NUMERO 4 – KESÄKUU 2018 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Seuraa meitä Instagramissa: @elakelaisetry Uudenkaupungin Eläkeläisten mummut retkeilivät toukokuun lopulla päiväkoti Touhulan Vekkulit-ryhmän kanssa Iltarannan kauniissa maastossa. Kuva: Juha Drufva Sivu 20 Mehuhetki metsäretkellä
2 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN JAN KOSKIMIES E dustajakokous on järjestömme korkein päättävä elin. Varkaudessa 28.-29.5. kokoontuneen 20. edustajakokouksen päätökset linjaavat keskeisesti järjestön toimintaa aina seuraavaan edustajakokoukseen saakka vuonna 2021. Edustajakokouksen päätöksiä toimeenpanevat järjestön hallitus ja valtuusto. Erityisen suuri merkitys on jäsenyhdistysten edustajakokoukselle tekemillä aloitteilla, joita saatiin huikeat 180 kappaletta. Edustajakokouksen vastaukset yhdistysten aloitteisiin toimivat keskeisenä pohjana järjestön tulevan toiminnan suunnittelulle ja edunvalvonnan tavoitteiden asettelulle. Selkeimmin näkyy järjestöllisiä asioita koskevien aloitteiden vaikutus. Niiden pohjalta on päättyneen edustajakokouskauden aikana mm. syntynyt tietotekniikan Verkko ja vempaimet hallintaan -toiminta, vastikään aloitettu tanssiliikunnan hanke, sekä ay-yhteistyön tiivistäminen. Aloitteet näkyvät järjestön tarjoamien kurssien sisällöissä ja alueellistamisessa. Myös viime vuonna aloitetut yhdistysverstaat ovat syntyneet vastauksena yhdistysten aloitteisiin. Edunvalvontaa koskevien aloitteiden vaikuttavuuden todentaminen on vaikeampaa. Järjestön vaikutuskanavia ovat esimerkiksi lakihankkeisiin annetut lausunnot, päätöksentekijöiden tapaamiset sekä julkiseen keskusteluun osallistuminen. Suuri osa valtakunnallisesta vaikuttamistyötä tehdään yhdessä muiden eläkeläisjärjestöjen kanssa EETUssa. Menneen edustajakokouskauden aikana järjestö osallistui esimerkiksi eläkeläisten asumistuen leikkausta vastustaneeseen liikehdintään, sekä eläkejärjestelmän kestävyydestä käytyyn keskusteluun. Eläkeläiset ry:n vaikutusta yhteiskunnallisen päätöksenteon kokonaisuuteen on kuitenkin mahdotonta erotella ja mitata. Yhdistysten aloitteissa 20. edustajakokoukselle nousivat esille edunvalvonnan teemoina etenkin sosiaalija terveyspalvelut, eläkeläisköyhyys, yksinäisyys sekä yhteiskunnan digitalisointi ja ikäteknologia. Edustajakokous halusi myös kannustaa kuntia ottamaan väestön ikääntymisen huomioon kaikessa toiminnassaan; niin asuinympäristön suunnittelussa, päätöksenteossa kuin palvelutarjonnassa. Tärkeää on huomata, että ikäihmisillä on lähipalveluiden käyttäjinä suuri merkitys kuntien elinvoimaisuudelle. Edustajakokouksen päätösten ja aloitevastausten pohjalta hallitus valmistelee järjestölle uuden ikääntymispoliittinen tavoiteohjelman. Ohjelman valmistelussa hyödynnetään eri alojen asiantuntijoita. Vaikuttamistyötä tehostetaan tavoiteohjelman suunnitelmallisella toimeenpanolla, johon kuuluvat kampanjointi tavoitteidemme puolesta tulevien eduskuntaja maakuntavaalien yhteydessä, edunvalvonnan koulutukset sekä yhdistysverstaat. Myös viestintää tehostetaan näkyvyyden lisäämiseksi sekä netissä että netin ulkopuolella. Edustajakokous käänsi katsetta tulevaan: miten toimintaympäristömme muuttuu, mitä eläkeläistoiminta on 2020-luvun Suomessa? Tätä kysymystä ja sen edellyttämiä toimenpiteitä järjestöön ja järjestötoimintaan tullaan pohtimaan muun muassa tulevissa valtuuston kokouksissa. Edustajakokouksessa kuului yhdistysten ääni Sosiaalija terveydenhuoltoa on uudistettava. Uskoisin, että tästä kaikki ovat pitkälle samaa mieltä. Mutta se, että turvan ja hoidon uudistaminen kytketään poliittisella lehmänkaupalla maakuntahallinnon rakentamiseen ja markkinaehtoisen valinnanvapauden tuomiseen maahamme, on pahimman luokan virhe. Soten uudistamisessa on kyse niin suuren kokoluokan asiasta, ettei siihen olisi koskaan pitänyt liittää kytkykauppaa – ei ainakaan siihen täysin kuulumattomia osioita. Toukokuun loppupuolella sote-vääntö kärjistyi perustuslakivaliokunnassa ja sen ympärillä. Nähtiin kummallinen poliittinen näytelmä, jossa yritettiin murentaa valiokunnan arvovaltaa ja käyttää valiokuntaa välineenä omien poliittisten tarkoitusperien ajamiseen. Perustuslakivaliokunta ei onneksi kuitenkaan sortunut lyhytnäköisiin lehmänkauppoihin perustuvaan politikointiin, vaan työskenteli perustuslaki edellä kuten sen kuuluukin. Tuloksena yksimielinen lausunto, jossa lautakunta kriittisesti katsoo, että sote-esityksessä on edelleen ongelmia, isoimmat niistä aikataulussa ja rahoituksessa. Tätä kirjoitettaessa on auki sekin, pitääkö lakipaketti lähettää myös Euroopan komission syynättäväksi. Toukokuinen kiehunta kuitenkin paljasti sen raadollisuuden joka valitettavasti on leimannut sote-uudistusta. Kyse ei olekaan aidosta järjestelmän, hoitoketjujen, palvelujen ja terveyden parantamisesta vaan tympeästä markkinapelistä jossa sote-järjestelmämme – joka tälläkin hetkellä on yksi maailman parhaista –alistetaan kaupankäynnin kohteeksi. Palvelujen tuottaminen ihmisille on toisarvoinen asia tässä kauppamiesten ja -naisten kamppailussa. Tämä kaikki on surullista seurattavaa. Maamme kehitys pohjoismaisena hyvinvointivaltiona on tullut taitekohtaan. Ollaan liikkumassa heikompaan suuntaan. Onneksemme – nyt voi näin sanoa – eduskuntavaalit lähestyvät sen verran kovaa vauhtia, että osaa hallituspuolueiden edustajistakin meno on alkanut hirvittää. Eduskunta jatkaa soten valmistelua. Me Eläkeläiset ry:ssä seuraamme tilannetta ja otamme kantaa hyvien, tasavertaisten palvelujen saamiseksi kaikille, ketään syrjimättä tai ulkopuolelle jättämättä. Me emme hyväksy lehmänkauppoja, joissa kansalaisten tärkeimmät palvelut vaarannetaan. Eläkeläiset ry:n 20. edustajakokous valitsi minut jatkamaan järjestön puheenjohtajana. Lämpimät kiitokset luottamuksesta. On hienoa tehdä töitä eläkeläisten puolesta, yhdessä teidän kaikkien kanssa. Hyvää ja virkistävää kesää, työmme ja toimintamme jatkuu jälleen elokuussa! Kauppatavarana sote
Nro 4 kesäkuu 2018 – 3 ELÄKELÄINEN Uudenmaan Aluejärjestön ulkoilupäivä 21.5. Karkkilassa, Vuotinaisten leirikeskuk valkeni huikaisevan kauniissa auringon paisteessa. Noin 240 osanottajan tapahtuma käynnistyi Ulla Ahjoniemen vetämällä jumpalla. Sen jälkeen avautuivat luontopolku, tikkakilpailu sekä renkaan ja ketjun heitto. Keittiöväen laatima maittava makkarasoppa teki puolen päivän aikaan tosi hyvin kauppansa. Leirikatoksessa soi lähes koko päivän elävä musiikki jota esittivät Pentti Ahjoniemi, Eino Paakkunainen, Pentti Lopina, Reino Vepsäläinen ja Erkki Hepo-oja – kaikki Karkkilan Eläkeläiset ry:n jäseniä. Kaikki halukkaat saivat myös esiintyä yhtyeen solisteina. Solisteja oli runsaasti ja taso korkea. Kilpailut huipentuivat yhdistysten väliseen mölkkykisaan, jonka tällä kertaa voitti Vihdin Eläkeläisten jokkue. Vuotinaisten yli 150 vuotta vanhoista hirsistä rakennettu sauna oli myös lämmin, ja sitä käytettiin ahkerasti. Talviturkki jäi monelta Vuotinaisten aaltohin. Ja ettei kenelläkään päässyt nälkä yllättämään oli makkaraa tarjolla rantagrillilä ennen kotimatkaa. Kuva ja teksti: Esa Vepsäläinen Hyvää kesää! Eläkeläiset ry:n toimisto on kiinni 1.–31. heinäkuuta. Kesälomien jälkeen toimisto palvelee jälleen keskiviikkona 1. elokuuta.
4 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN FLAMENCOA HÄMEENLINNASSA ITÄMAISTA TANSSIA KURIKASSA Paikka: Kurikan työväentalo, Kiikkulantie 5, Kurikka Aika: Keskiviikko 19.9. klo 11–14 YHTEISÖTANSSIA TAMPEREELLA Paikka: Tapiola, Karhunkatu 71, Tampere Aika: Tiistai 18.9. klo 11–14 Syyskuussa heittäydytään jälleen tanssin pyörteisiin! Eläkeläiset ry:n kaksivuotinen tanssiliikuntahanke Liikumme tanssien tarjoaa jälleen syyskuussa maksuttomia tanssin työpajoja. Hankkeen toukokuussa käynnistänyt paja Kisakeskuksessa oli jymymenestys (lue lisää siitä viereisen sivun jutusta). Tutustu tanssipajoihimme, valitse itsellesi sopiva aika, paikka ja tyyli ja ilmoittaudu mukaan. Kuhunkin maksuttomaan pajaan mahtuu 30 henkilöä ilmittautumisjärjestyksessä. Tervetuloa tanssin pyörteisiin! Paikka: Tanssikoulu TR Studio, Verkatehtaankuja 9, Hämeenlinna Aika: Perjantai 7.9. klo 12–15 Kurssilla tutustutaan espanjalaisen flamencotanssin liikekieleen ja latautuneeseen tunnelmaan sekä tehdään pieni tanssi tangos-rytmiin. Kukka tukkaan, kengät jalkaan ja helmat heilumaan! Opettajana Anna Haaranen Näyttelijä (TeM) ja flamenca. Flamencotanssija ja -opettaja noin vuodesta 1985 lähtien. Lukuisia koreografioita. Teatterija tv-töitä. Ohjannut muutaman oopperan. Tällä hetkellä lähinnä opetustöitä Hämeenlinnassa ja Tampereella. Yhteisötanssi on kaikille sopiva tanssin muoto, jossa lähtökohtana on ryhmän jäsenten persoonallinen ilmaisuvoima ja oma liike. Tule löytämään upea tanssisi ja kokemaan yhdessä tanssimisen mahtava tunne. Sinä riität sellaisena kun olet. Opettajana Marjo Hämäläinen Marjo Hämäläinen on karismaattinen tamperelainen tanssija ja koreografi. Hän on ohjannut ja kouluttanut yhteisötanssia lähes 20 vuoden ajan. Marjo Hämäläinen on toiminut Tanssiteatteri Mobitassa jonka perustajajäsen hän myös on. Lisäksi Hämäläinen on toiminut tanssin läänintaiteilijana Hämeen läänissä. Torniossa 7.-8.10.2016 järjestetyn yhteisötanssifestivaalin yhteydessä Hämäläinen nimettiin Yhteisö tanssii ry:n kunniapuheenjohtajaksi. Itämainen tanssi sopii kaikenikäisille. Tanssi parantaa ryhtiä, vartalon hallintaa ja syviä vatsalihaksia, kunto kohoaa ja mieli virkistyy. Tervetuloa tanssin pyörteisiin! Opettajana Riitta Kallio ”Lapsesta asti olen voimistellut ensin äidin ohjauksessa, myöhemmin olin jo aika nuorena ohjaajakursseilla TUL:ssa. Ohjasin naisten ja tyttöjen voimisteluja tanssiryhmiä Kurikan Visassa. 80-luvun loppupuolella kuulin itämaisesta tanssista, menin sitten kursseille ja tuotapikaa ohjasin Kansalaisopistossa itämaista tanssia. Sitä kesti noin 19 vuotta. Nyt eläkeläisenä olen ohjannut Reumayhdistyksen naisia ja satunnaisesti muita ryhmiä.” Ilmoittautuminen syksyn tanssipajoihin: www.elakelaiset.fi
Nro 4 kesäkuu 2018 – 5 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä E läkeläiset ry:n edustajakokoukselle esitettiin runsaasti aloitteita, jotka koskivat eläkeläisköyhyyden torjumista ja pieniä eläkkeitä saavien asemaa. Näistä ongelmista puhuttaessa maan hallitus vetoaa yleensä tekemiinsä takuueläkkeen korotuksiin. Silloin jäävät huomaamatta indeksileikkausten korotuksia pienentävät vaikutukset, samoin eläkkeiden muutosten vaikutukset asumistukea pienentävästi. Takuueläkkeen ostovoima onkin noussut vuodesta 2015 vain noin kympillä. Kansaneläke on nimellisestikin pienentynyt ja indeksileikkaukset ovat pienentäneet sen määrää noin 8 euroa/kk. Hallituskauden aikana indeksileikkaukset ovat aiheuttaneet kansaneläkkeen saajalle noin 18 euroa/kk ostovoiman menetystä. ° ° ° Asia, johon eläkeläisköyhyydestä puhuttaessa kiinnitetään harvemmin huomiota, on niiden eläkeläisten tilanne, joiden eläketurva muodostuu kansaneläkkeen ja työeläkkeen yhdistelmästä. Tämä ryhmä saa eläkettä keskimäärin noin 1000 e/kk ja kansaneläkkeen saaminen loppuu kokonaan, kun työeläke nousee yli 1300 e/kk. Ryhmä on varsin suuri, noin puoli miljoonaa eläkkeen saajaa. Jos yhdistelmäeläke alittaa takuueläkkeen tason, saavat rajan alle jäävät saavat takuueläkkeen. Hyvin suuri osa heistä saa eläkettä hieman yli takuueläkkeen rajan (775 e/kk), mutta alle EU:n köyhyysrajojen. Takuueläke ei tämän ryhmän tilannetta paranna. On tietenkin hyvä, että takuueläkettä nostetaan. Pienten tulojen ja katkonaisen työuran jälkeen jää eläketurva vaatimattomaksi. Heille pieniä eläkkeitä suosivaksi tarkoitettu takuueläkkeen korotus ei siis tuo mitään. Silloin tietenkin herää kysymys, mitä mieltä – eläketurvan kannalta – on ollut osallistua työelämään. Ja vielä kipeämmin: mitä mieltä olisi jatkaa työuraa, mikäli saman eläketurvan saa työhön osallistumatta. Kysymys on siitä, arvostaako eläkejärjestelmä matalapalkkaisten työtä lainkaan. Ei ainakaan, jos toimitaan nykyisillä pelisäännöillä. ° ° ° Mitä on tehtävä? Periaatteessa keinona on ainakin kansaneläkkeen korotus. Toinen mahdollisuus on laskea kansanja työeläkkeen sovitusprosenttia eli sitä määrää, jolla jokainen työeläke-euro laskee kansaneläkettä. Nyt tuo prosentti on 50. Kolmas mahdollisuus on nostaa kansaneläkkeen ns. suojaosaa eli euromäärää, jonka jälkeen sovitusprosentti alkaa vähentää kansaneläkettä. Nyt tuo suojaosa on 55 euroa. Lisäksi on otettava huomioon, miten muutokset vaikuttavat verotukseen ja eläkeläisen asumistukeen. Kansaneläkkeen nostaminen parantaisi myös yhdistelmäeläkkeen saajan eläkettä. Täyden kansaneläkkeen määrä on pohjana myös laskukaavassa, jolla lasketaan eläketulovähennyksen suuruus. Ilman laskukaavan justeerausta se vaikuttaisi keskimääräistä suurempaa eläkettä saavien verotusta lieventävästi, mutta tämä vaikutus voitaisiin korjata laskukaavan kertoimia muuttamalla. Toinen mahdollisuus olisi laskea sovitusprosenttia esimerkiksi Vasemmistoliiton ohjelmassa esitetyllä tavalla 50:stä 40:een. Se kasvattaisi eläkettä kaikilla yhdistelmäeläkkeen saajilla noin 10 prosentilla. Kolmas mahdollisuus, suojaosan nostaminen, nostaisi tasaisesti kansaneläkkeen määrää niille työeläkettä saaville, jotka saavat myös kansaneläkettä. Se olisi tasa-arvoinen tapa vähentää eläkeläisköyhyyttä. Vasemmistoliiton ohjelman mukaiset toimenpiteet nostaisivat tällä hetkellä 29 000 eläkeläistä köyhyysrajan yläpuolelle. Ne parantaisivat verovaikutusten ansiosta jonkin verran myös pelkän työeläkkeen saajien keskimääräistä nettoeläkettä. ° ° ° Keinoja siis löytyy. Kysymys on pienellä palkalla työskennelleiden arvostuksesta. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Pienituloisten eläkekohtelu Liikumme tanssien -hanke käynnistyi vauhdikkaasti Urheiluopisto Kisakeskuksessa 23. toukokuuta. Ensimmäisen työpajan veti tanssiopisto Hurja Piruetin rehtori, tanssinopettaja Katja Köngäs, joka toimii jatkossa myös vertaisohjaajien kouluttajana. Liikumem tanssien -hankkeeseen kuuluva ohjaajakoulutus perehdyttää musiikkiliikuntaan sekä ohjaustaitojen kehittämiseen. Hankeen koordinaattori Eva Rönkkö Eläkeläiset ry:stä iloitsi hankkeen saamasta positiivisesta ja innokkaasta vastaanotosta toukokuun helteistä huolimatta. Jokaisesta työpajasta työstetään videokooste, joka toimii tukena ja ideapankkina mm. vertaisohjaajille. Liikkeen ja tanssin ilo ja riemu Työpajojen tavoitteena on jakaa ideoita ja hyviä käytäntöjä sekä tarjota toimivia työkaluja ja antaa inspiraatiota esimerkiksi koreografian tekemiseen. Eva Rönkön mielestä tärkeintä on kuitenkin liikkeen ja tanssin tuottama ilo ja riemu. – Pienikin tekeminen riittää, ja jokainen voi tehdä oman kuntonsa mukaisesti. Yhdessä tekeminen kannustaa ja antaa rohkeutta”. Mukana päivässä oli myös Mikko Jokinen Lohjan Seudun Eläkeläisistä. Jokinen ohjaa itsekin iäkkäiden erilaisia jumpparyhmiä. Hänen mielestään koulutus oli inspiroivaa ja mukavaa tekemistä. Monia harjoituksia voi hyvin soveltaa myös omaan ohjaukseen ja muokata niistä esimerkiksi heikosti liikkuville sopivia variaatioita. – Tärkeintä on se liike – liike on lääke, Mikko Jokinen totesi. Urheiluopisto Kisakeskuksen tapahtumassa esiintyivät myös Hurja Piruetin Mummit Carmen -esityksellään. Mummitryhmä on inspiroiva esimerkki tanssin hyvää tekevästä vaikutuksesta. Aktiivinen ryhmä kokoontuu viikoittaisten yhteisten tanssituntien lisäksi muutenkin esimerkiksi kahvittelun merkeissä. Sosiaalinen merkitys on ihan yhtä tärkeä tanssissa kuin itse liikkeetkin, Eva Rönkkö ja Katja Köngäs toteavat yhteen ääneen. Opetusja kulttuuriministeriön tukeman kaksivuotisen Liikumme tanssien -hankkeen aikana järjestetään lähes 20 erilaista maksutonta tanssityöpajaa sekä vertaisohjaajien koulutusta eri puolella Suomea. Eläkeläiset ry toteuttaa hankkeen yhteistyössä Työväen Urheiluliitto TUL ry:n, Suomen Voimisteluliitto SVOL ry:n sekä Länsi-Uudenmaan Tanssiopisto Hurja Piruetin kanssa. Liikumme tanssien starttasi Kisakeskuksessa – Tärkeintä on se liike, Lohjan Seudun Eläkeläisten Mikko Jokinen toteaa. Tanssin hurmaa, etualalla Hurja Piruetin mummi-ryhmän tanssija Camilla Klingstedt ja Eläkeläiset ry:n monikulttuurisen voimisteluryhmän Julia Spelman. Kuvat: Katja Köngäs Liikumme tanssien -hankkkeen avaustapahtuman osanottajat ryhmäkuvassa. Tanssinopettaja Katja Köngäs eturivissä oikealla.
6 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry viettää 60-vuotisjuhliaan ensi vuonna. Varsinainen syntymäpäivä on 4.12.2019, mutta aiomme juhlia oikein olan takaa – koko vuoden! Juhlavuoden ohjelmat ja tapahtumat avataan oman jäsenistön lisäksi kaikille kiinnostuneille: toiminta saakoon kertoa puolestaan hienosta järjestöstämme, sen kestävistä arvoista ja upeista aktiiveistamme. Eläkeläiset ry valmistelee näyttelyn, joka avaa katsojalle näkymän kuuden vuosikymmenen etutoiminnan tavoitteisiin ja ruohonjuuritason toimintaan. Näyttely esittelee toimintaa hyvin laajasti ja ihmisiä toiminnan takana. Näyttely toimitetaan aluejärjestöihin kiertämään paikallisyhdistysten kotipaikkakunnilla. Ihan vinkiksi vaan: nyt kannattaa jo varata omalta paikkakunnalta näyttelylle sopiva esittelytila, kirjastosta, kunnantalolta tai muusta sellaisesta paikasta, jossa mahdollisimman moni pääsee siihen tutustumaan. Näyttely valmistuu tämän vuoden loppuun mennessä ja kerromme siitä tarkemmin sekä yhdistyksille toimitettavassa postissa, järjestön kotisivuilla että tämän lehden sivuilla. Laulamisen tiedetään piristävän, rentouttavan ja auttavan keskittymään. Kaikkein tehokkainta se on silloin, kun sitä harrastaa itse, ja erityisen antoisaa on laulaa yhdessä. Siispä käymme laulusille juhlavuoden merkeissä. Eläkeläiset ry toimittaa yhdistysten käyttöön juhlavuoden lauluvihkon ja avaa näin yhdistyksille mahdollisuuden kutsua väen kokoon yhteislaulutilaisuuksiin. Näille tilaisuuksille laaditaan lisäksi käsikirjoitus, jotta laulamisen lomassa voidaan kepeästi kertoa toiminnastamme niille laulunhaluisille, jotka vielä eivät ole tulleet mukaan iloiseen joukkoomme. Osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon vaikuttaminen on aina ollut tärkeä osa Eläkeläiset ry:n toimintaa. Siksi juhlavuoden aikana järjestetäänkin kaikissa neljässätoista aluejärjestössä keskustelutilaisuus tai seminaari, jossa valotamme eläkeläisille tärkeitä ajankohtaisia asioita kiinnostavien keskustelijoiden ja asiantuntijoiden johdolla. Näihinkin tilaisuuksiin avaamme ovet kaikille kiinnostuneille. Juhlavuosi päättyy 4.12.2019 Helsingin Kulttuuritalossa järjestettävään koko päivän mittaiseen tapahtumaan. Jo sitä ennen aluejärjestöjen muodostamat yhteistyöringit järjestävät kaikkiaan viisi alueellista juhlatilaisuutta: Oulussa, Vaasassa (9.9. 2019), Tampereella, Varkaudessa ja Keravalla (3.10.2019). – Vaasassa juhlivat Pohjanmaan ja Keski-Suomen Aluejärjestöt yhdessä, kertoo Pohjanmaan Aluejärjestön puheenjohtaja Irmeli Mandell. – Vaasan kaupungintalo on varattu juhlapaikaksi, ja europarlamentaarikko Merja Kyllönen on alustavasti lupautunut juhlapuhujaksi. Heti yhdistysten kesätaukojen jälkene alkaa Mandellin mukaan ohjelmien valmistelu juhlaan. – Viritteillä on muun muassa Keski-Suomen ja Pohjanmaan yhteiskuoro, hän raottaa tapahtumavalmisteluja. Eläkeläiset ry:n Aluejärjestöjen väki oli koolla toukokuussa Jyväskylässä valmistelemassa alueellisia juhlia. Juhlasuunnitelmia tehtiin innostuneessa hengessä, ja varmana siitä, että juhlista tulee hieno näyttö jäsenistön monipuolisesta osaamisesta. Tällä Eläkeläinen-lehden palstalla, sekä järjestön kotisivuilla, tulemme kertomaan juhlavuoden valmistelujen etenemisestä. Kurkistahan kaappiisi, ovatko juhlatamineesi oortningissa? Isot ja hauskat juhlat ovat tulossa. ANU MÄKI järjestösuunnittelija Kursseista ensimmäinen eli kansantanssikurssi pidetään jo syyskuun alussa ja ilmoittautuminen päättyy 10.8. Voimme tarjota monta kurssia alennettuun hintaan Osuuskunta Tradekalta saamamme avustuksen ansiosta. Koska avustus ei riitä kaikkiin kursseihin, keskitimme alennuksen järjestöllisiin aineisiin ja ikääntymispolitiikkaan. Muille kursseille voi hakea järjestön myöntämää tavanomaista kurssitukea. Katso kurssikalenteri tämän lehden sivulla 25. Liikunta-, musiikkija esiintymistaidon kursseilla harjoitellaan ensi vuonna pidettävän Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlan ohjelmistoa. Harjoittelu alkoi jo kevään kursseilla, mutta nyt on hyvä aika tulla mukaan. Kaikki ohjelmat ehtii vielä oppia. Kansan Sivistystyön Liitolta lisää kurssitunteja syyskaudelle Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistykset ja aluejärjestöt voivat hakea KSL:stä lisää kurssitunteja syyskaudella 2018 järjestämilleen kursseille. Kurssitunteja voi varata sähköpostitse Niina Karilta, niina.kari@ksl.fi Niinalta voi myös kysyä aiheesta lisää, puh. 040 669 4663. Yhdistykset voivat tilata KSL:stä koulutuksen esimerkiksi johtokuntaansa varten. Virtaa yhdistyksille -kulutuksessa on kysymys yhdistystoiminnan kehittämisestä niin, että yhdistyksille suunnitellaan päivän aikana 1–3 kehittämishanketta. Hankkeille voi hakea opintokerhotukea KSL-opintokeskuksesta. Koulutuspäivän hinta on 300 euroa + kouluttajan matkakulut. Koulutuskuluihin voi käyttää Eläkeläiset ry:n myöntämää toimintatonni-avustusta. Ristipistoja sivistyneeesti -opintokerhot voivat hakea KSL:stä tukea. Lisätietoja antaa koulutustuottaja Tiina Huhtala, sähköposti tiina.huhtala@ksl.fi tai puhelin, 050 5900 709. TIINA RAJALA koulutussunnittelija Synttärit tulossa – valmistaudu juhlaan! Eläkeläiset ry viettää 60-vuotisjuhliaan ensi vuonna EU:n tietosuoja-asetusta (GDPR) alettiin soveltaa 25.5. lähtien. Eläkeläiset ry:n tietosuojaseloste on lähetetty paikallisyhdistyksille ja aluejärjestöille yhdistyspostissa 22.5. ja se löytyy myös Eläkeläiset ry:n kotisivulta: www.elakelaiset.fi/tietosuoja Jäsentietojen turvallinen käsittely ja suojaus on Eläkeläiset ry:lle tärkeä asia. Selosteessa kerromme, kuinka käsittelemme jäsentemme henkilötietoja. Eläkeläiset ry:n henkilöjäsenenä uusi tietosuoja-asetus ei vaadi sinulta toimenpiteitä. Kaikille paikallisyhdistyksille ja aluejärjestöille on toukokuun yhdistyspostissa lähetetty GDPR-uudistuksen edellyttämä, paikallisyhdistysten ja Eläkeläiset ry:n välinen henkilötietojen käsittelysopimus. Yhdistyksen johtokunnassa käsitelty ja allekirjoitettu sopimus pyydetään palauttamaan 15. syyskuuta mennessä osoitteella Eläkeläiset ry / tietosuoja, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Jos sinulla on kysyttävää tietosuoja-asioista, ota yhteyttä rekisteriasioiden yhteyshenkilöön, jäsenvastaava Anna Autioon, elakelaiset@elakelaiset.fi, p. 044 751 1030 Tietosuoja on meille tärkeä asia Ilmoittaudu Eläkeläiset ry:n syyskauden kursseille – Vaasassa juhlitaan syksyllä 2019 Pohjanmaan ja Keski-Suomen yhteisvoimin, kertoo Pohjanmaan Aluejärjestön puheenjohtaja Irmeli Mandell. Kuva: Raimo Vahtera KSL:n Virtaa yhdistyksille -koulutuspäivä järjestettiin syksyllä 2017 mm. Rovaniemellä. Kuvassa Rovaniemen Eläkeläisten aktiiveja ryhmätyön parissa.
Nro 4 kesäkuu 2018 – 7 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry muistuttaa jäseniään ja ystäviään sanoitusja sävellyskilpailustamme. Kilpailu julkistettiin maaliskuussa. Jatkamme kilpailuaikaa 28.9.2018 asti. Kilpailun tuomareina toimivat Niina Hakalahti ja Sauli Malinen. Valmistaudumme ensi vuonna vietettävään Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlavuoteen ja kilpailu on osa sitä. Yksi teemoistamme on sukupolvien jatkumo sekä niiden välinen yhteenkuuluvuus ja vuorovaikutus. Kilpailun otsikko ”Elämänlanka sukupolvien ketjussa” perustuu jäsenaloitteeseen. Voit tehdä valmiin laulun eli sävelen ja sanoituksen. Voit osallistua myös lähettämällä pelkän tekstin, kuten esimerkiksi runon tai laululyriikaksi suunnittelemasi sanoituksen. Eläkeläinen-lehden aikataulut syksyllä 2018 Eläkeläiset ry kehittää viestintäänsä. Teemme parhaillaan lehtiuudistusta, jonka tuloksena jäsenlehtemme Eläkeläinen alkaa ilmestyä painoja ulkoasultaan ja sisällön ryhmittelyltään uudistuneena järjestön 60-vuotisjuhlavuonna 2019. Paperilehti ja yhdistysposti säilyvät järjestön viestinnän pääkanavina. Niiden lisäksi otamme syksyllä 2018 käyttöön sähköisen uutiskirjeen. Uutiskirje lähetetään postituslistalle liittyneille 6–8 kertaa vuodessa, paperilehden ilmestymiskertojen välillä. Liittymällä Eläkeläinen-lehden sähköisen uutiskirjeen postituslistalle saat lisää tärkeää, mielenkiintoista ja tuoretta tietoa siitä, mitä järjestössämme ja muualla tapahtuu ja mitä ikääntymispolitiikasta puhutaan. Uutta: Tilaa Eläkeläisen uutiskirje Uutiskirjeen postituslistalle voit liittyä Eläkeläiset ry:n kotisivulla: www.elakelaiset.fi Onko sinulla kysyttävää uutiskirjeestä? Ota yhteyttä: Eläkeläiset ry:n tiedottaja Tuomas Talvila, tuomas.talvila@elakelaiset.fi, puh. 050 5709 716 – Saat ilmoittamaasi sähköpostiosoitteeseen Eläkeläinen-lehden maksuttoman uutiskirjeen 6–8 kertaa vuodessa. – Voit milloin tahansa peruuttaa uutiskirjeen tilauksesi klikkaamalla kunkin kirjeen lopussa olevaa linkkiä. – Uutiskirjeen tilaus ei sido sinua mihinkään eikä uutiskirjeen postituslistaa käytetä muihin tarkoituksiin. Eläkeläinen-lehden tilauksesi jatkuu koko ajan normaalisti riippumatta siitä oletko sähköisen uutiskirjeen postituslistalla vai etkö. – Ensimmäinen uutiskirje ilmestyy syksyllä 2018. – Uutiskirje on maksuton. Kerro sanoin ja sävelin – vielä ehdit osallistua kilpailuun Ohjeita: • Toimita kilpailutyösi nimimerkillä varustettuna. Liitä mukaan suljettu kirjekuori, jossa on erilliselle paperille kirjoitetut nimesi ja yhteystietosi. Kirjoita kuoren päälle käyttämäsi nimimerkki. Jos lähetät useampia kilpailutöitä, käytä kaikissa samaa nimimerkkiä. • Sanoitukset voit lähettää paperille kirjattuina. • Sävellykset toivomme lähetettävän mieluiten cd-levyllä, muistitikulla tai mp3-muodossa sähköpostitse (tarvittaessa WeTransfertai Dropbox-ohjelmaa käyttäen). Voit kirjata sävellyksesi myös nuotteina paperille. • Lähetä kirjeposti osoitteella Eläkeläiset ry / Tiina Rajala, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ja sähköposti osoitteella tiina.rajala@elakelaiset.fi • Sanoitusten ja sävellysten tulee olla ennen julkaisemattomia. • Parhaat tuotokset palkitaan. • Voimme käyttää kilpailutuotoksia Eläkeläiset ry:n juhlavuoden ja muissa tapahtumissa. • Kilpailun järjestäjä varaa korvauksetta oikeuden kilpailutöiden ensiesitykseen ja -julkaisuun, esimerkiksi nuottivihkossa tai äänitteessä. Leppoisaa ja luovaa kesää toivottaen TIINA RAJALA NUMERO AINEISTO toimitukseen LEHTI ilmestyy Syyskuu nro 5 27.8. 13.9. Lokakuu nro 6 1.10. 17.10. Joulukuu nro 7 20.11. 5.12. YHDISTYKSET JA ALUEJÄRJESTÖT, MUISTATTEHAN JÄTTÄÄ SYYSKOKOUSILMOITUKSET AJOISSA LEHTEEN: Syyskokousilmoitus syyskuun lehteen (nro 5): aineisto viimeistään 27.8. Syyskokousilmoitus lokakuun lehteen (nro 6): aineisto viimeistään 1.10. elakelaiset@elakelaiset.fi puhelin 020 743 3610
8 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Kohti ikäystävällisiä kuntia Eläkeläiset ry kannustaa kaikkia Suomen kuntia ikäystävällisyyteen ja sitoutumaan väestön ikääntymisen edellyttämiin muutoksiin elinympäristössä, palveluissa ja päätöksenteossa. Varkaudessa toukokuun lopulla koolla ollut järjestön 20. edustajakokous korosti, että väestön ikääntyminen tulee ottaa huomioon kaikessa yhteiskunnan kehittämisessä. Ikäystävällisyys tukee väestön terveyttä, yhdenvertaisuutta, itsemääräämisoikeutta, aktiivista osallisuutta ja aitoa demokratiaa. – Ikäihmiset ovat aktiivisia kuntalaisia ja elintärkeitä paitsi kunnan talouselämän kannalta, myös vireän ja sosiaalisen yhteisön synnyttäjänä. Esimerkiksi teatterit, kahvilat ja kesätapahtumat eivät onnistuisi ilman eläkeläisten panosta sekä osallistujina että vapaaehtoisina, todetaan edustajakokouksen julkilausumassa. Eläkeläiset ry:n mukaan ikäystävällisyyteen kuuluu kolme peruspilaria. Ensinnäkin päätöksenteon tulee olla ikäystävällistä. Vanhusneuvostoille on annettava vahvempi asema jo suunnitteluja valmisteluvaiheessa lausunnonantajina ja aloitteentekijöinä. Päätöksenteon tukena olevan kansalaiskeskustelun digitalisointi ei saa johtaa ikäihmisten mielipiteiden sivuuttamiseen. Toinen pilari koskee elinympäristöä. Kaavoituksessa, rakentamisessa ja muussa elinympäristön muokkaamisessa tulee ottaa huomioon, että ikäihmiset muodostavat suuren osa asukkaista. Asumisen, liikenteen ja kaupunkiympäristön tulee olla ikääntyneiden kannalta esteetöntä, turvallista ja viihtyisää. Kolmanneksi julkisia palveluita tulee kehittää ikäihmisten tarpeet huomioiden esteettöminä lähipalveluina. Julkisten sosiaalija terveyspalveluiden lisäksi kuntien vastuulla olevien liikunta-, kulttuuri-, ja vapaa-ajan palveluiden tulee olla ikäystävällisiä. – Monissa kunnissa on ymmärretty, että ikäihmisille kannattaa tarjota maksuttomia liikuntamahdollisuuksia. Tätä viestiä haluamme jakaa kaikille Suomen kunnille, julkilausuma toteaa. Maailmanlaajuiseen ikäystävällisten kaupunkien Age Friendly Cities -verkostoon kuuluu Suomen suurista kaupungeista Tampere. Eläkeläiset ry kannustaa kaikkia Suomen kuntia osoittamaan sitoutumisensa ikäystävällisyyteen liittymällä verkostoon. Elinvoimaa kunnille Tervolalainen Pertti Keränen painotti edustajakokokouksen keskustelussa eläkeläisten merkitystä kunnan elinvoimaisuudelle. – Moni meistä on itseni lailla mukana kunnallisissa luottamustehtävissä. Olemme luvanneet kuntalaisille tasa-arvoisen, kestävän kehityksen mukaisen, hyvän ja turvallisen arjen omassa kunnassa ja että palveluita ja ympäristöarvoja ei vedetä markkinoiden armoille. Periaate on, että mökin mummo ja pappakin saavat hyvät palvelut ja että vastuun palveluista kantaa julkinen sektori, jota tukevat yksityinen ja kolmas sektori. Kajaanilainen Raili Myllylä oli huolissaan siitä, että sote-uudistuksen nykymallissa ei enää puhuta palvelujen integraatiosta. – Ja kuitenkin se on se, jolla kustannusten kasvua pysäytettäisiin. Mervi Höylä Kuopiosta muistutti, että myös muualta maailmasta Suomeen tulleet ikäihmiset on otettava huomioon. – Ikäystävällinen Kuopio -ohjelmaa päivitetään parhaillaan, ja on havaittu, että siellä ei puolella sanalla mainita ikääntyneitä maahanmuuttajia. Pientä eläkettä saavan tilanne veitsenterällä Pentti Taronoja Pihlavan Eläkeläisistä sanoi, että eläkeindeksin leikkaminen ja jäädyttäminen ovat käytännössä merkinneet Eläkeläiset ry:n edustajakokous kannusti kaikkia Suomen kuntia sitoutumaan väestön ikääntymisen edellyttämiin muutoksiin elinympäristössä, palveluissa ja päätöksenteossa. Edustajakokous täytti Kuntorannan salin. Valtakirjojen tarkastus. Keravan Eläkeläisten edustaja Kaisa Mäkinen sai nimilappunsa Eläkeläiset ry:n Heli Grönroosilta ja Eva Rönköltä.
Nro 4 kesäkuu 2018 – 9 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen painotti järjestön edustajakokouksen avauspuheessaan, että eläkeläisiltä riittää tukea ja solidaarisuutta myös nuoremmille sukupolville. – Julkisessa keskustelussa halutaan antaa usein sellainen kuva, että eläkeläisten joukko olisi huolissaan pelkästään itsestään. Minä taas uskallan väittää, että valtaosa eläkeläisväestämme huolehtii nimenomaan läheisistään, lapsistaan ja lapsenlapsistaan enemmän kuin itsestään. Mutta olemme huolissamme myös etenkin eläkeläisköyhyyden lisääntymisestä. Se vie pohjan pois turvatulta vanhuudelta ja käytännön isovanhemmuudelta. – Emme vaadi mitään erityiskohtelua terveydenhuoltoon emmekä vanhustenhuoltoon, mutta vaadimme sellaista tasoa, että ihminen voi turvallisin mielin elää elämäänsä. Emme hyväksy sitä, että on valittava joko ruoka tai lääkkeet. Emme hyväksy sitä, että vanhuksen on pelättävä asunnon menettämistä tai sitä, saako hoitoa. Yhdessä tekeminen torjuu yksinäisyyttä, digitalisaatio haltuun koulutuksella – Yksinäisyys on yhä kasvava ongelma, yksin elävien määrä tulee vain entisestään kasvamaan vaikka yhden hengen talous on yleisin perhekoko Suomessa jo nyt, Korhonen sanoi. – Meidän tehtävämme on luoda edellytyksiä yhdessä harrastamiseen oli se sitten opiskelua, liikkumista, tanssia tai laulua. Mikä muu voi paremmin torjua yksinäisyyttä kuin mukava yhdessä tekeminen matalan kynnyksen järjestössä, jossa jokainen voi olla oma itsensä? Erityisen tärkeää on Korhosen mukaan vastata koulutuksella digitalisaation tuomaan muutokseen. – Ilman digitalisaation hallitsemista uhkaa syrjäytyminen monesta palvelusta tai ainakin heikko asema palveluiden asiakkaana. Tässä asiassa tietynlainen vauhtisokeus on jo iskenyt. Digitalisaatiosta on tullut itseisarvo, jonka avulla markkinat ohjaavat ja myyvät sekä luovat tarpeita, jotka ilahduttavat lähinnä myyjän lompakkoa. Vaikka vanhalla tietokoneella vielä pärjäisi, vaatii uusi ohjelmaversio uuden koneen eikä vanhalla käyttöjärjestelmällä voikaan enää hoitaa pankkiasioitaan. Haluamme pitää jäsenistömme kehityksessä mukana, siksi panostamme Verkko ja vempaimet hallintaan-hankkeeseemme. Kaikki kiinnostuneet tervetulleita mukaan Korhonen huomautti, että järjestötoimintaan osallistuminen ei enää ole itsestäänselvyys. – Emme elä enää siinä sotien jälkeisessä yhteiskunnassa, jossa työväenliikkeen kunniatehtävä oli rakentaa talkoilla järjestötalot ja tarjota työläisperheiden lapsille tervehenkisiä harrastusmahdollisuuksia. Nyt järjestöiltä odotetaan palveluita, eikä talkoohenki ole entisissä voimissaan. – Tämä ei tarkoita sitä, että meidän olisi vain tyydyttävä tilanteeseen. Päinvastoin: meidän on yhdessä haettava uusia eläkeläisiä kiinnostavia asioita ja harrastuksia, joilla saamme ihmiset mukaan. Haasteena on tavoittaa ihmiset heidän eläköityessään ja pystyä muuttamaan toimintaamme heitä kiinnostavaksi ja tarjota heille mahdollisuuksia toiminnan uudistamiseen. Jokaisen uuden jäsenen on voitava tuntea itsensä tervetulleeksi! – Uusien jäsenten saamiseksi olemme alkaneet rakentaa tiivistä yhteistyötä ammattiliittojen kanssa rakentaaksemme sillan sieltä meille. Toimintamme on monipuolista ja sen järjestäjillä on paljon osaamista. Kynnys tulla mukaan toimintaan on pidetty niin matalana kuin se on mahdollista niin, että kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan. ”Ylpeä aktiivisesta jäsenistöstä” Korhonen nosti esiin sen, että jäsenyhdistykset lähettivät nyt kokoontuneelle edustajakokoukselle 180 aloitetta. – Olen iloinen ja – vaikka tämähän ei suomalaisen sanavarastoon yleensä kuulu – hieman ylpeäkin siitä, että meillä on näin aktiivista jäsenistöä. Myös yhteiskunnan on nähtävä, että me eläkeläiset olemme yhteiskunnalle valtava voimavara, emme kuluerä tai mikään eläkepommi. Martti Korhonen valittiin edustajakokouksessa yksimielisesti jatkamaan toisen kolmivuotiskauden Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana. Valinnoista lisää seuraavalla sivulla. eläkeläisten tulojen roimaa alenemista. – Pientä eläkettä saavan ja sairastelevan ihmisen tilanne on veitsenterällä. Kun rahaa ei riitä sekä ruokaan että lääkkeisiin, on tehtävä karmea valinta. Esimerkiksi moni diabeetikko on joutunut luopumaan hyviä tuloksia antaneesta hoidosta, kun diabeteslääkkeiden korvausprosenttia heikennettiin. Irmeli Mandell Vaasasta oli huolissaan siitä, että yhä useampi vanhus jää vaille tarvitsemaansa arkielämän apua. – Iäkkäitä syrjitään monella tavalla, heikoimmassa asemassa ovat huonokuntoiset, yksinäiset naiset. Tarvitsemme valtakunnallisen vanhusasiamiehen huonokuntoisten iäkkäiden aseman korjaamiseksi. – On vaikutettava kunnissa niin, että kotinhoidon henkilökuntaa lisätään. Kaikki vanhat ihmiset eivät tarvitse sairaanhoitoa, mutta yksinäisyyttä he tuntevat, ja apu arjen päivittäisissä askareissa on tarpeen, totesi Kaisa Mäkinen Keravan Eläkeläisistä Juhani Kolppanen Halikon Eläkeläisistä suositteli kaikille yhdistyksille Kutsumatta kylään -toimintaa. – Mennään vierailulle yksinäisiin savuihin, käydään moikkaamassa ja juttelemassa. Mukana voi viedä pullapussin tai kahvipaketin tai olla viemättä, mutta tärkeintä on itse käyminen ja ihmisten tapaminen. Se antaa tosi paljon puolin ja toisin. Turun Työväen Eläkeläisten Kaija Kiessling kehotti muistamaan myös työkyvyttömyyseläkeläisten suuren joukon. – Meidän, jotka vielä jaksamme, on pidettävä huolta myös heidän edunvalvonnastaan, heistä tulee aikanaan vanhuuseläkeläisiäkin. Pankkipalvelut turvattava kaikille Useammassa puheenvuorossa, nostettiin esille ikäihmisten oikeus pankkipalveluihin. Eläkeläisten huoli on, että pankkiasioiden hoito käy ylivoimaiseksi kun digitalisaatio lisääntyy, konttoripalvelut supistuvat ja keskittyvät eikä julkinen liikenne syrjäseuduilla toimi. – Huolemme koskee vanhuksia joilla ei ole pankkitai maksukorttia ja jotka eivät halua sellaista käyttää. Kortin käyttäminen salasanoinenen johtaa usein myös turvattomiin tilanteisiin. Vanhusten valintoja tulee kunnioittaa ja luoda kiertävän pankkiautopalvelun kaltaisia vaihtoehtoisia toimintamalleja, totesi Jouko Vuohinemi Ulvilan Eläkeläisistä. Pankkipalveluiden saatavuutta käsiteltiinkin yhdeksässä edustajakokoukselle tehdyssä eri aloitteessa. Edustajakokous linjasi, että toimivat peruspankkipalvelut on turvattava kaikille kansalaisille. Tämän toteuttaminen edellyttää koko maan kattavaa palveluverkostoa, riittävää palveluvalikoimaa, joka sisältää myös kasvokkain tapahtuvan asioinnin sekä sitä ettei palveluita hinnoitella niin, että hinta muodostuu esteeksi palvelun käyttämiselle. Sekin keskustelussa todettiin, että monista digitaalisista palveluista voi olla eläkeläisille paljon hyötyäkin, jos niitä osataan käyttää. Kiitosta sai käynnissä oleva Eläkeläiset ry:n Verkko ja vempaimet hallintaan -koulutus, jossa opastetaan eläkeläisiä sähköiseen asiointiin sekä laiteja verkkopalveluiden käyttöön. – Olen iloinen, että järjestö on tarttunut ajankohtaisiin haasteisiin positiivisella tavalla, helsinkiläinen Mirja Arajärvi totesi. – Opastusta ja koulutusta lisää, olemme selvinneet pahemmistakin paikoista kuin digitalisaatio, kannusti Varkauden Eläkeläisten Leena Salo. Teksti ja kuvat: TUOMAS TALVILA Martti Korhonen: Emme vaadi erityiskohtelua, mutta vaadimme, että ihminen saa turvallisin mielin elää elämäänsä Martti Korhonen avasi Eläkeläiset ry:n 20. edustajakokouksen Kuntorannassa. ” Eläkeläiset ry on huolissaan ikääntyneen väestön sysäämisestä yhteiskunnassa sivustakatsojan osaan. Eläkeläisten edunvalvonnan voimistamiseksi järjestö käynnistää ikääntymispoliittisen ohjelmatyön ja strategiatyön. Ohjelmatyön keskeisenä pohjana toimivat edustajakokouksen hyväksymät aloitevastaukset ja kannanotot sekä toimintaohjelma, joka sisältää myös strategisen työn toimintaympäristön muutokseen vastaamiseksi. Edustajakokous valtuuttaa uuden hallituksen ja valtuuston puheenjohtajiston valmistelemaan ohjelmaa ja strategiaa. Ohjelmaja strategiatyössä hyödynnetään eri alojen asiantuntijoiden osaamista. Ohjelma hyväksytään järjestön valtuustossa ja sen tavoitteiden edistämiseksi laaditaan toimeenpanosuunnitelma. Kun tavoitteet on muodostettu demokraattisesti, myös niiden edistämiseen sitoudutaan. Järjestössä käytiin edustajakokouksen alla ikääntymispolitiikkaa koskevaa jäsenkeskustelua järjestön tapaamisissa, Eläkeläinen-lehdessä, verkon välityksellä ja postitse. Eniten jäsenistöä huolettaa yksinäisyys, toimeentulo ja sote-palveluiden saatavuus. Yhteiskunnan ja talouden digitalisointi ei saa etäännyttää ihmisiä palveluista ja demokraattisista vaikutusmahdollisuuksista. Pienituloiset eläkeläiset ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa. Jäsenyhdistykset laativat edustajakokoukselle 180 aloitetta, joista suuri osa koski nimenomaan ikääntymispolitiikkaa; toimeentuloa, palveluita ja demokratiaa. Aloitteet ovat jäsenistön vahva tahdonilmaus.” Eläkeläiset ry:n 20. edustajakokous, 29.5.2018 Eläkeläisiä ei saa sivuuttaa
10 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n hallitus 2018–2021 Puheenjohtaja Martti Korhonen, Jokilaaksojen Aluejärjestö, Oulun Työväen Eläkeläiset Varapuheenjohtaja Marja Leena Makkonen, Keski-Suomen Aluejärjestö, Jyskän Eläkeläiset Jäsenet ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä Sirkka Kuivala, Helsinki, Kontulan Eläkeläiset – Aimo Röpetti, Kaakkois-Suomi, Lauritsalan Eläkeläiset Antti Holopainen, Etelä-Häme, Lahden Eläkeläiset –Heikki Mäkinen, Uusimaa, Klaukkalan Eläkeläiset Maija-Liisa Ekorre, Lappi, Tervolan Eläkeläiset –Paavo Tihinen Jokilaaksot, Pudasjärven Eläkeläiset Antero Kyllönen, Kainuu, Kajaanin Eläkeläiset – Matti Ruokolainen, Pohjois-Karjala, Lieksan Seudun Eläkeläiset Pauli Liekari, Satakunta, Rauman Eläkeläiset –Seija Tikkanen, Pohjanmaa, Himangan Eläkeläiset Maire Kauhanen, Pirkanmaa, Tampereen Eläkeläiset –Raija Raittio, Varsinais-Suomi, Kaarinan Eläkeläiset Eläkeläiset ry:n valtuusto 2018–2021 Puheenjohtaja Kalevi Kivistö, Uusimaa, Viherlaakson-Karakallion Eläkeläiset Varapuheenjohtaja Mervi Höylä, Savo, Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset Jäsenet ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä aluejärjestöittäin JOKILAAKSOT Hilkka Tihinen, Pudasjärven Eläkeläiset – Sirkka Kankaala, Raahen Eläkeläiset Kauno Moilanen, Kuusamon Eläkeläiset – Leena Rantala, Pudasjärven Eläkeläiset Hilkka Myllykangas, Oulun Työväen Eläkeläiset – Liisa Hirvasniemi, Kiimingin Eläkeläiset Lahja Hanhela, Kiimingin Eläkeläiset – Terttu Taajoranta, Oulun Työväen Eläkeläiset Viljo Lehmusketo, Raahen Eläkeläiset – Pentti Kyyhkynen, Kuusamon Eläkeläiset UUSIMAA Vappu Miinalainen, Lohjan Seudun Eläkeläiset – Tuula Saastamoinen, Rajakylä-Länsimäen Eläkeläiset Simo Hyökki, Hyrylän Eläkeläiset – Tapio Ruuskanen, Porvoon Eläkeläiset Tuula Kivijärvi, Etelä-Vantaan Eläkeläiset – Matti Savolainen, Tikkurilan Eläkeläiset Esa Vepsäläinen, Karkkilan Eläkeläiset – Kaisa Mäkinen, Keravan Eläkeläiset LAPPI Voitto Vaattovaara, Kolarin Eläkeläiset – Veikko Rautio, Aavasaksan Eläkeläiset Maisa Lahnajärvi, Kemin Eläkeläiset – Tapani Silventoinen, Ivalon Eläkeläiset Kyllikki Vilander, Rovaniemen Eläkeläiset – Kari Yliaska, Sodankylä PIRKANMAA Vilho Ponkiniemi, Hämeenkyrön-Viljakkalan Eläkeläiset – Seppo Martikainen, Valkeakosken Eläkeläiset Ilkka Kotiranta, Nokian Eläkeläiset – Kosti Mantonen, Ylöjärven Eläkeläiset Marja-Liisa Salminen, Lempäälän Eläkeläiset – Elisa Nordberg, Tampereen Eläkeläiset SAVO Kalevi Tuovinen, Sonkajärven Eläkeläiset – Sirkka Jeulonen, Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset Pirjo Rönkkö, Iisalmen Eläkeläiset Hannu Hyvärinen, Tuusniemen Eläkeläiset Sirpa Rossi, Varkauden Eläkeläiset – Väinö Heiskanen, Suonenjoen Eläkeläiset KAINUU Arja Jauhiainen, Paltamon Eläkeläiset – Tauno Juppi, Kajaanin Eläkeläiset Matti Ryynänen, Kuhmon Eläkeläiset – Tuula Heikkinen, Suomussalmen Eläkeläiset SATAKUNTA Terttu Viinamäki, Nakkilan Eläkeläiset – Keijo Järvenpää, Huittisten Seudun Eläkeläiset Matti Mesiniemi, Kankaanpään Eläkeläiset – Jouko Vuohiniemi, Ulvilan Eläkeläiset Tuula Telin, Porin Eläkeläiset – Antti Piittala, Kankaanpään Eläkeläiset KESKI-SUOMI Jorma Muhonen, Jyväskylän Eläkeläiset – Seppo Rimpi, Muuramen Eläkeläiset Tuula Nieminen, Laukaan Eläkeläiset – Matti Pöppönen, Vaajakosken Eläkeläiset Väinö Aho, Pihtiputaan Eläkeläiset – Kaarin Oikari, Säynätsalon Eläkeläiset HELSINKI Mirja Arajärvi, Kallion-Vallilan Eläkeläiset – Eija Loukoila, Vartiokylän Eläkeläiset Marja-Liisa Suuronen, Pihlajamäki-Pihlajiston Eläkeläiset – Olli Salin, Kallion-Vallilan Eläkeläiset POHJANMAA Henrik Fågelbärj, Vasabygdens Pensionärer – Irmeli Mandell, Vaasan Eläkeläiset Eeva-Liisa Paavola, Lapuan Eläkeläiset – Anita Peltola, Jurvan Eläkeläiset VARSINAIS-SUOMI Aarre Lehtonen, Raision Seudun Eläkeläiset – Raija Alanko, Uudenkaupungin Eläkeläiset Eira Nurmi, Kaarinan Eläkeläiset – Ari Löytömäki, Loimaan Eläkeläiset ETELÄ-HÄME Sirkka Toivonen, Lopen Eläkeläiset – Tuula Maaniittu, Hämeenlinnan Eläkeläiset Hely Alakokkare, Heinolan Eläkeläiset – Pasi Rytkönen, Salpakankaan Eläkeläiset POHJOIS-KARJALA Eeva Surakka, Joensuun Eläkeläiset – Urho Peltonen, Joensuun Eläkeläiset Viljo Pulkkinen, Lieksan Seudun Eläkeläiset – Eila Jussila, Nurmeksen Eläkeläiset KAAKKOIS-SUOMI Taisto Leinonen, Anjalankosken Eläkeläiset – Seppo Sinisalo, Pyhtään Eläkeläiset Anneli Haimakainen, Imatran Eläkeläiset – Osmo Kontinen, Lauritsalan Eläkeläiset Uuden hallituksen ja valtuuston kokoonpanot Yksimieliset henkilövalinnat Oululainen Martti Korhonen (kuvassa toinen vasemmalta) valittiin edustajakokouksessa yksimielisesti jatkamaan toisen kolmivuotiskauden Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana. Varapuheenjohtajaksi valittiin niin ikään yksimielisesti Marja Leena Makkonen (vasemmalla) Keski-Suomesta. Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtajana jatkamaan kokous valitsi espoolaisen Kalevi Kivistön. Varapuheenjohtaja on kuopiolainen Mervi Höylä. Kaikki henkilövalinnat olivat yksimielisiä. Eläkeläiset ry:n toimielimet ovat edustajakokous, valtuusto ja hallitus. Edustajakokous pidetään kolmen vuoden välein. Se valitsee järjestön valtuuston ja hallituksen. Valtuuston ja hallituksen toimikausi alkaa heti edustajakokouksen suorittaman vaalin jälkeen. Edustajakokousten välisenä aikana päätösvaltaa käyttää valtuusto. Järjestön toimeenpaneva elin on hallitus, jossa on puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi kuusi muuta jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. Hallituksen puheenjohtajaa nimitetään Eläkeläiset ry:n puheenjohtajaksi ja hallituksen varapuheenjohtajaa Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtajaksi. Allaolevissa hallituksen ja valtuuston tiedoissa on puheenjohtajiston, jäsenten ja varajäsenten nimien lisäksi ilmoitettu heidän aluejärjestönsä ja paikallisyhdistyksensä.
Nro 4 kesäkuu 2018 – 11 ELÄKELÄINEN Mauri Blomster, Kemin Eläkeläiset – Mukava kokemus, ensimmäinen tätä lajia Eläkeläiset ry:n riveissä. – Monet liittokokoukset kolunneena voin sanoa, että tämä kokous oli hyvin valmisteltu. Asiat käsiteltiin sutjakkaasti ja leppoisasti mutta asiallisesti. Hyvähenkinen kokous, kiva oli kuulla puheensorinaa ja heleää naurua taukojen aikana. – Edunvalvonta tärkeässä roolissa. Paljon on tehtävää kun peilaa asiaa kokouksessa käytyihin aloitteita ja asiakirjoja koskeviin runsaslukuisiin puheenvuoroihin. – Toverit ympäri maan tapasivat toisiaan. Ilolla huomasin, että niin se on itsenikin kohdalla. Elämän matkan varrella kertyneitä tuttavia oli kiva nähdä, vaihtaa ajatuksia tästä päivästä ja myöskin tulevista. Edustajakokous hyväksyi Eläkeläiset ry:lle toimintaohjelman kolmivuotiskaudelle 2018 – 2021. Ohjelman otsikko on Sukupolvet yhdessä – ihminen edellä. Eläkeläiset ry luo ikääntymispolitiikkaa yhdessä jäsenistönsä kanssa, todetaan toimintaohjelmassa. Eläkeläiset ry:n uusi ikääntymispoliittinen ohjelma on konkreettinen edunvalvontaa ohjaava asiakirja. Se on tarkoitus hyväksyä järjestön valtuustossa 2019. Ohjelmatyön pohjana ovat 20. edustajakokoukselle tehdyt aloitteet ja jäsenkeskustelu, ja sen lisäksi vuoden 2011 ikääntymispoliittinen ohjelma Oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen. Keskeisiä arvojamme ovat ihmisarvo, tasa-arvo ja solidaarisuus. Otamme ohjelmatyössä huomioon myös tulevat eläkeläiset; yhteiskunnan monikulttuurisuuden ja moninaisuuden, sukupolvien välisen solidaarisuuden, sekä ihmisoikeudet, puhtaan elinympäristön ja terveet elintavat. Pienituloisten eläkeläisten aseman parantaminen ja eläkeläisköyhyyden poistaminen on ensisijaista. Palveluita ja niiden saatavuutta on parannettava. Digitalisointi ei saa olla vain keino karsia palveluita. Ikäteknologian käyttöönotossa on huomioitava demokratia, ihmisoikeudet, itsemääräämisoikeus ja yksityisyyden suoja. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU on tärkeä valtakunnallisen edunvalvonnan sekä eläkeläisjärjestöjen yhteistyön foorumi. Teemme yhteistyötä EETUn järjestöjen kanssa paikallisesti ja alueellisesti esimerkiksi vanhusneuvostoihin liittyen. Edunvalvonnan keskeisiä yhteistyötahojamme ovat myös muut sote-järjestöt. Ikääntymispoliittisten tavoitteiden täytäntöön panemiseksi valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti suuntaamme jäsenistölle edunvalvonnan koulutusta. Kampanjoimme tavoitteidemme puolesta niin netissä kuin netin ulkopuolella ja haemme niille laajaa tukea. Edustajakokouskauden aikana pidettävissä valtakunnallisissa vaaleissa järjestö vaikuttaa vaaleissa sekä omilla että yhdessä EETUn kanssa muotoilluilla tavoitteilla. Järjestö kannustaa jäsenistöään osallistumaan vaalityöhön. TAVOITE OHJELMA Anne Göös-Leppänen, Kurun Eläkeläiset – Edustajakokous oli tosi mielenkiintoinen. Meni ehkä hieman kuunteluoppilaana, mutta meininki oli innostava. Paljon tuli uusia tuttaviakin. – Olen uusi ihminen eläkeläiskuvioissa, Kurun Eläkeläisten puheenjohtajana olen toiminut tämän vuoden alusta. Mukaan toimintaan tulin vähän kuin vahingossa. Olin yhdistyksen varatilintarkastajana, ja siitä sitten silloinen puheenjohtaja Kuusiston Alli oikeastaan vetäisi minut mukaan toimintaan. – Järjestötoiminta on minulle toki aiemminkin tuttua ja mieluisaa, olen muun pitkään toiminut Kurun Sotaveteraanit ry:n sihteerinä. – Eläkeläisten väki on hyvää myös juhlimaan. Järjestimme Kurussa maaliskuussa juhlan, ja olin ensin vähän, että tuleeko sinne porukkaa ollenkaan. Ja siten yhtäkkiä olikin yli 150 ihmistä koolla ja todella onnistuneet bileet. Ensikertalaiset edustajakokouksessa Liisa Keränen, Hyrynsalmen Eläkeläiset – Eläkkeelle jäin kaksi vuotta sitten ja lähdin mukaan Eläkeläiset ry:n toimintaan. Olen Hyrynsalmen Eläkeläiset ry:n sihteeri. Yhdistyksessä on kahdeksankymmentä jäsentä ja hirveän paljon erilaista toimintaa. – Työ ihmisten parissa ja kokoukset ovat minulle tuttuja sillä olin pitkään seurakunnan ja kunnan luottamustehtävissä. Ja kun työskentelin myyjänä melkein 40 vuotta, niin ketään en ujostele. – Edustajakokous on mennyt hyvin, olen tutustunut uusiin ihmisiin, ja muutamia vanhoja tuttujakin tavannut. Kuulumisten ja kokemusten vaihto on minusta yksi tärkeä osa tällaista kokousta. Huomaa että meillä eri alueiden ja paikallisyhdistysten edustajilla on melko lailla samanlaiset tavoitteet ja ilonja huolenaiheet. – Tärkeitä teemoja on keskusteluista jäänyt mieleen, ja työskentely talousvaliokunnassa oli oikein antoisaa. Liisa Keränen Mauri Blomster Anne Göös-Leppänen Haastattelut ja kuvat: TUOMAS TALVILA Työn alla uusi ikääntymispoliittinen ohjelma Satakunnan Aluejärjestön puheenjohtaja Tuula Telin painotti edustajakokouksen keskustelussa, että eläkeläisjärjestöjen on tärkeää olla mukana myös maakunnallisessa vaikuttamistyössä. – Satakunnassa on vuosia toiminut Satakunnan Yhteisöt ry -niminen järjestö, joka kokoaa siipiensä suojaan kymmeniä järjestöjä. Alustavien suunnitelmien mukaan tätä toimintaa joko laajennetaan tai luodaan kokonaan uusi organisaatio. Olennaista eläkeläisjärjestöjen kannalta on osallistua aktiivisesti tähän prosessiin ja huolehtia siitä, että eläkeläisten ääni tulee kuuluviin ja tavoitteet ja toiminta näkyviin. Telin totesi, että Eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunnat ja tulevat lakisääteiset maakunnalliset vanhusneuvostot ovat tärkeitä vaikuttamisen paikkoja ja yhteistyökumppaneita. Tilanne on kuitenkin eläkeläisjärjestöille myös haastava. – Miten turvaamme sen, että eläkeläisjärjestöjen jäseniä valitaan maakunnallisten vanhusneuvostojen jäseniksi? Satakunnassa nykyinen vapaaehtoinen maakunnallinen vanhusneuvosto teki valmisteluelimille ehdotuksen, että eläkeläisjärjestöille turvataan vähintään samat neljä paikkaa kun nykyisessäkin neuvostossa. Olli Salin helsinkiläisestä Kallion-Vallilan Eläkeläisistä muistutti, että eläkeläisilläkin on oikeus tehdä kansalaisaloitteita valtakunnallisista asioista ja toisaalta kuntalaisaloitteita. – Kuntalaisaloitteita meillä on oikeus tehdä sekä järjestöinä että henkilöinä, ja niihin on tultava vastaus määräajassa. TUOMAS TALVILA ”Mukaan vaikuttamistyöhön” Suorastaan helteisissä oloissa läpi viedyn edustajakokouksen taukojumppa pidettiin Kuntorannan pihalla.
12 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN – Toiminta Eläkeläiset ry:ssä antaa minulle hirveän paljon, sanoo järjestön uusi varapuheenjohtaja Marja Leena Makkonen. – Olen järjestötoiminnan kautta saanut paljon ystäviä, tuttuja ja tietoa asioista. Ja jos edes jonkin verran pystyy pienenä ihmisenä asioihin vaikuttamaan, niin tämä toiminta on siihen merkittävä kanava. Marja Leena Makkonen valittiin Eläkeläiset ry:n hallituksen varapuheenjohtajaksi toukokuun lopulla pidetyssä 20. edustajakokouksessa. Kokemusta järjestön luottamuspaikoilta hänellä on toki entuudestaankin runsaasti. Makkonen oli päättyneen kolmivuotiskauden Eläkeläiset ry:n hallituksen jäsen, ja sitä ennen järjestön valtuuston puheenjohtaja. Marja Leena Makkonen on syntynyt vuonna 1960. Loukkaantuminen autokolarissa vei hänet jo vuosia sitten työkyvyttömyyseläkkeelle. Sen jälkeen Jyskän Eläkeläisten jäsen Makkonen on ollut aktiivisesti myös Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen Aluejärjestön toiminnassa. – En olisi osannut jäädä makoilemaan ja kattoon syljeskelemään, toteaa Makkonen, joka on ollut mukana myös kunnallispolitiikassa ja maakuntahallinnossa ja on tällä hetkellä Jyväskylän vanhusneuvoston puheenjohtaja. Eläkeläisköyhyyden torjuminen vaatii jatkuvaa työtä Eläkeläiset ry:n tärkeimpiin tehtäviin Marja Leena Makkonen listaa eläkeläisköyhyyden torjumisen. Tuorein muistutus ongelman laajuudesta ja vakavuudesta saatiin tämän haastattelun tekohetkillä, kun Eläketurvakeskus julkaisi kyselytutkimuksensa eläkeläisten toimeentulosta. Sen mukaan kymmenes osa eli kaikkiaan 150 000 eläkeläistä kärsii vakavista toimeentulo-ongelmista. – Onhan se yhteiskunnan häpeä, että ikäihminen joutuu valitsemaan, ostaako ruokaa vai lääkkeitä vai maksaako vähillä rahoillaan vuokran, Marja Leena Makkonen puuskahtaa. – Tämän epäkohdan korjausesityksiä on vain sinnikkäästi vietävä eteenpäin, kuten Eläkeläiset ry on tehnytkin. Tässä vaikuttamistyössä tarvitaan myös Eläkeläisliittojen etujärjestö EETUn leveämpiä hartioita. Makkonen tietää, että edunvalvonta on välillä tuskallisenkin hidasta puurtamista. Mutta hän tietää myös, että se työ vain on tehtävä. – Eivät parannukset asioihin sieltä itsestään putkahda. – Esimerkiksi lapsiasiavaltuutettua ajettiin tähän maahan vuosikausia, kunnes sellainen lopulta saatiin. Nyt me vaadimme, kuten edustajakokouksen useissa aloitteissakin todettiin, valtakunnallista vanhusasiamiestä. Kyllä siitäkin vielä työvoitto saadaan. Yksinäisyys painaa ikäihmisiä Toinen iso haaste niin koko yhteiskunnalle kuin eläkeläistoiminnallekin on ikäihmisten yksinäisyys. – Kotona käyvä hoitaja voi monelle olla se ainoa säännöllinen ihmiskontakti. Hoitojärjestelmän ongelma taas on, ettei kotihoidolla ole aikaa, viisi–kymmenen minuuttia ehditään olla yhden ihmisen luona, siinä ei montaa sanaa vaihdeta. Hoitajamitoitukset ovat riittämättömiä, niihin pitäisi ehdottomasti saada lisää resursseja. Toimintaa ajan hermolla Eläkeläiset ry:n toiminnassa Marja Leena Makkonen näkee paljon hyviä merkkejä. – Meillä on riveissämme hienoja ja osaavia ihmisiä, monen ammatin ja harrastuksen taitajia, valtavasti elämänkokemusta. Toiminta on monipuolista, mutta jatkuvaa ideointia tarvitaan Makkosen mukaan siinä, kuinka ollaan ajan hermolla ja saadaan uusia eläkeläisiä innostumaan. – Minusta hienoja esimerkkejä uudenlaisesta toiminnasta ovat juuri alkanut monipuolinen Liikumme tanssien -hanke ja rokkibändikurssimme. Tilakysymykset puhuttavat Paikallisyhdistysten käytännön toiminnassa tilakysymykset puhuttavat paljon, Makkonen sanoo. – Tilojen vuokrat ovat korkeita. Kuitenkin aktiiviset eläkeläiset ovat vahva voimavara. Heille pitää antaa mahdollisuus toimia. Kunnissa voitaisiin asiaa miettiä siltäkin kantilta, että jos yhdistyksillä on resursseja ja paikkoja järjestää toimintaa, se juuri lieventäisi yksinäisyyden tuomia ongelmia ja vähentäisi hoidon ja hoivan tarpeita. – Itse olen eri yhteyksissä pyrkinyt korostamaan eläkeläistoiminnan myönteistä merkitystä. Ja kannustanut ihmisiä liittymään mukaan. Jos joku tuntee, että toinen järjestö kuin Eläkeläiset ry on hänelle luontevampi toiminnan ja vaikuttamisen paikka, niin hyvä sitten niin. Tärkeintä on olla jossain mukana. Mökillä Toivakan lapsuusmaisemissa Marja Leena Makkonen asuu puolisonsa kanssa Jyskässä Jyväskylän liepeillä. – On kaksi aikuista lasta ja kaksitoistavuotias lapsenlapsi. Oma äitini asuu lähellä ja on aika paljon meidän kanssamme. Tärkeä paikka on myös mökki Toivakassa, jonne kotipihalta on reilun puolen tunnin matka. – Ne seudut muistan lapsuudestanikin. Mökiltä hyvin kaukana ei ole mummulani. Eläkeläiset ry:n uusi hallitus varajäsenineen pitää ensimmäisen kokouksensa 21. kesäkuuta. – Juhannukselta sitten rauhoitutaan ja vietetään kesää enimmäkseen mökillä, Marja Leena Makkonen suunnittelee. TUOMAS TALVILA Järjestö toimii ja vaikuttaa Eläkeläiset ry:n uusi varapuheenjohtaja Marja Leena Makkonen tervehtii ilolla tuoreita toiminnan muotoja. ”Kun olemme ajan hermolla, saamme uudetkin eläkeläiset innostumaan.” Kesällä Marja Leena Makkonen viihtyy mökillä Toivakassa. Kuva: Hanna-Marja Määttä ”Onhan se yhteiskunnan häpeä, että ikäihminen joutuu valitsemaan, ostaako vähillä rahoillaan ruokaa vai lääkkeitä vai maksaako vuokran.”
Nro 4 kesäkuu 2018 – 13 ELÄKELÄINEN Lapin aktiiviset eläkeläiset pistivät huhtikuun loppupuolella pystyyn Ristipistoja – sivistyneesti -kurssin Kolarissa. Osallistujia oli kahdeksantoista, Kolarista, Tervolasta, Kemistä ja Kittilästä. Ohjaajina toimivat Pirkko-Liisa Ylikärppä Simosta ja Maila Ekorre Sodankylästä. Kun pääsimme suunnittelun jälkeen tositoimiin, niin jälkeä syntyi. Kurssilaiset pääsivät toteuttamaan ideoitaan. Kahden päivän aikana pääsimme hyvään alkuun ristipistojen teossa ja kotiin jäi teosten lopullinen valmistus. Jälleen huomattiin, kuinka paljon keskuudessamme on kädentaitojen osaajia. Kittiläläinen Tarja Ranta toi mukanaan tekemiään ristipistotöitä jotka hän oli aiemmin valmistanut. Aluksi kulttuurituottaja Kai Artes esitteli meille Kansan sivistystyön liitto KSL.n toimintaa ja kurssia. Hän myös näytti, etteivät ristipistot ole vain naisten työtä. Kiitos Kolarille, kurssilaisille ja ohjaajille MAIJA EKORRE kurssilainen Kesäkuun alussa tapahtui Eläkeläiset ry:n omistaman Kylpylähotelli Kuntorannan hotellinjohtajan vaihdos. Syksystä 2012 Kuntorantaa luotsannut hotellinjohtaja Harry Pirttimäki jäi lakisääteiselle työeläkkeelle ja uutena hotellinjohtajana aloitti talousvastaava Anne Pulkkinen. Kuntorannan talousvastaavan tehtäviä Anne Pulkkinen on hoitanut keväästä 2013 alkaen. Hän on 42-vuotias merkonomi ja taloushallinnon ja rahoituksen tradenomi. Hän on syntynyt Kuhmossa ja muuttanut Varkauteen vuonna 1996. Hänellä on yksi teini-ikäinen tytär. Eläkeläiset ry:n järjestöväelle Anne Pulkkinen esittää toivomuksen, että he yksin ja ryhmissä suosisivat Kuntorannan palveluja. Palvelujen ja toiminnan kehittämisessä nojataan asiakkaiden toiveisiin ja tarpeisiin. Kaikki asiakaspalaute on tarpeellista ja se käsitellään tuoreeltaan työyhteisössä. Aktiivisuutta Pulkkinen toivoo erityisesti yhdistysten matkanvastaavilta. Kuntorannan 50-vuotistaivalta juhlitaan syksyllä Eläkeläiset ry:n ja Kuntorannan yhteisin voimin. Juhlat pidetään Kuntorannassa syyskuun 27.–30. päivinä. Anne Pulkkinen toivoo, että hänellä olisi tuolloin mahdollisuus tavata runsaasti järjestöväkeä. Hotellinjohtajan työn ohessa Anne Pulkkinen hoitaa edelleen Kuntorannan talousvastaavan tehtäviä. Nyt toteutettu järjestely on väliaikainen ja tilanteeseen palataan syksyllä, kun Kuntorantaa ja sen johtamista tarkastellaan laajemmin. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n kevätkokous muistuttaa kannanotossaan, että ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan iän perusteella pankkija vakuutuspalveluissa. Yhdenvertaisuuslakia sovelletaan myös yksityisessä palvelutoiminnassa. Oikeus käteisen rahan ja pankkipalveluiden saamiseen kuuluu kaikille, myös ilman internetyhteyttä oleville ikäihmisille. Pankkien asiakkaille, joilla ei ole mahdollisuutta tai kykyä hyödyntää sähköiseen asiointiin vaadittavaa informaatioteknologiaa, tulee taata henkilökohtaiseen asiointiin perustuvat pankkipalvelut nykyistä kohtuullisemmilla hinnoilla. Elleivät pankit muuta toimintaansa em. tavalla, tulee maan hallituksen ryhtyä toimiin pankkitoiminnan kriteerien täydentämiseksi. Finanssialan toimijoiden tulee kantaa vastuunsa käteisen rahan ja pankkipalveluiden saatavuudesta. Viime aikoina käteisautomaattija pankkikonttoriverkostoa jatkuvasti harventaneet pankit ovat asettaneet ikääntyneet asiakkaansa kohtuuttomaan tilanteeseen, kun joissakin kunnissa ei ole enää lainkaan käteispalveluja tarjoavaa pankkikonttoria. Pankkipalveluiden ja käteisen rahan saatavuus on turvattava kaikkialla Suomessa. EETU ry:n puheenjohtaja Eeva Kuuskoski muistuttaa, että finanssialan digitalisaatiosta huolimatta käteinen raha ja konttoreissa tarjottavat pankkipalvelut ovat ikääntyneille kansalaisille tärkeitä edelleen. – Suomessa on edelleen satoja tuhansia yli 60-vuotiaita, jotka eivät ole koskaan käyttäneet internetiä. Heillä ei näin olen ole minkäänlaisia mahdollisuuksia hoitaa pankkipalveluitaan sähköisesti, Kuuskoski tähdentää. EETUn ry:n kevätkokous kokoontui Helsingissä 30.5. Kuntorannan hotellinjohtaja vaihtui EETU ry: Pankkien noudatettava yhdenvertaisuuslakia Hinta 455€ – 475€ (riippuen lähtöasemasta) Hintaan sisältyy: • junamatkat Helsinki-Pietari-Helsinki 2. lk (Helsingistä matka-aika 3h 25 min) • majoitus hyvätasoisessa hotellissa • paikallisbussikuljetukset Pietarissa • päivittäinen lounas • kasakkashow ja illallinen 1.10. • kolme suomeksi opastettua tutustumiskohdetta ja kaupunkikiertoajelu • suomalaisten venäjänkielisten matkanjohtajien palvelut koko matkan ajan Lisäksi valinnaisia tutustumiskohteita. Junaan voi nousta myös Lahdesta, Kouvolasta tai Vainikkalasta. VIELÄ EHDIT VARATA MATKANNE! Ohje (”Ryhmänkerääjän ABC”) löytyy osoitteesta www.elakelaiset.fi / Toiminta / Jäsenmatka Pietariin Eläkeläiset ry:n Jäsenmatka Pietariin 1.-3.10. 2018 Vastaava matkanjärjestäjä on VenäjänMatkat. Kaikissa matkaan liittyvissä asioissa voi soittaa VenäjänMatkojen toimistoon numeroon 09 693 8613 (arkisin klo 10-16) tai laittaa sähköpostia osoitteeseen venajanmatkat@venajaseura.com HUOMIO! Mikäli haluaisit matkalle mukaan, mutta yhdistyksesi ei kokoa ryhmää, ole yhteydessä VenäjänMatkoihin. Varausaika päättyy 24.8. Lasku lähetetään ryhmän kokoajalle = matkavastaavalle. Ryhmän matka erääntyy maksettavaksi elokuussa. Varauksen tehneille ryhmän kokoajille = matkavastaaville lähetämme erikseen ohjeet viisumien hankinnasta. Viisumin hinta on 86€ . Matkalle lähtijällä täytyy olla myös passi, joka on voimassa kuusi kuukautta matkan päättymisen jälkeen (ainakin 4.4.2019 asti). VIELÄ EHTII MUKAAN! VARAUSAIKAA JATKETTU 24. ELOKUUTA SAAKKA! Talousvastaava Anne Pulkkinen aloitti Kuntorannan hotellinjohtajana kesäkuun alussa. Kuva: Tuomas Talvila Sivistyneitä ristipistoja Kolarissa Kolarin työpajalaiset koolla. Ristipistoja sivistyneesti -pajojen ydinviestinä on, että demokratiaan kuuluvat erilaiset mielipiteet, mutta eri mieltä voi olla sivistyneesti vastapuolta kunnioittaen. Osallistujat kirjailivat töihinsä erilaisia lauseita: Ollaan ihmisiksi, Ei vihapuheelle, Vastarannan kiiski – sivistyneesti, Sivistyneesti toinen toistanne tukien, Tunne oma arvosi, Asiat riitelevät, eivät ihmiset, Yhteinen sävel, Eri mieltä – sivistyneesti ja niin edelleen.
14 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN – Järkytyin kovasti, kun kuulin ensimmäisen kerran Tammisaaren punavankien joukkohaudasta, sanoo Pertti Vuorio. Elettiin 1970-luvun alkua. Muhokselta lähtenyt Pertti Vuorio oli nuori mies. Hän oli tullut töihin Koverharin tehtaalle Ruotsin kautta. Siellä norjalaiset työtoverit olivat kyselleet häneltä vuoden 1918 tapahtumista Suomessa. Hän ei osannut kertoa kyselijöille juuri mitään. – Rupesin selvittämään asiaa itselleni. Hyviä tietolähteitä olivat muun muassa Koverharin ammattiosaston luottamustehtävissä toiminut Sten Holmberg ja SKDL:n yhdistyksessä vielä tuolloin jäseninä olleet kolme entistä punakaartilaista. Nyt Pertti Vuorio osaa vastata kyselijöille. Hän on ollut mukana vuonna 1988 perustetussa muistomerkin kansalaistoimikunnassa ja sen työtä jatkavan muistomerkin hoitoyhdistyksen hallituksessa koko niiden toiminta-ajan. Hoitoyhdistys järjesti 9.6. muistomerkillä jokavuotisen muistotapahtuman. Tänä vuonna se oli sisällissodan 100-vuotismuiston vuoksi tavallista laajempi ja juhlavampi. Muistotapahtumaan oli tullut järjestäjien arvion mukaan 3 000 osallistujaa. Pohjoisimmat yhteiskuljetukset olivat Jyväskylästä. Tapahtumaan osallistuivat presidentti Tarja Halonen ja hänen puolisonsa professori emeritus Pentti Arajärvi sekä rouva Tellervo Koivisto, joka osallistui myös muistoseminaariin. ”… mitä emme saa unohtaa” Hoitoyhdistys on ottanut asiakseen selvittää, keitä Tammisaaressa menehtyneet olivat. Vuonna 1951 perustettua muistomerkkiä laajennettiin vuonna 1988 ja julkaistiin silloin tiedossa olleiden joukkohautana haudattujen nimet. Nimilistoja on täydennetty vuosina 1998 ja 2010 ja niin tehdään jälleen tänä vuonna. Kuparilaatoissa on täydennysten jälkeen yli 3 000 nimeä. Kaikkien haudattujen nimet tuskin selviävät koskaan. Osa antoi väärän nimen ja osa jäi kirjaamatta. Tapahtumassa paljastettiin muistolaatta myös niille, jotka on haudattu nimettöminä ja jotka katosivat jäljettömiin sisällissodan aikana. Sen tekstin ovat muotoilleet yhdessä muistomerkin hoitoyhdistys ja oikeushammaslääkäri Helena Ranta. Siinä lukee: ”Tärkeämpää kuin se, mitä muistamme, on se mitä emme saa unohtaa.” Olemme samanlaisia kuin vuoden 1918 ihmiset Myös muistotapahtumassa puhunut arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen puhui monikerroksisesta hiljaisuudesta, joka Suomessa on vallinnut vuodesta 1918. Se on ollut uhrien ja uhrien haudoilla lepäävää hiljaisuutta, heidän omaistensa hiljaisuutta, surmatöiden tekijöiden hiljaisuutta, kirkon vaikenemista ja yhteiseksi perinnöksi muotoutunutta yhteiskunnallista vaikenemista. – Arkkipiispan mukaan on vain yksi asia, joka yhdistää suomalaisia vuoden 1918 tapahtumien edessä samalla tavalla kuin hiljaisuus. – Se on avuttomuus, avuttomuus kun kohtaamme tällaisen inhimillisen katastrofin ja ihmisyyden murenemisen ja sen muiston. Mäkinen mietti puheessaan, että hiljaisuuden perinnön ja avuttomuuden purkamisen voi aloittaa tunnustamalla, että me nykyään elävät olemme aivan samanlaisia ihmisiä kuin vuonna 1918 eläneet, emme heitä parempia. Ainoa asia, mikä meitä erottaa on, se että elämme vakaassa ja turvallisemmassa maassa. Opiksi on otettu, tutkimista riittää Pertti Vuorio uskoo julkisuuteen ja tietoon. Hän on tänäkin keväänä ja alkukesästä käynyt monissa tilaisuuksissa alustamassa vuoden 1918 tapahtumista ja Tammisaaren vankileiristä. – Oppi ja tieto vuoden 1918 tapahtumista on vähitellen mennyt perille. Uskon, että samanlainen katastrofi ei ole Suomessa enää mahdollinen, Vuorio sanoo. – Vaikka en ole Paavo Lipposen ja hänen hallitusten ihailija, niin tästä asiasta hänelle ja hallitukselle kuuluu kiitos. Sen käynnistämä sotasurmaprojekti on tuonut julki paljon tietoa myös Tammisaaressa surmansa saaneista, Vuorio sanoo. Vuorio pitää muistovuoden antia hyvänä. On tullut esille uutta tietoa, ja julkaisut ovat puolueettomampia. On kuitenkin yksi alue, joka hänen mukaansa kaipaa vielä perusteellista tutkimusta. – Vuoden 1918 keväällä ja kesällä syrjäytettiin kokonaan alkeellisetkin oikeusperiaatteet. Miten se oli mahdollista? Tämä Suomen valtion syntyvaiheen suuri vääryys kaipaa perusteellista tutkimista maassa, joka ylpeästi kertoo olevansa oikeusvaltio. PEKKA ISAKSSON Pertti Vuorio sai vastata kysymykseen jos toiseenkin ennen tapahtuman alkua. Muistotapahtumassa ja seminaarissa pohdittiin vaikenemisen voittamista tiedon, ymmärryksen ja armon avulla Tammisaaren vankileirihelvetissä kuoli yli 3 000 punavankia Muistotapahtumaan oli tullut 3 000 osallistujaa. Kaukaisimmat yhteiskuljetukset olivat Jyväskylästä.
Nro 4 kesäkuu 2018 – 15 ELÄKELÄINEN Kirjailija Sirpa Kähkönen sanoi Tammisaaren muistoseminaarissa, että kenenkään ei pidä jäädä toisten vihan kantajaksi. Kähkönen oli yksi muistotapahtuman jälkeen järjestetyn seminaarin alustajista. Varuskunnan ruokalassa pidettyyn seminaariin voitiin ottaa vain 700 ensimmäiseksi ennakkoon ilmoittautunutta. Ilmoittautuneistakin osa tuli varuskunnan portille odottamaan sisäänpääsyä jo runsas tunti ennen seminaarin alkamista. Ilmoittautuminen ja jonottaminen kannattivat: Kähkösen lisäksi seminaarin tiedollisesti ja emotionaalisesti vahvasta annista vastasivat kirjailija, historioitsija Sture Lindholm, oikeushammaslääkäri Helena Ranta ja kapteeniluutnantti, kirjailija Timo Laurila. Seminaarin jälkeen moni kertoi pyyhkineensä silmäkulmiaan varsinkin Kähkösen ja Rannan alustusten jälkeen. – On muistettava siihen hetkeen asti, että voi tuntea armoa, Kähkönen sanoi. Hän viittasi sekä omaan sukukokemukseensa että työhönsä kirjailijana, joka on käsitellyt tuotannossaan laajasti vuoden 1918 ja 1930-luvun nyrkkivallan synnyttämiä yksilöiden, sukujen ja yhteisöjen traumoja ja selviytymiskeinoja niistä. Kähkönen totesi, että vaikka sisällissodan sotatoimet päättyivät keväällä 1918, ei sota päättynyt silloin niin kuin mikään sota ei pääty aselepoon tai antautumiseen. Sen jälkivaikutukset jäävät. Niiden ankaruutta Suomessa lisäsi 1930-luku. Sisällissodan voittajien joukossa voimistuivat vaatimukset saattaa loppuun se, mikä vuoden 1918 jälkiselvittelyissä jäi kesken. Se ei jäänyt pelkäksi puheeksi. Pakkotyölaitokseksi muutetusta Tammisaaren leiristä tuli 1930-luvulla monille poliittisille vangeille vihan ja koston hautomo. Siellä myös Kähkösen isoisä Lauri Tuomainen kärsi 7 vuoden tuomionsa. – Emme voi jäädä toisten vihan kantajiksi. Siitä vapautumisessa auttavat tieto ja ymmärrys, joka minulla on edellyttänyt tutkimista ja kirjoittamista. Armo ei ole mitään tunnelmointia, vaan se syntyy eläytymisestä, joka perustuu tietoon ja ymmärrykseen, Kähkönen sanoi. Suurin virhe oli kaikkien punavankien tutkintovankeus Historianopettaja ja historioitsija Sture Lindholm kertoi Tammisaaren leirin kehittymisestä vankileirihelvetiksi, jossa nälkä ja taudit surmasivat hyvin lyhyessä ajassa joka kolmannen sinne tuodun punavangin. Jutun tässä osassa on käytetty lähteenä myös hänen kirjaansa Vankileirihelvetti Dragsvik. Tammisaaren joukkokuolema 1918. Voittajat kokivat heillä olevan nyt koston aika. Tammisaaren leiriä perustettaessa summittaisten teloitusten ja kenttätuomioistuinten aika oli kuitenkin ohi. Niinpä Tammisaaressa teloitettiin ja ammuttiin todellisten ja uskoteltujen pakoyritysten yhteydessä ”vain” 31 vankia. Muut kuolivat nälkään ja tauteihin. Taustalla oli Lindholmin mukaan erityisesti yksi Suomen poliittisen ja sotilaallisen johdon tekemä päätös, joka koski koko vankileirien järjestelmää. – Kaikkein suurin erehdys oli pitää kaikki punavangit tutkintovankeudessa, kunnes kaikkien teot sodan alla ja sen aikana olisi selvitetty. Sen vuoksi 2,5 prosenttia Suomen väestöstä oli vangittuna kesän 1918 aikana. Miehistä joka 25:s virui vankileireillä. Oli myös olemassa vaihtoehto, että vain suurimmista rikoksista syytetyt pidettäisiin vangittuina ja muut laskettaisiin vapaalta jalalta vastaamaan. Se hävisi muun muassa P.E. Svinhufvudin kannattamalle kaikki kiinni -linjalle. Tammisaaren vankien kohtaloksi koituivat tämän lisäksi leirin perustamisen ja hallinnon erityiset olosuhteet ja sinne tuotujen vankien aikaisemmat vaiheet. Vankilan johtaja tuli leirille samalla junalla kuin ensimmäinen suuri vankierä Haminasta 29.5. Alusta asti olosuhteet olivat kaoottiset. Katastrofi syveni, kun leirille siirrettiin jo kesäkuun aikana 7 000 vankia. Leirillä selviytyivät parhaiten ne, jotka halusivat ja osasivat käyttää hyväkseen sinne syntyneitä viidakon lakeja. – Valkoisten alueilta Pohjanmaalta tuodut oli vangittu yleensä jo sodan alkuvaiheessa. He olivat olleet vankeina useita kuukausia, nälkiintyneitä ja monet sairaita. Raahesta tuodut esimerkiksi alkoivat menehtyä heti leiriin saavuttuaan. Sairaiden eristäminen onnistui vain osittain. Heidän tuomansa taudit, kuten punatauti ja erityisesti borrelio-bakteerien aiheuttama toisintokuume levisivät nopeasti niissä oloissa, Lindholm kertoi. Juhannuksena loppui leipä Aluksi vangit pystyttiin ruokkimaan jotenkuten, mutta juhannuksen tienoilla ruokahuolto romahti. Joinakin päivinä vangeille annettiin vain 35 grammaa leipää ja puolikas suolasillistä, joinakin päivinä edes leipää ei ollut. Romahdus johtui osaksi laiminlyönneistä elintarvikkeiden tilaamisessa ja tilausten vastaanottamisessa sotavankilaitoksen intendentuurissa, mutta vain osaksi. Yhteensä 75 000 vangin, heidän joukossaan 8 500 Tammisaaren vangin, ruokkiminen osoittautui mahdottomaksi elintarvikepulasta kärsivässä maassa. Samanaikaisesti loppui vesi, kun alueen vesihuoltoa ei ollut suunniteltu sellaiselle vankimäärälle, vaan korkeintaan puolelle siitä määrästä. Peseytyä ei voinut. Käytävä muutaman kymmenen metrin päässä olevaan vedenrajaan avattiin vasta heinäkuussa. Vaihtovaatteita ei ollut. Vaatetäit ja kirput sikisivät ja levittivät tauteja. Käymälät tukkeutuivat. Lindholm jätti kuulijoiden mieliin ja muistomerkin hoitoyhdistyksen johdon puitavaksi ajatuksen muistomerkin kehittämisestä. – Kävin muutama vuosi sitten Srebrenican joukkomurhan muistomerkillä Potocarissa. Siellä oli pienet valkoiset paadet muistuttumassa jokaisesta surmatusta. Ehkä valkoiset ristit Tammisaaren joukkohaudalla olisivat yhtä koskettava ja voimaannuttava muisto kesän 1918 uhreista. Ihmisoikeudet myös vainajille Oikeushammaslääkäri Helena Ranta puhui julkisen ja yksityisen muistamisen merkityksestä. – Vain julkisuus mahdollistaa muistamisen politiikan, johon kuuluvat myös muistomerkit. Ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja ihmisen arvostamisen tulee Rannan mukaan koskea myös vainajia. Siinä haudan merkitys on oleellinen. – Jokaisen on saatava oma, omaisten, suvun ja yhteisön tietämä hautapaikka omalla nimellä, Jokaisella pitää olla oikeus tulla haudatuksi uskontonsa ja yhteisönsä perinteiden mukaisesti. Tämä toive on yleismaailmallinen. Kokemusteni mukaan sillä on suuri merkitys vainajan omaisten elämän jatkumiselle. Tilaisuuden päätteeksi Kansan Sivistysrahasto luovutti Rannalle taiteilija Markku Laitakarin suunnitteleman Tammisaari 1918 -muistomitalin hopeaan lyötynä. Se myönnetään ihmisoikeusja solidaarisuustyöstä, ja aikaisemmin sen on saanut neljä henkilöä. PEKKA ISAKSSON Kirjailija Sirpa Kähkönen muistoseminaarissa: Emme voi jäädä toisten vihan kantajiksi Pentti Järveläinen ja Veini ja Eila Vuorela olivat tulleet yhteiskuljetuksessa muistotapahtumaan Vantaan Itä-Hakkilasta. – En ole aikaisemmin käynyt täällä. Tämä todella kiinnostaa, eikä vähiten siksi, että vaimon isoisä tapettiin Taavetissa. Hän oli ollut silloin 20-vuotias eikä varmasti ollut tehnyt kenellekään mitään pahaa, Järveläinen sanoo. Opettajan työstä eläkkeelle jääneen Veini Vuorelan työtovereina oli aikoinaan Suomenlinnassa vankeina olleita. – He kertoivat oloista siellä. Ne olivat samankaltaiset kuin täällä Tammisaaressa: ei vettä eikä muuta ruokaa kuin suolasillejä. Vuorelan perhetausta on samanlainen kuin varmaan monen muunkin muistotapahtumassa olleen. Suvussa on ollut sekä valkoisia että punaisia, selviytyneitä ja surmansa saaneita. Isän puoleinen isoisä oli valkoinen, äidin puolen enoista kaksi tapettiin punaisina. – Vaan niin se tahtoo olemaan ympäri maailmaa. Kaikkien uusien valtioiden syntyyn liittyy tämmöisiä konflikteja. Vuorela sanoo ilahtuneensa tiedosta, että 1930-luvulla presidentiksi valitun Kyösti Kallion jäämistöstä löytyi kirjelappu, jonka mukaan punaiset tarjosivat rauhaa. Surullista oli sen torjuminen, kun valkoisilla oli kostonhimossaan into päällä. P.I. Eila Vuorela, Veini Vuorela ja Pentti Järveläinen olivat tulleet muistotapahtumaan Vantaan Itä-Hakkilasta. Punaista ja valkoista Historioitsija Sture Lindholm myi muistotapahtumassa kirjaansa Vankileirihelvetti Dragsvik – Tammisaaren joukkokuolema 1918. Lisää Tammisaaren muistotapahtumasta seuraavalla sivulla
16 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Sisällissota 1918 oli suomalaisille monen tason onnettomuus – kansakunnan, sosiaalisten yhteisöjen, sukujen ja perheiden kannalta. Yleisiä tapauksia, kuten sotaa, terroria ja vankileirejä, on setvitty ja tutkittu eniten, ja niin ikään paikallisia 1918-historioita ilmestyy tiuhaan. Keskipolven kirjailija Sirpa Kähkönen (s. 1964) on töissään keskittynyt historiallisiin aiheisiin, ja romaaninsa hän on aina luonut vahvan tosiasia-aineiston varaan. On lupa puhua historiatietoisesta ja -taitoisesta kirjailijasta. Sisällissodan aikoihin Kähkönen uppoutuu uudessa Hugo 1918 -teoksessaan omintakeisesti tamperelaisen perheen vinkkelistä. Katse on lähellä: miten käy yhden perheen jäsenille, ennen muuta Hugo-pojalle? Käsillä ei ole romaani vaan mikrohistoriallinen tutkielma. Pääosassa ovat Tampereen keskustan Juhannuskylässä asuvat Enbomit (osa heistä otti 1908 Enne-nimen). Leskiäiti Emma Enbomin (s. 1856) perheeseen kuului kuusi aikuisikään ehtinyttä lasta, joista Hugo Enbom (s. 1892) oli toiseksi nuorin. Kähkönen kuvaa perheen elämää ja asemaa. He olivat paitsi talonomistajia ja saunanpitäjiä, myös koulutusmyönteistä ammattityöväkeä. Esimerkiksi viilari Emil Enteen (s. 1877) 20-vuotias Yrjö-poika kävi oppikoulua ja opiskeli sodan alla Tampereen teknillisessä opistossa. Punakaartiin menivät veljeksistä mainitut Emil ja Hugo, samoin Niilo Enne (s. 1895), ja nuoremmasta polvesta Yrjö. Kirja jättää Tampereen taistelukuvaukset vähiin. Outo sattumus on se, että Emil ja Hugo haettiin kotoaan Juhannuskylästä ja vangittiin jo 3. huhtikuuta – kolme päivää ennen Tampereen kukistumista. Halusivatko he kenties itse antautua? Mikseivät he vetäytyneet punaisten joukossa läntistä kaupunkia kohti? Veljesten – ja ennen kaikkea Hugon – vangintie nousee kirjan pääsisällöksi. Satojen vankien kuljetuksessa he päätyivät surkeaan paikkaan, Raahen vankileirille. Ruokahuolto romahti siellä oitis. Emil ja Hugo siirrettiin kesäkuun alussa Dragsvikin suurelle vankileirille Tammisaareen. Se oli vieläkin viheliäisempi loukku. Tilanteiden tarkempaa kulkua on tallentunut kirjeisiin, joita Hugo kirjoitti vaimolleen Jennylle. Raaheen hän vielä pyysi luotettavuuslausuntoja, mutta Tammisaaresta hätäpyynnöt koskivat enää lähes yksinomaan ravintoa. Siellä oli meneillään syvä elämäntaistelu. ”Jospa olisit näkemässä, en voi sitä sinulle kertoa”, Hugo kirjoitti. Kähkönen luonnehtii Dragsvikin oloja: ”Kärsimys, terveiden ihmisten hidas kituminen ja luhistuminen, sairauden ankaruus, nälkä, julma kohtelu, sattumanvaraiset tapot, kaikkinainen inhimillisyyden haaksirikko järkytti syvästi leirillä olleita – niin vankeja, vartijoita, sairaanhoitohenkilökuntaa kuin päällystöäkin.” Kesä Tammisaaressa, ”suuressa kuivauslaitoksessa”, oli piinallinen. Kuolleisuus nousi 30 ihmiseen päivässä, ja yhteensä kertyi 3 000 kuolonuhria. Hugon kirjeet luovat käsinkosketeltavia hädän ja kauhun tunnelmia. Hugo Enbom pääsi lopulta leiriltä karkuun – ilmeisesti kuolleeksi tekeytyen ruumiskärryissä – ja etsiytyi Juliana-sisarensa luokse pääkaupunkiin. Hän kuitenkin kuoli 27-vuotiaana syyskuussa sairaalassa. Suomenlinnaan rahdattu Emil Enne menehtyi kuumetautiin samassa kuussa. Hugo 1918 on pienimuotoinen kertomus, samalla vakuuttava dokumenttiteos. Ihmisistä ja ihmisten tasalta. Teos on graafisesti tyylikästä jälkeä, ja teksti juoksee vierekkäisillä palstoilla suomeksi ja ruotsiksi. VELI-PEKKA LEPPÄNEN Tammisaaren Muistotilaisuuteen tultiin myös kävellen. Liikuntatempauksistaan tunnetut Kävelypässit lähtivät kohti Tammisaarta 1.6. Hyvinkään surujenpuistosta ja saapuivat Tammisaareen muistotapahtuman aattona 8.6. Matkaa kertyi runsaat 123 kilometriä. Kävelypässit tutustuivat taipaleella sisällissodan muistomerkkeihin, laskivat niille punaiset neilikat ja viettivät hiljaiset hetket. Suuren vaikutuksen ryhmän jäseniin teki Lohjan kirjaston Linderinsalissa esillä oleva Lohja 1918 -näyttely. Västankvarnin joukkohaudan muistomerkki Inkoon Västankvarnissa oli reitin hyytävin paikka, sanoo kävelyn ideoinut ja reitin suunnitellut hyvinkääläinen Aarno Jalonen. Kävelyn alkuun sattui kolme tosi kuumaa päivää, sitten pari koleampaa. Reitin loppupuolella Karjaalla ja Tammisaaressa sää oli ihanteellinen. Korkeimmillaan lämpötila nousi varjossa 26–27 asteeseen ja tien pinnan lämpötila oli +41. Jalosen mukaan paahteessakin selviää, kun peruskunto on kohtuullinen, juotavaa on riittävästi mukana ja vaatetus sopii helteeseen. Tauot on pidettävä ehdottomasti ajallaan. Kävelyryhmän koko vaihteli tällä kertaa kahdesta viiteen. Se johtui muun muassa siitä, että Kävelypässeihin kuuluvat Pertti Vuorio ja Esko Grekelä olivat keskeisissä tehtävissä Tammisaaren tapahtuman valmisteluissa, Vuorio muistomerkin hoitoyhdistyksen hallituksen jäsenenä ja Grekelä tapahtuman pääjärjestäjänä ja seremoniamestarina. Vuorio ehti kävelemään kolmannen päiväetapin ja opastamaan muut pässit Västankvarnin muistomerkille. – Kun ryhmässämme on useita historianharrastajia, pohdimme kävelyn aikana paljon vuoden 1918 tapahtumia, sisällissodan syitä, sodan julmuutta ja sen seurauksia. Tärkein teema on kuitenkin sodanvastaisuus. Suuri toiveemme on, että jälkipolvien ei tarvitse viettää hiljaisia hetkiä yhdenkään uuden sotaja uhrimuistomerkin äärellä. Nykyisissä on suomalaisille tarpeeksi ja liikaakin, Jalonen sanoo. Jalonen kertoo saaneensa idean Tammisaareen kävelemisestä viimevuotisen Sata vuotta Suomea – sata päivää Sotkamoon -tempauksen aikana. Juuret ovat syvemmälläkin historiassa. Hänestä tuli 1960-luvulla puolisattumalta jo entisen punakaartilaisen Niilo Ahosen jäämistön haltija. Ahonen asui Jalosten naapurissa Punkalaitumella. – Oikeastaan siihen kuuluneiden papereiden haltija. Ne eivät kiinnostaneet isää, joka osti irtaimiston Ahosen kuoltua. Papereiden joukossa oli mustakantinen vihko, johon Ahonen oli tasan 20 vuotta sisällissodan jälkeen kirjoittanut lähdöstään sotaan. Teksti on erinomaista, hän oli kirjallisesti selvästi lahjakas. Teksti kuitenkin katkeaa kuin veitsellä leikaten siihen, kun hän kuuli Riihimäellä ensimmäiset laukaukset. – Eikö pystynyt kirjoittamaan itse sotaan osallistumisesta vai eikö halunnut, en tiedä. Minulle teksti on ollut tärkeä. Olen kirjoittanut sen puhtaaksi ja toimitan piakkoin Kansan Arkistoon. Se on saanut minut miettimään paljon sisällissotaa. Varmaan se vaikutti ideaan Tammisaari-kävelystä. PEKKA ISAKSSON Yhden perheen sota Kirjailija Sirpa Kähkönen kuvaa tamperelaisveljesten leirivaelluksen kesällä 1918 Sirpa Kähkönen: Hugo 1918. Ruotsinnos Gunilla Hemming. Tammisaaren punavankimuistomerkin hoitoyhdistys. 112 s. Kävelypässit muistivat sisällissodan uhreja kävellen Hyvinkäältä Tammisaareen Aarno Jalonen, Pentti Ruutikainen ja Antti Honkonen iloitsevat kävelemisestä, vaikka Tammisaari-kävelyn teema on raskas. ”Tärkein teema on kuitenkin sodanvastaisuus. Suuri toiveemme on, että jälkipolvien ei tarvitse viettää hiljaisia hetkiä yhdenkään uuden sotaja uhrimuistomerkin äärellä.”
Nro 4 kesäkuu 2018 – 17 ELÄKELÄINEN Maahanmuuttajista tehdään näinä aikoina paljon tutkimuksia, joiden tarkoitus on antaa tietoa eri syistä Suomeen muuttavista henkilöistä ja heidän kotouttamisestaan. Tutkimusten kohteena ovat myös erilaiset maahanmuuttajaryhmät ja heidän erityistarpeensa. Näyttää kuitenkin siltä, että ikääntyneet maahanmuuttajat unohtuvat tutkimuksen kohteita valittaessa. Tämä ilmeni taas kerran, kun Tampereella järjestettiin maaliskuun lopulla Vastapainon kustantaman kirjan Maahanmuutto, palvelut ja hyvinvointi julkistamistilaisuus. Kirjassa on suomalaisten tutkijoiden artikkeleita maahanmuutosta, kotouttamisesta sekä maahanmuuttajien ja suomalaisten kohtaamisista. Yksikään artikkeli ei kuitenkaan käsittele ikääntyneiden maahanmuuttajien erityisongelmia ja tarpeita. Kysyin julkistamistilaisuudessa, miksi näin on ja tutkijat kertoivat, että ikääntyneet maahanmuuttajat eivät juuri kiinnosta viranomaisia, eikä tutkijoitakaan. Valtio ja kunnat eivät ole kiinnostuneet ikääntyneistä, koska heistä ei saada enää työssäkäyviä ja veroja maksavia kansalaisia. He totesivat kuitenkin, että maahanmuuttajille on tärkeää, että koko perhe, myös vanhemmat, ovat yhdessä, koska silloin kotouttaminen onnistuu helpommin. Näin ollen perheiden yhdistämistä pitäisi tarkastella myös osana nuoremman sukupolven kotouttamista. Kirjassa iäkkäät maahanmuuttajat ovatkin esillä juuri nuoremman sukupolven kautta. Jo kirjan johdannossa viitataan somalitaustaisten maahanmuuttajien parissa tehtyyn tutkimukseen, jossa sanotaan, että ”maahanmuuttotaustaisten ihmisten hyvinvointia ja kotoutumista voidaan vahvistaa, jos perheen yhdistämisen avulla mahdollistetaan myös muiden kuin ydinperheeseen kuuluvien perheenjäsenten muutto Suomeen.” Edelleen kirjassa viitataan Anna-Kaisa Kuusisto-Arposen kirjoitukseen teoksessa Perheenyhdistäminen. Siinä kirjoittaja toteaa, että joskus muuttajan toisaalla asuva perhe alkaa viranomaisten työkäytännöissä näyttäytyä uhkana. ”Tällöin tullaan ohittaneeksi jotain hyvin keskeistä ihmisen elämässä, eikä kunnioittava kohtaaminen tuolloin ole mahdollista. Erityisen tärkeää on tunnistaa perhesuhteiden merkitys yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden elämässä.” Julkistamistilaisuudessa puhuttiin paljon maahanmuuttajan kohtaamisesta. Miten me otamme hänet vastaan? Miten aloitamme keskustelun ja tutustumisen? Yleisön joukosta tuli hieno esimerkki. Puhuja viittasi erään silmälääkärin antamaan ohjeeseen nuoremmille kollegoilleen: ”Ennen kuin katsot silmään, pitää katsoa silmiin”. Siis ennen kuin ryhdytään varsinaiseen asiaan, pitää tutustua henkilöön ja saada aikaan molemminpuolista luottamusta. Tämä pätee myös kaikkeen siihen, mitä maahanmuuttajien kanssa teemme. Vaikka kirjassa ei varsinaisesti käsitelläkään ikääntyneiden maahanmuuttajien ongelmia ja tarpeita, monet yleiset toteamukset pätevät myös heihin. Esimerkiksi Lotta Kokkonen viittaa kirjoituksessaan Jussi Jauhiaisen tutkimukseen turvapaikan hakijoista Suomessa vuonna 2015: ”Turvapaikanhakijoiden integroitumisen kannalta erityisen merkityksellisiä ovat juuri tavalliset arkipäivän kohtaamiset.” Kirjan takakannen sisältöesittelyssä todetaan, että maahanmuuttajien palvelujärjestelmä koostuu erilaisista toimijoista, kuten viranomaisista ja kolmannen sektorin työntekijöistä. Julkistamistilaisuuden keskustelussa todettiin myös, että ikääntyneet maahanmuuttajat ovat jääneet osittain kolmannen sektorin huoleksi. Kolmannen sektorin, eli kansalaisjärjestöjen vapaaehtoistoimintaa pidetään siis ainakin tutkijoiden keskuudessa tärkeänä. Myös viranomaiset ovat tyytyväisiä, kun yhteisöt auttavat heitä. Viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteistyö voisi olla varmaan paljon tiiviimpääkin. Estääkö byrokratia tällaisen yhteistyön lisäämistä? Nyt julkaistu kirja tuo esille myös ongelman, jota tutkijat eivät ilmeisesti itsekään helposti huomaa. Siinä niin kuin monessa muussa tutkimustuloksia esittelevässä kirjassa käytetty suomen kieli on niin täynnä tutkijoiden erikoissanastoa ja monimutkaisia tutkijoiden kielirakenteita, ettei se ole kovinkaan hyvin ymmärrettävää tavallisen suomen kielen osaajille. Vapaaehtoistoimijat olisivat tyytyväisiä, jos tutkijoiden työ tulisi paremmin heidänkin ulottuvilleen. Nyt julkaistu kirja ei siihen vielä kovin hyvin yllä. Tutkijoiden ja vapaaehtoistoimijoiden välillä on edelleen melko korkea kielimuuri, jonka madaltamiseen tutkijoiden toivoisi kiinnittävän huomiota. PEKKA LEHTONEN Eläkeläiset ry:n monikulttuurisen toiminnan aktiivit, paikallisyhdistysten tukihenkilöt, tapasivat Kuntorannassa. Teemana oli edunvalvontatyö, jota jäsenemme vanhusneuvostojen kautta tekevät. Edunvalvontakysymyksiä tarkastelimme vähemmistöjen tarpeista lähtien, eli pohdiskelimme, miten kuntien vanhuspalvelujen strategioissa Suomeen muuttaneet iäkkäät näkyvät, tai oikeastaan eivät näy. Vuonna 2015 voimaan tullut yhdenvertaisuuslaki velvoittaa kuntia arvioimaan, ketkä ovat palvelujen käyttäjinä riskiryhmät ja edistämään heidän mahdollisuuksia päästää palveluihin. ”Yhdenvertaiset palvelut” eivät tarkoita samaa kuin ”samanlaiset palvelut”. Järjestömme pitkäjänteinen työ vieraskielisten iäkkäiden parissa antaa hyvän pohjan nostaa vähemmistökysymyksiä vanhusneuvostojen kautta kuntien keskustelupöydälle. Lakipykälien ja velvollisuuksien ohella jaoimme kokemuksia siitä, mitä alueilla yhdessä ulkomaalaistaustaisten kanssa oli tehty. Illalla tutustuimme Hyvinvointi-lautapeliin (kuvassa ) , jotta maahan muuttaneiden kanssa olisi helpompi keskustella hyvinvointiin liittyviä teemoista. EVA RÖNKKÖ monikulttuurisuustyön suunnittelija Monikulttuurisen toiminnan tukihenkilöt tapasivat Kuntorannassa Harjat heiluivat kurlauspelin tiimellyksessä Johanna Hiitola, Merja Anis & Kati Turtiainen (toim.): Maahanmuutto, palvelut ja hyvinvointi – Kohtaamisissa kehittyviä käytäntöjä. Vastapaino, Tampere 2018 Unohtuvatko iäkkäät maahanmuuttajat? Monikko ry:n iäkkäät Jyväskylästä ja ryhmä peli-intoisia Tampereen Eläkeläiset ry:stä tapasivat Sammalniemen leirikeskuksessa Juupajoella. Monikko ry haastoi tamperelaisia pelaamaan kyykkää, gorodksi-peliä ja kurlausta joka on sovellettu peli curlingista. Pelikuulat on sorvattu koivusta ja ne valmisti Vladimir Monikko ry:stä. Tampereen Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Maire Kauhanen taistelee pelipisteestä auttamalla kuulan liikettä harjalla.
18 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Runopysäkki M onipuolinen runokattaus ilahduttaa tälläkin kertaa runopysäkillä. Aira Tuovisen Kivenjärkäleet on komea runo kiven elämästä. Siinä viehättää perspektiivi: pääesiintyjä näyttämöllä ei olekaan ihminen. Vaikka runo kertoo kivistä, kertoo se samalla ihmisen pienuudesta ja katoavaisuudesta. Viimeisessä säkeistössä runon sanoma tiivistyy. Kivenjärkäleet on tavallaan myös ylistysruno elämälle – juuri elämän haurauden muistaminen saa pitämään arvossa jokaista hetkeä. Kuudennessa säkeistössä jäin vähän miettimään, olisiko sen ensimmäiseen säkeeseen tarvittu verbiä: vieläkin seisovat kivenjärkäleet. Kaikkiaan kokonaisuus on hyvin hallittu, loogisesti etenevä ja rytmillisesti toimiva. Eila Kangaslammen Suru on kaunis ja eheä runo, jossa on persoonallisia ilmauksia: ”tähtien narkoottiset silmät” ja ”uuden päivän parku”. Yhdeksän vuotta voisi olla ehkä kirjoitettu kokonaan kirjaimin, mutta kyse on toki vain nyanssista. Abstrakteista asioista, kuten tunteista, ei ole helppo kirjoittaa. Kangaslampi onnistuu kuvaamaan surua ilman psykologisoivaa kieltä. Kokemus surusta rakentuu havaintojen ja muistojen kautta. Koira ulisee, havuja on viety haudalle ja verhoa raotetaan. Koska nämä kaikki ovat konkreettisia asioita, on kirjoittajalla ikään kuin valmis maaperä, johon myös abstraktin ilmauksen voi sijoittaa: ”En anna surun tulla sydämeen/en päästä lähellekään.” Näinhän tapahtuu myös Taivas on sininen ja valkoinen -kansanlaulussa. (Muistan kyllä, että esimerkki on ollut pysäkillä ennenkin, otettakoon silti uusiksi.) Laulun säkeistössä näytetään ensin maisema, joka on kehys yhden ihmisen kokemukselle. Miljööstä zoomataan sydämeen, konkretiasta henkeen: ”Taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä; niin on nuori sydämeni ajatuksia täynnä.” Eila Kangaslampi käyttää runossaan säkeiden asemointia tehokeinona. Säkeet eivät ole sattumanvaraisesti hajallaan, vaan niiden sijainti ja rytmitys painottaa myös ajatusta. Suru on vaikuttava runo, jonka lopussa on sekä toivoa että epätoivoa: alkaa aina uusi aamu, mutta myös uuden päivän parku. ”Oksilla niin paljon vapaata tilaa” Helena Koposen runo Ikkunassa sopii Aira Tuovisen Kivenjärkäleiden seuraan mitä parhaimmin, koska Koposen runossakin luonto nostetaan arvoonsa. Ikkunassa ihminen ja muu elollinen ovat tasa-arvoisia kumppaneita. Jäin miettimään runoilijan käyttämiä vanhoja muotoja ” huurteis” ja ” usvapilvein”. Hetken niitä kuulosteltuani tulin siihen tulokseen, että tähän runoon ne sopivat. Onhan runossa käytössä myös käänteinen sanajärjestys ( Mä ikkunastain nään/ latvat koivun huurteis), mikä myös on vanhan runouden keino. Toisin sanoen tyyli ja keinovalikoimat tuntuvat harkituilta. Ikkunassa -runo tuo mieleen muitakin runoja, muun muassa Aaro Hellaakosken Kesäyön. Pertti Korhosen Sieluni puutarha on runo runojen kirjoittamisesta. Se kuvaa monen tunnot siitä, miten tärkeää kirjoittaminen voi olla. Puutarhavertaus komposteineen on osuva. Kirjoittajaohjaaja Natalie Goldbergillahan on kirjassaan Luihin ja ytimiin kokonainen luku kompostoinnista. Hän kirjoittaa näin: ”Olemme kokemustemme komposteja, joissa mielemme poisheitettyjen munankuorten, pinaatinlehtien, kahvinporojen ja pihviluiden hajoamisesta syntyy typpeä, lämpöä ja hedelmällistä maata. Tästä maasta puhkeavat runot ja tarinat. Mutta tämä kaikki vaatii aikaa. Kannattaa jatkaa elämänsä orgaanisten yksityiskohtien kääntämistä. Jossain vaiheessa osa niistä putoaa hajanaisten ajatusten jätteiden läpi mustan mullan kiinteään maaperään.” Juuri tästä Korhonenkin runossaan kirjoittaa. ”Muistorikas”-sana hieman särähti korvaan, samoin miettisin vielä rytmiä ja sanavalintoja säkeessä ystävistä (Ystävilleni, joihin olen totisesti ihastunut). Korhosen runossa kiitetään näkymätöntä ylipuutarhuria – kirjoittamisessa ja luovuudessa on aina jotakin pyhää ja itsestä riippumatonta. Kaunis toive on nöyrästi kirjattu: ”Vielä sen oksilla on Kivenjärkäleet Kivenjärkäleet ne ovat muinoin liikkuneet jäätiköitten mukana maasta irronneet. Tai jättiläisten kädestä metsiin murenneet; kuinka Suomeen ovat perinnöksi päätyneet? Malliksi ihmiselle kivilinnoja rakentaa, vihollista vastaan maatansa puolustaa. Kristinusko maatamme tavoitti, monet kirkot rakennettiin. Kellotapulit pyhää kuulutti ja Jumalaa rukoiltiin. Sukupolvet vuorollaan kirkkomaasta paikan saa, kohottaa kivestä paaden paikkaansa muistamaan. Vieläkin kivenjärkäleet muinoin liikahtaneet koskematta jääneet sammalta kasvattaneet. Metsäpolulla vaeltajaa aidot kivet ilahduttaa, puolukat kupeessaan kutsuu marjanpoimijaa. Kivi seisoo, nääntyy ihminen. Kivi seisoo, kuihtuu puu kivi seisoo, sateen uurtama muu kaikki kun lakastuu. Aira Tuovinen, Sonkajärvi Sieluni puutarha Sieluni puutarhaan runonsiemenen istutin. Runojen ruhtinattarelta sen kasvatuksesta kyselin. Tuska ja kaipuu läheisen poismenosta sen aikaan sai. Ei parempaa surutyötä silloin löytynyt kai. Vuodet muistorikkaat ovat pensaaksi sen kasvattaneet, monet kultaiset muistot sen marjoihin tallentuneet. Vielä sen oksilla on paljon vapaata tilaa. Toivon, että mikään ei sen laajentumista pilaa. Usein mietteissäni puutarhaani polvistun. Mietin, miten elämääni runoilla kuvaamaan onnistun? Mieleni jätökset puutarhani multaan kompostoin, runojeni ravinnoksi sieltä takaisin haravoin. Ystävilleni, joihin olen totisesti ihastunut, olen sydänrasian kultaisen rakentanut, parhaimmat runomarjani siihen poiminut, hellin suudelmin ne rasiaan asettanut. En varmaankaan yksin puutarhaani hoitamaan pystyisi, ellei näkymätön ylipuutarhuri minulle voimaa lähettäisi. Olen kiitollinen häneltä saamistani lahjoista, saadessani nauttia runopensaani sadoista. Pertti Korhonen, Helsinki Suru Tähdet tuikkivat ikävissään narkoottisin samein silmin. Naapuriin tuotu koira ulisee ikävissään. Valvon. En anna surun tulla sydämeen, taistelen, en päästä lähellekään. Eilen vielä vein havuja haudalle, että olis lämmin, äidin ja isän. Niin myös ajattelin 9 vuotta sitten. Missä vilahti ne 9 vuotta, missä olin minä. Näen itseni joskus näyteikkunassa hattu päässä, ajatus kallellaan. Valvon hikoilen, palan sisältä, kuin iltataivas. Raotan verhon, avaan lasin hetkeksi. Naapurin koira ulisee ikävissään, emosta erotettu vieraassa kodissa. Valvon. En anna surun tulla sydämeen en päästä lähellekään. Laitan lasin kiinni. Yön kohdusta avautuu aamu ja uuden päivän parku. Eila Kangaslampi, Forssa Kesää ja kulttuuria
Nro 4 kesäkuu 2018 – 19 ELÄKELÄINEN Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi paljon vapaata tilaa./Toivon, että mikään ei sen laajentumista pilaa.” Sieluni puutarha sanoittaa hienosti runoilun merkityksellisyyden. Kanoja museossa Kesä-Suomi pursuaa paitsi vihreää, myös kulttuuria. Kirjoittajalle on toki luontevaa ja kiinnostavaa hakeutua erilaisiin kirjallisuustapahtumiin, mutta muukin kulttuuri ruokkii mieltä. Itse kävin tässä kuussa Mäntässä Serlachius-museon Kyse on ajasta -näyttelyssä. Taiteilija Koen Vanmechelenin näyttelyyn kuuluu myös eläviä, hyvin hoidettuja kanoja – tunnetaanhan taiteilija ehkä parhaiten Cosmopolitan Chicken Project -kananjalostusprojektistaan. Ympäristön tilasta huolestunut Vanmechelen yhdistää työskentelyssään luonnon, taiteen ja tieteen. Neljän kanan omistajana olin erityisen ihastunut kana-aiheesta ammentavaan näyttelyyn. Samassa museossa kiersimme vielä ystäväni kanssa katsomassa vakiokokoelmaa, ja kun katselin Akseli Gallen-Kallelan Salasynnyttäjää tai keskiaikaisen hollantilaismaalarin maalaamaa muotokuvaa, josta täysin elävät silmät katsoivat minua takaisin, tuntui kuin aivoissa olisi yhtäkkiä ollut lisää tilaa. Mänttä tunnetaan kuvataidekaupunkina, mutta taidetta ja muita kulttuurielämyksiä on yllin kyllin tarjolla muuallakin Suomessa. Taide ei tunne rajoja: kuvataide ruokkii runoa, musiikki kuvataidetta ja niin edelleen. Toivonkin kaikille hienoja monipuolisia kulttuurielämyksiä tänä kesänä. Ehkäpä niistä jotakin siivilöityy runoihin, joita teiltä taas saanen. Runojanne on minulla jonkin verran arkistoituina odottamassa julkaisuvuoroaan, mutta uudetkin runot ovat erittäin tervetulleita – vaikkapa ne kesän kokemuksista syntyneet. Ikkunassa Mä ikkunastain nään latvat koivun huurteis ja naakkaparven iltaisin siihen tulevan. Myös ikkunastain nään nousun auringon ja usvapilvein väistyvän Ja monen monta muuta kun siitä katson vaan ja ilo mielen täyttää en yksin olekaan. Helena Koponen, Varkaus Helsingin Kontulan Eläkeläisten toiminnassa on ystävätoiminnalla tärkeä sija. Kanssakäynnillä kiinalaisperäisten mahanmuuttajanaisten kanssa on juuret viimevuoden syksyllä Kisakeskuksen urheiluopistossa Raaseporisssa pidetyllä leirillä. Tuo leiri liittyi hankkeeseen, jolla parannettiin edellytyksiä ikääntyneiden maahanmuuttajanaisten kotouttamiseen.Tähän Jade-nimen saaneeseen hankkeeseen katsottiin olevan syytä ryhtyä, koska uuteen maahan muuttaminen on aina iso muutos. Iäkkäämpienkin naisten elämä on mulllistunut jälkeen. Keinoina hankkeen toteutuksessa ovat olleet vertaistoiminta ja yksilöllinen tuki ja tällaisesta käytännön työstä on Kontulan eläkeläisten ystävätoiminta erinomainen esimerkki. Kisakeskuksen leirillä alkanut yhteistoiminta on ollut osin säännöllistä Kinaporin toimintakeskuksessa kokoontuneen kerhon muodossa, osin satunnaisemmin väliajoin eri kohteissa toteutetuissa tapaamisissa. Tapaamisissa maahanmuuttajille tutuksi ovat tulleet muun muassa Temppeliaukion kirkko ja Seurasaari. Maahanmuuttajille on ollut myös omaa ryhmätoimintaa. He ovat muun muassa tervehtineet eläkeläisten kokouksia tanssiesityksillä. Ystävyyssuhteiden sydämellisyys oli silmiinpitävää, kun Kontulan eläkeläisten puuhanaiset toukokuun alun torstaiaamuna jälleen tapasivat kiinaisvieraansa Mellunmäen metroasemalla. Tapaamispäivä oli tarkoituksella tuo torstai, sillä ystäväryhmä tahtoi osallistua valtakunnalliseen Unelmien liikuntapäivään. Tämä tarkoitti sitä, että sen kertaisen tapaamisen kohteeseen mentiin kävellen. Askeltahdin villkkauteen saattoi olla vaikutuksen sillä, mihin tällä kertaa oltiin menossa. Kontulalaiset halusivat vaihteeksi näyttää vierailleen Suomen makeata puolta. Se tarkoitti tutustumista Fazerin makeistehtaaseen.Tutustumiskierros huipentui kaikille avoimessa makumetsässä. Siellä ei yksikään suu jäänyt makeatta. HANNU HURME Kontulan Eläkeläiset veivät maahanmuuttajaystävänsä makean äärelle Unelmien liikuntapäivänä tapaamiseen mentiin kävellen.
20 – Nro 4 kesäkuu 2018 ELÄKELÄINEN Kottikärrykyytiä Pirjo Rantasen johdolla.