NUMERO 4 – KESÄKUU 2016 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Eläkeläiset ry:n toimisto on kesälomien vuoksi suljettuna 4.–31.7. Toimisto avautuu jälleen 1.8. Hyvää kesää! Tanssi sujui Nuuksion erämaapolulla Monikansallisen ja -ikäisen ryhmän retken Suomen Luontokeskukseen oli yksi tuhansista eri puolella Suomea kansaa aktivoineen valtakunnallisen liikuntapäivän tapahtumista. Geriatrian professori Jaakko Valvanne: Rakkaus ja välittäminen ovat kaikkien tärkeintä, olipa ihminen minkä ikäinen tahansa! Kuva: Raija-Liisa Stenberg Sivu 19 Sivu 16 Sivu 28 Sivu 3 Ateneumin kokoelmanäyttely kertoo Suomen taiteen tarinan Ernst Mether-Borgström, Omakuva keltainen kukka kädessa (1943) Kuva: Kansallisgalleria/Henri Tuomi Kuva: Hannu Hurme
2 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN Vaikka tulevaisuuden ennustamista kutsutaan vaikeaksi, joitakin ennustuksia osataan tehdä. Suuret ikäluokat vanhenevat, muistisairaudet lisääntyvät ja samassa tahdissa suurimmalla osalla ihmisistä myös fyysinen toimintakyky heikkenee. Hoivan tarve tulee kasvamaan. Vanhustenhoidon nykyajattelu pohjautuu vahvasti omaja omaishoitoon, ja kotona asumiseen mahdollisimman pitkään. Yhä huonokuntoisemmat ihmiset yritetään saada asumaan kotona ja hoidettua siellä. Kodin ja hoivayksiköiden raja liudentuu. Kodit hoitolaitostuvat. Monella taholla vannotaan elämää helpottavan ja hoivan mahdollistavan teknologian nimiin. Teknologia ja digitalisaatio eittämättä luovat vanhustenhoidossa paljon uusia mahdollisuuksia. Mutta myös riskejä ja todella suuren luokan eettisiä kysymyksiä. Meidän on syytä pysähtyä kysymään ja miettimään, mitä ja minkälaisen teknologian kautta tässä ollaan jotain tekemässä? Ja mitä se teknologia sitten on? Onko se robotti, joka nostaa suihkun tarpeessa olevan ihmisen ylös sängystä ja kuljettaa kylpyhuoneeseen? Onko se valvova kamera? Onko se ihmiseen asennettava seurantasiru, jota jossain tarkkaillaan valvomosta? Onko se turvajärjestelmiä, onko se apuvälineitä, siivousapua vai mitä? Minulla on sellainen tunne, että joudumme aika nopeasti ottamaan vakavasti kantaa hoivaja muuhun teknologiaan ja sen rooliin ikääntyvien ihmisten elämässä. Meidän tulee hankkia tietoa ja osaamista näistä kysymyksistä. Se ei ole yksinkertaista, sillä tutkimustietoa ei välttämättä ole eikä lainsäädännöstäkään löydy vastauksia. Teknologia kehittyy ja se on hienoa sinänsä. Mutta ihmistä se ei voi korvata, Vaikka käytössä olisi kuinka hyvä tekniikka, pitää ihmisen olla mukana. Tarvitaan säädökset, laatusuositukset ja seuranta. Eihän hoito ja hoiva saa tulevaisuudessakaan tarkoittaa sitä, että vanhuksen kotiin vain asennetaan jokin tekninen härpäke ja unohdetaan inhimilliset kontaktit. Teknologia voi myös eriarvoistaa. Yksinkertainen esimerkki on, että sillä jolla on rahaa, on varaa ostaa parempaa teknologiaa kuin sillä, jolla ei ole rahaa. Kaikilla on kuitenkin oltava oikeus hyvään hoivaan ja hyvään vanhuuteen. Kenen näkökulmasta ratkaisuja tehdään ja tekeekö ne kone vai ihminen? Meillä on edessämme valtaisa määrä todella suuria kysymyksiä yksilön autonomiasta, itsemääräämisoikeudesta, tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Kaikkein tärkein on yhteiskunnan arvopohja. Se määrittelee, minkälaiseen tilanteisiin teknologia, automatisaatio ja digitalisaatio tulevat. Se määrittelee sen, olemmeko edelleen hyvinvointiyhteiskunta vai emme. Eläkeläiset ry:nä on tehtävämme vaikuttaa arvopohjaan niin, että se kestää tämän eettisen tarkastelun. ° ° ° Vilkas toimintakausi järjestössä ja paikallisyhdistyksissä on takana. Toivotan kaikille mukavaa, virkistävää ja sopivan lämmintä kesää! Isoja kysymyksiä S uomessa tehdään sosiaalija terveydenhuollon uudistuksen siivellä historiallista kunta ja aluehallinnon uudistusta. Maahan perustetaan 18 itsehallinnollista aluetta nykyisen maakuntajaon pohjalle. Niiden vastuulle siirtyy sosiaalija terveydenhuollon järjestäminen. Lisäksi maakuntiin siirretään muita tehtäväkokonaisuuksia kunnista ja kootaan valtion väliportaanhallintoa. Maakuntien toimiala ja tehtävät vaikuttavat suoraan ihmisten arkeen. Samalla muutos määrittää kuntien toimialan ja tehtävät uudelleen. Vaikutus on erityisen suuri pieniin kuntiin. Uusiin maakuntiin tulee yleisillä vaaleilla valittava hallinto. Ensimmäiset maakuntavaalit pidetään tammikuussa 2018 presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen yhteydessä. Valittava valtuusto käynnistää maakunnan hallinnon toiminnan käytännön rakentamisen. Tavoitteena on, että maakunnat ovat toimintavalmiina vuoden 2019 alusta. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry on esittänyt, että valmisteilla olevaan maakuntalakiin sisällytetään alusta alkaen nykyisen kuntalain tapaan maakuntakohtainen vanhusneuvosto ikääntyneen väestön osallistumisja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi. Maakunnan tehtäväksi tulee asettaa neuvoston toimintaedellytyksistä huolehtiminen. Vanhusneuvostolle on annettava mahdollisuus vaikuttaa maakunnan eri toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan asioissa, joilla on merkitystä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liikkumisen tai päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen taikka heidän tarvitsemiensa palvelujen kannalta. Lakisääteisiä maakuntien vanhusneuvostoja odotellessa olisi hyvä, että eläkeläisjärjestöjen alueellisten yhteistoimintaelinten ikääntyneiden ihmisten arkeen liittyvä asiantuntemus otettaisiin käyttöön jo maakuntahallintoa ja sote-uudistusta valmisteleviin maakunnallisiin ohjausryhmiin. Järjestöjen alueellisten toimijoiden kannattaa tässä kohden olla jo aktiivisia. Vaikka uudet maakunnat haukkaavat kuntien sosiaalija terveystoimen myötä merkittävän osan kuntien nykyisistä tehtävistä, eivät kunnat käy tarpeettomiksi. Kunnat jatkavat itsehallinnollisina lähiyksikköinä. Luontevaa olisi, että vanhustenhuollon erilaiset lähipalvelut ja kotiin annettava tuki säilyisi kunnissa. Paikallisesti toteutettuna vanhustenhuollossa kyetään parhaiten hyödyntämään paikallistuntemusta ja räätälöimään vanhuksen kulloiseenkin toimintakykyyn perustuvat yksilölliset palvelukokonaisuudet. Näin vahvistetaan edellytyksiä myös omaisten ja muun lähiyhteisön antamalle tuelle ja avulle. Läheisyysperiaate mahdollistaa myös eläkeläisyhdistysten järjestämän erilaisen ystävätoiminnan ja vertaistuen liittämisen vanhustyöhön. Tuttuus ja jatkuvuus tuovat turvallisuutta vanhuksille ja ovat laadukkaan hoivan perusedellytyksiä. Näille asioille pitää antaa jatkossa suuri paino palvelujen järjestämisessä ja mahdollisissa kilpailutuksissa. Uusien maakuntien vanhusneuvostot eivät tee tarpeettomiksi kuntien nykyisiä lakisääteistä vanhusneuvostoja. Päinvastoin, kuntien vanhusneuvostojen toimintaa on kehitettävä ja vahvistettava. Niiden toiminnan alaan kuuluvat jatkossakin kaikki kunnan ikääntyneen väestön hyvinvointiin vaikuttavat asiat. Ensi vuoden huhtikuussa pidettävät kuntavaalit ovat poikkeuksellisen merkittävät, koska niissä linjataan nyt ensimmäistä kertaa uusien maakuntien rinnalla toimivien kuntien perusluonne, tehtävät ja toimintatavat. Me haluamme nostaa kaikkien – ja erityisesti ikääntyneiden kuntalaisten hyvinvoinnin turvaamisen ja vahvistamisen ja terveyden edistämisen kunnan perustehtäviksi. Näille tavoitteille haluamme alistaa myös kunnan harjoittaman elinkeinopolitiikan. Maakuntahallinnosta uusi haaste eläkeläisten vaikuttamistyölle
Nro 4 kesäkuu 2016 – 3 ELÄKELÄINEN Kesä on vasta alussa, mutta syksyn kurssiasioita kannattaa kurkistaa jo nyt. Eläkeläiset ry:n syksyn kurssikalenteri on tämän lehden sivulla 29. Koulutuksestamme kiinnostuneiden on hyvä muistaa, että ensimmäisten kurssien ilmoittautumisajat ovat jo syyskuun alkupuolella. Ilmoittautuminen kannattaa hoitaa mahdollisimman aikaisin, jotta saamme turvattua kurssien toteutumisen. Kursseille tulee ilmoittautua kirjallisesti, ohjeet ovat koulutuskalenterissa. Monella kurssilla Vuokatin kesäpäiväohjelma 2017 on pääosassa: kansantanssi-, musiikkija liikuntakursseilla sekä Suomi 100 -työpajakurssilla. Odotamme kursseille kaikkia ohjaajia ja lauluryhmien vetäjiä, joiden ryhmät aikovat tulla kesäpäiville esiintymään. Musiikkikurssi on tarkoitettu sekä laulajille että soittajille. Kansantanssikurssille on hyvä saada ohjaaja tanssipareineen. Liikuntaohjelmaakin on mukavampi opetella, kun silmäja korvapareja on kaksin kappalein tarkkailemassa. Syksyn kurssi on välttämätön kaikille, jotka osallistuvat jokaiseen liikuntaesityksen kolmesta osasta. Kannattaa pistää merkille, että kurssitarjontaan sisältyy tärkeä edunvalvontakoulutus Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivät. Toinen vastaavan sisältöinen kurssi pidetään Kuntorannassa ja toinen alueellisena Urheiluopisto Kisakeskuksessa Fiskarsissa. Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry:n myöntämän opintoseteliavustuksen (katso sivu 29) ansiosta voimme tarjota nämä koulutukset erittäin edulliseen 25 euron hintaan. Kurssit on tarkoitettu erityisesti vanhusneuvostojen jäsenille ja niille voimme ottaa 20 osallistujaa. Harjoitusaineistot saatavilla Kesäpäivien suurkuoron ohjelmisto ja harjoitusaineisto on valmis. Kappaleiden nuotit ovat tilattavissa Eläkeläiset ry:n toimistolta toimituskulujen hinnalla ja kaksiääninen harjoituslevy 13 euron hintaan. Nuotit on tulostettavissa myös järjestön kotisivuilta www.elakelaiset.fi / aineistoa ohjaajille. Aineistopankin käyttäjätunnuksen ja salasanan voi pyytää toimistolta. Myös harjoitusaineisto liikunnan yhteisesitykseen on valmistunut. Toimistolta voi pyytää kirjallisia ohjeita ja ohjelmassa käytettäviä kuminauhoja voi tilata 3 euron kappalehintaan. Syksyn liikuntakurssilla voi ostaa liikuntaohjelman musiikkitallenteen 5 euron hintaan. Liikuntaohjelman kirjalliset ohjeet sekä videotallenteet osasta ohjelmaa löytyvät kotisivujen aineistopankista. Syyskaudella aineistopankkiin on tulossa myös kansantanssiaineistoa. Hyvää kesää kaikille Syyskausi alkaa vauhdilla niin koulutuksessa kuin muussakin järjestötoiminnassa. Siksi kesällä kannattaa levätä, nauttia ja ottaa rennosti. Kesä tarjoaa mukavaa tekemistä eri tapahtumista omatoimiseen puuhailuun. Huvikseen voi vaikka kerryttää merkintöjä omaan kuntopassiinsa. Siihen kesällä on monia mahdollisuuksia: kävely, uinti, pyöräily, tanssi sekä vaikkapa marjastus ja muu hyötyliikunta. Toivotan valoisaa ja virkistävää kesää kaikille. TIINA RAJALA Kurssiasioita kesän kynnyksellä Eläkeläiset ry:n valtuusto kokoontui toukokuun puolivälissä kaksipäiväsienen kokoukseen ja seminaariin Varkauden Kuntorantaan. Mervi Höylä (vasemmalla), Anna-Liisa Hettula (istumassa) ja Ulla Kurka vaihtoivat kuulumisia kokoustauolla. Valtuuston kokouksesta lisää seuraavalla sivulla Valtuusto kokoontui Kuntorannassa
4 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:llä on runsaasti tapahtumia, joissa on monipuolista kulttuuripainotteista ohjelmaa. Yhdistysten harrasteryhmät kuitenkin kaipaavat lisää esiintymistilaisuuksia, sanoi oululainen valtuuston jäsen Olavi Peltoniemi puheenvuorossaan. – Asian kiinnostavuutta voitaisiin lisätä iloisilla, leikkimielisillä kilpailuilla esimerkiksi vuoden mittaisella periodilla. Tuomari tai useampi kiertäisi eri paikkakunnilla arvostelemassa kuorojen tasoa. Loppuhuipennus olisi esimerkiksi Kuntorannassa kesällä järjestettävillä kulttuurijuhlilla joihin sisällytettäisiin muutakin ohjelmaa: esimerkiksi tanhut, senioritanssi, laulu ja Eläkeläinen-lehdestä tuttu Runopysäkki, Peltoniemi esitti. – Siinä pääsisi hetkeksi irti arjesta, tapaisi samalla ystäviä ja tuttuja ja saisi varmasti miellyttävän muiston. Uskoisin, että lisäisi yhdistysten kulttuuriohjelmistojen tasoa ja kiinnostavuutta, kun kynnys päästä esiintymään madaltuisi. – Yksi Eläkeläiset ry:n valtuuston tärkeimmistä toimintamuodoista on perusjärjestöjemme tekemien aloitteiden käsittely. Aloitteiden runsaus osoittaa perustasomme toiminnan ilahduttavaa aktiivisuutta, sanoi valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö kokouksen avauspuheessaan. Kivistö nosti esimerkkinä esille Oulun Työväen Eläkeläiset ry:n tekemän aloitteen liukastumisesteiden saattamisesta kunnallisen tuen piiriin. – Aloite liittyy ikäihmisten kaatumisonnettomuuksiin ja niiden ehkäisemiseen ja on mitä ajankohtaisin. Asia ei ole ajankohtainen vain meillä Suomessa. Kaatumisonnettomuudet olivat keskeisenä teemana myös pohjoismaisten eläkeläisjärjestöjen yhteistyökomitean kokouksessa viime viikolla. Ongelma ja sen syyt ovat hyvin samanlaisia kaikissa Pohjoismaissa. Aloitteita valuustolle oli tehty yhteensä 59. Niitä tuli kuudelta aluejärjestöltä ja 33:lta paikallisyhdistykseltä. Lukumääräisesti eniten aloitteita tehtiin eläkeindekseistä, soteja aluehallintouudistuksesta ja vanhusneuvostojen asemasta siinä sekä laitoshoitopaikkojen ja vanhuspalvelujen laadun turvaamisesta. Kivistö: Aloitteiden runsaus osoittaa perustason ilahduttavaa aktiivisuutta Puheenvuoro: ”Lisää esiintymismahdollisuuksia harrasteryhmille” Valtuusto teki päätökset yksimielisesti ja keskittyi seminaarin antiin Eläkeläiset ry:n valtuuston sääntömääräinen kokous pidettiin 16.–17.5. Kylpylähotelli Kuntorannassa Varkaudessa. Valtuusto muun muassa hyväksyi vastaukset yhdistysten ja aluejärjestöjen aloitteisiin, julkilausuman ja viime vuoden toimintakertomuksen sekä vahvisti tilinpäätöksen ja toimintasuunnitelman ja talousarvion. Järjestön jäsenmaksun valtuusto päätti säilyttää nykyisellä tasolla. Kaikki päätökset olivat yksimielisiä. ”Hyvähenkinen ja informatiivinen” Aloitteet käsiteltiin työryhmissä, ja ryhmissä pohdittiin myös toisena kokouspäivänä pidetyn seminaarin aiheita alustusten pohjalta. Seminaariosiossa kuultiin asiantuntevat esitykset vanhusten yksinasumisesta sekä sote-uudistuksesta. Teemat herättivät myös vilkasta keskustelua. – Hyvähenkinen ja monin tavoin informatiivinen kokous, kiitteli valtuuston puheenjohtaja Ikääntyneiden yksin asumisesta ja yksinäisyydestä alustanut tutkija Elisa Tiilikainen ja valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö seurasivat tarkasti seminaarin teemoista käytyä keskustelua. Valtuusto työskenteli tiiviisti kaksi päivää Kuntorannassa.
Nro 4 kesäkuu 2016 – 5 ELÄKELÄINEN ”Maan hallituksen toimet ja linjaukset eläkeläisten ostovoiman leikkaamisesta ovat yksilöllisesti ja väestöllisesti kohtuuttomia. Ne rankaisevat raskaimmin pienija keskituloisia eläkeläisiä, jotka kamppailevat jo muutenkin päivittäisen toimeentulonsa kansa. Samalla leikkaukset syövät kotimaista kysyntää ja maan taloudellisen kasvun ja elpymisen edellytyksiä. Hallituksen viime vuoden indeksileikkaukset merkitsivät vuoden vaihteessa kansaneläkkeiden pienenemistä ja niistivät osan takuueläkkeen pienestä korotuksesta. Kun alhaisen inflaation johdosta leikkaukset jäivät hallituksen tavoittelemista euromääristä, ottaa se nyt kehysbudjetin päätöksillä käyttöönsä perinteisen juustohöylän. Höyläyksen kohteena ovat eläkkeet ja kaikki vastaavat etuudet. Se koskee satoja tuhansia suomalaisia. Kansaneläkkeen saajia on 616 000 ja työmarkkinatukea maksetaan melkein 200 000 työttömälle työnhakijalle. Hallitus höylää etuuksien tasoja 0,85 prosenttia nykyisistä. Toimenpiteellään hallitus vie 200 miljoonaa euroa pienituloisimmilta suomalaisilta. Järjestö on erittäin huolissaan eläkeläisköyhyydestä ja sen lisääntymisestä. Suomi on jo nyt eläkeläisköyhyydessä EU-maiden alempaa kastia. Vaaravyöhykkeellä ovat erityisesti työelämän ulkopuolelle sysätyt ikääntyneet työttömät, joiden määrän arvioidaan työja elinkeinoministeriön ennusteen mukaan jatkavan kasvuaan. Työttömyys pudottaa rankasti ansiotasoa. Pitkittyessään ansiosidonnaiselta työttömyyskorvaukselta peruspäivärahalle putoaminen jatkaa toimeentulon kurjistumista ja samalla leikkaa karttuvaa työeläkettä. Matalaa ansiotasoa seuraa alhainen työeläke ja sen täydennykseksi mahdollisesti pieni kansaneläke. Ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömyyden kasvu yhdessä työttömyysturvan heikennysten ja lakisääteisen eläkeiän nostamisen kanssa ovat yhdistelmä, joka armotta tuottaa eläkeköyhyyttä ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Uhkana on, että meillä tulevaisuudessa on taloudellisesti huonossa asemassa olevien ikääntyneiden kasvava joukko odottamassa köyhiä eläkevuosiaan. Järjestö vaatii, että köyhyyden lisäämisen sijaan maan hallituksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin köyhyyden ja pienituloisuuden vähentämiseksi perusturvaa kehittämällä ja sen tasoja korottamalla. Erojen ja jakojen politiikasta on siirryttävä solidaariseen, tasaavaan yhteiskuntapolitiikkaan.” Eläkeläiset ry:n valtuusto 16.-17.5.2016 ”Ostovoiman leikkaaminen kurittaa eläkeläisiä ja syventää taloustaantumaa” Valtuusto teki päätökset yksimielisesti ja keskittyi seminaarin antiin Kalevi Kivistö kokonaisuutta. Valtuuston puheenvuoroissa kiinnitettiin huomiota muun muassa eläkepolitiikan tärkeisiin kohteisiin. Ilkka Kotiranta Pirkanmaan aluejärjestöstä halusi korostaa toiminnanjohtaja Hannu Partasen toimintasuunnitelmasta esille nostamien asioiden, kuten vanhuspalvelulain merkitystä. – Järjestön eläkepolitiikkaan pitäisi sisällyttää eläkekaton asettaminen, Kotiranta lisäksi totesi. Martti Vartiainen Pirkanmaan aluejärjestöstä oli samalla linjalla. – Meillä olisi varaa nostaa pienempiä ja laskea kaikkein isoimpia eläkkeitä. Erityisesti pienituloiset naiset tarvitsisivat ja ansaitsisivat roiman eläkekorotuksen. Raili Myllylä Kainuun aluejärjestöstä kertoi hyviä kokemuksia Kajaanin yhdistyksen tiedotuksessa käytetystä tekstiviestiringistä ja suositteli, että siitä kannattaisi ottaa muuallakin oppia. – Malli toimii hyvin, koska nykyisin lähes kaikilla iäkkäilläkin ihmisillä on matkapuhelimet. Viestit levittävät tehokkaasti ja nopeasti sanaa yhdistyksen tapahtumista ja toimivat samalla myös yksinäisyyttä lieventävänä yhdyssiteenä. Eeva Marin Etelä-Hämeen aluejärjestöstä puhui rauhantyön ja suvaitsevaisuuden puolesta. Hän kertoi, että Lahdessa on eläkeläisten piirissä käynnistetty rauhankampanja. – On ihmeellistä, jos me kantasuomalaiset emme osaa hyväksyä pakon edessä ja henkensä hädässä Suomeen paenneita ihmisiä. Meidän sukupolvemme velvollisuus on viedä eteenpäin rauhan sanomaa lapsille ja lapsenlapsille, Marin painotti. Matti Ruokolainen Pohjois-Karjalan aluejärjestöstä totesi, että iäkkäiden pitäisi saada enemmän tukea ja harjoitusta verkkoasioinnin helpottamiseksi. Tähän vastauksia omalta osaltaan tarjoaa alkuvuodesta käynnistynyt kolmivuotinen Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke, jota kokoukselle esitteli projektikoordinaattori Petra Åhlström. Hanketta on esitelty Eläkeläinen-lehden numerossa 2/2016. ”Huutolaisjärjestelmää tuodaan takaisin” Eläkeläiset ry:n puheenjohtajan Martti Korhosen pohdinnat tulevien vuosien ikäpoliittisista suuntaviivoista, muun muassa hoivateknologiaan liittyen, herättivät myös keskustelua. Eläkeläiset ry:n hallituksen jäsen Antti Holopainen varoitti, että huutolaisjärjestelmää ollaan tuomassa takaisin. –Hankintalainsäädäännöstä on tullut perustuslakiakin korkeampi superlainsäädääntö joka määrää sosiaalija terveyspalveluiden kehittämistä. Se heijastelee uusliberalistista ajattelutapaa jonka suomalainen virkakoneistokin on sisäistänyt ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi. – Ikäihmiset ovat joutumassa uhrin asemaan. Meidänkin on syytä terävöittää edunvalvontaamme, Holopainen sanoi. Martti Korhosen kirjoitus ”Isoja kysymyksiä” on luettavissa tämän lehden sivulta 2. Tekstit ja kuvat: TUOMAS TALVILA Yksin asumisen ja yksinäisyyden teemoja pohdittiin valtuustoseminaarissa myös ryhmätöinä. Martti Vartiainen Pirkanmaalta puhujapöntössä.
6 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Ihmisen yksinäisyys liittyy usein vahvasti menneisyyden muistoihin. Väitöstutkimuksen ikääntyneiden ihmisten yksinäisyyden kokemisesta tehnyt valtiotieteen tohtori Elisa Tiilikainen kertoo, että osalla hänen tutkimusta varten haastattelemista eläkeläisistä oli elämässään ollut hyvinkin traumaattisia kokemuksia ja niistä seuranneita ”elämäntapahtumien haavoja ja heijastumia”. Eräs haastateltu esimerkiksi kertoi, kuinka äidin menettäminen lapsena oli värittänyt vahvasti hänen oman elämänsä. – Vaikka haastateltu on ollut perheellinen ja kokenut monenlaista, on yksinäisyys jotenkin ollut hänen elämässään aina läsnä, sanoi Tiilikainen luennossaan Eläkeläiset ry:n valtuuston seminaarissa Kuntorannassa. Tiilikainen käyttää tutkimuksessaan luonnehdintaa ”aikamaiseman horisontti” – Ihminen elää samaan aikaan useampaa aikatasoa. Menneen historialla on meihin iso merkitys. Aiempien kokemusten merkityksellä on taipumus korostua, mitä vanhemmaksi ihminen tulee. – Nuoremmat rakentavat identiteettiään enemmän nykyhetkessä ja miettivät esimerkiksi sitä, miten toimia, jotta vastaisi ystävien ja tuttavien odotuksiin. Ikääntyessä ihmisen elämä alkaa mennä enemmän oman aikaisemman elämänkulun suuntaisesti. Moni käy läpi omaa elämänhistoriaansa ja yksinäisyyden kokemus tulee usein sen kautta. Tuoreessa väitöskirjassaan Tiilikainen on tutkinut, minkälaisia sosiaalisia polkuja myöhemmällä iällä koetun yksinäisyyden taustalla on, ja minkälaisten tapahtumien ja elämänvaiheiden ympärille yksinäisyys linkittyy. Tutkijaa kiinnostavat muutokset: onko yksilön yksinäisyys pysyvä kokemus vai muuttuuko se, ja jos, millä lailla. Yksinasuminen lisääntynyt vahvasti Yksinasuminen on Suomessa lisääntynyt valtavasti viime vuosina. Se on tutkijan termein sekä sukupuolittunutta että ikään sidottua: se lisääntyy 65:n ikävuoden jälkeen ja yksinasuvia naisia on selvästi miehiä enemmän. Tähän vaikuttavat eliniän odotteen kasvu, leskeytyminen ja se, että leskeytymisen jälkeen mennään entistä harvemmin uusiin naimisiin. Tutkija jaottelee yksinasuvat kolmeen ryhmään: yksinelämisen aktiivisesti ja tietoisesti valinneisiin, passiivisesti valinneisiin ja niihin, jotka eivät ole yksinasumista valinneet ja jotka haluaisivat elämänkumppanin. Tiilikainen korostaa, että tämä – kuten muutkin vastaavat – on karkea jaottelu, joka ei ota huomioon suuria yksilöllisiä eroja. Kirjo on laaja ja ihmisten kokemukset ja tarinat poikkeavat suuresti toisistaan. – Yksinäisten joukko ei tutkijankaan silmin ole selvästi paikannettavissa ja havaittavissa. Vanhuuden ja yksinäisyyden välille ei myöskään voida vetää suoria yhtäläisyysmerkkejä. Ei ole vääjäämätön kehityskulku, että yksinäisyys vanhuusiässä värittäisi päivittäistä elämää. Myönteistä on Tiilikaisen mukaan se, että vaikka yksinasuminen on yleistynyt, ei yksinäisyyden kokeminen Suomessa ole pitkällä aikavälillä lisääntynyt. – Yksinäisyyttä ei koeta enemmän kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Suomalaiset eivät ole erityisen yksinäisiä myöskään kansainvälisissä vertailuissa. Tämä on itse asiassa perinteiseen pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon liittyvä ilmiö. Yksinäisyyden kokeminen on toisaalta myös vahvasti kulttuuriin sidottu. – Kreikassa oletus on, että ollaan tiiviisti yhteydessä sukuun ja usein asutaankin yhdessä. Suomalaisessa yksilökeskeisemmässä yhteiskunnassa odotukset ihmissuhteita kohtaan ovat toisenlaiset. Meillä harva odottaa saati toivoo, että saisi asua nuoremman sukupolven kanssa saman katon alla. Kyselyjen mukaan yksinäisyyttä kokee usein tai jatkuvasti aineistosta riippuen 3–10 prosenttia väestöstä. Nuorilla ja ikääntyneillä luvut ovat suurempia kuin keski-ikäisillä. – On myös tutkimuksia, joiden mukaan yli 80-vuotiailla yksinäisyyden kokemus vähenee. Yksinäisyys kasaantuu Yksinäisyys kietoutuu Elisa Tiilikaisen mukaan vahvasti yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen. Se on yleisempää pienituloisten ja köyhien, työttömien ja erityisesti pitkäaikaistyöttömien keskuudessa. – Yksinäisyys toisin sanoen kasaantuu väestöryhmälle, jolla on muitakin huolia ja ongelmia. Suoraa yhteyttä, että ikääntyminen johtaisi vääjäämättä yksinäisyyteen, ei ole voitu osoittaa. – Toki työelämästä jääminen, sosiaalisen verkoston pieneneminen, ystävien poismeno, toimintakyvyn heikentyminen kuitenkin vaikuttavat. Elisa Tiilikainen kertoo itse kiinnostuneensa yksinäisyydestä tutkimuskohteena pohdittuaan työnteon ja eläköitymisen merkitystä. – Taustani tutkijana on sosiaalipolitiikassa ja sosiaalityössä ja ennen kaikkea vanhenemisen tutkimisessa. Olen tutkinut ikääntyneiden sosiaalisia suhteita jo opiskeluaikoinani, ja yksinäisyydestä tuli kantava teema joka päätyi väitöskirjaan. Sanan sisältö ja merkitys kapenevat Tiilikainen toteaa, että julkisessa keskustelussa yksinäisyys-sanan sisältö ja merkitys turhan usein kapenevat. – Yksinäisyys voi olla nopeasti ohimenevä kokemus, jonkalaisia jokainen meistä on kokenut. Toisaalta se voi liittyä elämänvaiheeseen: muutto uudelle paikkakunnalle, sairastuminen, ero. – Kroonistunut, pysyväisluonteinen yksinäisyys saa usein alkunsa tällaisista muutostilanteista, kun siitä ei päästäkään irti eikä löydetä uusia merkityksellisiä asioita ja suhteita menetettyjen tilalle. Tutkija huomauttaa, että suomen kielessäkin sana yksinäisyys saa useampia merkityksiä. – Se ei ole pelkästään kipeä ja ahdistava, vaan voi olla osaltaan myös rauhaa ja vapautta tuova kokemus. TUOMAS TALVILA – vanhuudesta ja ikääntyvien sosiaalisista suhteista kiinnostunut valtiotieteiden tohtori ja kahden lapsen äiti. –asuu tällä hetkellä Kuopiossa ja työskentelee Itä-Suomen yliopistossa projektitutkijana Suomalaisten yksinäisyys -hankkeessa. – väitteli 4. toukokuuta Helsingin yliopiston Sosiaalitieteiden laitokselta, aiheenaan ikääntyvien yksinäisyys, jota tarkasteli elämänkulun näkökulmasta ja laadullista seurantaotetta hyödyntäen. – haastatellut tutkimusta varten päijäthämäläisiä eläkeläisiä vuosina 2010, 2012 ja 2014. Tutkimuskohteena yksinäisyys Elisa Tiilikainen korostaa, että ikääntyneidenkin yksinäisyys on monikasvoinen ja -merkityksinen kokemus Elisa Tiilikainen Valtiotieteen tohtori Elisa Tiilikaisen väitöskirja käsitteli ikääntyvien yksinäisyyttä.
Nro 4 kesäkuu 2016 – 7 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä Suomen murteissa on samoilla sanoilla mielenkiintoisia merkityseroja. Limppu on idässä litteä, lännessä pullea leipä. Kun uupuu, merkitsee se lännessä väsymistä, idässä jonkin puuttumista. Tuima on yksille suolatonta, toisille liiankin ”tuimaa”. Ja lankeaminen voi yksille merkitä sortumista syntiin, toisaalla taas ihan konkreettista kaatumista. Mutta langeta ei kannata, kummassakaan merkityksessä. Ei ainakaan, jos puhutaan kaatumisesta. ° ° ° Suomessa tapahtuu vuodessa noin 900 000 kaatumisonnettomuutta. Näistä onnettomuuksista 2 000 johtaa vuosittain kuolemaan. Määrä on viisinkertainen liikenneonnettomuuksissa kuolleiden ja kaksinkertainen itsemurhan tehneiden määrään verrattuna. Ongelma koskee erityisesti ikääntyvää väestöä. Ikääntyneillä kaatumisonnettomuuden riski on suuri ja se kasvaa iän mukana niin, että vammat ovat sitä vakavampia mitä ikääntyneemmistä ihmisistä on kyse. Naisten vammautumisriski on vielä suurempi kuin miesten, joskin molemmilla riski on kohtuuttoman suuri. Kaatumisonnettomuuksissa kuolleista valtaosa on ikäihmisiä. Onnettomuuden seurauksena kuolee vuosittain välittömästi noin 1 000 iältään yli 65 -vuotiasta ja lisäksi 700 yli 70-vuotiaista kuolee kaatumisen yhteydessä saamiensa vammojen seurauksena. Kaatumisonnettomuuksissa yleisin tapahtumapaikka on koti ja sen välitön ympäristö. Suurin osa onnettomuuksista tapahtuu tasaisella pinnalla, kompastumisena tai liukastumisena lattiapinnoilla, pihoissa ja liikenneväylillä. Hämmästyttävän paljon onnettomuuksia, noin 10 % kaikista, tapahtuu myös hoitolaitoksissa, sairaaloissa ja vanhusten palvelukeskuksissa. Vakavin seuraus on yleensä lonkkamurtuma, joka tapahtuu vuosittain noin 7500 ikäihmiselle. Vamman hoidosta aiheutuvat kustannukset ovat suuria. Hoidettavaa kohti Yli 65-vuotiaille sattuneet kaatumisonnettomuudet tulevat maksamaan vähintään 20 000 euroa, jälkihoito usein vielä yli 10 000 euroa lisää. Kaiken kaikkiaan kaatumisonnettomuuksien hoito maksaa yhteiskunnalle pelkkinä sairaalakustannuksina vuosittain noin 250 miljoonaa euroa. ° ° ° Älä siis lankee, koska kyse on mittavasta inhimillisestä ja taloudellisesta ongelmasta. Itsemurhien määrä on kyetty puolittamaan ja liikenneonnettomuuksissa kuolleiden määrä on vähentynyt vieläkin enemmän. Yksinomaan kaatumisonnettomuuksissa menehtyneiden lukumäärällä mitaten kysymys on kuitenkin viisi kertaa mittavammasta ongelmasta, joka suurimmalta osalta koskee ikääntyneitä. Siksi ongelma tarvitsisi poliitikkojen ja viranomaisten huomiota siinä kuin liikenneturvallisuus, työsuojelu ja itsemurhien ehkäisykin. Keskeinen avainasia on ikäihmisten kotien kunnostaminen esteettömiksi, mikä vaatii noin 700 000 asunnon korjaamista tai uudisrakentamista esteettömiksi vuoteen 2030 mennessä. Voimavarojen lisääminen kotihoitoon on välttämätöntä, koska yhä huonompikuntoisia vanhuksia hoidetaan kotona. Nykyaikaisen tekniikan mahdollistama hälytysjärjestelmien kehittäminen ja ympärivuorokautisen päivystyksen järjestäminen tukevat kotihoidon henkilökunnan työtä. Portaisiin soveltuvaa rollaattoria on kehitelty, samoin fyysistä harjoittelua ohjaavia älypuhelinsovelluksia ja kotiin asennettavia liiketunnistimia, jotka hälyttävät onnettomuuden sattuessa. Hyviä kokemuksia on saatu myös eräiden kuntien ikäihmisille jakamista ilmaisista liukuesteistä ja kenkien nastoittamisesta. Molemmat ovat kunnille kustannustehokasta toimintaa, joka samalla parantaa ihmisarvoisen elämän edellytyksiä. Myös järjestömme toimintaan osallistuminen vahvistaa aktiivista elämänotetta, aktivoi liikkeelle lähtemistä ja ikäkauteen sopivan, lihaskuntoa vahvistavan liikunnan harrastamista. Asetetaan nyt ensin tavoitteeksi kaatumisonnettomuuksien ja niissä menehtyneiden määrän puolittaminen. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Älä lankee – Olen, ainakin nyt vielä, sitä mieltä että sote-uudistusta ei ole varaa haudata. Se pitää saada valmiiksi, sillä ilman sitä suomalainen sosiaalija terveydenhuolto markkinoistuu totaalisesti ja siinä köyhälle kansalle, eläkeläisille ja muille vähäväkisille käy heikosti. Näin totesi veteraanikansanedustaja Erkki Virtanen Eläkeläiset ry:n valtuustoseminaarissa pitämänsä alustuksen alkajaisiksi. Virtanen kävi läpi sosiaalija terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen askelmerkkejä. Tuossa vaiheessa pohjana olivat maan hallituksen 5. huhtikuuta tekemät linjaukset ja professori Mats Brommelsin johtaman selvitystyöryhmän maaliskuinen väliraportti. Brommelsin loppuraportti julkistettiin toukokuun puolivälissä, siis vasta valtuustoseminaarin jälkeen. – Näyttäisi siltä että maahan on syntymässä sote jota haluaa vain yksi puolue, kokoomus, Virtanen sanoi. Hän viittasi siihen, että aina nykyhallitukseen saakka lähtökohtana on ollut, että suomalaisen sotejärjestelmän keskiössä on julkinen järjestäjäja tuottajataho eli ennen kaikkea kunnat ja kuntayhtymät. – Kokoomus on halunnut monituottajamallia jossa yksityiset ja järjestöt ovat julkisten kanssa tasavertaisia. Ja nyt olemme tilanteessa, että koko hallitus haluaa sitä samaa, Virtanen kiteytti. – Miten pienin hallituspuolue saa läpi tahtonsa, jota kaikki muut puolueet vastustavat, vaikka se ei siinä pääministeripuolueena onnistunut, Virtanen ihmetteli. – Terveyspalveluiden valinnanvapaus on nyt varmasti se eniten askarruttava kysymys. – Valtio päättää ne palvelut, joiden kohdalla vallitsee vapaus valita palvelujen tuottaja. Valinnanvapaushan ei tarkoita, että saisi valita hoidotkin itse, vaan niiden tuottajan. Mutta kuinka monta kertaa olette esimerkiksi lääkärissä käydessänne miettineet, että kuka nyt olisi paras minua hoitamaan? Minkälaiset edellytykset meillä tavallisilla käyttäjillä on valita, kuka tarjolla olevista palveluntarjoajista olisi paras, Virtanen pohti. Hän nosti esille myös kysymyksen valinnanvapauden todellisuudesta. – Suurimmissa kaupungeissa on palveluntarjoajia varmasti valita asti. Mutta miten ja mistä dementikko tai enontekiöläinen valitsee, hän kyseli. Tulevaisuuden palvelumaksujen tasosta Virtanen oli huolissaan. – ”Raha seuraa asiakasta” eli julkinen rahoitusosuus osoitetaan sille tuottajalle, jonka asiakas on valinnut. – Kun nyt on niin, että yksityislääkärille pääsee nopeasti, kun lyö rahaa pöytään, tulevaisuudessa kaikille pääsisi yhtä nopeasti ja se maksaisi yhtä paljon. – Itse asiassahan tämä on ihan hieno juttu. Mutta mikä tulee olemaan asiakasmaksun suuruus? Eiväthän yksityiset palvelutuottajat 21 euron terveyskeskusmaksulla mitään tuota. Palvelumaksun on oltava huomattavasti korkeampi, muutenhan tästä järjestelmästä karkaa rahat. – Asiakasmaksut tulevat nousemaan, Virtanen ennusti. – Missä kulkee raja, jossa elkeläisten ja muiden pienituloisten maksukyky tulee koetteelle. Nouseeko hinta jossain vaiheessa niin korkeaksi, että köyhän pitää alkaa rajoittaa kulutusta. Ettei mennäkään lääkäriin. Se ei ole ihan pikku juttu, Virtanen varoitti. TUOMAS TALVILA Erkki Virtanen: Sote-uudistus tarvitaan, mutta moni asia hallituksen suosikkimallissa mättää Kiteytyksiä yksinäisyydestä • Yksinäisyys on monikasvoinen ja monimerkityksellinen kokemus • Yksinäisyyden taustat hyvin erilaisia, eri tekijät kietoutuvat toisiinsa myös saman ihmisen kohdalla • Yksinäisyys usein myös luonnollinen osa ihmisen elämänkulkua, siihen liittyvä muutoksia ja menetyksiä. • Olennaista tehdä ero ”elämäntilanteisen” ja ”elämänmittaisen” yksinäisyyden välillä • Yksilön luonteenpiirteiden ja ominaisuuksien sijaan katse arjen infrastruktuuriin, osallisuuden mahdollisuuksiin ja ehtoihin, joiden kautta ihminen kiinnittyy tai jää kiinnittymättä toisiin ihmisiin. Elisa Tiilikainen: Yksin asuminen ja yksinäisyys ikääntyessä – Tutkijan havaintoja Kuopiolainen Erkki Virtanen toimi vasemmistoliiton kansanedustajana vuosina 2003–2015.
8 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Mitä minä älypuhelimella teen, on kysymys, jonka me Dorolla kuulemme usein asiakkailtamme. Kysymys on oleellinen, olethan sinä tähänkin asti pärjännyt aivan mainiosti ilman. Älypuhelin voi kuitenkin auttaa tekemään arjestasi merkittävästi helpompaa. Eikä vähiten ollessasi matkoilla. Olemme koonneet tähän muutaman vinkin, joilla lomaseikkailusi muuttuu vieläkin suuremmaksi seikkailuksi. MAINOS PARAS MATKA KUMPPANI ON ÄLYKÄS, VIIH DYTTÄVÄ JA SOPII KÄSILAUKKUUN. HELPPO LÖYTÄÄ OIKEAAN PAIKKAAN Kun älypuhelin on mukana matkassa, toivottomien paperikarttojen ja sekavien tienviittojen lukeminen loppuu. Puhelimen sisäänrakennettu GPS-toiminto näyttää tarkasti, missä kohtaa karttaa olet ja mihin suuntaan olet menossa. Google Playstä löytyvän Tripadvisor-sovelluksen avulla voit helposti ladata karttoja sekä hotellija ravintola vinkkejä yli 300 kaupunkiin ympäri maailman. HYÖDYNNÄ KAIKKI VIIHDE PUHELIMESSA Google Playn sovellusten joukosta löytyy sekä äänikirjoja että musiikkia, joita kuunnella puhelimella. Voit ladata jopa suosikkiradio-ohjelmiasi podcasteina. Miksipä et opettelisi uutta kieltä? Sovelluksista löytyy hauskoja ja opettavaisia kielikursseja, jotka ovat täysin ilmaisia. Una cerveza por favor, (vaikka tämänhän sinä jo varmasti osasitkin). KÄYTÄ AINA WIFIÄ Yksi älypuhelimen eduista muihin mobiilipuhelimiin verrattuna on se, että se muistuttaa pientä tietokonetta. Netissä sur aaminen Suomen rajojen ulkopuolella on kuitenkin kallista. Varmista siis aina, että käytät langatonta yhteyttä käyttäessäsi internettiä. Nykyään suurimassa osassa hotelleja ja ravintoloita on ilmainen wi? . Jos et ole varma, kysy henkilökunnalta. ÄLÄ UNOHDA LÄHETTÄÄ TERVEHDYSTÄ Älypuhelimessasi on sisäänrakennettu kamera, jota on helppo käyttää. Yhtä nopeasti kuin otat kuvan, saat myös jaettua sen ja kuulumiset perheen ja ystävien kanssa. Voit lähettää kuvia MMS-viestinä tai jakaa ne Facebookissa. Jaa kuvat kuitenkin vasta, kun voit käyttää wi? ä. Hyvää matkaa! Ja muuten, älä unohda pakata laukkuun laturia ja adapteria! Lue lisää vinkkejä älypuhelimen kanssa matkustamisesta osoitteessa doro.? OSTA DORO ÄLYPUHELIN TÄNÄÄN Doro on luonut sarjan älypuhelimia, joita on helppoa ja loogista käyttää ja ymmärtää ilman erikoisempaa ennakkotietämystä. Lisäksi niissä on erityisen hyvä ääni ja ergonominen muotoilu, joten niitä on helppo pitää kädessä ja käyttää. DORON PUHELIMIA MYY HYVIN VARUSTELLUT OPERAATTORIT JA JÄLLEENMYYJÄT. KÄY MYÖS SIVUILLA WWW.DORO.FI
Nro 4 kesäkuu 2016 – 9 ELÄKELÄINEN L ukijat ovat ehkä jo ihmetelleet, onko taloussihteeri uppoutunut niin numeroihinsa ettei enää ehdi kirjoitella. Pitkälle näin on käynyt, numerot ovat vieneet mennessään ja kirjoitelmat ovat silloin vähintäänkin kakkossijalla. Mutta nyt yllätän lukijat, kesän kynnyksellä: kirjoitus vie numeroista voiton. Kirjoitukseen on syynsäkin. Sain mahdollisuuden osallistua matkavastaavien tutustumismatkalle ensi kesän kesäpäivien maisemiin. Sangen moni tietänee jo, että vuonna 2017 Vuokatti on kartalla merkittynä paikkana etenkin Eläkeläiset ry:n jäsenistön keskuudessa. Silloin kokoonnutaan yhteen ja vietetään Kesäpäiviä teemalla Suomi 100 – työllä rakennettu. Miksikö laitoin kirjoituksen otsikoksi Sinisen unen? Kun ajelimme etelästä kohti Kainuuta, emme voineet välttyä siniseltä unelta tahi sinisiltä ajatuksilta, mitä lähemmäksi tulimme Kajaania ja Sotkamoa. Päivä oli lämmin, suorastaan hellettä piti ja niinpä sininen taivas hehkui ja loi hehkunsa vaaroihin, jotka kaukana horisontista siintivät. Sinisinä väikkyvät vaarat olivat vielä kymmenien kilometrien päässä, mutta houkuttelivat aina vaan lähemmäksi ja kaasujalkakin meinasi ärsyyntyä liikaa. Iltaan mennessä pääsimme onnellisesti perille Vuokattiin, ja siellä oli jo yhdistystemme iloisia matkavastaavia vastassa. Ensimmäisenä iltana tutustuttiin Katinkultaan ja muutaman ylimääräisen askeleen myötä opimme siellä kulkemaan, löytämään toisemme, huoneemme jne. Toisena aamuna oli aamupalapaikka vielä monella hukassa, mutta niin vain iso kylpylähotelli pikku hiljaa alkoi tuntua tutummalta ja kartta tiloista jokaisen kulkijan päähän muodostua. Toisena päivänä meillä oli mahdollisuus tutustua lähitienooseen ja se vasta olikin positiivinen kokemus. Linjabiili kuljetti meitä Sotkamon pesäpallostadion kupeeseen, kävimme mäellä tutustumassa Tulikettuun, yhteen majoituspaikoistamme. Vuokatin Urheiluopiston tilat tulivat nähdyksi ja kovasti olivat nuoret rullasuksilla liikkeellä lähimmillä metsäreiteillä. Sokos-hotelli sekä siellä majoitustilat nähtiin ja vielä matkattiin Naapurivaaran korkeuksiin, josta todella näki sinisiä unia ja ajatuksia, vaaroja kaukana horisontissa. Naapurivaaran tanssipaikka on korkealla mäellä, kuitenkin matka taittui bussilla oikein mukavasti. Sieltä laskeudutiin järven rantaan Naapurivaaran Lomakeskukseen, ja mieli olisi tehnyt heti jäädä mökkimajoitukseen. Järvi houkutteli uimaan ja paikan emäntä houkutteli lämpimäiskahveille. Sitä houkutusta emme voineet välttää, uiminen jäi odottamaan seuraavaa käyntiä. Päiväkierroksen jälkeen oli porukka hyvällä mielellä. Kyllä näihin majoituksiin on mukava jäsenistöä tuoda, jokaiselle löytynee sopiva majoitus. Seuraavana päivänä tiemme jo erosivat, mutta erohalauksissa vahvistettiin, että seuraavan kerran halataan Kesäpäivillä vuoden kuluttua ja todella isolla porukalla. Otsikosta juontaa toinenkin asia. Sininen unihan tunnetaan lauluna, joka alkaa sanoilla ”Joka ilta kun lamppu sammuu...” Taloussihteerin kohdalla lähenemme sitä hetkeä, kun tuo lamppu sammuu viimeisen kerran tässä työpöydälläni. Hetki siintää syksyllä ja siirryn eläkeläisten isohkoon joukkoon. Taakse jää miltei 19 vuotta järjestön palveluksessa. Se on kulunut hujauksessa, siltä ainakin juuri nyt tuntuu tuntuu. Mutta turhaan eivät vuodet ole kuluneet: Järjestön numerot ovat tulleet järjestetyksi ja tarpeelliset kirjoitukset kirjoitetuksi. Olen saanut tavata jäsenistöä, sekä näissä isoissa tapahtumissamme että kursseilla opettajana. Kaikkinensa nämä vuodet ovat antaneet paljon, olen oppinut uuttakin, siihenhän me emme ole koskaan liian vanhoja. Opittu on kantapään kautta, joskus jopa ihan kerta kuulemalta. Koulutuksen suhteen on myönnettävä, että siihen ei voi koskaan satsata liikaa, kaikkinainen koulutus kantaa hedelmää. Kaikeksi onnekseni allekirjoittaneella on kuulemma mahdollisuus eläkkeelläkin tavata tuttuja, sillä saatanpa olla mukana sinisin ajatuksin ensi kesänä Vuokatissa, jos elämä antaa siihen mahdollisuuden. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, tämä kirjoitus ja syksyllä tämä pesti. Toivon Sinulle, lukijani, oikein hyvää ja lämmintä kesää sekä kaikkea hyvää. Hymyillään kun tavataan. Anitta Koski Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry piti kevätkokouksensa kesäkuun toisena päivänä sosiaalija terveysministeriön tiloissa Helsingissä. Ennen kokousta STM:n neuvotteleva virkamies Anne-Mari Raassina esitteli kokousedustajille omaisja perhehoidon lainsäädäntöuudistuksia ja hallituksen ikäihmisten kotihoidon ja kaikenikäisten omaishoidon kärkihanketta. Perheja peruspalveluministeri Juha Rehulan erityisavustaja Hanna-Maija Kause kertoi sote-uudistuksen tilanteesta. Kokous totesi – viime vuoden toimintakertomuksen mukaisesti – että mielenkiinto EETUa kohtaan on selvässä kasvussa yhteiskunnassa, ja vuorossa olevaa puheenjohtajaa pyydetään yhä useammin puhujaksi, haastateltavaksi ja erilaisiin paneeleihin ja keskustelutilaisuuksiin. Viime vuonna pidettyjen eduskuntavaalien alla EETUn jäsenjärjestöjen lehdissä julkaistiin kaikille eduskuntaryhmien puheenjohtajille tehty kysely eläkeläisille tärkeistä asioista.Toukokuussa EETUn edustajat tapasivat hallituksen muodostajat ja toivat esiin eläkeläisten näkökulmasta keskeisiä asioita. Lokakuussa EETUn puheenjohtajat tapasivat eduskuntaryhmien puheenjohtajat ja luovuttivat etujärjestön kannanoton valtion talousarvioehdotukseen 2016. Vilkkaan toimintavuoden aikana EETU antoi useita lausuntoja ja kävi neuvotteluja keskeisten sidosryhmien kanssa. EETUlla oli myös edustus monissa asiantuntijaelimissä ja toimikunnissa. Perinteinen EETUn Eläkeläisparlamentti järjestettiin 6.10. Helsingissä. Toimintavuoden aikana vietiin loppuun vuonna 2013 käynnistetty yhteistyöhanke Aktiivinen ja hyvinvoiva ikäihminen. Keskeinen osa sitä oli Vahvat vanhusneuvostot -seminaarikiertue, jolla saatujen kokemusten tuloksena julkaistiin projektipäällikkö Jari Latvalahden kirjoittama Vanhusneuvosto-opas loppukeväästä 2015. Helmikuussa 2015 käynnistyi uusi Monialainen palvelu, ohjaus ja neuvonta -hanke, joka jatkui vuoden 2016 tammikuun loppuun. Projektipäällikkö Heini Röyskö kirjoitti verkko-osallisuutta käsitteleviä artikkeleja EETU-järjestöjen jäsenlehtiin ja laati verkkojulkaisun Kohden vuotta 2020 – näkökulmia digitalisaation vaikutuksista ikääntyvien arkeen. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry on kuuden valtakunnallisen eläkeläisjärjestön yhteistyöelin. Sen jäsenjärjestöt ovat Eläkeliitto, Eläkeläiset, Eläkkeensaajien Keskusliitto, Kansallinen senioriliitto, Kristillinen Eläkeliitto ja Svenska pensionärsförbundet. Vuonna 2016 puheenjohtajajärjestö on Eläkeläiset ry. TUOMAS TALVILA ”Mielenkiinto EETUa kohtaan selvässä kasvussa” Eläkeläisliittojen etujärjestö piti kevätkokouksensa Taloussihteerin tarinaa – Sininen uni Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n kevätkokous pidettiin sosiaalija terveysministeriön tiloissa Helsingissä. ”Uusiin maakuntiin saatava lakisääteiset vanhusneuvostot” Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry esittää, että valmisteilla olevaan maakuntalakiin sisällytetään alusta alkaen nykyisen kuntalain (27 §) tapaan maakuntakohtainen vanhusneuvosto ikääntyneen väestön osallistumisja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi. Maakunnan tehtäväksi tulee EETUn mukaan asettaa neuvoston toimintaedellytyksistä huolehtiminen. Vanhusneuvostolle on annettava mahdollisuus vaikuttaa maakunnan eri toimialojen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan asioissa, joilla on merkitystä ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden, elinympäristön, asumisen, liikkumisen tai päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen taikka heidän tarvitsemiensa palvelujen kannalta EETU ry korostaa, että maakuntahallinnon toteuttaminen ei tee nykyisten kuntalakiin perustuvien vanhusneuvostojen asemaa ja tehtäviä tarpeettomiksi. Päinvastoin, kuntien vanhusneuvostojen toimintaa on kehitettävä ja vahvistettava. Sosiaalija terveydenhuollon ja aluehallinnon uudistus toteutetaan 18 maakunnan pohjalta. Kunnat jatkavat aluehallinnon uudistuksen jälkeen itsehallinnollisina lähiyksikköinä tehtävänään muun muassa turvata ja vahvistaa kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä. EETU ry:n hallituksen 13. 5. hyväksymä kannanotto on toimitettu kaikille eduskuntaryhmille, valtioneuvoston kansliaan, sosiaalija terveysministeriöön ja sisäministeriöön.
10 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n kesäpäivät Vuokatissa 13.–15.6. 2017 Eläkeläiset ry kutsuu jäseniään ja ystäviään osallistumaan kirjoituskilpailuun ”Suomi 100 – työllä rakennettu”. Kilpailuaikaa on 31.10.2016 saakka. Kilpailun lajeina ovat runous ja lyhytproosa alalajeineen, kuten esseet, sadut, tarinat ja pakinat. Kilpailun tuomaristona toimivat kirjailijat Tuula-Liina Varis ja Niina Hakalahti. Kilpailun tulos julkistetaan Eläkeläinen-lehdessä helmikuussa 2017. Parhaat tekstit palkitaan. Kukin kilpailija voi tulla palkituksi vain yhdestä kilpailutyöstään. Kilpailun otsikkoa ei tarvitse lähestyä historian ja menneisyyden kautta. Yhtä hyvin sitä voi tarkastella nykyisyyden tai tulevaisuuden kannalta – tai vaikkapa ajattomasti. Näkökulma voi vapaasti olla yksityinen tai yleinen. Vaikka otsikossa mainitaan Suomi, myös muista maista ja kulttuureista saapuneet kirjoittajat ovat tervetulleita osallistumaan. Eläkeläiset ry pidättää itsellään oikeuden kilpailutekstin julkaisemiseen. Tekstejä voidaan käyttää Eläkeläiset ry:n Vuokatin 2017 kesäpäivien ohjelmissa. Ohjeita kilpailijoille: l Kukin kilpailija voi lähettää korkeintaan kolme runoa, joista jokaisen tulee olla omalla sivullaan l tekstin määrä saa olla korkeintaan viisi sivua, myös proosateksteissä l kirjainkoon tulee olla 12 ja rivivälin 1,5 l teksteissä tulee käyttää niin sanottua normimarginaalia (vasemmassa ja oikeassa laidassa 2 cm, yläja alalaidoissa 2,5 cm) l kilpailuteksteihin merkitään vain kirjoittajan nimimerkki. Kirjoittajan oma nimi, yhteystiedot sekä nimimerkki toimitetaan kilpailutekstin mukana, erillisessä suljetussa kuoressa. l kilpailutekstit postitetaan 31.10.2016 mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry / Tiina Rajala, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Antoisia kirjoitushetkiä! Osallistu: Kirjoituskilpailu ”Suomi 100 – työllä rakennettu” Tervetuloa Vuokattiin! Anja Ronkainen vetää Sotkamon Eläkeläisten matkavastaavan tehtäviensä lisäksi jumppaa ”kylällä” eli Sotkamon keskustassa, palvelukeskus Säätiönkulman alakerrassa. Kuvassa ollaan kuitenkin Katinkullan maisemissa, Nuasjärven rannalla. – Se on upeaa, että saamme ensi kesänä tänne Vuokattiin vieraaksemme koko muun Suomen eläkeläiset, iloitsee Sotkamon Eläkeläiset ry:n matkavastaava Anja Ronkainen. – Uskon että Vuokatti ja Sotkamo palvelevat hyvin Eläkeläiset ry:n kesäpäivien näyttämönä. Onhan meillä täällä paikkoja, tapahtumia ja maisemia, mitä vieraille näyttää. Anja Ronkainen asuu Vuokatissa, ”Tirisentiellä , entisen aseman luona”, aivan lähellä kesäpäivien 2017 päätapahtumapaikkoja Kylpylähotelli Katinkultaa ja Vuokatin Urheiluopistoa. Viimemainittu on Ronkaiselle enemmän kuin tuttu paikka. Hän työskenteli 28 vuotta Urheiluopiston ja sen ravintolan keittiössä. –Sieltä pääsin eläkkeelle vuonna 2002. Kerkesin olla kotona toista vuotta, niin jo otettiin matkavastaavan hommiin tähän Sotkamon Eläkeläisiin. Niin, 13 vuotta olen tässäkin tehtävässä jo ehtinyt olla. Eläkeläistoiminta Sotkamossa on vilkasta, kuten koko Kainuussa. – Vierailuilla käydään tiheään toinen toistemme luona tapahtumissa ja juhlissa. Nytkin helmikuussa alotettiin reissut, käytiin ensin Kuhmossa, sitten Suomussalmella, Hyryllä (Hyrynsalmi), sitten Paltamossa, Kajaanissa, ja Vaalaa myöten käydään, Ronkainen luettelee kuntia ja eläkeläisyhdistyksiä. – Minä kerreen porukan linja-autoon ja sitten mennään, hän nauraa. Elokuussa on puolestaan odotettavissa komea vierasjoukko Sotkamoon, kun Sotkamon Eläkeläiset ry viettää 50-vuotisjuhliaan. Puitteet hyvät, yhteistyöllä tehdään – Puitteet Eläkeläiset ry:n kesäpäiville ovat Vuokatissa erittäin hyvät. Valmisteluissa voidaan edetä luottavaisin mielin, sanoo Eläkeläiset ry:n Kainuun aluejärjestön puheenjohtaja Antero Kyllönen. – Aikaisempien kokemusten perusteella yhteistyö Katinkullan kanssa on sujunut hyvin, sanoo kajaanilainen Kyllönen. Hän on aikoinaan ollut järjestämässä Katinkultaan Sähköliiton isoja talvipäiviä. –Kaikki meni hyvin. – Töitähän kesäpäivät teettävät, kuten kaikki suurtapahtumat. Mutta yhteistyöllä niistä tulee hieno tilaisuus. – Nytkin Vuokattiin tutustumassa olleet yhdistysten matkavastaavat eri puolilta maata olivat myönteisesti yllättyneitä siitä monipuolisesta tarjonnasta, jota Vuokatissa ja Sotkamossa on, Kyllönen sanoo. TUOMAS TALVILA Matkavastaavat tutustuivat Vuokattiin. Katso sivu 13. Antero Kyllönen.
Nro 4 kesäkuu 2016 – 11 ELÄKELÄINEN • VUOKATTI Vuokatin ympärivuotinen matkailukeskus sijaitsee Kainuun maakunnassa, 10 500 asukkaan Sotkamon kunnassa. Lähimmästä kaupungista Kajaanista on Vuokattiin noin 35 kilometriä, pääkaupunkiseudulta noin 570 kilometriä ja Ivalosta (jossa toimii Eläkeläiset ry:n pohjoisin yhdistys) noin 630 kilometriä. Rekisteröityjä yöpymisvuorokausia matkailualueella on yli 630 000 per vuosi. Noin miljoona matkailijaa käy Sotkamon kunnan alueella vuosittain, joka päivä keskimäärin 3 500. Kunta: Sotkamo Maakunta: Kainuu Kunnan pinta-ala: 2 950,2 km 2 Kunnassa sisävesiä: 300 km 2 Korkein kohta: Porttivaara 345 m (mpy) Kunnan asukasluku (v. 2016 alussa): 10 512 Vuokatti-matkailuinfo: www.vuokatti.fi Matkailuinfo Ilkantie 8 88610 Vuokatti puh. (08) 619 410 Sotkamon kunta: www.sotkamo.fi l Kesäpäivien voimisteluohjelma esitetään vihreillä kuminauhoilla l Nauhat tilattavissa Eläkeläiset ry:n toimistolta 3€ kappalehintaan l Ohjelman musiikki tilattavissa Eläkeläiset ry:n toimistolta 5€ kappalehintaan l Esiintymisasuna vaaleanvihreät paidat, valkoiset/vaaleat housut ja vaaleat lenkkarit/voimistelutossut l Paidat sovitettavissa syksyn liikuntakurssilla (malli, koko) Ohjelmaan voi osallistua vaikka yhdellä parilla. Mikäli yhdistyksen liikuntaryhmä haluaa osallistua voimisteluohjelmaan kaikkiin kolmeen osuuteen, on ohjaajan osallistuttava syksyn ohjelmakurssille 21. – 25.10. Voimisteluohjelmaan osallistujien määrä on ilmoitettava 20.11. mennessä. Osallistu: Yrjö Lintusen 100-vuotisjuhlavalokuvakilpailu Yrjö Lintunen 1917-1987 Valokuvaaja Yrjö Lintunen (1917-1987) toimi työväenliikkeen sanomalehtien, työväen urheiluliikkeen, ammattiyhdistysliikkeen ja myös Eläkeläiset ry:n toiminnan valokuvaajana koko sodanjälkeisen ajan aina kuolemaansa saakka. Yrjö Lintusen kuvakokoelma sijaitsee kokonaisuudessaan Kansan Arkistossa, jonka kokoelmista myös ylläoleva kuva valokuvaajasta itsestään. Kokoelmaan kuuluu vedoksia, negatiiveja ja dioja noin 300 000 kappaletta ajanjaksolta 1947–1974. Yrjö Lintunen oli valokuvaaja kolmannessa polvessa. Neljättä polvea edustavat hänen poikansa Jarmo ja Martti Lintunen, joista jälkimmäinen kuuluu nyt käynnistyneen Eläkeläiset ry:n valokuvakilpailun tuomaristoon. Työväenliiikeen valokuvaaja Eläkeläiset ry kutsuu jäseniään ja ystäviään osallistumaan valokuvaaja Yrjö Lintusen mukaan nimettyyn Yrjö Lintusen 100-vuotisjuhlakilpailuun. Kilpailun teemana on ”Elämä 100-vuotiaassa Suomessa”. Teemaa voi lähestyä esimerkiksi seuraavien kolmen pohdinnan kautta: Mitä arvokasta työllä on saatu aikaan? Mikä Suomessa närkästyttää ? Millaiset arkiset ilmiöt Suomessa keventävät elämäämme? Kilpailuun osallistutaan digikuvilla. Kilpailuaikaa on tämän vuoden loppuun eli 31.12. 2016 saakka. Kilpailuun hyväksytään tuohon päivämäärään mennessä Eläkeläinen lehden sähköpostiositteeseen toimitetut kuvat. Kilpailun tarkemmat säännöt alla. Kilpailun tuomariston muodostavat valokuvaaja, valokuvauksen opettaja ja kirjailija Martti Lintunen, Kansan Arkiston kuva-arkistoyksikön tutkija Pia Pursiainen ja Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen. Parhaat kuvat palkitaan. Kilpailuun osallistuvista kuvista järjestetään näyttely Eläkeläiset ry:n kesäpäivillä Sotkamon Vuokatissa 13.–15.6. 2017. Yrjö Lintusen 100-vuotisjuhlavalokuvakilpailun säännöt Kilpailun järjestää Eläkeläiset ry 1. Kilpailun teema on ”Elämä 100-vuotiaassa Suomessa”. 2. Kilpailuun osallistutaan digikuvilla. Kuvat voivat olla värikuvia tai mustavalkoisia. Kuvien tulee olla uusia: vain vuoden 2016 aikana otetut valokuvat hyväksytään kilpailuun. 3. Jokainen kilpailija saa lähettää kilpailuun korkeintaan kolme (3) kuvaa. 4. Kilpailuun tarkoitetut kuvat on lähetettävä 31.12. 2016 mennessä sähköpostiosoitteeseen elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Sähköpostiviesteihin on kirjoitettava tunnus ”Valokuvakilpailu” 5. Sähköpostiviesteissä on kerrottava kuvaajan täydelliset yhteystiedot, nimimerkki sekä kuvien nimet ja niiden ottamisajankohta päivän tarkkuudella. 6. Lähettämällä kuvan kilpailuun sen ottaja hyväksyy kuvan julkaisuoikeuksien siirtymisen Eläkeläiset ry:lle, joka voi käyttää kuvaa korvauksetta omissa painotuotteissaan ja verkkosivuillaan. Lisätietoja kilpailusta: Eläkeläiset ry:n tiedottaja-toimitussihteeri Tuomas Talvila, puh 050 570 9716, tuomas.talvila@elakelaiset.fi
12 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n kesäpäivät Vuokatissa 13.–15.6. 2017 54 matkavastaavaa yhdistyksistä eri puolilta maata tutustui toukokuun lopulla Eläkeläiset ry:n kesäpäivien 2017 majoitusja tapahtumapaikkoihin Sotkamon Vuokatissa. Emäntänä Holiday Club Katinkullassa toimi myyntipäällikkö Riikka-Maria Kääriäinen. Matkavastaavat pääsivät tutustumaan viiteen eri majoituskohteeseen Katinkullan lisäksi. – Vastaanotto kaikissa oli asiallinen ja ystävällinen, ja kaiken lisäksi kiertoajelulle sattui hyvä sää: sade alkoi vasta viimeisestä käyntikohteesta lähdettäessä. Satunnaiskyselyssä retkeläisten joukossa päällimmäisiksi nousivat hyvät vaikutelmat. – Paikka on viehättävä ja kainuulaiset ihmiset miellyttäviä, kuului eräs kommentti. – Kaiken kaikkiaan erittäin myönteinen kuva. Majoituskohteet vaikuttivat viihtyisiltä ja siisteiltä, kuului toinen mielipide, kun paikat oli kierretty ja tulevien kesäpäivien faktoja käyty läpi. Toki heräsi myös kysymyksiä ja kommentteja, joissa muun muassa huolehdittiin siitä, että kohteisiin saadaan selkeä viitoitus ja riittävästi opashenkilökuntaa neuvomaan. Myös liikenneyhteydet Vuokatin eri paikojen välillä askarruttivat. – Kaikki tämä arvokas palaute otetaan huomioon kesäpäiviä suunniteltaessa ja rakennettaessa, sanoo Eläkeläiset ry:n koulutussihteeri Tiina Rajala, joka yhdessä taloussihteeri Anitta Kosken kanssa toimi matkavastaavien tapaamisen vetäjänä. Kesäpäivien keskuspaikka on Katinkulta, jonka jopa 3000 ihmistä vetävälle Areenalle sijoittuu valtaosa tapahtumista. Osa toiminnasta on myös Vuokatin urheiluopiston maastossa ja Vuokatti-hallissa. Katinkultaan mahtuu majoittumaan noin 900 kesäpäiväläistä. Muut majoitusvaihtoehdot sijaitsevat 3–8 kilometrin etäisyydellä. Varaukset alkavat 26.9. Kesäpäiviin valmistautuminen jatkuu syyskaudella. Yhdistyksille toimitetaan kesäpäivien varausaineisto ja -ohjeet elokuussa. Varauksien tekeminen alkaa 26. syyskuuta. Tietoa kesäpäivien ohjelmasta, majoitusja tapahtumapaikoista ja varausjärjestelmästä on myös Eläkeläinen-lehden numerossa 5. Se ilmestyy 12. syyskuuta. Syksyllä lähetetään yhdistyksille ja ohjaajille tiedustelu kesäpäivien ohjelmiin osallistumisesta. Ohjelmistoon kuuluu muun muassa kansantanssin ja liikunnan yhteisesitykset sekä suurkuoro. – On tärkeätä, että esityksiin osallistuvien ryhmien ohjaajat osallistuvat syksyn kursseille. Musiikin ja liikunnan harjoitusaineisto on tilattavissa Eläkeläiset ry:n toimistolta, Tiina Rajala kertoo. Kesäpäivien teemana on Suomi 100 – työllä rakennettu . Kesäpäivät ovat osa Suomen satavuotisjuhlavuoden tapahtumia. TT Matkavastaavat tutustuivat Vuokatin maisemiin Antero Kyllönen, Kainuun aluejärjestön puheenjohtaja Kajaanista (vasemmalla) ja Arvo Karppinen Kuhmosta katsastivat aamukävelyllä Katinkullan maisemia. Hotellin Tuliketun johtaja Kauko Kaikkonen otti tutustujat vastaan aurinkoisella pihamaalla. Näkymää hotelli Tuliketun parvekkeelta. Alhaalla mäntyjen välissä vilkkuu Sapsojärvi. Tutustumiskäynnillä hiihtotunneliin vaalalainen Auvo Kilpeläinen kokeili (valokuvaajan yllytyksestä) potkukelkkaa. Vuokatinhovin tarjonnasta kertoi myyntineuvottelija Henna Kontio. Tuula Määttä (vasemmalla) esitteli Naapurivaaran Lomakeskusta. Esiintymislavan paikka Kesäpäivillä 2017 tulee olemaan jotakuinkin tässä. Katinkullan myyntipäällikön Riikka-Maria Kääriäisen johdolla tutustuttiin mm. jättimäiseen Katinkulta Areenaan. Eläkeläiset ry:n kesäpäivien pääpaikka Holiday Club Katinkulta kutsuu itseään Pohjoismaiden monipuolisimmaksi lomakeskukseksi. Tittelille löytyy myös katetta. Katinkullan alueella on 116 hotellihuonetta ja 529 loma-asuntoa, joista 119 Villas-lomahuoneistoa. Kaikki yhteen laskien 3170 vuodepaikkaa. Lisäksi 4 ravintolaa, kylpylä, kokouskeskus, 3 golfkenttää, tennis, keilaus, sulkapallo ja uimaranta. Vuokatista löytyy lisäksi mm. 1,2 kilometrin pituinen hiihtoputki (kuva yllä) ja Angry Birds Activity Park . – Katinkullassa saneerataan parhaillaan alueita 1-11. 8,7 miljoonan euron saneeraus on valmis vuoden 2017 lopussa. Myös uusia investointeja on tulossa 20 miljoonan euron edestä, mm. viikkolomaosakehuoneistoihin, kertoo myyntipäällikkö Riikka-Maria Kääriäinen. Pääpaikkana Katinkulta
Nro 4 kesäkuu 2016 – 13 ELÄKELÄINEN Kun Kylpylähotelli Kuntorannan kiinteistöpäällikkö Pertti Puustinen 3. kesäkuuta aloitti kesälomansa, kuului historian siipien havinaa. Tältä lomalta ”Pepe” ei enää palaa tuttuun työpaikkaansa, vaan siirtyy viettämään ansaittuja eläkepäiviä. Tuo ”ansaittuja”-fraasi pitää Pertti Puustisen (s. 1953) tapauksessa sananmukaisesti paikkansa. Kun on takana 48 vuotta työelämää, voi sanoa, että jää täysin palvelleena eläkkeelle. – Työttömänä en ole joutunut olemaan koskaan. Ainoa katko työurassa on 8 armeijassa vietettyä kuukautta, Puustinen kertoo. Varkaudessa syntynyt Puustinen aloitti työuransa putkilikkeen tsupparina. – Sitten pikku hiljaa vessanpyttyjä korjaamaan, ja kun sain ajokortin, kiertelin maakunnassa öljypolttimia asentamassa ja tekemässä pieniä putkija viemäritöitä. Armeijan jälkeen tuli perhettä. – Naimisiin mentiin -79 , ensimmäinen lapsi syntyi -80 ja oli kahden kuukauden ikäinen kun muutimme Kuntorantaan työsuhdeasuntoon. Toinen tyttö syntyi kahdeksan vuoden kuluttua. Kuntorantaan Pertti Puustinen tuli töihin 2. toukokuuta 1980. –Hakivat laitosmiestä. Laitoin hakupaperit ja se natsasi kohdalleen ja ottivat minut. Siitä se lähti. Puustiset asuivat Kuntorannassa 11 vuotta. Kun tekniikka alkoi olla sillä tasolla, ettei laitosmiehen ollut välttämätöntä asua työpaikalla, he rakensivat oman talon Joroisten puolelle Kuvansiin – Sinne olen juurtunut ja sieltä 25 vuotta kuljin Kuntorantaan töihin. Työnkuva laajeni Laitosmiehellä riitti Kuntorannassa töitä. Oli vaikka mitä korjattavaa, ja rakennettiin uutta, milloin tehtiin mihinkin juhliin paikkoja. Lomapaikka ja hotelli kasvoi ja kehittyi. Pikkuhiljaa työnkuva laajeni. – Olen aina sanonut että kaikkeen olen tässä talossa osallistunut paitsi synnytyksessä en ole ollut mukana. Valokuvaus kiinnosti Puustista, ja kuvilla oli kysyntää esimerkiksi Eläkeläiset ry:n kurssilaisten keskuudessa. Kuvan lisäksi mukana töissä oli ääni. – Äänittelin monet eläkeläisten edustajakokoukset ja muut tilaisuudet. Pikkuhiljaa tuli tämmöistä työtä enemmän ja enemmän. Sitten mentiin teatteripuolellekin. Kun Kuntorannan asukkaat kävivät innokkaasti Varkauden teatterissa, heräsi ajatus, että teatteri voisi kehittää näytelmän esitettäväksi Kuntorannassa. Siitä tuli toimiva käytäntö. Puustinen rakenteli lavasteita, hoiti valoja . –Musiikkinäytelmistä ihmiset erityisesti tykkäsivät. Meillä oli esimerkiksi Mies ja tango , joka kertoi miehen elämästä kohdusta hautaan ja jossa lähti joka viides minuutti erilainen tango pyörimään. Sitä oli mukava tehdä koska musiikki menee aina eri tavalla, ihmiset laulavat joka kerta eri tavalla, vaikka runko onkin sama. Pepe on nauttinut monipuolisesta toimenkuvastaan. Ja tekniikka kaikissa muodoissaan on häntä aina kiinnostanut. – Mielenkiintoista työtä on ollut, kun on saanut valmistella esimerkiksi Eläkeläiset ry:n edustajakokousten tekniikan. Kun olet ison tapahtuman järjestelyissä ollut mukana ja tekniikka ja kaikki muu on toiminut kuten pitääkin, on tuntunut hirmu kivalta: me teimme sen taas! Tekniikka on ihmeellistä. Se toimii tai sitten se voi pettää. Viime talvena Puustinen heräsi kotonaan eräänä aamuna neljän aikaan katsomaan ulkomittaria. Oli 35 astetta pakkasta. – Avasin tietokoneen tarkistaakseni, onko Kuntorannassa riittävästi lämpöä. Ei ollut. Enson tehdas oli pudottanut kaikki lämmöt pois päältä. – Hyppäsin niiltä jaloilta autoon. Kun Kuntorannan patteriverkossa pitäisi kovilla pakkasilla pyöriä lähemmäs 55-asteinen vesi, se oli nyt enää 30-asteista. Talo oli menossa kylmään. Löysin ongelman ja sain talon taas lämpiämään. Siitä syntyi tunne, että onnistuin ja että minähän osaan tämän homman. – Ei näistä kenenkään tarvitse tulla selkään taputtelemaan. Normaalia työtähän se on ollut. Mutta se tunne on itselle tärkeä, että asiat menevät eteenpäin. Sahaajia ja veteraaneja Tittelit vaihtuivat, laitosmiehestä tuli kiinteistöpuolen esimies, ja nyt hän jää eläkkeelle kiinteistöpäällikön vakanssilta. Mutta työn luonne on säilynyt, määrä lisääntynytkin, Puustinen luonnehtii. Isolle määrälle Eläkeläiset ry:n jäseniäkin Pertti Puustisen jykevä hahmo on tullut vuosien varrella tutuksi, joko Kuntorannassa tai Eläkeläisten omissa suurtapahtumissa, joissa Pepe on myös työskennellyt. –Kyllä moni on tullut kyselemään, että muistatko silloin siellä ja siellä. Tietysti aina joku naama ja persoona jää mieleen, mutta kaikkia on tietenkin mahdoton muistaa. – Vanhoina aikoina Kuntorannan eläkeläisasiakkailla oli sellaista henkeä, että mehän omistetaan tämä paikka, talkoilla rakennettu. Henkilökunnalle oli puolestaan annettu sellainenkin ohje, että jos asiakas haluaa sahan, niin antakaa saha, se voi olla asiakkaalle hyvinkin tärkeää, että voi käydä metsästä jonkun puun hakemassa. No, kerrankin oli sahaa pyydetty ja se toimitettu. Kun asiakas sitten lähti kotiin, huomattiin, että hotellihuoneen pöydästä oli siististi sahattu pala pois niin, että pöytä asettui paremmin siihen huoneen nurkkaan. – Ja sitten oli sodankäyneitä miehiä, siipeensä saaneita, moni tosi huonossa kunnossa, mutta silti iloisia veikkoja, jotka eivät olleet jääneet surkuttelemaan osaansa, Puustinen muistelee. Ei työ tietysti ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Lamat ja kilpailu ovat purreet Kuntorantaa, on käyty yt-neuvotteluja. – On ollut pahojakin päiviä joina on joutunut miettimään, että mitähän tästäkin nyt tulee. Mutta nyt on taas nousua talon käytössä näkyvissä, tuntuu että ihmiset ovat löytämässä Kuntorannan uudestaan. Minä toivon, että Eläkeläiset ry onnistuu viemään Kuntorantaa suotuisasti eteenpäin. Seikkailujen saarelle ”Vapaille markkinoille” Pertti Puustinen siirtyy hyvillä mielin. – Lapsenlapset tulevat meille pariksi viikoksi kesähoitoon. Tänä kesänä minäkin pääsen vihdoin Vekara-Varkaus festivaalitapahtumaan! Ei ole työesteitä sille, että pääsen Seikkailujen saarelle, ajamaan kaupunkijunalla, kenties syömään vähän levottomammin hampurilaisia ja muuta. Sillä lastenlasten avulla saat tehdä kaikkea kivaa. – Vaimoni on osa-aikaeläkkeellä, ja ensi alkuun reissaamme varmaankin johonkin kotimaan kohteeseen. Historia kiinnostaa ja tykkään vanhoista kaupungeista. Istahdan mielelläni raatihuoneen eteen ja mietin, kuinka ennen vanhaan elettiin. Rakkaat harrastukset valokuvaus ja postimerkkeily saavat myös oman aikansa. Puustinen on keräillyt lapsesta asti, ja hänen kotimaisten postimerkkiensä kokoelma on vaikuttava. – Ja omakotitalossakin sitä puuhaa riittää. Piha routii, sitä voisi möyhentää ja vähän oikaista, leikkimökkiä siirtää toiseen paikkaan. Ja nurmikoita tykkään ajaa, ja kun yli kahdeksankymppiset appivanhemmat asuvat siinä naapurissa niin on luontevaa että ajan heidänkin nurmikkonsa, Puustinen jo suunnittelee. Hän jää eläkkeelle tyytyväisenä miehenä. – Kyllä, on se hieno hetki ja uutta elämässä, että ei työn takia tarvitse mihinkään lähteä. Tietysti ovat jotkut varoitelleet, että pitkän työuran jälkeen eläkkeelle jäädessä joutuu tyhjiöön. Mutta sehän on minusta itsestäni kiinni. Jotain virikettä on mietittävä. On oma vapaus tekemisiin. Ajan tänään nurmikon, jos huvittaa, huomenna teen jotain muuta. TUOMAS TALVILA Tyytyväisenä miehenä eläkkeelle Kuntorannan Pertti Puustisella takana 48 vuotta työelämää Pitkän työuran Kuntorannassa tehnyt Pertti Puustinen siirtyy ”vapaille markkinoille” hyvillä mielin.
14 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN – Yhteiskunnan eriarvoisuus hidastaa talouskasvua, huonontaa työllisyyttä ja lisää väestön terveyseroja. Sen seurauksena yhteiskunnan voimavaroja jää vajaakäytölle ja varsinkin heikossa asemassa olevien kyvyt jäävät hyödyntämättä. Eriarvoinen yhteiskunta myös toipuu taantumista hitaammin, sanoi Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö Porvoon Eläkeläiset ry:n 45-vuotisjuhlassa. – Tiivistäen voi sanoa, että eriarvoisuus tappaa – ja eriarvoisuus maksaa. Kivistö viittasi keskusteluun, jossa on surkuteltu vanhushuoltosuhteen heikkenemistä ja kauhisteltu ikääntymisen mukanaan tuomia kustannuksia – siitä huolimatta, että eläkemaksujen tason ennustetaan pysyvän samana vuosisadan loppupuolelle asti. – Harvemmin tuodaan esille sitä, että tosiasiassa eriarvoistumisen kustannukset ovat yhteiskunnalle vähintään yhtä suuret kuin ikääntymisenkin. 1990-luvun laman seurauksena ylimpään ja alimpaan tuloviidennekseen kuuluvien elinajan ero kasvoi 3-5 vuodella ja erityisesti yksin asuvien työttömien ennenaikaiset kuolemat lisääntyivät. Elinajan erot hyvin ja huonosti ansaitsevien välillä kasvoivat terveyserojen kasvua heijastaen miehillä yli 12,5 vuoteen. Kivistö painotti, että kaiken yhteiskuntapolitiikan, myös eläkepolitiikan, lähtökohtana ja perimmäisenä tavoitteena tulisi olla eriarvoisuuden vähentäminen. – Eläkeläisiä tulee kohdella tasa-arvoisesti suhteessa muihin väestöryhmiin – ja eläkeläisiä tulee kohdella tasa-arvoisesti myös suhteessa toisiinsa. Se työ on hyvä aloittaa eläkeläisköyhyyden poistamisesta. ”Eriarvoisuus tulee kalliiksi” Kalevi Kivistö: Kaiken yhteiskuntapolitiikan tavoitteena oltava eriarvoisuuden vähentäminen Huhtikuun lopun keväinen sää näytti parhaita puoliaan, kun suuri vierasjoukko kokoontui Hamarin Työväentalolle viettämään Porvoon Eläkeläiset ry:n 45-vuotisjuhlia. Eläkeläisyhdistyksen perustamiseen vuonna 1971 johtivat Porvoossa, kuten muuallakin, innostus edunvalvontaan, harrastuksiin ja yhdessäoloon, totesi yhdistyksen puheenjohtaja Tapio Ruuskanen avaussanoissaan. – Nyt tarvitsemme tällaista toimintaa yhtä kipeästi kuin silloin ennen. Edunvalvontaa tarvitaan, sillä tänäkin päivänä liian moni eläkeläinen kamppailee toimeentulovaikeuksien kanssa. Tässä työssä Porvoon Eläkeläiset toimii edelleen parempien elinehtojen saavuttamiseksi. Yhdistys tarjoaa myös harrastuksia, virikkeitä ja seuraa yksinäisyyden hoitoon. – Kun 70ja 80-luvut olivat paremman elämän rakentamisen ja elintason nostamisen aikaa, pyrkivät tämän päivän päättäjät nämä saavutukset ja hyvinvointivaltion turvan eläkeläisiltä viemään. 45 vuoden jälkeenkin meillä riittää työnsarkaa . Voimme olla kiitollisia yhdistyksemme perustajille heidän aloittamastaan työstä, jota me nykyiset eläkeläiset jatkamme, Ruuskanen sanoi. Juhlan ohjelmakattaus oli monipuolinen ja taidokas. Erityinen piristysruiske oli vierailevien artistien eli Gammelbackan päiväkodin Hemulit-ryhmän musiikkija liikuntapitoinen esitys. ”Kiva vuosi 1971” – Hattua on pakko nostaa yhdistyksen alkuvuosien toiminnalle, ylisti myös historiikkia esitellyt taloudenhoitaja Seija Koponen. – 1971 oli kiva vuosi, tuolloin Porvoon maalaiskunnan ja kaupungin alueella heräsi vilkasta keskustelua ja ajatus yhteisen eläkeläisyhdistyksen perustamisesta. Perustajina oli neljä ihmistä, joista kolme miestä ja yksi nainen Puuhaan ryhdyttiin tarmokkaasti, ja ensimmäisen vuoden lopussa jäseniä oli jo 92. – Hieno ajatus syntyi: järjestetään isot yksivuotisjuhlat. Linja-autolakko siirsi juhlaa vuoden 1972 toukokuulta kesäkuun loppupuolelle, mutta sitten kerääntyi 800 juhlijaa Kokonniemeen. – Rahankeräyksiäkin järjestettiin, teemana oli kunniavelka vanhuksille, ja toinen suuri keräys Vietnamin lasten terveystalolle. Ajatelkaa, miten moderneja ihmisiä silloin on ollutkin, Koponen ihasteli. Nyt Porvoon Eläkeläisillä on 225 jäsentä. Harrastuskerhoja on kymmenen, niissä kävijöitä viime vuonna 2500. Yhdistys pyörittää myös kahvilatoimintaa jossa kävijöitä toistatuhatta. – Historiankirjoitus on alullaan ja kirjallinen julkaisu tavoitteena 50-vuotisjuhliin mennessä, kertoi Seija Koponen. TUOMAS TALVILA Porvoon Eläkeläiset ry vietti 45-vuotisjuhliaan ”Hattua on pakko nostaa yhdistyksen perustajille” Hääsketsi kirvoitti yleisöstä hersyvät naurut. Laulun siivin. Seisomassa juhlivan yhdistyksen puheenjohtaja Tapio Ruuskanen. Gammelbackan päiväkodin Hemulit-ryhmän musiikkija liikuntapitoinen esitys pisti vipinää saliin. Kirjaus Porvoon Eläkeläisten toimintakertomuksesta vuodelta 1975: ”Yleinen huokaus: Hinnat syövät eläkkeet kuten olemme kuulleet ja verhon raosta olemme saneet tirkistää. Jatkossa ei seuraa hyvää. Eläkkeiden nakertaja, peikko, se siellä verhon takana nakertelee.”
Nro 4 kesäkuu 2016 – 15 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis N ykyihminen on jatkuvan uutisvirran kyllästämä. Jos hän on kiireinen, hän kuuntelee radiosta tai katselee televisiosta vain pääuutislähetykset, ja lehdistä lukee vain isoimmat otsikot, jos nyt painettua sanaa lukee ollenkaan. Ajan tasalla pysymiseen riittävät tärkeimmät, siis ne, jotka media itse on arvioinut tärkeimmiksi ja nostanut näkyvimmin esille. Mutta joskus niin sanottu pikku-uutinen voi olla järkyttävämpi kuin puolet premiääristä vienyt sensaatio. Ja joskus jopa kolmen ja puolen rivin tekstiviesti voi avata kirjoittajansa persoonaa enemmän kuin laaja haastattelu. Kahden päivän sisällä tajuntaani iski kolme maakuntalehti Karjalaisen pikkujuttua, kaksi niistä lehden sivunlaitaan tyrkättyä yhden palstan uutista, yksi oli tekstiviesti. Ne jumittuivat päähäni pitkäksi aikaa, loivat sinne tarinaansa, saivat pohtimaan, minkälaisessa maailmassa, maassa ja yhteisössä oikein elämme. Maanantaina oli ulkomaansivulla pikku-uutinen Pakistanista. Se kertoi, että Pakistanin islamilaisen neuvoston johtajan Mohammed Khan Sheeranin mukaan aviomiehille tulisi sallia vaimon ”kevyt kurittaminen”. Se ei ollut mikään keskustelun lomassa heitetty mielipide, vaan johtaja oli laatinut aiheesta 75-sivuisen ehdotuksen viedäkseen sen käsiteltäväksi vaikutusvaltaiseen neuvostoon, jonka tehtävänä on pitää huolta siitä, että säädettävät lait vastaavat islamin opetuksia. Johtajan mukaan miehen tulisi saada kurittaa vaimoaan muun muassa silloin, jos vaimo kieltäytyy yhdynnästä ilman uskonnollista syytä, ei pukeudu miehen toiveitten mukaisesti tai puhuu liian kovalla äänellä. Yltiöpäiseen hakkaamiseen ei ole syytä mennä, neuvoo johtaja. Kurinpitoon tarvitaan vain pieni keppi, jotta vaimo pysyy pelokkaana. ”Uskonnollinen syy” on tietysti miehen määrittelemä, toiveet pukeutumisesta ovat hänen laatimiaan, äänen soveliaasta volyymista päättää hän. Mies on kaikkivaltias, hänellä on aina oikeus panna keppi viuhumaan. Välittääkö muu maailma, välittävätkö länsimaat? Suomenkin tekstiiliteollisuus käyttää estottomasti pakistanilaista halpatyövoimaa, juuri noita naisia, jotka on alistettu lähes orjan asemaan sekä kotona että työpaikalla. Keskiviikkona löytyi yhden palstan uutispätkä Jyväskylästä. Siellä sijaisvanhempina toiminut pariskunta piti kahta heille sijoitettua lasta niin huonoissa oloissa, että lasten kasvu pysähtyi ja paino kääntyi laskuun. Pariskunta oli myös tehnyt lapsille ruumiillista väkivaltaa. Lapset olivat sijaiskotiin tullessaan 7ja 4-vuotiaita, ja he asuivat näissä karmeissa oloissa useita vuosia. Mitä teki käräjäoikeus? Tuomitsi sijaisvanhemmat maksamaan lapsille korvauksia yhteensä 12 000 euroa, ja rangaistukseksi molemmille 50 päiväsakkoa. 12 000 euroa, yritysjohtajan tai korkean virkamiehen kuukausipalkka, ja vähäinen sakko vuosien kidutuksesta ja nälkiinnyttämisestä! Kuritus on meillä kielletty lailla, ja mikä on pahempaa ruumiillista kuritusta kuin nälässä pitäminen? Meillä ei saa kurittaa naisia pienelläkään kepillä, mutta lasten suhteen herrat tuomarit tuntuvat olevan sallivampia. Missä olivat Jyväskylän lastenhuollon viranomaiset kaikki nämä vuodet, jolloin heidän valvottavanaan olleet sijaisvanhemmat rääkkäsivät huostaansa uskottuja lapsia? Sitten jotain ihan muuta. Tiistain Karjalaisen tekstiviestipalstalta luin: ”Meidän miniä on niin narsisti, että halusi juhliimme tehdä kakut ja maksaa aineetkin. Tyttäremme suuttui miniälle, ihan oikein.” Aukeaako tästä viestistä kokonainen kertomus elämästä, sukutarina hankaline ihmissuhteineen, paljastuuko keskinäinen kilpailu, kauna ja kateus? Narsistin leima isketään ihmiseen nykyisin helposti, mutta miten näin avulias ja antelias miniä voi olla narsisti? Luulisi, että hän on oikea kultapala anopilleen. Vai tekeekö hän hyvän teon vain osoittaakseen olevansa sukulaistensa yläpuolella erinomaisuudessaan? Tekstari voi olla ironiaakin. Toivottavasti kysymyksessä eivät olleet lakkiaiset tai muut nuoren ihmisen valmistujaisjuhlat. Tällä asenteella ne on takuuvarmasti juhlakalulta pilattu. ”Lukekaa pieniä lehtiä, ajatelkaa suuria ajatuksia”, neuvoi kultaisella 60-luvulla ajan eturivin radikaali Arvo Salo. Lukekaa pieniä uutisia, tehkää niistä suuria johtopäätöksiä, voisi olla neuvo niille nykyisille lukijoille, jotka haluavat tietää, mitä maailmassa tapahtuu todella. Pikku-uutisia Hymy oli herkässä ja tanssijalka vipatti, kun Eläkeläiset ry:n Pirkanmaan aluejärjestö vietti perinteisiä kevätkarkeloita Lautsian lomakeskuksessa 17. toukokuuta. Aktiivisen ja monipuolisen talvitoiminnan päätteeksi lähes 300 jäsentä tuli viettämään yhdessä rentoa ja mukavaa iltapäivää. Ruokailukaan ei ollut vielä päättynyt, kun esiintymissalista alkoi kuulua jo tanssin jytke. Ohjelmaa oli paljon mutta kun esitykset oli katsottu, tapaaminen päätettiin totutusti tanssien. Aluejärjestön puheenjohtaja Tatjaana Huhtala toivotti karkeloväen tervetulleeksi ja kehotti viettämään aurinkoista ja aktiivista kesää, jotta virtaa olisi taas syksyn kerhoissa ja muussa toiminnassa. Esiintymisvuoro annettiin sitten Tampereen eläkeläisten kuorolle Taipumattomat, salonkitanssijoille Taipuisat ja Viialan lauluryhmälle. Naurua piisasi, kun Ruoveden eläkeläiset esittivät sketsin Kolme neitoa. Vanhin esiintyjistä oli 90-vuotias Rauha Nieminen. Nauru kaikui myös hieman myöhemmin, kun Viialan eläkeläiset esittivät sketsinsä Iltatähti. Kevätkarkelot osoittautui taas kerran tilaisuudeksi, johon jäsenet tulevat mielellään. Tuloksena oli kaikille hyvä mieli onnistuneesta yhdessäolosta. PEKKA LEHTONEN Hymy herkässä Pirkanmaan kevätkarkeloissa Hymy oli herkässä, kun esiintymisten lomassa vedettiin lyhyt tuolijumppa. Kuva: Pekka Lehtonen
16 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Kansainvälisesti ja valtakunnallisesti meritoitunut geriatrian professori Jaakko Valvanne (s.1950) on yksi Tampereen yliopiston näkyvimmistä yhteiskunnallisista vaikuttajista. Ansiokkaasti hän on nostanut esiin vanhustenhoidon synkempiäkin puolia vaatien tiukkasanaisesti toimintakulttuurin muutosta. Valvanne on esittänyt ongelmiin yksinkertaisia, inhimillisiä ja tehokkaita ratkaisuja. Yhdessä sairaanhoitaja-toimittaja Lotta Tuohinon kanssa kirjoittamassaan, erinomaisessa kirjassa 60+. Iloa elämään! Valvanne ja Tuohino nostavat ikääntymisen esiin voimauttavasta näkökulmasta hurttia huumoria unohtamatta. –Vanheneminen koskettaa kaikkia. Se on ikävä juttu, jota kukaan ei haluaisi kohdata – vanhentua saati kuolla. Olemme Lotta Tuohinon kanssa kääntäneet vanhenemisen iloiseksi asiaksi, Valvanne kertoo. Jaakko Valvanne kulkee äitinsä, kätilö ja terveydenhuollon maisteri Leena Valvanteen viitoittamaa tietä. Leena Valvanne onnistui muuttamaan suomalaista synnytyskäytäntöä niin, että synnytyksessä huomioitiin myös äiti, jolloin synnytys ei jäänyt vain kätilön ja lääkärin hallinnoimaksi prosessiksi. – Samaa vallankumousta olen halunnut tuoda hoitokäytäntöihin ja ihmisen vanhenemiseen. Vanheneminen on meidän asiamme, ja me voimme vaikuttaa siihen! Täyttä elämää eläkkeellä 67-vuotias Jaakko Valvanne työskentelee täyttä häkää. Hän luennoi täysille salillisille kuulijoinaan laajat seniorijoukot, johtaa tutkimusryhmää ja julkaisee tutkimusraportteja kotija ulkomaisissa lehdissä. Geriatrisen toiminnan kehittäminen TAYS:ssa on ollut tärkeä projekti. Geriatrisen yksikön toiminta käynnistyi kuukausi sitten pilottiluonteisesti, siitä Valvanne on syystäkin erittäin ylpeä. Jaakko Valvanne osallistui Ylen Hoivakoti kuntoon -ohjelmasarjaan, jossa vanhustenhoidon toimintatapoja muutettiin inhimillisemmiksi yksinkertaisin mutta tehokkain keinoin. Eläkkeelle hän ehättää ensi vuoden lopussa. – Se tuo tullessaan täyttä elämää vaimoni kanssa Luhangan kodissamme ja sen pihapiirissä. Rakensimme haaveilemamme talon sukutilallemme, Päijänteen rannalle. Kun työnnän ruohonleikkuukonetta koko nurmialueen läpi, tulen kävelleeksi 10 kilometriä! Puutarhakin on laaja, laajenee joka vuosi, koska vaimoni rakastaa luoda kauneutta. Minä auttelen parhaani mukaan. Valvanteilla on kaksi lastenlasta, joiden kanssa he viettävät paljon aikaa. Myös romaanit, joita useaa eri työtä tekevä Valvanne ei ole juurikaan ehtinyt avata odottavat lukijaansa. – Yliopistolla minua ei tule näkymään eläkkeelle siirryttyäni. Luentoja voin kyllä käydä pitämässä eri puolella Suomea, jos kysyntää on. Älykkyys kristallisoituu Vanhuutta käsitellään usein elämän alamäkenä, mutta geriatrian professori näkee asian toisin. – Arkkipiispa Kari Mäkinen sanoi pari vuota sitten geriatreille puhuessaan, että ”Elämä ei kulu, se täyttyy”. Hänen sanomansa on vaikuttanut voimakkaasti ajatteluuni. Myös tutkimustulokset kertovat, että monet ihmiset ovat onnellisimmillaan eläkeiässä, kun työstressi sekä perheestä ja elannosta huolehtimisen paineet helpottuvat. Kristallisoitu älykkyys lisääntyy sekin iän ja kokemuksen myötä, Valvanne lupaa. Hänen mukaansa kyse on tietysti paljon myös asenteesta. – Vääjäämättömiin vanhenemismuutoksiin voi suhtautua harmistuneena tai ”pilke silmäkulmassa”. Minä olen nyttemmin valinnut jälkimmäisen suhtautumistavan. Vanheneminen voi olla myös iloista, mutta kuinka löytää iloa ja onnea vielä iäkkäänäkin? – Jos ei ole masentunut se voi olla aivan mahdollista. Masennus on vakava sairaus/oireyhtymä, joka tulisi havaita ja hoitaa. Masentunut ei koe iloa eikä mielihyvää. Eivätkä siinä piristyspuheet auta, päinvastoin. Myös yksinäisyys voi olla musertavaa. Yksinäisyyden lääke on ryhmäkuntoutus, johon Vanhustyön keskusliitto valmentaa ohjaajia. Tämä Ystäväpiiritoiminta on tutkitusti vaikuttavaa. Ryhmiä on joka puolella Suomea ja ohjaajiakin jo liki 800. Kannattaa käydä tutustumassa ystäväpiiritoiminnan nettisivuilla. Valvanne korostaa, että ylipäänsä ilo ja onni löytyy pienistä hetkistä: vaikkapa ystävän, rakkaan, lapsenlapsen, työtoverin tai vaikka kotieläimen kohtaamisissa. Hänen mielestään iäkkäiden kannattaa myös harjoittaa kiitollisuutta, vähän niin kuin meditaatiota. – Joka päivä on hyvä miettiä, mistä voi olla kiitollinen. Sellainen tapa on hyvä ”iltarukous”. Huumorin voi myös laskea elämän eliksiiriksi. Sen, että osaa suhtautua leikillisesti itseensä ja omiin kremppoihinsa. Siinä ei vitsejä eikä komedioita tarvita, vaikka kait niilläkin paikkansa joidenkin mielestä on. Iäkkäiden potilaidenkin kanssa voi hyvin laskea leikkiä, kunhan sen tekee hienovaraisesti, loukkaamatta ja nauramatta heille, nauramalla heidän kanssaan. Suklaata ja Armanin puku Kun Jaakko Valvanne kysyi noin sadalta tamperelaiselta seniorilta, joille oli puhumassa, ystävyyden ja rakkauden merkityksestä ikääntyessä ja sitä, tarvitsevatko iäkkäätkin ihmiset erotiikkaa ja seksiä? Pieni osa heistä piti erotiikkaa ja seksiä tärkeänä, mutta kaikille heistä ystävyys ja rakkaus olivat tärkeitä. –Omasta mielestäni ihminen on seksuaalinen olento kuolemaansa saakka. Mutta seksuaalisuus ja seksi muuttuvat iän myötä enenevässä määrin läheisyyden ja kosketuksen kaipuuksi. Hyvän ravinnon merkitystä eläkeiässä Valvanne korostaa vahvasti. – Riittävä valkuaisaineja energiamäärä ovat välttämättömiä, ettei iäkkäälle kehity vaIkäihmiset barrikadeille vaatimaan parempaa hoitoa ja hoivaa! 67-vuotias geriatrian professori Jaakko Valvanne työskentelee täyttä häkää. Eläkkeelle hän ehättää ensi vuoden lopussa. Kuva: Raija-Liisa Stenberg ”Vanheneminen on meidän asiamme, ja me voimme vaikuttaa siihen!” Geriatrian professori Jaakko Valvanne sanoo, että vanheneminen on ikävä juttu, jota kukaan ei haluaisi kohdata. Sen voi kuitenkin kääntää myös iloiseksi asiaksi.
Nro 4 kesäkuu 2016 – 17 ELÄKELÄINEN Kun pitkän uran sosiaalihallinnossa tehnyt ja YK:ssa Perheen Vuoden sihteeristössä toiminut sekä Suomen edustajana erilaisissa kansainvälisissä toimikunnissa ja projekteissa toiminut filosofian tohtori, psykologi Sirpa Taskinen (s. 1941) jäi eläkkeelle, hänen mielessään risteili monia kysymyksiä uudesta elämänvaiheesta. Taskinen etsiskeli opaskirjoja, mutta mitään kokonaisvaltaista teosta ei aihepiiristä löytynyt. Niinpä Taskinen kirjoitti sellaisen itse. Hiljattain uusi, tiitterä Aula & Co kustantamo julkaisi Taskisen erinomaisen Hyvillä mielin eläkkeelle. Opas työelämän jälkeiseen aikaan kirjan. Se pureutuu inhimillisesti ja viisaasti niihin seikkoihin ja tunne-elämän muutoksiin, mitä eläköityminen tuo tullessaan. Taskinen jakaa kirjassa omia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan korostaen sitä, kuinka iso elämänmuutos eläkkeelle jääminen on. Kirja käsittelee hankaliakin asioita selkeästi ja humoristisesti, unohtamatta sitä, miten eläkkeelläkin elämästä voi saada mahdollisimman paljon irti. Sirpa Taskisen mielestä viimeisinä työvuosina pitäisi olla valmennusta eläkkeelle jäämiseen aivan samoin, kun töihin tullessa perehdytetään tulevaan työhön. Taskinen korostaa, että se olisi hyödyllistä työnantajillekin, onhan eläkkeelle jääville karttunut paljon hiljaista tietoa ja sosiaalista pääomaa sekä ihmissuhdeverkostoja jotka he pahimmassa tapauksessa vievät mukanaan. Jokaiselle työntekijälle pitäisi suoda niin sanottu ”pehmeä lasku” eläkkeelle jäämiseen. Sirpa Taskinen nostaa eläkeläiset arvoon arvaamattomaan myös Suomen nousuun saattajina. Hänen mukaansa nyt erityisesti pitäisi satsata henkilöstöhallintoon. ”Se, kuinka työntekijöitä kohdellaan työpaikoilla heijastuu suoraan yhteiskunnan hyvinvointiin ja ilmapiiriin.” Työeläkkeelle jäämisen pitäisi Taskisen mukaan tapahtua asteittain, sillä dramaattiset minäkuvan muutokset kostautuvat jossain vaiheessa. Eläkkeelle jääminen on kuin avioero, ”eroprosessi” pitäisi käydä perusteellisesti henkisesti ja käytännöllisestikin läpi, jotta sopeutuminen kolmanteen elämänvaiheeseen sujuisi mahdollisimman hyvin. Ennen kaikkea pitäisi olla rehellinen itselleen ja kuunnella tunteitaan ja tuntemuksiaan. Tietysti eläkkeelle jääminen on myös haikeaa ja aiheuttaa monenmoisia tunnemyrskyjä. Saattaa ilmetä masennusta ja kiukkua. Taskinen itse myöntää kiukkuuntuneensa, kun ministeriö ei tehnyt, mitä olisi pitänyt. Sekin harmitti, ettei enää ollut o työtovereita, joiden kanssa soittaa suuta ja parantaa maailmaa. ”Liikkumisen reviirikin muuttuu. Myös parisuhdetta saattaa koetella, kun ollaan koko ajan yhdessä.” Taskisen mukaan aluksi vapaus voi tuntua fantastiselta. ”Silti alakulon tunne tulee jossain vaiheessa kaikille. Siinä ei ole mitään merkillistä: niin tapahtuu, kun elämässä on muutosta ja luopumista.” Eläkkeellä kukin voi itse päättää ajankäytöstään. Taskinen suosittelee pitämään kiinni rutiineista, jotka rytmittävät elämää. Vaikkapa viikonloput kannattaa erottaa arjesta. Pyhäkupit pöytään ja arkisen askareet sivummalle, Taskinen vihjaa. Hyvillä mielin eläkkeelle on tärkeä ja hyvä kirja muun muassa kuvatessaan minäkuvan muuttumista eläkkeellä. Tuhannen taalan kysymys kuuluukin, mistä löytää uuden minäkuvan eläkkeellä. Taskinen kehottaa tutkimaan itseä ja miettimään, mitkä ovat omia vahvuuksia. Niiden myötä eläkepäivät voivat olla hyvinkin antoisia ja laadukkaita. Eläkkeellä oleminen on Suomessa kova normi. Ihanne eläkeläisen pitäisi olla vireä ja aktiivinen, eikä hän saisi olla kenellekään rasitteeksi. Sirpa Taskinen muistaa korostaa, kuinka tärkeä kansanryhmä eläkeläiset on yhteiskunnan kannalta. Eläkeläiset tekevät valtavasti työtä, josta pitäisi maksaa, vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi. ”Yhteiskunta ei pyörisi päivääkään ilman eläkeläisten tekemää vapaaehtoistyötä, omaisja lastenhoitoa ynnä muuta sellaista. Myöskään poliittiset puolueet eivät toimisi ilman eläkeläisten apua.” Eläkeiässä muisti väistämättä heikkenee. Se johtuu Taskisen mukaan siitä, että muistitiedostot ovat niin tupaten täynnä. Muistiinkin auttaa elämän mielekkyys ja terveyden vaaliminen. Ei pelkkä sudokujen täyttäminen riitä hyvän elämän ja muistin reseptiksi. Neuvoja Taskinen ei suostu antamaan. Kirjan motto on: ”Pyytämättä saadut neuvot kannattaa ohittaa hienotunteisesti, niin kuin muutkin loukkaukset”. Sarjakuva sankari Harald Hirmuisen neuvoa pojalleen hän pitää pätevänä kelle tahansa: ”Onnen salaisuus on kohtuus kaikessa, mutta ei sitäkään pidä liiaksi korostaa”. Taskinen lopettaa kirjansa kauniiseen kertomukseen äitinsä kuolemasta. Lopuksi hän toteaa, että vanhalle ihmiselle kuolema on armahdus, lempeä lepo. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Juttu perustuu Sirpa Taskisen kirjaan Hyvillä mielin eläkkeelle. Opas työelämän jälkeiseen aikaan (Aula & Co) ja Taskisen haastatteluun MTV:n Studio 55 -ohjelmassa. Eläkkeelle jääminen ravisuttaa jokaista osa-aluetta elämässä Jaakko Valvanteen ja Lotta Tuohinon antamat hyvän ja laadukkaan vanhuuden avaimet: • liikunta, istumisen välttäminen • monipuolinen, valkuaisrikas (= proteiinipitoinen), kuitupitoinen ja energiapitoinen ravinto (= Itämeren ruokavalio) • mielen hyvinvoinnista huolehtiminen • yhteisöllisyys, sosiaaliset suhteet • seksuaalisuus, erityisesti läheisyys • sairauksien ennaltaehkäisy, varhaistoteaminen, hyvä hoito ja kuntoutus jaaravitsemusta. Tutkimusten mukaan joka kolmas, tai jopa joka toinen äkillisen syyn takia sairaalaan joutunut ikäihminen on vajaaravittu. Vajaaravitsemus lisää kuolleisuutta, altistaa laitoshoidolle, pitkittää hoitojaksoja ja lisää kustannuksia! Siis kannattaa syödä paljon kalaa ja siipikarjatuotteita, miksei myös punaista lihaakin, jos siitä pitää. Ja mieluummin pähkinöitä kuin pullaa välipalaksi. Marjat, hedelmät, kokojyvätuotteet ja jopa kahvi ovat nekin tärkeitä. Erittäin huumorintajuinen ja itseironinen Jaakko Valvanne antaa hanakasti hyviä, tutkimustietoon perustuvia neuvoja, mutta suo pieniä haksahduksiakin ainakin itselleen. – En voi elää ilman suklaata ja tumma alkoholiton olutkin maistuu. Alkoholin käyttöni meni hieman överiksi ja viimeiset 15 vuotta olen ollut absolutisti. Uskokaa tai älkää, ilo ilman viinaa ei ole teeskentelyä ja alkoholiton olut on hyvää, hän naureskelee. Italian matkalta ostetun Armanin puvun mitat pitävät professorin herkuttelun jonkinlaisessa kurissa. Puku oli niin kallis, että pakko sen on mahtua ylle koko loppuelämän. Kulttuuri elämän eliksiirinä Entä, mikä taiteen ja kulttuurin merkitys ikääntyvien elämässä parhaimmillaan voi olla? – Kun laskemme tanssin ja yhteislaulun taiteeksi ja kulttuuriksi, on siinä lisää elämäneliksiirejä! Sellainen taide, mikä tuottaa elämyksiä, ja nautintoja on kaikenikäisille tärkeää. Mieluummin tanssia, laulua ja taiteen tekemistä hauraitten vanhojen ihmisten kanssa kuin esityksinä heille, Valvanne toivoo. Nykyisestä vanhustenhoidosta, hoivakodeista, kotihoidosta ja sairaaloista Jaakko Valvanteella ei ole kovinkaan hyvää sanottavaa. – Laatuvaihtelu on aivan liian suurta. Jos kohta on mallikasta toimintaa paikka paikoin, liian paljon on keskinkertaista ja todella surkeaa hoitoa ja hoivaa. Tarvitaan uudenlaista johtamista, asiakaslähtöistä asennetta, uusia toimintatapoja ja lisää geriatrista ja gerontologista ammattitaitoa. Sosiaalija terveydenhuollosta ylipäänsä puuttuu systemaattisuus ja tiedolla johtamisen taito, Valvanne harmittelee. Mutta myöntää, että poikkeuksiakin toki onneksi on! On epäeettistä hoitaa huonosti! Liikkumisen rajoittaminen ja huono hoito pitäisi kieltää lailla! Ammattihenkilöiden pitäisikin paremmin ymmärtää potilaittensa oireita, jolloin he voisivat hoitaa heitä paremmin. Suurin kaikesta on rakkaus Valvanteen mielestä iäkkäät ihmiset ovat liiankin sopeutuvaisia vallitseviin oloihinsa ja turhan auktoriteettipelkoisia. – On Luojan lykky, että osalla hauraista ja muistisairaista ihmisistä on tomeria omaisia. Ikäihmisten pitäisi nousta barrikadeille ja vaatia parempaa hoitoa ja hoivaa! Kuolema on vääjäämätön loppu ihmisen elinkaarelle, se myös pelottaa monia. Kuinka lievittää kuolemanpelkoa ja tarvitseeko kuolemaa pelätä? Jaakko Valvanne myöntää avoimesti pelkäävänsä kuolemaa, onhan hän nähnyt niin monen kuolevan tuskaisesti. Hän on suivaantunut siitä, miksi ihmeessä kivun hoitoa ei Suomessa saada riittäväksi! – Olen hoitotahdossani tarkkaan esittänyt hoivaani ja hoitoani koskevia toiveita. Suosittelen kaikille hoitotahdon tekemistä. Lopuksi Valvanne haluaa korostaa, että rakkaus ja välittäminen ovat kaikkien tärkeintä, olipa ihminen minkä ikäinen tahansa! Välittäminen sisältää myös ihmisen kuulemisen ja hänen ymmärtämisensä. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Jaakko Valvanne, Lotta Tuohino: 60+. Iloa elämään! S&S, 2016 Näin pidät huolta itsestäsi Sirpa Taskinen. Kuva: Timo Turunen / Aula & Co
18 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Runopysäkki I hmiskunnan kohtalonkysymyksiä, satiiria, yhteiskunnallista eriarvoisuutta, ihmisyyttä ja luonnon ja Luojan ihmeitä – näitä teemoja runopysäkillä tällä kertaa. Seppo Koskima kirjoittaa ihmisapinan tulevaisuudesta. Se että Koskima puhuu nimenomaan ihmisapinasta ihmisen sijaan, on vahva valinta. Sanavalinnalla ihminen asetetaan muun luonnon kanssa samalle viivalle, ei yläpuolelle. Ihmisapinan tulevaisuus -runossa on paradokseja; järki synnytti ilmastonmuutoksen, talous on kääntynyt ihmistä itseään vastaan… Kolmannessa säkeistössä voisi säkeitä ehkä hieman keventää jättämällä toisen verbin pois: Onnistuuko ihmisapinalta uudenlainen taloudellinen kirjanpito… Näin ilmaisu aukkoistuu eikä tunnu niin proosamaiselta. Runon rakenne on selkeä, jokainen säkeistö – viimeistä lukuun ottamatta – alkaa kysymysmuotoisella verbillä. Jylhänkomea Ihmisapinan tulevaisuus sopisikin hyvin esitettäväksi. Hienoa että löytyy kirjoittajia, jotka haluavat kysyä suuria kysymyksiä sekä ottaa kantaa. Oiva Björkbackan satiirisen runon piikki kohdistuu viime aikoina ryvettyneeseen Nordeaan. Runossa oravannahka ja KOPin logo niputetaan mainiosti, ja hulppeasti Björkbacka myös assosioi Meritan kiekosta pettuleipää. Seuraavasta logosta päästäänkin jouhevasti maan vaihtoon. Björkbacka ammentaa hauskasti orava-sanasta eri merkityksiä. Runon satiiri on terävää ja ajankohtaista, Panama-paperit ovat tuoreessa muistissa. Oravanpyörässä kiteyttää hienosti monen ”parkettilattialle hiekkaa kantavan” asiakkaan tunnot. Pankkiaihetta voisi jatkaakin, kirjoittaa kokonaisen sarjan. Palvelumaksut (mutta missä palvelu?), käteisen nostamisen vaikeus ja moni muu herkullinen aihe odottaa kirjoittajaansa. Oravanpyörässä -runon seuraan sopii hyvin Sirpa Niskasen runo Pieneläkeläinen , joka toimisi vaikka räp-sanoituksena. Runo tuo esiin yhteiskunnallisen epäkohdan, pienimpien eläkkeiden saajien toimeentulon. Niskanen riimittelee sujuvasti. Lainausmerkit voisi jättää poiskin, lukija osaa mielessään lisätä ne. Heti aloitussäkeistössä on hieno ja persoonallinen loppusointupari, kun taivaanrannan maalari ja haalari riimittyvät. Hyvä riimihän synnyttää nopeasti assosiaatiota, herättää, saa nauramaan tai hätkähtämään. Näin Niskasenkin runossa. Kesän ja ihmisen valoa Seija Grönlund kirjoittaa kauniisti siitä, miten ihminen tarvitsee ihmistä. Runosanasto on muuten modernia, mutta ensimmäisessä säkeistössä kirjoittaja käyttää vanhasta runoudesta tuttuja sanoja (mi, ken). Voisi miettiä, ovatko nuo tarpeen? Viime runopysäkillä taisi olla puhetta samasta asiasta. Toki joskus voi olla ihan tarkoituksellista yhdistää vanhan ja uuden runouden keinoja tai sanastoa, mutta tässä runossa se ei tunnu tarkoituksenmukaiselta. ”Lohdutuksen tuovat / vain kasvot ikkunassa, / kasvot, jotka heijastavat / aurinkoa.” Ihmisyyden merkitys tiivistyy noissa säkeissä kauniisti. Samoin runon loppu on inhimillisyyden ylistystä. Runo puhuu elämän ydinasioista: surusta, lohdutuksesta ja toisen ihmisen merkityksellisyydestä. Salli Kajosmäen Luoja rakentaa -runo kuvaa kevään ja kesän tuloa. Nyt eletään keskikesää. Mutta vuodenajoissa ovat toiset vuodenajat aina läsnä. Pentti Saarikosken yhdessä runossa todetaan, että on kevätkesä. Heti seuraava säe kuitenkin jatkaa: ”Syksy on likellä”. Kajosmäen runossa kevät personoidaan: se vilkuttaa. Siltähän kevät tuntuu. Personointi jatkuu: tuulikin hyräilee. ”Luoja rakentaa uutta kesää. Ihminen kaiken keskellä.” Vaikka Kajosmäen runo on ilmaisultaan ja teemoiltaan tyystin erilainen kuin Koskiman runo, molempia runoja yhdistää kuitenkin ihmisen asema. Ihminen on kaiken keskellä pieni. Kapinarunoja Työväenkirjaston Ystävät ry. ja Työväenperinne ry. keräävät kapinarunoja jo toistamiseen. Korkeintaan kaksi runoa voi lähettää joko sähköisesti osoitteeseen matias.sarke@gmail.com tai kirjallisesti osoitteeseen Työväenliikkeen kirjasto, Sörnäisten rantatie 25, 00500 Helsinki, kuoreen merkintä ”Kapinaruno”. Runojen tulee olla perillä viimeistään syyskuun viimeinen päivä. Luonnollisesti mukaan liitetään yhteystiedot mutta myös tieto siitä, kumman runon mieluummin haluaisi esittää Kapinarunoillassa. Runot lähettämällä suostuu samalla siihen, että ne saatetaan mahdollisesti julkaista Kapinarunoantologiassa ensi vuonna. Millainen runo sitten täyttää kapinarunon kriteerit? Järjestäjät määrittelevät näin: ”Kapinaruno voi kapinoida miestä, naista, omistajia tai poliitikkoja kohtaan, mutta se voi olla kapinaa elämän usvaa ja näköalattomuutta kohtaan tai se voi yhtä lailla olla kapinaa pessimismiä vastaan. Kapinaruno on tyyliltään perinteinen tai rap, tai kaikkea siltä väliltä.” Raati valitsee korkeintaan 30 runoilijaa esittämään runonsa Kapinarunoiltaan, joka pidetään Työväenliikkeen kirjastossa neljäs marraskuuta. Valitut saavat kutsun viimeistään 21. lokakuuta. Kehä kolmosen ulkopuolelta saapuville matkakustannukset korvataan julkisten kulkuneuvojen taksojen mukaan. Lisää tietoa Stadin työväenkirjallisuuspäivistä sekä kapinarunoillasta saa osoitteesta www.tyovaenperinne.fi. Altistu runoudelle Keskikesä on monella tavalla poikkeuksellista aikaa, useimmilla ihmisillä vakiintuneet tavat hetkeksi unohtuvat ja kesäinen tekeminen määrittää päiviä. Kesän poikkeuselämään sopii hyvin Runouden aurinkoon Pieneläkeläinen Hän ei ollut ” taivaanrannan maalari”, hänen päälleen sopi paremmin haalari. Hänen kätensä tekivät raskaita töitä eikä hän viettänyt ”kosteita öitä”. Palkka oli pieni, mutta sillä jotenkin eli; eläke on surkea eikä häntä auta edes ”hyvä veli”. Vuokra eläkkeestä suurimman osan vie, joten leipäjonoon usein johtaa tie. Lotota hän kyllä joka viikko aikoo, jospa se hänelle rahoja taikoo. Nyt kun hän illalla päänsä tyynyyn painaa, toisinaan toivoo olevansa aamulla jo vainaa. Nöyryytys ja häpeä vain jäljellä on, kun elämä pieneläkkeellä on mahdoton. Sirpa Niskanen, Kajaani Ihmisapinan tulevaisuus Pystyykö… älykäs ihmisapina turvaamaan oman tähtensä tulevaisuuden, kun talousjärjestelmä on sodassa luontoa – ja ihmistä vastaan? Riittääkö… ihmisapinan vähäinen ihmisyys pysäyttämään järjen, joka synnytti ilmastonmuutoksen? Onnistuuko… ihmisapina omaksumaan uudenlaisen taloudellisen kirjanpidon; maan, vedenja ilmastonhoidon? Yhteisen luontosopimuksen maailmankatsomuksen ihmiskunnalle. Jääkö… ihmisapina seisomaan voittajana omalle tähdelleen maapallolle siniselle vesiplaneetalle? Raikkaita tuulia… ihmisapinan uusille sankariteoille kieltäymyksille ja rohkeudelle sekä rakkaudelle, joiden varassa ihmisapinan tulevaisuus on. Seppo Koskima, Tampere Oravanpyörässä Oravasta. Oravannahasta se alkoi vaihtovälineen, rahan kierto. Tosi on tosi. KOPin oravanhäntä kippuraan kiertyi SYPin logon alla. Näinkö syntyi Meritan uusi kiekko? kiveä ja puuta, lujuutta ja lämpöä vaiko,homeinen reikäleipä. Kullervon kivinen pettuleipä? Pian reikäleipäkin vaihtui Nordean viikinkiveneen purjekuvioon. ja Nordean pääkonttori purjehti Tukholmaan Tänne jäi sentään sivukonttori. Paljon se maksoi. Kuka maksoikaan viulut? Osamme jokainen saamme tästäkin potista maksettavaksi, ja oravanpyörässä juosta kehdosta hamaan hautaan asti. Köyhien ei kannata hiekkaa kantaa pankin parkettilattialle.. Kassalla käynti kävi turhan arvokkaaksi. Raharikkaille pankki tarjoaa auliisti apuaan, miten kiertää verojen maksut ja mihin piilottaa omaisuutensa verottajalta ja kademielisiltä kansalaisilta.. Oiva Björkbacka, Helsinki
Nro 4 kesäkuu 2016 – 19 ELÄKELÄINEN myös runouden tehokuuri. Moni tietoisesti ruskettaa itseään, entä jos samaan tapaan hakeutuisikin runouden aurinkoon? Altistumisen rapoja on monia, jokainen löytää omansa. Joku ehkä voi hakea kesäpaikkakunnan kirjastosta joka viikko kassillisen runokirjoja laiturilla luettavaksi. Toinen ehkä lukee perheenjäsenilleen runon joka päivä. Kolmas kirjoittaa mökkipäiväkirjaa runomuodossa. Mikä on juuri sinulle sopiva tapa nauttia runoudesta kesällä? Kaunista keskikesää! Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi Luoja rakentaa Kevät vilkuttaa rinteellä. Koivujen silmut pullistelevat auringossa. Oksilla linnut höyheniä tuulettaa. Puro pulppuaa iloisesti, tuuli hyräilee. Syksynlehdet hakevat paikkaa piiloutua. Luoja rakentaa uutta kesää. Ihminen kaiken keskellä. Salli Kajosmäki, Keuruu Suru, mi pohjattomana valtaa mielen, kuin taakka se painaa, ken voisi nostaa tästä yöstä valoon? Lohdutuksen tuovat vain kasvot ikkunassa, kasvot, jotka heijastavat aurinkoa. Ihmiset, jotka usein etsivät toisiaan ymmärtävät kasvojen merkityksen! ”Ne ovat aurinko.” Hymy ja valo, jonka useimmat ihmiset kohtaavat päivittäin, ne voivat nostaa jokaisen yöstä ja surusta aurinkoon. Seija R. A. Grönlund, Heinola Ateneumin laaja kokoelmanäyttely kertoo kiehtovasti niin Suomen kuin taiteemmekin tarinaa. Siellä ne ovat tiiviisti toistensa lomassa: rakastetuimmat ja tuntemattomammatkin teokset. Ateneumin omista kokoelmista, yleisön toiveiden innoittamana hyvin koottu näyttely tekee kiinnostavia rinnastuksia teosten välillä ja avaa ansiokkaasti taiteilijoiden elämää. Näyttelyssä on yli 300 työtä 1800-luvun alusta 1970-luvulle saakka. Uuden tyyppisellä, aluksi täyteenahdetulta tuntuvalla, mutta lähemmin tarkasteltuna hienolla salonkiripustuksella halutaan osoittaa, kuinka historialliset ja poliittiset tapahtumat ovat heijastelleet taiteilijoiden aihepiireihin ja kansallisgallerian kokoelmien kartuttamiseen. Näyttelyarkkitehtina on toiminut Marcel Schmalgemeijer. Maalausten teemat muodostuvat kuin elämä itse: maisemista, muotokuvista, mytologiasta ja ihmisistä. Näyttely muistuttaa siitä, että taide on aina kytköksissä yhteiskuntaan. Ateneum esittelee katsojille tutut klassikot uudessa historiallisessa, poliittisessa ja taidehistoriallisessa valossa. Se murtaa konservatiivisia käsityksiä eri yhteiskuntaluokista. Talonpojat näyttäytyivät sivistystä tavoittelevina, lukevina, kirjoittavina ihmisinä työnteon ohessa. Eivätkä säätyläisetkään pelkästään salongeissa tepastele, vaan esiintyvät taiteessa askareissaan ja työn parissa. Ateneumin suuressa salissa katsoja kohtaa muun muassa Pekka Halosen ja Eero Järnefeltin tuttuja maisemamaalauksia suomalaisten ominaislaadun kuvajaisina. Siellä ovat myös Albert Edelfeltin Ruokolahden eukot kirkonmäellä ja Venny Soldan-Brofeldtin Heränneet, kansan syvää riviä kuvaavat teokset. Yksi maalaus Ateneumin kokoelmissa on minulle aina ollut koskettavuudessaan ylitse muiden, Eero Järnefeltin Lapsen ruumissaatto. Ja aina minä liikutun katsellessani Helene Schjerfbeckin haurasta Toipilasta. Lapsenlapseni kanssa käymme usein Tampereen Tuomiokirkossa katsomassa Hugo Simbergin Haavoittunutta enkeliä , joka herättää viisivuotiaassa paljon kysymyksiä Se maalauksena ja kaikki nämä mainitsemani ja monet monet muut mestariteokset ovat näyttelyn ytimessä. Aivan ihana on myös Simbergin tuotannon kannalta keskeinen, sukupolvien välistä harmoniaa kuvaava maalaus Iltaa kohti , jossa isoisä ja pienokainen kulkevat käsi kädessä auringonlaskun aikaan. Suomen taiteen kultakausi on tietenkin näyttelyssä hyvin edustettuna. Ateneumissa luodaan myös katsaus siihen kuinka 1900-luvun alusta alkaneet taiteilijoidemme kansainväliset yhteydet vaikuttivat taiteen modernisoitumiseen. Kiinnostavana vertauskohtana suomalaiseen taiteeseen ja sielunmaisemaan näyttelyssä on esillä myös taitelijoillemme esikuvallisten ulkomaalaisten mestareiden töitä. Erityismaininnan ansaitsee erinomainen näyttelykirja Suomen taiteen tarina. Sen erikoisuutena on viiden suomalaista kirjailijan kirjoittamat novellit. Kukin heistä on kirjoittanut tarinan valitsemastaan näyttelyn teoksesta. Oivallinen ja kiinnostava ratkaisu elävöittää muutoinkin hyvin toimitettua näyttelykirjaa, joka kannattaa ostaa kotiinviemiseksi. Novellien lisäksi kirjassa on kuusitoista näyttelyyn liittyvää taidehistoriallista artikkelia. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Suomen taiteen tarina -kokoelmanäyttely Ateneumissa. Maaliskuussa avautunut osuus kertoo Suomen taiteen kehityskulun vuodesta 1809 aina 1940-luvulle saakka. 50ja 60-luvut kattavat salit avautuvat syksyllä 2016. Taiteet Suomea takomassa Suomen taiteen tarina -kokoelmanäyttely Ateneumin taidemuseossa. Kuva: Kansallisgalleria/Hannu Pakarinen. Hugo Simberg: Haavoittunut enkeli (1903) . Ahlströmin kokoelma, Ateneumin taidemuseo Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen
20 – Nro 4 kesäkuu 2016 ELÄKELÄINEN Rikoskirjallisuus eli dekkarikirjallisuus on ollut erittäin suosittua 1900-luvun alusta lähtien. Vuosikymmenien aikana dekkari on kokenut monia muutoksia. Yksi piirre on pysynyt. Ikääntyneitä sankareita ei dekkarin eri alalajeissa kuten salapoliisi-, vakoojaja poliisiromaaneissa ole pahemmin tavattu käyttää. Dekkareissa päärooli on tavattu antaa keski-ikäisille toimijoille. Vanhemmat hahmot ovat saaneet tyytyä joko uhrin asemaan tai parhaimmillaan sankarin mentoreiksi. Toki monia työikäisiä sankareita alkavat jo vuodet painaa. Michael Connellyn losangelesilaisetsivä Harry Bosch ja Håkan Nesserin komisario Van Veeteren ovat kirjailijoiden uusimmissa teoksissa kuusikymppisiä. Henning Mankellin poliisisankari Kurt Wallander ja Pentti Kirstilän komisario Hanhivaara jättivät eläköitymisen kynnyksellä sairauksien leimaamat jäähyväisensä lukijoilleen. Rikoskirjallisuudessa K-70 on urotekojen kriittinen piste. Entä jos se olisikin sankaruuden alaikäraja? Ehtoolehdon sankarit Nyt seniorisankareita on alkanut esiintyä rikosfiktiossa entistä enemmän. Ehkäpä rajapyykki ylitettiin siinä vaiheessa, kun elokuvatähti Clint Eastwood ei suostunutkaan jättämään toimintarooleja nuoremmilleen vaan jatkoi uudenlaisena, vanhenemisen haavoja nuolevana jännärisankarina. Kehuja sateli. Suomalaisessa rikoskirjallisuudessa vetovastuun muutoksesta on ottanut kirjailija ja toimittaja Minna Lindgren. Vaikka hänen Ehtoolehto -trilogiansa liikkuu lajityypin rajamailla, on se tuonut ”uutta verta” dekkarikirjallisuuteen. Lindgrenin kirjat kertovat Helsingissä sijaitsevan vanhusten palvelutalon arjesta. Sarjan ensimmäinen osa Kuolema Ehtoolehdossa esittelee kolme yli yhdeksänkymppistä naista, joita palvelutalon hämäräperäiset toiminnat askarruttavat. Myöhemmin trilogiassa tutustutaan niin kaupungin kotihoidon kummallisuuksiin kuin hoiva-alan digikokeiluihin. Lindgrenin teokset edustavat ”pehmodekkaria”: murhilla ja väkivallalla ei mässäillä, ja jännitystäkin tarjoillaan hillitysti. Kuolema ja siihen liittyvät pelot ovat kuitenkin voimakkaasti läsnä. Henkilöhahmojen toimintakyvyssä ja välillä ajatuksenjuoksussakin ilmenee puutteita, mutta heistä löytyy tiukan paikan tullen yllättäviä voimavaroja. Lindgren annostelee sopivasti huumoria ja traagisuutta. Terävänä yhteiskuntakommentaattorina hän esittää satiirisia havaintoja vanhustenhoidon nykytilasta. Vanhusviisikko rötöstelee Kirjallisuudessa seniorit ja erityisesti vanhukset esitetään usein joko traagisessa tai koomisessa valossa. Mitä tapahtuu, jos se paras ja viimeinen nauru suodaan ikääntyneille itselleen? Ruotsalainen Catharina Ingelman-Sundberg lähestyy aihetta karnevalistisesta näkökulmasta. Kirjoitettuaan joukon historiallisia romaaneja hän siirtyi kertomaan palvelutalon arkeen kyllästyneistä ikämiehistä ja -naisista, jotka ryhtyvät ryöstöpuuhiin. Nokkela joskin kommelluksille altis senioriviisikko rötöstelee robinhoodimaisessa hengessä auttaakseen murentuneen hyvinvointivaltion uhreja. Pankit ovat joukon silmätikkuna, sillä ensin ”ne vievät ihmisten rahat ja ruikuttavat sitten valtiolta tukea, kun ovat törsänneet kaiken”, kuten koplan epävirallinen johtaja, entinen liikunnanopettaja Märtha Anderson asian ilmaisee. Ingelman-Sundbergin molemmat Keinutuolikopla-kirjat Kakkua, kiitos! ja Ryöstön hetki kullan kallis osoittavat väitteet Ruotsi-dekkarien ryppyotsaisuudessa liioitelluiksi. Lisäksi ne ovat myyneet hyvin. Keinukopla-sarjan sukulaiskirjaksi voidaan hyvin nostaa Jonas Jonassonin veijariromaani SataKlassisen musiikin asiantuntija Minna Lindgren on kunnostautunut myös dekkareiden kirjoittajana. Kuva: Stefan Bremer K-70 tulee dekkareihin Rikoskirjallisuuden sankarit ovat perinteisesti olleet keski-ikäisiä. Viime aikoina joukkoon on yllättäen ilmaantunut varttuneempia toimijoita, jopa yli 90-vuotiaita vanhuksia. Onko kyseessä ohimenevä muoti-ilmiö vai ”uusien vanhojen” sankarien esiinmarssi? Palkittu ruotsalaiskirjailija Johan Theorin tunnetaan Öölannin saarelle sijoittuvasta sarjasta, jonka päähenkilönä on yhdeksänkymppinen merikarhu Gerlof Davidsson. Kuva: Tammi Dekkarikuningatar Agatha Christien kuolemattomat sankarit Hercule Poirot ja Jane Marple ovat molemmat eläkeläisiä.