• Työttömyyskeskustelu kaipaa syvempää tarkastelua Työtöntä on helppo syyllistää ?18?20 Digilehti on ilmainen lakon aikana Postialan lakko pysäyttää Demokraatin jakelun ...4 120 vuotta TO R STA I 19. M arras ku u TA 201 5 Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen pää-äänenkannattaja?? N:o 176, 007443-15-47 ? Hinta 1,20 e (sis.alv) Timo Sparf Kansallismuseon näyttely tuo uusia sävyjä Sibelius-kuvastoon Säveltäjämestarin juhlat valmiina huipennukseen ...8?9
• 19.11. Nimipäivät tänään: Eliisa, Elisa, Elisabet, Elise, Liisa, Liisi (ruots.) Bettina, Elisabet, Elise, Lisa, Lisbet, Lisen Aurinko nousee: Helsingissä 8.29 Oulussa 9.09 Perjantaina: Jalmari, Jari (ruots.) Hjalmar, Pontus Lauantaina: Hilma (ruots.) Hilma Sunnuntaina: Selja, Silja (ruots.) Cecilia Demokraatti.fi 3 Eduskunnassa sali kuntapäättäjiä, silti syntyy vaikutelma, että julkinen on aina tehoton. Näinkö kiitämme kuntien osaavaa henkilöstöä? 4?5 6?7 Lindtman vaatii parempaa omistajaohjausta Sipilältä, pääkirjoitus Metallin Aalto ihmettelee EK:n asennetta Elämänmeno 8?9 10?11 12?13 14?15 16?17 Susanna Huovinen Twitterissä Nyt kylmää, kun kokoomus esittää oikeasti, että huostaanotetut lapset valitsisivat palveluvalikosta oman uuden ?kotinsa?. Demarilehtien omalaatuinen tarina Finlandia Junior Päivä kuvana Kirjavisa Maanantaina: Ismo (ruots.) Yngve, Yngvar 1...3 Uutiskertaus Sirpa Paatero Twitterissä Sibeliuksen elämä -5...-1 0...2 Uutiset Perussuomalainen Wikstedt haastaa sitoutumattoman Porokarin Aurinko laskee: Helsingissä 14.58 Oulussa 15.42 n Sipilä: Paikallisen sopimisen lisäämisessä kuullaan järjestöjä. Pääministeri n Britannia sulkee hiilivoimalansa vuoteen 2025 mennessä. Britannia aikoo Juha Sipilä (kesk.) kertoo, että hallitus jatkaa neuvottelujaan paikallisen sopimisen edistämisestä ensi maanantaina. Sipilän mukaan valmistelussa kuullaan tarkkaan myös työmarkkinaosapuolia. Työmarkkinajärjestöt ovat neuvotelleet ratkaisusta, jolla voitaisiin korvata hallituksen muun muassa lomarahoja leikkaava paketti. Ainakin ay-liike haluaa ennen mahdollista sopua tietää, mitä hallitus aikoo esittää paikallisesta sopimisesta. sulkea kaikki hiilivoimalaitokset vuoteen 2025 mennessä, ilmoittaa maan hallitus. Britannia on ensimmäinen suuri talous, joka asettaa hiilivoimaloilleen takarajan. Energiaa on jatkossa tarkoitus tuottaa yhä enemmän kaasulla ja ydinvoimalla. AFP Photo / Andreas Solaro Mies, joka yritti tappaa tyrannin 18?20 Uuden alusta loputtomaan kuiluun Arki 21 Älä osta tarpeetonta krääsää 22?23 Sarjakuvat 24?25 Yhdistystoiminta, Ristikko 26?27 radio ja tv 28 Luonto Poliisi tarkasti kansaa Pyhän Pietarin aukion sisäänkäynnillä Vatikaanissa eilen. Paavi Franciscus oli tulossa viikottaiseen esiintymiseensä. Tapahtumaa seuraavat sadat tuhannet. Päätoimittaja: Mikko Salmi Toimitusjohtaja: Ville Wallin Kustantaja: Kustannus Oy Demari Ilmestyy neljästi viikossa, tiistaista perjantaihin. ISSN-L 2242-6892 Demokraatti ISSN 2242-6892 (painettu), ISSN 2242-6906 (verkkojulkaisu) Painopaikka: SLY-Lehtipainot Oy, Tuusula Tilaajapalvelu: 09 701 041 (vaihde) Jakelutiedustelut ja -häiriöilmoitukset: ? Helsinki, Uusimaa, varhaisjakelu: ? Helsinki Vaihde (09) 701 041 Uutistoimitus (09) 701 0555 Ilmoitusmyynti (09) 701 0522 Haapaniemenkatu 7-9, B-talo Postiosoite: PL 338, 00531 Hki Mikkeli Uutistoimitus 050 5543430 toimitus@demokraatti.fi ilmoitukset@demokraatti.fi tilaajapalvelu@demokraatti.fi etunimi.sukunimi@demokraatti.fi Lisätietoja: www.demokraatti.fi ? Pohjanmaa, varhaisjakelu: ? Tampere ja ympäristö: ? Muu Suomi: puh. 0200 30011 puh. 0200 55888 puh. 0800 96675 puh. 0200 71000
• UUTISET 19.11.2015 3 ??Insinööriliitossa on täysi rähinä päällä: Perussuomalainen Wikstedt haastaa Porokarin Akavalainen Insinööriliitto valitsee perjantaina itselleen puheenjohtajan. Kahdeksan vuotta liittoa johtanut Pertti Porokari (51) hakee neljän vuoden jatkopestiä myrskyisissä tunnelmissa. Insinööriliiton ja korkeasti koulutettujen Akavan välejä on hiertänyt se, että Akavan hallituksen jäsen Porokari on aktiivisesti mukana perustamassa palkansaajien yhteistä keskusjärjestöä. Porokari kuuluu hanketta ajavan ohjausryhmän puheenjohtajistoon. Insinööriliiton lisäksi keskusjärjestön valmistelussa on mukana yksi akavalainen liitto, KTK Tekniikan Asiantuntijat. Se on kuitenkin ilmoittanut jo etukäteen, ettei aio irtaantua Akavasta. Insinööriliiton edustajakokouksessa perjantaina käsitellään myös sitä, mihin järjestöön se tulevaisuudessa kuuluu. Yli 70 000 jäsenellään Insinööriliitto on Akavan kolmanneksi suurin liitto. Porokarin haastajaa, liiton järjestöjohtajaa Mikko Wikstedtiä (52), pidetään keskusjärjestöhankkeen vastustajana. Insinööriliitto ?Insinööriliiton edustajakokouksessa perjantaina käsitellään myös sitä, mihin järjestöön se tulevaisuudessa kuuluu.? Hän on kuitenkin ilmoittanut Suomen Kuvalehden haastattelussa, ettei hänellä ole mitään sitä vastaan, että Insinööriliitto on mukana uuden keskusjärjestön valmistelussa. Puheenjohtajaehdokkaat edustavat poliittisesti eri kantoja. Porokari nimeää itsensä sitoutumattomaksi. Wikstedt taas on perussuomalainen, ja hän oli viime keväänä puolueen eduskuntavaaliehdokkaana. Kilpailusta puheenjohtajan paikalle odotetaan tiukkaa. Insinööriliiton edustajakokous pidetään Helsingissä perjantaina ja lauantaina. Demokraatti Pertti Porokari saa perjantaina haastajan puheenjohtajapestilleen. Lentoemännät liitelivät AKT:n suojiin Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT on saanut Suomen Lentoemäntä- ja stuerttiyhdistys SLSY:stä historian ensimmäisen yhteisöjäsenensä. Ratkaisun taustalla on pitkä prosessi. Liitot allekirjoittivat syyskuussa 2013 asiaa koskevan aiesopimuksen. Sen mukaan yhteisöjäsenyys olisi solmittu jo syyskuun 2014 loppuun mennessä. Ennen syksyä 2015 SLSY:stä ehti vaihtua myös puheenjohtaja, kun Thelma Åkers sai lähteä liiton johdosta. Asia ratkesi lopullisesti AKT:n valtuuston kokouksessa keskiviikkona. SLSY:n valtuusto oli hyväksynyt sopimuksen jo aiemmin. AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen pitää päätöstä tärkeänä askeleena kuljetusliittojen yhteistyön tiivistämisessä. ? Laajemmassa rintamassa pystymme paremmin vastaamaan työnantajien koveneviin otteisiin. Lehtikuva / Martti Kainulainen Lentoemännät ja stuertit liittyivät keskiviikkona AKT:n jäseniksi. Piirainen ennakoi, että SLSY:n yhteisöjäsenyys on alkusoittoa tulevaan. ? Uskon, että vuonna 2018 päättyvällä edustajakokouskaudella näemme muitakin saman sisältöisiä ratkaisuja. SLSY:n kesällä valittu uusi puheenjohtaja Juha Kuurne puolestaan sanoo, että SLSY:n kaltaiset pienet liitot ovat pakotettuja miettimään, miten ne voivat turvata jäsentensä palkka- ja työehdot tilanteessa, jossa hallituskin ajaa maahan työehtosopimista rajaavia pakkolakeja. Kuurne toivoo jäsenyyden vapauttavan voimavaroja varsinaiseen edunvalvontatyöhön ja sen kehittämiseen. ? Luonnollisesti tavoittelemme myös lisää neuvotteluvoimaa. SLSY:llä on noin 1 650 jäsentä, AKT:lla yli 50 000. Rane Aunimo Demokraatti
• 4 19.11.2015 UUTISET ??Postialan lakko näkyy nopeasti Lindtman: Parempaa omistajaohjausta, Posti ilmoitti keskiviikkoaamuna pitkän kalabaliikin jälkeen, ettei se aio käyttää SOL Henkilöstöpalveluiden vuokratyöntekijöitä postialan työtaistelun aikana tekemään laillisen lakon alaisia töitä. Asiasta oli noussut mehevä riita, joka uhkasi myös keskusjärjestöjen välisiä työmarkkinaneuvotteluita. SAK ilmoitti aiemmin viikolla lopettavansa neuvottelut, jos Posti pitää kiinni rikkurityövoiman käytöstä. SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman tulkitsee, että laiva kääntyi oikeampaan suuntaan sen jälkeen, kun valtion omistajaohjaus puuttui Postin toimintaan. Posti on sataprosenttisesti valtionyhtiö. SDP ehti vaatia monella suulla omistajaohjauksesta vastaavaa pääministeri Juha Sipilää (kesk.) puuttumaan asiaan. ? On positiivista, että Sipilä taipui vihdoinkin Postin tilanteessa. Tilanne, jossa valtioyhtiö käyttää rikkurityövoimaa, on täysin kestämätön ja länsimaille vieras. SDP vaati Sipilää puuttumaan asiaan ja nyt näyttää siltä, että vaatimus on otettu vakavasti. Se on hyvä asia, Lindtman sanoi keskiviikkona. Sipilä kuitenkin vastasi jo iltapäivällä, että Postin johto päätyi ratkaisuunsa omin päin. SDP:n ?ryhmyrin? mukaan Sipilän ja hallituksen pitää joka tapauksessa olla tarkempi omistajaohjauksen kanssa. ? Jatkossa ei voi olla niin, että valtionyhtiöissä tilanteet päästetään kärjistymään nyt nähdyllä tavalla. Valtionyhtiöiden tulee näyttää esimerkkiä työelämän pelisääntöjen kunnioittamisessa. Omistajaohjauksen pitää edellyttää parempaa henkilöstöpolitiikkaa kuin Postin tapauksessa nyt nähtiin. Myös SAK reagoi nopeasti Postin ilmoitukseen olla käyttämättä SOL:n vuokratyövoimaa. SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn mukaan työmarkkinaneuvottelut voivat nyt jatkua normaalisti. Lyly ei kuitenkaan halunnut arvioida STT:n haastattelussa, ohjeistiko pääministeri hallitus valtio-omisteista Postia luopumaan vuokratyövoiman käytöstä. Posti- ja logistiikkaalan unioni PAU on ilmoitta- nut käynnistävänsä laajat työtaistelutoimet työehtosopimusneuvotteluiden vauhdittamiseksi. Neuvottelut jatkuivat keskiviikkona valtakunnansovittelija Minna Helteen johdolla. Helle Painettu Demokraatti ei ilmesty lakon aikana ? lue lehti diginä Jos postialan lakko alkaa, kuten Demokraatin mennessä painoon keskiviikkona näytti, painettu Demokraatti ei ilmesty paperisena versiona työtaistelun aikana. Lehden voi kuitenkin lukea verkossa, sillä Demokraatti avaa digilehtensä kaikkien luettavaksi osoitteessa: http://www.lehtiluukku.fi/lehti/demokraatti. Lisäksi Demokraatin verkkolehti Demokraatti.fi seu- raa uutistarjontaa normaalisti. Lehden rakenne on jo torstain numerossa aavistuksen poikkeuksellinen, koska tietoa lakon alkamisesta ei ollut ennen lehden painoon lähettämistä. Tämänpäiväisen ristikon ratkaisu ja voittaja kerrotaan tiistain lehdessä. Jos paperilehti ei ilmesty lakon johdosta, tiedot löytyvät tiistain numerosta digilehdessä. Valtakunnansovittelija Minna Helle (oik.) ja Posti- ja logistiikka-alan unionin (PAU) puheenjohtaja Heidi Nieminen jatkoivat Postin työriidan sovittelua Helsingissä eilen. Sovittelun vaiheista ei lehtemme painoon mennessä ollut tietoa. Ilmapuntari Numeropalvelu 517 Suomalaiset käyttivät viime vuonna jouluun yhteensä 517 euroa henkeä kohden, mikä oli 33 euroa vähemmän kuin vuonna 2013. Lahjoihin käytettiin keskimäärin 311 euroa, kun summa vuonna 2013 oli 323 ja vuotta aikaisemmin 330 euroa. Eniten rahaa lahjoihin kulutetaan jälleen lapsiperheissä.Maantieteellisesti katsottuna eniten joululahjoihin käytettiin rahaa viime vuonna Etelä-Suomessa, keskimäärin 357 euroa ja pääkaupunkiseudulla 345 euroa. Vähiten kulutettiin Itä-Suomessa (245 euroa). Aurinkoista. Lähes joka viides suomalainen aikoi viime vuonna kuluttaa joululahjoihin yli 500 euroa. Lahjojen ostajina kunnostautuvat erityisesti 40?65-vuotiaat. Naiset hankkivat miehiä enemmän lahjoja, mutta miehet kertovat kuluttavansa enemmän rahaa muihin kuluihin, kuten ruokaan, koristeisiin, vaatteisiin ja lastentapahtumiin. Samoin kuin vuonna 2012, viime vuonna muista kuluista karsittiin kymmenisen prosenttia aikaisempaan vuoteen verrattuna. Lähde: Nordea Suomesta löytyy vielä tyytyväisiä yritysjohtajia, jotka myös mielellään maksavat veronsa Suomeen. Kuten peliyhtiö Supercellin toimitusjohtaja Ilkka Paananen. Yhtiössä on työntekijöitä 33 eri maasta. Paanasen mukaan Suomella on kaksi kovaa valttia, joilla houkutella työntekijöitä Suomeen: maailman paras ja ilmainen peruskoulu sekä suomalainen työkulttuuri. Kumma juttu, että sellaiset yritykset pärjäävät, jotka valittamisen sijaan kokevat Suomessa asioiden olevan itse asiassa aika hyvin. Synkkää. Yritysten veronkierto ? toistaiseksi laillinen ? veroparatiisien kautta voi hyvin. Elinkeinoelämän keskusliitto ei ongelmaa halua suitsia. Sen mielestä valvontaa ei tarvitse kiristää vaan yritykset voivat vapaaehtoisesti kertoa miten veroja maksavat ? eli miten mahdollisesti veroja kiertävät. Haloo! EK:n kannattaisi laskea, kuinka paljon vähemmän Suomen tarvitsisi säästää, jos yritykset ? kuten valtion enemmistöomistuksessa oleva Fortum ? maksaisivat kaikki veronsa Suomeen. Ai niin, säästöt eivät koske EK:n ja hallituksen erityissuojelussa olevia yrityksiä.
• UUTISET Pääkirjoitus kuukausiansioihin, epäinhimillisiä työvuoroja sekä muutosturvasopimuksen poistamista. Ala on ollut sopimuksettomassa tilassa marraskuun alusta. 5 Tua Onnela pääministeri Sipilä! ei ollut ennen eilisiä neuvotteluja toiveikas sovun saavuttamisesta. PAUn mukaan työnantaja tavoittelee tes-neuvotteluissa pahimmillaan satojen eurojen leikkausta työntekijöiden 19.11.2015 Kesko Rane Aunimo Demokraatti rane.aunimo@ demokraatti.fi Lehtikuva / Roni Rekomaa Kaupoilla on yhteiskunnallista valtaa. Mitä suurempi niiden markkinaosuus on, sitä suurempi on valtakin. Vastuun markkinaosuus Näin mahdollinen lakko vaikuttaa ?? ?? ?? ?? ?? Postinkulku uhkaa häiriintyä pahoin loppuviikosta alkaen, jos alaa koskevaan lakonuhkaan ei torstaihin iltapäivään mennessä löydetä sopua. Suomen päivittäiStavarakauppa Siirtyy yhä tiukemmin kahden suuren näppeihin, kun Kesko ostaa Siwoja ja Valintataloja pyörittävän Suomen Lähikaupan. Jos kilpailuviranomaiset hyväksyvät kaupan, Kryhmän markkinaosuus päivittäistavarakaupasta nousee 40 prosenttiin. S-ryhmällä markkinaosuus on peräti 46 prosenttia. Kilpailuviranomaiset ovat seuranneet päivittäistavarakaupan tilannetta hyvän aikaa, ja syystä. Suomessa kauppa on keskittyneempää kuin missään muualla Euroopassa. Arvioiden mukaan kaupan kilpailu on toiminut Suomessa siihen nähden kohtuullisesti. Posti- ja logistiikka-alan unionin lakko etenisi vaiheittain. Aluksi työt keskeytyisivät pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla ja ensi viikon puolivälin jälkeen muulla Suomessa. n n n oli kilpailua riittäväSti tai ei, kahden ketjun jättimäiset markkinaosuudet tarkoittavat ainakin yhtä asiaa: valtaa. Päivittäistavarakauppa on jollakin tavalla mukana lähes jokaisen suomalaisen elämässä. Lisäksi sen ratkaisut vaikuttavat monella tavalla meitä ympäröivään maailmaan. Kauppojen päätökset vaikuttavat työntekijöiden oloihin niin Euroopassa kuin muualla, ne kuormittavat tai suojelevat ympäristöä ja ne säätelevät isoa siivua kulutuksen hiilidioksidipäästöistä. Päivittäistavarakauppa siis käyttää merkittävää yhteiskunnallista valtaa. Mitä suurempi on kauppayrityksen markkinaosuus, sitä suurempi on valtakin. Koska S-ryhmällä ja K-ryhmällä tätä valtaa on huikeasti, niiltä on lupa odottaa myös suurta vastuuta. Lakko vaikutukset ulottuisivat joka tapauksessa heti alusta koko maahan. Syynä on se, että yli puolet maan postista kulkee Helsingin postikeskuksen kautta. Eniten häiriöitä on Postin mukaan tulossa kirjepostin ja lehtien jakeluun. Vaikutukset pakettien ja rahdin kuljetukseen olisivat paljon pienempiä. n n n Jos lakko alkaa, sen aikana kertyneen suman purkaminen kestää päivistä jopa viikkoihin. STT Kupla Lehtikuva / Vesa Moilanen Kilpailutus on sitä, että hallitus antaa VR:lle vain menolipun. Ann Selin peräänkuulutti yhtä osaa tästä vastuunkannosta nostamalla esiin Keskon yrityskaupan työllisyysvaikutukset. Suomen Lähikaupan liikkeissä työskentelee nyt yli 4 000 henkilöä, ja epäselvää on, miten työpaikkojen käy. Näiden lisäksi yrityskauppa voi vaikuttaa tavarantoimittajien työpaikkoihin. Selin sanoi tiedotteessaan odottavansa, että Kesko toimii vastuullisesti ja turvaa työpaikat sekä Lähikaupan että Keskon nykyiselle väelle. Muillakin vastuun osa-alueilla kaupalla on vielä paljon konsteja alikäytössä. Yksi niistä olisi tiedonjako asiakkaille. Ruoka on toiseksi suurin kulutuksen kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja, mutta kauppa jakaa vaisusti tietoa myymiensä tuotteiden ilmastovaikutuksista. Myös tuotantotavat jäävät kaupan hyllyjen äärellä helposti epäselviksi. Esimerkiksi kananmunien eri tuotantotavoista on saatavissa kätevä eläinsuojeluasiamiehen tekemä juliste, jonka kauppa voisi kiinnittää munahyllyn viereen. Harvakseltaan näitä on kaupoissa näkynyt. Ehkäpä Keskon uudet myymälät avaavat pelin? palvelualojen ammattiliiton puheenjohtaja tua.onnela@demokraatti.fi Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen pää-äänenkannattaja. Perustettu 1895. Työmies ?1918, Suomen Sosialidemokraatti ?1988, Demari ?2001, Länsi-Suomen Työmies ?1906, Sosialisti ?1918, ?1951, Demokraatti ?1919, Turun Päivälehti ?2001, Uutispäivä Demari ?2012 Päätoimittaja Mikko Salmi
• 6 19.11.2015 UUTISET Sipilä: Maasta vähenee satoja hallintohimmeleitä Sote-uudistuksen myötä valtioneuvosto päättää joka viides vuosi sote-järjestämispäätöksestä itsehallintoalueiden esitysten ja niiden kanssa käytävien neuvotteluiden pohjalta. Näin sanoi pääministeri Juha Sipilä (kesk.) antaessaan pääministerin ilmoitusta eduskunnalle. ? Teemme historiallisen uudistuksen. Maastamme vähenee toista sataa hallintohimmeleiksikin kutsuttuja rakenteita, hän sanoi. Sipilän mukaan sote-uudistus on välttämätön terveyse- rojen kaventamiseksi, menojen hallitsemiseksi sekä palveluiden laadun ja yhdenvertaisuuden takaamiseksi koko maassa. Sipilä myös kertoi, että itsehallintoalueista tehdään heti 1.1.2019 monitoimialaisia. Niille osoitetaan myös pelastustoimen tehtävät, maakuntien liittojen tehtävät, elykeskusten alueellisen kehittämisen tehtävät ja mahdollisesti myös ympäristöterveydenhuolto. STT Keskustan Suomenmaa alkaa ilmestyä perjantaisin Keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa muuttuu ensi vuoden alussa kerran viikossa ilmestyväksi aikakauslehdeksi. ? Tavoitteemme on tarjota Suomenmaan lukijoille perjantaisin laadukas ja tyylikäs lukupaketti, totesi päätoimittaja Juha Määttä. Lehtiuudistuksella ei ole henkilöstövaikutuksia Suomenmaan toimitukseen. Uudistusta on valmisteltu yhteistyössä kustantajan ja keskustan puoluejohdon kanssa. Määttä vakuuttaa, että lehti ei aio alistua yhden totuuden torveksi. ? Myönnämme auliisti sen tosiasian, että järkeviä ajatuksia syntyy myös keskustan ulkopuolella, Määttä painotti. Suomenmaa perustettiin Viipurissa vuonna 1908. Levikki on vuoden 2012 levikkitilastojen mukaan reilut 11 000 kappaletta. STT ???Ay-liikettä vastaan hyökätään kaikilla rintamilla? Metallin Aalto ihmettelee EK:n asennetta Työntekijöitä ja ay-liikettä vastaan hyökätään nyt samanaikaisesti monelta rintamalta, sanoo Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto. Hän viittaa hallituksen pakkolakeihin, Postin aikeisiin käyttää rikkurityövoimaa postilaisten vauhdituslakon murtamiseksi sekä valtion omistajapolitiikkaan. ? Tässä hyökätään lujasti koko meidän neuvottelujärjestelmää vastaan, monelta rintamalta yhtä aikaa, Aalto sanoo. Hallituksen pakkolaeilla puututaan työntekijöiden sopimusoikeuteen. Jos ne menevät läpi, palkansaajakeskusjärjestöt ovat viemässä asian kansainväliseen oikeuteen. Postin aikeet turvautua vuokratyövoimaan lakon aikana ovat Aallon mukaan ennenkuulumattomat. ? Kyse on laillisen työtaistelun murtamisesta, hän tähdentää. ? Kyllä Elinkeinoelämän keskusliitolla EK:llakin on jokin rooli. Sen pitäisi laittaa jäsenliittonsa kuriin, Aalto viittaa Palvelualojen työnantajiin Paltaan. Outoa omistajapolitiikkaa 20 vuotta EU:ssa. Miten Suomen kävi? Suomen EU jäsenyydestä on kulunut 20 vuotta. Miten Suomelle on käynyt? Olisiko toinen tie ollut parempi? Näistä ja muista aiheeseen liittyvistä asioista debatoidaan TSL:n ja Demokraatti-lehden järjestämässä tilaisuudessa: 20 vuotta ja suotta? Mitä olemme saaneet aikaan? pe 20.11. klo 17.30 Crazy Hedgehog Tea House, Töölönlahdenkatu 3, Helsinki Debatoijat: EU-parlamentaarikot Liisa Jaakonsaari ja Paavo Väyrynen Juontaja: Mikko Salmi Debattiin on vapaa pääsy ja se on seurattavissa myös Aikamerkin kotisivuilla osoitteessa: http://www.aikamerkki.org/live Debattiin voi lähettää etukäteen kysymyksiä Aikamerkin ja Demokraatin Facebook-sivujen kautta. Hallituksen kaavailemat pakkolait on tarkoitus korvata työmarkkinajärjestöjen keskinäisellä sopimuksella. SAK ja sen liitot päättivät keskeyttää neuvottelut, mikäli Posti turvautuu rikkurityövoimaan torstaina, kun Posti- ja logistiikka-alan unionin PAUn vauhdituslakko alkaa. Neuvottelujen keskeyttäminen on vakava askel, kun vaa?assa ovat pakkolait. Aalto kuvailee tilannetta kaiken kaikkiaan hankalaksi. ? Työnantaja värvää väkeä lakon murtamiseksi. Se ei ole vain yhden ammattiliiton asia, vaan koko työmarkkinoiden asia. Erityisen outona hän pitää sitä, ettei valtio puutu asiaan, vaikka se omistaa Postin. ? Omistajapolitiikkaa hoidetaan varsin kummallisesti, kun katselee, miten valtionomisteissa yhtiössä toimitaan työtaistelutilanteessa. Lakon murtamistoimille annetaan mahdollisuus, Aalto oudoksuu. Hallituksessa valtion yhtiöiden omistajaohjauksesta vastaa pääministeri Juha Sipilä (kesk.). Metalliliiton Riku Aalto kummeksuu, että ay-liikettä vastaan hyökätään yhtä aikaa monelta taholta. Hän perää Elinkeinoelämän keskusliitolta ja hallitukselta vastuullista toimintaa. Neuvottelut edenneet tahmeasti Neuvottelut palkankorotuksista ja vaihtoehdoista hallituksen pakkolaeille ovat toistaiseksi jäissä. Syksyn mittaan neuvottelut ovat olleet Aallon mukaan hyvin nihkeät. Hän kumoaa tiukasti eräiden medioiden väitteet, että neuvotteluissa olisi päästy jo pitkälle. Työnantajapuolella ei ole ollut halua edetä työntekijöille keskeisissä kohdissa. Työnantajapuolta kiinnostaa lähinnä työnantajamaksujen alennus. Toistaiseksi kannat ovat olleet niin kaukana toisistaan, et- Jäsenmäärä kasvanut merkittävästi Metalliliiton sopimusasiantuntija, liiton vasemmistoryhmän vetäjä, Turja Lehtonen toteaa, että hallituksen ja EK:n politiikka ovat tuoneet paljon uusia jäseniä liittoon. ? Näinä synkkinä aikoina meille on tullut 1,5 kuukauden aikana tuhat uutta jäsentä. Parhaimpana viikkona jäsenmäärä kasvoi 200:lla, muina reilulla sadalla. Lehtosen mukaan jäsenmäärän kasvu kertoo ihmisten kyllästymisestä pakkolakeihin ja muihin heikennysaikeisiin. Metalliliitto valmistautuu ensi toukokuussa pidettävään liittokokoukseen. Esillä ovat myös syk- Demokraatin arkisto syllä umpeutuvat työehtosopimukset. ? Haluamme muuttaa niitä modernimmiksi, vastaamaan nykyajan työelämää. Jos hallituksen pakkolait menevät läpi, totta kai Metalliliitto hakee niihin hyvitystä tuolla neuvottelukierroksella. Viime kerralla liittokokousvaalien äänestysaktiivisuus jäi alle 50 prosentin. Lehtonen luottaa, että se nousee tällä kertaa suuremmaksi. ? Meillä on avainpelaajia ja tavallisia kenttäpelaajia, mutta pärjäämme vain yhtenäisenä joukkueena. Korkea äänestysaktiivisuus on merkki työnantajalle, että meissä on voimaa. ?SAK:n tarjous äärimaltillisista korotuksista on historiallinen. Se on erittäin hyvä esitys, nimenomaan työnantajille.? tei erillisiä työryhmiä ole nimetty. ? Täytyy muistaa, että SAK:n tarjous äärimaltillisista korotuksista on historiallinen. Se on erittäin hyvä esitys, nimenomaan työnantajille, Aalto huomauttaa. Osalla metallialan yrityksistä menee erinomaisen hyvin, ja Metalliliiton jäsenten työttömyys on pudonnut viime vuodesta 10?15 prosentilla. ? Meillä on yrityksiä ja aloja, joilla menee erittäin hyvin. Sitten on niitä, joilla ei mene niin hyvin. Kun vertaa viime vuoteen, työllisyystilanne on selvästi parempi kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Työttömiä on ollut kuukausittain 1 500?2 000 vähemmän kuin viime vuonna, Aalto sanoo. Vastaavissa tilanteissa metallialalla ei ole aiemmin tyydytty nollakorotuksiin. SAK:n tarjouksen mukaan palkkoja ei korotettaisi lainkaan vuonna 2017, ja vuonna 2018 korotuksista neuvottelisivat ensin vientiliitot, kuten työnantajapuoli on halunnut. Koulutus- ja kehitysrahat tarpeen Aalto toteaa, että Suomessa on maailmanluokan metalliyrityksiä, joissa vaaditaan korkeaa ammattitaitoa ja -osaamista. ? Mutta onko sitä riittävä laajasti ja onko meillä joitain kapeikkoja. Ongelmia tulee, jos koulutusmäärärahoista leikataan. Silloin ei saada riittävästi huippuammattilaisia johtotasolle eikä suorittavaan portaaseen. Hallituksen leikkuri on iskemässä sekä koulutus- että tuotekehityksen määrärahoihin. ? Ne jättävät jälkensä, Aalto muistuttaa. Birgitta Suorsa UP
• UUTISET ?POIKANI, JONAIN PÄIVÄNÄ TÄMÄ KAIKKI ON SINUN.? Osuuskaupan tavoite ei ole tuottaa voittoa. Tehtävämme on tuottaa etuja omistajillemme. Omistajiamme ovat kaikki S-Etukortin haltijat ? asiakkaamme. 19.11.2015 7
• 8 19.11.2015 ELÄMÄNMENO Juhlanäyttely monipuolistaa kuvaa säveltäjämestarista Sibeliuksen elämä nuottiviivastolla ja sen vieressä Parempi myöhään kuin ei sittenkään. Jean Sibeliuksen syntymän 150-vuotisjubileeraus on edennyt jo miltei huipennukseensa eli varsinainen merkkipäivä 8.12. on jo ovella, mutta vasta kuukausi sitten avautui se virallinen juhlanäyttely. Pienempiä näyttelyitä on toki ollut esillä erityisesti Sibeliukseen kytkeytyvissä kaupungeissa, mutta uraa ja elämäntyötä kattavammin kokoavaa näyttelyä saatiin siis odottaa pitkälle syksyyn. Kansallismuseon näyttelystä ?Sibelius ? Jokainen nuotti pitää elää? voi sanoa, että odottaminen kannatti. Ajatuksella kootusta kokonaisuudesta irtoaa huvia ja hyötyä niin musiikillisissa harrastuksissa pidemmälle ehtineille kuin sille suomalaisten suurelle joukolle, joiden Sibeliustietämys on perustasoa ?eikös se ole säveltänyt sen Finlandian? ja ?käytiin me joskus kouluaikaan luokkaretkellä Ainolassa?. Kahdeksaan temaattiseen osaan ja Kansallismuseon kuuteen saliin jakautuvassa näyttelyssä on ruokaa niin silmälle kuin korvallekin. Nuotinlukutaidottomallekin kiehtovia näyttelyelementtejä ovat monet alkuperäisiet nuottikäsi- kirjoitukset postuumisti julkaistusta varhaisesta Korppoo-trio-sävellyksestä (1887) myyttisen, säveltäjän itsensä hävittämän 8. sinfonian luonnoksiin 1930-luvulta. Maestron kiivaat kynänvedot nuottipaperilla heräävät eloon, kun laittaa kyseisen vitriinin yhteyteen sijoitetut luurit päähän ja kuuntelee, mitä sutaisut ovat soitettuna. Täytyy sanoa, että 8. sinfoniasta säilyneet fragmentit panevat ajattelemaan, että voi Janne minkä teit, kun menit tällaisen sävelteoksen polttamaan Ainolan takassa. Kirjeitä ja herrain pukimia Näyttelyssä piirtyy myös sitä ikonisten kuvien monumentaalihahmoa monipuolisempi näkymä ihmiseen nimeltä Jean Sibelius. Esimerkiksi kirjeistä: ?Hyvästi nyt taas. En mitenkään jouda enempää. Olisi niin paljon nättiä kirjoitettavaa, vaan tässä kun on niin kiire, että pitäisi joutua sinne ja tänne. Minä ajattelen Sinua hirveän usein, ihan aina.? Näin rakastunut nuori Janne selitteli Ainolleen kirjeessä, joka löytyy ihan läheltä vitriiniä, jossa on Ainon o.s. Järnefelt hääpuku. Häät pidettiin Järnefeltien ke- säpaikassa Tottisalmella 10.6.1992 pian menestyksekkään ?Kullervo-sinfonian? kantaesityksen jälkeen. Aika lailla toisenlainen ja selittelemättömämpi on Haagista vuosituhannen jo vaihduttua lähetetty kirjepostikortti, jonka käsialasta tuskin saa selvää. Maailmanmaineeseen nousseella säveltäjällä tuntuu olleen vauhti päällä. Suurmieskuvaan tuo inhimillistä piirrettä myös esimerkiksi todistus Hämeenlinnan Normaalilyceeumin 1. luokalta. Se on varsin keskitasoinen ja ?laulannassa? arvosana on 8, sama kuin voimistelussa. Arvonsa tuntevien herrain viime vuosituhannen vaihteen tienoilla vaalimasta tapakulttuurista kertovat monet asusteet silintereineen ja muine tyylikkäine hattuineen kuin myös Sibeliuksen habitukseen kiinteästi liitetyt kuubalaissikarit. Niitä hän sai myös lahjoina ympäri maailmaa niin säveltäjäkollegoilta kuin muilta merkkimiehiltä. Pröystäilevällä elämällä oli myös hintansa, siitä ovat näytillä Jannen kuittaamat vekselioriginaalit. Kansallismuseon Sibelius-näyttelyn yhdessä huoneessa esitellään säveltäjämestarin jälkeensä jättämää muistoa.
• ELÄMÄNMENO 9 19.11.2015 Jannen Haagista vuonna 1900 kotiin heittämä omakuvallinen kortti. Tuonelaan lähdön odotus Rolf Bamberg Demokraatti rolf.bamberg@ demokraatti.fi Timo Sparf Kansallismuseon näyttelyn vaikuttavinvin yksittäinen esine on säveltäjämestarin itse käsin kirjoittama luettelo sävellyksistään valmistumisjärjestyksessä. Pitkän paperin kääntöpuolella viimeisenä opusnumerona on 116: kolme kappaletta viululle ja pianolle, ?Scène de danse?, ?Danse caractéristique? ja ?Rondeau romantique?. Tuon jälkeenkin, myös ?Ainolan hiljaisuudeksi? kutsttuna ajanjaksona 1945?57, Sibelius kyllä sävelsi. Hyvin hiljaiseksi vetää yhdestä vitriinistä löytyvä hatarin piirroin kirjoitettu luonnos laulusta ?Kom nu hit, död?, joka on peräisin mestarin kuolinvuodelta 1957. Se kantaesitettiin samana vuonna Sibelius-viikolla. Kiinnostava kuriositetti on viimeisestä näyttelyhuoneesta löytyvä kopio Disney-yhtiön Sibeliukselle vuonna 1940 lähettämästä kirjeestä, jossa kerrotaan tekeillä olevasta piirroselokuvasta ?Fantasia?. Disneyn edustaja John C. Rose kysyi mahdollisuutta saada Lemminkäis-sarjan ?Tuonelan joutsen? osaksi elokuvan klassisisen musiikin mestareista koostuvaa soundtrackia. Hanke hautautui sodan jalkoihin; perimmäinen syy Sibeliuksen puuttumiseen Fantasian musiikkidramaturgiasta taisi olla Suomen jatkosodan ajan liittolaisuus Saksan kanssa. Näyttelyhuoneessa, jossa yhtä seinää hallitsee Sibeliuksen elämää ja säveltäjäuraa havainnollistava ?nuottiviivasto?, löytyy myös iso videoscreeni, jonka ääreen kannattaa pysähtyä. Konserttitaltiossa Vladimir Ashkenazy joh- taa Chamber Orchestra of Europea, joka soittaa muun muassa Sibeliuksen viulukonserton, orkesteriteoksen ?Rakastava? ja ?Valse ?Tristen? ? vaikuttavaa katsottavaa isolta kankaalta, mutta volyymi saisi olla pikkuisen isommallakin. Timo Sparf Näyttelyn oheisohjelmaa ?? ?? ?? Sibelius ja viulu -teemainen tapahtumapäivä la 21.11.klo 11?17; ohjelmassa muun muassa klo 13.00 dosentti Timo Virtasen esitelmä ?Ihana ja kirottu viulukonsertto?. Klo 14 tyttärentytär, viulisti Satu Jalas, konsertoi ja myös kertoo Sibeliuksen perheeseen liittyvistä henkilökohtaisista muistoistaan. Mukana soittamassa ovatFolke Gräsbeck piano, Suvi Gräsbeck, kantele, Kaisa Porra-Hänninen, viulu. Sibeliuksen syntymäpäiväkonsertti ti 8.12.2015 klo 18?20, Länsi-Helsingin musiikkiopiston nuorten soittajiat solistina viulisti Minna Pensola. Torstaisin klo 12 näyttelyssä on paikalla Sibeliuksen parissa työskentelevät ja näyttelyn tekemiseen osallistuneet Kansalliskirjaston asiantuntijat, jotka kertovat näyttelystä oman erikoisalansa kautta; to 19.11 MuT Anna Pulkkis, to 10.12. MuT Tuija Wicklund, to 14.1.2016 dosenttiTimo Virtanen, to 11.2.MuT Sakari Ylivuori, Maailman soitetuimman viulukonserton vauhdikas käsikirjoitusluonnos on vuodelta 1902. Sibeliuksen sikarikokoelma on säilynyt näihin päiviin asti. Sibelius-musaa suorana koululaiselle Tampereelta Finlandiaa kuunnellaan huomenna yhtä aikaa lähes 800 suomalaiskoulussa. Tampere Filharmonia soittaa Lapsen oikeuksien päivänä perjantaina 20.11. klo 10 Tampere-talon Isossa salissa Sibelius 150 -juhlavuoden koululaiskonsertin, joka välitetään suorana nettilähetyksenä yhteensä yli 130 000 oppilaalle 165 kunnassa. Konsertin ja nettilähetyksen perimmäisenä ideana on kulttuurikasvatus. Nettilähetyksellä konserttisalin tunnelma halutaan välittää erityisesti kuntiin, joista lähimmän orkesterin kotitaloon on matkaa satoja kilometrejä. Orkesteri soittaa Tampere-talossa kaksi osaa Jean Sibeliuksen Lemminkäis-sarjasta ja kansallissäveltäjämme kuuluisimman sävelrunon Finlandian. Lisäksi mukana on osia ?Lähestyminen?-laulusarjasta, jonka Uljas Pulkkis on säveltänyt tähtitieteilijä Esko Valtaojan teksteihin. Vuorovaikutteisessa chat-osuudessa juontaja Hannu Okkonen haastattelee Uljas Pulkkista ja konsertin kapellimestari Eva Ollikaista. Koululaiset voivat lähettää studioon kysymyksiä ja kommentteja MUKANA-palvelun chatin kautta ja julkaista kuvia Instagramissa konsertin omalla tunnisteella #sibelius150nettikonsertti. Opetusministeriön tukema Sibelius-nettikonsertti on Tampereen kaupungin kulttuuripalveluiden, Tampere Filharmonian, Tampere-talon, Kulttuurikeskus PiiPoon ja Lastenkulttuurikeskusten verkoston yhteinen hanke, Siihen lähti mukaan lähes kahdeksansataa koulua ympäri Suomen aina Utsjoelta Hankoon. Osa näyttelystä löytyy verkosta mobiilisovelluksena osoitteessa sibelius.kansallismuseo.fi/fi
• 10 19.11.2015 ELÄMÄNMENO Demarilehtien omalaatuinen tarina Mahdollisesta nuoresta lukijasta tämä saattaa kuulostaa uskomattomalta. Vuonna 1977 ilmestyi Suomessa kaikkiaan 13 sd-lehteä, joita siihen aikaan kutsuttiin T-lehdistöksi. Palveluksessaan sillä oli 140 toimittajaa. Yhteislevikki oli 160 000 ja lukijoita oli 600 000. Lehtiä ja muita painotuotteita tahkosivat 11 kirjapainoa eri puolilla maata. Oli kaksi valtakunnallista lehteä ja 11 alueellista lehteä eri puolilla Suomea. Luvut vielä tuostakin kasvoivat 1980-luvulle tultaessa. Tänään jäljellä tuosta arsenaalista on kolme printtilehteä ja kaksi verkkolehteä. Demokraatti, Uusi Aika ja Pohjois-Karjala. Arbetarbladet on ilmestynyt verkkolehtenä jo jonkin aikaa yhden toimittajan voimin. Demokraatin verkkoportaalia on tehty kolmen hengen voimin. Uusi Aika ja Pohjois-Karjala ovat viikkolehtiä ja samaan kuosiin käy Demokraattikin vuoden vaihtuessa. Tätä aika raflaavaa historian kehityskaarta pyrkii kirjassaan valottamaan Reijo Hämäläinen, entisen Eteenpäin-viikkolehden viimeinen päätoimittaja. Historiikin nimi on osuva, sillä demarilehdet ovat aikojen saatossa saaneet sen verran kylmää kyytiä. Nykypäivän valossa 1970- ja 1980-luvut ovat kuitenkin olleet demarilehdistön kulta-aikaa. Levikit kasvoivat ja lehdet voivat hyvin. Jossain vaiheessa nk. T-lehtimiehiä oli jopa 160. Nousun mahdollisti valtion lehtituki sekä SAK:laisen ayliikkeen lehtiseteli, joka alensi merkittävällä ta- valla lehtien tilaushintoja. Lehti, varsinkin viikkolehti, oli helppo tilata, kun sen sai liki ilmaiseksi ?Demari oli lehmä? Merkillisin asia, joka kirjassa nousee esiin, on maakuntalehtien ja SDP:n pää-äänenkannattajan välinen, Hämäläisen kuvaamana, liki antagonistinen ristiriita puoluetukirahojen jaosta. Eteenpäin-lehden, joka jossain vaiheessa nousi Kymen seitsenpäiväiseksi ykköslehdeksikin, emeritus-päätoimittaja Jukka Vehkasalo kuvailee asiaa kirjassa näin: ?Iltahämärissä saatettiin olla kovastikin sitä mieltä, että Demari on lehmä, johon menivät kaikki maakuntienkin elinrahat.? Siinäpä se. Asia, jota Hämäläinen ei mainitse, oli se, että oli olemassa jokin pysyväksi uskottu valtion kirstusta leivottu rahakakku, joka on aina sama. Ja sitten siitä tapellaan demarinlehtien välillä verissäpäin. Ei ajateltu, että jonain päivänä tuo rahakasa katoaa, eikä ole enää mitään jaettavaa. Parlamentaarinen lehdistötuki muotoutui kunkin puolueen kansanedustajien määrän mukaan. Se ei ollut puoluetukea kuten nykyään. Maakunnat siis kahdehtivat Demarilta sellaista rahaa, jonka puoluejohto tahtoi ja halusi pääosin suunnata pää-äänenkannattajalleen. Ajatus pysyvästä rahavirrasta ei ole sinänsä ole ihme, sillä puheenjohtaja Kalevi Sorsan tiedetään tokaisseen jossain vaiheessa, että SDP saa aina 25 prosentin kannatuksen, vaikka tekisi mitä. Juhani Aro Demokraatti ?Tämä on Demari-vastainen maakunta. Satakuntaan ei paljoa pää-äänenkannattajaa ole koskaan tilattu.? Kirjat Reijo Hämäläinen: Työväenlehden arktinen taival Eteenpäin Oy, Bookwell, Kellastupa 2015, 240 s. Ka Vielä 2011 demarilehtiä ilmestyi näin monta. ri H ulk ko
• ELÄMÄNMENO 19.11.2015 11 Näyttämöpäivillä vedetään lämmöllä ja huumorilla riskejä pelkäämättä Ajatus oli luonnollisesti erinomaisen harhainen. Tänään se tiedetään. Mikään ei ole ikuista. Tehtiinkö aluelehdistön tukipolitiikassa virheitä? Olisiko ollut parempi jakaa tuki sen mukaan, montako kansanedustajaa SDP sai kussakin vaalipiirissään? Tuskin. Silloin moni nyttemmin jo edesmennyt aluelehti olisi kuollut jo paljon aiemmin. Itse en ymmärrä tätä vuosikymmeniä jatkunutta kissanhännänvetoa ollenkaan. En vaikka miten pyörittelelisin asioita. Ikuinen skisma myös esti toiminnan järkevöittämisen, kuten yhteisen taloushallinnon. Sitä myöten rahaa tuhlattiin tolkuttomasti päällekkäisiin toimintoihin. Itse tuotteen, lehden, kehittäminen jäi jalkoihin. ? Tämä on Demari-vastainen maakunta. Satakuntaan ei paljoa pää-äänenkannattajaa ole koskaan tilattu, sanoo kirjassa porilaisen Uuden Ajan päätoimittaja Jukka Vilponiemi. ?Kamalia tuotteita? Kirja on sinänsä tärkeä historiikki sd-aluelehtien taipaleesta 1970-luvulta 2000-luvulle. Paljon aukkoja jää toteamuksien varaan. Silti opus puolustaa paikkaansa, mutta kaipaisi jatkoa nyt kun haastateltaviakin on vielä hengissä. Sd-aluelehdissä oli vuosikymmenten saatossa toimittajina kaikenkarvaista väkeä. Heistä osa saattoi mieltää itsensä pikemminkin toimitsijoiksi kuin toimittajiksi. Tämä näkyi journalismin surkeana tasona. Annetaanpa Eteenpäinlehden emerituspäätoimittajan Jukka Vehkasalon kertoa. ? Kaikkia piirilehtiä tuli toimitukseemme ja niitä tuli iltaisin selattua, jos työt sallivat. Niistä monet olivat niin kamalia tuotteita, että täytyi ihmetellä, miten ne niin pitkään sinnittelivät. Ne olivat leimattuja monesti jonkun paikallisen toverin äänenkannattajiksi. Esimerkiksi Hämeen Kansa oli aivan hirveä. Kun he tekivät otsikon, ei siellä lukenut SDP tai sos.-dem. puolue, vaan se oli puolueemme. Sitä tehtiin neuvostolehdistön mukaisilla otteilla, Vehkasalo muistelee suorasukaiseen tapaansa kirjassa. Demarilehtien veteraanitoimittajana ei voi kuin allekirjoittaa Vehkasalon lausunnon. Omat kirjoitukseni kyllä aikoinaan kelpasivat hyvin nyt jo edesmenneesseen Eteenpäin-lehteen, ja olin siitä hyvin ylpeä. ? Traagisia ja kipeitäkin aiheita käsitellään monipuolisesti, vaikeita asioita katsotaan myös lämmön ja huumorin kautta, tiivistää näyttelijä Kati Outinen Työväen näyttämöpäiville valitsemiensa esitysten eräänlaista punaista lankaa. Työväen näyttämöpäivät juhlii 40-vuotista taivaltaan perinteisesti Mikkelissä ensi tammikuun lopussa. Esitysten valitsijana toiminut Outinen poimi päiville hakeneista 34 ryhmästä kymmenen. Parin klassikon (Päällystakki ja Kolme apinaa) lisäksi Näyttämöpäivillä nähdään ryhmien omia tekstejä ja tuotantoja. Esitykset kuvastavat monipuolisesti harrastajateatterin tilaa. Outisen mukaan esitysten yhteisenä tekijänä on myös ihmisyys laajalla skaalalla. ? Kaikissa pohditaan elämää ja etsitään paikkaa maailmassa. Monissa ryhmissä on ollut ihan mieletöntä yhdessä tekemisen kipinää. Outinen vakuuttaa, ettei ole valinnut mukaan yhtään tylsää esitystä. ? Näissä kymmenessä näytelmässä otetaan riskejä niin, että joku voi jopa suutahtaa vaikkapa aiheen käsittelytavasta. Itse pidän katsojana tällaisesta otteesta. Mutta taiteen ei pidä olla riskitöntä. Teatterin on tuotava synkkyyden keskelle myös lohtua, se on sitä teatterin hoivaannuttavaa roolia, sanoo Outinen. Valitsijan mukaan ei-valituissakin esityksissä oli hienoja aiheita ja briljantteja hetkiä. ? Mutta kokonaisuus oli turvatasolla, ja monissa oli kyseenalaistamattomia ihmiskuvia. Maiju Lassilaa ja ukrainalaisväriä Markku Lahikainen Demokraatti, Mikkeli markku.lahikainen@ demokraatti.fi Markku Lahikainen Näyttämöpäiville hakeneiden ryhmien lisäksi festivaalissa nähdään kutsuttuna Juha Hurmeen ohjaama Otava Ensemble -ryhmän Mestari Nyke. Se on kolmas viisivuotisen Maiju Lassilan -sarjan tuotannoista. ? Kotimaisten tuotantojen lisäksi Mikkeliin tulee juhlavuonna myös kansainvälisiä vieraita. Ukrainan Kharkov Open Theatre esittää EricEmmanuel Schmitt?in näytelmän Oscar and pink lady, kertoo Näyttämöpäivien tuottaja Outi Kasanen. Varsin harvinaista on, että Näyttämöpäivien juhlavuoden festivaaliin on valittu peräti neljä ryhmää Mikkelistä ja kolme Jyväskylästä. Kati Outinen mietiskeli valintaprosessin aikana muun muassa sitä, pitäisikö hänen katsoa asioita karttanäkökulmasta. ? En lähtenyt siihen, en miettinyt Suomenkarttaa vaan poimin parhaat esitykset. Mikkelissä ja Jyväskylässä on teatterin tekemisen osaamista, molemmissa kapungeissa tehdään paljon hyvää teatteria. Outisen valitsemissa esityksissä pohditaan monenlaisten ihmisten elämää. Miestä ja miehen kuvaa mietitään kahdessakin esityksessä (Mikkelin poikateatteri ja Jyväskylän AdAstra-teatteri), naisen stereotypioita sekä äiti-tytär-suhdetta väännetään vastaavasti kahdessa näytelmässä (Mikkelin tyttöteatteri ja Jyväskylän Kansannäyttämö) ja vanhustenhoitoa sekä vanhainkotielämää on niitäkin läsnä kahdessa esityksessä (Porin teatterinuoret ja Mikkelin Remppateatteri). Teemoille monipuolisuutta lisäävät homoidentiteetin pohdinta (Tampereen Tukkateatteri) sekä kertomus vahvasta ja auttavaisesta naisesta (Teatteri Tuikku Mikkelistä). Työväen Näyttämöpäivien valitut ?? ?? ?? ?? Arja Jokiaho ?? ?? ?? ?? ?? ?? AdAstra-teatteri, Jyväskylä Petri Tamminen: Mitä onni on? Jyväskylän Huoneteatteri Laurent Baffie: Kolme apinaa Jyväskylän Kansannäyttämö Aino Martiskainen: Narttujuttu Mikkelin Poikateatteri Haave(re)ita Mikkelin Tyttöteatteri Suomineito? Porin Teatterinuoret Ulla-Maija Aho-Harnett: Oivaa hoivaa! ? Ei oo vanhaksi tulemista Remppateatteri, Mikkeli Jarmo Siltaoja: Oton kihlajaiset Teatteri Tuikku, Mikkeli Sinikka Paavilainen, Marika SampioUtriainen: Aurora Karamzin ? Rakkaudella Tikkurilan Teatteri Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä: Päällystakki Tukkateatteri, Tampere Terhi Tuominen: Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia Lisäksi ohjelmistossa nähdään kutsuttuna esityksiä: Eräs maamerkki katosi Helsingin katukuvasta, kun Demokraatin edeltäjän jo aikaa sitten sammutettu valomainos otettiin alas Merihaan toimistotornin huipulta. Demokraatti muuttaa helmikuussa Ympyrätaloon. Kati Outinen (vas) valitsi Näyttämöpäivien juhlavuoden esitykset. ? Näyttämöpäivillä on mahtava asia sekin, että palauteraati keskustelee kaikkien ryhmien kanssa esitysten jälkeen. ?? Otava Ensemble, Pori ?? Maiju Lassila Mestari Nyke ?? Harkova Open Theatre, Ukraina ?? Éric-Emmanuel Schmitt Oscar and Pink Lady
• 12 19.11.2015 ELÄMÄNMENO Finlandia Junior -ehdokkaissa käsitellään nyt vakavampia asioita Herätys, aikuiset! Useammassakin tämän vuoden Finlandia Juniorpalkintoehdokaskirjassa sivutaan eri tavoin ankeaa nykymenoa. Tarinoiden aihelmat ja juonenkäänteet kietoutuvat esimerkiksi mielenterveysongelmien, varattomuuden, työttömyyden, alkoholismin ja koulukiusaamisen ympärille. Tuula Kallioniemen kirjoittama ?Pako? on trillerimäinen tarina Matildasta, Caritasta, Samuelista ja Andersista, jotka sattumien oikusta kohtaavat autiossa talossa metsän keskellä. Nelikon jokainen jäsen pakenee tai välttelee jotakin. Tytöt ajaa syrjäiseen mökkiin pakomatka Caritan mieleltään järkkyneen isoisän luota, Samuel hakee karkuretkiltään vapautta ylihuolehtivan äidin talutusnuorasta ja Anders puolestaan pakoilee köyhän kotinsa kurjuutta ja alkoholisoituneen äidin aiheuttamaa häpeää. Kiusatuksi tulemisestakin lapsilla on kokemusta. Kallioniemi luo kärjistävässä tarinassaan masentavan kuvan meistä vanhemmista. Päihteiden käyttö, köyhyys tai mielenterveysongelmat tietysti haittaavat lapsen ja nuoren tarpeista huolehtimista ja täysipainoista vanhemmuutta, mutta puhtain paperein eivät selviä ns. normaalit, työssäkäyvät aikuisetkaan. Matildan vanhemmat esimerkiksi kiitävät työmatkalta toiselle, ja ihailevat tyttären kätevää omatoimisuutta. Kuuntelemiseen tai kohtaamiseen ei ole aikaa kuin pari kertaa vuodessa toistuvilla laatulomilla. Äiti ei tunne tytärtään sen vertaa, että uskoisi Matildan kertoman karmean pakotarinan todeksi, vaan kuittaa tytön kertomuksen vilkkaan mielikuvituksen tuotteeksi. Samuelin perhe taas muuttaa lääkäri-isän uran perässä tiuhaan paikkakunnalta toiselle, eikä poika ehdi ystävystyä, asettua tai rauhoittua minnekään. Isä on etäinen hahmo, joka ei ymmärrä lapsen ajatusmaailmaa ja toiveita. Tarinan ohjelmallisuus istuu hyvin juonen trillerivivahteisiin. Alleviivaavuus ei häiritse, Kirjat Tuula Kallioniemi: Pako Otava 2015. Nadja Sumanen: Rambo Otava 2015. kun lajityyppi ei muutenkaan ole tiukinta mahdollista arkirealismia. Dialogivetoinen juoni kuitenkin imaisee vastustamattomasti mukaansa ja koukuttaa heti ensimmäisistä luvuista lähtien. Tämä kirja tarjoaa jännitystä ja ehkä vertaistukeakin monelle nuorelle, eikä sen lukeminen tee pahaa aikuisillekaan. Levoton lapsi asettuu Huomattavasti valoisammissa tunnelmissa elellään Nadja Sumasen nuortenkirjassa, vaikka masennusta, avioeroa, köyhyyttä ja vanhempien taholta huokuvaa välinpitämättömyyttä tarinaan mahtuukin. Otavan nuortenromaanikilpailun voittanut ?Rambo? kuvaa teini-ikäisen pojan kesälomaa äidin poikaystävän vanhempien kanssa, syvällä maaseudun sydämessä. Romaani on tyylipuhdas kasvutarina. Rambo on fiksu, mutta alati levoton ja kärsii jonkinlaisista tunteiden hallinnan ja keskittymisen häiriöistä. Ainainen rahapula, ja huolehtiminen masentuneesta äidistä eivät ainakaan helpota tilannetta. Oleskelu vakaiden, huolehtivien ja hyväksyvien aikuisten luona kuitenkin rauhoittaa poikaa ja kesän aikana Rambo oppii vähitellen ymmärtämään ja arvostamaan tunteitaan, ajatuksiaan ja tekemisiään. Suunnilleen saman ikäisen Liinan kanssa poika pääsee myös tunnustelemaan orastavia ihastumisen ja seksuaalisuuden tuntemuksia. Karsastan kustantajien tapaa mainostaa esikoiskirjoja vertaamalla teosta johonkin klassikkoon. Vertauksille on harvoin katetta ja esikuvien kaivelu varastaa helposti jotain kirjan omasta hehkusta ja valovoimasta. Sumasen kirjan mainostetaan olevan ?2000-luvun Häräntappoase?. Kerrankin väite tuntuu osu- Kaunistelematonta tietoa Elina Lappalaisen kirjoitSekä tarinassa kerrotut että tama Nakki lautasella kertoo erilliset faktat on valittu fiksusti. Kirjat kaunistelemattoman tarinan Oleellinen tieto annetaan, mutta Elina Lappalainen & ruoan matkasta maatilalta päilasta kiinnostavaa triviaakin Christel Rönns: vällispöytään. Tarinassa tavamahtuu mukaan. Ainakin eskariNakki lautasella ? Mistä ja alakouluikäisiä, joille kirja partaan serkukset Emilia ja Aleksi, ruoka tulee? jotka Emilian eläinlääkäri-isän haiten sopiikin, kutkuttavat eriTammi 2015, 48 s. mukana pääsevät vierailulle laiset lukuihin perustuvat tiedot, esimerkiksi eläinten painot. maitotilalle, sikalaan, kanalaan Kirjassa ilahduttaa rehellisyys. Esimerkiksi tija broilerihalliin. Lapset tapaavat tilojen emäntiä ja isäntiä ja lojen erilaisuus tuodaan esille ja lukijalle kerrooppivat heiltä monenlaista eläintilojen elämästä taan selvästi, millaista eläimen elämä on vaikja eläinten oloista. Tarkkaavaisina he seuraavat kapa luomusikalassa tai häkkikanalassa. Teurasmyös eläinlääkärin tekemiä hoitotoimenpiteitä, tamistakaan ei kaunistella, vaan siitä puhutaan kuten vasikoiden nupouttamista ja ulostenäyt- suoraan tappamisena. teiden ottoa. Todellisuutta hämärtävää tunteilua ei suunJuonelliseen tarinaan ujutetun tiedon lisäksi taan tai toiseen tarinassa ole. Tunteet toki ovat kirjassa on erillisiä tietoiskuja sekä kokonaisia läsnä esimerkiksi lasten pohdinnoissa ja kysivuja, joissa kerrotaan faktoja eri tuotantoeläi- symyksissä eläinten onnellisuudesta tai kivun mistä. Viisaasti selitetään myös mahdollisesti kokemisesta. Tarina ei tuomitse tai kauhistele, outoja sanoja ja käsitteitä. Määrittelynsä saavat mutta antanee eväitä omiin eettisiin pohdintoiesimerkiksi pihatto, pahnue, nuorikko ja robot- hin. Kasvissyönnin ja muiden valintojen mahdoltilypsy. lisuuskin tuodaan esille.
• ELÄMÄNMENO 19.11.2015 13 Kari Hulkko Seija Ahavan kakkosromaani on mukana tavoittelemassa tämän vuoden Finlandia-palkintoa. valta. Yhtymäkohtia Anna-Leena Härkösen vuonna 1984 julkaistuun romaaniin löytyy sekä miljöön että tunnelman tasolta. Nuorten elämän haasteet ja itsensä etsimisen kysymykset eivät muutamassa vuosikymmenessä paljon muutu. Sumanen kirjoittaa notkealukuista, humoristisen napakkaa ja havainnoiltaan tarkkaa kieltä. Rambon sisäinen maailma on kuvattu luontevasti ja maaseudun huikea kesä hehkuu, tuoksuu ja tuntuu jokaisella sivulla. Myös kirjan rakenne on onnistunut. Lukemaan patistava jännite säilyy koko tarinan läpi ja toiveikas loppu jättää lukijalle hyvän mielen. Marjo Jääskä ruoasta Lappalainen tasapainottelee onnistuneesta vetävän tarinankerronnan ja tiedonjakamisen välillä. Aavistus luentoa ja paperinmakua tuntuu tilanomistajien opettavaisissa puheenvuoroissa, mutta varsinkin lasten repliikit ja reaktiot ovat riemastuttavan aitoja ja uskottavia. Kirjan viehätyksestä osa muodostuu onnistuneen kuvituksen ansiosta. Christel Rönns on loihtinut kirjaan kiinnostavan pikkutarkat ja tutkimaan houkuttelevat miljöökuvat sekä sympaattisen oloiset hahmot. Kuvia on mukavan runsaasti ja monet niistä levittäytyvät komeasti taitteen yli tai jopa koko aukeaman leveydelle. Värit ovat miellyttävän maltilliset, mikä sopii hyvin tarinaan. Joitakin tietoaukeamia on kuitenkin sopivasti räväköitetty räiskyvällä oranssilla ja vihreällä. Myös tekstien luettavuudesta ja värillisiltä taustoilta erottumisesta on pidetty huoli. Kaiken kaikkiaan kirjakokonaisuudesta huokuu mukavan viimeistelty vaikutelma. Ei siis ihme, että tämäkin kirja on yksi kuudesta Finlandia junior -ehdokkaasta. Marjo Jääskä Vastuu itseä isommista asioista Hitusen pikkuvanha tyttö, tämätön rakentuminen kosketSaara, elää äitinsä ja isänsä taa jokaista tarinan keskeisistä Kirjat kanssa pienen perheen elämää. henkilöistä. Talotkin kokevat Selja Ahava: kuin myötätunnosta saman Eräänä päivänä kaikki muutTaivaalta tippuvat asiat kohtalon. Kaikki natisevat liituu. Äiti jää taivaalta putoavan Gummerus 2015, 223 s. esineen alle ja kuolee. Tarinan toksissaan. otsikko esittelee sen ?Taivaalta Yhtenä aamuna Annu-täti tippuviksi asioiksi?. Niitä tiplöytyy keittiön pöydän äärestä puu: jäätä, rupikonnia, ruplia, piikkikaloja ja lasta poissa tolaltaan. Hänellä on uusi loton voittoaskarruttavia enkeli- ja Jeesus-asioita. kuponki kädessään. Uni, johon hän siitä vaipuu, Selja Ahavan romaanissa on toden tuntua riit- kestää viikkoja. Herättyään hän ottaa yhteyttä ittävästi, mielikuvitus maalaa selkein värein. Ra- sensä kaltaiseen sattuman uhriin, kalastaja Hakenne on ryhdikäs, ilmaisut eläviä ja henkilöt mish McKayhin. Hamish on kokenut viisi salavahvoja persoonallisuuksia. Kun tarinan suhteet maniskua, mutta on selviytynyt. He kirjoittavat ovat tasapainossa, mielenkiinto säilyy, tarina saa toisilleen erikoisista ihmiskohtaloista ja sattuolla sopivasti merkillinen. muksista. ?Maailma tarvitsee tapauksia jotka herättävät.? Sijoiltaan mennyt maailma Mutta koettelemukset eivät jätä Saaraa. MaaSaara on koulunsa aloittanut tarmokas tyttö, lo- ilma järkkyy uuden äidin muutettua perheeseen. pussa jo murrosiän kulmia kolisteleva nuori. Veitsi murrosikäisen tytön haavassa kääntyy. Vanhemmat olivat kertoneet hänelle satuja ja ta- Mutta luonto tulee avuksi, puberteetti myös varinoista tullut osa Saaran elämää. Elämä olisikin pauttaa, Saaran itsenäistyminen vahvistuu. Purollut järjestyksessä, ellei äidin tarina olisi ?jää- kautuminen helpottaa, selviytyminen on kenties mahdollista. nyt kesken?. Nyt Saara ?haluaa muistaa äidin oikein, ei huonosti?. Hän haluaa hallita sijoiltaan men- Onnistunutta eläytymistä neen maailmansa. Hän etsii ratkaisuja, inhoaa Ahavan kertojaote on luottamusta herättävä, epävarmuutta. Kuolemaa on käsiteltävä konk- siinä on itsevarmuutta, taitonsa tuntevaa perreettisesti. Määritellessään ongelmia Saara piir- soonallisuutta ja keinokastelematonta tuoreutta. tää valkoisen ympyrän käsiteltävien asioiden Eläytyminen lapsen näkökulmaan on onnistunut. ympärille. Äitiänsä hän luonnehtii lyhyesti: äiti Kieli on viimeisteltyä ja yksityiskohdissa erotnormaalisti, äiti töissä, hienona, nakuna, ome- tuvan kirkasta, tyylitaju varma. Väljät ja sopivan napuussa jne. Mysteerin ratkomiseen saa mallia jyrkät raamit kannattelevat tarinaa. Tihennetyt myös Hercule Poirot?lta. Välineet asian käsittele- hetket rytmittävät sitä ja saavat toteavan keveymiseen ovat lapsen mittakaavan mukaiset ja tar- den varjossa erityistä painoarvoa. peistosta. Saara on lapsi vielä. Rakkaus ja ristiriidat täyttävät ihmiselon, arKun taistelu koettelee Saaraa, mielikuvitus ja vaamattomat tekijät ohjaavat matkaa. Vihatakin määrätietoisuus ovat avuksi. Ajatteleva, urhea tarvittaessa saa, häviölle jääminen ei aina ole lapsi toimii omintakeisen loogisesti. Tahtoa on tappio, jo kestäminen saattaa olla voitto. Kipu ja uskoa itseen. Että Saaralla on ollut onnellinen ja pelko onkin mahdollista kestää, paraneminen lapsuus ja rakastavat vanhemmat, auttaa sekin. voi tapahtua. Isäkään ei ?lopeta äitiä?, hän pääsee Onnettomuuden jälkeen isä ja tytär muuttavat irti, vaikka ei unohda. Onko Saaran rimpuilu, kaiperheen Sahanpurutalosta isän sisaren Annu-tä- paus ja toivo muuttumassa selviytymiseksi, sen din Kartanoon. Täti on voittanut lotossa ja hank- oikeastaan päättää lukija. Romaanin avoin pääkinut suuren rakennuksen. Hermoherkkä isä me- tös jättää tilaa ajatusten jatkaa omaa matkaansa. nettää otteen elämästään ja makaa sairasvuoteella. ?Isä hapertuu.? Raju hajoaminen ja vält- Matti Saurama
• 14 19.11.2015 ELÄMÄNMENO Mustapaitaa monivärisempi Hankolainen vakivastaaja Juhani Niemi on oivaltanut visaäijän pyrkimyksen. Samalla hän suoristaa viime viikon vihjeiden koukut. ?Nyt varmaan visalaari repeää liitoksistaan, on sen verran helppo tapaus. Kai. (Uuno Taavi) Heikki Asunta (25.6.1904?28.6.1959), ruoveteläinen kirjailija, runoilija, taidemaalari etc. kirjoitti runon ?Marraskuun ilta?, jonka Lauri Ikonen sittemmin sävelsi. Luullakseni runo löytyy teoksesta Ruuhenveistäjä, minä löysin sen kirjasta Tämän runon haluaisin kuulla 3. Se esikoisteos on ?Kolmen teinin lauluja?, yhdessä Martti Merenmaan ja Einari Vuorelan kanssa. Ruovedeltä löytyy myös kuuluisa Akseli Gallén-Kallelan ateljee Kalela. Johan Ludvig Runeberg toimi Ruovedellä kotiopettajana ja tapasi siellä yhden Vänrikki Stoolin esikuvista.? Juuri näin seremoniamestarinne uskoi ja toivoi: että laari vonkuisi liitoksissaan ja aika pitälle niin kävikin. Syksyn ehdoton satoennätys, näillä jyvillähän pärjäisi vaikka jouluun asti. Tai ei sittenkään, pohjatonhan se on eli lisää lisää lisää vaan ensi kerralla... Ja sitten ryhdistäydytään asian äärelle. Helsinkiläinen Tapani Kautto nostaa esiin tehtävän poliittisen epääkorrektiuden. ?Kovin kauas tavallisen demarin aatemaailmasta johdattelee tämän kertainen kirjavisa kirjailija Heikki Asunnan myötä. Asunta ryhtyi v. 1931 Lapuan liikkeeseen löyhästi liittyneen ja liikettä itseäänkin äärioikeistolaisemman Sinimustat-järjestön lehden Sinimustan päätoimittajaksi. Kun Sinimustat lakkautettiin, sen toimintaa jatkoi Mustapaidat niminen järjestö, joka toimi Isänmaallisen Kansanliikkeen läheisyydessä. Asunta julkaisi vuonna 1934 kokoelman ?Leirinuotio? Isänmaallisia runoja, johon sisältyy myös ?Mustapaitojen marssi?, jonka on säveltänyt Väinö Rautio. Asunta esiintyi ensi kerran kirjallisuudessa yhdessä Martti Merenmaan ja Einari Vuorelan kanssa runoteoksella Kolmen teinin lauluja, joka ilmestyi 1928. Martti Merenmaan kertoman tarinan mukaan kirja oli tehty Asunnan aloitteesta ja siitä saaduilla Gummeruksen etumaksuilla kuitattiin kolmikon parin päivän juhlimisen laskut Jyväskylän Kaupunginhotellissa Kirjailija-maalari Heikki Asunta oli kotoisin Ruovedeltä, jonne visan vihjeetkin vievät ? siellähän sijaitsevat Runebergin ihailema kaunis lähde ja Gallen-Kallelan ateljeekoti Kalela. Gallen-Kallelan ensimmäinen Ruoveden ateljeessaan tekemä maisemamaalaus oli muuten nimeltään ?Jäätyvä järvi?. Saman niminen ei kuitenkaan ole visaruno, vaan sen nimi on Marraskuun ilta. Asunnan Valittujen runojen mukaan se on kirjoitettu 1946, joten se lienee alun perin ilmestynyt kokoelmassa Ruuhenveistäjä. Kaksi vuotta myöhemmin Asunta sai kunniamaininnan Lontoon olympialaisten taidelajien kirjallisuussarjassa marssirunollaan ?Kestä ja voita?: ?Isät etsivät auringon vieroman maan / meren hyytyvän ääreltä ammoin.? Noin kuuluivat tuon runon ensi säkeet. Taitava sanankäyttäjä Asunta oli, sitä ei voi kieltää. Ehkä tunnetuin esimerkki on hänen 1930-luvun kirjallisuustaistelujen keskellä tokaisemansa: ?Jos kiljaset tai karjaset, niin Viljaset ja Marjaset on kohta kimpussasi.? Kaikki kriitikot eivät ehkä tuolloinkaan Asunnan aivan kaikkia lauluja ymmärtäneet, jos ymmärryksettä jäivät toki enimmäkseen vasemman laidan kulkijat.? n n n Espoolainen Eero Reijonen ei sinimustuutta kavahda, vaan kehuu sitaattia ?nappivalinnaksi?. ?Paitsi vuodenaika, niin ajan ilmapiiri yleensäkin toimi tunnelmanluojana paitsi haetulle, niin monelle muullekin tuon ajan lyyrikolle. Samana vuonna julkaistu Hellaakosken ?Huojuvat keulat? seilaa hyvin likeisillä vesillä visarunon kanssa. Muutos entiseen oli visalyyrikolle erityisen suuri. Tämän mm. Raatteessa ja Kiesitingissä rintamakirjeenvaihtajana raportoineen miehen kynästä ovat vuoden 1946 Ruuhentekijässä karisseet pois heimosoturin ja valistusupseerin äänenpainot. Omassa listassani visarunoilija pääsee Suomessa kirkkaasti podiumille merimieslyriikan sarjassa. Risto Mäkelän lausumana tämän ruovetisen runoilijan ?Merimies kuolee? hipoo jo Oscar Wilden ?Readingin vankilaballadin? nostattamia mielenmaininkeja. Tuskin edes Paul ja John ovat pystyneet esittämään satamakaupunki Liverpoolin tytöille samanlaista kunnianosoitusta kuin tämä Ruoveden Heikki. Tekijän ensimmäisen, kolmen lyyrikon yhteiskokoelman kaksi muuta jäsentä ei oikeastaan sopinut teoksen nimen alle. ?Kolmen teinin lauluja? (1928 ), saattoi oikeastaan, ja hänkin nipin napin, laulaa vain 24-vuotias runoilijamme, eivät reilusti yli kolmikymppinen naistenmies Martti Merenmaa ja melkein nelikymppinen opettaja Einari Vuorela. Kolmikon jäsenet kuitenkin yhyttivät toisensa pohjoisen runokiertueella ja tapasivat he takuuvarmasti jo aiemmin Brondan kahvilassakin, jossa lyyrikot tuolloin kokoontuivat.? Ikaalisten kirjatietäjä Veikko Huuska toteaa tehtävästä aluksi, että ?mikäpä sen ajankohtaisempaa, talventuloon liittyvää, ja Asunnan tuntien, ikään kuin itsenäisyyspäivääkin ennakoivaa suomalaista luonnonlyriikkaa?. Hänkin asettaa lyyrikon taidot poliittisen orientaation edelle. ?Asunta toki oli poliittiselta suuntaukseltaan kovasti oikealle kallellaan (Leirinuotio, 1934 yms.). Olisi kuitenkin täysin väärin leimata hänet vain oikeistolaiseksi mustapaitarunoilijaksi, niin paljon monipuolisempi ja erikoislaatuisempi hänen runoilija-maalaripersoonansa on. Moni-ilmeinen Asunta karttaa estetisointia ja edustaa maanläheistä talonpoikaisuutta ja supisuomalaista maahenkeä parhaimmillaan. Hänen sotarunonsa ovat isänmaallisia ja ehdottoman miehekkäitä, mutta hän ei rajoitu näiden ehkä hieman stereotyyppisten mallien piiriin, vaan helkyttelee reipasta kulkurirunoutta ja muistaa korostaa köyhiä lähtökohtiaan ja katsoo elämää noista vinkkeleistäkin. Asuntalaiseen henkeen minulla on muistamisen arvoinen tuokiokuva: Ruovedellä oli joskus vuosituhannen alkuaikoihin, olisiko ollut vuonna 2001, veteraanipäivät, jossa tapasin mm. kansliapäällikkö Jaakko Nummisen. Mutta kenties vahvemmin jäi mieliin Heikki Asunnan (1904?1959) nuoremman veljen, poliitikkonakin tunnetun Mikko Asunnan (1911?2005) jämerä runonlausunta. Hän ulkomuistista laski Heikki-veljensä isänmaallisia runoja, joskin voimat jo silloin sen verran herpaantuen, että rytmi välillä katkesi. Vaan eipä vanha jäärä suostunut paperista runoa lopettelemaan, vaikka sitäkin tarjottiin, niinpä pienen muistitauon jälkeen jatkoi lujasti loppuun asti omaan päähänsä luottaen. Uskon että muistettava hetki kaikille läsnäolleille suuressa salissa.? n n n Ahti Ruoppila, Jyväskylästä kun on, tarkentaa vielä sitä kapunginhotelliseikkailua. ?Tarinan mukaan Martti Merenmaa ja Heikki Asunta viettivät lomaa vuonna 1928 Keuruulla Einari Vuorelan kanssa. Herraseurue päätyi Jyväskylään, jossa Merenmaa ja Vuorela esiintyivät seminaarin kirjallisessa illassa. Saaduilla palkkioilla juhlittiin majapaikassa, Jyväskylän Kaupunginhotellissa vielä seuraavanakin päivänä. Yli varojensa juhlineet kirjailijat olivat pulassa. Heikki Asunta ehdotti runokokoelman kirjoittamista: jokainen valmistaisi 15 runoa yhden vuorokauden aikana. Suunnitelma onnistui, kun Gummerus suostui julkaisemaan runoteoksen Kolmen teinin lauluja ja miehet pystyivät saamillaan etumaksuilla kuittaamaan velkansa hotellille.? Kirjavisa Vanha tuttavamme Lappilan kirjapiiri kirjurinaan Kirsti Luova palaa pitkästä aikaa apajille ?Tehtävä oli hauska. Heikki Asunta (1904?1959) muistetaan paitsi kotiseututyöstä myös nasevista ja hyvin riimitellyistä runoista. Lapsena kuultiin eräässä perheessä usein lentäväksi lauseeksi muodostunut runonloppu: ?Hampaita purkaa ja nukkukaa! ? Kyllä se helpottaa.? - - - Visan kaunis syysruno tuo mieleen, että nykyajan räppärit saisivat joskus lukea vanhempaa kotimaista kirjallisuutta, että tajuaisivat suomen kielen mahdollisuudet alkusoitujen ja loppusointujen käyttöön ja rytmin eheyteen. Arvelemme, että syysruno on teoksesta Syysmaanantai, mutta emme sitä sattuneet löytämään oikeasta ympäristöstään.? Runotehtävien faniksi tunnustautuva SirkkaLiisa Piirainen Sastamalasta on käyttänyt jäljitykseen sekä uusia että vanhoja konsteja. ?Toiveikkaana selasin muutamia kotona olevia kokoelmia, turhaan. Sitten olikin turvauduttava Googleen, joka tunnisti runon heti ensimmäisestä säkeestä ja kertoi oitis runoilijan: Heikki Asunta. Kolmen teinin lauluja ilmestyi v.1928, mukana Martti Merenmaa ja Einari Vuorela. Sastamalan kaupunginkirjaston varastosta löytyi Asunnan Valitut runot (1948) ja sen sivuilta 172?173 Marraskuun ilta (!). - - Selailin illalla lainaamaani Asunnan runokirjaa ja valitsin sieltä itseäni puhuttelevia otteita. Kirjassa on paljon ankeita kohtaloita, öisiä tunnelmia, vilua, matkoja suureen tuntemattomaan. Sota, yksinäisyys ja pessimismi ovat läsnä. Haikeita runoja, jokin huumorinpilke kyllä pujahtaa esiin silloin tällöin.? n n n Mauri Panhelainen Jyväskylästä tahtoo kunnian oheen laitetusta runosta sille, jolle se kuuluu. ?Yhteen Heikki Asunnan erittäin tunnettuun runoon liittyy sitkeä väärinkäsitys sen tekijästä. Asunnan sijasta melkein jokainen luulee Eino Leinon kirjoittaneen tuon mainion juomalaulun. Tämä jo vuonna 1929 julkaistu Asunnan runo Pieni episodi tunnetaan paremmin alkusäkeensä mukaan: ?Monta päivää juotuaan?? Aika moni osaa runon ulkoa, ja vaikkei muistaisi kaikkia säkeistöjä, niin lopun kumminkin. Viimeisestä säkeistöstä on väännetty ainakin teekkareiden juomalaulu. Sävel on lainattu laulusta Piiri pieni pyörii, ja se loppuu yhteiseen kossusnapsiin.? Tervakoskelaisella Ossi Lehtiöllä oli runo kuulomuistissa radio-ohjelmasta mutta henkilö kateissa. Akselin ?mökin? hän toki muisti, ja... ?Se toinen kotimuseo oli taidemaalari ja kirjailija Heikki Asunnan aikoinaan käyttämän tilan rakennuksia. Mutta onko kyse Asunnan runosta? Vai meneekö ihan pieleen. Miten monta teosta onkaan läpiselattava ennen kuin selviää asia? Mutta kuten totesi, niin kirjastotädit tekevät ihmeitä. Neuvoivat katsomaan Tämän runon haluaisin kuulla -teoksista, niitä on vain kolme paksua nidettä. Niin, jos olen asian radiosta kuullut, se varmasti on ollut juuri tuossa ohjelmassa. Ohjeen perästä suunnistin ja selaisin ja selasin. Kolmannen niteen sivulta 157 löytyi tuo runo. Siis ei se nyt niin helppo ollut kuin Visaisäntä uumoili, mutta selvitin sen kyllä.? Hyvin toimittu. Kiitokset oikeista vastauksista myös Sirpa Taskiselle ja Raila Rinteelle Helsinkiin, Vesa Kautolle ja Jari-Pekka Vuorelalle Tampereelle Pertti Vuorelalle Espooseen sekä Ilmo Korhoselle. Palkinto lähtee pian Lappilan kirjapoppoolle. (rb) Demokraatti, Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki kirjavisa@demokraatti.fi
• ELÄMÄNMENO 19.11.2015 15 WSOY:n kuva-arkisto ?Monta päivää juotuaan, pessimisisti tuskissaan, tuumi: ?Jo on, jukoliste, saavutettu päätepiste.? Nuoranpätkä kourassaan hiipi nurkkaan kuolemaan. Mutta toiset nähtyään, yhden poissa pöydästään, sydämessään syvä hätä, alkoi etsiä tätä. Löytyi veikko nuorastaan, vainajana suorastaan. Mutta saatuansa spriitä, virkistyi hän siitä. Kohottaen lasiaan, virkkoi: ?Veljet ? asiaan.?? Heikki Asunta: Pieni episodi Viikon sitaatti Tämä kirjailijamme esikoisteos eroaa jonkin verran hänen nykytuotannostaan, joka on lajissaan ihan maan suosituinta. Ja sitä on tullut paljon. Lajityypin ykköspalkinnotkin hän on kerännyt ja monia muita tunnustuksia. Eräältä brittinykykirjailijalta löytyy samanniminen suomennettu teos kuin tämä kysytty. Kuka tv-sarjakäsikirjoittajanakin tuttu tuottelias kirjailija, mikä kirja? Vastaukset oheisiin osoitteisiin viimeistään 24.11. mennessä. Yksi palkitaan. ?Isoisä on poika, se on niitä harvoja yli kahdeksantoistavuo­ tiaita, jotka vielä on poikia. Se on vanha ja se on poika. Mi­ kään vanhapoika se ei silti ole. Isoäiti on tosin kuollut jo kauan sitten. Isoisästä tuli poika vasta isoäidin kuoleman jälkeen. Sitä ennen se oli ollut ihan tavallinen mies. Vasta isoäidin kuoltua se rupes taas kehittymään.?
• 16 19.11.2015 ELÄMÄNMENO Mies joka yritti tappaa tyrannin Miksi Adolf Hitler jäi henkiin marraskuun 8. päivänä 1939? Bryan Singerin ohjaama Operaatio Valkyrie (2008) kertoo Hitleriä vastaan tehdystä myöhemmästä murhayrityksestä heinäkuussa 1944. Upseerien ja virkamiesten toteuttama valtiopetos on viimeinen viidestäRane toista tunnetusta Hitlerin eläAunimo mää uhanneesta salamurhaDemokraatti hankkeesta. Myttyyn menneen suunnitelman taustalla oli taatusti itsekkäitäkin syitä, kun kolmannen valtakunnan tuhoutumiseen oli aikaa enää reilut yhdeksän kuukautta, vaikka henkensä likoon laittaneiden rohkeutta kukaan ei tohdikaan kiistää. Georg Elserin yritys oli toista maata. Työväenluokkainen puuseppä ei koettanut pelastaa itseään millään tavoin. Hänen hiukan naiivinakin motiivinaan oli estää maata ajautumasta kohti varmaa katastrofia vain kuukausia toisen maailmansodan alkamisen jälkeen, kun hampaisiin asti aseistautuneen Saksan taistelukoneisto vaikutti vielä vahvemmalta kuin vihollistensa. Elser oli aatteiltaan epärealistinen romantikko. Kommunistisympatioistaan huolimatta hän torjui varsinaisen puoluepolitiikan ja valitsi yleisemmän ja ylevämmän vapausideologian. Hänelle Hitler merkitsi valehtelevaa kiihkoilijaa, joka seisoi työväestön sosiaalisen nousun tiellä. Kahdella aikatasolla Oliver Hirschbiegel ohjasi kymmenisen vuotta sitten Hitlerin viimeisistä kuukausista tönkön mutta suositun mammutin Perikato, jonka painavin osuus on Bruno Ganzin vimmainen pääosasuoritus. Parhaiten itse elokuva taidetaan silti muistaa sen yhdestä bunkkerijaksosta tehdyistä kymmenistä pilavideoista (Hitler kuulee...), joissa amatöörihumoristit kommentoivat milloin mitäkin ajankohtaista raivopäisen Ganzin mukamas suustaan sylkeminä julistuksina. Puuseppä Elser oli aatteiltaan epärealistinen romantikko. Elokuva Elser: Yksin Hitleriä vastaan Ohjaus: Oliver Hirschbiegel Pääosissa: Christian Friedel, Katharina Schüttler, Burghart Klaußner, Johan von Bülow, David Zimmerschied 2015, 114 minuuttia * * * * * Mestarillinen * * * * Erinomainen * * * Hyvä * * Ongelmallinen * Kehno Jos saksalaisohjaajan uutuus aikoo tulla muistetuksi, vääräleukojen tulisi löytää myös siitä vastaavaa meemi-legendaa sosiaalisen median kitaan. Siinä missä Operaatio Valkyrie edustaa amerikkalaisen viihdemyllyn suoltamaa trilleritulkintaa kuumottavasta tositapauksesta, Elser: Yksin Hitleriä vastaan (2015) paneutuu keskustelevaan televisioilmaisuun ahtaine rajauksineen ja runsaine kasvokuvineen. Kamaridraamaa muistuttavassa teoksessa uhmakas epäilty ja hänen julmat kuulustelijansa mittailevat toistensa pulssia pääosin neljän seinän sisällä. 1930-luvun alkupuolelle tiirailevissa takaumissa etsitään syitä yksityiselämässään hedonistisen Elserin poliittiselle radikalisoitumiselle. Hirschbiegeliä ei näytä kiinnostavan lainkaan kelloa tuijottava hermopeli. Varsinainen murhayritys näytetään heti alussa ilman taustoitusta, sydämentykytystä tai näyttäviä tehosteita. Mies jää kiinni rutiininomaisessa valvonnassa. Tosielämän Elserin vaivalloisesta valmistautumisesta, pommin salakuljetuksesta iskupaikalle ja pakoyrityksestä elokuva ei anna juuri minkäänlaista kuvaa. Silti etenkin alkua leimaa vahva lavastuksen tuntu, enkä ole muutenkaan vakuuttunut teoksen epookista. Elserin parisuhde- ja kumppaninhakukuviot saavat liian suuren roolin. Natsit housut kintuissa Ymmärrän silti ohjaajan pyrkimyksiäkin. Hän asettaa katsojan housut kintuissa yllätettyjen natsiviskaalien näkökulmaan. Miten ihmeessä puuseppä saattoi suunnitella, rakentaa ja asentaa niinkin hienostuneen, juuri oikeaan aikaan ja tarvittavalla voimalla räjähtäneen pommin müncheniläiseen Bürgerbräukellerin oluttupaan natsien vallankaappausyrityksen vuosijuhlassa ja vieläpä toimia yksin? Elokuva ei onneksi maalaa Elseristä yksiselitteistä sankaria vaan pikemminkin pettyneen idealistin, jonka ajatusmaailma ei ollut läheisillekään helppo. Nykyoloissa Elseriä kutsuttaisiin varmasti terroristiksi. Mikään hänen sanomansa tai elokuvan muuten ilmaisema ei kuitenkaan täsmennä omissa oloissaan maaseudun rauhassa eläneen miehen ryhtymistä epätoivoiseen väkivaltaan. Silti Elser oli täysin tietoinen teostaan ja ymmärsi myös jäävänsä kiinni ellei onnistuisi livahtamaan maasta. Alun kysymykseeni elokuva ei anna vastausta. Hitlerin selviytyminen ei johtunut Elserin tai- Kun hätä on suurin, on totuuskin lähellä Liisa Mustonen ohjasi 2009 Kansallisteatterin Willensaunaan TeaKin ohjaajaopintojensa lopputyönä Tennessee Williamsin ?Lasisen eläintarhan?, jossa yhdessä fokuksessa on tyttären ja äidin suhde. Ohjaustyö oli erittäin vahva ja pyyhkäisi kertaheitolla ajatuksistani tuolloiset ennakkoharmittelut siitä, että siinä oltiin menettämässä taas yksi ilmaisuvoimainen näyttelijä ohjaajahommiin. Se, mikä Mustosen uuden urasuuntauksen myötä näyttelijäpuolella ehkä menetettiin, on saatu takaisin hänen vahvoissa näyttelijäohjauksissaan. Williams-klassikossa silloin, omassa tekstissä ?Äidin pikku Perkele? nyt. Äiti ja tytär taas keskiössä. Äidin pikku perkele on tiivis ahdinkokomedia, jossa epätoivoiselta vaikuttava tilanne, täyskiipeli, saa siihen joutuneista esiin uusia, yllättäviä, paljastavia ja katsojan vinkkelistä myös huvittavia piirteitä esiin. Äiti ja tytär jäävät jumiin jonkin julkisen rakennuksen vessaan olosuhteissa, joiden mahdollista vaarallisuutta ei tiedetä, eivät roolihenkilöt, eivät katsojat. Kriisi puhkaisee korrektiuden ja lojaalisuuden kuplia äidin ja tyttären suhteessa. Näemme takaumina sarjan arkisista tilanteista vimmaisiksi purkauksiksi äityviä episodeja heidän yhteiseltä taipaleeltaan lapsuudesta teini-iän kautta varhaisaikuisuuteen. Sukupolvien kuilu ammottaa lystikkäänä. Kommunikaation mahdottomuus ilman yhteistä kieltä tai ylipäätään minkäänlaista kieltä on kiistattoman hupaisaa. Takaumista palaudutaan aina takaisin ahdinkotilanteeseen, joka ei kuitenkaan ole yhtä kiinnos- Kari Hakli Rolf Bamberg Demokraatti rolf.bamberg@ demokraatti.fi Teatteri Teatteri Takomo, Helsinki Liisa Mustonen: Äidin pikku perkele Ohjaus Liisa Mustonen ? Lavastus ja puvut Tellervo Syrjäkari ? Valot Luca Sirviö ? Ääni Maura Korhonen ? Rooleissa Tarja Heinula ja Elina Hietala Tarja Heinula ja Elina Hietala näyttelevät vakuuttavasti moninkertaisessa jumissa olevia äitiä ja tytärtä. tavaa seurattavaa. Ainakin minulle on oikeastaan hämmentävän yhdentekevää, selviävätkö naiset klaustrofobisesta pinteestä vai eivät. Tärkeämpää on saada tietää, miten heidän suhteensa on kehittynyt tai repeillyt aikojen saatossa. Nyky- hetkeen kohdistuva ainoa toive on, että he myös oppisivat yllätyskriisissä vielä jotain toisistaan. Syytä olisi. Loppuvaiheissa komedia kääntyy myös tragedian sivupolulle. Tytär kaivaa muistinsa ongel-
• ELÄMÄNMENO Kolumni Mikko Majander 19.11.2015 mikko.majander@sorsafoundation.fi Kirjoittaja on Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja. Gramex, Lontoo & Akateeminen, Helsinki klassisen musiikin ja vähän jazzinkin levykauppa Lontoon Waterloossa. Puoti sijaitsee eläväisellä Lower Marshilla, aikaisemmin katutasossa, mutta nyt markkinavuokrat ovat ajaneet sen kadun toiselle puolelle kelpoisan alennuskirjakaupan kellariin. Legendaarisen Gra- Viime kädessä se mexista tekee sen on meistä kulut83-vuotias isäntä roger tajista kiinni, Hewland, joka on pitä- myydäänkö tulenyt kauppaa auki kuu- vaisuuden Akateetena päivänä viikossa misessa kirjoja vai kolttuja. ilman lomia jo 34 vuoden ajan. Ystävät tosin tuurasivat sen aikaa, kun hän joku vuosi sitten joutui sairaalaan leikkaukseen. Roger oli kuitenkin täydessä iskussa, kun syyskuussa laskeuduin kellariinsa päivän ensimmäisenä asiakkaana. Hän jätti saman tien kaupan huostaani ja lähti ostamaan naapurista aamiaista, itselleen mukillisen tomaattikeittoa ja minulle mustaa teetä. Niitä sitten hörpimme kuluneissa nahkatuoleissa lopun aamupäivää. Sain näkemyksellisen johdatuksen Britanniaan ja politiikkaan vanhalta Labourin kannattajalta, joka sympatisoi Jeremy Corbynia, vastustaa Skotlannin itsenäistymistä ja puolustaa Britannian jäsenyyttä Euroopan unionissa. Kohta klubiimme liittyi italialainen kantaasiakas, joka oli vastikään käynyt Lontoon Proms-festivaaleilla kuuntelemassa Sibeliuksen sinfoniat osmo Vänskän johtamana. Herrat tunsivat muutenkin suomalaisen musiikkimaailman ja kapellimestarit nimiä myöten. Gramex on pieni Vastaisku. Puuseppä Georg Elseriä näyttelee Christian Friedel. tamattomuudesta tai tyrannin hyvästä tuurista eikä varsinkaan natsipropagandan kuuluttamasta kaitselmuksesta. Syy on tylsän arkinen: Hitler oli aloittamassa sotaa myös länsirintamalla ja kiirehti takaisin Berliiniin ennakoitua aiemmin. Noin kymmenen minuuttia pelasti tuolloin hänen henkensä. n n n ennen leVykauppiaaksi ryHtymistään majäteastiasta ahdistelutapauksen, joka on jäänyt käsittelemättä. Äiti taas löytää ehkä vähän kevyemmin ladatusta muistojensa roskiksesta omien vanhempiensa käsistä lähteneen riidan. Ja sitten he näkevät tunnelin päässä valonpilkahduksen: josko jumista sittenkin voisi päästä vapauteen... Pääsevätkö vai eivät, jääköön avaamatta. Tulkinnanvarainen juttu... Valloittavasti eri polvea Mustosen näytelmän nimi on vähän kohtuuton nuorempaa osapuolta kohtaan. Kyllä, tytär on yhdeksän magnitudin teiniraivareineen osannut olla tosiaan pikku perkele, mutta aikamoinen pain in the ass äitinsäkin on hänen elämässään välillä ollut. Toisaalta Mustonen tasoittaa näytelmäotsikon epätasapainoa sillä, että äiti näyttäytyy aika paljon hömelömpänä kuin vielä nokkeluusiässä oleva aikuinen tyttärensä. tarja Heinula ja elina Hietala näyttelevät hurmaavasti keskinäistä suhdettaan kelailevia, toisilleen läheisiä, mutta luonnollisista syistä etääntyviä ihmisiä. Näyttelijöiden ikäsuhde on todellisuudessakin lähes kohdallaan, mutta he myös alleviivaavat roolihahmojen ikäpolvieroa ja ajatusmaailmojen törmäyksiä valloittavasti. Näytelmää voi suositella vaikkapa kaikille äiti-tytär-pareille, jotka osaavat nauraa menneiden yhteisien kasvuvuosien ääritilanteille. Niille, joista ovat selvinneet molemmat voittajina, rakastavina. Sen uskoisin olevan Liisa Mustosen näytelmän tunnemyrskyistä esille kuoriutuvista viesteistä tärkein. Roger myi yli 30 vuotta kirjoja. Hän muisteli sujuvasti tuolta ajalta Helsingin Akateemista Kirjakauppaa, joka oli maineeltaan maailman paras: ?Sen tilaukset hoidettiin aina ensimmäiseksi.? Lausunto ilahduttaa enemmän kuin hämmästyttää. Olen vuosien varrella törmän- nyt useita kertoja ulkomaisissa Suomea sivuavissa historioissa ja muistelmissa mainintoihin, joissa kansainvälisesti korkeatasoinen kirjakauppa todistaa pienen ja kaukaisen maan sivistyksellistä tasoa. Akateeminen kuuluu kansakunnan kulttuurisiin kivijalkoihin, siinä missä Sibelius, sauna ja sisu. Tai hotelli Kämp ja talvisodan henki. Kerroin polleana Waterloon kellarissa, että sama kirjakauppa on Helsingin kaupunkitiloista ehdoton suosikkini, jossa poikkean yhä pari kertaa viikossa. Sitten myönsin hieman häntä koipien välissä, että Akateeminen on vastikään myyty ruotsalaisille. n n n Bonnier on uutena omistajana paljon var- tija, niin kuin WSOY:ssä ja Tammessakin. Sen tehtävänä on estää kulttuurihistoriallisen kirjapalatsin luisu Starbucksin takahuoneeksi, kuten pilkkakirveet Esplanadin ja Keskuskadun kulmassa jo ilkkuvat. Syön kympillä aamiaisen toisen kerroksen Café Aallossa, kahdella saisi päivän päätteeksi runsaan voileivän ja lasin viiniä ? pöytään tarjoiltuna molemmat Alvarin piirtämässä miljöössä, jota tullaan katsomaan Japanista asti. Kallista, kenties, tai sitten arjen luksusta kohtuuhintaan. Suurin piirtein samoilla hinnoilla on tarjolla tuhat ja yksi pokkaria ja kovakantista romaania. Viime kädessä se on meistä kuluttajista kiinni, myydäänkö tulevaisuuden Akateemisessa kirjoja vai kolttuja. Liiketila itsessään voi pelastua suojelumääräyksillä, mutta ei sen kulttuurinen merkitys. Gramexin henki taas sammuu väistämättä pitäjänsä myötä. Onneksi siihen on vielä aikaa. Roger Hewland ? tuo hugenottien jälkeläinen ja vannoutunut eurooppalainen ? on tosin uhannut, että täytettyään sata vuotta hän alkaa pitää lauantaitkin vapaata. Aforismi aamupalaksi Informaatioteknologia ei ole tietotekniikkaa vaan luulotekniikkaa. 17
• 18 19.11.2015 ELÄMÄNMENO Työttömyyskeskustelu kaipaisi globaalia näkemystä Uuden alusta loputtomaan kuiluun Opteamin toimitusjohtaja Minna Vanhala-Harmanen valmistui juristiksi 90-luvun lamaan. Silloin Helsingissä ei ollut alalla ainuttakaan vastavalmistuneelle sopivaa paikkaa auki. Hän ehti olla puolisen vuotta työttömänä ja muistaa, millaista oli lähettää hakemuksia toivon saattelemana ja saada kielteinen päätös. Sen jälkeen töitä on ollut riittämiin. Näkökulmaa työttömiin ja työttömyyteen valtakunnallisessa henkilöstöpalvelualan yrityksessä on tullut paljonkin. Vanhala-Harmanen paljastaa, että kyseessä on yksi hänen lempiaiheistaan. ? Tähän liittyy nyt niin voimakkaasti työn tekemisen murros, globalisaatio ja digitalisaatio. Työttömyys ei katso asemaa. Se voi koskettaa ketä tahansa. Jotkut työtehtävät katoavat lopullisesti, ja kokonaisia toimialoja häviää, Vanhala-Harmanen selvittää. Vanhala-Harmasen kokemus on se, että osalle työttömyys on elämässä välivaihe, joka ei kestä pitkään. Toiset eivät ole valmiita vaihtamaan uudelle toimialalle. Jotkut ovat menettäneet toivonsa työllistyä. Työttömäksi jäämisen syynä voi olla myös se, ettei ole tarpeeksi ajoissa lähtenyt opettelemaan uutta. Usein työtön joutuu käymään isoimman painin omassa mielessään. ? Osaaminen on mennyt niin spesifiksi. Arvostettu ammattilainenkin voi joutua aloittamaan työuran rakentamisen alusta. Parhaimmillaan irtisanottu löytää itsensä paljon onnellisempana unelmatyöstään, hän kiteyttää. Työnhakijamäärät pudonneet Vanhala-Harmanen kritisoi sitä, että työnsaannin vaikeus on liikaa esillä kielteisessä valossa. Se ei auta ketään ja lannistaa entisestään. Virpi Kirves-Torvinen Demokraatti, virpi.kirves-torvinen @demokraatti.fi ? Työllistymisestä pitäisi puhua positiivisesti ja mahdollisuuksien kautta. Nytkin on sellainen tilanne, että työnhakijamäärät ovat pudonneet, hän valaisee. Vanhala-Harmanen on törmännyt hyväpalkkaisiin irtisanottuihin, jotka haluavat hyötyä ansiosidonnaisella elämisestä ja pitävät sitä kuin ?sapattivapaana?. He syövät kuitenkin yhteisestä kassasta. Työllistyminen vaikeutuu työttömyyden pitkittyessä, vaikka työttömyys olisi valittu vapaaehtoisestikin. ? Toiset sanovat suoraan, etteivät ole kiinnostuneita työpaikoistamme, koska haluavat matkustella seuraavat puoli vuotta, hän sanoo. Myös joidenkin nuorten asenne ihmetyttää toimitusjohtajaa. Monilla on valmiina useita syitä, miksi he eivät halua ottaa vastaan juuri sitä tarjolla olevaa työpaikkaa. Opteamin henkilöstö joutuu aika usein soittelemaan nuorempien työntekijöiden perään, tulevatko he töihin, vaikka olisivatkin luvanneet. ? Nopeisiin työtarjouksiin joudumme soittamaan 20-30 puhelua, ennen kuin saamme jonkun lähtemään. Vanhala-Harmanen on tavannut myös monia nuoria, joille työttömyys ei ole mikään iso juttu, koska heillä on niin monia muita mielenkiintoisia asioita elämässään. Aina ikä ei ratkaise Vanhala-Harmanen muistuttaa, että aina työpaikan saaminen ei riipu iästä. Joillekin voi olla yllättävää, miten paljon nykyisin työnhaussa tulee olla sosiaalisen median taitoja ja digitaalisen maailman ymmärtämistä. Se on usein ylivoimatekijänä nuoren valitsemisessa. ? Ei ole hyvä, jos antaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa sellaisen vaikutelman, ettei töissä ole kivaa, Vanhala-Harmanen lisää. Joskus kyse voi olla siitä, ettei vain osaa tehdä työhakemusta oikein. Tällöin työnhakukurssista voi olla hyötyä. Jos on tehnyt satoja hakemuksia eikä niistä mikään tärppää, täytyy jo hakemuksessa olla jotain vikaa, tai sitten yrittää hakeutua täysin väärälle toimialalle. Vanhala-Harmasen mukaan tämän hetken tilanteessa tärkeintä on työllistymisen kynnyksen mataloittaminen. Hän toivoo, että mahdollisimman moni ajattelisi niin, että työttömäksi jääminen voi olla uuden alku. Hän on voinut nähdä Opteamin senioripalveluiden kautta, miten jotkut ovat niin motivoituneita työhönsä, että haluavat jatkaa töitä myös eläkkeellä, koska saavat siitä uutta virtaa. Toimitusjohtaja kehottaa työttömäksi jääneitä etsimään lähipiiristä sellaisen henkilön, jolta saa mahdollisimman rehellisen näkemyksen siitä, mihin suuntaan edetä. Ei kannata käyttää energiaa kuoleviin aloihin. ? Käytä eri keinoja, ole sitkeä. Tartu osaja määräaikaisuuksiin, älä karsasta vuokratyötä, koska niillä on taipumus jatkua, hän rohkaisee. Työtön on helppo syyllinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Anna-Maria Isola on kiitollinen suomalaiselle yhteiskunnalle siitä, että on saanut harvi-
• ELÄMÄNMENO 19.11.2015 Jari Soini Minna Vanhala-Harmanen on nähnyt työssään, miten itsetunnolle on joka kerta kova kolaus, kun ei saa hakemaansa paikkaa. naiseen sairauteensa hoitoa. Ilman sitä hän tuskin olisi voinut olla mukana työelämässä. Jonkin toisen maan asukkaana hänen tilanteensa voisi olla aivan toinen. Köyhyydestä selviytyminen on hänen sydäntään lähellä. ? Työtä ja tekemistä olisi, mutta voiton jako on epäoikeudenmukaista. Työllä ei välttämättä elä ja se sirpaloituu, Isola kiteyttää nykytilannetta. Isolan mukaan työttömän oma kokemus voi olla se, että on numero tilastoissa ja toimenpitei- den kohteena eikä voi käyttää valtaa edes omaa elämää koskevissa asioissa. Työtön voi elää vain päivän, viikon tai kuukauden kerrallaan, eikä hänellä ole välttämättä mahdollisuuksia pitkän tähtäimen suunnitelmiin. Vain elämänhallinnan ongelma? Työssäkäyvien puolustuskeinona voi olla kääntää työttömyyden syy ihmisen omaksi syyksi. Jos työtön ei tule toimeen ansioillaan, se on helppo laskea elämänhallinnan on- gelmaksi. Anna-Maria Isolan mukaan on onneksi myös paljon niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät, että työttömyys voi johtua rakenteellisista syistä. ? Annamme ihmisille arvostusta kaikenlaisen toimeliaisuuden perusteella. Ihmisten on todella vaikea kohdata työtöntä tai ajatella työttömyyttä, koska se liittyy toivottomuuteen ja siinä joutuu kohtaamaan toisen kärsimyksen. Vaikeampaa on ajatella, mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä, Isola luonnehtii. 19
• 20 19.11.2015 ELÄMÄNMENO ? Työttömät kokevat olevansa vain tekijöitä, muttei toimijoita. Pitkäaikaistyöttömällä päätös neuvotteluvallasta hupenee ennen pitkää. Jos on niin, ettei työpaikkoja vain tule riittävästi, pitää määritellä työtä uudestaan, Isola toteaa. Tutkijan mukaan myös työnantajilla on ennak­ koluuloja varsinkin pitkään työttömänä olleita koh­ taan. Kun he puhuvat työttömistä voi samassa asia­ yhteydessä tulla esiin päihde­ ja mielenterveyson­ gelmaiset. Leimojen lyöminen synnyttää kuitenkin kuilua ja vihaa eri ihmisten välille. ? Ihmiselle on luontevampaa kategorisoida, mikä johtaa turhaan yleistämiseen silloin, kun pitäisi eri­ tellä, Isola tähdentää. Hän muistuttaa, että ennen 1990­luvun lamaa Suomessa oli vain nelisen tuhatta pitkäaikaistyö­ töntä. Tällä hetkellä vuoden työttöminä olleita on yli 113 000. Luottamuspula ei häviä hetkessä Työttömällä voi olla luottamuspula järjestelmää ja tulevaisuutta kohtaan. Jos tilanne on siinä pisteessä, ettei ihminen enää näe mahdollisuuksia omalla koh­ dallaan, luottamusta on rakennettava pikkuhiljaa. ? Rakenteistunut häpeä saattaa estää työttö­ män kohtaamisen, Isola summaa. Jos esimerkiksi sosiaalityöntekijä on nähnyt ison vaivan työttömän työllistymiseen ja paik­ kaa ei irtoakaan, saattaa moni helposti kääntää asian työttömän syyksi. ? Ammattilaisen pitää ymmärtää, missä ti­ lanteessa hänen asiakkaansa on, Isola täh­ dentää. Anna­Maria Isolan mukaan ihmisillä on tarve olla mukana yhteisen hyvän edistämi­ sessä. Vastavuoroinen ja tasavertainen kohtaa­ minen lisää työttömänkin hyvinvointia. Sanava­ linnat luovat mielikuvia, jotka vahvistavat aja­ tuksia työttömistä. Isola muistuttaa, että pitkä­ aikaistyöttömyyteen ei välttämättä liity muita pulmia. ? Voi olla, että ainoa, mitä työtön tarvitsee, on merkityksellisyyden kokemus työstä, hän kertoo. Liisa Laajoki Voimavarat yhteydessä ympäristöön Tutkijan mukaan mediasta tulee nykyisin hel­ posti sellainen kuva, että on olemassa iso joukko ihmisiä, jotka ovat kyvyttömiä kaikkeen. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Hän uskoo, että ihmisten lahjat ja voimavarat tulevat esiin suh­ teessa ympäristöön. Pitkään jatkunut toivotto­ muus voi syödä näitä molempia. ? Toivon, että työttömyyskeskusteluun tulisi mukaan globaali tarkastelu. Miten voisimme toi­ mia globaalisti sen eteen, ettei varallisuus ja voi­ tot jakautuisi niin epätasaisesti, Isola tähdentää. Jos työntekijät, työttömät ja johtajat kohtaisi­ vat enemmän toisiaan, he pystyisivät paremmin eläytymään toistensa tilanteisiin. Tällaisille koh­ taamisille olisi tarvetta huomattavasti nykyistä enemmän. ?Jos on niin, ettei työpaikkoja vain tule riittävästi, pitää määritellä työtä uudestaan.? Valtiotieteiden tohtori Anna-Maria Isola on mukana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen SOKRAhankkeessa, joka kokoaa ja välittää sosiaaliseen osallisuuteen liittyvää tietoa. Tabuista ei saa vaieta Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz pitää tämänhetkistä työttömyystilannetta poikke­ uksellisen vakavana. Työttömiä ei pitäisi asettaa yhteen nippuun. Hän uskoo, että melkein kaikilla on ainakin jokin ennakkoluulo työttömiä kohtaan ? itsensä mukaan lukien. ? Uskon, että isossa työttömien joukossa on kaikki variaatiot. Oma aktiivisuus uuden työpai­ kan löytämisessä on avainasemassa, Zyskowicz luonnehtii. Zyskowicz on ollut kansanedustajana vuodesta 1979. Hänen isänsä oli ahtaajana satamassa. Sii­ hen aikaan ahtaaja meni satamaan tietämättä var­ muudella, oliko töitä vai ei. Zyskowiczin äiti jäi yksinhuoltajaksi, kun isä kuoli pojan ollessa kuusi­ vuotias. Äiti oli työskennellyt pesulan vastaanottoapu­ laisena ja jäi työttömäksi. Myöhemmin hän sai va­ kipaikan Pauligin puhelinvaihteen hoitajana. Lap­ suuden olosuhteet osaltaan innoittivat Zyskowiczia kouluttautumaan juristiksi. ? Omassa lapsuudessani jouduin näkemään, mitä työttömyys tarkoittaa. Muistan, miten kotona it­ kimme, kun äidiltä meni työ, kansanedustaja kertoo. nostaan ja osallistuu monenlaiseen toimintaan. Hänellä on omia säästöjä ja pystyy jatkamaan ta­ loudellisessa mielessä kutakuinkin samoin kuin ennen. Työttömyys voi vaikuttaa kielteisesti itsetun­ toon ja tarpeellisuuden tunteeseen sekä lisätä ta­ loudellisia ongelmia. Pahimmillaan se on hyvin raskasta ja toivottomuus lisääntyy. Zyskowicz suositteleekin vapaaehtoistyötä, koska siinä saa toisen auttamisen lisäksi hyvän mielen. Zyskowicz kritisoi sitä, että kaikki työttömät eivät ole valmiita vastaanottamaan mitä tahansa soveliasta työtä kolmen kuukauden ammattisuo­ jan jälkeen. On myös niitä työttömiä, jotka nos­ tavat työttömyysturvaa, mutta tekevät pimeitä töitä. Sosiaalitukien väärinkäyttö on Zyskowic­ zista tabu. ? Toivon työttömistä asiapohjaista keskuste­ lua, missä vältetään tarpeetonta yleistämistä. Ei pitäisi olla tabuja ja ongelmista vaikenemista, hän painottaa. Soteuudistus lahja työttömille? Zyskowicz muistuttaa, että 1950­ ja 60­luvuilla sosiaali­ ja terveysturva oli huomattavasti al­ haisempi kuin nyt. Kansanedustaja on huolis­ saan siitä, että työttömien lapset ja nuoret voi­ vat oppia sosiaaliturvan varassa elämisen mal­ Pimeä työ myös työttömien vastuulla Zyskowiczin mielestä parhaimmillaan työtön huolehtii niin fyysisestä kuin psyykkisestä kun­ Demokraatin arkisto Ben Zyskowicz toivoo, että jokainen voisi säilyttää kotinsa, vaikka jäisikin työttömäksi. lin. Siksi hän kannattaakin ?koko kylä kasvattaa? ­ajatusta. Hänestä jo nyt yhteiskunta tukee hy­ vin erilaisia harrastusmahdollisuuksia kaikille lapsiperheille. ? Sote­uudistus vaikuttaa erittäin positii­ viselta työttömien näkökulmasta. Tänä päi­ vänä lompakon paksuus vaikuttaa siihen, mil­ laisia palveluita saa. Tämä on tärkeä uudistus juuri niille, joilla ei ole paksua lompakkoa, hän sanoo. Jos nuori on ollut jo pidempään työttömänä, Zyskowicz kehottaa kouluttautumaan alalle, jolla on paremmat työllisyysnäkymät. ? Työn tekemisen pitää aina kannattaa. Suo­ malaisen työn pitäisi käydä paremmin maail­ malla kaupaksi. Se käy, jos kohennamme yritys­ ten kilpailukykyä, hän arvioi. ?Toivon työttömistä asiapohjaista keskustelua, missä vältetään tarpeetonta yleistämistä. Ei pitäisi olla tabuja ja ongelmista vaikenemista.? Minkälainen olet työttömänä? Jyväskyläläinen Kari Otollinen on ollut pitkään työttömänä. Hän on ammatiltaan baarimikko ja hän on työskennellyt aiemmin myös yrittäjänä. ? Olen Jyväskylän työllistämisyhdistyksen pu­ heenjohtaja. En taida olla työttömänä keskiverto. Vedän tarinatupaa ja draamakerhoa. En ole jää­ nyt missään vaiheessa pidemmäksi aikaa kotiin, liikun ja olen kiinnostunut asioista. Olen ollut pitkään mukana eri harrastajateattereiden toi­ minnassa. Teatteri on antanut minulle sen näkö­ kulman, ettei työttömyys ole häpeä. Millaisia ennakkoluuloja suomalaisilla on työttömien suhteen? ? Kaikki työttömät eivät ole samanlaisia. Jos­ kus pistää vihaksi, jos ihmiset puhuvat alentu­ vasti jonkun jääneen työttömäksi, eivätkä he tiedä, mistä puhuvat. Jokainen haluaa tehdä töitä, on vain hyvin pieni osa, jotka eivät. Toivon, että ihmiset olisivat valmiita ottamaan työttömistä ja työttömyyden syistä selvää. Millaista keskustelua toivoisit työttömyydestä ja työttömistä? ? Avointa. Toivon, että ihmiset opiskelisivat sitä, miksi ihmiset ovat jääneet työttömiksi ja miten niin on päässyt käymään. Työttömyyteen liittyy myös monia sosiaalisia syitä. Miltä soteuudistus vaikuttaa työttömien näkökulmasta? ? En usko näillä näkymin, että työttömän ti­ lanne parantuu soteuudistuksen myötä. Odotte­ len, mitä tapahtuu.