• Numero 2/2011 Eläkkeet ja vanhusten hoiva nousseet vaaliteemoiksi Viestit vaalikentiltä kertovat, että eläkkeiden taso, taitetun indeksin korjaaminen sekä sosiaali- ja terveyspalvelut ovat nousseet tärkeiksi aiheiksi vaalikeskusteluissa. Aktiiviset eläkeläiset ovat vieneet ne puolueiden vaalikojuille, vaalitilaisuuksiin ja vaalipaneeleihin. Puolueiden kiinnostuminen eläkeläisistä ennen vaaleja on ymmärrettävää. Suomessa on lähes 1,5 miljoonaa eläkkeensaajaa ja vanhuuseläkeläisiäkin runsas miljoona. Eduskuntavaalit ovat nyt ensimmäistä kertaa huhtikuussa. Vaalipäivä on 17.4. Ennakkoäänestys alkaa jo 6.4. Eläkeläinen-lehti käsittelee vaaleja ja vaalien teemoja seuraavasti: EETU:n kärkitavoitteet, Mikä se on se indeksi? s. 3 s. 2, 4 Vaaliterveisiä Kemistä ja s. 5 Kotkasta Omaishoitajien asema Ikälakiluonnos ­ suuri vaalivedätys? s. 6­7 s. 8 Helga Laakson tyylinäyte. Leevi Karhu on viihtynyt metsätyömieskodissa. Kontulan Eläkeläiset ry kaataa keiloja Myllypuron Arena Centerin keilahallissa on joka toinen tiistai puoliltapäivin armoton meno ja mekastus. Helsinkiläisen Kontulan Eläkeläiset ry:n keilailuporukka siellä riemuitsee kaadoista ja huokailee harhaheittoja. Kontulalaiset ryhtyivät keilaamaan viime syksynä. Keilailusta on tullut yhdistyksessä niin suosittu harrastus, että keilaajien määrä kasvaa koko ajan. Nyt mukana on jo parikymmentä henkeä. ­ Suosittelemme kaikille, joilla on suinkin mahdollisuus, sanoo ryhmän vetäjä Sirkka Kuivala. Savottajätkä Leevi Karhu menettää hyvän kodin ­ Tämä on hyvä koti. Ollaan kuin herrankukkarossa , sanoo 18 vuotta Ruunaan metsätyömieskodissa elänyt savottajätkä Leevi Karhu. Pala suomalaista elämänmuotoa muuttuu historiaksi, jos ja kun Ruunaan metsätyömieskoti Lieksassa lakkautetaan. s. 10­11 S. 20
• 2 - Nro 2 maaliskuu 2011 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Luokkaerot kasvavat myös eläkeläisten välillä E ro rikkaiden ja köyhien välillä on Suomessa yhä jyrkempi. Tieto ylitti hetkellisesti uutiskynnyksen, kun Turun yliopiston taloussosiologian professori Pekka Räsänen todisti Yleisradiossa, että Suomi on yhä luokkayhteiskunta ja että luokkaerot kasvavat. Uutinen ei voi olla kenellekään vähänkään asioita seuraavalle yllätys. Maan johtavat sosiaali- ja köyhyystutkijat ovat tämän asian jo moneen kertaan todistaneet ja tuottaneet hyllymetreittäin aiheeseen liittyvää tutkimusta viime vuosikymmenen aikana. Tietoa on ollut niin tiedotusvälineiden kuin päättäjienkin käyttöön. Sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntymisen perustana on voimakkaana jatkunut tuloerojen kasvu 90-luvun alkupuolelta asti. Rikkain tulokymmenys on tehnyt selvän irtioton muusta väestöstä ja siitäkin on omaksi ryhmäkseen erottautunut superrikkaiden kapea kärki. Isojen tulojen lisäksi he ovat suurten varallisuuksien haltijoita. Keskiluokka on pärjännyt kohtuullisesti ja kerännyt lähinnä omistusasumiseen liittyvää merkittävää varallisuutta. Köyhin kymmenys on niin tuloissa kuin omaisuudessakin jäänyt kauas muiden ryhmien taakse. Niinpä meillä elää nyt köyhyysrajan alapuolella 700 000 ihmistä. Avoimesti kuulee väitettävän, että tuloerojen pitää kasvaa, jotta talous pysyy elin- voimaisena. Pätevää yksiselitteistä tutkimustulosta väitteen tueksi ei ole olemassa. Kyse on ideologisesta sumutuksesta. Toisin kuin osa poliitikoista väittää, erojen kasvu ei ole vääjäämätöntä. Se on poliittisten valintojen tulos. Toisilla valinnoilla kehitys olisi erilainen. Kehitystä on ohjattu pitkälle verotuksella. Ylimpien tuloryhmien erottautumista muusta väestöstä selittää pääomatulojen voimakas kasvu ja niiden aliverottaminen suhteessa ansiotuloihin. Varallisuusveron poisto vauhditti sitä edelleen. Myös ansiotulon veroa on voimakkaasti laskettu ja progressiota tuntuvasti loivennettu. Kehitys on hyödyttänyt myös keskituloisia. Pienituloiset ovat kärsineet ansiotulojen verotuksen painottumisesta kunnallisveroon ja erityisesti välillisten verojen lisääntymisestä. Kehitys on vienyt kohti tasaveroa. Nyt miljonäärien veroaste on meillä lainsäätäjän tahdon mukaisesti alhaisempi kuin tavallisten palkkatyöläisten, työttömien tai useimpien eläkeläisten. Tilanne on räikeässä ristiriidassa ihmisten oikeudentajun kanssa. Samalla kun verotuksessa on yhä enemmän luovuttu tuloerojen tasaamisesta, ollaan myös sosiaalisten tulonsiirtojen merkitystä vähennetty. Näin päättäjät eivät ole halunneet käyttää tehokkaasti toista käytössä olevaa tulojen tasaamisen välinettä. Perusturvan euromääräiset tasot ovat jääneet selvästi jälkeen muusta tulokehityksestä. Tämän vuoksi pienituloisimman tulokymmenyksen reaalitulot ovat polkeneet lähes paikallaan muiden tulojen kasvaessa merkittävästi. Poliittinen tahto on puuttunut räikeimpien, köyhyyttä ylläpitävien sosiaaliturvan rakenteissa olevien ongelmien poistamiseksi. Esimerkiksi lapsilisä vähentää edelleen perheen toimeentulotukea, työmarkkinatukeen vaikuttavat puolison tulot, kansaneläkkeessä on puolisovähennys ja vanhuuseläkkeen ikäraja on korkeampi kuin työeläkkeen. Kun nykyistä taloustaantumaa edelsi poikkeuksellisen pitkä voimakkaan talouskasvun kausi, sosiaalisesti kipeiden mutta valtiontalouden kannalta pienten epäkohtien säilyttäminen ei johtunut rahan puutteesta. Kyseessä oli puhtaasti ideologinen ja arvopohjainen valinta, jolla edesautettiin luokkaerojen kasvua. Poliittinen teesi "vastakkain asettelun aika on ohi", tarkoitti käytännössä rikkaiden ja hyväosaisten asettamista kaikessa etusijalle. Väestöryhmien erojen lisääminen ei ole yksin tulonjaon kysymys. Erot ovat lisääntyneet terveyden- ja sairaanhoidossa, asumisessa, koulutuksessa ja yleisemmin elämäntavoissa. Vapaan markkinatalouden henkeen kaikella hyvällä on taipumus kasaantua. Tämän seurauksena kaikkein hyvinvoivimmat ja terveimmät ihmiset käyttävät meillä jo suhteessa eniten terveyden- ja sairaanhoidon palveluja. Eläkeläiset eivät ole yhtenäinen väestöryhmä eivätkä myöskään luokkaerojen ulkopuolella. Professori Pekka Räsänen kiinnittää erikseen huomiota eläkeläisten keskuudessa tapahtuvaan jyrkkenevään luokkajakoon. Professorin puheenvuorot luokkajaosta vahvistavat sen arkisen havainnon, jonka jokainen kadun nainen ja mies itsekin on voinut tehdä elinympäristöään seuraamalla. Hyvinvoinnin ja kerskakulutuksen rinnalla puute ja pahoinvointi ovat vahvasti läsnä. Eduskuntavaalit ovat oikea hetki asiasta muistuttamiseen. Politiikka on ihmisten asia ja tahdon kysymys. Siihen vaikutetaan vaaleissa äänestämällä. Yksi viime syksyn parhaista lukukokemuksista oli Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja WSOY 2010). Alun perin radion kuulokuviksi tehdyt katkelmat ovat sarkastisuudessaan hykerryttäviä. Otetaan mallia ja jatketaan samaa sarjaa. * * * Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kuulin Björn Wahlroosin lausunnon Outokummusta lähdöt saaneen toimitusjohtajan muhkeista kultaisista kädenpuristuksista. Toimitusjohtaja Rantanenhan sai 59-vuotiaana täyden eläkkeen, joka on noin puoli miljoonaa euroa vuodessa. "Niukan toimeentulon" kohentamiseksi hän sai vielä 1.9 miljoonan euron erorahan. Muhkeat edut ovat nostattaneet ymmärrettävästi kansan karvat pystyyn. Elinkeinoelämän johtajat, jotka vaativat vähintään joka toinen päivä eläkeiän korottamista, lähtevät itse viimeistään 60-vuotiaina eläkkeelle. Samat johtajat, jotka vaativat eläkkeiden leikkaamista mm. elinaikakertoimilla ja vastustavat iäkkäiden työttömien toimeentuloturvaa, nostavat käsittämättömän muhkeita eläkkeitä ja erorahoja. Ja tähän kaikkeen Puheenjohtajan Mielensäpahoittajan huomioita palsta Kalevi Kivistö Wahlroos tokaisi, että "jokainen saa tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa". Omilla rahoillaan? Ovatko valtion osaksi omistaman Outokummun ­ ja muiden vastaavien yhtiöiden ­ rahat niiden palkkajohtajien omia rahoja? Yhtiöhän erorahat ja lisäeläkkeet on maksanut ja kaikki se on yhtiön palkanmaksukyvystä pois. Samaan aikaan kun työehtosopimuksista käydyissä neuvotteluissa väännetään kättä prosentin kymmenyksistä, maksetaan johtajille yllä kerrottuja summia. Ja sen saman yhtiön tuoton käyttämisestähän siinä on kysymys. Toisille siitä riittää, toisille ei. Se niistä "omista rahoista". * * * Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun luin tämän lehden edellisestä numerosta Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäen torjuvan lausunnon taitetun indeksin korjaamisesta. Vastatessaan asiaa koskevaan kysymykseen hän totesi, ettei kannata "eläkejärjestelmämme romahduttamista, jonka indeksi painopisteen muuttaminen elinkustannusindeksistä palkkojen nousuun tekisi". Merkitsisikö ansiotasoindeksin painon lisääminen työeläkeindeksissä eläkejärjestelmän romahduttamista? Ei totisesti merkitsisi. Muutos nostaa eläkkeitä vain siinä tapauksessa, että reaaliansiot nousevat. Puolet tästä noususta nostaisi myös työeläkkeitä. Pitkällä aikavälillä reaaliansioiden arvioidaan kasvavan keskimäärin 1.75 % vuodessa. Siitä noin puolet vaikuttaisi eläkkeitä nostavasti. Kun eläkkeellä ollaan keskimäärin 24 vuotta, tulisi keskieläkkeeseen nousua keskimäärin 6 %. Keskieläkettä saavalle se merkitsisi noin 1000 euroa vuodessa eli noin 84 euroa kuukaudessa, aluksi vähemmän, lopuksi enemmän. Romahtamisella pelotellaan viittaamalla siihen, että työeläkemaksut nousisivat muutoksen seurauksena. Työeläkemaksujen arvioidaan joka tapauksessa nousevan 4-6 %-yksikköä vuoteen 2030 asti, jonka jälkeen ne hieman laskevat ikäluokkien pienentyessä. Indeksimuutos toisi maksuun parin prosenttiyksikön nousupaineen, joka jakautuisi työnantajien ja työntekijöiden kesken. Se vaikuttaisi täydellä teholla vuoden 2030 jälkeen, jolloin muu maksupaine hellittää. Kun työeläkerahastot ovat noin kaksi kertaa suuremmat kuin vuosittain maksettava palk- kasumma, vähentäisi rahastojen puolen prosenttiyksikön tuoton lisäys maksupainetta prosenttiyksiköllä. Näillä luvuilla ei kaadu enempää kansantalous kuin eläkejärjestelmäkään. Työntekijän eläkemaksu vähennetään eläkettä laskettaessa sen perusteena olevasta palkasta, jota maksut pienentävät. Tämä epäoikeudenmukainen, 1990-luvun laman hoitamisen nimissä tehty päätös pitää vihdoin korjata, lasketaanhan eläke muutoinkin bruttotulosta. Indeksitarkistuksessa on kyse siitä, kuuluuko täyden päivätyön tehneelle osuus kansantalouden kasvusta. Eläkkeelle siirtyvät ja eläkkeellä jo olevat ovat rakentaneet hyvinvointimme perustan. Elämän ehtoovuosina heille kuuluu oikeudenmukainen osuus myös sen kohentumisesta. * * * Lähiaikoina käydään vaaleihin. Parasta on äänestää niin, ettei vaalien jälkeen tarvitse mieltänsä pahoittaa.
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2011 - 3 EETU ry:ltä kärkitavoitteet kirittämään vaalikeskusteluja Eäkeläisliittojen etujärjestö EETU ry vaatii velvoittavaa ikälakia, kunnille riittäviä resursseja tällaisen lain edellyttämien palvelujen toteuttamiseen ja eläkkeiden ostovoiman turvaamista muun muassa työeläkeindeksiä muuttamalla. Sekä kansaneläkkeen että juuri voimaan tulleen takuueläkkeen tasoa on eläkeläisten yhteisjärjestön mielestä korotettava. Vaatimukset sisältyvät EETU ry:n hallituksen hyväksymään Kärkitavoitteet-lausumaan, jolla järjestö kirittää vaalikeskustelua ja evästää vaalien jälkeisiä hallitusneuvotteluja. Järjestö ei ota suoraan kantaa peruspalveluministeri Paula Risikolle jätettyyn ikälakiluonnokseen, mutta tähdentää luonnosta selvemmin palvelujen saatavuutta, niiden laadun valvontaa ja rahoituksen turvaamista sekä omais- ja läheishoitajien tukemista. EETU ei ole tyytyväinen myöskään elinaikakertoimeen, jonka kohtuuttomuuksia se vaatii korjattaviksi. Kärkitavoitteeet-lausma on kokonaisuudessaan seuraava: ­palvelujen järjestämisvastuu, ohjaus, saatavuuden ja laadun valvonta ja rahoitus ­ kotona asuvien vanhusten oikeudet palveluihin sekä omais- ja läheishoitajien oikeudet tukeen ja vapaapäiviin ­ ikäihmisille oikeus tulla kuulluksi itseään koskevissa asioiss.a Kunnille on taattava riittävät taloudelliset voimavarat palvelujen toteuttamiseen. käyttämään vastaavaa indeksiä, puolisovähennys on poistettava ja tasoa on korotettava. Takuueläkkeeseen on tehtävä tasokorotus. Elinaikakertoimen kohtuuttomuudet on korjattava. Tuloverotuksessa ei eläkkeiden verotusta saa korottaa suhteessa palkkatuloihin. Perustulovähennystä samoin kuin kunnallis- ja valtionverotuksen eläketulovähennystä on nostettava. Pienet eläkkeet on pidettävä verottomina. Mahdollisten välillisten verojen korotukset on korvattava pientä ja keskisuurta eläkettä saaville. Eläkkeensaajan asumistuen ylärajaa on korotettava. Hoito- ja lääkekulujen omavastuuosuuksia on alennettava. Eduskuntavaalien vaalikalenteri äänestäjälle Tästä vaalikalenterista voit tarkistaa eduskuntavaalien tärkeimmät päivämäärät. Siinä on myös muutamia muita tärkeitä muistutuksia äänestäjälle. Ilmoituskortit äänioikeutetuille 24.3. Väestörekisterikeskus on lähettänyt viimeistään 24.3. ilmoituskortin äänioikeuteuille, joiden osoite on sen tiedossa. Kortti on todennäköisesti jo tullut Eläkeläinen-lehden lukijoille tai tulee aivan näinä päivinä. Ilmoituskortissa kerrotaan myös äänestäjän äänestyspaikka varsinaisen vaalipäivänä. Kortin katoaminen ei estä äänestystä. Äänestyspaikan saa sellaisessa tapauksessa selville soittamalla maistraattiin virka-aikana tai oikeusministeriön maksuttomaan palvelunumeroon 0800 9 4770. Palvelujen turvaaminen Vanhusten palvelujen turvaamiseksi tulee säätää ikälaki. Laissa on määriteltävä ­ vanhusten oikeudet palveluihin Eläkkeiden ostovoiman kehittäminen Eläkkeiden ostovoiman turvaamiseksi on työeläkeindeksissä nostettava palkkaindeksin painoa. Kansaneläkkeessä on siirryttävä Ilmoittautuminen kotiäänestykseen viimeistään 5.4. Kunnan keskusvaalilautakunnalle on ilmoittauduttava viimeistään tiistaina 5.4.2011 klo 16 mennessä , jos haluaa äänestää kotona. Kuntien keskusvaalilautakuntien yhteystiedot saa soittamalla kunnanvirastoon tai nettisivustolta www.vaalit.fi. Kotiäänestykseen voivat ilmoittautua henkilöt, jotka sairauden tai liikuntaesteen vuoksi eivät voi saapua varsinaiselle äänestyspaikalle. Kotiäänestyksen yhteydessä voi äänestää myös kotiäänestäjän kanssa samassa taloudessa asuva omaishoitaja, joka on tehnyt omaishoitosopimuksen. Omaishoitajan äänestämisestä on ilmoitettava kunnan keskusvaalilautakunnalle samalla kun ilmoittautuminen kotiäänestykseen tehdään. Ennakkoäänestys kotimaassa 6.­12.4. Jokaisessa kunnassa on vähintään yksi yleinen ennakkoäänestyspaikka, jossa voi äänestää kuka tahansa äänioikeutettu. Suurimmissa kunnissa yleisiä ennakkoäänestyspaikkoja on yleensä useita. Äänioikeutettu voi oman valintansa mukaan äänestää ennakkoon missä tahansa yleisessä ennakkoäänestyspaikassa. Ennakkoäänestyspaikat ovat pääosin kunnantaloilla, kirjastoissa tai muissa kuntien virastoissa ja laitoksissa. Yhä useampi ennakkoäänestyspaikka on kauppakeskuksessa. Postin ennakkoäänestyspaikat ovat vähentyneet. Liikkuvia ennakkoäänestyspaikkoja esimerkiksi äänestysbusseissa ja saariston yhteysaluksilla on 51. Yleensä ennakkoäänestyspaikka on avoinna kaikkina seitsemänä ennakkoäänestyspaivänä. Kuitenkin jotkut paikat voivat olla auki lyhyemmänkin ajan. Äänestäminen laitoksissa 6.­12.4. Jos äänioikeutettu on ennakkoäänestyksen aikaan hoidettavana sairaalassa tai ympärivuorokautista hoitoa antavissa sosiaalihuollon toimintayksiköissä (esimerkiksi vanhainkodissa, hoivakodissa, palvelutalossa), hän voi äänestää ennakkoon laitosäänestyksessä. Kunnanhallituksen nimeämä vaalitoimikunta saapuu kuhunkin kunnan alueella olevaan laitokseen toimittamaan äänestyksen vähintään yhtenä ja enintään kahtena ennakkoäänestysajanjaksoon sattuvana päivänä. Vaaliteemoja on käsitelty monissa yhdistyksissä, muun muassa Rytikarin Eläkeläiset ry:n tilaisuudessa, jossa oli vieraita muualtakin Lapista. Pohjanmaan aluejärjestö: Ennakkoäänestys ulkomailla 6.4.­9.4. Vaalipäivä sunnuntai 17.4. klo 9­20 Vaalipäivänä kukin äänioikeutettu saa äänestää vain omassa äänestyspaikassaan. Äänestyspaikka on mainittu äänestäjälle potsitetussa ilmoituskortissa Äänet Eläkeläiset ry:n tavoitteiden taakse Eläkeläiset ry:n Pohjanmaan Aluejärjestö totesi kokouksessaan tulevat eduskuntavaalit erittäin tärkeiksi Eläkeläiset ry:n oikeutettujen tavoitteiden toteuttamisessa. Aluejärjestö haastaa myös muut aluejärjestöt ja yhdistykset sekä jäsenet tekemään tunnetuiksdi hyviä ja oikeutettuja vaatimuksiamme sekä osallistumaan vireästi kaikkeen vaalityöhön. Eläkeläiset ry:n tavoitteet on esitetty muun muassa järjestön hallituksen hyväksymässä vaalijulistuksessa ja siitä tehdyssä vaalilentolehtisessä, jota yhdistykset ovat saaneet jaettavaksi. Vaalityössä tulee ottaa huomioon erityisesti kotiäänestystä tarvitsevat ja kaikki kuljetus- tai muuta apua tarvitsevat. Vaalilistoilta löytyy eläkeläisten asiat hyvin tuntevia ehdokkaita. Ehdolla on myös järjestömme omia jäseniä: tukekaamme heitä vaalityössä. Eläkeläiset ry:n Pohjanmaan Aluejärjestö toivottaa kaikille Eläkeläiset ry:n yhdistyksille ja jäsenille intoa ja uskoa vaalityöhön! Henkilöllisyystodistus mukaan Äänestäjän on selvitettävä henkilöllisyytensä äänestyspaikalla. Siksi hänen tulee ehdottomasti ottaa mukaansa kuvallinen henkilöllisyystodistus, esimerkiksi sirullinen henkikökortti, ajokortti tai passi. Ilmoituskortti on niin ikään otettava mukaan. Sen häviäminen ei kuitenkaan estä äänestämistä. Eläkeläiset ry:n Pohjanmaan Aluejärjestö ry 28.2.2011
• 4 - Nro 2 maaliskuu 2011 ELÄKELÄINEN Taitettu indeksi syö työeläkkeiden V aalien alla keskustelu eläkeindekseistä on kiihtynyt. Eläkeläiset ja eläkeläisjärjestöt ovat vaatineet erpäoikeudenmukaisen taitetun indeksin muuttamista joko takaisin puoliväli-indeksiksi tasi ainakin lähemmäksi sitä. Mutta mikä se indeksi oikein on. Eläkeläinen-lehti kokosi hieman taustatietoa Eläkeläiset ry:n jäsenten ja yhdistysten käyttöön vaalikeskusteluissa ja muutenkin. mannen vuosineljänneksen keskimääräisen hintatason perusteella. Vuonna 2011 tehtiin seuraavat indeksikorotukset: ­ työeläkeindeksi 1,35 prosenttia. ­ kansaneläkeindeksi 0,4 prosenttia. Esimerkki indekseistä Kuinka taitettu ja puoliväli-indeksi lasketaan? Otetaan esimerkki suoraan Eläketurvakeskukselta: Palkat nousivat eräänä vuonna 3 prosenttia ja hinnat 2 prosenttia. Työeläkeindeksi lasketaan seuraavasti tuona vuonna: 0,2 x 3 + 0,8 x 2 = 2,2 eli työeläkkeitä korotetaan 2,2 prosenttia. Jos käytössä olisi puoliväli-indeksi eli hintojen muutos vaikuttaisi 50 ja ansioiden muutos 50 prosenttia, työeläkeindeksi saataisiin kaavalla: 0,5 x 3 + 0,5 x 2 = 2,5 eli työeläkkeitä korotettaisiin 2,5 prosenttia. Jo näistä esimerkeistä näkyy, että eläkkeensaajan kannalta ei ole yhdentekevää, kuinka eläkeindeksi määritellään. Vaikka ero ei ole yhtenä vuonna suuri, se kasautuu vuosien mittaan ja vaikuttaa eläkeläisten toimeentuloon merkittävästi. Indeksit lasketaan vuosittain Eläkkeiden arvo pyritään säilyttämään indekseillä. Niitä on käytössä kaksi, toinen työeläkkeitä, toinen kansaneläkkeitä varten. Eläkkeitä korotetaan indeksien muutoksen verran aina tammikuun alussa. Työeläkeindeksiä laskettaessa ansioiden muutos painaa 20 prosenttia ja hintojen muutos 80 prosenttia. Tämä taitettu indeksi otettiin käyttöön kaikkia työeläkkeitä koskevana vuonna 2005 . Silloin astui voimaan eläkelakien muutos. Työeläkeindeksin vahvistaa vuosittain sosiaali- ja terveysministeriö Eläketurvakeskuksen laskelman pohjalta. Kansaneläkeindeksi seuraa elinkustannusindeksiä, jonka Tilastokeskus laskee keskeisten hyödykkeiden hintatietojen perusteella. Kela vahvistaa kansaneläkeindeksin pisteluvun vuosittain kol- keläisille parempia. Yksityisen puolen työeläkejärjestelmän voimaan tulosta 1962 vuoteen 1976 eläkkeet oli sidottu TELindeksiin. Se määräytyi yksinomaan palkansaajien ansiotason muutoksen perusteella. Vuoden 1977 alusta siirryttiin ns. TEL-puoliväli-indeksiin, jossa hinta- ja ansiotason muutosten paino oli 50 prosenttia. Sitä käytettiin vuoteen 1995 asti. Vuoden 1996 alusta siirryttiin kahden indeksin järjestelmään. Alle 65-vuotiaiden eläkkeitä tarkistettiin entisellä puoliväli-indeksillä ja 65 vuotta täyttäneiden eläkkeitä taitetulla indeksillä Järjestelmä oli käytössä vuoteen 2004. Vuoden 2005 alusta tuli voimaan laaja työeläkeuudistus, jossa myös indeksiturvaa koskeneet säännökset muuttuivat. Kaikkia maksussa olevia eläkkeitä eläk- keensaajan iästä ja eläkkeen alkamisajasta riippumatta alettiin tarkistaa taitetulla indeksillä. Suhteellista köyhtymistä Alla olevassa Eläketurvakeskuksen laskemassa taulukossa on verrattu taitetun työeläkeindeksin muutosta jaksolla 1995­ 2008 eräiden muiden indeksien ja kansaneläkkeen kehitykseen: Taitettu indeksi nousi tarkasteluvälillä nimellisesti 27,2 ja reaalisesti 2,4 prosenttia. Se jäi jälkeen puoliväli-indeksistä jakson aikana 7,8 prosenttia eli keskimäärin 0,6 prosenttia vuodessa. Kansaneläkkeiden noususta suuren osan selittävät tasokorotukset, ei indeksi, joka on vielä huonompi kuin työeläkeindeksi. Työeläkeindeksillä tarkistetun eläkkeen reaaliarvo on Eräiden indeksien vertailu v. 1996­2008 Nimellisnousu, % Ansiotasoindeksi Puoliväli-indeksi Taitettu indeksi Täysi kansaneläke Kuluttajahintaindeksi Lähde: Eläketurvakeskus Reaalinousu, % 29,2 11,1 2,4 5,8 ­ 60,4 38,0 27,2 31,5 24,2 Hieman historiaa Suomessa ei ole aina ollut käytössä taitettu indeksi, vaan aikaisemmat indeksin laskemistavat ovat olleet elä- Rytikarissa seurataan tarkasti keskustelua Kari Uotilan tukiryhmä REILUA PELIÄ ELÄKEPOLITIIKKAAN ELÄKE Eläkkeitä on parannettava ja vanhuspalvelulaki on säädettävä pian. Se on reilua peliä. KARI UOTILA KA Kan Kansanedustaja Uus Uusimaa www.kariuotila.fi www Rytikarin Eläkeläisten tilaisuudessa helmikuun lopulla oli 170 osanottajaa.
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2011 - 5 reaalikasvun siis noussut, mutta sen suhteellinen ostovoima palkansaajiin verrattuna on laskenut. Jos eläke vuonna 1995 oli 60 prosenttia palkansaajien keskiansiosta, vuonna 2008 osuus oli 47,5 prosenttia. Tämä ero tulee jatkuvasti kasvamaan. Juuri tästä epäkohdasta on kysymys, kun eläkeläisjärjestöt vaativat indeksin korjaamista. lähemmäksi puoliväli-indeksiä. Eläkeläiset ry:n mielestä työeläkeindeksin rakennetta on muutettava niin, että ansioindeksin painoarvoa nostetaan tuntuvasti nykyisestä 20 prosentista. Tavoitteena on, että indeksirakenne palautetaan aiempaan ns. puoliväli-indeksiin, jossa ansio- ja hintaindeksin painoarvo ovat yhtä suuret. Samalla on muutettava kansaneläkeindeksi vastaamaan tätä korjattua työeläkeindeksiä. Eläkeindeksien on turvattava sekä eläkkeiden ostovoima että eläkeläisväestön osuus kansantulon kasvusta. markkinarahasijoitukset, joukkovelkakirjalainat, vaihtovelkakirjat, osakkeet, kiinteistöt, kiinteistöosakkeet ja lainakanta, kasvoi vuoden aikana lähes viidenneksellä. Yksityisten alojen työeläkelaitosten sijoituskannan koko oli vuoden lopussa 86 miljardia euroa ja julkisen puolen 39 miljardia euroa. Lakisääteiset eläkemenot ovat Suomessa olleet viime vuosina noin 22­23 miljardin euron luokkaa. Työeläkkeiden osuus on ollut noin 18­19 miljardia euroa Vuodelta 2009 on jo olemassa tilastotietoa koko työeläkkeiden rahoitusjärjestelmästä. Työeläkevakuutusmaksuja kertyi 16,9 miljardia euroa. Niistä 13 miljar- Lähteinä muun muassa:www.tela.fi/data/userpdf/Tyoelakevarojen_aikasarjoja.ppt Tela_tyoelake_2010: http://www.tela.fi/ www.etk.fi/Page.aspx?Section=63809 dia maksoivat työnantajat, 3 miljardia työntekijät ja 0,9 miljardia yrittäjät. Lisäksi valtio maksoi osuutenaan maatalousyrittäjien, yrittäjien, merenkulkijoiden ja valtion eläkelain mukaisten eläkkeiden rahoittamisesen 2,8 miljardia euroa. Työttömyysvakuutusrahasto, joka vastaa ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan ajalta kertyvästä eläkkeestä, maksoi 600 miljoonaa euroa. Yhteensä työeläkevakuutusmaksuja ja niihin rinnastettavia tuloja oli siis 20,3 miljardia euroa. Niistä eläkkeiden maksuun käytettiin 16,1 miljardia ja hoitokuluihin 500 miljoonaa. Loput eli 3,7 miljardia siirrettiin työeläkerahastoihin. Tuona vuonna rahastojen sijoitustuotot olivat 16,2 miljardia euroa. Eläkkeiden maksuun rahastojen varoja käytettiin 2,44 miljrdia euroa. Vuosi 2009 oli hyvä vuosi, jos sitä katselee eläkerahastojen ja eläkejärjestelmän rahoituksen kannalta. Sijoitustuottoja ja työeläkemaksuja ym. kertyi kaksinkertainen määrä (36,2 miljardia) verrarruna työeläkemenoihin (18,6 miljardia). Kaikki sijoitusuotot eivät olleet kassavirtaa, vaan myös sijoituskohteiden markkina-arvojen muutoksia. Keskimääräisenä sijoitusvuotena tuotot ovat olleet 6­7 miljardia euroa. Yksi vastaus kysymykseen Suomen eläkejärjestelmän kestävyydestä saadaan tarkastelemalla työeläkevarojen osuutta vuoden bruttokansantuotteesta. Oheisesta TELA:n kuviosta voi todeta, että vuonna 1997 työeläkevarojen osuus oli 38,4 prosenttia ja vuonna 2010 se oli ennakkoarvion mukaan 77 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ainakin tässä suhteessa eläkejärjestelmän rahoituspohja vahvistuu jatkuvasti. Indeksien vaikutusta yksittäisen eläkeläisen tuloihin ja toisaalta rahoitukseen on tässä lehdessä tarkastellut Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö Puheenjohtajan palstalla, s. 2. Kotkan vaalipaneelissa hurskas yksimielisyys indeksistä Kotkan Eläkeläiset ry:n vaalipaneeliin osallistuneet kansanedustajaehdokkaat olivat periaatteessa yhtä mieltä taitetun indeksin korjaamisesta. Täysin yksimielisiä ehdokkaat olivat siitä, että omaishoidon tuen maksatus pitäisi siirtää Kelalle. Paneeliin osallistuivat Pentti Tiusanen (Vas.), Pekka Posti (SDP), Markku Laukkanen (Kesk.), Juho Eerola (PS) ja Matti Perälä (Vihr.). Kokoomus ja Kristillisdemokraatit eivät olleet lähettäneet edustajaa. Paneelia terästi Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö, joka on tänä vuonna myös Eläkeläisliittojen etujärjestön EETU ry:n puheenjohtaja. Kivistö alusti eläkeläisten toimeentuloon, palveluihin ja omaishoitajien asemaan sekä vanhuspalvelulakiin liittyvistä kysymyksistä. Panelisteilta kysyttiin työeläkeindeksin palauttamisesta puoliväli-indeksiksi. Kaikki olivat periaatteessa yhtä mieltä siitä. että niin pitäisi tehdä. Laukkanen ja Posti näkivät sen mahdolliseksi asteittain ja Laukkanen muistutti työntekijä- ja työnantajajärjestöjen olleen yhä mieltä siistä, että nykyinen indeksi kelpaa. Omaishoidon tuen siirtämisestä Kelan maksettavaksi vastaajat olivat samaa mieltä. Eroja sen sijaan syntyi, kun kysyttiin kohtuullisesta eläketasosta ja eläkekatosta. Tiusasen mielestä 2 000 eurolla kuukaudessa tulee toimeen ja ylisuurille eläkkeille on asetettava katto. Postin mukaan kaikille olisi taatattava 1 500 euron eläke, jota hän piti turvallisena. Laukkanen totesi, että verotus jo leikkaa ylisuuret eläkkeet. Eerola ja Perälä eivät määritelleet tarkkoja rajoja, koska myös palvelujen sattavuus ja hintataso on otettava huomioon. Yleisökysymyksille ei jäänyt riittävästi aikaa. Sentään ehdittiin kuulla, että pääomatulojen verotukseen kohdistuu nostopaine. Harmaata työvoimaa paheksuttiin. JORMA AHVENAINEN PEKKA ISAKSSON 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1997 7,5 38,6 Julkisyhteisöjen nettorahoitusvarat ja työeläkevarat 1997­2010 , prosenttia bruttokansantuotteesta 69,1 72,7 69,5 68,1 56,9 52,7 72,9 63,2 63 77 65,0 51,6 50,3 41,6 31,1 31,7 31,3 50,2 50,0 54,3 49,6 38,5 57,8 58,6 Vähän eläkevaroista Työeläläkelaitosten liitto on käyttänyt aikaa ja voimavaroja valistaakseen suomalaisia indeksin korjaamisen vaaroista. Käytetäänpä sen aineistoja myös kerromaan työeläkevarojen määrästä. Kas näin: Eläkelaitoksilla oli työeläkevaroja vuoden 2009 lopussa yhteensä 124,9 miljardia euroa. Eläkelaitosten sijoituskanta, johon on luettu 46,7 14,6 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010* Julkisyhteisöjen nettorahoitusvarat (pl. suorat kiinteistösijoitukset) Työeläkevarat, ml. suorat kiinteistösijoitukset Lähde: Työeläkevarojen aikasarjoja, Tilastokeskus, TELA indeksistä ja palveluista ­ Eläkeläiset seuraavat erittäin hyvin aikaansa ja tarttuvat herkästi päivän puheenaiheisiin ja ottavat kantaa myös vaalien isoihin kysymyksiin, sanoo Rytikarin Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kasuko Mäkivuoti Kemistä. Mäkivuotin on helppo listata eläkeläisten kannalta tärkeimmät puheenaiheet vaaleissa. Ne ovat toimeentulo ja erityisesti taitettu indeksi sekä terveydenhoito- ja sosiaalipalvelut. ­ Indeksin heikkous todella ottaa päähän, koska hinnat nousevat nopeasti. Viiem syksynä puhuttiin paljon kokoomuksen kannasta, että tämän hallituksen aikana ei indeksiin kosketa. Kovasti toivomme ja vaadimme, että se tehdään seuraavalla eduskuntakaudella. Rytikarin Eläkeläiset ry on kerhotilaisuuksien lisäksi virittänyt vaalityötä myös helmikuun lopulla pidetyssä työväenlaulutilaisuudessa, johon tulit vieraita Aavasaksalta, Torniosta ja lähiyhdistyksistä ja jonka juonsi kemiläinen kansanedustajaehdokas Sari Moisanen (Vas.). edellleen keskiviikkokerho, jossa käy myös ulkopuolisia alustajia. Joka kerta jumpataan aluksi puoli tuntia Raili Rannan johdolla ja joka toinen kerta kerhossa myös lauletaan yhdessä. Yhdistyksellä on mainio lauluryhmä, joka on käynyt esiintymässä Kauko Mäkivuoti sanoo, että eläkeläiset kyllä seuraavat aikaa. muun muassa Oklaholman perustimme oman yhdistykpalvelutalossa ja jota taas sen. Nyt jäseniä on hieman toukokuun alussa odotetaan toistasataa, puheenjohtaja sinne laulamaan äitienpäikeroto. välauluja. Säestäjät lauluryhmällä ja Toiminnan runkona on yhdistyksen tilaisuuksissa muutenkin ovat omasta takaa: haitarisssa Kauko Mäkivuoti ja Matti Ihalainen, kitarassa Raimo Hentonen. ­ Seija Kuismin hoitaa erinomaisesti matkavastaavan tehtävät ja Aili Virtala on yhtä mainio opintovastaava, puheenjohtaja kehaisee. Opintotoiminta onkin vireää: yhdistyksellä on kuusi opintokerhoa. Itsenäisenä vuosi, juuret syvällä Rytikarin Eläkeläiset ry on toiminut itsenäisenä yhdistyksenä vasta hieman toista vuotta, mutta sen juuret ulottuvat järjestäytyneen eläkeläistoiminnan alkuun Kemissä 1950-luvun lopulla. ­ Toimimme Kemin Eläkeläisten keskiviikkokerhona 50 vuotta ennen kuin Kuvat: HEIKKI KIRSTINÄ Teksti: PEKKA ISAKSSON
• 6 - Nro 2 maaliskuu 2011 ELÄKELÄINEN Turun yliopiston hoitotieteilijät tutkivat isossa EU-hankkeessa muistisairaiden selviytymistä kotona Omaishoitajia ei huomioida tasaveroisina muun hoitohenkilökunnan kanssa Vanhusväestön suhteellisen osuuden kasvaminen koko väestöstä on eurooppalainen ilmiö. Turun yliopiston hoitotieteen laitos on ollut mukana viime helmikuusta lähtien vuoteen 2013 jatkuvassa kahdeksan maan EUtutkimushankkeessa. Hankkeen tarkoituksena on määrittää tekijöitä, jotka edistävät muistisairaiden mahdollisuuksia selviytyä omassa kodissaan pitempään. Hankkeen tutkijana toimiva terveystieteiden maisteri Jaana Koskenniemi sanoo, että muistisairaan ongelmat muuttuvat hyvin nopeasti myös läheisten ongelmiksi. Potilas ei välttämättä tiedosta tai myönnä sairauttaan ja tutkimuksiin ja hoitoon hakeutuminen siirtyy. ­ Varhainen diagnoosi on kuitenkin tärkeää, koska sairauden alkuvaiheessa aloitetulla lääkehoidolla oireita voidaan siirtää myöhemmäksi. Lääkehoidon lisäksi muistisairaalle ja hänen läheiselleen tulisi olla tarjolla monenlaisia tukimuotoja sekä ryhmäkeskusteluja. Professori Helena Leino-Kilpi huomauttaa, että useimmiten läheisen on kuitenkin vaikea osallistua ryhmäkeskusteluihin, koska muistipotilaalle on vaikea saada hoitaja tai hoitopaikka siksi ajaksi. ­ Omaishoitajilla on vain kaksi lakisääteistä vapaapäivää kuukaudessa. Harva sitoutuisi tekemään työsopimusta sellaisilla ehdoilla. Professori Riitta Suhonen tietää, että omaishoitajat eivät raaski jättää muistipotilasta kenen tahansa hoidettavaksi, ja ne kaksikin vapaapäivää kuukaudessa jätetään usein käyttämättä. Miten Suomi sijoittuu näiden kahdeksan EU-maan kesken? Onko Suomi johtava maa muistihäiriöistä kärsivien suhteen? Suhosen mukaan hienoisia eroja eri maiden välillä on. Vuoteen 2040 mennessä koko EU:n alueella ennustetaan olevan 13 miljoonaa muistihäiriöistä kärsivää, tällä hetkellä heitä on kuusi miljoonaa. ­ Vieläkään ei esimerkiksi tiedetä Alzheimerin taudin perustekijää. Ehkäiseviksi tekijöiksi arvioidaan aspiriinia, varhaisvaihdevuosien hoitoa sekä nikotiinia, mutta tarkempaa tutkimusnäyttöä niistäkään ei ole vielä saatu. Aivokapasiteetin käyttöä, kuten lukemista ja ristisanatehtävien täyttöä suositellaan. Myös ravinnolla, hyvällä yleiskunnolla ja mielialalla on merkitystä. Yksinäisyys on pahasta ja siksi monipuolisen sosiaalisen elämän ylläpito on tärkeää. - Löytyykö tulevaisuudessa sellaista pyyteettömyyttä, minkä voimalla tällä hetkellä omaishoitajat huolehtivat läheisistään? Näin kysyvät Turun yliopistossa EU:n rahoittamaan kahdeksan maata koskevaan muistihäiriöiden tutkimushankkeeseen osallistuvat professori Helena Leino-Kilpi (vas.) ja Riitta Suhonen sekä tutkija Jaana Koskenniemi. hoitopaikka muistisairaalle? ­ Tämän vuoden alussa käynnistyneen haastattelututkimuksen tarkoituksena on juuri selvittää mm. missä vaiheessa laitos on kotia turvallisempi paikka. Ei ole kenenkään edun mukaista, jos poliisipartio joutuu useita kertoja viikossa etsimään kotoaan kadonnutta vanhusta. ­ Taudin oireet ovat yksilöllisiä, samoin mielialavaihtelut. Viime hetkien ja päivien tapahtumat unohtuvat ja se saattaa aiheuttaa ahdistusta, ärtymystä ja epäilyjä. Ympäristön muuttumattomuus ja päivittäiset rutiinit ovat muistisairaille tärkeitä. ­ Koska lähimuisti on hämärtynyt, muistipotilaat ovat usein menossa kotiin. Riitta Suhonen sanoo, että kotiin lähtö ei välttämättä tarkoita koti-ikävää vaan taustalla on "muistojen koti." Siksi muistihäiriöisen kotiin ikävöimistä ei pidä sekoittaa siihen, että hänen olisi huono olla laitoksessa. ­ Muistisairaus on etiologialtaan, käyttäytymiseltään hyvin salaperäinen. Lääkkeet eivät paranna, mutta ne hidastavat sairauden etenemistä. Lääkkeiden avulla voi kotona pärjätä useita vuosia pidempään. ­ Myös lääkkeettömiä hoitomuotoja käytetään. Taiteen avulla voidaan piristää muistisairaan arkea. Musiikki ja laulu yleensä rauhoittavat potilasta. Siksi on tärkeää tietää, millaisesta musiikista hän nuorempana piti. Myös värit ovat tärkeitä sekä omat tavarat. ­ Koska muistisairaat muistavat hyvin vuosikymmenien takaisia asioita, ovat muisteluhetket tärkeitä. Helena Leino-Kilpi kertoo esimerkin Laitilasta, missä opiskelijat veivät hoitokotiin maitosiivilän. Suurin osa muistipotilaista olivat maalaistaloissa työnsä tehneitä, heille esine oli tuttu, ja sen kokoaminen ja purkaminen toi mieleen paljon muistoja siitä, miten he olivat voimiensa päivinä maitosiivilän kanssa työskennelleet. Iäkkäin väestömme ei ole varakkainta väestöämme. Siksi heidän odotuksensa eivät ole vielä kalliita, mutta miten on tulevaisuudessa? Löytyykö sellaista pyyteettömyyttä, minkä voimalla omaishoitajat tällä hetkellä huolehtivat läheisistään? Omaishoitajille tarkoitettuja määrärahoja jää vuosittain jopa käyttämättä. sivat? Syyllisyys on yleinen ilmiö ja tietynlainen ylivelvollisuuden tunto vaivaa. Omaishoitajan ei pitäisi ajatella olevansa paha tai itsekäs ihminen, jos hän haluaa jotain myös itselleen. Lentokoneen turvallisuusohje sopii sovellettavaksi myös omaishoitoon. Asenna happinaamari ensin itsellesi ja sitten vasta lapsellesi. Jos hoitajalta loppuu happi, loppuu se hoidettavaltakin. Mihin muistisairaiden hoitoon tarkoitetut rahat tulisi kohdentaa? Omaishoitajat ovat suuri työvoimareservi ja heidät tulisikin huomioida tasaveroisemmin muun hoitohenkilökunnan kanssa. Laitoshoito tulee puolta kalliimmaksi kuin kotihoito. Kotihoitoa on varaa tukea myös rahallisesti huomattavasti enemmän. Vapaaehtoistyön kehittäminen on keskeistä, mutta ei ihan ongelmatonta. Vieraan ihmisen tuleminen muistisairaan kotiin saattaa vain pahentaa tilannetta. Henkilön pitäisi olla aina sama, jotta muistisairas kokisi olonsa turvalliseksi. Tutkimustulokset antavat tukea myös tiedolle, että vapaaehtoistyötä tekevät ovat terveempiä ja elävät pidempään. Kaikkea ei voi tosielämässä hinnoitella ja lokeroida. Yksin asuvat muistisairaat muodostavat haasteen terveyspalvelujärjestelmällemme. Yksilökeskeisyyttä korostavassa yhteiskunnassamme yhteisöllisyys on kaventunut ja Leino-Kilpi muistuttaakin, miten myös ikäihmisten turvaverkosto on harventunut. Esimerkiksi kerrostaloissa ei enää ole talonmiehiä, jotka tuntisivat talonsa asukkaat ja joiden puoleen voitaisiin kääntyä moninaisissa asioissa. Suomessa on noin 30 000 kunnallista omaishoitajaa. Yli 65-vuotiaista saa noin 20 000 omaishoidon hoitopalkkiota, joka vähimmäistasoltaan 300 euroa kuukaudessa. Kuntien välillä on tässä asiassa myös selkeitä eroja. Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA Eroon syyllisyydentunnosta Omaishoitajuuteen liittyy usein myös ongelmia. Perinteisesti naimisiin on menty elinajaksi. Eettinen kysymys on, missä vaiheessa yhdessä olo ja huolenpito lakkai- Omaishoitajan palkkio edelleen verollista Vasemmistoliitto hävisi kansanedustaja Mikko Kuopan esityksen omaishoitajan tulon verottomuudesta 7.12.10 eduskunnan äänestyksessä äänin 23-153. Esimerkiksi eläkkeensaajaa verotetaan omaishoidon 300 euron vähimmäispalkkiostakin lisätulona lähes puolet. Vasemmisto muistutti, että yli 75-vuotiaiden määrän arvioidaan kasvavan Suomessa voimakkaasti erityisesti vuodesta 2020 lähtien. ­ Omaishoito on yksi vaihtoehto tuottaa ikäihmisille hoivapalveluja ja mahdollistaa hoidettavan kotona asuminen mahdollisimman pitkään, vasemmiston eduskuntaryhmä perusteli. Omaishoidettavia on reilut 40 prosenttia enemmän kuin vuosikymmenen alussa ja omaishoidon tuella hoidettujen osuus 75 vuotta täyttäneistä on noussut 3,0 prosentista 3,7 prosenttiin. Vuoden 2007 tilaston mukaan Suomessa oli 29 000 kunnallista omaishoitajaa, joista yli puolet oli eläkkeellä ja noin viidennes kokopäivätoimisesti työssä. Ikääntyneiden laitos- ja asumispalveluiden piirissä oli vuoden 2006 lopussa 12,1 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä. (JD) Muistojen koti Perinteisten hoitolaitosten arkkitehtuuri sopii huonosti muistihäiriöpotilaalle. On paljon pitkiä käytäviä, samanlaisia ovia, sokkeloita. Kiintopisteitä on vaikea hahmottaa. Silti Helena Leino-Kilpi kysyy, kuinka kauan koti on paras
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2011 - 7 Aarre Alanen on ollut 11 vuotta omaishoitajana "Elämämme muuttui silmänräpäyksessä" Pirkanmaan Omaishoitajat ry:n perustettiin reilu neljä vuotta sitten. Nykyinen puheenjohtaja Aarre Alanen kertoo, että huhtikuun alussa yhdistys saa puolipäiväisen työntekijän, sekä 30 neliön toimistotilat Kristillisen työväenyhdistyksen tiloista Papinkadulta. ­ Meillä on sata jäsentä ja koko ajan jäsenmäärä lisääntyy. Hallituksemme kahdeksasta jäsenestä useimmat ovat päivätöissä, joten toimintamme kannalta on erittäin tärkeää, että saamme puolipäiväisen työntekijän. Pirkanmaalla on 550 omaishoitajatukea saavaa ukko-omaishoitajaa. ­ Kun mies jää omaishoitajaksi, hän ei usein osaa tehdä kotitöitä eikä ruokaa, koska vaimo on huolehtinut aikaisemmin kaikista kotitaloustöistä. Teimme vaimoni kanssa aina kaikki kotityöt yhdessä, joten niiden suhteen minulla ei ollut ongelmia. Osaan ommella, kokata, siivota. Ensikäden neuvoksi Aarre antaa miespuoliselle omaishoitajalle, että aina kannattaa kysyä, vaikka keskellä yötä tai monta kertaa päivässä, jos jokin asia on epäselvä. Yhdistys haki Raha-automaattiyhdistykseltä ukko-omaishoitajien toimintaan ensimmäiselle projektivuodelle 60 000 euroa ja RAY myönsi sen. Projekti on kolmivuotinen. ­ Avustuksen turvin järjestämme miespuolisille omaishoitajille virkistystoimintaa, ruoanlaitto- ja kotitaloustyökursseja, terveystutkimuksia ja luentoja. Aikaisemmin tällaista projektia ei ole järjestetty missään. ­ Laitoimme hankkeen alulle Pertti Lahden kanssa. Hänestä tulee projektin puolipäiväinen vetäjä. Kaupungilta saimme viime vuonna kolmen tuhannen euron avustuksen muuhun toimintaamme. Toivomme tavoittavamme kaikki pirkanmaalaiset, myös "mettäkulmien" miespuoliset omaishoitajat. ­ Marjon sairaus on hyvin aaltoileva. Välillä hän on ollut paremmassa kunnossa, mutta kaksi vuotta sitten alkoi huonompi jakso. Juuri tällä hetkellä on parempi vaihe menossa. Kaikissa toimissaan hän tarvitsee apua. Keskustelemme kommunikaattorin välityksellä. Pyörätuoliin nostettaessa on laitettava tuet jalkaan. Seisomakoneen saimme Hatanpäältä. Lisäksi on käytettävä ranne- ja kyynärtukia sekä kylvetettäessä pesutuolia. -Kaikkia näitä laitteita on käytettävä joka päivä. Uudet laitteet minun on opeteltava käyttämään nopeasti. Fysioterapeutti näyttää kerran mallia, ja sen jälkeen on osattava käyttää sitä itse. Valtio säästää vuodessa 1,2 miljardia Aarrelle toimiminen Omaishoitajissa on ollut henkisesti erittäin tärkeää. ­ En voi jättää Marjoa kuin yksin kuin korkeintaan kaupassa käynnin ajaksi. Itselläni on ykkösluokan diabetes ja se vie voimia. Kela on myöntänyt Aarrelle 11 vuoden aikana kaksi kuntoutusjaksoa. Kaikki eivät jaksa taistella pykäläviidakossa eivätkä ole saaneet yhtään kuntoutusjaksoa. Aarre muistuttaa, että omaishoidontuki ei ole subjektiivinen oikeus, koska laki on pelkkä suositus. Kunnan ei tarvitse sitä maksaa, ellei halua. ­ Tellit ja lellit on maksettu, töitä on Marjon kanssa tehty kakarasta saakka. Ennen sairastumistaan Marjo oli 12 vuotta työssä samassa paikassa, eikä ollut töistä poissa päivääkään. Miksi meitä kohdellaan näin? On niin helvetisti tehtävää omaishoitajien aseman kohentamiseksi. Kahdentoista vuoden aikana ei mitään muuta ole tullut kuntoon kuin omaishoitajan yksi lomapäivä lisää kuukaudessa sekä takuu, että saa saman työpaikan takaisin, josta lähtee omaishoitajaksi. Laitospaikka maksaa 4 500­5 000 euroa kuukaudessa. Omaishoidossa on 60 000 hoidettavaa, josta valtiolle tulee kuluja 300 miljoonaa euroa vuodessa. Koska he eivät ole laitoshoidossa, yhteiskunta säästää 1,2 miljardia euroa vuodessa. Omaishoitajan arki on jatkuvaa taistelua byrokratian viidakossa ja henkisesti erittäin raskasta. Mihin nämä säästöt laitetaan? ­ Luen vaaliohjelmat tarkkaan, mitä kukin puolue meille lupaa. Vaalien jälkeen on päättäjille luvassa runsaasti postia omaishoitajien taholta. ­ Jos me omaishoitajat pitäisimme yhteisen kesäloman heinä- ja elokuussa, tämä maa romahtaisi. Mistä löytyisi 60 000 laitoshoitopaikkaa? -Tämä ei ole työ, tämä on toimeksianto kunnalta, Aarre muistuttaa. Teksti ja kuva: JUHA DRUFVA ­ Teimme vaimoni kanssa aina kaikki kotityöt yhdessä, joten niiden suhteen minulla ei ollut ongelmia. Osaan ommella, kokata, siivota, Aaarre Alanen sanoo. Kaikki muuttui Alasten elämässä silmänräpäyksessä 3.1.2000. Marjon päässä tapahtui ikään kuin voimakas räjähdys tai tulivuorenpurkaus. Se ei ollut aivoverenvuoto, vaan erittäin harvinainen kohtaus, jollaisia tapahtumahetkellä tiedettiin Suomessa yksi. ­ Seitsemän hoitajaa elvytti häntä ensin täällä kotona pari tuntia. Diagnoosi saatiin vasta kolmen viikon päästä kohtauksen jälkeen. Tapaus on niin harvinainen, että 98 prosenttia lääkäreistä ei joudu tällaisen diagnoosin kanssa tekemisiin koskaan. ­ Marjon näkö, kuulo ja muisti pelaavat. Hänen aivonsa eivät ole vaurioituneet, mutta liikuntakyky niskasta alaspäin meni miltei kokonaan. Tammelan terveyskeskus on viereisessä talossa, mutta sieltä emme ole saaneet apua. TAYS:n neurologi Petteri Maunu on ollut meidän tukenamme koko ajan. Marjo kotiutettiin juhannusviikolla 2000. Aarre kävi vuoden töissä tuon jälkeen, mutta se kävi ylivoimaiseksi ja hän jäi omaishoitajakasi 2001. ­ Aluksi ansiosidonnainen päiväraha oli suurempi kuin omaishoidon tuki, joten en voinut ottaa tukea tai henkilökohtaisen avustajan palveluja vastaan. Hirvittävän ja uuvuttavan paperisodan jälkeen eläkkeeni ja omaishoidon tuki on saatu jotenkin kohdalleen. Työttömyysansio sekä omaishoidon tuki kuuluvat omaishoitajalle. Kela on myöntänyt Marjolle vuosittain kaksi viikon kuntoutusjaksoa Kankaanpäässä sekä fysikaalista hoitoa 85 kertaa ja puheterapiaa 25 kertaa. Marjo täytti 65 vuotta tammikuussa, ja Kela veti pois kuntoutustuet, koska Marjo on nyt virallisesti eläkeiässä eikä enää kuulu työikäisten kuntoutuksen piiriin. ­ Miksi tätä Kelan kuntoutustukea ei vähennetä asteittain siten, että 65 ikävuoden jälkeen kunta ottaa vastuun kuntoutuksesta. ­ Omasta fysioterapiastani joudun maksamaan 225 euroa. Miksi tämä on näin? Siihen haluan vastauksen ministeri Risikolta, pääministeriltä ja Tampereen kaupungilta, Alanen sanoo. Omaishoitajana vuodesta 2000 lähtien Aarre on kotoisin Hämeenkyröstä, Marjo Ikaalisista. He menivät naimisiin presidentin luvalla 1963. Heidän poikansa on nyt 48-vuotias ja pojan tytär 5,5 vuotias. Omaishoito lukuina ­ Omaishoidon tuesta sopimuksen tehneitä hoitajia on noin 36 000. ­ Tuen piirissä olevista vain 76 prosentilla on oikeus vapaaseen. ­ Tuen saajista 40 prosenttia ei pidä lainkaan lakisääteisiä vapaita. ­ Työelämässä on 250 000 omaistaan hoitavaa henkilöä. ­ Keskimääräinen omaishoidon hoitopalkkio on reilu 400 euroa kuukaudessa. ­ Hoitoa annetaan yhä enemmän ilman omaishoidon tukea, koska ikäluokat kasvavat huimaa vauhtia. ­ Omaistaan auttaa yli miljoona suomalaista. Heistä 820 000 on usein ns. etäomaishoitajia. ­ Omaishoitajat säästävät kuntien menoja 1,2 miljardia euroa vuodessa. Silti keskisuurten kaupunkien sosiaali- ja terveystoimen kustannuksista vain 0,6 prosenttia kohdistuu omaishoitoon.
• 8 - Nro 2 maaliskuu 2011 ELÄKELÄINEN Vakavasti otettava hanke vai suuren luokan vaalivedätys Peruspalveluministeri Paula Riskolle luovutetussa ikälakiluonnoksessa on isoja puutteita ja rahoitus kokonaan auki P eruspalveluministeri Paula Risikolle (kok) luovutettiin 9.3. eli kuukausi ennen vaaleja kauan odotetun vanhuspalvelulain luonnos, joka on ristitty ikälakiluonnokseksi. Vanhus- ja eläkeläisjärjestöt sekä eläkeläisliittojen yhteinen edunvalvontajärjestö EETU ry ovat pitkään vaatineet velvoittavaa lakia, jotta vanhukset saavat riittävää ja laadukasta hoitoa. Jo runsas vuosi sitten alkoi näyttää siltä, että lain esittely eduskunnalle ja sen käsittely siirtyy yli vaalien. Näin sitten kävikin. Nyt järjestöissä kysytään, onko Risikon ikälakiluonnos vakavasti otettava hanke vai suuren luokan vaalivedätys. Henkilöstömitoitukset puuttuvat Ikälakiluonnoksen sisältö on otettu vastaan ristiriitaisin tuntein. Vaikka luonnoksessa on paljon hyvää, siitä puuttuvat selkeä säädökset muun muassa henkilöstömitoituksista. Luonnoksessa ei edes vahvisteta Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen mitoituksia. Huomiota lain julkistamisessa on herättänyt, että sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteesas väitetään, lakiluonnksen vahvistavan vuonna 2008 annetun laatusuosituksen ­ Näin ei ole. Laatusuosituksen henkilöstöön ja johtamiseen liittyvät strategiset linjaukset puuttuvat luonnoksesta kokonaan. Laatusuositukseen sisältyvät henkilöstömitoitukset tulee sisällyttää lakiluonnokseen, sanoo Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtaja Hilkka Pulkkinen, sosiaalihuollon pitkän linjan ammattilainen ja luottamushenkilö, joka on perehtynyt tehtävissään myös vanhuslain valmisteluvaiheisiin. Lain yksityiskohtaisissa perusteluissakin laatusuositukseen vain viitataan käsiteltäessä lain 7. pykälää, jossa kunnille säädettäisiin vel- vollisuus laatia suunnitelma vanhuuseläketta saavien henkilöiden hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn edistamiseksi. Myös tuoreeltaa lakiluonnosta kommentoinut Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer on arvosteli luonnosta juuri siitä, että siitä puuttuvat henkilöstömitoitukset. Suositukset eivät riitä. da toteuttaa kustannusneutraalisti. Kuntaliitto on jo nostanut asiasta kovan äläkän ja vastustaa tiukasti kaikkia uudistuksia, jotka lisäävät kuntien kuluja. Kun tähän tilanteeseen liitetään valtion talouden alijäämä ja VVM:n vaatimus talouskurista, niin on aiheellista olla asiasta vakavasti huolissaan. Rahoitus auki Lain lupaamien vanhuspalvelujen rahoitus on täysin auki. ­ Tiedämme, että kansalaisten perustuslakiin kirjatut oikeudet peruspalveluihin eivät nykyisin kaikissa tilanteissa eivätkä kaikissa kunnissa toteudu. Osalla kunnista puuttuu poliittinen tahto ja osalla puuttuu raha ja muita resursseja palvelujen järjestämiseen, Pulkkinen sanoo. ­ Luonnollisesti kunnan on huolehdittava iäkkään henkilön sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaamisesta lain säädösten mukaisesi, mutta miten köyhät kunnat selviävät velvotteista. Suurena vaarana on, että kunnissa aletaan vesittää palvelusuunnitelmia, joihin iäkkeille annettavat palvelut täysin perustuvat, jos rahoitusta ei saada. Mielestäni valtion on huolehdittava, että kunnilla on tarvittavat rahat palvelujen järjestämiseen. Rahoituksessa voisi soveltaa lastensuojelulain rahoitusmallia, Pulkkinen sanoo. Ruotsin mallin mukaan lakiluonnokseen on otettu Löysien puheiden sijaan sitova aikataulu Hallitus ja eduskunta puolustautuvat arvostelua vastaan jo nyt kertomalla, että kunnille on jo annettu monta miljoonaa lisää rahaan vanhustenhuollon puutteiden korjaamiseen, mutta mitään parannusta ei ole tapahtunut. ­ Kun valtionapu ei ole korvamerkitty, niin "vanhustenhuollon kehittämisen rahat" ovat menneet kuntien talouden yleiseen paikkailuun tai kuntapäättäjien "tähdellisempiin tehtäviin". Pahimmillaan olemme nyt todistamassa suuren luokan vaalivedätystä. Partanen pitää varrallisena nykyisen hallituksen piiristä tullutta veistiä, että laki tulisi saada voimaan "joskus" ensi vaalikaudella. ­ Vanhustenhuollon kärjistyvät ongelmat ovat hyvin tiedossa ja päälle kaatuvia. Löysien vaalipuheiden sijaan laki on saatava hallitusohjelmaan kirjauksella, että laki saadaan voimaan heti vuoden 2012 alusta, Partanen sanoo. PEKKA ISAKSSON Hilkka Pulkkinen arvostelee ikälakiluonnosta muun maussa siitä, että siihen ei ole sillytetty säädöksiä henkilöstömitoituksista. työntekijän ilmoitusvelvollisuus palvelujen epäkohdista. ­ En ole kuullut, miten ilmoitusvelvollisuus on toiminut Ruotsissa. Suuri vaara on, että ilmoitusvelvollisuus jää täyttämättä työpaikan säilymisen pelossa. Jos näin käy, valvontaan ei tule uutta työkalua. Sensijaan lakiluonnoksen määräajat tukisivat alueviranomaisten laillisuusvalvontaa. ­ Vanhusasiamiehen viran perustamista lakiin ei esitetä. Sillä mielestäni olisi myös valvonnan kannalta merkitystä. Vesittymisen vaara ­ On olemassa todellinen vaara, että lakiluonnos joko vesittyy tai jää kokonaan toteutumatta vaalien jälkeen, arvioi Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanedn ­ Kuten ministeri Risikkokin totesi ottaessaan vastaan lakiluonnoksen, lakia ei voi- Lakiluonnos lyhyesti I KATI TYYSTJÄRVI KANSANEDUSTAJAKSI UUDELTAMAALLA www.katityystjarvi.fi kokemusta ja arvostusta yli kaikkien rajojen! pienituloisten eläkeläisten paras tuki ovat maksuttomat ja toimivat palvelut. Kati Tyystjärven tukiryhmä kälakiluonnoksen mukaan iäkkäille ihmisille turvattaisiin oikeus tarpeenmukaiseen hoivaan, kun tarve on monipuolisesti arvioitu. Lakiluonnos koskee lähinnä 75-vuotta täyttäneitä. Joissakin tilanteissa siihen sisältyvä palvelutarpeen arviointi koskee myös nuorempia. Noin joka neljäs 75-vuotias tarvitsee toimintakyvyn heikkenemisen takia säännöllisiä palveluita, kuten kotipalvelua, kotisairaanhoitoa, omaishoidon tukea tai ympärivuorokautista hoivaa. Iäkkään henkilön oikeus sosiaalipalveluihin sidottaisiin sosiaalipalvelujen tarpeen selvittämiseen ja se perusteel- la laadittavaan palvelusuunnitelmaan. Päätös palvelujen saamisesta pitäisi tehdä 3 kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä.Terveyden- ja sairaanhoidon saannista säädettäisiin jatkossakin terveydenhuoltolaissa. Oikeutta palveluihin ei luonnoksessa rajata vain ympärivuorokautiseen hoivaan, vaan se ulottuu myös iäkkään henkilön avustamiseen hänen kotonaan ja kodin ulkopuolella taphtuvissa päivittäisissä perustoiminnissa, joista henkilö ei selviydy ilman toisen henkilön tukea. Iäkkäälle henkilölle nimettäisiin vastuuhenkilö, joka koordinoi koko palvelukokonaisuutta ja vastaa siitä, että henkilö saa palvelu- ja hoitosuunnitelmiin kirjatut palvelut. Lakiluonnoksen mukaan iäkkäiden henkilöiden kanssa työskentelevän sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijän on varmistettava osaltaan palvelujen laatu. Mikäli työntekijä huomaisi tai saisi tietoon epäkohdan tai epäkohdan uhan palveluissa, hänen olisi ilmoitettava siitä välittömästi toimintayksikön vastuuhenkilölle ja sosiaali- ja terveydenhuollon vastaavalle viranomaiselle. Laki velvoittaisi kunnan asettamaan vanhusneuvoston, joka seuraisi ja vaikuttaisi päätöksentekoon kunnan eri toimialoilla. 314
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2011 - 9 Runopysäkki Hepoköngäs Vesiputous Suomen korkein Kainuussa vaarojen keskellä. Kallioiset rinteet sen. Valkoisena kuohuu vesi alas kallion rinnettä. Näky silmiä hivelevän kaunis. Korviin pauhu kuuluu, jonka vesi pudotessaan aiheuttaa. On jylhän puhutteleva olotila siellä kallioisten vaarojen kurussa. Tihkusadetta usvan muodossa tulee ihailijan kasvoille. Ei se haittaa tee, luonnon lumossa hiljenen kokonaan. Hetkeksi kaiken muun unhoitan. On tunnelma, jonka vain siellä kokee. Eri vuodenaikoina, eri tavoilla. Hepoköngäs minulle rakas lapsuuden ja nuoruuden ajoilta. Siellä rimpuilin kallion rinteitä ylös ja alas. Tunsin olevani osa luontoa. Kohina korviini huumana jäänyt. Eeva Moilanen Sotkamo Kaipausta Hetken vain hetken tummansilkkisen hyväily on kuin uni suloinen taipuu niin taipuu uuma unelmiin lähellä sun kaipausta vain nyt tuntea sain en ole surullinen jätit onnellisen ihmisen. Liisa Lehtinen Uusikaupunki Lapsilleni Teille lapseni kultaiset, tahtoisin mä lauluni laulaa. Muistaen aikoja menneitä, kun olitte pieniä, pellavapäitä. teitä mä hoidin ja rakastin ja koitin eteenpäin viedä. Paljon en antaa voinut mä teille maallista rikkautta. Toivon kuitenkin, että elämä teitä kantaisi hellin käsin läpi elämän myrskyisen aallokon. Kotirantaan tyvenen lahden. Aira Kuikka Elämä on pienistä helmistä koottu, jossa on monta väriä. Mutta, mustat on niistä joka hetkeen luodut kaulalla kantamaan. Kirsti Hiltunen Pello Valon voima Päivät jo venyvät valoisat pimeys poistuu piiloonsa kevät keikistelee kainosti lumet puroina loruvat tämäkin talvi takana taas. Lea Nieminen Inkeroinen Valkea lumi peitti stadin ja pakkanen paukkui. Kinokset kulkivat silmien tasolla. Vähempikin olis riittänyt. Kadut kuin jäätynyttä perunapeltoa, kulje siinä sitten reippaasti, Iloitsin kuitenkin talvesta Kevät luuraa jo kinosten takana! Riitta Suhonen Helsinki Vähemmän voi olla enemmän T ämänkertaisen runopysäkin runoissa on haikeutta, kevään odotusta, luontokokemuksia ja rakkautta. Kirsti Hiltunen saa pieneen runoonsa mahtumaan elämän koko olemuksen. Runo ei kerro filosofiaansa suoraan, vaan jättää lukijalle tulkinnanvaraa. Oma tulkintani on, että tietoisuus kuolemasta kuuluu elämään olennaisena osana. Kannamme aina mukanamme tietoa, että voimme menettää jotakin, kannamme mukanamme tietoa elämän rajallisuudesta. Kirsti Hiltusen runossa on aforistista toteavuutta ja tyyneyttä. Runon saa vielä toimivammaksi yhdellä pikku muutoksella. "Elämä on pienistä helmistä koottu, jossa on monta väriä" tulisi selkeämmäksi muodossa "Elämä on pienistä helmistä koottu, niissä on monta väriä". Runon kaksi viimeistä säettä ovat vaikuttavia sellaisenaan. Liisa Lehtisen runo Kaipausta väreilee tunnetta. Toivon, että olen osannut tulkita käsikirjoitetun runon oikein. (Juuri väärien tulkintojen välttämiseksi olisi suotavaa kirjoittaa runot koneella.) Runo Kaipausta zoomaa tiettyyn hetkeen, ehkäpä hetkeen tanssilattialla. Ohikiitävä tuokio on ollut täynnä latausta. Liisa Lehtisen runo puhuu siitä, että kaipaus voi olla suloinen tunne, kaivatessaanhan ihminen tuntee olevansa elossa. Vaikka Kaipaus-runossa käytetään iskelmistä tuttua sanastoa, runo muodostaa kuitenkin persoonallisen kokonaisuuden. Runossa on hyvä rytmi ja se myös loppuu napakasti. olemuksesta. Valon voima on kepeä ja valoisa runo, joka käyttää tehokeinonaan personointia, elottoman elollistamista. Runo on tiivis paketti, siinä ei ole mitään turhaa. Viimeinen säe kokoaa sen, mitä aiemmat säkeet ovat kuvailleet. Riitta Suhosen runo kuvaa kulunutta talveamme. Samalla Suhosen runo on oikeastaan optimistin elämänfilosofiaa ­ nähdäänhän runossa kevät jo keskitalven kinosten takaa. Runo onkin sukua kuuluisalle puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi -kysymykselle. Kun pessimistin lasi on puoliksi tyhjä, optimistilla se on puoliksi täysi. Riitta Suhosen runossa on mukavan puheenomainen ja letkeä meininki. Hyväntuulinen runo! Luontoteemassa pysytään, sillä Eeva Moilanen muistelee runossaan Hepoköngäs vesiputouksen lumoa. Tunnelma ja elämys välittyvät. Jonkin verran runoa voisi vielä "runollistaa", toisin sanoen jotkin lauseet ovat melko proosamaisia, esimerkiksi: " Korviin pauhu kuuluu, jonka vesi pudotessaan aiheuttaa." Voisiko olla ehkä vaikka: "korviin kuuluu putoavan veden pauhu" tai vain " veden pauhu"? Jonkin verran muutenkin runossa on tiivistysvaraa, lähinnä voisi jättää pois joitakin kuvailevia sanoja ("On jylhän puhutteleva olotila" voisi olla vain "jylhää".) Runoilija Arto Kytöhonka sanoi aikoinaan, että "kaunis aamu on kauniimpi kuin lumoavan, ihastuttavan kaunis aamu". Runon lopussa ilmaisu tuntuukin tiivistyvän. Vaikka ei Hepokönkäällä olisi koskaan päässyt käymään, voi runon luettuaan tuntea olleensa siellä. mäkerta vaatii satoja sivuja. Myös runo sopii elämäkertakirjoittajan välineeksi. Runojen välähdyksissä voi kertoa aivan yhtä paljon elämästään kuin pitkissä tarinoissa. Joskus vähemmän voi olla jopa enemmän. Elämäkerrallinen kirjoittaminen saattaa tuntua vaikealta, kun kerrottavaa on paljon. Runon lyhyt muoto voi olla avuksi: se auttaa rajaamaan. Runoja voi ajatella ikään kuin valokuva-albumina, jonka kuvat kertovat tarinaa, vaikkei niissä ole selityksiä mukana. Nobel-palkittu kirjailija Gabriel García Márquez on sanonut hienosti, että " elämä ei ole se, jonka ihminen eli, vaan se jonka hän muistaa, ja niin kuin hän sen muistaa siitä kertoakseen". Kirjailija Milan Kundera on sanonut saman asian toisin: " Luuletko, että menneisyys on valmis ja muuttumaton siksi että se on tapahtunut? Ah ei, sen puku on ommeltu välkehtivästä taftista, joka näyttää eriväriseltä joka kerta vilkaistessamme sitä." Annan tässä vinkin oman elämän vaiheita miettivälle. Mieti hetki, millaisia tarinoita kerrot eri tilanteissa? Onko sinulla tapana kertoa joitakin "perustarinoita" aina uudelleen ja uudelleen? Ovatko ne hauskoja illanistujaisissa kerrottavia juttuja vai aivan muun sävyisiä? Jokaisella ihmisellä on tarinavarastonsa, joka koostuu sattumuksista, noloista tilanteista, juhlallisista hetkistä jne. Millaisia tarinoita olet tänään tai viime päivien aikana kertonut? Kerroitko jollekin, mitä aamulla tapahtui tai mitä kaupassa sattui? Kirjoita kymmenessä minuutissa muistiin mahdollisimman monta tarinan aihetta. Lista on hyvä todiste siitä, että kerrottavaa ja runoiltavaa riittää. Listalta voi sitten aina poimia yhden tarinan, ja vaikka kirjoittaa siitä runon. Rakkauden sanoja Kauhavalainen Jouko Kuikka on jo viime vuoden puolella lähettänyt nipun runoja, joista osa oli hänen omiaan, mutta suurin osa hänen edesmenneen vaimonsa kirjoittamia. Runopysäkillä julkaistaankin nyt Aira Kuikan kirjoittama runo Lapsilleni. Koska runon kirjoittaja on jo poistunut keskuudestamme, en halua sanoa muuta kuin, että runosta yksinkertaisesti välittyy suuri rakkaus. Rakkauden tunnelmiin onkin hyvä päättää tämänkertainen runosivu. Nautitaan keväästä runoillen. PS: Muistutan vielä asiasta, josta aina silloin tällöin olen aiemminkin huomauttanut. Lähettäkää runot aina suoraan tähän minun osoitteeseeni tai sähköpostiini, ei siis Eläkeläinen-lehden toimitukseen. Silloin runot eivät tee turhia mutkia vaan tulevat viivytyksettä perille. Kevät ja luonto Elämäkertaa runoilla Niin Lea Inkeroinen kuin Riitta Suhonenkin kirjoittavat keväästä. Lea Inkeroisen runo Valon voima on miniatyyri kevään Moni on kiinnostunut kirjoittamaan oman elämänsä tarinaa. Usein ajatellaan, että elä- Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
• 10 - Nro 2 maaliskuu 2011 ELÄKELÄINEN Osa suomalaista elämäntapaa muuttuu historiaksi TUULA-LIINA VARIS Ruunaan metsätyömieskoti Minkä varassa taiteilija jaksaa? H elmikuussa 84-vuotiaana kuolleen kirjailija Bo Carpelanin ura kesti 65 vuotta. Hänen tuotantonsa käsittää noin 40 teosta: runoutta, proosaa, lastenkirjallisuutta. Lisäksi hän teki merkittävän uran kääntäjänä ja pitkän päivätyön Helsingin kaupunginkirjaston apulaisjohtajana. Carpelanin viimeinen runokokoelma Garmina ilmestyi viime vuonna. Viimeinen proosateos Lehtiä syksyn arkistosta on vasta tulossa, se ilmestyy postuumisti elokuussa. Aila Meriluoto (s.1924) on Bo Carpelanin ikätoveri. Molempien esikoisteokset ilmestyivät vuonna 1946. Meriluodon päiväkirjateos Tältä kohtaa ilmestyi viime vuonna. Tänä vuonna ilmestynyt runokokoelma Tämä täyteys, tämä paino todistaa, etteivät ainakaan huumorintaju ja nuorekas uhma ole runoilijalta minnekään kadonneet. Myös Meriluodon laaja tuotanto on monipuolinen: runoutta, proosaa ja lasten- ja nuortenkirjallisuutta, merkittäviä runosuomennoksia. Kirjailijan uransa ohessa hän on pääasiassa yksinhuoltajana kasvattanut aikuisiksi neljä lasta. Päätellen siitä keskustelusta, mitä vanhuudesta ja vanhuksista käydään, yli kahdeksankymppinen ihminen on Suomessa tuskin ihminenkään. Hän kuuluu hoivalaitoksen sängyn pohjalle odottamaan kuolemaa, hän on taakka yhteiskunnalle ja nuoremmille sukupolville, rasite, kuluerä. Mutta minä ihmettelen ihmettelemästä päästyänikin: minkä varassa taiteilijat jaksavat? Millä ihmeen eliksiirillä he pysyvät työkykyisinä ja ­haluisina jopa yhdeksänkymppisiksi ja ylikin? Itse asiassa kaikilla taiteen aloilla yli 60 vuoden mittaiset työurat ja tavaton tuotteliaisuus elämän viime metreille saakka ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Omalta alaltani kirjallisuudesta voisin luetella kymmenittäin ihmisiä, jotka ovat jatkaneet ja yhä jatkavat työtään, vaikka kahdeksankymppinen on takana. Ja tilanne on sama kaikilla taiteen aloilla. Ajatelkaapa näyttelijöitä: Seela Sella, Anja Pohjola, Kyllikki Forssell, Pentti Siimes ja lukemattomat muut eivät ole ehtineet laakereillaan lepäämään. Ainakaan rikkauksien läjääminen ei voi olla työn jatkamisen motiivi, sillä Suomessa vain harva taiteilija, iästä riippumatta, rikastuu taiteellaan. Varsinkin vapaat taiteilijat puurtavat suoranaisen köyhyyden ahdistamina, kuten tiedetään vaikkapa vasta yli 80-vuotiaana Finlandiapalkinnon myötä ansaitsemansa arvostuksen saaneen Helvi Hämäläisen elämästä. Hänen julkaistuista päiväkirjoistaan näkee, miten raskasta on maailman ymmärtämättömyyden kohtaaminen. Taiteilijan työ on jatkuvan julkisen arvioinnin alaista. Siitä saa kuka tahansa sanoa mitä tahansa, ja sanookin, tekijän tunteista piittaamatta. Taiteilijat eivät ainoastaan jatka uraansa vielä vanhuksina, he voivat myös aloittaa sen huomattavan korkeassa iässä. Loistava Lapin novellisti Helmi Kellokumpu julkaisi ensimmäisen kokoelmansa 75-vuotiaana, Arne Nevanlinna aloitti kaunokirjailijana yli kahdeksankymppisenä, itävaltalaissyntyinen Anne Fried muutti Suomeen yli 60-vuotiaana USA:ssa tehdyn monikymmenvuotisen sosiaalisen työuran jälkeen, opiskeli kielen ja ryhtyi kirjailijaksi. Eräänä vuonna Suomen Kirjailijaliittoon hyväksyttyjen vanhimman ja nuorimman uuden jäsenen ikäero oli 60 vuotta. Se tuntui tosi hienolta! Tiedetään, että aivot pysyvät kunnossa, kun niitä käyttää. Jo taiteen vastaanottamisella on aivoja stimuloiva vaikutus. Tämä on todettu mm. koeluontoisesti perustetuissa vanhusryhmissä, jossa on erityisesti panostettu hengenravintoon ja taiteellisiin haasteisiin. Tulokset ovat olleet hämmästyttäviä. Muisti on parantunut, lääkitystä on voitu vähentää, jopa kokonaan siitä luopua. Kaikilla taiteilla on eheyttävä vaikutus ihmiseen, joka on mennyt "rikki". Tämä tiedetään psykiatristen sairaaloiden monikymmenvuotisesta taideterapiakokemuksesta. Aivan sama vaikutus taiteilla olisi niihin vanhuksiin, jotka nyt viettävät tylsää ja virikkeetöntä elämäänsä hoivalaitoksissa tai vankeina kodeissaan, fyysisesti hoidettuina mutta henkisesti nälkiintyneinä. Taiteen tekeminen on vaikeaa työtä ja kova haaste aivoille missä iässä tahansa. Mikään ei tule annettuna; kaikki on itse otettava maailmasta ja omien korvien välissä prosessoitava. Toisaalta juuri vaativuus tekee taiteellisen työn palkitsevaksi. Julkinen tunnustus on tietysti mukava, mutta tärkeämpi palkinto tulee itseltä: tunne siitä, että on pystynyt ilmaisemaan sen, minkä on halunnut ilmaista. Taiteellisen ilmaisun sammumaton vimma on epärationaalinen, infantiili, ikinuori ominaisuus, joka saa taiteilijan "tikittämään" korkeaan ikään asti. Taiteessa piilee valtava voima. Kaikkia eläköitymistilastoja ja hoivatarvearvioita uhmaavat, jatkuvasti luovat iäkkäät taiteilijat ovat siitä kiistämätön esimerkki. R uunaalla, vajaan 30 kilometrin päässä Lieksan keskustasta toimiva metsätyömieskoti aiotaan lakkauttaa. Raha-automaattiyhdistyksen tuen loppumista pidetään lopullisena tuomiona toiminnalle, jonka tarkoituksena on ollut turvata kodinomainen elämä savotta- ja uittokämpillä työaikansa asuneille lentojätkille. Kämppäkulttuurin tilalle syntyneet syrjäkylien rivitalotkin alkavat olla historiaa ja nyt on loppumassa myös metsätyömieskodin toiminta. ­ Tämä on hyvä koti. Ollaan kuin herrankukkarossa ja huvassa on aika mennyt, sanoo 18 vuotta Ruunaalla elänyt savottajätkä Leevi Karhu. Hän täyttää syksyllä 80 vuotta. Karhu työskenteli viimeksi 23 vuotta Loviisan suunnalla. Sitä ennen mies kierteli Pohjois-Karjalan savotoilla ja oli kirjoilla Pielisjärvellä, nykyisessä Lieksassa. ­ Sain tiedon, että on tällainen paikka. Soitin ja toivottivat tervetulleeksi. Paikka on tullut tutuksi, en ole muualle kaivannut. Ikävä olisi pois lähteä, omasta kodista. Täällä on kavereita, joiden kanssa on oltu samoilla kämpillä. Karhu kehuu paikan rauhallisuutta, kodin turvallisuutta. Jokaisella on oma huoneensa. Oleskeluun, ajanviettoon, television katseluun ja tarinointiin toisten kanssa on yhteisiä tiloja. ­ Ruoka on hyvää. Paikat pidetään puhtaina. Kahdesti viikossa on sauna. Hyvä koti, ei parempaa tukkijätkä löydä. Ilo on täällä olla. Karhu pääsi eläkkeelle 56-vuotiaana. Terveys ei enää kestänyt rankkaa metsätyötä. Eikä ihme, hänelle ehti tulla tutuksi pokasahan ja justeerin kaudet. ­ Ensimmäinen moottorisaha 50luvulla painoi 21 kiloa. Siinä oli eri asento kaadolle ja katkonnalle. Piti opetella kaikkia niksejä. Tuskin on muuta syntiä niin paljon ehtinyt tekemään, kun sen koneen kanssa sai kirota. Mielellään mies muistelee työaikojaan, mutta puhe kääntyy kodin kohtaloon. ­ Kyllä Suomessa rahaa on, kun vain jostain lohkeaisi vähän meidän hyväksi, hän tuumaa. Samaa mieltä on kodin isäntänä oman työnsä ohella jo 40 vuotta toiminut Uuras Oinonen. Hänkin puhuu kodin mahdollisesta lakkautuksesta, pitää yllä toivoa, vaikka tietää että aika on käymässä vähiin. Kotia avustettu alusta lähtien Paikkaa pitää yllä Pohjois-Karjalan metsätyömieskotien kannatusyhdistys ry. Sen ensimmäinen koti aloitti 1966 Lieksan Kitsissä. Sieltä se siirtyi1969 Ruunaan lakkautettuun kyläkouluun. Yhdistys piti yllä myös Uuron metsätyömieskotia Nurmeksessa. Se lopetti 2000-luvun alussa. Ruunaan kotia ajetaan alas. Sulkemisajankohtaa ei ole päätetty, mutta kaavailtu tämän vuoden loppukesällä tapahtuvaksi. ­ Meillä on nyt 11 asukasta. Parhaimmillaan heitä oli 31 ja silloin Sinun puolellasi. Oulun vaalipiiri 64 Vanhuspalvelut kuntoon ja eläkkeisiin tasokorotus! w w w. r i s t o k a l l i o r i n n e . f i Tämä on ihan mukava työpaikka. Kortistoon tästä joutuu ja uuden työn löytyminen voi olla vaikeaa, sanoo emäntä Eija Saari.
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2011 - 11 Lieksassa joutui lakkautusuhan alle 80-luvulla oli vielä jonottajia listalla, Oinonen kertoo. Kodissa on kolme palkattua emäntää. Miehet ovat täysihoidossa. Emännät valmistavat ateriat, huolehtivat siivouksista ja antavat kotisairaanhoidon ohjeistamina tarpeelliset lääkkeet. Isäntä saa kulukorvauksia, ei varsinaista palkkaa. Oinonen on eläkkeellä oleva taksiyrittäjä. Rakennukset on pidetty hyvässä kunnossa ja tilaa olisi useammille asukkaille. Miehet maksavat pienistä eläkkeistään hoitomaksun, joka ei kuitenkaan riitä menoihin. Alusta lähtien yhdistys on kattanut osan kuluistaan avustuksilla. Entinen Mikkelin läänin maaherra, itsekin alkujaan lieksalainen tukkijätkä Uki Voutilainen teki kansanedustajana ollessaan ison urakan kodin rahoituksen eteen. ­ Aluksi tukea tuli metsähallitukselta ja metsäyhtiöiltä. Myöhemmin tuki siirtyi maa- ja metsätalousministeriölle. Ministeriö lopetti tuen 1997, ja vastaava tuki tuli sen jälkeen Raha-automaattiyhdistykseltä. Metsämiesten säätiö on tukenut jatkuvasti ja myös yksityisiä lahjoituksia on saatu, isäntä selvittää. ­ Kaupungit ovat myös tukeneet yhdistystä. Nurmes lopetti tuen, kun Uuron koti lakkautettiin. Lieksa on avustanut tänäkin vuonna. RAY:n tuen loppumisen uhka on ollut päällä viitisen vuotta. Se loppui 2009, rahiksessa tekivät kolttosen, Oinonen jatkaa. Isäntä Uuras Oinonen toivoo, että vauraasta maasta löytyisi tahtoa kodin tukemiseen. Kovin monesta vuodesta ei ole kyse, jos uusia asukkaita ei enää otettaisi, hän sanoo. ­ Asukkaiden kuukausimaksua on korotettu, mutta raja on tullut vastaan. Eläkkeet ovat pieniä. Jos jostakin löytyy isohko tukija, tilanne voi muuttua, mutta siltä näyttää, että toiminta ajetaan hallitusti alas kesän aikana, Kähkönen sanoo. Hän korostaa, että yhdistyksen yleinen kokous ratkaisee asian ja antaa ymmärtää, että mahdollinen jatko johtaa hallituksen merkittävään uusiutumiseen. Sitoutuminen nykyiseen toimintamalliin on heikentynyt. Vaihtoehto, joka turvaisi jatkon ja jota isäntä ajaa, on kiinteistön myyminen niin, että ostaja antaisi yhdistyksen olla siinä vuokralla määrätyn ajan. Koti sijaitsee valtion retkeilyalueen kyljessä. Ruunaalla on maankuulut kalastus-, metsästys- ja retkeilymahdollisuudet. Paikka soveltuisi hyvin kasvavan luontomatkailun tarpeisiin ja toinen rakennuksista on jo nyt tyhjillään. Toinen Oinosen ajatus lähtee siitä, että RAY:n tilalle löytyisi tukija tai tukijoita. ­ Kiinteistö on jo myynnissä, mutta ostajaehdokkaita ei ole näkynyt, sanoo Kähkönen ja pitää Oinosen ajatuksia sinällään hyvinä, mutta enemmän toiveajatteluna. Yhdistys kartoittaa Kähkösen mukaan Lieksan kaupungin kanssa kodin vaihtoehtoa. Laitospaikkojen lisäksi on herätelty toiveita ryhmäasumisesta lähempänä kaupungin keskustaa. Olipa tuleva ratkaisu mikä tahansa, se tulee jyrkästi eroamaan nykyisestä. Vaihtoehtoja kartoitetaan Kannatusyhdistyksen puheenjohtaja, kansanedustaja Lauri Kähkönen sanoo suoraan, että yhdistys teki viime vuonna yli 30 000 euron tappion. Teksti ja kuvat: MATTI RONKAINEN Tuen jatkaminen olisi loputon suo Raha-automaattiyhdistys on tukenut metsätyömieskotia 1998-2009 yhteensä noin 800 000 eurolla. Osastopäällikkö Mika Pyykön mukaan tuen piti loppua jo 2006, mutta sitä jatkettiin vuosittain. ­ On yritetty olla joustavia. Avustuksen jatkaminen olisi kuitenkin loputon suo. Koti ei meidän näkemyksen mukaan ole enää sellainen, millaiseksi se perustettiin, Pyykkö toteaa ja lisää, että Lieksan kaupungin näkemys on sama. Pyykön mukaan Ruunaan kodista on tullut asunnottomien ja eri lailla ongelmaisten miesten hoitolaitos, joka ei täytä RAY:n avustuskriteerejä, vaan kuuluisi sosiaalitoimelle, kaupungin ja Kelan rahoitettavaksi. ­ Ruunaan olosuhteet eivät vastaa nykyajan vaatimuksia, eikä enää ole sellaisia metsätyömiehiä, jollaisten vanhuuden kotina se on ennen toiminut, Pyykkö väittää. RAY jakaa vuosittain noin 300 miljoonaa euroa avustuksia järjestöille, jotka "auttavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia suomalaisia", kuten se itse ilmoittaa. Lisäksi RAY osoittaa voitostaan 100 miljoonaa euroa vuodessa valtiolle sotainvalidien hoitoon ja veteraanien kuntoutukseen. MR Oman huoneen lisäksi Ruunaalla on yhteisiä tiloja, joissa miehet viihtyvät. Paavo Rumo, Leevi Karhu ja Olavi Karhunen ovat tyytyväisiä rauhalliseen ympäristöön.
• 12 - Nro 2 maaliskuu 2011 ELÄKELÄINEN Kunnon loma Kuntorannassa K emijärven Eläkeläiset olivat talvilomalla Kuntorannassa 2.­7. helmikuuta. Meiltä on Varkauteen matkaa 600 kilometriä, mutta matka meni rattoisasti laulaen hanurien säestämänä. Ensimmäisenä iltana oli karaoketanssit, joihin osallistuimme ahkerasti. Aamulla aloitettiin ulkoilut ja sisäjumpat. Allasosastolla oli monenlaista toimintaa. Hoidot kiinnostivat monia. Oli hierontaa vartaloon, jalkoihin ja päähän eli koko vartaloon. Voitiin myös kaunistua ulkoisilla hoidoilla kauneushoitolassa. Iltaohjelmakaan ei ollut unohtunut. Meidän hanuristimme soittivat yhteislaulutilaisuudessa ja sitten tanssittiin ja laulettiin karaokea. Kuntoranta oli myös satsannut orkesteritansseihin ja sali oli tupaten täynnä. Ruoka oli hyvää, oli valinnanmahdollisuuksia ja sitä oli riittävästi. Kaikki olivat hyvässä kunnossa, vaikka vanhimmat matkalaiset olivat liki 90-vuotiaita. Saimme Kuntorannasta niin hyvät kokemukset, että päätimme lähteä kahden vuoden päästä uudelleen. Suosittelemme Kuntorannan lomaa myös muille Annikki Säkkinen Kemijärvi Tasa-arvosta N äin vaalien alla puhutaan paljon myös tasa-arvosta, etenkin nykyään. Tuolla pääjohtajatasolla on monikymmenkertaisia palkkoja ja eläkkeitä, ja lisäksi he saavat kultaisina kädenpuristuksina miljoonien erorahat. Sekään ei riitä: tehdään petoksia ja kavalluksia. Maallinen laki ei näytä heitä koskevan. Koskeneeko karman laki? Eriarvoisuus näyttää jatkuvan vielä kuoleman jälkeenkin. Toiset saavat komeat patsaat ja / tai hautapaikan kirkon alla olevissa holveissa tai sarkofageissa. Monen rehellisen raatajan hautapaikka kasvaa sammalta, kanervaa tai koiranputkea. Moni "sankarihauta" on van- ha perunakuoppa, rantamutaan poljettu syvänne, suolle räjäytetty monttu, veden täyttämä vanha korsu tai potero. Monen diktaattorin housut tutisevat, kiitos paremman tiedonvälityksen, kun kansa alkaa saada tietoa totuudesta. Sama pätenee pian niin sanottuihin demokratioihinkin. Tätä nykymenoa on vaikea hyväksyä. Mekin olemme tehneet raskasta työtä, mutta monella meistä jää eläke alle tuhannen euron, usein paljon alle senkin. Kuitenkin: hyvää kevättä! Pekka Huotari Riihimäki Eläkeläinen ­ Vaikuta ­ Äänestä Valmiina vastuunkantoon Oulun vaalipiiri 62 Vesa Kaikkonen 67 Merja Kyllönen Eläkeläinen, äänestä Eduskuntavaalit pidetään 17.4.2011 ja ennakkoäänestys 6.4­12.4. Nyt on aika vaikuttaa ja muuttaa politiikan suuntaa. Meidän eläkeläisten on esitettävä puolueille meitä koskevia kysymyksiä sekä vaatimuksia, pelkät vastaukset eivät riitä vaan teot näyttävät mihin suuntaan ikäihmisten hyvinvointi on menossa. Suomessa on 1,4 miljoonaa eläkeläistä. Suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle. Eläkeläiset ovat yhteiskunnan merkittävä voimavara ja vaikuttaja. Sinun ääntäsi tarvitaan, koska kaikki päättäjät eivät arvosta eläkeläisiä ja ikäihmisiä, koska hyökkäykset yhtenäistä lakisääteistä eläketurvaa vastaan kiihtyvät. Nyt ei saa asettaa sukupolvia vastakkain. Tämän nykyisen eläkepolitiikan suunnan tulee myös kiinnostaa tämän hetken työikäisiä, tulevat heikennykset vaikuttavat myös heidän eläkkeisiin ja totuttuun elintasoon. Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen Aluejärjestö, kevätkokous
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2011 - 13 Kilon eläkeläinen tarvitsi terveyspalveluja A amulla menin postilaatikolle, eikä tuntunut edes liukkaalta. Vein roskikset ja otin postin laatikosta ja sen jälkeen otinkin vain kolme askelta ja sitten astuin autojen liukastamaan lumeen, jolle oli tullut ihan pikkaraisen verran pakkasvitiä. Täydelliset lipat ja olkapää edellä jäiseen maahan ja päällä perään vielä, että silmissä kipunoi. Hetken jouduin ottamaan lukua. Sattui ja kuitenkin ilostuin, että taisinpa selvitä niin kuin ennenkin, mutta sattui kyllä pirusti ja vähän huimasikin. Kotona sitten huomasin, että oikealle olkapäälle on ilmestynyt korkea patti. Lähdin Kilon terveysasemalle ja siellä lääkäri ilmoitti olevansa vasta kolmatta päivää töissä ja asia oli hänelle uusi ja tarvitsi delegointia kokeneemman kollegansa kanssa. Kello oli silloin vasta vähän yli kymmenen. Leppävaaran ja Tapiolan terveysasemien röntgenit olivat molemmat epäkunnossa ja niin hyppäsin junaan ja matkustin Espoon keskustaan Samarian terveysasemalle. Odottelin tunnin taas lääkäriä, sitten tunnin röntgeniä ja vaihteeksi taas tunnin lääkäriä ja sitten vähän aikaa terapeuttista hoitajaa, joka antoi lihaksia rentouttavaa lääkitystä ja sitten roikotin kättä niska kivistäen neljäkymmentä minuuttia. Kello oli jo puoli viisi. Ja murtumiin erikoistunut terveysasema nosti kätensä pystyyn ja minut passitettiin Jorviin. Siellä painojen roikottamista kipeästä kädestä jatkettiin, kunnes viimein seitsemän maissa lääkäri totesi, ettei nyt tehdäkään mitään, vaikka solisluun pää rumasti törröt- tääkin. Kolmeen viikkoon en saa harrastaa liikuntaa ja sitten tarkkaillaan, paraneeko omia aikokaan tukisiteessä, vai tarvitaanko sittenkin leikkaus. Puoli kahdeksan olin jo kotona. Urheiluvammat mielestäni hoidetaan reippaampaan tahtiin, kuin nämä eläkeläisten vaivat. Nyt sitten katsellaan liukkautta karttelevalla mielellä hankia. Pihapiirissä käyttämäni kengät on tuomittu perheemme piirissä ja on kai hankittava luistoa hylkivät talvikengät. Varotaan liukkaita paikkoja ja yritetään voida hyvin! Sentään 65 vuotta ehein luin on jonkinlainen saavutus. Toivottavasti seuraavaankin on yhtä pitkä aika! Pari viikkoa odottelin paranemista ja sitten hiipi mieleen epäilys, ettei eläkeläisen toipumista pidetä edes tärkeänä, kun lääkäri ei määrännyt jälkitarkastukseenkaan. Katselin kyhmyä ja ihmettelin olkapään roikkumista. Kohta soittelin ajan Yrjönkadun käsispesialistilta. Aika järjestyi heti ja siellä otettiin aivan samat röntgenkuvat kuin Samariassakin, vaikka ilmoitin siellä jo kuvatun ja olin antanut asianmukaiset luvat päästä terveystietoihini. Molemmissa paikoissa lääkäri katseli tietokoneelta röntgenkuvat, mutta puhutaan, etteivät Suomessa eri yksiköt keskustele ja tässäkin se taas todettiin, eivät edes pääkaupunkiseudun terveydenhoitajat voi olla yhteyksissä keskenään. Yksityinen käsikirurgi totesi lopulta saman kuin Jorvinkin lääkäri, että olkapään kannattaa antaa vaan parantua, mutta hän näytti vamman kuvaruudulta ja selitti eri käytäntöjä hoitotavoissa ja niiden ennusteista niin, että potilaskin tiesi missä mennään. Sama- riassa kävin kaksi kertaa lääkärillä, eikä hän edes ilmaissut, mistä on kysymys. Kuitenkin Samaria mainostaa ainakin ovissaan olevansa tapaturmiin erikoistunut yksikkö. Mietin kuinka vähän lisää olisikaan tarvittu, jotta olisin näköjään turhan jatkokeikan jättänyt pois ohjelmastani. Espoon kymmenen tuntia kestäneen hoitokeikan aikana potilaana olin tietämätön, mistä on oikein kysymys. Jorvin lääkäri ja Yrjönkadun käsispesialisti päätyivät samaan tulokseen, mutta Jorvista lähtiessä en tiennyt, oliko ikäni syynä siihen, ettei olkapäälle tehty radikaalimpaa hoitoa vai mistä oli kysymys. Yrjönkadun jälkeen tiesin, että konservatiivinen hoito (ilman leikkausta) on Suomessakin yleistymässä ja muualla sitä on pitkään käytetty toisena vaihtoehtona. Tiesin myös, ettei parantuminen jättäisi toiminnallista haittaa, minkä nyt ryhtiä ja ulkonäköäni rapauttaa. Jos ongelmia ilmenisi, pyydettiin ottamaan yhteyttä kahden viikon sisällä, muussa tapauksessa tilanne tarkistettaisiin neljän viikon päästä. Antoi mielikuvan, kuin oltaisiin kiinnostuttu potilaan toipumisesta. Sekin on osaamista. Molemmissa Kelalta saan korvauksia ja vakuutukseni kattaa loput, mutta mitä järkeä tässä on? Aivankuin kuntapuolelta tahallaan ajettaisiin potilaita yksityiselle. Minäkin ihan periaatteesta pysyttäytyisin yleisen terveydenhoidon puolella, mutta vaikeaksi sitä näköjään tehdään. Tuomo Paasirova Espoo Neuvo ikätovereilleni K un tulet vanhaksi ­ tarkoitan tässä ikää, jolloin sinusta ei ole konkreettista hyötyä yhteiskunnalle varsinkaan veronmaksajana, joudut joissakin sosiaalisissa etuuksissa ja palveluissa toisarvoiseen asemaan. Olen itse kokenut sen. Se saa joskus huvittavia ilmenemismuotoja. En halua mainita nimiä enkä sairalaa, jossa tapahtui näin: Olin siarastanut vaikeaa sepelvaltimotautia, osin 95 prosentin tukoksin. Pitkän odotuksen jälkeen pääsin sairaalaan tutkimuksiin mahdollisia operaatioita varten. Niiden jälkeen halusin tietää, mitä voitaisiin tehdä. Tutkiva lääkäri ilmoitti ykskantaan: "En ota kantaa." Silloin kysyin, olisiko mahdollista tehdä pallolaajennus suoneen. Siihen tohtori ilmoitti, että ei ole, koska olette ollut kova tupakoitsija ja suonet ovat kovettuneet ja kalkkeutuneet. En tietystikään tyytynyt siihen diagnoosiin, koska en ole koskaan tupakoinut, vaikka olenkin jo 84-vuotias. Sen ilmoitin myös lääkärille. Hän ei ottanut siihen mitään kantaa, käänsi vain sel- känsä. En minäkään tyytynyt siihen, vaan kysyin olisiko sitten mahdollisuus tehdä ohitusleikkaus, että saisin jotakin helpotusta tukalaan olotilaani. Siihen tuli lyhyt vastaus: " Ei onnistu, koska sinulla ei ole sellaisia verisuonia!" Jäin ihmettelemään, miten olin tähän asti elänyt. Hän vain ilmoitti, että siirtää toimenpidevastuun kotipaikkani lääkärille. Minulla oli onnea, että sain yhteyden nuoreen tohtoriin, joka oli praktiikkansa alkutaipaleella. Hän ymmärsi tilanteeni ja hänellä oli tiedossaan nuori kirurgi, joka teki näitä leikkauksia. Sillälailla minun tapaukseni järjestyi. Haluaisin tässä teille ikätovereilleni antaa kokemusperäisen neuvon: ällää koskaan tyytykö lausuntoihin, joita ette pidä oikeuksienne mukaisina. J.J. En halua, että nimeni tulee lehteen. Tämä siksi, että olen hyvin sairas ja pelkään mahdollista syrjintää. Eläkeläisille uudenlainen keskinäisapuverkosto? Toisin Silmin J apanissa on kehitelty vapaaehtoistyön tuntirahastoa, Fureai Kippua. Sen jäsenet voivat laittaa itselleen säästöön hoitotunteja käymällä auttamassa kotonaan asuvia vanhoja tai sairaita ihmisiä. Jokainen aputunti palkitaan hoivasetelillä. Kun itse aikanaan vanhenee ja tarvitsee apua, hoivasetelillä saa järjestöltä vastaavan määrän hoivatunteja. Mikäli ei tarvitse apua, tunnit voi siirtää toiselle ihmiselle. Fureai Kippu toimii jo noin 400 paikkakunnalla. Tokiossa vanhusta auttava ihminen voi siirtää hoitosetelinsä vaikka Kiotossa asuvalle vanhemmalleen. Monet ovat hankkineet mieluummin sellaisia palveluja, jotka maksetaan Fureai Kippu -järjestelmällä kuin jeneillä, ehkä siksi että Fureai Kippu on koettu inhimillisemmäksi ja yhteisöllisemmäksi. Jos Suomessa suurehko eläkeläisorganisaatio yhteistyössä vaikka Punaisen Ristin kanssa kehittäisi oman keskinäisapuverkostonsa, niin se voisi hyvinkin kehittyä mittavaksi. Vain muutama prosentti suurista ikäluokista tarkoittaisi jo kymmeniätuhansia. Huomattava osa uusista eläkeläisistä tulee julkiselta puolelta, jossa on koulutettuja sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, opettajia ja myös lääkäreitä, jolloin moni vanhus voisi saada kotiinsa myös ammattimaista apua. Toisaalta vanhustenhoi- dossa on myös monenlaista työtä, joka ei vaadi ammattitaitoa: kaupassa käyntiä, kirjeen kirjoittamista, lahjapaketin tekemistä, ruuanlaittoa jne. Nykyisellä tietotekniikalla voi nopeasti hälyttää apua ja välittää vaikka kamerakännykällään lääkärille videokuvaa, jos autettava on saanut sairauskohtauksen. Eli tästä näkökulmasta lisääntynyt kodissa käyminen osaltaan myös lisäisi vanhusten turvallisuutta. Eläkeläisten vaihtosetelijärjestelmä ei korvaisi nykyistä eikä heikentäisi normaaleja palveluja, vaan olisi kaikille kuuluvien julkisten palvelujen päälle tuleva ylimääräinen bonus. Vapaaehtoisesti toisiaan auttavat saisivat luonnollisesti samat lakisääteiset palvelut kuin muutkin, näin vasemmistolaisesti ajattelevien ei tarvitsisi pelätä, että se heikentäisi hyvinvointiyhteiskunnan rakennetta ja oikeistokin voisi hyväksyä sen koska se ei lisää yhteiskunnan verorasitetta. Keskinäisapuverkostoon osallistuvien elämäntasoa olisi siis mahdollista hieman korottaa ilman verovaroja vaikka julkinen talous joutuisi vaikeuksiin. Suomalaiseen keskinäisapuverkostoon voisi yhdistää vaihtotilin ja pitempiaikaisen hoitotilin. Kultakin mukaan tulevalta voisi sisäänpääsymaksuna pyytää vaikka 5 ­0 tuntia, jot- ka tehtäisiin jo kotihoidon parissa oleville. Ne jäisivät säästöön omalle hoitotilille, jota voisi käyttää kun itse ei enää pääse liikkumaan kodistaan. Vaihtotili taas olisi lyhytaikaisempia keskinäisvaihtoja varten ja voisi toimia samoin kuin Stadin Aikapankki. Vasta vähän aikaa toimineessa Stadin Aikapankissa on jo yli 600 osallistujaa, joilta voi tilata mitä erilaisimpia palveluja. Järjestelmä toimii vaihtoperiaatteella: tekemällä esimerkiksi viisi tuntia jollekin työtä, saa saldolleen viiden tunnin plussan. Mikäli tämä onnistuu, niin eläkeläisten keskinäisapujärjestelmästä voisi ottaa esimerkkiä ja kehittää vastaavia myös muille ryhmille kuten oma verkostonsa yksinhuoltaja äidille tai työttömyydestä kärsiville nuorille. Tämä vuosi on myös EU:n komission nimeämä erityisteemavuosi vapaaehtoistyölle, jonka takia myös suomalainen valtiovalta voisi tuntea erityistä kiinnostusta asiaan. MIKAEL KALLAVUO Vuonna 1962 syntynyt ja muun muassa kriitikkona, toimittajana ja kustannustoimittajana toiminut Mikael Kallavuo on yrittänyt viime vuosina kehitellä Bernard Lietaerin ideoita. Keskinäisen yhteistyöverkoston järjestäytymisen mahdollisuuksia tutkineelta Bernard Lietaerilta ovat peräisin myös tiedot Fureai Kippu -järjestelmästä.
• 14 - Nro 2 maaliskuu 2011 ELÄKELÄINEN Etelä-Espoon Eläkeläiset juhlivat naisten päivää suu muikeana ja makeana Raumalaisten vierailu, laskiaisrokka, kuohuviiniä ja Mirón näyttely E telä-Espoon Eläkeläiset vietti kansainvälistä naistenpäivää vauhdikkaasti: laskiaisrokka ja siihen kuuluva punssitarjoilu sekä juhla ja kuohuviinimalja naisille Matinkylän Pirtillä. Päivää ryyditti Rauman Eläkeläisten vierailu. Juhlan jälkeen isännät, emännät ja vieraat tutustuivat vielä yhdessä Espoon taidemususeossa Emmassa Joan Mirón näyttelyyn. Ohjelmaa riitti siis koko päiväksi. Juhlassa esiintyivät sekä isäntäyhdistyksen etttä vieraiden ohjelmaryhmät, soittajat, tanssijat ja lausujat. Välillä laulettiin yhdessä. Toimintaa joka päivä Vaikka ohjelmaa riitti koko päiväksi, ei moinen vireys ole poikkeuksellista EteläEspoon Eläkeläisten toiminnassa. Yhdistyksellä on käytännössä jokaisena arkipäivänä kerho tai muuta toimintaa. Toiminta-aluekin on laaja: yhdistyksellä on jäseniä Matinkylässä, Olarissa, Soukassa ja Kivenlahdessa. ­ Lisäksi teemme paljon matkoja. Erityisesti olemme halunneet tarjota jäsenille yhteisiä kulttuurielämyksiä teattereissa, konserteissa ja näyttelyissä. Tänä keväänä käymme katsomassa muun muassa Sound of Music musikaalin ja Kesäyön hymyilyä Turussa, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Erkki Eriksson. Kesäisinkin yhdistyksellä on toimintaa. ­ Pelaamme joka viikko petanqueta ja vietämme kauniita kesäpäiviä yhdessä Hanikassa, Espoon kaupungin lomakeskuksessa. Viime kesänä yhdistys sai Hanikan varauslistalle kuusi päivää. Hauskaa oli. Maljanne, arvon naiset! Yhdistys näkyy myös netissä Monipuolisen harrastustoiminnan lisäksi yhdistyksen kerhoissa puhutaan asiaa. Keskiviikkokerhossa on ollut vieraina muun muassa lakimiehiä, Sampo-pankin asiantuntijoita ja varaamiraali Pertti Malmberg. Yhdistyksen tiedotustoiminta on saanut uutta puhtia kotisivuista, jotka avattiin viime syksynä. Niillä on ollut kysyntää, sillä muutaman ensimmäisen kuukauden aikana laskuri rekisteröi noin 1 500 kävijää. Runoja. Toimitiloista päänvaivaa Vireän yhdistyksen harmina on toimitilojen puute. Matinkylän kerhotilat irtisanottiin viime kesänä. Vaikka EteläEspoon Eläkeläiset, Kansallisten Senioreiden paikallinen yhdistys ja Espoon mielenterveysyhdistys sekä setlementin edustajat kirjelmöivät yhdessä kaupungille, ei Raumalaiset tanhusivat. ongelmaa ole saatu vielä ratkaistuksi. Erkki Eriksson toimii nyt toista vuotta yhdistyksen puheenjohtajana eikä hän ole kovin paljon kauemmin ollut yhdistyksen jäsenenäkään. ­ Tällaiselle yhdistysihmisille tämä on mukavaa. Päänvaivaa tosin aiheuttaa se, että pöydän kattajista on paljon suurempi pula kuin pöytään kävijöistä. Eriksson toteaa, että toimihenkilöiden ja aktiivitoimijoiden puute ei ole vain Eläkeläiset ry:n ongelma, vaan se vaivaa myös muita järjestöjä. PEKKA ISAKSSON
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2011 - 15 Anni Rantala toivotti vieraat tervetulleiksi poksauttmalla auki symbolisen sampanjapullon. Avustamassa Reijo Jokinen. Hangossa ystävän päivänä: Vierailijat esittivät muun muassa senioritansseja. Ystävyys on vierellä kulkemista Ystävyys on vierellä kulkemista ja arkista välittämistä. Näin todettiin Hangon Eläkeläiset ry:n järjestämässä juhlassa, johon pieni mutta toimelias yhdistys oli kutsunut hyviä yhtistyökumppaneita sekä kotikaupugistaan että hieman kauempaakin juhlimaan yhdessä ystävänpäivää. Vieraiksi oli saatu Hangon eläkkeensaajia, kaupungin suomenkielisten eläkeläisten yhdistys ja Lohjan Seudun Eläkeläiset ry. Niistä löytyi myös ohjelman esittäjiä. Heitä täydensivät juhlan taukomusiikista ja säestyyksistä vastannut Reijo Jokinen Vihdistä, Hangö AIK:n nuoret voimistelijat ja nuori hanuristi Saara Kosonen. vyys on suuri yleisinhimillinen tunne ja samalla se on arkinen suhde. Ei ole sattuma, että Ranskan suuren porvarillisen vallankumouksen, vallankumouksista yleisinhimillisimmän ja arkisimman, henki kiteytyi tunnuslauseeseen Vapaus, veljeys, tasa-arvo, jossa tuolloin vallineen ja hallinneen miehisen mailman veljeys on käännettävissä ja kääntyy ystävyydeksi. lä on tänä vuonna erityinen tilaisuus ja syy olla ylpeitä toiminnastaan ja kertoa siitä. Vuosi 2011 on EU:n vapaaehtoistoiminnan vuosi. Sen tavoitteena on tuoda esille juuri sellaisen vapaaehtoistoiminnan merkitys, jota eläkeläisjärjestöt ja niiden yhdistykset tekevät, lisäsä vapaaehtoistoiminnan artvostusta sekä saada uusia vapaaehtoisia mukaan toimintaan. Ystävyydellä tärkeä sija eläkeläistoiminnassa Isaksson totesi, että yhtään tunnuslauseen suuria sanoja vähäisempää ei ole se arkisina toimina ilmenevä ystävyys, jolle eläkeläisyhdistysten ja -kerhojen toiminta perustuu, ­ Yhdessäolon ja ystävyyden arvo on sitäkin suurempi, kun tiedämme, että yksinäisyys on kolmanneksi suurin huolenaihe eläkeläisten elämässä. Sen edelle nousevat vain huoli eläkkeen riittävyydestä ja huoli sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen riittävyydestä. Näin todettiin myös Eläkeläisten etujärjestö EETU ry:n viime syksynä teettämässä Huomisen kynnyksellä -tutkimuksessa. ­ Eläkeläisyhdistykset ja -kerhot tekevät viikottain mitä suuriarvoisinta työtä kootessaan kymmeniätuhansia jäseniään harrastamaan kulttuuria ja liikuntaa ja viihtymään yhdessä. ­ Ehkä ei aina huomata ja ymmärretä tämän toiminnan laajuutta, kun kolmannelta sektorilta vaaditaan aktiivisempaa osallistumista hoivatyöhön ikään kuin eläkeläisyhdistykset eivät jo nyt tekisi sitä täydestä sydämestään. Ehkä eläkeläisyhdistykset ja järjestöt ovat liian vaatimattomia kertoessaan toiminnastaan. Isakssonin mukaan eläkeläisjärjestöil- Hangossa yhteistyöllä perinteitä Hangon Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja ja juhlien järjestelyistä päävastuun kantanut Anni Rauhala kertoo, että Hangossa pyritään mahdollisimman hyvään yhteistyöhön. ­ Näin siksikin, että yhdistykset ovat yleensä pieniä. Meilläkin toimivia jäseniä on vain kolmisenkymmentä. Yhdistys on kuitenkin vireä. Joka tiistai kokoonnutaan omaan kaupungilta ylläpito- ja kunnossapitotöitä vastaan saatuun toimitalaan Tulliniemeen. Kerhossa kahvitellaan, keskustellaan mitä moninaisimmista asioista ja vaihdetaan kuulumisia. Puheenjohtaja ja juhlan puuhanainen oli tyytyväinen siihen, että juhlaan oli tullut niin paljon vieraita. ­ Todella hino asia. Se tuntui erityisen hyvältä siksi, että tällaisen juhlan järjestämisessä on pienellä yhdistykselle todella suuri työ. Se ei tapahdu hetkessä. Vieraiden määrä kertoi, että se ei ollut turhaa työtä.(P.I.) Ystävyys on tasa-arvoa Ystävyys vierellä kulkemisena löytyi paitsi juhlan hengestä myös ranskalaisen Nobel-kirjailijan Albert Camusin mietelmästä. Juhlassa puhunut Eläkeläiset ry:n tiedotussihteeri Pekka Isaksson arveli mietelmän kuvaavan hyvin ystävyyttä. Camusin mietelmä kuuluu: "Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa. Älä kulje takanani, en ehkä johda. Kulje vierelläni ja ole ystäväni." ­ Camus on riisunut aforismissaan ystävyydeltä sen kaunopuheisen romantismin, joka monia muita hienojakin mietelmiä leimaa ja joka jollakin tavalla sävyttää myös ystävänpäivän kaupallista viettämistä. ­ Ei pahaa sanaa romantismista, saati romantiikasta, mutta mielestäni Camus on hyvin suorapuheisesti tavoittanut ystävyyden oleellisimman sisällön: se on ihmisen vierellä kulkemista, ei hänen seuramistaan eikä johtamistaan, Isaksson sanoi. ­ Ystävät ovat aina tasa-arvoisia. Ystä- Anni Rantala /vas.) ja yhdistyksen edellinen puheenjohtaja Eeva Manner tauolla. Ohjelmaan kuului myös tanssikilpailu, jossa parit yrittivät särkeä toisten parien ilmapallot.
• 16 - Nro 1 helmikuu 2004 ELÄKELÄINEN Teksti ja kuvat: VEIKKO MERILÄINEN Lähtöä ja maalintuloa seurasi tiivis kannustajajoukko. Vaikeat voiteluolot, mutta hyvä mieli Jokilaaksossa Eläkeläiset ry:n Jokilaaksojen aluejärjestö järjesti perinteiset Talvipäivät tänä vuonna Oulussa Auranmajalla. Maja sijaitsee niukasti Haukiputaan puolella, mutta kilpailutoimet hoitanut Kuivasjärven Aura on oululainen seura. Sää ei suosinut, kilpailun aikana olosuheet olivat lumisateen ja nollakelin vuoksi kosteat, mikä johti voiteluongelmiin ja näkyy myös tuloksissa. Sarjoja oli 60 vuotta täyttäneistä alkaen aina yli 80 vuotiaisiin. Viimemainitun sarjan osanottajain vauhti oli uskomattoman tasaista ja hyvää tasoa. Raahen Eläkeläiset ry oli jälleen saaneet eniten kilpailijoita liikkeelle ja voitti kiertopalkinnon taas haltuunsa vuodeksi. Väkirikkain miesten sarjoista oli 70-vuotiaat ja sijoitukset ratkesivat jopa muutamien sekuntien eroilla. Kaikkiaan 11 yhdistystä oli lähettänyt yhteensä 41 hiihtäjää. Muistakin yhdistyksistä oli kävelijöitä ja seuraajia sekä toimihenkilöitä, joten liikuntataphtuma sai liikkeelle lähes puolitoista sataa eläkeläistä. Sujserttomille oli vapaamuotoinen sauvakävelytempaus, jonka yli sadan nousseen osanottajien kesken palkintojen jako tapahtui arpomalla. kiputaan Eläkeläiset 13.29, 4) Aimo Kärkkäinen, Haukiputaan Eläkeläiset 14.14, 5) Erkki Manninen, Oulun Työväen Eläkeläiset 14.43, 6) Reijo Juka, Raahen Eläkeläiset 17.34, 7) Markku Kaltio, Oulunsalon Eläkeläiset 17.40 Miehet 65 v. 3 km: 1) Heikki Harju, Raahen Eläkeläiset 11.26, 2) Aarno Rajaniemi, Oulaisten Eläkeläiset 11.49, 3) Kauko Meriläinen, Haukiputaan Eläkeläiset 12.39, 4) Erkki Leinonen, Raahen Eläkeläiset 13.25, 5) Taisto Hämälä, Oulun Eläkeläiset , 17.34 Miehet 70 v. 3 km: 1) Veijo Perttamo, Raahen Eläkeläiset 11.40, 2) Martti Pelkonen, Raahen Eläkeläiset 12.00, 3) Hille Kauttio, Kempeleen Eläkeläiset 13.23, 4) Raimo Kolppanen, Oulaisten Eläkeläiset 14.13, 5) Seppo Pulkkinen, Oulunsalon Eläkeläiset 15.14, 6) Eino Pudas, Muhoksen Eläkeläiset 16.22, 7) Toivo Lotvonen, Muhoksen Eläkeläiset 16.46, 8) Jaakko Hatunen, Oulun Eläkeläiset 18.36 Miehet 75 v. 3 km: 1) Heikki Alakiuttu, Oulun Työväen Eläkeläiset 15.06, 2) Aarre Anttonen, Oulunsalon Eläkeläiset 15.26, 3) Veikko Väisänen, Muhoksen Eläkeläiset 16.24 Miehet 80 v. 2 km: 1) Eero Hirvonen, Oulunsalon Eläkeläiset 10.16, 2) Aarne Latvajärvi, Pudasjärven Eläkeläiset 10.30, 3) Esko Tolonen, Oulun Eläkeläiset 10.40, 4) Hemmo Nykänen, Muhoksen Eläkeläiset 11.04, 5) Raimo Mykkänen, Kiimingin Eläkeläiset 11.05 Naiset 3 x 2 km: 1. Raahen Eläkeläiset 34.55 (Vappu Pekuri, Lilja Alatorvinen, Marja-Liisa Harju), 2) Oulun Työväen Eläkeläiset 37.31 (Anneli Inkeroinen, Seija Revonoja, Elsa Pajuluoto) Miehet 3 x 3 km: 1) Raahen Eläkeläiset 20.57 (Heikki Harju, Veijo Perttamo, Martti Pelkonen) 2) Haukiputaan Eläkeläiset 23.17 (Pentti Kivistö, Raimo Tapio, Kauko Meriläinen), 3) Oulun työväen Eläkeläiset 25.57 (Erkki Manninen, Heikki Alakiuttu, Teuvo Blomster), 4) Oulun Eläkeläiset 32.54 (Jaakko Hatunen, Taisto Hämälä, Esko Tolonen). Hiihdon jälkeen saunaan ja sitten vilvoittelemaan ... Naisten viestin palkinnonsaajat. Vasemmalta aluejärjestön puheenjohtaja Martti Saarela, kolme kultamitalistia, kolme hopeamitalistia ja toinen palkinnonjakaja, rahastonhoitaja Veikko Meriläinen. Tulokset Naiset 60 v. 2 km: 1) Anneli Rajaniemi, Oulaisten Eläkeläiset 8.18, 2) Elsa Lilleberg, Oulun eläkeläiset 11.57E Naiset 65 v. 2 km: 1) Anneli Inkeroinen, Oulun Työväen Eläkeläiset 10.40, 2) Ritva Kenttä, Oulun Eläkeläiset 10,57, 3) Lilja Alatorvinen, Raahen Eläkeläiset 11,40 Naiset 70 v. 2 km: 1) Eila Inkinen, Pudasjärven Eläkeläiset 10.32, 2) Vappu Pekuri, Raahen Eläkeläiset 12.43, 3) Raili Niskala, Pudasjärven Eläkeläiset 12.50, 4) Aino Kiimamaa, Kellon Eläkeläiset 13,01 Miehet 60 v. 3 km: 1) Raimo Tapio, Haukiputaan Eläkeläiset 11.40, 2) Teuvo Blomster, Oulun työväen Eläkeläiset 13.14, 3) Pentti Kivistiö, Hau-
• ELÄKELÄINEN Nro 1 helmikuu 2004 - 17 Keskieläke viime vuonna 1 370 euroa kuukaudessa Eläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke oli 1370 euroa kuukaudessa vuoden 2010 lopussa. Vuotta aiemmin vastaava luku oli 1344 euroa kuukaudessa. Luvuissa ovat mukana Suomessa asuvat työ- tai kansaneläkettä saavat perhe- tai osa-aikaeläkettä saavia lukuun ottamatta. Luvut perustuvat Eläketurvakeskuksen ja Kelan yhteistilastoinnin ennakkotietoihin. Miehet saavat keskimäärin selvästi suurempia eläkkeitä kuin naiset. Miehille maksettiin eläkettä vuoden 2010 lopussa keskimäärin 1561 euroa kuukaudessa. Naisten vastaava eläke oli 1217 euroa kuukautta kohti. Ero johtuu pääosin työurista. Eläkettä saavien naisten työurat ovat lyhyempiä kuin miesten. Naisissa on miehiä enemmän niitä, jotka eivät ole olleet lainkaan työelämässä tai joilla on vain pieni työeläke. Heidän eläkkeensä muodostuu tällöin pääosin kansaneläkkeestä. Miesten ja naisten väliset palkkaerot alentavat naisten työeläkkeiden keskimääräistä tasoa. Työeläke itsessään on ansiosidonnainen etuus. Eläkettä voivat kerryttää myös palkattomat ajat, kuten esimerkiksi pienen lapsen hoito. Eläkettä sai vuoden 2010 lopussa 1 463 000 henkeä eli noin joka neljäs suomalainen sai jotain eläkettä. Työeläkettä saavia oli 1 358 000 henkeä. Heistä suurin osa, 1 035 000 henkeä oli jo vanhuus-eläkkeellä. Työkyvyttömyyseläkkeellä oli 211 000 henkeä. Osa-aikaeläkettä sai 28 800 henkeä. Vuotta aiemmin sitä sai 27 900 henkeä. Viime vuonna työttömyyseläkkeensaajien määrä lähes puolittui 25 000 henkeen vuodesta 2009, koska eläkelaji poistuu eläke-etuuksista 1950 ja sen jälkeen syntyneiltä. Nuorempien turva hoi-detaan työttömyysetuuksin. Lakisääteinen eläkesumma kasvoi puolella miljardilla eurolla aiemmasta vuodesta. Vuonna 2010 maksettiin kaikkiaan noin 22,5 miljardia euroa. Yhä enemmän ostovoimaa perustuu eläkkeeseen. Eläkkeiden kautta kanavoituu merkittävästi rahaa etenkin haja-asutusalueille. Monissa kunnissa eläkkeensaajien osuus väestöstä on suuri. Genomsnittlig pension 1 370 euro i månaden i fjol I slutet av år 2010 var den genomsnittliga sammanlagda pensionen 1 370 euro i månaden. Året innan var motsvarande siffra 1 344 euro i månaden. I siffran ingår arbetspensions- och folkpensionstagare som är bosatta i Finland, bortsett från dem som får familje- eller deltidspension. Siffrorna grundar sig på preliminära uppgifter i Pensionsskyddscentralens och FPA:s ge-mensamma statistik. Män får i genomsnitt klart större pensioner än kvinnor. I slutet av år 2010 fick män 1 561 euro i pension i månaden i genomsnitt. Motsvarande pension för kvinnor var 1 217 euro i månaden. Skillnaden beror huvudsakligen på skillnader i arbetslivet. Kvinnorna bland pensionstagarna har ofta arbetat en kortare tid än männen. Flera kvinnor än män har inte förvärvsarbetat alls eller har bara en liten arbetspension. Deras pension består då huvudsakligen av folkpensionen. Löneskillnaderna mellan män och kvinnor leder också till att kvinnornas arbetspensioner i ge-nomsnitt är lägre än männens. Arbetspensionen är en inkomstrelaterad förmån. Pension kan tillväxa också under oavlönade perioder, t.ex. tiden för vård av små barn. I slutet av år 2010 betalades pension till 1 463 000 personer. Det betyder att var fjärde finlända-re fick pension av något slag. Arbetspension betalades till 1 358 000 personer. Största delen av dem, 1 035 000 personer, fick ålderspension. Invalidpension betalades till 211 000 personer. Deltidspensionstagarna var 28 800. Året innan var de 27 900. I fjol minskade antalet arbetslöshetspensionärer till 25 000, men nästan hälften från året innan. Orsaken är att arbetslöshetspension inte längre beviljas personer som är födda 1950 eller sena-re. Dessa kan i stället få arbetslöshetsförmåner. Summan av lagstadgade pensioner ökade med en halv miljard euro från året innan. År 2010 betalades allt som allt ca 22,5 miljarder euro i pensioner. En allt större del av köpkraften grun-dar sig på pensioner. Genom pensionerna kanaliseras betydande penningsummor i synnerhet till glesbygden. I många kommuner utgör pensionstagarna en stor del av befolkningen. LIMPAN Tillbaks till de gamla epokerna M inns ni go vänner hur Povel Ramel någon gång på den gamla goda tiden i en av sina örhängen kvad om att gå tillbaks till de gamla epokerna och sätta igång med att elda för kråkorna. Med nutidens energisparkrav vore det ju närmast kriminellt att elda för kråkorna. Det oaktat önskar jag mig allt som oftast mig tillbaks till de gamla epokerna. Särskilt när det blir deadline för något skriveri. Ju äldre man blir desto svårare verkar det bli att hitta något nytt att skriva om. I ett kåseri som det här borde man ju helst behandla någonting som är aktuellt för oss pensionärer, tänkte jag och började: Det stundar ju till riksdagsval och alla partier lovar, som vanligt, oss pensionärer guld och gröna skogar, men man kanske kunde skriva om hur partikartan börjar vara alldeles bortblandad. Samlingspartiet har ju blivit arbetarparti, de grönas ordförande är arbetsminister, SFP har blivit förkämpe för tvångssvenskan och mitt gamla parti Vänsterpartiet, som jag ännu betalar medslemsavgift till, har slängt socialismen över bord och blivit rödgrönt. Det forna Vennamo-partiet har blivit Sannfinländare, som i dag utan något som helst ideologis grund lovar rätta till de orättvisor, som vi här på vänsterkanten på den gamla goda tiden kämpade emot. Rena retoriken, som den där Soini är mästare på. Jyrki Katainens arbetarparti å sin sida lovar sänkning av statens inkomstskatt. Det låter ju positivt, men någonstans måste ju staten få pengar till att uppehålla välfärden. Ett sätt är ju att överföra kostnaderna på kommunerna. Kommunalskatten är ju inte progressiv, utan såväl hög- som låginkomsttagarna betalar lika stor skatteprocent på varenda euro. Men ännu hårdare grabbar partiets strävan till att höja omsättningsskatten de pensionärer, som inte hann med i arbetspensionssystemet. Deras små pensioner är i stort sett skattefria, men lejonparten av deras små inkomster går åt till den dagliga konsumtionen, och för den betalar de lika hög omsättningsskatt som höginkomsttagarna. När jag som nypensionerad ännu satt med i Vänsterförbundets Helsingfors distriktsstyrelse, höll jag en gång på fanstyg ett anförande där jag bl.a. frågade om ledamöterna vet vad det blir för färg om man blandar rött och grönt. Det var inte många som visste att det blir brunt. Några av de yngre visste väl knappast vad brunskjortorna i tiderna stod för, men ordföranden Pirjo-Riitta sade sig förstå att jag längtade tillbaka till de gamla goda tiderna och i övrigt var en sarkasmens mästare. Hur som haver så förstod jag ju att jag inte hade något nytt att komma med i dagens politiska verksamhet och att det började vara tid att flytta över till pensionärsverksamheten, där jag kanske ännu kunde vara till någon nytta. Där blev jag mottagen med öppna armar. Nu för tiden är jag sekreterare i Helsingfors pensionärsdistrikt, sysslar med radioprogram och skrivarklubb o.a. till dem grad, att frugan ibland brukar fråga när jag äntligen skall pensionera mig från pensionärsverksamheten. När jag kommit så här långt i mina funderingar sade frugan, att i det här slaskvädret får du hoppa i bilen och köra mig till köpcentret. När vi kom dit konstaterade jag att S-market, där vi brukade göra våra inköp, var halvtomt och skall stängas för reparation. Jag svor ve och förbannelse över att butiken där vi visste var alla de varor man behövde fanns, åter en gång skall byggas om så att man får irra runt hur länge som helst innan man på nytt lär sig hitta vad man behöver.. Jag fick försmak av det kommande eländet i K-butiken, som vi var tvungna att gå till när hyllorna i den bekanta butiken på många ställen gapade tomma. Vi irrade runt i, i mitt tycke evinnerliga tider, i den hektarstora hallen och försökte finna vad vi behövde. Jag tuggade fradga och funderade: - Man kunde kanske skriva ett kåseri om hur jag i livet efter detta blir konsult för Hin Onde. Jag kunde ju planera ett specialhelvete för gubbar av min kaliber. De arma syndarna skulle få tillbringa sin evighet i en jättestor snabbköpshall med en meterlång inköpslista av varor som de inte kunde hitta. Frugan, som med ett halvt öra lyssnat till mitt kverulerande mummel, bad mig tänka positivt. Om jag, trots att jag nu var sådan som jag var, skulle hamna i himlen. Hur skulle jag vilja tillbringa min evighet där? Jag hasade mig framåt med min allt för stora kärra efter frugan, som irrade mellan hyllorna, och började fundera: ­ Det kunde ju vara en bekant närbutik där man mindes var allt fanns. Och efteråt kunde man ju sitta i solen på uteserveringen med en kall öl, och prata om den gamla goda tiden med saligt avlidna gamla vänner... När vi, efter i mitt tycke sju sorger och åtta bedrövelser äntligen kom hem med våra matkassar, pekade frugan på väggklockan och sade: ­ Hela resan tog knappt trekvarts timme, och nu har du hela resten av dagen till att knacka ned ditt kåseri Jag läste igenom vad jag skrivit och konstaterade, att samma gamla politiska jeremiader har jag redan skrivit många gånger om. Man kunde kanske lätta upp det hela med mina funderingar i snabbköpet. Där var de och nu återstår bara slutklämmen. Glöm inte att rösta och rösta på ett riktigt vänsterparti: Alla hederliga människor, som har följt med den finska politiken lika länge som jag vet ju, att alla lagar och avtal som gör det finska samhället till ett någorlunda välfärdssamhälle också för oss gamlingar, har drivits igenom av partier som hade socialismen i partiprogrammet. Där var de, mina två matsedlar. Nu återstår bara att öppna nätet och knacka över dem till Pekka.
• 18 - Nro 2 maaliskuu 2011 ELÄKELÄINEN Ihmisen maapallon valloitus oli pelkkä sattuma Ilkka Koivisto kuuluttaa luontovastuuta I lkka Koivisto (s.1932) toimi Korkeasaaren eläintarhan johtajana vuosina 1968­95. Lehtikirjoitustensa, kirjojensa sekä television ja radion "Luontoillan" nisäkäsasiantuntijuuden kautta hänestä tuli koko kansan tuntema luonnon puolustaja. Koivisto on erikoistunut tutkimaan eläinten käyttäytymistä, joka tunnetaan tiedemaailmassa etologiana. Joka kymmenes Suomen eläinja kasvilaji on ahdingossa. Kaikkiaan meillä on jo 2 250 uhanlaista eläin- ja kasvilajia. Esimerkiksi kangasmetsissä viihtyvää kansallislintuamme metsoa uhkaa sukupuutto, jos vanhojen metsien tuhoamista ja metsästystä ei saada kuriin. Ilkka Koivisto on ollut Pentti Linkolan ohella yksi näkyvimmistä luonnon monimuotoisuuden puolestapuhujista. Koiviston mielestä ihmiskunnalla on ratkaistavanaan lähitulevaisuudessa kaksi itsensä aiheuttamaa kohtalonkysymystä: väestönkasvu ja talouskasvu. Näihin kahteen seikkaan voimme kiteyttää niin ihmiskunnan kuin muidenkin lajien kohtalonhetket. ­ Olen puhunut koko ikäni eläimistä. Vaihteeksi haluan nostaa esiin esimerkiksi ilmastonmuutoksen uhkat. Ilmastonmuutos on vain yksi suuri ongelma. Vedestä tulee olemaan lähitulevaisuudessa huutava pula ja kova kilpailu ympäri maailmaa. Yhdysvalloissa sattui tammikuun alussa viikon sisällä kaksi selittämätöntä yli tuhansien lintujen joukkokuolemaa. Sitä ennen Arkansasista löytyi satatuhatta kuollutta kalaa. Koiviston mukaan tämäntyyppisiä tapauksia ei ole juurikaan selvitetty. Niiden suhteen on kysyttävä kuten ilmastonmuutoksessa, että paljonko tapahtuneessa on normaaleja luonnonilmiöitä ja mikä osuus ihmisen toimilla luonnon epätasapainon suhteen on. ­ Minusta paavi ja monet väestöpoliitikot ovat väestökehityksen suurimpia esteitä. Väestön kasvu voitaisiin saada vielä kuriin, jos todella toimeen tartuttaisiin. Intia ja Kiina haluavat kiriä länsimaat kiinni elintasokilvassa. Minusta todellinen hyvinvointi ei ainakaan teollisuusmaissa vaadi lisää talouskasvua. Tuotannon volyymi, tiedot ja taidot on hyödynnettävä ekologisesti kestävällä tavalla. olevan jäljellä 3 000 eri kieltä. Jos ihmiset olisivat pysytelleet kieliryhmiensä sisällä, olisiko heistä tullut eri lajeja, ei pelkästään rotuja? ­ Kieli ei ole niin vahva erottava tekijä kuin ruumiin kieli ja pariutuminen. Puhuttu kieli on ollut olemassa 150 000 vuotta, mutta se ei ole biologisesti vahva, erottava tekijä. On selvittämättä esimerkiksi se, risteytyivätkö neadertalilaiset ja homo sapiens. Meidän valttimme on ollut kehittyneempi työnjako ja puhuttu kieli. Eläintarha ei ole huvipuisto Yhtenä suurena voittona Koivisto pitää Mongolian hevosen pelastusoperaatiota, johon Korkeasaari osallistui. Vuonna 1968 lajista oli jäljellä enää 300 yksilöä. Määrätietoisen yhteistyön tuloksena eri eläintarhojen kanssa 1990-luvulla voitiin jo tuhat yksilöä siirtää arojen vapauteen. ­ Haluan korostaa, että eläintarha ei ole pelkkä huvipuisto. Pikemminkin se on uhanalaisten lajien varmuusvarasto sekä arvokas tutkimusyksikkö. Tavoitteena on aina lajin palauttaminen takaisin luontoon. Vielä ihmisluontoon palataksemme, mistä me globaalisti kilpailemme? ­ Me kilpailemme puhtaasti symboleista, jotka ovat tietokoneilla tai pankkitileillä. Mikään muu laji ei kykene kilpailemaan symboleista. Vain ihminen tekee niin. Tämä on ollut monessa suhteessa ihmiskunnalle ansa, joka uhkaa koko lajin olemassaoloa. Kilpailu estää kohtuuden tiellä pysymisen. -Luonto on aina lähellämme, vakuuttaa Ilkka Koivisto. vai huonoa. Vanha koetaan jotenkin automaattisesti uutta huonommaksi. Muutos ei kuitenkaan ole välttämättä kehitystä eikä tuo parannusta elämään. Koivisto muistuttaa, että varallisuutta koskeva eriarvoisuus on yksi ongelma. Mutta tuloerojen kasvu saattaa olla vielä huutavampi ongelma tulevaisuudessa. ­ Koulutuksellinen eriarvoisuus on erittäin vakava yhteiskunnallinen ongelma yhdessä kiihtyvän teknologian aiheuttamien muutosten kanssa. Vaikka joka ainoa suomalainen olisi maisteri, pitäisi ihmisten osata muutakin kuin tietokoneen näpelöintiä. Pari ystävääni on opettanut minua puusepän ja kirvesmiehen taidoissa, ja olen siitä kiitollinen. On hienoa nähdä kättensä työn tulokset. Jos et olisi lähtenyt tutustumaan eläinten maailmaan ja biologiaan, mihin olisit ammatillisesti suunnistanut? Olisiko esimerkiksi elämänmittainen pankkimiehen ura kiehtonut? ­ Asuin lapsuudessani Kuusankosken Voikkaalla sekä Ikaalisissa. Isäni oli kirkkoherra ja äitini saksankielen opettaja. Kotikasvatukseni oli sellainen, että rahalle ei laitettu sellaista painoarvoa kuin mikä nykyään rahalla tässä maailmassa on. ­ Kokeilin arkkitehtuuria opiskellen sitä ylimääräisenä aineena vuoden verran. Tuolta ajalta jäi monta arkkitehtiystävää, kuten Kalle Vartola. Hän suunnitteli mm. ItäPasilan. ­ Joskus 1980-luvun alussa oli Kallen mukana Bagdadissa, jonne hän suunnitteli vapaa-ajanaluetta eräälle Tigris-joen saarelle, jonne oli tarkoitus rakentaa myös eläintarha. Kaikki viralliset neuvottelut käytiin yöllä, koska silloin oli vilpoisempaa kuin päivän paahteessa. ­ Suunnitella, nähdä tuleva tuotos silmissään etukäteen, se on minulla aina ollut verissä. Harrastan piirtämistä. Siinä pitää etukäteen hahmottaa mitä aikoo piirtää. Summassa aloittaminen ei tuota tulosta. Aivot jotenkin valikoivat pätevän suunnitelman lukuisista vaihtoehdoista. Ihmiset uskovat nykyään liian sinisilmäisesti lääketieteen ihmeitä tekeviin vaikutuksiin. ­ Lääkäri-nimike on väännös lääke-sanasta. Se luo mielikuvan, että lääkärin tehtävä on määrätä potilaalle lääkkeitä. Minusta lääkärinimike pitäisi muuttaa parantajaksi. Terveydenhoitaja on parempi ilmaisu kuin sairaanhoitaja. Itselläni ei ole ollut mitään kohtalokkaan vakavaa sairautta. Aamulla kyllä pitää "moottorin" antaa lähteä pienillä kierroksilla käyntiin. Koivistoa ei jätä rauhaan kysymys, millainen sattuma se on ollut, että ihminen on miehittänyt maapallon. Lajikumppaneistamme parikymmentä lajia on kuollut 5 miljoonan vuoden aikana sukupuuttoon, viimeinen oli neandertalin ihminen noin 30 000 vuotta sitten. ­ Millainen linja neandertalin ihmisen maailmanvalloitus olisi ollut? Tämä meidän homo sapienslajin luomakunnan kruununa ylpeily on siis äärimmäinen sattuma. Alun perin lajiamme oli noin 3 000­ 4 000 yksilöä, josta startattiin tälle kehitysuralle. Tärkeintä oli, että opimme puhumaan. Koivisto ottaa esimerkin. Jos nykyiset 6 miljardia ihmistä eivät osaisi puhua, jonkun kehittämä kieli ei leviäisi kuin pieneen porukkaan. Kun elettiin paikallaan, syntyi paikallisia kieliä. Globaalissa maailmassa sellainen eriytyminen ei ole enää mahdollista. Nykyään arvioidaan maailmassa Lääkäri-nimike pitäisi muuttaa parantajaksi Lääketieteen sovellusten kannalta biologia on välttämätön. Koivisto ihmettelee, miten vähälle terveyskasvatus on kouluissa jätetty. Ihmisten käsitys ja ymmärrys omasta anatomiastaan on keskimäärin vähäistä. Suurimmalta osalta ne perustuvat ikivanhoihin uskomuksiin. Harva on sairastuttuaan jyvällä siitä, mitä hänen elimistössään tapahtuu. -Uskomukset esimerkiksi raskaana olevan naisen kokemuksista sikiön kehitykseen olivat vielä lapsuudessani aivan käsittämättömiä. Uutuuksilla hämätään Koiviston mielestä ongelma ei ole tuotannon vähäisyys. Tuotannon ja luonnon tarjoama varallisuus olisi opittava jakamaan tasaisemmin. Se loisi rauhallisuutta ihmisten ja koko luonnon elämään. ­ Sanalla "uusi" hämätään ihmisiä. Se tarkoittaa samaa kuin mulle lisää ja heti! Yhä harvemmin arvioidaan sitä, onko uusi hyvää Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2011 - 19 Eläkeläinen julkaisee Koiviston Kuihtuneita kielikukkasia Eläkeläinen-lehti alkaa julkaista Ilkka Koiviston piirroksia Kuihtuneita kielikukkasia -sarjana. Piirroksia riittää ainakin täksi vuodeksi, mahdollisesti pitempäänkin. Näin Koivisto kertoo piirtämisestä: "Tuskinpa kukaan muistaa, milloin sai ensimmäisen kerran käteensä kynän ja alkoi piirtää. En minäkään, mutta varhaisimpien muistikuvieni joukkoon mahtuu, kuinka makaan lattialla ja piirrän hartaasti keskittyen. Menin kouluun sinä syksynä, kun talvisota alkoi. Koulunkäyntiin tuli tauko, ja vapaa-aikaa piirtämiseenkin riitti tarpeeksi. Eläinkuvat ja seikkailuista kertovat sarjakuvat olivat olleet siihen asti pääaiheina. Nyt tuli sarjakuviin lisäksi sota. Koulunkäyntini jatkui rauhan tultua eikä uusi sota sitä katkaissut. Silloin kuvaamataitoa sanottiin piirustukseksi. Piirustustunneilla tietysti piirsin mutta piirsin myös joillakin muillakin tunneilla, kun pitkästyin. Olin luokkani pienimpiä aina lukioon asti ja jouduin istumaan ensimmäisessä tai toisessa pulpetissa eikä siinä ollut helppo harrastaa omiaan. Sitä paitsi olin levoton oppilas ja tämä vaikutti ilmeisesti siihen, ettei minulla suinkaan aina ollut kymppiä piirustuksesta, vaikka opettajani kukin vuorollaan kyllä antoi tunnustusta osaamisestani. Isäni oli pappi ja minun oli määrä olla kirkossa joka sunnuntai. Sielläkin piirtelin. Kerran isäni löysi virsikirjani, jonka reunoille olin piirtänyt sanakuulijoiden kasvoja. Huumorintajuinen isäni ei suinkaan moittinut vaan selaili kirjan sivuja ja onnistui tunnistamaan sieltä usean seurakuntalaisensa. Kyllä minä viimeisellä luokalla ja ylioppilaskirjoitusten jälkeenkin ajattelin yhtenä mahdolsilloin osastona Helsingin kaupungin urheilu- ja ulkoiluvirastoon ja samanniminen lautakunta piti kokouksena joka toinen viikko. Minulla ei niissä ollut kovin kummoisesti esiteltäviä asioita ja niin aloin käyttää aikani hyödylliseen, piirtelin lautakunnan esityslistojen sivujen puhtaalle puolelle. Vuosien mittaan jouduin osallistumaan muihinkin kokouksiin, koulutuksiin ja seminaareihin. Piirtelin myös paljon kotioloissa etenkin poikani Kimmon seuraksi, joka oli perinyt piirustusinnostukseni. Hän kierteli usein yksinkin Korkeasaaressa piirtelemässä eläimiä. Ja niin kävi, että pojasta polvi parani; Kimmo kävi Ateneumin, jonka nykyinen nimi on Taideakatemia. Olenkin saanut häneltä usein hyviä neuvoja jatkaessani edelleen piirtämistä ja myös akvarellien maalaamista. Aiheinani eivät ole olleet pääasiassa eläimet mutta siinä ohessa olen harrastanut pilapiirroksia. Niitä tein jo kouluvuosinani ­ paitsi kirkkoväestä myös opettajista. Tämän sarjan "Kuihtuneet kielikukkaset" aloitin viimeisinä Korkeasaaren vuosinani. Silloin jouduin osallistumaan kokouksiin ja seminaareihin yms. useammin kuin koskaan aikaisemmin. Jokaisella lapsella on halu ilmaista itsensä monella tavalla ja kuvien teko on yksi niistä ja halu siihen on todella kaikilla. Piirtäminen on vain yksi osa monista tavoista ilmaista kuvin omia mielenliikkeitään, kertoa jotakin jne. Luovuutta on kaikissa tähän maailmaan syntyneissä." lisuutena pyrkiä Ateneumiin, mutta jo aikana ennen pysyvien muistikuvien jäämistä loppuiäksi mieleen mieleni oli vallannut piirustamisen rinnalla innostus eläimiin. Niin päätin lähteä opiskelemaan biologiaa. Opiskelu yllätti positiivisesti monellakin tavalla, etenkin se, että kursseilla, olivat ne sitten eläin- tai kasvitiedettä piirrettiin paljon, morfologiaa, anatomiaa, osa mikroskooppisista preparaateista. Biologian opiskelun ohella opiskelin myös Yliopiston piirustus- salissa niin paljon kuin suinkin aikaa liikeni. Siellä opetti tunnettu taidemaalari Erkki Kulovesi. Hän oli ­ en keksi tähän kuin kaksi paljon käytössä ollutta sanaa ­ taitava ja innostava. Viimeisenä opiskeluvuotenani sain prof. Lauri Siivoselta tehtäväksi laatia hänen Suuren Nisäkäskirjansa piirroskuvituksen. Hän ­ tai paremminkin Otava ­ maksoi siitä. Se oli ensimmäinen piirtämällä hankkimani tienesti. Valmistumisen jälkeen menin varusmiespalveluun. Piirustaa sai sielläkin, tylsillä oppitunneilla etenkin, mutta aliupseerikoulun kurssijulkaisun kuvitus "julkisti" osaamiseni ja niin sitten myöhemmin olin Haminan upseerikoulun hallituksessa mainospäällikkönä. Siviiliin päästyäni jatkoin alkanutta tutkijanuraani riistantutkimuslaitoksessa, jonka johtaja Lauri Siivonen oli. Noina vuosina jatkoin piirtämistä mutta en enää opiskellut sitä. Kun sitten vuonna 1968 siirryin Korkeasaaren, alkoi tulla säännöllisesti aikaa piirtämiseen. Eläintarha kuului ILKKA KOIVISTO Luontoretkellä koko ikänsä Ilkka Koivisto: Elämänmittainen luontoretki. ­ Mitä luonto ja eläimet ovat minulle opettaneet? Minerva Kustannus, 2010. Tuoreessa teoksessaan Elämänmittainen luontoretki Ilkka Koivisto opastaa herkistymään luonnon ilmiöiden äärelle. Eläimen tai muun luontoilmiön äärellä tulee ensin tulee kysyneeksi mikä? Syventävien kokemusten jälkeen kysyy jo miksi? Koivisto korostaa, että hyvin urbanisoituneessakin ympäristössä on mahdollista havainnoida luontoa. Lintuja voi seurata jokaisena vuodenaikana. Lintujen talviruokinta on tuottanut tulosta. Esimerkiksi viherpeippo-kanta on 30-kertainen, mitä 1940luvulla. Myös sinitiainen ja talitiainen ovat hyötyneet talviruokinnasta. Eräänä ajatusleikkinä Koivisto kysyy, miksi Mauri Kunnas ei ole vielä toteuttanut ide-Vaikka joka ainoa suomalainen olisi maisteri, pitäisi ihmisten osata muutakin kuin kirjaviisauksia. Pari ystävääni on opettanut minua puusepän ja kirvesmiehen taidoissa. aa ihmisistä koirien lemmikkeinä. Minkä näköisestä väestä ihmiskunta koostuisikaan, jos koirat olisivat harjoittaneet ihmisen muokkaamista samankaltaisin päähänpälkähdyksin kuin ihminen on jalostanut koiraa: "Pienimmät koirarodut painavat noin kilon, mikä on suurin piirtein yksi viideskymmenesosa täysikasvuisen pohjoiseurooppalaisen susiuroksen painosta. "Koirien jalostamista ihmisistä" pienimmät heilauttaisivat henkilövaakaa siis vain hivenen isomman lukeman kuin kääpiökoirat." Koivisto huomauttaa, että avaamalla jonkun eläinkäsikirjan, pienimmät apinat, etenkin puoliapinoiden taskukokoa lähestyvät aiait, kummittelijat tai kummituseläimet ovat aika lailla kääpiökoirien näköisiä: "Geenimanipulaation avulla on tuotettu kaikkein karmeimpia otuksia, esimerkiksi sairaalloisen lihaksikkaita sonneja, joiden lihakset eivät enää palvele niiden alkuperäistä tarkoitusta, vaan tekevät niistä pihvejä ja fileitä tuottavia laitteita." Havukka-ahon ajattelijassa Konsta Pylkkänen mietiskelee, millainen on välikäsi, josta niin paljon puhutaan, varsinkin kaupanteon yhteydessä. Ilkka Koivisto pohdiskelee hieman samaan tapaan, miksi kaikki maaselkärankaiset tulevat toimeen minimimäärällä raajoja, neljällä ja koko joukko jopa vain kahdella varsinaisella kävelyraajalla? Eikö kaikille, ihmisellekin, kolme raajaparia olisi etu? Onhan aikuisilla hyönteisillä se vakiomäärä, ja niiden kuusi jalkaa toimii erinomaisesti toisiinsa sotkeutumatta: "Ihmisellä kolmesta raajaparista yksi voisi olla "välikädet," aivan konkreettisesti. Niistä olisi erinomaista apua hyvinkin monissa käden taitoa vaativissa askareissa, esimerkiksi rakastamassani vaan ei hallitsemissani kirvesmiehen hommissa." Seuraavassa kirjassaan Koivisto esittelee eläinten viestintää. Esimerkiksi valailla on nähtävästi kehittyneempi musiikkikorva kuin ihmisellä. JUHA DRUFVA
• 20 - Nro 2 maaliskuu 2011 ELÄKELÄINEN Kaato! Tarkkana. Kontulan Eläkeläiset sai keilailusta uuden harrastuksen Porukka on parasta, mutta ei voittaminenkaan pahaa tee ­ Porukka. Näin vastaa Helga Laakso Kontulan Eläkeläiset ry:stä kysymykseen, kumpi keilailussa on mukavampaa, porukka vai sen voittaminen. ­ Kyllä, porukka on parasta. Täällä on mahtava yhteishenki. Helga Laakso kuuluu helsinkiläisen Kontulan Eläkeläiset ry:n porukkaan, joka käy joka toinen viikko naapurikaupunginosan Myllypuron Arena Centerissä keilaamassa. Laakso ei ollut elämässään käynyt kertaakaan keilaamassa ennen kuin innostui harrastukseen viime syksynä. ­ Tämä on niin kivaa liikuntaa, etten edes nivelrikkoani huomaa. Muutenkin harrastan mielelläni liikuntaa. Pelaan myös petanqueta, joten tämä sopii minulle hyvin, Helhga Laakso sanoo ja lähtee heittovuorolleen pallojen palautuskourun kautta. Vuoroaan samalla radalla odotatva Maire Törri vahvistaa, että keilailu on mukava harrastus. Hänellekin se on uutta. ­ Valitettavasti olen päässyt käymään salilla vain neljä kertaa, kun on ollut pieniä vaikeuksia terveyden kanssa. Nyt ne on voitettu ja varmasti tulen jatkossa joka vuorolle. la radalla eli 8­10 hengellä, mutta porukka on lisääntynyt nopeasti. Nyt meitä on lähes kaksikymmentä ja neljä rataa käytössä. ­ Laji sopii hyvin ikäihmisille ja porukalla harrastettavaksi. Liikuntaelinten sairaudet, esimerkiksi pahat kulumat ja nivelrikot voivat rajoittaa harrastusta, mutta muuten tämä käy hyvin kaikille. Kontulalaiset käyvät keilailemassa kerran kahdessa viikossa. Salivuoron pituus on tunti. Siinä ehtii päästä hyvin vauhtiin, jos väkeä ei ole neljää enempää rataa kohti. ­ Keilaajia on tulossa vielä lisää ja olemme jo päättäneet jatkaa syksyllä, Kuivala sanoo. Harrastusta ei voi pitää kovin kalliina. Tunnin vuoro keilailukenkineen maksaa kontulalaisille keskimäärin 5 euroa osallistujaa kohti ­ hinta riippuu vuorolle osallistuvien määrästä. Siitä puolet maksaa yhdistys eli keilaaja maksaa itse 2,50 euroa pelivuorolta: noin 5­6 euroa kuukaudessa. Sillä saa paljon jännitystä, iloa, yhteishenkeä ja onnistumisen tunteita ­ ja siinä sivussa liikuntaa. Iloa ja yhteishenkeä Kontulalaiset kiinnostuivat keilailusta saatuaan viime keväänä siihen tuntumaan ilmaisella tutustumiskäynnillä. ­ Keilailuyrittäjä kutsui vuosi sitten keväällä alueen eläkeläisyhdistykset tutustumaan lajiin. Siitä innostuimme ja päätimme ryhtyä syksyllä keilamaan, kertoo ryhmän toinen vetäjä Sirkka Kuivala. ­ Niin tehtiin. Aloitimme kahdel- On jännittävää seurata myös muiden onnistumista. PEKKA ISAKSSON