• Numero 5/2012 Kuntavaalit lähestyvät Sivut 5-8 Sanomisen halu ja miesenergia yllättivät kesäpäiväohjaajan ­ Yhteiskunnallinen ote asioihin on Eläkeläiset ry:n kulttuuritoiminnassa voimakas. Minusta on tärkeää, että tekemisestä välittyy oma maailmankuva ja ihmiskäsitys, sanoo teatteri-ilmaisun ohjaaja Hilkka Hyttinen (kuvassa). ­ Yllättävää on myös se, että mukana on noin paljon miehiä, Hyttinen sanoo. Hyttinen vastaa Oulun kesäpäivien ohjelmien suunnittelusta ja ohjauksesta. Hän vetää myös Suuri manifestipaja -kurssin, joka on tarkoitettu askartelijoiden lisäksi kaikille lausujille, juontajille ja muille yksittäisesiintyjille. Ruotsin eläkkeiden verotus Sivu 4 Uusia tuulia liikuntaan Sivut 10­11 Varauksia aletaan ottaa vastaan lokakuussa Kesäpäivävalmistelut edistyvät vauhdikkaasti. Protestilaulukilpailu on ratkennut. Myös valokuvaajat pääsevät osoittamaan taitonsa. Tässä lehdessä julistetaan heille kilpailu, teemana eläkeläisen arki. Varauksia kesäpäivien majoituksiin ja ruokailuihin aletaan ottaa vastaan lokakuun alkupuolella. Niistä vastaa Konffa Oy, suurten tapahtumien ja tilaisuuksien järjestämiseen erikoistunut yritys. Kuntorannalla menee paremmin Sivu 40 Sivut 3 ja 28­30 En mästare i smått från Dalsbruk Sidan 16 Osastonhoitaja Virpi Kuusinen ja Aili Hietanen. Nokian Vihnuskodissa Leif-Gunnar Ahlqvist har under sina pensionärsåren bland annat plockat ihop ca. 10 kg stickor till olika föremål, till exempel i herr- gården i bilden. Leif-Gunnars alster kan man se i Dragsfjärds Arbetarpensionärernas höstfest den 16.10. i Folkets Hus, Dalsbruk. Asenne ja innostus ovat tärkeintä hyvässä hoitotyössä Sivut 24­25
• 2 - Nro 5 syyskuu 2012 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Kuka haastaa kuntavaaleissa K esän taittuessa syksyyn maamme poliittinen ilmapiiri on sähköistymässä. Samalla kun hallituksen ja opposition välinen nokittelu kovenee myös hallituksen sisäiset jännitteet voimistuvat ja nousevat julkisuuteen. Puolueet ajavat itseään asemiin lokakuun kuntavaaleja varten. Suuri osa puolueista hakee kannatusta keskiluokkaisesta äänestäjien suuresta enemmistöstä. Tämä laventaa ja yhdenmukaistaa puolueiden viestiä ja sanomaa. Yhteisen hyvän asialla oleminen merkitsee niille keskiluokkaisten arvojen ja elämäntavan puolustamista ja hyväosaisten aseman turvaamista. Vaikka vaalisanoma kuorrutetaan sosiaalisilla päämäärillä ja huono-osaisten asemasta huolehtimisella, ei näiden puolueiden kannatussyistä ole viisasta edes hämärtää perustehtäväänsä. Tämä valtavirta pyrkii esittämään omat tavoitteensa normaaliutena ja onnistuu usein valtaamaan yhteiskunnallisen toiminnan kentän. Heille politiikka alkaa vasta silloin, kun tämä pelikenttä ja sitä ylläpitävät arvot kyseenalaistetaan. Kyseenalaistaja joutuu tässä tarkastelussa aina haastajan asemaan ja tulee helposti leimatuksi yhteisen veneen keikuttajaksi ja kielteisessä merkityksessä politiikan kantajaksi. Samalla, kun nämä puolueet ajavat yhtei- sen hyvän nimissä määrittelemätöntä ja kohdentamatonta laveaa hyvinvointia, niillä on myös tarve erottautua toisistaan. Erot rakennetaan taktisesti valikoiden päivän politiikan ajankohtaisista kysymyksistä, kun suurista yhteiskunnallisista linjoista valitsee yhteiset näkemykset. Vaaleihin tarvitaan täkyjä, joihin äänestäjät koukutetaan. Vanhusten asema ja erityisesti viimeistelyä vailla oleva hallituksen esitys vanhuspalvelulaiksi ovat joutuneet päivänpoliittisen kiehunnan ja poliittisten irtopisteiden keräämisen keskiöön. Puolueet evät tietysti voi ummistaa silmiään siltä, että Suomessa on hiukan alle 1,5 miljoonaa eläkkeensaajaa ja että vanhuuseläkettä saavien kansalaisten määrä on jo ylittänyt miljoonan rajan. Puolueet myös hyvin tietävät, että vanhuspalvelujen lukukuisten ja räikeiden ongelmien ratkaiseminen ja tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen ovat tälle väestönosalle erityisen tärkeitä. On kuitenkin tämän äänestäjäkunnan aliarvioimista, jos puolueet kuvittelevat hankkivansa kannatusta pirstomalla vanhustenhuollon kokonaisuuden ja siihen saumatta liittyvät hoito- ja hoivaketjut erillisiksi ja toisilleen vastakkaisiksi toimintatavoiksi ja kehittämislinjoiksi. Vanhustenhuollossa tarvitaan rinnakkain niin kotiin annettavia tukipalveluja kuin laitosmuotoista hoivaa. Molempiin tarvitaan myös osaava ja motivoitunut henkilökunta. Suosituksilla henkilökunnan määrää ei ole kyetty turvaamaan. Puolueiden keskinäisiä jännitteitä lisäävät viimeisten gallupien puolueille antamat kannatusluvut. Presidentinvaaleihin huipentunut ja jo pitkään jatkunut kokoomuksen myötätuuli on ennusteiden valossa taittunut. Hallituskumppani sosiaalidemokraatit ovat kannatusmittauksissa aivan kintereillä ja kamppailee tosissaan suurimman puolueen asemasta. Vihreiden presidentinvaaleissa keräämä Haavisto-lisä on myös sulanut. Vasemmisto kamppailee samoilla valtakunnallisilla kannatuslukemilla, vaikkakin puolueiden väliset alueelliset kannatuserot ovat suuria. Perussuomalaiset eivät ole kyenneet muuttamaan eduskuntavaaleissa valtaamiaan asemia varsinaiseksi poliittiseksi vaikutusvallaksi. Puolueella on kuitenkin ollut poikkeuksellisen suuri vaikutus yhteiskunnan yleiseen ilmapiiriin sekä muiden puolueiden käyttäytymiseen. Jytkyn seurauksena Suomi on asenteellisesti monta piirua oikeammalla ja yhteiskunnallinen ilmapiiri on nyt kovempi ja kylmempi kuin aikoihin. Vaikka perussuomalaisten kannatus kuntavaaleissa sulanee eduskuntavaalien huippu luvuista, merkitsee jo puolueen nykyi- sen gallupkannatuksen toteutuminen poikkeuksellisen suurta poliittista uusjakoa kuntakentässä. Se haastaa erityisesti keskustapuolueen aseman kuntapuolueena. Tulos tietäisi väistämättä tappioita myös muille puolueille. Kansalaisjärjestöjen perustehtävä on haastaa poliittista valtaa ja kyseenalaistaa vallitsevia arvoja ja valtarakenteita. Tämä tehtävä kuuluu myös edunvalvojina toimiville sosiaali- ja terveysjärjestöille, erityisen painokkaasti valtakunnallisille eläkeläisjärjestöille. Niiden tehtävä on tuoda poliittiseen keskusteluun jäsenjoukkonsa arjen kokemukset ja tunnot. Järjestöjen on tunnistettava myös yhteiskunnan heikot signaalit, tehtävä ne näkyviksi ja poliittisella kielellä ymmärrettäviksi. Puheenjohtajan Määrä ja laatu vanhuspalveluissa palsta kautisessa hoidossa on suosituksen mukaan 0,7-0,8 hoitotyöntekijää asiakasta kohden. Ja jos asiakkaan tilanne edellyttää lääketieteellistä hoitoa, hyvä mitoitusluku on 0,8. Näin siis ministeriö ja Kuntaliitto yhdessä arvioivat neljä vuotta sitten. Lain valmisteluun ryhdyttiin siksi, että suositus ei purrut, sitä ei noudatettu. Nyt kun lain valmistelu on loppusuoralla, onkin takki kääntynyt. Kuntaliitto vastustaa nyt jopa sitä, että henkilöstömitoituksesta voitaisiin joskus myöhemmin antaa edes asetus, jos havaitaan, että ilman sitovaa normia ei hoidon laatua saada hyväksyttävälle tasolle. Suosituksen allekirjoittanut ministerikin on vastustanut mitoituksen "betonoimista" lailla peläten sen johtavan laitospainotteisuuteen. Hänen allekirjoittamassaan suosituksessa, jossa yllä mainitut luvut esitettiin, asetetaan kuitenkin tavoitteet eri hoitomuotojen osuudelle ikäihmisten palvelutarjonnassa. Mitään henkilöstömitoitusten aiheuttamaa ristiriitaa eri palvelumuotojen välillä ei siinä vaiheessa nähty. Eikä mitään ristiriitaa asiassa olekaan. On selvää, että koko palveluketjun täytyy toimia. Ketju alkaa kotona asuvista ikäihmisistä, jotka käyttävät "normaaleja" sosiaali- ja terveyspalveluja. Toimintakyvyn heiketessä voi kotona asuminen edellyttää säännöllistä kotihoitoa, johon kunnan tulee osoittaa riittävästi henkilökuntaa. Osa näistä ikäihmisistä saa hoidon omaisiltaan, usein puolisoltaan tai lapsiltaan, joille tulisi ehdottomasti taata riittävä ja yhdenmukainen tuki koko maassa. Mikäli toimintakyky on heikentynyt niin, ettei kotona kyetä enää asumaan, voi avun saada tehostetun palveluasumisen yksiköissä. Ja ne joiden toimintakyky on heikentynyt niin, että huolenpitoa tai lääketieteellistä hoitoa tarvitaan vuorokauden ympäri, tarvitsevat luonnollisesti voimaperäisintä hoitoa. Vaikka keskustelu on nyt keskittynyt tähän ryhmään, on lain yhteydessä turvattava kaikkien muidenkin hoitomuotojen toimivuus. Ja vaikka tämän ryhmän suhteellinen osuus kaikista ikäihmisistä on pieni, ei heidän tarvitsemissaan palveluissa ole kyse mistään sivuseikasta, kuten yhden suuren eduskuntaryhmän puheenjohtaja asiaa luonnehti. Kysymys on kaikein heikoimmassa asemassa oleville kuuluvasta inhimillisestä perusoikeudesta. Ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoitusta koskevaa normia on vastustettu myös väittämällä sen johtavan laitospainotteisuuteen. Ongelma on kuitenkin useimmissa kunnissa siinä, että toimintakyvyltään heikentyneet ikäihmiset joutuvat odot- Kalevi Kivistö Tätä kirjoitettaessa maan hallituksen budjettiriihi on vielä lämmitysvaiheessa, tätä luettaessa ainekset on puitu ja tulos on tiedossa. Eniten odotetaan sitä, tuleeko valmisteilla olevaan vanhuspalvelulakiin normia henkilöstön määrästä vanhuksia hoitavissa laitoksissa. Taustalla on kokemukseen perustuva vahva luottamus siihen, että määrä muuttuu laaduksi. Erilaisissa vanhuksia hoitavissa laitoksissa työskentelevät ovat vakuuttuneita siitä, että laadukas hoito vaatii mahdollisuutta paneutua hoidettavan tarpeisiin ­ ja se taas on mahdollista vain, jos henkilökuntaa on riittävästi niin, että hoitajien ei tarvitse koko ajan juosta "pää kolmantena jalkana" hoidettavan luota toisen luo. Lakia ovat edeltäneet kaksi ikäihmisten palvelujen laatusuositusta, joista viimeisimmän sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto ovat yhdessä antaneet vuonna 2008. Tässä suosituksessa, jonka ovat allekirjoittaneet ministeri Paula Risikko ja toimitusjohtaja Risto Parjanne, annetaan varsin monipuolisesti henkilöstön mitoitusta koskevia suosituksia. Sen mukaan ympärivuorokautisessa hoidossa vähimmäismitoitus on 0,5-0,6 hoitotyöntekijää asiakasta kohden vuorokaudessa. Hyvä henkilöstön mitoitus ympärivuoro- tamaan hoitoon pääsyä aivan liian pitkään. Kukaan näistä vanhuksista ei hakeudu ympärivuorokautiseen hoitoon "ilkeyttään" tai suosiakseen laitospainotteisuutta vaan todellisen, useimmiten lääkärien toteaman hoidon tarpeen vuoksi. Tilanteissa, joissa ympärivuorokautinen valvonta ja huolenpito on todettu välttämättömäksi, saattaa kotihoidon idealisoiminen merkitä käytännössä hoitoa tarvitsevan jättämistä oman onnensa nojaan suurimmaksi osaksi vuorokautta. Tätä luettaessa olemme toivottavasti viisaampia ja tiedämme, saammeko vanhuspalvelulain, jossa koko palveluketjun toimivuus turvataan. Se edellyttää toimivia sosiaali- ja terveyspalveluja, riittävää tukea omaishoidolle ja laadun varmistamista niin kunnallisessa kotihoidossa, palveluasumisessa kuin ympärivuorokautisessa hoidossakin. Laadun varmistamiseen tarvitaan monipuolisesti ammattitaitoista henkilökuntaa, hyvää työn organisointia ja johtamista ja ennen kaikkea riittävän monia käsipareja tekemään työtä, joka takaa arvokkaan ikääntymisen myös toimintakyvyn heiketessä.
• ELÄKELÄINEN Nro 5 syyskuu 2012 - 3 Syyskokousilmoitukset lehteen Eläkeläinen-lehti julkaisee yhdistysten ja aluejärjestöjen syyskokousilmoituksia seuraavassa, lokakuun 10. päivä ilmestyvässä numerossa. Lehteen tarkoitetut ilmoitukset on toimitettava Erja Isakssonille sähköpos-titse tai puhelimitse 24.9. mennessä. Sähköpostiosoite erja.isaksson@elakelaiset.fi Puhelimitse puh. 020 743 3614 Muutamia ilmoituksia on jo tässä lehdessä. Eläkeläiset ry:n valokuvauksen harrastajat ovat siirtyneet viime vuosina digikameroihin. Kilpailuun voi kuitenkin lähettää myös paperikuvia. Kuva Kaamoksen kaatajaisten kamerapajasta. S. 38 Teemana arki Valokuvauskilpailukin osana kesäpäivävalmisteluja Eläkeläiset ry järjestää jäsenilleen valokuvauskilpailun osana valmistautumista Oulun kesäpäiviin. Kilpailusta on päättänyt Eläkeläiset ry:n hallitus. Hallitus on päättänyt myös kesäpäivien virallisesta nimestä ja tunnuksesta. Se on Oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen ­ Eläkeläiset ry:n kesäpäivät Oulussa 25.­27.6.2013. Valokuvauskilpailu alkaa välittömästi ja päättyy 31.3.2013. Kilpailuun hyväksytään tuohon päivämäärään mennessä Eläkeläinen-lehden postiosoitteeseen tai sähköpostiosoitteeseen toimitetut kuvat. Kilpailun teema on Eläkeläisen arki. Kilpailuun halutaan siis kuvia, jotka kertovat eläkeläisten elämästä ja asemasta, asumisesta ja asuinympäristöstä eläkeläisten kannalta sekä aivan arkisista toimista. Kilpailun ulkopuolelle rajataan tällä kerralla kaikki kuvat Eläkeläiset ry:n ja sen jäsenjärjestöjen toiminnasta. Kilpailun tuomariston puheenjohtajaksi on lupautunut valokuvaaja, valokuvauksen opettaja ja kirjailija Martti Lintunen. Pitempään mukana olleet järjestön jäsenet tuntevat hänet varmasti myös Eläkeläiset ry:n lukuisista tilaisuuksista, joita hän takavuosina kuvasi sekä Kansan Uutisille että Eläkeläinen-lehdelle. Muut tuomariston jäsenet kerrotaan Eläkeläinen-lehden lokakuun numerossa. Kilpailua tuetaan yhdistyksille tarjotulla koulutuksella. Vaasan Eläkeläiset ry:n digikamerakerhon aktiivit ovat luvaneet järjestää yhdistysten pyynnöstä lyhyita koulutustilaisuuksia digikuvauksesta ja erityisesti kuvien ideoinnista. Yhdistysten kustannukset koulutustilaisuuksista ovat hyvin kohtuulliset, koska digikamerakerhon jäsenet ovat mukana talkoohengessä ja rakkaudesta valokuvaukseen. Yhdistysten maksettaviksi jäävät matkakulut ja päivärahat sekä mahdollisesti kurssista aiheutuvat muut pienet kustannukset. Kouluttajien yhteystiedot lähetetään yhdistyksille yhdistyspostissa lokakuun alussa. Kilpailuun osallistuvista kuvista järjestetään näyttely kesäpäivillä. Sen yhteydessä ja/tai sähköisesti järjestetään myös äänestys yleisön suosikkikuvasta. Lisätietoja:tiedotussihteeri Pekka Isaksson, puh. 040 742 2754, ja järjestösihteeri Anu Mäki, puh. 040 839 7699.(P.I.) Kuntavaaliehdokkaiden nimet lehteen 2.10. mennessä Kunnallisvaaliet järjestetään lokakuun neljäntenä sunnuntyaina eli tällä kertaa 28.10. Eläkeläinen-lehti julkaiseen perinteiseen tapaan kaikkien niiden Eläkeläiset ry:hyn kuuluvien ehdokkaiden nimet ja numerot, jotka yhdistykset ilmoittavat lehteen 2.10. mennessä. Tiedot on ilmoitettava lehden toimitussihteeri Pekka Isakssonille joko sähköpostiosoitteeseen pekka.isaksson@elakelaiset. fi tai puhelimitse numeroon 040 742 2754. Eläkeläisen arki -valokuvauskilpailun säännöt 1. Kilpailun teema on Eläkeläisen arki. Kilpailuun ei hyväksytä kuvia Eläkeläiset ry:n tai sen jäsenjärjestöjen toiminnasta. 2. Kilpailuun voi lähettää sekä digikuvia että paperikuvia. Kuvat voivat olla värikuvia tai mustavalkoisia. Niiden tulee olla uusia: vain vuoden 2012 ja 2013 aikana oteteut valokuvat hyväksytään kilpailuun. 3.Jokainen kilpailija saa lähettää kilpailuun korkeintaa kolme (3) kuvaa. 4. Kilpailuun tarkoitetut kuvat on lähetettävä 31.3.2013 mennessä joko Eläkeläinen-lehden postiosoitteeseen tai sähköpostiosoitteeseen. Postiosoite on Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki 10 Sähköpostiosoite on eläkeläinen-lehti@elakelaiset.fi Kirjekuoreen on kirjoitettava kilpailun nimi, siis sanat Eläkeläisen arki. Sama tunnus on kirjoitettva sähköpostiviesteihin, joilla lähetetään sähköisessä muodossa olevat kuvat. 5. Kirjeissä ja sähköpostiviesteissä on kerrottava kuvaajan täydelliset yhteystiedot, nimimerkki sekä kuvien nimet ja niiden ottamisajankohta päivän tarkkuudella. 6. Lähettämällä kuvan kilpailuun sen ottaja hyväksyy kuvan julkaisuoikeuksien siirtymisen Eläkeläiset ry:lle, joka voi käyttää kuvaa korvauksetta omissa painotuotteissaan ja verkkosivuillaan. Joulutervehdyslista sivulla 38 Sivulla 36 on lehden joulutervehdyslista. Listoja on lähetetty yhdistyspostissa myös yhdistysten kirjeenvaihtajille. Protestilaulukilpailun voitto Kotkaan Palkitut kertovat eläkeläisen kiireistä, ympäristöasioista ja vanhushuollon ongelmista Eläkeläiset ry:n yhteiskunnallisesti kantaaottavien laulujen sanoitus- ja sävellyskilpailu päättyi viime keväänä toukokuun alkuun mennessä. Kilpailuun osallistui yhteensä 14 kilpailutyötä 12 eri tekijältä. Kilpailutuomaristo, johon kuuluivat ohjaaja Aune Lind, Director musices Reino Bäckström sekä koulutussihteeri Tiina Rajala, päätti yksimielisesti kolmesta parhaasta kilpailutyöstä seuraavasti: 1. sija: Iiro Lempinen, Kotka (sanoitus ja sävellys "Rotestiksi haluaisin hetkeksi huilahtaa", nimimerkillä Säästöhöylä) 2. sija: Martti Heikkinen, Koirakoski (jenkan tahtiin suunniteltu sanoitus "Ollaan suomalaisia", nimimerkillä Ukko) 3. sija: Suvi Almgren, Vihti (sanoitus "Arvoa ikäihmiselle", Väliaikainen-nuotilla esitettäväksi, nimimerkillä Suvei) Kilpailun voittajille tarjotaan palkinnoksi mahdollisuus osallistua maksutta yhdelle haluamalleen Eläkeläiset ry:n Kuntorannassa järjestämälle kurssille. Ensimmäiselle sijalle valitussa Iiro Lempisen "Rotestiksi haluaisin hetkeksi huilahtaa" -kappaleessa kerrotaan humoristisesti siitä, miten kiireiseksi eläkeläisen elämä saattaa yltyä, kun pitää alvariinsa risteillä, tanssia tai hoitaa lastenlapsia. Martti Heikkinen ottaa "Ollaan suomalaisia" -sanoituksessaan kantaa ympäristöasioihin ironisoiden muun muassa villieläinten vainoamisintoa. Suvi Almgrenin tekstissä "Arvoa ikäihmiselle" puhutaan ajankohtaisista vanhustenhuollon ongelmista. Kaikki kilpailutyöt eivät sopineet protestilauluteemaan, vaikka sinänsä olisivatkin olleet onnistuneita. Parhaita kilpailutöitä esitetään mahdollisesti Eläkeläiset pinnalla -risteilyllä sekä Oulun kesäpäivillä 2013. Eläkeläiset ry kiittää lämpimästi kaikkia kilpailuun osallistuneita. TIINA RAJALA
• 4 - Nro 6­7 lokakuu 2011 ELÄKELÄINEN Tieto mennyt vähitellen perille Kelan hoitotukea saa 230 000 eläkeläistä Eläkkeensaajan hoitotukea sai vuoden 2011 lopussa 230 000 henkilöä, mikä on 15 prosenttia kaikista eläkeläisistä. Koko 16 vuotta täyttäneestä väestöstä hoitotukea sai viime vuoden lopussa 5 prosenttia. Saajien määrä on lisääntynyt kymmenen vuoden aikana 44 prosenttia. Hoitotukea maksetaan avun, ohjauksen ja valvonnan tarpeen sekä erityiskustannusten määrän perusteella porrastettuna kolmeen ryhmään. Perushoitotukea maksettiin 40 prosentille, korotettua tukea kolmannekselle ja ylintä tukea viidesosalle saajista. Veteraanilisää maksetaan niille, jotka saavat Kelasta korotettua tai ylintä eläkkeensaajan hoitotukea sekä ylimääräistä rintamalisää. Veteraanilisän saajia oli 7 500. Ruotsista ja Suomesta saatuja eläkkeita verotetaan Suomessa yhdenvertaisesti vero. Tämän tavoitteena on saattaa kaikki tulo yhdenvertaisesti verotetuiksi, Päivi Kaari sanoo. Yhdenvertaisuusperiaatetta tähdensi myös eduskunnan valtiovarainvaliokunta käsitellessään vuonna 2008 uutta pohjoismaista verosopimusta ja sen aiheuttamia muutoksia lainsäädäntöön. Päivä Kaari vertaa kahdesta maasta eläkettä saavan tilannetta sellaisen eläkeläisen tilanteeseen, joka saa eläkettä kahdesta suomalaisesta lähteestä, esimerkiksi Ilmariselta yksityisistä työsuhteistaan ja Kunnalliselta eläkevakuutukselta Kevalta julkisen hallinnon työsuhteistaan. ­ Eläketulot lasketaan yhteen, tehdään lakisääteiset vähennykset ja sitten veronalaisesta tulosta määrätään vero. Ruotsin ja Suomen eläke lasketaan yhteen, tehdään lakisääteiset vähennykset, määrätään vero veronalaisesta tulosta ja vähennetään siitä Ruotsiin maksettu vero. Lopputulos on aivan sama, ovatpa eläketulot Suomesta tai Ruotsista, yhdestä tai useammasta lähteestä. Ratkaiseva on eläketulon yhteismäärä. Myös verotuksen yhteydessä määrättävä sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu on samansuuruinen Suomen ja Ruotsin eläkkeille. Sen suuruus on tänä vuonna eläkeläisillä 1,39 prosenttia kunnalliverotuksen verotettavasta tulosta. Suomessa asuvien Ruotsissa saatuja eläkkeitä ei kohdella verotuksessa epäoikeudenmukaisesti. Niiden verotus on samansuuruinen kuin Suomen eläkkeiden verotus. ­ Muutamissa tapauksissa se on jopa pienempi. Näin on joillakin sellaisilla, jotka ovat asuneet Suomessa 4.4.2008 tai sitä ennen ja jotka saavat Ruotsista eläkettä, sanoo Veronmaksa jain Keskusliitto ry:n johtava lakimies Päivi Kaari. Veronmaksajain Keskusliiton johtava lakimies Päivi Kaari kertoo, että yhteydenotot liiton lakimiehiin ovat viime vuosina vähentyneet. Päivi Kaari arvioi, että valitukset Ruotsin eläkkeiden kohtuuttomasta verotuksesta Suomessa johtuvat väärinymmärryksestä. Vanha, ennen vuotta 2009 käytössä ollut Ruotsin eläkkeiden verovapautusmenettely oli vaikeatajuinen. ­ Toinen syy valituksiin on ehkä se, että verotus on kiristynyt, kun eläkettä jo Ruotsissa saanut ja siellä siitä veroa maksanut on muuttanut Suomeen. Syynä on maiden erilainen veroaste, ei se, että Suomi kohtelisi Ruotsin eläkkeitä toisin kuin Suomessa saatavia eläkkeitä. Yhteydenotot Ruotsin eläkkeistä ovat viime vuosina vähentyneet. Jonkin verran niitä edelleen tulee Veronmaksajain Keskusliiton neuvontaan. Eläkeläisjärjestöiltäkin asiasta silloin tällöin kysytään, mutta ei enää niin useasti kuin takavuosina. Myös verotusta koskevat oikaisuvaatimukset verotuksen oikaisulautakunnissa ovat ilmeisesti vähentyneet. Lautakunnat ovat verovirastokohtaisia. Päivi Kaari on yhden lautakunnan jäsen. ­ Olen keskustellut asiasta myös tällaisessa oikaisulautakunnassa olevan kollegani kanssa, ja hänen arvionsa on sama. Oikaisuvaatimuksia ei tule yhtä paljon kuin aikaisempina vuosina, Kaari kertoo. Sen verran sitkeä käsitys Ruotsin eläkkeiden kahdenkertaisesta verotuksesta on ollut, että siitä on vedottu Euroopan parlamentin vetoomusvaliokuntaan 2000-luvun alussa. Se on yksiselitteisesti todennut vetoomusten perustuvan väärinkäsitykseen ja olevan perusteettomia. kanto-oikeus, jonka alueella saatavista tuloista ­ myös eläketuloista ­ on kysymys. ­ Jotta tämä ei johtaisi kahdenkertaiseen verotukseen, on valtioiden välillä solmittu kahden- tai monenkeskisiä verosopimuksia. Näin on tehnyt myös Suomi, joka muutenkin verolainsäädännössään noudattaa yhdenvertaisuusperiaatetta. Sen mukaan samassa tilanteessa olevia on kohdeltava tasavertaisesti, Kaari sanoo. Muutos ei kuitenkaan koskenut niitä, jotka asuivat Suomessa ja saivat ruotsalaista eläkettä muutoksen allekirjoituspäivänä eli 4.4. 2008. ­ Vanhan menetelmän mukaan Suomen veroprosentti lasketaan kokonaistulojen mukaan (Suomebn tulo + Ruotsin tulo), mutta prosentin mukainen vero peritään vain Suomen tulosta. Sen ansiosta joillakin Ruotsin eläkettä saavilla kokonaisvero on ollut jopa alhaisempi kuin niillä, jotka saavat eläkettä vain Suomesta. ­ Uudessa menetelmässä Ruotsin eläkettä verotetaan Suomessa, mutta Ruotsin vero hyvitetään eli vähennetään Suomen verosta. Vähennys ei voi olla suurempi kuin Ruotsin eläkkeestä Suomessa menevä Hermostosairauksia ja mielenterveyshäiriöitä Hoitotuen saajista 161 000 sai kansaneläkettä. Heistä vanhuuseläkkeellä oli 68 prosenttia ja työkyvyttömyyseläkkeellä noin kolmannes. Yleisin hoitotuen sairausperuste vanhuuseläkettä saavilla oli hermoston sairaudet (28 prosenttia). Työkyvyttömyyseläkeläiset saivat hoitotukea yleisimmin mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden perusteella (56 prosenttia). Alle 30-vuotiaista kaksi kolmasosaa sai hoitotukea mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden perusteella. Hoitotuen saajista 65 vuotta täyttäneitä oli 73 prosenttia ja yli neljännes oli täyttänyt 85 vuotta. Naisia hoitotuen saajista oli 62 prosenttia.. Eläkkeensaajan hoitotukea maksettiin vuonna 2011 yhteensä 421 miljoonaa euroa, mikä oli lähes 80 prosenttia kaikista vammaisetuusmenoista. Oikeus verottaa, mutta yhdenvertaisesti Johtava lakimies Päivi Kaari vastaa Veronmaksajain keskusliitossa muun muassa ulkomailta saatujen eläkkeiden verotusta koskeviin kysymyksiin. ­ Yleisperiaate on se, että asuinvaltioilla on oikeus verottaa kaikista tuloista. Toinen periaate on se, että myös sillä valtiolla on veron- Vapauttamisesta hyvittämiseen Pohjoismaista verosopimusta muutettiin vuoden 2009 alusta. Kun aikaisemmin Suomessa asuvan Ruotsista saatuun eläkkeeseen sovellettiin vapautusmenetelmää, nyt siihen alettiin soveltaa hyvitysmenetelmää. PEKKA ISAKSSON Veroilmoitus syytä tarkistaa Kuten kaikessa ihmisen toiminnassa, voidaan verotuksessa tehdä virheitä. Verovelvollisen onkin syytä tarkistaa, että hänen tulojaan koskevat tiedot ovat oikein veroilmoituksessa. Ensinnäkin tulee laittaa talteen vuoden alussa Ruotsin eläkelaitokselta saatava selvitys (kontrolluppgift). Kontrolluppgift kaivetaan esille, kun tarkistetaan Suomen esitäytettyä veroilmoitusta huhtikuussa. Silloin tarkistetaan, että verotuspäätöksen "Ulkomaan tulot" -kohdassa Ruotsin eläkkeiden yhteismäärä on oikea. Jos määrä on virheellinen tai puuttuu kokonaan, merkitään veroilmoituksen kohtaan "Ulkomaan eläketulot" euroina oikea yhteismäärä. Kohtaan "Ulkomaiset verot" merkitään Ruotsin verojen yhteismäärä. Niiden, jotka ovat asuneet Suomessa 4.4.2008 ja saaneet silloin Ruotsin eläkettä. on syytä tarkistaa, että ilmoituksessa lukee "vapautusmenetelmä". Jos siinä lukee "hyvitysmenetelmä", ei ole käytetty oikeaa menetelmää. Asian korjaamiseksi "Lisätiedoissa"kohdassa pitää kertoa asuneensa Suomessa 4.4.2008 ja saaneensa Ruotsin eläkettä. Tulon määrä on merkittävä asianomaiseen kohtaan "Ulkomaan tulot".
• ELÄKELÄINEN Nro 5 syyskuu 2012 - 5 Lääkäripula harmina Pohjois-Karjalassa Kimmo Vartiainen (vas.), Esko Turunen, Mauri Kinnunen, Ossi Haatainen, Vilho Korhonen ja Teuvo Oinonen kokoontuivat ryhmäkuvaan pohdittuaan Joensuun seudun terveyspalvelujen tilaa ja mahdollisten kuntaliitosten etuja ja haittoja. Kuntien yhteistyöllä pyritään parantamaan terveyspalveluja lääkäripulasta kärsivällä Joensuun seudulla. Vuoden 2013 alussa alkaa Joensuun kaupungin ja Kontiolahden kunnan välinen laaja terveys- ja sosiaalialan yhteistyö. Sitä tulee hallinnoimaan neljän ensimmäisen vuoden ajan yhteinen sosiaali- ja terveyslautakunta. Neljän vuoden kuluttua Joensuu alkaa toimia isäntäkuntana ja Kontiolahti saa lautakuntaan kaksi seuraajajäsentä. Budjetista päättää Joensuun sotelautakunta ja Kontiolahti ostaa Joensuulta sote-palvelut päivähoito pois lukien. Joensuun seutua on vaivannut lääkäripula jo pidemmän aikaa. Kuntien yhteistyön uskotaan parantavan lääkäritilannetta. Joensuulainen veteraanivaltuutettu, Joensuun Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Ossi Haatainen pitää ratkaisua "toiseksi parhaana". Paras ja järkevin ratkaisu olisi ollut se, että Joensuu ja Kontiolahti olisivat sopineet kuntaliitoksesta. Kolmanneksi liittyjäksi Haatainen olisi toivonut Liperin kuntaa. Perusteluina Haatainen toteaa että noin 14 000 asukkaan Kontiolahdelta käy päivittäin Joensuussa töissä noin 4000 ihmistä. ­ Eli enemmän kuin omassa kunnassa työskenteleviä. Lähes samanlainen on työssäkäyntisuhde myös Liperin osalta. Tällaista liitosta ei kuitenkaan ole näköpiirissä koska Keskustapuolue vastustaa kuntaliitoksia "kynsin hampain". Haataisen mukaan alueella on hyviä kokemuksia kuntaliitoksista. Vuonna 2005 Joensuuhun liittyivät Tuupovaara ja Kiihtelysvaara, vuonna 2009 Eno ja Pyhäselkä. ­ Liitosten jälkeen suurentuneen Joensuun asioiden hoito on sujunut pääpiirteissään hyvin. Koulujen säilyttämisestä ja terveyspalvelupisteistä on ollut pientä jälkiselvittelyä mutta nekin hoituvat ajallaan. palvelut sekä erityisesti vanhusväestöä koskevat asumispalvelut. ­ Joensuussa on käyty kovasti keskustelua erityisesti palveluasuntojen lisätarpeesta. Kaupungilla on tällä hetkellä 474 tehostetun palveluasumisen hoivapaikkaa. Niistä kaupungin omia on 141 ja loput ovat ostopalveluina yrityksiltä ostettuja paikkoja. ­ Tehostetun palveluasumisen paikkoja tarvitaan todella kiireellisesti lisää sillä yli 75-vuotiaiden määrä lisääntyy vuosittain 100200 henkilöllä. Yleinen mielipide on että kaupungin omia hoivapaikkoja on saatava lisää. Muuten ostopalvelujen tarjoajat pääsevät sanelemaan hoivahinnat, Vartiainen sanoo. Vilho Korhonen mietiskelee, että millaisiksi hinnat näissä yksityisissä hoitokodeissa muodostuvatkaan. ­ Raha seuloo asiakkaat sillä ei tavallisella pieneläkeläisellä ole varaa maksaa sataa euroa vuorokaudessa asunnosta ja hoidosta. Vilho Korhosella on omakohtaista kokemusta lääkäriin pääsyn vaikeudesta. ­ Jouduin jonottamaan korvapolille viime vuonna yli puoli vuotta. Jonotuksen aikana jouduin syömään särkylääkkeitä. Tuntui siltä, että meistä jonottavista potilaista on tehty pörssifirmojen lääkesilppureita. Se on tunnustettava, että hoito on hyvää kunhan pääset jonosta hoitoon. Teuvo kysyy, että mistä tässä oikein kiikastaa kun terveyspalvelut on viety näin huonoon tilaan? Terveyskeskuksessa jo pelkkä reseptin uusiminen voi viedä viikkoja. ­ Jonotin yli puoli vuotta polvileikkaukseen ja ihmettelen miksi Kontioniemen sairaala myytiin pois pilkkahinnalla. Nyt se olisi tarpeellinen jonojen purkupaikkana. Kontiolahtelainen Esko Turunen on saanut terveyskeskuksesta sähköisen reseptin joka lähetetään suoraan apteekkiin. Esko toteaa, että tämä on myönteinen uudistus joka säästää potilaalta jalkavaivoja. ­ Tämäkin porukka odottaa mielenkiinnolla vanhuspalvelulain valmistumista ja voimaan tuloa. Toivottavasti se tuo selkeyttä vanhusväestön kaikkiin palveluihin. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. Rahanahneus vie yksityistämisen tielle Kontiolahtelainen Mauri Kinnunen sanoo, että rahanahneus on vienyt lääkäri- ja hoivapalvelut yksityistämisen tielle. Mauri kysyy myös kuinka paljon yksilö voi vaatia asumismukavuutta hoitokodissa? Mauri valittelee myös tekemisen puutetta kun on vaimonsa kanssa muuttanut omakotitalosta rivitaloon asumaan. ­ Rivitalossa kaikki tulee valmiina lämmitystä myöten toisin kuin omakotitalossa. Mauri Kinnunen korostaa, että mikäli ei olisi harrastuksia niin elämä tuntuisi tässä tilanteessa kaksin verroin vaikeammalta. ­ Siksipä onkin mukava lähteä touhuamaan Joensuun Eläkeläisten kerhoihin ja muihin toimintoihin. Liperiläinen Teuvo Oinonen sanoo, että Liperi kieltäytyy yhteistyöstä Joensuun kanssa koska kuntaliitos ei tee autuaaksi. Kaupungin omia hoivapaikkoja lisättävä Kimmo Vartiainen on Vasemmistoliiton edustajana 73 700 asukkaan Joensuun sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Kimmon sydäntä lähellä on kaikkia kuntalaisia koskevat terveys- Teksti ja kuva: JUHA DRUFVA
• 6 - Nro 5 syyskuu 2012 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n hallitus esittelyssä E läkeläiset ry:n uuden hallituksen yhteystiedot julkaistiin kesäkuun numerossa. Nyt esittelemme hallituksen jäsenet hieman perusteellisemmin. Hallituksen jäseniltä kysytiin 1) tärkeintä luottamustoimea yhdistyksessä tai aluejärjestössä, 2) minkä toimintalohkojen kehittämistä Eläkeläiset ry:n toiminnassa pitää erityisen tärkeänä (sai mainita kaksi toimintalohkoa) sekä 3) eläkeläisten kannalta tärkeintä kunnallispoliittista tavoitetta omassa kotikunnassa terveydenhoitopalveluja koskevia tavoitteita lukuun ottamatta. Terveyspalvelut rajattiin pois, koska edustajakokous hyväksyi kannanoton juuri terveydenhoitopalveluista. Hallituksen jäsenten lisäksi esitellään myös valtuuston puheenjohtajat. Heillä on läsnäolo-, puheja esitysoikeus hallituksen kokouksissa. Kalevi Kivistö, järjestön puheenjohtaja, 71 v., Espoo, Karakallion­Viherlaakson Eläkeläiset ry: 1) Tärkein luottamustoimi on järjestön puheenjohtajuus. 2) Edunvalvonta. 3) Vanhustenhoito. Irmeli Mandell, järjestön varapuheenjohtaja, 69 v., Vaasa, Vaasan Eläkeläiset ry 1) Yhdistyksen puheenjohtaja. 2) Edunvalvonta, Kuntorannan talous. 3) Omaishoitajien aseman parantaminen, Ikääntymispoliittisen asikirjan tavoitteiden sisällyttäminen kaupungin budjettiin. Martti Anttonen, hallituksen jäsen, 76 v., Eura, Eura-SäkyläKöyliön Eläkeläiset ry: 1) Aluejärjestön puheenjohtaja. 2) Toimintaympäristön tuntemus, jäsenhankinta. 3) Yhteiskuntamoraalin nostaminen käytännön politiikkaan, hajaasutusalueiden huomioiminen. Raimo Heikkinen, hallituksen jäsen, 68 v., Varkaus, Varkauden Eläkeläiset ry: 1) Aluejärjestön puheenjohtaja. 2) Musiikin opetuksen uudistaminen. 2) Julkisen liikenteen kehittäminen, liikuntapalvelujen kehittäminen. Arvi Mara, hallituksen jäsen, 70 v., Heinola, Heinolan Eläkeläiset ry: 1. Varapuheenjohtaja. 2. Terveys- ja liikuntatoiminta sekä kerhotoiminta.. 3) Kokoontumistilojen järjestäminen. Maija Nurminen, hallituksen jäsen, 72 v., Oulu, Oulun Työväen Eläkeläiset ry: 1) Yhdistyksen johtokunnan jäsen. 2) Edunvalvonta, opintokerhoohjaus ja opintomateriaalit. 3) Toimintapaikkojen järjestäminen koko Suur-Oulun alueella, vanhusneuvoston perustaminen. Pekka Saarnio, hallituksen jäsen, 67 v., Helsinki, Kontulan Eläkeläiset ry 1) Aluejärjestön puheenjohtaja. 2) Edunvalvonta, kulttuuritoiminnan monipuolisuus ja laatu. 3) Asunto-olojen parantaminen ja vanhusneuvoston aseman vahvistaminen. Kyllikki Vilander, hallituksen jäsen, 73 v., Rovaniemi, Rovaniemen Eläkeläiset ry: 1) Aluejärjestön sihteeri. 2) Kerhotoiminnan sisältö, kulttuuriharrastusten tukeminen. 3) Vanhusneuvoston roolin selkeyttäminen, yksityistämisen torjuminen. Ulla-Maija Kurka, hallituksen varajäsen, 72 v., Lieto, Piikkiön Eläkeläiset ry. 1) Aluejärjestön matkavastaava. 2) Koulutus, erityisesti tiedotukseen ja edunvalvontaa liittyvä koulutus. 3) On tuettava ikäihmisten aktiivista kansalaisuutta. Tämä pitää sisällään tavallaan kaiken tärkeän. Ossi Haatainen, hallituksen varajäsen, 76 v., Joensuu, Joensuun Eläkeläiset ry 1) Yhdistyksen puheenjohtaja ja aluejärjestön puheenjohtaja. 2) Johtokuntien toimintavalmiuksien parantaminen, harrastusryhmien vetäjien kouluttaminen. 3) Palvelutalo-asuntoja tulee rakentaa lisää, järjestöjen toimitilojen turvaaminen myös keskustaajaman ulkopuolella. Eeva Hänninen, hallituksen varajäsen, 72 v., Kouvola, Anjalankosken Eläkeläiset ry 1) Yhdistyksen puheenjohtaja. 2) Edunvalvonta, yhteistyö muiden aläkeläisjärjestöjen kanssa. 3) Julkisen liikenteen vuorojen lisääminen, tilavuokrien poistaminen ikäihmisten kerhotiloista. Teuvo Näätänen, hallituksen varajäsen, 62 v., Haapavesi, Haapaveden Eläkeläiset ry 1) Yhdistyksen ja aluejärjestön puheenjohtaja. 2) Alueellista koulutusta paikallisiin tarpeisiin. 3) Kuljetusalvelujen ja asiointimahdollisuuden järjestäminen kotona asuville, ruokahuolto (erityisesti sen hinta) Esko Kotilainen, hallituksen varajäsen, 75 v., Vantaa, Tikkurilan Eläkeläiset ry: 1) Aluejärjestön varapuheenjohtaja. 2) Jäsenrekisteri, jäsenmaksujen perinnän kehittäminen. 3) Alennusliput julkiseen liikenteeseen, uimahallien ja kuntosalien ilmaispalvelujen ikärajan alentaminen 70:stä 65 ikävuoteen. Arja Jauhiainen, hallituksen varajäsen, 66 v., Paltamo, Paltamon Eläkeläiset ry: 1) Yhdistyksen sihteeri. 2) Koulutuksen kehittäminen enemmän yhdistysten toimintaa palvelevaksi, yhteistyö muiden eläkeläisjärjestöjen kanssa. 3) Viihtyisän ja virikkeellisen kotiympäristön tukeminen niin, että voi asua mahdollisimman pitkään kotona.
• ELÄKELÄINEN Nro 5 syyskuu 2012 - 7 Marja Leena Makkonen, valtuuston puheenjohtaja, 52 v., Jyväskylä, Jyskän Eläkeläiset ry: 1) Aluejärjestön sihteeri. 2) Paikallisyhdistysten toiminta, siihen liittyen jäsenhuolto. 3) Kuntien omien palveluiden kehittäminen, omaishoitajien tukeminen kaikin tavoin. Toivo Keränen, valtuuston varapuheenjohtaja, 70 v., Nokia, Nokian Eläkeläiset ry: 1) Aluejärjerstön varaedustaja. 2) Koulutus myös alueellinen, jäsenhankinta. 2) Lisää palveluasuntoa ikääntyneille, kotipalvelun kehittäminen muun muassa henkilöstä lisäämällä. Valtuuston jäsenet edellisessä lehdessä Eläkeläiset ry teki yhdistyksille kuntavaaliohjeen KUNTAVAALIT 2012 Kuntavaalien tärkeät päivämäärät Vaalipäivä 28.10.2012 Ennakkoäänestys kotimaassa 17.­23.10.2012 Ennakkoäänestys ulkomailla 17.-20.10.2012 Ehdokasasettelu vahvistetaan torstaina 27.9.2012. Yhdistyksiin kuuluvien ehdokkaiden nimet ja numerot on ilmoitettava lehdelle 2.10. mennessä Eläkeläiset ry on tehnyt yhdistyksille kuntavaaliohjeen, joka on lähetetään yhdistyksien kirjeenvaihtajille aivan syyskuun alussa. Kuntavaaliohjeita toivottiin kyselyssä, jonka Eläkeläiset ry teki edustajakokoukseen osallistuneille toukokuussa. Edustajille ja seuraajille jaetussa lomakkeessa kysyttiin muun muassa, kuinka vastaajat toivovat järjestön tukevan yhdistysten ja jäsenten osallistumista kuntavaaleihin. Ohjeessa annetaan vihjeitä kuntavaaliteemoista ja kerrotaan vaalien aikataulun tärkeimmät päivämämäärät. Myös kotiäänestyksestä annetaan ohjeet. Lisäksi ohjeessa on omat osiot vaalitilaisuuksien järjestämisestä ja tiedottamisesta sekä yleisrtä taustatietoa kunnista ja kuntavaaleista. Eläkeläinen-lehden aikataulu on laadittu niin, että myös ehdokkaiden numerot ehtivät lokakuun lehdessä mahdollisesti julkaistaviin vaalimainoksiin. Yhdistyksien ja jäsenten vaalimainontaa ja -ilmoittelua koskee sama jäsenalennus, 50 prosenttia, kuin muutakin ilmoittelua. Muillekin ehdokkaille tarjotaan alennuksia vaalimainonnassa. Lisäksi Eläkeläinen julkaisee ilmaiseksi kaikkien niiden Eläkeläiset ry:hyn kuuluvien ehdokkaiden nimet ja numerot, jotka yhdistykset ilmoittavat lehdelle 2.10. mennessä. Ilmoitus tulee tehdä joko lehden toimitussihteerin sähköpostiin, pekka.isaksson@elakelaiset.fi tai hänen puhelinnumeroonsa 040 742 2754. Ehdokashakemukset jätettävä viimeistään tiistaina 18.9.2012 ennen klo 16. Maalaus: Meeri Reutsalo,2011 Eläkeläiset ry ja kuntavaalit Eläkeläiset ry ja sen jäsenyhdistykset tuovat vaalien alla keskusteluun ikäihmisille tärkeitä asioita. Eläkeläiset ry:n jäsenyhdistykset järjestävät joko yksin tai yhdessä muiden eläkeläis- ja sosiaalialan järjestöjen kanssa vaalipaneeleja ja kyselytilaisuuksia, joihin kutsutaan ehdokkaita kaikista poliittisista ryhmistä. Eläkeläiset ry ja sen jäsenyhdistykset kannustavat kaikkia äänioikeutettuja äänestämään. Paikallisyhdistykset avustavat vanhimpia jäseniään äänioikeuden käyttämisessä. Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistysten henkilöjäseniä kannustetaan asettumaan ehdolle kuntavaaleissa. Kukin valitsee oman harkintansa mukaan, missä poliittisessa ryhmässä toimii. Eläkeläiset ry ei tue mitään poliittista ryhmittymää tai yksittäistä ehdokasta. Kuntavaaliohjetta toivoivat edustajakokouksen osanottajat. Eläkeläiset ry ­ oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen
• 8 - Nro 1 helmikuu 2004 ELÄKELÄINEN Kimmoke Eläkeläinen-lehden pääkirjoituksesta Nokialla tehtiin aloite terveyskeskusmaksujen poistamisesta jo keväällä Eläkeläiset ry:n edustajakokous 23.5.2012 K un Nokian Eläkeläiset ry:n aktiivi ja Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Toivo Keränen luki tämän vuoden ensimmäistä Eläkeläinenlehteä, hän ryhtyi kirjoittamaan kaupungille aloitetta terveyskeskuksen vuosi- ja käyntimaksujen poistamisesta. ­ Lehden pääkirjoituksessa oli käsitelty erittäin hyvin tulotasosta riippuvia terveysja kuolleisuuseroja ja niiden kasvamista, Keränen kertoo. ­ Nokialla oli Eläkeläiset ry:n yhdistyksessä ja ainakin Vasemmistoliiton valtuustoryhmässä pohdittu terveyskeskusmaksua. Sain hyvää taustatietoa ja innostuin tekemään kirjallisen aloitteen, Keränen kertoo. Niin syntyi aloite, jonka Vasemmistoliiton valtuustoryhmäkin tunsi omakseen ja otti nimiinsä. Terveyserot ovat kasvaneet Aloitteessa esitystä terveyskeskusmaksun poistamisesta perustellaan Terveydenja hyvinvointilaitoksen 1.12. 2011 julkaisemalla tutkimuksella terveyseroista. Sen mukaan mukaan rikkaimpaan viidennekseen kuuluvat suomalaiset 35-vuotiaat miehet voivat odottaa elävänsä 82-vuotiaiksi, kun köyhin samanikäinen vii- dennes kuolee 69,5 vuoden iässä. Varakkaiden ja köyhien miesten elämien pituuksissa on 12,5 vuoden kuilu. Rikkaimpaan viidennekseen kuuluvat 35-vuotiaat naiset voivat odottaa elävänsä 86,2-vuotiaiksi ja köyhimpään viidennekseen kuuluvat samanikäiset .79,4 vuotiaiksi. Varakkaiden ja köyhien naisten elämien pituuksissa on siis 6,8 vuoden kuilu. Tutkimus osoittaa, että ylimmän ja alimman tuloviidenneksen välillä elinajanodotteen ero kasvoi 1990luvun alun vuosista miehillä 7,4 vuodesta 12,5 vuoteen ja naisilla 3,9 vuodesta 6,8 vuoteen. Julkaistun tutkimuksen hätkähdyttävät tulokset vahvistavat jälleen kuvaa suomalaisesta yhteiskunnasta kasvavien erojen ja jakojen maana. Tulo- ja varallisuuserojen kasvun myötä ovat myös väestöryhmien elämänpiirit- ja tavat eriytyneet aiempaa enemmän toisistaan. Kehityksen suunta näkyy kasvaneina eroina terveydentilassa, terveyspalvelujen käytössä ja suoraan myös elinajanodotteessa. Kahden kerroksen väkeä Varakkaimmat ja terveimmät ihmiset käyttävät eniten terveydenhuollon yhteisiä voimavaroja. Työelämässä ja hyvän työterveyshuollon piirissä olevat saavat jonottamatta itselleen maksuttomat terveyspalvelut.Palveluja hankitaan yhä enemmän yksityisiltä työterveysasemilta. Ne ovat laajentuneet osittain koskemaan myös sairaanhoitoa. ­ Sen sijaan työelämän ulkopuolella olevat, kuten eläkeläiset, työttömät ja heihin verrattavat ovat säästöjen kohteena olevan julkisen terveydenhuollon varassa tai joutuvat hankkimaan palvelut kovalla hinnalla yksityisestä terveysbisneksestä. ­ Väestöryhmien välinen räikeä eriarvoisuus terveydenhuollossa tunnustetaan yleisesti. Ongelmaan puuttuminen tuntuu kuitenkin olevan perin vaikeaa, vaikka tavoitteet terveys- ja hyvinvointierojen tasaamisesta löytyvät valtion erilaisista toimintaohjelmista. ­ Nyt tarvitaan konkreettisia päätöksiä, joilla tiedossa olevia ongelmia voidaan nopeasti edes lievittää. Kuntien, myös Nokian, tulee poistaa terveyskeskuksenvuosi- ja käyntimaksut. Näin ainakin me nokialaiset, voimme kantaa osavastuumme edellä esitetyn eriarvoistavan kehityksen pysäyttämisestä, aloitteessa todetaan. Eläkeläiset vaikuttamaan kunnalliselämään Järjestö kehottaa omia jäsenyhdistyksiään ja kaikkia eläkeläisiä osallistumaan aktiivisesti syksyn kunnallisvaaleihin. Julkiseen keskusteluun on ponnekkaasti nostettava eläkeläisten ja ikäihmisten asiat. Rohkaisemme jäseniämme asettumaan ehdokkaiksi ja vaalien jälkeen kunnallisiin luottamustehtäviin. Vaaleissa ja kunnallisessa päätöksenteossa ratkaistaan ikääntyneiden hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita. Päättäjiksi tarvitaan eläkeläisten ja ikääntyneiden arjen tuntevia ja heidän hyvinvointinsa edistämiseen sitoutuneita ihmisiä. Ihmisten sujuvalle ja turvalliselle elämänkululle on tärkeää, että kunnat huolehtivat hyvin vastuullaan olevista peruspalveluista. Kunnan on turvattava niiden saatavuus ja hyvä laatu. Palvelut on tarjottava joko maksutta tai kohtuuhintaisina niin, että kaikkein pienituloisimmatkin saavat ne. Palvelurakenteen on oltava väestöllisesti ja alueellisesti kattava niin, että ikäihmisten erityistarpeet otetaan painokkaasti huomioon. On kehitettävä lähipalveluja. mintaa on kehitettävä. Jotta kynnys terveyskeskusten palvelujen käyttöön madaltuu, on terveyskeskusmaksu poistettava. Tavoitteenamme on, että esitys maksun poistamisesta tehdään mahdollisimman monessa kunnassa jo ensi vuoden talousarviota valmisteltaessa. Kuntien tulee tuottaa itse peruspalvelut Kuntien tulee itse tuottaa peruspalvelunsa. Peruspalvelut isommissakin kokonaisuuksissa on toteutettava lähipalveluina. Ulkoistaminen ja kilpailutus sopivat erityisen huonosti sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kilpailutus johtaa hinnan yksipuoliseen korostumiseen palvelun laadun kustannuksella. Tästä kärsii asiakkaiden lisäksi henkilökunta. Kilpailutuksen mahdolliset lyhyen aikavälin kustannussäästöt menetetään yleensä muutamassa vuodessa, kun markkina- ja kilpailutilanne yksipuolistuu. Voittajia ovat keskittymällä kasvua hakevat, aggressiivisesti voittoa tavoittelevat liikeyritykset ja kansainvälisessä omistuksessa olevat monialaiset pörssiyhtiöt. Häviäjiä ovat palveluja tarvitsevat kuntalaiset, veronmaksajat ja oman palvelutuotantonsa riisuneet kunnat. Kunnilla on ollut perinteisesti vankka asema osana julkista valtaa. Sen perustana on itsehallinto, jota on hoidettu kansanvaltaisesti. Markkinaehtoinen ulkoistaminen ja siihen liittyvä kunnan oman toimialan aktiivinen kaventaminen murentavat itsehallintoa ja kaventavat demokratiaa ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia lähiyhteisössään. Demokratia edellyttää vahvaa kansalaisyhteiskuntaa. Eläkeläistoiminta on yksi osa sitä. Kuntien on tuettava ja parannettava eläkeläistoiminnan edellytyksiä muun muassa toimitilojen, harrastusmahdollisuuksien ja toiminta-avustusten muodossa. Terveyskeskusmaksu on poistettava Eläkeläisten hyvinvoinnille ovat erityisen tärkeitä kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut sekä vanhuspalvelut. Kun ikääntyneen väestön osuus kasvaa, on kuntien erityisesti panostettava näihin palveluihin. Palveluketjut ennaltaehkäisyn, hoidon, hoivan ja kuntoutuksen välillä on saatava toimiviksi. Tämä edellyttää erimuotoisten avopalvelujen, kotipalvelujen ja laitospalvelujen rinnakkaista kehittämistä. Väestön terveyserojen kaventaminen vaatii lisää voimavaroja perusterveydenhuoltoon. Terveyskeskusten resursseja on tuntuvasti lisättävä ja terveyskeskusten toi- Kuntavaalien tärkeät päivämäärät Vaalipäivä 28.10.2012 Ennakkoäänestys kotimaassa 17.­23.10.2012 Ennakkoäänestys ulkomailla 17.-20.10.2012 Ehdokasasettelu vahvistetaan torstaina 27.9.2012. Ehdokashakemukset on jätettävä viimeistään tiistaina 18.9.2012 ennen klo 16.00. Yhdistykseen kuuluvat ehdokkat on ilmoitettava Eläkeläinen-lehdelle viimeistään 2.10. Ilmoituksessa tulee olla ehdokkaan nimi, numero ja puolueen (ja mahdollisen vaaliliiton), valitsijayhdistyksen tai yhteislistan nimi . Kotiäänestys Jos henkilö ei pääse ilman kohtuuttomia vaikeuksia äänestyspaikalle, hän voi äänestää kotona ennakkoäänestysaikana. Kotiäänestykseen pitää ilmoittautua kotikunnan keskusvaalilautakunnallle viimeistään tiistaina 16.10.2012 ennen kello 16. Samassa taloudessa asuva omaishoitaja voi tietyin edellytyksin äänestää samalla kertaa. Keskusvaalilautakunnan puhelinnumero on äänestäjälle kotiin saapuvassa ilmoituskortissa.
• ELÄKELÄINEN Nro 1 helmikuu 2004 - 9 Ylilääkäri Juha Hännisen tuore kirja luo lisävalaistusta eutanasiaan Juha Hänninen: Eutanasia DUODECIM 2012 Terhokodin johtajana ja ylilääkärinä vuodesta 1993 toimineen Juha Hännisen artikkelikokoelma "Eutanasia" (DUODECIM) avaa uusia näkökulmia eutanasiaan. Hännisen kirja julkistettiin elokuun lopulla. Se on saattohoidon johtavan suomalaisen asiantuntijan tärkeä puheevuoro asiasta, joka on jälleen ajankohtaistunut, osittain juuri Hännisen omien kannanottojen ansiosta. Käsite tarkoittaa potilaan elämän tietoista ja tarkoituksellista lopettamista lääkeaineella potilaan omasta pyynnöstä tilanteessa, jossa kärsimys on sietämätöntä. Hännisen mukaan kuoleman sanotaan olevan äärimmäisen kustannustehokas potilashallintojärjestelmä. Sairaaloiden tehtävä ei kuitenkaan ole tuottaa säästöjä: "Jos haluttaisiin yksinomaan säästää rahaa, elämän lopun hoidoista tulisi luopua. Tämä on yksi pelko, joka liittyy eutanasiakeskusteluun. En kuitenkaan näe tätä pelkoa oikeutetuksi. Kuoleman suosiminen elämän lopussa muuttaisi koko yhteyskunnallisen arvomaailman. Eutanasiassa kyse on yksilön kärsimyksestä, ei siitä, että karsitaan tuottamattomia kansalaisia." Hänninen korostaa, että merkittävä osa koko elämänmittaisista sairastamiskuluista tulee viimeisen elinvuoden aikana akuutista sairaanhoidosta. Esimerkiksi Englannissa yli 20 prosenttia sairaalavuoteista on elämän viimeistä vuotta viettävien potilaiden käytössä. sille, että potilas kuolee tai että keuhkosyövän takia tukehtuminen on mahdollista tai neurologinen rappeutuminen ei valitettavasti pysähdy edes siihen, kun läheinen ei pysty kertomaan tuntemuksistaan eikä liikkumaan. Jos en ajattelisi, että potilaiden nukuttaminen tai erityisissä tilanteissa kuolemaan nopeuttaminen on mahdollista, en voisi nukkua enkä katsoa potilaitani silmiin." Teksti: JUHA DRUFVA Yhdeksän kysymystä omasta elämästä Lähes 20 vuotta Terhokodin johtajana toiminut Juha Hänninen tiivistää oman tunteensa kirjoittamalla, että elämä on hauras, mutta kiitos kuitenkin siitä. ­ Kuva: Petteri Kitti. lisesti lääkeaineiden huumaamana? Kun ihminen nimenomaan haluaa kuolla, kun elämällä ei ole hänen mielestään mitään tarjottavaa, pitäisikö ihmistä auttaa omaan kuolemaansa? Hännisen mukaan moni lääkäri pakenee sen taakse, ettei se ole luvallista tai että se on vastoin jonkun korkeamman voiman perimmäistä tarkoitusta: "Kuolevia ihmisiä hoitaessa aina silloin tällöin törmää tähän epätietoisuutta aiheuttavaan pulmaan." Hännisen mukaan ihminen on useimmiten kuollessaan riisuttu paljosta turhasta, ja kohtaaminen kuolevan kanssa palvelee potilaan lisäksi myös lääkäriä: "Kohtaamisesta vain tulee poistaa epätasapainoisuus. Lääketieteestä tulee enää vain yksi elementti lääkärin työssä. Tunteita herättävät eletty ja nykyinen elämä." Kuolevaa ihmistä kutsutaan ambivalentiksi. Hän haluaa samanaikaisesti elää ja kuolla. Hoito johtaa kuitenkin helposti siihen, ettei kuoleva voi tehdä kumpaakaan: "Myös lääkäri on hoitosuhteessaan ristiriitaisten tunteiden vallassa. Mutta näin se vain on. Josko elämä on vaikeaa, niin on kuoleminenkin. Päällimmäinen oma tunteeni on, että elämä on hauras mutta kiitos kuitenkin siitä." taan. Jos hän kykenee juomaan ja haluaa nestettä, sitä annetaan hänelle. Loppuvaiheen syöpäpotilaan kudokset kuihtuvat, vaikka ravintoa tarjottaisiinkin. Ravinto ei imeydy ja aiheuttaa tukalan olon. Nesteen ja ravinnon annosta tulee kärsimystä lisäävä tekijä. Kivut lisääntyvät, hengitys muuttuu raskaammaksi eikä elämä näidenkään hoitojen avulla jatku sen pidempään: "Kuolevaa ihmistä ei näännytetä ravinnon ja nesteen puutteeseen, vaan syöpä tai muu pahanlaatuinen sairaus tekee sen." Vuosien myötä Hänninen on muuttanut kantaansa eutanasian suhteen. Hän sanoo kohdanneensa 20 vuoden aikana noin 6 000 kuolevaa ihmistä, joista osa kärsi ajoittain suuresti. Työpöytiensä takaa eri virastoista eutanasiaan kantaa ottaville Juha Hänninen lähettää terveisiä: "Älä tule minulle selittämään, ettei tällaista inhimillistä kärsimystä ole! Tule itse kertomaan omaiJuha Hänninen korostaa, että omaa kuolemaansa kohdatessaan jokainen arvioi elämäänsä ja luo käsikirjoituksen sille, mikä on arvokas kuolema. Hännisen mukaan jokainen voi esittää itselleen seuraavat yhdeksän kysymystä: 1 )Mieti elämääsi (ja kerro siitä), erityisesti siitä hetkestä, jolloin tunsit olevasi eniten "elossa." 2 )Onko joitakin asioita, joita haluaisit läheistesi erityisesti tietävän ja muistavan sinusta? 3) Mitkä ovat olleet elämäsi tärkeimmät roolit (perheessä, ammatillisesti, muuten)? Miksi ne ovat tärkeitä ja mitä niissä arvelet saavuttaneesi? 4) Mistä saavutuksistasi olet ylpein? 5) Onko joitakin tiettyjä asioita, joista haluaisit kertoa läheisillesi? 6) Mitä toivot tai unelmoit läheistesi suhteen? 7) Mitä olet oppinut elämästä? Onko jotain, mitä haluaisit välittää eteenpäin? 8) Onko sinulla neuvoja, ohjeita läheisillesi (muille) tulevan elämän varrelle 9) Jos tästä tehtäisiin kirjallinen dokumentti, mitä haluaisit vielä lisätä. Älä tule minulle selittämään! Epätoivoinen ihminen hakee irrationaalisiakin hoitomahdollisuuksia. Hännisen mukaan ei ole helppoa sanoa, ettei anna kuihtuvalle kuolevalle potilaalle ravitsemushoitoa tai kuivuvalle nestehoitoa: "Kuitenkin näiden hoitopäätösten tekeminen on juuri sitä, mikä auttaa ihmistä irtautumaan elämästä mahdollisimman tuskattomasti. Suonensisäisen kanyylin laitto saattohoitoon lähettämistä edeltävänä päivänä sairaalassa on itsensä ja potilaan pettämistä ja vastuun siirtoa." Kuolemaa tekevän elimistö ei enää ota ravintoa tai nesteitä vas- Ei voi elää eikä kuolla Hännisen mukaan jako luonnolliseen ja joudutettuun kuolemaan ei ole kovinkaan hedelmällinen. Mitä luonnollista on kuolemisessa sairaalassa vatsa auki leikattuna, ravintoa letkusta saaden sekä kykenemättä vaihtamaan asentoa? Mitä epäluonnollista on kuolemisessa omasta pyynnöstään rauhal- Eutanasia muissa maissa ollannissa (1985), Belgiassa (2002) ja Luxemburgissa (2008) eutanasia ei ole rangaistava teko, jos noudatetaan sovittua menettelyä. Näissä maissa painotetaan kärsimystä keskeisenä eutanasian oikeuttavana syynä. Sveitsin Gignitas-klinikka avustaa kärsiviä ja kuolemaan johtavaa sairautta potevia ihmisiä tekemään itsemurhan, vaikka Sveitsissä eutanasia ei ole sallittua. Suomessakaan itsemurhassa avustamisesta ei tuomita rangaistukseen, toisin kuin muissa Pohjoismaissa. Yhdysvalloissa Oregonissa (1997) ja Washingtonissa (2009) potilailla on mahdollis- Keskustelemme eutanasiasta! Yhdysvalloissa tehtiin Oregonissa 65 ja Washingtonissa 51 lääkärin avustamaa itsemurhaa vuonna 2010. Taloustutkimuksen kyselyssä 2004 myönteisesti eutanasiaan suhtautuvia oli suomalaisista 75 prosenttia, kielteisesti 17 ja loput eivät vastanneet. Lääkäreistä kahdeksan prosenttia ilmoitti hyväksyvänsä eutanasian kivuliasta ja parantumatonta syöpää sairastaville potilaille. Kunhan saattohoito taataan kaikille, Hännisen mukaan vain kenties 100­200 ihmistä vuosittain jää Suomessa tilanteeseen, jossa riittävää apua ei saada. (JD) H ta saada lääkäriapua itsemurhan tekemisessä. Yhdysvalloissa korostetaan kärsimyksen sijaan itsemääräämisoikeutta ja vapautta valita. Hollannissa valtaosa eutanasia tai avustetun itsemurhan kuolemista oli seurausta levinneestä syövästä. Suuri osa heistä sairasti maha-suolikanavasyöpää tai keuhkosyöpää. Eutanasialakia seuranneiden viiden vuoden aikana raportoitiin Hollannissa yhteensä 10 319 eutanasiaa (väkiluku 16,6 milj.) ja Belgiassa 1 917 (väkiluku 10,8 milj.). Hollannissa vajaat 40 prosenttia ja Belgiassa vajaat 50 prosenttia eutanasiapyynnöistä toteutuu. E läkeläiset ry:n 18. edustajakokous päätti, että Eläkeläinen-lehdessä käydään keskustelu eutanasiasta. Päätös oli vastaus kuuden helsinkiläisyhdistyksen aloitteeseen tällaisesta keskustelusta järjestössä. Edustajakokous totesi, että hyvä pohja keskustelulle ovat järjestön Oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen -ohjelman teesit ihmisarvosta, oikeudesta arvokkaaseen kuolemaan ja valinnanvapaudesta. Edustajakokous tähdensi, että oikeus arvokkaaseen kuolemaan ei merkitse vain eikä ensisijaisesti eutanasiaa. Saattohoitoa on lisättävä niin, että jokainen sitä tarvitseva voi sitä saada. Kokouksen mielestä on tarkoin harkittava, ottaako Eläkeläiset ry järjestönä kantaa eutanasiaan vai toteutuuko aloitteen tarkoitus niin, että järjestö ohjaa ja tukee jäseniään osallistumaan keskusteluun. Keskustelu käynnistyy oheisella ylilääkäri Juha Hännisen kirjan esittelyllä. Yhdistyksille on viime viikolla lähetetty myös edustajakokouken aloitevastaukset, niiden joukossa laaja vastaus eutanasiaaloitteeseen. Eläkeläinen-lehden toimitus toivoo tiiviitä, asiallisia puheenvuoroja eutanasiasta ja saattohoidosta. Keskustella voidaan myös siitä, tuleeko järjestön ottaa asiaan kantaa vai ei. Kirjoitukset voi lähettää joko postitse tai sähköpostina. Lehden yhteystiedot löytyvät sivulta 37.
• 10 - Nro 5 syyskuu 2012 ELÄKELÄINEN FolkJam liikuttaa ikäihmisiä rennosti perinteen voimiin Raili Ranta (eturivissä keskellä) halua kokeilla folkjamin oppeja yhdistyksen liikuntakerhossa. Kuvassa Rytikarin Eläkeläiset ry:n esiintyvä ryhmä Pääkaupunkiseudun yhdistysten liikunnan- ja tanhuryhmien ohjaajat saivat toukokuussa kokea liikkumisen riemua Malmin työväentalolla järjestetyssä FolkJam koulutuksessa. Koulutus järjestettiin osana Eläkeläiset ry:n liikuntahanketta jota opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa. FolkJam on Oulun seudun ammattikorkeakoulun tanssinopettajaopiskelijoiden kehittämä tanssiliikunnan muoto, jossa pohjana on suomalaisuus. Musiikki ja liikemateriaal on kerätty suomalaisesta tanssiperinteestä ja kehitetty kuntoliikunnan muotoon. FolkJa sai alkuunsa vuonna 2004 kahvipöytäkeskusteluissa, joissa tulevat tanssinopettajat pohdiskelivat tuontitavarana tulevien ryhmäliikuntamuotojen suosiota, kuten esimerkiksi Suomea valloittanutta zumbaa. ­ Onhan meilläkin oma rikas tanssiperinne, josta voimme olla ylpeitä ja jolla voisi ihmisiä liikuttaa, valaisi FolkJam -idean syntyä kouluttajamme Hilppa Herd. Vuonna 2008 alettiin tutkia liikkeitä ja ensimmäiset FolkJam-tunnit saatiin käyntiin vuonna 2010. Nyt on jo ohjaajakoulutuskin aloitettu, ja keväällä 2013 saamme ikäihmisille sovelletun FolkJamin valmiiks Syvälle suomalaisuuden ytimeen menevä FolkJamin liikekieli kehittyi arkistoissa tehdyn perusteellisen tutkimustyön avulla.Suomi sijaitsee idän ja lännen rajapinnalla ja se näkyy myös meidän kansantansseissa, kertoi kouluttaja. Liikkeissä löytyy slaavilaisuutta, vaikutteita pohjoismaiden tansseista sekä Euroopasta. FolkJam-tunneilla eri tyylit myös näkyvät. Koulutuksessa tutuksi tulivat Itä-Suomen ja Karjalan tassien tyypilliset liikkeet, sottiisi-askeleet, valssisovellukset sekä polska. Esimakua saimme myös Pohjolan fantasiamaailmasta. Vaikka saamelaisten omaa liikekieltä tunneilla ei käytetä ­ heidän kulttuuriperinteensä jääköön heidän käyttöönsä ­ tarjottiin meille liikkeitä, jotka luovat mielikuvia revontulista, poroista, joutsenista ja muusta, mitä pohjoisesta löytyy. FolkJam emäntä ja kouluttaja Hilppa Herd ohjasi yhdistysten liikunta- ja tanhuohjaajia suomalaiseen jammailuun. Taitavasti rakennettu kokeilutunti sai paidat hikisiksi ja hymyn kasvoille. Ohjaaja kuljetti varmalla mutta lempeällä otteella ryhmää ympäri salia ja yleensä jumpissa totuttu "oma paikka"-asetelma rikottiin heti alkuun. Tunti sisälsi sekä nopeita ja mukaansatempaavia osuuksia että rauhallisempaa tunnelmointia. Kolmijakoiset askelet ja erilaiset rytmitykset saivat liikkujat keskittymään, jotta jalat pysyisivät musiikissa. Tömähdykset sekä runsaat vartalokierrot huolehtivat siitä, että selkärankakin tuli sopivasti kuormitetuksi. Jokainen osallistuja sai liikkua juuri hänelle sopivalla tavalla ja tulkita liikkeitä itselleen kotoisaksi. Tunnin jokainen osuus alkoi opetettavan askeleen kokeilulla, johon lisättiin myöhemmin käsiliikkeitä tai "makupaloja". Aikaisempi kansantanssitaito ei ollut tarpeen, sillä jokainen tunti rakennetaan niin, että uusikin tulija pärjää. Kahvitauolla todettiin, että tällaisella tunnilla kunto kasvaa ja samalla tulee harjoiteltua tanhussa käytettäviä askeleita. Aitoa iloa tanssista Hakunila-Vaaralan yhdistyksen Heikki Rekkinen muisteli,miten 70-luvulla heitettiin kassit lattialle ja hypittiin siinä ympärillä. Tässä FolkJamissa tulee samanlainen ilo liikkumisesta. Sitä se kansan oma tanssi on ennen ollut, kylän Mitä minun pitikään muistaa ­ liikunta ja muisti Kuinka monesti olen itselleni tämän hokenut tai kuullut läheisteni sen sanovan. Huoli omasta muistista on tullut ajankohtaiseksi, vaikka työvuosia on vielä runsaasti jäljellä. Johtuneeko tilapäinen muistikatko aivojen ylikuormittamisesta, joka minulla on usein vapaaehtoinen valintani. Muistiongelmat voivat stressin lisäksi johtua aineenvaihduntahäiriöistä, kuten korkeasta verensokerista, kilpirauhasen toimintahäiriöstä, B1-vitamiinin puutostilasta ynnä muusta. Näissä tapauksissa apua saa, kun omaa elimistöä säädetään taas tasapainoon. Joskus muutokset elimistössä ovat meille epäedullisia ja unohtamisen takana onkin etenevä muistisairaus. Väestötutkimuksen mukaan 125 000 suomalaista kärsii muistisairaudesta, joka 70 prosentin todennäköisyydellä on Alzheimerin tauti. Sairauden syy voi olla myös verenkiertohäiriössä. Sairaus johtaa dementiaan, ja silloin tarvitsemme apua selviytyäksemme arjesta. Muistisairaudet ovat kansantauti, joka lisääntyy vanhenemisen myötä ja koskee erityisesti monisairaita ja hauraita vanhuksia. Kaisu Pitkälä toteaa lehtihaastattelussa, että Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan kävely suurentaa hippokampusta. Se on meidän aivojemme muistikeskus. Mitä enemmän kävelet keski-iässä, sitä epätodennäköisemmin sairastut dementiaan vanhana. Vanhustyön Keskusliitossa on selvitetty liikunnan vaikutuksia muistisairaille. Muistisairaiden ihmisten lihaksisto ja aivot tarvitsevat liikettä ja virikkeitä aivan samalla tavalla kuin muidenkin ihmisten. Yksilöllisiin tarpeisiin räätälöidystä liikkuminen auttaa Alzheimerin taudin kaikissa vaiheissa. Se hidastaa toiminnanvajeen etenemistä, todetaan nelivuotisessa tutkimuksessa. Muistisairauksien ennaltaehkäisyä liikunnan avulla tehdään myös Pirkanmaan Muistiyhdistys ry:ssä, kertoo UKK -instituutin terveysuutisista. Fyysisen kunnon ja muistitoiminnan kohoamisen lisäksi muistisairaat hyötyvät sosiaalisesta kanssakäymisestä. Pienryhmissä kaverin kanssa tehdyt liikkeet saavat toiminnaltaan heikotkin jumppaajat liikkeelle. Pirkanmaan muistiliikuntahanketta ohjaa sosiaali- ja terveysministeriössä vuonna 2012 valmistunut kansallinen muistiohjelma, joka tähtää ennaltaehkäisyyn ja yksilön tarpeiden mukaiseen avohoitoon. Syksyllä tavataan taas Kohta käynnistyvät taas yhdistyksien kerhot, myös liikuntakehot. Tavoitteita tälle toimintakaudelle riittää. Monissa paikoissa on tulossa syksyn liikuntapäiviä, liikuntaesiintymisiä omissa sekä naapuriyhdistyksien juhlissa. Kauempana häämöttävät Oulun kesäpäivät ja voimistelu-, senioritanssisekä tanhuryhmien yhteisesitykset. Oman yhdistyksen jumppakaverit ja innostava vetäjä ovat riittävän hyvä syy tulla harjoituksiin, vaikka lonkka tai polvet vaatisivat pysymään nojatuolissa. Esitysohjelmien harjoittelu antaa sopivasti haastetta aivoille ja pitää muistia virkeänä. (E.R.) Lääke myös aivoille Elämäntavat vaikuttavat muistiin Ennen kun tilanne kehittyy dementiaan saakka, voimme itse auttaa itseämme. Terveissä aivoissa "asuu" yleensä hyvin toimiva muisti. Jos haluat pitää huolta aivoistasi, nuku riittävästi, syö monipuolisesti ja pysy liikkeessä. Yksikään liike ei tapahdu ilman aivoista tulevaa käskyä, joten jo pelkkä käveleminen on mainiota aivojumppaa. Helsingin yliopiston professori Liikunnan yleisiä terveysvaikutuksia tunnetaan Suomessa ja niistä puhutaan paljon. Harvemmin tuodaan esille liikunnan hyötyjä aivoille. Aivot tarvitsevat neljännesosan elimistön verenkierrosta. Liikkuessa aivojen hapensaanti rikastuu ja verenkiero tehostuu, erityisesti niillä alueilla, joissa meillä on älyllistä toimintaa. Lisäksi liikunta vähentää stressihormonia ja säännöllisesti harrastettuna nopeuttaa nukahtamista ja syventää unta.
• ELÄKELÄINEN Nro 5 syyskuu 2012 - 11 raitilla kun tavattiin sitä tanssittiin. Eikä kukaan sanonut mitään, jos joillakin meni kuvio sekaisiin, naurettiin ja jatkettiin vaan. Kehuja kouluttajalle ja tälle liikuntamuodolle tuli koko ryhmältä. Suurin osaa tulijoista ei tiennyt, mitä he oikeasti tulevat kokemaan. Monella oli tanssikengät mukana ja perinteinen tanhu kenties mielessä. Sirkka Kuivala oli käynyt nettisivuilta katselemassa, mistä FolkJamissa on kyse. Hauska, erilainen ja mukaansa tempaava, oli monen kommentti. Alussa tuntui että lonkka oireilee ja polvet eivät kestä mutta hyvin ne kestivät. Nopeampien osuuksien jälkeen kävelyt ja rytmiharjoitukset toivat lepoa ja ihmeellisesti sitä jaksoi koko tunnin, kun nauru oli läsnä. Jotkut osallistujat löysivät jopa "uusia lihaksia" ja toiset totesivat, että itse pitää osata myös helpottaa, kun vauhti tahtoo viedä mukaan. Tuolijumppana tehdyt liikkeet ovat sopivia myös iäkkäämmälle yhdistysväelle ja vanhainkoteihin vietäväksi. Runsas palaute kerättiin myös kouluttajalle ja FolkJamin taustakehittäjille. Ovathan he ensi kesäksi soveltamassa tätä liikuntamuotoa ikäihmisille ja meidän yhdistysten liikuntaryhmät ovat mainio kokeiluporukka suomalaisen liikekielen testaamiseksi. Moni koulutukseen osallistunut kertoi kokeilevansa opittuja liikkeitä omassa ryhmään. Yhteisesti todettiin koulutuspäivän jälkeen, että ensivuoden kesäpäivillä halutaan liikkua ja yleisöäkin liikuttaa FolkJamin tahtiin. Kaikkialla eivät asiat ole yhtä hyvin kuin Kontulassa. Kuvassa yhdistyksen zumbaryhmä esiintyy ohjaajansa kanssa Kontulan ostoskeskuskuksessa kevätkesällä. Eläkeläiset ry teki liikuntakyselyn: suurin osa yhdistyksistä tekee parhaansa Ongelmana ohjaajien ja tilojen puute Eläkeläiset ry sai Opetus- ja kulttuuriministeriöltä avustusta terveyttä edistävän liikunnan hankkeeseen. Hankkeessa on järjestetty koulutusta ja tuettu maahanmuuttajaliikuntaa. Vuoden vaihteessa tehtiin liikuntakysely järjestön jäsenyhdistyksille niiden liikuntatoiminnasta. Kyselykaavakkeita lähetettiin 300 kappaletta, joihin saatiin 110 vastausta. Yhdistyksiltä tiedusteltiin kaikkia liikunnallisia harrastusryhmiä voimistelusta tanssiin sekä muita mahdollisia liikuntamuotoja. Lisäksi kysyttiin liikuntaryhmien esiintymisvalmiuksia ajatellen vuoden 2013 kesäpäiviä. Vastauksissa ilmoitettiin 168 liikunnallista ryhmää, joten joissakin yhdistyksissä niitä näyttää toimivan useampiakin. Esiintymään valmiita ryhmiä ilmoitettiin 41. Vaikka yhdistyksissä ei toimisi erillistä liikunnallista ryhmää, niissä harrastetaan yhdessä erilaisia liikuntamuotoja. 68 yhdistystä ilmoitti harrastavansa jotain seuraavista lajeista: tuolijumppa, tasapainoharjoittelu, sauvakävely, hiihto tai muu ulkoilu, uinti, kuntosaliharjoittelu sekä erilaiset pelit. Nelisenkymmentä yhdistystä ilmoitti, ettei niissä harrasteta liikuntaa lainkaan. Kyselyn avulla selvitettiin myös syitä liikuntatoiminnan puutteeseen tai vähäisyyteen. Suurin osa vastanneista ilmoitti syyksi koulutetun ohjaajan ja ohjausaineiston puutteen. Lisäksi mainittiin varojen puute: ohjaajakoulutus matkoineen tulee liian kalliiksi. Osalla yhdistyksistä liikunnan esteenä on sopivien tilojen puute tai pitkät matkat harjoittelupaikalle. Liikuntaharrastus jää vähälle yhdistyksissä, joilla on pieni, iäkäs ja huonokuntoinen jäsenistö. nöllisesti, saattaa esiintymiskynnys olla liian korkea. Kurssit ovat hyvä ja tehokas keino kynnyksen madaltamiseen. Valitettavasti monen yhdistyksen talous on niin tiukalla, ettei ohjaajien kurssittamiseen riitä voimavaroja, vaikka kurssihinnat pidetään alhaisina. Eläkeläiset ry on järjestänyt OKM:n hanketuella kaikille jäsenille tarkoitettuja liikuntapäiviä ympäri Suomen. Hankkeessa on otettu maahanmuuttajat huomioon. monessa tapahtumassa eri maista ja kulttuureista tulleet ikäihmiset ovat iloisesti liikkuneet yhdessä. Alueilla järjestetyt liikuntatapahtumat ovat olleet erittäin suosittuja ja keränneet salin täydeltä osallistujia. Näistäkin tapahtumista on saatu uusia ideoita yhdistysten kerho-ohjelmiin. Tällaiseen helposti saavutettavaan liikuntatoimintaan tarvittaisiin lisärahoitusta. töstä, joka on suurten valtakunnallisten hankkeiden, kuten esimerkiksi Voimaa vanhuuteen -ohjelman kohderyhmänä. Paikallisyhdistysten liikuntatoimintaa kunnissa kannattaisi arvostaa ja antaa niiden käyttöön kohtuuhintaiset tai maksuttomat liikuntaan soveltuvat tilat. Eläkeläisjärjestöt ovat iäkkäiden liikuttajia paitsi paikallistasolla, myös valtakunnallisia liikuntapoliittisia vaikuttajia. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU antoi viime vuonna lausuntonsa kahdesta laajasta tutkimustietoon pohjautuvasta liikunnan kehittämisohjelmasta: Kunto ry:n toimittamasta Kunto- ja terveysliikunnan visio 2020 sekä OKM:n, STM:n, Valtion Liikuntaneuvoston ja Ikäinstituutin toimittamasta Ikäihmisten liikunnan kansallisesta toimenpideohjelmasta. Eläkeläisjärjestöt ovat kuitenkin liikuntatoimijoina aliarvostettuja. Tämän totesi painokkaasti Opetus- ja kulttuuriministeriön erityisliikunnan suunnittelija Kari Koivumäkikin. Koivumäki puhui keväällä Iäkkäät liikkeelle järjestöissä -seminaarissa ja huomautti, että eläkeläisjärjestöjen toiminta pitäisi noteerata paremmin Valtion Liikuntaneuvostossa sekä myös liikunnan valtionapua jaettaessa. TIINA RAJALA Lisäoppeja FolkJamin synnyinseudulta Toukokuun jammailujen jälkeen lisäoppeja käytiin elokuussa hakemassa Oulun ammattikorkeakoulussa järjestetyssä ohjaajakoulutuksessa. Allekirjoittaneen lisäksi FolkJamin tuntikonseptiin ja askelkuvioihin oli tutustumassa Rytikarin Eläkeläiset ry:n liikunnasta vastaava Raili Ranta. ­ Olen todella tyytyväinen, että sain osallistua tähän FolkJam-koulutukseen ja aion käyttää soveltaen saamiani oppeja oman ryhmäni kanssa. Me eläkeläisethän olemme tanssillista porukkaa, joten meiltähän tämä käy. Mutta olisi mukavaa, jos yhteistyö kouluttajien kanssa jatkuisi niin, että senioreille kehiteltäisiin omaa folkjamia hieman helpottaen ja vauhtia hidastaen. Tanssi, kuten muukin liikunta, on edullisin ja vaivattomin tapa edistää terveyttä! Raili sanoi. Järjestön syksyn liikuntakurssilla Kuntorannassa saavat toisetkin liikuntaryhmien ohjaajat kokeilla, miltä jammaaminen suomalaisittain maistuu. Koulutuksesta tukea liikuntaan Eläkeläiset ry panostaa liikunnallisten ryhmien tukemiseen järjestämällä säännöllisesti koulutusta niiden ohjaajille. Tämän syksyn elokuussa on jo järjestetty kansantanssikurssi, lokakuun 1.­5. järjestetään liikuntaryhmien ohjaajakurssi ja 31.10.­2.11., pidetään senioritanssikurssi Kuntorannassa. Kaikilla syksyn liikunnallisilla kursseilla harjoitellaan ensi kesänä järjestettävien Oulun kesäpäivien esiintymisohjelmia. Tämän lisäksi ohjaajille tarjotaan monipuolisesti tietoja, taitoja ja vinkkejä kerholiikunnan ohjaamiseen. Ohjaajat saavat kursseilta mukaansa laadukkaan kurssiaineiston ja valmiuksia sen soveltamiseen omissa ryhmissään. Kuten liikuntakyselystä käy ilmi, esiintymään valmiita ryhmiä on melko vähän suhteessa liikuntaryhmien kokonaismäärään. Vaikka liikuntaryhmä harjoittelisi sään- Eläkeläisjärjestöt aliarvostettuja Selvitysten mukaan eläkeläisjärjestöillä on huomattava rooli ikäihmisten liikuttajina, suurempi kuin varsinaisilla urheiluseuroilla. Suurimmilla eläkeläisjärjestöillä on kattava valtakunnallinen paikallisyhdistysten verkosto, jossa liikuntaharrastus on osa perustoimintaa. Paikallisyhdistyksillä on edellytyksiä tavoittaa juuri se osa väes- EVA RÖNKKÖ
• 12 - Nro 5 syyskuu 2012 ELÄKELÄINEN Tangon lähettiläs Viisikymmentä vuotta tangon lähettiläänä toiminut Markus Allan on kovassa iskussa yhä maassa ja maailmalla. Hän konsertoi taannoin legendaarisessa Carnegie Hallissakin New Yorkin Manhattanilla sielukkaan tangomusiikin merkeissä. New Yorkin konsertissa viime vuoden lopulla Markus Allania säesti Avanti! kamariorkesteri Hannu Linnun johdolla nyt tyylikkäästi tangoorkesteriksi muuntautuneena. Konsertti sai yleisöltä innostuneen vastaanoton ja kiittävät arvostelut New York Times-lehdessä. ­ Ensimmäisen kerran taisin laulaa iskelmiä julkisesti koulussa. Olin kymmenvuotias ja hyvin ujo, Markus Allan muistelee. Kuva: Kari Kumpulampi. ­ Lauloin Carnegie Hallissa suomalaisia tangoja. Se oli ikimuistoinen esiintyminen ja kertakaikkisen upea mahdollisuus minulle. Olen kiitollinen, että sain tehdä tuon keikan säveltäjä Kaija Saariahon kutsumana, Allan kertoo. New Yorkin lisäksi hän laulanut maineikkaan kamariorkesterin solistina tällä vuosituhannella myös muun muassa Pariisissa, Tokiossa, Berliinissä, Hampurissa ja Lontoossa. Hän on vieraillut myöskin Lappeenrannan, Joensuun, Mikkelin ja Vaasan kamariorkestereiden solistina. Mistä kaikki voima kiertämiseen ja esiintymiseen pitkin poikin maailmaa, Markus Allan? ­ Kyllä kaikki voima tulee sieltä lähipiiristä, perheen parista. Kun asiat ovat kotona kunnossa, sitä jaksaa sitten lähteä myös liikenteeseen, laulaja kertoo. Allan pitää jaksamisensa perus- tana myös hyvää terveyttään. ­ Ahkeroin sopivasti harrastusteni parissa eli liikuttuakin tulee. Pientä ylipainoa tosin kertyi, kun lopetin tupakoinnin kahdeksankymmentäluvun alussa, mutta olo nyt noin kokonaisuudessaan oikein hyvä. Jokaisesta päivästä olen kiitollinen. Laulu jatkuu. Hänellä on runsaasti energiaa ja tulevaisuuden suunnitelmia liittyen artistin työhönsä. ­ Toiveeni on, että saisin esiintyä tavallisilla tanssikeikoillakin ympäri maata. Muitakin suunnitelmia minulla on. Lähes sata levyttämääni laulua odottaa vielä siirtämistä cd-muotoon. Tangon taikaa ja brittihuumaa Hemmi Allan Isbergin ura käynnistyi kunnolla vuonna 1963, kun hän voitti Suomen iskelmämesta- Uudellamaalla Pukkilassa asuva ruuden. Voiton myötä hän käväiAllan toteaa. si silloisessa kotikaupungissaan Vuonna 1964 hän ryhtyi kiertäHelsingissä levyguru Toivo Kärmään maamme tanssipaikkoja jen luona koelaulussa. Pitkän istunoman bändinsä kanssa. Hänestä tuli non päätteeksi hän sai Kärjeltä pian olennainen osa valtaisaa, suolevytyssopimuksen sekä uuden taimalaista tangobuumia, jota kesti teilijanimen. maakuntien lavoilla kymmenisen ­ Tästä lähtien sinä olet sitten vauhdikasta Markus Allan, " Toiveeni on, että saisin esiintyä vuotta. Suomalaiset kuuluisa tavallisilla tanssikeikoillakin tangoyhtyeet musiikympäri maata." esiintyivät kuukiguru ja sikymmentälutuottaja vulla samoilla sanoi keikkapaikoilla sopuisasti rokkitulevalle lavojen suosikkilaulajalbändien kanssa. le. ­ Kun pidimme soitossa taukoa, Allanin ensilevytys on marrasDanny ja Islanders nousivat lavalkuussa 1963 ilmestynyt Toivo Kärle ja hoitivat oman osuutensa. Se jen ja Kerttu Mustosen tangoklasoli sellaista tasaista sotua sulassa sikko Liljankukka. sovussa, Allan muistelee. ­ Liljankukka on kantanut näihin Hän muistaa hyvin myös 1960päiviin asti. Laulusta on tullut osa luvun brittisensaation, Yhdysvalidentiteettiäni ja esitän sen keikoiltain ratsuväen univormuja muislani vähintään kerran illassa, tuttavissa asuissa esiintyneen The Renegades-yhtyeen. ­ Kiersimme maakuntien lavoja myöskin Renegadesin kanssa. Kim Brown ja kumppanit tulivat usein turvaan mei dän hotellihuoneisiimme, koska fanien piiritys oli niin armotonta bändin ympärillä. Oli se menoa. Faneja kiipeili hotellien katoilla ja heitä oli tulossa huoneisiin ikkunoistakin. Vuosien varrella, 1960-luvulta alkaen, moni on tullut kysymään Allanilta neuvoja, kuinka päästä laulajan ammattiin. ­ Olen tehnyt selväksi, ettei tälle alalle noin vaan päästä. Yrittäjiä riittää, ja mitään et saa ilmaiseksi. Rehellinen pitää olla. Kannattaa ensin selvittää itselleen, onko ylipäätään lahjoja alalle. Mikäli palaute on myönteistä ja laulajan ammatti kiinnostaa edelleen, siihen pitää sitten panostaa usein koko elämä. Markus Allan Syntynyt 3.6. 1945 Orimattilassa. Asuu Uudellamaalla Pukkilassa. Laulaja, valtion taiteilijaeläkkeellä. Opiskeli Helsingissä laulua Tuure Aran ja Heikki Teittisen johdolla, ensimmäiset laulukokeilut orkesterin edessä 1960-luvun alussa Malmin Työväentalolla Helsingissä. Ura alkoi virallisesti loppukesällä 1961 Aarne Liukkosen ja Raimo Sirkiän yhtyeen solistina. Levytystuotanto käsittää noin kaksisataa laulua, maamme pisimpään levyttänyt romanilaulaja. Tunnetuimpia hittejä mm. Liljankukka, Sokeripala, Elämän valtateillä, Ajomies ja Meren kuisketta. Tullut tunnetuksi myös yhteistyöstään ohjaaja Aki Kaurismäen kanssa. Maamme ainoa kevyen musiikin solisti, joka on esiintynyt kahdessa maineikkaassa paikassa: sekä Lontoon Barbican Hallissa että New Yorkin Carnegie Hallissa. Perheellinen, vaimo, kolme lasta, neljä lastenlasta. Kasvattaa hevosia ja harrastaa raviurheilua, on ajanut muutaman lähdön itsekin. Markus Allan ja avovolkkari ikuistettuina 1960-luvun alussa ­ silloin, kun laulaja vielä aloitteli uraansa. Kuva: Markus Allanin arkisto.
• ELÄKELÄINEN Nro 5 syyskuu 2012 - 13 TUULA-LIINA VARIS Uutta nostetta uralle Seitsemänkymmentäluvun alusta lähtien Markus Allan on toiminut menestyksekkäästi vierailevana solistina ja hän on koonnut ympärilleen orkesterin lähinnä vain kiertueita varten. - En ole kiinnityksissä ohjelmatoimistoihin, mutta olen valmis tekemään oikeaa ja luotettavaa yhteistyötä sopivien tahojen kanssa, hän sanoo. Uutta nostetta Allanin uralle toi 1980-luvun puolivälissä alkanut yhteistyö ohjaaja Aki Kaurismäen kanssa. Aluksi laulaja oli mukana Kaurismäen tuottamassa ja osin käsikirjoittamassa, Veikko Aaltosen esikoiselokuvassa Tilinteko (1987). Allan muistaa yhteistyön alun hyvin. ­ Muistan, miten Aki soitti minulle yllättäen erään kerran aamuyöllä. Hän tiedusteli, olisinko halukas laulamaan uudessa elokuvassa muutaman tangon ja mieluummin kuusikymmentäluvun vaatteissa, haitarisäestyksellä. ­ Sanoin Akille, että tehtävä on mieluinen minulle ja menin vielä samana päivänä kuvauksiin Kankaanpäähän. Tango, jonka esitän Aaltosen elokuvassa, on Henry Theelin vanha kappale Syyspihlajan alla, Allan kertoo. Hän on mukana myös vuonna 1996 ensi-iltaan tulleessa Kaurismäen elokuvassa Kauas pilvet karkaavat. Tämän kansainvälisen menestyselokuvan tiimoilta Allan kiersi laulukeikoilla ympäri Eurooppaa ja esiintyi Cannesin elokuvajuhlillakin Taisto Wesslinin orkesterin solistina. Sittemmin Kaurismäki tuotti Allanin vuosina 1997 ja 1998 ilmestyneet tango- ja iskelmäalbumit Tangon kotimaa ja Kohtalon tuulet. Allanin ääntä kuullaan myös Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä (2002). Desimaalia tärkeämpää J ulkinen ja poliittinen keskustelu vanhuspalvelulaista juuttui laitoshoidon hoitajamitoitukseen. Mediaa se kiinnostaa erityisesti, koska kaksi hallituksen ministeriä on asiassa napit vastakkain, ja henkilöiden välisessä riitelyssä on aina mehevää dramatiikkaa julkisuudessa mutusteltavaksi. En ota kantaa hoitajamitoitukseen, siihen ei asiantuntemukseni riitä. Kiistanalaista desimaalia tärkeämpää olisi tietää, mitä muuta vanhuspalvelulaki sisältää. Mitä muita vanhusten oikeuksia se takaa kuin hoitajamitoituksen? Miten kurjassa jamassa olevia avohoidon palveluja parannetaan käytännössä? Miten vanhusten yksilöllisyys ja persoonalliset tarpeet otetaan huomioon eri hoitomalleissa? Mitä asennetta vanhusikäluokkaan laki ylipäätään ilmentää? Ovatko vanhat ihmiset lain näkökulmasta lähinnä passiivisia objekteja, joihin toisten ihmisten toimet kohdistuvat? Vai annetaanko heille arvoa oman elämänsä eläjinä, omien valintojensa tekijöinä? Korulauseet eivät riitä, niitä on kyllä kuultu, tarvitaan laki, joka konkreettisesti myös toteuttaa kauniit periaatteet. Kaikenkattava kysymys kuuluu: mitä voidaan lainsäädännön tasolla tehdä kaikilla elämisen ja toiminnan aloilla pelot- tavasti lisääntyvän ikäsyrjinnän estämiseksi? Tämä ei ole vain Suomen vaan koko nuoruutta hysteerisesti palvovan läntisen kulttuurin ongelma. Tulevaisuus on painajaismainen, jos kansalaiset iän perusteella marginaaliin työntävä ikäsyrjintä saa jatkua ja lisääntyä. Ikäsyrjintä on yhtä tuomittavaa kuin etninen syrjintä. Ymmärtääkseni lakiesitys painottaa avohoidon kehittämistä. Mutta millaisen avohoidon? Jatkuuko nykyinen tilanne, jossa avohoidon piirissä olevat vanhukset laitostetaan koteihinsa? Sitähän käytännössä merkitsee se, että päivittäin vanhuksen luona hyppää neljä viisi eri ihmistä hoitamassa omaa eriytynyttä tehtäväänsä. Vanhuksen on sopeuduttava heidän aikatauluunsa ja kiireisiinsä, tyydyttävä siihen, mitä kukin ovissa pyörähtävä ehtii tekemään ­ tai mikä tarkasti rajattuun tehtäväkenttään kuuluu. Painopiste on systeemissä ja sen sujuvassa pyörittämisessä. Ja kustannuksissa tietenkin: budjetissa on pysyttävä. Minimihoitajamitoitusta on puolustettu sillä, että laitoksiin päätyy entistä huonokuntoisempia ihmisiä. Miksi he ovat entistä huonokuntoisempia? He ovat entistä vanhempia, vastataan. Se on tietysti totta. Mutta miten heidän huonoon kuntoonsa vaikuttaa avohoidon mekaanisuus, virikkeiden ja kuntoutuksen puute? Kotiinsa laitostettu on kotinsa vanki ja menettää omatoimisuuttaan ja fyysisiä ja henkisiä kykyjään siinä kuin laitoksen sänkyyn kumottukin. Ja kärsii yksinäisyydestä vielä enemmän kuin laitoksen asukas. Nuorisolaki edellyttää nuorten kuulemista tärkeissä heitä koskevissa ratkaisuissa. Onko vanhuspalvelulaissa jokin vastaava pykälä? Kuinka paljon ikäihmisiä ja heidän organisaatioitaan on lain valmistelussa kuultu? Ainakaan julkiseen keskusteluun ikäihmiset eivät paljon osallistu, vaikka heissä on viisasta, kokenutta ja kaikin puolin täyspäistä väkeä siinä kuin muissakin ikäluokissa. Aina ja aina pitäisi jaksaa muistuttaa siitä, että vanhuus ei ole sairaus eikä tee ihmisestä pöpiä. Sairaita ja avuttomia on kaikissa ikäluokissa, ei vanhuus ole poikkeustila vaan normaali vaihe elämänkulussa. Vanhuspalvelulaki koskee kaikenikäisiä kansalaisia, sillä vanhaksi tulee jokainen, joka ei kuole nuorena. Lainsäädäntöä ei tehdä vain muutamaksi vuodeksi. Ainakin nykyisten keski-ikäisten on syytä varautua siihen, että nyt laaditaan säädöksiä, jotka tulevat vaikuttamaan konkreettisesti heidän elämäänsä. Tiedämme liian vähän muiden pohjoismaiden vanhuslainsäädännöstä ja niiden asennoi- tumisesta vanhuuteen, vaikka pohjoismaat sekä kulttuuriin että resurssien kannalta ovat meille luontevin vertailukohde. Vuosia sitten televisiossa esitettiin sarja pohjoismaiden vanhusten hoidosta. Se todisti, että erot ovat valtavat, ja kaikkein valtavimmat juuri asenteissa. Mukavinta vanhojen ihmisten elämä tuntuu olevan Tanskassa ja Islannissa: ei holhoamista eikä mitätöivää paapomista vaan aitoa yksilön kunnioitusta. Näissä maissa ymmärretään, että laitosmaisessa hoidossa ihminen hoidetaan entistä hoidettavammaksi, vaikka "laitos" pantaisiin pystyyn ihmisen kotiin. Eli kuten tanskalainen lääkäri tv-ohjelmassa totesi: Vanhuus ei ole mikään syy panna ihmistä sänkyyn makaamaan. Sänkyyn jäädään vain kuolemaan. Porvoon Eläkeläiset risteilivät Viipuriin Porvoon Eläkeläiset ry:n Viipurin-matka oli ensimmäinen järjestämäni ulkomaan matka. Aloin kasata sitä alkutalvesta. Heti lähdössä aamutuimaan tuli ongelma, kun nimenhuudossa puuttui yksi matkalainen. Pena oli heti tilanteen tasalla ja otti numerotiedustelusta numeron selville, ja saatiinhan mies matkaan. Saimaan kanavalla oli kahdeksan sulkua. Jänniä paikkoja, allekirjoittanut videoi yhden sulkuunmenon. Löytyy Youtubesta nimelläni. Viihdytystäkin oli laivalla, mainio trubaduuri George laulatti yhteislauluja ja myös me yksinlaulajat pääsimme esiintymään mennen tullen. Meillä piti olla opastettu linnakäynti, mutta se oli omituisesti muuttunutkin kiertoajeluksi. Osa porukasta kävi illalla syömässä Pyöreässä tornissa, jotkut söivät omia eväitään ja loput pikaruokaa terassillaa olevalla grillillä. Illalla lauloimme yhteislauluja ulkoterassilla, jotkut ulkopuolisetkin osallistuivat. Suomalaisuutta ja maailmanhenkeä Markus Allanilta ilmestyi viime kesäkuun alussa uusi albumi, Rio de la Plata. Tällä nostalgisella, erittäin tyylitajuisella äänitteellä on laulajan levytyksiä vuosilta 1974-2012 ja levy sisältää myös artistin pravuurin, Liljankukan. Levy todistaa jälleen kerran Allanin pitkälle viedyn näkemyksellisyyden tangojen syvällisenä tulkitsijana. Tämä äänite välittää kuulijalle suomalaista kaihoa ja kaipuuta sekä sopivasti myös maailmanhenkeä. Allanin uusimman levyn nimikappale sekä laulut, kuten Pohjoinen taivas ja Menneitä muistellessa ovat tangotaidetta parhaimmillaan. Levyn julkaisijalle ­ turkulaiselle kulttipajalle Artie Musicille kaikki kunnia kotimaisen kevyen musiikkikulttuurin ylläpitämisestä. Matkalaiset jonottavat Viipurin tullissa. Toisena päivänä aamiaisen jälkeen oli vapaata oleilua kaupungilla. ja jotkut kävivät Viipurin linnassa. Klo 16 saimme passit, jotka opas oli kerännyt pois. Viipurissa aika oli tunnin edellä, mutta laivalla elettiin Suomen aikaa, niinpä jouduttiin vähän odottamaan ruokaa nälissämme. Ruoka oli taas maittavaa ja sitä oli riittävästi. Naapurimaassa oli hidasta odottelua tullissa, syynättiin todella tarkasti ja läpivalaistiin kaikki. Kotimatkalla ei puuttunut ketään ja porukka oli niin väsynyt, ettei odottanut mitään viihdytystä. Olimme kotona kello yksi. Itse olin ainakin tyytyväinen matkaamme. Lisää matkasta voi lukea kotisivuiltamme www.porvoonelakelaiset.fi Birgit Hast KARI KUMPULAMPI
• 14 - Nro 5 syyskuu 2012 ELÄKELÄINEN Vain kaksi maailmassa Eläkeläinen kokosi ainutlaatuisen museon Putkiasentaja Toivo Vartiainen Kontiolahdelta jäi 1980-luvun puolivälissä eläkkeelle. Taakse oli yli 30 vuoden vaativa työskentely rakennuksilla ja remonttikohteissa. Edessä uusi urakka: Topi rakensi ja kokosi kotitalonsa piharakennukseen, vanhaan puimalaan putkimuseon. Maailmassa on tiettävästi vain kaksi alan museota, toinen Kontiolahden Jakokoskella Suomessa, toinen Massachusettissa Yhdysvalloissa. Vartiainen meni 1946 Joensuussa ammattikouluun, sen ensimmäiselle metallialan kurssille. Valittavaksi tuli autonasentajaksi tai putkiasentajaksi erikoistuminen. Topi valitsi putket, kun hänelle vakuutettiin, että alalla riittää töitä. Niitä varmaan olisi riittänyt myös autoalalla. Työuransa aikana mies näki alan isot muutokset. Työ, välineet, materiaalit ­ kaikki oli erilaista loppuaikoina verrattuna koulussa saatuun oppiin ja alkuaikoihin. Siitä syntyi oivallus, että jälkipolville tulisi jättää jotain siitä, mitä itse on kokenut. Topi ryhtyi keräämään putkialan esineistöä, työkaluja, välineitä, venttiilejä, sekottimia, liittimiä, hanoja, pumppuja, keskuslämmityskattiloita, saniteettiposliineja ­ itse asiassa kaikkea sitä mitä putkiasentaja tekee, millä tekee ja mistä tekee. Alan perinteeseen uppoutuminen johti Putkimuseon syntyyn. Ja kun tieto museosta kiiri eteenpäin ­ lähinnä putkimiesten keskuudessa mutta myös alan firmoissa ­, Jakokoskelle alkoi kertyä muidenkin keräämää tavaraa. Jonkun verran esineistöä on tuotu myös ulkomailta. 1990-luvun taitteessa museossa oli jo noin 3000 eri nimikettä. Nyt niitä on reippaasti yli 5000. Kokoelma on varsin kattava. Välillä rakennusta on laajennettu. Museoesineistö on kahdessa kerroksessa, jälleen ahtaiksi käyneissä tiloissa ja vähän syrjässäkin. Aikansa kierrätystä. Joensuun torin laidan pankkitaloon tehtiin vesikourut tykin ammusten hylsyistä, kertoo Kimmo Vartiainen. neistön luettelointiin ja järjestämiseen sekä rakennuksen laajentamiseen. Avustuksia on tullut Rakennusliitolta ja Kontiolahden kunnalta. Opetusministeriön avustuksella museossa on valmistettu kolmen tunnin video putkityön perinteestä. Se on tallennettu Kansan arkistoon, mutta tiedossa ei ole onko se myös saatettu digitaaliaikaan. Reilu vuosi sitten Topi Vartiaisen terveys heikkeni ja mies joutui luopumaan arkisesta aherruksesta. Sairaus vei miehen hoitokotiin. Usein kävelylenkeillä hän sanoo hoitajille menevänsä "museota kahtomaan" ­ sen verran sitkeässä asia on. Museoesineistö on siirtynyt Joensuun seudun putkimiesten ammattiosaston hallintaan. Heillä on alan asiantuntemus, jota huolenpito kokoelmista edellyttää. Osastossa on myös virinnyt keskustelu siitä, voisiko museon siirtää syrjäkylältä Joensuuhun tai lähitaajamaan, jossa sen ylläpito, mutta myös saavutettavuus olisi helpompaa. Vaikka Vartiaisen Topi ei enää opasta museovierasta, siihen voi ja pääsee tutustumaan. Museokäynnistä pitää sopia ennakkoon, jotta ovet avautuvat ja opastus onnistuu; ilman opastusta putkimuseoon tutustuminen alaa tuntemattomalle ei anna juuri mitään ja kokenutkin putkimies saa käynnistä enemmän irti, kun paikalla on eri esineisiin liittyvät tarinat tunteva opas. Teksti ja kuvat: MATTI RONKAINEN Ammattiosasto vaalii putkialan perinnettä Putkimuseo on Toivo Vartiaisen uutteruuden ja sitkeyden tulos, osoitus, että eläkkeelläkin saa paljon aikaan. Tukea hän on saanut paitsi kokoelmien kartuttamisessa myös esi- Toivo Vartiaisen ammattikoulukaverin, Kanadaan muuttaneen Veini Perttulan museolle tuoma putken pätkä. Museokäynti onnistuu ennakkoon ilmoittamalla Putkimuseoon tutustuminen edellyttää ennakkoilmoitusta. Samalla saa ajo-ohjeen, jos seutu ei ole tuttu. Museoon pääsee Romon tietä Joensuu-Lieksa tai JoensuuNurmes teiltä. Ilmoittautumisen voi tehdä seuraaville henkilöille, jotka myös hoitavat kävijöiden opastuksen: Kimmo Vartiainen (0503061524), Toivo Appelberg (0509110885), Tuomo Tormulainen (043-2181200). Museoon ei ole pääsymaksua, mutta vapaaehtoista tukea ei kielletä antamista. Harvinainen hana, jota kääntämällä vesi tulee suoraan tai suihkusihdin kautta. Putkiasentaja Toivo Vartiaisen eläkepäivillään kokoama musea on ainutlaatuinen. Toista mokomaa saa etsiä ison veden takaa Ameriikasta saakka.
• ELÄKELÄINEN Nro 5 syyskuu 2012 - 15 Runopysäkki Papan katkeruus Elää olen saanut melko pitkään. Mua masentaneet ei vastukset mitkään. Se oli elämää, se oli työtä. Rakas elämänkumppani, ihanat lapset, lastenlapsetkin rakkaat, kultahapset. Elämän onni noiden kaikkien myötä. Sainko liikaa onnea elämältä? Varmaan Luojasta tuntui tältä, kun koston tielle hän läksi. Vai miksi Hän lapsenlastani kaksi tuomitsi tulemaan sokeaksi elämänsä myös lyhyemmäksi? ----------Silloin, kun ei vielä ollut kylkeni avoin pyysin ristillä riippuvan Jeesuksen tavoin: "Isä, ota tämä malja multa. Menköön kaikki kuitenkin tahtosi mukaan, Sinuahan ei voi vastustaa kukaan. Minkä saamme, kaikki tulee Sulta." Olavi Viikki Hankasalmi Olen(ko)Suomalainen Puhkeaako Suomi-kupla onko valuutta euro, markka vai rupla johtajille maksetaan bonuksena hyvän miehen lisää ihmetyttää kovasti duunari-isää osa ei maksa suomeen veroja näin syntyy luokkaeroja työtä tehdään välillä talkoilla ei juhlita suurilla palkoilla hoitajilla liikaa työtä osastolla yksin, valvottua yötä puuhataan eläkeiän nostoa työttömille tämä on kostoa kadulla kiertää hiljaiset leipäjonot ennen jaettiin tarpeeseen monot perheillä pinna on tiukalla toimeen tultava budjetilla niukalla suomineidolla on huono olo paraneeko, vai loppu nolo mihin olet menossa, veikkaan et kai Kreikkaan. Lea Nieminen Inkeroinen Suuntana Malmin työväentalo Vai kaipaat nyt takaisin, kun ensin jätit minut ja läksit sen jätkän matkaan. Eikö uusi elämä miellytäkään sinua enää? On tämäkin miehesi roikale, roisto ja hunsvotti? En joutunut katuojaan, vaikka sinä niin ennustit. En näet ota kuppia enää. Miten sinulla muuten menee? Onko kemiasi edelleen hyvä, mutta fysiikkasi huono? Vieläkö sinut kannetaan kotiin? Minulla on nykyään mielessä Lulubell - salanimi - Wikileaks on nopea. Löysin sen Malmin työväentalolta, siellä niitä lulubellejä riittää. Rakkaus itää jo. Eilen juotiin yhdessä kahvit ja jaettiin pullasiivu tasan. Kohta alkaa päivätanssit. Siispä otan suunnaksi työväentalon. Luulen, että tänään lyödään sambassa lonkkia yhteen. Jos sinulla on vaikeaa, soitapa Amerikkaan! Siellä auttaa se Doctor Phil. Nyt minua vartoo Lulubell. Toivo "Topi" Berg Helsinki Suven aamu Niin kaunis on kasteinen niitty, sinitaivas yllä on sen. Sadepilvet tielt' poudan liikkuu, on aamu suvinen. Nyt ihmismielis on kiitos, tää kauneutta päällä on maan. Näin maa ja taivas on liitos, sen kauneutta katsella saan. Kuin tähtinä kaste loistaa, helmet lehdillä vehreän maan. Kauneus mielestä katkeran poistaa, tuon ihmeen nähdä taas saa. Ei lauluin kertoilla voisi, ei tuoksut sointuja soi. Tuon kaikille nähtäväks' soisi, vain silloin sen kokea voi. Toivo "Topi" Tuukkanen Jyväskylä Taas syys saa M inun oli pakko jäädä ihastelemaan kirjoittamaani otsikkoa, koska siinä näkyy Suomen kielen vokaalivoittoinen kauneus. Mikä on sinun mielestäsi suomen kielen kaunein sana? Entä rumin? Millä perusteella? Äänteen vai merkityksen vai molempien? Kirjoittavan, luovan ihmisen kannattaa maistella sanoja ja leikitellä niillä. "Alavilla mailla hallanvaara" on joskus äänestetty kauneimmaksi suomenkieliseksi lauseeksi. "Aja hiljaa sillalla" samoin. Molemmissa on pehmeitä konsonantteja ja paljon vokaaleja. Mutta myös merkitys vaikuttaa. "Avohakkuualue" kuulostaa äänteellisesti kauniilta, mutta on merkitykseltään ruma. Samaa voi sanoa vaikkapa sanasta "jalkasilsa" Sana "rakkaus" on äänneasultaan aika kova ja töksähtävä, mutta merkitykseltään kaunis. Laulaahan Ismo Alankokin, että "rakkaus on ruma sana, kaipuu soi kauniimpana". Kirjoittajalle on hyvää ajatusleikkiä ja sormiharjoittelua laatia erilaisia sanalistoja: voi kokeilla laatia vaikka rumien ja kauniiden sanojen listat. Siis nimenomaan sellaisten, jotka ovat ovat omasta mielestä rumia tai kauniita, ei jonkun toisen tai jonkin normiston mukaan. Listoja tehdessään oivaltaa, miten sanojen rumuus tai kauneus on sidoksissa tiettyyn yhteyteen sekä kunkin ihmisen omiin muistoihin ja kokemuksiin. Oma eräs inhosanani on "purnukka". Inhoan myös sanaa "siistijä", joka kuulostaa hutiloivalta siivoojalta. Sen sijaan pidän kovasti sanoista "yösähkösopimus" ja "solisluu". Hengellisyyttä ja leipäjonoja Olavi Viikin runo Papan katkeruus on rankkaa luettavaa, koska se pureutuu inhimillisesti käsittämättömään eli kärsimyksen ongelmaan. Runossa on vaikuttava kaari; ensimmäisessä säkeistössä pohjustetaan tilanne ­ elämä on ollut hyvää. Toisessa säkeistössä esitellään kärsimyksen aihe ja kysytään kysymyksiä, joihin ei voi saada vastausta. Viimeisessä säkeistössä tunnelma seestyy, runon puhuja ainakin jollakin tasolla hyväksyy sen, ettei voi ymmärtää vallitsevaa todellisuutta. Viimeinen säkeistö tuo runoon hengellisen aspektin. Hengellinen aspekti onkin varsin mielenkiintoinen, koska runossa puhutaan Luojan lähteneen "koston tielle" ja todetaan: " sinuahan ei voi vastustaa kukaan". Itse ainakin kuulen tässä jonkinlaista Luojan toiminnan kyseenalaistamista, mikä lisää runon ja sen teemojen kiinnostavuutta. Asia, joka meitä kaikkia ihmisiä takuuvarmasti yhdistää, on kärsimys. Kiitos Olavi Viikille rohkean avoimesta runosta, jossa tätä suurta mysteeriä käsitellään. Lea Niemisen Olen(ko) suomalainen runo vyöryttää lukijan eteen ajankohtaisia ongelmia. Runon rytmi ja muoto tukevat hienosti sen sisältöä. Koska säkeet ovat aika lyhyitä ja riimillisiä, syntyy napakka kokonaisuus. Tästä runosta saisi toimivan räpin! Lea Nieminen käyttää runossaan hyviä yksityiskohtia: on leipäjonoja ja hoitajia yövuoroissa. Näin lukija pääsee sisään tunnelmaan, runoilija antaa todistuksen niille teeseille, joita esittää. Olen(ko) suomalainen -runon kruunaa sen loppu, jossa tiukka riimittely sulkee kokonaisuuden raik- kaasti ja yllättävästi. Malmille ­ ilman johdantoa Toivo Bergin runossa Suuntana Malmin työväentalo on hyvää menoa ja meininkiä. Runo sopii vakavien ja kantaaottavien runojen jälkeen kevennykseksi, mutta hyvin taitavasti kirjoitetuksi sellaiseksi. Suuntana Malmin työväentalo alkaa hauskasti suoraan tilanteesta, in medias res, ilman johdantoa. Runossa on ihanaa huumoria: "Onko kemiasi edelleen hyvä,/mutta fysiikkasi huono?" Doctor Philkin on saatu mukaan, siitä ei voi seurata muuta kuin komiikkaa! Toivo Bergin innoittamana aloin ajatella, että olisi hauskaa lukea enemmänkin runoja eri paikkoihin liittyen. Tamperelaisrunoilija Juhani Ahvenjärvellä on Liituvarjo-kokoelmassaan runoja Tampereen kaupunginosista. Alkakaapa kirjoittaa runoja merkityksellisistä ja kiinnostavista paikoista! kisa taisi kirjoittaa eräässä runossaan jotakin siihen tapaan, että hän ken näkee kauneuden, ei voi olla julma. Toivo Tuukkasen runossa on samaa hienoa filosofiaa: "Kauneus mielestä katkeran poistaa,/ tuon ihmeen nähdä taas saa." Runosyksy saatiin taas käyntiin. Aivan kuten sienikoriin on kiva poimia kantarelleja, tatteja ja mustia torvisieniä, on runopysäkille hyvä saada monenlaisia runoja. Laittakaa siis runoja postiin ­ kaikkein mieluiten kuitenkin sähköpostiin. Muistakaa vinkki eri paikoista: antakaa runojen myötä elämä tärkeille paikoille. Kesäkuun runopysäkillä kirjoitin runokamerasta. Runoilija voi "valokuvata" eri paikkoja runoillaan. Odotan runovalokuvianne. Runoja voi lähettää entiseen tapaan: Kauneuden näkevä ei voi olla julma Tämän lehden ilmestyessä suvi alkaa olla jo muisto vain. Mutta ehkäpä juuri siksi on hyvä lukea Toivo Tuukkasen runo Suven aamu. Olkoon se jäähyväisruno kesälle. Toivo Tuukkasen runo on oikea kesäidylli, maisemamaalaus. Runo tuo mieleen monet tutut laulut ja myös Aaro Hellaakosken jotkin runot. Toivo Tuukkanen kirjoittaa runonsa kaihtamatta vanhan runouden keinoja. Sanalyhennykset heittomerkkeineen ovat Tuukkasen oma "tavaramerkki". Kaarina Hela- Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
• 16 - Nro 5 syyskuu 2012 ELÄKELÄINEN Modeller, andra hantverk och målningar kräver samarbete av hjärna, öga och hand. Modellen av Västanfjärds gamla kyrka i vintermiljö. Leif-Gunnar, en mångsysslare i smått L eif-Gunnar Ahlqvist, född 1949, bor i Dalsbruk tillsammans med sin hustru Kristna, född 1950. Lokalen består av två rum och kök. Två katter Kajsa och Mysan försöker tappert hålla ordning på hushållet. Paret Ahlqvist har fyra barn och hela 18 barnbarn att vara stolta över. Det är tidsfråga när barnbarnsbarnen ser dagen ljus. Leif-Gunnar med sina rötter i Västanfjärd har arbetat hela livet. Han började som mycket ung tillsammans med sin far i skogen. På sommaren arbetade han i lokalbutiken Knallis i Västanfjärd. Före militärtjänsten arbetade Leif-Gunnar på Helkama Radio och TV i Hangö. En tid arbetade han också på Wärtsilä Porslin i Ekenäs. Därefter följde militären på 8 månader. Den 1.6.1970 flyttade paret Ahlqvist till Dalsbruk. Leif fick jobb på järnbruket Wärtsilä koncernen, närmare bestämt i "putseriet". Arbetet gick ut på att putsa bort sand och gjutrester från båtpropellrar och -kölar, motorcylindrar till dieselmotorer, ankare samt delar till pappersmaskiner mm. Många av dessa produkter är i bruk än i dag. Det bevisar att Leif Leif-Gunnar Ahlqvist blev bekant med skogsarbete som en ung man. Några av de minsta modeller, jämförda med en tänsticksask. I modellen av Hitis kyrka finns det 8 000 stickor. och hans kamrater gjorde ett mycket noggrant arbete. Så blev det byte av avdelning; LB-ugnen (Ljusbågsugnen). Här smalt han järn i närmare 10 år. Arbetet vid LB-ugnen var både bullrigt, smutsigt och tungt. Sedan blev det valsverket och drageriet där han arbetade som betare och truckförare. Efter det blev LeifGunnar blev förtidspensionerad. Natur, kultur samt histo- ria har alltid intresserat honom. Sedan Leif-Gunnar blev pensionär fick han tid att ägna sej åt detta. Med jämna mellanrum tittar han in till biblioteket i Dalsbruk. Där finns ett mycket rikligt utbud av böcker. De duktiga bibliotekarerna vet vilka böcker de ska rekommendera. En sak som förenar makarna Ahlqvist är intresset för matlagning. Leif-Gunnar gillar speciellt att göra smör- gåstårtor och att experimentera med olika kryddor. Ett av Leif-Gunnars stora intresse är konst. Han har gjort många tavlor som nu pryder väggarna i lokalen. Ja, det är i det närmaste omöjligt att säga vilket mönster som tapeterna har. Naturen och speciellt vintern spelar en stor roll i Leifs konst. Han är självlärd då det gäller att rita och måla. Pärlan i samlingen hans tavla som visar skogsbruk med häst vintertid. Hästen på bilden kämpar hårt för att ta sej fram i skogen. Leif-Gunnar orkar inte nuförtiden, som i sin ungdom att slänga med vedhalvor. Så han har skaffat ett lättare surrogat, nämligen tändstickor. Med stickorna bygger han detaljrika modeller i rätt skala. Ett av tändstickshusen föreställer en kombinerad mangelbod, tvättstuga och bastu. Taket är avtagbart så alla små detaljer blir synliga. Bastun är komplett med bastuugn, hink, och lave. Tvättstugan är komplett utrustad med bykbunkar, tvättgryta mm. I mangelboden finns förstås en mangel. Allt är tillverkat enbart av tändstickor. Pärlan i hussamlingen är, enligt Leif-Gunnar, en loftbyggnad. Leif har inte brist på idéer. Hans nyaste passion är att göra kyrkor, förstås i tändstickor. Två kyrkor, Hitis och Västanfjärds gam-
• ELÄKELÄINEN Nro 5 syyskuu 2012 - 17 LIMPAN Om att göra bort sig D la kyrka är redan färdiga. Detaljrikedomen är det inget fel på. Dragsfjärds Kyrka blir sannolikt nästa bygge. "Arkitekten" arbetar med planeringen. Virkesåtgången är rätt stor. Under åren har han plockat ihop ca. 10 kg stickor till olika föremål. Modellen av Hitis kyrka förbrukade ca. 8 000 stickor och en arbetstid på fyra månader. Modellen av Västanfjärds gamla kyrka förbrukade bara ca. 5 000 stickor och gick mycket snabbare, bara två månader. Här talar vi om minst 8 timmars arbetsdagar. Virket, d.v.s. tändstickorna kommer i påsar på 100 gram och innehåller ca. 700 st. För att få det rätta mönstret och färgen på föremålen bränner han en delvis av stickorna, andra blir målade. Det är inte bara hus och kyrkor som Leif-Gunnar har pysslat i tändstickor. För att bara nämna en bråkdel som han gjort: klockor, grytunderlag, modell av skottkärra (komplett med vattenså!) och mycket, mycket annat. I samband med en månadsträff tyckte Leif-Gunnar att Arbetarpensionärernas grytunderlag borde förnyas. - Det här ska åtgärdas, sa han, och donerade fem nya underlag till föreningen. En sådan donation tas givetvis emot med stor tacksamhet. Dragsfjärds Arbetarpensionärerna har höstfest den 16.10.2012 i Folkets Hus, Dalsbruk. Bland mycket annat program på festen har LeifGunnar lovat ta med några av sina alster till utställning och försäljning. Text: Stig Österberg Olof Österberg Foto: Leif-Gunnar Ahlqvist Olof Österberg å vi gamla garvade fackföreningsgubbar i tiderna efter våra möten satt på krogen och poku... - förlåt diskuterade - brukade vi ofta berätta för varandra om situationer där vi hade gjort bort oss. Efter att vi skrattat färdigt brukade någon av oss alltid säga: ­ Ja, ja. När man gör mycket kan man allt som oftast göra bort sig. På försommaren gjorde jag bort mig med min gamla Honda. I fjol blev den på grund av min bypassoperation okörd, men i år beslöt jag att åter en sommar tuffa runt på traktens småvägar. Den som inte har kört motorcykel vet säkert inte hur fint det känns att köra med öppet visir, känna farrtvindens tryck, doften av barrskog, rypsblom, nyslaget hö och mycket annat. Man upplever landskapet på ett helt annat sätt än bakom bilrutan. Är liksom en del av naturen. Förlåt, nu blev jag riktigt lyrisk, men tillbaka till den krassa verkligheten. Efter att ha skruvat fast den nyladdade ackumulatorn, kollat oljan och att allt fungerar öppnade jag bensinkranen och choken, kopplade på strömmen, vred litet på gashandtaget och trampade ned kickstarten. När motorn hade stått oanvänd i nästan två år trodde jag att jag skulle få trampa länge, men till min stora förvå- ning gick den igång redan vid tredje kicken. Jag lät motorn gå varm på tomgång medan jag drog på mig hjälmen, sade åt frugan att jag tar en sväng till bensinstationen och kollar trycket i ringarna, tryckte in kopplingen, sparkade in ettan, vred på gashandtaget och dundrade iväg som i fornstora dar. Först ute på stora vägen märkte jag att det mörka molnet, som skymtat bakon åsens höga barrskog, var mycket närmare än jag hade trott. Jag beslöt att gina hem via den gamla stockvägen gemom skogen innan det började regna, men som salig mormor brukade säga: " Det går ju inte alltid som man tänker." Regnet började ösa ned och vägen var i mycket sämre skick än jag hade trott. Man har väl kört motocross, tänkte jag, reste mig på fotpinnarna och vred på gasen. Visst är det ju fint att ha sitt självförtroende kvar, men jag hade tyvärr alltför mycket av det goda. På ett lerigt ställe slirade cykeln under mig och jag fann mig själv liggande i det blöta diket. De gamla reaktionerna sitter ännu kvar, tröstade jag mig med. Om de inte hade gjort det skulle jag med största sannolikhet ligga på vägen under cykeln. Efter att ha kravlat mig upp kunde jag konstatera att alla kroppsdelar nännu fungerade, men hjärtat bankade som en stångjärnshammare och andhämtningen frustade som ett gammalt ånglok i uppförsbackarna. ­ Om jag försöker resa upp Hondan nu får jag nog hjärtslag, tänkte jag och stängde bensinkranen och och strömmen. Sedan satte mig på den liggande hojen, som säkert var omgivningens torraste plats att sitta på. Regnet strömmade ned, men vad hjälpte annat än att sitta och vänta på att de höga varven på hjärta och andhämtning skulle gå ned. Jag var våt ända in på bara kroppen innan jag kände mig kapabel att att resa upp cykeln. När den stod på rätt köl var jag litet andfådd igen, men det gick fort över och Hondan startade vid första kicken. Men nu hade jag lärt min läxa. Jag krypkörde på ettans växel sittande bredbent i sadeln för att genast kunna parera eventuella slirningar. Det regnade fortfarande. men det gjorde detsamma, man kunde inte bli blötare än jag var. ­ Hur ni herrans namn kunde du köra i det här vädret? Jag trodde att du hade tagit regnskydd någonstans, undrade frugan när hon hjälpte mig av med de vattenfyllda stövlarna på verandan. När jag efter en varm dusch i bastun satt insvept i min badrock med en kopp varmt kaffe framför mig och berättade om mitt äventyr, var hon av den åsikten att det var hög tid för mig att sluta köra motorcykel. ­ Om du ännu vill åka ut och lukta på landskapet borde du nog byta ut Hondan mot en mopedskooter, som en skröplig gubbe som du orkar hantera, tyckte hon. ­ Inte är jag ännu så in i helvetet gammal, replikerade jag. Den tiden kommer först om dom tar körkortet av mig. Jag fyller ju åttio nästa år och då måste jag igen klara läkarundersökningen för att få behålla kortet. PS. När jag korrekturläste ovanstående började jag fundera om stooryn är tragisk eller komisk. Det får du själv bästa läsare avgöra, men i mitt tycke är den närmast tragikomisk. Det är tragiskt att man som gammal inte klarar samma saker som yngre, men blir ofta komiskt när man ännu försöker. Eläkeläiset pinnalla -risteily Helsinki­Tallinna­Helsinki 9.­10.10. Risteilylle mahtuu vielä mukaan! Mukaan voi tulla niin pienellä kuin isommallakin joukolla. Risteilyllä tarjoamme jo paljon tietoa Oulun kesäpäivistä! Lisätietoja ja varaukset Matka-Vekka Oy Puh. 020 120 4000 tai www.matkavekka.fi/erikoislahdot Yli 10 hengen ryhmät puh. 020 120 4090
• 18 - Nro 1 helmikuu 2004 ELÄKELÄINEN Auringon kultaa ja elämäntuskaa Helene Schjerfbeckin kauneuden loputon kaipuu sen tavoin, niinpä lahjakas tyttö hyväksyttiin jo yksitoistavuotiaana Helsingin Taideyhdistyksen piirustuskouluun. Opinnot jatkuivat yksityisessä taidekoulussa, ja stipendien turvin hän matkusti saamaan oppia ja vaikutteita Pariisista, Italiasta, Venäjältä, Hollannista ja Englannistakin. Kansainvälinen taide-elämä sai kuitenkin väistyä, kun velvollisuudentuntoinen tytär vuonna 1902 muutti Hyvinkäälle ja sittemmin Tammisaareen hoitamaan äitiään. Suhde ei ollut helpoimpia herkälle taiteilijalle. Vasta parinkymmenen vuoden kuluttua, äidin kuoleman jälkeen hän pystyi keskittymään maalaamiseen ilman arjen velvoitteita. Helene Schjerfbeckin taide luonnollisesti heijastelee myös hänen kipeän kauniita ja tuhoon tuomittuja rakkausnuhteitaan nimettömäksi jääneeseen englantilaiseen kihlattuun, taidekauppias ja ystävä Gösta Stenmaniin ja metsänhoitaja Einar Reuteriin. Reuter maalasi itsekin, ja heidän ystävyytensä säilyi aina Helenen kuolemaan saakka. Näyttely tuo hyvin esille suruimelyydestään tunnetun taiteilijan ilmaisun laajuuden. Schjerfbeckin töissä on myös huumoria ja itseironiaa, hän ei suinkaan ollut tosikko. Hän tähdensikin, että vaikka hänen elämänsä oli murheen saartamaa, iloa riitti sittenkin enemmän. Schjerfbeck kävi töillään myös dialogia maailmantaiteen mestareiden kanssa. Hän oli kosmopoliitti, jonka kotimaa oli universaali taiteilijoitten maailma. Hän tarttui myös yhteiskunnallisiin epäkohtiin kuvaten realistisesti myös köyhää kansaa. Pikkusiskoaan ruokkiva poika (1881) närkästytti taidemaailman hienohelmoja. "Noin mitätön aihe ja suuri teos ja vielä noin rumia lapsia", teosta paheksuttiin. "Luulen, että vain paluu yksinkertaisuuteen ja rauhaan, vaatimattomuuteen voi pelastaa maailman. Mutta eikö kaikki lopulta ole sisäistä elämää, ulkoinen jää tietoisuudestamme pois", kirjoitti Schjerfbeck ystävälleen vuonna 1932. Ehkä tässä ajatuksessa tiivistyy kauneimmin ja viisaasti Ateneumin upean, koskettavan näyttelyn ja Helene Schjerfbeckin taiteen syvin sanoma. SISKOTUULIKKI TOIJONEN "Oi, jospa olisi koko elämä edessä ­ saada maalata. Maalata hätäilemättä, se on onnea", huokasi Helene Schjerfbeck. Vaikeuksista huolimatta hän kykeni toteuttamaan toivettaan maalaamalla elämänsä aikana yli tuhat teosta. Helene Schjerfbeckin (1862­1946) syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Juhlan kunniaksi Ateneumin taidemuseo on järjestänyt kaikkien aikojen laajimman hänen taiteensa näyttelyn oheistoimintoineen. Esillä on yli 300 teosta hänen tuotantonsa kaikilta kausilta, 1880-luvun historiamaalauksista myöhäiskauden pelkistettyyn modernismiin. Erityisen kiinnostavaa on nähdä sellaisia yksityiskokoelmista esille tuotuja teoksia, jotka ovat ensi kertaa suuren yleisön ulottuvilla. Helene Schjerfbeckin taide viiltää syvältä kauneudellaan ja puhuttelevuudellaan. Jotain taianomaista hänen töidensä myötätuntoisessa, surumielisessä herkkyydessä ja omakohtaisessa tilityksissä on. Mutta, vaikka useimmat hänen töistään ovat tavattoman kauniita, pelkkä kauneus ei riittänyt taiteilijalle. Hänen tavoitteenaan oli pureutua asioiden, ihmisten ja ilmiöiden sielun syvimpään. Ilmaisun pohjavirtoina ovat tunne, läheisyys, inhimillisyys ja erinomainen tekninen taito. Hänen kuvaamansa ihmiset ovat useimmiten vaipuneet ajatuksiinsa, joiden verkostoihin taiteilija tavoittelee. Varhaistuotannon historiallisia tapahtumia kuvaavien naturalististen maalauksien, oheen on ripustettu niistä myöhemmin tehtyjä toisintoja, jotka kuvaavat kiinnostavasti Schjerfbeckin taiteen kaarta vaihe vaiheelta yhä pelkistetympään ilmaisuun, sielun hauraille avohakuille. Taiteilijan ikääntyminen toi mukanaan yhä enemmän pelkistymistä, hillitympiä värejä ja synkkääkin ilmaisua, usein kuitenkin toivonpilkahduksen omaisen väripilkun koristamana. Helene Schjerfbeck: Mustataustainen omakuva (1915), Ateneumin taidemuseo.Kuva: Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto, Hannu Aaltonen. teon aika. Näyttelyssä on esillä myös Omakuva- teoksen luonnos, jossa näkyy reikiä ja viivoja. Ne kuvaavat, kuinka elämä häntä naarmutti ja millaisin visuaalisin viestein hän on halunnut sielunsa karikoita kuvata. Helene Schjerfbeck ei halunnut kaunistella. Kaiken kaunistelijat olivat hänestä ikäviä tapauksia. Itse hän etsi uupumatta olennaista "Ei, unelmointi ei sovi minulle, tehdä työtä, elää työn kautta, se on minun tieni", hän kirjoitti ystävälleen Einar Reuterille. Teosten ohella näyttely piirtää Helene Schjerfbeckin elämänkaaren lapsuuden traumoista elämän ehtoopuolen hiljaisuuteen. Isän vararikko romahdutti perheen taloudellisen perusturvallisuuden, ja siskon kuolema jätti suruvaipan Helenen ollessa pikkutyttö. Kohtalokas putoaminen kotiportailta rampautti hänet loppuiäkseen aiheuttaen niin fyysisiä kuin henkisiäkin kipuja. Mutta piirtää hän osasi ihmelap- Helene Schjerfbeck: Toipilas (1888,) Ateneumin taidemuseo. Kuva: Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto, Hannu Aaltonen. Riipaisevimmillaan Schjerfbeckin taide näyttäytyy Omakuvien sarjassa, jossa hän riisuu sisimpäänsä kuva kuvalta punahehkuisesta kaunottaresta viimeisen kuvan taustaan sulautuvaksi, hauraaksi, tummasävyiseksi ihmisen varjoksi. Sen paljaammaksi ei voi tulla kulkiessaan kohti kuolemaa. On tilin- Näyttelyluettelo Helene Schjerfbeck ­ 150 vuotta. (Ateneum2012). Toimittanut Leena Ahtola-Moorhaus ja Anu Utriainen. Helene Schjerfbeck Ateneumin taidemuseossa 14.10 asti.
• ELÄKELÄINEN Nro 1 helmikuu 2004 - 19 " Matkat olivat kohokohta" Martta Kolehmainen, 105 vuotta, on touhunnut Eläkeläiset ry:ssä monenmoista Martta Kolehmainen ja jutun kirjoittaja syntymäpäiväkahveilla. Kotkan Eläkeläiset ry:n ja Eläkeläiset ry:n vjäsen Martta Kolehmainen täytti 23. heinäkuuta kunnioitettavat 105 vuotta. Eläkeläiset ry:n jäsen hän ollut 1.1.1968 lähtien eli yli 44 vuotta. Martta asuu nykyään Pihkapolun hoivakodissa. Hän on edelleen hyväkuntoinen ja iloinen, seurustelee mielellään muiden asukkaiden ja vierailijoiden kanssa ja muistelee menneitä. Muistoja suuriruhtinaanmaassa vuonna 1907 syntyneellä riittää. sekä lapsuudestaan että nuoruudeestaan, työvuosistaan rakennuksilla ja sokeritehtaalla sekä tietysti Eläkeläiset ry:n aktiivijäsenenä viettämästään ajasta. Martta oln ollut Eläkeläiset ry:n toiminnassa mukana laidasta laitaan. Hän lauloi kuorossa ja tanssi kansantanssiryhmässä ja teki lukemattomia talkootunteja myös emännöidessään yhdistyksen kesäpaikoissa ensin Koivulahdessa ja sitten Mäenpäässä. ­ Mutta kokousasiat taisivat jäädä minulta painamatta mieleen, vaikka muuten touhusinkin yhdistyksessä. Matkat olivat kohokohtia. Matkoja järjestettiin paljon, ja monella matkalla olin mukana, muun muassa Murmanskissa, vaikka eläkkeet olivatkin pieniä. Martta Kolehtmainen kertoi yhdistyksen 50-vuotishistoriikissa neljä vuonna sitten. Kukat ovat olleet Martalle erityinen sydämen asia. Kun yhdistys joutui luopumaan asuntomessualueen alle jääneetä Koivulahdesta, piti Martan saada istuttamansa ja hoitamansa kukkaset mukaan. Ja niinpä me ne siirrettiin Mäenpäähän, ja siellä Martta vielä hoiteli niitä muutaman vuoden. Nyt Martta ei enää kukkia hoitele, mutta siellä ne kasvavat edelleen muiden silmän ilona. Martta Kolehmaisen synttäreitä juhlittiin Pihkapolulla, ja olihan meitä Kotkan Eläkeläiset ry:n jäseniä useampiakin syntympäiväkahveilla. Toivotamme Martalle vielä lisää vuosia! Jorma Ahvenainen äOsaston matkavastaava Sinikka Siekkinen (oik.) ja puheenjohtaja Tuula Nieminen kiittelivät pienen lahjan kera isäntpariskuntaa, ja olipa Tuula kirjoittanut heille sopivan runonkin. Laukaan eläkeläiset muikunkeittoretkellä Elinvoimaa ystävyydestä ja yhdessäolosta Laukaan eläkeläiset tekivät jo perinteeksi muodostuneen muikunkeittoretken Kynsiveden Vyöniemeen heinäkuun viimeisenä päivänä. Kaisa ja Eino Liimataisen kutsua eläkeläisystävät ovat noudattaneet jo parisenkymmentä vuotta. Toistakymmentä kertaa Vyöniemen pihassa on muikkukeitto keitetty. Vyöniemen talo sijaitsee Kynsiveden rannalla, kolmekymmentä kilometriä Laukaan kirkolta. Järvi näkyy molemmilta puolilta. Lahden takaa näkyy jylhä Vyövuori. Pihapiiriä koristavat monet Kaisan vaalimat kukat. Aitta ja navettarakennus rajaavat pihan. Talossa on asunut käsistään taitavia tekijöitä. Aitasta löytyy museollisen verran vanhoja käyttötavaroita: siansuolausastia, sahtikuurna, kirnuja ja erilaisia taloudessa tarvittavia tavaroita, jotka on tehty Vyöniemessä. Onpas osattu! Ja kauniita olivat, kuin taideteoksia. Vyöniemessä mieli lepää ja virkistyy. Asfalttiteiden varsilla asuville eläkeläisille paikka on kuin paratiisi. Ja taas se useamman kokin valmistama muikkukeitto maistui. Itsekin kolme kertaa kävin padalla eikä pohja vielä paistanut. Näköjään nuoren nahka venyy, kun riittävän hyvää muikkukeittoa tarjotaan. Enkä ollut ainoa: yksi ja toinenkin kävi santsaamassa. Välillä arvat- Eino Liimataisen tuohitöitä. tiin lohen painoa ja ostettiin Kumpulaisen Paulan kauppaamia arpoja. alkanut syntymään. Näin tuli todistetuksi, että "työ tekijäänsä neuvoo". Tietysti sitä luontaista käsien taitoa tarvitaan. "Mänkeäpäs tuonne vinttiin,siellä ontyttöjen´sekatavarakauppa´",opastaa Kaisa. Ja todella: Mahtava rivi maustepurkkeja, kahvipaketteja, keksi- ja karamellirasioita sekä erilaista muuta tavaraa eri vuosikymmeniltä. Tuttuja ovat! Joukossa on myös komea rivi isännän kauniita tuohitöitä. Osastomme puheenjohtaja Tuula Nieminen ja matkavastaava Sinikka Siekkinen kiittivät Kaisaa ja Einoa siitä, että eläkeläisten porukka on saanut nauttia Vyöniemen iloisesta ja miellyttävästä hengestä. Koko nelikymmenpäinen eläkeläisten ryhmä yhtyi sydämestään kiittämään isäntäväkeä. Kiitokseksi annettiin muistoksi pieni lahja. Olipa Tuula sommitellut tunnelmaan sopivan runonkin muistoksi Vyöniemen Kaisalle ja Einolle. Elli Aaltonen Vanhustyön keskusliiton puheenjohtajaksi Vanhustyön keskusliiton uudeksi puheenjohtajaksi vuoden 2013 alusta alkavalle kolmivuotiskaudelle on valittu ylijohtaja, YTT Elli Aaltonen. Hänellä on monipuolinen kokemus sosiaali- ja terveydenhuollosta, erityisesti vanhustenhuollosta ja omaishoidosta. Aaltonen seuraa puheenjohtajana professori emeritus Reijo Tilvistä, joka on johtanut liittoa vuodesta 1995 lähtien. Keskusliiton valtuuston puheenjohtajaks valittiin liittokokouksessa VTT Markku Lehto. Hänen virkauransa sisältää mm. kauden sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkönä. Liiton valtuustoon valittiin 24 jäsentä varajäsenineen kautta Suomen. Liittokokous nosti seuraavan kolmivuotiskauden teemaksi Hyvän vanhuuden puolesta. Teeman kautta keskusliitto haluaa korostaa, että sen kaiken toiminnan tärkein päämäärä on ikäihmisten hyvinvoinnin parantaminen ja korkeatasoisen vanhustyön toteuttaminen. "Ku aekan mykräsin" Kaisa kertoo tuoneensa Einon sairastumisen jälkeen Einolle tyttären pojan keskenjääneen tuohityön ja sanoneensa "Tie tuo työ loppuu, nii aekas kulluu". Eino sanoi: "Ku aekan tuohia mykräsin, niin tulhan se valamiiks". Sen jälkeen vähitellen on tullut tehtyä paljon muutakin. Mitään kurssia Eino ei ole tuohitöihin tarvinnut, on vain tuohia "mykrännyt" ja niin niitä on Pentti Pietiläinen
• 20 - Nro 5 syyskuu 2012 ELÄKELÄINEN Pohjoisten aluejärjestöjen juhla henki vireää ikääntymist E läkeläiset ry:n pohjoiset aluejärjestöt, Kainuu, Jokilaaksot ja Lappi, juhlivat komeasti Kajaanissa. Kainuun Aluejärjestö oli Kajaanin Eläkeläiset ry:n avustuksella järjestänyt sekä ohjelmaltaan että puitteiltaan napakankauniin kesäjuhlan. Juhla on jo perinne. Järjestämisvuoro kiertää. Kainuulaiset selvisivät paremmin kuin hyvin omasta vuorostaan, joka ajoittui kesäkuun 13. päiväksi. Juhlan aloitti Kosken Laulu. Aluejärjestön puheenjohtajan Hilkka Pulkkisen tervehdyssanojen jälkeen musisoi Koskenpojat-trio. Suomussalmen Eläkeläiset esitti hauskan pienoisnäytelmän isännistä naistenhakumatkalla. Pappikin oli otettu mukaan, jotta esiavioliitto sai siunauksen. Suomussalmen näytelmäkerhon toivoisi esiintyvän enemmän myös valtakunnallisissa Eläkeläiset ry:n tapahtumissa. Kaikessa näkyi pitäjän vahva näyttämöperinne. Sama toivomus pätee Kuhmon Eläkeläiset ry:n reippaaseen Kuhmon kööri -mieskuoroon: tämmöinen kööri pitää saada myös muiden eläkeläisten ilmoille. Juhlassa näytettiin pieni, mutta edustava siivu Eläkeläiset ry:n laajasta harrastustoiminnasta esiintyvässä taiteessa, kun vielä Helmi Heiskanen lausui Elvi Sinervoa ja Kajaanin Eläkeläisten ryhmä tanssi nimikkovalssinsa. Juhlaan oli oivaltavasti luotu sekä aktiivista ikääntymistä että sukupolvien välistä solidaarisuutta, siis eurooppalaisen teemavuoden henkeä. Eläkeläisten omien ryhmien ohella seitsemänsataiselle yleisölle esiintyivät Kajaanin tanssin pojat ja miehet: mainioita ryhmiä nekin. Kolmen polven miesenergiaa: Kuhmon kööri sekä Kajaanin tanssin pojat ja miehet (yläkuvat). Yleisöä riitti sekä pääkatsomoon että sivukatsomoon (alla). Kivistö: ikäsyrjintä kieltää ihmisarvon Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö käsitteli juhlapuheessaan vanhuspalvelulain ja indeksin lisäksi ikäsyrjintää. Se ilmenee monin tavoin. ­ Se on tarkoituksellista silloin, kun esimerkiksi vakuutusyhtiöt rajoittavat ikääntyvien ihmisten oikeutta vakuuttaa itsensä esimerkiksi matkalle lähtiessään. Se ilmenee myös tarkoittamattomana mm. pankkien, liike-elämän ja yhteiskunnallisten laitosten viedessä palvelujaan lisääntyvässä määrin tietotekniikalla hoidettavaksi, Kivistö totesi. ­ Emme ole suinkaan mitään kehruu-Jennyjen särkijöitä ja teknisen edistyksen vastustajia, mutta edellytämme, että henkilökohtainen palvelu on aina vaihtoehto, josta ei myöskään pankkien tavoin saa kohtuuttomasti veloittaa. Sukupolvien taidot ja tottumukset ovat erilaisia ja se on otettava palveluja järjestettäessä huomioon. Samalla on muistettava, että ongelma ei koske ainoastaan ikäihmisiä vaan monia muita ryhmiä, joiden toimintakyky on eri syistä rajoittunut.