Farmi 8/2015 - Lehtiluukku.fi

Nro 8/2015 • www.countrymedia.fi • Hinta 6.80 € Maaseudun aikakauslehti
Metsäverkko-palvelun avulla voit hoitaa metsääsi, tehdä puukauppaa, lähettää tarjouspyynnön ja seurata metsäsi arvon kehitystä kotoasi käsin. Kaikki metsääsi liittyvät dokumentit ovat yhdessä paikassa tallessa. Pääset sisään Metsäverkkoon verkkopankkitunnuksillasi www.metsaverkko.fi Kokeile nyt. Kun teet puukaupan tai metsäpalvelutilauksen verkkopalvelumme kautta 31.12.2015 mennessä, voit voittaa 1 000 € arvoisen matkalahjakortin. METSÄ GROUP. METSÄOMAISUUTESI HOITAJA. METSÄ AINA MUKANASI.
3 FARMI 8/2015 Lasikaari 10 ? ?????? ?? ?? ? ???????? ?????? ??????? Kartio– ja alueaurat, kärkiaura ja vallileikkuri ?????????????? ???????????????????????????????? Metsäverkko-palvelun avulla voit hoitaa metsääsi, tehdä puukauppaa, lähettää tarjouspyynnön ja seurata metsäsi arvon kehitystä kotoasi käsin. Kaikki metsääsi liittyvät dokumentit ovat yhdessä paikassa tallessa. Pääset sisään Metsäverkkoon verkkopankkitunnuksillasi www.metsaverkko.fi Kokeile nyt. Kun teet puukaupan tai metsäpalvelutilauksen verkkopalvelumme kautta 31.12.2015 mennessä, voit voittaa 1 000 € arvoisen matkalahjakortin. METSÄ GROUP. METSÄOMAISUUTESI HOITAJA. METSÄ AINA MUKANASI.
4 FARMI 8/2015 Porin Pihlavassa sahattu jo 140 vuotta 36–39 Hyvinvointimerkki takaisi tuottajallekin paremman tulon 16–17 Talous ja ASF esillä KoneAgrian sikaseminaarissa 14–15 www.lehtiluukku.fi Farmi on luettavissa myös osoitteessa Lehtiluukku on kätevä tapa lukea lehtiä päätteen ääressä. Farmi julkaistaan Lehtiluukussa aina täysin samanlaisena, kuin painoversio on, mutta lukemaan pääsee ajasta ja paikasta riippumatta vaikka puhelimella. Muista, että Farmin lukeminen Lehtiluukussa ei maksa mitään, ja arkistosta löytyvät kaikki viime vuodenkin lehdet. Vinkki: Useissa lehden ilmoituksissa on linkki, jolloin ilmoituksessa olevaa www-osoitetta klikkaamalla pääsee suoraan yrityksen kotisivuille katsomaan lisätietoja!
5 FARMI 9/2014 5 FARMI 7/2014 5 FARMI 6/2014 5 FARMI 4/2014 5 FARMI 10/2013 5 FARMI 8/2013 5 FARMI 6/2013 5 FARMI 8/2015 Farmi 9/2015 ilmestyy viikolla 49. www.countrymedia.fi PÄÄTOIMITTAJA Katja Sormunen 0400 590 324 katja.sormunen@countrymedia.fi TOIMITUSSIHTEERI Mimmi Virtanen 0400 985 152 toimitussihteeri@countrymedia.fi ASIAKKUUSVASTAAVA Ahti Sormunen 0400 346 650 ahti.sormunen@countrymedia.fi AINEISTOT JA AINEISTO-OHJEET materiaalit@countrymedia.fi TAITTO JA GRAAFINEN SUUNNITTELU Eveliina Sillanpää LASKUTUS laskutus@countrymedia.fi ILMOITUSMARKKINOINTI Katja Sormunen 0400 590 324 mediamyynti 0400 243 880 etunimi.sukunimi@countrymedia.fi PAINOPAIKKA Lönnberg Print & Promo 2015 ILMESTYMINEN Lehti ilmestyy 9 kertaa vuodessa. 32. vuosikerta ISSN 1238-1586 (painettu) ISSN 2342-6993 (verkkojulkaisu) Lehden vastuu virheellisestä i lmoituksesta rajoittuu enintään ilmoitushintaan. Muistutus virheellisestä ilmoituksesta on tehtävä seitsemän päivän kuluessa julkaisupäivästä. JULKAISIJA ja KUSTANTAJA CountryMedia Oy Toimipaikka: Konepajanranta 2 B, 28100 PORI Y-tunnus: 2308198-2 www.countrymedia.fi Postiosoite: Nenäpääntie 9 36600 Pälkäne Farmi on sitoutumaton aikakauslehti. Vierailevien kirjoittajien teksteissä esitetyt mielipiteet ja väittämät eivät välttämättä edusta lehden kantaa. SISÄLLYS Nro 8 • Lokakuu 2015 KANNESSA: PUKKITILALLA MENNÄÄN POIKIEN HYVINVOINTI EDELLÄ. KUVA: MIMMI VIRTANEN M IM M I VI R TA N EN HYÖTYELÄIMET 8 Maitotilojen pukkikilit kasvavat nyt Paneliassa 14 Sikatalouden näkymät -seminaari 16 Tuotantoeläinten hyvinvointimerkki auttaisi kuluttajaa ja tuottajaa MAATALOUS 24 Satovahinkovakuutuksille verovapaus? METSÄ 36 Westas Group kehittää 140-vuotiasta Pihlavan sahaa 40 Kipsiä ja kangasta puusta KONEET 46 Esittelyssä Valtran uusi N-sarja METSÄSTYSHISTORIAA 52 Susi on herättänyt tunteita aina PALSTAT 13 Hyötyeläimet 19 Maatalous 29 Ympäristö ja energia 32 Opiskelija esittäytyy 32 Koulutus 34 Hevoset 42 Metsä 45 Koneet 50 Koeajossa: Sunlight T68 -asuntoauto 54 Koti ja hyvinvointi 57 Sarjakuva PUHEENVUOROT 6 Pääkirjoitus päätoimittaja Katja Sormunen 7 Puheenvuoro, Anne Uotila-Laine, Suomen Metsästysmuseo
6 FARMI 8/2015 6 FARMI 8/2012 LOKAKUU 2015 PÄÄKIRJOITUS Tu nn us 50 18 36 00 00 3 Va st au slä he ty s Kyllä kiitos! Tilaan Farmi-lehden vuosikerran 9 numeroa itselleni lahjaksi kestotilauksena 9 lehteä hintaan 30 € (sis. alv 10 %) määräaikaisena tilauksena 9 lehteä hintaan 35 € (sis. alv 10 %) Nimi Osoite Postinro/toimipaikka Puh. Lahjatilauksen saaja Osoite Postinro/toimipaikka Va sta an ot ta ja m ak sa a po sti m ak su n Ilmoitan osoitteenmuutoksesta *Vuoden 2016 tilaushinnat 40 € / kestotilaus, 45 € / määräaikainen. Nostamme tilaushintoja mm. nousseiden postikulujen vuoksi. Hyödynnä loppuvuoden tarjous! Kun tilaat FARMIN vielä tämän vuoden puolella, saat ensi vuoden lehdet vuoden 2015 hinnoilla!* Tilaa Farmi joululahjaksi puolisolle, ystävälle tai vaikka tilanjatkajalle! KATJA SORMUNEN PÄÄTOIMITTAJA Terveisiä toimitukseen Mitä pidit tästä Farmista? Miellyttikö jokin juttu erityisesti vai haluatko antaa noottia? Onko sinulla kehitysehdotus tai juttuidea? Haluaisimme kuulla sinun mielipiteesi. Lähetä meille palautetta osoitteeseen toimitussihteeri@countrymedia.fi. YLEN MOT-OHJELMA JULKAISI salakuvattua materiaalia kolmelta teurastamolta. Oikeutta eläimille -järjestön tarjoamaa aineistoa oli satoja tunteja, ja kuvauksia oli tehty ohjelman mukaan syksystä 2013 lähtien. Tuorein materiaali oli tältä syksyltä. Videoilla näkyy, miten teurastamoiden työntekijät kohtelevat eläimiä ala-arvoisesti ja julmasti osoittaen valtavaa epäammattimaisuutta. Videoilla näkyvää teuraseläinten kohtelua ei voi mitenkään puolustaa, eikä missään muodossa hyväksyä. Myös se, että Oikeutta eläimille -järjestö on ollut tietoinen julmuuksista kahden vuoden ajan tekemättä ilmoitusta, on mielestäni tuomittavaa ja käsittämätöntä toimintaa. On muistettava, että kuvamateriaalia oli kolmesta teurastamosta. Suomessa kaupallisia teurastamoja on yhteensä 18. Vain osa näiden esillä olleiden teurastamoiden työntekijöistä on alentunut aiheuttamaan eläimille kärsimystä jättämällä noudattamatta annettuja ohjeita ja lakeja. Ei siis pidä yleistää, että tällaisia julmuuksia esiintyisi jokaisessa teurastamossa. Videot myös herättävät kysymyksen teurastamoita valvovien tarkastuseläinlääkärien toiminnasta. MOT:n esittämät videot osoittavat, miten näiden teurastamoiden oma valvonta ei toimi, eikä takaa eläinten hyvinvointia. Eivätkö tarkastuseläinlääkärit muka ole huomanneet näitä epäkohtia valvomissaan teurastamoissa? Videomateriaali tuskin saa lihansyöjistä kasvissyöjiä. Uskon kuitenkin, että materiaalin nähtyään yhä useampi haluaa olla tietoinen siitä, että ruuan kulku lautaselle on tapahtunut kipua ja kärsimystä välttäen. Syysterveisin, Katja
7 FARMI 8/2015 KATJA SORMUNEN PÄÄTOIMITTAJA TÄNÄ KESÄNÄ TULI kuluneeksi 25 vuotta Riihimäellä sijaitsevan Suomen Metsästysmuseon avaamisesta yleisölle. Museon historia on kuitenkin huomattavasti pidempi. Ensimmäisen kerran Metsästysmuseon perustamissanat lausui tohtori Kalle Rikala vuonna 1930 Suomen Yleisen Metsästäjäliiton (myöhemmin Suomen Metsästäjäliitto) hallituksen kokouksessa. Perustamisen jälkeen museolle kerättiin esineistöä ja sotavuosien katkaistua toiminnan, siirtyivät silloiset kokoelmat Helsingin yliopiston maaja metsätieteellisen toimikunnan hoitoon Metsälinnan museoon. Kului parikymmentä vuotta, ja museon perustaminen otettiin uudelleen esille Suomen Metsästäjäliiton hallituksen kokouksessa vuonna 1966. Tuolloin museon perustamissanat esitti liiton hallituksen puheenjohtaja, professori C. A. Borgström. Nyt oli aika saada museolle myös toimitilat, jotka löytyivät Porvoosta. Suomen Metsästysja riistanhoitomuseo avattiin yleisölle vuonna 1972. Seuraavalla vuosikymmenellä oli jo edessä tilavampien näyttelyja toimitilojen etsintä. Vuonna 1980 perustettu Suomen metsästysmuseoyhdistys sai tehtäväkseen myös museon perusrahoituksen järjestämisen. Värikkäiden vaiheiden jälkeen Riihimäen kaupunki tarjoutui rakentamaan uuden museorakennuksen ja luovuttamaan sen korvauksetta yhdistyksen käyttöön helmikuussa 1990. Museoyhdistyksen toimesta järjestyi myös museotoiminnan perusrahoitus, kun osa riistanhoitoja pyyntilupamaksuista ohjattiin museotoiminnan tukemiseen metsästyslain mukaan. Metsästysmuseo oli nyt löytänyt erinomaisen sijaintipaikan eräkulttuuria tukevasta ja arvostavasta Riihimäen kaupungista. Onhan Riihimäellä järjestetty Kansainväliset Erämessut joka toinen vuosi jo vuodesta 1972 lähtien, ja kaupungissa toimii Sako Oy:n kivääritehdas sekä museon perustajan, Suomen Metsästäjäliiton toimisto. Ammatillisesti hoidettuna museona Metsästysmuseo pääsi myös opetusja kulttuuriministeriön valtionavun piiriin. Tänä päivänä Metsästysmuseo on monipuolinen metsästysja eräkulttuurin tietokeskus. Museon rooli muistiorganisaatiossa on tavallista museotoimintaa kattavampi. Esinekokoelmien keruun, tallennuksen, tutkimuksen ja esittelyn ohella Metsästysmuseossa on mittavat kuva-arkistokokoelmat. Osana museotoimintaa on Suomen Metsästyskirjasto, joka käsittää ainutlaatuisen kokoelman alan kirjallisuutta ja lehtiä. Yleisestä museotoiminnasta poiketen Metsästysmuseon yhteydessä toimii arkisto, joka tallentaa sekä kirjallista että suullista eräperinnettä. Metsästysarkiston pysyvää toimintaa on Metsästyksen muistitieto -hanke, jossa haastatteluin tallennetaan eräkulttuuria. Lisäksi arkisto järjestää eri yhteistyökumppanien kanssa perinteenkeruita. Metsästys on tänä päivänä monia ajatuksia ja tunteita herättävä harrastus. Metsästäjät, joita on yli 300 000, joutuvat usein perustelemaan ja jopa puolustelemaan metsästyksen oikeutusta. Suomen Metsästysmuseon strateginen tehtävä on metsästyksen kulttuuriperinnön tallentajana ja tutkijana olla objektiivinen ja luotettava tiedonvälittäjä. Museon kävijäprofiilitutkimukset ovat osoittaneet asiakaskunnan koostuvan pääasiassa lapsiperheistä, joissa vanhemmat eivät harrasta metsästystä. Tämä antaa museolle erinomaisen mahdollisuuden toimia metsästyksen ”näyteikkunana” suurelle yleisölle, osana laajempaa metsästysorganisaatiota. Tervetuloa tutustumaan Suomen Metsästysmuseon monipuoliseen näyttelyja tapahtumatarjontaan. ANNE UOTILA-LAINE MUSEONJOHTAJA SUOMEN METSÄSTYSMUSEO
8 FARMI 8/2015 Mammanpojat TEKSTI JA KUVAT: MIMMI VIRTANEN Kotimaan vuohitilat ovat maitotiloja, joilla suuri osa pukkikileistä lopetetaan pian syntymän jälkeen. Pukkeja ei jatkokasvateta, sillä suomenvuohi on haasteellinen rotu kasvattaa lihakarjana. Tähän haasteeseen on nyt tartuttu Paneliassa, jossa maitotilojen jäte muuttuu herkuksi. S atakuntalaiset Susanna Kujala ja Mikko Raitanen ovat Suomen ensimmäisiä vuohenlihantuottajia. He kasvattavat maitotiloilla syntyneitä pukkikilejä Euran Paneliassa. Susanna muutti Mikon kotitilalle vajaa pari vuotta sitten yhdessä kolmen lapsensa kanssa. Uusioperheessä on nyt ihmetelty elämää kilipukkien kanssa puolisen vuotta. Toki Suomesta löytyy niitä, jotka kasvattavat vuohia
9 FARMI 8/2015 lihaksi omaa tarvetta ajatellen. Mutta nyt lihantuotantoa kokeillaan ensi kertaa laajemmassa mittakaavassa. Ajatus kyti Susannan mielessä pikkuhiljaa ja sai pontta maitotilallisten kanssa käydyistä keskusteluista. Ruotsissa nousi keväällä kohu vuohenmaitotiloilla pian syntymän jälkeen lopetettavista pukkikileistä. Sama asia puhutti myös Suomessa. Kohu ei kuitenkaan ollut liikkeellepaneva voima, sillä vuohipukkien ottamista oli suunniteltu tilalla jo aikaisemmin. ? Erityisesti vuohitilalliset ovat tästä aivan innoissaan. Onhan se sääli, että ensin kasvatetaan jotain, ja sitten se pistetään pois parin päivän ikäisenä. Aiemmin oli jatkuu ? keskustelua siitä, että kukkopojat hävitettiin. Sitten niitä alettiin kasvattaa lihaksi, tänä päivänä sitä tekee jo useampi tila, Susanna Kujala sanoo. Vaikka Mikolle vuohet olivat uusi tuttavuus, Susannalla
10 FARMI 8/2015 oli jo vuosien kokemus näistä persoonallisista elukoista. ? Olen aina ollut heppatyttö, ja vuohiinkin tutustuin hevostiloilla. Kun omilleni muutin ja oli tilaa, vuohi oli otettava, että sai oman maidon. Asuessani Säkylässä aikaisemmin, oli eläimiä parhaimmillaan kymmenkunta. Kun vuohista sitten alettiin puhua Paneliaan muutettua, oli Mikko heti hommassa mukana, Susanna kertoo. Vuohet ovat pariskunnan harrastus – joskin aikaa vievä sellainen. Mikko on päätoiminen maatalousyrittäjä, ja tekee kasvinviljelyn ohella hakeurakointia. Susannalla on päivätyö maatalouskaupassa. Pullomaitoa ja tuttiautomaattia Ensimmäiset pikkupukit saapuivat tilalle viime huhtikuussa laitilalaiselta Saloniemen tilalta. Riitta Saloniemi sekä Ilmajoella vuohitilaa pitävä Jani Sivunen ovatkin toimineen Susannan mentoreina. Kun parikymmentä kiliä hoituivat, päätettiin kysellä lisää Ilmajoen suunnalta. Etelä-Pohjanmaalta tuotiinkin kerralla viisikymmentä kiliä, joista nuorimmat olivat muutaman päivän ikäisiä. Uuteen kotiinsa ne matkustivat Ford Transitin perätilassa ja hevoskuljetuskärryllä. Homma kasvoi nopeasti suunniteltua suuremmaksi, nyt eläimiä on noin sata. Pieniä juottokilejä on enää kymmenisen. Ne imevät kilpaa maitoa tuttiautomaatista samalla rohkeasti pällistellen aitauksen viereen ilmestynyttä vierasta. Kaikkein pienimmät eivät ylety heiniin, joten niitä on heiteltävä välillä lattialle. Jollakulla on vatsa vähän löysällä. oppia juomaan itse. Karsinan tuttiautomaatista menee letku maitosekoiteämpäriin, johon tällä hetkellä tehdään uusi satsi pari kertaa päivässä. Ämpärin alla on lämpölevy, jotta juoma pysyy huoneenlämpöisenä. ? Kun mukana on vanhempia, muut oppivat juomisen nopeasti perässä. Kyllä se kilpailu ajaa, kun yksi menee, muutkin menevät. Teollinen maitojuotto on kasvatuksen kallein ja työläin vaihe. Kiireimpään aikaan maitojuomaa meni 200 litraa päivässä. ? Maitojauhesäkki, josta saa sen 200 litran maksaa yli viisikymppiä. Tästä tulee melkoinen päiväkustannus. Märehtivät mammanpojat Isompien rehut, kuten kaura, ohra ja härkäpapu saadaan pitkälti omasta pellosta. ? Heinä tulee vielä muualta, kun ei pitänyt tulla alkuun ? Kun emänmaidosta siirrytään maitojuomaan, voi vatsa alkuun vähän vaivata. Maitojuoman hapatus on ehdoton. Juoma säilyy paremmin, ja pysyvät vatsatkin paremmassa kunnossa, Susanna selittää. Alkuun Susanna ja tuttipullo toimivat emän korvikkeena. ? Kun pojat tulivat, juotin tuttipullolla kaikki kaksi kertaa päivässä varmistaakseni, että jokainen saa ruokaa. Laitilasta haettiin 10– 15 kiliä kerralla, se oli vielä sopiva porukka. Mutta kun Ilmajoelta käytiin hakemassa 50, niitä juottaessa alkoi miettiä, että mitä oikein on mennyt tekemään, Susanna naurahtaa. Onni on ymmärtäväinen työnantaja, ja Susanna ottikin juottosavottaa varten muutaman päivän vapaata. Tuttipullojuotto ei jatku ikuisesti, vaan pian täytyy ? Isännän kanssa yhteen hoidetaan. Ajatuksena on, ettei tehdä tästä itsellemme liian vaikeaa, Susanna Kujala sanoo.
11 FARMI 8/2015 näin isosti väkeä. Melko omavaraisia ollaan, ja ehdottomasti siihen pyritään. Laitumet ovat nyt suunnitteilla. Katsotaan, mihin kohtaan ja mihin kiertoon se sopii, Susanna selittää. Alkuun isäntäväki käytti paljon aikaa tulokkaiden tarkkailuun. ? Ehtoosta vietettiin täällä aikaa, ja ihan vain katseltiin, mitä pojat touhuavat. Pukit menevät paljon porukassa, mutta rohkeutta löytyy tulla yksinkin haukkaamaan hihasta tai hupparin nauhasta. Susanna kertoo, että porukasta voi selvästi löytää kaveruksia. ? Moni on sanonut, että kuka hullu ottaa pukkeja satamäärin. Kyllä itseäkin alkuun jännitti, että jos ne tuolla kirmaavat vapaana, hyppivät ja tappelevat. Sitten otin asenteen, että teen heistä mammanpoikia, jotka vatsat täynnä tuolla seisovat ja märehtivät. Ja niin se pitkälle nyt menee. Susanna kertoo, että ihan muutama tarjosi sarvea nuorempana, mutta kukaan ei koskaan ole yrittänyt puskea. ? Jos sellainen tilanne on tullut, olen napannut jalasta kiinni, kaatanut kumoon ja sanonut nolo. Nyt noloAustraliankelpie Rocca ja länsigöötanmaanpystykorva Hile ovat mukana pukkien hoidossa. Roccasta koulutetaan oikea paimenkoira avuksi kaitsemiseen. Tappeluita ei ole ollut, mutta silloin tällöin otetaan pientä leikkimielistä matsia. sana muistuttaa, että täällä pitikin käyttäytyä. Lemmikkivuohien kanssa voi joskus tulla karkailuongelma, jos ne kiintyvät liiaksi ihmiseen. ? Kun on pari kolme vuohta, niitä paijataan ja rapsutellaan. Sitten ne eivät pysy aidoissa, kun lähtevät ihmisen perään. Ei meillä kukaan ole tullut aidoista läpi, Susanna sanoo. Vuohilauma on kuitenkin melkoinen, eikä tilalla aiota ottaa riskejä karkaamisen suhteen. Siksi jaloissa pyörivästä innokkaasta Roccapennusta odotetaan apuria paimentamiseen. – Laidunnusta en halua aloittaa ennen kuin on koira apuna. Jos pukit karkaavat on keino, millä saa ne takaisin aitaukseen. Ihan turha on kaurakipon kanssa mennä helistelemään. Suoramyynti käyntiin maltillisesti Ensimmäiset teuraat lähtivät syyskuun puolivälissä. Teurastus tehdään Lallin Lampaassa Köyliössä, johon on noin 20 minuutin ajomatka. ? Se sopii mielestäni lähiruokaan ja ekologiseen ajatteluun. Siellä pojat märehtivät Transitin perällä koko matkan rauhassa. Ei ollut mitään stressiä tai sellaista. Haluan, että turvallinen tunne säilyy loppuun saakka, Susanna selittää. Vuohenlihan suoramyynti herätti kiinnostusta jo kesäkuussa, kun tilasta oli juttu paikallislehdessä. Silloin ei kuitenkaan vielä ollut myytävää. Ensimmäinen satsi kaupattiin puolikkaina ruhoina Satakunnan REKOringeissä syyskuussa. ? Lihaa ei revitty käsistä, mutta olen koittanutkin aloittaa maltillisesti. Tunnustellen vähän, mitä ihmiset haluavat. Jauhelihaa ja palalihaa on tulossa jatkossa myyntiin. Vuohenlihaan liittyy edelleen ennakkoluuloja, sillä sitä ei ole meillä totuttu syömään. Joskus kuulee sanottavan, että lihassa maistuu pukin haju. ? Se on urbaania legendaa. Uskon, että varmasti vanha vuosia siitoskäytössä ollut pukki maistuukin. Mielestäni tämä on sama juttu, että lampaanlihan sanotaan maistuvan villasukalle. Se on entisajan uskomuksia. On muistettava, että teurastushygieniakin on nykypäivänä ihan huippuluokkaa. Myös taljat otetaan talteen, ne menevät Laviaan käsiteltäviksi ja jatkossa on aikomus myydä niitäkin. ? Tai katsotaan nyt kun tulevat, että raaskitaanko luopua ainoastakaan, isäntäväki nauraa. Tukiaisista ei apua Tilan nimi ja markkinointiasiat ovat vasta työn alla. Silti alustava slogan ”Jätteestä herkuksi” ehti jo kohdata ihmettelyä Facebookissa. Susanna sanoo olevansa realisti ja haluavansa tehdä faktat selväksi. ? Nämähän ovat maitotilojen jätettä. Voisinhan maalailla, että täällä on ihanat rantalaitumet, joilla vuohet kirmailevat ja laiduntavat, mutta jäteasia on fakta. Haluan, että ihmiset oikeasti tietäisivät, miten asiat ovat. Vuohipukkien jatkokasvatukseen on haluttu kannustaa, ja siksi siihen saatu uusia tukimuotoja. Tälle ohjelmakaudelle tuli käyttöön esimerkiksi laatukilipalkkio. Tukiehtoihin liittyy kuitenkin Susannan mukaan ongelmia. Esimerkiksi eläinyksiköksimäärä alkaa vasta puolesta vuodesta. Myös laatukili-palkkion ehPukkien ruokkiminen ja hoito on tehty mahdollisimman yksinkertaiseksi niin, että sen voivat hoitaa muutkin. Tukiverkkoa on. jatkuu ?
12 FARMI 8/2015 tona oleva 15 kilon teuraspaino on haasteellista saavuttaa. ? Kun ensimmäiset pukit menivät teuraaksi, oli ikähaarukka 5?6 kuukautta, ja ruhopaino keskimäärin 8,5 kiloa. Jos kasvatetaan vaikka vuoden vanhaksi, ei voi tietää, miten silloin käy lihan laadun ja kustannuksien, Susanna pohtii. Muun muassa Suomen Vuohiyhdistyksen ja ProAgrian kanssa on pohdittu, että jos pukkitilat yleistyvät, tarvittaisiin lainsäädäntöön pientä muutosta. ? Vielä ei itse ole laskettu mitään tukiaisten päälle. Tämä on meidän harrastuksemme, mutta teemme niin ammattimaisesti, kuin vain pystymme, Susanna painottaa. tajalle menee korvaus. Siitä voi sitten laskea. Hän muistuttaa, että voihan kuka vain ottaa pukkeja navetan nurkkaan kasvamaan. ? Mutta kyllä meillä on ajatus, että eläimillä on tilaa, valoa ja ne pääsevät ulkoilemaan. Myös kunnollisten kiipeilymahdollisuuksien saaminen olisi hieno juttu. Metsälaidunkin on suunnitteilla. Pääasia on, että pojilla hyvä olla. Vuohipukkien kasvattaminen on edelleen kokeilua, sillä valmista mallia ei ole. Silti Susannalla ja Mikolla on suunnitelmia, ja koko ajan kerätään oppia tulevaa varten. ? Tämä on ollut minun haaveeni hyvin kauan. Ei ole ollut missään vaiheessa sellaista ajatusta, että tämä satsi ja se on siinä. Kyllä tätä on tarkoitus jatkaa. Lähimmät varsinaiset lihavuohet ovat Tanskassa. Susannalla on ollut vuodesta 2010 saakka ajatus alkaa kasvattaa lihavuohia Suomessa. ? Yhä muhii ajatus niistä lihavuohista, suomenvuohen lihantuotto-ominaisuus on heikompi. Mutta toki haluan nyt käyttää näitä ja tarjota paikan jatkokasvatukseen. Ehkä joskus saadaan niitä lihavuohiakin. • Liharotuiset vuohet haaveena Kun aurinko tulee esiin pilvien takaa, ampaisevat pojat porukalla pihalle. Pientä leikkimielistä nahistelua on nähtävissä, mutta väännöt loppuvat lyhyeen. Susanna kertoo, että pukkikilien kasvattajaksi alkaminen on saanut positiivisen vastaanoton. ? Kaikki, joiden kanssa olen kasvokkain puhunut, ovat sanoneet, että ihan huippujuttu. Mutta toki on niitäkin, jotka sanovat, että sehän on helppoa rahaa, kun käyt vaan hakemassa eläimet ja kasvatat ne. Sitten kerron, että maitojauhesäkki maksaa tämän verran, ja että pelkästään tuttipullojuottoon voi mennä 10 tuntia päivässä. Myös kasvat? Voisihan maitojuotonkin koneellistaa ja hankkia vaikka vasikkapiian. Mutta meillä ei mielestäni eläinmäärä ole tähän vielä riittävä, Susanna sanoo.
13 FARMI 8/2015 HYÖT YELÄIMET CHAMPION DOOR E120-rullapalo-ovi on valmistettu tulenkestävästä lasikuituja teräslankavahvisteisesta kankaasta. Ovikangas on yläkotelossaan, josta se rullautuu alas palon tai savuhälytyksen sattuessa, mikä parantaa kotieläinrakennuksen paloturvallisuutta. Ovea käytetään yleensä käyntioven, kuten nosto-oven yhteydessä estämään palon leviäminen palo-osastosta toiseen. Rullapalo-ovi voidaan varustaa omilla savuja lämpöilmaisimilla tai liittää keskuspalohälytysjärjestelmään, jolloin se aktivoituu vastaanottaessaan järjestelmän lähettämän signaalin. Ovi on akkuvarmennettu, eli se toimii vaikka virta olisi rakennuksesta katkennut. Oven metallikotelot on kirkkaaksi sinkittyä profiloitua metallia, maatalouskäyttöön suositellaan lisäpintakäsittelyä. www.championdoor.com/fi KALKKUNA-ALA ON perinteisesti palkinnut ansioituneen kalkkunankasvattajan vuoden tuottajana. Tänä vuonna palkinnon sai Tatja Vahtivaara, joka kasvattaa kalkkunoita Paimiossa ja Vehmaalla. Kalkkunankasvatus Vahtivaaran tilalla Paimiossa alkoi jo 70-luvulla sesonkiluontoisesti. 80-luvulta saakka tilalla on kasvanut kalkkunoita ympärivuotisesti. Paimiossa kasvatuspaikkoja on 9 000 linnulle ja Vehmaalla 21 000 linnulle. Paraikaa on käynnissä uuden kasvattamon rakennushanke Paimioon. Perustelujen mukaan Vahtivaara on osoittanut uskoa kalkkuna-alaan laajentamalla tuotantoaan. Eläinten hyvinvointi on tärkeässä osassa tilalla. Kalkkunanlihan kulutus Suomessa on nousussa, ja samaan aikaan kotimaisen kalkkunanlihan tuotantomäärä on pienessä kasvussa. Laajentamalla tuotantoaan on Vahtivaara omalta osaltaan mahdollistanut kotimaisen kalkkunanlihan saatavuuden parantamista, raati perustelee. Vuoden kalkkunatuottajan valitsevat Suomen Siipikarjaliitto ry ja Länsi-Kalkkuna Oy. www.siipi.net
14 FARMI 8/2015 T ampereen KoneAgrian avajaispäivän sikaseminaari houkutteli paikalle sikayrittäjiä, opiskelijoita ja muita kiinnostuneita. Pienehköön kokoustilaan eivät mahtuneet sisään kaikki joilla yrittäjä voi selvitä toimialan haasteista. – Meillä hintasuhteeseen ei voi juuri vaikuttaa. Se tulee pitkälti valmiina. On siis varmistettava, että oma koneisto on täydessä lyönnissä, Nopanen korosti. Lyhyen aikavälin keinoina hän painotti tuotannon tehokkuutta sekä laskemista ja analysointia. Erittäin tärkeäksi hän nosti kuukausittaisen budjetin seurannan. – Joka tilalla on mahdollista löytää vuotokohtia. Nopanen muistutti ottamaan ajoissa yhteyttä rahoittajiin, ja huolehtimaan myös omasta jaksamisesta. – Loppuvuosi tulee olemaan todella haasteellinen. Joulukuussa ongelma on, ettei ole normaalia tukikertymää. Hän kehotti harkitsemaan ja mahdollisesti siirtämään hankintoja, mutta myös investoimaan ja kehittämään yritystä jos siihen on minkäänlaista mahdollisuutta. – Toivon, että investointiaktiivisuus paranee. PerusTEKSTI: MIMMI VIRTANEN KUVAT: FREEIMAGES JA FARMI KoneAgrian yhteydessä järjestetty Sikatalouden näkymät -seminaari keräsi runsaan kuulijajoukon. ProAgrian tilaisuudessa messuvieraita heräteltiin niin talouteen, tuotannon seuraamiseen kuin afrikkalaiseen sikaruttoonkin. Sikayrittäjä Taru Antikainen listasi puheenvuorossaan kotimaisen sianlihantuotannon uhkia, mahdollisuuksia, vahvuuksia ja heikkouksia. Suomalaisten perisynniksi hän nimesi sen, ettei osata markkinoita. – Saparot, lääkkeettömyys ja tautitilanne ovat kaikki mahdollisuuksia. Meillä on niin hyvä tuote, sitä olisi osattava markkinoida. halukkaat, ja osa kuuntelikin puheenvuoroja ulkopuolelta. Ensimmäisen puheenvuoron käytti ProAgria Lihaosaamiskeskuksen toimitusjohtaja Ari Nopanen, joka kertoi niin lyhyen kuin pitkänkin aikavälin keinoista,
15 FARMI 8/2015 korjattu yritys on hyvässä asemassa, kun toimiala lähtee nousuun. ASF-virus erittäin kestävä Vastuullisuuspäällikkö Elias Jukola HKScanilta luennoi afrikkalaisesta sikarutosta. ETT ry:n hallituksessa sekä ETU-yhteistyöryhmässäkin vaikuttava Jukola alusti kertomalla ASF:n vaiheista ja sen leviämisestä Venäjälle. – Venäjällä puolet sioista on kotisikoja, tautisuojausta ei ole. Tauti on päässyt siellä leviämään ruokajätteen ja ruuan mukana. Venäjällä sikaruton hallinta on täysin poissa käsistä, hän sanoi. Jukola nosti esiin kolme perusasiaa, jotka hän kehotti yleisöä pitämään mielessä. – Viruksen itämisaika on 4–19 vuorokautta. Virus voi säilyä saastuneessa lihatuotteessa tartuntavaarallisena 140 päivää, pakkasessa jopa vuosia. Virus on myös erittäin kestävä, se säilyy 11 päivää sianlannassa. Ihmisen toiminta on torjunnassa oleellista. Jukola korosti, että ruttomaiden lihatuotteet ovat riskituotteita. – Ongelmallista on vilkas liikenne itärajan yli. Tänne tulevilla on omat eväät mukana. Taukopaikalla syödään ja jätteet jäävät luontoon. Hän muistutti, että vaikka ASF-virus tulisi Suomeen, ei se tarkoita, että virus tulisi tuotantosikalaan. Jukola esitteli myös ETT:n uudet tuottajille suunnatut sikaruton torjuntaohjeet. Hän painotti etenkin, että jos tilalla työskentelevät käyvät autolla tautialueella, on kulkuvälineet palatessa desinfioitava huolellisesti. – Paras ajaa autopesuun heti, kun tullaan satamaan. Myös auton alusta on pestävä. Vierailut sikalassa tulee pitää minimissä, ja kaikista vierailijoista kannattaa pitää kirjaa, Jukola neuvoi. Riskiryhmäksi hän mainitsi huoltomiehet. Jukola muistutti kiinnittämään huomiota lastaustilaan ja siihen, ettei tauti tulisi kuljetusauton mukana. – Rehut, kuivikkeet, lannoitteet, näitä pidän pienempänä riskinä. Silti karanteenivarasto on suositeltava. Jukola kiitteli seminaaritilaisuudessa sitä, että Virossa on nyt ryhdytty toimiin sikaruton kuriin saamiseksi. Viranomaisten toimenpideohjelma muun muassa määrää pitämään siat sisällä ja ilmoittamaan kotiteurastuksista. Myös metsästäjillä on velvollisuus ilmoittaa jokaisesta kaadetusta sekä kuolleena löytyneestä villisiasta. Tieto ja Taito sikayrittäjän parhaat kaverit Viimeisenä yleisöä herätteli puheenvuorollaan auralainen sikayrittäjä Taru Antikainen. – Älkää koskaan odottako, että joku muu ottaa ohjat käteen ja hoitaa asianne, ne on hoidettava itse. Sitä ei tee MTK, ProAgria, eikä kukaan muukaan, Antikainen pamautti alkuun. Taru Antikainen on osakkaana Maatalousyhtymä Antikaisessa, jonka yhdistelmäsikalassa on emakkoja noin 340 ja lihasikapaikkoja 1 100. Yhtymässä ovat mukana myös Antikaisen puoliso ja tämän kaksi veljeä. Tilalla on kaksi kokoaikaista työntekijää. – Meillä tehdään bisnestä, ei niinkään perinteistä maataloutta. Tämä on pitkän kaavan työtä. Pienen pienillä askelilla on tultu siihen, missä nyt ollaan, Antikainen kertoi. Hän painotti, että isolla tilalla työskentelytavat on mietittävä yhdessä kuntoon. Tilan talousasioista vastaava Antikainen kertoi harrastavansa paperisulkeisia myös sikalan puolella. – Teen sinne työlistat, emakkokortit, kaikki. Dataa on oltava, ei voida mennä mututuntumalla. Antikainen kertoi tilan käyttävän myös konsulttiapua. Iso huomio on rehustuksessa, käytössä on komponenttiruokinta. Omasta pellosta saadaan ohra sekä herne ja härkäpapu soijan jatkeeksi. Budjetin laatimisen ja pitkän aikavälin investointisuunnitelman tärkeyttä Ohjeet tiloille afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi löytyvät Sikavan sivuilta osiosta Ohjeet ja lomakkeet. Samassa paikassa on lyhyempi muistilista sikalassa työskenteleville. Muistilista on saatavilla suomeksi, venäjäksi, eestiksi ja englanniksi. www.sikava.fi Antikainen korosti erityisesti. Yhtymässä tehdään vuosittain seurannan helpottamiseksi kaksinkertainen kirjanpito. – Tieto ja Taito ovat sikayrittäjän parhaat kaverit. Kouluttautua tulee koko ajan, 20 vuotta sitten hankittu koulutus ei riitä, Antikainen sanoi, ja kehotti ”haaskaamaan” koulutustunnit etenkin talouspuoleen ja keräämään kokemuksia muilta yrittäjiltä. Lopuksi Antikainen esitteli Euroopan sikatuottajat -järjestöä (EPP), jonka Suomen jaostoa hän on mukana perustamassa. – Järjestö on puolueeton, tarkoituksena on levittää tietoa ja kehittää eurooppalaista sikataloutta. Tavoite on, että Suomen jaosto liittyy EPP:hen vuonna 2017. • – Hintasuhde on ollut sikataloudessa pitkään heikko, nyt tämä on vain kärjistynyt. Voidaan jo puhua selviytymisestä, Ari Nopanen sanoi KoneAgrian sikaseminaarissa.
16 FARMI 8/2015 S EY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto toteutti vuodenmittaisen tuotantoeläinten hyvinvointimerkintäjärjestelmän esiselvitysprojektin. Tavoitteena oli herättää julkista keskustelua ja vauhdittaa hyvinvointimerkin käyttöönottoa. Projektissa luotiin toteuttamiskelpoinen ehdotus kriteeristöksi. – Euroopassa vanhimmat eläinten hyvinvoinnista kertovat merkit täyttävät jo 20 vuotta. Suomessa ollaan auttamattomasti jäljessä, sanoo projektista vastannut Essi Wallenius. Koska kuluttajien arvoeettiset ostopäätökset lisääntyvät, myös elintarviketeollisuuden puolelta on kiinnostusta laajentaa valiTEKSTI: MIMMI VIRTANEN KUVAT: AHTI SORMUNEN, ESSI WALLENIUS Eläinten hyvinvointi ja pito-olosuhteet kiinnostavat kuluttajia entistä enemmän. Hyvinvointimerkittyjen elintarvikkeiden myynti on kasvussa Euroopassa. SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto on tehnyt selvitystä kotimaisesta hyvinvointimerkintäjärjestelmästä ja julkaisi elokuun lopussa ehdotuksensa. koimaa hyvinvointimerkittyihin tuotteisiin. Kolmas syy kehittää merkkiä on eläinten hyvinvointiin panostava maatalousyrittäjä. – Jo nyt monella tilalla tuottajat panostavat lainsäädännön ylittäviin hyvinvointitoimenpiteisiin saamatta siitä kunnollista korvausta. Eläinten hyvinvointituki on tarkoitettu kattamaan kustannukset, mutta se ei lisää tuottoa. Kaksiportaisuus madaltaa kynnystä Merkintäjärjestelmää suunnitellessa käytiin neuvotteluja lihatalojen, meijereiden, kaupan, tuottajien sekä etujärjestöjen kanssa. SEY päätyi ehdottamaan kaksiportaista järjestelmää sioille, lehmille ja lihasiipikarjalle sekä yksiportaista järjestelmää lampaanlihan tuotantoon. Ajatus olisi, että merkintä voisi tulla lihaja maitohyllyjen tuoretuotteisiin. Hyvinvoinnin tasosta kertoisi yksi merkki riippumatta eläinlajista tai tuotannosta. Esimerkiksi tähtiluokituksella voitaisiin kertoa kuluttajalle, onko kyse ykkösvai kakkostason hyvinvoinnista. Alempi taso hyödyntäisi nykyisiä eläinten hyvinvointikorvauksen vaatimuksia. Lievemmillä vaatimuksilla voitaisiin varmistaa riittävän suuret tuotantovolyymit jalostavaa teollisuutta ajatellen. Kakkostaso voisi koskea erikoistuotantoa, kuten free range -tiloja, ja palvella erityisen valveutuneita kuluttajia. – Ehdottamassamme mallissa merkki edellyttäisi, että pohjana käytettäisiin Sikavaa ja Nasevaa sekä siipikarjapuolen terveysjärjestelmiä. Tärkeää on, että vaatimukset olisivat viljelijälle tuttuja, siksi kriteeristö peilaa myös hyvinvointitukea. SEY:n pyrkimyksenä oli, että merkintäjärjestelmä integroituisi mahdollisimman vaivatta maatalouden muihin jo olemassa oleviin järjestelmiin, Essi Wallenius selittää. Hän painottaa, että hyvinvointimerkityn lihan tai maidon tuottamisen olisi oltava tuottajalle taloudellisesti järkevää. Wallenius myös muistuttaa, ettei SEY:n luoma kriteeristö ole välttämättä suoraan toteuttamiskelpoinen. – Asiaa mietittiin mahdollisimman realistisesti ja kompromissihakuisesti, mutta toki eläinsuojeluyhdistyksen ja teollisuuden näkemykset eroavat toisistaan. Projektin lopputulokset edustavat SEY:n näkemystä. Aika paljon on tultava vastaan, jotta teollisuus on valmis tulemaan mukaan. Siipikarjapuolelle erikoistumismahdollisuus Walleniuksen mukaan helpointa olisi saada hyvinvointimerkki nautapuolelle. – Etenkin lihanautapuolelle se istuu hyvin. Asiaa auttaa, että Pihvikarjaliitto on erityisen innokas ajamaan asiaa, heiltä on jo saatu konsultointiapua. Olennaisena Wallenius pitää merkintäjärjestelmän luomista siipikarjantuotantoon. – Lihasiipikarjapuolella on tarvetta merkinnälle. Se puoli on Suomessa nuori ja kaikki kasvattamot tehty pitkälti samalla konseptilHyvinvointivaatimukset SEY:N LAATIMIIN hyvinvointivaatimuksiin sisältyvät esimerkiksi kiinteäpohjaiset ja hyvin kuivitetut makuualustat, ulkoilumahdollisuus, virikkeet, poikasten vieroitukseen ja hoitoon liittyvät kriteerit sekä rajoitettua liikkumista koskevat kiellot. Yksi ehdottomista vaatimuksista on kivunlievitys kipua aiheuttavissa toimenpiteissä. LISÄTIETOA EHDOTUKSESTA SEY:n sivujen kautta: www.sey.fi. Valitse SEY toimii -> kulutus ja eläinsuojelu -> hyvinvointimerkki.
17 FARMI 8/2015 la. Tuottajalla ei ole paljon sanottavaa. Merkintä voisi auttaa tuottajaa erikoistumaan. Hankkeen aikana suureksi haasteeksi koettiin Suomen pieni kuluttajakunta ja se, etteivät kuluttajakyselyt kerro totuutta. Tämä on nähty esimerkiksi luomubroilerin kohdalla. – Kuluttajakäyttäytymistä on vaikea ennustaa, mutta myös vaikea tuomita, ennen kuin kokeillaan. Tämä on jo huomattu kananmunien kohdalla. Pakollisten merkintöjen myötä häkkimunien kulutus on laskenut, ja lattiaja luomumunien osuus noussut, Wallenius sanoo. Hän ei pidä järkevänä myöskään taloustilanteeseen vetoamista. – Menee vielä vuosia ennen kuin merkki saadaan, silloin tilanne voi olla aivan toinen. BKT:n perusteella ei mielestäni voida merkkiä torpata. Onhan myös todettu, että mitä nuorempi sukupolvi, sitä enemmän eettiset kysymykset kiinnostavat. Pilotti hyllyyn parin vuoden päästä? Eläinten hyvinvointikeskus (EHK) on hakenut MAKERA-rahoitusta kolmivuotiselle hankkeelle, jonka olisi tarkoitus jatkaa SEY:n projektin jalan jäljissä. Itsenäisessä hankkeessa on vahva elinkeinon edustus, mukana ovat Pihvikarjaliitto, HKScan, Juustoportti sekä Valio. Uudessa hankkeessa tarkoituksena on kartoittaa logistiset ja taloudelliset ongelmat. Varsinkin erillisten tuotantolinjojen, keräilyn ja muun logistiikan kustannukset ja järjestäminen ovat haaste teollisuudelle. – Etenkin meijeripuolella on potentiaalia. Esimerkiksi Valion pihattonavetoista 30 prosenttia tarjoaa lehmille ulkoilumahdollisuuden. Mutta valmista keräilylogistiikkaa ei ole, Wallenius selittää. Kannustava esimerkki on kuitenkin jo olemassa. – Juustoportin Vapaan lehmän maito on hyvä esimerkki. Heillä hyvinvoinnin eteen on jo tehty reippaasti toimia ja erillinen keräilylogistiikka on olemassa. Sitä voidaan toivottavasti hyödyntää jatkossakin, kun tehdään merkintäjärjestelmän kustannuslaskelmia. Jos rahoitus onnistuu, voivat hyvinvointimerkityt pilottituotteet olla hyllyssä jo kolmen vuoden kuluttua. – Se, että elinkeino on mukana, on iso merkki ja signaali siitä, että hyvinvointimerkityt tuotteet halutaan tuoda markkinoille. Uskon, että innokkaita toimijoita ja rahoittajia löytyy myös ilman julkista rahoitusta. • Sianlihantuotannossa on puolisentoista vuotta ollut käytössä Sikavaan perustuva Laatuvastuumerkki. Kyseinen laatusertifikaatti ei ole hyvinvointimerkki, vaan keskittyy terveyteen ja elintarvikehygieniaan. Luonnonlaidunlihalle saatiin pari vuotta sitten WWF:n ja Pihvikarjaliiton johdolla tuotantokriteerit, mutta varsinainen sertifikaatti puuttuu. Essi Wallenius painottaa, ettei SEY:n projektin ensisijaisena tarkoituksena ollut hyvinvointiongelmien esille tuominen, vaan keskustelun herättäminen. – Tuottajalle ylimääräisestä työstä lisää rahaa ja kuluttajalle parempi itsemääräämisoikeus, näitä lähdettiin ajamaan.
18 FARMI 8/2015 HYÖT YELÄIMET RAISIOAGRO TUO markkinoille ruokintakonseptin, joka varmistaa lypsylehmien riittävän valkuaisen saannin poikimisvaiheen aikana. Konseptiin kuuluvat kokonaan uudet tuotteet Benemilk Amino Protein ja Opti 40. Lisäksi kaikkien valkuaistäydennysrehujen käyttösuosituksia on muutettu. Ruokintakonsepti perustuu tuoreisiin kansainvälisiin tutkimuksiin, jotka osoittavat, että lehmä tarvitsee lypsykauden alussa enemmän valkuaista kuin nykyiset ruokintanormit suosittavat. Lehmän vastustuskyvyn ja poikimisvaiheen rehun koostumuksen välillä on todettu olevan selvä yhteys. – Valkuaisvajaus lypsykauden alussa altistaa lehmän fysiologiselle epätasapainolle, jolloin myös immuunisysteemi kärsii, kertoo Raisioagron kehityspäällikkö Merja Holma. Suomessa lehmien elinikä on lyhyt. ProAgrian vuoden 2014 tuotosseurannan mukaan lehmät poikivat keskimäärin vain 2,3 kertaa elinaikanaan. Samaan aikaan poistoprosentti tarkkailukarjoissa oli 32 prosenttia. Yleisimmät poistojen syyt ovat hedelmällisyys ja utareterveys. – Tuotospotentiaalia jää merkittävästi hyödyntämättä, sillä tuotos nousee aina neljänteen lypsykauteen asti. Lehmän työura katkeaa useimmin infektioihin ja tiinehtymättömyyteen. Koska lehmä tarvitsee poikimisen jälkeen paljon energiaa, se joutuu käyttämään myös kudostensa valkuaista energiaksi. Tämä iskee lehmän vastustuskykyyn ja vaikuttaa hedelmällisyyteen. Nyt negatiivinen kierre voidaan katkaista tarjoamalla lehmälle energian lisäksi optimoitu määrä valkuaista, Holma jatkaa. Utareterveyden ja hedelmällisyyden yhteenlaskettu kustannus Suomen maitoketjuun on 5,6 senttiä maitolitraa eli vuositasolla noin 129 miljoonaa euroa, Raisioagro kertoo tiedotteessaan. Ruokintakonseptia voidaan toteuttaa kaikissa ruokintamuodoissa erillisruokinnasta aperuokintaan. Konsepti tuodaan markkinoille Suomessa ja Luoteis-Venäjällä. www.raisioagro.fi MIMMI VIRTANEN LAIDUNYHDISTYS JAKOI vuoden 2015 nurmipalkinnon polvijärveläisen Maatalousyhtymä Konttiniemen yrittäjille Tampereen KoneAgriassa. Aviopari Lauri ja Vuokko Tanskanen sekä heidän tyttärensä Soile Tanskanen ovat onnistuneet tuloksellisesti kehittämään luomumaitotilan nurmentuotantoa. – Konttiniemen tilan rehutuotanto perustuu tehokkaaseen ravinteiden kierrätykseen ja nurmipalkokasveihin. Tilan käyttämät nurmiseokset harkitaan tarkasti ja apila on saatu viihtymään pelloilla hyvin. Monipuolisten nurmiseosten lisäksi tila panostaa lohkojen kalkitukseen sekä maan kasvukuntoon. Nurmentuotannon kehittämisen tuloksena kaikilla lohkoilla saadaan keskimäärin 6 000 kg ka/ha, kertoo tilan nurmiasiantuntijana toimiva Kaisa Matilainen ProAgria Pohjois-Karjalasta. Lauri ja Vuokko Tanskanen aloittivat tilan pidon vuonna 1990. Tilan pellot siirrettiin luomutuotantoon vuonna 1995, ja naudat seitsemän vuotta myöhemmin. Vuonna 2013 tilasta tehtiin yhtymä. Lehmiä on 42, nurmialaa on 65 hehtaaria, josta laidunalaa 14 hehtaaria. Yhtymän kokonaispeltoalan on 92 hehtaaria. Tilan tavoitteena on saavuttaa rehujen omavaraisuus. Konttiniemen tilalla laiduntamiseen panostetaan ja laidunlohkoja hoidetaan säännöllisesti. Rehut säilötään hapolla siiloihin. Ylijäävä rehu tehdään pyöröpaaleiksi käyttäen biologisia säilöntäaineita. Palkinnon jakoi Laidunyhdistys ry:n säätiö, jonka tehtävänä on tukea laiduntalouden ja muun nurmiviljelyn sekä nurmirehujen käytön edistämistä ja kehittämistä Suomessa. www.proagria.fi
19 FARMI 8/2015 MIMMI VIRTANEN V iime vuosina Suomessakin yrityksille on tullut mahdolliseksi tarjota tavaran tai palvelun toimittajilleen koko toimitusketjua hyödyttävä rahoitusratkaisu, toimittajarahoitus. Toimittajarahoituksessa on kyse siitä, että pieni tai keskisuuri toimittaja voi hyödyntää suuryritysasiakkaansa parempaa rahoitusasemaa ja saada maksun toimittamastaan tuotteesta nopeasti ja edullisesti, asiakkaan käyttämästä maksuajasta huolimatta. Toimittajarahoitusratkaisuja on käytetty muun muassa elintarvike-, metallija lääketeollisuudessa ja nyt Viking Maltin toimesta myös viljakaupassa. Rahoituspalvelu on vapaaehtoinen. Sopimusehtojen mukainen maksuehto 30 päivää toimituksesta säilyy, mikäli palveluun ei halua mukaan. Maksuajat ovat kansainvälisessä kilpailussa pidentyneet. Samanaikaisesti viljelijät ovat vaatineet viljakaupassa yleisesti käytettävän 30 päivän maksuehdon lyhentämistä. Jotta Viking Maltin olisi mahdollista tarjota asiakkailleen markkinaehtoisia maksuaikoja ja vastata toimialan kilpailuun, tulisi toimittajien pystyä tarjoamaan Viking Maltille vähintään 90 päivän maksuaikaa. Uuden kauppatavan myötä pitkät maksuajat voidaan kuitenkin välttää. Rahoituspalveluun liittyville sopimusviljelijöille Viking Malt maksaa 0,50 €/ tn maksutapabonusta, joka vastaa keskimääräisen mallasohratilityksen saatavien myynnistä viljelijälle aiheutuvaa korkokustannusta. Äkkiseltään rahoitusmenettelyyn liittyminen voi kuulostaa monimutkaiselta. Viking Malt tekee viljakaupan tilityksen entiseen tapaan, mutta maksuehdolla 90 päivää toimituksesta. Viljelijä myy Viking Maltilta olevat saamisensa pankille ja saa tilityksen omaan pankkiinsa 7 päivän kuluessa hyväksytystä toimituksesta. Järjestelyn kustannus viljelijälle on 83 päivän (90 – 7 päivää) korko marginaalilla 1,50 % + 3 kk euribor (neg. euribor = 0 %). Pankki perii kultakin laskulta 5 euron käsittelymaksun sekä kertaluonteisen 100 euron tilinavausmaksun. Käytännössä järjestely on kuitenkin helppo, sillä viljelijän ja pankin välillä solmitun saatavien myynnin sopimuksen jälkeen Viking Malt hoitaa loput eli laskutuksen ja laskujen siirrot pankin järjestelmiin. On koko toimitusketjun etu, että yritysten rahoitusmahdollisuuksiin etsitään uudenlaisia ratkaisuja, joilla turvataan yritysten toimivuus ja edellytykset kasvulle. Näin tuetaan koko markkinoiden elinvoimaisuutta ja luodaan kysyntää. Toimittajalle rahoituspalvelu vapauttaa kassavirtaa saamisista edulliseen hintaan. Rahoituspalvelun käyttöönotto parantaa käyttöpääoman kiertonopeutta, vähentää muun rahoituksen tarvetta, alentaa rahoituskustannuksia eikä vaadi toimittajalta vakuuksia. Lisätietoja: Sanna Kivelä, sanna.kivela@vikingmalt.com Toimittajarahoituksen avulla viljelijä voi saada mallasohratilityksen rahat tililleen seitsemän päivän kuluessa toimituksesta. Samalla koko toimitusketjun kilpailukyky paranee. FA RM I
20 FARMI 8/2015 MAATALOUS www.vikingmalt.fi POHJOISMAISET MAATALOUSTUOTTAJAORGANISAATIOT Suomen MTK, Ruotsin LRF, Norjan Bondelaget, Tanskan Landbrug & Fødevarer ja Islannin Bændasamtök Íslands ovat esittäneet yhteisen kannanoton antibioottien käytöstä tuotantoeläimille. Järjestöt yhdessä linjaavat, että antibiootteja ei pidä käyttää kotieläintuotannossa tautien ennaltaehkäisyyn ilman diagnoosia. Pohjoismaissa antibiootteja käytetään tuotantoeläimille vain sairauksien hoitoon ja vain eläinlääkärin lääkemääräyksellä, ei sairauksien ennaltaehkäisyyn. Vastuuttomasti annetut antibioottihoidot lisäävät aina riskiä vastustuskykyisten bakteerien syntymiselle. Antibiooteille vastustuskykyiset bakteerikannat aiheuttavat ongelmia sekä ihmisille että eläimille. Erityisesti Suomessa ja Ruotsissa on antibioottien käyttöpolitiikka taannut sen, että vastustuskykyisiä kantoja ei ole päässyt syntymään kotieläintuotannossa samassa laajuudessa kuin Keski-Euroopassa. Hyvä resistenssitilanne halutaan säilyttää myös tulevaisuudessa. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila allekirjoitti kannanoton yhdessä muiden Pohjoismaiden tuottajajärjestöjen puheenjohtajien kanssa. Se lähetettiin kunkin maan ao. ministereille ja Pohjoismaiden ministerineuvostolle. www.mtk.fi M IM M I VI RT AN EN