• Inkeri Nuutinen runoilee savoksi Numero 3/2009 Jyväskylän esitykset on hiottu aluejärjestöjen yhteisharjoituksissa. Kuva Kemistä. Jyväskylään! Eläkeläiset ry:n suurtapahtumaan Jyväskylässä on aikaa vain muutama viikko. Vielä huhtikuussa ja toukokuun alussa on yhteisesityksiä ja tapahtuman muita järjestelyjä hiottu niin yhdistyksissä kuin järjestössäkin. Kohta on aika pakata kassit ja reput. Kesäpäivistä ja juhlista s. 19­25 Juhlatervehdykset s. 30­34 Ele Alenius valmistelee kolmatta osaa kirjasarjaansa maailman tilasta. Ele Alenius lamasta: Kivistöllä vahva kannatus järjestön puheenjohtajaksi SKDL:n entinen puheenjohtaja ja KeskiSuomen läänin viimeinen maaherra, ministeri Kalevi Kivistö valitaan mitä todennäköisimin Eläkeläiset ry:n puheenjohtajaksi Jyväskylässä järjestön 17. edustajakokouksessa. Kivistöä on esittänyt tehtävään peräti 60 yhdistystä ja 10 aluejärjestöä. Kivistö on antanut suostumuksensa valinnalle. Edustajakokoukseen tulee reippaasti yli 200 edustajaa päättämään valintojen lisäksi Liikettä ja kulttuuria -asiakirjasta ja aloitevastauksista. Tieteellis-teknologisen aikakauden ensimmäinen suuri kriisi SKDL:n entinen puheenjohtaja ja Suomen Pankin johtokunnan jäsen Ele Alenius arvioi, että olemme siirtyneet tieteellis-teknologiselle aikakaudelle ja menossa oleva lama on tämän uuden aikakauden ensimmäinen suuri kriisi. Talouskriisin tulo ei yllättänyt Aleniusta, joka on varoitellut siitä jo pitkään. Sen sijaan kriisin rajuus oli hänellekin yllätys. ­ Olen kirjoittamassa kirjaa, jonka työnimenä on Maailman kehityksen suuri käänne. Luultavasti joudun muuttamaan kirjan nimen, koska tapahtumat vyöryvät nyt niin nopeasti, että on vaikea ennustaa, mikä tilanne on ensi vuoden puolella, jolloin teokseni on tarkoitus ilmestyä, Alenius sanoo. S. 16­18 S. 4­5
• 2 - Nro 3 toukokuu 2009 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Eläkeläistoimintaa vahvistamaan M ikä on tänä vuonna 50 vuotta täyttävän Eläkeläiset ry:n paikka ja asema tulevaisuuden eläkeläistoiminnassa? Miten se kykenee jatkossakin olemaan uskottava edunvalvoja sekä innostava eläkeläistoiminnan areena? Millä keinoin se valloittaa myös uudet eläkeläispolvet mukaan toimintaansa? Näihin perustavaa laatua oleviin kysymyksiin järjestö joutuu hakemaan vastauksia 15.16. kesäkuuta pidettävässä edustajakokouksessaan Jyväskylässä. Varmaa on, että isoihin kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä eikä helppoja vastauksia. Siksi onkin erityisen tärkeää, että niitä pohditaan yhdessä koko järjestöväen voimin. Pohdinnoissa on annettava tilaa erilaisille näkökulmille ja monenlaisille arvioille. Vasta näiden pohjalta voidaan löytää yhteinen, rohkeasti eteenpäin suuntaavaa toimintalinja tuleville vuosille. Katseen on nyt kannettava yli kolmen vuoden edustajakokouskauden, useissa asioissa selvästi pidemmällekin. Samalla kun järjestö hakee toimintaansa uutta, on sen syytä tunnistaa keskeiset vahvuutensa, jotka ovat kantaneet sen toimintaa puoli vuosisataa. Järjestö on aina ollut aito kansalaisjärjestö. Sen toiminnan perustana ovat olleet paikallisyhdistykset ja niiden henkilöjäsenten vapaaehtoinen toiminta. Toiminta on aina ollut teki- jöittensä näköistä. Järjestö on ollut puolueisiin sitoutumaton. Siten se on voinut yhdistää toimintaan eri tavoin ajattelevia ja erilaisia yhteiskunnallisia näkemyksiä omaavia ihmisiä. Yhdistäviksi tekijöiksi ovat riittäneet halu toimia rakentavasti yhdessä ja valmius puolustaa eläkeläisten oikeuksia ja etuja yhteiskunnassa. Toimintaa ovat ohjanneet yhteiset arvot. Järjestön sisäisessä elämässä korostuvat yhdessä toimiminen ja kumppanuus sekä tasa-arvoisuus ja demokraattisuus. Vanhat työväenliikkeen arvot sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja solidaarisuudesta heikoimpia kohtaan ovat järjestömme tuomina olleet aina vahvasti mukana myös suomalaisessa eläkeläisliikkeessä. Järjestö on ollut leimallisesti pieneläkeläisten asialla. Linjamme on aina ollut, että kun eläkeläisten asemaa yhteiskunnassa kohennetaan, on se aloitettava kaikkein heikoimmilla olevista. Samalla on huolehdittava, että kaikki eläkeläiset pääsevät osallisiksi yleisestä yhteiskunnallisesta kehityksestä. Järjestömme tunnistettavissa oleva, vahva yhteiskunnallinen eetos antaa sille omintakeisen ilmeen ja paikan myös muiden eläkeläisjärjestöjen rinnalla. Eläkeläistoimintaan liittyvässä keskustelussa kuulee välillä syytöksiä siitä, että maassamme on liikaa valtakunnallisia elä- keläisjärjestöjä. Samoin kuulee epävirallisia neuvoja järjestöjen yhdistämisestä. Järjestörakenteella on maassamme oma historiansa. Eläkeläisjärjestöjen nykyinen runsaus on mukana oleville eläkeläisille toiminnallista rikkautta eikä ongelma. Nykyiset järjestöt tarjoavat vaihtoehtoisia arvopohjia ja erilaisia toimintatapoja eläkeläistoiminnalle. Ne tuottavat enemmän hyviä sosiaalisia siteitä, kirjavamman toimintavalikoiman ja enemmän vapaaehtoista kansalaistoimintaa, kuin yhden tai muutaman keskusjärjestön malli toisi. Järjestöjen itsenäisyys ei saa olla este yhteistyölle. Yhteistyötä ja sen kautta voimien yhdistämistä tarvitaan erityisesti eläkeläisten edunvalvonnassa. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry on hyvä esimerkki tämän kaltaisesta toiminnasta. Järjestömme toimii EETUn kehittämiseksi ja sen aseman vahvistamiseksi eläkeläisjärjestöjen yhteisenä edunvalvojana. Järjestöjen yhteistyötä on määrätietoisesti kehitettävä myös alueellisessa ja paikallisessa edunvalvonnassa. Nykyaikaan kuuluu järjestösektorien jonkinasteinen käymistila. Eläkeläis- ja vanhussektorillekin on yrittämässä joitakin uusia toimijoita, samalla kun joitakin vanhoja on hiljakseen hiipunut pois. Uusia tulokkaita ovat esimerkiksi Suomen Senioriliike ja Pro Eläke ry. Vaalien alla eläkeläistoiminnan varjoon on jo tavan mukaan pyrkinyt erilaisia yhdenasian poliittisia liikkeitä. Osa uusista kokee tärkeäksi haastaa julkisuudessa melko rankastikin nykyiset järjestöt. Suomen vanhimpana valtakunnallisena eläkeläisjärjestönä Eläkeläiset ry jatkaa vahvan itsenäisenä. Eläkeläistoiminnassa se kehittää omaa organisaatiotaan ja toimintaansa ajan haasteiden mukaan. Se jatkaa rakentavaa yhteistyötä muiden eläkeläis- ja vanhusjärjestöjen kanssa. Se on tarvittaessa valmis myös vastaamaan uusien tulokkaiden haasteisiin. Toimivien ihmisten tulee saada itse ratkaista, minkälaiseksi järjestösektori tulevaisuudessa lopulta muotoutuu. Sananen toimittajalta Alueellista yhteistyötä edunvalvonnassa Birger Landén ja Jorma Ahvenainen edustavat Tiukkaa vääntöä Eläkeläiset ry:n Kymen aluejärjestöä Eevassa OLENPA MELKEIN VARMA, että arvelitte toimittajan kirjoittavan palstallaan järjestön kesäpäivistä, juhlista ja edustajakokouksesta Jyväskylässä. Arvelitte väärin. Niistä on niin paljon tässä lehdessä, että toimittajalla ei ole mitään lisättävää. Palaamme asiaan tapahtuman jälkeen ilmestyvässä lehdessä. YKSI KUVA vielä sentään sallittaneen.Se on Kemissä pidetyistä yhteisesiintymisten alueharjoituksista, Riittäköön se kertomaan, että valmistautuminen suurtapahtumaan on vaatinut ja vielä vaatii tiukkaa vääntöä. Tapaamme Jyväskylässä! Sivistysvaltion tason voi lukea siitä, miten se kohtelee vähäosaisiaan.Yksi tälläinen ryhmä ovat eläkeläiset. Edunvalvontaryhmät yrittävät pitää eläkeläisten puolia arvoiltaan koventuneessa ahneustalouden yhteiskunnassa. Kymenlaakson eläkeläisjärjestöjen edunvalvontatoimikunta eli lyhyemmin Kymen Eeva edustaa noin yhdeksää tuhatta järjestöihin liittynyttä eläkeläistä. Kymenlaaksossa eläkeläisjärjestöihin kuuluu 16 prosenttia eläkeläisistä. Suomen eläkeläiset ovat 13. sijalla 23 EUmaata käsittävässä eläkeläisten elinolotutkimuksessa. Kärjessä ovat Ruotsi, Itävalta ja Saksa. Suomalaisten asiantuntija-arvioiden mukaan huonoon sijalukuumme vaikuttacat lähinnä eläkekehitys ja eläkkeiden verotus. Ei tarvitse kuin vilkaista lehtien yleisönosastoja saadakseen vahvistusta tutkimustietoihin eläkeläisten arkikokemuksista. Asiat eivät totisesti ole kovin hyvin. Valituksia on viikottain muun muassa vanhusten laitoshoidosta ja eläkeläisten epäoikeudenmukaisesta taloudellisesta kohtelusta, joista esimerkkeinä ovat taitettu indeksi, kansaneläkkeen pohjaosan takautuva poisto työeläkkeistä ja eläkeläisten verotuskohtelu. Kymen Eeva keskittyy vuoden 2009 toimintasuunnitelmansa mukaan kuntatason eläkeläispalveluihin ja tiedottamiseen. Kuntien virkamiehiä ja luottamusmiehiä tullaan lähestymään eläkeläisiä kiinnostavissa aiheissa, kuten vanhus- ja terveydenhuollossa sekä ikäihmisten terveyttä edistävässä ennakoivassa toiminnassa. Tavoitteena on levittää hyväksi havaittuja käytäntöjä kaikkialla laaksokuntaan. Maassamme on 1,4 miljoonaa eläkeläistä eli 56 prosenttia työllisten lukumäärästä. Eläkeläisten asioista päättävissä elimissä eläkeläisten osuus ei vastaa lähimaillekaan eläkeläisten väestöosuutta. Siksi Kymen Eeva tulee suosittelemaan eläkeläisille kaikissa lähiajan vaaleissa, seuraavaksi kesän EUvaaleissa, että eläkeläiset äänestäisivät ensisijaisesti eläkeläisten asiaa ajavia ehdokkaita. Eläketiedotuksessa jatketaan vanhaa linjaa eli tietoja jaetaan toisille eläkeläisille ja päättäjille aina eduskuntaa myöten, mutta myös eläkeikää lähestyville työntekijöille. Heistähän huomttava osa on tulevia eläkeläisiä. Eläkeläiset ry.n Kymen luejärjestöä edustavat Eevassa Birger Landén, puh. 050 ­ 597 0304, ja Jorma Ahvenainen, puh. 0400 ­ 250 317. PEKKA ISAKSSON
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2009 - 3 Vampulan Eläkeläiset ry toimii edelleen itsenäisenä Vampula on alle 2 000 asukkaan entinen itsenäinen kunta ja nyt Huittisiin liittynyt yhteisö. Se on tyypillistä lounaissuomalaista maaseutua. Kirkko keskellä kylää, kunnantalo,urheiluhalli, pari pankkia ja ketjukauppojen pienet yksiköt tarjouksineen. Melkein jokaisen seutukunnan keskustan läpi virtaa joki. Vampulassa se on Loimijoki. Näissä maisemissa vaikuttaa sitkeä Eläkeläiset ry:n yhdistys. Puolensataa jäsentä harrastaa ja ottaa kantaa päivän politiikkaan, pitää kerhoja ja on mukana seutukunnan elämässä. Vampulan yhdistyksen ei tarvitse kerätä jäsenmaksujen rästejä. Siihen on syynsä. Johtokunta pitää yhteyttä jäseniin ja järjestää mielenkiintoista toimintaa. Kun jäsenet kokoontuvat, säännöllisesti yli puolet on paikalla. Eletään kuntien toisiinsa liittymisen aikakautta. Vampula on osa Huittisten kaupunkia. Vampulan yhdistys haluaa olla itsenäinen. Sitä ei liitetä Eläkeläiset ry:n Huittisten Seudun yhdistykseen. Kuntaliitosten ja yhdistystoiminnan lakkautumisen automaattia ei ole, muistuttaa puheenjohtaja Kerttu Ojaniitty. ­ Voimme toimia, ja pitääkin, yhteistyön avulla seutukunnan eläkeläisten parhaaksi. Meillä on nyt Huittisissa kaksi Eläkeläiset ry:n järjestöä. Se on nähtävä voimavarana muun muassa kunnallispolitiikassa. .Lamaajattelu näyttää tuottavan huonoja aikoja mm. kuntien sosiaalipolitiikan ja terveydenhuollon budjetoinneissa. Meillä oli sanansijaa Vampulan kunnalliselämässä ja niin on myös Huittisissa. Ojaniitty sanoo, että 17. edustajakokouksen tulee pohtia järjestötyötä kunnallishallinnon muuttuvissa olosuhteissa. Siinä on haasteita ja myös mahdollisuuksia omankin organisaatiomme vahvistamiseksi. Ilman kuntaliitoksiakin uusille yhdistyksille on tilaa, sillä "valkoisia läiskiä" on vielä aivan liikaa, pohtii Suomen karttaa katsellut Kerttu Ojaniitty. Martti Anttonen Kuntaliitokset eivät vaikuta järjestörakenteeseen Viime vuosina on tehty paljon kuntaliitoksia. Eläkeläiset ry:n yhdistyksissä ja aluejärjestöissä on mietitty, millä tavalla ne vaikuttavat järjestörakenteeseen: pitäisikö esimerkiksi vanhoissa kunnissa toimineiden yhdistysten liittyä yhteen? ­ Ei välttämättä. Järjestön kanta on, että kuntaliitokset yksistään eivät vaikuta järjestörakenteeseen, sanoo järjestösihteeri Anu Mäki. ­ Asiaa on pohdittu myös aluejärjestöjen kehittämistyöryhmässä. Se totesi, että järjestörakenne säilytetään ennallaan ja katsotaan sitten kokemusten kertyessä, onko paikallisesti tarvetta muutoksiin. Mäki muisuttaa, että vaikka kunnat ovat yhdistykselle tärkeä toimintaympäristö, eivät järjestöt toimi kuntia varten ja kuntien ehdoilla, vaan jäseniä varten ja jäsenten ehdoilla. ­ Siksi ei pidä kiirehtiä tekemään mitään hallinnollisia ratkaisuja. Kokonaan toinen asia on, jos joistakin muista, jäsenistöstä ja yhdistyksestä itsestään lähtevistä syistä on tarvetta uudelleenjärjestelyihin. Pieni mutta tarmokas Pieni mutta tarmokas Vampulan Eläkeläiset ry. toimii vireästi. Joka toinen viikko kokoonnutaan kerhoon kahvittelemaan. Puheenjohtaja selostaa tulevia tilaisuuksia. Suunnitellaan tulevaa ja on mukavaa yhdessäoloa. Retkeillään eri yhdistysten tilaisuuksissa. Kesällä on taas toiset riennot. Joka maaliskuu järjestämme ison tapahtuman, johon osallistuu eläkeläisyhdistyksiä pitkienkin matkojen takaa.Tänä keväänä sejärjestettiin 3.3. Vampulan Jukolassa. Tunnelma oli tiivis, olihan porukkaa paikalla runsas 200 henkilöä! Puheenjohtajamme Kerttu Ojaniityn tervetulotoivotusten jälkeen musikanttimme Juhani Koivunen ja Arvi Aaltonen virittivät tilaisuuden käyntiin tutuilla sävelillä. Runot meille virittelivät Veikko Koskinen ja Kirsi Vuola-Äärilä. Huuliharppu soi Urho Syrjälän huulilla ja Piikkiön pojat esittivät mukavia sketsejä. Turusta oli saapunut Työväen Eläkeläisten lauluryhmä ja Piikkiön tytönhupakot ilahduttivat vetävällä ohjelmallaan. Rauman Eläkeläisten Nuotittomat virittivät ihanat sävelet. Nähtiin myös vanhuusiän mustasukkaisuusdraamaa ja Urho Raisiosta hoiteli puheosuuden. Juhani Koivusen haitari soi ja Arvi Aaltonen lauloi kaikkien sydämiin. Tanssin tahdittamana vietimme iltapäivää. Arpapöytä oli runsas ja naiset keittiöllä olivat loihtineet kahvipöydän. Puurot ja sopat oli keitetty ja suolaisen nälkään sai ostaa makkarat. Tuovi Siili Rauman yhdistyksen Pauli Liekari Kerttu Ojaniityn tervetuliaispuserruksessa. Suomalaisten 7 teesiä päätöksentekijöille Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto STKL julkisti liittokokouksessaan Suomalaisten 7 teesiä päätöksentekijöille. Ne pohjautuvat STKL:n teettämään valtakunnalliseen Kansalaisbarometri-tutkimukseen. Siihen vastasi 2 857 täysi-ikäistä suomalaista. Eläkeläinen-lehti julkaisee teesit kokonaisuudessaan jäsenten, yhdistysten ja erityisesti edustajakokousedustajien käyttöön. 1. Ihmiset haluavat oikeudenmukaista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa. ­ yhdeksän kymmenestä pitää tärkeänä oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutumista ­ vain 35 % kokee oikeudenmukaisuuden toteutuvan hyvin 2. Köyhyyttä on vähennettävä, perusturvaa parannettava ja vaikeuksissa olevista ihmisistä on pidettävä nykyistä parempi huoli. ­ 88 % pitää sosiaaliturvaa tärkeänä ja 81 % pitää etuuksien tasoa liian alhaisena ­ yhteiskunnan suurimmiksi epäkohdiksi koetaan kasvavat tuloerot ja hyvinvointierot ­ vaikeuksissa olevista ja huono-osaisista toivotaan pidettävän nykyistä parempaa huolta 3. Palvelujärjestelmää on kehitettävä vastaamaan kasautuviin hyvinvoinnin pulmiin ja kynnystä avun saamiseen on madallettava. ­ 59 %:lla avun tarpeessa olevista kotitalouksista on selkeitä vaikeuksia saada apua ­ mitä useampia tuen tarpeita ja hyvinvoinnin puutteita, sitä vaikeampaa avun saanti on ­ iso osa kuormittavissa elämäntilanteissa olevista kotitalouksista ei osaa tai halua hakea apua 4. Julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut on turvattava tulevaisuudessakin. ­ julkisia terveyspalveluja pitää tärkeinä 89 % ja julkisia sosiaalipalveluja 79 % ­ 88 % haluaa sosiaali- ja terveyspalvelut edelleen lähipalveluina ­ kahden kolmasosan mielestä julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut toimivat varsin hyvin ­ lähes 90 % on sitä mieltä, ettei palvelujen laadusta tule tinkia? 5. Ihmisiä ei voi jättää vain oman vastuun ja läheisten tuen varaan. ­ yli 90 % pitää omaa vastuuta ja läheisten tukea tärkeänä oman hyvinvoinnin kannalta ­ hyvinvoinnin puutteiden lisääntyessä läheisten avun merkitys vähenee ja julkisten palvelujen merkitys kasvaa ­ 40 % on kokenut yksinäisyyttä satunnaisesti ja 13 % lähes jatkuvasti 6. Ihmisille on luotava paremmat mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa. ­ 70 % pitää tärkeänä vaikuttamismahdollisuuksia asuinympäristöön, 58 % vaikutusmahdollisuuksia yhteiskuntaan ja 44 % osallistumismahdollisuuksia poliittiseen päätöksentekoon ­ yli puolella suomalaisista vaikutusmahdollisuudet toteutuvat omia odotuksia heikommin ­ lähes kahdelle kolmasosalle on tärkeää saada tietoa oman kunnan asioista ja päästä vaikuttamaan niihin 7. Ihmisten näkemysten ja poliittisen päätöksenteon välinen jännite on ratkaistava, jotta luottamus politiikkaan vahvistuisi. ­ 82 % luottaa vahvasti toisiin ihmisiin, mutta vain kolmannes kunnalliseen ja valtakunnalliseen politiikkaan ­ ihmiset pitävät tärkeinä julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta politiikan valtavirtaa on niiden markkinaistaminen ­ ihmiset odottavat tuloerojen ja köyhyyden vähentämistä, mutta köyhyys ja huono-osaisuus ovat lisääntyneet eikä merkittäviä vähentämistoimia ole tehty
• 4 - Nro 3 toukokuu 2009 ELÄKELÄINEN Kansalaisyhteiskunnan pitäisi vaikuttaa enemmistön ajatteluun. Valtio on väline, kenen halussa se on, se käyttää välinettä omiin tarkoituksiinsa, Ele Alenius muistuttaa. Ele Aleniuksen mielestä länsimainen demokratia on vielä melko kypsymätön järjestelmä Kysyntä ja tarjonta eivät välttämättä edusta sitä, mitä ihmiset tarvitsevat S KDL:n entiselle puheenjohtajalle ja Suomen Pankin johtokunnan jäsenelle Ele Aleniukselle ei talouslama tullut mitenkään yllätyksenä. ­ Olen odottanut tämän laman puhkeamista jo 2000luvun alusta eli Aasian kriisistä lähtien. Kaksi vuotta sitten varoittelin Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä, että talouskriisi on edessä. Kriisin rajuus kuitenkin yllätti. Missä on tehty pahimmat virheet, että talouselämä on nyt taas kerran tässä jamassa? Aleniuksen mielestä kapitalistisessa yhteiskuntajärjestelmässä on tämä kriisiytymisen, ylituotannon ominaisuus. 30-luvun kriisi alkoi jo 10 vuotta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. ­ Miksi toisen maailmansodan jälkeen kesti niinkin kauan ennen kuin kriisi puhkesi. Mielestäni 30-luvun lamasta saadut kokemukset opettivat hallitsemaan talousjärjestelmää mm. keynesiläisyyden avulla. Toinen tekijä oli varustautumiskilpailu sosialistisen ja kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän välillä. Kolmas tekijä oli hyvinvointivaltioiden rakentaminen, efektiivisen tehokas kysyntä tuloerojen tasaamisen avulla laajensi markkinoita. ­ Aseteollisuus loi kysyntää mm. USA:ssa, mutta ei sosialistisissa maissa. Sosialistinen talousjärjestelmä ei tarvitse keinotekoista kysyntää. Kilpavarustelu oli olennainen syy NL:n kaatumiseen, mutta ei ainoa syy. NL:n ei olisi pitänyt provosoitua asevarusteluun lännen kanssa. ­ Toinen maailmansota keskeytti NL:n kehityksen. Sen jälkeen, kun NL oli kehittänyt ydinaseen, ei ollut enää ajateltavissa, että Neuvostoliittoon hyökättäisiin. USA:ssa asevarustelu edisti teknologista kehitystä. Sitä sovellettiin myös siviilituotantoon toisin kuin Neuvostoliitossa, jossa aseteollisuuden innovaatiot pidettiin salaisuuksina erossa siviilituotannosta. Alenius muistuttaa, että Yhdysvallat säästyi sodan vaurioilta, mutta Neuvostoliitto menetti sodassa noin 20 miljoona kansalaistaan ja suuria kaupunkeja tuhottiin. Kaatuneet olivat suurelta osin nuoria, itse asiassa Neuvostoliiton ensimmäinen koulutettu sukupolvi. Yhdysvallat teki Euroopan jälleenrakentamisella bisnestä, Neuvostoliitto joutui kustantamaan jälleenrakentamisensa itse. Aleniuksen väitöskirja vuodelta 1958 on nimeltään "Kansainväliset pääomaliikkeet työllisyyspolitiikan välineenä." ­ Lännessä asevarustelu rahoitettiin julkisista varoista, mutta voitot menivät yksityisille yrityksille. Kilpavarustelu tuli kalliiksi veronmaksajille. Jatkuvan kasvun unelma velan avulla USA:n asuntomarkkinoilta alkanut lama johtuu Aleniuksen mukaan siitä, että taloudellista kasvua on ylläpidetty velan avulla. Ajateltiin, että jatkuva kasvu takaa työllisyyden ikään kuin automaattisesti. Ihmisiä houkuteltiin ottamaan suuria pitkäaikaisia lainoja. ja uskottiin, että he pystyvät maksamaan lainat myös takaisin, koska jatkuva kasvu takaisi myös työllisyyden. ­ Ja jos osa ei pystykään maksamaan lainoja takaisin, maksamattomat asunnot voidaan lunastaa pankeille ja myydä eteenpäin. Että homma rullaisi miltei itsestään. -Jätettiin ottamatta huomioon, että viimeisen 30 vuoden aikana USA:ssa ovat tuloerot kasvaneet niin rajusti, että tietyt asuinalueet olivat leimautuneet sosiaalisesti, eikä maksamattomia asuntoja keskiluokka halun- nut enää ostaa tietyiltä alueilta. Alenius korostaa, että olemme siirtyneet tieteellisteknologiselle aikakaudelle, ja menossa oleva lama on tämän uuden aikakauden ensimmäinen suuri kriisi. ­ Olen kirjoittamassa kirjaa, jonka työnimenä on "Maailman kehityksen suuri käänne." Luultavasti joudun muuttamaan kirjan nimen, koska tapahtumat vyöryvät nyt niin nopeasti eteenpäin, että on vaikea ennustaa, mikä tilanne on ensi vuoden puolella, jolloin teokseni on tarkoitus ilmestyä. Millainen olisi mielestäsi aito vapaa markkinatalous? Onko se ylipäätään mahdollinen? ­ Markkinatalous on historiallisesti vanha liittyen kaupankäyntiin, markkinoihin. Viimeiset 150 vuotta se on yhdistetty käsitteeseen kapitalismi, jossa vapaus tarkoittaa sitä, että yksityinen yrittäjä tuottaa tuotteet, jot- ka myydään maksua vastaan markkinoilla. Tavarat tuotetaan markkinoilla myytäviksi. Kysyntä ja tarjonta sitten määräävät, mitä tuotetaan. ­ Markkinatalous ei sinänsä ole mikään kapitalismin yksinoikeus. Voi olla myös sosialistinen markkinatalous, jolloin hinnanmuodostus ei välttämättä määräydy kysynnän ja tarjonnan mukaan vaan yhteiskunta määrää tuotteiden ja palvelujen hinnat sosiaalisin perustein. Tuottavuuden kasvu rakentuu edellisten sukupolvien työn päälle ­ Kysyntä ja tarjonta eivät välttämättä edusta sitä, mitä ihmiset yhteiskunnassa tarvitsevat. Kapitalistisessa markkinataloudessa kysyntä riippuu ihmisten tuloista. Jos tuloerot ovat suuret, markkinoiden tarjonta ei edusta ihmisten tarpeita. Esimerkiksi USA:ssa ollaan
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2009 - 5 Ele Alenius Syntynyt vuonna1925 Tampereella SKDL:n pääsihteeri 1965­67, SKDL:n puheenjohtaja 1967-­9, kansanedustaja 1966­77, 2. valtiovarainministeri 1966­68 ja 1968­70. Suomen Pankin johtokunnan jäsen 1977­92. Alenius pyrki luomaan SKDL:n sosialistien oman linjan. Teoksia Kansainväliset pääomansiirrot työllisyyspolitiikan välineinä (1958, väitöskirja) Sosialistiseen Suomeen (1969) Suomalainen ratkaisu (1974) Sosialismin ideologia ja aikakauden muutos (1985) Salatut tiet (1995, muistelmia). Että olisimme humaanin sivilisaation planeetta. (2000) Helsinki: Edita. Planteraismi maailankehityksen rationaalisena perustana (2005) Helsinki. Edita. (JD) ­ Asetin kaksi ehtoa suostumiselleni SKDL:n pääsihteeriksi: yhteistyön parantaminen SDP:n kanssa sekä kommunistien ylivallan poistaminen SKDL:sta. Ehtoni hyväksyttiin. Mies monessa mukana E parhaillaan tämän ongelman edessä. Kapitalistisilla markkinoilla tarpeiden näkökulmasta vallitsee epätasapaino. Sosialistina Alenius korostaa hallittua markkinataloutta. Koska sosialismi on teollisen aikakauden ajattelua, uuden tieteellis-teknologisen aikakauden ajattelun on lähdettävä uudelta pohjalta. ­ Kapitalismille on sen kypsyneessä vaiheessa ominaista demokratia, vapaus, mutta ei solidaarisuus ja tasa-arvo ­ Enemmän olen yhteiskuntafilosofi kuin pankkimies. Nyt voin tarkentaa uutta kirjaani varten ajatuksiani, olenko kenties jättänyt joitain seikkoja ottamatta huomioon. Suurten prosessien ja linjojen pohdiskelu on minulle tyypillistä. Mitkä trendit ovat tärkeitä, mikä on se todellinen olemus ilmiöiden takana. Tällä hetkellä yksilöä pidetään arvostuksessa yhteisöä korkeam- ­ Tämä lama on uuden aikakauden ensimmäinen suuri kriisi. malla, suurten johtajien kaipuu on pinnalla. Suhteettomia eläke-eroja. -Tällä tuotannon tasolla ei yhteiskunnassa enää pitäisi olla köyhyyttä. Olen ollut kauan perustulon kannalla. Olen myös progressiivisen verotuksen kannattaja. Se on tehokkain keino tasata tuloeroja. Yhteiskunnalla on oltava mahdollisuus tasata tuloja. Tuottavuuden kasvu rakentuu aina edellisten sukupolvien työn päälle. Mikä on mielestäsi valtiovallan ja kansalaisyhteiskunnan välinen pahin kitkatekijä tämän päivän Suomessa? ­ Valtio on hallitsevan luokan vallan väline. Tämän päivän Suomessa valtio edustaa kapitalismia. Valtio on väline, kenen halussa se on, se käyttää välinettä omiin tarkoituksiinsa. Kansalaisyhteiskunta voi kiinnittää huomiota asioihin, jotka valtiolta voivat jäädä huomaamatta. Demokratia edellyttää aina vaihtoehtojen tuntemista. Siksi se on vaativa järjestelmä. Voidaan kai sanoa, että länsimainen demokratia on vielä melko kypsymätön järjestelmä. Demokratian sisältöön on kiinnitettävä huomiota. Elämme kapitalistisen hegemonian vaikutuksen alaisuudessa. Teksti: JUHA DRUFVA Kuvat: PEKKA ISAKSSON le Alenius on syntynyt Tampereella vuonna 1925. Hän vietti elämänsä ensimmäiset viisi vuotta Mustalahdenkadulla, Raittiustalossa. Tampereelta on säilynyt muutama lapsuusajan selkeä muistikuva. Yksi niistä liittyy Pispalan haulitorniin. ­ Isovanhempani asuivat Kyröskoskella. Heidän luokseen mentiin Keskustorilta lähtevällä onnikalla. Pispalan haulitornin kohdalla olin vielä hereillä, ja katselin haulitornin nokassa olevaa taloa, ja ajattelin, että millainen ihminen tuolla oikein asuu. ­ Toinen muistikuvani on Kuru-laivan haaksirikosta 7.9.1929, jolloin 80 ihmistä hukkui. Tuona päivänä enoni ja tätini olivat meillä kylässä Mustalahdenkadulla. Onnettomuusuutinen lähti leviämään, ja tätini ja enoni ottivat minut mukaansa satamaan. Minä ajattelin, että missä ne hukkuneet on, joista aikuiset puhuivat, mutta yhtään hukkunutta en nähnyt. Tapaus jäi voimakkaasti mieleeni, kun en saanut konkreettisia todisteita, miksi aikuiset olivat niin järkyttyneitä. ­ Poliittinen muistikuvani liittyy vapunpäivään 1930. Olimme äitini kanssa seuraamassa Aleksanterin kirkon puistossa vappukulkuetta, jossa isäni oli mukana. Lapualaiset hyökkäsivät kulkueen kärjessä olevien miesten kimppuun, ja syntyi mellakka. Äitini otti minua kädestä ja lähdimme hätääntyneinä juoksemaan kotiin Mustalahdenkadulle. ­ Isäni oli alkujaan muurari. Hän opiskeli työn ohessa ylioppilaaksi ja opiskeli Helsingin yliopistossa filosofian maisteriksi. Hän ei kuitenkaan saanut työpaikkaa, koska oli tunnettu vasemmistososiaalidemokraatti. Hän perusti Museokadulle taideliikkeen enoni kanssa. Alenius joutui sotaan 17vuotiaana, huhtikuussa 1943. Hän oli tuolloin lukiossa seitsemännellä luokalla. Hän kävi reserviupseerikoulun ja palveli rannikkotykistössä. Kesäkuussa 1944 hän oli Kannaksella upseerivalmennuskursseilla. ­ Kurssi päättyi 8. kesäkuuta ja lähdin junalla Raivolasta Kivennavan kautta takaisin omaan rykmenttiini. Kun tulin Helsinkiin, sain kuulla, että NL:n suurhyökkäys oli alkanut ja Kivennapa oli Neuvostoliiton valtaama. Kun Aleniusta pyydettiin vuonna 1965 SKDL:n pääsihteeriksi, aluksi hän kieltäytyi, koska ei ollut ajatellut ammattipoliitikon uraa. Uudelleen pyydettäessä hän kuitenkin suostui, koska oli käynyt selväksi, että hänen suunnitelmansa tieteelliselle uralle ei vasemmistolaisuutensa vuoksi olisi käytännössä mahdollista. ­ Asetin kaksi ehtoa suostumiselleni pääsihteeriksi: Yhteistyön parantaminen SDP:n kanssa sekä kommunistien ylivallan poistaminen SKDL:sta. Ehtoni hyväksyttiin. Tosin NL:n suurlähetystössä Tehtaankadulla yhteistyö SDP:n kanssa tuomittiin jyrkästi. Ilmoitin kuitenkin NL:n suurlähettiläälle sekä ministerineuvokselle, että periaatteistani en luovu ja SKDL:n pääsihteerin erottaa SKDL:n jäsenistö eikä NKP. Vappuna 1975 Moskovan radio uutisoi voimakkaan arvostelun kirjaani "Suomalainen ratkaisu" vastaan. Ajatteluni tuomittiin. En tiennyt, että kirjani oli käännetty venäjäksi ja se oli jaettu tietylle sisäpiirin henkilöille. Arvostelussa pilkattiin, että Aleniuksen mielestä Suomen täytyy pyytää Natolta lupa sosialismiin siirtymiseen. ­ Vastineessani kysyin, eikö Natoa tarvitse Suomen ottaa huomioon, vaikka Varsovan liitto piti Natoa vaarallisimpana uhkanaan. Tuskin he tarkoittivat tätä, mutta en minäkään tarkoittanut sitä, mitä he väittivät minun tarkoittavan. (JD)
• 6 - Nro 3 toukokuu 2009 ELÄKELÄINEN Laulajalegenda Mauno Kuusisto muistelee hymyssä suin värikästä uraansa " Ramppikuume ei vaivannut " S uosikkitenori Mauvointia. Joskus minut sekoino Kuusisto, 91, tetaan kylläkin väärään henviettää lokoisia kilöön. Joku soittaa illalla ja eläkepäiviä kotokysyy, onko Mauno Koivisnaan Tampereella. Joskus to kotona. iltaisin hän saattaa hyräillä Iltaisin Kuusisto saattaa vanhoja ikivihreitäkin vaihieman laulaa kotioloissa. monsa iloksi. Sirkka-vaimo napsauttaa Pitkän ja ansiokkaan uran nauhurista tuttuja kappaleitehneellä Mauno Kuusistolta soimaan ja aviomies la on tänä päivänä monta hyräilee evergreenien mukasyytä tyytyväisyyteen. na. - En ole mistään paikasta - Musiikki on antanut kipeä, enkä penniäkään velminulle niin paljon, laulaja kaa. Minua ei vaivaa edes sanoo. laiskuus. Olen liikkeellä joka päivä, laulaja myhäilee keiTulkintojen nutuolissaan Tampereella mestari Näsilinnankadulla. Puusepäksi valmistunut Mauno Kuusiston tuorein Kuusisto piti ensikonserttinlevy on parin vuoden takaisa Tampereen kaupunginnen kokoelma Kertokaa se talossa keväällä 1952 pianishänelle. ti-kapellimestari Eero KosoÄänite sisältää laulajan 48 sen kanssa. Ohjelmassa oli kauneinta kappaletta vuosilMozartia, Merikantoa, Verta 1959-1980. Albumin diä. Konsertti oli menestys, nimimelodian lisäksi levylja työ Finlaysonin puusepänverstaalla sai jäädä. " Musiikki on Kuusisto siirtyi Tampereen Oopperan leipiin tehden sielantanut minulle lä parikymmentä pääroolia niin paljon." vuosina 1952-1968. Hän lauloi muun muassa Carmenin, Rigoletton ja Toscan päälä on unohtumattomia sävelosat. miä, kuten Edelweiss, Kodin Suurelle yleisölle hän tuli kynttilät ja Rakastan sinua, tutuksi 1959 iskelmälevyelämä. tyksellä Kertokaa se hänelKuusisto tulkitsee kokoelle. Single myi hetkessä kulman kappaleet tuttuun tyytaa (yli 30 000 myytyä kapliinsä eli nöyrästi kunkin laupaletta), ja Kuusistolle lun tekstiä ja melodiaa kunTenori Mauno Kuusisto esittelee vaimonsa Sirkka Halonen-Kuusiston tekemää viulua. ­ Musiikki on tärkeää meille molemmille, hän mainitsee. (Kuva: Kari Kumpulampi) myönnettiin kultalevy nioittaen. ensimmäisenä suomalaiseHänestä julkaistiin taanna mieslaulajana. tanssipaikasta toiseen ympätapasin urallani oikeita ihmiasuakaan. Kaikki palvelut noin kirjakin. Aki Hietalan Ihmiset tulevat - Kauniit laulut ovat alaari maata. Lappajärven lavalsiä ja lauluhommat lähtivät ovat tässä lähellä. kirjoittama omakustanne juttelemaan ni. Niistä minut parhaiten la kesällä 1961 hän oli päähyvin käyntiin. Hän harrastaa ulkoilua vaiMauno Kuusisto ­ kauniitunnetaan ja muistetaan. den laulujen laulaja on esiintyjä nyrkkeilijä Cassius - Menin juoksujalkaa joka Mauno Kuusisto on syntymonsa Sirkka Halonen-KuuJotakin tenorin suosiosta Clayn kanssa. paikkaan. En pelännyt, enkä peräinen tamperelainen. siston kanssa. Kävelyretkilsyvällinen katsaus tenorin kertoo myös ViikkosanoKaupungin keskustassa, lä kotikulmillaan tenori on elämään, uraan ja levytyk- Tämä kuuluisa nyrkkeiujostellut mitään. Ramppimien järjestämä lukijaäänesNäsilinnankadulla, hän on saanut todeta, että hänet siin. lijä Cassius oli puhelias kuume ei vaivannut. Ääntä tys 1960. Äänestyksen asunut vuodesta 1962 lähmuistetaan yhä hyvin kanmies. en sen kummemmin hoitaperusteella viisi suosituinta tien. san parissa. Kiireistään huolimatta launut, mutta se pysyi kunnosKARI KUMPULAMPI suomalaista olivat mainittu- En minä muualla osaisi - Ihmiset tulevat kysymään laja kehitti ääntään tietoisessa. na vuonna: Urho Kekkonen, ti ­ myös vauhdikkaina keikVeikko Hakulinen, Eugen kavuosinaan. Ekman, Väinö Linna ja - Lauloin paljon - aina kun Mauno Kuusisto. se oli vain mahdollista. IhmiMaineenset pitivät sa huipulla äänestäni. Syntynyt 3.11. 1917, laulaja, tenori. 1960-luvun " Minulla oli onnea KertaaLevytti vuosina 1959-1980 muun muassa iskelmiä, ikivihreitä, alussa Kuu- matkassa. Tulin kaan ei kansanlauluja, laulelmia, hengellistä musiikkia ja operettisävelsisto näyttevihelletty miä. li pääroolia sodista pois elävänä." lavalta Pitänyt operettikonsertteja, sävelhartauksia, kirkko- ja viihdekonkahdessa pois. Amesertteja. musiikkielokuvassa vastarikkaankin kutsuttiin, KuuVieraillut myös Suomen Kansallisoopperassa, näytellyt elokunäyttelijänään muun muassisto mainitsee. vissa. sa uraansa aloitteleva TamaTulevaisuuden iskelmälaura Lund. lajille hänellä on ohje. - Kaikkein mieluiten minä - Pitää laulaa paljon, päivain lauloin, kansaneläkettä vittäin. Kuntoakin on vaalitja taiteilijaeläkettä nauttiva tava. Itse juoksin ja hiihdin, Mauno Kuusiston vuonna 1959 la kokoelmilla. laulaja toteaa. enkä minä noissa kilpailuislevyttämä ensilevy Kertokaa Kertokaa se hänelle on alunsa aina ihan viimeisimpiä se hänelle (Dicitencello vuie) perin italialainen laulu. SuoPitää laulaa ollut. on yhä maamme kaikkien aikomalaiset sanat siihen kirjoitti paljon Laulaja tarvitsee elämässä jen myydyin single. Timjami (Sauvo Puhtila) ja myöskin onnea. Sitä on myyty toistaiseksi kappaleen tyylikkäästä soviMauno Kuusisto oli huippu- Minulla oli onnea matnoin 60 000 kappaletta ja kaptuksesta vastaa Erkki Melakosvuosinaan kysytty taiteilikassa. Tulin sodista pois eläpale on ilmestynyt myös useilki. ja, lavojen vetonaula, ja hänvänä. Monihan sinne ViipuKuva: Warner Music Finland tä vietiin kovalla kyydillä riin nukahti. Myöhemmin Mauno Kuusisto Suomen myydyin single
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2009 - 7 Savolaenen, vasenkätinen ja NAENEN Inkeri Nuutinen kirjoittaa savoksi myös suruista ja arjesta Opi naattimaa hilijasuuvvesta naattimaa pimmeövvestä, sillä siinnä o kaekkiin matkamieste pysäkki. Inkeri Nuutinen sanoo saaneensa runon syntymälahjana. ­ Metsässä oli mukava kulkea pikkuveljen kanssa, sepittää runoja ja kerätä marjoja, Nuutinen muistelee nyt, lähes 70 vuotta myöhemmnin. Kuka lahjan antoi, mistä se tuli? Suvun perintönäkö, sukupolvien takaa Rautalammin runoniekalta esi-isältä Paavo Korhoselta, Vihta-Paavolta? Poukamassa huutaneelta kuikalta, hiljaisuudelta joka "kuiskoo männyttä" ja "antaa toevoo uutta"? Kuka tietäisi? Ei Inkeri Nuutinen itsekään. Sellaista lahjaa on vaalittava. On makusteltava sanoja ja riimejä ja säkeitä. On kirjoitettava. Sen tuloksena Nuutiselta ilmestyi viime syksynä kolmas kirja, kokonaan savoksi kirjoitettu runokokoelma Yhen tähen sillisallaatti. Nuutinen on aikaisemmin julkaissut KevätEskimo-lastenkirjan ja Arjen askelissa -kirjan. Siinä on pakinoitaja runoja, osa runoista savoksi, osa kirjakielellä. Jo kauan ennen kirjojen julkaisemista Inkeri Nuutinen alkoi kirjoittaa pakinoita, runoja ja muita juttuja sanomalehtiin ja Eläkeläinenlehteen. Savon Sanomat on lisäksi julkaissut hänen runomuotoisia Lukijan värssyjään. Usein kirjoitusten nimimerkkinä on ollut kirjoittajan lempinimi Inka. Muu kijoittaminen on viime vuosina saanut väistyä kirjojen tieltä, mutta Eläkeläisessä Nuutinen on kertonut pari kertaa vuodessa kuulumisia Tervon Eläkeläiset ry:stä. Yli 20 vuoden ajan hän on kirjoittanut tekstejä myös yhdistyksen ohjelmaryhmille. Työn alla on pakinoita ja runoja suoremmin omaelämäkerrallista tekstiä. Siitä kertomisen aika ei Nuutisen mielestä ole vielä. Eehän tämä iha satarosenttista ou Murteet ovat palanneet arkikielen lisäksi kirjallisuuteen. Murteilla voi lukea niin runoa kuin kaunokirjallisuutta, niin Uutta testamenttia kuin Aku Ankkaa. Inkeri Nuutinen sai lopullisen sysäyksen savon käyttämiseen, kun "pojat" Kuntorannan kurssilla ehdottivat , että hän julkaisisi kokonaisen runokirjan omalla murteella.. ­ Runojen kieli on tällaista yleissavoa, ei ihan sataprosenttista, Nuutinen sanoo kielestään Niin syntyperäinen tervolainen ja monen sukupolven aateloima savolainen kuin Inkeri Nuutinen onkin, ei murteen kirjoittaminen ole hänellekään helppoa. Vaivattomammin tekstiä syntyy kirjakielellä. Kirjan esipuheessa hän sanoo savosta ­ Vähäv vaekeeta siton kirjottookkii / aena kirjottajas suu kääp, / kum pittää maestella / mikä kirjanen ov vuorossa. Työ ja tekijä, Yhen tähen sillisallaatti ja Inkeri Nuutinen. muut kirjoittajat ja kurssien vetäjät ­ olisivat saaneet Nuutista runoilemaan savoksi, ellei sillä olisi ollut vankka ja luonteva tausta. Outko juurillasj -runo opastaa, että ihmisen ei pidä hylätä omiaan ja juuriaan. Elämän ilosta voi nauttia se, jonka juuret ovat maassa niin kuin suuren puun: ""kaekki ne juurijaa tarvihtoo". Juuret ovat maassa, eivät museossa. ­ Olen koettanut kirjoittaa nykyajan puhekieltä ja säilyttää siten oman kielen, Nuutinen sanoo. Savolaisuus ei ole Nuutisen tekstien ainoa määre. Niiden kokonaisuus muodostuu kolmesta toisiinsa liittyvästä näkökulmasta, jotka yhdessä luovat ilkikurisen ja hieman vinon katseen maailmaan. Kirjoittaja itse luonnehtii sitä kirjoittamalla, että näistä runoista "syyttee suat Inkoo / jonka kanssa tulloo tinkoo. / Hän kun niät on savolaenen vasenkätinen ja NAENEN. askelissa ja savoksi uusimmassa kirjassa. On makuasia, kumpaa pitää tunnelmallisempana ja osuvampana. ­ Haluan kirjoittaa myös suruista ja jokapäiväisestä elämästä savoksi. Usein pakinoihin ja runoihinkin liittyy jokin pieni opetus tai tunnustus omasta hölmöydestä. ­ Minulle on tapahtunut niin paljon elämässä, etten enää voi ja halua nähdä asioita mustavalkoisIna. Mutta lapsesta asti olen asettanut hyvät ja huonot asiat vastakkain, niin että hyvät voittaa. PEKKA ISAKSSON Inkeri Nuutinen: Yhen tähen sillisallaatti. Media Wallius, 2008. Kirjaa voi tilata tekijältä, puh. 040 ­ 831 4659 En ies ihteenj silimää sahhoo Murrerunoista ja -proosasta, olletikin savonkielisestä, tulee paatuneelle yleiskielen käyttäjälle helposti mieleen vain venkoileva huumori. Huumoria ei Nuutisenkaan kirjoista puutu. ­ Asioiden keveyskin on minulle tärkeää, hän sanoo. Yhen tähen sillisallaatti osoittaa, että murre on aivan yhtä laaja-alainen ja ilmaisuvoimainen väline kuin yleiskieli tai kirjakieli. Joka muuta epäilee, voi lukea vaikkapa Nuutisen runon Kuikan huuto, joka on yleiskielisenä Arjen Kaekki ne juurijaa tarvihtoo Tuskin "pojat" ­ Eläkeläiset ry:n "Ryhmä, johon ehkä voisin vielä kuulua" Kirjoittaminen voi auttaa selviytymään elämän suurista kriiseistä. Inkeri Nuutisen elämässä niitä on ollut useita. Pahimpia lie putoaminen joenuomaan Korkeakoskella elokuussa1988. Onnettomuus ruhjoi hänet pahasti ja vei pitkäksi aikaa terveyden. Oli viedä hengenkin. ­ Olin retkellä mieheni ja neljän lapsenlapsen kanssa. Kun laskeuduimme näköalalavalta, olin niin huolissani lapsista, etten huomannut itse varoa. Yhtäkkiä Nuutinen ei tuntenut jalkojen alla mitään. Hän putosi pää edellä ja muuttui apuun rynnänneen miehensä kertoman mukaan Kirjoittamisen liäski kuntopyörä on ollut suureksi avuksi sammaleiseksi ja mutaiseksi mytyksi. Lääkärit heittivät moneen kertaan toivonsa, ensin potilaan paranemisesta ja sitten kuntoutumisesta. Kun Nuutinen näki itsensä ensimmäisen kerran peilistä, hän säikähti. Rintalasta työntyi rintojen välistä melkein leukaan asti Hartiat törröttivät päälaen yläpuolella. Vasta puoli vuotta onnettomuuden jälkeen pää nousi tyynyltä ilman käsien tukea. Oman päättäväisyyden ja perheen ja ystävien tuen ansiosta Nuutinen kuntoutui toimintakykyiseksi, mutta joutui eläkkeelle. Henkinen kapinointi jatkui lähes kolme vuotta. Mielen vammoista toipumisessa auttoi kirjoittaminen. Nuutisen terävä ja monitasoinen kirjoitus onnettomuudesta ja sen jälkiseurauksista julkaistiin vuonna 1993 oululaisessa Tosielämä-lehdessä. Nuutinen oli onnettomuuden sattuessa jo Tervon Eläkeläiset ry:n kannatusjäsen ja yhdistyksen sihteeri. Sihteerinä hän jatkaa edelleen ja toimii muutenkin aktiivisesti yhdistyksessä ja sen harrastusryhmissä. Tosielämä-lehden kirjoituksessa Nuutinen kertoo sairaalaan tuodusta Tervon Eläkeläiset ry:n kukkakimpusta. Ensin hän kieltäytyi kukista ­ "olkoot, en halua" ­ mutta tuoja ojensi ne hänelle: "Mikä valtava kimppu, olin yllättynyt ja iloinen. Siinä se oli. Elämänhalu nosti taas päätään. Oli olemassa ryhmä, johon ehkä voisin vielä kuulua. Sitten aloin ajatella: jospa voisin menne vielä kotiinkin."
• 8 - Nro 3 toukokuu 2009 ELÄKELÄINEN Lakana oli totta kai jo seinällä. Malmin perinteikäs työväentalo täyttyi juhlayleisöstä. E Myös eturivien veteraaneilla oli hauskaa. Kun olin työelämässä , toimin aktiivisesti ammattiyhdistysliikkeessä. Myös sivutoimisena pääluottamusmiehenä yli kaksikymmentä vuotta. Malmin metallityöväen ammattiosasto 33:n kokoontumispaikka oli Malmin Työväentalo Siitä tuli tuttu paikka vuosikymmenien kuluessa. Alkuaikoina osallistui useilta työpaikoilta ihmisiä kokouksiin. Sali oli välillä melkein täynnä ihmisiä. Yhteiskunnassa tapahtunut rakennemuutos teki tehtävänsä myös Malmilla Työpaikat muuttivat muualle. Tai lopettivat kokonaan toimintansa. Toiminta ammattiosastossa hiipui Niinpä vuonna 2000 päätimme lopettaa Malmin metallityöväen ammattiosaston ja siirtyä Helsingin metallityöväen ammattiosasto 5:n jäseniksi. Näin jäi minultakin Malmin työväentalolla käynnit kokonaan pois. Vuosia kului, niin kului myös mies ja jouduin jäämään vuonna 2004 työkyvyttömyyseläkkeelle. Olin koko ikäni tehnyt raskasta työtä. Nivelet alkoivat kulua ja kivut olivat kovat. Sairauslomia rupesi olemaan loppuajalla paljon. Tuntui pahalle, kun työnantaja voivotteli, että mitä sinulle Pertti tehtäisiin, tulet liian kalliiksi firmalle. Jjos ei olisi ollut luottamusmiessuojaa, olisi minulle varmaan käynyt samoin kuin niin monelle muulle, että minut olisi ytneuvotteluissa saneerattu ulos vaivojeni kanssa. Lopulta maksoin itse 440 euroa omavastuuna magneettikuvauksesta, joka todisti, että Pertti on antanut kaikkensa firmalle, myös terveytensä. Pertille vaihdetaan lonkkanivel ja pistetään eläkkeelle. Työelämässä eivät tulleetmieleenkään eläkeasiat, joten eläkkeelle jäätyäni jouduin selvittämään, mitä eläkkeellä oleminen merkitsee. Muutaman vuoden eläkkeellä oltuani minulle tuli tunne, että on päästävä toisten ihmisten pariin, että ei kokonaan "mökkiytyisi" neljän seinän sisälle. Mutta en tiennyt eläkeläisten toiminnasta enkä järjestöistä mitään. Mihin voisi liittyä? Aloin vuoden 2007 loppupuolella läkeläiset ry:n suurimpiin ja toimeliaimpiin yhdistyksiin kuuluva Malmin Eläkeläiset ry juhli 50-vuotispäivää jo maaliskuussa. Ei hätää, malmilaiset eivät ottaneet varaslähtöä Eläkeläiset ry:n juhlimisessa, vaan juhla oli oma 50-vuotisjuh- la. Malmin Eläkeläiset ry on perustettu runsas puoli vuotta ennen Eläkeläiset ry:tä. Yhdistyksen kulttuu- ja liikuntatoiminnan ohjaaja, liikuntaneuvoso Eevi Kaasinen oli koonnut ja juonsi napakan ohjelman. Se rakentui niin, että yleisöstä niilläkin, jotka eivät pääse Jyväskylään, oli mahdollisuus nähdä ja aistia edes osa suurtapahtuman tunnelmisa. Ohjelmaan kuului muun muassa katkelma voimisteijoiden yhteisesityksestä. Hyvin oli jo harjoiteltu ­ ja hyvän näköiset muuten olivat myös esiintymisasut, joista on ollut pientä keskustelua. Esitysten teema, Eläkeläiset ry:n tlogonakin tun- Malmin työväentalo on toinen koti eläkeläisille selailla netistä tietoa. Menin Eläkeläiset ry.n sivuille ja huomasin sieltä Malmin eläkeläiset ry:n sivut. Johtokunnan nimilistalta löysin jäsensihteeri Ritva Kaartoahon nimen ja puhelinnumeron. Oli sunnuntai-ilta. Mietin, voisikohan näin sunnuntaina häiritä häntä. Rohkaisin itseni ja soitin. Soittoon vastasi hyvin ystävällisen tuntuinen ihminen. Pyytelin anteeksi, kun sunnuntaina häiritsen. Huomasin heti, että Ritva osasi tehtävänsä. Hän esitteli Malmin eläkeläisten toimintaa ja pyysi mukaan. Aikamme keskusteltuamme sovimme, että minä liityn yhdistyksen jäseneksi. Ritva lupasi lähettää paperit ja esitteet postissa ja toivotti tervetulleeksi keskiviikkokerhoon. Taisi muutama keskiviikko mennä arkaillessa, ennen kuin rohkenin mennä sinne. Näin jo tutuksi tullut Malmin työväentalo veti taas puoleensa. haluan jatkaa siinä niin kauan, kuin nivelet kestävät. On tosi kiva harrastus. Aina, kun oppii uuden tanssikuvion, tulee hyvä mieli. Ritva on tosi ihana ohjaaja ja osaa kannustaa meitä. Ne hellät halaukset, joita daameilta saa ennen tanssien alkua, antaa iloa sydämelle, tuntuu kuin jokin tippa voiteluainetta menisi myös lonkkaniveleen Meillä toimii myös kuoro Malmin Metkat johtajana Lilia Melnikova. Keväällä 2008 tuli eräs nainen kuorosta pyytämään, että sinäkin "poika", voisit liittyä kuoroon. Olin yllättynyt, mutta samalla varsin otettu ja ilahtunut tuosta, nyt jo hyvin tuntemastani Maijan pyynnöstä. Olen aina tykän- En päivääkään vaihtaisi pois Kävin keskiviikkokerhossa, jossa oli aina erilaista ohjelmaa. Siellä kerrottiin myös senioritansseista, joita Ritva Huhtilainen ja Kerttu Niemi ohjaavat En ollut ennen kuullut edes mainittavan semmoisista tansseista. Mitäs mies ei tekisi, jos naiset kauniisti pyytävät: lähdin mukaan senioritansseihin. Olen ollut senioritanssiryhmässä alusta asti ja
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2009 - 9 Esimakua Jyväskylän yhteisesityksistä. Esimakua myös Jyväskylän ohjelmista Malmilla jo juhlittiin nettu elämän lyhde nousi esityksestä ja asuista hyvin esille. Ohjelma rakentui kokonaan yhdistyksen omien ryhmien esityksille, ja kuinka muuten voisi Malmilla ollakaan.Myös juhlapuhe oli omasta takaa, sen piti yhdistyksen uusi puhgeenjohtaja Erkki Mattila. Ainoastaan ansiomerfkkien jakamisessa tarvittiin hieman ulkopuolista apua. Sitä saatiin Eläkeläiset ry:n Helsingin Aluejärjestön puheenjohtjalta Pekka Saarniolta ja Eläkeläiset ry:n tiedotussihteeriltä Pekka Isakssonilta. (P. I.) Yhdistyksen senioritanssijat vauhdissa. Etualan vasemmanpuoleisessa parissa yhdistyksen puheenjohtaja Erkki Mattila. telukerhoa, kalamiesten viehekerhoa, sketsiryhmää ja tanhuryhmä, jonka harjoitukset ovat muualla. Torstaisin kello 12-15, on eläkeläistentanssit. Paljon on muutakin hyvää toimintaa. Teemme teatterimatkoja, vierailemme muissa eläkeläis- yhdistyksissä. Kesäisin järjestettävä umpimähkämatka on tosi suosittu. Toiminnan ydin Keskiviikkokerho on toimintamme ydin. Kuukauden ensimmäinen keskiviikko on yhteislaulu tilaisuus. Muina keskiviikkoina on muuta ohjelmaa. Käsittelemme eri aiheita asiantuntijoiden alustusten pohjalta. Eläkeläisten Malmin Metkat esiintyy 50-vuotisjuhlassa, säestäjänä kuoron johtaja Lilia Melnikova. nyt laulusta ja haaveillutkin, että jos joskus pääsisi vaikkapa kuoroon mukaan, ujouteni on sen estänyt. Nyt olen kuorossa ja lupaan olla niin kauan, kuin he minut mukanaan pitävät. Kuoro on antanut minulle paljon. Tuntuu, kuin itseluottamuskin olisi parantunut, kun saa esiintyä ihmisille. Malmin työväentalo on ahkerassa käytössä, kun eläkeläiset harrastavat siellä. On tuolijumppaa, kuntojumppaa, käsityö- ja askar- edunvalvontaan olemme osallistuneet mm. käymällä lähetystönä Helsingin päättäjien luona Edunvalvonta vaatii entistä enemmän meidänkin aktiivisuutta tuoda ongelmia esille ja tehdä korjausesityksiä. Olkoon hyvä esimerkkinä aktiivisuuden tarpeesta tuo pääministerin Rukan-hiihtoreissu, jossa hänelle välähti nostaa eläkeikää 65:n vuoteen. Ei kai kehdannut esittää peräti 69:ää vuotta. Johtokunnassa paneudumme entistä enemmän edunvalvontaan, kun toimintaamme suunnittelemme Pertti Korhonen Malmin Eläkeläiset ry:n tiedottaja
• 10 - Nro 3 toukokuu 2009 ELÄKELÄINEN Volmari Iso-Hollo muisteli haikeana uran alkua Moskovassa 1928 lin sopinut tapaamisesta legendaarisen olympiavoittajan Volmari Iso-Hollon kanssa hänen kotiinsa Keravalle. Tarkoituksena oli keskustella hänen uransa alkuvaiheista. Hän suostui tapaamiseen mielellään. En voinut aavistaa, että hänellä oli silloin edessään elämänsä viimeiset juoksumetrit: IsoHollo kuoli aika pian tapaamisemme jälkeen Heinolan reumasairaalassa 23.6.1969 vain 62-vuotiaana. Keskustelussamme tallensin kuitenkin suomalaisen urheiluhistorian ainutlaatuisen tapahtuman: Volmari Iso-Hollon tähdenlentomaisen nousun kansainvälisen kestävyysjuoksun huipulle. Se oli erikoinen tarina. O Leningradilainen Maksumov johtaa vielä tässä vaiheessa 5000 metrin juoksua, mutta kohta karkaa hänen kannoillaan oleva Iso-Hollo ohi ja voittaa elämänsä ensimmäisen kansainväisen juoksun. molemmat entiset mestarijuoksijat olivat kevytrakenteisia, miltei kuin tämän päivän afrikkalaiset huippumiehet. Suomalainen urheiluyleisö tuntee Volmari Iso-Hollon estejuoksun olympiavoittajana kaksissa olympiakisoissa: Los Angelesissa 1932 ja Berliinissä 1936. Hän on jäänyt urheiluhistoriaamme Tapaaminen Keravalla Tapaamisen erikoisuutta lisäsi, että paikalla oli myös Iso-Hollon manttelinperijä Jouko Kuha, joka edellisenä vuonna oli juossut Tukholmassa uuden estejuoksun maailmaennätyksen 8.24,2. Nyt kun tuosta ajasta on kulunut 40 vuotta en voi olla ajattelematta suomalaisen kestävyysjuoksun pitkää marssia ja sen nykytilaa: Iso-Hollon uran vaiheet T UL:n seuran Keravan Veikkojen kasvatti Volmari Iso-Hollo syntyi Ylöjärvellä 6.1.1907. Hän joutui monien kilpatoveriensa kera kilpailukieltoon osallistuttuaan Neuvostoliiton urheilujuhliin 1928. Urheilu-ura jatkui kuitenkin muissa seuroissa. Los Angelesin olympiakisoissa 1932 hän saavutti kultamitalin 3000 metrin estejuoksussa. Kierroslaskijat saivat hänet kuitenkin juoksemaan yhden ylimääräisen kerroksen, joten hänelle mitattu voittoaika ei ollut vertailukelpoinen. Moskovan kisojen tapaan hän osallistui myös 10 000 metrille ja tuli toiseksi. Ensimmäisen maailmanennätyksen 9.09,4 esteissä hän juoksi 1933 ja toisen kerran Berliinin olympiakisoissa 9.03,8. Vastaaviin suorituksiin ei kukaan suomalainen estejuoksija ole hänen jälkeensä yltänyt. Suomen mestaruuksia Iso-Hollolle kertyi kuitenkin vain seitsemän usealla eri juoksumatkalla. Vaikean reuman vuoksi hänen urheilu-uransa päättyi 1945 ainoana estejuoksun olympiavoittajana, yhtenä aikakauden "lentävien suomalaisten" katraasta.. Urheilussa historia on kuitenkin ­ kuten yleensä ­ hyvin pettävä laji. Monikaan ei tiedä, ei edes paljon käytetty Google -tietokanta, että Volmari Iso-Hollo nousi kansainväliseen eliittiin jo vuonna 1928 Moskovassa. Hän voitti Neuvostoliiton ensimmäisissä suurissa ­ silloisiin olympialaisiin verrattavissa urheilujuhlissa vuonna 1928 kaksi matkaa ja saavutti lisäksi muilla matkoilla kaksi toista sijaa. Ja haarukka oli melkoinen 1500 metristä 10 000 metriin. Vastaanotto keravalaisessa omakotitalossa oli sydämellinen. Se oli tyypillinen sodanjälkeinen puolitoistakerroksinen talo puutarhoineen, jossa juoksijamestari asui yhdessä vaimonsa kanssa. Jo eteisessä oli muistoja urheiluajoilta: hyvän ystävän olympiavoittajan Tapio Rautavaaran keihäs, jonka "Tapsa" oli antanut suurelle esikuvalleen. Tapaaminen ja keskustelut matkasta Moskovaan ja kilpailuista siellä sujuivat normaalisti. Iso-Hollon viimeisestä kilpailuvuodesta oli kuitenkin kulunut jo yli 24 vuotta. Miksi näin? Kävi ilmi, että jo 1930luvun lopulla alkanut reuma oli ehtinyt vaikuttaa hänen kilpailu-uraansakin. Hurja kilpailutahti Matka Moskovaan tuli yllätyksenä. Hän oli Työväen Urheiluliiton Keravan Veikkojen jäsen. TUL oli saanut kutsun lähettää edustajansa Neuvostoliiton ensimmäisiin suurin valtakunnallisiin urheilujuhliin Moskovassa 1928. ­ En ollut oikeastaan yleisurheilija. Olin harrastanut pääasiassa hiihtoa ja nyrkkeilyä. Kun kesällä 1928 pääsin sotaväestä, osallistuin Eläintarhassa yleisurheilukilpailuihin ja voitin 5000 metriä ajalla 15.08. Sen perusteella minut valittiin Moskovaan lähtevään joukkueeseen. Kilpailut Moskovassa olivat suurenmoinen kokemus. Mutta kilpailutahtikin oli aika raastava. ­ Osallistuin neljälle matkalla. Lepopäiviä ei juuri ollut. Ensimmäisenä matkana oli 5000 metriä. Se oli kilpailujen kolmantena päivänä. Oli satanut ja rata oli pehmeä, muistelee Iso-Hollo vaimon tarjoillessa vieraalle kahvia ja leipomaansa pullaa. ­ Osanottajia oli kaikkiaan 82, jotka oli jaettu kahteen ryhmään. Tulokseni perusteella pääsin ensimmäiseen kuumaan erään. Leningradilaisen Maksumovin tiedettiin olevan hyvässä kunnossa. Hän johtikin toisesta kierroksesta lähtien, mutta pysyin kannoilla. Muu joukko jäi. Yhdeksännellä kier- 90-vuotiaan TUL:n vaiheita Vihamielinen Suomi käänsi selkänsä NL:n urheilujuhlille TUL:n urheilijoiden matka Neuvostoliiton kansainvälisiin urheilujuhliin 1928 oli kiven takana. Ilmoittautuneita oli kolmisensataa, mutta lopulta matkaan pääsi vain 76 urheilijaa. Joukkueen johtajakin oli itse urheilija: painikilpailujen voittajaksi kisoissa selviytynyt raskaansarjan Kaarlo Ponsen, TUL:n mestari ja liittojuhlien 1927 voittaja. . Miksi näin? Se aiheutui Suomen viranomaisten vihamielisestä asenteesta juuri kymmenen vuotta täyttänyttä Neuvostoliittoa kohtaan. Maaherrat olivat saaneet ohjeen, että passeja ei saanut myöntää. Rivistä lipesi Uudenmaan maaherra Bruno Jalander, joka myönsi Uudeltamaalta ilmoittautuneille 69 passia. Turun läänistä sai passin viisi urheilijaa ja Kuopiosta kaksi. Neuvostoliiton urheilujuhliin saapui 4600 urheilijaa 41 maasta. Ne olivat aikakautensa suurimmat kisat. Mutta neuvostovihamielinen Suomi käänsi selkänsä niille. Englannistakin. TUL:n joukkue koostui helsinkiläisistä seuroista, Jyrystä, Kullervosta ja Vesasta. Veräjänvartijana oli myöhempi "kaikkien aikojen" maajoukkuemies (30 ottelua) Viljo Halme Jyrystä. Joukkue teki yli kuukauden pituisen kiertueen kisojen jälkeen Neuvostoliitossa aika komealla ottelusaldolla. Eräänä erikoisuutena voidaan todeta, että koko suuren joukkueen organisaattori, primus motor, TUL-lehden toimittaja Oskari Lamminen jäi rannalle soittelemaan. Se oli sen aikaista lehdistönvapautta, joka usein unohdetaan. ­ Sain kuitenkin kisoista komean kuva-albumin, joita on Suomessa vain kolme kappaletta, kertoi minulle aikanaan ­ 40 vuotta sitten Mitä jos kaikki300? Pääasiassa Uudeltamaalta Moskovaan päässyt TUL:n urheilijain joukko osoitti kuitenkin silloisen työläisurheilun voiman. Joukkueen johtajan Kaarlo Ponsenin lisäksi kultamitalin saivat kuusi muuta TUL:n urheilijaa: sittemmin tunnetuimpina IsoHollo ja nyrkkeilyssä vasta 17-vuotias kevyen raskaansarjan Gunnar Bärlund. Muutkin olivat kansallisesti korkeaa tasoa. Millaisia olisivatkaan tulokset olleet, jos koko 300 -henkinen TUL:n sen aikainen parhaimmisto olisi pääs- Moskovan suomalaisvoittajia. Irma Lumivuokko (vapaaunti), Volmari IsoHollo, Gunnar Bärlund (nyrkkeily) ja Veikko Mutikainen (korkeushyppy). Kuvasta puuttuvat nyrkkeilyn kärpässsarjan voittanut Yrjö Paakki ja raskaansarjan painija Kaarlo Ponsen. syt mukaan? Toki näinkin saavutettiin uskomatonta menestystä. Aivan ainutlaatuinen oli TUL:n jalkapallojoukkueen matka vuoden 1928 kisoihin. Joukkue sijoittui neljänneksi suuressa sarjassa, jonka voitti Ukraina, toisena Moskova ja kolmantena Uruguay, josta myös oli työläisurheilijain joukkue kuten
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2009 - 11 TUULA-LIINA VARIS vänä oli 1500 metrin loppukilpailu. Viiden- ja kymmenen tuhannen metrin välissä oli yksi "lepopäivä", jolloin Iso-Hollo voitti 1500 metrin karsintaeränsä. Tämän matkan loppukilpailusta kympin jälkeen ei tullut kuitenkaan kymppiä: "vain" toinen sija. Seuraava Moskovan kultamitali tuli viimeisellä matkalla, hänen erikoismat-kakseen sittemmin osoittautuneella 3000 metrillä. Sillä matkalla ei keravalaisella kirjanpainajalla ollut vaikeuksia. toiseksi sijoittuneelle Ranskan Lerounille merkittiin huomattavasti heikompi aika. Kisojen kaksoisvoittajana ja kaksinkertaisena hopeamiehenä hän nousi kuitenkin Neuvostoliiton ensimmäisten suurkilpailujen parhaaksi urheilijaksi. Ja se saavutus lämmitti vieläkin: - Ne olivat ikimuistoisia päiviä, muisteli Iso-Hollo. Pakaste vai timantti? A Volmari Iso-Hollo 62 vuotiaana eläkeläisenä Keravan omakotitalonsa edustalla oli lähes samannäköinen kuin kilpailuaikoinaan. Vierellä. vaimo. Uusi maailmamestari Jouko Kuha oli käymäseltään kylässä. roksella menin johtoon ja pidin asemani. Maalissa eroa oli jo 50 mertriä. ­ Aika ei tosin ollut ihmeellinen, vain 15.42,8, muistelee Iso-Hollo. kanssa jouduin sitten kamppailemaan myös kympillä, jota en ollut aiemmin juossut. Viimeisen kierroksen puolivälissä minulla oli jo 30 metrin etumatka ja kun yleisö osoitti raivokkaasti suosiotaan, luulin, että huutavat minulle. Toisin kuitenkin oli: he kannustivat Maksumovia joka maaliviivalla työntyi yllättäen ohitseni. Mutta heti seuraavana päi- Kisojen paras urheilija! Mutta siitä se sitten alkoi Moskovassa. ­ Saman Maksumovin Teksti: SAKARI SELIN Kuvat: SAKARI SELIN ja Moskovan Spartakiadit 1928 kuvateos Historia etsii tutkijaansa ­ Oskari Lamminen esitellen paksua teosta, jossa myös suomalaisten osallistuminen oli näyttävästi esillä. TUL-lehden toimittajan rooli kisamatkan järjestelyissä muodostuin ratkaisevaksi, kun liittotoimikunta, vastoin liittokokouksen päätöstä alkoi toimia vastahankaan. Oskari oli aatteen mies ja ryhtyi matkan järjestäjäksi. ­ Ne olivat vaikeita aikoja. Tehtävää helpotti se, kun urheilijat ymmärsivät, ettei urheilusuhteitten hoitoa saa rajoittaa keinotekoisin poliittisin estein, sanoi Oskari minulle PohjoisHaagassa sijaitsevassa asunnossaan. Mutta passia ei hänelle heltynyt. Olihan Suomi demokraattinen maa. SAKARI SELIN S uomen TUL:n ja Neuvostoliiton urheiluhistoria alkoi 1920-luvun alussa kun työläisurheilijat rajan molemmin puolin ottivat yhteyttä toisiinsa. Sekä painijat että jalkapalloilijat olivat aloitteen tekijöinä vuosina 1922 ­1923. Nyrkkeilijät tulivat mukaan 1926­1927, jolloin suoritettiin liitto-ottelut sekä Moskovassa että Helsingissä. Suomen poliittisen tilanteen vuoksi yhteistoimintaa vaikeuttivat monet viralliset tahot ja myös ristiriidat työväen urheiluliikkeessä. Laajemmassa mitassa uusille urille päästiin vasta sodan jälkeen vuonna 1946 TUL:n mahtavien liittojuhlien yhteydessä. Silloin TUL solmi urheilusuhteet uudelleen ja sai kisoihinsa komean osanoton naapurimaasta. Läpimurto myös TUL:n urheilusuhteissa tapahtui vasta Neuvostoliito tultua mukaan olympialiikkeeseen, erityisesti 1952 Helsingin olympialaisista. TUL:n suhteet Neuvostoliittoon laajenivat erityisesti vuoden 1954 liittojuhlien jälkeen, jolloin alkoi säännöllinen urheiluvaltuuskuntien vaihto, jolla oli suuri merkitys TUL:n urheilutoiminnan tason nousulle ja kehittymiselle. Erittäin suuren merkityksen muodosti Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden valmennusapu, joka keskittyi TUL:n oman urheiluopiston Kisakeskuksen suojiin. Polveileva yli 70 vuotta kestänyt TUL:n ja Neuvostoliiton hedelmällinen yhteistoiminta urheilussa etsii tutkijaansa. ntiikin kreikkalaisten näkemyksen mukaan hybris on ihmiskunnan suurimpia syntejä, josta jumalat rankaisivat ankarasti. Hybris tarkoittaa sivistyssanakirjan mukaan ylimielisyyttä ja rikollista uhmamieltä. Nykyajan maailmaan siirrettynä hybris voisi tarkoittaa ylimielisyyttä ja rikollista uhmamieltä luontoa kohtaan, kuvitelmaa, että luonnon lait olisivat kaikkitietävän ihmisen muutettavissa. Ja tästä hybriksestä joskus vielä katkerasti maksamme. Hybristä äärimmillään edustaa kuvitelma, että ihmislaji nerokkaan tieteensä avulla on jonakin kauniina päivänä voittava kuoleman. Kaikki mikä elää, kuolee, kuuluu luonnon järkkymätön laki. Kaiken, mikä elää, on kuoltava, jotta elämä jatkuisi, sanoo se sama laki. Mutta hybriksen vallassa olevaa ihmistä tämä ei koske eikä hän myöskään piittaa siitä, merkitsisikö hänen mahdollinen ikuinen fyysinen elämänsä estettä muun elämän jatkumiselle maapallolla. Juohduin näihin epämiellyttäviin ajatuksiin lukiessani väli-Suomen lehtien Sunnuntaisuomalaisesta (19.4.) juttua ihmisistä, jotka haluavat pakastaa itsensä tai ainakin päänsä odottamaan maallista ylösnousemusta tulevaisuudessa. Itse asiassa tässä ei ole mitään uutta. Amerikassa on jo vuosikymmeniä sitten keksitty tämä oivallinen bisnesidea. Siellä on kuulemma kymmenittäin pakastamoja, joissa toivorikkaitten amerikkalaisten ruumiit tai pelkät päät nestetyppeen säilöttyinä odottavat henkiin herättämistään. Bisnes pyörii ilmeisen hyvin, vaikka toistaiseksi henkiin ei ole onnistuttu herättämään koe-eläimiäkään. Nyt on jutun mukaan vastaavaa palvelua tarjolla myös Venäjällä. Moskovalaisessa lähiössä sijaitsevaan omakotitaloon voi tallettaa maksua vastaan ruumiinsa tai aivonsa, kun lähdön hetki on koittanut. Yrityksen omistaa muuan Daniela Medvedev ­ toivottavasti ei sukua sille toiselle. Vainajien pakastamisen rinnalla biogerontologia eli vanhemisen biologisia syitä koskeva tutkimus tuntuu varsin järkiperäiseltä. Siitäkin huolimatta, että myös sen ympärille on varsinkin Amerikassa pystytetty jos jonkinlaista huuhaa-bisnestä. Englannissa elää yksi jeppe, joka väittää, että ensimmäinen tuhatvuotiaaksi elävä ihminen on jo syntynyt ja että tulevaisuudessa voimme saavuttaa jopa 5000 vuoden iän. Miksi ihminen haluaisi elää 5000 vuotta? Tai tulla jonkinlaisena tieteellisenä konstruktiona henkiin herätetyksi täysin outoon, umpivieraitten kansoittamaan maailmaan, johon hänellä ei ole mitään suhdetta ja jossa hänellä ei ole mitään tekemistä? Ja jonne häntä ei kukaan halua, paitsi ehkä se tiedemies, joka haluaa onnistua tehtävässään. Onko tämä halu kuoleman pelkoa vai elämän vimmaa? En osaa sanoa, mutta pahempaa painajaista en voisi kuolemanjälkeiseksi kohtalokseni kuvitella. Elämän päättyminen kuolemaan on kaunis ajatus. Jotta elämä voisi jatkua, sukupolvien on annettava tilaa uusille sukupolville. Jokainen ihminen elää täällä maan päällä niin kauan kuin elää niitä, jotka tunsivat hänet ja muistavat hänet. Ei se elämä lyhyt ole. Mieluummin kuin pakaste, olisin kuolemani jälkeen timantti kauniissa sormuksessa. On nimittäin teknisesti mahdollista puristaa vainajan tuhka timantiksi, ja jossain sitä tehdäänkin. Se maksaa hirmuisesti, ja meillä se on laitontakin, mutta ehkä joskus... Timantti on ikuinen, ja ainakin timantiksi puristaminen olisi ekologinen ratkaisu. Aivan varmasti lapsenlapsenlapsenlapseni aikanaan mieluummin ottaisi vastaan perintönä siirtyvän timanttisormuksen kuin isoisoisoisoäitinsä pakasteesta sulatettuna. Tiedotussihteeri Isaksson ja eläkeikäkiista Eläkeläinen-lehdessä 2/2009 nro 2. maaliskuu .09. tiedotussihteeri Pekka Isaksson kirjoitti eläkeiän korottamisesta 65 vuoteen. Otsikkona oli Kommunistisia päätöksiä ja muita visioita. En tykännyt tyylistä, jolla hyvin tuntemani Pekka kirjoitti. En ymmärrä, haluaako Eläkeläiset r.y:n tiedotussihteeri tahallaan sekoittaa kansalaisten kamppailua eläkeiän korotuksia vastaan? Tapasin Pekan ensimmäisen kerran liki 37 vuotta sitten Perämeren satamien lakon aikana. Minä olin ammattiosaston puheenjohtaja ja Pekka oli Kansan Tahdon kesätoimittajana tai harjoittelijana. Kyytittelin Pekka, ja hän teki juttuja lehteen, mutta silloin oli kirjoitusten luonne ja sävy toinen, olinhan minä avustajana. Olen ennen Pekan kyyditsemistä kyydinnyt myös Pekan äitiä Anna-Liisa Tieksoa satamassa. Hän oli silloin sosiaaliministeri, ja siihen aikaan ministeritkin kävivät tutustumassa myös tavallisiin työpaikkoihin. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta Kemin lakosta. Päivittäisissä lakkokokouksissa vanhan työväentalon pihalla nähtiin AnnaLiisa nuorena ylioppilaana puhumassa ja tukemassa lakkolaisia. Näistä puheista lappilaiset palkitsivat hänet äänestämällä nuorimmaksi kansanedustajaksi Toivoisikin, että Pekka Isaksson tekisi eläkeläislehteen Kemin lakon tapahtumisista juttua. Äiti AnnaLiisalta saa varmasti arvokasta tietoa Erkki Pekkinen Kemi Erkki, pannaan ehdotus korvan taakse, mutta ei jätetä mitään hampaankoloon! Pekka Isaksson
• 12 - Nro 3 toukokuu 2009 ELÄKELÄINEN ULLA LEHTONEN Kesäsatoa odotellessa T oukokuulle tultaessa kellarit alkavat tyhjentyä. Osa perunoista on jo viety valoon itämään, ja loppusatokin on syytä käyttää, ennen kuin perunoitten idut alkavat voimalla kasvaa. Kotipuutarhan peruna on herkkua keväälläkin, ja se syödään viimeiseen mukulaan saakka. Kuorineen keitetyt perunat ovat aina perusruokaa parhaimmillaan, mutta varsinkin kevättalvella niihin kaipaa vaihtelua. Minulla on tapana keittää perunaruotisellerimuhennosta. Ruotiselleriä on helppo käyttää muitten pakastevihannesten tapaan ja muun muassa sosekeittoihin se antaa hienoa makua. Jos Sinulla on pihallasi hiukankin tilaa, niin kasvata hiukan ruoti- eli lehtiselleriä. Pakasta satoa 0,5 ­ 1 cm viipaleina. Sellerit ovat mieskunnon kohottajia! Lastenlasten vieraillessa minä paistan Kanadan Leilan perunapannareita. Leila on sitkeä suomalainen, joka jo monta vuotta on maannut toisten nosteltavana vuoteessa ja rullatuolissa, mutta jaksaa silti valaa toivoa toistenkin mieliin. Leilan sormet ja järki pelaavat, ja parhaillaan hän yrittää saada suomalaiset lapsuudenmuistonsa kirjana julki. Hän on kirjoittanut ja kustantanut monta kirjaa ja minä olen saanut häneltä ihania ruokaohjeita. Leilan nettisivut ovat osoitteessa www.tikkabooks.com ja sähköpostilla häneen saa yhteyttä os. leila@tikkabooks.com. Jokamiehen kalakeitto kuuluu kesäpaikkamme syömisiin. Kun lapseni ja lastenlapseni olivat onki-ikäisiä, pikkukalaa tuli paljon eikä kaloja saanut heittää pois, vaan oli pakko keksiä niille käyttöä. Yritin kuivatakin kaloja, mutten koskaan onnistunut. Kuivaaminen lienee taitolaji, sillä moni muukin kuin minä suree kalojensa päätyvän kompostiin. Kuinka paljon karkeaa suolaa todella tarvitaan, jotta kalojen kuivaus onnistuu? Jokamiehen kalakeitto on aineiltaan vaatimaton, mutta erittäin ajankohtainen, sillä voikukan ja muittenkin luonnonkasvien käyttö on kuluneitten vuosikymmenien aikana jatkuvasti lisääntynyt. Nokkosaika alkaa pian. Jätäkin ennakkoluulot ja paista nokkosleipää tai -sämpylöitä. Leipurin tyttären nokkosleipä on sukumme Sievä-mummin ohje 1800luvun lopulta. Nokkossämpyläohje puolestaan sopii perusohjeeksi, ja kuminan voi taikinasta jättää pois tai vaihtaa fenkolin siemeniin. Kun minä teen nokkosleipää tai -sämpylöitä, jauhot voivat olla sitä, mitä kotona on. Hiivaleipäjauhojen joukossa voi olla vehnäjauhojakin, kauraryynejä, leseitä, alkioita, pellavansiemeniä ja myös auringonkukansiemeniä. Käytä suolaa säästäen, vain teelusikallinen litran taikinaan. Viime kesä oli kovin sateinen, mutta 1 iso sipuli silputtuna 2-3 rkl voita 5-6 dl perunakuutioita 1,5 ­ 2 dl voikukan lehtiä suikaleina ilman lehtiruotia noin 20 voikukan kukkanuppua (pippuria ja suolaa) (1 dl kermaa) Sipuli kuullotetaan voissa, kalaliemi, perunat ja voikukka lisätään. Perunat keitetään kypsiksi, kalapalat ja kerma lisätään. Suolan ja pippurin sijasta keiton voi maustaa tarha- tai sitruuna-ajuruoholla tai tillillä. LEIPURIN TYTTÄREN NOKKOSLEIPÄ 7 dl haaleaa vettä tai maitoa 2 dl ryöpättyä, silputtua nokkosta 2 tl kuminaa 50 g hiivaa 5 dl ohrajauhoja 3 dl ruisjauhoja tai kauraryynejä 12 dl vehnäjauhoja 1 tl suolaa Hiiva murennetaan nesteeseen, kuminat ja suola lisätään. Nokkoset, ohra- ja ruisjauhot hämmennetään joukkoon ja taikina alustetaan vehnäjauhoilla. Kohotetaan, leivotaan kolmeksi pitkäksi tai pyöreäksi leiväksi, kohotetaan uudelleen ja paistetaan 200 asteessa kypsäksi. NOKKOSSÄMPYLÄT 5 dl haaleaa vettä 1,5 dl nokkos- tai lehtivihreärouhetta tai 5 dl tuoreita nokkosen lehtiä 1 tl suolaa 2 tl jauhettua kuminaa 50 g hiivaa noin 900 g jauhoja, esim. graham- tai hiivaleipäjauhoja ja hiukan ruisjauhoja Taikina alustetaan, kohotetaan ja leivotaan sämpylöiksi. Kohotetaan uudelleen, voidellaan piimällä tai kananmunalla ja paistetaan 250 asteessa noin 15 minuutti. Ei aina makkaraa leivälle. sipulit kasvoivat paremmin kuin koskaan ennen. Kun minä välillä kyllästyn salaatinkastikkeisiin, niin otan sipulin avuksi. Silppuan monta keltasipulia ja pari kokonaista valkosipuliakin. Panen silpun kannelliseen kulhoon, peitän rypsiöljyllä ja säilytän seosta jääkaapissa. Kun kaali- tai muu vihersalaatti on valmista, lisään pinnalle muutaman lusikallisen sipuliseosta öljyineen. Muuta kastiketta salaatti ei kaipaakaan. Myös tomaatti-voileivällä sipuliseos on herkullista ja tietenkin erittäin terveellistä. PERUNA-RUOTISELLERIMUHENNOS noin 900 g kuorittuja, lohkottuja, raakoja perunoita 200 g ohuiksi viipaleiksi leikattuja ruotisellerin varsia, tuoreita tai pakastettuja 3 dl kylmää vettä 3 dl maitoa 1 dl kuohu- tai kaurakermaa (hiukan voita) Perunat ja selleri keitetään vedessä täysin kypsiksi. Vettä ei kaadeta pois, vaan perunat ja selleri soseutetaan liemineen. Maito ja kerma lisätään, muhennos kiehautetaan ja maustetaan kevyesti suolalla. Maitoa lisätään tarvittaessa. Tämä muhennos on löysähköä ja hyvän makuista. Jos sellerin lehtiä on käytettävissä, muhennos koristetaan niillä tarjolle vietäessä. KANADAN LEILAN PERUNAPANNARIT 6 raakaa perunaa karkeaksi raastettuna (mieluiten kuorineen) 1 iso sipuli silppuna 0,5 dl maitoa 1 porkkana raastettuna 2 munaa vatkattuna 1,25 dl vehnäjauhoja 1 tl suolaa mustapippuria maun mukaan öljyä paistamiseen Kaikki aineet sekoitetaan hyvin. Öljyä kuumennetaan isossa paistinpannussa. Suurella lusikalla tai kauhalla pudotetaan taikinaa 3-4 pannukakuksi. Paistetaan kullanruskeiksi molemmin puolin ja liika öljy valutetaan pois talouspaperin päällä. (Kun paistettaessa käytetään tarpeeksi öljyä, ja se on kuumaa, ja liika öljy valutetaan pois paperin päällä, niin pannareista ei tule rasvaisia vaan rapeita. Pannarit pidetään uunissa lämpiminä, kunnes koko annos on paistettu. Syödään omenasoseen ja hapankerman tai jogurtin kanssa tai valkosipulilla ja yrteillä maustetun voinapin kera tai leivän päällä. Nämä pannukakut, alkuperäiseltä nimeltään latkes, voi tehdä myös ilman maitoa ja porkkanaa. JOKAMIEHEN KALAKEITTO Keittoliemi: noin kilo onkikalaa, mielellään pikkuahvenia 1,5 l vettä 1 tl suolaa 10 musta- tai valkopippuria tai katajanmarjaa kuorittu, lohkottu sipuli 1 laakerinlehti muutama tillinvarsi Kaloista poistetaan sisukset ja pää, mutta kaloja ei suomusteta. Vesi ja mausteet kiehautetaan, kalat lisätään. Keitään 10 -15 minuuttia. Liemi siivilöidään ja kaloista otetaan talteen mehevät selkälihat. Varsinainen keitto: Noin litra kalalientä
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2009 - 15 Jokilaaksojen talvipäivillä kisattiin mainiossa säässä Jo perinteeksi muodostuneet Jokilaaksojen aluejärjestön talvipäivät vetivät jälleen runsaasti osanottajia Oulaisten Honkamajalle koko aluejärjestön alueelta Pudas- ja Pyhäjärveä myöten. Naisten ja miesten sarjojen osallistujat hiihtivät erinomaisessa säässä kahden ja kolmen kilometrin radat. Sarjoja oli yhdeksän 60­80vuotiaiden ikäluokissa ja niihin osallistujia kymmenestä eri yhdistyksestä. Muut ja muistakin yhdistyksistä tulleet osallistuivat sauvakävelyyn ja tarkkuutta vaativaan kettinginheittoon. Aluejärjestön puheenjohtaja Juhani Vähäkangas avasi tapahtuman ja suoritti palkintojen jaon Martti Saarelan kanssa, molemmat Raahesta. Oulaisten Taru ry vastasi järjestelystä ja tulokset valmistuivatkin ennätysajassa. Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistysten välisessä viestikilpa ratkesi muutaman sekunnin eroin. Voittaja oli Raahen Eläkeläiset ry:n joukkue. Raahen Eläkeläiset oli myös tuonut eniten väkeä talvipäiville ja se sai kiertopalkinnon haltuunsa. Yksimielisesti toivottiin, että aluejärjestö järjestää talvipäivät myös ensi vuonna. Pudasjärvi olityly isäntä Jokilaaksojen pilkkikisoissa Pudasjärven Eläkeläiset ry järjesti ensimmäiset Jokilaaksojen pilkkimestaruuskilpailut 15.4.2009 Pudasjärvellä Havulan rannassa. Pudasjärviset veivätvoitot naisten, miesten ja joukkuekilpailuissa. Pilkkijöitä oli 34 ja "huutojoukot" päälle. Osanottajia oli mm. Raahesta, Haukiputaalta ja Oulusta omien pilkkijöiden lisäksi. Aurinko paistoi ja ulkoilu maistui tosihyvältä makkaroiden ja emäntien paikanpäällä paistamien lättykahvien kanssa. Otetaan uusiksi vuoden päästä ja tiedotetaan paremmin. sa 4,830 kg, 2) Reino Soronen 4,720 kg, 3) Ensio Takkinen 4,270 kg, 4) Eero Ruohomäki (Raahen Eläkeläiset) 3,610 kg, 5) Matti Mikkonen 3,140 kg, 6) Pekka Tuomaala 2,540 kg, 7) Alpo Kukka 2,350 kg, 8) Pentti Stenius 1,905 kg, 9) Kauko Hemmilä 1,835 kg. Osanottajia 13. Joukkueet:1) Pudasjärvi IV 9,140 kg (Olavi ja Aune Loukusa ja Pentti Stenius) 2) Pudasjärvi II 8,155 kg (E. Takkinen, A.Kukka, K.Lehmikangas) 3) Pudasjärvi III 7,345 kg (M. Ja S. Mikkonen, S Orreveteläinen) 4) Pudasjärvi IV 5,805 kg ( U ja S Kokko, R. Soronen) 5) Raahe I 3,820 kg (E. Ruohomäki, M. Saarela, E. Koskela) Joukkueita 7 Muisteli mukana ollut Tuloksia: Naiset: 1) Saimi Kuusisto-Mikkonen 3,640 kg, 2) Aune Loukusa 2,405 kg, 3) Katri Lehmikangas 1,535 kg, 4) Siiri Orreveteläinen 0,565 kg, 5) Sirkka Kokko 0,560 kg, 6) Tuula Pirttiaho 0,185 kg, 7) Orvok ki Hyttinen 0,165 kg, 8) Eevi Koskela ( Raahen Eläkeläiset) 0,075 kg .Osanottajia 11 Miehet 1) Olavi Louku- Tulokset: Sarja N 60, 3 km: 1) Sanni Mathlin, Raahen eläkeläiset ry 16.49 Sarja N 65, 3 km: 1) Vappu Pekuri, Raahen eläkeläiset ry 18.46, 2) Laila Takkinen, Pudasjärven eläkeläiset ry 22.25, 3) Sinikka Tuovinen, Raahen eläkeläiset ry Sarja N 70, 3 km: 1) Eila Inkinen, Pudasjärven eläkeläiset ry 17.06, 2) Elsa Piri, Pudasjärven eläkeläiset ry 22.13 Sarja M 60, 3 km: 1) Vesa Ranta-Eskola, Raahen eläkeläiset ry 10.51, 2) Kauko Meriläinen, Haukiputaan eläkeläiset ry 12.13, 3) Pentti Kivistö, Haukiputaan eläkeläiset ry 13.13, 4) Erkki Manninen, Oulun työväen eläkeläiset ry 14.21, 5) Antero Mikkonen, Oulun työväen eläkeläiset ry, 6) Veikko Keränen, Kempeleen eläkeläiset ry, 7) Aimo Kärkkäinen, Haukiputaan eläkeläiset ry, 8) Markku Kaltio, Oulunsalon eläkeläiset ry Sarja M 65, 3 km: 1) Heikki Harju, Raahen eläkeläiset ry 11.41, 2) Raimo Kolppanen, Oulaisten eläkeläiset ry 14.31 3) Seppo Pulkkinen, Oulunsalon eläkeläiset ry Sarja M 70, 3 km: 1) Martti Pelkonen, Raahen Naisten S 65:n voittaja Vappu Pekuri (vas.) ja S 60:n voittaja Sanna Mathlin, Raahen Eläkeläisten vahvasta joukkueesta molemmat. eläkeläiset ry 12.23, 2) Heikki Alakiuttu, Oulun työväen eläkeläiset ry 13.38, 3) Aarre Anttonen, Oulunsalon eläkeläiset ry 14.09, 4) Hille Kautio, Kempeleen eläkeläiset ry 14.11, 5) Jouko Mustonen, Pudasjärven eläkeläiset ry 14.54, 6) Toivo Lotvonen, Muhoksen eläkeläiset ry 15.37, 7) Kauko Ahola, Pyhäjärven eläkeläiset ry, 8) Martti Partala, Siikalatvan eläkeläiset ry Sarja M 75, 2 km: 1) Veikko Väisänen, Muhoksen eläkeläiset ry 8.47 Sarja M 80, 2 km: 1) Henno Nykänen, Muhoksen eläkeläiset ry 9.20, 2) Esko Tolonen, Oulun eläkeläiset ry 9.25 Viestihiihto, naiset 3 x 2 km: 1) Raahen eläkeläiset ry 30.33, 2) Pudasjärven eläkeläiset ry 33.41 Viestihiihto, miehet 3x2 km: 1) Raahen eläkeläiset ry 20.01, 2) Haukiputaan eläkeläiset ry 22.45, 3) Oulun työväen eläkeläiset ry 23.55 Naisista paras kettinginheittotulos oli Leena Laavalla, 60 p. ja miehistä Seppo Punkkisella 85 p. Teksti ja kuvat VEIKKO MERILÄINEN PIRKKO RAITAMAA Ei yrittänytkään pilkkiä Sää ja saalis suosivat keskisuomalaisia Jämsänkosken Eläkeläiset toimivat vuoden 2009 pilkkikisojen järjestäjinä. Pirttijärvi ja Luomen koulu olivat kisapaikkana kuten vuonna 2004. Pirttijärvellä kilpailtiin naisten ja miesten sarjoissa sekä sekajoukkuemestaruudesta. Kaloja narraamassa oli yli 70 henkilöä, sekajoukkueitakin oli 12 Kirpeä yöpakkanen oli tuonut jäälle hyvät liikkumismahdollisuudet. Päivän aikana aurinkokin vieraili onkijoiden luona, samoin kaksi joutsenta. Punnituksessa todettiin kalastajien saaliin olevan 25 gramman ja 2120gramman välillä, nykäisyjä ja ohiuinteja ei kirjattu tilastoihin. Saara Putkonen, Palokka, 790 g, 3) Vieno Pietiläinen, Hankasalmi, 620 g. Miesten sarja: 1) .Kalevi Pietikäinen, Säynätsalo, 2120 g, 2) Leo Pihlainen, Palokka, 1195 g, 3) Aarne Ylönen,Vaajakoski, 1,845 g Sekajoukkueet: 1) Palokka, 4,480 kg, 2) Vaajakoski, 4,035 kg, 3) Säynätsalo, 4,025 kg Suurimman kalan kiertopalkinnon sai Martti Hyvärinen Säynätsalosta. Hänen saamansa hauki painoi 530 grammaa. Arvottavana oli kahden kuhan yhteispaino. Teuvo Vuorenpään arvaus osui lähimmäksi, joten Liisa vaimolle lankesi kuhan paisto . Kisa onnistui kaikin puolin hyvi, kiitokset kaikille osallistujille. REIJO WELLING Tulokset Naisten sarja: ).Eila Ylönen, Vaajakoski, 930 g, 2) Startin aloittaa aina numero yksi, nyt Veikko Keränen Kempeleen Eläkeläiset ja n:o 2 Markku Kallio Oulunsalon Eläkeläiset.
• 16 - Nro 1 helmikuu 2004 ELÄKELÄINEN Liikettä ja kulttuuria ikäihmisten parissa -asiakirja päivittää ikääntymispolitiikkaa ja suuntaa toimintaa K esäkuussa Jyväskylässä kokoontuu Eläkeläiset ry:n 17. edustajakokous. Kokouksessa käsitellään ja tehdään järjestön ikääntymispolitiikkaa koskevia päätöksiä. Niistä syntyvät seuraavaa kolmivuotiskautta ohjaavat asiakirjat. Asiakirjojen on tarkoitus toimia käytännöllisinä työpapereina kaikille järjestömme toimijoille: paikallisyhdistysten ja aluejärjestöjen johtoelimille, valtuuston ja hallituksen jäsenille sekä järjestön työntekijöille. Kohta päätökseen tulevan kolmivuotiskauden toiminnan suuntaviivat kirjattiin 16. edustajakokouksessa asiakirjaan Ikääntymispolitiikkaa ja toimintaa. Järjestön ikääntymispolitiikassa ja eläkeläisten toiminnan järjestämisessä painotettiin erityisesti kolmea teemaa: eläkeläisten edunvalvonnan tehostamista, eläkeläisten kunto- ja terveysliikunnan lisäämistä ja niiden edellytysten turvaamista sekä eläkeläistoiminnan kehittämistä omaa organisaatiotamme vahvistamalla. Ensimmäisen teeman osalta voitaneen todeta, että edunvalvonnassa työ painottui eläkeläisjärjestöjen välisen yhteistyön tehostamiseen. Tuon yhteistyön tuloksena julkiseen keskusteluun pystyttiin nostamaan mm. kysymykset vanhusten asemasta palveluissa, voimassa olevan eläkeindeksirakenteen heikkouksista ja eläkeläisten verotukseen liittyvistä ongelmista ja epäoikeudenmukaisuudesta. Kunto- ja terveysliikunta teeman tiimoilta järjestö toimitti jäsenistölle kaksi liikuntakorttia. Niiden käytön rinnalla paikallisyhdistysten toivottiin selvittävän omien kuntiensa tarjoamien liikuntapalvelujen kohdentumista ikäihmisille. Liikuntakorttien vastaanotto oli hyvä, mutta paikallinen edunvalvonnallinen selvitystyö jäi olemattomaksi. Se antanee osviittaa siitä, että kyseisen luonteista selvittämistä tulee tukea ohjein ja kytkeä myös aluejärjestöt paikallista edunvalvontatyötä vahvistamaan. Oman organisaatiomme kehittämisessä on viety läpi kahta kampanjaa: vuonna 2007 toteutettiin laajamittainen jäsenhankintakampanja, ja vuosina 2006-2009 on paneuduttu aluejärjestöjen kehittämiseen. Jäsenhankin- K d hti e o u jako sta usta ko Kunto- ja terveysliikunta on ollut päättyvän edustajakokouskauden ydinasia Eläkeläiset ry:n toiminnassa. Nyt se saa rinnalleen kulttuurin sen kaikissa muodoissa. nassa hankittiin uusia tärkeitä kokemuksia kun aluejärjestöt valjastettiin tukemaan paikallista jäsenhankintatyötä. Aluejärjestöjen kehittämistyö tuotti tietoa hyvistä toimintamalleista, joiden käytäntöön soveltamista edelleen jatketaan. Kaakkois-Suomessa paneuduttiin yhdistystoimintamme jatkumisen edellytysten turvaamiseen. Savossa polkaistiin käyntiin vuoden kestävä toiminnallinen kokeilu paikallisyhdistysten voimavarojen lisäämiseksi. Liikettä ja kulttuuria ikäihmisten parissa -asiakirjan, josta kesäkuun 2009 edustajakokouksessa päätetään, tarkoituksena on olla ikääntymispoliittisen toimintamme punainen lanka seuraavan kolmen vuoden aikana. Siihen tiivistetään teemat, joiden ympärille toimintamme keskittyy. Syksyllä 2009 järjestettävät Eläkeläiset ry ­ 50 vuotta liikettä ja kulttuuria ikäihmisten hyväksi -paikallistapahtumat tulevat olemaan osa juhlavuoden tapahtumien sarjaa, sekä lähtölaukaus alkavan uuden kolmivuotiskauden ikääntymispoliittiselle paikalliselle toiminnalle. Liikettä ja kulttuuria -paikallistapahtumista järjestö toivoo muodostuvan toiminnallisia tapahtumia, joihin voivat osallistua niin nykyiset jäsenet kuin kaikki muutkin toiminnastamme kiinnostuneet. Juhlavuoden Jyväskylän päätapahtumaan harjoiteltu ohjelmisto voi toimia niiden runkona, ja paikallinen väri tapahtumiin saadaan yhdistysten omista ohjelmakokonaisuuksista ja yksittäisten taitajien esiintymisistä. Liikettä ja kulttuuria ikäihmisten hyväksi -tapahtumiin voidaan kytkeä myös yhdistystemme toiminnan näkyvyyden lisääminen ja jäsenhankinta. Niissä tarjoutuu myös tilaisuus nostaa esille liikunnan ennaltaehkäisevä terveysvaikutus. Edunvalvonnallisena teemana voidaan puhua kunnan velvollisuudesta luoda edellytyksiä ikäihmisten liikuntaharrastukselle, tapahtuipa se sitten eläkeläisyhdistyksessämme tai kunnan itsensä järjestämänä. Menneen edustajakokouskauden kunto- ja terveysliikunta teema siis jatkuu, mutta sitä syvennetään erilaisella ohjauksella sekä järjestön ja aluejärjestöjen tuottamilla koulutuksilla. Jäsenistön aktivoiminen liikuntaharrastusten pariin on yhä tärkeätä. Kulttuurin laaja-alaisella harrastamisella on todettu myös olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia. "Kulttuurin harrastaminen ja harrastamisen myötä syntyvä yhteisöllisyys ja verkostot auttavat parempaan elämään", kirjoitetaan mm. taiteen osuutta vanhuspalveluissa selvittävässä hankeraportissa. Tämän asian ovat tunnistaneet jo nyt lukuisat yhdistystemme piirissä toimivat kulttuuriryhmät. Näille kulttuurin harrastajille pyritään luomaan edellytyksiä taitojen syventämiseen, sekä tarjoamaan heille tilaisuuksia taitojensa esittämiseen. Syksyllä 2009 käynnistyvällä kolmivuotiskaudella kulttuurin hyvää tekevää vaikutusta ryhdytään sisällyttämään laajemminkin järjestömme toimintaan. Tavoitteena on myös saattaa kulttuurin pariin uusia ihmisiä sekä tarjota laajemminkin jäsenistölle mahdollisuuksia kulttuurin moninaisiin osa-alueisiin tutustumiseen. Tässä onnistumiseksi tulee kaikkien toimijoiden sitoutua näihin tavoitteisiin. Liikunnan ja kulttuurin ympärille rakentuvan toimintamme poliittinen tavoite on tehdä ikäihmisten liikunta- ja kulttuuriharrastukset näkyväksi ja arvostetuksi osaksi kansalaisten omaehtoista toimintaa. Arvostuksen yksi keskeinen mittari on harrastustoiminnalle osoitetut taloudelliset ja muut toiminnalliset resurssit. Nykyisellään eläkeläisryhmät jäävät nuolemaan näppejään harrastustilojen osalta. Tämänkin puutteen korjaamiseen paneudumme edunvalvontatyössämme. ANU MÄKI Eläkeläiset ry:n järjestösihteeri
• ELÄKELÄINEN Nro 1 helmikuu 2004 - 17 Kuusijäseniseen hallitukseen ehdotettu 28 taitavaa eläkeläisaktiivia Kalevi Kivistö nousemassa Eläkeläiset ry:n puheenjohtajaksi usta ko ­ ehdottajana 60 yhdistystä ja 10 aluejärjestöä ako aj SKDL:n entinen puheenjohtaja ja maaherra, ministeri Kalevi Kivistö on nousemassa Eläkeläiset ry:n uudeksi puheenjohtajaksi. Kivistöä on esittänyt peräti 70 järjestöä. Niistä aluejärjestöjä on 10. Kivistöllä on kannatusta ympäri maatta. Esityksiä alkoi tulla heti, kun KeskiSuomesta kiiri tieto, että Kivistö voi suosrua puheenjohtajaksi, jos hänellä on kannatusta. Yhdistykset ja aluejärjerstöt ovat nyt vastanneet, että kannatusta on. Tuskin tarvitsee olla kummoinenkaan ennustajaeukko, jos arvioi, että Kivistön valinta on yksi itsestään selvimmistä päätöksistä Jyväskylässä . Kurikassa vuonna 1941 syntynyt Kivistö on koulutukseltaan kasvatustieteilijä ja valtiotieteen lisensiaatti. Vuodesta 1964 vuoteen 1984 hän työskenteli Jyväskylän yliopistossa assistenttina, lehtorina ja vt. apulaisprofessorina. Eduskuntaan Kivistö valittiin vuonna 1972.. Hän edusti vuoden 1983 vaaleihin asti Keski-Suomen läänin vaalipiiriä ja pari viimeistä edustajavuottaan Helsingin vaalipiriiä. SKDL:n puheenjohtajaksi Kivistö valittiin vuonna 1979. Siinä tehtävässä hän toimi vuoteen 1985, jol- Ko u ti ed h st myös lukuisissa luottamustehtävissä. Niis tunnetuimpia on Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajuus. Kivistö asuu Espoossa, jonka valtuuston hänet valittiin viime kunnallisvaaleissa.. Hän on ViherlaaksoKarakallion Eläkeläiset ry:n jäsen ja edustanut Eläkeläsiet ry:tä Eläkeläisliittojen etujärjestön EETU:n neuvottelukunnassa. Jos Kivistön valinta on ilmeisesti muodollisuus, saa edustajakokouksen vaalivaliokunta varmaan puurtaa tunnin jos toisenkin ennen kuin esitys järjestön muusta johdosta on hioutunut lopulliseen muotoonsa. Järjestön varapuheenjohtajaksi on ehdolla seitsemän nimeä. Joukossa ovat Kaarina Kapraali ja Vappu Simula sekä Elma Juntto Lapista, Hilkka Pulkkinen Kajaanista, Toivo Keränen Nokialta, Outi Ojala Helsingistä ja Juhani Vähäkangas Raahesta. Kuusijäseniseen hallitukseen on ehdotettu peräti 28:aa toinen toistaan parempaa kandidaattia.Valtuuston puheenjohtajaehdokkaita on yhdeksän. (P. I.) Kalevi Kivistö (oik.) on ollut EETU:n neuvottelukunnassa sen perustamisesta asti syksystä 2006. loin hänet nimitettiin KeskiSuomen läänin maaherraksi. Työuransa Kivistö lopetti opetusministeriön ylijohtajana. Kivistö on ollut kaksi kertaa presidenttiehdokkaana, ensin SKDL:n ehdokkaana vuoden 1982 vaaleissa ja sitten liike 88:n ehdokkaana vuoden 1988 vaaleissa.. Kalevi Kivistö on toiminut Syrjintä Suomessa 2008 -kirja on hyvä tietoteos edustajakokoukseen valituille ja yhdistyksille Ihmisoikeusliitto on julkaissut vuodesta 2000 raportteja rasismista ja etnisestä syrjinnästä Suomessa. Katsauksiin on koottu lainsäädäntöä, oikeustapauksia ja tilastoja sekä aihetta käsitteleviä tutkimuksia. Raportti antaa kattavan yleiskuvan syrjinnästä ja rasismista sekä niihin liittyvistä ilmiöistä maassamme. Huhtikuun toisena päivänä Ihmisoikeusliitto julkaisi viimeisimmän raportin, Syrjintä Suomessa 2008. Se on jatkumo 2006 kokoelmalle, jossa käsitellään syrjintä laajemmin, kattaen etnisen alkuperän lisäksi vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen, terveydentilan, kielen, uskonnon sekä iän. Jokaisen ihmisen syrjintäkokemus on yhtä paha ja väärin kun etnisiin perustein koettu syrjintä. Uusi lähestymistapa aiheeseen tuo kaivattua tasavertaisuutta. Kirjaa olivat eduskunnassa vastaanottamassa Eurooppa- ja maahanmuuttoministeri Astrid Thors ja valtiosihteeri Carl Haglund. Luovuttamistilaisuudessa Ihmisoikeusliiton puheenjohtaja Kristiina Kouros nosti esille teemojen ja näkökulmien runsautta ja kirjoittamiseen liittyviä haasteita. Erikseen hän mainitsi moniperusteisen syrjinnän. Ministeri Thors tarttui siihen ja toi esimerkiksi iäkkään maahanmuuttajanaisen. Siinä on monta syytä tulla syrjityks, kommentoi ministeri. Suurin huolenaihe ministerille oli maahanmuuttajien työllistyminen. Työnantajien kielivaatimukset ovat kohtuuttomia ja jo vierasperäinen nimi on usein este työllistymiselle. Alan kansalaisjärjestöiltä saatiin myös runsaasti erittäin tarpeellista tietoa etenkin siitä olennaisesta asiasta, miltä syrjintä näyttää uhrien näkökulmasta. Eläkeläiset ry:n Yhdessä-hanke raportoi kirjaa varteen ikäihmisten näkökulmasta Helsingin kunnallisiin liikuntapalveluihin ilmoittautumisesta. Erityisesti ikääntyneiden mahanmuuttajien kohdalla tuotiin laajemmin esille mahdollisuuksia käyttää muitakin kuntien palveluita. Hankkeen kokemuksien mukaan tieto palveluista ei tavoita uussuomalaisia ja palveluiden tarjoajat eivät ota tarpeeksi huomioon ikääntyvien omia kulttuurisia taustoja. Valtiosihteeri Carl Haglund toi esille kirjan ajankohtaisuuden. Yhdenvertaisuuslakia ollaan uudistamassa ja kattava tieto eri syrjintäperusteista sekä kentältä kerätty tieto antaa hyvän työvälineen jokaiselle taholle eri ministeriöissä missä lakia valmistellaan. Syksyllä kirja täytyy olla työpöydällä, sitä ei saa unohda ­ sanoi kulttuuri-, liikunta- ja tasa-arvo-asioista vastaava valtiosihteeri. Miltä raportin mukaan syrjintä Suomessa näyttää? Vuonna 2008 julkaistusta eurobarometristä kävi ilmi, että 15 % suomalaisista eli yli puoli miljoonaa oli kokenut syrjintää tai häirintää viimeisen vuoden aikana. Syrjintää oli nähnyt tapahtuvan huomattavasti suurempi määrä vastaajista, kuin sitä oli kokenut eli 30 %. Oikeustapauksia näihin lukuihin verraten on kuitenkin hyvin vähään. Kynnys turvautua oikeusapuun on korkea, sen sijan avun hakeminen oikeusasiamieheltä ja vähemmistövaltuutetulta on tavallisempaa. Sekä Suomen että EU-maiden vastaajat arvioivat syrjinnän vähentyneen viimeisen vuoden aikana, poikkeuksena kuitenkin ikäsyrjintä. Tutkimuksen mukaan kaikista syrjintäkokemuksista yli 40 % koski ikää. Ikään perustuva syrjintä on kuitenkin vielä varsin kartoittamaton aihe etenkin muiden elämänalueiden kuin työelämän osalta, eli aiheesta kaivattaisiin kipeästi lisää tutkimusta, kertoi Kristiina Kouros. Syrjintää todellakin on monenlaista ja monessa paikassa. Se saattaa osua omalle kohdalle ehkä yllättäen ja ennalta arvaamatta. Uskon, että kirja herättää oivalluksia ja toivon, että se herättää ennen kaikkea halun puuttua syrjintään. Näillä sanoilla Ihmisoikeusliiton puheenjohtaja toivotti kaikille kiinnostavia lukuhetkijä. EVA RÖNKKÖ
• 18 - Nro 1 helmikuu 2004 ELÄKELÄINEN Edustajakokoukselle ennätysmäärä aloitteita Aloitehelmi: Yhdistyksillä ja aluejärjestöillä on suuri huoli julkisen palvelujärjestelmän hajoamisesta Lisää rahaa puolustusvoimille ­ korotus rauhantyöhön Y hdistykset ja aluejärjestöt ovat käyttäneet mainiosti hyväksi aloiteoikeuttaan edustajakokoukselle. Jyväskylässä 15.­16.6. kokoontuvat edustajat saavat käsiteltäväkseen 184 aloitetta ja niihin laadittua järjestön hallituksen vastausta. ­ Määrä on ennätyksellinen, mikä kertoo hyvää yhdistysten ja aluejärjestöjen aktiivisuudesta. Asian kääntöpuoli on se, että aloitteiden näin suuri määrä kertoo, kuinka suurissa vaikeuksissa eläkeläiset joutuvat nyky-Suomessa elämään, sanoo järjestön toiminnanjohtaja Hannu Partanen. Aloitteista reilu kolmasosa, peräti 62, koskee sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Yhdistyksillä on huoli koko julkisen palvelujärjestelmän hajoamisesta, palvelujen yksityistämisestä ja maksujen jatkuvasta nousemisesta. Monissa aloitteissa muistutetaan, että esimerkiksi perusterveydenhuollon pitää olla maksutonta, kuten kansanterveyslakia aikoinaan säädettäessä tarkoitettiinkin. Myös lääke- ja muiden kulujen maksukatosta on tehty useita aloitteita. ­ Ikäihmisten ahdinko näkyy myös siinä, että niin monet yhdistykset ovat tehneet aloitteita vanhusasiamiehistä, joko valtakunnallisesta tai kunnallisista. Onpa yhdessä aloitteesssa esitetty vanhusasiainministeriäkin valtioneuvoston työnjakoon. Hyvin painokkaasti on esillä myös vanhuspalvelulaki, Partanen kertoo. Vanhusneuvostojen lakisääteistämistä on esittänyt peräti seitsemän yhdistystä ja kaksi aluejärjestöä. Ikäsyrjintä kiellettävä lailla Pääkaupunkiseudun yhdistykset ja aluejärjestöt ovat puuttuneet todella suureen asiaan esittäessään, että ikäsyrjintä on kiellettävä lailla. Aloitteiden toiseksi suurin ryhmä koskee eläkepolitiikkaa. Siitä on tehty 25 aloitetta. Niissä esitetään toimenpiteitä erityisesti kansan- ja pienten työeläkkeiden tason tuntuvaksi korottamiseksi sekä eläkeindeksin rakenteen muuttamiseksi. Useissa aloitteissa toivotaan paluuta niin sanottuun puoliväli-indeksiin. seen valtakunnallisesta kurssitarjonnasta. ­ Koulutuksesta on tehty kymmen aloitetta ja niistä peräti kahdeksassa esitetään alueellisen koulutuksen lisäämistä ja sen sisöllön laajentamista, sanoo koulutussihteeri Tiina Rajala. ­ Kaikki aloitteet ovat hyvin asiallisia ja perusteltuja. Kuntorannan kurssien ongelmana ovat todella matkustusyhteydet ja kalleus. ti tietoa tukipalveluista, joihin eläkeläiset ovat oikeutettuja. Ylen palvelut paremmiksi Tiedonvälityksestä yleensä on tehty muutama aloite, jotka kaikki koskevat tavalla tai toisella Yleisradiota. Todella ajankohtaisia ovat aloitteet, joissa esitetään tvlupamaksun poistamista eläkeläisiltä. YLE:n tv-kanavien runsaisiin uusintoihin ollaan tyytymättömiä ja radion ja television toivotaan kertovan enemmän eläkeläisjärjestöjen tapahtumista. Yleisradiota koskevat aloitteet tulevat todella hyvään aikaan. Sekä Yleisradion rahoituksesta että sisällöstä on hyvä keskustella juuri nyt, kun parlamentaarinen komita on jättänyt niistä mietintönsä. Nettisivuja kehitettävä Myös järjestön tiedottaminen ja yhdistysten tiedotustoiminnan tukeminen on herättänyt poikkeuskellista aloitteellisuutta. Edelliseen edustajakokoukseen tehtiin tiedotustoiminnasta vain pari aloitetta, mutta nyt niitä on kahdeksan. Tiedotusaloitteista puolet koskee joko järjestön nettisivujen kehittämistä tai yhdistysten kouluttamista ja tukemista nettisivujen tekemisessä. Muissa aloitteissa toivotaan muun muassa selkokielistä palstaa Eläkeläinen-lehteen, lehden pääkirjoituksen julkaisemista myös ruotsiksi sekä lehden nimiön muuttamista kaksikieliseksi. Kallio-Vallilan yhdistys on tehnyt hyvin perustellun ja täsmennetyn aloitteen lehden sisöllästä. Se esittää , että lehdessä julkaistaan nykyistä enemmän ja säännöllises- Kaksi aloitevaliokuntaa Eläkeläiset ry:n hallitus käsittelee aloitteet toukokuun alussa pidettävässä kokouksessa ja hyväksyy niihin laaditut vastausesitykset. Aloitteet vastauksineen postitetaan edustajille toukokuun puolivälissä muun edustajakokousaineiston mukana. Sekä aloitteiden että muiden edustajakokousasioiden, kuten valintojen, lausumien Lisää alueellista koulutusta Aloitteiden kolmanneksi suurimmassa ryhmässä tehdään erilaisia parannusehdotuksia järjestötyöhön yleensä tai koulutukseen ja tiedottamiseen erikseen. Alueellinen koulutus ei ole muutamien yhdistysten mielestä vieläkään riittävää, vaikka koulutuksen painopistettä on viime vuosina siirretty selvästi alueelliseen koulutuk- ja asiakirjojen käsittelyyn on varauduttu 50-vuotisjuhlakokouksessa tavallistakin huolellisemmin. Aloite- ja muut valiokunnat työskentelevät niin, että kokous keskeytetään valiokuntien istuntojen ajaksi. Näin valiokuntien jäsenet pääsevät osallistumaan täysipainoisesti edustajakokouksen työskentelyyn ja toisaalta muut edustajat voivat evästää valiokuntien jäseniä suoraan edustajakokouksen täysistunnoissa. Aloitevaliokuntia on edustajakokouksessa kaksi. Toinen käsittelee järjestötyötä koskevat aloitteet. Tämän valiokunnan puheenjohtajaksi järjestön hallitus esittää Martti Anttosta Satakunnasta. Toinen aloitevaliokunta puntaroi eläkepolitiikasta sekä sosiaali- ja terveyspaveluista tehtyjä aloitteita. Puheenjohtajaksi esitetään Rauni Räsästä Lapista. Vaikka valiokuntia on kaksi, voi kevyesti arvella, että kyllä harmaat aivosolut vahvistuvat ennen kuin edustajat saavat hiotut vastausesitykset käsiteltävikseen. A PEKKA ISAKSSON Mukaan vaan portaalien virtuaalimaailmaan M oniin aloitteisiin järjestötoiminnasta sisältyy joko suoraan tai piiloisesti kysymys, kuinka lähestyä uusia eläkeläissukupolvia. Näin on myös järjestön tiedottamista käsittelevissä aloitteissa, joissa esitetään järjestön omien www-sivujen parantamista ja kehittämistä sekä yhdistysten tukemista, kun ne tekevät www-sivujaan. Kuopion Eläkeläiset ry huomauttaa aloitteessaan järjestön www-sivuista ja esittää, että edustajakokous luo edellytyksiä niiden parantamiseksi ja ajan tasalla pitämiseksi. Kuopilaisten perustelu on niin hyvä, että sitä kannattaa lainata vähän pitempään- kin: " Nykyään eläkkeelle jäävistä suurin osa on työelämässään tottunut käyttämään tietokonetta ja internetpalveluja. Siksi myös Eläkeläiset ry:n sivujen pitäisi olla tietoa hakeville ajankohtaiset. Ne ovat myös jäsenhankinnan kannalta ensiarvoiset. Onhan niin, että kun eläkkeelle jäänyt haluaa mukaan eläkeläisjärjestöön, hän myös hakee eri vaihtoehtoja netistä." Porvoon Eläkeläiset ry käsittelee samaa asiaa, mutta vähän eri näkökulmasta. Yhdistys esittää, että edustajakokous päättää toimista, joilla entistä usemmalle yhdistykselle saadaan Internetiin omat kotisivut. Perustelut ovat vähän er sanoin samat kuin kuopiolaisilla. Molemmat aloitteet ­ ja muutkin nettisivuja ja atk-opetusta koskevat aloitteet ­ kertovat, että jäsenistö haluaa olla mukana ajan riennossa. Tiedonv älityksen ja ajanvieton tavat muuttuvat. vähitellen mutta vääjäämättä. SentraaliSantrojen ja käsinkirjoitettujen kirjeiden aikana varttunut sukupolvi on siirtymässä nettiportaalien ja sähköpostiviestien maailmaan. (P. I. ) Internet on nykyaikaa, aloitteissa todetaan, ja siksikin järjestön kotisivut kaipaavat kehittämistä. h Ko t u ed i s aja t k ko o t us a loitteiden joukossa on monia välähdyksiä. Yksi kirkkaimmista helmistä on Myllypuron Eläkeläiset ry:n aloite rauhan- ja solidaarisuustoiminnasta. Pirteä helsinkiläisyhdistys esittää, että puolustusvoimien määrärahoja on korotettava 2 prosenttia yli inflaatiotarkistuksen. Näin saadut varat on ohjattava rauhan- ja solidaarisuustyöhön. Perustelut ovat laittamattomat, joten lainataanpa ne kokonaisuudessaan: " Suomi on yksi Euroopan aseistautuneista valtioista, eikä maatamme uhkaa mikään ulkopuolinen vaara. Mahdolliset ylimääräiset varat tulee ohjata sodan ennaltaehkäisevään toimintaan ja kansainväliseen solidaarisuustyöhön. Esitämme Eläkeläiset ry:n 17. edustajakokoukselle, että se ottaisi vahvan perustellun kannan asemäärärahojen torjumiseksi ja rauhan- ja solidaarisuustoiminnan vahvistamiseksi." Eläkeläinen-lehden toimittajan ei varmaan ole soveliasta ryhtyä kannattamaan aloitteita ­ ei ainakaan ennen kuin järjestön hallitus on ne käsitellyt. Siksi lie parasta tyytyä toteamaan, että puolustusvoimat on perinteisesti kehunut pitävänsä yllä rauhantilaa ­ ja mikäpä muu sitä niin vaarantaisi kuin kaikenlainen sapelinkalistelu. (P. I)
• ELÄKELÄINEN Nro 1 helmikuu 2004 - 19 Rannekkeita voi saada vielä kesäpäivätoimistosta Kesäpäivien ja 50-vuotisjuhlien rannekkeita ja ruokalipukkeita voi saada tapahtuman aikana kesäpäivätoimistosta. Rannekkeita ja ruokalippuja ei ole kuitenkaan rajoittamatonta määrää, sillä valtaosa on myyty ennakkovaraajille. Siten tapahtumaan vain yhdeksi päiväksi tai yhteen tilaisuuteen tulevat eivät voi tuudittautua siihen uskoon, että aivan varmasti saavat rannekkeen. Etusija sisäänpääsyyn on ennakkovarauksen Jyväskylä Eventsin kautta tehneillä. Kaikki rannekkeen lunastaneet ovat tapaturmavakuutuksen piirissä. Vakuutus on voimassa 14.­18.6.2009. Vakuutus kattaa tapaturman hoitokulut, ei sairastumisesta aiheutuvia kuluja. Iltamatanssit betonilattialla Eläkeläiset ry:n kesäpäivien iltamat ja iltamatanssit ovat muiden tilaisuuksien tavoin Paviljonki-messukeskuksessa. Tanssihaluisten on syytä varautua siihen, että Paviljongin lattia ei ole liukas tanssilattia, vaan betoninen ja karkeahko. Laukkuun tai reppuun kannataa siis varata sen mukaiset kengät. Historialakanat ja muu materiaali Paviljonkiin ma 15.6. klo 9.00­12.45 Jotta suurtapahtuman rakentaminen onnistuu ja tilaisuudet päästään aloittmaan ajallaan, on historialakat ja muu materiaali tuotava Paviljongin historiahalliin maanantaina klo 9.00­12.45. Historiahalli ja koko tapahtuma aloitetaan kello 13.00 pidettävällä avajaistilaisuudella. Paviljongin alueella maksullinen pysäköinti Paviljongin alueella pysäköiminen maksaa 5 euroa vuorokaudelta. Hinta on sama henkilö- ja linjaautoilta. Parkkipaikkoja on kaksi, Paviljongin vieressä oleva maanpäällinen alue ja viisikerroksinen pysäköintitalo. Pysäköintialueet ovat Jyväsparkin hallinnoimia. Linja-autot voivat tuoda ryhmänsä Paviljonkiin ja hakea ryhmänsä sieltä ajamalla Uno Savolan kadun tai Messukadun varteen. Jyväskylän suurtapahtuman ytimessä Ilo, yhdessäolo, edunvalvonta ja historia Runsaan kuukauden päästä Eläkeläiset ry:n jäsenet Hangosta Ivaloon kokoontuvat Jyväskylään juhlimaan 50-vuotiasta järjestöään, viettämään perinteisiä kesäpäiviään ja päättämään järjestön lähitulevaisuudesta sen 17. edustajakokouksessa. Juhannusviikolla on odotettavissa Eläkeläiset ry:n toiminnallisesti vireässä historiassa poikkeuksellinen tapahtuma. Aikaisemmin ei näin monta isoa tilaisuutta ole yhdistetty yhdeksi suurtapahtumaksi. Sen onnistuminen on vaatinut paljon työtä ­ ja työtä se vaatii vieläkin. Tapahtuman järjestelyihin osallistuvat Eläkeläiset ry:n jäsenet, yhteis- ja muut esiintyjät, yhdistysten matkavastaavat, tilaisuuksien osanottajat ja muut toimijat ovat niin tottuneita suuriin tilaisuuksiin, että myös tästä tapahtumasta tulee varmasti innostava ja mieleenpainuva. Kun Jyväskylän tapahtumasta on päätetty ja kun sitä on valmisteltu, on tavoitteena ollut luoda sellainen tilaisuuksien kokonaisuus, joka kertoo niin meille itsellemme kuin muillekin Eläkeläiset ry;n toiminnan olevan kokonaisuus. Tapahtuman ytimen muodostavat Eläkeläiset ry:n kaikessa toiminnassa tärkeät asiat: ilo yhdessäolosta, harrastukset ja kulttuuri sekä edunvalvonta. Ne sitoo yhdeksi kokonaisuudeksi historia. Jyväskylässä Eläkeläiset ry:n ja sen yhdistysten historiasta kertovat historiahallin lakana- ja muissa näyttelyissä sekä ltilaisuuksissa järjestön jäsenet itse. Eläkeläiset ry:n historia on arjen ja kansan historiaa. Tervetuloa Jyväskylään: osallistukaa, viihtykää! Kartta, ohjelma ja tietoisku keskiaukeamalla ­ ota talteen
• 20 - Nro 3 toukokuu 2009 ELÄKELÄINEN Kesäpäivät, 50-vuotisjuhlat ja edustajakokous Jyväskylässä 15.­17.6.2009 Tapahtuma-alueen ja keskustan majoitushotellien kartta 8 9 7 5 4 3 10 1 2 6 1. Paviljonki ­ Kesäpäivätoimisto Keskustan majoitushotellit ­ Ruokailut lipukkeilla 3, Alexandra ­ Tapahtumatori 4. Cumulus ­ Historiahalli 5. Jyväshovi ­ Kuorojen juhlakonsertti 6. Alba ­ Juhlailtamat 7. Scandic ­ Pääjuhla 8. Amis ­ Edustajakokous 9. Yöpuu ­ Ensiapupiste 10. Milton ­ Kioskimyyntiä (kahvia ja suolapalaa) 2. Matkakeskus (Rautatieasema ja Matkahuolto) Kesäpäivien kilpailuihin ehtii vielä ilmoittautua Kesäpäivien ohjelmaan kuuluu kolme leikkimielistä, mutta vakavaa kilpailua: tarinaniskentä, tietokilpailu Suomen historiasta ja kilpailu iltamatanssiaisten parhaista puvuista. Kissako lie kielen vienyt ja kissanpoika mielikuvituksen Eläkeläiset ry:n puheliailta jäseniltä ja tieto- ja taitoniekoilta? Kilpailuihin ilmoittautuneiden määrä on jäänyt vähäiseksi. Siksi kaikkien kilpailujen ilmoittautumisaikaa on jatkettu 15.5. saakka eli pukukilpailun ilmoittautumisten takarajaan saakka. Siihen päivämäärään mennessä ehtivät ilmoittautua myös tarinaniskijät ja kolmehenkiset joukkueet tietokilpailuun. Kilpailuohjeet on julkaistu Eläkeläinen-lehdissä 1/2009 ja 1/2009. Ilmoittautumiset ja pukukilpailun kuvat tulee lähettää Pekka Isakssonille joko sähköpostitse osoitteella pekka isaksson@elakelaiset.fi tai kirjeitse osoitteella Eläkeläiset ry/Pekka Isaksson, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki. Kuoreen on merkittävä mihin kilpauluun ilmoittaudutaan.