• Numero 2/2010 Keravan Eläkeläiset ry:n kerholaisten yhteislaulu mestarille. Ujo mestari Arvo Visti kiitää MM-jäillä S.14­19 S. 8 Kipumaan tutkija, vaeltaja ja hoitaja: Kipu on viesti sairaudesta ja elämänlaadun rajoittaja Kipu on yleisin syy hakeutua lääketieellisiin tutkimuksiin ja hoitoon. 40 prosenttia perusterveydenhuollossa lääkärin vastaanotolle hakeutuvista tulee sinne juuri kivun vuoksi. Suomalaisista viidenneksen arvioidaan kärsivän päivittäin erittäin vaikeasta tai vaikeasta kivusta, 300 000:lla kipu on jatkuvaa. ­ Pitkäaikaiseen kipuun liittyy huomattavasti seurannaisongelmia: keskittymiskyky ja muistiinpainamiskyky heikkenevät, uni särkyy, mieliala laskee, potilas alkaa välttää erilaisten asioiden tekemistä kivun pelossa, toimintakyky laskee, ihmissuhteet kärsivät, työkyky laskee, sanoo Helsingin yliopiston kivuntutkimuksen professori Eija Kalso, joka aloittaa syyskuussa kansainvälisen kivuntutkimuksen yhdistyksen IASP:n presidenttinä. Eläkeläinen-lehden tämän numeron teemana on kipu. Professori Kalson lisäksi siitä kertovat kipusairauden vuoksi eläkkelle joutunut Jouko Hirvonen ja iäkkäiden kuntoutukseen erikoistunut fysioterapeutti Maijaliisa Vuento-Lammi. ­ Kumpi määrää suunnan, kipu vai minä, pohtii Hirvonen, joka on vaeltanut pitkään kipumaassa. Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö (oik.) ja Kuntorannan hallituksen puheejohtaja Toivo Keränen kehottavat jäseniä käyttämään kylpylähotellin palveluita. Puheenjohtajat uskovat jäsenten voimaan Lama on puraissut myös Kuntorantaa S. 4­6 Yhdessä-hanke loi kokemuksen samalla puolella olemisesta S. 22­24
• 2 - Nro 2 maaliskuu 2010 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Eläkeikää ajetaan ylös ­ vaikka väkisin M aassa vallitsee yhteinen ymmärrys siitä, että väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen muutos sekä eliniän odotteen kasvu asettavat isoja haasteita nykyisen eläkejärjestelmän taloudelliselle kestävyydelle. Kestävyys on tärkeää, jotta nykyisin maksussa olevien eläkkeiden lisäksi kyetään ajallaan huolehtimaan myös tulevien eläkeläispolvien eläkkeistä. Yksituumaisuutta löytyy edelleen siitä, että eläkejärjestelmän vahvistaminen edellyttää eläkkeelle jäämisen myöhentämistä. Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen sopimus maaliskuussa 2009 asetti tavoitteeksi eläkkeelle siirtymisiän odotteen nostaminen nykyisestä 59,4 vuodesta kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Keinoista puhuminen rikkoo yksituumaisuuden. Sen osoittivat Ahtelan työelämätyöryhmän ja Rantalan eläkeneuvotteluryhmän työskentely ja tulokset. Kolmikantaryhmien tehtävä oli etsiä vaihtoehdot, joilla eläkkeelle siirtymisikää saadaan myöhennettyä. Ryhmät asetettiin aikanaan kriisitunnelmissa, kun yleinen kansalaismielipide ja ammattiyhdistysliike olivat tyrmänneet Vanhasen hallituksen politiikkariihen yksimielisen esityksen nostaa eläkeiän alaraja 63 vuodesta 65 vuoteen. Ahtelan työryhmä pääsi viime tipassa yksimielisiin esityksiin. Ryhmän tulos sisältää useita hyviä ja toimintakelpoisia esityksiä, joilla autetaan työssä jaksamista ja työurien pitenemistä. Esityksiin sisältyy muun muassa työterveydenhuollon laajentaminen koskemaan kaikkia työntekijöitä, myös työttömiä sekä toimenpiteitä, joilla avataan uusia väyliä työelämään peruskoulun päättäville nuorille. Rantalan ryhmä ei jatkoajasta huolimatta saanut yksimielistä esitystä. Sovun kaatoi Elinkeinoelämän Keskusliitto vaatimalla ikääntyvien työttömien turvan heikennyksiä. EK:lle eivät riittäneet sosiaalitupossa tammikuussa 2009 tehdyt heikennykset ja aikataulu jatkoneuvotteluista. Työttömyysputki on ikääntyvälle työttömälle toimeentulon takalauta ennen eläkkeelle pääsyä. Mikäli se nykyisessä työttömyystilanteessa ja nykyisillä työelämän pelisäänöillä poistetaan, merkitsee se ankaraa takaiskua toimeentulon turvalle. Samalla se heikentäisi tuntuvasti heidän tulevia eläkkeitään. Työnantajille se sitä vastoin tuo noin 100 miljoonan euron vuosisäästöt. EK:n kepityksen takana onahneus eikä huoli ikääntyneiden työurista. Suomalaisen työeläkejärjestelmän vahvuus on liukuva, yksilön kunnon ja elämäntilanteen huomioon ottava eläkeikä. Työeläke tarjoaa mahdollisuuden jäädä nyt vanhuuseläkkeelle ikävälillä 63­68 vuotta ja varhennetulle eläkkeelle 62 vuoden iässä. Jos eläkeikiin halutaan puuttua, voitaisiin vanhuuseläkkeen ylärajaa harkita nostettavaksi 70 ikävuoteen. Työssä jaksamisen ja ihmisten elämäntilanteen arvostamisen vuoksi on ehdottoman tärkeää säi- lyttää myös osa-aikaeläke. Todellinen ongelma on alhainen keskimääräinen eläkkeellejäämisikä. Sen selittää työkyvyttömyyseläkkeiden runsas määrä. Vuosittain meillä jää työkyvyttömyyseläkkeelle 25 000 henkilöä. Vaikka työkyvyttömyyseläkkeet ovat viime vuonna olleet pienoisessa laskussa, on eläkkeelle jouduttu jäämään entistä nuorempina. Vuoden 2009 keskiarvo oli 52,1 ikävuotta. Eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta ensisijaiset toimenpiteet onkin kohdistettava työssä jaksamisen edellytysten lisäämiseen ja sitä kautta työurien pidentämiseen. Ahtelan työryhmän esitykset on syytä laittaa viivytyksettä toimeen. Eläkejärjestelmäämme on sisään rakennettu mekanismeja, jotka myöhentävät eläkkeelle jäämistä tulevina vuosina. Tuohon suuntaan kannustaa superkarttuma ja painostaa elinaikakerroin. Vuoden 2005 eläkeuudistuksen tavoitteet eläkkeellesiirtymisiän kohoamisesta ovat toteutuneet odotetusti. Jo nyt työelämästä suoraan vanhuuseläkkeelle jäävien keski-ikä on 63,4 vuotta. Kolmen vuoden aikana keski-ikään on tullut lisää neljä kuukautta. Jos töitä on, työelämä arvostaa ikääntyneitä työntekijöitä ja jos terveyttä riittää, niin suomalaiset ahkeroivat jatkossa entistä pidempään työelämässä. Eläkeikien tai ikääntyneiden työttömyysturvan heikennyksiin ei ole tarvetta. Työryhmien työ ja niiden tulosten julkinen arviointi osoittaa, että eläkkeet ja sosiaaliturva ovat poliittisen kamppailun keskiössä. Ne nostavat esille yhteiskunnan rintamajaot, ideologian ja politiikan. Hallitukselta odotetaan nyt seuraavia siirtoja. Toiminnassaan se on yleensä osoittanut suopeutta EK:lle. Eduskuntavaalit ja hallituksen sisäinen tila voivat hillitä sitä liputtamasta täysin avoimesti vuorineuvosten kirveslinjalle. Ammattijärjestöillä taas uskottavuutensa vuoksi ei ole varaa hyväksyä uusia heikennyksiä eläke- ja sosiaaliturvaan. Tässä vaiheessa varmaa on vain se, että tavoitteet heikentää ikääntyneiden työttömyys- ja eläketurvaa ja nostaa lakisääteisiä eläkeikiä ovat poliittisella agendalla ensimmäisten joukossa. Tietä heikennyksille silotellaan OECD tuella. Heikennykset löytyvät myös hallitusneuvottelijoiden pöydiltä eduskuntavaalien jälkeen. Sananen toimittajalta Puheenjohtajan Laiskaa väkeä ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO, Matti Vanhasen hallitus ja muut Suomen herrat sekä median narrit pitävät hitonmoista porua suomalaisten työurien pidentämisestä kestävyysvajeen kukistamiseksi. Virsi on vanha, vaikka sanoitus on uusi. Se tarkoittaa yhä, että olette te kansalaiset ­ toisin kuin me herrat ja dzurnalistit ­ laiskaa väkeä: syötte, makaatte ja haisette, mutta työ ei maistu. Väite on yhtä vino kuin Lahtisen kiroama kalorirätinki Tuntemattomassa sotilaassa. Vastikään Sosiaalivakuutus-lehdessä julkaistiin Kelan johtavan tutkijan Helka Hytin tutkimus, jonka mukaan suomalaiset ovat EU-maissa asuvista elämänsä aikana kuudenneksi eniten työelämässä. Ei huonosti näin rupisen laiskalta kansalta. Sija olisi vielä parempi, jos Suomessa yritettäisiin todella työllistää pitkäaikaistyöttömät ja vajaakuntoiset. Niin tehdään kärkisijoille selvinneissä maissa, kuten Tanskassa ja Ruotsissa. Huonoa arvosanaa Suomi ei saa myöskään EU:n komission raportissa unionin jäsenmaiden julkisen talouden kestävyydestä. Siinä Suomi luokitellaan alhaisen riskin maaksi. Hyvää kevättä, työurillanne laiskotelleet! PEKKA ISAKSSON Sota ei lopu sotimalla palsta mät. Monista kansallisuuksista yli puolet asuu toisen valtion alueella, pataaneistakin 60 % Pakistanin puolella, joka on talebaanien tärkeä tukialue. Raja on olemassa käytännössä vain paperilla. Pakistanin puolella koulutettiin jo 80-luvulla Neuvostoliiton miehitystä vastustavia taistelijoita. Koulutusta järjesti ja rahoitti USACIA ja monet arabimaat. Yksi tärkeä rahoittaja oli rikas saudiarabialainen rakennusalan yrittäjä nimeltään Osama bin Laden. Taistelijat saivatkin Neuvostoliiton vetäytymään epätoivoisesta yrityksestään. Pian sen jälkeen koulutetut taistelijat löysivätkin uuden kohteen. WTC:n tornien luhistuminen 11.9.2001 oli näkyvä lähtölaukaus koulutettujen taistelijoiden kohteen siirtymisessä kohti länttä. * * * Kalevi Kivistö "No ekkö ny yhtää hankalampaa paikkaa löytäny?", kysyi Pohjanmaalla asuva sisareni, kun kerroin hänelle lähteväni käymään Afganistanissa ja Pakistanissa. Vaikea olisikin ollut löytää. Aloitimme matkan valmistelun kolmisen vuotta sitten, jolloin olin vielä Suomen Punaisen Ristin puheenjohtaja. Turvallisuusongelmat siirsivät matkaa kerta kerran jälkeen niin, että vasta nyt se saatiin toteutettua. * * * Afganistanin historia ei ole kaunista luettavaa. Maan yli ovat murhaten ja raiskaten kulkeneet mongolit, britit kolmeenkin otteeseen ja se on ollut suurvaltapolitiikan pelinappula Venäjän, Ranskan ja USAn taistellessa vaikutusvallasta. Viimeksi maan miehitti Neuvostoliitto 1979-89 ja vuoden 2001 jälkeen siellä ovat sotineet USA:n johtamat kansainväliset joukot. Britit vetivät alueen rajat heimoista ja kansallisuuksista piittaamatta niin, että maa on itse asiassa monikansallinen valtio pataanien, tadzikkien, hazarien ja uzbekkien muodostaessa suurimmat väestöryh- Sotaa siellä käydään, siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Tässä sodassa ei vain ole perinteisiä rintamia, päivällä arkiaskareissa toimivat muuttuvat illan hämärtyessä taistelijoiksi. Heitä tulee myös rajan takaa ja sinne heitä iskun jälkeen palaa. Suurilla motorisoiduilla armeijoilla heitä on vaikea voittaa. Huumeviljely kukoistaa ja tuo talebaneille rahaa aseiden ostamiseen. Alue tuottaa 90 % maailmalla liikkuvasta oopiumista ja heroiinista. Sotilaiden viimeisimpiä yrityksiä saavuttaa väestön luottamus on sotilaiden suorittama avustaminen ja jälleenrakennus. Tällöin paikallinen väestö ei voi erottaa muutakaan avustamista sotimisesta. Kaikki auttajat, siviilitkin, muuttuvat väestön silmissä vihollisiksi. Auttaminen tulee mahdottomaksi. Kun näki Punaisen Ristin sairaaloissa miinojen ja rypäleaseiden vaurioittamia ihmisiä, ei ihmettele, että väestön luottamus on niin vaikea saavuttaa. Sotimalla tätä sotaa ei voiteta. Ainoa tapa voittaa se ja estää talebanien valtaan paluu on väestön luottamuksen saavuttaminen. Se taas saavutetaan vain luomalla realistinen ja uskottava näköala siitä, että olot paranevat, turvallisuus lisääntyy ja elämän perusasiat vesihuollosta terveydenhoitoon j a koulutukseen saadaan kuntoon. Painopiste tulee siirtää sotimisesta siviilien suorittamaan avustamiseen ja väestön elinolojen parantamiseen.
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2010 - 3 Yksinkertainen totuus meinannut unohtua väännössä eläkeiästä ja työurista Sekä eläkkeiden tason että eläkkeiden rahoituksen kannalta tärkeintä on työllisten vuosien määrä ­ Ammattiyhdistysliike ei voi lähteä mukaan eläke- tai työttömyysturvan heikennyksiin, mutta on valmis pitemmän aikavälin tarkasteluun eläketurvan ja sen rahoituksen kestävyydessä. Ykköskeino niin sanotun talouden kestyävyysvajeen nujertamisessa on tehostettu työllisyyspolitiikka. Näin linjasi SAK:n kannan eläke- ja työurakeskusteluun SAK:n eläke- ja työuraasioiden päällikkö Kaija Kallinen Eläkeläiset ry:n hallituksen kokouksessa. Kallinen arvioi runsaan vuoden kestänyttä vääntöä, joka alkoi pääministeri Matti Vanhasen kuuluisista Rukan-mietteistä ja hänen hallituksensa politiikkariihestä helmikuussa 2009. Asia on edennyt työmarkkinajärjestöjen osittain riitaisten työryhmien jälkeen yhtä riitaiselle lausuntokierrokselle. Kallinen painotti, että sosiaaliturvan ja eläkkeiden rahoituksen kannalta on ratkaisevaa, paljonko työuran aikana on työllisiä vuosia, ei sinänsä työvoimaan kuulumisaika. ­ Siksikin työllisyyspolitiikka ja työelämän parantaminen ovat niin tärkeitä Sivistysjärjestöjen valtionapu vaarantumassa Sivistysjärjestöjen valtionapuihin kaavailtu muutos uhkaa myös Eläkeläiset ry:n ja sen yhdistysten koulutus- ja kurssitoimintaa. Vanhasen hallitus on asettanut työryhmän, jonka tehtäviin kuuluu selvittää puolueiden lähellä olevien yhteisöjen saamia puoluetoimintaan tarkoitettuja julkisia tukia ja niiden liittämistä puoluetukeen. Tarkastelun alla ovat myös sivistysjärjestöt ja niiden ylläpitämät opintokeskukset. Niiden rahoitus kytkettäisiin puoluetukeen ja se määräytyisi parlamentaaristen voimasuhteiden mukaisesti. Työryhmän on määrä tehdä selvityksensä toukokuun loppuun mennessä. Suomen 11 opintokeskuksesta yksikään ei saa suoraan puoluetoimintaan tarkoitettuja tukia. Osalla opintokeskuksista on jäseninä puolueita, osalla ei yhtään. Myös puolueita lähellä olevilla opintokeskuksilla on koulutuksessaan monenlaisia painotuksia ja runsaasti epäpoliittisia jäsenjärjestöjä. Kansan Sivistystyön liittoon kuuluu vain yksi puolue, Vasemmistoliitto, neljä ammattiliittoa ja 10 muuta järjestöä. Vasemmistoliiton, Vasemmistonuorten, pioneeriliiton ja Kansan Arkiston osuus on vain pieni osa KSL:n harjoittamasta opintotoiminnasta. Eläkeläiset ry on puolueisiin sitoutumaton järjestö ja yksi KSL:n jäsenjärjestöistä. Eläkeläiset ry on ylivoimaisesti suurin KSL:n opintokerhotuntien käyttäjäyhteisö. Eläkeläiset ry hakee myös järjestämilleen kursseille valtionapua KSL opintokeskuksen kautta. KSL on erittäin tärkeä Eläkeläiset ry:n koko koulutustoiminnan kannalta. Eläkeläiset ry ei hyväksy valmisteilla olevaa muutosta opintokeskusten rahoitukseen. Sivistysjärjestöt ovat itsenäisiä kansalaisjärjestöjä, joiden tehtävänä on koulutuksen avulla tukea kansalaisyhteiskuntaa. Niiden rahoituksen kytkeminen puoluetukiin olisi tuhoisaa järjestöllisen sivistystyön kannalta. Vapaata sivistystyötä ja opintokeskuksia käsitellään laajemminn ikääntymispoliittisessa virikeaineistostossa tämän lehden sivulla 10. TIINA RAJALA Kaija Kallinen esitteli SAK:n näkökohtia eläkeikä- ja työurakeskusteluun Eläkeläiset ry:n hallitukselle. asioita. Toinen tärkeä asia on, että ikääntyneiden työttömien työttömyysturvan lisäpäiviä ei poisteta, kuten EK vaatii. Ne ovat ikääntyvälle työttömälle toimeentulon takalauta. Lisäpäivien poistaminen merkitsisi myös tuntuvaa eläkkeiden alenemista. Esimerkiksi 2600 euron kuukausituloilla eläke pienenee pysyvästi noin 110 euroa kuukaudessa, jos lisäpäivät poistetaan. Kallisen esittämät ay-liikkeen näkökohdat saivat keskustelussa tukea myös Eläkeläiset ry hallituksen jäsenten omista kokemuksista. Eeva Hännien kertoi, kuinka tärkeä hänelle oli työkykyä ylläpitävä koulutus. Se auttoi jaksamaan raskaat viimeiset vuodet ennen eläkkeelle siirtymistä. Hilkka Pulkkinen tähdensi joustavaa eläkkeelle siirtymistä. ­ Työpaikat ovat kovin erilaisia myös tässä suhteessa. Joissakin työpaikoissa ikääntyviin työntekijöihin suuntautuu kova paine siirtyä eläkkeelle. Heidän tilanteensa vaikeutuu, jos eläkeikä määritellään jyrkästi ja sitä nostetaan, Pulkkinen sanoi. P.I. Taloussihteerin tarinoita taloudesta T erveheksi kaikille palstan lukijoille. Toivottavasti todella terveheksi, sillä meillä on toimistoa koetellut sangen ärhäkkä vatsatauti. Mitkään ns kulkutaudit eivät ole mukavia, mutta ehkä vatsatauti on yksi niistä epämukavimmista. Maaliskuuta elelemme ja linnutkin ovat laulullaan herättäneet kevääseen. Toisaalta en ole vielä onnistunut herättelemään lukijoita kirjoittelemaan ja kyselemään palstan tiimoilta mitään taloutta sivuavaa. Kuvasimme toimitussihteerin kanssa otsikkoon suurempia seteleitä, jotta otsikkoonnistuisi kertomaan millaisesta palstasta on kyse. Helmikuussa käsiteltiin jäsenmaksuja ja niiden suorittamista. Maaliskuullakin jäsenmaksut ovat edelleen päivän aihe, suorituksia jäsenistöltä on tullut kiitettäväs- ti. Kiitos teille, jotka jo olette eräpäivänä maksun suorittaneet. Mutta nekin, jotka eivät vielä ole pankkiin päässeet maksua hoitamaan, ehtivät hyvin maaliskuun aikana, silloin lehti tulee postiluukusta jatkossakin. Kuluvan vuoden aikana pankkimaailmassa tapahtuu ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Euroihin siirtyminen oli iso muutos, mutta yhtä iso, jollei isompikin, on se että pankkikorttien /pankkimaksujen pitäisi yhtenäistyä euromaksualueella kuluvan vuoden aikana. Muutos koskee erityisesti yrityksiä, mutta ei muutokselta välty tavallinen kuluttajakaan. Jokainen joka käy kaupassa tai pankissa, törmää muutokseen ehkä ensin pankkikorttirintamalla. Pankkikortit ovat uudistumassa debit-korteiksi ja yhdistelmäkortit muuttuvat credit/deb- itkorteiksi. Suomenkielistä nimeä ei korteille toistaiseksi ole. Debit-kortti toimii maksettaessa kuten perinteinen pankkikortti eli maksu veloitetaan suoraan pankkitililtä. Credit-kortti on perinteinen luottokortti (mm. Visa ja Mastercard). Uudet kortit ovat kansainvälisiä sekä entistä turvallisempia, ns. sirukortteja. Kunhan sirukortit ja sirupäätteet saadaan kaikkialla käyttöön, pienemmissäkin liikkeissä, korttimaksamisesta tulee entistä turvallisempaa. Siltikin korttien kanssa on edelleen oltava huolellinen ja tunnusluku on pidettävä muistissa tai hyvässä tallessa, muualla kuin kukkarossa maksukortin kanssa. Nykyistä pankkikorttiasi voit käyttää sen voimassaoloajan loppuun ja sen jälkeen saat kansainvälisen maksukortin. Tällä tietämällä pankeista Nordea on ensimmäisenä poistamassa käytöstä pankkikirjoja asiakkailtaan. Tämän palstan kirjoittamiseen mennessä en saanut tarkempia tietoja aikataulusta, mutta palaan seuraavissa lehdissä asiaan, etenkin mikäli se lukijoita kiinnostaa. Kirjoitelkaa tai kyselkää, taloussihteeriltä joko järjestön postiosoitteella tai anitta.koski@elakelaiset.fi ANITTA KOSKI
• 4 - Nro 2 maaliskuu 2010 ELÄKELÄINEN Lama ja kova kilpailu kylpylävieraista ovat purreet myös Kuntorantaa Kuntorannan säilyminen Eläkeläiset ry:n lomanviettopaikkana edellyttää isoa lisäystä kävijämäärissä ­ Jos Kuntoranta halutaan säilyttää Eläkeläiset ry:n omana lomanvietto- ja kurssipaikkana, on kävijämääriä pystyttävä lisäämään tuntuvasti, sanoo Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen. ­ Kuntoranta ja sen myötä Eläkeläiset ry on todella vakavan paikan edessä. Uhkana on pahimmillaan Kuntorannan menettäminen. Partasen arvio perustuu koviin talouslukuihin. Kuntoranta sai uudistetusta kylpylästä vuonna 2005 hyvän vauhdin. Vuosi vuodelta se on hiipunut, ja viime vuoden tuloksesta näyttää muodostuvan merkittävästi tappiollinen. ­ Tänä vuonna on alkanut isojen investointilainojen takaisinmaksu. Jotta niistä ja muista vastuista selvitään ja Kuntorantaa pystytään kehittämään asiakaskunnan kasvavia odotuksia vastaavasti, on kylpylähotellin käyttöaste saatava nousemaan vähintään 8­10 prosenttiyksikköä. Kuntorannan kiinteistöjen omistajana Eläkeläiset ry rahoittaa investoinnit ja vastaa niiden totettamiseksi otetuista lainoista. Pienen kävijämäärän vuoksi kiinteistössä vuokralla oleva ja Eläkeläiset ry:n omistama Kylpylähotelli Kuntoranta ei ole viime vuosina pystynyt maksamaan vuokria odotetulla tavalla Eläkeläiset ry:lle. Eläkeläiset ry:n hallitus joutui viime kokouksessaan antamaan Kuntorannalle anteeksi 140 000 euroa vuokravelkoja. Jo aiemmin vuokravelkoja on jouduttu muuttamaan pääomalainaksi. ­ Siten Eläkeläiset ry:n ottamia vastuita ei voi tällä hetkellä kokonaan kattaa Kuntorannan vuokratuloista. RAY:n avustuksia ei siihen luonnollisestikaan voi käyttää. Jäljelle jäävät jäsenmaksutulot ja oma varainhankinnan tulot. ­ Joka tapauksessa Kuntorannan tilanne rasittaa järjestön taloutta, jolla pitäisi huolehtia eläkeläisten toiminnasta ja sen kehittämisestä. Yhtälö on vaikea, ja kohta se käy mahdottomaksi, mikäli käännettä ei tapahdu. Jäsenten käyttö romahtanut Kuntorannan talouden hiipumisen taustalla on ennen muuta yksi tekijä: yöpymisvuorokausien jatkuva vähentyminen 2000-luvulla. Kun Kuntorannassa yöpyi vielä 2003 runsaat 50 000 kävijää, oli yöpymisvuorokausien määrä viime vuonna vajaat 30 000. Käyttöaste kertoo saman asian toisilla luvuilla. Vuonna 2007 käyttöaste oli 43 prosenttia. Viime vuonna se laski 37 prosenttiin. ­ Suuri lasku on tapahtunut nimenomaan Eläkeläiset ry:n jäsenten kohdalla. Vuosikymmenen alussa lähes 80 prosenttia kävijöistä oli Eläkeläiset ry:n jäseniä. Viime Invalidiliiton jäsenille etusopimus K-rantaan Invalidiliitto ja Kylpylähotelli Kuntoranta ovat sopineet yhteistyöstä, jonka perusteella Invalidiliiton jäsenet ja henkilöstö voivat käyttää Kuntorannan monipuolisia palveluita jäsenetuna. Invalidiliiton jäsenet voivat nyt nauttia jäsenetunaan Kylpylähotelli Kuntorannan monipuolisista majoitus-, ruokailu-, hoito-, kylpylä-, aktiviteetti palveluista jäsenetuina. Jäsen edut koskevat myös perheenjäseniä sekä mahdollista saattajaa. Edut koskevat myös liiton henkilökuntaa ja sen tapahtumia. Näin jäsenet voivat järjestää itselleen sopivia virkistäviä lomia tai koulutus- ja vertaistilaisuuksia. Sopimus mahdollistaa Kuntorannalle panostamisen esteettömyyden kehittämiseen sekä palveluiden kehittämisen kasvavan yhteistyön myötä. Yhteistyötä on tehty vuosien varrella ja esim. Kylpylän suunnittelussa ja rakentamisessa Invalidiliitto oli mukana Varkauden Vammaisneuvoston kautta, jotta rakennuksista ja käytettävyydestä tuli mahdollisimman esteetön. ­ Liiton jäsenet ovat käyttäneet Kuntorantaa useiden vuosien aikana ja viime aikoina heiltä on tullut yhä enemmän toiveita tämän tapaisesta yhteistyöstä, kertoo myyntisihteeri Tuija Rahikainen. ­ Tämä yhteistyö mahdollistaa paremmat mahdollisuudet myös tulevaisuudessa huomioida näiden ryhmien erityistarpeet. Eläkeläiset ry:n ja Kuntoranta Oy:n puheenjohtajat: Nyt riippuu paljon yhdistyksistä Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö ja Kuntoranta Oy.n hallituksen puheenjohtaja Toivo Keränen sanovat, että Kuntorannan tulevaisuus riippuu suureksi osaksi Eläkeläiset ry:n yhdistyksistä. ­ Jos yhdistykset suuntaavat kylpylämatkojaan ja muita retkiään Kuntorantaan, se voi säilyä eläkeläisten omana paikkana, Toivo Keränen sanoo. Mikäli käännettä kävijämäärissä ei tapahdu, on Eläkeläiset ry vaarassa menettää paitsi itse kylpylähotellin myös siihen liittyvän muun kiinteisömassan. ­ Kuntoranta on maa-alueineen todella arvokas paikka. Mikä tärkeintä, se on meidän oma, eikä minkään ketjun, Keränen sanoo. Keränen on järjestön suurimpiin kuuluvan yhdistyksen, Nokian Eläkeläiset ry:n, puheenjohtaja. Yhdistys on tehnyt vuosittain matkan Kuntorantaan. Bussilastillinen nokialaisia on ensi syksynäkin tulossa kylpylähotelliin. ­ Kun meillä on tämmöinen virkistäytymispaikka, niin emme voi ajatella, että mennään sinne jos sattuu. Me menemme, jotta meillä olisi tulevaisuudessakin paikka, johon mennä. ­ Mikäs on mennessä: Kuntoranta on hyvä ja edullinen paikka. Kylpylä oheispalveluinen on sopivan kokoinen ja laadukas, kauniiseen ja monipuoliseen luontoon pääsee oven avaamalla. Tilat sopivat mainiosti myös koulutustilaisuuksien järjestämiseen. Kalevi Kivistö sanoo, että Kuntoranta on yksi järjestön suurimmista ponnistuksista ­ Sen aikaansaaminen on näkyvä osoitus varsinkin jäsenten ja ystävien sitoutumisesta yhteisesti asetetun tavoitteen toteutumiseen. Rakennusvaiheessa tehdyt lukemattomat talkootunnit ovat paljon puhuva todiste vahvasta sitoutumisesta. ­ Monille järjestön jäsenille Kuntoranta on ollut toi- Tervetuloa! Ovimiehinä Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö (oik.) ja Kylpylähotelli Kuntorannan hallituksen puheenjohtaja Toivo Keränen.
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2010 - 5 vuonna vastaava luku oli 18 prosenttia. Partanen sanoo, että laskevalle suunnalle ei ole mitään yhtä selitystä, saan se on monen tekijän summa. ­ Kilpailu on kiristynyt kotimaassa, kylpyläpalveluista on ylitarjontaa. Virolaisten kylpylöiden halvat palvelut ovat houkutelleet meidänkin jäseniämme. Partanen toivoo, että yhdistykset ja jäsenet oivaltavat, kuinka merkittävä sija Eläkeläiset ry:n toiminnassa Kuntorannalla on edelleen. ­ Yhdistysten, matkavastaavien ja jäsenten soisi miettivän, mihin suuntaavat kylpylälomansa ja retkensä. Jos jäsenten yöpymisvuorokaudet eivät nouse, saatamme joutua tilanteeseen, jossa meillä ei ole omaa kylpylä-, loma- ja koulutuskeskusta. Partanen tähdentää, että Eläkeläiset ry:n jäsenille ja yhdistyksille ei voi yksipuolisesti asettaa velvoituksia käyttää nykyistä enemmän Kuntorantaa. ­ Tilanteen korjaaminen edellyttää toimia Kylpylähotelli Kuntorannalta. Sen on kyettävä tarjomaan myös meidän jäsenillemme laadukkaita ja hinnaltaan kilpailukykyisiä palveluja ja nykyistä paremmin ohjelmoituja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia, Partanen sanoo. PEKKA ISAKSSON ­ Kuntoranta on halunnut uusilla ja päivitetyillä paketeilla tehdä lomailun jäsenille entistä helpommaksi ja edullisemmaksi, Tuija Rahikainen sanoo. Eläkepäiviään vielä odotteleva Jaakko Kyllönen Haminasta käy matkailuautolla Kuntorannassa myös talvella. Kuntoranta on solminut uusia etupaketteja ja päivittänyt vanhoja Eläkeläiset ry:n jäsenille ­ Kuntoranta on solminut uusia edullisia paketteja Eläkeläiset ry:n jäsenille ja yhdistyksille. Tarjoamme entisten pakettien, aktiviteettilomien ja ryhmälomien, lisäksi järjestöpäiviä ja tansslomia, kertoo Kylpylähotelli Kuntorannan markkinointisihteeri Tuija Rahikainen. Kahden vuorokauden mittainen Järjestöpäivät-paketti on tarkoitettu ryhmille, joiden vähimmäiskoko on 12 henkeä. ­ Järjestöpaketin hinta on 119 euroa henkilöltä. Siihen kuuluu majoitus kahden hengen huoneissa, puolihoito eli aamiainen ja päivällinen, pullakahvit kolmena päivänä, kylpylän ja kuntosalin vapaa käyttö, maksuton vapaa-ajan ohjelma, taukojumppa ja kokoustilat kolmena päivänä, Rahikainen kertoo. Toinen uutuus, Tanssiviikonloppu, on tarkoitettu sekä ryhmille että itsekseen lomaileville. Tanssipakettikin on kahden vuorokauden mittainen, perjantaista sunnuntaihin. ­ Hinta koko paketista on 114 euroa henkilöltä. Siihen kuuluu majoituksen lisäksi puolihoito, kylpylän ja kuntosalin vapaa käyttö, karaoke perjantaina ja orkesteritanssit lauantaina. Näiden pakettiin lisäksi Eläkeläiset ry:n yhdistyksille on tarjolla 3 vuorokauden mittaisia ryhmälomia. Ryhmän minimikoko on 16 hen kilöä. Hinta on 159 euroa henkilöltä. Siihen kuuluu majoitus, puolihoito, kylpylän ja kuntosalin vapaa käyttö sekä maksuton vapaaajanohjelma, muun muassa ohjattua vesijumppaa ja ulkoilua. ­ Hinta sisältää ryhmäedun eli joko 16:s ryhmän jäsen saa paketin ilmaiseksi. Yhtä ryhmää kohden näitä ilmaispaikkoja voi olla korkeintaan kaksi. Tämän kevään aikana on lisäksi kaksi kuuden vuorokauden aktiviteettilomapakettia. Ensimmäinen aktiviteettiloma on 29.3­4.4. ja toinen toukokuun lopulla, 24.­30.5. Hinta on 299 euroa henkilöltä. Majoituksen ja täysihoidon lisäksi pakettiin kuuluu kuntosalin ja kylpylän vapaa käyttö sekä maksuton vapaa-ajan ohjelma. Tuija Rahikainen sanoo, että Kylpylähotelli Kuntoranta on halunnut uusilla ja päivitetyilla vanhoilla pakettilomilla tehdä Kuntorannassa lomailun Eläkeläiset ry:n jäsnille entistä helpommaksi ja edullisemmaksi. ­ Toivomme, että mahdollisimman moni jäsen käyttää hyväkseen oman lomanviettopaikan palveluita. Näin lama-aikana matkat kannattaa muutenkin suunnata kotimaahan, sillä se on hyvää lamalääkettä sekä yksilöiden että yhteiskunnan kannalta. Lisää Kuntorannasta seuraavalla sivulla Kevätaamu Kuntorannan kanavalenkin varrella nen koti, jonne on menty aina, kun siihen on ollut mahdollisuus. Kuntorannasta on muodostunut järjestöntärkeä maamerkki, joka varsinkin pitempään mukana olleiden mielissä on olennainen osa järjestöstä muodostuvaa mielikuvaa. Kivistö sanoo, että järjestöllä on yksi ­ ja vain yksi ­ voimavara, jolla Kuntorannan tulevaisuus voidaan turvata. Se on jäsenistö itse. Jäsenistön osuus Kuntorannan asiakkaista on laskenut. Alalla vallitsevan ankaran kilpailun vuoksi ulkopuolista asiakaskuntaa ei ole saatu riittävästi korvaamaan tätä menetystä. ­ Jos järjestö joutuu rahallisesti kovin pitkään korvaamaan käytön vähenemisestä aiheutuvia tappioita, seuraa siitä kaksi ongelmaa. Se merkitsee sitä, että tuemme jäsenkuntamme ulkopuolisten Kuntorannan käyttöä. Toisaalta järjestön taloudellisen tuen osalta mahdollisuuksien rajat tulevat pian vastaan. ­ Nyt tarvitaan jälleen sitä talkoohenkeä, jota Kuntorannan perustamisvaiheessa osoitettiin. Tässä ajassa talkoohenkeä voidaan parhaimmalla tavalla osoittaa käyttämällä Kuntorantaa sen asiakkaana. Nämä "talkoot" antavat myös mahdollisuuden henkiseen ja fyysiseen virkistäytymiseen.
• 6 - Nro 2 maaliskuu 2010 ELÄKELÄINEN Irma Tiainen Joutsenosta (oik.) ja Elsa Pajuluoto Oulusta (pöydän päässä oik.) kehuvat Kuntorantaa hyväksi kurssipaikaksi ja kurssia todella hyväksi. Kylpylähotelli on myös hyvä kurssipaikka Kuntoranta yllätti ensikertalaiset monipuolisuudellaan ja laadullaan ­ Kuntoranta yllätti. Vaikka olin kuullut tästä paljon, en ollut tiennyt, että tämä on näin hyvä paikka, sanoo ensikertalainen Kuntorannan-kävijä Elsa Pajuluoto Oulusta. Pajuluoto oli helmikuun alussa Eläkeläiset ry:n järjestötiedon kurssilla, joka pidettiin Kuntorannassa. Kurssikin oli hänen ensimmäisensä Eläkeläiset ry:ssä. ­ Kurssi oli niin hyvä, että nyt on pää aivan pilvissä, sanoo Oulun Työväen Eläkeläiset ry:n johtokunnan uusi jäsen. ta, mistä se bussi Kuntorantaan lähtee. Ystävällisesti ja avuliaasti neuvoivat ­ Kesällä Kuntoranta on varmasti upea paikka, arvelee Tiainen, jolle ensimmäiseksi vaikutelmaksi kuulemma jäi alueen lumisuus. ­ Hyvä palvelu: mitä kysyimme tai pyysimme, niin saimme, Tiainen sanoo henkilökunnasta. Ensikertalaiselle myös järjestötiedon kurssi oli hyvä kokemus. ­ Valtavasti tuli uutta tietoa. Erityisen selväksi kävi, kuinka paljon tehtävää ja vastuuta puheenjohtajalla on yhdistyksessä. Tiainen sanoo, että onneksi Joutsenon yhdistyksen pitkäaikainen entinen puheenjohtaja Maija Väisänen ja muu yhdistyksen väki on luvannut auttaa ja myös auttanut vasta-alkajaa monilla tavoilla. ­ Siitä suuri kiitos jo nyt. P.I. Tulen toistekin Vaikka kurssi oli hyvin tiivis, kertoo Pajuluoto ehtineensä tutustua hieman myös Kuntorantaan. ­ Tämähän on todella monipuolinen paikka myös loman ja vapaaajan viettoon. Aivan varmasti tulen tänne toistekin, ja myös lomailijana ja kerron tästä paikasta muillekin, Pajuluoto sanoo. Pajuluoto kertoo huomanneensa, että kurssiviikolla kylpylähotelli oli aika hiljainen ja ihmetelleensä sitä. ­ Käyttäkää hyvät ihmiset Kuntorantaa, kun teillä ­ siis meillä eläkeläisillä ­ on näin laadukas oma paikka. Ihmisistä tällaisen paikan henki syntyy, Pajuluoto sanoo. Järjestökurssi vetäjä Martti Vaatovaara pani harmaat aivosolut ja kynät liikkeelle. Hyvä palvelu Järjestötiedon kurssilla istui muitakin ensikertalaisia. Joutsenon Eläkeläiset ry:n uusi puheenjohtaja Irma Tiainen kertoo, ettei ole aikaisemmin käynyt edes Varkaudessa. Kurssille hän tuli yhdessä sisarensa kanssa. ­ Hyvä oli vastaanotto heti Varkauden asemalta saakka. Jouduimme nimittäin kysymään paikalliil- Yhdistysten taloudenhoitajat uurastivat tarkkoina omalla kurssillaan.
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2010 - 7 Pieniä kateuden väristyksiä Tukholmassa Ruotsin suurimmalla eläkeläisjärjestöllä on 400 000 jäsentä, 25 työntekijää, oma kansanopisto ja matkatoimisto Kun toimistopäällikkö BrittMarie Ekvall ryhtyy kertomaan työnantajastaan, voi kuulijoista aistia miltei käsinkosketeltavaa kateutta. Ekvallin työnantaja on Ruotsin ja samalla Pohjoismaiden suurin eläkeläisjärjestö Pensionärernas Riksorganisation eli PRO. Kuulijat ovat Eläkeläiset ry:n työntekijöitä, jotka ovat tutustumiskäynnillä Tukholmassa PRO:n toimistossa. PRO ja Eläkeläiset ry ovat harjoittaneet vuosikaudet yhteistyötä Pohjoismaisessa yhteistyökomiteassa, NSK:ssa. Siinä on mukana eläkeläisjärjestöjä kaikista Pohjoismaista Islantia ja Färsaaria myöten. PRO:n jäsenten tausta on yleensä SAK:ta vastaavassa ruotsalaisessa ammatillisessa keskusjärjestössä LO:ssa. Vaikka PRO on puolueisiin sitoutumaton, ei sosiaalidemokratia ole sen jäsenille kovin vieras poliittinen ja maailmankatsomuksellinen suunta. Mutta mistä kateuden vihreät väristykset? No, ensinnäkin koosta. PRO:n jäsemäärä on kymmenkertainen Eläkeläiset ry:n jäsenmäärään verrattuna. Sillä on jäseniä runsaat 400 000. ­ PRO on Ruotsin suurimpia ja aktiivisimpia kansalaisjärjestöjä ammatilliset keskusjärjestöt mukaan lukien, Britt-Marie Ekvall sanoo. pylä- kuin kaukomatkojakin, niin Volgan risteilyjä kuin rantalomakohteitakin. Kansanopistossa oppia foxtrotista sukututkimukseen PRO:lla on oma kansaopisto vanhan ruukkialueen herraskartanossa Gysingessä. Se on lähellä Gävleä parisataa kilometriä pohjoiseen Tukholmasta. ­ Opisto on lajissaan ainutlaatuinen, ikäihmisten hallitsema kansanopisto ikäihmisille, Ekvall sanoo. Kurssiohjelma on todella monipuolinen. Kurssit ovat yleensä viiden vuorokauden mittaisia. Niiden aiheet vaihtelevat terveellisestä ravinnosta sukutukimukseen, englannin kielestä kiinalaiseen terveysvoimisteluun, tangosta ja foxtrotista digikuvaukseen, senioritansseista lintuharrastukseen. Kursseilla voi opetalla takomaan, tekemään puu- ja kangaskäsitöitä, maalaamaan, marmoroimaan, kirjoittamaan tekstinkäsittelyohjelmilla, surffailemaan netissä tai tekemään vaikkapa puukkoja. Kurssiviikko majoituksineen ja ruokailuineen maksaa PRO:n jäseniltä hieman yli 200 euroa, muilta noin 370 euroa. Niin sanotut yhdistyskurssit maksaa osittain tai kokonaa oma yhdistys. PRO tukee kurssilaisia näillä kursseilla 30 euron alennuksella kurssin hinnasta ja maksamalla 50 euroa ylittävän osuuden matkakustannuk- sista. Yhdistyskurssit ovat joko toimihenkilöille tarkoitettuja järjestötyön ja sen erikoisalojen kursseja tai harrastusryhmien ohjaajien kursseja. Toimihenkilökurssien joukossa huomio kiinnittyy kuluttajavastaavien kursseihin. PRO onkin viime vuosina paneutunut kuluttajansuojaan, ja sitä voi pitää myös merkittävänä kuluttajansuojelujärjestönä. Gysinge on ollut PRO:n hallussa 40 vuotta, ensin koulutuskeskuksena ja vuodesta 1982 kansanopistona. Sillä on Tukholmassa sivutoimipiste, ns. päiväkansanopisto. Verotus vaalienkin ykköskysymys PRO:n edunvalvonnassa ovat juuri nyt ajankohtaisia asioita eläketulojen verotusja 15-kohtainen vaaliohjelma. PRO on käynnistänyt kampanjan eläketulojen verotuksen oikeudenmukaistamiseksi. Kampanjaan kuuluu muun muassa nettiadressi, mielenosoituksia ja kokouksia. Kampanjan taustalla on porvarihallituksen vuonna 2007 tekemä päätös työtulovähennyksestä. Sitä ei eläketuloista saa. Niinpä keskimääräistä, noin 1 200 euron kuukausieläkettä verotetaan 60 euroa ankarammin kuin vastaavaa työtuloa. ­ Emme vaadi eläkeläisille mitään erityiskohtelua, vaan oikeudenmukaisuutta, Ekvall tähdentää. Kampan tunnus on esitteissä, pinsseissä ja muussa materiaalissa esiintyvä mummo, jonka kantamassa julisteessa lukee yksinkertaisesti Rättvisa (Oikeudenmukaisuutta). Verotuksen korjaaminen on ykköstavoite myös PRO:n 15-kohtaisessa vaatimuslistassa, jonka tavoitteena on kovistella syksyn vaaleihin valmistautuvat puolueet töihin ikäihmisten aseman parantamiseksi. Muut tavoitteet koskevat eläkkeitä, vanhusten hoivaa ja huoltoa, lääkehuoltoa ja asumista. PRO on pitkään vaatinut kokonaisvaltaista lainsäädäntöä ikäsyrjintää vastaan. Se on yksi vaaliohjelmankin keskeisistä vaatimuksista. ` Toimistonhoitaja Britt-Maria Ekvall vastaa PRO:n toimiston työnjaosta ja järjestön henkilöstöpolitiikasta. Paitsi pelkästä suuruudesta, voi PRO:ta kadehtia ainakin työntekijämäärästä, omasta matkatoimistosta ja omasta kansanopistosta. Tukholman toimistossa on työntekijöitä 25. Kun mukaan lasketaan piirijärjestöjen osa- ja kokopäiväiset työntekijät, nousee palkollisten yhteismäärä sataan. PRO:n matkatoimisto Grand Tours järjestää matkoja "aikuiseen makuun". Sen ohjelmassa on niin kyl- Jäsenmaksu 25­30 euroa vuodessa Vaikka PRO ja Eläkeläiset ry ovat kooltaan erilaiset, ovat niiden järjestörakenne, toimintatavat ja toimintaympäristö hyvin samanlaiset tai ainakin samankaltaiset. PRO:n jäsenet kuuluvat perusyhdistyksiin, joita on hieman vajaat 1 500. Piirijärjestöjä on 27. ­ Perusyhdistykset toimivat itsenäisesti ja esimerkiksi päättävät itse jäsenmaksun suuruudesta. Se on keskimäärin 250­300 kruunua eli 25­30 euroa vuodessa. Jäsenmaksusta osa menee keskusjärjestölle ja osa piirijärjestölle. Keskusjärjestön budjetista 85 prosenttia katetaan näillä jäsenmaksuosuuksilla. PRO:n saama valtionavustus on yllättävän pieni, noin 400 000 euroa vuodessa. Ekvall kertoo, että avustus oli samaa suurusluokaa myös sosiaalidemokraattisen hallituksen aikana. Eläkeläiset ry:n työntekijät kävivät tammikuussa tutustumassa Eläkeläsiet ry:n ruotsalaiseen sisarjärjestöön . Britt-Maria Ekvallin kanssa keskustelemassa Anitta Koski (vas.), Hannu Partanen ja Anu Mäki. PEKKA ISAKSSON
• 8 - Nro 2 maaliskuu 2010 ELÄKELÄINEN Milwaukeen suomalaisjoukkue ryhmäkuvassa. Vasemmalta Heikki Töyrälä, Vesa Visti, Arvo Visti, Pentti Kiiskinen ja Matti Kilpeläinen. Arvo Visti sanoo luistelun sopivan myös seniori-ikäisille. Niveletkään eivät rasitu niin kuin joissakin muissa lajeissa. Keravan Eläkeläiset ry järjesti Arvo Vistille mitalikahvit. Mestaria haastatteli yhdistyksen puheenjohtaja Maila Hölttä. Onnittelijoita ja halaajia riitti. Vaatimaton mestari: "Toiset vain olivat huonompia" Arvo Visti voitti masteriluistelun sprinttimatkat Milwaukeen MM-jäällä ­ Ei se oma hyvyys, vaan se, että toiset olivat huonompia, vähättelee Keravan Eläkeläiset ry:n jäsen, sipoolainen Arvo Visti saavutustaan. Visti voitti 6.­7. helmikuuta veteraanien ja senioreiden eli mastereiden epävirallisissa luistelun MM-kisoissa molemmat matkat M70-sarjassa. Kisat järjestettiin Milwaukeessa Yhdysvalloissa. Voitoillaan Visti varmisti myös yhdistelmäkisan voiton. Taakse jäi Oslossa pidettyjen vuoden 1952 talviolympialaisten kävijä Antonio Nitti Italiasta. ­ Ei sillä ole merkitystä, kuin ka on nuorena menestynyt, Visti sanoo. Milwauken kisat, viralliselta nimeltään Master´s Sprint Games, keräsi yli 80 kilpailijaa ympäri maailmaa. ­ Suurin osa, 43, oli amerikkalaisia. Suomesta meitä oli viiden hengen ryhmä. Muutkin suomalaiset menestyivät hyvin. Oululainen Pentti Kiiskinen oli toinen M65-sarjassa. Vesa Kiiski toi prossin M45-sarjassa. Veteraaniluistelun grand old man Matti Kilpeläinen oli 5:s sarjassa M65 ja Heikki Töyrälä 8:s sarjassa M60. Vuoden takaisesta sijoituksesta Inzellissa Sveitsissä pidetyissä kisoissa Arvo Visti paransi roimasti. Tuolloin hän oli 8:s. Milwaukee on Michigan-järven rannalla noin 160 kilometria Chicagosta pohjoiseen. Olosuhteet ja säät olivat helmikuun alussa hyvin samanlaiset kuin Suomessa. ­ Kilpailumatkaan kuului vielä vierailu Torontossa asuvan ja yliopistossa professorina työskennelleen serkkuni luona. ­ Kävimme katsomassa muun muassa Niagaran putousta, joka kyllä oli pettymys, sekä Viljo Revellin suunnittelemaa kaupungintaloa. Musiikin harrastajana minulle oli elämys myös käynti oopperassa. Pitkä tauko liikunnassa Arvo Visti harrasti nuorena miehenä painnonnostoa ja arvelee saaneensa siitä hyvän kuntopohjan luisteluun. Ammattikoululaisena Jyväskylässä hän myös luisteli, viikonloppuisin 12 tuntiakin päivässä. ­ Sitten kaikenlainen urheilu ja liikuntakin jäivät 30 vuodeksi. Työ, perhe ja osittain opiskelukin veivät kaiken ajan. Vasta viisikymppisenä aloitin uudelleen aktiivisen liikkumisen ja urheilun. ­ Minulla on ylikehittynyt kilpailuvietti. Olen koettanut tyydyttää sitä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Siinä sivutuotteena kuntokin on noussut, Visti sanoo ­ pieni pilke silmäkulmassa. Visti osallistui vuosikaudet Kalevan kierrokseen eli kestävyyslajien kilpailu- ja kuntourheilutapahtumaan. Kierrokseen kuuluu 42 kilometrin luistelu, 75­100 kilometrin hiihto, täysmaraton, 60 kilometrin soutu, 120 kilometrin pyöräily ja n. 25 kilometrin suunnistus. ­ Menestyin hyvin kaikissa muissa lajeissa paitsi maratonilla ja suunnistuksessa. Niin kiinnostukseni siirtyi vähitellen luisteluun, Visti kertoo. Kaikki on suhteellista, sillä huonoimmissakin lajeissa Vistin sijoitukset saattoivat yltää aivan kärjen tuntumaan, 4. sijalle. Visti kertoo harjoittelevansa 3­4 kertaa vikkossa. Nyttemmin, 1,5 vuotta sitten tehdyn sydänleikkauksen jälkeen, hän on joutunut luopumaan tiukoista vetoharjoituksista. Sydänleikkaus ei ole kuitenkaan estänyt harrastusta eikä kilpailemista. Helmikuun lopulla Visti osallistui vielä Italiassa järjestettyihin pitempien luistelumatkojen masterikisoihin. ­ Sydänoperaation jälkeen pitemmät matkat sopivat minulle oikeastaan paremmin kuin pikamatkant, joilla suorituksen pitää olla räjähtävämpi, Visti sanoo. Luottamusta seurakaveriin Keravan Eläkeläiset ry muisti MMmiestään kakkukahveilla, puheilla ja kukkasilla. Mitalikahvit osuivat päivään, jolloin Vancouverin olympiakisat olivat vielä alkamassa. Seuraavana yönä Mikko Poutala, Vistin seurakaveri Helsingin Työväen Luistelijoista, kilpaili 500 metrillä. ­ Kyllä Mikko mitalin ottaa, arveli Arvo Visti tuolloin. Hyvä arvio, mutta valitettavasti liian toiveikas, kuten niin monet muutkin Vancouverin olympialaisia koskeneet suomalaisodotukset. PEKKA ISAKSSON
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2010 - 9 Yhdistyksen voimisteluryhmän esitys perustui Jyväskylän kesäpäivien yhteisesitykseen. Varkauden Eläkeläiset juhli näyttävästi 50-vuotispäiväänsä Juhlassa torjuttiin väitteet huoltosuhteesta ja kestävyysvajeesta Eläkeläiset ry:n toimeliaimpiin yhdistyksiin kuuluva Varkauden Eläkeläiset ry juhli näyttävästi 50-vuotispäiväänsä Warkaus-salissa. Napakan juhlan koko ohjelma oli yhdistyksen jäsenten itse tekemää. Juhlapuhujaksi oli sentään kutsuttu Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Kivistö ruoti eläkekeskustelun kauhukuvia, jotka aiheuttavat eläkeikää lähestyvissä ahdistusta ja pelkoa. Se näkyi myös Yleisradion julkistamssa tutkimuksessa, jonka mukaan 58 prosenttia suomalaisista uskoo eläkkeelle jäädessään saavansa huonompaa eläkettä kuin mitä nykyisin maksetaan. Erityisen pessimistisiä odotuksissaan ovat 25­49 vuotiaat. ­ Tulos kuvastaa eläkekeskustelua tyypillisimmillään. Annetaan ymmärtää, että elämme keskellä ainutlaatuisen suurta ongelmaa, jonka aiheuttaa eläkeikään tulevan väestön muuta Eurooppaa nopeampi kasvu yhdessä eliniän pitenemisen kanssa. Kivistö totesi, että sodanjälkeinen vauvakuume ja eliniän piteneminen todella kasvattavat vanhusten osuutta väestöstä vuoteern 2030 asti. ­ Sen jälkeen tilanne muuttuu. Vuodesta 2030 lähtien eläkkeelle siirtyvät 1970luvulla syntyneet pienet ikäluokat. Sen seurauksena hukuvaan Suomen julkisen talouden kestävyysvajeesta. Se väittää, että valtion, kuntien ja eläkerahastojen varat eivät riitä palvelutason ylläpitämiseen ja eläkevastuista suoriutumiseen. ­ EU:n komissio julkaisi äskettäin raportin jäsenmaidensa julkisen talouden kestävyydestä. Se on kaikissa jäsenmaissa heikentynyt USA:n pankkikriisistä alkaneen laman seurauksena. Koko EU:ssa vaje on noin 6.5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomessa vajeen suuruudeksi on arvioitu 3 prosenttia eli siis vain puolet koko EU:n keskiarvosta. ­ Tilannetta Suomessa on laman lisäksi heikentänyt hallituksen suurituloisia suosiva veropolitiikka, joka on heikentänyt kuntien ja valtion taloutta. Siitä huolimatta Suomen tilanne on muuta EU:ta parempi niin, että komission arvion mukaan Suomi on alhaisen riskin maa. ­ Syytä YLE:n kyselystä ilmenevään pelkoon ei ole, mikäli taloutemme mahdollisuuksia halutaan käyttää tulevankin eläkeläisväestön hyväksi. Mutta siinä onkin kyse poliittisesta tahdosta. Kivistö totesi, että poliittista tahtoa tarvittaisiin nykyeläkeläistenkin tilanteen parantamiseen. Noin puolet eläkeläisistä elää EU:n köyhyysrajan alapuolella. ­ Muutamat Liliusten kaltaiset esimerkit huippueläkkeistä hämärtävät sen tosiasian, että nykyisten eläkeläisten toimeentulon turvassa on vielä rutkasti parannettavaa. Monen työurasta osa ajoittuu aikaan, jolloin työeläkelakeja ei oltu vielä säädetty. Kivistö totesi, että YLE:n kyselyssäkin heijastuva kuvitelma nykyisten eläkeläisten eläketurvan korkeasta keskimääräisestä tasosta on yksikertaisesti väärä. Väärä mielikuva on niiden kannalta poliittisesti tarkoituksenmukainen, jotka eivät halua parantaa vähävaraisten eläkeläisten asemaa. P.I. Yhdistyksen puheenjohtaja Kerttu Voutilainen (oik.) ja hänen edeltäjänsä Elvi Vihavainen nauttivat juhlan tunnelmasta. vuonna 2050 Suomen vanhusten määrä suhteessa työikäisiin eli ns. vanhushuoltosuhde on Euroopan keskiarvoa pienempi. Kivistö puuttui myös kau- Yhdistyksen kuoro esiintymässä.
• 10 - Nro 2 maaliskuu 2010 ELÄKELÄINEN Ikääntymispolitiikan virikeaineisto 2/2010 Koulutus ikääntyneen mahdollisuutena Eläkeläiset ry uudistaa Ikääntymispolititisen asiakirjan, joka on tärkein järjestön toimintaa ohjaava ohjelmallinen asiakirja. Uuden asiakirjan hyväksyy järjestön valtuusto keväällä 2011. Uusi ohjelma valmistellaan demokraattisesti ja keskustellen. Keskustelun pohjaksi laaditaan virikeaineistoja, jotka lähetetään yhdistyksille yhdistyspostissa ja julkaistaan hieman lyhennettyinä Eläkeläinen-lehdessä. Aineistoja laaditaan muun muassa omaishoidosta, koulutuksesta, eläkepolitiikasta, verotuksesta, kulttuuritarjonnasta, liikunnasta, ikäihmisistä mediassa ja ikäihmisistä yhteiskunnallisena voimavarana. Ohessa julkaistaan virikeaineistoista toinen. Se käsittelee koulutusta. Vapaa sivistystyö saa siina suuren sijan, koska maan hallituknössä ei säädellä sen sisältöjä. Sisällöt ovat yleissivistäviä, harrastuspainotteisia ja yhteiskunnallisia opintoja. Vapaan sivistystyön kehittämisohjelman (2009-2012) painopisteitä ovat muun muassa: maahanmuuttajien, opinnollista kuntoutusta tarvitsevien, työttömien ja senioriväestön koulutustarpeisiin vastaaminen sekä koulutuksen alueellisen saavutettavuuden varmistaminen. Muita heikommassa asemassa olevien opiskelumahdollisuuksia pyritään parantamaan muun muassa kurssimaksuja alentamalla. Vapaalla sivistystyöllä on suomalaisessa aikuiskoulutusjärjestelmässä pidempi historia kuin ammatillisella koulutuksella. Sillä on vakiintunut asema ja tehtävä ammatillisen ja työvoimakoulutuksen rinnalla. Vapaan sivistystyön asema on kuitenkin uhattuna, sillä koulutuksen taloudellisista voimavaroista joudutaan kilpailemaan. Taloudellisen kilpailukyvyn nimissä varoja halutaan ohjata ammatillista ja suoraa taloudellista hyötyä tuottavaan koulutukseen. Kilpailu voimavaroista ohjaa arvoja ja asenteita. Vaikutus tuntuu aikuiskasvatuksen tutkimuksessa ja yliopisto-opetuksessakin. Elinikäisestä oppimisesta puhuttaessa on osittain siirrytty 1960-luvun humanistisista kansansivistysihanteista korostamaan kilpailukykyä ja yksilön työllistämistä. Toisaalta aikuiskasvatuksesta käytävään keskusteluun vaikuttavat edelleen myös osaamistarpeita ennakoivat näkemykset, joissa tuodaan esiin yleissivistyksen, kulttuurien välisen vuorovaikutuksen sekä vuorovaikutustaitojen tarve. sen aikeet uhkaavat romuttaa sivistystyöjärjestöjen ja niiden opintokeskusten nykymuotoiset valtionavut. Aineisto on jo lähetetty yhdistyksille, jotka ovat saaneet myös tarkemmat ohjeet sen käsittelystä. Yhdistykset voivat lähettää mielipiteensä ja esityksensä Eläkeläiset ry:n toimistoon. Jos haluat osallistua keskusteluun, seuraa yhdistyksesi ilmoituksia ja käy kerhoissa ja muissa tilaisuuksissa. Voit lähettää mielipiteesi ja esityksesi myös suoraan Eläkeläiset ry:hyn sähköpostitse osoitteella anu.maki@elakelaiset.fi tai kirjeessä osoitteella Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki. Kuoreen tulee kirjoittaa sana Ikäpolitiikka. Virikeaineistoista ensimmäinen julkaistiin Eläkeläisen numerossa 1/2010. Se käsittelee omaishoitoa. sen tuella. Opintokeskukset organisoivat toimintaa sekä itse että jäsenjärjestöjensä kanssa yhteistyössä. Opintokeskusten rooli järjestöyhteistyössä on olla vaihtelevasti kumppani, toteuttaja sekä tukija. Koska toiminta on jäsenjärjestöjen opinnollisten tarpeiden mukaista, painottuvat opiskeltavat aiheet järjestötoimintaan enemmän kuin muissa oppilaitoksissa. Opintokeskustoiminnassa korostuvat järjestötoiminnan lisäksi itseilmaisuun ja kulttuuriin liittyvät teemat. Opintokeskukselle ominainen toimintamuoto on opintokerho. Opintokerhon voi perustaa vähintään viisi samasta aiheesta kiinnostunutta opiskelijaa. Opintokerhojen tukemiseksi järjestetään ohjaajakoulutusta. Järjestöt ovat oppivia organisaatioita, joilla "on kyky luoda, hankkia ja siirtää tietoa sekä muuttaa omaa toimintaansa uuden tiedon ja uusien käsitysten mukaan". Oppimisympäristönä ovat kokoukset alustuksineen ja keskusteluineen, opintokerhot, kurssit ja seminaarit, hankkeet ja tiedotus jne. Oppivassa organisaatiossa osallistutaan, kokeillaan ja ollaan luovia, ollaan sitoutuneita ja halukkaita uudistumaan. Mukaan mahtuu erilaisia ihmisiä. Oman oppimisensa ohella järjestö tukee jäsentensä ja ympäristönsä oppimista. Väestö ikääntyy ja palvelutarve kasvaa Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on kasvanut vuoteen 2000 mennessä noin 15 prosenttiin 1960luvulta alkaen. Tähän on vaikuttanut elinajan pidentyminen ja syntyvyyden alentuminen. Vuoteen 2030 mennessä prosenttiosuuden arvioidaan olevan jo 25. Vanhimmissa ikäryhmissä, kuten yli 85vuotialla osuuden kasvu on vielä nopeampaa. Ennustetaan, että heidän määränsä kasvaa enemmän kuin kaksinkertaiseksi nykyisestä noin 90 000 hengestä vuoteen 2030 mennessä. Tästä ryhmästä on tällä hetkellä naisia suunnilleen 75 prosenttia. Nykyisen elinajan odotetaan pitenevän noin kahdella vuodella vuoteen 2030 mennessä. Nyt odote on syntyessä miehillä melkein 76 vuotta ja naisilla yli 82 vuotta. Miesten, jotka ovat eläneet yli 65 vuoden ikään, odotetaan elävän keskimäärin lähes 17 vuotta ja naisten lähes 21 vuotta. Useimmille työelämästä vapautuminen merkitsee positiivista muutosta: uusia tilaisuuksia ja uusia tavoitteita, joiden saavuttaminen ei ollut mahdollista työ- ja perheelämän yhteiskuviossa. Usein puhutaankin niin sanotusta kolmannesta iästä, joka voi muodostua entistä aktiivisemmaksi, monipuolisemmaksi ­ ja jopa aiempaa vaativammaksi elämänvaiheeksi. Yhteiskunnan on varauduttava siihen, että sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi vapaa-ajan palvelujen kysyntä kasvaa: tarvitaan myös koulutus-, liikunta- ja muita harrastusmahdollisuuksia. myönteisesti henkiseen hyvinvointiin. Opinnot vapaan sivistystyön piirissä vahvistavat itseluottamusta, opiskeluhaluja ja -taitoja. Samalla vahvistuvat kulttuurimyönteisyys, osallisuus ja yhteisöllisyys. Uudet eläkeläiset ovat aiempaa hyväkuntoisempia. Heidän koulutustasonsa on korkeampi ja he osaavat käyttää erilaisia vapaa-ajan palveluja. Arvioidaan, että tarve omaehtoiseen koulutukseen kasvaa voimakkaasti tulevaisuudessa. Aikuiskoulutukseen osallistuu nykyisin noin 51 % aikuisikäisistä, eli 1864-vuotiaista henkilöistä, mutta vain suunnilleen 12 prosenttia yli 67-vuotiaista. Ikäpolvien välillä on suuret erot tietoyhteiskunnallisissa valmiuksissa. Arjessa selviäminen ja esimerkiksi internetissä asioiminen vaatii osaamista, jota kaikilla iäkkäimmillä ei ole. Koulutusta tarvitaan näiden taitojen hankkimiseen. Nuoremmat eläkeläiset pyrkivät puolestaan koulutukseen pitääkseen osaamisensa ajan tasalla ja täydentääkseen sitä edelleen. Kolmannen ikävaiheen opiskelijoista tulee erityisesti vapaan sivistystyön haaste ­ sekä tietotekniikassa että muilla aloilla. Vapaan sivistystyön toimijoilta vaaditaan ammattitaitoa, jotta opetustarjontaa voitaisiin tarvittaessa eriyttää eri kohderyhmien tarpeisiin sopivaksi. Vapaa sivistystyö osana aikuiskoulutusta Aikuiskoulutus on aikuisille suunniteltua ja järjestettyä koulutusta. Opetusministeriön määritelmän mukaan se voi olla omaehtoista koulutusta, henkilöstökoulutusta tai työvoimapoliittista koulutusta. Vapaan sivistystyön tehtäväksi määritellään vastata muuttuviin koulutustarpeisiin sekä vahvistaa toiminnallaan yhteiskunnan eheyttä, aktiivista kansalaisuutta sekä elinikäisen oppimisen edellytyksiä. Erotuksena ammatilliseen koulutukseen, vapaa sivistystyö ei ole tutkintotavoitteista. Lainsäädän- piiriin laskettavan koulutuksen osallistumisluku oli 1 066 932. Naisia kaikista osallistujista oli noin 70 %. Omaehtoisen aikuisopiskelun vaikutukset -tutkimukseen osallistuneista suurimman ryhmän muodostivat 50-63-vuotiaat, joita oli 36,6 %. Yli 64-vuotiaiden määrä oli 18,3 %. Seuraavassa on lueteltu vapaan sivistystyön piiriin kuuluvat oppilaitokset suuruusjärjestyksessä niiden suhteellisen opiskelijamäärän mukaan. Kunkin oppilaitostyypin jäljessä on mainittu lukumäärä, suhteellinen opiskelijamäärä vuonna 2005 sekä lyhyt oppilaitosluonnehdinta: ­ kansalais- ja työväenopistot: n. 230 kpl; 57 %; enimmäkseen kunnallisia aikuisoppilaitoksia; painopiste taideaineissa, kädentaidoissa ja kielissä ­ opintokeskukset: 11 kpl; 22 %; sivistysjärjestöjen aikuisoppilaitoksia; painopisteet jäsenjärjestöjen tarpeiden mukaisia; järjestöaineet painottuvat ­ kansanopistot: 91 kpl; 11 %; sitoutumattomia sekä aatteellisten yhdistysten ja säätiöiden sisäoppilaitoksia; yleissivistävää ja jonkin verran ammattiin valmistavaa koulutusta ­ liikunnan koulutuskeskukset: 14 kpl; 7 %; liikunta-alan ammatillinen perus- ja lisäkoulutus sekä urheiluvalmennus ­ kesäyliopistot: 21 kpl; 3 %; alueellisten yhdistysten tai maakuntaliittojen ylläpitämiä; avoin yliopisto-opetus; ammatillinen täydennyskoulutus ja kielet; joissakin ikääntyneiden yliopistotoimintaa Lisätietoja: Niemelä, Seppo: Sivistystyö. Maaseudun Sivistysliitto & al. sivistysliitot 2008. Manninen, Jyri j& Luukannel, Saara: Omaehtoisen opiskelun vaikutukset. VSY 2008. Vapaan sivistystyön kehittämissuunnitelma (20092012). Opetusministeriö 2008. Opintokeskukset ja järjestöoppiminen Sivistysjärjestöjen opintokeskukset ovat monien kansalaisjärjestöjen, kuten esimerkiksi eläkeläisjärjestöjen opintotoiminnan kannalta tärkeitä. Eläkeläiset ry on Kansan Sivistystyön liiton (KSL) jäsenjärjestö ja järjestää suurimman osan koulutustoiminnastaan KSL:n ylläpitämän opintokeskuk- Aikuiskoulutus ja ikääntyneet Suomessa on tehty laaja-alainen tutkimus Omaehtoisen aikuisopiskelun vaikutukset (2008). Tulokset olivat samoja kuin aiemmin 2000-luvulla, erityisesti Englannissa tehdyissä tutkimuksissa: koulutuksen on huomattu vaikuttavan Vapaan sivistystyön oppilaitokset Aikuiskoulutukseen osallistuu 51 % aikuisikäistä. Harrastuksiin ja vapaa-aikaan liittyvään aikuiskoulutukseen osallistuu 18 % aikuisikäisistä. Naisista koulutukseen osallistuu 25 % ja miehistä 11 %. Vuonna 2005 vapaan sivistystyön
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2010 - 11 Mäeltä tuulee Keskustelkaa virikkeellisesti ja hymyssä suin J yväskylässä viime kesäkuussa pidetty Eläkeläiset ry:n edustajakokous päätti, että on aika uudistaa vuonna 2003 laadittu ikääntymispoliittinen asiakirja. Tärkeä, jollei keskeisin haaste uudistamisessa on saada jäsenistön näkemykset esille uuteen asiakirjaan. Sääntöjensä mukaisesti järjestö luo ikääntymispolitiikkaa yhdessä jäsenistön kanssa. Järjestö onkin kutsunut jäsenyhdistyksensä käymään keskustelua ja tuomaan keskustelun hedelmät yhteiseen käyttöön. Mutta onko yhdistyksissämme keskustelukulttuuria? Ja lisäksi, onko jäsenistö omaksunut ja sen myötä sitoutunut sääntöihin kirjattuun tehtävään: yhdistys osallistuu Eläkeläiset ry:n harjoittaman ikääntymispolitiikan luomiseen. Virikkeitä keskusteluun Jotta yhdistyksissä päästäisiin keskustelun alkuun, on järjestössä laadittu kirjallisia materiaaleja, virikeaineistoja. Ensimmäisessä yhdistyksille toimitetussa virikeaineistossa (tammikuu 2010) kuvattiin omaishoidon nykytilaa ja valtion hallinnossa sille kaavailtua tulevaisuutta. Toisessa virikeaineistossa (helmikuu 2010) kerrottiin ikäihmisten koulutuksesta ja opiskelusta. Kolmannessa, vielä kuluvan kuun aikana toimitettavassa virikeaineistossa luonnehditaan liikunnan ja kulttuurin harrastamismahdollisuuksia. Keskustelun aiheiksi tarjotut teemat eivät ole sattumanvaraisia. Omaishoito koskee hyvin huomattavaa osaa ikäväestöstä. Ikäväestön kasvavasta määrästä juontuvat myös valtion omaishoitoa koskevat kehittämissuunnitelmat. Omaishoidosta halutaan kehittää laitoshoitoa pitkälle korvaava hoitomuoto, eritoten siksi, että omaishoito on laitoshoitoa huomattavasti halvempaa. Omaishoidon kehittämissuunnitelmissa korostuvat taloudelliset näkökohdat, hoidettavien ja hoitajien ääni niissä ei kuulu, saatikka niiden, jotka vastaisuudessa mahdollisesti joutuvat kamppailemaan omaisensa hoidon järjestämisen kanssa. Ikäihmisten mahdollisuudet osallistua koulutukseen ovat pitkälti vapaan sivistystyön varassa. Nyt vapaan sivistystyön voimavaroja ollaan valtion toimin rajusti leikkaamassa ja suuntaamassa uudelleen. Opintokeskukset ovat joutuneet kaventuneitten Kukot tunkiolla vai... Tärkeää on, millä tavoin yhdistysten vastuuhenkilöt ottavat asiat esille. Jos he pitävät tärkeänä välittää jäsenistön mielipiteitä eteenpäin, olemme hyvällä tiellä. Jos keskustelulle vielä luodaan hyvät puitteet, kiireettömyyttä ja jokaisella halukkaalle mahdollisuus sanoa sanasensa, tullee tulos olemaan erinomainen. Hyvinkin käynnistyneen keskustelun voi kyllä tukahduttaa se keskustelija, jolla mielestään on muita tärkeämpää sanottavaa ja joka milteipä luennoi kuuntelematta muita. Hyvää keskustelua luonnehtiikin halukkaitten keskustelijoitten tasapuolinen mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. voimavarojensa vuoksi leikkaamaan osin keinotekoisesti pois joitain sellaisia opintokerhotoiminnan aloja, jotka ovat olleet eläkeläisille merkittäviä. Taaskaan ei ole kyse vain siitä, että yhdistyksemme eivät entiseen tapaan saa liikunta- ja musiikkiryhmiensä toimintaan valtionapua. Ikäväestöön leikkaukset koskevat hyvin kipeästi, koska sillä on usein muita niukemmin mahdollisuuksia päästä opintojen pariin. Ja jos hyötynäkökohtia halutaan painottaa on huomattava, että ikäihmisille suunnattu erilainen opintotoiminta pitää yllä myös vireyttä ja toimintakykyisyyttä. Halpaa ennaltaehkäisyä! Meneillään olevalla järjestöllisellä kolmivuotiskaudella Eläkeläiset ry haluaa kiinnittää erityistä huomiota ikäväestön liikuntamahdollisuuksiin sekä mahdollisuuksiin olla osallisena kulttuurin kuluttamisessa ja tuottamisessa. Niin liikunta kuin kulttuurin harrastaminen tuottavat mielihyvää ja vahvistavat terveyttä. Omatoimiset ja itsenäisesti liikkuvat ikäihmiset voivat käydä teatterissa, konserteissa, näyttelyissä tms. Liikuntarajoitteisten tai kokonaan toisten avun varassa eläville kynnys on miltei ylitsekäymätön. Haluamme nostaa myös tämän ryhmän kulttuuriset tarpeet esiin. Ikäihmisille ei ole tarjolla vastaavia mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa kuin lapsilla, nuorilla ja työikäisillä. Varsinaiset liikuntajärjestötkään eivät kohdenna tarjontaansa ikäväestölle. Eläkeläisyhdistykset ovat hyvin merkittäviä toimijoita täl- lä saralla. Ne kuitenkin joutuvat toimimaan sangen niukoin voimavaroin. Tilat, joissa ikäihmiset liikuntaa harrastavat, ovat usein epätarkoituksenmukaisia tai liian kalliita eläkeläisyhdistyksille. Lopuksi Valmiita vastauksia virikeaineistoissa esitettyihin kysymyksiin ei lie kellään. Niillä ei myöskään pyritä mittaamaan kenenkään asiantuntemusta. Kaikki vastaukset, jotka perustuvat keskusteluun osallistujien arjen kokemuksiin ja toiveisiin paremmasta arjesta, ovat arvokkaita ja "oikeita vastauksia." Keskustelkaa siis hymyssä suin. ANU MÄKI TUULA-LIINA VARIS Pitkää hyvää elämää? S uomessa oli vuoden 2008 lopussa 514 satavuotiasta, naisia 437 ja miehiä 77. Mutta elinikä jatkaa pitenemistään. Ja vauhdilla. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vuonna 2020 satavuotiaita on jo yli tuhat. Vuonna 2045, kun ensimmäiset suuriin ikäluokkiin kuuluvat tulevat sadan vuoden ikään, satavuotiaita on 5 500. Mutta ei tämäkään vielä mitään: vuonna 1975 syntyneistä arvioidaan noin 10 000 viettävän satavuotissynttäreitään vuonna 2075. Ihan mahdollisuuksien rajoissa on se, että minäkin voin viettää satavuotisjuhliani, joiden hetki on vuonna 2042. Onko tämä nyt sitten ilosanoma vai pelottava tulevaisuuden uhka? Koko sivilisaation ajan ihminen, tämä kuolevainen, on tähdännyt siihen, että kuolema tulisi mahdollisimman myöhään. Perusteeton toivo siitä, että pääsisi vielä kuoleman jälkeenkin takaisin maanpäälliseen elämään, on nykyisin niin suurta, että se on tuottanut kokonaisen vainajanpakastuselinkeinon ainakin Amerikassa ja Venäjällä. Oma jakomielisyytensä on siinä, että vaikka tiedetään ihmiskunnan liiallisen lisääntymisen olevan suurin uhka maapallon kestokyvylle, toisaalla uurastetaan vaivoja säästämättä ihmisen hen- gissä pysymisen pidentämiseksi. Jo Euripides, joka eli Kreikassa 480-405 eKr., tiesi: "Rukoillessaan kuolemaansa vanhukset lausuvat valheita rukouksissaan soimaten vanhuutta ja elämän pitkää kestoa. Mutta kun kuolema tulee käsille, kukaan heistä ei halua kuolla eikä ikä enää ole heille taakka." Niinpä. Jokainen haluaa elää kauan, mutta kukaan ei halua olla vanha. Minkälaista olisi minun satavuotiaan elämäni vuonna 2042? Se voisi olla aika siedettävääkin, sillä vanhempi tyttäreni olisi silloin vasta 73vuotias ja nuorempi 61. Heillä voisi hyvinkin olla aikaa hoitaa äitivanhaa, ettei häntä tarvitsisi kärrätä laitossänkyyn korisemaan. Jos osaan elää fataaleja tauteja hankkimatta vuosikymmenet tästä eteenpäin, voisin satavuotiaana olla heidän rakastavan hoivansa kohteena. Vai heidän sietämättömänä riesanaan? Mikään ei suomalaisen sosiaalisen kulttuurin kehityskulussa viittaa siihen, että tulevaisuuden satavuotiaat tai ylipäätään vanhukset saisivat osakseen yhtään sen enempää arvostusta tai parempaa kohtelua kuin nykyisetkään. Päinvastoin: mitä suuremmaksi vanhusten määrä kasvaa ja mitä suurempi heidän joukossaan on hyvin vanhojen osuus, sitä kovemmaksi käyvät asenteet. Kuntaliiton uuden toimitusjohtajan KariPekka Mäki-Lohiluoman julkisuudessa esittämät visiot kuntien keinoista selvitä jo lähitulevaisuuden vanhusten huollosta ovat tylyjä. Säästökeinoja on hänen mukaansa kolme: ruoka-automaatit ja valvontakamerat vanhusten asunnoissa ja vanhusten tekemät hoitotestamentit, joiden ansiosta saadaan merkittäviä säästöjä kalliissa tehohoidossa. Vanhusten huollossa otetaan siis medikalisaation lisäksi entistä tehokkaammin käyttöön mekanisaatio. Ruoka tulee koneesta, turvallisuutta valvotaan koneella, kontakti elävään ihmiseenkin tapahtuu televisioruudun välityksellä. Sitähän on jossain päin Suomea kai kokeiltukin. Kun mekaanisten apuvälineitten ja hälytysjärjestelmien kehitys ja tuotanto tehostuvat, vanhaa ihmistä ei juuri tarvitse "livenä" tavata. Mäki-Lohiluoman lausuma hoitotestamentista säästökeinona on herättänyt ansaittua tyrmistystä terveys- ja sosiaalialan väessä. Hoitotestamentti on ideoitu aivan muista lähtökohdista. Se tarkoitus on vähentää tehohoidon tuottamaa tarpeetonta kärsimystä tilanteessa, jossa ihmi- sen paranemisesta ei enää ole toivoa. Se ei ole olemassa kuntataloutta vaan yksittäistä ihmiskohtaloa varten. Kun vanhan ihmisen hoito perustuu medikalisaatioon ja mekanisaatioon, ollaan jo astuttu inhimillisyydestä epäinhimillisyyteen. Kun nähdään hoitotestamentit kuntien säästöohjelmien toteuttamisen välineenä, ollaan lähellä sellaista yhteiskuntaa, jota ei oikein kestä edes ajatella. Koskahan joku esittää ääneen eutanasialain säätämistä säästöjen nimissä? Silloin päästäisiin siitä pelosta, että Suomessa vuonna 2075 on julkisen talouden riesana 10 000 satavuotiasta.
• 12 - Nro 2 maaliskuu 2010 ELÄKELÄINEN Rakas "Nuori Eläkeläiset ry:n jäsen" Reijo Elovirta S inä olet kehityskelpoinen jäsen. Nuoret sanoisivat että sinussa on "munaa". Siitä on yli kaksikymmentä vuotta, kun liityin jäseneksi Martinniemellä. Minäkin kehityin siinä hyvien ystävien mukana. Yhdistyksissä on usein pula toimijoista. Vastuu toiminnan kehityksestä jää usein vanhojen jäsenten huoleksi ja siinä tulee väsähtäminen. Tehdään ruutiinilla. Nuoret jäsenet eivät oikein uskalla muutoksia ehdottaa kun pelkäävät loukkaavansa. Vanhat yrittävät pakertaa, kun pelkäävät että jos yhdistys nukahtaa. Kirjoituksestasi tuli mieleeni tyttäreni pikkupoika, nyt jo aikuinen, Äiti kutsui hänet syömään. Poika istui vain pöydässä. Äiti kysyi syytä syömättömyyteen. Poika sanoi ettei tässä ole mitään, mitä minä haluaisin. Äiti möksähti:"Kaviaariako sinulle pitäisi olla?" Mutta hän alkoi houkutella syömään näitä"hyviä perunoita ja kastiketta" ym. Hyvällä halulla poika söi, kun vähän houkuteltiin. Tämä pitäisi meidän vanhojen jäsenien ja toimijoiden muistaa, pitäisi jakaa tehtäviä ja pyytää mukaan, jopa hellästi vaatia, ja auttaa alkuun, sekä hyväksyä uudet toimintamuodot. Sanoit hyvin, että ei voi toimia ja keskustella, ellei politiikka tule esiin. Kyllä se tulee, jos jokaiselle suodaan sananvapaus loukkaantumatta, loukkaamatta ja kaunaa kantamatta. On hyvä tuoda esiin huonoja ja hyviä puolia. Aina niitä joka puolueessa löytyy. En kuulu mihinkään seurakuntaan. Tosiuskovaisia kunnioitan, jos on mielestäni sellainen. Uskonnot ovat aina aiheuttaneet sotia. Jos joku uskon asioista "räveltää", ei se ole koko porukan mielipide. Olen ollut haukiputaalaisten kanssa retkillä ja eri tilanteissa. Mukavia ihmisiä suurilta osin. Kyllä laulaminen mukavaa on. Pateniemen yhdistyksen jäsen olin kauan, lauloimme kerhossa haitarin säestyksellä. mukavaa oli. Vie uusia sanoja ja ehdota uusia lauluja. Sinä olet täy- sivaltainen jäsen. Hae niitä uudempia jäseniä mukaan. Se bingo on varojenkeruumuoto ja hauska muisto menneiltä ajoilta. Luepa tätä lehteä positiivisin ajatuksin, on hyvä ja halpa. Näin paljon tietoa ei näin vähällä rahalla juuri tarjoilla. Kun työelämästä jää pois, se on suuri muutos, sen muistan. Luin silloin kirjaa Päällystakki. Olen nyt siinä iässä että vauhti on vähentynyt, mutta porinakerhossa käyn, jos on semmoinen keli,että jalkapatikassa pari kilsaa pystyy taapertamaan. Terveisiä haukiputaalaisille. Sinulle Reijo terveyttä ja toimintaa, myös iloista mieltä. Kaarina Mähönen Raahe J.K. Sopivasti annosteltuna puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen kultaa. Muuten, ne itärannan kalat: jos niillä ei ollut nälkä. Pommeja vai ihmisiä? T Vaatimaton kommenttini Reijo Elovirran kirjoitukseen E läkeläinen-lehti 1/2010:een olit saanut palstatilaa kirjoituksellesi, jota minullekin tuli hillitön halu kommentoida. Näet paljon kielteistä meidän yli 50vuotiaassa järjestössämme, joka on tuolloin syntynyt perustajiensa tarpeesta. Ensimmäiseksi pisti silmääni alkuliturgian jälkeen maininta, että"muita kielteisiä asioita ovat pysähtyneisyys, ruikutus esim. peruspalveluista sekä kateus". Ensimmäiseen kohtaan saat vastauksen saman numeron pääkirjoituksen aivan viimeisestä virkkeestä. Toivottavasti lehti on tallessa ja olet senkin lukenut. Toinen asia samasta virkkeestä oli kateus. Onko sitä meillä tämän järjestön eläkeläisilläkin? Minua ei ainakaan kukaan kadehti. Enkä minä ketään ­ enkä ole Sinua vanhempana miehenä sellaista edes huomannutkaan ainakaan näissä meidän piireissä. Kiitokset kirjoitukseesi antanut toimitussihteeri vastaakin tyhjentävästi: "Niin on, jos siltä tuntuu". Osaksi yhtä mieltä olen kirjoituksesi kohdasta, jossa toteat: "Toki tämä täyttää paikkansa monen eläkeläisen viikkorutiinissa niin, että se saattaa olla se "pakollinen" kodista lähteminen." Kuitenkin näen, että se ei ole pakko, vaan mahdollisuus. Sinänsä arvokas asia. Henkilökohtaisesti minäkin odotan kerhoissa ja kokouksissa enemmän edunvalvontaa ja sen mukaisia toimia. Mutta menisikö se sitten Sinua kiusaavaan vasemmistolaisuuteen? Mitä vähäiseen jäseniksi liittymiseen tulee, niin siihen saattaa vaikuttaa ammattijärjestön jäseniä suurempi luonnollinen poistuma sekä se, että meillä on toistakymmentä eri lähtökohdista perustettua keskusjärjestötasois- ta eläkeläisjärjestöä ja muut ammatteihin liittyvät eläkeläisliittymät päälle. Eläkeläiset ry:n puheenjohtajakin saa Sinulta kummallista kritiikkiä. Tähän tapaan: "Esimerkiksi puheenjohtajan kirjoitukset ovat niin korkealentoisia, ettei niistä ymmärrä, kun ei osaa niin sanotusti rivien välistä lukea. Toki se on ymmärrettävää, kun puheenjohtaja on korkeasti koulutettu." Kuitenkin asia on aina ollut niin, että jokainen puheenjohtajamme on saanut jäsenistönsä täyden tuen ja kaikki ovat sen myös ansainneet. Meillä on ollut tuuria saada aina hyviä puheenjohtajia. Mutta Reijo, kyllä kai se sitten on toimitussihteeriä edelleen lainaten, että "niin on, jos siltä tuntuu". Heino Luukinen Martinniemen Eläkeläiset ry Kunniavelka sota- ja jälleenrakennusajan lapsityövoimalle O lemme näinä aikoina suorittamassa loppuun toisen maailmansodan suomalaisille sankareille osoittamaamme kunniavelkaa. Samaan aikaan olemme ehkä huomaamattamme unohtaneet ne suuret työt vuosina 1939 ­ n.1958, jotka pyyteettöminä joutuivat tekemään alaikäiset, ikäluokissa 1928 ­ n.1948 syntyneet lapset. Lapset kohtasivat konkreettisena sen puutteen ja turvattomuuden, jonka sota aiheutti koko yhteiskunnalle, mutta samalla heille lankesi oman kotinsa jokapäiväisen arjen käytännöistä selviäminen, kun isä oli määrätty muihin tehtäviin. Isät jättivät lapsille hyvästeinään kehotuksen "olkaa kilttejä äidille". Näillä eväillä äidit alkoivat johtaa perheen selviämistä ilman isän panosta. Koteja oli silloin niin kuin nykyäänkin monenlaisia, mutta tuon ajan maatalousvaltaisuus asetti erityisiä vaatimuksia emännille ja heidän lapsilleen. Elintarvikepulan vuoksi myös useat muutkin kuin maatilaperheet hankkivat kotieläimiä. Myös lapset voimiensa mukaan alkoivat auttaa äitejään. Useat lapset jouduttiin sijoittamaan sukulaisten ja tuttujen ja jopa tuntemattomienkin ihmisten luokse turvaan. Myös näissä sijoituskohteissa tiedän lasten joutuneen osallistumaan jokapäiväisiin tehtäviin. Lisäksi työmääräyksiä tuli työvelvollisuusikäisille. Erityisen ryhmän lapsityöstä muodostivat evakuoitavien alueiden lapset. Näiden kohdalla vapaaehtoisuus, jota jossain määrin oli sovellettu, poistui ja lähes pakko osallistua töihin kohdistui kaikkiin lapsiin ikään katsomatta. Tavaroiden pakkaus ja karjan kuljetus ja hoito päällimmäisinä tehtävinä. Sodan päättyminen aiheutti uuden tilanteen. Yli 400 000 perheenjäsentä joutui jättämään kotinsa ja siirtymään satoja kilometrejä pohjoiseen ja länteen nyky-Suomen alueelle. Alkoi jälleenrakennusaika, joka vaati myös lap- sityövoimaa ja sitä myös ilomielin vastaanotettiin jokaisessa kodissa. Jälleenrakennuskausi kohtasi siirtolaisperheiden lisäksi myös kymmeniätuhansia rintamiesperheitä, jotka alkoivat oman kodin rakentamisen sodan jälkeen. Mittaamaton ­ kansantuotteena ilmaisematon ­ on se arvo, jonka tuon kauden palkaton lapsityövoima on kansantaloudellemme merkinnyt. Nyt kun kunniavelkamme sotaveteraaneille alkaa olla suoritettu, on aika suunnata katse näihin ikäluokkiin, jotka vanhempiensa vuoksi joutuivat näin paljon ylimääräistä kärsimään lapsuudessaan. Kansanedustajat: Olisiko suoritettava näiden ikäluokkien erityinen terveydentilan kartoitus ja avattava helpotettu kuntoutukseen pääsy, kiitoksena heidän antamastaan arvokkaasta panoksesta. Osmo Rantanen Mikkeli ämä aamupäivä on alkanut aika masentavasti. Puhelin on soinut ehtimiseen, sekaan on mahtunut vieraitakin. Lisäksi kerjäläisiä oven takana pyytämässä roposia yhteisvastuun nimissä. Olen auttanut vointini mukaan. Samalla olen koettanut ohjata kerääjiä rehellisyyteen ja siihen, että ottaisivat keräyskohteikseen rikkaat ja kaikki sellaisetg perheet, joilla on paljon tätä maallista mammonaa. Me köyhät eläkkeellä olevat emme voi enää tehokkaasti poistaa tätä suurta lamaa, joka on meitä kohdannut. Meidät on laitettu eläkkeelle, mutta ei meille ole tarjottu kultaisia kädenpuristuksia. Lisäksi, meidän työhistoriamme ei ole alkanut kultalusikka suussa, vaan se alku on ollut aivan jotain muuta, sellaista jota en toivoisi näkeväni kenenkään kohdalla. Mutta tämä sama meno jatkuu yhä edelleen, eikä muutosta ole näkyvissä. Nyt kun olemme vanhoja emmekä jaksaisi olla tälle yhteiskunnalle enää mitenkään hyödyksi, niin media huutaa, että on tulossa maankaatava eläkepommi tähän hyvinvointi-Suomeen. Tällainen väitehän merkitsee sitä, että me olemme uusiutumaton luonnonvara, joka ei tule toistumaan muiden sukupolvien kohdalla, vaan ja ainoastaan tämän sukupolven kohdalla. Minä toivoisin sydämeni pohjasta, että tällainen eläkeläisten halventaminen mediassa loppuisi. Kun ihminen joutuu eläkkeelle, niin muuttuuko hän pommiksi. Hyi olkoon! Jos niin on, niin kutsukaa pioneerit purkamaan kyseinen "pommi". Meitä tällainen kohtelu loukkaa sanomattomasti. Eihän sitä silloin nuorena osannut ajatella, että sitten kun tulee vanhaksi eikä voi enää palvella synnyinmaataan, niin muuttuu pommiksi, joka kaataa Suomen talouden ja varmaan tuhoaa paljon muutakin. Olen ymmärtänyt koko ikäni, että kun tekee työnsä ja maksaa veronsa ja laskunsa, niin luotto säilyy. Tällaista halveksuntaa en voi ymmärtää: se on törkeää meitä eläkeläisiä kohtaan. Mehän olemme työmme tehneet. Kai meillekin jonkinlainen toimeentulo kuuluu, sillä olemmehan me myös maksaneet eläkemaksuja. No, nyt kun emme enää pysty hankkimaan toimeentuloamme ja yhteiskunnan pitäisi maksaa pieni summa kuukaudessa toimeentulorahaa, niin meitä aletaan haukkua "pommiksi". Sitä mitä meille jaetaan kuukaudessa, sitähän ei katsota niin, että me olisimme sen ansainneet työmme vuoksi, vaan sanalla "eläkepommi" osoitetaan, että se ei varsinaisesti kuulu meille, vaan armosta jaetaan kaikille eläkeläisille. Tämä viimeisin korotushan oli selvä osoitus siitä, minkä verran tämä nykyinen yhteiskunta meitä arvostaa. Sehän nähdään täällä eläkeläisten puolella selvästi, että autonromukin on arvokkaampi kuin vanha ihminen. Minusta on aivan käsittämätöntä, että Yhteisvastuukeräyksessä kerätään köyhille lapsille rahaa toisilta köyhiltä. Muutuuko siinä mikään? Luulenpa, että se raha, mikä tällä mahdollisesti saadaan, ei mene tosi tarpeeseen, vaan aivan johonkin toiseen tarkoitukseen. Lopuksi, pyydän vielä kerran, että lopettakaa eläkepommi-sanan käyttö. Se on niin loukkaava sana meille eläkkeellä oleville. Kyllä me vielä ihmisinä itseämme pidämme niin kauan kuin henki pihisee. Arvo Junkkari Puolanka
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2010 - 13 Runopysäkki Kaaos En ymmärtää voi mikä saattaa runot soimaan, minut saa jambit, trokeet, daktyylit vain pahoinvoimaan. Ymmärtää kun pitäisi tekniikka, niin eteen marssitetaan metriikka. Tein runon, jossa oli pihakuusi, siitähän puuttui kesuura, anakruusi. Kun luulin, hyvinhän mun hermot kesti, niin jostain eteen tuli anabesti. Kai modifikaation koki politiikka, no menköön hiiteen epiikka ja poetiikka. On minulle kaikki runot mystiikkaa, ja lieneekö allitteraatio lyriikkaa? Unohdan symbolismin, metafysiikan, saan aikaan kehnonlaisen estetiikan. Katoaa multa rytmi, sointuisuus ja riimi, siks apuun tulkaa kaikki, koko tiimi. Tai muuten hyperbola päättyy kliimaksiin ja inversio ironiseen antiteesiin. Martti Heikkinen Koirakoski Lumimyräkkkä Vielä marraskuussa manasin sulaa maata, jo on ihme, kun ei maahan lunta saada. Vettä sataa kaatamalla, esterillä on hanat auki, kura roiskuu jalkojen alla, tukkeuttaa nenät nuhatauti. Aivan kuin marraskuinen manaus olis kuultu, ei enää joulukuussa maasta lunta puutu. Hanoista esterin ei enää vesi lorissut, joulupukin pulkkakaan ei kiviin kolissut. Talvimyrsky laivareiteille jäitä ahtaa, vaikeaa on laivojen matkaansa jatkaa. Tuima tuuli pohjoisesta puhaltaa, jäätyy junat, myös kiskoja kinostaa. Pertti Korhonen Helsinki Haikuja Kittilän kaamoksessa iltahämärä tammikuun metsässä tummuva sine tavoittaa saalistajan riekko pitää henkensä sinimusta yö pitää kaamosta yllä maisema uinuu metsän puusto saa odottaa turhaan kuun sirpin kajoa itäinen taivas luo varhaisaamun suolle rämepuun varjot aloittavat leikkinsä päivännousua juhlien huurteista koivua syleilee aamun säde ylhäältä alas sinipunertava puu synnyttää uutta päivää Taisto Tammela Haukipudas Vanhan aamurukous Anna luoja luomallesi, voimia uuteen päivään. Auta nivelet liikkumaan, ilman kovia kipuja. Anna minun kunnolla pukea, että en puseroa taas nurin laita. Auta rapuissa alakertaan mennessä, kun nurin meinaan niissä lentää. Anna pääni toimia, ettei muisti petä. Auta minua muistamaan, että en puuroa taas kattilaan polta. Anna minun toisia ymmärtää, että en heitä turhaan vaivaa. Auta ihmeessä muistamaan, kun ystävien nimet karkaa. Anna anteeksi virheeni, jotka mieltäni painaa. Auta ­ nyt en enää muistakaan, mitä vielä piti pyytää. Anna mieleen huomenna tulla, ehkä sinne asti pärjään. Aune Marjo Heinävesi Mitä runoilija tekee säännöillä? "Kyldyyri, kyldyyri, kyldyyri, siitä nyt huuto on syyri. Mut mikä se on, se kyldyyri?" Eino Leino sanaili eräässä runossaan. Runo on mainio esimerkki satiirista, ja ehkä juuri siksi muistin kyseisen Leinon runon, kun luin Martti Heikkisen runoa Kaaos. Kaaos-runossaan Martti Heikkinen irvailee hauskasti teoreettista lähestymistapaa runouteen. "Tietääkseni ei kukaan ole kirjoittanut "runoa" runonteon älyttömistä säännöistä. Keräsin noita sanoja, mistä satuin löytämään ja kirjoitin peräkkäin", hän kirjoittaa saatekirjeessään. Vaikka Martti Heikkinen on kirjoittanut runonsa jo vuonna 2004, nyt hän vastaa sillä viime vuoden puolella esittämääni haasteeseen kirjoittaa runo jostain, mistä ei ole aiemmin nähnyt runoa kirjoitetun. Kaaos on hyvää satiiria. Itse en pidä suinkaan kaikkia runouden termejä tai sääntöjä älyttöminä, mutta Martti Heikkisen runo muistuttaa siitä, että tekniikka ei saisi koskaan olla lyriikassa hallitsevin asia. Esimerkiksi runokursseilla lähdetään usein opettamaan ikään kuin väärästä päästä, kun ensin ladotaan kurssilaisille hirvittävä määrä sääntöjä ja termejä eteen, ja sitten muka niiden pohjalta pitäisi lähteä kirjoittamaan! Tosiasiassa tällainen menettely saa usein kirjoittajaparan täysin hyytymään. Kaikki runouden käyttämät keinot ovat jo meissä ja niiden liiallinen teoreettinen tiedostaminen voi olla kirjoittamisen alkuvaiheessa vain pelkästään haitaksi. Ihminen ei yleensä ota vastaan tietoa, jota hän ei tarvitse. Niinpä runon kirjoittamiseen liittyvä tietokin on parhaimmillaan ja hyödyllisimmillään silloin, kun kirjoittaja painii jonkin ongelman parissa. Tällöin niin sanotusta täsmätiedosta voi olla suurta iloa. Ja toki runouden termien tuntemus helpottaa esimerkiksi runoista puhumista. Jos emme rakennustyömaalla tiedä työkalujen nimiä, homma menee hankalaksi. Sama on runotyömaallakin, siksi runotermit ovat tietyssä mielessä hyödyllisiä. Mutta itsetarkoitus ne eivät saa olla! Tähän oivallukseen Martti Heikkisen runon terävin kärki osuu hyvin. Runosäännöt ovat siis kirjoittajan palveluksessa ­ ei toisinpäin. la säkeet tankaksi." Vaikka Tammelan sarja on nimetty haikun mukaan, niin juuri tankarunoja runot ovat, kuten kirjoittaja itsekin toteaa. Tanka - ja haikurunoistakin on tällä palstalla silloin tällöin ollut puhetta, ja moni tuntee ko. runomitat. Tanka on siis pidempi, viisisäkeinen. Tavut jakautuvat säkeisiin seuraavasti: 5-7-5-7-7. Haiku on kuin tankan kolme ensimmäistä säettä (5-7-5). Tanka- ja haikurunoissa luontokuvaan yhdistyy yleensä mielentila tai tunne. Näin käy myös Tammelan tankasarjassa. Ensimmäisessä tankarunossa on hyvä jännite, kun riekko saa vielä jäädä henkiin. Ei kannata olla tankafanaatikko, joten ei haittaa vaikka säkeissä "metsän puusto saa odottaa" tai "turhaan kuun sirpin kajoa" onkin kahdeksan tavua. Kaikkiaan Taisto Tammelan tankat ovat sävykkäitä, kirjoittaja saa Lapin luonnosta vivahteita esiin. Karussa kaamoksessa voi nähdä myös leikkiä ja juhlaa. Viimeinen tankahan suorastaan pursuaa optimismia ja elämänhalua. sanajärjestyskin. Lopun lempeä huumori valloittaa. Itselle nauramisen jalo taito tekee oman ja muidenkin elämän helpommaksi. Runous on siitä hieno laji, että kaikkea elämässä koettua, nähtyä ja tehtyä voi käyttää siinä hyväkseen. Ja niin voi tehdä vaikkei tietäisi höykäsenpöläystä siitä, mikä lienee allitteraatio tai hyperbola. "Vaan mitä se on se kyldyyri? Kas, siinäpä pulma on jyyri", kirjoitti Leino. Hyvää runoa kirjoittaakseen ei onneksi edes tarvitse tietää, mitä runo on. Vaikka tällä hetkellä runoja on melko paljon odottamassa julkaisuvuoroaan, saa uusiakin tosi lähettää On hauska, jos laitatte mukaan runojen syntytarinoita, niin kuin jotkut kirjoittajat ovat tehneetkin. Ihanaa kevään odotusta, nautitaan valosta ­ likaisista ikkunoista huolimatta. Lunta ja Lapin tankaa Pertti Korhonen kirjoittaa runossaan tämän talven ilmiöstä: lumesta. Runo muistuttaa ihmisen ja luonnon suhteesta, ihminen on siinä vain pieni tekijä. Runo etenee sulavasti (ja kyllä ne lumetkin jossain vaiheessa etenevät sulavasti viemäreihin) riimien varassa. Aivan täysiä riimipareja ei kirjoittaja pyri rakentamaan, tätä aihettahan olen usein runopysäkillä sivunnutkin ­ täydet riimiparit eivät ole mikään pakollinen vaatimus. Runo on hyvä jo tällaisenaan. Kenties runon minään voisi vielä runon lopussa palata. Runon alussahan lähdetään liikkeelle juuri minän pohdinnan kautta, mutta lopussa asioita katsotaan asioita paljon yleisemmästä näkökulmasta (junat, laivat jne.). Olisi mukavaa, jos vielä runon lopussakin ns. lyyrinen minä eli runon puhuja voisi tulla esiin omine ajatuksineen. Mutta nykyisessä asussaankin Lumimyräkkä-runo etenee letkeästi estereineen kaikkineen. Taisto Tammela kirjoittaa tehneensä haikuharjoituksia: " Katselin haiku- ja tankarunouden perusteita netistä ja harjoittelin niitä käydessäni vuodenvaihteessa Kittilässä, synnyinkuntani mökillä Ensin ajattelin tiivistää sanomani haikuksi, mutta sain siihen enemmän sisältöä laajentamal- Kaikki sopii runoon Aune Marjon Vanhan aamurukous on kirjoittajan mukaan tarkoitettu vertaistueksi vanhuksille. Pidän siitä, että runoon mahtuu hyvin arkisia seikkoja. Puseron pukeminen tai rappusten kulkeminen eivät ole ehkä tyypillisiä rukousaiheita ­ ja siksi juuri kiinnostavia. On myös hyvä, että eri kategorioiden ja kokoluokkien asioita käsitellään luontevasti samassa yhteydessäVanhan aamurukouksessa voisi kokeilla ihan suoraa sanajärjestystä. Esimerkiksi "että en puseroa taas nurin laita" voisi olla "että en taas laita puseroa nurin" Arkiseen ja suoraan runoon sopisi mutkaton Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
• 14 - Nro 2 maaliskuu 2010 ELÄKELÄINEN LIMPAN Vågorna kommer och går M orgonnyheterna i TV berättade om skyfall, översvämningar och jordskred i Madeiras huvudstad Funchal. Det såg för jävligt ut när vattnet som forsande längs gatorna svepte med sig såväl människor som bilar och hur jordskreden drog med sig både gator och hus i ett aldrig tidigare skådat kaos. ­ Se nu, det är jäkla fint att vi inte är där, sade jag åt frugan, som allt som oftast hade velat resa till Madeira. Så slog mig en hemsk tanke. Min vän från skrivarklubben Leif är där med sin fru. Jag plockade fram mobiltelefonen och knappade in ett textmeddelande: "Hur har ni det, har ni blivit våta om fötterna?" Fem minuter efter det jag tryckt på sänd -knappen kom svaret: "Vi är OK, men femhundra meter från vårt hotell är det rena kaoset. Det har slutat regna. På vår balkong år det 20 grader varmt och Atlanten är böljande blå." Texterna var typiska för Leif och mig. Vi har likadan humor när vi slänger käft i våra gemensamma radioprogram, eller skriver dialoger tillsammans på äkta gammal Helsingfors-slang. Det kändes fint att det inte gick någon nöd på honom och jag återgick till mina egna små bekymmer, som vad tusan skall jag igen skriva om i det här kåseriet. Först funderade jag på att skriva om hur liten människan är inför naturkrafterna, men det börjar vara en alltför urkokad spik, som det kokas soppa på dag ut och dag in i dagspressen. Det vore kanske bättre att skriva om hur världen har krympt i dagens informationsflöde. Det tog ju bara fem minuter för mig, att med en tio år gammal mobiltelefon få veta hur en vän mår på en liten ö, nästan halvvägs mellan Europa och Amerika. Knappast visste radions uppfinnare Marconi vad han startade, när han år 1897 tog patent på sin uppfinning. Om man skulle skriva en uttömmande lista på alla mojänger, som baserar dig på radiovågorna, skulle mitt utrymme och knappast hela vår tidning räcka till. Därför tänkte jag ta bara några av de vanligaste tillämpningarna, som jag själv har kommit i kontakt med: Radion, televisionen, den trådlösa telefonen, radarn och satellitnavigeringen. De två senaste har jag förstås ingenting att göra med, sedan jag på grund av skrala ben och ålderdomssvaghet tvingades att bli landkrabba. Förlåt, när jag knackat ned föregående mening kom jag ihåg, att jag i själva verket har en satellitnavigator i bilen, som befriar mig från att läsa såväl karta som gatuskyltar. Ja, och så har jag ju också den där lilla mojängen, som öppnar garagedörren när jag pekar med den och trycker på en knapp. Datorn har ju också blivit trådlös. Med en liten s.k. mokkula kan jag använda nätet och t.o.m. läsa Husis både hemma och på stugan. Mitt gamla trådtelefonmodem har tjänat ut. Det är mycket långsammare än den nya mojängen. För en tid sedan ringde lillabror från Stavanger. "Tro mig eller inte, sade han, men jag har köpt en dator och lyssnar som bäst på ditt radioprogram". "Nej, det tror jag inte" sade jag. Visst visste jag, att man via nätet kan lyssna på pensionärsprogrammen i närradion, men att brorsan, som inte ens kunde öppna ett textmeddelande på sin mobiltelefon, hade köpt dator och kunde använda nätet, det hade jag, som man säger på östnyländska "stint ti fata". Visst blev jag tvungen att tro, när jag per telefon fick hör Leif och mig själv prata om vinterkrigets första dag. Rubriken vågorna kommer och går syftar förstås på alla de radiovågor vi i vår moderna värld är omgivna av. Tänk nu; med en alldeles vanlig radioapparat kan vi ta in hundratals, kanske tusentals stationer runt om i världen. Med en vanlig television kan man se ett tiotal program. Att sända ständigt växlande bilder fodrar en rätt tjock knippe radiovågor och nu kan man ännu sända bilder och t.o.m. små filmstumpar med de flesta mobiltelefonerna, för att nu inte tala om allt det, ofta onödiga, pratande vi finländare gör oss skyldiga till. Om vi ännu tar satellitnavigationen, som fungerar över hela jordklotet på alla ställen där minst tre satelliter är över horisonten och sänder sina radiovågor. Tänk nu go vänner i vilken jäkla djungel av ständigt närvarande radiovågor vi dagligen är tvungna att vada i. Och värre blir det, alla moderna bilar är nu för tiden försedda med elektroniska nycklar, backning underlättande radar finns redan att få som tilläggsutrustning i en del bilmärken och varuhusens automatiska dörröppnare verkar bli allt vanligare också i mindre butiker. Nu tror ni förstås att jag har blivit en gammal och gaggig motståndare till all elektronik. Därvidlag har ni nog fel. Jag svarade för en tid sedan på en enkät om strålning, som STUK skickade till oss gamla mobiltelefonanvändare. Det är ju över trettio år sedan jag blev tvungen att börja släpa med mig en dåtida över 5 kilo vägande mobiltelefon. Enkäten var på över tio sidor och jag funderade nog över en timme innan jag hade kryss i alla rutor och kom fram till, att jag inte har fått några men av min vistelse i all världens radiovågor. Hur som haver; kan det ibland vara intressant att filosofera över saker och ting. Vi kan bara konstatera, att vill vi eller inte, så finns de där radiovågorna ständigt omkring oss. Nu skall jag bara läsa korrektur innan jag drar mitt strå till stacken, trycker på knappen som sänder den här texten genom luftrummet till redaktionen. V EETU kirjelmöi Nordealle pankkikirjojen poistamisuhkasta Eläkerläisliittojen etujärjestö EETU ry on lähettänyt Nordealle kirjeen pankkikirjojen poistamisesta. Kirjeessä EETU kertoo vastustavansa pankkikirjojen poistamista, koska ne täyttävät edelleen paikkansa iäkkäiden keskuudessa. Kyseessä on vanhempien henkilöiden mahdollisuus seurata omia taloudellisia asioimisiaan, joka on yksi tärkeimpiä itsemääräämisoikeuksia ohjaavia keinoja. ­ Moni vanha ihminen haluaa edelleen seurata tilinsä tapahtumia pankkikirjan muodossa. Seniorit pitävät pankkikirjaa luotettavana taloudellisen tiedon välittämisen muotona. Vanhemmat henkilöt eivät voi aina tulkita tapahtumia tiliotteista, eivätkä he usein pysty käyttämään nettisivuja saadakseen tietoja tilistään. Tiliotteiden teksti on usein aika pientä ja epäselvää. Tiliotteissa on usein lyhennyksiä tai symboleita, joita vanhempi henkilö ei ymmärrä. Pankkikirjan haltija voi usein myös kysyä pakkivirkailijalta heti palveluhetkellä, kirjeessä todetaan. Samalla EETU huomatttaa pankin säästävän siinä, ettei tarvitse lähettää pankkikirjojen haltijoille tiliotetta. ­ Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU pyytää, että Nordea kumoaa päätöksensä luopua asiakkaiden pankkikirjoista. Antti Laine jatkaa Kurikan johdossa Kurikan Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana jatkaa Antti Laine. Varapuheenjohtajaksi valittiin Sirkka Luomala ja johtokunnan jäseniksi Sisko Luomala, Aila Laine, Signe Saranpää, Eila Juvonen ja Erkki Metsäranta. Varajäseniksi valittiin Asta Hautakuoma, Eero Liikala ja Svante Tuomisto. Edustajiksi aluejärjestöön valittiin Antti Laine ja Eila Juvonen, Kurikan eläkeläisten yhteistyötoimikuntaan Antti Laine ja Sirkka Liikala. Johtokunnan järjestäytymiskokouksessa valittiin sihteeriksi Eila Juvonen, taloudenhoitajaksi ja jäsenasioiden hoitajaksi Sisko Luomala, opintokerhovastaavaksi Aila Laine. Matka- ja kulttuuriasioita hoitavat edelleen Sisko Luomala ja Antti Laine. anhusten kipuradasto toimii eri lailla kuin nuoremman. Esimerkiksi sisäelimistä tulevat kipuviestit vaimenevat. Vanhuksilla onkin usein kivuttomia sydäninfarkteja, umpilisäkkeen tulehduksia ja vatsahaavojan. ­ Vanhuksilla on elämänkokemuksensa myötä erilainen suhtautuminen kipuun. Vanhukset ovat herkempiä lääkinnän haittavaikutuksille ja eräiden menetelmien toteuttaminen vaatisi kotona puolisoa tai muuta henkilöä, joita kaikilla ei ole. Vanhusten kivunhoito onkin haasteellista. Näin sanoo maailman johtaviin kivuntutkijoihin kuuluva Helsingin yliopiston kivunhoidon professori Eija Kalso. Professuuria Kalso hoitaa tällä hetkellä Gyllenbergin säätiön lahjoituksen turvin. Hän on toiminut myös Hyks:n monialaisen kipuklinikan ylilääkärinä ja aloittaa IASPin (kansainvälinen kivuntutkimusyhdistys) presidenttinä syyskuussa. Kalso on anestesiologian erikoislääkäri, joka on tutkinut kipua koko työuransa ajan varsin laajalta pohjalta, perustutkimuksesta epidemiologiaan, farmakologiasta kivun käsittelyyn aivoissa, leikkauksenjälkeisestä kivusta syöpäkipuun ja myös perimän osuuteen kivun säätelyssä ja pitkittymisessä, Kuinka tutkimus on kehittynyt tänä aikana. Mitkä ovat suomalaiset kivuntutkimuksen merkittävimmät uudet tulokset ja mihin kivuntutkimus nyt erityisesti suuntautuu? ­ Tämä on hyvin laaja kysymys. Otan esille muutamia keskeisiä asioita ja yritän painottaa erityisesti tutkimusta, jolla jo on kliinistä merkitystä. ­ Kun aloin perehtyä kivun tutkimukseen, oli elimistön omat kipua lievittävät peptidit (endogeeniset opioidipeptidit endorfiinit ja enkefaliinit) löydetty muutama vuosi aiemmin. Tuolloin tutkittiin paljon selkäydintason tapahtumia, koska aivojen tason tutkimus oli menetelmällisesti vaativaa. Väitöskirjatyössäni selvitettiin selkäydinnesteeseen ruiskutetun pienen morfiinimäärän vaikutusta tekonivelkirurgian jälkeiseen kivunlieivtykseen. Menetelmä osoittautui hyvin tehokkaaksi. Nykyään tästä on tullut yleisesti hyväksytty ja käytetty menetelmä. Vaativuutensa (tekniikka, potilaan jälkiseuranta) vuoksi menetelmää käytetään vain osalla potilaista, tilanteen vaatiessa erityismenetelmiä. Viimeisen 20 vuoden aikana on kipujen lievitykseen tullut paljon uusia lääkeaineita, myös uusien mekanismien kautta vaikuttavia. ­ Suomalaisessa kivuntutkimuksessa on useita eri painopistealueita. Aivojen toiminnallinen kuvantaminen on näistä keskinen. Tutkimusta tehdään Aalto-yliopiston kanssa kylmälaboratoriossa ja
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2010 - 15 Maailman johtaviin kivuntutkijoihin kuuluva professori Eija Kalso: Vanhusten kivunhoito on haasteellista, koska iäkkäät potilaat ovat herkkiä useiden kipulääkkeiden haittavaikutuksille Turun PET-keskuksessa. Näissä projekteissa pyritään selvittämään kivun kokemukseen vaikuttavia hermojärjestelmiä, kivun aiheuttamia toiminnallisia muutoksia aivoissa sekä mahdollisuuksia hyödyntää tätä tietoa potilaiden hoidossa. Aivokuoren magneettistimulaatio on uusi menetelmä, jonka mahdollisuuksia tiettyjen kipujen hoidossa selvitetään. Suomessa on tehty myös kivun epidemiologiaan liittyvää tutkimusta. Mitä kipu on? Onko se aina oire jostakin vammasta, vauriosta tai sairaudesta, vai voidaanko sitä pitää itsenäisenä terveydellisenä /psykofyysisenä ongelmana? ­ Akuutti kipu on aina oire kudosvauriosta. Se on tärkeä varoittava viesti ja syy hakeutua lääkärin hoitoon 40%:lla perusterveydenhuollossa lääkärin vastaanotolle hakeutuvilla. Myös pitkäaikaiseen kipuun liittyy lähes aina kudos- tai hermovaurio. ­ Samanalainen kudosvaurios (esierkiksi nivelrikko) aiheuttaa kuitenkin eri henkilöillä hyvin yksilöllisen kipukokemuksen ja kivun aiheuttamat seurannaisongelmat ovat erilaisia. Ihmisen yksilöllinen kyky aktivoida kipua hillitsevä järjestelmä ja saada kipu hallintaan vaihtelee perimän, mielialatekijöiden ja muiden olosuhteiden pohjlata. Toisin sanoen: kudosvauriokivun taustalla on vamma tai sairaus, jonka aiheuttama kipu ja sen voimakkuus riippuvat monista tekijöistä, joista psykososiaaliset ja perimään liityvät tekijät ovat tärkeimpiä. ­ Hermovauriokivussa hermon vaurioituminen (ääreishermon tai keskushermoston vaurio esim. aivoverenvuodon tai aivohalvauksen seurauksena) johtaa kipua siirtävän viestijärjestelmän muutoksiin eli kudoksista tuleva viesti (ihon kevyt hipaisu) voidaan aivoissa tulkita väärin epämiellyttävänä kipuna. ­ Monen pitkäaikaisen kiputilan syntymekanismi on epäselvä. Kipu on "sisäsyntyistä" äärimmäisen harvoin (esim. konversiohysteriassa). Kipua voidaan pitää itsenäisena terveydellisenä ongelmana esim. hermovauriokivussa, jolloin kipu ei viestitä merkityksellisestä vauriosta ja hoito keskittyy kivun lievittämiseen. Muissa pitkäaikaisissa kiputiloissa kivun aiheuttamat seurannaisongemat, psyykkisen tai fyysisen toimintakyvyn lasku saattavat kehittyä potilaan kokonaistilanteen kannalta merkittävimmiksi ongelmiksi. Puhutaan kroonisesta kivusta ja akuutista kivusta. Kuinka tutkimus niitä luonnehtii? ­ Kipu on kroonista silloin, kun se kestää pitempään kuin mitä kipu yleensä k.o. vamman jälkeen kestää. Yleensä ajallisena rajana pidetään 3 tai 6 kuukautta. Yli 6 kuukautta kestänyt kipu voi loppua, Olette ollut monella tavalla mukana suomalaisen kivunhoitojärjestelmän kehittämisessä ja kivunhoidon ohjeistamisessa. Kuinka luonnehditte järjestelmän tilaa? Saako kivusta kärsivä riittävän hoidon Suomessa? Potilaiden mahdollisuus saada riittävä kivunhoito vaihtelee suuresti alueesta riippuen. Tämä koskee niin akuutin kuin pitkäaikaisenkin kivun hoitoa. Osa perusterveydenhuollon lääkäreistä hallitsee tavallisimpien kivun taustalla olevin tekijöiden tunnistamisen ja hoidon. Osa ei valitettavasti tunnista kipuja eikä myöskään ohjaa potilaita hoitoon. Koulutuksen myötä uskoisin kivunhoidon tason olevan nousussa. Vaativien kiputilojen hoito tapahtuu monialaisissa kipuklinikoissa, joissa tulisi olla eri alojen lääkäreiden lisäksi esim. psykologeja. Edes kaikissa yliopistosairaaloissa ei ole monialaisia kipuklinikoita. On myös paljon potilaita, joiden kipuja ei nykyisin menetelmin pystytä hoitamaan tai potilaat eivät ole motivoituneita heille tarjottuihin hoitoihin. Mikä on kipulääkityksen asema kivunhoidossa. Julkisuudessa on esitetty, että erityisesti vanhuksille määrätään liian herkästi lääkkeitä, onko niin laita myös Kuva: Helsingin yliopisto / Veikko Somerpuro kivunhoidossa? Monet vanhuksetkin pelkäävät "koukkuun jääHelsingin yliopiston kivunhoidon professori Eija Kalso on valittu myös kansainvälisen kivuntutkimusyhdistyksen mistä". IASP:n presidentiksi. Voiko kipupotilas jäädä kiinni kipulääkkeisiin käyttäessään kun hermon toiminta on palautuon subjektiivinen kokemus. niitä lääkärin määräämällä nut esimerkiksi leikkauksen jälOnko näin myös tutkimustiedon tavalla ja annoksina? keen tai kun nivelrikon runtelevalossa ­ ja jos niin on, kuinka ­ Kipulääkkeet ovat keskeisiä ma nivel korvataan tekonivelellä. se määrittelee/rajoittaa/haastaa kivunhoidossa muiden menetelJos kudosvaurio jatkuu, jatkuu kipututkimusta mien ohella. Kovaa akuuttia kipua yleensä kipukin, mutta yksilölliset Kipu on subjektiivinen kokemus. ja syöpäkipua hoidetaan aina lääkerot ovat suuria. Tätä tukee tutkimuksestakin saakeillä, jotka ovat joko tulehdus­ Pitkäaikaisen kivun on osoitettu tieto. Jos terveille koehenkilöilkipulääkkeitä tai morfiinin lailla tu aiheuttavan keskushermostossa le annetaan samanlaista kuumavaikuttavia nk. opioideja. viestijärjestelmän herkistymistä ja kipuärsykettä, vaihtelee yksilölli­ Hermovauriokipuja hoidetaan myös aivojn harmaan aineen tilanen vaste lievästä kivusta hyvin yleensä masennuslääkkeillä tai epivuuden pienenemistä. Aivan tuovoimakkaasen lepsian hoireiden tutkimusten mukaan tuo harkipuun kun Kipukokemuksen vaihtelu dossa käytetmaan aineen kutistuminen kuitenasiaa arvioi- samanlaisen kudosvaurion tävillä lääkkin palautuu, kunhan kipu saadaan daan "kipuja- yhteydessä on selitetty ainakeillä. Tämä pois (esim. lonkkaproteesileikkauknalla", joka on kin osittain perimään liittyvillä johtuu siitä, sen jälkeen). Kivun kutistamat her10 cm pitkä ja tekijöillä. että nämä mosolut alkavat jälleen muodostaa jonka toinen lääkkeet lieuusia yhteyksiä.. pää (0) kuvaa "ei lainkaan kipua" vittävät kipua lisäämällä kipua vai­ Pitkäaikaiseen voimakkaaseen ja toinen pää (10) pahinta mahdolmentavien välittääaineiden määrää kipuun liittyy erilaisia muutoksia lista kipua. Kun tämä yksinkerkeskushermostossa tai vakauttahermoston toiminnassa, jotka hertainen kivunmittaus yhdistetään malla herkistyneen (vaurioituneen) kistävät kipuviestin tulkintaa. Pitsamanaikaiseen toiminnalliseen hermon toimintaa. Näihin lääkkeikäaikaiseen kipuun liittyy huomataivojen kuvantamiseen, aktivoituu siin ei jää koukkuun. Vanhetessa tavasti seurannaisongelmia: keskipua voimakkaana raportoivilla kivun sisäsyntyinen säätelyjärjeskittymiskyky ja muistiinpainamisaivojen "kipuhermoverkko" huotelmä heikkenee. Sen toimintaa kyky heikkenevät, uni särkyy, miemattavasti voimakkaammin kuin voidaa vahvistaa e.m. masennusliala laskee, potilas alkaa välttää kivun lievänä kokevilla. lääkkeillä, jotka voivat siis noserilaisten asioiden tekemistä kivun Jos nivelrikkopotilaiden niveltaa kipukynnystä myös muissa kuin pelossa, toimintakyky laskee, muutos on voimakas, ei kipukokehermovauriokivuissa. Nämä lääkihmissuhteet kärsivät, työkyky lasmus kuitenkaan ole kaikilla voikeet voivat huomattavasti parankee. Ihmisten kyky sietää kipua makas. Kipukokemuksen vaihtelu taa kipeän vanhuksen elämänlaaja sopeutua siihen vaihtelee huosamanlaisen kudosvaurion yhteytua ja toimintakykyä. mattavasti. Stressijärjestelmän dessä on selitetty ainakin osittain ­ Vanhusten kivunhoito on haaskykyä puskuroida haasteissa kuten perimään liittyvillä tekijöillä (muuteellista, koska iäkkäät potilaat ovat kivussa pidetään yhtenä tärkeänä tos tietyn geenin toiminnassa johherkkiä useiden kipulääkkeiden tekijänä kivun kroonistumisessa. taa vähäisempään kipua jarruttahaittavaikutuksille. TulehduskipuMaallikosta tuntuu, että kipu vien välittäjäaineiden tuotantoon). lääkkeiden aiheuttamat vaikutukset ovat vanhuksilla suuria ja tämän vuoksi näitä sinänsä tehokkaita kipulääkkeitä käytetään vain tarkan harkinnan jälkeen, pienin annoksin ja lyhyin jaksoin. Morfiinin kaltaisia kipulääkkeitä käytetään silloin, kun muut lääkkeet ja menetelmät eivät tuota riittävää kivunlievitystä. Vanhuksilla morfiinin tapaan vaikuttavia lääkkeitä käytetään pieninä annoksina mm. korvaamaan tulehduskipulääkkeitä, joita haittavaikutusten vuoksi ei voida käyttää. "Koukkuun jääminen" on näitä lääkkeitä käytettäessä äärimmäisen harvinaista vanhuspotilailla, jotka käyttävät vahvoja kipulääkkeitä lääkärin määrääminä annettujen ohjeistusten mukaisesti.Vanhukset tarvitsevat ja sietävät yleensä pieniä annoksia. Onko vanhusten/ikäihmisen kipu jollakin tavalla erilaista kuin muilla ikäryhmillä ja poikkeaako vanhusten kivunhoito muusta kivunhoidosta? ­ Vanhusten kipuradasto toimii eri lailla kuin nuoremman. Edellä esitetyn lisäksi esim. sisäelimistä tulevat kipuviestit vaimenevat. Vanhuksilla onkin usein kivuttomia sydäninfarkteja, umpilisäkkeen tulehduksia ja vatsahaavojan Vanhuksilla on elämänkokemuksensa myötä erilainen suhtautuminen kipuun. Vanhukset ovat herkempiä haittavaikutuksille ja eräiden menetelmien toteuttaminen vaatisi kotona puolisoa tai muuta henkilöä, joita kaikilla ei ole. Mitä on kokonaisvaltainen ja moniammatillinen kivunhoito? Potilas huomioidaan kokonaisuutena ja potilaan kivun hoito ja kuntouttaminen arvioidaanja toteutetaan monialaisen ja moniammatillisen ryhmän tieto-taidon avulla. Hoidossa huomioidaan kivun lisäksi muut sairaudet, fyysinen kuntoutuminen, ja kivunhallinnan vahvistaminen. Kipuun perehtyneiden psykologien rooli on tässä tärkeä. Potilaan ongelmista riippuen voidaan tarvita usean eri lääketieteen alan asiantuntemusta. Mikä on kivuntutkijan ja Hyksin kipuklinikan ylilääkärin näkökulmasta potilasjärjestöjen merkitys ja asema kivunhoidon järjestelmässä? Onko Suomessa kattavaa vertaistukiverkostoa ja kenen tehtävä sellaisen organisoiminen on? Tietääkseni Suomessa on kaksi kipupotilasjärjestöä. Vertaistuki on tärkeätä. Sille on olemassa Ruotsissa kehitetty ja toimivaksi todettu "kipupotilaan työpaja", jossa kouluttajina toimivat aluksi ammattihenkilöt, jotka siirtävät tietonsa vertaisryhmien vetoon soveltuville potilaille. Kipuklinikoiden kivunhallintaryhmissä syntyy myös potilaiden kesken pieniä vertaistukiryhmiä. Haastettelu: PEKKA ISAKSSON
• 16 - Nro 2 maaliskuu 2010 ELÄKELÄINEN JOUKO HIRVONEN E ntisessä elämässä, ennen kipua, harrastin pyöräilyä. Matkan pituuden ja tavoiteltavan keskinopeuden päätin ennen pyörän selkään nousemista. Kahta poikkeusta lukuun ottamatta pääsin aina päämäärääni. Parhaimmillaan keskinopeus oli 30 km tunnissa sadan kilometrin matkalla. Nykyään on toisin, 57-vuotiaaana sairaseläkeläisenä en voi olettaa aina saavuttavani tavoitteitani, kipu rajoittaa elämää. Sairaus tuli ja meni Aloitin ammatilliset jatko-opinnot vuoden 1997 syksyllä tavoitteenani valmistua kuntouttavan vanhustyön osaajaksi. Lokakuussa koiraa ulkoiluttaessani tunsin syystuulen purevan erityisesti oikean korvan alueelle. Koska kurkkukin vaikutti tunnottomalta, varasin ajan terveyskeskukseen omalääkärille. Mitään poikkeavaa ei lääkäri havainnut, mutta kurkusta otettiin varmuuden saamiseksi viljelynäyte. Kotimatkalla pistäydyin kahville leipomon myymälään. Tavallisesti herkullinen sämpylä vaikutti mauttomalta ja likilaskuiselta. Kahvileipäni mauttomuutta harmitellessani tulin tunnustelleeksi leukaani ja poskeani, jotka osoittautuivat tunnottomiksi. Aivoverenkierron häiriötä peläten menin tapaamaan lääkäriä uudelleen, havaitsemani oireen perusteella lääkäri epäili vesirokkoviruksen pillastuneen kasvojeni alueella. Yliopistollisessa sairaalassa epäiltiin samaa, varsinkin kun korvalehteen ja korvakäytävään oli ilmaantunut vesirakkuloita. Asianmukainen lääkitys aloitettiin vuodeosastolla jo ennen koetulosten valmistumista. Seuraavat vuorokaudet vuodehoidossa olivat kipua ja huolta huomisesta. Tanskalaiset käyttävät vesirokkoviruksen aiheuttamasta vyöruususta nimitystä "helvetin tuli". Pääni oikea puoli kärventyi saunan pesässä vahvasta lääkityksestä huolimatta. Nukkua en voinut, vain torkahtaa kivun hetkeksi helpottaessa. Yritin lukea ja katsella televisiota, mutta en varmaan- kaan erottanut liikkuvaa kuvaa kirjan paikallaan pysyvästä sivusta. Muistot sairaalassa vietetystä ajasta ovat katkonaisia ja ääriviivoiltaan epäteräviä, jotenkin sumeita. Lääkityksen alkaessa vaikutta ja kivun helpottuessa pääsin kotihoitoon, ja muutaman toipumispäivän jälkeen jatkoin keskeytynyttä opiskeluani. Akuuttivaiheen jälkeen tarvitsin vähän kipulääkkeitä ja sittemmin en lainkaan. Seuraavana keväänä olin naapurikunnassa työharjoittelussa useita viikkoja. Matkat taitoin polkupyörällä, kilometrejä kertyi päivittäin n. 40. Kesän ajaksi palasin vakituiseen työpaikkaani ja loman jälkeen jatkoin koulua. Harvoja päänsärkykohtauksia lukuun ottamatta olin toipunut täydellisesti. Toisinaan käy tuuri: vointi on hyvä, lapset terveitä ja vanhemmilla turvatut työpaikat. Elämän rakennuspuut olivat kauniisti tapulissa, katto suojana ja ilma kiertämässä sokkelissa. kuluu myös kipuvalikoimaani. Pitkäkestoisena se aiheuttaa fysikaalista hoitoa vaativan lisäsairauden. Ensin alkaa niskan lihaksia särkeä ja myöhemmin lihassärky laskeutuu särkevää puolta pitkin aina jalkapöytään asti. Kolmantena kuuluu kipuuni oikean silmänpohjan ja silmän särky, siihen kuluu viiltävän kivun lisäksi migreenille tyypillisiä valoilmiöitä. Silmän kipu vaatii vuodelepoa pimennetyssä huoneessa, vahvinkin kipulääkkeistäni tekee olon vain tuskin siedettäväksi. Silmäkipuun liittyy voimakas pahoinvointi ja oksentelu. Miten kipuani on hoidettu lääkkeillä Olen onnekseni voinut sairauden alkuvaiheesta lähtien olla hoidettavana erikoissairaanhoidon piirissä. Minun kohdallani on sairaanhoitojärjestelmä toiminut hyvin, olen saanut annettavissa olevan avun asiantuntevasti ja kohtuullisen ajan kuluessa. Diagnoosin saatuani aloin paneutua sairauteeni minulle tyypillisellä tavalla kohdata uusia asioita, ensimmäiseksi selvitin tosiasiat eli mitä potilaan on sairaudesta hyvä tietää. Asiaan paneutumisen myötä odotukseni lääkehoidon onnistumisesta muodostuivat maltillisiksi. Lääkehoidon kulmakivi kohdallani on kipukynnystä nostava lääkitys. Näiden lääkkeiden vaikuttavuuden seuranta on ollut pitkäjänteistä toimintaa. Lääkehoidon onnistumiseksi seurasin vointiani päivittäin ja tallensin tiedot Excel -ohjelmaan tietokoneelle. Lääkärin kysyessä vointiani oli helppo paperitulosteesta näyttää edellisten kuukausien säryt ja kivut. Päivittäistä seurantaa jatkoin puolitoista vuotta. Oman voinnin tarkkailusta on tullut tapa, eikä yhtä tarkkaa kirjanpitoa enää tarvita, summaan allakkaan nykyään pidempiä jaksoja. Kipukynnyslääkettä on vuosien kuluessa vaihdettu, muutosaikoina olen kirjannut kivut n. viikon jaksoina. Kipukohtauksiin käytän lääkärin määräämiä kipulääkkeitä. Niiden vaikuttaessa olen välttänyt liiken- Kivun kanssa yhtä matkaa Kipu tuli jäädäkseen Syksyn edetessä alkoivat kovat ja toistuvat kivut pään oikealla puolella. Opiskelusta ja muustakin toiminnasta oli luovuttava lähes tyystin, kipu alkoi määrätä. Omalääkärin lähettämänä pääsin yliopistosairaalan kipupoliklinikan asiakkaaksi. Neurologi ja kivunhoidon asiantuntijalääkäri teki diagnoosin: herpeksen jälkeinen hermosärky ensimmäisen kallohermon alueella pään oikealla puolella. Samalla sain kuulla myös ennusteen, jonka mukaan tila on pysyvä, jos särkyä on vielä kolmen vuoden kuluttua akuuttivaiheesta. Kipua on monenlaista. Tuikkauskipu kuluu minun kipukuvani. Se on äkillinen, sekunnin kymmenyksiä kestävä voimakas kipu, joka saa selän lihakset supistumaan, koko mies taipuu hetkeksi kaarelle. Tuikkauskipu usein tullessaan rajoittaa voimakkaasti elämään osallistumista, hyvää tasapainoa vaativista tai terätyökaluilla tehtävistä töistä on luovuttava kunnes tuikkailu menee ohi. Jatkuva, jomottava päänsärky Kumpi määrää suunnan j teeseen lähtemistä ja vaarallisten tai monimutkaisten tehtävien suorittamista. Kipukohtausten aikana joko lepään tai teen vähän vaativia töitä. Vahvoja kipulääkkeitä tiedän joidenkin nauttivan huumautuakseen, elämän on oltava todella huonosti, jos kipulääkkeillä hankittu ällöttävä olo on arkielämää parempi vaihtoehto. "Mikään asia ei ole niin huonosti, ettei se viinalla huononis" pätee mielestäni myös kipulääkkeiden väärinkäyttöön. Kun pääni ei ole kivun vaivaama, haluan pitää sen kirkkaana enkä käytä alkoholiakaan humalahakuisesti. Oireisiini kuuluu aistien herkistyminen pään oikealla puolella, kylmä, veto ja kosketus sattuvat. Käytän päähinettä vuoden ympäri, talvella ulkoillessani useimmiten kankaista ja lampaannahkaista kypärämyssyä yhtaikaa. Kotona suojaan päätäni kivun aikana silkkiliinalla, joustava kudos kiristyy pään ympärille juuri sopivasti. Aurinkolasit suojaavat ulkoillessani liialta valolta kesät talvet. Puudutusainetta sisältävää geeliä olen lääkärin ehdotuksesta kokeillut muutaman kuukauden, se vähentää ihon arkuutta. Kipuuni kuuluvat myös nukkumisvaikeudet, en joko nukahda kohtuullisen ajan kuluessa tai herään yöllä tuntikausiksi. Nukun hyvin, jos olen ollut koko päivän liikkeellä metsässä tai järvellä. Marjastan, sienestän ja kalastan mahdollisimman usein, tapa on ajalta ennen kipusairautta. Myös ahkera ruumiillisen työn tekeminen parantaa unta, viime kesänä veistin viisimetrisen haapaveneen. Talvisin rakentelen huonekaluja ja muita pienempiä esineitä puusta. Nukahtamislääkettä käytän säännöllisesti, se ei kuitenkaan auta nukkumaan koko yötä eikä aina nukahtamaankaan. Joka päivä vietän päivälevon, mutta uneen se johtaa vain muutaman kerran vuodessa. Jatkuva särky on johtanut lihassärkyihin ja asentovirheisiin oikealla puolella kehoani. Lääkkeellinen
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2010 - 17 ja nopeuden, kipu vai minä? hoito on ollut lihaksia rentouttavaa, siitä on ollut apua, mutta yksin se ei riitä ehkäisemään saati korjaamaan syntynyttä tilannetta. Lääkkeettömät menetelmät Kehon oikean puolen hallinta ja voima taantuivat särkevien lihasten vuoksi. Ryhti oli hieman vasemmalle kääntynyt, kävellessä jalkaterät osoittivat ulospäin, oikean puolen liikeradat olivat kaventuneet ja oikeaa polvea särki. Nämä ja pienemmät muutokset haittasivat jokapäiväisestä elämästä selviytymistä. Usean vuoden ajan fysioterapeutin suunnittelema ja valvoma laiteharjoittelu riitti pitämään lisäsairaudet loitolla. Fysioterapiaan tuli tauko yrittäjän lopettaessa, ja tilanne pääsi pahenemaan. Löydettyäni sopivan fysioterapeutin alkoi n. kaksi vuotta kestänyt kuntoutuskausi. Fysioterapeutin suorittamat toimenpiteet, hänen ohjaamansa liikunta ja kotivoimistelu viimein korjasi- vat syntyneet virheasennot, eikä lihassärkyjä ole sittemmin ollut. Virheasennot ovat korjautuneet ja itsenäinen laiteharjoittelu kuntosalilla on taas alkanut. Kipusairauteen liittyy usein masennus. Varsinkin kipukohtausten saapuessa olen tuntenut itseni alakuloiseksi. Mahdollisuutta parantua ei kohdallani juuri ole, tuntuu toisinaan raskaalta ajatella olevansa pitkäaikaissairas ja kivun olevan aina luonani, juuri saapumassa tai poistumassa. Kivun tullessa tiheästi ei ole vielä edellisesti toipunut, kun uusi on jo tulossa. Eino Leino puhuu omista tuskistaan ja kysyy: "... milloin tulee se suurista suurin, se suuri." En aina onnistu välttämään samankaltaisia ajatuksia, pysyvästi niiden ääreen en ole jäänyt. Danten kuuluisassa helvettikuvauksessa kerrotaan miehestä, jonka taakkana on vierittää suurta lohkaretta mäen laelle miltä lohkare aina vierähtää alas. Mies ei voi valita kohtaloaan, se on hänelle annettu rangaistukseksi. Minä tahdon nousta mäen aina uudelleen. Halu ja kyky pyrkiä pois pohjalta erottavat alakulon masennuksesta. Omalääkärin kehotuksesta olen käynyt muutamia kertoja psykologin vastaanotolla. Masennusta ei käytetyllä mittaustavalla todettu. Pidin keskusteluja psykologin kanssa hyödyllisinä, ne auttoivat jäsentämään tilannettani. Kun asialle voi antaa sanallisen hahmon, on se helpompi nähdä, siitä saa otteen. Kivun selättämiseen en kuitenkaan usko, mutta pisteenkin saaminen on voiton arvoinen suoritus, vastus on kova Kipu vaikuttaa jokapäiväiseen elämään, kipu kirvelee aina Harrastin terveenä ollessani kestävyysurheilua, arkipäivinä oli pyöräilykertoja 2­3 noin 50 km kerrallaan. Viikonloppuna oli lenkki pidempi. Kesäaikaan tapasin tehdä ystävien kanssa pyöräretken, usein pyöräilimme Lapissa. Vastamäen aiheuttama nopea sykkeen kohoaminen ei sovi minulle, se aiheuttaa kipukohtauksen. Uuden lääkkeen myötä tuntuu taipumus hieman talttuneen, ja olen aloitellut pyöräilyä uudelleen tavoitteena kokeilla ensi kesänä kapearenkaista maantiepyörää. Liikun edelleen säännöllisesti, mutta määrät ovat pakosta pienentyneet. Ruumiillista työtä pystyn säryttöminä aikoina tekemään kohtuullisen määrän. Kivun pakottaman vuodelevon jälkeen työnteko maittaa, lepotauot tahtovat unohtua. Vaimon mukaan on rakenteeni kovin yksinkertainen, on vain kaksi säätöä, pois ja päällä. Kipu rajoittaa osallistumista elämään, tullessaan se vie mennessään, kipumaahan. Kipumaa on autio paikka, sieltä puuttuvat välttämättömät ravintoaineet: totuus, hyvyys ja kauneus. Kipumaassa asuvat pelko, yksinäisyys ja toivottomuus. Kipumaa uuvuttaa ja sieltä on vai- kea osata pois, en tiedä miten muut ovat selviytyneet, mutta minä olen päässyt pois yksin Jumalan armosta. Kun kipu vie suuren osan ajasta, on pakko miettiä mihin haluaa jäljelle jääneen ajan käyttää. Perhe on etusijalla, jäljellä on myös pieni kourallinen ystäviä. Yhdistystoimintaan en enää osallistu, maksan vain jäsenmaksuja. Taiteista harrastan kirjallisuutta, tieteistä historiaa. Moni aikaisempi riento tuntuu nyt turhalta ajan haaskuulta. Elämän rajallisuus on joka päivä läsnä, lopustakin osa kuluu kipumaassa, aikaa ei ole tuhlattavaksi. Tuhlauksena pidän esimerkiksi työn tekemistä niin kehnosti, että sitä joutuu myöhemmin paikkaamaan. Toivon vielä onnistuvani tekemään käsilläni jotain kaunista, vaikka veistämään veneen mihin voisin itse olla tyytyväinen. Lääkkeet ja kipukohtaukset vaikuttavat psyykkiseen toimintakykyyn, kipeänä on paha olla terävänä. Lasteni mielestä kipu ei ole minua tylsistyttänyt, kipu tuli vasta myöhemmin. Kipujen välillä pystyn ja haluan lukea sekä sanataidetta että historiaa ja suunnitella uusia puutöitä. Tiedon etsintä harrastuksia varten tapahtuu useimmin virtuaalimaailmassa. Luonnosta nauttimiseksi, vesi- ja metsäretkien onnistumiseksi joutuu kokeneenakin hankkimaan uusia taitoja sekä kertaamaan jo opittua. Suunniteltua, kuukauden mittaista erämaavaellusta varten on nyt perusteellisesti opeteltava gps -järjestelmä ja viestintä vhf -puhelinta käyttäen. Toimeliaan on mahdollisuus pysyä vireänä, luovuttaminen, paikoilleen jääminen vie taaksepäin. Antaako elämän kantaa vai kelluako itse Mistä kipupotilas voi luopua? Kipusairaudesta ei voi luopua, se ei ole tahdon asia. Ahdistuksesta voi yrittää luopua, ahdistus on tapa suhtautua asioihin. Voiko elämästä luo- Jatkuu seuraavalla sivulla
• 18 - Nro 2 maaliskuu 2010 ELÄKELÄINEN pua, antaa pois vastuunsa ja tehdä aina kuten huvittaa, oma nautinto kaiken mittana? Mielestäni ihminen voi jättäytyä tuulten armoille vietäväksi, hänestä voi tulla haaksi. Tuuliajolla kuitenkin törmäilee muihin ja lopulta tuhoutuu. Kipupotilas kärsii, sellainen osa on sattunut ja siihen on tyytyminen, mikä ei kuitenkaan tarkoita toimettomaksi jäämistä. Elämänsä laatuun voi kivusta huolimatta vaikuttaa. Olen hankkinut tietoa sairauteni ymmärtämiseksi ja perehtynyt kipusairaan kuntoutukseen. Noudatan lääkärin määräämä lääkitystä tunnontarkasti, vietän säännöllistä elämää päihteittä, liikun riittävästi ja tavoitteellisesti. Arvostan perhettäni ja ystäviäni. Elämä on minulle valintoja, aktiivisia tekoja, toimia ja tarmoa. Kun olen tehnyt selviytyäkseni sen mitä voin, saan olla huoleti, enempää en voi. Viime kädessä minun elämääni ohjaa Jumala. Asiani ovat niin hyvin kuin ne voivat olla, voi kuulostaa vaikeasta sairaudesta kärsivän sanomaksi ristiriitaiselta, mutta siihen on silti uskominen. Haluan huolehtia perheestäni. En etsi onnea kuluttamisesta. Kipu muodostaa toisinaan ylittämättömän esteen, enää en epäröi kieltäytyä tai perua jo sovittua kivun vedoten, verukkeena en kipua käytä. Vaikka kipu kirvelee ja on osa arkipäivääni, en ajattele olevani kipupotilas. Olen vain se sama kuin ennenkin, minä. Se on vähän ja paljon. Kivun tullessa Harvoin kipu tulee täysin yllättäen, ensin tulevat "etiäiset", kipualueella voi tuntua vetoa, usein alkavat jalat palella tai näkö hämärtyä. Vaikean kipukohtauksen edellä alkaa kehon lämmönsäätelyjärjestelmä toisinaan reistailla, helteellä olen levännyt sohvalla makuupussin sisällä villasukat jalassa, tumput kädessä, pipa päässä. Toistaiseksi en ole tarvinnut talvimakuupussia, kesälaatu on riittänyt. Saamattomuus ja merkityksettömyyden tunne ennakoivat niin ikään kipukohtausta, käyvät ne kyläilemässä kyllä muulloinkin. Ihminen, kipupotilas vai perheenisä ? Ihmettelevä ihminen kysyy: kuka minä olen, mistä olen tullut, mihin olen matkalla, miten minun lopulta käy, kuka tai mikä viime kädessä ohjaa elämääni, mikä on elämän tarkoitus ? Kipupotilaana mietin samoja asioita: olenko ensisijaisesti ihminen vai kipupotilas, miksi sairastuin, paranenko koskaan, rampauttaako kipu muiden autettavaksi ennen kuin tappaa vai kuolenko muuhun kuin kipuun, mitä minulle tapahtuu kuoleman jälkeen vaiko ei mitään? Kysyvä on aina vastausta vailla. En ole käpertynyt kipuni sisään, se ei ole minulle syy vaatia itseltäni vähemmän kuin ennen, muutos voimissa täytyy tietysti ymmärtää. Kipumaassa kulkeminen ei oikeuta minua kohtelemaan perhettäni tai muita huonosti. Lähimmät kyllä ymmärtävät ja hyväksyvät sen, että tilapäisesti heidän luonaan on vain ihmisen kuori. Ymmärtämättömät ovat kaikonneet, se on hyväksi heille ja minulle. Kipu ei ole kilpeni, kipuun vedoten en halua välttää velvollisuuksiani. Haluan kohdella muita ihmisiä kunnioittavasti, etsiä sitä mikä on hyvää, kaunista ja totta. Joskus vain tietää kivun olevan tulossa, vaikka tuttuja merkkejä ei ilmestyisikään. Kipukamppailu alkaa lääkärin määräämillä lääkkeillä. Kamppailu on väärä sana tässä yhteydessä, kamppailussahan pitäisi molemmilla olla mahdollisuus voittaa. Kivulle voi tarjota saman vastuksen kuin rotta terrierille. Tulos on aina sama, terrieri ravistelee niin kauan kuin sitä huvittaa. Parasta on pysytellä rentona, se onnistuu kuin hammaslääkärin tuolissa. Rentoutta voi onneksi oppia. Kipukohtaukseni kestää vähimmillään tunteja ja enimmillään vuorokausia. Pahimmillaan kipu voi alkaa uudestaan muutaman tunnin tai vuorokauden kuluttua. Opiskeluuni liittyneen harjoittelun jouduin kerran perumaan kipukohtausten tiheään toistuttua, en osannut noudattaa työvuoroja; kipu vei kyvyn keskittyä. Kivun kovistellessa pystyn huolehtimaan itsestäni, mutta en mistään muusta pitkää aikaa. Kohtauksen aikana ei ole mielialan muutoksia, tasaisesti on mieli musta- na. Isoja päätöksiä ei kannata kipeänä tehdä. On myös varottava sanomasta perheenjäsenistä mitään. Puhelin kannattaa pitää äänettömänä ja sähköposti kiinni. Pakon edessä voi käyttää lyhyttä tekstiviestiä:" Olen kipeänä, soitan myöhemmin." Kipeänä tapaan lepäillä vuoteessa huone pimennettynä ja radio hiljaisella Puheella. Perhe on oppinut kiputapani, eikä ristiriitoja juuri synny. Mitä kauemmin kipu kestää sitä pidempi aika on syytä varata toipumiselle, mikä vie yllättävän pitkään. Kun on puolikuntoisena muutaman kerran höylännyt laudat vääriksi, oppii varaamaan aikaa myös palautumiselle. Luontoretkille kannatta kivun jälkeen lähteä vain seurassa, vahingon sattuessa eivät voimat kenties riitä selviytymiseen. Hyvä on, jos kivun tullessa voi asettua karhun tapaan horrokseen, tehdä vain välttämätön. minulle mahdollista elämää. Välillä kuvittelen miten helppoa olisi elää ilman kipua, tajuan useimmiten lopettaa ennen itsesäälin puhkeamista. Turhan haikaileminen on paitsi typerää myös arvolleni sopimatonta. En pidä itseäni arvokkaana palkinnoilla, menestyksellä ja maineella mitattaessa, mutta alan hiljalleen ymmärtää olevani arvokas, koska olen ihminen. Joillekin sopii vaihteleva elämä, hetken tarjoamiin tilaisuuksiin tarttuminen, rohkea uuden tavoittelu. Minulle sopii ennakoitava, kurinalainen ja tavoitteellinen tapa elää, siten selviän parhaiten. Elämäni ei ole ollenkaan tylsää, läheskään aina en onnistu elämään haluamallani tavalla. Elämä yllättää tämän tästä; kerrankin niin etten ole vieläkään saanut suutani kiinni. Kurinalainen elämä Kipupotilaana eläminen on erottamaton osa minua. Elän ainutta Pitkä marssi Työelämästä eläkkeelle K un jää vaille työtä vastoin omaa tahtoaan, tuntee työllä olevan muutakin merkitystä kuin vapaa-ajan rahoittaminen. Vanhan totuuden tiesin entuudestaankin, mutta ero työelämästä upotti tiedon syvälle mieleen. Ilman työtä on paha olla. Olin sairauteni akuuttivaiheessa juuri kerinnyt aloittaa opinnot ammattikorkeakoulussa vuorotteluvapaan turvin. Koulutuksen kestäessä sain tietää sairastavani kipusairautta. Kun koulutus loppui, palasin entiseen työhöni ilman tutkintotodistusta. Sairaus oli vienyt osan työkyvystäni. Työni oli aikaan ja paikkaan sidottua, asiakkaiden kanssa tehdyistä aikatauluista oli pystyttävä pitämään kiinni. Mahdollisuutta käyttää sijaista ei ollut, tehtävien hoitaminen kipulääkkeiden vaikutuksen alla ei ollut vaihtoehto asiakkaille, työantajalle eikä itselleni. Sairaslomapäiviä alkoi kertyä, aluksi riittivät lyhyet sairausvapaat. Niitä saattoi esimies tai terveydenhoitaja luvata, kunnes palkanlaskija ilmoitti, että jatkuvan sairauden vuoksi voi sairaslomaa määrätä vain lääkäri. Ajan myötä poissaolot pidentyivät yli puolenkin vuoden mittaisiksi. Kun sairaslomapäiviä on saman vuoden aikana riittäväsi, käynnistyvät kuntouttavat toimenpiteet. Kohdallani se tarkoitti lääkehoitoa ja fysioterapiaa lisäsairauksien parantamiseksi ja välttämiseksi. Työkyvyn palauttamiseksi kokeiltiin myös laitoskuntoutusta. Olin Kuntoutus-Ortonin kipukuntoutuksessa kahtena eri kertana saman kevään kuluessa, välillä oli muutaman viikon kotijakso. Moniammatillinen työryhmä paneutui tilanteeseeni ja uskon saaneeni sen avun mitä saatavissa oli. Kuntoutuminen vaatii kuntoutujalta omatoimisuutta ja hyvää elämän hallintaa. Kannettu vesi ei tunnetusti pysy kaivossa. Työkykyyn ei tämäkään kuntoutus tuonut pysyvää parantumista muiden ja omasta hyvästä yrityksestä huolimatta. Työssä käyminen ja sairastaminen samanaikaisesti ei minultakaan sujunut. Työterveyshuollon erikoislääkäri suositteli eläkelaitokselleni ennenaikaiselle eläkkeelle jäämistä. Päätöksen sain myönteisenä. Eläkkeen lopullisen määrän selvittämiseen kului tuskastuttavan pitkä aika. Odotusaikana sain arvioitua eläkettä. Sairauden akuuttivaiheesta kului noin viisi vuotta lopulliseen työelämän jättämiseen. Opinnot ammattikorkeakoulussa suoritin loppuun, vaikka niistä ei käsin kosketeltavaa hyötyä ole ollutkaan. Opinhan onnekseni tuntemaan terveydenhuollon järjestelmät; minun piti valmentautua vanhustyön asiantuntijaksi, mutta minusta tulikin potilas. J.H.
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2010 - 19 Fysioterapeutti Maijaliisa Vuento-Lammi muistuttaa: Kipu ei jalosta ketään K uuluvatko kivut ja säryt automaattisesti ikäihmisten arkeen? No eivät todellakaan. Itse kukin voi tehdä paljon terveytensä eteen ­ kunhan asenne on kohdallaan. ­ Periksi ei pidä antaa, sanoo fysioterapeutti Maijaliisa Vuento-Lammi. Pitkään alalla vaikuttanut Maijaliisa Vuento-Lammi valmistui fysioterapeutiksi kolmisenkymmentä vuotta sitten Tampereen terveydenhoito-oppilaitoksesta. Nykyisin hän työskentelee toimitusjohtajana ja fysioterapeuttina Tampereella Tullinaukiolla Pirkanmaan Erikoiskuntoutuksessa. Hän on tutustunut perinpohjin myös ikäihmisten kivunhoitoon ja kipujen hallintaan. ­ Kipu on yleinen ja inhimillinen oire. Tieto siitä on lisääntynyt valtavasti, Vuento-Lammi kertoo. Senioreitten tuntema kipu ei periaatteessa ole erilaista kuin nuoremmilla. ­ Säryn syy voi olla ikääntyneellä sama kuin kellä tahansa. Hoidon kannalta oleellista on oivaltaa, onko kipu luonteeltaan akuuttia vai kroonista. ­ Kun lyö vasaralla sormeensa, kipu on akuuttia ja sillä on elimistöä suojaava merkitys. Krooninen kipu on pitkäaikaista, eikä sille ole aina selvää syytä. Reumasärky esimerkiksi tulee nivelestä, mutta kun se jäytää pitkään, se kroonistuu. ­ Kun saadaan selville, mistä oireet johtuvat, se ratkaisee hoidon. Jo särkyjen pelko voi aiheuttaa kiputuntemuksia. Joka viidenteen aivohalvaukseen liittyy kipuja. ­ Lääkärin kanssa kartoitetaan tilanne. Fysioterapiaohjelmista on ollut paljon apua kivunhallinnassa. viestitkään eivät ole aina niin vilkkaita. Joillakin vatsakivut heikkenevät vanhemmiten, mikä vaikeuttaa sairauden tunnistamista. ­ Yli seitsemänkymppisistä joka kolmas ei tunne sydäninfarktista johtuvaa kipua. Suurin osa eläkeikäisten kipuongelmista kohdistuu tuki- ja liikuntaelimiin. ­ Pitkittynyt kipu missä tahansa elimistössä voi johtaa liikkumattomuuteen ja sitä kautta masennukseen, kun elämänpiiri kaventuu. Masentuneella kipukokemukset saattavat korostua entisestään. Liikkuminen lievittää särkyjä Liikkumisongelmia potevien kannattaa miettiä, olisiko vaikkapa rollaattorista apua. ­ Apuvälineitä pelätään turhanpäiten. Kuvitellaan, että ne ovat ihmiselle jonkinlainen tappio. Rollaattorilla pääsee liikkeelle ulkosalle. Se piristää ja lievittää vaivoja, Maijaliisa Vuento-Lammi sanoo. Liikkuminen vähentääkin tunnetusti kipuja ­ kunhan liikkuu oikein. Kävelysauvoilla mennään jäisillä kaduilla helposti väärin. Niihin voi kompastuakin vaarallisesti. ­ Sauvominen on hyvä kuntoilumuoto, mutta ei sauvojen varaan voi sinänsä liikkumista perustaa. Senioreitten ei pitäisi missään nimessä jäädä kotiin sängynpohjille kipujaan murehtimaan. ­ Jos sängystä nouseminen on vaivalloista, tähänkin on apuväline, joka helpottaa ylöspääsyä. Arkea helpottavia ja kipuja lievittäviä laitteita on paljon ­ myös pienapuvälineitä. ­ Koppurakouraisia varten on leveitä avaimenperiä, on saksia, jotka aukeavat itsestään, on kynän paksunnoksia. - Ikääntyneet kuvittelevat usein, ettei kivuille mahda mitään. Luulo on väärä. On tehtävissä paljonkin, Maijaliisa Vuento-Lammi mainitsee. (Kuva: Kari Kumpulampi) Maalaisjärki arvossaan Kipujen hoidossa kannattaa luottaa paitsi ammattiapuun myös omiin tuntemuksiinsa: vanhaan, kunnon maalaisjärkeen. ­ Ikääntyneillä on kokemusta kipujen hoitamisesta, sekä omien että lasten. Hyviksi todettuihin keinoihin voi luottaa. Lämpöhoito vaimentaa lihaskipua. Kylmähoito on hyvä itsehoitomuoto tulehduskipuihin, Maijaliisa Vuento-Lammi kertoo. Hän puhuu asenteen merkityksestä, kun joudutaan kohdakkain särkyjen kanssa. ­ Asennetta tarvitaan! Kipu ei jalosta ketään. Kärsi, niin kirkkaamman kruunun saat. Tämä ei Masennus korostaa kiputiloja Maijaliisa Vuento-Lammin mukaan monet tutkijat ovat sitä mieltä, että ikäihmisillä kipukynnys usein nousee. Toisten mielestä se taas laskee, kun vuosia karttuu. ­ Oireet ovat yksilöllisiä. Hoitamaton diabetes laskee kipukynnystä. Kun diabetes saadaan hyvälle tasolle, ihminen sietää paremmin kipujakin. Tutkimuksissa on todettu, että iholta tuleva kipu vaimenee ikäihmisillä. ­ Kun viestit eivät kulje hermostoissa niin vilkkaasti, ehkä kipu- Tiesitkö Kivun hoidolla tai kipukuntoutuksella ei välttämättä saada kaikkea kipua pois, mutta useimmilla ihmisillä kipua voidaan lievittää, jolloin elämänlaatu paranee. Kroonisessa kivussa on kyse muutoksista kipua välittävien ratojen toiminnassa. Oikea kipudiagnoosi, oikea kivunhoito ja oikea kipukuntoutus antavat elimistölle mahdollisuuden ryhtyä itse korjaamaan vääristynyttä kipuviestitystä. pidä paikkaansa. Kipua voidaan useimmiten hoitaa. Ikä ei ole sille este. ­ Sellainen hoito on parasta, minkä itse kokee mukavaksi. Hampaat irvessä ei kannata itseään kuntouttaa. Se ei tuo apua. ­ Hieronta on hyvä hoitomuoto silloin, kun se auttaa. Aina se ei yksin riitä. Tarvitaan yhteishoitoja, lääkitystä. Fysioterapeutti on tukihenkilö Monilla ikääntyneillä kipu muuntuu vuodenaikojen, tilanteiden ja lääkityksen vuoksi. ­ Lääkäri on se henkilö, joka tekee potilaan vaivoista diagnoo- sin. Häntä tulee kuunnella aina tarkoin, Vuento-Lammi toteaa. Monet fysioterapeuttiset hoitomenetelmät sopivat ikääntyvän kipujen hoitoon ja lievitykseen. ­ Fysioterapeutti seuraa kuntoutujan edistymistä. Hän on tämän tärkeä tukihenkilö. Hän tapaa tätä eniten kaikissa kivunhallinnan vaiheissa. Potilas voi tulla fysioterapeutin vastaanotolle lääkärin lähetteellä tai ilman. ­ Fysioterapeutti tutkii potilaan, tarvittaessa ottaa yhteyttä lääkäriin. Yhdessä tehdään hoitosuunnitelma ja niin kipukuntoutus voikin alkaa. KARI KUMPULAMPI
• 20 - Nro 2 maaliskuu 2010 ELÄKELÄINEN Vaikka ei sanaakaan seksistä Eläkeläiset ry:n tarinakirja on saanut hyvän vastaanoton Rudolf Lindblad lausui runonsa Kukista ja mehiläisistä ja sai hyvälle tuulelle myös Kalervo Särkelän ja Pirjo Rosengrenin. Juha Drufva kertoi julkistamistilaisuudessa kirjan sisällöstä. Vieressä toiminnanjohtaja Hannu Partanen ­ Omia elämänkokemuksia ei voi jättää toisten vastuulle eikä valtuuttaa ketään ylläpitämään niitä ja niiden muistoa. Niistä on kerrottava ja kirjoitettava itse. Nämä eläkeläisten tarinat kertovat osaltaan, millainen maailmankuva, ympäristö ja elämännäkemys meille suomalaisille on hahmottunut. Näin sanoo Rukiista ruokaa ­ eläkeläisten tarinoita -kirjan toimittanut Juha Drufva Eläkeläiset ry:n odotettu juhla- ja tarinakirja julkistettiin helmikuun lopulla Helsingissä. Paikalla oli kirjoittajia lähinnä pääkaupunkiseudulta, Eläkeläiset ry:n toimitus- kunnan ja hallituksen jäseniä, yhteiskumppaneiden edustajia ja toimittajia. Kirjaan on valittu 51 tarinaa ja runoa hieman yli 30 kirjoittajalta. Tarinoiden määrä kertoo, että nyt eletään 51. vuotta pyöreitä vuosia viime vuonna täyttäneen järjestön elämässä. Kirja on saanut hyvän vastaanoton: jotkut yhdistykset ja yksityisetkin ovat ehtineet tilata sitä myyntiin kymmeniä kappaleita. Tarinoiden kirjo on laaja, mutta yhdistäviäkin tekijöitä on, Drufva sanoo. ­ Esimerkiksi kaupunkilainen kat- se kiinnittää huomiota ulkonäköön, pukeutumiseen, kieleen. Maalainen havainnoi luontoa, ympäristöä. Luonto ikään kuin puhuttelee häntä, varsinkin lapsuuden kuvauksissa. ­ Niukkuus on useimmissa lapsuuden muistoissa läsnä. Tämän päivän kodeissa on keskimäärin 10 000 esinettä. Tavaramäärä alkaa olla jo maksimissaan suhteessa asuntojen pinta-alaan, säilytystiloihin ja ihmisten jokapäiväisiin tarpeisiin. Tavaratuotanto ja tavaroiden hankkiminen ovat olleet sodan jälkeen ihmisten pääasiallisia vapaa- ajan harrastuksia ja kannustimia työn tekoon. Elämme tavallaan käänteistä murroskohtaa suhteessa 1950-luvun alkuun, kun yhden tarinan päähenkilö Aarne sai ensimmäisen moottoripyöränsä. Tavaroita ja mummoja Tavarat ovat keskeisellä sijalla sodan jälkeisessä elämässä, tai tarkemmin sanottuna niiden hankkiminen. Ensiasunto oli myös tärkeä asia 60-luvulla. Mummo on useissa lapsuustarinoissa rakas, läheinen ja touhu- kas henkilö. Elämänpiiri on usein suppea, kodin pihapiirin kokoinen. Radion ja television poissaolo pitää ulkomaailman melskeet loitolla. ­ Tarinoita lukiessa tulee tunne, että vielä 40- ja 50-luvuilla kesät olivat kesiä, talvet lumisia, lapset lapsia, naiset naisia ja miehet miehiä. Tuolloin arkipäivä vaati paljon työtä niin ihmisiltä kuin eläimiltäkin. Samalla se vaati kekseliäisyyttä ja huolenpitoa niin lapsista, aikuisista, vanhuksista kuin eläimistäkin. Kun yhä suurempi osa tekee nykyisin työtä koneiden ja näyttöpäätteen ääressä, vielä 40­50-luvuilla työtoverina oli Elämäntarinat ovat lähihistoriaa Varsin usein huomaamme, että nuorempi sukupolvi ei tunne käytännössä lainkaan lähihistoriaamme ei edes oman perheen ja suvun osalta. Lähivuosien tapahtumien käsittely ei kuulu myöskään koulujen historian opetukseen. Niinpä nuoremmille on muotoutunut hyvin epämääräinen ja vääristynyt kuva lähivuosien tapahtumista. Puhutaan irvaillen "kekkoslovakiasta", "hänen hirmuisuudestaan" J.K.Paasikivestä, viitataan joihinkin "vaaran vuosiin", "rähmällään olijoihin" jne. Tällaiset puheet ovat yleensä irrotettu omasta ajastaan. Lähihistoriaa arvioidaan nykytietämyksen ja käsitysten mukaisesti ilman historiallisen taustan tuntemusta. Enää ei eletä myöskään entisen agraariyhteiskunnan tiivistä suurperheiden aikakautta, jolloin talviiltapuhteina vanhemmat ja isovanhemmat kertoivat lapsilleen menneistä ajoista. Sellaisessa yhteisössä saattoi säilyä vuosisatojakin sukupolvelta toisella muistitieto. Nykyisin tilanne on muuttunut. Suurperheet ovat kadonneet. Lapset lähtevät kotoaan jo varhain opintielle ja leivän hakuun. Iän karttuessa monilla herää halu tutustua tarkemmin oman sukunsa vaiheisiin. Mutta nytpä ei olekaan enää lähellä eikä usein edes elossakaan niitä, joilta voisi kysellä asioita. Saadakseen jotain tietoa on turvauduttava virallisiin kirjallisiin lähteisiin - kirkonkirjoihin yms. asiakirjoihin. Onnellisia ne, joiden perhearkistossa, ullakolla, jonkin matka-arkun tai vanhan lipaston laatikossa on säilynyt vanhoja kirjeitä ja valokuvia. Niistå voi saada vielä jonkinlaista autentista kuvaa menneiden polvien tarinaan. Uusi tilanne on saanut monet ikäihmisetkin hankkimaan tietokoneita varta vasten voidakseen kirjata omaa jälkipolveaan varten elämäntarinansa ja kokemuksensa. Tämä on erittäin hyvä. Varsinkin, jos nämä kirjoitukset siirtyvät omaisilta myös julkisiin arkistoihin muiden tutkijoiden luettavaksi. Vaikka suurin osa näin syntyneestä aineistosta ei olekaan mitään varsinaista bestseller tavaraa julkaistavaksi, muodostavat ne ammattitutkijoillekin hyödyllistä lisäaineistoa, jonka avulla voidaan elävöittää varsinaista historiatutkimusta. .Joka tapauksessa tulevat historiantutkijat ovat paljon paremmassa asemassa kuin muinaisajan tutkijat, jotka ovat joutuneet selvittämään vanhojen savi- ja kivitaulujen hieroglyfeistä jo aikoja sitten kuolleilla kielillä kerrottuja tarinoita, tai päättelemään hautalöytöjen, muinaisten aseiden, työkalujen ja asuinpaikkojen perustella miten esi-isämme ja -äitimme ovat eläneet. Tulevien tutkijoiden ongelmana saattaa toisaalta olla aineiston loputon runsaus. Meidän tehtävämme on siirtää omalle jälkipolvellemme elävä kuva omasta ajastamme. Sitä tehtävää täyttävät omakohtaiset muistelmat, valokuvat, perhevideot, unohtamatta suusanallistakaan viestiä, omien arvojemme ja arvostustemme selittämistä nuoremmille. Ei niin, että heidän pitäisi omaksua sellaisenaan meidän arvomme ja ajatusrakenteemme. Jokainen sukupolvi luo tietenkin oman maailmankuvansa oman kokemuksensa pohjalta, mutta ainakin osittain se rakentuu edellisten sukupolvien kokemuksen päälle. Mutta mitä paremmin tunnetaan historiaa, lähihistoria mukaan lukien, sitä vankemmalle pohjalle rakentuu kunkin sukupolven oma maailmankuva. Nykyisin järjestetään elämäkerran kirjoittajille monenlaisia kursseja, joilta voi saada käytännön opetusta miten laatia omaelämäkerta tai miten kirjoittaa muistel-