymään entistä sisukkaammaksi ja uhrautuvaisemmaksi (joskin se kyllä lannistaakin monia). Toisaalta laki säädetään viisivuotiseksi. Näillä näkymin se tulee eduskuntaan uudelleen v. 1990. Määräaikaisuus antaa Siviilipalvelusmiesliitolle hyvät raamit tulevan toiminnan suunnittelua varten. Vuodelle 1990 asetettuja tavoitteita ei ole muutettu suurestikaan. Tärkeintä on edelleen palvelun sisällön uuditaminen rauhanpalvelun luonteiseksi —ja vastaavasti militarisoinnin purkaminen. Palvelusajan piden nystä ei aiota niellä. A T L ei kuu lune aseistakieltäytyjän päänsärkyihin enää koskaan ensi vuoden jälkeen. Jos tavoitteet ovatkin suurin piirtein entiset, niin keinoja on mahdollista muuttaa radikaalistikin. ... ja keinot Tähän asti aseistakieltäytymisen valtavirta on Suomessa ollut siviilipalveluun. Uusi laki muuttaa tilannetta: Jehovan todistajat vapautetaan asevelvollisuudesta kokonaan, muutama kymmenen miestä menee vuosittain vankilaan, siviilipalvelu lienee edelleen suosituin, mutta myös aseettoman armeijapalvelun ja hullun paperien suosio voi kasvaa. Tämä hajaannus voi johtaa myös Siviilipalvelusmies liiton pirstoutumiseen: syntyy esimerkiksi jako kovan linjan totaalikieltäytyjiin ja kiltteihin siva reihin. Jakaantumisen vaara ei kuitenkaan ole ylitsekäymätön. Liiton on nyt istuttava usealla tuolilla. Kenties Siviilipalvelusmiesliitosta tulee lähivuosina Aseistakieltäytyjäliitto tai jotakin vastaavaa. Tuleva toiminta Lex Pihlajamäkeä vastaan tapahtuu "kolmena kärkenä", joita ovat totaalikieltäytyjät, uuteen siviilipalveluun menevät sekä reservistä kieltäytyvät. T o t a a l i k i e l t ä y t y j ä nimityksellä tarkoitetaan perinteisesti täydellistä asevelvollisuuden vastustajaa, joka menee ennemmin vankilaan kuin edes siviilipalveluun. Tässä tapauksessa nimityksellä ymmärretään myös niitä, jotka hyväksyvät siviilipalvelun sinänsä mutta eivät uutta kokonaismaanpuolustukseen kytkettyä palvelumuotoa. Totaalikieltäytymisestä on aikaisemmin langetettu 9 kuukauden ehdoton vankeustuomio. mutta uusi laki nostanee tuomion 12 kuukauteen. Totaalikieltäytyminen vaatii siis tavatonta uhrautumista — ja juuri tässä uhrautumisessa voi olla muutoksen voima. Siviilipalvelusmiesliitto on kerännyt pitkin kevättä viitisenkymmentä ns. juhlallista vakuutusta, jossa palveluun menossa olevat ilmoittavat menevänsä ennemmin vankilaan kuin uuteen siviilipalveluun. — Muutoin liitolla on se vaikeus vankilaan joutuneiden kanssa, ettei heistä saa virallista tietoa; liitto ei siis välttämättä tiedä mitään vankilassa istuvasta aseistakieltäytyjästä, ellei tämä älyä itse ottaa yhteyttä. S i v i i l i p a l v e l u u n meneminen on Lex Pihlajamäen voimaantulon jälkeen jo melkein itsensä myymistä. Sivarikin voi kuitenkin pitää yllä palvelun protestiluonnetta o s i t t a i s k i e l t ä y t y m i s e l l ä . Tällöin kieltäydytään esim. tietyistä työtehtävistä. R e s e r v i s t ä k i e l t ä y t y m i n e n kääntynee nopeaan määrälliseen kasvuun tänä kevänä perustetun SoRa-liikkeen (Sotareservistä rauhanrakenta jiksi) ansioista. SoRa pyrkii myös saamaan läpi lakia, jolla kieltäytyminen kävisi mahdolli seksi muulloinkin kuin kertausharjoituskutsun jälkeen. Nämä olisivat siis laajan aseistakieltäytymisliikkeen koi me kärkeä. Itse kieltäytyminen tulee aina olemaan spontaania eikä ylhäältä päin johdettua toimintaa: liiton tehtävä olisi lähinnä tilanteen seuraaminen, tie dottaminen. avustaminen ja pit kän aikavälin toiminnan hoita minen. Uuteen rauhanpalvelun luonteiseen siviilipalveluun pyrittäessä ei voi enää luottaa pelkkään mietintöjen ja vaatimusten esittämiseen. Sanoista on mahdollista siirtyä tekoihin eli uuden si viilipalveiun itserakentamiseen. Parhaiten tämä onnistuu siviili palvelusopiston kohdalla: se on luonnosteltu valmiiksi opetusohjelmia myöten, tarvitsee vain alkaa pyörittää esim. parin viikon kursseja kansanopistoissa. Siinä olisi jo uuden rauhanpalvelun siementä. Tämän vuosikymmenen lop pu ei tule olemaan missään nimessä helppoa aikaa aseistakieltäytyjille. Ohi on se aika, josta "kaikki miehet aseisiin?" -kirjasen toimittajat kirjoittavat näin: "... siviilipalvelu on ollut idyllinen vaihtoehto: siihen turvautumalla on tiettyyn rajaan saakka voinut välttää sitoutumisen valtarakenteeseen, siihen käpertymällä on päästy Onnelaan, josta on kaukana kavala maailma. Samalla siviilipalvelun valitseminen ei ole asettanut punnittavaksi niinkään poliittisia ja periaatteellisia ongelmia kuin henkilökohtaisia, porvarilliseen menestymiseen liittyviä ongelmia." Juha Tuomikoski
Aito, eksoottinen, unelma Matkailulla on monenlaisia motiiveja. Onko matkailu vain matkailuteollisuuden luomien normien noudattamista vai onko vaihtoehtoja olemassa. Mitä voisi olla kapinallinen matkailu tänään? Koskematon luonto, turmeltumattomat ihmiset, suurkaupungin yöelämä: missä piilee vapaus ja aitous? Turismin vangit Vaikka nykyaikaisen turismin henkiset juuret ovatkin romanttisessa ideassa paosta porvarillisen yhteiskunnan keskinkertaisuudesta ja tukahduttavista arjen säännöistä, ovat sen vakiintuneet muodot joutuneet ankaran kritiikin kohteiksi. Hans Magnus Enzensberger kuvaa turismia tyypillisenä massateollisuuden muotona. Sille ovat ominaisia. kuten muullekin teollisuudelle, normitus, kokoamisvaihe ja sarjavalmistus. Normitus alkoi, kun ensimmäinen matkaopas kirjoitettiin. John Murray julkaisi 1836 'Red Bookin'. jossa lueteltiin Hollannin. Belgian ja Reininmaan nähtävyydet. Matkaoppaissa reitit, matkakohteet ja nähtävyydet on valmiiksi määritelty ja pisteytetty. "Nähtävyys ei vain ole katsomisen arvoinen," kirjoittaa Enzensberger "se suorastaan vaatii katsomista ja vaatii käskevään i sävyyn. Täyttämällä tämän velvollisuuden turisti sovittaa velkansa johon hän salaa vieläkin uskoo syyllistyneensä koska on paennut yhteiskuntaa. Kun hän tottelee, hän tunnustaa ettei hän sittenkään kestä vapautta jota on kuvitellut tavoittelevansa." Kokoamisvaiheessa matka kootaan valmiiksi, tietyt vakio-osat käsittäviksi paketeiksi, jossa ruokailut, 'vapaahetket' ja kiertoajelut vuorottelevat tarkan aikataulun mukaan. Mutta matkailuteollisuuden on pystyttävä vielä pitämään puolensa kiristyvässä kilpailussa, on pystyttävä valmistamaan matkoja sarjatuotantona — keksittiin seuramatkat. "Turismin tarkoitus oli ollut vapauttaa kannattajansa sosiaalisesta ympäristöstään, nyt se otti samaisen ympäristön matkalle mukaan. Vieressä istuvien kasvoista saivat osanottajat tästä lähtien lukea sen mitä heidän piti unohtaa. Tästä lähtien turismi heijasti juuri sitä yhteiskuntaa jota se hylki." Kriitikkojen mukaan turisti ei siis näe matkallaan mitään aitoa tai todellista vaan keinotekoisen, kaupallisesti tuotetun ja vääristellyn kuvan maasta jossa on käymässä. Vastareaktiot ovat ymmärrettäviä. Byronista nykypäivään Aidon, alkuperäisen, luonnollisen ja todellisen etsintä on aina kuulunut nykyaikaisen matkailun kuvaan. Ensimmäisenä modernina turistina onkin pidetty lordi Byronia, kapinallista romantikkoa, jonka tuotanto ja oma elämä ilmentävät pakoa autoritaarisesta porvarillisesta yhteiskunnasta. Tänäkin päivänä voi Kreikan maaseudulla kuulla käytettävän turistista ilmaisua lordoi. Romantikoille matka oli kapinaa, mahdollisuus löytää todellinen oma minuus paikassa, jossa sivilisaation vääristymät eivät olleet sitä estämässä. {Tätä romanttista kuvaa edelsi klassinen 'grand tour', jossa matka nähtiin sivistymisen ja hyödyllisen tiedonhankinnan näkökulmasta.) Romanttiset ja kapinalliset ideat eivät ole lakanneet kummittelemasta matkailussa, vaikka matkailuteollisuus onkin kerta kerran jälkeen tehnyt tyhjiksi vapautu misyritykset. Niinpä tänäkin päivänä voimme kuulla amerikkalaisen sarjafilmin sakarin, Rcggien. laulavan haikeasti eksoottisista paikoista, joissa hänen oma minänsä pääsisi esiin, vastapainona puristavalle arjelle jäätelöfirman mainosmiehenä. Voimme epäillä, onko vapautuminen tässä mielessä lainkaan mahdollista. Missä kulkee vapautumisen raja? Aito, aidompi... Matkailun kielessä yhdistyvät sanat aito. todellinen. alkuperäinen, luonnollinen sellaisiin kuten eksoottinen, mielikuvituksellinen, maalauksellinen, ylellinen, unelma. Kieli tuo mieleen onnen ihanat kultamaat, utopiat. Kyse ei kuitenkaan ole niinkään utopioista, kuin niiden todellisista, olemassaolevista korvikkeista. Utopia, kuvitteellinen ja ihanteellinen paikka, sekä sen vastakohta dystopia, myös kuvitteellinen mutta painajaismainen paikka, sijaitsevat meidän maailmamme ulkopuolella, tavoittamattomissa. Niiden vastineina voimme puhua hypertopidista ja hypotopioista, jotka ovat osa meidän maailmaamme. Niitä voidaan arivioda utopia/dystopia-akselilla siten, että hypertopiat lähenevät utopioita ja hypotopiat dystopioita. Louis Marin nimittää hypertopiaa myöskin degeneroituneeksi utopiaksi. Olennaista romantikkojen degeneroituneelle utopialle on sen ajallinen tai paikallinen kaukaisuus arjen maailmasta. Minän kapina ilmaisi itsensä parhaiten yksinäisyydessä, historiallisten raunioiden hiljaisessa häJorma Parviainen Berliini mitä vielä märässä, vuoristojen puhtaassa ilmassa, kaukaisen saaren väreilevässä auringonpaisteessa villien luonnonlasten turmeltumattomassa ja välittömässä ilmapiirissä. Interrailin ja liftauksen aikakaudella romantiikka on edelleen olemassa, vaikka kohteet joita tänään romantisoimme ovat vaihtuneet aurinkorantojen eksotiikasta ja vuoristokiipeilyn sankarillisesta idealismista suurkaupungin. sen arjen ja alakulttuurien (maailmojen) ihmisIabyrintteihin. Roland Barthes analysoi Mythologies-teoksessaan ranskalaista 'Guide Bley' -matkaopasta sen taantumuksellisesta ideologiasta, joka ilmenee keskittymisenä historiallisiin monumentteihin (kristillisiin sellaisiin) unohtaen tavallisen kansan elämän ja kontekstin, jossa monumentit ovat syntyneet. Jos haluat löytää todellisen Espanjan, etsi tiesi kaupunkien kujille ja kahviloihin. maaseudun viljelysmaille, kyläkapakkaan, täältä löydät todellisen kansan ja aidon Espanjan. ...aidon Umberto Eco etsii todellista Amerikkaa kulkemalla väärennösten viidakon läpi. Hyperrealismilla Eco tarkoittaa maailmaa, joka on väärennös mutta saattaa näyttää jopa aidommalta kuin alkuperäinen. Tässä todellinen Yeal thing', Hän kuvailee käyntiä taidemuseossa Santa Cruzissa. jossa säilytetään seitsemää eri tekniikoin valmistettua Leonardon Pyhää ehtoollista': "Sitten tulette ulos Tyynenmeren aurinkorannalle, luonto häikäisee teidät, Coca-Cola kutsuu teitä, moottoritie viisine kaistoineen odottaa teitä, autoradiossa Olivia Newton Johns laulaa 'Please mister, please' — mutta teitä on hipaissut taiteellisen suuruuden väristys, olette kokenut elämänne järisyttävimmän henkisen elämyksen, olette nähnyt taideteoksen joka on enemmän taideteos kuin mikään muu taideteos maailmassa. Sitä säilytetään kaukana. Milanossa joka on samanlainen paikka kuin Firenze, kokonaan renessanssia, ettekä te ehkä koskaan mene sinne, mutta ääni kertoi teille että alkuperäinen on nykyään jo kokonaan pilalla, melkein näkymättömissä ja kykenemätön tarjoamaan teille samanlaista elämystä kuin kolmiulotteinen vahakappale. joka on todellisempi ja jossa on enemmän." "Degeneroitu utopia on myytin tai kollektiivisen fantasian muodossa toteutunut ideologisen diskurssin fragmentti." sanoo Louis Marin esseessään Disneylandista. Todellinen, aito ja alkuperäinen edustavat kollektiivisen fantasian erästä tyyppiä, joka on melkoisen yleinen meidän päiviemme kapinallisten matkailijoiden keskuudessa. Nykypäivän romantikko ei etsi välttämättä todellista minäänsä, vaan pikemminkin hän pyrkii sulautumaan siihen ympäristöön jota hän pitää aitona. Syömme samaa 'aitoa' ruokaa, juomme samoja juomia, käymme samoissa paikoissa kuin alkuperäiset asukkaat. Pois hotellien valheellisesta ja turmeltuneesta ylellisyydestä, pakoon turistibussin tukahduttavasta ilmasta. Imitoimme isäntiämme, puhumme, vaikka hieman takellellen, samaa kieltä kuin hekin. Mitä vähemmän erotumme alkuperäisistä, sitä aidompi on kokemus. Mutta mitä tapahtuu? Isäntä alkaa imitoida meitä, tai ainakin niitä toiveita joita hän luulee meillä olevan. Syntyy yhä aidompia katukahviloita, yhä aidompia jäljennöksiä. Näin syntyy hyperreaalinen. josta Eco puhuu. Me olemme isäntiemme parasiitteja, huomaamattomia pikku olentoja, mutta äkkiä myös isäntä muuttuu parasiitiksi, vaikka hän pyrkii sen peittämään aitoudellaan. Kollektiivinen fantasia ei koske ainoastaan meitä vaan myös isäntiämme. Tässä juuri on kaiken aidon ja koskemattoman etsimisen ikuinen paradoksi: koskematon ei ole enää koskematonta, kun olemme sen kerran löytäneet. On vain paikkojen moninaisuus, ehkä jotkin koskemattomampia, turmeltumattomampia kuin toiset. Jos olemme romantikkoja, tyytykäämme siihen ja käykäämme niissä. Jari Nieminen Länsi-Berliini on varmaankin valkein matkailumaan, jota kukaan voisi mainostaan "ole kuin kotonasi" -fraasilla. Tämä kaupunginpuollkas on asuinpaikka, pakopaikka, piilopaikka tai hautausmaa. 2,2 miljoonan asukkaan maaläntti, joka elää LänsiSaksa -merkkisessä hengitysja sydänkoneesta. Länsi-Berliinin olemassaolo on konkreettinen esi merkki suurvaltapolitiikan riemuvoitosta kapitalismin taiouslaeista. Rahamäärää, joka vuosittain ladataan tänne, ryhtyy jakamaan monenkokoiset suureet; rikkaat länsi-saksalaiset keinottelijat, laittomasti maahan tulleet piruparat, jotka mykkinä kulkevat pitkin ravinto loita peläten kaikkea liikkuvaa, myymässä kukkia. S a t a m i s t a vastaan löytyy kovat otteet, uutta ja kallista on rakennuttajien ja pankkien saatava, vanhaa puretaan, uutta pystyyn, niin saadaan uudet hinnat ja mahdollisesti vielä asukkaat, nekin uudet. Kaupunkia hallitsevat kristillisdemokraatit, jotka tekevät lakeja erityistapauksia varten, yksi gramma hasaa hallussasi on ihan rikos, mutta tämän laajamittai nen valvominen ja rakentaminen lamauttaisi kaupungin muutenkin kuin vain sitomalla poliisivoimat. Kyseessä taitaa olla aivan erityislainsäädännön tapainen kikka saada jotkut ryhmät kätevästi kontrollin alle ja tarvittaessa jututettaviksi ihan kamarille asti. Talonvaltaajaveteraanit roudattin tiukimpaan vankilaan, missä terroristit ja muut huuliveikot majailee. vierailijoille kätevä pääsy mustalle listalle. Varmuuden maksimointia. Kaiken lisäksi on koko perkeleen kaupunki molemmilta puolen muuria, on iankaikkisen itälänsi -ottelun elävä pistetaulu. jossa parhaat suoritukset puolelta ja toiselta pannaan muistamaan ja vielä juhli maan. Tutkitaampa paikkoja. IranrJenburger Tor Tällä paikalla kontrastit alkavat saavuttaa jo surku hupaisia piirteitä. Tämän entisen Berliinin keskuspaik ka on niukasti Itä-Berliiniä, muuri on vain metrin korkui nen, jotta siitä kaikki varmaan yli näkevät. Hevosvaljakko on käännetty karauttamaan itään päin muistomerkkipylväikön päällä. Lieko ollut elikoilla loikkaus haaveita. ^m Paikalla olevaa punalippua varten on hankittu valonheitinkin ja näkeehän sen valossa vähän muuallekin. Ja vielä katunimitaistoa: länteen lähteen Kesäkuun 17. päivän katu, joka nimettiin idän normikorotuskapinoiden mukaan. Länsi-Berliinissä katu ja eritoten päivä muistetaan. Itäänpäin lähtee 'Jnter den Linden, jonka kaikki muistavat siksi sen nfcvä ei ole muutettu. Tilanne 1—1, tyylipisteet niukasti apuolella. Tämänkaltaisella paikalla tiäyvät tietysti kauhistelemassa vähän jokainen ensikertainen. Turistibussit pysähtyvät keskimäärin minuutm ja siinä kamera rätisee ja kopioita varataan. Nopeiirmat ehtivät ovelle vetämän pari henkosta ilmapiiriä Länteenpäin katsellessa näkeekin enimmäkseen turisnbusseja. Kesäkuun 17. päivän katu loppuosastaan or. umpikuja, kyljessä vielä neuvostosorilaitten muistomf-rkki. Vain turistibussit pääsevät tähän osaan katua, ainutlaatuinen suurvaltapolitiikan viiden minuutin sightseeing. Lisää länteenpäin niin löyiyy jo kokolailla rankempaa kamaa, ainakin metrin Korkea pysti, jossa taas kunnioitetaan jonkin diktatuurin uhreja, Schöneberg ja SKreuzberg ovat puhtaasti informatiivisessa mielessä aifnoastaan tienviitoissa. Coliage, I " VVinterfeldtstrasse 40 Tämä kahvila-ravintola vuorokauden ajasta riippuen näyttää täysin erilaisen olemuksen, sattuupa rakennus sijaitsemaan entisen vallatun talon paikalla, kierto käy. Yöllä ravintola kerää suurimman osan Länsi-Berliinin kummajaisista, selvästi tunnistettavia pienryhmiä klo 3 alkavissa riennoissa ovat kaikennäköiset sek suaalipohjaiset muunnelmat, mutta perusmallejakin löytyy, monenlaiset huumeveikot (jotka usein sekottu vat edellisiin), hilpeät huorat ja high class omissa pölyissään ja sitten epämääräinen liuta vähän vaikka mitä. jopa turisteja. ^W Alunalkaen ensimmäisellä kerralla paikalle vään täytyessäni kokemus oli sjfngen hämmentävä, tilanne selkiytyi nopsasti ja siitä sitten. Kyseessä on paikka. jossa on vaikea keksiä mitään erikoista, mutta se johtuu siitä, että mikään ei ole siellä erikoista. Jos Asfalttisoturi ilmestyisi paikalle, niin erikoisin piirre hänessä olisi ontuminen. Sikäli rentouttava paikka, mutta ei tosiaankaan mikään suomalaistyyliin "iloisten ihmisten kohtauspaikka". Metroasema lähistöllä on Nollendorfplatz, missä myös sijaitsee kaupungin ykköskonserttisali. täältä on hyvä aloittaa yöpyörähtely. värikkäillä valoilla ja ovisummerilla varustettuihin kapakoihin ei tosiaankaan kannata mennä, jos ei ole välttämätöntä tarvetta. Kesällä on myös pimeää. Berliinissä. Eino Urmala
Lääninmatkailijan talvea Joskus aamuyöstä Hovvrah-express alkaa vaappua ja ryskyttää vaunuja edestakaisin sivusuunnassa herättäen minut unimaailman kauhuista vähitellen siihen todelliseen vaaraan, että juna lopulta hyppäisi vuosikymmenten kuluttamilta kiskoilta heittäen minut ja silkkimiläiset matkatuttavani loputtoman ruskeaksi kärventyneen harvaan kasvavien puiden satunnaisesti jakamaan ruohikon laidalle tai jonkun matkustajille ikuisesti nimettömäksi jäävän, sähkökatkoksen aikaansaa man täydellisen mustan pimeyden suojassa nukkuvan kylän paskan täyttämään katuojaan tai jonkun kolmen kuukauden kuivuuden näivettämän pyhän joen paljastuneille hietikoille. Juna ravistaa kuitenkin sisältönsä vähitellen täysin hereille ja kurottauduttuani ylhäällä katon rajassa pölyn keskellä pöyrivien tuulettimien lomassa tasolla olevalta makuulaverilta avaamaan kaksinkertaisia ikkunaluukkuja huomaakin äkkiä, että lähdettyäni edellisenä aamuna Pondicherryn laitaosan kalastajakylän lomaan sijoitetusta Youth-Hostellista muutaman rupinan voimalla poikimia pyörittävän rikshawallahin kolmipyöräisen penkillä ranskalaisten muistoksi jättämien punalakkisten liikennepoliisien ohjaileman aamuliikenteen keskellä soikiomaisen kaupungin vastakkaiselle laidalle ja pikkupojan sinnikkyyden uuvuttamana Britanniakeksejä purren loputtomien samankaltaisten kylien läpi vaarallisella nopeudella ajavan bussin istuimella kohti Tamil Nadun pääkaupungin, Madrasin rautatieasemaa ja vältettyän. aseman luona kiertämällä viemärien kuvottavat paskanhajut ja noustuani siellä iltapäivällä muutaman sadan intialaisen, parin eurooppalaisen ja japanilaisen matkustajan kera kohti pohjoista kulkevaan pikajunaan, olenkin päivätajun aistimuk silta kätkeytyneenä saavuttanut minusta riippumattomasti etenevässä ajassa sen hetken, joka pohjoisen hitaasti nousevaan aurinkoon tottuneelle tuntuu etelämaissa peruuttamattoman lyhyeltä: aurinko oli jo horisontin takaa kehinyt maisemalle varjoa luomattoman pehmeän kaiken anteeksiantavan hohteen, joka aika meille on annettu sopeutua päivän kirkkauden mustien varjojen armottomaan paljauteen. Kuivien ruohikoiden sijasta juna kulkeekin sen vihreyden keskellä, jonka Gangesin suisto tuo eteläbengalilaisille pelloille ja viljelijät ovat jo nousseet valkoisissa pukimissaan nostamaan poljettavilla vesikouruillaan pyhän virran vettä kastelukanavien osittamille viljelyksille. Kauempaa veden ja vihreyden takaa tulee esille betonin, teräksen ja lasin vallitsema, maisemalle vieras elementti, valtava tehdas, jonka pitkien piippujen savu tuntuu viittaavan edessämme olevaan Bengalin pääkaupunkiin. Intian suurimpaan, 13-miljoonaiseen metropoliin. joka syntyi englantilaisen kauppamahdin aikana Gangesin suiston soille, ja joka sai nimekseen Calcutta Hovvrahin rautatieasema tuntuu jotenkin muuttuneen siitä neljän vuoden takaisesta ajasta, jolloin se tuotti minulle lähtemättömän kokemuksen tavasta nähdä maailmaa lndia Rail tavoin. Hetken kuluttua minulle kuitenkin selviää, että muutos ei johdu niistä sadoista, kenties tuhansista intialaisista, jotka näyttävät asettuneen asumaan odotushallin lattioille säkkiensä. huopiensa. laukkujensa. kerosiinikeittimiensä ja monien minulle tuntemattomiksi jäävien rätteihin käärittyjen esineiden keskelle. Tämä kaikki on minulle tuttua. Muu toksen on täytynyt tapahtua omassa kokemistavassani: neljä vuotta sitten valtavan odotushallin katossa pyörivien tuulettimien alle tuntui kokoontuneen koko Intian 700-miiljoonainen kansa odottamaan uuden Mahatman tuloa pelastamaan heitä maailmankaikkeuden •alkukaaoksesta. Nyt kuitenkin pystyy näkemään tässä kaikessa jo jonkinlaista järjestystä samankaltaisten joskin jonkinverran pienempien alkunäytösten jälkeen New Delhissä, Bombayssa ja Madrasissa. Aseman ulkopuolella kimppuuni hyökkää taksija rikshavvallahin joukko: jokainen turbaanipäinen sikhitaksikuski ja beteliä pureva bengalilainen rikshanvetäjä on selvillä siitä, mihin "european dirty hippy" majoit tuu:Sudder-street: twenty rupees. please, ten rupees, please, five rupees, please! parin kuukauden kokemuksella selviän kuitenkin mustien Ambassador-taksien ja jalan vedettävien rikshakärryjen välistä suhteellisen nopeasti raitiovaunupysäkille, josta puoli tuntia odoteltuani löydän oikeannumeroisen vaunun, joka kummallisesti lonksuttaen ja ontuen kääntyy Howrahin sillalle. Hooghly-joki, jossa osa Gangesin vesistä leveässä uomassa hitaasti virtaa kohti Bengalinlahtea. jakaa Calcuttan metropolin kahteen osaan: läntiseen Howarahiin ja itäiseen, varsinaiseen Calcuttaan. Joen yli on rakennettu vain yksi ainoa teräsristikkosilta. joka ikäänkuin koneiden jumalan. Bisvakarmanin. jättikäden virran ylle ripustamana yrittää mahtavasti kolisten ja täristen sietää sen päällä kulkevaa kaksikerroksisten äärimmilleen ahdettujen rahtilaivojen tavoin vaappu vien bussien, Tataja Ashok-Leyland kuorma-autojen, mustien taksien, jalanvedettävien rikshojen, polkuja moottoripyörien ja kaikkea kuviteltavissa olevaa päänsä päällä kantavien jalankulkijoiden miloona-armeijaa. Nehru-streetillä. Indian Museumin kulmalla hyp pään liikkuvasta vaunusta ulos rinkkoineni ja kävelen Sudder-streetille. Pelastusarmeijan paikka on kuitenkin täynnä ja odoteltuani hetken jonkun poislähtöä päätän kävellä parin kilometrin päähän yliopiston liepeille asettuakseni asumaan Maha-Bodhi-Societyn vierastaloon. College-Streetillä tunnelma on entisensä; vältän kuitenkin kiusauksen juttua tutkimaan kenties maailman suurimpien käytettyjen kirjojen markkinoiden antia ja selviydyn myös ohi Calcuttan tunnetuimman Indian Coffee-Housen. jonka ikkunattomissa uumenissa Bengalin radikaaliopiskelijat suunnittelevat vallankumousta. Ma ha-Bodhi-Societyn talolle. Nimeni löytyy helposti elinikäisten jäsenten luettelosta ja minut vastaanottanut sinhaleesimunkki kehoittaa noutamaan pelastusarmeijalle jääneen reppuni ja asettumaan taloksi. Kävellessäni takaisin kohti Sudder-Streetiä poik kean kahville ja istuessani keskellä opiskelijoiden ryhmää. jotka yrittävät saada selville, kuka olen. mistä tulen ja minne olen menossa. Calcutta saa minusta äkkiä otteen. Tulen takaisin Sudder-Stretille ja päätän viettää ensimmäisen yön jossakin tienoon hotelleista. Kaikki ovat kuitenkin täynnä ja lppulta saan kahden rupian yösijan erään hotellin katolla; muodostamme tapaamieni norjalaisten ja ruotsalaisten kanssa skandinaavisen kolmikon ja härnmästelemme japanilaisten kulkijoiden paljoutta. Vasta jossakin Kashmirin vuorilla pari viikkoa myöhemmin Calcutta alkaa hellittää. Yhtenäinen tapahtumien virta, joka sai mielessäni aikaan kokemuksen kaupungista kokonaisena elävänä persoonallisuutena hajoaa vähitellen erillisten sati umit nfragmenteikS! Muistan keskustelleeni calcuttalaisen runoilijan, Durjati Chandan kanssa kukkien ja kuoleman symboliikasta. kerroin hänelle jo neandherthalilaisten haudanneen kuolleita kukkien alle. Durjatin kotona yritin vielä uudelleen vakuuttaa hänet pohjoisja eteläintialaisten kielien kuulumisesta eri kielirymiin epäonnistuttuani tässä kaupungilla. Jotenkin puhe ajautui muiden kirjallisuuteen ja amerikkalaisten Kerouacin ja Burroughisin kautta japanilaisiin kirjailijoihin. Kun Dasain nimi oli mainittu, Durjati otti esille viidentoista vuoden takaisia runojaan. Väkivaltaa ja veitsiä pimeässä yössä virtaavan Hooghlyn rannoilla. Seuraavana päivänä huomasin Statesmanissa uutisen Howrahin sillalla tapahtuneesta onnettomuudesta: bussi oli kolhaissut jalankulkijan kouliaaksi. väkijoukko pysäytti seuraavan bussin sytyttäen sen tuleen. Valtava mellakka pysäytti koko sillan liikenteen tuntikausiksi. Maha-Bodhi-Societylla oli vieraillut Dalai Lama. huomasin tapahtuneen katseltuani luentosalin ilmoitustaulua. Ajoin rakenteilla olevan Calcuttan metron ensimmäistä rataa kohden Kalin temppeliä. Kummastelin omituisen kapeita ja jyrkkiä käytäviä alas metrotunneleihin, mutta ajomatkan päätteeksi en ollutkaan enää kiinnostunut löytämään kaupungin jumalattaren. Shivan puolison, Durgan, pelottavimman muodon, pääkalloista tehtyä kaulanauhaa kantavan Kalin palvontapaikkaa. Kaupungin kaduilla Park-streetin ja Nehru-streetin kulmaus oli yhtä ylpeiden lasi-teräsja betonipalatsien vartioima kuin ennenkin, ympäröivillä kujilla särkyneiden vesijohtojen äärillä asustivat kerjäläisperheet. Viikon kuluttua muistan noutaneeni pääpostiasemalta Jyväskylästä tulleen kirjeen, lahjoitin 37 asten kuumuudessa hyödyttömiltä tuntuneen puseroni puistossa tapaamalleni nuorelle bengalilaismiehelle. Jo Pondicherryssa särkyneen kameran otin mukaani yritettyäni korjauttaa sitä jossain Nehru-Streetin valokuvausliikkeistä. H.W. ^
Nuorisomatkoja hinnalla millä hyvänsä Nuorison vuosi on jo puolivälissä, eikä mitään ole vielä tapahtunut. Kukaan ei näytä tietävän mitä tällä kallisarvoisella teemavuodella tehtäisiin. Olisi hyvä sitä kuitenkin jollain tavoin hyödyntää; pelottaa, että ensi vuonna ovat asiat vieläkin huonommin. siis nyt jos koskaan. Resursseja voisi käyttää nuorisomatkailun ja kansainvälisen kanssakäymisen edistämiseen -nämä kun ovat nuorisotyössä jääneet lapsipuolen asemaan. Matkustaminen on edelleenkin harvojen etuoikeus. Koska reissaaminen on kallista, se suosii once in a liletime' -trippejä tyyliin '10 Euroopan pääkaupunkia 12 päivässä'. Nykyinen nuorisomatkailu on hyvin pitkälle sama kuin kielikurssit. Englannin sikailukurssit ovat jo insti tuutio. ja muut ovat matkalla samanlaiseen maineeseen hyvää vauhtia. Kielikurssit asettavat oman aktiivisuuden kuitenkin turhan kovalle koetukselle, välttämättä ei opi yhtään mitään. Niistä jää käteen muutenkin tuskin mitään, ei edes tarpeeksi uteliaisuutta, että matkan perimmäinen tarkoitus tulisi täytetyksi. Toisekseen nuorisomatkailu on hyvin pitkälle ryh mämatkustamista. joka ei suinkaan ole yhtä suositeltavaa kuin yksin koheltaminen. Ryhmässä on tyhmyydellä erinäisten muiden huonojen ominaisuuksien mukana taipumus tiivistyä. Ainakin yhteismajoitusta tulisi kaikin tavoin välttää. Ehdoton saavutus sen sijaan on interrail -korni. Mitään siihen verrattavaa ei sen koommin ole saatu aikaiseksi, ei edes kahden viikon ir-korttia hyvästä yrityksestä huolimatta. Ikärajaa pitäisi tosin taas nostaa. tai itse asiassa sen voisi poistaa kokonaan: eihän nuo ruus ole vuosista kiinni, vaan mielialasta... Ikävä vain. että avartava matkailu kovin usein jää pelkäksi interrai Jäämiseksi: tuli hännän alla Amsterdamin. Glasgovvn. Pariisin. Rooman. Ateenan ja Wienin kautta takaisin Suomeen, kaikki tämä kuukauden sisällä, kerran elämässä. Kyse ei kuitenkaan saisi olla pelkästä matkailusta. vaan ensisijaisesti oleskelusta ulkomailla. Siinä vasta on povveria. Vähintään kolmen kuukauden yhtäjaksoinen oleskelu vieraassa maassa tulisi saattaa pakolliseksi osaksi lukiota. Cumua paremman yleisarvosanan saaminen ylioppilastodistukseen edellyttäisi tuon oleskelun suorittamista yli 10 vuoden iässä sekä ilman omia (biologisia tai kasvatus ) vanhempia. Akateemisen oppiarvon hankkimiseen tulisi niin ikään sisällyttää vähintään vuoden mittainen oleskelu ulkomailla opiske luaikana — joko opiskellen tai työtä tehden. On jo olemassa lukuisia järjestöjä, jotka välittävät vaihto oppilaita tai jakavat stipendejä, mutta niiden apuun tulisi turvautua mahdollisimman vähän. Useimmat toimivat kylmällä riistopohjalla ja ovat pahoin byrokratisoituneita. Kansainvälisessä työleirijärjestössä on potentiaalia, kansainvälinen harjoittelu taas on suppeudessaan surkea systeemi. Sähräävien urpoleppästen sijaan tarvitaankin kansainvälisen kanssakäymisen edistämiseksi ihmisten omaa aktiivisuutta. Niin kutsu tuilta päättäjiltä ei muutenkaan kannata odottaa mi tään: tyhjä on ennenkin saatu pyytämättäkin. Sillä aikaa kun eduskunta vetkuttelee VR:n opiskelija-alennuksen laajentamisen kanssa, voi jokainen itseään kun nioittava reissunainen ja -mies siirtyä liftaukseen pääasiallisena (ainakin kotimaan ) matkustusmuotona. Mutta jokainen voi ensi töikseen hankkia kirjekaverin. ystävän luona on huomattavasti mukavampi leväh tää inter-railin rasituksista kuin halvassa hotellissa. Koululaisja opiskelijaryhmät, koululuokat, nuorisoyhdistykset ja -järjestöt voivat hankkia ystävyysryhmiä muista maista ja käyttää resurssejaan vierailujen järjes tämiseen. Ystävyyskuntatoiminta on joissakin tapauk sissa ilahduttavan virkeää ja kelpaa esimerkiksi hedelmällisestä kanssakäymisestä valtakuntien rajojen yli. Hyviä esimerkkejä on muitakin, niistä ei vain ole otettu oppia, ehkä tiedottamisessa on parantamisen varaa. Jyväskylässäkin JYY voisi ryhdistäytyä: jarrusuh teet Jaroslavliin eivät jämähtäneisyyttään. kaavoihin kangistuneine delegaatioidenvaihtoineen riviopiskelijaa lämmitä — päin vastoin, delegaatioille uhratut raha summat voisi käyttää hyödyllisemminkin. Parepi olisi luoda suhteita opiskelijoiden välille, eikä pelkkien järjestöjen välille. JYYn —tai minkä tahansa järjestön —rooli on pikemminkin välittäjä, eikä toimija. Kansainvälisten suhteiden luominen edistäisi kunnon matkailua ja antaisi sille todellista sisältöä. Kielikurssitkin kävisivät tarpeettomiksi, sillä kielitaito kyllä karttuisi ihmisten välisessä kanssakäymisessä ihan itsestään. Matka Jäämerelle 20-24.8.84. 20.8.84. Yhdessä pitkästä aikaa. Tapasimme ravintolassa kuukauden eron jälkeen. Minä hullu itkin. S. oli pirteä ja ahavoitunut, mutta jollakin tavalla masentunut. Kerroin ideani: autoretki Jäämerelle. 'Tahdon seistä kylmän meren rannalla ja antaa tuulen puhaltaa", sanoin. T ä y tyy muista otta villapuserot mukaan", sanoi S. 21.8.84 klo 16. Lainasin auton ja teltan ja retkikeittimen. Kaasua pitäisi ostaa matkan varrelta. Nyt olen ajanut 5 tuntia. kohta ollaan Kajaanissa. Yövymme siellä sukulaisissa. Miksi S. on niin äreä. vaikka tiedän että se pitää mat kustamisesta? 22.8.84 klo 02.00. Ryypättiin veljen kanssa saunassa. Nyt kun tulin nukkumaan, S. sanoi ettei ole enää varma rakastaako se minua. Minä tiesin että sillä on ollut joku mies: Pitäisi puhua asiat selviksi, mutta pelottaa. 22.8.84 klo 10.00. Sataa lunta: Starttaan ja huomaan että bensa on taas loppumassa. Pohjoista kohti. Päätämme käydä parissa matkailunähtävyydessä. Juomme kahvit. Minua ahdistaa. 22.8.84 klo 15.00. Kuusamossa. Olen väsynyt ajamiseen. Jo kolmas savipaja. Miten turistit kestävät tätä Suomea? Pohdimme yöpymistä. Teltassa on kylmä ja rahat eivät riitä hotelliin. Olen laskenut koko matkakassan väärin, pian on jo puolet rahoista käytetty. Päätämme yöpyä autossa ja haen Alkosta jaloviinaa. Kaasua pitäisi ostaa. 22.8.84 klo 19.00. Ajoimmekin Rukatunturille. Kiipesimme ylös ja joimme vähän viinaa. Laskimme liukumäellä tunturin rinnettä alas. On perkeleen kylmä. Tuli mitä tuli. menemme mökkiin yöksi. 23.8.84 klo 11.00. Illalla makailimme sängyllä ja joimme. Olisin halunnut rakastella mutta S. oli kääntyneenä seinään päin. Minä kysyin tavaroista, koko siitä paskarääsästä. joka on asuntoomme kerääntynyt. Itkimme yhdessä. Aamulla päätimme lähteä takaisin päin. Autossa S. suuteli minua pitkään? 23.8.84 klo 21.00. Tulimme Ämmänsaaren leirintäalueelle. Mökki on halpa ja kylmä. Viinapullon loppu jäi vahingossa Rukatunturille. Joku on kirjoittanut vieraskirjaan: 'Täällä on ihanaa, tulemme varmasti toistekin". 23.8.84 klo 24.00. Istumme ravintolassa. Huomenna ajan yhtä kyytiä takaisin Jyväskylään. Onneksi emme ostaneet kaasua. Juodaan kaljaa ja itketään — ja nauretaan välillä. Helvettiin koko Jäämeri. S. ottaa minua äkkiä kädestä ja sanoo: "Kuuntele mikä biisi". Mustajärvi laulaa: onhan päivä vielä huomennakin. Heikki Salo Jorma Parviainen
10 Festivaalikesän avaus... Rokkifestivaalikesä on sitten avattu. Jelmu otti aikaisen lähdön Jämsässä ja hankki peikko metsän keskelle lavan ja kamat ja lisää peikkoja. Kaikki olisi kyllä mennyt ihan hyvin mutta kun ei mennyt. Sen verran viihdettä ja huvitusta on rokki, että ei sitä sentään jaksa kuunnella jalat jäässä ja nenä paksuna. Oli kylmää, pimeää ja sateista. Tuuli ulvoi peikkon meksessä. Biafran tytöi souuvai kuin Pohjan akat kyisillä sormillaan. Yleisöäkin oli perjantaina. aloituspäivänä, viitisenkymmentä. Oli pattinenää. homssua. torvinokkaa ja hemulia. Tunnet ma oli hirtehisen kotoinen. Bändejä oli paljon ja matkakustannushintaan. Siksi kai biafralaisetkin liftasivat eestaas. Onnistui melkein. Lauantaina sitten paikalla oli tälläkin palstalla aiemmin mainittu Zero Nine. Sen verran ko va nimi näyttää bändi tällä hetkellä olevan, että väkeä kerääntyi jo 3—400. Ei siis ihan poskelleen mennyt tämä pienimuotoiseksi tarkoitettukin soittojuhla. Sääli vähän ilmatilaa, vaikka oikeastaan tuollainen kohta lonomainen säätila tuo kyllä yi lättävää särmääkin tunnelmaan. Melkein alkaa toivoa että muillakin kesän festivaaleilla yleisö voisi kokea jotakin saman kaltaista. Ja jos ilmat lämpenee, niin ei hätää. Jelmu on jo luvannut ensi kesänäkin järjestää Säyrockjuh lat. Siellä taas palellaan. Kesälomalevyt noa näkemiin tältä keväältä ja julkaista viimeinen levyarvostelu. jonka on laatinut tällä kertaa Eikka: Flying Lizards: Top Ten. Vanhoja Rock-biisejä uudel leen muotoiltuna, kevyttä ja heleää soitantaa. Vokalistin äänenkäyttö muistuttaa enemmän runonlausuntaa kuin jotain rockärjyntää. Siinä muotoa lp:lle. jolla on paremmat mahdollisuu det horjutta rockjäärien maail maa kuin useimmilla aikaisemmilla. joilla on vain seurattu polkua. joka kaiken lisäksi on jo päättynyt. Top Tenin kymme nen esitystä omaavat kaikki jujun. joka pistää aiemmat versiot uuteen asemaan, jossa niiden jäykkyys selvenee. Olennaisin piirre uusissa versioissa on niiden huumori. Täi laista lakonisuutta tapaa enää harvoin. Lisäksi Flying Lizard sien tapa muodostaa biidejä tuo mukaan ilmavan tunnelman. elementit ovat kaukana toisis taan. Kepeä monotonisuus ja kalsea laulu ovat erittäin terapeuttisia nykyisessä murikka musiikin rynnäkössä. Siitä vaan metronomitripille Top Tenin tahdissa. Erikoismaininta kuu kauden uudelleenmuotoilusta jo pelkästään "wholw lotta shakin' going on" -biisin karmivankiihottavasta olemuksesta. LP on muuten omistettu herralle, joka keksi metronomin. Herra Swan ottaa lusikan kauniiseen käteen Brian de Palman SCARFACEssa Ai Pacinolla ei nyt ole muuta virkaa kuin nuuhkia kokaiinia ja teurastaa epämiellyttäviä lähimmäisiään. Koko elokuvan avainsana on kokaiini, tuo luxus-huume. jonka yliannostukseen menehtyi niin Rainer Werner Fassbinder, Jonh Belushi kuin Romy Schneiderkin. Koska Palman Arpinaamassa kaikki henkilöt ovat enemmän taikka vähemmän sikoja, ei hei dän henkisestä kehittyneisyydestä voida mainita tämän enempää. Ovatpa vain ihmisiä. jotka toteuttavat amerikkalaisen unelman moderneinta versiota lusikka nenän alla. silmät lumisokeudesta kiiluen. Robert Sabbagin reportaasi LUMEEN VEDETTY VIIVA (Suom. Timo Tamminen. Odessa 1985) kertoo kaiken paljon sofistikoidummin kokaiinista, sen salakuljettamisen mielikuvituksellisuudesta Kolumbian ja Bolivian vuoristojen rinteiltä amerikkalaisen seurapiirikaunottaren kultaiseen lusikkaan. kuin de Palman robustinen elokuva. Avainhenkilö Sabbagin kirjassa on kultivoitunut ja libe raali salakuljettaja-liikemies Zachary Swan. gentlemanni vailla vertaa. Filosofi Schopenhauerin mukaan elämällä on pyydduunnt:. Moderni nykyajan ihminen heilahtelee piintyneen ikävystymisen ja jatkuvan mielihyvä-periaatteen toteuttamisen välillä. Ja yksi vastaus tähän on potku, jonka kokaiini antaa. Sabbagin visio unelmasta Perusteellisten, kokankäytön historiaan, vaikutuksiin ja salakuljetukseen liittyvien historiallisten katsausten jälkeen Sabbag tulee Sherlock Holmesin ja Sigmund Freudin kautta varsi naiseen asiaansa: kokakauppa tarjoaa poikkeuksellisen mielen kiintoisia mahdollisuuksia tarkastella liiketoiminnan, salakuljetuksen. säädyllisyyden ja säädyttömyyden suhteita amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Päinvastoin kuin passiivisuut ta aktivoivat kannabis-tuotteet, kokaiini iskee suoraan periamerikkalaiseen toiminnan ja aktiivisuuden hermoon. Sabbag kirjoittaa. että kokaiini "vahvistaa enemmän kuin mikään psykoaktiivinen aine niitä piirteitä, joita on totuttu ihailemaan periamerikkalaisina: aloitteilisuutta. meininkiä, optimismia, suori tustarvetta. ja vallan tunnetta." Kaikki tämä esitetään Sabbagin kirjassa ilman moralisointia, asia linjalla. Tosipohjainen liberaali Swan on yhtä kivenkova relativisti kuin kuka tahansa menestyvä liikemies: sitä paitsi hänellä on tapana kannattaa hyviä aatteita kuten mustien oikeustaistelua, pasifismia, feminismiä jne. Eli kuten Bernstein asian ilmaisi: liike on kaikki, päämäärä ei mitään. Tyyli-ihanteita Mikä parasta Sabbag kirjoittaa kokemuksen ja elämyksen sisältä. Vauhti syntyy juuri tästä; eli voitteko kuvitella esim. kauniinpaa Volkswagenin määritelmää: "Volkswagen, Dachaun umpivaunujen tuorein ruumillistuma. täydellinen symboli Isänmaan nellittömättömistä pyrkimyksistä osoittaa että Saatana suosii purkkiruokaa." Sabbag on oivallinen kirjallisten alluusioiden viljelijä; hän vihjaa yhtä omaperäisen tuoreesti ja ironisesti niin Hemingwayhin. Fitzgeraldiin. Chandleriin kuin Hunter S. Thompsoniinkin. Tyyli on siis ihminen itse kuten H. Zinanskilla tai Bukovskilla tai Hemingwaylla oli tapana sanoa. Joka tapauksessa Sabbagin Swan-reportaasissa on tuota tyyliä, joka aina rassaa vallitsevan moraalin liian isoja nieluri soja! Sabbagin tyylissä on periamerikkalaisia hyveitä: röyhkeyttä. epäkunnioittavuutta. sumeilemattomuutta, tiukkaa arkisen huostaanottoa — yksinker taisesti havaintoa ja kokemusta. Totuus ja fiktio Mikä Sabbagin kirjassa sitten on totta ja mikä valhetta? Sabbag on pohjannut kirjansa laajoihin haastatteluihin ja alan kirjallisuuden ja alakulttuurien "mytologioiden tutkimiseen". Sanomalehtijournalistin nokkeluudetta hän hämärtää taitavasti dokumentaaristen ja fiktiivisten ainesten jo muutenkin veteen piirrettyä viivaa. Mutta kos ka tämänkaltaisissa pohdinnoissa liikumme melkeinpä pettäväl lä pohjalla, on itse asiassa samantekevää missä tuo raja mielikuvan. faktan ja tulkinnan välillä sijaitsee. Niin relativistisessa kulttuurissa ja maailmassa kuin Sabbagin kirjan tapahtumat liikkuvat. tuo kysymys on aivan tarpeeton. Edesmennyttä Sam Peckinpahia siteeratakseni: Totuus on valhe joka on paljastettava. Ja sisältyyhän Svvanin tarinaan myöskin opetus ("yrittänyttä ei laiteta"!): hänestä tuli lopulta hyvä perheenisä ja biodynaaminen viljelijä. Hannu VYaarala
11 Uutta juliste-estetiikkaa Ilokiven seinille vastikään ilmaantuneet julisteet ovat eräs näyttö JYY:n ja Poznanin yliopiston opiskelijoiden välisestä lisääntyvästä kultuurinvaihdosta. Puolalainen monitoimimies Roman Chalasz ohjasi toissa viikolla viisi päivää kestäneen intensiivisen julistekurssin. Tiiviistä työtahdista huolimatta kurssi meni pääasiassa ideoinnin ja luonnostelun merkeissä. Jatkoa siis kaivataan. Ohjaaja ja kurssilaiset toivovatkin julisteleiriä tulevana lukuvuonna. JYY:n ja Puolan välinen kulttuurinvaihto tapahtuu kahdella tasolla: bändit ja ohjelmaryhmät see ja kustantaa lähetl maa kuvataidepuolelle taas vas taanottajamaa ideoi ja kusian taa projektit; näin toivotaan vi suaalisiin taiteisiin tuoreita ideoita ja vähemmän tunnettuja suuntauksia. "Roman tosin löydettiin aivan sattumalta Keltinhuollon Puolan-keikalla. kertoilee hommiaan lopetteleva kulttuuriohjaaja Arto Hietakangas. Julistekurssi toteutti hyvin kulttuurivaihdon periaatteita. puolalainen maailmankuulu julistekulttuuri eroaa melkoisesti täkäläisestä: "Suomalainen julis te on yleensä valokuva, jossa on -koneella ladottu rekstt Kokonaisuutta täydentää räikeä värien käyttö." Kurssin panopiste oli ideoinnin ja julistetaiteen teorian opiskelussa. mutta siitä huolimatta jokainen kurssilainen sai valmiiksi neljästä kahdeksaan julisteluonnosta. Osa töistä oli ehdotelmia erilaisten tulevien tapahtumien julisteiksi ja näin mm. syksyllä pidettävä Blueslive 85 sai julisteensa kurssin si vutuotteena. :,kka työaika oli kahdel. kana. ei Hietakangas i kurssilaiset pv i iatkamaan * iin ke k kennellen. "Viisainta biisikin tä osanottajat jatkaisivat harras tusta puolisen vuotta yhdei jonka jälkeen Roman tulisi vetämään julisteleiriä." Sekä vetäjän että kurssilaisen mielestä tärkein anti oli uuden lainen suhde visuaaliseen ympä ristöön: täkäläisestä poikkeavan esteettisen kulttuurin kautta voi paremmin suhtautua kriittisesti meitä ympäröivään mainontaan ja muuhun visuaaliseen manipu lointiin. Jos kurssilaiset olisivatkin innostuneita uusista julisteviestinnän mahdollisuuksista, ei kokei levä henki näytä elähdyttäneen täkäläisiä päättäjiä: JYY:n hallitus antoi luvan kurssin järjestämiseen talolla edellyttäen ettei yo-kunnalle koidu kustannuk sia. Rahoitus jouduttiinkin hoitamaan KSL.n ja Jyväskylän kaupungin varoin. Osanottajat olivat kuitenkin enimmäkseen opiskelijoita. Julistekurssi oli Hietakankaan viimeinen projekti JYY:n k u l l i ' •iikin puojestaan |akaa "kilkin ulkoa iiinä, että ua valiokunta käyttää kaiken energiansa työleirivaihdon hoi tamiseen. Kustannuksiin nähden melko vähän leviämisvaiku tuksia. Lukukausien aikana järjestettävät kulttuurinvaihtoprojektin sen sijaan tuovat ulkomaiset virikkeet kaikkien ulottuville. Esimerkiksi täällä vierailevat bändit majailevat Talolla, ja ovat kaikkien halukkaiden jututettavissa." Hietakankaalla on kommentti niillekin, jotka valittavat kult tuurivaihdon Puola-painottei suutta. "Meillä on suhteet koi ineen maahan ( nkariin, P laan ja Neuvostoliittoon. Unkari voisi olla kiinnostava, mutta matkat tulevat kalliiksi. Neukut tas tahtovat vain virallisia dele gaatioita. joten mielestäni on an toisampaa suunnistaa Gdanskiin kuin Leningradiin. Etenkin kun puolalaisilla tuntuu olevan halukkuutta kulttuurisuhteiden kehittämiseen" MK Folkia Petäjävedellä 8. kesäkuuta Joku on jo ehkä ihmetellyt mihin katosi tänä vuonna jokakeväinen folkfestivaali ylioppilastalolta. Ovatko folkkarit kadonneet? Vai ovatko viimein vihdoin päättäneet luopua toivottomasta yrityksestään viedä akustista musiikkia eteenpäin musiikkirintamalla? Ei näin ole käynyt — se vaatisi liikaa tervettä järkeä. Tänä vuonna festivaalit pidetään kesällä ja Petäjävedellä. 8.6. klo 14.00 lähtien luonnonkauniissa Petäjäveden kesäteatterissa soi TUNTEMATON SOITTAJA festivaali. Virallinen soitto on kaavailtu loppuvaksi n. klo 02.00 seuraavana yönä. Ja mitä sen jälkeen... Bändeissä löytyy: Amf. Ankara. Suomenbalalaikat. Sami Ojasti & Co. Jämsen & Ahlqvist. Jack & Bill orch.. Tuulenkantajat. Seppänen & Co. lrwinin lapset. Kolera. Mikko & Leo. Korkkijalka. Keltinhuolto. Dixie Fried. Pohjantahti. Pulleat Purjeet. Kari Mäkinen Band. Petäjäveden pelimannit sekä Järvelän pikkupelimannit. Lippuja ennakkoon Travelasta. Seminaari Valtion legitiimisyys 8.-9.6.1985 Villa Rana Paulaharjun sali Jyväskylässä on vuodesta 1981 järjestetty valtio-opillinen kesäseminaari. Tänä vuonna seminaari järjestetään valtio-opin laitoksen ja Rauhanja konfliktintutkimuslaitoksen yhteisvoimin aiheesta 'Valtion legitiimisyys'. Tämä teema on paitsi valtio-opin yleisiä peruskysymyksiä myös ajankohtainen modernien 'poliittisten' liikkeiden ymmärtämisen ja arvioinnin kannalta. tästä aiheiden kaksijakoisuus. OHJELMA Lauantai 8.6. klo 1 3 1 9 Modernin valtion synty —'historiallinen välttämättömyyskö?' Jukka K a n e r v a Luonnontila, yhteiskunta ja poliittinen valta Lockella Tapani T u r k k a . Vallan ja väkivallan suhteet 'vertailevan kielitieteen' kannalta Pekka K o r h o n e n Legitiimisyys poliittisena ongelmana Matti W i b e r g Sunnuntai 9.6. klo 9—15 Legaalisuus vs. legitiimi: ,s: oikeushistorian perspektiivi 10derneihin konflikteihin Ji ka K e k k o n e n Väkivalta ja valtio nyk' n kansainvälisen järjestemän ii tyksessä Jyrki K ä k ö n e n Taistelu vallasta valtios il man valtiota. Uusoikeist' ja vaihtoehtoliikkeet tämä p, m Yhdysvalloissa Erkki Ber s o n Feminismin suhde valtio< ranskalaisia näköaloja o M e t t o v a a r a
Tämä tarina on tosi Yliopiston juhlasalissa keskusteltiin hiljattain tietoyhteiskunnasta ja ylipäänsä ATK:n merkityksestä lähitulevaisuuden yhteiskuntaelämään. Paikalla oli kansanedustaja, kasvatustieteilijä. sosiaalitieteilijä, työmarkkinamiehiä sekä runsaasti aiheesta kiinnostuneita kadunmiehiä ja -naisia. ATK-alan ammattilaisia ei vain tuntunut löytyvän mistään. Paneelin puheenjohtaja ihmettelikin aiheellisesti, eivätkö tietojenkäsittelyn asiantuntijat halua pohtia oman työnsä sosiaalisia vaikutuksia. Eivätkö ne ihmiset, joilla on oivallinen näkökulma siihen, mitä kutsutaan tietoyhteiskunnaksi, siis ole kiinnostuneita kyseisen tulevaisuudenkuvan hyvistä ja huo noista puolista ja siitä, onko tuo kummajainen ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta edes tarpeellinen? Puheenjohtajan piikki pisti. Yleisön joukosta nousi mieshen kilo esittämään kannanoton. Sen ydin oli väitteessä, ettei kysymys tietoyhteiskunnasta, sen toivottavuudesta ja mal.dollisis ta seurauksista kuulu ATK asiantuntijoille, tällaiset ongelmathan ovat poliitikkojen heiniä. Mielenkiintoista tuossa kan nanotossa oli se. että sen esittä jä oli Jyväskylän yliopiston tietojenkäsittelyopin apulaisprofes sori. siis yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa vaikuttava tutkija ja ekspertti jos kuka. Miten apulaisprofessorimme sanoma olisi tulkittava? Ilmeisesti tiedemiesten tulee käyttää korkeaa asiantuntemustaan vain sellaisten kysymysten ratkomiseen. joita poliitikot ja heidän takanaan yritykset ja talouselämä (omista lähtökohdistaan. totta kai) asettelevat. Kan sanedustajia. yritysja työmark kinajohtajia on siis pidettävä laajoissa yhteiskunnallisissa ky symyksissä tutkijoita viisaampi na so. kykenevämpinä arvioimaan kehityssuuntia ja eri ongelmien tärkeyttä. Yliopistoihmiset älkööt näihin omin lupinsa puuttuko. Lopuksi lieneekin paikallaan koota edellä todettu kohottavaan iskulauseeseen: Kaikki tulevat tutkijat, tutkikaa aina mitä käsketään ja pitäkää tur panne kiinni. Siten pidätte yllä yliopistonne parhaita perinteitä ja isänmaannekin makaa varmasti entistä paremmin. "Oppipoika" Kansan Raamattuseuran Opiskelijat toimisto Vaasankatu 12 p: 610 331 auki kesällä ti ke klo 13—16.00 KESÄOHJELMA Ti klo 1 3 . 16.00 päiväkahvit toimistolla, ti klo 18.30 asuntolalähetys Kortepohjassa. ke klo 19.00 kesäPalautetta Piuhalle: Voi Piuha-parkaa, kun olivat piuhat päässäsi sekaisin raapustaessasi älyttömyyksiä Herreysin konsertista (Jylkkäri 7/85). Kyseisellä vuodatuksella osoitit vain kypsymättömyytesi ja kyvyttömyytesi objektiivisiin musiikkiarvosteluihin. Valitettavaa on. että sekoittaessasi uskonnon ja omat erikoiset käsityksesi jo ennakolta Herreys-konserttiin, olivat silmäsi ja korvasi täynnä asiatonta moskaa ja sumua ettet itse konsertissa mitään sitten nähnytkään. Ohi lipui reilun tunnin kokonaisuus ainutlaatuista showta, jota oli kokoontunut katsomaan sankka joukko ihmisiä, jotka tietävät mistä ja keneltä löytävät parasta viihdettä. Jos olisit katsonut tarkemmin ympärillesi, olisit huomannut. että Herreysin kuuntelijoita oli kaikista ikäluokista, ei pelkästään nuoria tyttöjä. Yleisönä oli myös kokonaisia perheitä. nuoria, keski-ikäisiä ja eläkeläisiä. Eikä heitä kaikkia vetänyt mukaan pelkästään veljesten siisti ulkonäkö, ei, vaan he halusivat kokea koko sen musiikin riemun ja tanssin välittömyyden. jonka pojat osaavat välit tää ympärilleen. Konserttikoneisto ei kangertele missään vaiheessa; äänentoisto on huippuluokkaa, valolekniikka pysyy shown vauhdissa mukana ja kaiken kruunaa unohtumaton lavaesitys. Ja mitä tulee itse kappaleisiin, ne edustavat sitä samaa nuoruu den ja elämän iloa kuin Per. Ric hard ja Louiskin koko olemuksellaan. Heidän omista sävellyksistään. kuten koko showsta. paistaa läpi ammattitaitoja huolellinen suunnittelu. Ohjelmisto on vaihtelevaa ja monipuolisuudessaan osoittaa hyvää muuntautumiskykyä. Tästä ei ole enää pitkä matka täydellisyyteen. Seuraavan kerran, Piuhaseni. kun aiot tehdä vastaavanlaisen mauttoman jutun kuin Herreyn veljeksistä, mietipä vielä kerran. Yritit olla hyvinkin huvittava, mutta epäonnistuit pahemman kerran. Jätä pois kateus ja katkeruus. niin pystyt näkemään enemmän. Siten pystyisit antamaan arvoa myös Herreysin menestyksensä eteen tekemälle työlle. Aina on helpompaa mitätöidä kuin antaa tunnustusta. mutta älä mene siihen vipuun. Sellaisestakin musiikista, mistä ei itse pidä tai mitä ei juuri kuuntele, löytyy paljonkin hyvää. Ei vain pidä fakkiutua liiaksi. Jyvät akanoista solu toimistolla, to klo 19.00 rukouspiiri toimistolla, parittomana viikkona. Tervetuloa mukaan. toivovat Risto Käyhkö p: 253 696. Helena Rissanen p: 618 926. Sirpa Innanen p: 218 543 Puistoissa tapahtuu Tavoitteenaan iloisen ja elävän katukulttuurin luominen Jyväskylään on kulttuuritoimisto koonnut yhteen jyväskyläläisten musiikkija tanssiryhmien sekä yksittäisten esiintyjien ehdotukset puistosoitoiksi kesällä -85. Kesän esiintymispaikkoina ovat Lounaispuisto. Kirkkopuisto. Kauppatori. Tuomiojärven leirintäalue. Mäkimatin perhepuis to. Satama. Nisulan osuuspankin kulma sekä eri lähiöt. Esiintymistilaisuuksia on kesän aikana yhteensä 89 kpl. Myös suositut yhteislaulutilaisuudet Mäkimatin perhepuistossa jatkuvat kesän aikana torstaisin klo 18.30. Kampus Kirja Jos on lännessä Helvetin tuli (eli Jerry Leen t a r i n a Lovelta), niin e l e t ä ä n muuallakin: U n d e r g r o u n d im Ostblock (Merve). Kirja ja lukija ovat a i h e e n a Segersillä (SKS); Lit e r a t u r e a n d Evil Bataillella; Jameson, Althusser, Marx on t a a s Dowlingin j o h d a t u s Jamesoniin. Tärkein e n ä ä tässä: K a u p p a auki e n t i s e e n tyyliin m a — p e klo 1 — 1 5 . Terv. mit Kräutem • t « # m i r i\raurem Bioform Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. OSTOJA MYYNTILIIKE KEIJO HURMERINTA Gummeruksenkatu 5, puh. 618565 ja 614766 10)/wm£oj KAUPPAKATU 5 PUH. 614 345 Hiukset «uin sm KORTEPOHJAN KAMPAAMO Irja A h o l a i n e n Ostoskeskus puh. 252 415 TERVETULOA. G O U i V V Q X «."KRMÄJIONAt U U D E T A I K A T A U L U T J Y V Ä S K Y L Ä S S Ä V o i m a s s a 2. 6. 1 9 8 5 a l k a e n , L Ä H T E V Ä T JUNAT TAMPEREEN SUUNTAAN 4.05 Turun satamaan m a 6.00 Helsinkiin m a 9.00 Helsinkiin 14.06 Turkuun 16.50 Turun satamaan 18.25 Helsinkiin 19.50 Helsinkiin su — juhlapyhinä muutokset mahdollisia. SAAPUVAT JUNAT TAMPEREEN SUUNNASTA 2.08 Turusta 7.58 Tampereelta 19. 8. alk 12.02 Turusta 14.04 Turun satamasta 16.45 Helsingistä 19.45 Helsingistä 19.45 Turusta 22.15 Helsingistä ma—la ma iP jp su—pe pe su—to JP PIEKSÄMÄEN SUUNTAAN 2.17 Kuopioon. Joensuuhun m a 5.50 Pieksämäelle ma— 12.05 Joensuuhun' 14.08 Joensuuhun" 16.48 Pieksämäelle s u — 19.50 Pieksämäelle su— 22.20 Pieksämäelle 22.57 Pieksämäelle 1 Pysähtyy Lievestuoreella ja Hankasalme Pysähtyy vain Hankasalmella PIEKSÄMÄEN SUUNNASTA -la 3.40 Joensuusta, Kuopiosta^' -la 7.22 Pieksämäeltä jp 8.52 Pieksämäeltä" jp 13.57 Joensuusta" pe 16.42 Joensuusta" pe 18.22 Pieksämäeltä pe 19.47 Pieksämäeltä" jp 22.55 Pieksämäeltä Ma .. ma—la . ma—la JP iP jp ma—pe iP su HAAPAMÄEN SUUNTAAN 7.28 Vaasaan jp 10.50 Haapamäelle jp 15.40 Vaasaan jp 18.35 Haapamäelle jp HAAPAMÄEN SUUNNASTA 11.50 Haapamäeltä jp 13.50 Vaasasta jp 19.38 Haapamäeltä jp 22.50 Vaasasta jp ÄÄNEKOSKELLE 5.30 ma—pe 12.10 joka päivä 14.25 joka päivä 16.50 su—pe ÄÄNEKOSKELTA 7.25 ma—pe 13.55 joka päivä 16.10 joka päivä 19.45 su—pe J Y V Ä S K Y L Ä N LIPPUTOIMISTON AUKIOLOAJAT: ma—pe 5.30—20.30. la 5.30—18.45, su 7.00—20.30 .VALTIONRAUTATIET.