• Ei vain kaatuneita tavoitteita Rakennepoliittinen ohjelma on mainettaan parempi ...3 Valtion rooli hiertää Merimies-Unionia Jäänmurtajalakko uhkaa alkaa tänään ...4 Monessa työssä en tiedä -tilanne pelottaa ...18?21 120 vuotta TO R STA I 12. M aa lisku uTA 2015 Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen pää-äänenkannattaja?? N:o 37, 007443-15-11 ? Hinta 1,20 e (sis.alv) Kari Hulkko Raikas Musiikkia!-näyttely kaataa vanhat raja-aidat ?8?9
• 12.3. Nimipäivät tänään: Reijo, Reko (ruots.) Gregor, Gregorius, Grels Aurinko nousee: Helsingissä 6.45 Oulussa 6.47 Aurinko laskee: Helsingissä 18.15 Oulussa 18.08 Nimipäivät huomenna: Ernesti, Erno, Tarvo (ruots.) Ernst Uutiskertaus 0...3 3...5 3...7 3 4?5 Kokoomuksen tavoite on jarruttaa nuorisotakuun onnistumista. Siksi pitää leikata toisen asteen koulusta. 6?7 Nolla euroa, nollatutkimus Elämänmeno Helsingin kaupunginmuseo Ismo Kainulainen Twitterissä Suomessa tuntuu unohtuvan, että Ruotsissa julkisten työntekijöiden osuus kaikista työllisistä on Suomea korkeampi. Antti Alaja Twitterissä Päivä kuvana 8?9 10?11 12?13 14?15 16?17 18?21 kasvun pitäisi olla 3,6 prosenttia joka vuosi. Nämä uudet työpaikat edellyttäisivät myös tuottavuuden kasvun ratkaisevaa kiihtymistä. Voimakas talouskasvu ilman tuottavuuden kasvua edellyttäisi Nordean mukaan sitä, että Suomessa sallittaisiin matalapalkka-alojen lisääntyminen. n Demokraatti.fi Jäänmurtajalakko uhkaa, pääkirjoitus n Keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän mukaan ensi vaalikausi ei ole otollinen aika isolle verouudistukselle. Sipilä sa- Uutiset SDP haluaa sopia, ei riidellä Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju pitää 200 000 uutta työpaikkaa utopiana tällä vuosikymmenellä. Talous- noi Veronmaksajien Keskusliiton vaalipaneelissa, että isoja uudistuksia pitää priorisoida keskenään. Kokoomuksen Alexander Stubb varoitti tyytymästä näpertelyyn. Stubbin mukaan tuloverotuksen alentaminen kytkettäisiin äärimaltilliseen palkkaratkaisuun. Anders Borgin ja Juhana Vartiaisen julistama raportti kirvoitti työmarkkinajärjestöistä kehuja. SAK:n puheenjoh- n taja Lauri Lyly arvioi, että raportti vahvistaa ymmärrystä kolmikannan merkityksestä Suomen taloudelle. Saudi-Arabia syyttää Ruotsin ulkoministeriä törkeästä puuttumisesta maan sisäisiin asioihin. Syynä on ulkomi- n nisteri Margot Wallströmin esittämä kritiikki Saudi-Arabian ihmisoikeustilanteesta. Saudi-Arabia myös veti suurlähettiläänsä pois Tukholmasta. Ruotsin pääministeri Stefan Löfven kertoi eilen, että Ruotsi ei jatka sotilasyhteistyösopimusta Saudi-Arabian kanssa. AFP Photo / Kazuhiro Nogi Musiikki on arkea, arki on musiikkia Helsinki ottaa mallia Lyonis­ ta, Tärähtäneitä maailman­ loppuja Iättömyyden puheensorinaa Älkää luulko itsestänne liiko­ ja, Elokuvat Teatteri voi hyvin Keski­ Uudellamaalla, Kierrätys kunniaan elokuvissa Tuntemattoman jäljillä Arki 24 Rakkikoiran rooli kori­ pallossa Eri puolilla Japania muistettiin keskiviikkona neljän vuoden takaisen tsunamin uhreja. Päätoimittaja: Antti Vuorenrinne Toimitusjohtaja: Ville Wallin Kustantaja: Kustannus Oy Demari Ilmestyy neljästi viikossa, tiistaista perjantaihin. ISSN-L 2242-6892 Demokraatti ISSN 2242-6892 (painettu), ISSN 2242-6906 (verkkojulkaisu) Painopaikka: SLY-Lehtipainot Oy, Tuusula Tilaajapalvelu: (09) 701 0500 Jakelutiedustelut ja -häiriöilmoitukset: ? Helsinki, Uusimaa, ? Helsinki Vaihde (09) 701 041 Uutistoimitus (09) 701 0555 Ilmoitusmyynti (09) 701 0522 Haapaniemenkatu 7-9, B-talo Postiosoite: PL 338, 00531 Hki Turku Uutistoimitus ? Tampere Uutistoimitus (02) 277 0477 ? Vaasa Ilmoitusmyynti (06) 317 4104 ? Mikkeli (03) 212 9455 Uutistoimitus 050 5543430 toimitus@demari.fi ilmo@demari.fi levikki@demari.fi etunimi.sukunimi@demari.fi Lisätietoja: www.demari.fi varhaisjakelu: ? Pohjanmaa, varhaisjakelu: ? Tampere ja ympäristö: ? Muu Suomi: puh. 0200 30011 puh. 0200 55888 puh. 0800 96675 puh. 0200 71000
• UUTISET 3 12.3.2015 ??SDP:n mielestä konsensuksen aika ei ole ohi Uudistukset pitää hoitaa sopien, ei riidellen ? Mielestämme rakennepoliittiset toimet pitää tehdä sopien eikä riidellen. Parhaiten tässä onnistutaan laajan sopimusyhteiskunnan avulla ja parlamentaarisella valmistelulla, SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä muistuttaa. Eduskunta ruoti rakennepoliittisen ohjelman toteutumista keskiviikkona pääministerin ilmoituksen pohjalta. Ryhmäpuheenvuoron pitäneen Ojala-Niemelän mielestä laajaan yhteistyöhön perustuva päätöksenteko on osoittanut toimivuutensa. Yksi tärkeimmistä rakenneuudistuksista oli työmarkkinajärjestöjen neuvottelema eläkeratkaisu. SDP haluaa nykyisen palkkaratkaisun jatkoksi pitkäkestoisen, kattavan ja maltillisen työmarkkinasopimuksen. Palkankorotukset pitäisi mitoittaa avoimen sektorin kilpailukyvyn mukaan. ? Valtion on oltava valmis tukemaan tällaisen sopimuksen syntyä niin, että palkansaajien ostovoima turvataan, OjalaNiemelä tähdensi. Kari Hulkko Marja Luumi Demokraatti Paketti kaatui ? oppositio vastuussa SDP:tä jäi kaivelemaan muutama rannalle jäänyt uudistus ? vaikka merkittävä osa rakennepoliittisen ohjelman toimista on edennytkin toteutukseen. Metropolihallinnon kaatuminen oli pettymys, sillä se olisi ratkaissut maankäytön, asumisen ja liikenteen ongelmia pääkaupunkiseudulla. ?Meille on tärkeää, että säästöratkaisuja haettaessa pidetään huolta vähäosaisten toimeentulon turvaamisesta ja tärkeistä palveluista.? SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä muistuttaa, että merkittävä osa rakennepoliittisen ohjelman toimista on edennyt. Oppivelvollisuusiän nosto 17 vuoteen olisi varmistanut jokaiselle nuorelle opiskelupaikan peruskoulun päättymisen jälkeen. Se jäi vain haaveeksi. Hallitus pyrki myös kokoamaan järjestämiskenttää sekä ammatillisessa koulutuksessa että lukioissa. Ojala-Niemelä syyttää oppositiota paketin kaatumisesta. ? Opposition temppuilun takia toiselta asteelta on lähdössä tuhansia aloituspaikkoja ammatillisen koulutuksen puolelta. Seurauksena ovat myös paineet korottaa yksikköhintoja. Myös haja-asutusalueen pienet maaseutulukiot ovat vaarassa. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on sitoutunut rakenteellisiin toimiin. ? Meille on tärkeää, että säästöratkaisuja haettaessa pidetään huolta vähäosaisten toimeentulon turvaamisesta ja kaikille suomalaisille tärkeistä palveluista, Johanna Ojala-Niemelä korosti. Lentoemäntäyhdistys uhkaa henkilökuntaa vuokraavaa yritystä lakolla Suomen Lentoemäntä- ja Stuerttiyhdistys jätti keskiviikkona Airpro Oy:n matkustamohenkilökuntaa koskevan lakkovaroituksen. Työtaistelu alkaisi 26. maaliskuuta kello 7 ja kestäisi ensi vaiheessa yhdeksän tuntia. Lakko koskee Helsingistä lähtevää liikennettä, jonne Airpro toimittaa matkustamohenkilökuntaa. Airpro on vuonna 1994 perustettu henkilöstövuokrausta harjoittava valtio-omisteinen yritys. Ilmailualan Unioni IAU on vastaavassa tilanteessa maapalvelutyöntekijöiden kanssa. IAU:n tilanne kärjistyi entisestään sen jälkeen, kun lentoyhtiö Norwegian ilmoitti siirtävänsä maapalvelunsopimuksensa Airprolle. IAU on helmikuussa jättänyt lakkovaroituksensa, joka koskee Norwegianin maapalveluita. Lakko alkaisi 24. maaliskuuta. Asiasta on neuvoteltu SLSY:n ja IAU:n aloitteesta vuosien ajan. Ne haluavat irrottaa sekä matkustamo- että maapalvelutyöt Airpron työehtosopimuksen piiristä. STT
• 4 12.3.2015 UUTISET Getty Images Jäänmurtajien lakonsovittelussa hiertää etenkin työehtosopimusta koskeva riita. ??Kaksi lakonuhkaa ? toista ei ole siirretty Jäänmurtajalakko uhkaa jo torstaina Arctia Shippingin jäänmurtajalakko uhkaa alkaa jo tänään torstaina, vaikka työtaistelua on siirretty alkavaksi vasta ensi sunnuntaina. Päivittäin jatkuneita sovitteluja käytiin valtakunnansovittelija Minna Helteen johdolla vielä keskiviikkona työtaistelun välttämiseksi. Neuvottelut olivat kesken lehden mennessä painoon. ? Deadline on torstaina kello 14, vahvistaa Suomen Merimies-Unionin puheenjohtaja Simo Zitting. Merimies-Unioni, Laivapäällystöliitto ja Konepäällystöliitto ovat antaneet lakkovaroitukset kahteen erilliseen työriitaan. Toinen koskee neuvotteluja työehtosopimuksista ja toinen öljyntorjuntavalmiutta koskevaa sopimusta. Työehtosopimusta koskevaa lakkovaroitusta on siirretty, öljyntorjuntaa koskevaa ei ole. Helteen mukaan sovittelussa peruskysymys on työehtosopimusta koskeva riita. Merenkulkijaliitoilla on kaikissa sopimuksissa sama vastapuoli, Suomen valtion omistama Arctia Shipping. Riitoja myös sovitellaan yhdessä. Työ- ja elinkeinoministeriö siirsi työehtosopimusta koskevaa lakonuhkaa valtakunnansovittelijan esityksestä kahdella viikolla alkamaan ensi sunnuntaina. Sen sijaan öljyntorjuntavalmiutta koskevan sopimuksen lakonuhka on voimassa al- kuperäisen ilmoituksen mukaisesti. Se alkaa jo torstaina iltapäivällä, ellei sopua sitä ennen synny. Torstain työtaistelu on Zittingin mukaan lakonuhkista laajempi. Se koskee tavanomaisten jäänmurtajien ja monitoimimurtajien lisäksi kaikkia muitakin Arctia Shippingin aluksia. Valtakunnansovittelija Minna Helteen mukaan sovittelussa peruskysymys on työehtosopimusta koskeva riita. Sen päälle soviteltavana on liittojen yhteinen öljyntorjuntavalmiutta koskeva sopimus. Sopimus öljyntorjuntavalmiudesta EU:n Meriturvallisuusvirasto EMSA (European Maritime Safety Agency) maksaa Arctia Shippingille öljyntorjuntavalmiuksien ylläpitämisestä. Merenkulun ammattiliitot ovat tehneet yhtiön kanssa sopimuksen, jonka perusteella murtajien henkilöstölle maksetaan erilliskorvauksia öljyntorjuntavalmiuksiin liittyvästä työstä. Sopimuskausi päättyi helmikuussa eikä asiasta ei ole päästy ratkaisuun. Kari Leppänen UP ?Katala temppu? Merimies-Unionin puheenjohtaja Simo Zitting on tuohtunut valtion omistaman Arctia Shippingin edesottamuksista työriidassa. ? Emme ole saaneet edes kunnollisia vastauksia esityksiimme. Yhtiö haluaa leikata palkkoja 15 prosenttia, puolittaa vuosilomat, teettää 12 tuntia lisää ylitöitä ja ottaa valtion omistamille jäänmurtajille sekamiehityksen eli halpatyövoimaa. Merimies-Unionin laskelmien mukaan Arctia Shippingin vaatimukset merkitsevät 30?40 prosentin lovea merenkulkijoiden palkkatiliin. Merimies-Unionin jäseniä joutuu pois laivoilta kymmenittäin. ? Tältä pohjalta neuvotteluista ei ole tullut mitään. Zitting on tuohtunut myös työtaistelun siirrosta ja valtio- vallan roolista siinä. Hän pitää sitä ?katalana temppuna?. ? Valtio päätti siirtää sataprosenttisesti omistamaansa yhtiötä koskevaa laillista työtaistelua, jonka tavoitteena on saada aikaan työehtosopimus.
• UUTISET Jaakonsaari pitää Junckerin esitystä vaarallisena Europarlamentaarikko Liisa jaakonsaari (sd.) arvioi, että EU:n ja Venäjän suhteet ovat rasituskokeessa. Hän muistuttaa, että EU tuki Venäjän liittymistä G8-maiden ja maailman kauppajärjestön WTO:n jäseniksi. Tavoite oli yhteinen: demokraattinen ja moderni Venäjä. ? Venäjästä on kuitenkin tullut autoritaarinen ja aggressiivinen maa, jolle niin sanottu länsi on vihollinen. Jaakonsaari varoittaa, että ?tuskalla rakennetun EU:n ja Venäjän yhteistyön ei saa antaa enää huonontua. ? EU:n pitää harrastaa itsekritiikkiä, mutta ei syyttää itseään, sillä ratkaiseva doktriinin muutos on tapahtunut Venäjällä. Euroopan unioni uudistaa parasta aika turvallisuusstrategiaansa, joka Jaakonsaaren mukaan lienee myös Venäjän intressissä. ?Venäjästä on tullut autoritaarinen ja aggressiivinen maa, jolle niin sanottu länsi on vihollinen.? ? Komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin esitys Euroopan yhteisestä armeijasta ?viestinä Venäjälle?oli paitsi epärealistinen myös vaarallinen, Jaakonsaari korostaa. Hän toteaa, että modernin ehdoton edellytys on ihmisoikeuksien ja niiden kansainvälisten sopimusten kunnioittaminen, jotka myös Venäjän johto on periaatteessa hyväksynyt. ? Euroopan, Venäjän ja koko kansainvälisen yhteisön ponnisteluja tarvitaan terrorismin torjumiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiksi. Myös arktinen yhteistyö on alue, jossa yhteistyöstä ja yhteisistä intresseistä on jo näyttöjä. Demokraatti Jens Lamber Pääkirjoitus 12.3.2015 5 Heikki Sihto Lehtikuva / Martti Kainulainen Kriittinen analyysi Suomen tilanteesta vai tilaustyö tyyliin sitä saa mitä tilaa? Taas on ruuhkaa palkansaajan kukkarolla Nyt ääNestäjäN kaNNattaa olla tarkkana. Joka puolelta pukataan erilaisia lyhyen ja pitkän ajan talousohjelmia ensi vaalikaudelle. Kun näistä karsii yhteisen hyvän, kasvupuheet ja muut kuorrutukset ja koristeet, paljastuu kuka lopulta kaiken maksaa. Tähän mennessä kukkaro on useassa tapauksessa löytynyt palkansaajan taskusta. Tuorein selvitys on eilinen Anders Borgin ja Juhana Vartiaisen raportti Suomen talouden korjaustoimista. Se tosin on saanut osin kiitosta myös palkansaajaliikkeeltä. Raportti muun muassa korostaa kolmikannan merkitystä Suomen taloudelle ja tyrmää yrityskohtaisista palkoista sopimisen. n n n ääNestäjäN kaNNattaa myös pohtia, millä keinoin mikäkin hanke rahoitetaan. Ilmaisia lounaita tai veronkevennyksiä ei ole. Jostain raha valtion menoihin otetaan. Kokoomus ja keskusta ovat varsin ympäripyöreästi kertoneet, kuinka palkkaverotuksen kevennykset rahoitettaisiin. Paitsi leikkaamalla toisaalta palkansaajien etuuksia. n n n raidoistaan eikä puolue ideologiastaan. Keskusta ja kokoomus ovat kuuluttaneet ennakkoluulottomuutta ja uuden hakemista tuoreissa talousohjelmissaan. Niiden taustalta löytyy kuitenkin vahva ideologinen painotus. Ja näin osin pitää politiikassa ollakin. Mutta jälleen äänestäjän pitää olla tarkkana, mikä on todellinen tavoite ja mitä on sen takana. Kuvaava esimerkki on hallituksessa kaatunut ?perhepaketti?, jonka yksi osa oli kotihoidontuen kiintiöiminen puoliksi äidin ja puoliksi isän käytettäväksi. Kotiäitipuolue kristillisdemokraatit iloitsi kiintiön kaatumisesta, mutta se sopi myös keskustalle, joka on perinteisesti suhtautunut nihkeästi naisten työssäkäymiseen. Keskustan naiset kotiin -linja todennäköisesti syventää naisten palkkakuoppaa ja heikentää heidän asemaansa työmarkkinoilla. Nyt sitten seuraa keskustan paikkaava sumutus: puheenjohtaja Juha Sipilä ehdotti blogissaan, että työnantajille korvataan äidin vanhemmuudesta johtuvia kuluja 2 500 euron kertakorvauksella. Tämä rahoitettaisiin keräämällä työnantajilta ja työntekijöiltä 125 miljoonaa euroa vuodessa. Vastaavaa yritystukea on esittänyt myös kokoomus. Ay-liike on tyrmännyt äitiyskulujen kertakorvauksen tilanteessa, jossa jo muutenkin palkansaajan eläke- ja työttömyysturvamaksut ovat nousemassa. seepra ei pääse Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari toivoo EU:n ja Venäjän pystyvän sopimaan erimielisyyksistä diplomaattisin keinoin. Ilmapuntari Tuulee takista sisään. Keskustan te- levisiosta tuttu ehdokas Jari Porttila järkyttyi sliipatusta vaalikuvastaan, josta miestä ei edes tunne. Sama tunne tulee monelle äänestäjälle vaalien jälkeen. Monen ehdokkaan puheet muuttuvat vaalipäivän jälkeen niin paljon, että äänestäjä ei tätä enää tunnista. Taskulämmintä tuulta. Sanonnan mukaan saa apinoita, jos palkan maksaa pähkinöinä. Timo Harakan mukaan samalla kaavalla arvioituna Anders Borgin ja Juhana Vartiaisen ilmaiseksi tekemä tutkimus Suomen tilanteesta on todellinen nollatutkimus. heikki.sihto@demari.fi Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen pää-äänenkannattaja. Perustettu 1895. Työmies ?1918, Suomen Sosialidemokraatti ?1988, Demari ?2001, Länsi-Suomen Työmies ?1906, Sosialisti ?1918, ?1951, Demokraatti ?1919, Turun Päivälehti ?2001, Uutispäivä Demari ?2012 Päätoimittaja Antti Vuorenrinne
• 6 12.3.2015 UUTISET ??Harakka: Nolla euroa, siis hintansa väärtti ?Kesyjä esityksiä? nykyisen puoluetoverinsa esitys on nollatutkimus. Siitä on Suomen valtiolle talouden vaikeuksissa yhtä paljon hyötyä kuin Jyrki Kataisen aikanaan Pekka Himaselta tilaamista ohjelmista, talousasioihin erikoistunut Harakka kirjoittaa blogissaan. SDP:n kansanedustajaehdokas Timo Harakka ja valtionvarainministeri Antti Rinteen (sd.) valtiosihteeri Esa Suominen arvostelevat Anders Borgin ja Juhana Vartiaisen kilpailukykyraporttia. ? Ikävä kyllä Ruotsin entisen valtiovarainministerin ja hänen Harakan mukaan raportin varsinaiset ratkaisuesitykset ovat yllättävän kesyjä. ? Himaselle maksettiin hyvin, joten häneltä sai vaatia tuloksia. Borg ja Vartiainen eivät ottaneet palkkiota, joten heiltä ei voi edellyttää ihmeellistä suoritusta. Borgin ja Vartiaisen raportti on ehdottomasti suositeltavaa luettavaa. Ja se on hintansa väärti, Harakka leukailee. Suominen kommentoi raporttia niinikään blogissa. ? Ennakkohypetykseen nähden raportti sisältää hyvin vähän mitään radikaalia tai odottamatonta. Suomisen mukaan raportin suurin puute liittyy investointien edistämisen unohtamiseen. ? Tämä kertonee kirjoittajien ideologiasta ? vain työn tarjonta nähdään merkityksellisenä, koska teoria opettaa niin. ?Herätyskellot? esittelivät kokoomuksen ?kolmannen tien? Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen ja Ruotsin entinen valtiovarainministeri, maltillisen kokoomuksen Anders Borg esittelivät eilen keinovalikoimaa, jolla Suomen talous voitaisiin saada nousuun. Borgin mukaan Suomen tila on niin vakava, että palkkojen nousun hillitseminen on elintärkeää jopa 5?10 vuoden ajan. Suomen on parannettava kilpailukykyään lisäämällä työn tarjontaa ja tuottavuutta. ? Elvyttävälle finanssipolitiikalle ei ole enää tilaa, sanoo kokoomuksen Vartiainen. Borg ja Vartiainen katsovat, että työvoimakustannusten on noustava Suomessa monta vuotta hitaammin kuin kilpailijamaissa. Lisäksi on tarpeen vapauttaa työperusteinen maahanmuutto, lakkauttaa ?työttömyysputki? vuoden 1965 jälkeen syntyneiltä ja parantaa yrittäjyysilmapiiriä. He sanovat myös, että työmarkkinaosapuolten on päästävä yhteisymmärrykseen pa- Matti Alahuhta. EK patistaa yrityksiä nuorisotalkoisiin Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Matti Alahuhta vetoaa yrityksiin nuorten työllistämisen puolesta. Alahuhta on lähestynyt kirjeellä EK:n kaikkia jäsenyrityksiä eli yli 16 000:ta yritystä, jotta nämä ottaisivat vastaan haasteen nuorten palkkaamisesta. Alahuhta sanoo EK:n tiedotteessa pitävänsä tärkeänä, että EK auttaa nuoria työelämän alkuun. Haastekampanja auttaa ?Suomen tila on niin vakava, että palkkojen nousun hillitseminen on elintärkeää jopa 5?10 vuoden ajan.? remmasta palkkaneuvottelujen mallista. Stubb tilasi Raportti perustuu Anders Borgilta lokakuussa 2014 tilattuun selvitykseen. Borg pyysi raportin toiseksi kirjoittajaksi Juhana Vartiaisen. Stubb sanoo, että Borg ja Vartiainen ?toimivat viimeisinä herätyskelloina?. ? Meillä on kolme vaihtoehtoa. Velkaantumisen tie, joka on tavalla tai toisella Kreikan tie. Voimme myös kituuttaa, mikä tarkoittaa veronkorotuksia ja leikkauksia juustohöylällä. Näin olemme tehneet viiimeiset neljä vuotta. Minä valitsisin kolmannen tien, Borgin ja Vartiaisen tien. Raportin kaikista esityksistä ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta siitä löytyy kehikko. Löytyykö poliitikoilta rohkeutta seurata, Stubb kysyy. Stubb ja Vartiainen alleviivaavat, että raportti valmistui ennen kuin Stubb oli pyytänyt Vartiaista kokoomuksen ehdokkaaksi. yrityksiä työntekijöiden palkkaamisessa sekä lisää tietoa erilaisista nuorten työllistämismahdollisuuksista. Tavoitteena on luoda yli 100 000 työ-, oppisopimus- ja kesätyöpaikkaa tai harjoittelumahdollisuutta. Samalla haluataan vauhdittaa oppisopimuksen käyttöä. (STT) Kysely: Poliisipalveluita ei saa tasavertaisesti Vain yksi prosentti suomalaisista katsoo, että eduskunta on onnistunut erittäin hyvin tavoitteessaan taata poliisipalvelut tasavertaisesti kansalaisille heidän asuinpaikastaan riippumatta. 72 prosenttia sen sijaan on sitä mieltä, että poliisipalveluita ei ole saatavilla tasavertaisesti koko maassa. Asiasta kertoo Suomen Poliisijärjestöjen Liiton Taloustutkimuksella teettämä kysely. Siihen haastateltiin tuhatta suomalaista toissa viikolla. Anders Borgin ja Juhana Vartiaisen raportti kerää kehuja ja kritiikkiä Haastateltavista 17 prosenttia oli sitä mieltä, että poliisipalveluiden takaamisessa tasavertaisesti on onnistuttu melko hyvin. (STT) S-ryhmä veloitti maksutapahtumia kahdesti S-pankki palautti eilen asiakkaiden tileiltä kahteen kertaan 25.2. veloitetut maksut. Reilun miljoonan euron maksujen muiden kuin S-pankin pankki- ja luottokorteilla arvioitiin palautuneen asiakkaiden tileille keskiviikon aikana. Ongelma huomattiin tiistaina. Asiakkaille ei aiheudu virheestä vahinkoa, vaan rahat palautettiin samalle arvopäivälle. S-ryhmä pahoitteli tapahtunutta. S-ryhmän toimipaikoissa on veloitettu 25.2. maksuja asiakkaiden tileiltä kahteen kertaan. Teknisen häiriön takia tehty tuplaveloitus koski va- jaata 50 000:ta maksutapahtumaa. (STT) Ulkomaiset investoinnit Suomeen kasvoivat Suorat ulkomaiset investoinnit Suomeen kasvoivat viime vuonna hieman edellisvuodesta, kertoo Finpro. Invest in Finland -tilaston mukaan Suomeen tuli uusia ulkomaalaisomisteisia yrityksiä 229, kun vuonna 2013 vastaava luku oli 213. Merkittävimpiä Suomeen investoineita maita olivat Ruotsi, Britannia ja USA. Uusina lähtömaina viiden kärkeen nousivat Ranska ja Norja. (STT) Kuntaliitto haluaa koulusäästöt uuteen valmisteluun Kuntaliitto haluaa koulusäästöt uuteen valmisteluun. Kuntalii- ton mielestä eduskunnassa rauennut järjestämislaki ja käsittelyssä vielä oleva rahoituslaki muodostavat kokonaisuuden, eikä pelkästään toisen osan toteuttaminen ole mahdollista. Siksi rahoituslakia ei pitäisi hyväksyä. Kuntaliitto esittää, että tuleva uusi hallitus aloittaa toisen asteen rahoituksen ja rakenteiden kokonaisuudistuksen. (STT)
• UUTISET 12.3.2015 7 Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto Kehuja Selvitys sai ay-puolelta myös kehuja. SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly pitää myönteisenä, että raportti vahvistaa ymmärrystä kolmikannan merkityksestä Suomen taloudelle. Lyly on tyytyväinen siitä, että selvitys tyrmää ajatukset siirtyä Rane Aunimo Demokraatti rane.aunimo@ demari.fi yrityskohtaiseen palkoista sopimiseen. Lehtikuva / Martti Kainulainen Antti Rinteen mielestä teollisuuden toimintaedellytyksiä ei saa vaarantaa kohtuuttomilla haittaveroilla. Rinne ja Stubb nahistelivat veroalesta Neljän suurimman puolueen puheenjohtajat kohtasivat viikkojen tauon jälkeen Veronmaksajien vaalitentissä keskiviikkona. Kipakkaa keskustelua syntyi muun muassa valtion talouden sopeutustarpeesta ja verotuksesta. SDP:n Antti Rinne oli sitä mieltä, että Suomen tulevaisuuden tae on kolmihaarainen: talouskasvu, työllisyys ja vienti. Niiden pitää pelittää. ? Leikkauksilla ja veronkorotuksilla ei pitkälle pötkitä. Toki myös rakenteellisia uudistuksia ja sopeutustoimia tarvitaan. Rinne sanoi, että sopeutustarve voi olla jopa viisi miljardia, ellei kasvua synny ja rakennemuutoksia saada tehtyä. Tätä hän ei tietenkään toivo. Kokoomuksen Alexander Stubb ilmoitti olevansa kyllästynyt näpertelemään. Tästä hän arvosteli niin SDP:tä kuin keskustaakin. Stubb kaipaa kahden miljardin ansiotuloveron alennuksia. ? Miten rahoitat ne? Rinne kysyi. ? Yksi miljardi tulee kiristämällä haittaveroja... Stubb vastasi. ? Miten käy vientiteollisuudelle? Rinne tivasi. ? Anna mun puhua ennen kuin vastaat suu vaahdossa. Toinen miljardi tulee dynaamisista vaikutuksista, kun saamme 50 000 ihmistä töihin, Stubb täsmensi. Rinne ei niellyt puheita dynaamisuudesta ja muistutti, että argumentti on aiemminkin osoittautunut vääräksi. ? Pitää satsata konkreettisiin asioihin: maailman megatrendeihin, Rinne sanoi. ? Vastuutonta puhua miljardiluokan kevennyksistä. Juha Sipilä puolestaan arveli, että julkisen talouden kuntoon saattaminen vie 6?7 vuotta. ? Puheet vippaskonsteista pitää lopettaa. Strateginen, tu- losvastuullinen ajattelu pitää saada myös valtion johtamiseen. Veronkorotuksissa on saavutettu tappi. Hän kaipaili uutta asennetta. ? Pitää hyväksyä, että kipeiden päätösten tekijöiden selkääntaputtelijoita ei ehkä ole. Perussuomalaisten Timo Soini muistutti, että ainoastaan voittoa tuottavat yritykset työllistävät. ? Meillä ei ole työntekijäpula vaan työnantajapula. Rinne ja Soini löysivät yhteisen sävelen siitä, ettei ulkomaalaisten tuloa Suomeen ole syytä helpottaa. ? Ei se ole mikään ratkaisu, että kärrätään lisää ihmisiä, sanoi Rinne. ? Suomi ei voi olla maailman sosiaalitoimisto. Hyvä, että Rinne on samaa mieltä, vastasi Soini. Rane Aunimo Demokraatti
• 8 12.3.2015 ELÄMÄNMENO Hakasalmen huvilassa murretaan muureja ja näyttelykonventioita Musiikki on arkea, arki on musiikkia Pölyttynyt ja syvään pinttynyt mielikuva museoista voi monelle olla kyltti ?Esineisiin ei saa koskea?. Ja jos jossain pääsee vähän jotain esinettä koskettamaankin, niin ainakaan museossa ei saa tanssia. Laulamisesta puhumattakaan. Pölyt hiiteen, mikki kouraan ja mono vipattamaan vaikka boogien tahdissa. Helsingin kaupunginmuseon juuri avautuneessa näyttelyssä ?Musiikkia! ? Kaupungin soivat muistot? kävijät pääsevät sekä laulamaan, tanssimaan että kuuntelemaan elävää musiikkia. Vanha jako romukoppaan Pääkaupungin fiinimmän musiikkielämän ytimessä, Finlandia-talon ja Musiikkitalon välissä sijaitsevassa Hakasalmen huvilassa esillä oleva näyttely rikkoo muutenkin konventionaalisia ajatuskulkuja. Kun musiikkiteemaiset museot ja näyttelyt tapaavat yleensä olla omistautuneita musiikinhistorian vanhoille mestareille tai esittelevät loppumattomiin eri aikakausien soittimia, Musiikkia!-näyttelyn keskiössä ovat tavalliset musiikinharrastajat, -ystävät ja -kuluttajat. Myös ikiaikainen muuri taide- ja populaarimusiikin, korkean ja matalan välillä on Hakasalmen huvilassa kaadettu. ? Me halusimme kerta kaikkiaan hylätä tavanomaisen musiikinhistoriallisen kaanonin ja nostaa huomion kohteeksi muun muassa musiikin kuuntelemiseen ja esittämiseen liittyvät kaikille tutut arkiset miljööt kautta aikain, sanoo näyttelyn tuottaja, kaupunginmuseon tutkija Jere Jäppinen. Hän toteaa, että irtiotto jaosta klassiseen ja populaarimusiikkiin tuotti näyttelytyöryhmälle ylimääräisten haasteen. Musiikinhistoriaa kun on tavattu kertoa juuri siitä lähtökohdasta. mään astuvaan musiikkimiljööseen. Ja ne muistot säilyvät pitkään. Moni tuntee vieläkin kauhunväristyksiä muistellessaan koulun laulukokeita, tuota aikansa laillistettua henkisen kidutuksen muotoa. Ja Hakasalmen huvilassa masokisti pääsee kokemaan sen kaiken uudestaan. Mikki odottaa pulpetilla, valikossa satsi taattuja koululauluja sanoineen ja melodioineen kuten ?Siniristilippumme?, ?Uusmaalaisten laulu?, ?Oolannin sota? ja pari popahtavampaa ylläriä ?Blowin? in The Wind? ja ?Lentäjän poika? ? ja eikun hoilaamaan! Lahjomaton konekriitikko antaa vielä kouluarvosanankin. Näyttelyn pressiesittelyssä masiina oli jumittunut suuntaa-antavasti neloseen. Fanihuoneesta tanssioppiin Koulumiljöön ohella näyttelyn hittihuoneita tulevat varmaan olemaan kodin musiikkiteknologian kehitystä putkiradioista korvalappustereoihin valottava kokonaisuus, aatteiden kilpalaulannasta niin isänmaallis-sibeliaanisine kuin työväenhenkisine vitriineineen kertova tila sekä fanihuone, jossa kirjaimellisesti avautuu näkymä Kuvat Kari Hulkko Musiikin 11 huonetta Musiikki!-näyttelyä on rakennettu pitkään ja mietitysti, kaikkiaan peräti viitisen vuotta. Kantavaksi ideaksi nousi se, että jokaisesta Hakasalmen huvilan näyttelyhuoneesta tulee erilainen, oma kokonaisuutensa. Rakennuksen suurin huone on jätetty käytännössä tyhjäksi, vain flyygeli viittaa siinä musiikkiin. Tässä Auroran salissa tullaan kuulemaan läpi näyttelyn pitkän keston (avoinna aina tammikuuhun 2017 asti) eläviä musiikkiesityksiä, joita saa tuottaa kuka tahansa. Musiikinharrastajat toivotetaan tervetulleiksi pitämään konsertteja sunnuntaimatineoissa ja ilta-aikoina. Kiinnostus oli Jere Jäppisen mukaan jo ennen näyttelyn avautumista suurta. ? Juhannukseen asti kaikki ajat on jo varattu ja nyt kysellään jo syksyltä tilaa. Estradi on tietysti avoin kaikille tyyleille. Jos näyttelyyn haluaa tutustua historiallisesti vanhimmasta päästä, on aloitettava yläkerrasta löytyvästä, pieneksi kirkkosaliksi lavastetusta huoneesta. Kaupungin äänimäisemista vanhinta osaa on nimenomaan kirkonkellojen soitto, ja kirkko on ollut vuosisatojen kuluessa ylipäätäänkin merkittävä kaiken kansan tavoitettavissa oleva musiikin tyyssija. Koululle omistetussa huoneessa törmätään toiseen jokapäiväiseen ja varhain ihmisen elä- Musiikkia!-näyttelyn tuottaja Jere Jäppinen esittelee vitriiniä, josta löytyy takavuosikymmenten nuorison perusvarustusta musiikkiharrastamiseen levarista kasettimankkaan.
• ELÄMÄNMENO 12.3.2015 9 Helsingin kaupunginmuseo sekä euroviisufanin että 70-luvun Hurriganesdiggarin intoutuneisiin maailmoihin. Rokkiosastoa edustaa myös tyypillinen treenikämppä, joka on viritelty asiaankuuluvasti huvilarakennuksen kellariin ? ihan ensimmäistä kertaa näyttelykäytössä muuten. Ravintola-huoneessa saa aavistuksen siitä, kuinka merkittävä musiikin esittämisen ja kokemisen tila ravintola on ollut eri aikoina. Videolla pyörivä klippi Fennian sambakarnevaaleilta jostan 70-luvun villeiltä vuosilta nostattaa väistämättä myötähäpeän punan poskiin. Myötähäpeästä puheen ollen: jokainen näyttelyvieras voi halutessaan testata julkisesti tai verhon takana omia tanssitaitojaan näyttelyn tanssihuoneessa. Videoseinällä mestariopettajat näyttävät askeleet niin charlestonista, menuetista, boogiesta, diskosta kuin sambastakin, ja sitten vaan... tico tico! Hyötytietoa ja kuriositeetteja Toiminnallista ja osallistavaa Musiikkia!-näyttelyä on pohjustettu laajoilla dokumentointi- ja keruuhankkeilla, ja se näkyy toteutuksen moniilmeisyydessä. Musiikin keskeinen osa ihmisen arjessa pääsee näkyviin sekä suurina linjoina että pikkutriviana ja hauskoina kuriositeetteinä. Jälkimmäisiä edustaa vaikkapa nuorison omaksi musiikkitilakseen valtaaman Lepakkoluolan ulko-ovi, joka on alkuperäisspreijauksineen nähtävänä näyttelyssä. Tai aito, paljeteissaan kimalteleva charleston-mekko, jonka konservointiin meni kokonainen vuosi. Musiikkia! ? Kaupungin soivat muistot -näyttely on avoinna Hakasalmen huvilassa Mannerheimintie 13 b 8.1.2017 saakka, ti-su klo 11-17, to 11-19. Konserttitiedot löytyvät netistä sivulta www.helsinginkaupunginmuseo.fi/konsertit. Näin reippaasti osallistuttiin musiikkitunnilla helsinkiläisessä kansakoulussa 1952. Rolf Bamberg Demokraatti rolf.bamberg@ demari.fi 50-luvun mainoksessa ollaan ajan hermolla. Itse tehdyt lauluvihot kuuluivat monen 1960?70-luvun teinin perusvarustukseen.
• 10 12.3.2015 ELÄMÄNMENO Taiteen keskittyminen eriarvoistaa kaupunkilaisia Helsingin kulttuurityö hakee mallia Lyonista Pääkaupungin kulttuuritarjonta on jämähtänyt keskustaan. Lääkkeeksi tähän tarjotaan nyt ?Helsingin mallia?. Esikuva on haettu Lyonista. Itäisessä Ranskassa, maan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa julkista tukea saavat taidelaitokset ovat jalkautuneet kaupunginosiin, joiden asukkaat ovat jääneet paitsi taidenautinnoista. Lyonissa tällaista asukkaita osallistavaa kulttuurityötä on harjoitettu jo yli vuosikymmenen ajan. Se on levinnyt myös muualle Ranskaan, kuten Pariisiin ja Toulouseen. Helsingissä otetaan nyt ensi askelia. Suurin osa taidelaitoksista sijaitsee keskustassa. Myös kaupungin jakamat rahalliset avustukset pakkautuvat kantakaupunkiin. ? Helsingin kulttuurinen susiraja kulkee Paavalin kirkon kohdalla, kaupungin kulttuurijohtaja Stuba Nikula kuvailee tilannetta. Tähän halutaan nyt muutos. Nikulan mukaan kulttuurin on oltava mukana luomassa tasa-arvoisempaa Helsinkiä. Nyt taidetarjonta houkuttelee yleisöä epätasaisesti. Teatterit myyvät lippunsa keskimäärin neljän kilometrin säteellä asuville. Monelle kynnys on korkea lähteä keskustaan taiteen perään. Helsinkiläiset kokevat yhä enemmän helsinkiläisyyttä oman asuinalueen identiteetin kautta. ? Tätä me haluamme tukea. Alueen identiteetti, siitä syntyvä ylpeys ja omistajuus kertautuvat kaikenlaisina hyvinä asioina. Osallistuva kulttuurityö on tarkoitus toteuttaa pääosin laitosten seinien ulkopuolella. Helsinki pyrkii rohkaisemaan taidelaitoksia menemään eri alueille tekemään yhteisiä projekteja asukkaiden kanssa. Kyse ei Nikulan mukaan kuitenkaan ole että mennään ?antamaan? jotain, vaan on synnytettävä vuoropuhelua asukkaiden kanssa. ? Pitää löytää tasapaino mitä alueella halutaan ja kyetään ja mitä taidelaitos kykenee ja haluaa antaa. Taidelaitosten ?helmasynti? on myös, että valitaan kumppaniksi luontevimmilta tuntuva, helpoin kohde. Esimerkiksi orkesteri hakeutuu mieluummin musiikkiopiston kanssa kimppaan kuin yrittää luoda jotain uutta vaikkapa sählyjengin kanssa. ? Me yritämme rohkaista taidelaitoksia, etteivät menisi sieltä missä aita on matalin. Alueiden piti olla tarpeeksi erilaisia, mutta samalla siellä piti jo olla jotain toimintaa. Esimerkiksi Vuosaaressa on Vuotalo, Kaarelassa Kanneltalo ja Jakomäkeen on tulossa sata Helsingin taidemuseon teosta. Maunulaan on tulossa Maunulatalo. Toimintaan on ensi vuonna luvassa 450 000 euroa. Rahaa voidaan hakea hankkeisiin, jotka priorisoivat näitä neljää aluetta. Kulttuuri- ja kirjastolautakunta päättää avustuksista ensi lokakuussa. Nikula on tyytyväinen, että ?raha saatiin raapaistua kokoon?, vaikka se onkin vain murto-osa kaupungin koko kulttuuriavustussummasta. Yh- Sari Saloranta Demokraatti sari.saloranta@ demari.fi teensä avustuksia jaetaan 17 miljoonaa, koko Helsingin kulttuuripotti on 108 miljoonaa. Kansalaistyö näyttelijöiden tessiin? Lyonissa työsuhteessa olevat näyttelijät voidaan velvoittaa kansalaistyöhön. Kansallisteatterin teatterikuraattorin Pirjo Virtasen mukaan tästä ollaan Suomessa vielä kaukana. ? Se on pitkä tie meillä, että Näyttelijäliitto saadaan tekemään sellaisia työehtosopimuksia, että se kuuluu näyttelijän työhön. Haasteena on myös, että taiteilijoiden koulutus ei juuri anna valmiuksia kohdata yleisö muutenkin kuin pimeänä massana salissa. Neljä aluetta fokuksessa Helsinki mallin erityiseksi kohteeksi kulttuuritoimi on valinnut tänä vuonna Maunulan, Kaarelan, Vuosaaren ja Jakomäki-Kivikon. Kun Guggenheim tuli Kontulan ostarille Kansallisteatteri jalkautui Kontulaan jo pari vuotta sitten. Reittejä Kontulaan -projekti on esimerkki Helsingin osallistavasta kulttuurityöstä. ? Haluamme tehdä teatterin kynnyksen mahdollisimman matalaksi, että saadaan taidemuoto tutuksi, teatterikuraattori Pirjo Virtanen sanoo. Ensin joukko teatterin ammattilaisia dramaturgista teatteriohjaajaan ja muusikkoon lähtivät tutkimaan Kontulan historiaa ja nykypäivää. He esiintyivät työpajoissa, kouluissa ja päiväkodeissa. Metron syntymäpäivänä tarjottiin aamukahvit Kontulan aseman matkustajille. ? Tultiin näkyviksi alueella ja samalla kerättiin tietoa alueesta ja ihmisten asioista, Virtanen kertoo. Ensimmäinen yhdessä Kontulan asukkaiden kanssa tehty esitys käsitteli Kontulan historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Muun muassa sitä, kuinka Guggenheim tuli Kontulan ostarille. Kontula on ihana paikka asua ? Kaikissa meidän projekteissa oli tarkoitus, että eri-ikäiset ja taustaiset ihmiset kohtaavat eri tavalla. Sitä kautta rakennetaan yhteisöä, hankkeen taiteellinen suunnittelija, teatteri-ilmaisunohjaaja Eveliina Heinonen kertoo. Viime vuonna toimittiin nuorten kanssa, tuloksena oli puolidokumentaarinen näytelmä Elinpiirejä. Maanantaina nuoret esittivät sen Kansallisteatterin seminaarissa Kuka meit tääl muka kuuntelee yleisölle, jonka joukossa oli paljon poliittisia päättäjiä. Kontula on ihana paikka asua ja meillä menee tosi hyvin. Emme ymmärrä miksi maineemme on näin huono. Tämä oli Heinosen mukaan asia, joka nousi vahvasti esiin. Ostaria asukkaat pitivät kuitenkin pahana paikkana. Niinpä syntyi esitys Matkakohteena Kontula. Siinä yleisö kulki opaskierroksen aikana esiintyjien mukana baareissa ja terasseilla. Tänä vuonna kansallisteatterilaiset yrittävät löytää kontulalaisia maahanmuuttajia. Tarkoitus on tehdä ala-asteen valmistavan luokan ja eläkeläisten kanssa yhteinen esitys. TeKo -ryhmä taas pyrkii piristämään kontulalaisten arkea erilaisin taideteoin. ? Ollaan tehty esimerkiksi rappukäytäviin positiivisia lappuja, kun aina rapuissa ja pyykkituvissa valitetaan asioista, Heinonen kertoo. TeKo-ryhmä jättää ilmoitustauluille vain kiittäviä ja myönteisiä viestejä.
• ELÄMÄNMENO 12.3.2015 Tärähtäneitä maailmanloppuja Pientä edistystä on kuitenkin tapahtumassa. ? Esimerkiksi meidän kiertuenäyttämötaiteellinen suunnittelija Jussi Lehtonen on vetänyt teatterikorkeakoulussa yleisökontaktikursseja, jossa nuorille näyttelijöille annetaan valmiuksia kohdata yleisönsä, Virtanen kertoo. Kansallisteatterin Kontulahankkeita vetänyt teatteri-ilmaisuohjaaja, Eveliina Heinonen on pannut merkille, että nuorempi näyttelijöiden polvi kokee osallistavan työn jo omakseen. ? Nuorien näyttelijöiden parissa näen että se on jo hyvin alullaan. Matias Tähtinen Jonna Kuittinen, Saskia Petäjä ja Tuula Sarivaara Kontulan aika -esityksessä. kehonsa saunan lämmittämät, Erkka Mykkäsen (syntynyt Kirjat mutta silti he tunsivat yllään 1988) esikoisteoksessa ei ole huolen auran. Ehkä siksi, että mitään ylimääräistä. Lyhyistä Erkka Mykkänen: novelleista koostuva Kolme heidän hengityksensä höyrysiKolme maailmanloppua vät vasten yötä ja taakseen jäämaailmanloppua on vain 86 siWSOY 2015, 86 s. vien rannan puiden lehdissä oli vun mittainen. Se on kirjalle jo pieniä, keltaisia laikkuja.? eduksi, sillä sen viehättävät tarinat eivät toimisi pidemmässä muodossa. HuoKirjan henkilöt ovat toisilleen vieraita. Heilellisen toimitustyön ansiosta Mykkäsen tekstei- dän on vaikea saada toisiinsa yhteyttä. Tarpeekhin on kuitenkin saatu imua. seen saatuaan he yleensä joko eroavat tai katoaMykkäsen tapa kirjoittaa tuo sisällöllisesti ja vat maan päältä. Vertauskuvat ovat hieman liian tyylillisesti mieleen Mikko Rimmisen, mutta ilmeisiä, mutta koska tarinat loppuvat nopeasti, on silti selkeästi hänen omansa. Kolmen maail- itsestäänselvyydet eivät yleensä haittaa. Myös manlopun tarinoiden asetelmat ovat yhtä aikaa arvoituksellisista kertomuksista pääsee nopeasti outoja ja uskottavia, tärähtäneitä ja kytköksissä jyvälle. oikeaan maailmaan: ?Mies oli juuri noussut raitiovaunuun, kun Krista Kosonen astui sieltä alas. Nokkela esikoinen Meikittä ja siksi häikäisevänä, ujon tietoisena Pieni osa kirjan novelleista ei puolusta paiktunnettuudestaan, värikäs paksu villaliina siron kaansa. Pikkupojan käymäläkäynnistä kertova ?Kakatti? on kummallinen ja turha. Sama pätee kaulan ympärillä.? Kolmessa kertomuksessa pääosassa on näytte- muutamaan muuhunkin tarinaan. Etenkin lolijä Krista Kosonen. Nimetön mies ja Kosonen pusta löytyy hapuilua ja tyhjäkäyntiä. Esimermieltyvät toisiinsa, kunnes jälkimmäinen pal- kiksi ?Meri?-novelli polkee paikoillaan: ?Nainen jastuu kokonaan kuvitelluksi. Sanomana on, että on jo uuvahtamaisillaan, kun punainen soutuvaikka todellisuus ei ole kuvitelmien veroinen, vene, kuin uusi, sattuu miehen silmään. He käyjälkimmäiseen ei kannata tuudittautua. Mykkä- vät kyytiin ja lähtevät vesille. Mies ottaa kurssin nen varioi samaa asetelmaa muuallakin kirjassa. ja alkaa soutaa pitkin, rauhallisin, vankoin Hänen henkilöillään on vaikeuksia löytää paik- vedoin. Vanha nainen istuu perätuhkaansa, mikä johtaa vaikeuksiin ja huvittaviin dolla ja kääntelee päätään verkkaisesti silmiään räpytellen.? käänteisiin. Kolme maailmanloppua on nokPientä ja suurta kela. Tämä on kehu ja moite, sillä Pienet asiat paisuvat Kolmessa maailmanlopussa nokkeluus johtaa välillä sisällötsuuriin mittasuhteisiin. Novellit edustavat siinä tömyyteen ja turhaan kikkailuun. mielessä maagista realismia, että kaikki on niissä Mykkänen on intohimoinen stand mahdollista, eikä oudoinkaan käänne yleistun- up -koomikko. Tämä näkyy hänen nelman huomioiden yllätä. Mukana on väkival- novelliensa painotuksissa. Hauskotaisiakin hetkiä. ?Kevät?-nimisessä novellissa pu- jen anekdoottien ja kevyiden tunneltoavat jääpuikot lävistävät pihalla polttavienkas- mapalojen keskeltä saa etsiä todellista vot. Heidät löydetään seuraavana aamuna kum- ainesta. Sitä kyllä löytyy, eikä Kolme mallisiin asentoihin jähmettyneinä. maailmanloppua siten ole esi?Kevät? on Mykkästä raadollisimmillaan. Hä- koisteokseksi hassumpi. nen tarinansa ovat aikuisten satuja, vaikka niissä ei ole satunnaista väkivaltaa lukuun ottamatta Esa Mäkijärvi mitään kovin kauheaa. Tarinat myhäilyttävät ja saavat miettimään syntyjä syviä: ?Nuorimies ajoi autolla kohti mummolaansa. Hän aikoi rakentaa sukunsa maatalon läheiselle joutomaalle bunkkerin maailmanloppua varten.? (s. 40) Erityismaininta kuuluu graafikko Markus Pyörälän Kolmeen maailmanloppuun tekemälle kauniille kannelle. Se saa Mykkäsen kirjan erottumaan muista ja tekee oikeutta sen erityisyydelle. Tällaista proosaa ei Suomessa juuri julkaista. Kolmen maailmanlopun suurimmat ansiot ovat tyylissä. Teksti on hyvää silloinkin, kun sisältö ei vakuuta: ?Mutta aina hän palasi takaisin kadulle, sateeseen ja kotiinsa. Siellä hän söi elintarvekaupasta ostamiaan einesvalmisteita, joilla lykkäsi kuolemaansa.? Ilahduttavia oivalluksia Kulttuuriavustukset kasautuvat kantakaupunkiin ?? ?? ?? ?? Helsingin kulttuurikeskuksen selvityksen mukaan kulttuuriavustukset kasautuvat kantakaupunkiin. Suuri osa Helsinkiä on katveessa, kaksi aluetta, Tuomarikylä ja Suutarila jäivät täysin ilman avustuksia vuonna 2013. Helsingin kulttuurikeskuksen 108 miljoonan vuotuisesta kulttuuripotista 17 miljoonaa jaetaan avustuksina muun muassa taidelaitoksille ja taiteilijoille. Helsingin omaan kulttuuripalvelutuotantoon menee 13 miljoonaa. Kolme maailmanloppua on täynnä ilahduttavia kielellisiä oivalluksia, kuten kohdassa, jossa puhutaan pahvikahveista. Osa novelleista on erinomaisia, suurin osa kohtalaisia. Vain yksi niistä on kokeellinen, ja sekin vain siksi, että se on käännetty arabiaksi. Sen osaajia ei Suomesta montaa löydy. Arabiannos ei ole keneltäkään pois, mutta ketä se toisaalta palvelee? Novellien omalaatuisuus ilmenisi myös ilman tällaista osoittelua. Mykkänen käsittelee vaikeita aiheita, kuten koulukiusaamista ja parantumatonta sairautta, mutta keventää niitä absurdismilla ja vertauskuvallisuudella. Hälyttimet alkavat huutaa kiusaamisen aikana ja syöpädiagnoosi saa miehen sotkemaan bussien istuimia aforismeilla. Näin herkästi Mykkänen kirjoittaa vanhenemisesta ja kuoleman läheisyydestä: ?Astuessaan veneeseen heidän mielensä olivat rauhalliset ja alastomat Erkka Mykkänen. 11
• 12 12.3.2015 ELÄMÄNMENO Iättömyyden puheensorinaa Kirjailijaelämäkerrat tiedetään 1950-luvun Meksikon kirjalKirjat lisuutta hallitsi voimaperäieriskummallisiksi, mutta meksikolainen Juan Rulfo (1917? nen sosiaalirealismi. Se otti aiJuan Rulfo: 1986) erottuu siinäkin jouheensa sosiaalisista vastakohTasanko liekeissä / Pedro dista ja niiden väkivaltaisista kossa. Páramo seurauksista. ?VallankumousKlassikoksi kohotettu Rulfo Suom. Tarja Roinila romaani? oli käypä kirjallinen julkaisi vain kaksi teosta eli Siltala 2014. 343 s. kategoria, kaikkine tyylillisine kolmisensataa sivua sekä muutaman irtotarinan. 17 novellin sudenkuoppineen. kokoelma ?Tasanko liekeissä? Feodaalisiksi juuttuneet ilmestyi 1953, romaani ?Pedro Páramo? 1955. Jää- maanomistusolot olivat ristiriitojen perusta, eikä mistöstäkään ei ole koottu kuin yksi kirja. itsenäistyminen tuonut niihin merkittävää muuAluksi Rulfon kirjoja ei noteerattu, mutta vähi- tosta. Julkisen vallan demokratisoitumisesta ei tellen ne arvioitiin uudemman latinalaisamerik- ollut puhettakaan. kalaisen proosan kulmakiviksi. Niiden omaperäi1800-luvun lopulta alkoikin ehtymätön sarja nen modernismi tuli myös perustaneeksi ?maagi- kapinoita, vallankumouksia, vastakumouksia, sen realismin?. Gabriel García Márquez ylisti vallankaappauksia ja sisällissotia. 1910-luvun niitä kulttuuripiirin tärkeimmiksi. ?suuren? vallankumouksen voi nähdä modernin Rulfolta kinuttiin jatkuvasti uutta teosta, josta Meksikon syntynä. Silti väkivalta jatkui kansanhän antoi myös katteettomia lupauksia. Ainakin nousujen, eliitin sisäisten kärhämien ja silkan yhden käsikirjoituksen hän tuhosi. Loppuelä- rosvouksen sekamelskana. mänsä hän vietti sekalaisissa töissä, tehden toi1940-luvun lopulla ristiriidat oli säännelty suhsen taiteellisen uran valokuvaajana. teelliseen vakauteen. Maareformeilla alkoi olla Ansioitunut suomentaja Tarja Roinila jul- muutakin kuin muodollista merkitystä. Uraauurkaisi Pedro Páramon esikoistyönään 1991 ja tavasti öljyvarat oli kansallistettu. Alkuperäistasankonovellit 1998. Uutuusjulkaisun esipu- kansojen asemaa ei huomioitu vieläkään. heessa hän sanoo, että tarkoitus oli vain hioa vanhoja tekstejä. Kokemuksen myötä näkökul- Selviytymistaistelua köyhyydessä mat olivat muuttuneet, ja nyt kyseessä on aivan Rulfon aiheet ovat rutiköyhien talonpoikien eläuusi työ. mästä. Ne näyttävät sijoittuvan Jaliscon osavalHyödyllinen esipuhe esittelee Rulfon ehkä tur- tion ylätasangoille keskisessä Meksikossa, kaiketi hankin ohjaavin tekstitulkinnoin. Ennen muuta 1920?30-luvuilla. Ajankohtia ja paikkoja ei kiinnise avaa suomennostyötä tunnetiloja myöten. tetä tarkkaan, mutta todellisuus välittyy ahdistavasti. Väkivallan melskeitä Rulfo oli syntynyt virkamiessukuun ja saanut 1821 itsenäistyneen Meksikon eliiteillä oli vakiin- koulusivistystä samoilla seuduilla. Hänen sositunutta kirjallisuutta, riippuvaisena Espanjasta aalinen havaintokykynsä ylittää ennakkoluulotja muustakin Euroopasta. Espanjan kieli kehit- tomasti taustansa rajat. Realistinen, jopa naturatyi ex-siirtomaassa omaan suuntaansa, pysyen listinen kuva ikiaikaisesta köyhyydestä on lohdusamalla valloittajan merkkinä. Jyrkkä luokkajako ton, kuitenkin vailla paremmin tietämisen tuntoja. sulki suuren enemmistön ja alkuperäiskansat julNovelleissa ja romaanissa vallitsee selviytykisen kulttuurin ulkopuolelle. mistaistelun pysähtynyt aika. Elanto on revittävä Euroopan 1900-luvun modernismi pysyi Lati- karusta maaperästä täysin säiden armoilla. Jokainalaisessa Amerikassa pitkään etäisenä. Usein ja nen kotieläin ja tarvekalu on aarre. Muuttumatrohkeasti väitetään, että vasta Rulfo sysäsi liik- tomassa kurjuudessa köyhiä kurittaa vuokranantajien eli suurmaanomistajien täysi käskyvalta. keelle vastaavia omasyntyisiä pyrintöjä. Meksikolaiskirjailija Juan Rulfo ammensi aiheensa köyhien talonpoikien todellisuudesta. Syrjäseuduilla ei juuri tunneta lakeja eikä ulkomaailmaa. Kaupunkiin tulee asiaa vain yhdessä novellissa. Maanomistajat, kuten romaanin Pedro Páramo käyttävät miehiä ja naisia yhtäläisesti hyväkseen, vaivautumatta edes juridisiin väärennöksiin. Kaikkialta löytyy heidän raiskaamalla siittämiään jälkeläisiä. Vainajien seurassa Rulfo sivuaa vallankumousliikkeitä, mutta enimmäkseen kaikuina elinpiirin laitamilta. Katokaudet, nälkä, sairaudet ja kivulias kuolema otetaan kohtalona, johon on tyytyminen. Väkivalta on tavallista myös köyhien kesken. Kohtalon tyylittelee ja ikuistaa katolisuuteen perustuva uskonto, väkevän kotoperäisenä ver- Karu luonto kuhisee elämää Eteläisemmästä Suomesta katsottuna Lappi näyttää varsin autiolta ja elottomalta. Lähempi tarkastelu kuitenkin paljastaa, että jopa käsivarren seutuvilta löytyy monenlaista elämää mikroskooppisen pienistä levistä ja jäkälistä heleäsiipisiin perhosiin, kimalaisiin ja naaleihin. Kilpisjärveltä löytyy myös satoja miljoonia vuosia vanhoja eläviä fossiileita, kuten kovalla suojakilvellä varustettu kilpikidusjalkainen. Piilevien järvien pohjasegmentissä kymmeniätuhansia vuosia muuttumattomina säilyneet kuoret tarjoavat tutkijoille loistavan arkiston menneistä oloista. Myös jääkaudelta peräisin oleva kala rautu on onnistunut pysymään hengissä Lapin järvien kylmyyden ja väharavinteisuuden ansiosta. Niinpä ei ole ihme että Kilpisjärvelle perustettiin Helsingin yliopiston toimesta biologinen asema vuonna 1963. ?Tieteen ja taiteen tunturit? onkin aseman 50-vuotis juhlakirja. Siinä käydään läpi muun muassa alueen eläin- ja kasvilajit, Kilpisjärven historiaa jääkaudelta tähän päivään, käsivarren luontotyypit. Tietysti kirjassa esitellään aseman historiaa ja sen merkittäviä tutkijoita ja muita toimijoita. Biotaide rikko rajoja Kirjan nimessäa mainittu taide on mukana, koska Kilpisjärven asemalla perustettiin Suomen biotaiteen seura vuonna 2008. Biotaide ylittää tieteen ja taiteen rajaa käyttämällä tieteen metodeja ja instrumentteja taiteessa. Kirjassa biotaiteilija tarkastelee mikroskoopin avulla ihmissilmälle näkymätöntä blanktonia ja välittää tämän avulla viestin, että elämä on läsnä kaikkialla, missä vain on vettä. Myös suurimmaksi osaksi vedestä koostuva ihminen on osa kaikkialla virtaavaa elämää. Taide tuo näin eettistä näkökulmaa neutraaliin ja tekniseen tieteeseen. Kirjalla on myös viesti poliitikoille ja muille päättäjille. Kilpisjärven seutu on parin-kolmen- Kirjat Antero Järvinen, Tuomas Heikkilä, Seppo Ahti (toim.): Tieteen ja taiteen tunturit Gaudeamus 2014, 358 s.
• ELÄMÄNMENO 12.3.2015 13 Reunioni Pengerkadulla ansaitsisi terävämmän tekstin Brideshead Revisited. Tai: Paluu Pengerkadulle. Jotain fiiliksiä maailman parhaasta televisiodraamasarjasta ja Evelyn Waughin romaanin asetelmista nouseetosiaan mieleen. Ryhmäteatterin kultaisten 80-luvun vuosien nuoret leijonat Pertti Sveholm, Kari Heiskanen ja Timo Torikka (ei vaki-ryhmisläinen, mutta mukana monessä merkittävässä produktiossa) palaavat vanhemmilla päivillään näyttämölle, jonka hieman dekadentissa rähjääntyneisyydessä tehtiin aikoinaan pieniä teatteri-ihmeitä. Vuosia, vuosikymmeniä vierii. Miehet ovat toki törmänneet teatteriyhteyksissä säännöllisesti. Heiskanen on ohjannut Sveholmia, Torikka on suomentanut Heiskaselle, kaikki kolme ovat näytelleet samassa Mika Kaurismäen elokuvassa. Ja ovathan he ystäviä siviilissäkin. Ilmassa on siis jotain erityistä menneestä maailmasta muistuttavaa revisited-henkeä, vaikka Ryhmiksen entistä tilaa onkin puleerattu vähän edustavampaan kuosiin, kun siitä on tullut Helsingin kaupunginteatterin sijaisnäyttämä Tokoinrannan remontin ajaksi. Paluussa on tunnetta. Äijät näyttelevät taidolla ja sydämellä, tarkasti ja viihdyttävästi. Kemiat pelaavat kuin vain 35 vuotta kimpassa teatteria tehneiltä sopiikin odottaa. Odotin myös briljanttia näytelmää. Eric Assous?n ?Ihanat naisemme? ei kuitenkaan tuota toivetta ihan täytä. Tällainen reunioni olisi ansainnut paremman tekstin. Hahmotonta dialogia siona Vatikaanin opeista. Vainajat ovat läsnä kuoltuaankin, ylösnousemusta odottamatta. Romaanissa kuolleiden puheensorina melkeinpä hallitsee replikointia, jolle tyyli olennaisesti rakentuu. Novelleissa on nimettyjä henkilöitä, romaanissa jopa yksilöity kertoja. Kaikki tuntuu kuitenkin sulautuvan jonkinlaiseen yliyksilölliseen, jopa geologiseen henkeen. On kuin puheen synnyttäisi kärsivien ihmisten kautta maa itse, hapertuva historia ja iätön kohtalo. Tämä on tietysti kaukana vallankumousromaanin kaavoista, mutta myös Rulfon modernismin yleispätevä erityisyys. Juhani Ruotsalo Assous (s.1956) on osapuilleen samaa ikäpolvea kuin Heiskanen (s. 1955), Sveholm (s. -53) ja Torikka (s. -58), joten yhteisen aaltopituuden voisi ainakin siltä osin kuvitella kirjailijan ja hänen tulkkiensa välillä löytyvän. Ihanat naisemme ei kuitenkaan ole siinä määrin älyllinen komedia, että aaltopituuksilla olisi järin suurta merkitystä. Näytelmän simppelissä alkutilanteessa kolme kauan yhtä pitänyttä kaverusta kokoontuvat tavanmukaiseen peli-iltaan. Paul ja illan isäntä Max, lääkäreitä molemmat, saavat odotella sitä kolmatta eli kampaaja Simonia. Syy selviää karusti, kun Simon viimein saapuu: hän kertoo tappaneensa äkkipikaistuksissaan vaimonsa. Pian hän on jo pyytämässä kavereiltaan alibia, mikä heittää Maxin ja Paulin eri puolille moraaliaitaa. Järjestyksen mies Max edellyttää Simonia antautumaan poliisille, joviaali Paul olisi valmis suostumaan vilppiin. Kunnes... Simon vetää paniikissa viinalla ja rauhoittavilla itsensä koomaan, ja Max ja Paul jäävät kaksin käymään moraalikeskustelua siitä, mikä nyt olisi oikein ja mikä ei. Teatteri Helsingin kaupunginteatteri, Pengerkatu Eric Assous: Ihanat naisemme Suomennos Timo Torikka ? Ohjaus Kari Heiskanen ? Lavastus ja puvut Janne Siltavuori ? Valot Mika Ijäs ? Äänisuunnittelu Eradj Nazimov ? Rooleissa Kari Heiskanen, Pertti Sveholm, Timo Torikka Debatin keskelle ujuvat myös kaikkien kolmen naiset eli kahdella vaimo ja yhdellä naisystävä, joka tekee lähtöä suhteesta. Kaikki pitävät tahoillaan yllä kulissia, että parisuhteessa kaikki on ?très bien? , vaikka todellisuus on ihan muuta. Assous?n dialogi on vauhdikasta ja enimmäkseen aika julmanhauskaakin, mutta toisaalta äijien sanailu on realismia ja absurdeja käänteitä sekoittaessaan varsin hahmotonta. Ja epäuskottavaa. Vaikka näytelmä on täynnä irrationaalisia mutkia, on sen perusta kuitenkin arkisessa todellisuudesta. Nämä elementit eivät tahdo limittyä luontevasti, vaikka Torikan suomennos sitä onkin. Herkulliset huippuhetket Henkilöhahmoissa on sinänsä paljon herkullisia ominaisuuksia (Simonin kohdalla ne jäävät tosin enempi piiloon hänen maatessaan sammuneena noin puolet esityksestä). Maxin muita ylenkatsova pedanttius ja kaikkinainen korrektius tuottavat monia hilpeitä jos kohta liki hyytäviäkin hetkiä. Samoin Paulin pohjaton ?kaveria ei jätetä? -asenne sekä riemastuttaa että raivostuttaa. Ja kun herrojen roolit sattuneesta syystä kiepsahtavat ympäri, hahmot saavat sopivaa lisäkierrettä. Vieläkin lisää olisi voinut olla tarjolla, jollei muuten niin kompaktissa komediassa hairahduttaisi haaskaamaan aikaa juupas/eipäs-tyyppiseen kinasteluun. Mutta kliimaksit ovat Kari Heiskasen ohjauksessa kiistattoman maukkaita. Juuri niiden esittämiseen nämä näyttelijät ovat omiaan ja ohjaajalle kiitollisesti läpikotaisin tutut. Mukavan konsensus-Paulin äkillinen räjähdys ja mielen täyskäännös on kuin Pertti Sveholmille kirjoitettu ? hän todella on tämän maan ehkä paras raivareiden esittäjä. Heiskaselle itselleen nipottava ja moraalisesti tuohtuva Max on niin ikään kuin tilaustyö. Miten pienillä eleillä ja hertsilleen harkituilla äänenpainoilla ? ja sillä yhdellä ainoalla yllättävällä, mutta täsmäkohdistetulla ?vittu?-tuiskahduksella ? hän irrottaakaan isoja tehoja. Torikan rooli jää nyt pienemmäksi, mutta hänkin näyttää mojovasti Simonin hämmennyksen ja tuohy´tumuksen, kun hänelle selviää, että kamut eivät yksimielisesti lähde vannomaan väärää valaa hänen puolestaan. Kaikessa käänteikkyydessäänkin Ihanat naisemme on kulultaan kuitenkin varsin ennalta-arvattava. Suurin yllätys on se, kuinka paljon poissaolevista naisista näytelmässä puhutaan ilman, että he tulisivat katsojaa edes vähän liki. Rolf Bamberg Tapio Vanhatalo kymmen viime vuoden aikana ollut voimakkaan rakennemuutoksen kohteena. Matkailurakentamista on syntynyt kiihtyvään tahtiin ja esimerkiksi moottorikelkkailu on riistäytynyt ajoittain käsistä. Käsivarren luonnonsuojelijat ovat esittäneet ajatuksen kansallispuiston perustamisesta. Tausta-ajatuksena on saada lailla säädetty organisaatio turvaamaan alueen ainutlaatuista luontoa. Tieteen ja taiteen tunturit avaa monipuolisten kirjoitusten ? joita riittää tilastollisista esteettisiin ? sekä upeiden valokuvien avulla toivottavasti myös päättäjien silmät huomaamaan, että karun pinnan alta löytyy elämää ja rikkautta, jonka ei kannata antaa tuhoutua pelkkien taloudellisten ja muiden itsekkäiden intressien vuoksi. Pekka Wahlsten Timo Torikan (vasemmalla), Pertti Sveholmin ja Kari Heiskasen ?luokkakokous? vanhoissa Ryhmäteatterin tiloissa sujuu vähän valjun, mutta huippuhetkillään riemastuttavan ranskalaiskomedian merkeissä.
• 14 12.3.2015 ELÄMÄNMENO Lakikin sen sanoo: älkää luulko itsestänne liikoja! Kolme oikein kaksi nurin. Millaistahan kudelmaa sillä neulontatekniikalla syntyisi? Ei ainakaan kovin pitkää, sillä tällä viikolla jäätiin vastausmäärässä todellakin vain täyskädelliseen. Ja visaepeli kun luuli, että skandinaavikirjailija olisi vain kevyt suupala ahnaalle visakansalle. Kuopiolainen Taavi Lehtolainen kertoo, kenestä oli kyse. ?Aksel Sandemose, 1899?1965, alias Axel Nielsen, on haettu visakirjailija. Hän syntyi Tanskassa. Isä oli tanskalainen ja äiti norjalainen. Hän kirjoitti alkuun tanskaksi, mutta vaihtoi kielen norjaan, kun muutti sinne 30-vuotiaana. Tunnen sympatiaa häntä kohtaan, sillä olen samoissa ammateissa: opettajana, metsurina, toimittajana ja kevyen vesikulkuneuvon kuljettajana muun muassa koulumatkoilla. Teos on 1936 ilmestynyt ?Me koristamme itsemme sarvilla?. Se kertoo kuuden miehen laivamatkasta Norjasta Islannin kautta Amerikkaan ennen ensimmäistä maailmansotaa.? Pertti Vuorela Espoosta laventaa tästä. ?Aksel Sandemose työskenteli nuoruudessaan toimittajana, opettajana, metsurina ja merimiehenä, joten visakirjassa Me koristamme itsemme sarvilla on käytetty omia kokemuksia merellä. Sandemose toimi toisen maailmansodan aikana myös vastarintaliikkeessä niin vaarallisissa tehtävissä, että joutui pakenemaan Ruotsiin. Me koristamme itsemme sarvilla kertoo kuuden miehen matkasta Bergenistä Islantiin ja sieltä vielä New Foundlandiin. Miehistö on sekalaista seurakuntaa. Pappi on joutunut lähtemään merille lapsenraiskauksen takia ja kapteeni omistaa kuunarin. Kokki on suomalainen. Lisäksi miehistöön kuuluu pahapäinen matruusi Bjarne ja jättimäinen Kultahepo. Sandemose lanseerasi romaanissaan ?Pakolainen ylittää jälkensä? (1933) niin sanotun Janten lain. Lyhykäisyydessään lain mukaan ?sinä et ole mitään ja muut ovat kaikissa suhteissa sinua parempia. Muut myös tietävät sinusta kaiken?. Janten lain kerrotaan olleen Kalervo Palsan huoneentauluna. Kun katsoo Palsan tauluja ja on lukenut hänen elämäkertansa, uskoo hyvin, että laki vaikutti taiteilijan elämään ehkäpä suurestikin.? Sirpa Taskinen Helsingistä noteeraa myös tuon ääri-itsekriittisen lain. ?Sandemosesta tulee automaattisesti mieleen Janten laki, jonka mukaan ihminen ei saa kuvitella olevansa mitään, ei ainakaan parempi kuin muut. Samaa teemaa on myös visakirjassa Me koristamme itsemme sarvilla, jossa kuunari Fultonin miehistö jatkuvasti ottaa mittaa toisistaan ? kuka on kuka. Väkivaltainen ja raakaa erotiikkaa pursuava ilmapiiri kuvastanee Sandemosen omia kokemuksia merimieselämästä. Hän oli jo varhain kiinnostunut psykoanalyysista, joten tunteet ja vietit saavat kerronnassa runsaasti tilaa. Myös irrallisilta näyttävät tekstinpätkät lienevät perua psykoanalyysin vapaasta assosioinnista. Aksel Sandemosen isä oli tanskalainen, äiti norjalainen. Hän asui sekä molemmissa maissa että natsimiehityksen aikana myös Ruotsissa. Nuoruudessaan hän oli pitkään merillä, mistä useat hänen kirjansakin kertovat. Hän oli il- ? Aksel Sandemosea ovat omineet kirjailijakseen niin tanskalaiset kuin norjalaiset. Viikon sitaatti Kun edellisessä visaromaanissa oltiin merillä, niin ei mennä merta edemmäs kalaan tälläkään viikolla. (vihje numero 1). Paljastettakoon muitta mutkitta, että nyt ollaan taas raskaassa Nobel-sarjassa. Valveutuneet ja lyriikalle lämpiävät suomalaisetkin ovat saattaneet nähdä ja kuulla tätä kirjailijaa myös livenä. Kuka on tämä runoilija, jonka tuotantoa on käännetty yli 60 kielelle eli enemmän kuin kenenkään aikalaisensa? Vastaukset oheisiin osoitteisiin viimeistään 17.3. mennessä. Yksi palkitaan. meisen työteliäs, erityisesti toimittaessaan pari vuotta lehteä Årstiden, jonka kaikki artikkelit hän kirjoitti itse!? n n n Tamperelainen Unto Vesa tuumii, että kirjavisa on vähän kuin ravipelaamista, jossa ?ei aina voi voittaa, ei edes joka kerta?, mutta hän lähtee silti esimerkillisesti mukaan leikkiin: ?Ja kun lähtee visan ratkaisussa väärille jäljille, ei löydä perille koskaan. Pitäisi aina pitää kaikki tutkintalinjat avoimina, mutta... no tässä tämänkertainen harharetki: Fulton on tanskalainen kuunari, siis kyseessä täytyy olla tanskalainen kuulu kirjailija, viime vuosisadalta, kirjoittanut kahdella kielellä, kelpaisi kahdellekin maalle, esikoisteos sopisi nykygooteillekin. Kaikki vihjeet sopivat (melkein täydellisesti) Karen Blixeniin, ja kun hän on julkaissut vain yhden varsinaisen romaanin, niin sen täytyy olla Koston tie (salanimellä Pierre Andrézel julkaistu). Niin loogista, mutta väärin. Ja Karen Blixen on jo visassa ollut. Niin että joku muu sen kuunarin on romaaniinsa kirjoittanut.? Ansiokas yritys, josta kuuluisi ainakin papukaijamerkki ? ohessa! Veikko Huuska Ikaalisista on kirjatotossaan suoraviivaisempi. ?Nyt en tee muuta kuin heitän ihan hazardina: norjalais-walesilaisenglantilainen Roald Dahl. Teosta en ryhdy arvailemaan.? Väärät hävisivät siis niukasti oikeille, joille kuuluu palkinto, tällä kertaa Lehtolaisen Taaville. (rb) I Kalenteri täyteen kirjoitettu, tulevaisuus tuntematon. Kaapeli hymisee kansanlaulua, jolla ei ole kotimaata. Sataa lunta lyijynjähmeään mereen. Varjot painivat laiturilla. II Kesken elämän kuolema käy ottamassa ihmisestä mitat. Vierailu unohtuu, ja elämä jatkuu. Mutta puku ommellaan hiljaisuudessa.? Kirjavisa Demokraatti, Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki kirjavisa@demari.fi
• ELÄMÄNMENO Pistoja sydämessä Porvoolainen Klaus Härö tunnetaan maltillisena elokuvantekijänä, joka ei paistattele lehtien palstoillakaan kuin työnsä puolesta. Kilttiä älykköä on vaikea kuvitella piiskaamassa näyttelijöistään irti verenkarvaisia roolisuorituksia tai vaatimassa kymmeniä uusintaotoksia täydellisyyden tavoittamiseksi. Härö ohjaa tunteellisen asiapitoisia elokuvia, jotka ovat ajatuksella valmistettuja aatedraamoja lähimenneisyydestä, mutta joita usein vaivaa repäisevien ristiriitojen laimeus. Pappisuraa pohtinut elokuvantekijä lähestyy isoja kysymyksiä ja ongelmia tasapuolisena välittäjänä. Länsinaapuriimme Ruotsiin sijoittuvat Näkymätön Elina (2003), Äideistä parhain (2005) ja Uusi ihminen (2007) vakiinnuttivat Härön aseman sukupolvensa kehutuimpana uutena ohjaajana niiden tietystä ulkokultaisuudesta huolimatta. Vasta televisiolle alkujaan tehty Postia pappi Jaakobille (2009) löytää kipeästä aiheesta syvemmältäkin kouraisevaa inhimillisyyttä ja on nostanut odotuksia pysyvämmästä tason noususta ja tyylin jalostumisesta. Häröllä on sittemmin ollut ainakin suunnitteilla useampiakin projekteja. Tällä välin valmiiksi tuli vain ruotsinkielinen tv-filmi Dagmamman (2013). Katse Viron menneisyyteen Aihe seuraavaankin pitkään teatterielokuvaan löytyi naapuristamme ja sen historiasta, mutta tällä kertaa etelästä. Kellojen viisareita käännetään taaksepäin aina 1950-luvun alkuun ja Elokuva Miekkailija Ohjaus: Klaus Härö Pääosissa: Märt Avandi, Ursula Ratasepp, Hendrik Toompere Sr. 2015, 99 minuuttia * * * * * Mestarillinen * * * * Erinomainen * * * Hyvä * * Ongelmallinen * Kehno Rane Aunimo Demokraatti rane.aunimo@ demari.fi kommunistisen Neuvostoliiton miehittämään Viroon. Sota on päättynyt ja saksalaiset ajettu maasta, mutta uudet vallanpitäjät tarkkailevat kansalaisten jokaista liikettä herpaantumatta. Kyylät raportoivat tekemisistä Moskovaan, ja vastustajat todellisista vihollisista epäileviin tuomaisiin kyyditetään mustien autojen matkassa kauaksi Siperiaan. Vain aatteen miehet ja pyrkyrit menestyvät talloessaan muut alleen. Puolen vuosisadan tragediasta riittää kerrottavaa. Ajan ihmiskohtalot ovat olleet meilläkin taas vuosia tapetilla etenkin kirjailija Sofi Oksasen vaikutuksesta, mutta Endel Nemisin nimestä vain harva lienee kuullut tätä ennen. Leningradin hienoa urheiluyliopistoa käynyt opettaja saapuu tarinan alussa pieneen Haapsalun rannikkokaupunkiin maan pohjoisosassa. Takana on loistava tulevaisuus ja perässä neuvostohallinnon salainen poliisi. Kansankynttilän virka kyläkoulussa palauttaa karkurin vanhan intohimonsa miekkailun pariin, jota hän alkaa opettaa nuorille, vanhempiansa menettäneille koululaisille. Puolensa valinneelle rehtorille tulokkaan herraskaiselta kalskahtava harrastus on kauhistus, joten yhteenotto on väistämätön. Sen sijaan lapset kiinnostuvat lajista ja heille aikaansa suovasta opettajasta. Juoni muistuttaa Kuolleiden runoilijoiden seurasta (1989). Tasapaksua ja turvallista Härö ja kuvaaja Tuomo Hutri näkevät kyllä vaivaa epookin luomisessa, mutta kokonaisen his- 12.3.2015 15 toriallisen maiseman lavastaminen uskottavaksi ajankuvaksi osoittautuu silti mahdottomaksi tehtäväksi. Vaikutelmaa eivät ainakaan terävöitä kliseisesti rakennellut asetelmat vääräoppisen yksilön ja järjestystä vaalivan systeemin vastakkaisuudesta. Tasapaksu kerronta ja tavallisen turvallinen kuvailmaisu selostavat tapahtumat kuivakkaan televisiomaisesti. Sitä myötä myös Märt Avandin ilmettömästi esittämän kasvattajan suhde Ursula Rataseppin söpöilevästi pälyilevään kollegaan tuntuu vain juoneen kirjoitetulta pakkopullalta, kosiskelevalta romantiikalta, josta puuttuu aito intohimo. Jähmeä yleisvaikutelma leimaa elokuvaa. Monet Härön teoksista kärsivät myös huippukohtien puutteesta. Miekkailijassa (2015) suunsa väärässä paikassa avannutta isoisää saatetaan tummanpuhuvien kyyditsijöiden matkaan oudon vaivattomasti, vaikka taustalla pauhaavat Hollywood-viulut huudattavatkin tunnemyrskyä. Opettajan sisäisestä painista oman vapautensa ja lapsille antamansa lupauksen välillä odottaisi paljon jännitteisempää tulkintaa kuin sen, jonka näemme hänen tulevaisuutensa vaarantavassa miekkailukilpailussa koulujen välisissä turnajaisissa. Eräänlaisten sivullisten, heikkojen ja poljettujen puolelle aina asettuva Härö on ohjannut uransa varovaisimman elokuvan. Arkuudesta vain vähän antaa anteeksi se, että hän kuvaa kansaa ja ihmisiä, joiden oli vaikea uskaltaa. Elokuvasta ei kuitenkaan välity idea, miksi juuri tämä tarina oli tärkeää kertoa. Ajopuinako vain? Märt Avandi ja Ursula Ratasepp heittäytyvät herkiksi Klaus Härön elokuvassa. Poimintoja American Sniper Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien Clint Eastwoodin ohjaajanuran menestynein elokuva kertoo tositapaukseen perustuvan marttyyritarinan, jonka isänmaallinen oikeisto otti omakseen. Amerikkalaisten turha sota vieraalla maalla Irakissa huterin motiivein avautuu silti säyseän epäpoliittisena lähes loppuun saakka. Bradley Cooper esittää tarkka-ampujaa. Venetsian elokuvajuhlilla palkittu teos päättää ihmisen osaa ankarassa maailmassa pohtivan trilogian. Sen hailakat värit kertovat ilon ja onnen katoamisesta. Perinteisen juonen sijaan ruotsalaisminimalisti Roy Andersson tarjoilee joukon paikalleen pysähtyneitä ja reippaasti vinksahtaneita otoksia hyvinvointivaltion nurjalta puolelta.
• 16 12.3.2015 ELÄMÄNMENO Teatteri voi hyvin Keski-Uudellamaalla KUT eli Keski-Uudenmaan Teatteri pitää pesäpaikkaansa Keravalla, mutta tämä ammattiteatteri tarjoaa esityksiä monissa muissakin keskiuusimaalaisissa kunnissa. Viime vuonna KUT:in toiminnan alkamisesta tuli täyteen jo 15 vuotta. Tämän virstanpylvään tavoittamista teatteri ei sen suuremmin juhlinut, työn merkeissä korkeintaan. ? Idea teatterin perustamisesta syntyi eräiden teatteri-ihmisten huomiosta, ettei Uudellamaalla toiminut Helsingin ulkopuolella juurikaan ammattiteattereita, kertoo KUT:n Heikki Lund, joka on useita vuosia ollut teatterin vetäjänä. ? Olihan siinä ajatuksena vähän sekin, ettei olisi niin pitkä työmatka, vitsailee Lund viitaten siihen, että useat teatterin perustajista asuivat Keski-Uudellamaalla. Mutta vakavasti puhuen tarkoituksena oli kuitenkin tarjota keskisen Uudenmaan asukkaille ammattiteatteria heidän kotikaupungeissaan, ettei aina tarvitse matkustaa pääkaupunkiin. Teatterin perustajina oli liuta tunnettuja teatterintekijöitä kuten Ilkka Heiskanen, Nicke Lignell, Mika Nuojua, Miia Nuutila, Anu Sini- salo, Kari Väänänen, Iiro Ollila ja Ulla-Sisko ja Simo Tamminen sekä näyttelijä-käsikirjoittajaohjaaja-muusikko Heikki Lund itse. Monet perustajista ovat ainakin vierailleet KUT:n esityksissä. Nykyisen KUT-tiimin jäseniä ovat myös muun muassa Pertti Koivula, Seppo Halttunen, Sari Havas ja Valtteri Tuominen. Lund kiittelee KUT-joukkoa yhteen hiileen puhaltavaksi, joten laitosteattereille ominainen byrokratia ei teatterin toimintaa juuri vaivaa. Kotimainen kantaesitys joka vuosi KUT:n periaattena on ollut tarjota ennen kaikkea suomalaista teatteria ja ainakin yksi kotimainen kantaesitys per näytäntökausi. Sangen hyvin pyrkimyksissä on onnistuttukin. Vuosittain esityksiä on 120?130 ja katsojia niissä 17 000 ja 25 000 välillä riippuen kunkin vuoden esitysmääristä. KUT:n budjetti koostuu valtionavusta sekä Keravan ja Tuusulan kuntien tuista. - Pääosa tuloista, noin 70 prosenttia, tulee kuitenkin lipputuloista, mikä on paljon verrattuna useisiin kunnallisiin teattereihin, korostaa Haikki Lund eli katsojat ovat ottaneet teatterinsa hyvin vastaan. ? Mutta veitsenterällä tanssimistahan tämä koko ajan on. Lastenteatteria KUT pyrkii tarjoamaan Krapin kesäteatterissa muun muassa Viiru ja Pesonen -tarinoilla. - Lastenteatteri vain ei ole kovin kannattavaa lipputulojen ajatellen. Mutta on ilahduttavaa on, että lastentarhat ja koulut tuovat kiitettävässä määrin lapsia katsomaan teatteria, tuumaa Lund. KUT:n toiminnan pitkäaikaisena ongelmana on ollut oman näyttämötilan puute. Parannusta tilanteeseen on tuonut Keravan kaupungin tarjoama Kerava-sali kevätkausien näytäntöihin. KUT on myös vienyt teatteria sairaaloihin ja vanhusten hoitolaitoksiin. Tärkeä toimintamuoto on KUT:lla kesäinen teatteri Krapin kartanon pihalla. Tulevana kesänä ohjelmistossa on Särkelä itte, jossa pääroolissa näyttelee Pertti Koivula. Kultakauden taiteilijat kiehtovat Vaikka 15-vuotisuutta ei näkyvästi jubileerattu, niin tänä vuonna KUT:issa juhlitaan täysin rin- Harmaat pantterit löytävät ilon elämään ?Harmaista panttereista? näyttää muodostuvan Keski-Uudenmaan teatterille kevättalven hitti. Heikki Lundin kirjoittama näytelmä vanhustenhoidosta vetää Kerava-salin suuren katsomon täyteen yleisöä ilta illan jälkeen. Ja miksipä ei vetäisi, synkästä aiheesta huolimatta näytelmä on . Lund on tarkoituksella pakannut näytelmäänsä mustanpuhuvaa huumoria, sillä ei näitä vanhustenhoidon farssimaisia piirteitä saaneita käänteitä pysty enää muuten lähestymään. Vuosia on vatvottu asioiden korjaamista, mutta kun ne resurssit... Nyt näyttävät tosin asenteet olevan ainakin hiukan muuttumassa, mistä esimerkkinä muun muassa äskettäin nähty tv-sarja vanhainkotien uusista tuulista. Jussi Lammen ohjaama esitys jättää katsojan hyvälle tuulelle. Esitys on kieltämättä hiukan sadunomainen, eivätkä asiat ehkä ihan näin hyvin mene, mutta eivät hoitolaitokset ole toisaalta ole ihan niin surkeitakaan kuin näytelmän alussa kuvataan. Unilukkareita aina tarvitaan tälläkin rintamalla, ja Keski-Uudenmaan teatteri on kiitettävästi siihen tehtävään nyt paneutunut. Anja Salminen Teatteri Keski-Uudenmaan teatteri Heikki Lund: Harmaat Pantterit Ohjaus Jussi Lampi ? Rooleissa Esko Roine, Ulla-Sisko Tamminen, Meri Nenonen, Nora Raikamo, Eeva-Maija Haukinen, Susanna Roine, Seppo Halttunen, Jari Pahkin, Simo Tamminen ja Metsälintu Pahkinen Synkästä alusta viriiliin menoon Harmaat pantterit -näytelmä lähtee liikkeelle siitä synkemmästä tilanteesta: hoidokit tainnutetaan päivittäin puolinukuksiin rauhoittavilla lääkkeillä ja siinä he nuokkuvat ?vihanneksina? aloillaan. Toiset taas roihuavat ylivilkkaina touhutiinoina. Hoitohenkilökunta ?hoitaa? potilaita uupumuksen partaalla. Näytelmä ei jumitu toivottomilta tuntuviin asetelmiin. Uusi johtajatar alkaa tarkastella potilaiden lääkitystä ja herätellä heitä kiinnostumaan ympäröivästä maailmasta. Vähitellen passivoituneista ihmishahmoista kuoriutuvat ne harmaat pantterit, jotka uskaltautuvat vaikka tanssimaan, kun sellainen tilaisuus tulee eteen. Aktivoituminen tuottaa pieniä ihmeitä: kuuroksi tekeytynyt Valtti (Esko Roine) alkaa kuulla, Hilja Auroora (Ulla-Sislo Tamminen) uskaltautuu ulos valheellisesta roolistaan ja jopa nokkava Laimi (Nora Raikamo) lähtee mukaan uusiin harrastuksiin. Oma osansa menon muuttumisessa on uudella Ilona-hoitajalla (Meri Nenonen). Hoitolaitoksen nuoret työllistetyt, maahanmuuttaja Masa (Jari Pahkin) ja energinen Kikka (Susanna Roine) riemastuttavat myötäelävällä paneutumisella vanhusten elämään. Eeva-Maija Haukisella on kaksoisrooli: hän on sekä tunteeton hoitajana, joka syöttää kyselemättä lääkkeita vanhuksille että Hertta, lääkärivävyn tainnuttama puolihöperö ?vihannes?. Kun lääkitys muutetaan, Hertasta tulee kantava voima yhteisössä. Valtti (Esko Roine) ja Hertta (Eeva-Maija Haukinen) saavat pilkettä silmään, kun hoivakoti ottaa toiminnassaan uuden, aktiivisen suunnan.
• ELÄMÄNMENO Kolumni Rane Aunimo 12.3.2015 17 rane.aunimo@demari.fi Rane Aunimo on Demokraatin toimittaja ja elokuvakriitikko. Kierrätys kunniaan? Kotimaisen eloKuvan alKuvuosi on saa- noin Suomen kultakauden taiteilijoita Jean Sibeliusta, Pekka Halosta ja Akseli Gallen-Kallelaa. Heidän kaikkien syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Lund on itse viime vuosina erikoistunut juuri kultakauden kulttuuri- ja henkilöhistoriaan, joka erityisesti Tuusulanjärven taiteilijayhteisön kautta koskettaa juuri keskistä Uuttamaata. Lundin kirjoittamista teoksista ohjelmistossa on tilaus- ja kiertuenäytäntöinä muun muassa ?Rantatien runoruhtinas?, joka kertoo Eino Leinosta. ?Pekan ja Maijan pido? -näytelmän aiheena on Pekka ja Maija Halosen järjestämät juhlat ystävilleen. ?Suomi herää? kertoo Eino Leinon suulla suomalaistaiteilijoiden itsenäisyyspyrkimyksistä. Sibelius ja Leino ovat aiheena myös ?Yksi lensi yli muiden? -näytelmässä, jota esitetään Halosenniemessä. Lund on tehnyt myös englaninkielistäkin teatteria suomalaisen kulttuurin kultakaudesta ja sen voimahahmoista. Uutena teoksena Lund valmistelee näytelmää ?Symposion? Gallen-Kallelan kuuluisan maalauksen mukaan. Hän on liittänyt taulun kohtaukseen mukaan myös yhden viime vuosisadan vaihteen naisasialiikkeen kärkihahmon, Tekla Hultinin. Edellä mainittujen teosten lisäksi Lundin viimeaikaista tuotantoa ovat näytelmät M. A. Nummisen tangoinnostuksesta sekä KUT:n ohjelmistossa nähty ?Aamu toi, ilta vei?, Jamppa Tuomisen elämän ylä- ja alamäistä kertova teos. Lundin tuorein näytelmä ?Harmaat pantterit? suomalaisesta vanhustenhuollosta sai ensi-illan helmikuussa. Tampereella teatteria opiskellut Lund on monipuolinen taiteilija, sillä teatterin ohella hän tekee myös musiikkia ja esittää sitä itse trubaduurikeikoilla. Säveltäminen on vain viime aikoina jäänyt vähemmälle kirjoittamisen vuoksi. Anja Salminen Heikki Lund on KeskiUudenmaan teatterin monitoiminen voimahahmo. nut levittäjät ja teatterinomistajat hyrisemään. He tarvitsevat menestyselokuvia, joiden tuotto kattaa heikommin yleisöä löytävien filmien tappiot ja muuten vain hiljaisemmat viikot katsomoissa. Suositut kotimaiset ovat maakuntien pienten teatterien elinehto. Alkuvuonna niitä on riittänyt. Jo neljä kotimaista elokuvaa on ylittänyt sadantuhannen katsojan riman. Nyrkkisääntö on, että suomalainen elokuva alkaa tehdä voittoa vasta rajapyykin paremmalla puolella. Huonommin pärjänneet filmit tekevät siis tappiota. Näin myös on useimpien kotimaisten elokuvien laita. Suomessa ei valmistettaisi elokuvia ilman säätiön tukea, jota maksetaan veikkausvoittorahoista. Joskus keskusteluissa viljellään tahallaan väitettä, jonka mukaan verorahoja haaskataan ?taide-elokuviin?, joita kukaan ei käy katsomassa. Tämä ei kuitenkaan ole totta ainakaan rahoituksen osalta. toinen osa 21 tapaa pilata avioliitto -komedian avaamaa trilogiaa. Neljästä elokuvasta vain Viikossa aikuiseksi on originaaliteos: se ei perustu kirjaan, näytelmään tai muuhun eikä ole varsinainen jatko-osa. Vares ja Räppääjä jatkavat suosittuja elokuvasarjoja, joiden taustalla ovat suositut kirjasarjat. Luokkakokous taas perustuu tanskalaiseen menestyskomediaan Klassefesten. Viime vuoden katsotuimmat kotimaiset perustuvat järjestään valmiiseen brändiin: Mielensäpahoittaja, Risto Räppääjä ja Liukas Lennart, Kummeli V sekä Onneli ja Anneli. Ehkä suomalaisen elokuvan kaupallisen menestyksen tae on kierrätyksessä. n n n n n n Kevät Ja syKsyKin näyttää lupaavalta ? lip- Risto Räppääjä ja Luokkakokous olivat keränneet jo viime viikonlopun jäljiltä yli 250 00 katsojaa. Risto Räppääjä ja Sevillan saituri ylittää varmasti 300 000 katsojan rajan. taneli mustosen Luokkakokous vetää kuin häkä. Vasta kaksi viikkoa teattereissa viihtynyt komedia on mitä ilmeisemmin koko vuosikymmenen kovin hitti. Elokuva keräsi toisena viikonloppunaan 76 000 katsojaa, kun toiseksi suosituin, ensi-iltaan tullut Clint Eastwoodin American Sniper, sai alle 18 000. Päin seinää -elokuvan ohjaaja antti Heikki Pesonen kommentoi Twitterissä, että on jo nyt selvää, että Luokkakokouksen näkee teattereissa kevään aikana yli puoli miljoonaa ihmistä. Vuosikymmenen katsotuin kotimainen on dome Karukosken Mielensäpahoittaja, joka jäi niukasti alle puolen miljoonan. Koko vuosituhannen katsotuin kotimainen on aleksi mäkelän Pahat pojat 600 000 katsojalla. Sen lyöminen olisi huimaa. Yli sadantuhannen ovat nousseet myös Vares-elokuva Sheriffi ja Johanna vuoksenmaan Viikossa aikuiseksi, joka on kuulemma puluukuilla. Jalmari Helanderin englanninkielinen Big Game on eräänlainen tapaus. Sen pääosassa on itse Hollywood-tähti samuel l. Jackson. Hän esittää Yhdysvaltain presidenttiä. 1980-luvun amerikkalaisia seikkailuelokuvia ihailevan suomalaisohjaajan tyyli on tahallisen ajanvietteellinen. Renny Harlin karkasi Amerikkaan heti kuin pääsi, mutta ainakaan toistaiseksi Helander ei ole tarttunut koukkuun tarjouksista huolimatta. Sekään aika ei voi olla kaukana. Kotimaiset jännärit ovat harvinaisuuksia, jotka eivät yleensä menesty. Petri Kotwican Henkesi edestä on silti potentiaalinen. Syksyn lähes varmoihin menestyjiin voi laskea ainakin Puhdistuksen ohjanneen antti Jokisen Kätilön, joka perustuu Katja Ketun kirjaan. Napapiirin sankarit saa jatko-osan. Ohjaaja vaihtuu Karukoskesta teppo airaksiseen, mutta menestys jatkuu, ja ala kiittää. Saa nähdä, löytääkö suuri yleisö Klaus Härön Miekkailijan (arvio tässä lehdessä), Jörn Donnerin Ratia-elokuvan Armi elää! tai aleksi salmenperän Häiriötekijän, joka perustuu Q-teatterin samannimiseen näytelmään. alKuvuoden Kotimaisista uusin Aforismi aamupalaksi Kaikista kiintiöistä tärkein olisi somekiintiö suomalaisten jatkuville säävalituksille.
• 18 12.3.2015 ELÄMÄNMENO Arkeologi ja syöpälääkäri kättelevät epävarmuutta päivittäin Tuntemattoman Helsingin yliopiston arkeologi Eeva-Maria Viitanen oli kesällä 1999 Rooman lähellä kaivamassa esiin roomalaisaikaista villaa. Hän innostuu edelleen kertoessaan aiheesta. Yhteispohjoismaisen projektin ensimmäisessä kaivauksessa tutkimusryhmä ei ollut onnistunut selvittämään alueen rakennushistoriaa. Nyt he kaivoivat kuopan vieressä ja odottivat parempia tuloksia. Pian kesä oli lopuillaan. Näytti siltä, että he olivat vetämässä vesiperän. Porukan mieliala ei ollut korkealla. Viitanen jatkoi kaivamista sitkeästi ja yhtäkkiä hän löysi rakenteen, jossa oli vastaus kysymyksiin. Niinpä he kävivät yhdessä kahvipalaverissa läpi sen, mitä he eivät olleet koko kesän aikana löytäneet. ? Se on ollut kaivaushistoriani suurimpia riemuvoittoja, Viitanen iloitsee. Viitanen on koulutukseltaan filosofian tohtori ja hän työskentelee klassisen arkeologian parissa. Hän on myös Suomen arkeologisen seuran puheenjohtaja. Viitaselle tulee tälläkin hetkellä Pompeiji-tutkimuksessaan muutamia kertoja päivässä esille jokin kohta, johon hän ei tiedä äkkiseltään vastausta. Aiemmin en tiedä -tilanteet aiheuttivat enemmänkin tunnepurkauksia, mutta nykyisin arkeologi reagoi niihin huomattavasti rennommin ja tuumaa, että ?mitähän nyt taas?. Yksi hämmentävä ja ratkaisematon kysymys Pompeiji-projektissa on vielä se, miksi erään ison seinän alla kulkee samansuuntaisena vesikanava. Uusi ja vanha voivat sekoittua Viitanen ei ole tehnyt päivääkään muita kuin oman alansa töitä. Työ on opettanut epävarmuuden sietämistä ja kokonaisuuksien ymmärtämisen tärkeyttä. Uutta ja vanhaa voi olla vaikea erottaa toisistaan. Pieniä yksityiskohtia voi puolestaan olla haasteellista selittää yksin ilman laajempaa asiayhteyttä. Usein jokin seikka jääkin selvittämättä. ? Uran alusta asti on ollut selvää, ettei tiedä esimerkiksi, mihin ihmiset ovat käyttäneet jotain esinettä, tai millaisista ilmiöistä joku yksityiskohta johtuu, Viitanen kertoo. Viitanen pohtii kulloisenkin uuden löydön kohdalla, mitä siitä voi saada irti. Varsinkin kaivauksilla maastossa tulee usein vastaan epämääräisiä rakenteita. Hän pyrkii ottamaan huomioon kaikki ne asiat, jotka ovat saattaneet vaikuttaa paikan tai esineen syntyhistoriaan. Hyötyä voi olla myös siitä, että etsii tietoa muistakin kuin arkeologisista lähteistä. ? Perusoletuksen siitä, että tietyt ihmiset käyttävät tietynlaisia esineitä on voinut kyseenalaistaa, Viitanen valottaa. Hillitön ahaa-elämys palkitsee Aiemmin dokumentointi ei ole ollut yhtä tarkkaa kuin nykyisin. Esimerkiksi 1950- ja 1960-luvulla Eeva-Maria Viitanen on ollut mukana Pompeiji-projektissa vuodesta 2002. Viimeksi hän teki sitä varten kaivauksia 2012.
• ELÄMÄNMENO 12.3.2015 19 Karoliina Paatos jäljillä Kari Hulkko Johanna Mattson pitää syöpälääkärien työnohjausta välttämättömänä. ?Epävarmuuden verhoa joutuu kestämään. Se on jatkuvasti läsnä.? tehdyt kaivaukset eivät vastaa enää Viitasen mukaan tämän päivän arkeologisen tutkimuksen kysymyksiin. Myös vanhojen rakennusten restaurointien dokumentointi on ollut vähäistä. ? Jos joku on muokannut paikkaa jälkeenpäin, se vaikeuttaa tutkimuksia huomattavasti, Viitanen sanoo. Mitä kauemmasta ajankohdasta on kysymys, sitä helpompaa arkeologinkin on sortua yleistämiseen siitä, millaisia ihmiset ovat silloin olleet. Vastauksen ollessa piilossa, Viitasesta kannattaa vain jatkaa etsimistä ja kehittää erilaisia teorioita mahdollisuuksista. Myöhemmin edessä voi olla hillitön ahaa-elämys. ? Epävarmuuden verhoa joutuu kestämään. Se on jatkuvasti läsnä. Sitä, ettei tiedä jotain, ei kannata pelätä. Se voi olla arjen rikkaus. Viitasesta arkeologit voisivat keskustella enemmänkin tilanteista ja asioista, joihin eivät ole löytäneet vastausta. Sosiaalisen median hän on huomannut oivaksi paikaksi käydä keskustelua tällaisista aiheista. Häntä haastaa arkeologin työssä jatkuvasti varsinkin yksi asia. ? Se, että pystyisi katsomaan vanhoja asioita uusin silmin, Viitanen tähdentää. Rinnalla kulkijana HUS:n Hyksin Syöpäkeskuksen ylilääkäri Johanna Mattsonille tulee viikottain vastaanotolla tilanteita, joissa hän joutuu kertomaan potilaalle asiasta, johon ei ole varmaa vastausta. Mattson on työskennellyt syöpätautien parissa vuodesta 1993. Alkujaan hän oli kiinnostunut naistentaudeista, mutta syöpätutkimus sekä syöpäklinikan kollegoiden lämmin ilmapiiri houkutteli ja tuntui kotoisalta. Pian Mattson huomasi, että haluaa itse auttaa juuri vakavasti sairaita potilaita. Hän työskentelee rintasyöpäpotilaiden parissa. ? Syöpään liittyy paljon avoimia kysymyksiä, joiden ratkaisemiseen halusin osallistua, Mattson kertoo.
• 20 12.3.2015 ELÄMÄNMENO Ratkaisu Postin palvelupäällikkö Juha Arolle tulee päivittäin selvitettäviä tilanteita kadonneista kirjeistä. Hän on työskennellyt postin eri tehtävissä 26 vuotta. Tapaukset, joihin ei heti tiedä vastausta tulivat esille jo työhön opastuksen yhteydessä. Se ei ole ollut vuosien mittaan kielteinen asia ? päinvastoin. ? Syyhyttää sormia, kun tulee jokin tilanne, johon ei heti keksi ratkaisua. Kun on jokin langanpää, asia saattaa lähteä selviytymään aika yllättävästäkin suunnasta, Aro luonnehtii. Viime vuonna posti sai tavallisiin ja kirjattuihin kirjelähetyksiin liittyviä kyselyitä 10 300, Virpi joista 6 840 jäi ratkaisematta. KirvesAro etsii tiedusteluihin vastaTorvinen uksia yhdessä työkavereittensa Demokraatti kanssa. Jos tulee useita palaut- Potilas pohtii syitä sairastumiselleen Monet asiat, joita Mattson opiskeli 1990-luvulla lääketieteen oppikirjoista, eivät pidä enää paikkaansa. Syöpien ennuste on parantunut merkittävästi, sillä nykyisin yli puolet syöpään sairastuneista paranee pysyvästi. Silti sillä on yhä vaikeasti voitettavan sairauden leima. ? On jo hyvin pitkälle kehitettyjä tietokantoja, joiden avulla voi arvioida ennustetta. On olemassa myös syöpätyyppejä, joista vain harva selviää. Hyväennusteinenkaan syöpä ei takaa sitä, etteikö se yksittäisen ihmisen kohdalla voi muuttua parantumattomaksi. Ennusteeseen vaikuttaa sekin, miten aikaisessa vaiheessa potilas on saanut diagnoosin. ? Syövän monimuotoisuus on kuitenkin vuosien varrella korostunut. Samastakin elimestä lähtöisin olevat syövän erilaiset alatyypit voivat käyttäytyä hyvin eri tavoin, Mattson kiteyttää. Syöpään sairastuneelle on tyypillistä pohtia syytä omalle sairastumiselleen. Yksiselitteistä vastausta siihen ei yleensä löydy. Lääkärillä on velvollisuus välittää tietoa ja yrittää potilaan pyytäessä arvioida ennustetta. Mattson pitää hyvänä jonkinlaisen aikahaarukan kertomista potilaalle. Ammatillisuutta unohtamatta Ikä on tuonut mukanaan varmuutta tuoda omaa näkemystä esiin. Mattson saattaa kertoa potilaalle, miten itse toimisi hänen tilanteessaan. Syöpälääkäri voi lohduttaa ja kulkea potilaan rinnalla. Kertomishetki on potilaalle ainutkertainen ja hän vaistoaa, onko lääkäri tilanteessa läsnä aidosti vai ei. Ammatillisuutta ei voi kuitenkaan unohtaa. ? On taito tuoda vastauksia sillä tavoin esille, kun potilas on niitä valmis vastaanottamaan. Ei ole asiaa, jossa syöpälääkäri ei voisi auttaa. Hän ei voi kuitenkaan tehdä mahdotonta mahdolliseksi, Mattson pohtii. Potilaalle on tärkeää tuoda oleellinen asia esiin, mutta samalla on oltava nöyrä sen edessä, ettei voi tietää kaikkea. Jotkut potilaat saattavat tuntea katkeruutta saamastaan ennusteesta, joka ei olekaan pitänyt paikkaansa. Siksi ylilääkäristä tarkkoja ennusteita ei pitäisikään antaa. ? Vaikka syöpää ei pystyttäisi parantamaan, on yhä useammin mahdollista tarjota elämää pitkittävää hoitoa. Parhaimmillaan tällaiset hoidot voivat tehota vuosikausia ilman merkittäviä haittoja, hän rohkaisee. Erilaisuuden kunnioittamista Mattson tietää, että nuoren lääkärin voi olla vanhempaa kollegaansa vaikeampaa suhtautua niihin tilanteisiin, kun ennuste on hyvin huono tai potilas kieltäytyy hoidoista. Nuorella lääkärillä ei ole myöskään selkeää kuvaa siitä, mitä kaikkea ei vielä alastaan tiedä. Työkokemus auttaa hahmottamaan sen, mitä syöpälääkärin pitää tietää ja mitä ei voi tietää. Aika on opettanut Mattsonia hyväksymään ja kunnioittamaan erilaisuutta ja sitä, etteivät kaikki ihmiset halua elämältään samoja asioita. Jos potilaalla ei ole paljoa elinaikaa, Mattson lohduttaa häntä ainakin sillä ajatuksella, että on mahdollisuus valmistautua siihen, mikä jokaisella on jossain vaiheessa edessä. Hän uskoo, että nopeasti kehittyvä syöpätutkimus tuo mukanaan lisää vastauksia. ? Potilaalta ei pidä koskaan viedä toivoa. Uskoisin parhaaseen vaihtoehtoon, mutta toimisin tekemällä hyviä asioita varastoon huonoimman vaihtoehdon mukaan, hän sanoo. Juha Aro tietää, että tavallisten kirjeiden jäljittäminen on paketteja huomattavasti hankalampaa. ?Potilaalta ei pidä koskaan viedä toivoa.? Epävarmuus on uusien innovaatioiden lähde ?? ?? ?? ?? ?? ?? Epävarmassa tai yllättävässä tilanteessa voi monipuolistaa omaa suhtautumistaan tietoon. Kannattaa kiinnittää huomiota en tiedävastauksen nostattamiin kysymyksiin. Epävarmuutta voi opetella kohtaamaan aiempaa taitavammin. Myös omaa mieltä joutuu käyttämään epävarmassa tilanteessa tehokkaasti. Epävarmuus on hyvä uusien innovaatioiden lähde. Mitä sitoutuneempi ihminen on työhönsä, sitä enemmän hän kokee siinä epävarmuutta. Työntekijän persoonallisuus vaikuttaa epävarmuuden kokemukseen työssä. Työn imu voi olla olla myös työn epävarmuuden seuraus. Lähteet: Kinnunen, Ulla& Feldt, Taru& Mauno, Saija (toim.): Työ leipälajina Työhyvinvoinnin psykologiset perusteet (PS-Kustannus 2005), Venkula, Jaana: Alussa on teko III Epävarmuudesta ja varmuudesta (Lyhty ry 2011, 2.painos).