• Numero 8/2009 Pirjo Rosengrenin kirjoittama Vuoromme ei ole päättynyt -kirja julkistettiin Vaasassa. Eläkeläiset ry on yhtä vanha kuin hyvinvointiyhteiskunta Tänä vuonna juhlavuotta viettänyt Eläkeläiset ry ja sen vanhimmat yhdistykset ovat yhtä vanhoja kuin suomalainen hyvinvointiyhteiskunta.Järjestön synty ja historia liittyvät kiinteästi toimintaan koko hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseksi ja puolustamiseksi. ­ Kun eläkeläiset lähtivät 1950-luvulla liikkerelle, he tiesivät, että olija oli mahdollista parantaa vain omalla työllä ja yhteisillä ponnisteluilla. Poliittisen eliitin hyväntahtoisuuden varaan sosiaalisia uudistuksia ei uskaltanut jättää, kirjoittaa yhteiskuntatieteiden maisteri, Eläkeläiset ry:n entinen koulutussihteeri Pirjo Rosengren laajassa artikkelissa Eläkeläiset ry:n historiasta. Artikkeli perustuu Rosengreninen kirjoittamaan Vaasan Eläkeläiset ry:n 50-vuotishistoriaan Vuoromme ei ole päättynyt. Matti Koskelo arvelee suururakastaan, että hänessä on vähän kainuulaisen työhullun vikaa. Matti Koskelon 16 vuoden urakka valmis Matti Koskelo jäi eläkkeelle vuonna 1993. Seuraavana vuonna hänet valittiin Eläkeläiset ry:n puheenjohtajaksi. Sitä tehtävää hän hoiti kaksi kautta eli kuusi vuotta. Harva tiesi, että Koskelo laati samanaikaisesti ensimmäistä versiota romania­suomi sanakirjaksi. Sellaista ei ollut olemassa, eikä olisi vieläkään ilman Matti Koskelon pitkää uurastusta. Ensimmäinen kielitieteelliset mitat täyttävä sanakirja romanistasta suomeen julkaistiin viime heinäkuussa. Yhteistyökumppanit Koskelo löysi Turun yliopiston romaanisten kielten ja romanian opettajista ja tutkijoista. Sivut 20­21 Eläkeläiset ry:n juhlatanssit s. 3­5 Artikkeli s. 28­31 Vaasan juhla s. 22 Eläkeläiset ry ja Eläkeläinenlehti toivottavat hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Eläkeläiset ry on lahjoittanut joulukorttirahat SPR:n katastrofirahastoon Tervehdykset s. 24­27 ja 32­45
• 2 - Nro 8 joulukuu 2009 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN 50-vuotias katsoo luottavaisesti eteenpäin K ulunut toimintavuosi on ollut Eläkeläiset ry:lle 50-vuotisjuhlaa. Juhlan päätapahtumaa pidettiin runsaan 3 000 eläkeläisen voimin Jyväskylän kesäpäivien yhteydessä kesäkuussa. Tapahtuma oli jäsenistön voimannäyte. Se oli omaehtoinen kulttuuri-, ohjelma- ja liikuntatoiminnan kavalkadi. Varsinaista järjestön syntymäpäivää vietettiin ohjelman ja tanssin merkeissä Nurmijärven Ruusulinnassa joulukuun kolmantena. Juhlavuoden merkeissä järjestössä on monin tavoin tutustuttu omaan historiaan. Historialakanoiden teko ja historiapajat ovat kuuluneet juhlavuoteen. Useissa yhdistyksissä on tuotettu omia historiikkeja ja jopa historiakirjoja. Vanhoja arkistoja on pengottu, siivottu ja saatettu asian- mukaiseen säilöön Kansan Arkistoon. Oman historian tuntemus vahvistaa järjestön identiteettiä ja toimijoiden itsetuntoa. Järjestö on koko historiansa ajan ollut uskollisesti aito eläkeläisten kansalaisjärjestö, edunvalvoja ja jäsenistön monipuolisen harrastustoiminnan areena. Historiahankkeen päätteeksi parhaillaan viimeistellään jäsenistön kirjoituksista koostuvaa juhlakirjaa Rukiista ruokaa. Kirja julkistetaan helmikuussa 2010. Hyvin ansaitun joululoman jälkeen otamme järjestössä yhteisen suunnan kesäkuussa pidetyn 17. edustajakokouksen päätösten toteuttamiseksi. Ohjenuorana meillä on Liikettä- ja kulttuuria eläkeläisten parissa 2009­2012 -asiakirja. Samalla käynnistämme oman Ikääntymispoliittisen ohjelmamme päivittämisen. Kiitos kuluneesta toimintavuodesta järjestön kaikille jäsenille ja ystäville, kaikille toiminnassamme mukana olleille ja toimintaamme tukeneille ja avustaneille. Eläkeläistoiminta on tekijöittensä näköistä, kotikutoista ja sen lähtökohtana on aina jäsenistön tarpeet ja toiveet. Toiminta perustuu jäsenistön vapaaehtoiseen työhön ja yhdessä tekemiseen. Joulu on perinteitä ja juhlaa. Jokaisella suomalaiselle jouluun liittyy lapsuuteen asti ulottuvia muistikuvia ja tapoja. Joulu tuo parhaimmillaan valoa ja toivoa sekä rauhaa ja lepoa keskelle kaamosta. Toivottavasti tämän vuoden joulu tarjoaa jokaiselle meistä mahdollisuuden irtaantua hetkeksi arjen huolista ja joulun kaupallisesta hälystä nauttimaan jou- lun herkistä tunnelmista ja elämän suurista kysymyksistä. Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto ­ siinä on tavoitetta ja suuntaa meille jokaiselle, ihmiselle. EETU vaatii: Tulevan elokuun 24. päivänä vietetään Suomessa useammat 65-vuotispäivät kuin koskaan. Elokuun 24. päivänä 1945 syntyi uusia suomalaisia yhden päivän aikana 495, enemmän kuin koskaan sitä ennen tai koskaan sen jälkeen. Jatkosodan rauha oli solmittu edellisenä syksynä ja miehet kotiutettiin rintamalta pääosin ennen joulua. Sodan kurimuksesta vapautuneet ihmiset katsoivat optimistisina tulevaisuuteen. Syntyvyys lisääntyi nopeasti ja vuosina 1946-1949 koettiin todellinen vauvabuumi, kun Suomeen syntyivät ns. suuret ikäluokat, yli 100 000 lasta vuodessa. Nykyisin syntyneitä on vain noin 55 000 ­ 60 000 vuodessa ja vielä pienempiä olivat 1970-luvun alkupuolen lukemat. Nyt nämä sodan jälkeen syntyneet tulevaisuuden toivot ovat siirtymässä eläkkeelle. Kaiken lisäksi nämä kansakunnan toivot vielä elävät pidempään kuin vanhempansa. Niinpä eläkeläisten määrä kasvaa joinakin vuosina poikkeuksellisen nopeasti. Vuosien 2020-2030 välillä eläkkeellä olevien suomalaisten osuus väestöstä kasvaa suurimmaksi EU:n alueella. Sodan jälkeinen vauvabuumi muuttuukin joidenkin mielissä eläkepommiksi. Niinpä tämän asian ympärillä on viritelty aktiivisesti "kriisitietoisuutta" milloin pelottelemalla eläkerahojen loppumisella, milloin uusien eläkeläissukupolvien eläkkeiden heikentämisellä. On annettu ymmärtää, että Suomen tilanne on ainutlaatuisen vaikea, vaikein koko EU:ssa, niin kauas kuin silmä siintää. Eläkeläisten osuutta väestöstä arvioidaan Puheenjohtajan Buumista pommiin palsta Kalevi Kivistö Palvelut myös netittömille, omaishoidon tuen maksatus Kelalle Eläkeläisjärjestöjen etujärjestö EETU ryon jättänyt kannanoton Kelan johtaja Helena Pesolalle Kelan toimipisteiden lakkauttamisesta ja palvelujen saatavuudesta sekä omaishoidontuen maksatuksesta. Kela on laajentanut ja parantanut viime vuosina merkittävästi verkkopalvelujaan. Niistä hyötyvät eritoten nuoret ja työikäinen väestö, jotka ovat tottuneet käyttämään verkkoa laajasti. Edelleen on ja tulevaisuudessakin tulee olemaan runsaasti ihmisiä, jotka eivät pysty hyödyntämään verkkopalveluja, vaan tarvitsevat henkilökohtaista opastusta ja palvelua. Erityisesti ikääntyneestä väestöstä vain pieni osa käyttää tietokonetta. Huomattava määrä ikääntyneitä ei kykene täyttämään verkossa olevialomakkeita tai olemaan sähköisesti yhteydessä Kelaan. Viime aikoina Kelan konttoreita on lakkautettu ja toimintoja siirretty yhteispalvelupisteiden hoidettaviksi. Toimipisteiden harveneminen haittaa asiointia Kelan kanssa. Kaikkea ei voi hoitaa puhelimitse. EETU ry korostaakin, että palveluverkoston tiheyteen ja palvelujen tarjonnan laajuuteen ja monipuolisuuteen tulee kiinnittää riittävästi huomiota. EETU ry kannattaa suunnitelmaa siirtää omaishoidon korvausten maksatus Kelalle. Ratkaisu mahdollistaa aikaisempaa paremmin yhtenäisen tukikriteeristön noudattamisen ja lisää tasa-arvoisuutta omaishoidossa. Uudistus on pieni askel omaishoitajien aseman parantamisesssa. Omaishoidossa on edelleen monta haastetta: vain pieni osa omaishoitotyötä tekevistä on tuen piirissä, hoitajat jäävät usein vaille heille kuuluvia vapaapäiviä ja heidän tarvitsemiaan tukipalveluja eikä korvauksen taso useinkaan vastaa työn vaativuutta, sitovuutta virallisissa tilastoissa ns. vanhushuoltosuhteen avulla. Sillä ilmaistaan, kuinka suuri on 65 vuotta täyttäneiden osuus 15-64 vuotiaista. Tulevina vuosikymmeninä tuo osuus on Suomessa ja EU:ssa seuraavanlainen: 2010 Suomi EU 25 26 2020 37 32 On luonnollisesti hyvä, jos työuria voitai siin pidentää. Yhtä tärkeää on, että aktiivisella talouspolitiikalla pidetään työllisyysaste mahdollisimman korkeana. Molemmat toimenpiteet parantaisivat eläkkeiden ja 2030 45 40 2040 46 49 2050 47 53 Tällä hetkellä yli 65-vuotiaiden määrä suhteessa työikäisiin on meillä sunnilleen EU:n keskiarvossa. Vuosien 2020-2030 aikana olemme keskiarvon yläpuolella yhden kymmenvuotisjakson ajan. Sen jälkeen ikäihmisten osuus jää Suomessa selvästi EUmaiden keskimäärää pienemmäksi, kun eläkkeelle siirtyvät ikäluokat ovat 1970luvulla ja sen jälkeen syntyneitä pieniä ikäluokkia. "EU:n suurimmalla eläkepommilla" pelottelijat unohtavat (tahallaan?) pitemmän tähtäimen kehityksen ja keskittyvät kauhistelemaan yhtä kymmenvuotisjaksoa. Taulukosta voi myös lukea, että yli 65vuotaiden suhteellisessa osuudessa tapahtuva muutos on Suomessa EU-maiden keskimäärää pienempi. Kansantulosta eläkkeisiin käytettävä osuus vuonna 2050 on Suomessa hyvin lähellä EU:n keskiarvoa (13 %), ja sen lisäys tähän päivään verrattuna on jokseen kin yhtä suuri kuin muissakin EU-maissa (noin 3 prosenttiyksikköä). Suomen asema ei siis ole EU-maiden vaikein vaan lähellä sen keskiarvoa. muun sosiaaliturvan rahoitusmahdollisuuksia. Näissä tavoitteissa ei kuitenkaan onnistuta pakkolaeilla enempää kuin maalaamalla katteetonta kauhukuvaa EU:n suurimmasta eläkepommista. Niissä onnistutaan vain, mikäli työmotivaatio ja työntekijöiden jaksaminen saadaan pidettyä hyvinä. Siihen taas vaikuttaa ratkaisevasti työpaikan ilmapiiri, jota jatkuvat organisaatiomuutokset, irtisanomiset ja huonot suhteet esimiesten ja alaisten välillä heikentävät. Näissä tilanteissa työntekijöille jätetään usein ainoaksi vaihtoehdoksi varhainen eläkkeelle siirtyminen. Työilmapiirin parantamisen avaimet ovat niiden käsissä, jotka nyt syyllistävät irtisanottuja ja masennuksen uuvuttamia työntekijöitä.
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2009 - 3 Uintikilpailun 2008 tulokset 1. Uudenmaan Aj. 1079 km 110 m Erkki Haavisto, Järvenpää 252 km 510 m 2. Pohjanmaan Aj. 902km 30m Silja Kivinen, Kauhava 89km 3. Jokilaaksojen Aj. 810km 500m Aino Aittokoski, Pyhäsalmi 176 km 4. Varsinais-Suomen Aj. 808km 280m Hilkka Nätti, Kaarina 190km 5. Keski-Suomen Aj. 432km Pentti Friman, Jyväskylä 129 km 100m 6. Pirkanmaan Aj. 375 km 480m Martti Vartiainen, Valkeakoski 50 km 800m 7. Satakunnan Aj. 337 km 25m Aulis Laaksonen, Eura 107 km 750 m 8. Savon Aj. 132km 100m Salme Qvick, Leppävirta 33 km 200m 9. Lapin Aj. 50km 490m Kalervo Päkkilä, Ivalo 42k m 750m 10. Pohjois-Karjalan Aj. 35 km 90m Anneli Nevalainen, Lieksa 12 km 750m 11. Kymen Aj. 18 km 85m Terttu Sinisalo, Pyhtää 18 km 85m Uudenmaan Aluejärjestö saavutti voiton aluejärjestöjen välisessä kilpailussa ja sille toimitetaan kiertopalkintona kulkeva pokaali. Kunkin aluejärjestön pisimmän matkan uineelle henkilöjäsenelle lähetetään kirjapalkinto jouluksi. Eläkeläiset ry onnittelee voittajia! Kontulan Eläkeläiset ry:n edustajat tervehtivät järjestöä laulamalla. Tervehdykset vastaanottivat puheenjohtaja Kalevi Kivistö ja toimistosihteeri Erja Peitsaho. Kalevi Kivistö 50-vuotisjuhlatansseissa Eläkeläiset ry on oiva esimerkki aidosta kansalaistoiminnasta ­ Eläkeläiset ry:n synty on oiva esimerkki siitä, miten aito kansalaistoiminta syntyy, sanoi Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö avatessaan järjestön 50-vuotisjuhlatanssit Nurmijkärven Ruusulinnassa. ­ Sysäyksen eläkeläisväestön järjestäytymiselle antoivat kansaneläkelain valmistelu ja kaavailut työeläkejärjestelmän luomiseksi. Paikallisesti alkaneesta järjestäytymisestä syntyi ajatus valtakunnallisen järjestäytymisen tarpeesta. ­ Toiminnan viisi vuosikymmentä taas osoittavat, miten kansalaistoiminnalla voidaan vaikuttaa, kartuttaa keskinäiseen luottamukseen perustuvaa sosiaalista pääomaa, puolustaa yhteisin voimin ikääntyvän väestön etuja ja oikeuksia ja viihtyä yhdessä tuomalla monenlaisin harrastuksin elämää vuosiin. Eläkepolitiikassa riittää haasteita ­ Vuoromme ei ole päättynyt, kuten järjestömme Vaasan yhdistyksen 50vuotishistoriikki on otsikoitu. Eläkepolitiikassa riittää haasteita, Kivistö totesi ­ Tavoite ylitse muiden on eläkeläisköyhyyden poistaminen. Viime vuosikymmenen laman jälkeen tuloerot ovat kääntyneet kasvuun ja julkisen talouden leikkaukset ovat Juhlassa lauloi Korson Eläkeläiset ry:n sekakuoro johtajanaan Simo Ronkaine. kohdistuneet erityisesti vähävaraisimpien tarvitsemiin palveluihin. Eläkeläisistä puolet elää EU:n köyhyysrajan alapuolella ja eläkeläisen köyhyysriski on kolme kertaa muuta väestöä suurempi. ­ Eläkkeidemme ostovoima, jota indeksin "taittaminen" vielä heikentää, kuuluu EU-maiden heikoimpiin. Pelkällä kansaneläkkeellä elää lähes 100 000 suomalaista. Siksi olemme yhdessä muiden eläkeläisjärjestöjen kanssa esittäneet verotuksen eläketulovähennyksen ja kunnallisen perusvähennyksen nostamista sekä takuueläkkeen toteuttamista, joilla kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten asemaa voitaisiin parantaa. Jotta kuntien talousahdingossaan tekemät leikkaukset eivät kohdistuisi ikääntyvän väestön tarvitsemiin palveluihin, vaadimme vanhuspalvelulain pikaista toteuttamista. Lain tulisi taata vanhuksille oikeus heidän tarvitsemiinsa palveluihin vastaavalla tavalla kuin nuorimmille turvataan oikeus päivähoitoon. ­ Erityisen huolestuneita olemme omaishoitajien asemasta. Yli 300 000 omaishoitajasta yli puolet on eläkeläisiä ja vain 10 % heistä saa kunnallista omaishoidon tukea ja omaishoitajalle kuuluvia palveluja. Meidän mielestämme tuen maksatus tulee siirtää KELAlle ja maksaa se samansuuruisena kokomaassa. Omaishoitajien oikeus palvelui- hin tulisi turvata lailla. Huoli myös tulevien eläkeläissukupolvien eläkkeistä ­ Kannamme huolta myös tulevien eläkeläissukupolvien eläkkeistä. Heidän tulevaisuuden näkymiään on maalattu tummin värisävyin. Elinaikaindeksi alkaa nakertaa nuorempien ikäluokkien eläkkeitä ja on vaadittu eläkeiän nostamista lailla. Kestävimmällä tavalla uudet eläkkeet turvataan pitämällä työllisyystaso korkeana aktiivisella työllisyyspolitiikalla ja huolehtimalla työolosuhteistamme niin, että ihmiset eivät joudu työkyvyttömyyseläkkeelle työelämän ongelmien uuvuttamina, Kivistö sanoi. ­ J uhlamarssissamme kuvataan hienolla tavalla, kuinka sukupolvien työ liittää yhteen raivaajasukupolven, sen vaurauden luojat, jotka tekivät mahdolliseksi hyvinvointiyhteiskunnan, ja meidät kaikki, jotka tahdomme nyt ja tulevaisuudessa "poistaa puuttehen teljet". Tässä työssä tarvitaan aktiivista kansalaistoimintaa, tässä työssä tarvitaan vahvaa Eläkeläiset ry:tä. Kuvat: JUHA DRUFVA PEKKA ISAKSSON Lisää juhlasta s. 4­5 Partanen RAY:n hallitukseen Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen on valittu Raha-automaatttiyhdistyksen hallitukseen. Jäsenjärjestöjen edustajat hallitukseen toimikaudeksi 2010­2012 valittiin. RAY:n ylimääräisessä kokouksessa.Valtioneuvosto nimittää myöhemmin omat edustajansa. Muut jäsenjärjestöjen edustajat ovat Kyösti Vesterinen, Meripelastusseura ry, hallituksen 2. varapuheenjohtaja, Viveca Hagmark, Folkhälsans Förbund rf , Marja Irjala, Nuorten Ystävät ry, Vertti Kiukas, Elämäntapaliitto ry (uusi), Eeva Kuuskoski, Sosiaalija terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry, Marita Ruohonen, Suomen Mielenterveysseura (uusi)
• 4 - Nro 1 helmikuu 2004 ELÄKELÄINEN Tanssilattialla nähtiin monenlaista tyyliä Juhlissa tanssitiin, tavattiin tuttuja ja pohdittiin Eläkeläiset ry:n toimintaa Talkoohenkija yhdessäolo kiehtovat eläkeläistoiminnassa Valkeakosken Eläkeläiset ry.ssä on 228 jäsentä. Valkeakoskelaisten seitsemän hengen ryhmä tuli Nurmijärven Ruusulinnan juhlille pikkubussilla. Helli Lahti on ollut yhdistyksessä jäsenenä 15 vuotta. Yhdistyksellä on kokoontumiset viikoittain. Helli kuuluu senioritanssiryhmään. Kerran kuukaudessa on yhteinen jäsentilaisuus kaupungin kerhotila Melankärjessä. Sosiaalinen yhdessäolo on ollut Hellin mielestä parasta eläkeläistoiminnassa. ­ Olin ammattitauti- ja sairausinvalidien mielenosoituksessa eduskuntatalon portailla vähän aikaa sitten. Säterillä olin töissä 29 vuotta, monenlaista työtä tein. Kun Säterin lankapuoli lopetettiin, meidät pantiin pellolle. Jouduin menemään 57-vuotiaana työttömyyskortistoon ja jouduin 2,5 vuotta kirjoittamaan kuukausittain lomakkeelle työtön, työtön, työtön... Se otti kyllä nuppiin, kun olin kakarasta saakka töitä tehnyt. Mutta tässä sitä ollaan, sanotaan vaikka, että onnellisena eläkeläisenä. Sisko Manninen tuli juhlille myös Valkeakosken Eläkeläiset ry:n porukan kanssa. Hän kertoo saaneensa paljon mielenpiristystä eläkeläisten toiminnasta, kun saa aina lähteä mukaan monenlaiseen toimintaan. Jäsenenä yhdistyksessä hän on ollut 17 vuotta. Sisko oli Valkeakosken Säterillä töissä 21 vuotta. Helli ja Sisko kuuluvat Valkeakosken Eläkeläiset ry:n johtokuntaan. Osasto viettää huhtikuussa 50-vuotisjuhliaan, joihin innolla valmistaudutaan. Mitäpä arvelette, millaiselta Suomi, Eläkeläiset ry. ja maailma näyttävät 50 vuoden kuluttua? Hellin ja Siskon mukaan maailma on jo nyt niin mullin mallin, että ei oikein uskalla sanoa, mitä tästä kaikesta seuraa ja mihin ollaan oikeasti menossa. ­ Ay-liikkeen suhteen on huolestuttavaa se, että nuorempi polvi ei oikein jaksa innostua perusjärjestöjen toiminnasta. Pitäisi kuitenkin muistaa, että ei näitä nykyisiä etuisuuksia ja peruspalveluita ole ilmaiseksi ja vapaaehtoisesti saatu, vaan ne ovat olleet kovan taistelun ja kädenväännön tulosta. Meidän ikäluokalla oli toimeentulo nuoruudessamme aika kireellä. Mutta silti olemme onnellisia eläkeläisiä. Yhteistä Hellin, Siskon ja Eläkeläiset ry:n 50-vuotispäivänä on myös se, että niin Helli kuin Siskokin synnyttivät vuonna 1959 lapset. Juhani Kivelä tuli juhlille Lohjalta Lohjan Seudun Eläkeläiset ry:n ryhmän mukana. Yhdistyksessä on 300 jäsentä. Juhani kertoo olevansa mukana yhdistyksessä enimmäkseen talkoohommissa. Eikä ole nimetty mihinkään pakollisiin tehtäviin. ­ Kerran kuussa sunnuntai-iltapäivisin järjestämme tanssit ja silloin tarvitaan talkooporukkaa. Tiistaisin meillä on kerhopäivä, ja siinäkin tarvitaan talkootyötä. Juhani Kivelä on asunut Lohjalla 32 vuotta. Elämän kierto on ollut sellainen, että hän muutti ensin Sallasta Hankoniemelle, jossa asui ja työskenteli yli seitsemän vuotta, ja muutti sitten Lohjalle, jossa työskenteli Lohjan paperitehtaalla eläkkeelle siirtymiseensä saakka. ­ Olen ollut eläkkeellä seitsemän vuotta. Eläkeläiset ry:n liityin kyllä jo ennen eläkkeelle siirtymistäni. Porukka on ollut mukavaa, on käyty vierailuilla katsomassa muidenkin yhdistysten toimintaa eikä mitään vastahankaa ole porukoissamme ollut. Olisi hyvä, jos samanlainen henki yhdistyksessämme ja koko järjestössämme säilyisi myös seuraavat 50 vuotta. Helli Lahti (vas.) ja Sisko Manninen tulivat juhliin Valkeakoskelta. "Tässä sitä ollaan, sanotaan vaikka, että onnellisina eläkeläisinä," he kommentoivat. Juhani Kivelä osallistuu mielellään kaikenlaisiin talkoohommiin. Teksti: JUHA DRUFVA Kuvat: PEKKA ISAKSSON
• ELÄKELÄINEN Nro 1 helmikuu 2004 - 5 Riitta Suhonen ja Erkki Mattila esittivät katkelmia juhlakirjasta. Eläkeläisten tarinat julki helmikuussa Juhlassa esimaisteltiin juhlakirjan rukiista makua Eläkeläiset ry tarjosi juhlavieraille kakkukahvit, mutta myös rukiisempaa ravintoa. Erkki Mattila Malmilta ja Riitta Suhonen Vartiokylästä lukivat katkelmia helmikuussa julkaistavasta järjestön juhlakirjasta, jonka nimi on Rukiista ruokaa ­ eläkeläisten tarinoita. .Mattila luki Aune Marjon kirjoittaman Rukiista ruokaa, joka on siis kirjan nimitarina. Riitta Suhosen tekstit olivat hänen omia runojaan laajemmasta kokonaisuudesta, josta osa sisältyy kirjaan. Lyhyen koosteen päätti Mattila lukemalla Rudol Limppu Lindbladin kirjoittaman tarinan Kolme peilikuvaa eläkeläisen elämäst.ä. Juhlakirjan esitteli kirjan toimituskunnan sihteeri Pekka Isaksson. Hän aloitti esittelyn pienellä tarinalla. ­ Alussa oli sana, sanoja. Kymmenen tuhannen vuoden päästä ne liittoutuivat toistensa kanssa lauseiksi ja punoivat virkkeitä. Kun kului vielä kymmenen tuhatta vuotta, syntyi voimansa yhdistäneistä sanoista tarina. Siitä lähtien se on seurannut ihmistä hänen loputtomilla retkillään, eikä sen lopun aika ole vieläkään lähellä. ­ Ehkä tuo ei ole kirjaimellisesti totta, mutta yhden tarinan alku se on: tarinan, joka kertoo ihmisen ja sanoista punottujen tarinoiden ikuisesta liitosta. Siihen sisältyy myös vastaus kysymykseen, miksi Eläkeläiset ry ei juhlavuotensa kunniaksi kirjoituttanut perinteistä historiaa. ­ Halusimme yhden tarinan sijasta kuulla monta eläkeläisten itsensä kirjoittamaa tarinaa ja muistelusta omasta ja ikätoveriensa elämästä, lapsuudesta ja vanhenemisesta, arjesta ja työstä, kasvamisesta ja vanhenemisesta, iloista ja suruista, rakkkaudesta ja kuolemasta ­ kaikesta mitä ihmisen osaan kuuluu. Kutsuimme Eläkeläiset ry:n jäsenet kirjoittamaan näitä tarinoita julkaistakseemme juhlakirjan niistä. Kutsuun vastattiin. Käsikirjoituksia tuli yli 50 kijoittajalta, satoja sivuja. Nyt kirjahanke on edennyt vaiheeseen, jossa teksteistä on valittu julkaistavat ja kirjaan toimitetettavat. Kirjan toimittaa free lancer toimittaja Juha Drufva. ­ Kirjaan valittuja tekstejäkin on parinsadan sivun verran: muisteluksia, pieniä kiistakirjoituksia, elämäkerran katkelmia. runoja, monenlaisia tarinoita. Kaikki tekstit, nekin jotka sinällään eivät tule kirjassa julki, ovat arvokkaita. Niitä käytetään Eläkeläinen-lehdessä ja kirjan jälkisanoissa ja katkelmaosiossa, Isaksson kertoi. Eeva Airola esitti Malmin Eläkeläiset ry:n tervehdyksen lausumalla runon. Välillä jännitettiin arpajaisten pääpalkintoja.
• 6 - Nro 8 joulukuu 2009 ELÄKELÄINEN Järjestöbarometri 2009: Järjestöjen mahdollisuudet vastata ihmisten tuen tarpeisiin heikkenevät Valtakunnallisten sosiaalija terveysjärjestöjen taloudellinen tilanne heikkenee. ­ Tilanne on täysin erilainen kuin 1990-luvun alussa, jolloin järjestöt pystyivät hyvän taloustilanteensa turvin nopeasti kehittämään tukea laman synnyttämiin tarpeisiin, sanoo järjestöpäällikkö Marja Vuorinen Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitosta (STKL). 80 prosenttia sosiaali- ja terveysjärjestöjen johtajista pitää tuoreen järjestöbarometrin mukaantaloustilanteen heikkenemistä huolestuttavana järjestönsä toiminnan kannalta. Useampi kuin joka kolmas uskoo oman järjestönsä talouden heikkenevän vuoden sisällä. Joka neljäs ennakoi tilanteen muuttuvan huonoksi tai melko huonoksi. Alle 10 prosenttia uskoo järjestönsä talouden kohenevan. Kolmannes järjestöistä ennakoi henkilöstömäärän vähenevän, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin vuosi sitten julkistetussa järjestöbarometrissa. Uutta on se, että vajaa viidennes järjestöistä ennakoi supistusten koskevan myös vakituista henkilöstöä. Noin viidennes suunnittelee jonkin toimintayksikön supistamista ja kahdeksan toimintayksikköä neksesta puoleen 2000luvulla. ­ Järjestöt tietävät hyvin, että rahoituspohjan laajentaminen on välttämätöntä. Käytännössä oman toiminnan tuottojen kasvattaminen ja uusien rahoituslähteiden löytäminen on osoittautunut erittäin vaikeaksi. Järjestöjen varovaisuutta lisää riski, että verottaja tulkitsee järjestöjen toimintaa yhä useammin elinkeinotoiminnaksi, sanoo toiminnanjohtaja Riitta Särkelä STKL:sta. ­ Toisaalta myös RAY:n mahdollisuuksia rahoittaa kansalaisjärjestötoimintaa kavennetaan. Valtiovalta on toistuvasti siirtänyt aiemmin julkisista varoista rahoitettua toimintaa RAY:n rahoituksen piiriin. Ensi vuoden talousarviossa näin aiotaan tehdä järjestöjen terveyden edistämisen hankkeille ja lisätä myös veteraanikuntoutuksen RAYrahoitusta, Särkelä sanoo. ­ On välttämätöntä, että RAY:n tuotot ohjataan jatkossa asetuksen mukaisesti täysimääräisesti kansalaisjärjestöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen eikä julkisen sektorin vastuulle kuuluvien tehtävien hoitoon, Särkelä sanoo. Tiedot järjestötalouksien ahdingosta eivät himmentäneet juhlamieltä Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhlassa Nurmijärvellä. aiotaan lakkauttaa. ­ Määräaikaisten työsuhteiden vähentäminen puolestaan tarkoittaa, että järjestöt suhtautuvat uusiin kehittämishankkeisiin ja nykyisten hankkeiden jatkorahoitukseen aiempaa varauksellisemmin, Marja Vuorinen sanoo. ­ Valtaosa järjestöistä on sitä mieltä, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat riittämättömiä jo ennestään. Tällä hetkellä järjestöjen omakin toiminta uhkaa supistua samalla, kun kunnat supistavat sosiaali- ja terveyspalvelujaan taloudellisen taantuman vuoksi, Vuorinen sanoo. ­ Riskinä on, että avun saanti vaikeutuu ja kasvava joukko ihmisiä jää kokonaan ilman apua. Suurin ongelma on se, että ihmiset eivät saa apua kotona selviytymiseen. Tämä koskee erityisesti vammaisia, ikäihmisiä ja lapsiperheitä, Vuorinen sanoo. osa on joutunut luopumaan siitä kokonaan. Toiminnan painopiste on siirtynyt palveluista kansalaisjärjestötoimintaan. Tämä on merkinnyt järjestöjen oman toiminnan tuottojen vähenemistä ja Rahaautomaattiyhdistyksen rahoitusosuuden kasvua. Keskisuurissa järjestöissä (84 % kaikista) RAY:n rahoitusosuus on kasvanut kolman- RAY:n rahoitus yhä tärkeämpää Järjestöjen rooli palveluntuottajina on muuttunut 2000-luvulla. Osa on yhtiöittänyt palvelutuotantoaan ja Kunnat hyödyntävät yhdistysten asiantuntemusta huonosti Järjestöbarometri 2009:n mukaan kuntien ja paikallisten sosiaali- ja terveysyhdistysten yhteistyö on käytännön tasolla monipuolista ja vireää, mutta yhdistysten mahdollisuudet vaikuttaa kuntien päätöksentekoon ovat huonot. Paikallisilla sosiaali- ja terveysyhdistyksillä on eniten yhteistyötä kunnan sosiaali- ja terveystoimen kanssa. Yhteistyötä tehdään myös esimerkiksi liikunta- ja koulutoimen sekä vanhus- ja vammaisneuvostojen kanssa. Yhteistyön muotoja ovat mm. tiedotus, aloitteet ja kannanotot, palveluohjaus, edunvalvonta, palvelujen ja tukien kehittäminen, liikuntatapahtumien ja -vuorojen järjestäminen, ryhmien ja erityisliikunnan ohjaus, koulujen ravitsemus-, terveys-, päihde- ja liikennevalistus, ensiapukurssit, iltapäivä- ja muut kerhot sekä tukioppilastoiminta. Joka viidennellä yhdistyksellä on ollut kunnan kanssa yhteisiä kehittämishankkeita kolmen viime vuoden aikana. Hankkeista on syntynyt myös pysyviä toimintamuotoja kuten asumis-, koti-, kriisi- ja avustajapalveluja, päivä- ja työtoimintaa, liikuntatoimintaa sekä vapaaehtois- ja vertaistoimintaa. Puolet yhdistyksistä arvioi toimintansa tunnettuuden olevan hyvä ja lähes puolet arvioi arvostuksensa olevan hyvä. Joka viides pitää tunnettuuttaan ja joka neljäs toimintansa arvostusta huonona. Sosiaali- ja terveysyhdistysten vaikutusmahdollisuudet toteutuvat kuitenkin huonosti. Noin puolet yhdistyksistä ja yli 40 % sosiaalijohtajista arvioi, että yhdistysten näkemykset otetaan heikosti huomioon päätöksenteossa. Tulos koskee kaikenlaisia sosiaali- ja terveysyhdistyksiä koosta ja erityisalasta riippumatta. ­ Näyttää siltä, että kunnat eivät osaa riittävästi käyttää yhdistysten asiantuntemusta päätöksenteon tukena. Järjestöt eivät pääse toteuttamaan kunnolla tehtäväänsä sillan rakentajina kansalaisten ja päätöksentekijöiden välillä, arvioi toiminnanjohtaja Riitta Särkelä STKL:sta. ­ Vakavaksi ongelman tekee se, että myös kuntalaisten suorat osallistumisja vaikuttamismahdollisuudet on todettu riittämättömiksi. Asiaan on saatava muutos. Kuntien tulisi järjestää paikallisille järjestöille ja kuntalaisille todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin jo valmisteluvaiheessa, hyvissä ajoin ennen päätöksentekoa, Särkelä sanoo. Talouden ahdinko on tuttua eläkeläisjärjestöille ­ Eläkeläisten omaehtoinen kansalaistoiminta on yleisesti hyväksyttyä ja arvostettua. Sen toteuttamiseen tarvitaan valtakunnallisia eläkeläisjärjestöjä. Järjestöjen toiminnan kehittämistä ja laajentamista odottaa järjestöjen jäsenten lisäksi myös yhteiskunta, kommentoi Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen järjestöbarometria. ­ Väestön ikääntyminen ja eläkeläisten määrän nopea lisääntyminen luvato lisää odotuksia ja haasteita eläkeläisjärjestöille. Näihin haasteisiin vastaaminen vaatii paljon resursseja. Rahaa tarvitaan toimintaan ja toimintaa ohjaavan henkilökunnan palkkaamiseen. Eläkeläisjärjestöt ovat perinteisesti kuuluneet Raha-automaattiyhdistyksen toiminta-avustuksen piiriin. Eläkeläiset ry:n talouden peruskiviä ovat jäsenmaksujen ja oman varainhankinnan rinnalla juuri RAY:n vuosittainen toiminta-avustus. ­ RAY:n toiminta-avustus Eläkeläiset ry:lle on vuodesta 2007 alkaen säilynyt 527 000 eurossa eikä tulevallekaan vuodelle ole luvassa edes indeksikorotuksia. Vuoden 2010 toiminnan järjestäminen samalla euromäärällä kuin vuonna 2007 vie järjestön talouden ahtaalle. Yleinen kustannusten nousu kolmen neljän vuoden aikana on ollut mittavaa. Poikkeuksellisen paljon on noussut mm. Eläkeläinenlehden jakelu. Yhteiskunnan tuen väheneminen luo lisäpaineita omalle varainhankinnalle. Eläkeläisjärjestössä jäsenmaksun korottaminen voi olla vain maltillista. Tärkeää myös on, että jäsenmaksuista mahdollisimman suuri osa voisi jäädä paikallisen ja alueellisen toiminnan pyörittämiseen. Järjestön piirissä järjestettävät arpajaiset, erilaiset keräykset ja esimerkiksi adressien ja erilaisten välitystavaroiden myynti ovat tärkeitä. Myös yksittäisillä lahjoituksilla on suuri merkitys. Toimintaraha kerääntyy pienistä puroista ja niiden alkulähde on useimmiten omat jäsenet. ­ Rahan puutteen vuoksi koulutustilaisuuksien ja tapahtumien osallistumismaksut jo pelkän omakustannushinnoittelun pohjalta muodostuvat harmittavan korkeiksi. Meillä ei ole varaa juurikaan kompensoida edes yhdistystoiminnan kehittämisen kannalta tärkeimpiä toimintoja. Tilanteesta kärsivät eniten vähävaraiset yhdistykset ja pientä eläkettä saavat jäsenet. ­ Olemme joutuneet sopeuttamaan toimintamme niin, että vakituista henkilökuntaa järjestöllä on aiemman kahdeksan sijaan seitsemän. Kaikissa toiminnoissa etsimmem mahdollisimman edullisia ratkaisuja. Suunnitteilla ei ole minkään toimintalohkon leikkaamista. Vaikka järjestöllä on edessä tarkan euron ajat, toimintaa edelleen kehitetään ja tulevaisuuteen katsotaan valoisasti. Samalla järjestö toimii aktiivisesti yhdessä muiden sosiaali- ja terveysjärjestöjen kanssa sen puolesta, että RAY:n asemaa vahvistuu ja sen tuotot ohjataan täysimääräisesti kansalaisjärjestöille.
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2009 - 7 Auta mapuche-vanhusta Eläkeläiset ry käynnistää tukikampanjan Chilen alkuperäisväestön vanhuksille Eläkeläiset ry käynnistää vuoden 2010 alusta keräyksen Chilessä Tirúan alueella asuvien mapuche-vanhusten auttamiseksi. Mapuchet ovat chileläinen alkuperäiskansa, joka elää vaikeissa oloissa ja kärsii ihmisoikeuksien loukkauksista. Köyhyys tuntuu ihmisten asumisessa ja elämisessä ja aiheuttaa lisäksi muita sosiaalisia ongelmia. Erityisen kurjassa tilanteessa ovat lapset ja vanhukset. Eläkeläiset ry:n jäsenet voivat osallistua hankkeeseen tukemalla taloudellisesti vanhuksia ja heidän perheitään. Keräystiedot annetaan vuoden 2010 alussa. Hanke on jatkoa Auta mapuche-lasta -hankkeelle. Parasta Lapsille -järjestö käynnisti vuonna 2005 kummihankkeen, jonka avulla tuettiin lapsia. Hankkeessa on avustettu Primer Aguan koulua. 54 lasta on opiskellut suomalaiskummien maksamien apurahojen turvin. Yhteistyökumppanina toimii chileläinen Pidee-lastensuojelusäätiö("Hädänalaisten Lasten Suojelujärjestö"). Pidee-säätiö on tukenut erityisesti niitä lapsia, joiden perheiden ihmisoikeuksia loukattiin Chilen sotilashallinnon aikana (1973-1990). Konfliktit mapuche-alueella jatkuvat muun muassa maanomistuskiistojen vuoksi. Väestöllä on puutteellisista elinoloista johtuvia terveysongelmia, lukutaidottomuus ja syrjäytyminen on tavallista. Perheet ja avustusjärjestöt asettavat lapset etusijalle. mää. Siementen ja lannoitteiden hankinta tuottaa vaikeuksia. Agustina saa ainoastaan 75000 peson (92 euron) peruseläkkeen. Muita avustuksia hän ei saa. Nuorempi poika on kotosalla ja hänen kanssaan on ongelmia. Hänet erotettiin koulusta, koska hän ei suostunut opiskelemaan. Agustina ei korkean ikänsä takia pysty poikaa vahtimaan ja toivoo saavansa pojan uudestaan kouluun. Isoäiti on ainoa, joka on pojasta huolehtinut. Agustinan talo on uusi ja kohtalaisessa kunnossa. Seinät on hyvin vuorattu, mutta katto vuotaa joistakin kohdista. Hänellä on puuhella toisessa, "vanhassa rakennuksessa", jossa hän asui ennen. Agustina pelkää puuhellasta lähtevän noen tuhrivan uuden rakennuksen seinät, joten hän ei halua siirtää keittiötä uuteen asumukseen. Keittiönä käytettu huone on erittäin huonossa kunnossa ja vetoinen, koska seinät ovat laudoittamatta ja katto vuotaa.Sosiaalityöntekijän mielestä Agustina-rouvaa pitäisi auttaa siirtämään puuhellansa uuteen asuntoon. Vanhan rakennuksen korjaus tulisi liian kalliiksi, sillä kaikki pitäisi rakentaa uudestaan. Jokaisella perheenjäsenellä on oma sänky, mutta sängyt ja patjat ovat huonokuntoisia. Perhe ei voi hankkia kaikkea tarvitsemaansa, sillä eläke ei riitä. Usein on otettava velkaa ja näin kaikki tulee vielä kalliimmaksi. Agustina on pyytänyt sosiaalityöntekijältä vaatteita itselleen. Agustina kärsii korkeasta verenpaineesta, muutoin hänen terveydentilansa on kohtalainen. Usein toistuvat vilustumiset tosin heikentävät vointia. Hän kertoo käyvänsä Primer Aguan sairastuvalla. Agustinalla on heikko näkö mutta silmälasit puuttuvat. Agustina on lukuja kirjoitustaidoton. TIINA RAJALA Agustina saa peruseläkettä, jonka pitää riittää kolmehenkisen perheen menoihin. vat vuorilaudoitusta, ikkunat ja katto korjaamista. Katon korjaus maksaa noin 120 euroa. Eläkeläiset ry:n yhdistys voi ottaa tavoitteekseen koota esimerkiksi yhden perheen katon korjaukseen tarvittavan summan joko kokonaan tai osittain. Hankkeessa voi auttaa myös osallistumalla vuoteiden, peitteiden ja muiden vuodevaatteiden hankintaan. Pienellä panoksella voi auttaa paljon. Hankkeen kokonaisbudjetti kymmenen vanhuksen tukemiseksi on 9200 euroa. Summaan sisältyy selvitystyö, hankkeen valvonta sekä tarvikehankinta ja kuljetus. Hanke toteutetaan osin avunsaajien sekä heidän yhteisönsä työpanoksella. Projekti jatkuu kesään 2010 saakka. sa ja myöhemmin heidän lapsensa. Niiden perheiden määrä on kasvanut, joissa lastenhoito jää isovanhempien tehtäväksi, sillä vanhemmat ­ ja ennen kaikkea äidit ­ lähtevät kaupunkiin töihin. Joissakin tapauksissa isovanhemmat ovat lasten ainoita huoltajia. Isovanhemmat hoitavat myös perheiden pieniä kasvimaita. koisesti, kun Pascualin oli pitänyt teurastaa härkä vaimonsa hautajaisia varten. Toisaalta kyläläiset olivat tuoneet perheelle ruokaa, kuten on tapana, kun joku kuolee. Perhe asuu puurakennuksessa, jossa on viisi huonetta. Vain osassa seinistä on sisälaudoitus. Pahin ongelma on, että keittiön katto vuotaa eikä ikkunoissa ole lasia vaan pelkät muovit. Sängyt ja sänkypatjat ovat kuluneita. Pascual sanoo voivansa aika hyvin, vaikka ikä ja kärsimykset ovat heikentäneet terveyttä. Hän käy alueen sairastuvalla ja saa perinteistä luontaishoitoa. Vanhukset osana yhteisöä Mapuche-perhe muodostuu tavallisesti kolmesta sukupolvesta: isovanhemmista, vanhemmista ja lapsenlapsista. Perinteiseen mapucheperheeseen liittyvät lasten avioituessa heidän puolison- Don Pascual 62-vuotias Pascual-herra on hiljattain jäänyt leskeksi. Hän asuu kolmen lapsensa ja kolmen lapsenlapsensa kanssa. Hän on perheen pää, jonka tehtävänä on hankkia peruselintarvikkeet. Pascual hoitaa pientä viljelmää sekä muutamaa kotieläintä yhdessä toisen poikansa kanssa. Viljelmän sato menee perheen omaan käyttöön eikä siitä saa myyntituloja. Lannoitteet ovat kalliita ja välillä perhe joutuu ottamaan velkaa niiden hankkimiseksi. Tytär on kolmen lapsen yksinhuoltaja, joka on täysin riippuvainen Pascualista. Tyttären ainoa tulo on perhetuki. Tytär laittaa ruokaa ja hoitaa taloutta sekä pientä keittiöpuutarhaa. Toinen poika on maatöissä kauempana ja asuu talossa vain satunnaisesti. Perheen tulot koostuvat satunnaisista töistä sekä perhetuista. Perhe oli köyhtynyt mel- Tarpeet selvitetty Pidee-säätiön virkailijat kävivät Suomessa vuoden 2009 kesäkuussa. Vierailun aikana sovittiin Tirúan alueella asuvien ikäihmisten auttamisesta. Säätiön työntekijät tekivät alueella selvityksen vanhusten tilanteesta muun muassa haastattelujen avulla. Vanhusten asuinrakennukset rekisteröitiin ja asumusten kunto selvitettiin. Kerätyt tiedot taulukoitiin ja avun tarve arvioitiin. Hankkeeseen valittiin Pideen tekemän selvityksen pohjalta kymmenen vanhusta. Heitä voidaan auttaa kunnostamlla talo sekä hankkimalla huonekaluja, kuten vuoteita, ja vuodevaatteita Doña Agustina Agustina-rouva on 78-vuotias leski. Hän asuu kahden lapsenlapsensa kanssa. Hän tekee kaikki kotityöt: laittaa ruokaa, pesee pyykkiä ja hoitaa kasvimaata. Toinen pojista hoitaa pientä viljel- Muutamia hintatietoja Sänky patjoineen ja vuodevaatteineen Kenkäpari Mekko tai hame Housut Villatakki Pusero Nilkkasukat Peruseläke 123 euroa 37 euroa 12 euroa 19 euroa 12 euroa 9 euroa 1 euro 92 euroa Katto kuntoon Moni vanhus asuu mökissä, jonka katto vuotaa ja seinistä tuulee läpi. Seinät kaipaa- Pascual sanoo voivansa kohtuullisesti.
• 8 - Nro 8 joulukuu 2009 ELÄKELÄINEN Kuusankosken Eläkeläiset saivat laulutervehdyksen musiikkiluokkalaisilta. Iin yhdistyksen monitoiminainen ja historioitsija Eevi Viinamäki. Lämpimät ja hauskat vuosijuhlat Kuusankoskella Kuusankosken Eläkeläiset oli kutsunut jäsenensä ja naapuriyhdistysten ja muiden yhteistyökumppaneiden edustajat juhlimaan vuosipäiväänsä Voikkaan Seuratalolle. Lämminhenkisen juhlan avasi yhdistyksen puheenjohtaja Risto Välimaa. Hän kiitti erityisesti Kymiyhtiön satavuosissäätiötä, jonka myöntämä kohdeavustus oli suureksi avuksi juhlan järjestämisessä. ­ Myös Kuusankosken kaupunkia on kiittäminen. Kaupunki on antanut yhdistykselle ilmaiseksi toimintatilat niin, että voimme edelleen kokoontua kaksi kertaa viikossa. Välimaa kertoi, että Kuusankosken liityttyä vuoden alusta Kouvolaan, ei järjestelyä muuteta. Kouvola on luvannut jatkaa samaa yhdistyksille ystävällistä käytäntöä. Juhlassa esiintyivät yhdistyksen oma tanhuryhmä ja Kuusankosken musiikkiluokkien viidenluokkalaisten kuoro Anmari Pilsin johdolla. Jaakko Nuppola hauskutti yleisöä mainiolla nukketanssilla. Hän vei valssiin, tangoon ja polkkaan Viipurin työtön, joka uskollistalkin uskollisemmin seurasi kuviot, mutta ei juurikaan improvisoinut. Juhlan onnistumisesta kuuluu suuri ansio juontajalle, Kuusankosken teatterin veteraaninäyttelijälle Heikki Merivirralle. Juhlayleisö ei olisi tiennyt, jos sitä ei olisi heille kerrottu, että Merivirta joutui kylmiltään tehtävään, kun juontajaksi alunperin lupautunut ei juhlapaikalle ilmaantunutkaan. Kouvolan kaupunki ja Kuusankosken seurakunta toivat juhlaan omat tervehdyksensä. Kaupunkia edusti maankäyttöjohtaja Seppo Hasu, joka kertoi, että kuntaliitos ei vaikuta palveluihin, vaan hallintoon. Kirkkoherra Kimmo Ylikangas kiitteri yhditystä erityisesti toiminnasta oikeudenmukaisuuden puolesta ja arveli, että yhä uudestaan on syytä toimia eläkeläisten asioiden ajajana. Juhlapuheen pitänyt Eläkeläiset ry:n tiedotussihteeri Pekka Isaksson totesi, että väestön ikärakenteen muutoskesta ei pidä yksioikoisesti johtaa vaatimusta eläkäkeiän nostamisesta, kuten vastikään on tehnyt muun muassa EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs. ­ Eläkkeelle siirtymisessä suurin ongelma Suomessa on työkyvyttömyyseläkkeiden suuri määrä ja työkyvyttömyyseläkkeille siirtymisen varhaisuus. ­ Jos työuria halutaan todella pidentää ja huoltosuhdetta parantaa, ei oikea keino ole eläkeiän nostaminen, vaan sellaiset toimet, joilla korjataan suomalaisen työelämän ongelmia. ­ Suomalainen työelämä on kiistattomien menestystarinoiden rinnaller synnyttänyt suuren pahoinvoivien ja sairaiden ihmisten joukon. Siinä on todellisya haastetta poliittisille päättäjille ja työmarkkinajärjestöille, Isakson totesi. Puheenjohtaja Risto Välimäki kiitti yleisöä, esiintyjiä ja yhteistyökumppaneita. Kuusankosken Eläkeläiset ry muisti pitkään ja aktiivisesti toimineita jäseniään kukkasin.
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2009 - 9 ja Iissä Vuonna 1959 perustettiin Eläkeläiset ry:n lisäksi järjestön perusyhdistyksiä monelle paikkakunnalle. Viisikymmenvuotisjuhlia viettävien yhdistysten joukkoon liittyi marraskuun alussa Kuusankosken Eläkeläiset ry Kymestä. Samoihin aikoihin vietti 40vuotisjuhlia Iin Eläkeläiset ry Pohjois-Pohjanmaalla. Molemmat yhdistykset juhlivat lämpimästi ja hauskasti. Iin yhdistyksen oma kuoro. Vuonna 2000 sattui Iin Eläkeläiset ry:n johtokunnan kokouksessa niinkin, että kokous päättyi kello 10.50, mutta "ukonperhanat karkasivat kahville vähän aikaisemmin". Iin yhdistyksen 40-vuotisjuhlassa yleisöä hauskuuttivat erityisesti EeviViinamäen mainio historiikki ja juontaja Erkki Isosomppi. Juhlassa esiintyivät lisäksi yhdistyksen omat soittajat, laulajat ja näyttelijät. Kuoron johtaja Ossi Junes esitti myös yksinlaulua sästäjänään Marja-Liisa Halonen. Juhlivaa yhdistystä tervehtivät Iin tuore kunnanjohtaja Markku Kehus ja Iin seurakunnan kirkkoherra Tapani Ruotsalainen. Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö käsitteli juhlapuheessaan erityisesti Suomen ikärakenteen muutosta ja eläkeikää eli teemoja joista hän kertoo myös tässä lehdessä Puheenjohtajan palstalla sivulla kolme. Eevi Viinamäki oli koonnut napakan ja hauskan historiikin. Lähteenä hän oli käyttänyt myös nurkkapöytäkirjaa. Historiikista selvisi sekin, että Liedeksen Pentin pirtissä oli yhdistyksen perustavassa kokouksessa 9.12.1959 läsnä 14 henkeä, mutta vuotta myöhemmin jäseniä oli jo toistasataa. ­ Perustajajäsenistä viimeinen, Alma Paaso, kuoli viime keväänä, Viinamäki kertoi. Viinamäki itsekään ei ole aivan viimeksi liittyneitä. Hänen liittymisvuotensa on 1970. ­ Tulin ensin kannatusjäseneksi ja sitten varsinaiseksi jäseneksi, kun pääsin eläkkeelle. ­ Toiminta on ollut niin mukavaa ja täällä näkee edelleen vanhoja ystäviä, Viinamäki vastaa kysymykseen, mikä yhdistyksessä on viehättänyt. Iin Eläkeläiset on kunnan väkilukuun suhteutettuna Eläkeläiset ry:n suurimpia yhdistyksiä. Jäseniä on reilut 220 ja toiminta on aktiivista ja laaja-alaista. ­ Kokoonnumme maanantaisin. Silloin on sekä lauluryhmän harjoitukset että jumppa. Siihen voivat osallistua kaikki eläkeläiset, eivät vain yhdistyksen jäsenet, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Juhani Siurua. Iiläiset ovat innokkaita matkailijoita. Suomi on kierretty ristiin rastiin, ja kaikissa naapurimaissakin on pistäydytty. (P.I.) Puheenjohtaja Kalevi Kivistö ja kunnanjohtaja Markku Kehus. Erkki Isosomppi (vas.) ja Juha Siurua tarkastavat, että kaikki on kohdallaan juhlan ohjelmassa. Ossi Junes ja Marja-Liisa Halonen.
• 10 - Nro 8 joulukuu 2009 ELÄKELÄINEN Kari Enqvist pohdiskelee alzheimeria, uskontoa ja tiedon merkitystä "Luonnontieteet ja geenit ovat vieneet uskonnon paikan mykset eutanasiasta tai elinten luovutuksesta. Elämän arvokkuus järkevissä puitteissa on asetettava aina ensimmäiselle sijalle. Toinen asia on se kysymys, että yksilöinä me emme tässä maailmassa loputtomiin voi olla. Se, että minua yksilönä asiat ottavat aika ajoin päähän, enkä ole koko ajan tyytyväinen tai terve, kuuluu normaalina osana elämään. Epäilevän Tuomaan empiirinen asenne elsingin yliopiston kosmologian professori Kari Enqvist (s.1954) purkaa uudessa kirjassaan kovaa kipupistettä käsitellessään muun muassa äitinsä sairastumista alzheimerin tautiin. Hänen äitinsä on syntynyt vuonna 1934, joten tästäkin näkökulmasta taudin kuvaus on aika rankkaa. Enqvist ei kuitenkaan luonnontieteilijänä usko jumalten apuun vaikka uskookin siihen, että 20-30 vuoden aikana lääketiede saattaa kehittää hoitomuotoja, jotka auttavat ainakin hidastamaan dementia- ja alzheimer-tautien etenemistä. ­ Pitkä ikä ei ole välttämättä samaa kuin ruusuilla tanssimista. Mielestäni alzheimeria voidaan verrata syöpään siinä mielessä, että se lisääntyy keskimääräisen eliniän pidentyessä. Halusin kirjoittaa tämän kirjani juuri siksi, että nämä monimutkaiset sosiaaliset ongelmat seuraavat myös tämän auvoisuuteen pyrkivän pitkän iän salaisuuden myötä. Todellakin on pitkälle lääketieteen ansiota, että elämme noin 30 vuotta pitempään kuin sata vuotta sitten. Kari Enqvistia pidetään kovan koulun miehenä suhteessa humanistisiin tieteisiin. Itse hän ei kuitenkaan halua asettua sille arvoasteikolle. ­ Minusta elämän laatu on tärkein arvoasetelma. Ilman elämää ei tietenkään ole elämän laatuakaan, joten ihmisen hengissä pitäminen on tietenkin ensiarvoisen tärkeää. Sen jälkeen tulevat kysy- H ­ Rationaalinen ajattelu yhdessä pienten ilojen ja surujen kanssa riittävät minulle elämän ja maailman selittäjänä. Uskonnollisilla lauseilla ei minulle ole tunnemerkitystä, Kari Enqvist pohdiskelee. Tuoreessa kirjassaan "Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat" (WSOY), Enqvist pohdiskelee laajasti uskonnon olemassaoloa ja olemusta. Hän esittää hieman hätkähdyttävän kysymyksen: Tulisiko myös uskonnollisuutta torjua lääkkein kuten esimerkiksi skitsofreniaa, joka aiheuttaa ahdistusta ja pahaa oloa. ­ Skitsofreenikko kuten kiihkouskovainen voivat olla joskus myös vaarallisia ympäristölleen. Entä jos uskonnollinen kiihko tekee tappajaksi? Mitä meidän tulisi tehdä henkilölle, joka uhkailee ja painostaa perheenjäseniään uskonnolla? Enqvist kertoo saaneensa tähän kysymyksenasetteluun kahdenlaisia vastineita. Osa yhteydenottajista on ollut loukkaantunut, osa taas pitää näkemystä järkevänä. ­ Se, miten me suhtaudumme uskontoon, on perustaltaan filosofis-eettinen kysymys. Uskonto on ollut tärkeä elämää määrittävä kysymys. Kulttuurimme on kasvattanut meidät uskonnollisiin perinteisiin. Kuitenkin viimeisen 250 vuoden aikana suhtautuminen uskontoon on radikaalisti muuttunut. ­ Voi sanoa, että luonnontieteet ja geenit ovat ottaneet paljolti uskonnon paikan elämän mysteerien selittämisessä ja kuvaamisessa. Parannusta ja apua haetaan yhä enemmän lääketieteestä kuin uskonnosta. Vielä 1600-luvulla ei saanut leikellä ihmisiä, koska katsottiin, että ihminen on pyhä. Nykyinen anatomia on vasta 500 vuoden takaa, vaikka Hippokrateen lääketieteen perusoppikirja on 2400 vuoden takaa. ­ Rationaalinen ajattelu yhdessä pienten ilojen ja surujen kanssa riittävät minulle elämän ja maailman selittäjänä. Uskonnollisilla lauseilla ei minulle ole tun-
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2009 - 11 elämän mysteerien selittämisessä" nemerkitystä. Privaatteja uskonnollisia tuntemuksia ei saa siirtää yhteiskunnan ja julkisuuden piiriin esimerkiksi siten, että tanssiminen pitäisi kieltää siksi, että se ei sovi jonkun uskonnollisiin vakaumuksiin. Tunne ei voi pelkästään määrittää, mikä on väärin. Enqvist kritisoi vahvasti sitä, että uskonto korostaa totuuden löytyvän sisäisestä jumalallisesta ilmoituksesta, ja empiria on tässä katsannossa väärässä. ­ Kun Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen, epäilevä Tuomas halusi koskettaa Jeesusta varmistaakseen näkemänsä todelliseksi. Muut opetuslapset paheksuivat Tuomaksen käytöstä. Minusta Tuomaksella oli vain modernin empiiriseen tutkimukseen perustuvan tiedemiehen näkemys. sopusoinnussa heidän uskomustensa ja ennakkokäsitystensä kanssa? Vai ollaanko tästä valistusoptimismista etääntymässä? ­ Ajattelen, että tiedon tason nostaminen on mahdollista. Mutta se tapahtuu paljon hitaammin kuin valistuksen hengessä on ajateltu ja uskottu. Tieto muuttaa aina tapojamme toimia. Tieto ei kuitenkaan vaikuta suoraan ja silmänräpäyksessä, vaan hyvin hitaasti. Kiistatonta näyttöä on sen suhteen, että olemme eettisesti korkeammalla tasolla kuin yhteisöt muutama sata vuotta sitten. ­ Esimerkiksi enää ei pidetä hyväksyttävänä sitä, että sodan voittanut sotilaspäällikkö tekee kukistetun kuninkaan kallosta juomakupin, kuten eräs mongolialainen sotapäällikkö 1400-luvulla. Myös taikausko ja siihen liittyvä pelko on vähentynyt tiedon lisääntymisen myötä. ­ Siinä mielessä tieto lisää tuskaa, että ongelmat lisääntyvät kuten saasteet ja ilmastonmuutos on osoittanut. Olisi tietysti hauska tehdä kyselytutkimus, kuinka moni meistä olisi halukas siirtymään esimerkiksi 1500-luvun kyläyhteisön elämäntapaan eläimineen ja syöpäläisineen ja viettämään odotettavissa olevan 35-vuoden elinikänsä sen ajan olosuhteissa. Luulen, että suurin osa valitsee tämän päivän elämänmuodon huolineen, murheineen ja huonoine puolineen. Toisaalta tuskinpa tässä tullaan tieteen saavutusten avulla myöskään jumalten kaltaisiksi. Fyysikkona Enqvist arvioi, että elämme nykyisin hieman samankaltaisessa muutoksessa, minkä lennättimen keksiminen vuonna 1833 aiheutti. Helsingin ja Pietarin välillä lennätinliikenne alkoi 1854. Tuolloin jopa vihkimisiä suoritettiin lennättimen välityksellä. ­ Lennätin toi maailman yhteen, kun aikaisemmin tieto kulki maan ääristä vähintään kuukauden viiveellä. Krimin sota 1853-56 oli ensimmäinen lennätinsota jonka kautta sodasta tuli suurelle yleisölle konkreettisempi ja todempi. Ilman vuonna 1871 julkaistuja skotlantilaisen fyysikko James Maxwellin yhtälöitä ei Nokiaa tai radiota olisi. Tämä victoriaanisen ajan kehitysoptimismi loppui 1914 alkaneeseen ensimmäiseen maailmansotaan, Enqvist muistuttaa. Tiedon taso nousee hitaasti Liikut kirjassasi ihmisyyden syvillä vesillä. Miten on, määritteleekö aivojen toiminta ihmisyksilön tunteet ja ajatukset vain päinvastoin, määrittelevätkö yksilön persoona ja kokemukset aivojen toiminnan? ­ Saattaa olla, että se tapahtuu molemmin päin tai ei ­ Aivoissa on monia vedoksia. Eri versiot otetaan käyttöön eri tilanteissa. Sanoisin, että ihmismieli on kuin vesi, joka juoksee koskessa ja luikertelee milloin mistäkin uomasta kivien välistä pääsee menemään. kumminkaan päin. Ihminen on systeemi, jatkuvassa muutostilassa. Ihminen on se, mitä hänessä koko ajan tapahtuu. Yhtä konehuonetta ei ole, mistä tuntemukset ja ajatukset lähtisivät liikkeelle. Mielestäni kokonaisvaltaista pysyvää persoonaa ei ole mitä ja miten koemme. Muutumme eri tilanteissa erilaisiksi ihmisiksi. Aivoissa on monia vedoksia. Eri versiot otetaan käyttöön eri tilanteissa. ­ Sanoisin, että ihmismieli on kuin vesi, joka juoksee koskessa ja luikertelee milloin mistäkin uomasta kivien välistä pääsee menemään. Oletko toiveikas sen suhteen, että ihmisten enemmistön tiedon- ja tietoisuuden taso olisi suurin piirtein Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA Mitä elämästämme jää jäljelle? Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat. WSOY 2009. ­ Syntyessäni 1954 maapallolla asusti reilut 2 500 miljoonaa ihmistä. Tätä kirjoittaessani kesällä 2009 saman verran on ehtinyt kuolla. On kuin elämäni 55 vuoden aikana viisikymmentä toisen maailmansodan kaltaista sotaa olisi pyyhkäissyt planeettamme ylitse. Elämäni 55 vuoden aikana 2,5 miljardia ihmistä on elänyt, iloinnut, syönyt ja juonut, murehtinut ja kuollut pois. Nyt, kun meitä on kohta seitsemän miljardia, joka vuosi tuoni korjaa 65 miljoonaa ihmistä. Päivässä muonavahvuudesta katoaa kokonainen Vantaa, noin 180 000 henkeä. Näin hahmottelee Kari Enqvist elämän ja kuoleman suhteellisuutta maailman mitassa kirjassaan "Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat" (WSOY). Mitä merkitystä yksityisellä sielun pelastumisella on, jos ajatellaan, että ennen meitä maapallolla on tallannut noin 30 000 ihmissukupolvea? He ovat kadonneet ikuisiksi ajoiksi. Kun Enqvistin äiti sairastui alzheimerin tautiin, Enqvist sanoo oivaltaneensa, että hänen äitinsä kuoleminen oli alkanut jo monta vuosikymmentä aiemmin. Että elämä ja kuolema ovat toisiinsa kietoutuneita prosesseja. Syntymän ja kuoleman hetket ovat yksilön itsensä kannalta yhtä sumeita. Ihminen on olemassa niin kauan kuin joku vielä muistaa hänet. Sen jälkeen hän katoaa kosmoksen hämärään: "On parempi arvostaa ihmistä loppuun saakka sellaisena kuin hän kulloinkin on eikä häveten korvata häntä muistikuvilla. Elämä on summa heikkouden hetkistä ja vahvuuden hetkistä, voimien päivistä ja sairauksista, ja todellinen arvonanto sulkee huomaansa ne kaikki," Enqvist kirjoittaa. Lukiessaan isänsä kuolintodistusta, Enqvist pohdiskelee, onko kuolintodistuksessa parempi puhua esimerkiksi "veren vähähappisuudesta" vai "hypoksemiasta." Vain vanha tietämätön kansa olisi sanonut, että mies kuoli veritautiin tai vähähappisuuteen: "Ja exitus on myös paljon kauniimpi sana kuin kuolema ikään kuin isäni olisi vain piipahtanut varauloskäytävästä lämpiön puolelle." Isänsä kuoleman jälkeen Enqvistiä askarruttaa, miten vähän henkilökohtaista isä jätti jälkeensä. Oli vain joitakin perheen talouteen liittyviä papereita tai vaatteita. Ei löytynyt kirjenippuja tai postimerkkikokoelmia: "Mitä hänen elämästään jäi jäljelle? Mitä ylipäätään tapahtui tuolle elämälle? Pojalle isän kuolemalla on aina erityismerkityksensä. Isä on useimmiten pojan ensimmäinen miehen malli ja halusipa sitä tai ei, poika perii monet isän luonteenpiirteet. Näin on luultavasti käynyt minullekin, vaikka pitkään yritin sitä vastaan rimpuilla. Olin perheen ainoa lapsi, ja näin jälkeenpäin arvioiden lapsi, jota heidän oli enenevässä määrin vaikea ymmärtää." Elämää ei voi panna säästöön myöhempää käyttöä varten. Äidin virtsarakon syöpä ennen äidin sairastumista alzheimeriin pani kosmologian professorin ajattelemaan, että pikemminkin meidän tulisi totutella yllätyksiin, jotka hitaasti kuolevassa kehossamme ovat enimmäkseen ikäviä. Mutta kuitenkaan mikään järkeily ei voi ennakoida tunnemyrskyä, jonka vakava sairaus aiheuttaa. Vaikka kuolema kutsuu ajallaan meidät jokaisen, silti kuoleman "aikaistajia" sotateollisuuden palveluksessa riittää. Suuri osa maailman lahjakkaimmista ja korkeimmin koulutetuista tiedemiehistä askartelee päivätöikseen nimenomaan tappovälineiden kehittämisen parissa. Enqvist muistuttaa, että Las Vegasin ulkopuolella sijaitsevasta sotilastukikohdasta löytyy matkaperävaunuja, joista käsin ohjaillaan miehittämättömiä Predator-lennokkeja niiden kaarrellessa Afganistanin yllä. Meren pohjassa kulkevat valokaapelit linkittävät perävaunut Eurooppaan, jossa satelliittiantennit pitävät yhteyttä yksittäiseen lentolaitteeseen: "Hyvin hitaasti lentävä Predator voi pysyä ilmassa peräti vuorokauden, ja tavallisesti sen aseistuksena on kaksi Hellfire-ohjusta. Predator ei ole massatuhon vaan salamurhan väline, ja jos Osama bin Laden joskus saadaan tähtäimiin, kohtalokasta nappia voidaan siis painaa Las Vegasissa. Räikeiden hotellivalojen, kasinoiden kimalluksen ja kolikkokoneiden rätinän varjoissa on käynnissä monenlaista uhkapeliä." Uskonnon kanssa Enqvist haluaa tehdä välit selviksi yrittämällä katsoa avoimin silmin sitä, mikä luonnonlakien mukaisesti suurella todennäköisyydellä on olemassa: "Olemme ydinaseiden myötä kurkistaneet luonnon salattuun ytimeen ja tällä tavoin tulleet karkotetuksi tietämättömyyden paratiisista. Me olemme kokeneet omakohtaisesti, että mysteereillä on ratkaisunsa ja että niiden ydin ei todista henkimaailmasta vaan luonnon mykkien lakien ylivallasta. Tätä kokemusta minun on vaikea unohtaa. Se opettaa älylliseen rehellisyyteen." Enqvistin teos on merkittävä aikalaispuheenvuoro, joka herättää kysymään, mitä tapahtuu todella tai mitä todelle tapahtuu? Tai voiko mikään tavoite olla elämää suurempi? JUHA DRUFVA
• 12 - Nro 8 joulukuu 2009 ELÄKELÄINEN Haavikko- niminen mies "Intohimoinen, vimmainen ja hillitön" Mauno Saaren kirjoittama autobiografia Haavikkoniminen mies ei ole elämäkerta, vaikka siinä kuljetaankin Haavikon kirjailijantietä lapsuudesta viimeiselle portille. Se on intensiivinen, mutta sekava kuvaus Haavikon voiman vuosista kohti vanhan ja sairaan kirjailijan avuttomuuden tuntoja ja hiipumista. Saari kuvaa kohdettaan naturalistisen, miltei inhorealistisen tarkasti ja tirkistellen. Kieltämättä kirja on vetävästi kirjoitettu. Outi Nyytäjän mielestä se on kuin saippuaoopperan käsikirjoitus. Saari osaa revitellä tarkoitushakuisesti. Lukijan on ajoittain hankala hahmottaa, mikä on faktaa ja mikä fiktiota, ja faktavirheitäkin kirjassa on liian kanssa. Sisällöllisesti kirja on ohut akateemikko Paavo Haavikon elämäkerraksi ja melko tökerö elämäkertaromaaniksikin. Sen nimi Haavikko-niminen mies, on tietoisesti Haavikon salanimellä kirjoittaman kirjan Barrniminen mies nimiväännös. Hyväuskoisena olin kuitenkin kuulevinani kirjassa Haavikon äänen terävänä ajattelijana, yhteiskuntakriitikkona ja herkkänä runoilijana. Luin kirjaa parhaimmillaan Haavikon omaelämäkerrallisten Prosperon (1994) ja Vuosien aurinkoiset varjot (1995) jatko-osana. Kirjan kiinnostavin sisältö muodostuu Haavikon omien tekstien referaateista, eikä suinkaan Saaren kirjoittamista kohutuista paljastuksista. Erittäin omituiseen valoon kirjan tekstit nostaa kotimaisen kirjallisuuden professori Juhani Niemen Aikalainen -lehdessä (19/2009) tekemä, hänen luotettavalta taholta kuulemansa paljastus Haavikon viimeisimmistä teoksista. Eläkkeelle jääneen, alan guruna tunnetun kustannustoimittajan väite on rankka. "Ei Paavo Haavikko niitä itse ole kirjoittanut. Ne on kirjoittanut Mauno Saari." Niemi epäilee väitteessä olevan totuuden häivääkin luettuaan Saaren kohukirjan. Haavikolle kirjoittaminen kuului elämän rituaaleihin lähes viimeiseen henkäykseen saakka, vaikka kirjailija oli jo menettänyt näkönsäkin. Vanhenevan runoilijan elämä ei ollut helppoa, terveys rapistui, sosiaaliset kontaktit harvenivat, kirjoituskone ja kirjoittaja reistailivat. Mies oli yksinäinen huutavan ääni Bulevardilla, mutta sanomisen tahto oli hän avaa kirjailijakuvaa tai analysoi edes yksinkertaisemmalla tavalla Haavikon ajattelua ja kirjallista tuotantoa. Saari riisuu sairaan ja vanhan akateemikon iljakkaasti kelteisilleen, kuvaa väsyksiin saakka runoilijan kaatumisia, juopottelua ja muuta kohellusta. Mutta Saari antaa myös tilaa Haavikon pohdinnalle ­ jos se nyt on Haavikon pohdintaa ­- siitä mikä muokkasi hänestä Prosperon, kunnioitetun ja kirotunkin valtakunnan viisaan. Miksi hänen yksityiselämänsä oli täynnään solmukohtia, rakkaita pettymyksiä ja pettämisiä rakkaudessa, ja dramatiikkaa kirjailijan sekä kustannustoimittajan työssä. kuolemasta. Saari väittää, että Haavikko olisi edesauttanut vaimonsa kuolemaa antamalla liiallisen lääkeannoksen. "Minun runoissani on kaikki, jos ne avataan", Haavikko kirjoittaa. Saaren kirja ei kuitenkaan avaa Haavikon runoutta tältäkään osin. Sen sijaan hän ryydittää tragediaa surutta sepitteillä. Kustannustoimittajan olisi pitänyt tarttua kovalla kädellä Saaren tekstiin. Kirja on sekava ja rönsyää liian moneen suuntaan. Tässä ryöpytyksessä teoksen mitä ilmeisin tendenssi, kuvaus Haavikon lähes pakonomaisesta oman identiteetin ja henkisen kotipaikan etsimisestä kaatuu kuin punaviinipullo kirjailijan kodissa. Saari kuvaa Haavikko-nimisen ihmisen tahroja. Mutta ne merkinnät, jotka Paavo Haavikko on jättänyt taiteen ja yhteiskunnallisen ajattelun muistiin, löytyvät hänen tuotannostaan, joka on rikas ja syvälle luotaava. "Kun kuolen, on minun nimeni karsikkopuihin kaiverrettuna. En tahdo tulla takaisin, yksi kerta riittää." SISKOTUULIKKI TOIJONEN "Kun suhde on hullu, se täyttää koko ihmisen" Saaren kuvaamana Haavikon elämässä virtasi viinaa, vieraita ja omia naisia. Elämän tuskaa lisäsi kompleksinen suhde, traagisesti kuolleeseen tyttäreen. Kompleksinen oli myös viha-rakkaussuhde Reenpään dynastian hallinnoimaan Otavaan, josta Haavikko joutui lähtemään ovet paukkuen. Sovintolounas kuitenkin syötiin vuotta ennen kirjailijan kuolemaa. Koskettavaa on lukea Haavikon räiskyvästä ja kipeästä suhteesta nuorena kuolleeseen runoilija Marja-Liisa Vartioon, hänen ensimmäiseen vaimoonsa ja pariskunnan kahden lapsen äitiin. Haavikko ei koskaan toipunut vaimonsa varhaisesta Kirjailija Paavo Haavikon merkinnät yhteiskunnallisen ajattelun muistiin löytyvät hänen tuotannostaan. ­ Kuva: Otava/Kai Widell 2007. voimakas loppuun saakka. On kirjassa ansionsakin, kun sivuuttaa vastenmielisen tirkistelyn sairashuoneisiin ja yksityiselämän noloimpiin koukeroihin, joita Saari hanakasti ruokkii. Saari samaistuu kohteeseensa intohimoisesti. Mutta ei Mauno Saari: Haavikkoniminen mies, Otava 2009. Julkaisusota Aikamoinen kähinä ja mediamylläkkä syntyivät, kun Paavo Haavikon poika ja ainoa perillinen, Heikki Haavikko yritti estää Otavaa julkaisemasta Mauno Saaren Haavikko-niminen mies -kirjan. Maaliskuussa 2008 Paavo Haavikko joutui sairaalaan ja menehtyi saman vuoden lokakuussa. Heikki Haavikko yritti estää isänsä ja Saaren tapaamiset sairaaloissa, eikä päästänyt Mauno Saarta Haavikon hautajaisiin. Saari ei myöskään saanut käyttöönsä Suomen Kirjallisuuden Seuran tekemiä tallenteita tilaisuudesta, koska ne on "rauhoitettu" vainajan kunnioittamiseksi. Saari esittäytyy kirjassa Paavo Haavikon ylimpänä ystävänä ja tukijana. jastusten saama valtava ennakkojulkisuus on lisännyt kirjan myyntiä tuntuvasti. Erityisen kiusallinen julkaisusota on ollut Haavikon ­ nyt entiselle ­ kustantamolle Otavalle, joka piti tiukasti kiinni julkaisuoikeudestaan. Otava voitti julkaisuoikeudenkäynnin, mutta menetti kaikkien muiden Haavikon teosten oikeutensa. Ne Heikki Haavikko siirsi WSOY:lle. Mikä Paavo Haavikon viimeinen tahto oli, jää epäselväksi. Mauno Saaren kirja ja Minna Lindgrenin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen tekemä juttu akateemikon viimeisistä vaiheista sekä sukulaisten ja Saaren hovin erimielisyyksistä kertovat kaksi täysin erilaista versiota asiasta. On ymmärrettävää, että Heikki Haavikko suojeli isänsä yksityisyyttä, Saaren kirjan vastenmielisiltä ja täysin turhilta PH:n elämän loppusuoran sairauksien ja alkoholismin yms. yksityiskohtaisilta kuvauksilta. Ne eivät tuo mitään uutta valtakunnan ajattelijan, tuon omalakisen, mutta viisaan "Prosperon" kirjailijakuvaan. Akateemikko Paavo Haavikko ansaitsee arvokkaamman ja huolellisemmin kirjoitetun elämäkerran. Se on kirjallisuudentutkijan eikä kohukirjoja kirjoittaneen seurapiiritoimittajan tehtävä. Hänen tarkoitusperät saattoivat olla vilpittömiäkin, mutta ainakin jupakka ja kirjan "rajujen" pal- SISKOTUULIKKI TOIJONEN
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2009 - 13 Eläkeläisten yhteiset laulajaiset Ylöjärvellä onnistuivat hyvin Päätimme pitää Ylöjärven työväentalolla yhteiset laulajaiset muiden eläkeläisjärjestöjen kanssa. Kolme eläkeläisyhdistystä otti kutsun vastaan, ja talo täyttyi innokkaista laulajista. Myös työttömien yhdistyksestä tuli laulajia ääntä vahvistamaan. Laulajaisten teemana oli Tapio Rautavaara. Vanha työväentalo oikein pullisteli, kun reilusti yli 70 laulajaa alkoi laulaa meille kaikille tuttuja ja niin rakkaita lauluja. Kahvit olivat paikallaan, kun suuta alkoi kuivaa. Niiden jälkeen voitiin taas jatkaa laulamista. Tämä ensimmäinen yhteislaulutilaisuutemme onnistui niin hyvin, että siitä päätettiin tehdä perinne. Aiemmin, vielä ruusujen kukkiessa, päätimme viettää päivän Tampereella. Ensiksi kävimme Arboretumissa katselemassa ihania kukka-asetelmia. Siellä silmä lepäsi ja mieli virkistyi sen kaiken kauneuden keskellä. Millään ei uskoisi, että ruusuja on niin paljon eri värisiä ja mallisia. Ruokailimme palkitussa Viola-kodissa. Meille kerrotttin kodista ja sen periaatteista. Yhdeksän vuotta sitten kuusi tamperelaista miestä suunnitteli tällaisen kodinomaisen paikan. On varmaankin hyvä koti, jos eläke on riittävä. Seuraavana vuorossa oli Vapriikki. Siellä oli paljon nähtävää. Kuvat vuoden 1918 tapahtumista kyllä pysäyttivät Yhdessä tilassa sai kuunnella viimevuotista haastattelua, jossa kaksi vanhusta muisteli lapsuuttaan ja aikaa Tampereella vuonna 1918. Hyvin oli muistiin jäänyt, vaikka olivat hyvin pieniä silloin. Kun vielä kävimme nauttimassa Pyynikin näkötornin kuuluisat munkkikahvit, olimme hyvin tyytyväisiä päiväämme naapurikaupungissa. Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. TUULA-LIINA VARIS Pelon maantiedettä H Ritva Pajunen Terveiset Rautalammilta Meidän yhdistyksen toimihenkilöt jatkavat aivan entisellään, Elvi Nikulainen puheenjohtajana, Erkki J. Paananen varapuheenjohtajana, Helmi Miettinen sihteerinä ja Jaakko Vesterinen taloudenhoitajana. Lisäksi johtokuntaan tulivat valituiksi Salme Hänninen, Leena Hänninen, Seija Paananen, varalle Kerttu Kauhanen, Marjatta Korhonen, Mirja Tiitinen ja Helka Jäntti. Toimintakin jatkuu pääosiltaan entisellään: meillä on kerho ja järjestämme retkiä sekä yhteistoimintaa toisten järjestöjen kanssa. Hyvää joulua teille kaikille ja kiitos yhteistyöstä, toivottaa Rautalammin Eläkeläiset ry elsinkiläisten lasten liikkuma-alue on parissa sukupolvessa dramaattisesti pienentynyt, kertoi Hesari äskettäin. Esimerkiksi Sörnäisissä 50-luvulla asuneen lapsen itsenäisen liikkumisen rajat ulottuivat oman kaupunginosan lisäksi yli Vallilan ja Kallion ja meren puolella aina Mustikkamaalle ja Korkeasaareen. Jo 6-7 -vuotiaat hallitsivat laajaa aluetta suvereenisti ja pelottomasti ja löysivät leikkinsä ja muut tekemisensä itse. 70-luvulla Kumpulassa asuneella lapsellakin oli vielä maailmaa kilometrin säteellä kotipihaa kauempana, vaikka kaupunginosa oli vielä tuolloin aikamoinen Villi Länsi kaikenkirjavine asukkaineen. Nykyisin Kumpula lienee Helsingin rauhallisimpia alueita, mutta siellä asuvat lapset saavat leikkiä ilman aikuisten valvontaa vain kotipihallaan. Koulumatkoillekin tarvitaan saattaja. En elänyt lapsuuttani Helsingissä vaan pienessä kauppalassa, mutta jokainen meistä vanhemman polven ihmisistä muistaa, miten maailma otettiin pikkuhiljaa haltuun laajentamalla itsenäisen liikkumisen piiriä kotipihalta kotikadulle, lähikauppaan äidin asialle, kouluun, luistinradalle... Kaikenlaisesta varoteltiin, mutta eivät aikuiset meitä joutaneet saattelemaan ja taluttelemaan. Saati sitten "harrastuttamaan", hassu sanakin, joka keksittiin vasta, kun lapsia alettiin kuljettaa autolla harrastuksesta toiseen. Me hakeuduimme harrastuksiimme itse. Opimme jo pieninä vastaamaan itsestämme kodin ulkopuolella. Eräs viiden lapsen äiti, viisas nainen ja kirjailija sanoi kerran: "Minun mielestäni lastenkulttuuria on se, mitä lapset tekevät keskenään eikä se mitä aikuiset tekevät lapsille." Mitähän lapset nykyään osaavat teh- dä keskenään tai oppivat tekemään, jos he eivät voi liikkua ilman aikuista kaitsijaa edes omassa naapurustossaan? Pihaleikkiperinne ainakin on kuihtumassa. Mitä kaikkea lapsi menettää, kun hän on menettänyt oikeutensa ja mahdollisuutensa itsenäisesti tutustua elinympäristöönsä? Kaupunkiympäristö ei ole sen turvattomampi kuin ennenkään, asiantuntijoitten mielestä pikemminkin päinvastoin. Mutta pelko on kasvanut, nimenomaan aikuisten tuntema pelko. Aikuiset pelkäävät kidnappaajia, pedofiileja ja murhaajia, jotka ovat aivan marginaalisia ilmiöitä eivätkä mitenkään lisääntyneet. Media lietsoo hälyuutisoinnillaan tätä pelkoa, ja näin syntyy pelon kierre. "Mitä useampi vallilalainen jättää käyttämättä Vallilan katutilaa, sitä vaarallisempi siitä paikasta tulee", sanoo Hesarissa haastateltu asiantuntija. Kyllä todellinenkin vaara on. Se on valtavasti kasvanut liikenne ja varsinkin viime vuosina ikävästi huonontunut liikennekulttuuri. Kaisaniemen puisto on hyvä esimerkki pelon kierteestä. Se sai huonon maineen jo vuosikymmenet sitten. Muistan nuoruudestani, että julkisessa sanassa ja ihmisten puheissa törmäsi jatkuvasti varoituksiin: Kaisaniemen puistoon ei pidä mennä, ei ainakaan pimeään aikaan, ei ainakaan jos on nainen, ei ainakaan jos on maalainen. Siellä naiset raiskataan ja maalaiset hakataan ja ryöstetään. Pelon kierre syntyi: mitä useampi alkoi pelätä ja kartella Kaisaniemen puistoa, sitä vaarallisempi paikka siitä oikeasti tuli. Maine meni ja hieno puisto rämettyi, alkoi kerätä lähinnä juuri sitä rupusakkia, josta oli varoiteltu. Itsekin olen löytänyt Kaisaniemen puiston aivan vastikään huomattuani, miten viih- tyisän kävelyreitin se kaikkina vuodenaikoina tarjoaa rautatieasemalta Kruununhakaan, jossa käyn säännöllisesti kokouksissa. Sääliksi käyvät kaupunkilaislapset, jotka eivät pääse opiskelemaan maailman haltuunottoa tutustumalla itsenäisesti omaan asuinympäristöönsä. Maalla lapset ovat tässä suhteessa toistaiseksi vapaampia. Mutta median mässäilevät rikosuutiset tavoittavat kyllä maalaisetkin, ja pelko kasvaa myös maaseututaajamissa. Sääliksi käyvät lasten lisäksi myös vanhukset. Heidänkin vapaa liikkuma-alueensa on varmasti pienentynyt, ei todellisen turvattomuuden vaan median tehokkaasti lietsoman pelon takia. Kuinka moni suurten kaupunkien vanhuksista karttaa yksin ulkona liikkumista edes omassa kaupunginosassaan, vaikka fyysinen kunto on vielä hyvä? Asiaa sietäisi tutkia. Pelon kierre syntyy näinkin: mitä vähemmän liikkuu itsenäisesti ulkona, sitä enemmän pelkää liikkua itsenäisesti ulkona. Pelko on pahin vankila: mitä enemmän pelkää, sitä ahtaammaksi ja uhkaavammaksi maailma käy. Elvi Nikulainen Hyvinkään Eläkeläiset ry:tä huolestuttaa hoivamäärärahojen leikkaaminen Hyvinkään Eläkeläiset ry:n syyskokouksessa käytiin keskustelua vanhusten hoidon tasosta ja kehityksestä Hyvinkäällä. Kummastusta herätti tieto siitä, että vanhusten hoidon määrärahoja ollaan leikkaamassa, joka väistämättä luo uhkakuvan vanhusten hoidon tason heikentymisestä. Se on syyskokousväen mielestä väärä kehityksen suunta, vaikka laman oloissa eletäänkin. Vanhusten hoidon tavoitejulistukset YK:ta myöten edellyttävät sitä, että vanhuksille taataan kaikissa oloissa ihmisarvoinen elämä. Se on nyt vaarantumassa yhä laajemmin. Kokousväen terveiset kuntapäättäjille olivat, että vanhusten hoidon märärahoja ei saa leikata ja altistaa näin vanhuksia nykyistäkin heikommalle hoivatasolle. Myös omaishoidon piiriin päseminen ja sen taso koettiin ongelmaksi. Sitä tulis helpottaa ja tuen tasoa nostaa. Tässäkin asiassa tärkeänä perusteena on se, että vanhukselle turvataan viimeiksi ajoiksi mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään. Yhteiskunta, joka ei hoida vanhuksiaan, ei ansaitse tulla mainituksi sivistysvaltioiden joukossa. Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Olavi Kanerva ja varapuheenjohtajana Lauri Muistola. Talous- ja toimintasuunnitelmat hyväksyttiin juhlavuodeksi 2010. Yhdistyksen perustamisesta tulee tuolloin kuluneeksi 50 vuotta. Johtokuntaan valittiin lisäksi Veikko Ceder, Kerttu Kallinen, Raimo Kantanen, Sanna-Liisa Korpela, Ritva Mähönen, Matti Ojanen, Sirpa Aalto, Toini Parkkonen, Jouko Parkkonen ja Marketta Rissanen.Varalle tuli Rauni Myllymäki. Yhdistyksen sihteerinä on Marketta Rissanen ja jäsensihteerinä Maire Kauppinen. Taloudenhoidon ryhmän muodostavat Raimo Kantanen, Ritva Mähönen ja Pirkko Hyvärinen. Arpavastaavina ovat Toini Parkkonen ja Irja Torvikoski. Keskiviikkokerhon juontajina vuorottelevat Pirkko Keihäsjärvi, Raimo Kantanen ja Jouko Parkkonen.Pääemäntänä jatkaa Katri Muhli, apunaan Aune Järvinen. Hyvinkään Eläkeläistuki ry:n edustajistoon valittiin Leena Kotamäki, Lauri Muistola, Keijo Jokela ja Pekka Kaihevaara. Tuen johtokuntaan eli vanhusneuvostoon esitetään Leena Kotamäkeä ja Lauri Muistolaa. Yhdistyksen uudeksi matkavastaavaksi valittiin Raimo Kantanen. Eläkeläisten Uudenmaan aluejärjestön kevätkokoukseen lähtevät Matti Ojanen, Lari Sinisalo, Pekka Kaihevaara, Kerttu Kallinen ja Jouko Parkkonen.Aluetoimikuntaan esitetään Kerttu Kallista ja Matti Ojasta. Erilaisia harrasteryhmiä yhdistyksessä toimii toistakymmentä, joille kaikille valittiin vastuulliset vetäjät. Laulukvartettia ja kuoroa johtaa Pirkko Keihäsjärvi, apunaan Keijo Jokela, Seija Pulkkinen ja Reino Nyyssönen, joka johtaa lisäksi Meripojat-lauluryhmää. Martti Turunen vetää soittokerhoa, Kerttu Kallinen ja Matti Eskelinen askartelu-ja käsityökerhoa, Seija Pulkkinen sketsikerhoa, tanhuryhmää Helena Joutsalo-Kanerva ja Taisto Seppänen, vesijumppaa ja joogaa Aila Sutinen, voimistelukerhoa Raimo Kantanen ja Helena Joutsalo-Kanerva, senioritanssia Pirkko Hyvärinen ja Eino Siikanen, bocciaa Pekka Kaihevaara ja painonhallinta-elämäntaparyhmää Kerttu Kallinen. Kuntosaliohjaajina toimivat Raimo Kantanen ja Rauni Myllymäki. Kerhot kokoontuvat omien aikataulujensa mukaan pääasiassa Hyvinkään Järjestötalolla. Tarkemmista ajankohdista ja toiminnoista ilmoitetaan talon ilmoitustaululla ja Aamupostin seurapalstalla. Jouko Parkkonen
• 14 - Nro 8 joulukuu 2009 ELÄKELÄINEN ULLA LEHTONEN Peruna ­ kätketty aarre H aluan aluksi kiittää lukijoitani monista yhteydenotoista ja kannustuksesta sairauteni aikana. Kävin kuoleman porteilla, ja vahvan lääkityksen vuoksi elämässäni on viikkoja, joista en muista juuri mitään. Nyt tuntuu jo mukavalta. Olen kiitollinen jokaisesta uudesta päivästä. Maailmalla vietettiin vuonna 2008 kansainvälistä perunavuotta. Vuoden tunnus "Peruna -kätketty aarre" viittaa perunan merkitykseen maaseutujen ihmisille ja talouselämälle sekä perunan tärkeyteen ruokapulan lievittämisessä maapallolla. Suomessa viljellään noin neljääkymmentä pitkälle jalostettua virallista perunalajiketta, mutta kun kaikki maatiaiset ja muut otetaan mukaan, määrä lienee kaksinkertainen. Perunan kotiseudulla Andeilla perunalajikkeita on monin verroin. Pelkästään villilajeja on löydetty 187 Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikasta, suurin osa Perusta. Peruna otettiin käyttöön jo 10000 vuotta sitten Titicaca-järven ympäristössä yhdessä joidenkin papujen, lupiinien ja savikoiden kanssa. Järven seuduilla asustaneet inkat kasvattivat perunaa, joka oli tärkeä osa heidän ravintoaan ja kulttuuriaan. Inkaperunat näyttävät vähän toisenlaisilta kuin meille tutut pyöreät ja sileäpintaiset mukulat. Ne ovat värikkäitäkin: punaisia, keltaisia, violetteja, valkoisia ja jopa mustia. Ulkonäön perusteella inkaperunoilla on nimiäkin kuten "kissanpää", "laamankieli" ja "puumankäpälä". Myös vaikutustavan mukaan on nimiä kuten "kuumetta alentava peruna" ja "rintamaidosta vierottava peruna". Myös suomalaisissa perunan nimissä on arvoituksellisuutta: perna, pärinä, pääry, pääly, potaatti, pottu, omena, maaomena ja kartohka. Perunan erikieliset nimet vievät maan alle: potaatti tainonkieliseen sanaan patat (Bataatti) ja kartofel tartufoliin, mikä tarkoittaa tryffeliä. Espanjalaisten perunan nimi papa on lähtöisin perunan kotiseuduilla Andeilla asuneiden intiaanien kielestä ja tarkoittaa mukulaa. Me ennen sotia syntyneet suomalaiset olemme varttuneet perunan voimalla. Se on osa meitä eivätkä muotioikut sen valta-asemaa horjuta. Toisin on nykyään: perunan kulutus vähenee, riisit ja pastat tulevat tilalle. Syitäkin luetellaan: Peruna lihottaa, ja sillä on korkea glykeminen indeksi eli GI. Perunoista jopa varoitellaan, koska ne vaikuttavat voimakkaasti verensokeriin. Miksi perunaa sitten pitäisi syödä? Peruna on yksi suomalaisten peruselintarvikkeista. Päivittäin käytettynä se on mainio C-vitamiinin lähde. Sen maku ei riitele muitten ruoka-aineitten kanssa, joten se sopii erinomaisesti monipuoliseen ravitsemukseen. Peruna on lempeää, vatsaa hellivää syömistä. Se on erinomainen kaliumin lähde ja sopii niin vatsavaivoista, korkeasta verenpaineesta kuin sydänvaivoistakin kärsiville. Kaliumin runsaan saannin katsotaan myös pienentävän korkean verenpaineen ja halvauksen riskiä, ja se on tärkeää myös luuston pysymiselle vahvana. Venäjällä perunaa ja erityisesti perunamehua käytetään närästyksen ja mahahaavan hoitoon ja ennalta ehkäisyyn. Luomuperunoista keitetty perunavesi on vanha, tunnettu vatsavaivojen lääke. Se sopii reumaatikon ja paastoajan juomaksi ja kevyeksi laihdutusateriaksi. Liemeen tarvitaan kilo luomuperunoita, jotka pestyinä leikataan kuorineen ohuiksi viipaleiksi. Perunat pannaan kattilaan, jossa on kolme litraa vettä, ja makua tuomaan lisätään sipulia, purjoa, persiljaa, selleriä tai vain jotain näistä. Suolaa ei käytetä.. Seosta keitetään tunti, jonka jälkeen se siivilöidään ja säilytetään kylmässä. Nautitaan huoneen lämpöisenä. Laihdutuskeittona käytettäessä lautaselle silputaan muutama valkosipulin kynsi tai piparjuuriraastetta. Perusohjetta mukaillen ja porkkanaa, palsternakka tai muita juureksia lisäämällä on helppo keittää omat paastojuomansa ja laihdutuskeittonsa. Peruna on kaliumin lisäksi hyvä magnesiumin ja raudan lähde. Siinä on myös B-ryhmän vitamiineja ja kuituja. Perunaa tutkitaan monessa maassa. Tiedetään, että perunoissa on monia antioksidantteja, joilla on edullinen vaikutus muun muassa sydän- ja verisuonitaudeissa ja eräissä syöpäsairauksissa. Eniten antioksidantteja on löydetty perunoista, joilla on värikäs kuori tai perunan sisäosa on väriltään hiukan keltaista tummempaa. Keltainen väri viittaa yleensä luteini-karotenoidiin, joka vaikuttaa edullisesti muun muassa näköön ja ihon kuntoon. Pitoisuudet vaihtelevat suuresti eri perunalajikkeiden välillä. Perunoissa on myös polyfenoleja, erityisesti klorogenihappoa, jota on myös kahvissa. Se voi suojata kolesterolia hapettumiselta. Myös tämän aineen pitoisuudet vaihtelevat eri perunalajikkeissa. Eniten antioksidantteja on itse perunan kuoressa tai juuri kuoren alla. Presidentti Urho Kekkonen oli viisas mies syödessään perunat yleensä kuorineen. Uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet, että peruna sisältää kukoamini-nimistä ainetta, joka voi laskea verenpainetta. Vielä ei tiedetä, paljonko ainetta tarvitaan, jotta sillä olisi verenpainetta alentava teho. Syynä perunan nykyiseen vähentyneeseen käyttöön pidetään sen korkeaa GIarvoa, eli peruna nostaa verensokeria pian syönnin jälkeen. Ruotsalaisen ravitsemusasiantuntijan mukaan perunan hylkäämiseen ei ole kuitenkaan mitään syytä. Perunalla on todella korkeampi glykeminen indeksi kuin pastalla, mutta siinä on vähemmän energiaa kuin riisissä ja pastassa, koska se sisältää enemmän vettä ja vähemmän hiilihydraatteja. Joten käytännössä peruna ei nosta verensokeria enempää ja on hyvä valinta myös painoaan pudottaville. Lundin yliopistossa tutkittiin eri perunalajikkeiden GI-arvoja. Todettiin, että arvot olivat suunnilleen samoja tuore- ja talviperunoissa, kiinteissä ja jauhoisissa perunoissa, eli arvo oli 107. Sitä vastoin perunasosejauheen arvo oli korkea eli 122, mutta kylmän perunan vain 80. Älä hylkääkään keitettyjä ylimääräisiä perunoita, vaan tee niistä salaattia sipulin ja tomaatin kanssa. Meheytä salaatti öljykastikkeella (esim. 2 rkl öljyä ja 2 rkl vettä, 1 rkl viinietikkaa, 1 tl sinappia, 1 valkosipulin kynsi, ripaus suolaa ja pippuria) Näin käytettynä perunan glykeminen indeksi pysyy matalampana. Perunaa syömällä saadaan riisiin ja pastaan verrattuna parempi kylläisyyden tunne. Asiaa tutkittiin Australiassa 38 eri elintarvikkeen kesken, ja kaikkein parhaan kylläisyyden tunteen antoivat keitetyt perunat. Ne täyttivät kolme kertaa paremmin kuin valkoinen leipä! Perunassa on haitallisiakin aineita kuten solaniinia ja chakoninia, joilla peruna suojautuu muun muassa omia tuholaisiaan vastaan. Perunan mukuloita tulisi käsitellä kuin kananmunia, sillä kolhiutuessaan perunan solaniinipitoisuus lisääntyy, samoin auringon valossa. Auringossa perunaan muodostuu vihreää väriä, joka on klorofylliä eli lehtivihreää, mutta samalla se kertoo solaniinimäärän kasvusta mukulassa. Solaniinia on heti kuoren alla parin millimetrin syvyyteen. Hyvin pienissä perunoissa on useimmiten enemmän solanii- 2,5 dl maitoa 2 valkosipulin kynttä 4 rkl voita 150 g emmentalraastetta Kuori perunat ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Huuhdo kylmällä vedellä, kuivaa talouspaperin päällä ja siirrä sopivaan kulhoon. Mausta suolalla, pippurilla ja ripauksella muskottia. Vispaa munat, kerma ja maito. Mausta kevyesti suolalla. Voitele kookas uunivuoka ja lisää pohjalle valkosipuli hyvin pieninä paloina. Levitä osa perunoista vuokaan, lisää juustoraatetta pinnalle sekä hiukan munamaitoa. Jatka perunoilla ja juustoraasteella. Lisää munamaito ja hiukan voinokareita pinnalle. Paista tunnin verran 200 asteessa. Peitä vuoka alumiinifoliolla 30 minuutin kuluttua. VATSAA HELLIVÄ PERUNAPUURO 1 kg perunoita 2-3 dl maitoa 3 dl perunoiden keitinvettä 1 dl kermaa 1,5 rkl voita 1,5 rkl vehnäjauhoja 1-2 rkl kuminoita 1 tl suolaa Perunat kuoritaan, suikaloidaan ja keitetään pienessä vesimäärässä. Voi sulatetaan kattilassa, jauhot lisätään, mutta ei ruskisteta. Kuuma maito, keitinvesi ja kuminat lisätään ja ne saava kiehua sen ajan, kun perunat survotaan. Seokset yhdistetään, kerma ja ripaus suolaa lisätään. Sopii liha, kala- ja kasvisruokien seuraksi. PERUNALETUT 8 kookasta raakaa perunaa 1-2 sipulia 4 kananmunaa suolaa, valkopippuria öljyä tai voita paistamiseen Kananmunat vatkataan, perunat kuoritaan ja raastetaan samoin sipulit ja sekoitetaan munaseoksen joukkoon. Letut paistetaan rapeiksi miedolla lämmöllä ja tarjotaan puolukkahillon kera. SIPULI-PERUNAPAISTOS 2 keltasipulia hienoksi hakattuna 1 purjo pieneksi silputtuna runsas kilo raakoja kuorittuja perunoita viipaleina 2 dl maitoa + 1 dl kevytkermaa 1 valkosipulinkynsi 1 tl maustesuolaa hiukan jauhettua mustapippuria 2-3 viipaletta seka- tai paahtoleipää sentin kuutioina 1,5 dl juustoraastetta Keltasipuli- ja purjosilppu sekoitetaan. Sipulit ja perunat kerrostetaan vuokaan. Kermamaito maustetaan pippurillla, maustesuolalla ja puristetulla valkosipulilla ja kaadetaan perunoitten päälle. Vuoka pannaan uuniin 225 asteeseen puoleksi tunniksi. Leipäkuutiot ripotellaan laatikon pinnalle, juustoraaste päällimmäiseksi. Vuoka nostetaan takaisin uuniin ja paistos paistetaan kauniin kullanruskeaksi eli parikymmentä minuuttia. nia kuin normaalikokoisissa eikä sellaisia saisikaan antaa pikkulapsille. Kotipuutarhuri voi valita perunalajikkeensa oman mielensä mukaan myös runsaasti antioksidantteja sisältävistä lajikkeista. Suosittua Rosamundaa voi käyttää muunakin kuin uuniperunana. Blå gongoperuna on nyt hyödyllistä muotia. Se on vanha perunalajike ja tuo väriä ruokalautaselle. Sen kuori ja malto ovat violetteja ja varsinkin kuori on hyvin tumma. Väri tulee elimistölle hyödyllisestä aineesta, antosyanista nimeltä malvidin. Norjalaiset ovat jo vanhastaan viljelleet runsaasti punakuorisia perunoita. Meidän norjanpunaisemme on maukas, hyvin säilyvä ja hiukan rutonkestävämpi kuin muut viljelemämme lajikkeet. Norjanpunaisessa on voimakkaan punainen kuori, ja se on parhaimmillaan talviperunana. Kuka osaisi kertoa, millaisia vanhat, värikkäät suomalaiset maatiaislajikkeet kuten Lemin punainen, Vanha musta, Kainuun musta tai Hämäläinen ovat antioksidanttipitoisuuksiltaan? RANSKALAINEN PERUNAPAISTOS 1 kg perunoita suolaa, pippuria, hiukan muskottipähkinää 2 kananmunaa 2,5 dl kermaa
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2009 - 15 Runopysäkki Elämän taival Elämässä taivaltaminen, sen oikein oivaltaminen. Upottavien soiden yli rämpiminen, karikoiden yli hyppiminen. Joskus on vaikeaa ja tuskallista elää, kuin lumihangessa ahkiota raskasta vetää. Lasten ja läheisten elämisen vaivat, ahkion joskus syvälle lumeen painavat. Tuskan kyyneleet lumen sohjoiseksi tekee, elämän taival ihmistä koettelee. Usko huomiseen, auringon säteet hangelle tuo, ystävät rakkaat, apua , valoa elämään luo. Hyvät harrastukset, ystäväpiirit, elämämme hyväntuulen viirit. Pitäkäämme heistä kiinni lujasti, ahkiomme veto käy keveästi. Mitä jääkään muistoksi omaisille, tuohon muistojen ahkioon lahoavalle. Kasvaako siinä ikävät rikkaruohot, vaiko ruusut, ihanat valkovuokot. Pertti Korhonen Helsinki Talven maa Valkea talvi on tullut jälleen Pohjolaan, vaipan alle peittyy laaksot, mäet valkeaan. Huurussa on nurkka tuvan, aita ahon tuo, kantava myös kansi ison suon. Kesän kukka kuoli alle lumen valkean on nyt talvi jälleen Pohjolan. Kovin tarkkaa lämmöstään on aurinkoinen tuo, valoansa hieman meille kuitenkin se suo. Puvussansa valkeassa metsä, niitty haan, valkeuttaan hohtaa hanki maan. Vankina on laine alla vahvan talvijään, lunta, lunta kaikkialla nään. Toivo Tuukkanen Jyväskylä Lunta kadulla ensilumen sataa valoiset repaleet laskeutuvat kadulle keltaisten lehtien ja harmaan tomun peitteeksi katuojaan valkoinen kaupunki viihdyttää silmiäni ajattelen joulua joka vuosi lumi tuo mieleen joulun kuuset kynttilöineen tarinat tonttuineen pois menneet Rakkaat kun ensilumi sulaa vesi kuljettaa mustuneita puidenlehtiä huuhtoo tomua kadulla ajattelen arkisesti liukkaat tulevat hyvä kun on hiekkaa kadulla on pimeää tulee joulun aika sytytetään jouluvalot jouluna iloa kaikille Kaarina Mähönen Raahe Ravintoketju Ravintolaan astelin pippuripihviä tilasin aperitiiviani maistelin ja keittiön ääntä kuuntelin siellä pihviäni mureaksi muokattiin Ammuvainaan lihaa hakattiin mietin missä elukka eleli apettansa märehti kotimaanko kamaralla vai Argentiinan pampalla missä viimeksi ammui ennen kuin surusilmä sammui missä pulttipistooli laukesi kun se kauppalihaksi raukesi tässä ravintoketjun yläpäässä mietin oliko liha kauan jäässä oliko kylmäketju katkeamaton mikä laatulihan ehto on. Rudolf Lindblad Helsinki Runo vastaan markkinatalous T unnustan kuuluvani niihin, jotka eivät liiemmin joulusta piittaa. Mieleeni tulee aina Arvo Turtiaisen runo Ra(u)han juhla, jota olen runopysäkilläkin joskus siteerannut. Joulun vietossa uskonnollinen ja kaupallinen aines sulautuvat sellaiseksi kokonaisuudeksi, jota on vaikea purematta niellä. Onneksi voi valita. Ei ole pakko mennä mukaan hysteriaan. Runoilla on muuten joulunakin hyvä ja rauhoittava vaikutus. Minun huushollini ainoa pölytön paikka lieneekin runohylly ­ kirjat kun ovat niin ahkerassa käytössä etteivät ehdi pölyyntyä. Pertti Korhonen runoilee yhtä aikaa konkreettisesti ja filosofisesti runossaan Elämän taival. Runossa on suuri ajatus: emme voi vaikuttaa aina olosuhteisiin, mutta asenteeseen voimme. Runossa käytetään aika paljon tuttua kuvastoa (karikot, tuskan kyyneleet jne.), mutta runo on silti kokonaisuutena persoonallinen. Minua viehättää Elämän taival -runon valoisuus: "Hyvät harrastukset, ystäväpiirit,/ elämämme hyväntuulen viirit". Juhani Töytärin ylläpitämä Positiivarithan kerää ja julkaisee runoja, jotka levittävät hyvää mieltä Elämän taival -runoa voisi tarjota heillekin julkaistavaksi. Lumen idylli Niin Kaarina Mähönen kuin Toivo Tuukkanenkin runoilevat lumesta. Lieneekö etelässä lunta nytkään, kun tämä vuoden viimeinen lehti on ilmestynyt. Kaarina Mähönen käyttää Lunta kadulla -runossaan pitkää ja kapeaa muotoa. Tällainen muoto lisää mahdollisuuksia säkeenylityksiin. Säkeenylityshän tarkoittaa sitä, että lause jatkuu säkeen rajan yli ja jakautuu useisiin säkeisiin. Näin syntyy monimerkityksisyyttä. Esimerkiksi säkeet "ajattelen joulua/joka vuosi lumi/ tuo mieleen joulun" voi tulkita niin, että joulua ajatellaan joka vuosi tai sitten niin, että ajatellaan joulua, ja joka vuosi lumi tuo mieleen joulun. Runossa limittyvät mukavasti se mitä nähdään ja se mitä ajatellaan. Kapea muoto toimii tässä, se korostaa runon tajunnanvirtamaisuutta. Pääsemme ikään kuin kurkistamaan suoraan runon puhujan ajatuksiin. Muistutan tässä yhteydessä taas, että termillä "runon puhuja" viittaan nimenomaan runon fiktiiviseen kertojaan tai minään. Runon puhuja ei ole sama kuin runon kirjoittaja. Eihän romaaninkaan kertoja ole sama kuin romaanin kirjoittanut, olemassa oleva henkilö. Toivo Tuukkasen Talven maa tuo mieleen Rudolf Koivun talvi-idyllimaisemat, jotka käyvät yhä harvinaisemmiksi. Runo henkii mennyttä aikaa, myös riimitys vahvistaa tätä vaikutelmaa. Säe "Huurussa on nurkka tuvan, aita ahon tuo" on aika mutkikas. Kirjoittaja tarkoittanee, että ahoa reunustava aitakin huurtuu, mutta käänteinen sanajärjestys sekä mahdollisuus tulkita "tuo"-sana joko pronominiksi tai verbiksi vaikeuttaa tulkintaa. "Puvussansa valkeassa metsä, niitty haan,/ valkeuttaan hohtaa hanki maan", kirjoittaa Toivo Tuukkanen. Kaipaisin jälkimmäiseen säkeeseen yhtä sanaa lisää rytmiä tasapainottamaan. Mutta muutoin runo soljuu rytmisesti hyvin ja suorastaan maalaa lukijan eteen idyllisen talvimaiseman. Runolla tarkkaan ilmaisuun Lokakuun lehdessä haastoin kirjoittamaan ajankohtaisesta aiheesta eli myytävän lihan ja kalan tuoreudesta. Rudolf "Limppu" Lindblad tarttui haasteeseen ja tuloksena on runo Ravintoketju. Limppu taitaa riimittelyn ja tulee samalla todistaneeksi, että mistä tahansa voi väsätä runon. Tästä innostuneena esitänkin uuden haasteen kaikille kirjoittajille: haastan etsimään epätavallisia runon aiheita, sellaisia, joista ette ole koskaan nähneet runoa kirjoitetun. Nyt joulun alla kuulee kaikenlaista kaupallista sumeaa puhetta. Runo sen sijaan on konkreettista ja tarkkaa ilmaisua, jolla voi käydä hyökkäykseen kaupallisen maailman höpinöitä vastaan. Luin vastikään Vesa Heikkisen ja Tuure Hurmeen mainion kirjan Hölynpölynimuri, jossa riemastuttavasti analysoidaan ja pengotaan kielellistä humpuukia. Miehet ovat poimineet kirjaansa esimerkkejä niin kaupallisen kuin byrokraattisenkin kielenkäytön saralta. Sosiaalivirastossa on tuotettu muun muassa tämäntyyppinen tekstihelmi: "Palvelusuunnitelma on asiakkaan palvelutarpeen toteuttamiseksi tai hänen poistamiseksi tai vähentämiseksi tehty suunnitelma". Runon tulisi olla tuonkaltaisen kielenkäytön vastakohta: tarkka, havainnollinen ja syvästi ymmärrettävä. Koetetaan unohtaa markkinatalouden lietsoma kaupallisuus ja vietetään rauhalliset pyhät. Erittäin hyvä joululahja on esimerkiksi itse kirjoitettu runo. Ja jos ideaa haluaa kehitellä pidemmälle, voi tämän kirjoittamansa runon liittää vaikka itse leivottuun kakkuun tai kotiviinipulloon... Ja vielä muistustus. Älkää siivotko liikaa! Kun tähän aikaan vuodesta siivoushysteria äityy oikein pahaksi, poimin vastalääkkeen kirjahyllystäni. Jaana Pajun Harava katolla -teoksen sivu 54 aukeaa heti sopivasti, koska se on avattu kymmeniä kertoja aiemminkin ( ja voi hyvin olla, että olen joskus aiemminkin runoa täälläkin siteerannut): "Kaapit ja komerot aiheuttavat huolta./ Jatkuva järjestys on vaikeaa!/ Joiltakin se onnistuu, mutta heiltä jääkin kaikki/muut työt tekemättä - kuten tähtitaivaan ihastelu/ja tuuleen huutaminen./" Johan rauhoittaa. Oikein hyvää joulun aikaa kaikille. Ja kun pyhistä toivutaan, laittakaahan runopostia entiseen malliin. Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
• 16 - Nro 8 joulukuu 2009 ELÄKELÄINEN Kirje Kelakorvauksista Pohjanmaalta Eläkeläiset ry:n Pohjanmaan aluejärjestön ikäpolitiikan kurssi kirjelmöi eduskuntaryhmille ja Vaasan vaalipiirin kansanedustajille Kela-korvausksista. Kuntien terveyskeskusten toiminta ja koko teveydenhoidon järjestelmä on vaarantunut lääkäripulan takia. Yhteiskunta kuitenkin kouluttaa lääkäreitä tarpeellisen määrän. Ongelmana ei olekaan lääkärien puute vaan se, että lääkärit pakenevat yksityisille lääkäriasemille. Yksityiset lääkäriasemat käyttävät hyväkseen keskussairaaloiden laboratorioita ja hinnoittelevat palvelunsa ylivoimaisesti yli terveyskeskusten käyntimaksujen. Maassa on syntymässä tilanne, jossa vähävaraiset käyttävät terveyskeskusten palveluja ja joutuvat lääkäripulan vuoksi jonottamaan kohtuuttoman kauan.Varakkaat käyttävät yksityisten lääkäriasemien palveluja, joita saa helpommin, mutta ovat terveyskeskuspalveluja kalliimpia Koska lääkärit ovat yhteiskunnan kouluttamia ja laboratoriot yhteiskunnan varoilla rakennettuja, esitti kurssi, että eduskunta säätäisi lain, jonka mukaan KELA-korvauksia maksetaan vain julkisen vallan ylläpitämistä terveyspalveluista. Juhla veti Kivistön työväentalon täyteen väkeä. Juhlijoita talon täydeltä Jyväskylän yhdistyksen 50-vuotisjuhlassa Marraskuisen harmaa ja kostea sää ei estänyt kutsuvieraiden ja eläkeläisten osallistumista Jyväskylän Eläkeläiset ry:n juhlaan 19.11.2009 perinteisessä juhlapaikassa, Kivistön työväentalossa. Juhlapuhujana oli nimikkopaikassaan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja, ministeri Kalevi Kivistö. Perinteisen runoavauksen jälkeen juhlan tervetuliaissanat lausui yhdistyksen puheenjohtaja Tahvo Eronen, jonka mielestä eläkeläisjärjestöjen runsaus on rikkaus. Kun eläkeläisiä on Suomessa n. 1,4 miljoonaa, ja eläkeläisjärjestöihin kuuluu heistä vajaa 20 prosenttia, ei eläkeläisjärjestöjen tarvitse kilpailla samoista jäsenistä, potentiaalisia jäseniä riittää kaikille. den kohentamiseen paneuduttiin tarmokkaasti ensimmäisinä vuosikymmeninä. Ohjelmaosuuden lopussa jakoi Kalevi Kivistö yhdistyksen sihteerin ja puheenjohtajan avustamana ansiomerkit yhdistyksen hyväksi toimineille henkilöille, jonka jälkeen vielä kukitettiin suuri määrä muita jäseniä sekä Iltatähtien laulajat. Juhlan ohjelmaosuuden päätti Keski-Suomen kotiseutulaulu. Juhlassa esiintyi tasokas Sekakuoro Iltatähdet sekä muiden esiintyjien ohella Tavalliset-orkesteri, joka huolehti myös juhlatanssiaisten musiikista. Erkki Mattila jatkaa Malmilla Malmin Eläkeläiset ry on valinnut toimihenkilöt ja seuraavat jäsenet johtokuntaan: Puheenjohtajaksi Erkki Mattilan, varapuheenjohtajaksi Eeva Airolan, sihteeriksi Kyllikki Montosen, talous- ja jäsenasioiden hoitajaksi Ritva Kaartoahon, tiedottajaksi Pertti Korhosen, matkavastaavaksi Annikki Kolin, tanhuohjaajaksi Kalle Karjukosken, senioritanssivastaavaksi Hilja Kettusen, emänniksi Anni Wahlströmin ja Helga Kukkosen, kalastusvälineohjaajaksi Veikko Mäntysen. Englannin opiskelu vast. Anja Kokko ka käsityöohjauksesta Ritva Sulanterä. Johtokunnan varajäseneksi valittiin Leena Lautala, Pekka Lautala, Reijo Töyrylä, Veikko Koivunen ja Eeva Maija Haapala. Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö pääsi puhumaan nimikkopaikkaansa. Tahvo Eronen Yhdistys puuttui heti asunto-oloihin Juhlaa varten valmistellun historiikkikatsauksen esitti yhdistyksen pitkäaikainen toimija Kirsti Kurko. Historiikkikatsaus oli lyhennelmä Jyväskylän Eläkeläiset ry:n juuri valmistuneesta 50-vuotishistoriikista, jossa kerrattiin yhdistyksen alkuvaiheita sekä vireän toiminnan vuosikymmeniä. 1950-60 lukujen vaihteessa mm eläketaso oli olematon, ja Jyväskylässä vanhusten asunto-olot surkeat, sosiaali- ja terveyspalvelut erittäin vaatimattomat. Näiden asioi- Juhlassa esiintyi muun muassa Iltatähdet-sekakuoro.
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2009 - 17 LIMPAN Våra gamla julseder J ag gillar julen och det gör väl också du bästa läsare, men har du någon gång funderat på varifrån vi har fått vårt sätt att fira jul? Det har jag, och jag har tom. skrivit ett radiokåseri om saken. Min vän historielektorn, som medverkade i mitt Jul- program i pensionärsradion konstaterade, att trots att du tröskade igenom över tvåtusen år av världshistorien på fem minuter så har du í princip rätt. Därför vågar jag nog också skriva om det här i vår tidning. Alltså, sedan urminnes tid har Europas nordliga stammar fördrivit årets mörkaste och kallaste tid med hejdundrande fester, massor av mat, starka drycker, glam och gyckel. Denna sed ligger som grund för hälften av vårt nutida julfirande, men även den andra hälften började utvecklas för över tvåtusen år sedan. Då gav den romerska kejsaren Augustus ett påbud, att hela världen skulle skatteskrivas. Enligt Bibeln färdades då timmermannen Josef och hans havande hustru Maria, till Josefs födelsestad Betlehem för att skatteskrivas. Eftersom det var mycket folk i rörelse fick de inte plats i härbärget, och blev därför tvungna att söka tak över huvudet i ett stall för åsnor. Där födde Maria sin förstfödde son, som hon lindade och lade i en krubba. Därefter skedde en massa under och mirakel med komet och tre visa gubbar. Man för att göra en lång historia kort, så växte Jesus upp, profeterade och predikade, gjorde underverk, fick tolv lärjungar, korsfästes, dog, begravdes, uppstod och for till himlen. Sedan fick han en massa efterföljare, som kallade sig krist- na. Till en början förföljdes de i hela det romerska riket, som på den tiden omfattade hala den kända världen. Sedan fick kejsar Konstantinus veta, att Jesus sagt: "Ge Gud vad Gud tillhör och kejsaren vad kejsaren tillhör:" Han tyckte att det var fiffigt sagt, omvände sig till kristendomen och gjorde den till statsreligion i hela det Romerska riket. Också de nordiska stammarna var tvungna att böja sig för romarnas överlägsna vapenmakt och anta kristendomen, men sina midvinterfester fortsatte de med som förut. Detta blev en nagel i ögat på kyrkan, som på den tiden hade stor makt, men varken lock, pock eller milt våld bet på de gamla traditionerna och de kejserliga kohorterna hade större världsliga problem än en sådan kyrklig struntsak. Problemet stöttes och blöttes på många kyrkliga möten tills en fiffig prelat kom på en slug ide: "Ingen vet ju på vilken tid av året Jesus är född, så varför inte göra midvinterfesterna till hans födelsedagsfester." Iden antogs och på så sätt utökades traditionen med krubba, stjärna och vise män. Ett problem återstod ännu, fruktbarhetssymbolerna bockarna. Den traditionen hade urartat i munviga slynglar, som drog från gård till gård, tiggde brännvin och berättade osedliga och mycket populära historier. Till botemedel mot dessa hittade prelaterna biskop Nicolaus i staden Myra. Han var mycket givmild mot de fattiga, blev helgonförklarad och förebild för dagens julgubbe, som i den engelsktalande världen än i dag heter Santa Clas. Nu hade de nordeuropeiska stammarna en midvinterfest, som var salongsfähig också i kyrkliga kretsar, men här på norra stranden av Östersjön hade vi ännu våra egna gudar Ukko, Tapio, Ahti och vad allt de hette, och firade vår midvinterfest på det gamla goda sättet. Nymodigheterna blev också våra förfäder påtvingade med överlägsen svensk vapenmakt. Visst gjorde de motstånd bl.a. Lalli, som högg huvudet av biskop Henrik, vilken våldgästat hans gård. Historien hade dock sin gång. Biskop Henrik helgonförklarades medan den arma Lalli blev av med såväl gård och grund som livhanken. Sankt Henriks kvarlevor ligger i en stor sarkofag i Nousis kyrka. När mitt barnbarnsbarn nummer fem döptes i kyrkan lutade jag mig mot sarkofagen och funderade, att om han hade burit sig åt som folk, så kunde han ha levt ett långt liv som högaktad biskop av Finland. Som ni ser är våra finska julseder importvara och hopkok av en massa historiska händelser, men mycket kära för envar. I år firar frugan och jag traditionell jul med vår dotter, svärson och barnbarnen nummer tre, fyra, fem och sex. Vår son, som redan är morfar, barnbarnen nummer ett och två samt förstås barnbarnsbarnen nummer ett till fem firar julaftonen på sitt håll, men tittar förhoppningsvis in under helgen. Julklapparna åt de mindre skaffade vi redan i slutet på november. De större pojkarna, som redan är nästan huvudet längre än jag själv, skall få en gör-detsjälv-julklapp; en sedel av passlig valör. Julgranen, som valdes redan i somras, står och väntar på stugutomten. Den och maten skall forslas hem några dagar före jul. Av erfarenhet från våra gemensamma seglatser vet jag, att de större grabbarna har ett svart hål under näsan i vilket mängder av mat bara försvinner. Barnbarn nummer sex fyllde sju år och går redan i riktig skola så jag tror att min gamla julgubbemundering har tjänat ut. Julklapparna då? Det är bara att hoppas, att man valt sådana som de som får dem gillar. Själv vet jag mig få några sådana jag gillat från barnsben, nämligen böcker. Jag minns ännu hur lång tiden blev som pojke, när julmaten var äten, julklapparna utdelade och man väntade på att ljusen i julgranen skulle brinna slut - det var riktiga ljus i granen på den tiden - så att man fick tända den elektriska lampan och börja läsa den nya julboken. Nej, nu får det vara slut på funderingar och minnen. Nu återstår bara, att önska er alla en riktigt god jul. Rovaseudun Eläkeläiset 2000 ry juhli Poropekan pirtillä Rovaseudun Eläkeläiset 2000 ry vietti 10- vuotisjuhlaa Patokoskella Poropekan pirtillä elokuun lopulla. Juhlat aloitettiin majatalon riihen vintillä tarjoillulla boolilla. Sitten katsottiin Kalevi Viitalan kirjoittama näytelmä Kehityskertomus: Lapsuus, kerhoikä, kouluikä. Muisteltiin aikaa ennen koulua lauluin ja sketsein. Juhlan väliaika vietettiin runojen merkeissä.Sen jälkeen katsottiin näytelmä siitä, miltä maailma näyttää kun nykynuoriso on eläkeiässä. Musiikin keralla hampurilaisbaarin tunnelmaa. Juhla-aterialla nautittiin poronkäristystä perunamuusin ja muiden lisukkeiden kera. Jälkiruokana täytekakkukahvit. Juhlat jatkuivat laulamalla karaokea ja tanssimalla aina siihen asti, kun oli kotiinlähdön aika. Irma Eskelinen Juhlaväkeä vielä kesäisissä tunnelmissa. Palvelusetelit käyttöön harkiten Lakisääteisiä palvelusetelejä on käytetty kotisairaanhoidossa vuoden 2008 alusta. Kuluneen syksyn aikana tuli voimaan laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä. Porvoon sosiaalija terveyslautakunta on asettanut työryhmän valmistelemaan esitystä lain soveltamisesta. Työryhmässä ei ole vanhus- eikä vammaisneuvoston edustusta. Tämä on puute, joka lautakunnan pitäisi pikaisesti poistaa. Silloin esitystä olisivat valmistelemassa edustajat myös väestöryhmistä, joihin lakia eniten sovelletaan. Porvoon Eläkeläiset ry. korostaa sitä, että palvelusetelin käyttöönotto on valmisteltava huolellisesti. Seteli pitää ottaa aluksi käyttöön pienimuotoisesikokeilleen.. Käytön ohjeita ei pidä plagioida toisten kuntien sovellutusohjeista, vaan ne tulee olla Porvoon olosuhteista lähtevät. Palvelusetelin käyttöön liittyy monia riskitekijöitä. Palvelusetelistä ei saa tehdä sosiaali- ja terveyspalvelujen isäntää, vaan hyvä renki. Vaarana on, että käy päinvastoin. Erittäin suurena huolena on, että palveluseteli ei ota huomioon pieni- ja suurituloisen erilaista setelin käytön lopputulosta. Pienituloisella se voi merkitä kustannusten lisääntymistä kunnan omana tuottamiin palveluihin verraten. Suurituloiselle tällä ei olisi merkitystä. On ehdottomasti vältettävä, ettei palvelusetelistä tule terveydenhoidon erikoismaksuluokka. Tämä poistettiin lainsäädännöstä silloin, kun laki hoitotakuusta säädettiin. Yhdistys painottaa erityisesti sitä ettei palveluseteli poista Porvoon kaupungilta velvollisuutta järjestää terveyspalveluja omina toimintoina. Samoin korostamamme palvelusetelin käytön vapaaehtoisuutta, jota tulee ohjeistuksella voimakkaasti korostaa. Porvoon Eläkeläisety ry Syyskokous
• 18 - Nro 8 joulukuu 2009 ELÄKELÄINEN Tapani Perttu näytteli yli neljäkymmentä vuotta aamuin ja illoin Paluu estradeille ei siintele miehen mielessä Tapani Perttu levytti läpimurtokappaleensa Nathalien ensi kerran neljäkymmentä vuotta sitten. Hän on tulkinnut sittemmin suurta hittiään satoja kertoja ­ ja aina eri tavalla. ­ Nyt olemmekin Nathalien kanssa molemmat jo eläkkeellä, näyttelijä-laulaja kiteyttää. Urallaan monessa mukana ollut Tapani Perttu näytteli Tampereen Teatterissa kaudet 1963-1987. Pirkanmaalta hän siirtyi näyttelijäksi Helsinkiin Kansallisteatteriin, mistä hän jäi eläkkeelle neljä vuotta sitten. Tampereella hänen läpimurtonsa näyttämöllä osui uran alkuun, vuoteen 1963. Silloin hän näytteli Tonyn roolin klassikkomusikaalissa West Side Story. - Taisin esittää Tonyn roolia noin parisataa kertaa, Perttu muistelee. Tampereen Teatterissa pitkään pyörinyt Piukat paikat on jäänyt näyttelijän mieleen erityisen hyvin. Vuonna 1982 startannut musikaali oli ohjelmistossa peräti viisi vuotta keräten uskomattomat 200 000 katsojaa. ­ Tässä musikaalissa oli kunnon meininki. Eläkepäiville jo tottunut Perttu ei haikaile paluusta estradeille, eikä keikkalavoille. ­ Näyttelin 42 vuotta, aamuin ja illoin. Se riitti minulle. Päätin, että heti kun on vain mahdollista, siirryn eläkkeelle. Näyttelijän työssä hänelle oli tärkeää, kuinka tuoda ihminen esille roolin kautta. ­ Loppuvaiheissa pohdin, kuinka ihmeessä muistaisin kaikki vuorosanani. Se vei voimia ja oli stressaavaakin. Näytellä kyllä osasin, se ei ollut koskaan ongelma. Näytteleminen teatterissa on Pertun mielestä vuorovaikutusta. - Kun aistii, että yleisö viihtyy ja kun kuulee lavalle naurua, se sytyttää näyttelijän aina. Filmillä näytteleminen on erilaista, lyhytjännitteisempää. Näyttelijä-laulaja Tapani Perttu on tehnyt pitkän ja ansiokkaan uran. Hän ei haaveile paluusta lavoille. ­ Keskityn enemmänkin eläkepäivien viettoon, hän toteaa. (Kuva: Kari Kumpulampi) minua. Hänen salanimensä oli Ira Petri. Uraansa aloittelevalle Pertulle Memphisin kuningas Elvis Presley oli suuri innoittaja Tapsa Rautavaaran ohella. ­ Heitä arvostin. Hyvässä laulussa on aina tunnetta. Sen sijaan sellainen kahden sanan jankutus on mielestäni karmeaa. " Punaisen torin mä näin,/ se peittyi mattoon valkeaan./ Oli oppaanani mulla kaunis Nathalie." ­ Jakke Salo minulle aikoinaan tätä sävelmää ehdotti. Löydän siitä aina jotain uutta, laulaja toteaa. Nathalie oli heti ilmestyessään iso hitti radiossa, ja legendaarinen manageri Tappi Suojanen ottikin Pertun mielihyvin 1960-luvun lopulla supertähtiä vilistelevään artistitalliinsa. ­ Keikkoja oli nyt paljon, vaikka joka päivälle, mutta kiertäminen ei ollut hommaani. Se selvisi minulle melko pian. Kappaleet joita esitin, eivät olleet nekään varsinaista tanssimusiikkia. Keskityin yhä enemmän näyttelemiseen. Tapani Perttu on levyttänyt urallaan muun muassa Vladimir Vysotskin, Charles Aznavourin ja Leonard Cohenin lauluja. ­ Cohenin musiikki kiehtoo minua aina vaan. Turkka Mali on suomentanut muutamia hänen kappaleitaan loistavasti. halie, tottahan toki. ­ Levyltä kuuluu ainakin elämänkokemus. Tekniikka studioissa on kehittynyt valtavasti, mutta minulle oleellista levynteossa on edelleen tulkinta. Tapani Perttu viettää eläkepäiviä Tampereen Epilässä, missä hän on asunut vuodesta 1977. - Viihdyn Epilässä luonnon keskellä. Vietän paljon aikaa myös mökillä Hämeenkyrössä. Hoidan terveyttä ja yritän liikkua paljon. Pelaan tennistä, golfia ja biljardia, käyn kalassa ja metsällä. - Esiinnyn hyvin harvoin ­ jos nyt ollenkaan. Täytän ensi kesänä seitsemänkymmentä. Jonkinlaiset juhlat aion silloin pitää ja saatan laulaakin. KARI KUMPULAMPI Uran ensimmäinen kultalevy Perttu poikkesi taannoin levystudioon - kuuden vuoden tauon jälkeen. - Päätin kokeilla levyttämistä vielä kerran. Lauloin uusiksi minulle rakkaita lauluja. Levynteko kannatti. Perttu sai nimittäin viime lokakuussa Oon sun mies-kokoelmastaan kultalevyn, uransa ensimmäisen. Äänitteellä on klassikkoja, kuten Ystävän laulu, Rafaelin enkeli ja Nat- Kaunis Nathalie muutti kaiken Tapani Pertun suuri hetki tulkitsijana koitti keväällä 1969 ­ silloin hän levytti Helsingissä Nathalien, kappaleen, joka seurasi häntä myöhemmin kaikkialle. Tämä hieno, alunperin ranskalainen chanson kertoo Punaisesta torista, vallankumouksesta ja rakkaudesta. Tapio Rautavaara innoitti Kimmokkeen musiikkiin Tapani Perttu sai 1940-luvun lopulla kotikunnassaan Hämeenkyrössä. ­ Olin kahdeksanvuotias. Olimme isäni kanssa katsomassa Hämeenkyrössä Tapio Rautavaaraa. Muistan, miten Rautavaaralla oli upea, hopeanvärinen kitara. Sanoin isälle, että haluan samanlaisen. Tuleva lavojen trubaduuri sai kitaransa. - Aloin opetella ahkerasti soittamista ja hyvä niin. Kaikki nämä vuodet olenkin pystynyt säestämään itseäni kitaralla. Keikkailun Perttu aloitti Helsingissä syksyllä 1962 - ollessaan vielä teatterikoulussa. Opiskeluaikoinaan hän myös levytti muutamia ikivihreitä nimellä Perttu Kari. - Tamara Lund oli teatterikoulussa kurssikaverini. Hän kannusti Tapani Perttu Syntynyt 1940 Hämeenkyrössä. Näyttelijä ja laulaja. Ensiesiintyminen kahdeksanvuotiaana Hämeenkyrössä maatalon pihalla. Lukuisia merkittäviä rooleja Tampereen Teatterissa ja Kansallisteatterissa. Näytellyt myös elokuvissa, kuten Anna (1970), Porttikielto taivaaseen (1990) ja Gourmet Club ( 2004). Esiintynyt tv-sarjoissa, joista yksi tunnetuimmista on Tuliportaat (1998). Teatterialan merkittävä, kotimainen tunnustus Ida Aalberg-palkinto vuonna 2001. Levyttänyt mm. Leonard Cohenin tuotantoa; albumi Tanssi, elämän tanssi ilmestyi 1988. Harrastaa liikuntaa, saavuttanut hirvenhiihdossa SM-pronssia 1985. Tapani Perttu on säestänyt itseään kitaralla nuoresta pojasta lähtien.
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2009 - 19 Yhdessä-hankkeen maakuntakierros Porissa Eläkeläiset voivat helpottaa maahanmuuttajan kotoutumista Eläkeläiset ry:n Yhdessä-hanketta tehdään parhaillaan tunnetuksi eri puolilla maata. Marraskuun viimeisenä perjantaina oli vuorossa Satakunta. Poriin olivat kokoontuneet yhtä lukuun ottamatta kaikkien maakunnassa toimivien jäsenyhdistysten edustajat. Maahanmuuttajia ja kantaväestöä lähentämään pyrkivä kolmivuotinen Yhdessä-hanke päättyy tämän vuoden lopussa, mutta sille on haettu kahden vuoden jatkoaikaa. Porin Eläkeläisten puheenjohtaja Veikko Leino kertoi kokemuksistaan maahanmuuttajajana Ruotsissa. Kielikurssi loppui lyhyeen kinasteluun opettajan kanssa siitä, onko herra Axelssonilla haitari vai onko herra Axelsson haitari? ­ Haemme jatkoa siksi, että ehtisimme enemmän kiertää pääkaupunkiseudun ulkopuolella, perusteli hankekoordinaattori Eva Rönkkö lisäajan tarvetta. Esimerkiksi Porista löytyy 16 erityyppistä toimivaa eläkeläisorganisaatiota. Neljällä maan suurimmalla eläkeläisjärjestöllä on Satakunnan alueella yhteensä 81 perusyhdistystä. Niiden kokemukset maahanmuuttajista ja varsinkin ikääntyvistä maahanmuuttajista ovat heidän vähäisyytensä takia olemattomat. Toiminnallisesti Eläkeläiset ry:n satakuntalaisten jäsenyhdistysten valmiudet ovat vähintään yhtä hyvät kuin muualla maassa. Maakunnan ehdottomana ykkösenä komeilee 650 maksavan jäsenen Rauman Eläkeläiset, jonka jäsenmäärän kasvua ei näytä mikään pysäyttävän. Mutta tapahtuu sitä aluejärjestössäkin. ­ Pyrimme viemään eteenpäin edesmenneen puheenjohtajamme Timo Laaksosen tekemää aloitetta maakunnallisesta vanhusvaltuutetusta ja maakunnallisesta vanhusneuvostosta. Maakunnan kattava vanhusten neuvolaverkosto on myös tavoitteena, kertoi Satakunnan Aluejärjestön puheenjohtaja Martti Anttonen. outoa kieltä. Yleiskeskustelussa nousi esiin se varsin yleinen käsitys, että Suomessa työtä vailla olevien maahanmuuttajien asema on taloudellisesti parempi kuin vastaavanlaisessa tilanteessa olevan alkuperäisväestön. Rönkön mielestä nämä ovat juuri niitä asioita, joista pitää keskustella avoimesti. Arvailujen ja väärinkäsitysten sijaan tarvitaan kuitenkin paikkansa pitävää faktatietoa. ­ Meillä Kontulassa maahanmuuttajia on paljon, mutta meidän yhdistyksessä käsitykset maahanmuuttajista ovat muuttuneet positiivisempaan suuntaan, kertoi Porin palaverissa puhunut Kontulan Eläkeläisten sihteeri ja Yhdessä-hankkeessa alusta asti mukana ollut Sirkka Kuivala. Viime vuoden lopussa ulkomaalaisten osuus Satakunnan 227 652 asukkaasta oli vain 1 prosentti, kun se koko maan väkiluvusta oli 2,7 prosenttia. Manner-Suomessa määrällisesti eniten ulkomaalaisia asui Helsingissä, mutta osuus kunnan asukasluvusta oli suurin Oravaisissa, 7,9 prosenttia. Heikompien puolella Esitellessään Yhdessä-hankkeen tavoitteita ja toimintaa Eva Rönkkö sanoi sen sopivan juuri Eläkeläiset ry:lle ja sen jäsenyhdistyksille, koska ne korostavat heikommassa asemassa olevien kanssaihmisten puolustamista ja auttamista. Huonoosaista vanhempaa väkeä on paljon kantaväestön keskuudessa, mutta yksinäisyydestä ja pienistä tuloista kärsivät monet ikääntyvät maahanmuuttajatkin. ­ Maahanmuuttaja on aina vastaanottavassa maassa toimivien tahojen varassa, jotka ohjaavat ja sanovat, mitä milloinkin pitää tehdä. Opintokerhojen avulla voimme opettaa maahanmuuttajille, että heillä on oikeus ja mahdollisuus toimia itsekin. Rönkön mukaan maahanmuuttaja voidaan opettaa avuttomaksi ja sitä myös tapahtuu. Niin ei kuitenkaan tarvitse tapahtua, koska yleensä maahanmuuttajalla on sisäisiä voimavaroja. Ilman niitä hän ei olisi selvinnyt vieraaseen maahan, jossa hänelle uusien asioiden lisäksi puhutaan ihan Hankekoordinaattori Eva Rönkkö sai huomata, ettei satakuntalaisten kanssa aika tule pitkäksi. Hyväntahtoisen naapurinaljailun väliin ne ehtivät puhua asiaakin. KARI KUISTI
• 20 - Nro 8 joulukuu 2009 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n entisen puheenjohtajan suurtyö valmis Matti Koskelo urakoi eläkeläispäivinä ensimmäisen romania­suomi Uurtajantiellä Helsingissä asuu mies, jota sopii sanoa uurtajaksi. Uurtaja merkitsee Nykysuomen sanakirjan mukaan paitsi kaivertajaa myös ahertajaa "Mies oli ahkera uurtaja ja uurastaja", antaa sanakirja esimerkin sanan tästä merkityksestä. Uurtajantien mies on Eläkeläiset ry:n entinen puheenjohtaja Matti Koskelo. Jutun hänestä voi kaiken journalistisen viisauden vastaisesti aloittaa sanakirjaa lainaamalla. Eläkeläispäivinään Koskelo on uurtanut ja uurastanut perustyöt ensimmäiseen romania­suomisanakirjaan. Matti Koskelo on yksi ensimmäisen romania­suomi-sanakirjan kolmesta kirjoittajasta. Koskelo on työskennellyt sanakirjan parissa vuodesta 1993. Se julkaistiin viime heinäkuussa. Dictionair Román Finlandez on ensimmäinen varsinainen sanakirja romaniasta suomeen. Syystäkin Koskelo on yhtenä sen kirjoittajista ylpeä saavutuksesta. ­ Onhan tämä iso elämänvaihe, Koskelo sanoo kuusitoista vuotta kestäneestä työstä. Kirja on on kielitieteelliset vaatimukset täyttävä sanakirja eikä mikään sanaluettelo. Kirjassa on 30 000 sanaa ja 50 000 sanoille annettua merkitystä ja käyttötapaa. Koskelo selaa esimerkiksi tutunoloisen da-sanan. Kuten arvata saattaa, se merkitsee suomeksi kyllä, mutta sillä on myös kymmeniä muita merkityksiä. Sen toinen perusmerkitys on antaa, mutta sanakirja antaa sille kaikkiaan 30 merkitystä. Maallikon on hauskaa ja valistavaa kuunnella Koskolen kerrtomusta sanakirjan syntyvaiheista. Kaikki alkoi, kun Koskelo vuonna 1993 jäi monipuolisen työuran jälkeen eläkkeelle Kunnallisen eläkelaitoksaen hallintopäällikön tehtävistä. ­ Mietiskelin, kuinka täyttäisin elämäni. Kun romanien kielen taitoni oli hyvä, rupesin pohtimaan, mikseipä romanian kielen sanakirja, koska sellaista ei ollut. meistelyyn Turun yliopistosta, joka ainoana paikkana Suomessa tutkii ja opettaa romanian kieltä. ­ Ensimmäisen kerran puhuin sanakirjasta Turun yliopiston romaanisten kielten professorille Lauri Lindgrenille Romanin lähetystön eräällä vastaanotolla. Silloin hän suhtautui hieman yliolkaisesti ja sanoi, että onhan noita sanaluetteloita. Myöhemmin Koskelo esitteli Lindgrenille muutaman sivun sanakirjan uudesta versiosta. Nyt tämä innostui asiasta. Turkuun koottiin työryhmä, jonka kanssa Koskelo jatkoi työskentelyä. Siihen tulivat asiantuntijaksi professori Lindgren, koordinaattoriksi romanien kielen lehtori Marilena Aldea sekä tutkimusapulaisiksi Laura Delicostea ja Marco Pribilla. Koskelan ohella heistä Lindgren ja Aldea on merkitty sanakirjan kirjoittajiksi. ­ Ilman lehtori Aldeaa kirja ei olisi tullut ulos. Suomalaiset kustantamot eivät kiinnostuneet siitä, vaikka romania on Kaakkois-Euroopan puhutuin kierli. Sen puhujia on yli 20 miljoonaa. Aldea sai aikaan kustannussopimuksen Romanian tunnetuimpiin kuuluvan kustantamon Polirumin kanssa. Niin suurtyö 830 sivuineen näki päivävalon ja pääsi tällaista sanakirjaa tarvitsevien ulottuville. hankkimiseen ja ylläpitämiseen liittyy tarina, tai monia tarinoita. ­ Vuonna 1961 Romanian Suomen-lähetystö etsi neljää suomalaista opiskelijaa , jotka koulutettaisiin Bukarestissa tulkiksi Helsingin festivaaleille vuonna 1962 osallistuville romanialaisille. Koskelo oli työskennellyt muun muassa Puolan radion toimittajana kaksi vuotta ja myös järjestötoimitsijana ja Demokraattisen Lehtiupalvelun toimittajana. Hänet valittiin joukkoon, joka elokuussa 1961 matkusti Bukarestiin. ­ Opinnot alkoivat syyskuussa. Kun oli aikaa, niin luin romanilaisia sanomalehtiä ja lähinnä ranskan kielen taitoni perusteella päättelin sanojen merkityksiä ja lauseen muodostusta. Lehdet ovat hyvä tapa kielitaidon alkeiden oppimiseen, koska niiden perussanasto on niin suppea. Kielen oppiminen silkalla itseopiskelulla ei ollut uutta Koskelolle. Niin hän joutui tekemään Puolan radion suomenkielisenä toimittajanakin. Puola tarttui mieheen niin, että suomalaisten 70-luvun opiskelijoiden hyvin tuntema Jan Szczepanskin Sosiologian peruskäsitteet on hänen suomentamansa. Kansankulttuuri julkaisi sen ensimmäisen painoksen vuonna 1970. ­ Bukarestissa meillä oli alussa romaniaa vain kuusi viikkotunita. Marssimme nuorisoliiton toimistoon ja vaadimme tuntien lisäämistä 36:een. Saimme 30. Koskelo jatkoi Bukarestin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa vuoteen 1965. Marxilaisen filosofian tai oikeammin historiallisen materialismin piirissä filosfian katsottiin perustuvan erityistieteisiin ja niitäkin Yhteistyökumppanit Turun yliopistosta Matti Koskelo teki kirjan perustyön yksin. Ensimmäiseen versioon meni aikaa kuusi vuotta. Siitä kesti vielä kymmenen vuotta, ennen kuin sanakirja oli valmis painettavaksi. Koskelo haki yhteistyökumppanit saanakirjan vii- Tulkiksi Helsingin festivaaleille Tärkeänä perustyökaluna Koskelolla oli sanakirjaa aloittessaan vanha romanialainen selityssanakirja, jossa sanoja siis selitetään romaniaksi. Myöhemmin Aldea hankki hänelle siitä uudistetun laitoksen. Kirjallisia lähteitä tärkeämpi työkalu on tietysti hyvä romanian kielen taito. Senkin