2 / 2015 + Costa Blanca Suomi-Seuran tiedotuslehti
Uusi Costa Blanca 2/2015 2 Viereisen QR-koodin avulla pääsee lukemaan verkossa Uusi Costa Blanca -lehden uusinta numeroa ja sitä kautta myös aikaisempia. QR-koodi 4 Iloa musiikista 6 Liikkuva passikone on nyt Costa Blancalla 7 Kolumni: Ei leikitä vedellä! 8 Karavaanarina Costa Blancalla 1 Semana Santa: pienen kylän pääsiäisviikko 1 2 Orihuelan kaupunki vie matkalle historiaan 1 4 Santa Polan majakka 1 6 Päiväretki Isla Tabarcan saarelle 1 7 Tähtihetki 1 8 Jalkapallolupaus Ricon hyväntekeväisyysilta 1 9 Torreviejan suolajärvet ja suolan tuotanto 20 Nykäsyjä: Odottavat katseet kevääseen 21 Pastoriviestin ankkuriosuus on alkanut 22 Jardin de la Sentidos Turistijunalla suolakasoille 23 Huippugolfari Miguel Ángel Jiménez Espanjassa talvehtivat tapaavat Suomessa 24 Torreviejan alueen juomavesi Hei kaikki karjalakerholaiset! 25–32 Suomi-Seuran tiedotuslehti 33 Matkaillessa ”kielikurssia” 34 Skandinaavinen koulu 36 Sipsejä – kaalista? 37 Bussimatka Valenciaan 20.–22.3.201 5 38 Huippujalkapalloa käden ulottuvilla 40 Verkostoitumistapahtuma Masa Hotellissa Torreviejassa 41 Ratto-ryhmässä on rattoisaa! 42 Suolaa, suolaa ja ystävyyttä yli rajojen 43 FC Nordic tekemässä salibandyhistoriaa 44 Niin muuttuu maailma vai muuttuuko... 45 Tutustumiskäynnillä Casaverdessä 46 Polkupyörällä Torreviejaan – perille 47 EBT:n miehet taistelivat hopealle 48 Valencian Albuferan luonnonpuisto 49 Eduskuntavaalien ennakkoäänestys 50 Makujen maailma à la Carlos! 52 Suomen Espanjan suurlähettilään vierailu Costa Blancalla 53 Leijonien kevättalven tapahtumia Satajalkaiset ja tuhatjalkaiset SISÄLLYSLUETTELO 2/2015 Lue myös lehden blogia verkossa: www.uusicostablanca.blogspot.com
Uusi Costa Blanca 2/2015 PÄÄKIRJOITUS 3 www.lehtiluukku.fi/lehdet/costablanca Aulikki Mäkinen päätoimittaja Numero 2/2015 Huhtikuu Päätoimittaja: Aulikki Mäkinen puh. +34 693 546 812 aumakinen@gmail.com Ilmoitushinnat: (IVA/ALV %) 1/1 sivu 218 € 1/2 sivu 118 € 1/3 sivu 98 € 1/4 sivu 68 € 1/8 sivu 38 € 1/12 sivu 28 € Takakansi: 1/1 sivu 348 € Sisäkannet: 1/2 sivu 158 €, 1/1 sivu 288 € Ilmoitusmyynti: uusicostablanca@hotmail.com Lehti ei vastaa sille tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten säilyttämisestä tai palauttamisesta. Toimituksella on oikeus muokata ja lyhentää lähetettyjä kirjoituksia. Lehti ei vastaa taloudellisesti painoym. virheiden aiheuttamista vahingoista. Ilmoituksiin kohdistuvat huomautukset tulee tehdä 10 päivää ilmoituksen julkaisemisesta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai sattuneista virheistä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Lehti ei vastaa kirjoittajiensa esittämistä mielipiteistä. Kansikuva: Calle Miguel Hernándezin värikkäät talot ilahduttavat kulkijaa Orihuelan kaupungissa. Lue lisää Orihuelasta sivulta 12. Kuva: Mirja Palmanto. uusicostablanca@hotmail.fi Hyvä lukija! Monet naisetkin ajattelevat sen olevan erityinen ruusujen ja lahjojen päivä. Päivän perimmäinen tarkoitus on kuitenkin paljon vakavampi. Tätä tärkeää päivää on vietetty jo yli sata vuotta! Sosialistinen naisliike aloitti tämän perinteen jo vuonna 1910. Se oli alun perin merkittävä osa taistelua naisten oikeuksien puolesta. Naistenpäivästä tuli 1970-luvulla YK:n teemapäivä. Edelleenkin päivän tarkoitus on edistää tasa-arvoa ja naisten oikeuksia. Naisten asema on yhä edelleen monissa, erityisesti kehitysmaissa ala-arvoinen. Heillä ei ole mahdollisuutta koulutukseen, ei työtä eikä siis omaa rahaa. Perheen pää on mies, eikä naisilla ole sanavaltaa edes itseään koskevissa asioissa. Naisten silpominen on yksi kauhistuttavimmista asioista, joita vastaan onneksi käydään väsymätöntä taistelua. Suomalainen nainen kulkee Minna Canthin viitoittamaa tietä. Maaliskuussa vietämme myös hänen juhlapäiväänsä. Minna Canth syntyi maaliskuun 19. päivä vuonna 1844. Hän oli aikansa merkittävimpiä naisia. Hän oli Aleksis Kiven jälkeen ensimmäinen suomalainen kirjailija ja hän oli myös ensimmäinen suomenkielinen sanomalehtinainen. Hän edisti naisten koulutusmahdollisuuksia ja sitä kautta myös naisten asema parani. Canthia pidettiin omana aikanaan hyvin radikaalina. Hän oli myös kiinnostunut eurooppalaisesta kulttuurista ja kirjallisuudesta. Kuopion aikanaan hän piti kotonaan Kanttilassa ”Minnan salonkia”, jossa kirjallisuudesta kiinnostuneet ihmiset ulkomaita myöten kokoontuivat keskustelemaan. Näissä keskusteluissa käsiteltiin kiivaasti mm. naisasialiikettä, jonka kannattaja Minnakin oli. Minna Canthia me suomalaiset naiset saamme kiittää mahdollisuuksistamme tasa-arvoiseen koulutukseen. Tänne Costa Blancallekin on yhä useampi suomalainen korkeasti koulutettu nainen löytänyt tiensä. Osa on viettämässä eläkepäiviä ja hyödyntää tietotaitojaan erilaisissa naisten yhteisissä projekteissa ja harrastuksissa. Työikäiset pitkälle opiskelleet ja kielitaitoiset naiset perustavat tänne yrityksiä, jotka palvelevat kansainvälisiä asiakkaita. Kaikenikäiset naiset kokoontuvat yhteisiin tapaamisiin erilaisten teemojen merkeissä. Naiseus ja yhteinen tekeminen ja samat kiinnostuksen kohteet ylittävät niin ikäkuin elämänkatsomuksenkin rajat. Suomalaiset naiset jatkavat ”Minnan tietä”, eivätkä he Espanjassakaan pelkästään istu yksin kotona sukkaa kutomassa vaan elävät täyttä elämää. Upeaa! Naisenergia jyrää! Eduskuntavaalit ovat tulossa ja toivottavasti kaikki kynnelle kykenevät käyvät vaaliuurnilla. Vaikka Suomessa on melkoisen epävakaat ajat ja paljon muutoksia menossa ja tulossa, niin ulkosuomalaistenkin asioita pitää jonkun puolustaa. Annetaan äänemme tasa-arvon nimissä ei miehelle, ei naiselle vaan pätevimmälle! Ihanaa kevättä kaikille tasapuolisesti ja tasa-arvoisesti! Seuraava numero ilmestyy lokakuussa. Aineisto viimeistään 30.9.2015 mennessä. ISSN 2342-2653 www.uusicostablanca.co.nf Kustantaja: Massol S.A. Toimitusneuvosto: Aulikki Mäkinen, Eeva Donner, Mirja Palmanto, Teppo Tiilikainen. Maaliskuu on lopuillaan ja kesää kohti mennään. Talven selkä taittuu ja siirrytään kesäaikaan. Talvi on Espanjassakin ollut melko kylmä, tuulinen, mutta ainakin Costa Blancalla vähäluminen. Päivä pitenee taas ja aurinko lämmittää jo mukavasti. Maaliskuu on merkittävä kuukausi myös tasa-arvon ja erityisesti naisten kannalta. Maaliskuun 8. vietettiin kansainvälistä naistenpäivää.
Uusi Costa Blanca 2/2015 Hanuristi Kari Oppman päätti syksyllä 2012 Torreviejaan tultuaan laittaa SuomiSeuran ilmoitustaululle ilmoituksen, jossa pyydettiin musisoinnista kiinnostuneita ottamaan häneen yhteyttä. Ei mennytkään monta päivää, kun kitaristi Markku Tuominen soitti ja oli kiinnostunut yhdessä soittamisesta. Näin sai alkunsa yhteinen soittoharrastus ja siitä lähtien on tavattu lauantaisin Suomi-Seurassa klo 10. Syksyllä 2014 Concordia-lehdessä olleen musisointikutsun jälkeen kasvoi ryhmän koko nykyisiin mittoihin. Ryhmän soittajat Kari Oppmanin mielessä harmonikansoitto oli ollut useita vuosia ennen eläkkeellejäämistä ehkä johtuen siitä, kun isä oli soittanut haitaria viihdeorkesterissa. Niinpä hän eläkeläisenä 8 vuotta sitten osti ensimmäisen haitarinsa ja otti osaa Espoon Työväenopiston harmonikkakurssiin, jossa opettajana toimi kultaisen harmonikkakilpailun voittanut Markus Luomala. Costa Blancan Suomi-Seuran musiikkiryhmän alkutaival ILOA MUSIIKISTA Yhteislauluillassa esilaulajina toimivat Markku Tuominen ja Arttu Sinervo. Porista kotoisin oleva kitaristi Markku Tuominen kertoo soitelleensa jo Suomessa ilman suurempia tavoitteita, ja sukujuhlissa on aina musiikki ollut mukana. Alussa ryhmää opasti ja häntä rohkaisi hanuristi Yrjö Oksanen. Yrjö sanoi lohduttavasti, että kitarassa on niin hento ääni, etteivät väärätkään iskut kuulu haitarin yli. Näin laulava "kolmen soinnun kitaristi" jatkoi lauluja soittoharrastusta. Rauli Parkkali sai kitaran joululahjaksi 50-luvulla ja 60-luvulla perustettiinkin rock -bändi Leaners, jolla oli vuonna 1966 15–16 keikkaa. Raulin soittimet ovat sähkö-, akustinen-, klassinenja bassokitara. Hän soittaa helsinkiläisissä Leaners, Starliners, Swing ja Soul band yhtyeissä, jotka ovat esiintyneet mm. Espan lavalla, festareilla, synttäreillä, häissä ja muilla keikoilla. Ari Ruotsalainen kertoo soitelleensa parikymppisenä kitaraa parisen vuotta saatuaan suurin piirtein tunnin kitaransoiton opetusta kaverilta. Sitten soittaminen jäi lähes 30 vuodeksi. Vuosituhannen vaihteessa alkoi soittaminen kiinnostaa enemmänkin, hyvää vastapainoa muuten tavallisille arkipäiville. Työelämässä Ari teki ATK-alalla jatkuvaa kolmivuoroa. Yksin ollessaan Aria kiinnostaa viulunsoiton opettelu, ja mielellään hän tarttuukin viuluun ”kun muita ei ole kuuloetäisyydellä”. Reijo Virta, Keravalla asuva eläkeläinen viettää talvikuukaudet vaimonsa kanssa Espanjassa. Hänen ensi soittimensa oli postimyynnistä 13-vuotiaana hankittu akustinen kitara. Innostus kuitenkin loppui, mutta muutaman vuoden päästä hän kiinnostui sähköuruista ja meni Musiikki-Fazerin urkutunneille. Kavereitten kanssa perustettiin orkesteri ja vähän keikkailtiin. Ensimmäisen lapsen synnyttyä soittohomma jäi ja tuli 25-30-vuoden tauko. Sitten hän innostui uudelleen ja soittaa nyt koskettimia eli Keyboardia. Seppo Grönvall aloitti harmonikan soittamisen 11-vuotiaana Kuusankosken Harmonikansoittajissa ja 14-vuotiaana puhaltiHarjoituksissa Suomi-Seuran kahvilassa. Takana vasemmalta Seppo Grönvall, Kari Oppman, Sauli Takala, Reijo Virta, Ari Ruotsalainen. Edessä Markku Tuominen ja Rauli Parkkali. Kuvasta puuttuvat Arttu Sinervo ja Erkki Äyri. 4
Uusi Costa Blanca 2/2015 mien soiton soittokunnassa, jossa tenoritorven ja tuuban jälkeen hänelle tarjottiin fagottia. 23-vuotiaana Seppo pääsi vt. II fagotistiksi Lahden kaupunginorkesteriin ja seuraavan vuoden hän oli Tampereen kaupunginorkesterissa II fagotistina. Samanaikaisesti Seppo oli jatkanut harmonikan soittoa eri bändeissä Suomea kierrellen. Nuorista parikymppisistä koostuva 5-henkinen bändi toimi ohjelmatoimiston leivissä suomalaisten laulajien säestysbändinä. Solisti vaihtui yhtä mittaa ja bändi joutuikin tosi vaikeisiin tilanteisiin, kun lavalle astuivat vuorollaan lähes kaikki huiput Olavi Virrasta ja Laila Kinnusesta alkaen. Se oli todellinen musiikin ja elämän korkeakoulu. Tampereen vuoden jälkeen Sepolla alkoivat opiskelut ja ammattimainen soittaminen jäi, mutta musiikki pysyi harrastuksena. Seppo johti töiden lomassa kuoroja, Yhteislauluilta Think Pinkissä. Vasemmalta vieraileva kitaristi Markku Määttä, Reijo Virta, Seppo Grönvall, Arttu Sinervo, Rauli Parkkali, Sauli Takala. Think Pinkin komeaäänisiä yhteislaulajia. lauluyhtyeitä, soittokuntia, soitti teatterissa ja bändeissä. Pari vuotta hän oli Kotkan kaupunginorkesterin vt. intendenttinä ja jäi eläkkeelle Kotkan kulttuuritoimen ohjelmapäällikön tehtävistä. Pelimanni Aaro (Arttu) Sinervo ”Kurttu-Arttu” sanoo jotain räplänneensä koko ikänsä, nuorena saksofonia, sitten kitaraa aikanaan, mutta nyt aktiivisesti pelimanniporukoissa II-rivistä yli 25 vuotta. Rientolan Kaksrivisten kanssa on kierrelty maailmalla aika paljon. (2xAustralia, 2xAmerikka, Kanada, Espanja, Viro Ruotsi jne). Hän sanoo olevansa pelimanni, eli ei soita nuoteista ja kieltää olevansa muusikko. Pelimanniporukan ehdoton edellytys oli, että koko ohjelmisto soitetaan ilman nuotteja pelimannihengessä. (parhaimmillaan noin 100 kipaletta ja Artulla lauluja yli 50), ”enää ei onnistu o ittellä kasetti lyhentyny”. Nyt viime aikoina hän on soittanut myös Turun Kaksrivisissä. Artun rauman giäl sanottuna ”You tubes on jotaan meidän soittoja Kaustiselta kait moneltaki vuodelta. Soittamista varmaan jatkan nii pitkäl ku sormet taipuu, ja jos joku viel viittii kuunnella. Täällä Torvises sitä on tullu resuttuu aikas monet iltamat ja pippalot, tän runsaan 10 vuoden aikan” 90-luvun puolivälissä Sauli Takala sai käsiinsä vanhan venäläisen mandoliinin ja Seppo Sillanpään opaskirjan mandoliinin soitosta, siitä lähti soittoharrastus. Kotona isä soitti mandoliinia sodasta tuodulla mandoliinilla, joka varmaan vaikutti soittoharrastukseen ja soittimen valintaan. Eläkkeelle hän jäi ammattiopiston elektroniikan, automaation ja tietotekniikan opettajan toimesta viitisen vuotta sitten. Hän harrastaa myös akvarellimaalausta ja hirsirakentamista. Suuri haave lentäminen toteutui Västeråsin lentokerhossa. Suvivalssista Jambalayaan Markku Tuominen kertoo, että aluksi kappaleet olivat tietysti tuttuja; Ilta skanssissa, Kotkan Ruusu ja Partisaanivalssi jne. Markku kertoo myös alkaneensa laulaa musiikin mukana ilman kehoituksia, kun muita solisteja ei ollut/tullut. Nyt ryhmän ohjelmistossa on jo noin 30 harjoiteltua kappaletta, pääasiassa 40-50-60luvun tanssimusiikkia, suomalaista ja ulkomaista, laulelmia, ikivihreitä. Ohjelmistoa laajennetaan, paria laulua on jo harjoiteltu espanjaksi, myös solisteja etsitään. Jatkuu seuraavalla sivulla 5
Uusi Costa Blanca 2/2015 Soittoryhmän tulevaisuus Soittajat toivovat joukkoonsa lisää soittajia ja laulajia, ja he säestävät mielellään solisteja. Kansainvälistä väriäkin olisi mukava saada. Ryhmä varmaankin jatkaa kerran viikossa harjoituksia ja samoin yhteislauluiltoja Think Pinkissä. Mietinnässä on myös esiintymisiä, tanssiaisia ja ehkä oma konsertti, kunhan saadaan valmista aikaiseksi. Ohjelmisto koostuu nyt vanhemmasta tanssimusiikista, evergreeneistä, laulelmista jne, mutta sitä laajennetaan mahdollisuuksien mukaan. Toisenlaistakin musiikkia soittavia ryhmiä haluttaisiin. Toiveissa on myös enemmän vierailuja Suomesta ja muistakin Suomi-seuroista, muutakin kuin klassista musiikkia. Harjoittelupaikkana on ollut vuodesta 2012 lähtien Suomi-Seura, joka on ahdas näin suureksi kasvaneelle ryhmälle. Nyt on toiveena päästä harjoittelemaan kaupungin Musiikkipalatsiin. Neuvottelut ovat kesken, mutta ryhmä on toiveikas sen suhteen. Iloa musiikista Musiikki on hieno harrastus myös eläkeläisille, ja sen parissa aika kuluu mukavasti. Sormet ja aivot saavat tarpeellista liikuntaa, ja soittajakavereita mukavampia ihmisiä saa hakea. Ryhmän musiikkimaku pitää sisällään monipuolisesti hyvin soitetun/lauletun musiikin. Soittaminen pitää mielen vireänä, on hyvää aivojumppaa ja muistikapasiteetin ylläpitäjä. Ja jos toiset ihmiset vielä pitävät soittamastamme musiikista, mikä sen parempi. Yhdessä soittaminen on se juttu, josta hauskimmat kokemukset ja muistot ammennetaan. Yhdessä soittamisessa solmitaan myös ystävyyssuhteita ja soittokumppanuuksia, sekä päästään keikoille ja saadaan kannustusta kavereilta olemalla itse osa musisointia. Ajatukset myös siirtyvät hetkeksi pois mahdollisista muista murheista. Torreviejan musiikkitarjonnasta Torreviejan musiikkitarjonta on riittävän monipuolista näin pieneksi kaupungiksi. Onhan täällä uusi Auditoriokin, jossa on nyt saatu järjestettyä toimintaa nihkeän alun jälkeen. Musiikkipalatsi ja kaupunginteatteri ovat myös ahkerassa käytössä. Torreviejan klassinen musiikkitarjonta on hyvä. Ravintoloissa löytyy elävää musiikkia varmaan lähes jokaisen makuun. Malla Grönvall Jatkoa edelliseltä sivulta Suomalaisen passin voi teettää Espanjassa joko Suomen suurlähetystössä Madridissa, Málagan kunniakonsulaattissa tai Las Palmasin kunniakonsulaattissa Gran Canarialla. Lisäksi passihakemuksen voi jättää niihin kunniakonsulaatteihin, joissa kiertää suurlähetystön liikkuva passinantopiste. Nämä ovat Barcelonan, Palma de Mallorcan ja Pilar de la Horadadan (Alicante) kunniakonsulaatit. Tällä hetkellä liikkuva passinantopiste on Costa Blancalla Pilar de la Horadadassa huhtikuun loppuun saakka. Kunniakonsulaatin muun toiminnan sujuvuuden varmistamiseksi passihakemusten jättäminen edellyttää etukäteen puhelimitse tehtävää ajanvarausta. Suomenkielistä palvelua on kolmena päivänä: ma, ke, pe klo 10.00–13.00, puh. (+34) 966 766 412, katuosoite Calle Mayor 23-3B. Passin hinta normaalilla toimitusaikataululla (noin 2–3 viikkoa) on 140 euroa, johon lisätään postitusmaksuna seitsemän euroa, jos passia ei noudeta Madridin suurlähetystöstä. Se on siis postitusmaksu Pilarin konsulaattiin tai kotiosoitteeseen. Passi noudetaan henkilökohtaisesti, mutta jos on estynyt itse noutamaan, tarvitaan vapaamuotoinen valtakirja noutajalle. Passia anottaessa mukaan tarvitaan vanha passi, mahdollinen NIE/residenssitodistus ja maksukuitti etukäteen maksetusta 147 €. Alaikäisen passianomukseen tarvitaan huoltajien kirjalliset suostumukset ja myös vanhempien passit. Kunniakonsulaatissa käsiteltävä passihakemus maksetaan etukäteen suurlähetystön pankkitilille. Hakemusta tehtäessä mukana tulee olla alkuperäinen kuitti tilillepanosta tai tilisiirrosta. Lisätietoja passihakemuksesta suurlähetystön verkkosivuilla: www.finlandia.es/public/default.aspx?nodeid=36831 Liikkuva passikone on nyt Costa Blancalla Konsulivirkailija Arja Hynninen ja liikkuva passikone. 6
Uusi Costa Blanca 2/2015 Eeva Donner Kirjoittaja pohtii tällä palstalla, mikä on Espanja. Ei leikitä vedellä! KOLUMNI suodattaa. Pesukoneissa on hyvä käyttää kalkinpoistotabletteja, että ne eivät tukkeutuisi ajan oloon. Mutta juotavaa vesi on, ihan sellaisenaan. Totta on, että nykyisin on muodikasta kulkea aina vesipullo kädessä, ottaa siitä pieniä hörppyjä kadulla ja liikenteessä. Ikäänkuin koko läntinen maailma olisi joka hetki kuolemassa janoon. Muoti on levinnyt kaikkialle, ihmiset kulkevat Torreviejan rantakatuakin pullosta hörppien, vaikka juomapaikkoja olisi metrin välein. Ensimmäinen ostos, jonka turistit etelään tullessaan tekevät, on vesipullo. Kallis vesipullo. Merkkivesipullo. Etelässä kun kuivumisen vaara vaanii aina ja kaiken aikaa, jopa niinä kuukausina kun lämpötila laskee alle viidentoista plusasteen. Vesipullo ei ole vain turistien kädessä, juorulehdestä bongasin äskettäin Kolumbian presidentin pojan, joka kulki äitinsä kanssa Madridissa vesipulloa kantaen. Talvella. Vesistä tehdään makutestejä, ravintoloitsijat suosittelevat erilaisia vesiä, kuin ne olisivat kallisarvoisia viinejä. Vesien hinta vaihtelee sen mukaan, mitä vesimerkkiä joku muodissa oleva julkisuuden henkilö pullossaan esittelee. Vettä olen minäkin kuljetellut, matkustin aina lentokoneessa pienen vesipullon kanssa, kunnes sitä ei enää saanutkaan viedä lentokentällä turvatarkastuksen läpi. Sen jälkeen on vesipullojen hinta lentoasemilla noussut taivaisiin. Vesibisneksellä menee lujaa. Samanaikaisesti toisaalla; kuivuuden kiusaamilla köyhillä alueilla maapallollamme ihmiset kuolevat joko veden puutteeseen tai likaisen veden aiheuttamiin tauteihin. Pullollinen vettä, vaikka ihan vain Torreviejan hanasta, olisi näille ihmisille suuri ylellisyys. 7 Viime aikoina olen kuullut monta keskustelua vedestä. Onko alueemme vesi juomakelpoista vai ei, pitäisikö ostaa vettä pullossa vai ei. Auttamatta on muistini kätköistä noussut eräs tapaus, jolloin olimme juuri saapuneet lomaa viettämään pienelle Välimeren saarelle. Olimme paikassa ensimmäistä kertaa mutta koko lomamme ajan meitä vaivasi outo tuttuuden tunne, saarelaiset kohtelivat meitä kuin olisimme olleet pitkäaikaisiakin tuttuja. Kaikki alkoi siitä, kun menimme kylän kauppaan ja halusimme ostaa ison pullon vettä. Ostakaa nyt tämän kerran, myyjä sanoi, mutta kun pullo on tyhjä, menkää tuonne yläpolulla olevalle kaivolle ja täyttäkää se. Niin kaikki kyläläiset tekevät. Vesi on oikein hyvää, joten turhaan te rahojanne siihen laitatte. Vesi oli hyvää. Kulutimme rahamme sitten saaren ravintoloissa, baareissa ja niissä parissa muussa kaupassa, joita siellä oli. Mitä mieltä olet, kysyin espanjalaiselta ystävältäni, onko meidän alueemme vesi juotavaa? Hän katsoi minua (taas kerran) kuin olisin vähän hölmö. Sitten hän oikaisi pitkän vartensa, pisti kätensä ristiin eteensä ja aloitti: Kun minä olin lapsi, me pesimme hampaamme tällä vedellä. Me joimme joka aterialla tätä vettä. Ruoka valmistettiin siinä, samoin kahvi. Etenkin lapsille meidän vetemme on hyvin tärkeää. -Miksi? -Kalkki. Se on kalkkipitoista vettä ja kun lapset sekä harjaavat hampaansa sillä että juovat sitä, vahvistuvat hampaat ja vahvistuu luusto. Ennen ravintoloissakin sai karahvissa hanavettä. Nyt ne ovat taipuneet tähän ihme villitykseen, pulloveden käyttöön. Mutta tienaahan sillä... Kalkkipitoisesta vedestä on toki omat huolensa. Mikäli ei halua kalkin makua ihan joka asiaan, pitää vettä
Uusi Costa Blanca 2/2015 Karavaanarina Costa Blancalla Leirintäalueen pääkatu kohti vastaanottoa. Kadun reunat lakaistaan ja pestään joka aamu. Kello 9.15 jäteauto kolistelee ja nostaa automatiikalla astiat tyhjennykseen. WC-tilat siivotaan huolellisesti klo 7.30–9.00 samassa järjestyksessä. Huoltorakennuksia tiskipaikkoineen on monta, n. 50 metrin välein. Jalalla kopsutellen espanjalaisittain. Erikoinen elämys: Joulupäivänä piknikillä rannalla. kielistä. Kävimme kavereiden kanssa kurssia ulkomaalaisten seassa. Heille se oli helpompaa, sillä he osasivat englantia ja ehkä olivat olleet samalla kurssille edellisinäkin vuosina. En oikein oppinut, sillä lunttien etsimisessä meni liikaa aikaa. Lisäksi entisenä kirjapainomiehenä ihmettelen, missä kohdassa espanjan kielessä ovat sanavälit? Tämä ongelma tulee, kun yrittää kuunnella paikallista puhetta. Jotain opin kuitenkin, kuten numerot, viikonpäivät, kuukaudet ja tervehdyksiä sekä joidenkin juomien nimet. Moni karavaanari on miettinyt, mitä teemme sitten, kun (SitKu) jäämme eläkkeelle. Meidän perheessämme asia oli juuri näin, mutta hieman kiirehtien, sillä minun eläkkeelle jääntini tapahtui vuonna 2012 ja vaimolla arvioitu irrottautuminen on seitsemän vuotta myöhemmin. Teimme kompromissin, emme odottele, vaan heti nokka kohti etelää. Toinen elää Rutuelämää talvehtien Välimeren rantamilla ja toinen pätkii lomansa ja rukoilee, ettei Norwegian peru halpalentoja väliltä Hki-Alicante. Kahtena vuonna kiersimme uteliaina Rutuja etsimässä. Hyviä talvehtimispaikkoja oli Portugalissa Algarven alueella ja eteläisessä Espanjassa, Aurinkorannikolla ja Costa Blancalla. Teimme swotanalyysin eli pisteytyksen vertailemalla eri alueiden hyviä ja vähemmän hyviä puolia. Santa Pola oli ratkaisumme. Hyviä puolia oli paljon ja suuria vahvuuksia olivat lentoyhteydet, leirintäalueen sijainti, viihtyvyys ja hygienia. Palkkiona saimme loistavan henkilökunnan. Alueella on mahdollisuus osallistua mm. espanjan kielen opiskeluun hyvän opettajan Merzen tunneilla. Samalla saa kaksoiskurssin, sillä opetus on englanti–espanjaSamanhenkisten karavaanareiden, rutusakkilaisten, kesken on vankka yhteishenki. Tilaisuuksia pidetään, osallistutaan hullutuksiin ja annetaan kavereiden nauraa itsellemme. Parhaat hassuttelut ovat olleet sellaisia, että on vain aihe ja sitten siitä lähtee vapaa inspirointi. Pientä ”doupin-kia” on otettava, jotta uskaltaa. Cava on hyväksytty ”doupinki”. Repäiseviä tilaisuuksia on ollut itsenäisyyspäivän lounaalla, vuoden vaihteessa ja ystävänpäivänä. Lempeitä tapaamisia on ollut joulupuuro ja erilaiset retket espanjan opettajan Merzen järjestäminä Toledoon, Cartagenaan ja viinitilalle. Viisi kertaa viikossa tapahtuva 24–35 kiloPaljon toimintaa Valitsimme Santa Polan 8
Uusi Costa Blanca 2/2015 metrin pyöräily on ollut tärkeä. Astmaatikkona olen hengittänyt Costa Blancan suolapitoista puhdasta ilmaa niin tehokkaasti, etten ole astma-piippuun kajonnut kuin yskän yhteydessä. Nimittelenkin rantaväylää ”Paratiisin rantatieksi”. Samaa mieltä ovat sadat muutkin lenkkeilijät, joita kohtaamme ja tervehdimme aamuisin. Poliisitkin nostavat kätensä tervehdykseen kohdatessamme samaan aikaan rantaväylällä. Vaihtelemme lenkkejä, ja yhdeksi mukavaksi ajoksi on muodostunut 32 km:n pituinen reitti Elcheen ja takaisin. Pyöräillessä huomaa, että Elche on paljon korkeammalla kuin Santa Pola. Paluumatkalla nopeus on noin 28 km/h, eikä tarvitse paljon voimaa käyttää. Pyöräilyn jälkeen on palkintojen jako. Satunnaisesti jokainen kutsuu porukan leiriinsä tarjoten joko oluen tai jotain muuta juomaa kuten mehua. Emme jää koskaan notkumaan toisten leiriin vaan kiirehdimme suihkuun. Kaikki tämä tapahtuu maanantaista perjantaihin klo 9–11. Reipas päivän avaus on virkistävä. Yllätykseksemme huomasimme ilmoituksia leirintäalueen 50-vuotisjuhlasta, johon kaikki karavaanarit saivat maaliskuussa kutsun. Väkeä oli omasta takaa ja vielä kaupungiltakin kutsuvieraina. Olimme ihmetelleet, miten valtavalla vauhdilla leirintäalueen vastakkaiselle puolelle Wok´in ja Skate Parkin väliin pykästyi hyvä parkkialue. Työmaa olikin juhlien vuoksi. Tekemisessä oli niin paljon meininkiä, että soisi suomalaisten rakentajien näkevän, miten homma etenee ja laadukkaasti. Esiintymislavalle nousi ryhmä tanssijoita hienoissa espanjalaisissa asuissaan. Näyttävää keinahtelua oli ilo katsella. Tanssiesityksen jälkeen kitaransoittajien porukka valtasi huomion. Suuri paellapannu oli tulella. Ruuan kääntelyyn tarvittiin järeät työkalut. Olin kuullut, että pelkästään öljyä pannuun lorautettiin 25 litraa. Keltainen paella oli lihapohjainen, ja sitä kauhottiinkin lautasille reilusti. Juomapuolena oli viiniä parista isosta tynnyristä. Kulutus oli niin reipasta, että miehet joutuivat isoista muovikanistereista kaatamaan uudet ”mehut” tynnyreihin. Jälkiruokana oli meheviä appelsiineja, joita sai niin paljon kuin taskuihin sillä kerralla mahtui. Hämmästyttävää oli havaita, että muutamien ahneudella ei ollut takalautaa. Näimme, miten jotkut kantoivat viinilaseja pöytäänsä neljän lasin erissä useita kertoja juomatta niitä välillä ja kaatavan omiin pulloihinsa. Nämä henkilöt eivät olleet suomalaisia. Loppuihan juoma lopulta. Olemme hyvin kiitollisia omistajapariskunnalle ja henkilökunnalle juhlien järjestämisestä. Jos alueella oli videovalvonta, niin jatkossa suomalaiset saavat parhaat leiripaikat (=vitsi). Olen ylpeä meistä! Seppo Parkkonen Rutusakin sihteeri Camping Bahia Santa Pola, 50 v. Hatut ja soitto kiehtoivat leirintäalueen juhlayleisöä. Paellan valmistusta Camping Bahian 50-vuotissynttäreillä. Valmista tavaraa . . . riittävästi. 9
Uusi Costa Blanca 2/2015 Pyhä viikko (Semana Santa) alkaa palmusunnuntaina (Domingo de Ramos), joka on tänä vuonna maaliskuun 29. päivänä. Ennen aamumessua ”banda” eli puhallinorkesterimme johtaa kulkueen kirkolta lastentarhaan, jossa lasten valkoiset palmut siunataan (benedición de ramos). Ne ovat esillä kotien koristeina koko viikon. Illalla tai edellisenä iltana, palmusunnuntain aattona, on harras bandan tai kuoron konsertti. Oletteko muuten huomanneet alueellamme liikkuessanne tiukkaan mustaan muovihuppuun käärityt palmut? Lehtivihreän puuttuessa lehdet jäävät kalman kalpeiksi. Niistä syntyvät taidokkaiden käsien kautta pääsiäisviikon kauniit palmukoristeet. Viikon jokaisena iltana on kirkolla messu. Kullakin korttelilla on oma nimikkovuoronsa. Kulkueet ovat tärkeällä sijalla Tiistaista alkaen on joka ilta myös kyläläisten harras kulkue (desfile procesional) kynttilät kädessä, lähtien kirkon edestä plazalta, kiertäen kirkonkylän pääkadut ja palaten takaisin kirkolle. Tavanomaisten pasadoblemarssien sijasta soitamme hartaita ”marchas de procesión”-kappaleita surumarssitahdissa. Kiirastorstaina (Jueves santo) kulkue on ilman musiikkia (procesión de silencio). Semana Santa: pienen kylän pääsiäisviikko Edustakoon tässä pieni San Fulgencio, yhdeksän tuhannen asukkaan maalaiskylämme, koko Espanjaa ja erityisesti maan andalusialaista perintöä, kun kerron vuoden tärkeimmän fiestan vietosta. Kun palmut peitetään mustalla muovihupulla, ne jäävät valkoisiksi ja käytetään pääsiäisenä koristeina. (Kirjoituksen kuvat viime vuoden palmusunnuntain kulkueesta Torreviejassa). Pitkä perjantai (Viernes santo) on viikon kohokohta, sillä silloin kulkueen muodostavat kaikki paikkakunnan ”cofradías” eli hengelliset seurat. Meidän kylällämme niitä on vain seitsemän, mutta suurimmissa kaupungeissa niitä voi olla lähemmäksi sata. Aikaisemmin niitä kutsuttiin nimellä ”hermandades” eli hengelliset veljeskunnat, mutta nykyisin naiset osallistuvat niihin täysivaltaisina, myös johtotehtävissä. Väitetään, että veljeskunnat syntyivät keskiajalla Espanjan uudelleenvalloituksen aikana, kun miesryhmiä organisoitiin kuljettamaan haavoittuneet ja kuolleet pois kristittyjen ja maurien sotatantereilta. Jokaisella hengellisellä seuralla on tietyn väriset vaatteet ja pyhä veistos, josta se on vastuussa. Vaatteena on keskiajalta peräisin oleva raskas pitkä kaapu ja huppu (capirote), jossa on vain silmänreiät ja korkea kartiomainen huippu. Sekä asu että henkilö on nimeltään ”nazareno” eli katumuksentekijä. Nazarenot kulkevat tutun kulkueen reittiä kahden puolen katua seuran lipun perässä käsissä raskaat kynttilät tai puiset ristit. Nazarenojen perässä tulee kunkin seuran ”paso”, joka on lavalle pystytetty luonnollista kokoa oleva maalattu puinen veistos, joka kuvaa jotain raamatullista tapahtumaa. Pasoa saatetaan vetää kärryillä, jos seurassa on vähän jäseniä, mutta useimmiten sitä kannetaan har10
Uusi Costa Blanca 2/2015 teilla pitkillä parruilla. Kantajia kutsutaan nimellä ”costalero” (säkkimies), koska ne aikanaan olivat satamien ahtaajia. Useita tonneja painaviin pasoihin isoissa kaupungeissa vaaditaan satoja kantajia. Joukossa näkee nykyään paljon nuoria naisia, koska he ovat yhtä pitkiä kuin edellisten sukupolvien miehet. Jokaisella kantajalla on pieni tyyny eli ”costal”, joka estää parrua hankaamasta olkapään ihoa rikki. Kantamista on harjoiteltava lujasti, jotta yhteiset sivuttaisaskeleet sujuisivat oikein, kun käännytään kadunkulmissa. Tunnelma on harras mutta vapautunut. Koko kulkue kestää jonkin aikaa, joten nazarenojen joukossa on niitä, joilla on kunniatehtävänä sujauttaa ohi mennessään katsojien joukossa olevien lasten käteen karamelleja. Perinteet vaihtelevat alueittain Eri paikkakunnilla on omat perinteensä. Esimerkiksi Leónissa kohokohtana on ”bailandos” eli kahden, Pyhää Johannesta ja La Dolorosaa esittävien pasojen kohtaaminen. Kantajat osaavat huojuttaa pasoja niin, että katsojat kuvittelevat niiden tanssivan. Oman kylämme erikoisen perinteen kokee tiistaina (Martes santo). Pohjoisesta tulee pikkurummun tahdissa paso, joka esittää Vapahtajaamme raahaamassa ristiään. Etelästä tulee bandan saattelemana pyhän Verónican paso. Ikivanhan legendan mukaan hän oli roomalainen ylhäisönainen, joka pyyhki huivillaan hien Jeesuksen kasvoilta. Niinpä, kun pasot kohtaavat keskellä kylää täydellisen hiljaisuuden vallitessa, pasojen etumaiset kantajat polvistuvat ja pormestarimme ottaa Veronican valkoisen liinan ja kaikkien meidän puolestamme pyyhkii Jeesuksen kasvot. Sitten sen pason suunta käännetään ja harras kulkue jatkuu. Naapurikylässämme Torreviejassa on pasojen joukossa yksi, joka on Espanjassa ainutlaatuinen. Suurta pasoa, joka esittää enkelin suojelemaa Jeesusta opetuslasten nukkuessa, vedettiin monta vuotta lavetilla kulkueessa. Ulkomaalaisilla oma cofradía Kymmenisen vuotta sitten joku hoksasi perustaa oman cofradían kylän ulkomaalaisilla asukkaille. Sen virallinen nimi on Cofradía de Nuestro Padre Jesús en la Oración del Huerto de los Olivos. Niinpä pasoa nyt kantavat yli sata ei-espanjalaista costaleroa, joilla on kirkkaan vihreät paidat ja kultaiset vatsavyöt. Koska valtaosa miehistä on eläkeikäisiä, tarvitaan puolisen tusinaa harjoitusta ennen varsinaista keikkaa. Eikä keneltäkään ole kysytty, mikä on uskonnollinen vakaumus. Alkuvuosina muutama francolainen umpikatolinen ilmoitti paikallisissa lehdissä paheksuntansa moisesta. Siitäkös kunnon asukkaat suuttuivat. He ovat joka vuosi palkinneet nämä erikoiset costalerot raikuvin aplodein, kun paso lopulta palaa kirkon eteen. Vuonna 2007 kulkueeseen liittyi uusi paso, joka esittää pääsiäisateriaa. Kuten arvata saattaa, tämän uuden cofradían jäsenet toimivat kaikki ravintolaja hotellialalla. Lauantaina San Fulgencion banda siirtynee Daya Viejaan, joka on meitä pienempi naapurikylä. Kulkueen tuttuun kaavan tulee erikoinen lisäys, tuulahdus vanhasta Andalusiasta. Pysähdymme kahdesti, kun parvekkeella ikääntynyt mieslaulaja esittää karkealla mutta hyvin kuuluvalla äänellä Neitsyeelle mahtavalla tunteella ”saeta”-laulun, jonka juuret ovat maurien ajassa. Se on pitkälti improvisoitu ja täynnä länsimaiselle musiikille outoja neljännessävelaskelkulkuja ja erilaisia korusäveliä. Jopa bandan paatuneemmat nuoremmat diskomusiikin harrastajat yhtyvät suosionosoituksiin. Keskiyön messun (Vigilia Pascual) jälkeen koittaa pääsiäissunnuntain aamu (Domingo de Resurrección), joka on tänä vuonna huhtikuun 5. päivänä. Kulkue (Procesión de Encuentro) symboloi Vapahtajan tapaamista opetuslastensa kanssa. Bandan musiikki on vaihtunut voitonriemuisaksi marssiksi. Kylämme suojeluspyhimyksen patsasta, Virgen del Remedio, on kuljetettu koko viikon hunnutettuna mustaan harsoon ja ilman Jeesus-lasta. Kun se nyt palaa kierrokseltaan, huntu riisutaan pois, upea kirjailtu valkoinen juhlaviitta tulee näkyviin, ja Neitsyt saa jälleen rinnalleen Jeesus-lapsen. Ylösnousemuksen riemu purkautuu moniäänisesti. Patsaan kantajat nostavat sen suorilla käsille korkealle ilmaan hurraa-huutojen säestyksellä. Kirkonkellot soivat täysillä, rakettien pauke ja ilotulitus alkavat viereisellä rakennustyömaalla, patsas ja sen kantajat (samalla bandan jäsenet) hukkuvat parvekkeilta heitettyihin väripaperisilppuihin. Sitten siirrytään kirkkoon juhlamessuun. Mutta juhlaa seuraa taas arki. Toisena pääsiäispäivänä (Lunes de Pascua) useimmilla kyläläisillä on jo kiire palata arkiaskareisiin. Teksti: Antero Ojanto Kuvat: Mirja Palmanto Viikko huipentuu pääsiäissunnuntain juhlaan 11
Uusi Costa Blanca 2/2015 Orihuelan kaupunki vie matkalle historiaan Orihuelan n. 34 000 asukkaan vanhankaupungin halki virtaa Segura-joki ja vieressä kohoaa Sierra de Orihuela yli 600 metrin korkeuteen. Kaupungin historiallisessa keskustassa on enemmän nähtävää kuin yhdessä tai kahdessakaan päivässä ehtii kiertää. Omin jaloin voi kulkea useita satoja vuosia taaksepäin; netistä tai turistitoimistosta saatavissa esitteissä on kävelyreittejä, joita seuraamalla pääsee kohteelta toiselle, esimerkiksi "Paseo cultural de Orihuela". Tässä joitakin kohteista. 1. Iglesia Parroquial de Santiago Santiagon kirkko edustaa goottilaista tyyliä, ja se on rakennettu 1400-luvun alussa moskeijan jäänteille. Goottilaista tyyliä on myöhemmin muokattu renessanssin ja barokin vaikuttein, kun kirkkoa on laajennettu 1600ja 1700-luvuilla. 1. Santiagon kirkon takana kohoaa Sierra de Orihuela. 2. Iglesia Parroquial de las Santas Justa y Rufina . 3. S. I. Catedral del Salvador y Santa Maria: Yksi kolmesta sisäänkäynnistä, goottilaistyylinen "Puerta de Loreto", on peräisin 1400-luvulta. KUVATEKSTIT: 1 2 3 Teksti ja kuvat: Mirja Palmanto 12
Uusi Costa Blanca 2/2015 2. Santuario de Nuestra Señora de Monserrate Monserraten kirkko on 1700-luvun puolivälistä peräisin oleva, barokkityylinen rakennus, jossa on ripaus uusklassismia. Kirkko on sisältä latinalaisen ristin muotoinen, ja yksi sen kappeleista on omistettu Orihuelan suojeluspyhimykselle, Monserraten neitsyelle, jonka mukaan kirkko on myös saanut nimensä. 3. Iglesia Parroquial de las Santas Justa y Rufina Niin ikään moskeijan paikalle rakennettu kirkko, joka on omistettu suojeluspyhimyksille Justa ja Rufina. Sen rakentamisajankohta sijoittuu 1300ja 1400-luvuille. Huomiota herättää kirkon massiivinen goottilaistyylinen torni, joka kohoaa muita kirkontorneja ylemmäksi ja on yksi kaupungin symboleista. Sen kulmia koristavat myyttiset petojen patsaat. Sisällä kirkon keskilaivaa reunustavat useat sivukappelit. 4. S. I. Catedral del Salvador y Santa Maria Salvadorin ja Santa Marian katedraalin rakentaminen aloitettiin 1200-luvun lopussa. Korkeat ja kapeat ikkunat antavat vain vähän valoa sisälle, jossa huomionarvoisia ovat ainakin barokin aikaiset urut ja 1700-luvulta peräisin oleva kuori. Rakennuksessa on lisäksi taidemuseo, jossa on näytteillä mm. Diego da Silvan ja Velásquezin töitä. Rakennuksen päädyssä on holvikaarikäytävän ympäröimä puutarha, jonne pääsee vaivattomasti myös kadulta. 5. Colegio Diocesano Santo Domingo Jylhä ja mahtipontinen rakennus, jonka historia ulottuu 1500-luvun alkuun. Käsittää kolme osaa: koristeellisen renessanssivaikutteisen kirkon, renessanssivaikutteisen opistorakennuksen kaariholveineen ja vehreine sisäpihoineen sekä barokkityylisen rakennuksen kivettyine sisäpihoineen. Näistä viimeinen toimi yliopistona vuosina 1610–1824 ja myöhemmin Alicanten yliopiston alaisuudessa. Keskimmäistä osaa, eli opiston puolta, käytettiin kirkollisen opetuksen tarpeisiin. Kaikki osat ovat valmistuneet hieman eri aikaan, ja niitä on jouduttu kunnostamaan maanjäristyksen tuhojen korjaamiseksi. Kaikki kohteista ovat auki maanantaista lauantaihin noin kymmenestä alkaen (huom. siesta iltapäivällä!) ja ne ovat ilmaisia. Ainoastaan katedraalissa on 2 euron pääsymaksu. Tulosta kartta: www.orihuelaturistica.es/?page_id=1478 Pyhimysten Justan ja Rufinan kirkon torni kohoaa kaupungin kattojen yläpuolelle. Toinen Colegio Diocesano Santo Domingon sisäpihoista. 13 Monserraten kirkko
Uusi Costa Blanca 2/2015 Costa Blancan vanhimpia tunnettuja alueita on Santa Pola, jossa jo etruskit olivat pitäneet mereltä tulevia vihollisia silmällä. Nykyinen majakan niemi on ollut siis tuhansia vuosia erilaisten tähystäjien suosiossa. Tänä päivänä, kun valtiot vannovat elektronisen sodankäynnin nimiin, niin alueella on tutka-asema, joka vahtii alueen ilmaja meriliikennettä. Santa Polan kaupunki sellaisenaan on monelle suomalaiselle tuttu paikka, siellä on maanantaisin ja lauantaisin markkinat. Satamasta pääsee joustavien aikataulujen ansiosta Tabarcan saarelle silloin kun haluaa. Isolla leirintäalueella on paljon suomalaisia karavaanareita talvehtimassa. Tämä kaikki on hyvin tiedossa. Harvempi on käynyt katsomassa Santa Polan majakkaa. Tiedättehän sen niemennokan, joka näkyy niin Torreviejaan, Guardamar del Seguraan, Alicanteen ja muihin rantakaupunkeihin täällä alueellamme. Joskus kallio näkyy kirkkaammin ja joskus hienoisen hunnun takaa, riippuen vähän vallitsevasta näkyvyydestä. Paikka on ollut ja on edelleen erinomainen meriliikenSanta Polan majakka näkyy kirkkaalla ilmalla pitkälle, taustalla siintää Alicanten rantaviiva. Majakan portin luona on infotaulu, jossa kerrotaan muutamia faktoja. Vanhat tykkien paikat ovat retkeilijöiden suosiossa. Vanha bunkkeri on saanut uuden maalin. 14 teen tähystyspiste. Lisäksi siellä on edelleen merkkejä Espanjan sisällissodasta, kunnostettuja bunkkereita sekä tykkien asemia. Siellä on myös Aljub-niminen vanha kaivo, joka on peräisin antiikin ajoilta. Kaivon nimi merkitsee vanhassa tarkoituksessaan muslimien pyhää käsien pesupaikkaa. Muutamien polkujen varsilla on myöskin nähtävissä ikivanhojen kasarmien perustuksia. Santa Polan majakka ympäristöineen on koko perheen vaelluskohde
Uusi Costa Blanca 2/2015 alueen vaellussivuilta saa myöskin karttoja tulostettua. Majakka on n. 150 metriä merenpinnan yläpuolella. On uskomattoman hienoa seistä korkealla kalliolla, katsoa merelle Tabarcan suuntaan. Tunne on kuin voisi noukkia saaren mukaansa. Majakalle pääsee niin, että kääntyy N-332 -tieltä viitan "Faro del cabo de Santa Pola 4" kohdalta ja ajaa tien loppuun. Majakan risteys kääntyy oikealle Santa Polasta n. 3,5 km Alicanten suuntaan ajettaessa. Suosittu tapa on myös jättää auto Santa Polan pohjoisreunalla oleville parkkipaikoille ja kävellä hyviä teitä ja polkuja pitkin majakalle (4–5 km suuntaansa). Alueen opasteet ovat helppoja tulkita. Majakan luona aukeavat hienot näkymät Välimerelle. Taustalla aamusumun hämärtämä Tabarcan saari. Lisätietoja : www.turismosantapola.es/santapola/web_php/index.php?contenido=descripcion&id_boto=450 www.senderosdealicante.com/apie/index.html Teksti ja kuvat: Stefan Andersson Koko Santa Polan pohjoinen alue ennen Alicantea on täynnä kunnostettuja reittejä vaeltajille ja pyöräilijöille. Nyt talvella 2014–15 alue on saanut entistä paremman viitoituksen, monia opastauluja sekä penkkejä levähtämiseen. Reitit ovat tasaisia ja helppoja kävellä tai pyöräillä, sillä irtokiviä on siivottu pois. Viikonloppuisin alueella on runsaasti kokonaisia perheitä tekemässä muutaman kilometrin lenkkejä eväät mukanaan. Pienten lasten vanhemmat pärjäävät kyllä koko perheen voimin, jos matkassa on isopyöräiset lastenvaunut. Kallion lähellä ilmavirtaukset suosivat riippuliitäjiä, varsinkin kesäaikaan heitä voi olla liikkeellä useampia. Jalan tai pyörällä kulkiessa opasteet ovat helppoja tulkita. Kaupungin turistitoimistosta saa kartan pyytämällä. Kaupungin nettisivuilta tai Alicanten 15
Uusi Costa Blanca 2/2015 Kesäkuukausina Torreviejassa saattaa tulla tukalan kuuma ja päivät sen pitkillä rannoilla käydä yksitoikkoisiksi. Torrevieja tarjoaa hienon mahdollisuuden hypätä laivan kyytiin nauttimaan viilentävistä merituulista samalla kun laivan keula suuntaa kohti upeaa Isla Tabarcan saarta. Matka saarelle lasipohja-aluksella vie Torreviejasta vain 40 minuuttia ja sen kyytiin pääsee Torreviejan satamasta aina toukokuun alusta lokakuun puoleen väliin asti. Matkalle mukaan kannattaa ottaa ainakin uimapuku, snorklausvälineet ja kevyet eväät, ellei saaren gastronomisen tarjonnan tutkiskelu kuulu päivän suunnitelmiin. Tietoa Isla Tabarcastan saaresta Isla Tabarcan saari sijaitsee noin 9 kilometrin päässä Santa Polasta ja on Espanjan pienin asutettu saari. Tabarcan asukasluku on noin 80, mutta kesäisin saarelle suuntaavat matkailijat tuovat elämää sen hiljaisille kaduille. Isla Tabarcalla on hyvin mielenkiintoinen historia. Aikaisemmin saarta kutsuttiin nimellä Illa Plana (suom. litteä saari). Tämä 2 kilometriä pitkä ja 300 metriä leveä saari oli merirosvojen piilopaikka 1700-luvun lopulle asti. 1760-luvulla Tabarka-nimisestä tunisialaisesta kylästä kotoisin oleva purjehtijaryhmä haaksirikkoutui lähellä saarta. Heidät pelastettiin ja lopulta he jäivät asumaan saarelle espanjalaisten kanssa. Espanjan kuningas Kaarle III asetti 1700-luvun lopulla saaren linnoitukseen vartijoita suojelemaan Costa Blancan rannikkoa merirosvojen hyökkäyksiltä. Tämän ikivanhan linnoituksen rauniot on selvästi nähtävillä vielä Tabarcan saarella. Päiväretki Isla Tabarcan saarelle Vielä 1900-luvun lopulla saarella asui noin 1000 asukasta, joiden pääelinkeino oli kalastus. Nykyistenkin asukkaiden pääelinkeinoihin kuuluu yhäti kalastus, mutta matkailuelinkeino on myös elävöittänyt saarta paljon viime vuosina. Isla Tabarcan saaren toisessa päässä sijaitseva vanha majakka toimi aikoinaan majakanvartijoiden kouluna. Majakka avattiin vuonna 1854. Kylän kirkko Iglesia de San Pedro y San Pablo kastettiin käyttöön vuonna 1770 ja se julistettiin kansalliseksi perintökohteeksi Isla Tabarcan mukana vuonna 1964. Tehtävää ja nähtävää Isla Tabarcalla Saapuessa saarelle huomaa sen olevan todella karun ja kuivan oloinen. Saarella ei ole koskaan ollut kovinkaan paljon kasvillisuutta ja pohjavettä on ollut maassa hyvin niukasti. Tabarcan saari kuuluu paikalliseen merensuojelualueeseen jonka nimi on Reserva Marina de la Isla de Tabarca ja saari on myös harvinaisten lintulajien suojelualuetta. Vesi on saarella erityisen kirkasta ja siksi saari onkin snorklaajien lempikohteita Costa Blancalla. Kylä muodostuu neliömäisistä aukioista joka muistuttaa saaren sotilaallisesta historiasta. Kylässä on vain muutama katu kalastajatupineen, mutta saarelle on rakennettu myös hotelli vanhasta kuvernöörin talosta niille, jotka haluavat tulla viettämään enemmän aikaa saarelle. Saarelta löytyy myös erinomaisia kalaravintoloita, joissa voi käydä nauttimassa herkullisen lounaan. Päiväretkillä matkailijoilla on yleensä noin kuusi tuntia aikaa tutustua saareen. Vaikka saari on pieni, on siellä runsaasti tehtävää ja nähtävää. Matkailijat yleensä kävelevät lyhyen matkan majakalle ja pääSaaren erikoisuus on Caldero, herkullinen pataruoka. 16
Uusi Costa Blanca 2/2015 Mikä on hienointa, mitä nelivuotias nuori mies voi tehdä Costa Blancalla? Jos meidän kaksospojilta kysytään, on vastaus yksimielinen ja selkeä: mikroautoilla ajaminen! Juho ja Aleksi pääsivät lokakuussa isäJukan ja Philin, ystävämme, kanssa ajamaan ikimuistoiset kierrokset Orihuela Costan Go Karts -mikroautoradalle. Pienet miehet eivät vielä saa yksin ajaa, vaan autossa tulee olla vanhempi ohjaaja. Omasta mielestä toki homma olisi hoitunut ominkin avuin: onhan autolla ajaminen tuttua Zenia Boulevardin yläkerran lastenmaailman sähköautojen ratista ja myös koti-Suomen kotipihassa on päästy ajamaan oikeaa henkilöautoa vanhempien sylistä. Go Kartsin mikroautot kulkevat nuorelle miehelle melkoista kyytiä, arviolta jopa 40 kilometriä tunnissa. Aleksi, veljeksistä huimapäisempi, pyysi isää painaTähtihetki maan lisää kaasua, kun yksipaikkaiset autot kiitivät ohi. Kaasua painettiinkin ihan auton suorituskyvyn rajoille saakka eikä sekään riittänyt Aleksille, lisää tehoa olisi tarvittu. Kokemus lie pojille liki sama kuin Formula-auton rattiin pääsy isommille pojille, joita miehiksikin joskus kutsutaan. On tämä Espanja hieno maa: kesäharrasteisiin pääsee koko vuoden ja oikeita Formula 1 -kilpailujakin pääsee paikan päälle Barcelonaan seuraamaan taas toukokuussa melko pienin järjestelyin. Vauhdin hurma on poikien toinen luonto ja autolla ajaminen saa pojat tuntemaan itsensä ainakin hetken miehiksi sekä tuottaa varman hymyn huulille, myös muistoissaan! Aleksi ja Jukka Juho ja Phil Majakan jälkeen voi käydä tutustumassa saaren kylään ja sen kauniiseen kirkkoon Iglesia de San Pedro y San Pabloon. Kirkon jälkeen kannattaa vielä käydä kääntymässä saaren toisessa päässä, josta avautuva näkymä on valokuvauksellinen. Kylän merirosvoteemaa noudattavissa baareissa ja ravintoloissa voi käydä nauttimassa viilentävän juoman tai kokeilla saaren erikoisuutta, Calderoa. Caldero on herkullinen pataruoka, jonka valmistukseen käytetään tuoreita meren eläviä. Loppupäivää voi viettää saaren pienillä poukamilla tai sen hiekkarannalla aurinkoa palvoen. Merivesi on täällä paljon viileämpää kuin Torreviejassa, koska saarella tuulee enemmän kuin mantereella. Saapuminen Isla Tabarcan saarelle Torreviejan satamassa myydään lippuja Isla Tabarcan saarelle. Maritimas Torrevieja on yksi matkanjärjestäjistä, joiden retket saarelle starttaavat yleensä klo 11 aamulla. Retkiä järjestetään myös Alicantesta ja Santa Polasta. Lippuja ei välttämättä tarvitse ostaa etukäteen, voit vain saapua ajoissa paikalle. Hinnat vaihtelevat jonkin verran, mutta viimeisimpien tietojen mukaan meno-paluulippu maksaa aikuisilta 22 euroa ja 10 euroa lapsilta. Mikäli haluat saarelle jonain tiettynä päivänä, kannattaa liput varata etukäteen. Teksti ja kuvat: Heli Koskinen , Espanja-loma.fi Isla Tabarca Teksti: Sari Järvensivu Kuvat: Go Kartsin kuvapalvelu 17
Uusi Costa Blanca 2/2015 Rico on koko kouluikänsä käynyt tuttujen koulukavereiden kanssa. Paitsi, että Ricolla on selkeät tavoitteet urheilu-urallaan, on hänellä tavoitteena tulevaisuudessa päästä opiskelemaan urheilupsykologiaa tai urheilutieteitä yliopistoon, joten tulevan elämän suuntaviivat ovat nuoresta iästä huolimatta jo hyvin hahmottumassa, ja aika näyttää, kuinka hyvin Rico tavoitteisiinsa pääsee. Illan aikana paikalla olijoilla oli mahdollisuus osallistua myös runsaasti palkintoja sisältäviin arpajaisiin, joissa pääpalkintona oli Ricolle erikoistilauksesta valmistetut ja hänen itsensä signeeraamat ja pelatut jalkapallokengät, joiden arvo selviää voittajalle tulevaisuuden myötä. Ricolle menee suoraan ilman lyhennyksiä illan kokonaistuotto, jolla hänen on mahdollisuus mm. ostaa itselleen tarvittavia erityisurheiluvälineitä, kuten mittatilauspohjallisia kenkiä niin pelaamiseen kuin myös muuhun oheisharjoitteluun ja kerryttää myös opiskelukassaa mahdollista yliopisto-opiskelua varten. Central Grill -ravintolaan jää pysyvästi näytille Ricon mestaruuspaidat ja mestaruuspokaalit sekä tippikannu, jonka kautta voi edelleen tukea Ricoa kun käy paikassa syömässä! Tämä tapahtuma oli ensimmäinen kerta, kun Ricoa oli mahdollisuus tukea mukavan illallisen merkeissä, mutta tapahtumasta on tarkoitus tehdä perinne, jos Ricon ura jatkaa nousukiitoaan, kuten tällä hetkellä näyttää. Silloin kaikilla niilläkin suomalaisilla, jotka eivät nyt päässeet osallisiksi tapahtumasta, on mahdollisuus tulla mukaan yhteiseen tukirenkaaseen tukemaan Ricon matkaa kohti unelmaansa. Jalkapallolupaus Ricon tueksi järjestetty hyväntekeväisyysilta oli menestys Illan aikana ruokailun ja musiikin lomassa ihmiset vaihtoivat ajatuksia ja kuulumisia Ricon kanssa henkilökohtaisesti ja saivat näin ensikäden tietoa siitä, kuinka hyvin hänellä menee harrastuksessa ja miten energiaa sekä tavoitteita on riittänyt myös kouluun, jossa on menossa 9. vuosiluokka Los Dolsesin espanjalaisessa koulussa Orihuela Costalla. Tätä koulua Costa Blancan alueen suomalaisyhteisö sekä sen aktiiviset nuoret näyttivät jälleen yhteisöllisyyden halun ja voiman, kun keskiviikkona 11. helmikuuta pidettiin alueemme menestyneen juniorijalkapalloilija Rico Finnäsin (Elche C.F.) hyväntekeväisyysilta ravintola Central Grillissä Orihuela Costalla. Lehdessämme on useaan kertaan seurattu Ricon matkaa kohti unelmaansa jalkapalloilun huipulle, ja niin nytkin kerromme tästä hyväntekeväisyystapahtumasta, jonka alulle laittajana toimi Ricon kotikulmilla sijaitseva irlantilaisomistuksessa oleva menestynyt ja tasokas ruokaravintola. Briteille ja amerikkalaisille hyväntekeväisyys on tuttua, mutta nyt myös suomalaiset näyttivät, että asia on meille kaikille tärkeä ja haluamme olla mukana tukemassa Ricon hyvin alkanutta matkaa eteenpäin, sillä niin hyvin ja monin tavoin tapahtumaan osallistuttiin. Ravintola oli täynnä niin suomalaisia kuin myös alueemme ruotsalaisia, norjalaisia sekä englantilaisia yksityishenkilöitä, entisiä valmentajia ja yrittäjiä, kun nautittiin hyvästä ruuasta mukavassa ilmapiirissä livemusiikin soidessa illassa. Tilaisuudessa Ricoa lämmitti erityisesti alueellamme toimivan kiinteistövälittäjä Remeca Investin lahjoittama erityisbonus. Yhteisöllisyydestä kertoo myös se, että kaikki ne useat kymmenet ihmiset Suomesta, jotka eivät tällä kertaa päässeet mukaan, olivat tukeneet Ricoa ostamalla illalliskortin tapahtumaan. 18
Uusi Costa Blanca 2/2015 Torreviejan ja La Matan suolajärvet ovat muodostuneet joskus pleistoseenin aikaan, kun maa on vajonnut. Ne erottaa toisistaan chaparraliksi kutsuttu korkeampi kannas, muuten ne olisivat yhtenäinen alue. Koska La Matan järvi on merenpinnan alapuolella, sinne on helppo johtaa merestä kanavaa pitkin omalla painollaan vettä tarvittaessa. Veden saavuttaessa tarvittavan suolapitoisuuden haihtumisen avulla, se johdetaan Torreviejan laguuniin. Siellä kerätään nykyään suolaa 11 kuukautta vuodesta, paitsi jos kovat tulvasateet yllättävät ja heikentävät tuotantoa liuottamalla suolaa veteen. Nykyään tulvia estetään vallein, jotka osittain estävät sadeveden kerääntymistä järveen. Suola kerätään keräyskoneella, joka toimii käyttäen GPS-systeemiä apunaan, se nostaa suolan veneisiin, jotka hinataan saarelle. Siellä suola esipestään, kuljetetaan 1 600 metriä pitkää kuljetusnauhaa pitkin pesuhalliin, jossa se pestään ja siirretään jälleen nauhan avulla paikkaan, jossa se kootaan isoksi kasaksi koneella, jota kutsutaan nimellä pájaro/lintu ulkonäkönsä vuoksi, tai viedään tehdashalliin jauhamista ja pussitusta varten. Merisuolan lisäksi La Matan järveen johdetaan suolaliuosta yli 50 km pitkää putkea pitkin Pinoson Monte Cabeço:n suolakaivoksilta. Putki valmistui 1970-luvun alussa. Torreviejan suolajärvet ja suolan tuotanto Pinosossa on kuusi suolakaivoa, joista syvimmät ovat 1 200 metriä syviä. Suolan saamiseksi niistä kaivoksiin ruiskutetaan vettä korkealla paineella, liuos pumpataan ylös ja dekantoidaan suuriin säiliöihin, joista se lasketaan painovoiman avulla putkea pitkin La Matan suolajärveen. Tämä suolalisä vuorilta on Torreviejan suuren tuotannon salaisuus. Nykyisellä yhtiöllä on oikeudet suolan tuotantoon Pinosossa vuoteen 2019 asti. Torrevieja tuottaa suolaa n. 700 000 tonnia vuodessa ja sitä viedään monien muiden maiden ohessa myös Suomeen. Aika ajoin Torreviejan satamassa käy suuria aluksia, jotka vievät lastinaan suolaa ympäri maailmaa: www.youtube.com/watch?v=D8opG6QRWNo Torrevieja aloittaa ensi kesäkuussa uutena matkailuprojektina tutustumuskierroksia katujunalla kaupungin suolateollisuuteen. Lisätietoja verkkosivulta osoitteessa www.visitasalinasdetorrevieja.com Torreviejassa kuultua: "On se hyvä, että täällä saa aina tuoretta suolaa, sillä vanha suola janottaa....." Annukka Valtanen 19
Uusi Costa Blanca 2/2015 Ja valkeus tuli Vuodenvaihteen molemmin puolin katselin Suomen Kuopiossa Sankaripuiston morsiusangervojen muodonmuutoksia. Ehkä tämä ei kuvasta todellista metamorfoosia, mutta melkoista muutosta kylläkin. Viime vuoden loppupuolella morsiusangervojen rennot, kaareutuvat oksat olivat pelkät tummanpuhuvat rangot. Sitten oksille satoi ensilumi, joka kukitti ne lumikukkasilla, yhtä kauniilla kuin konsanaan kesällä. Lumisateiden jatkuessa oksat vaipuivat kinosten alle. Silti näkymä oli kuvauksellisen kaunis, kuten voitte todeta kuvasta tällä sivulla. Kirsi-Marja Myöhänen www.myohanen.net kirsi-marja@myohanen.net Odottavat katseet kevääseen Kustaa II Adolfin myytti kolmikymmenvuotisen sodan sankarikuninkaana oli niin suuri, että se tuntuu hautaavan alleen koko aikakauden. Kuninkaan kaatumisen jälkeen, vuonna 1632 Lützenin taistelussa, myytin rehottaminen vain jatkui. Hautajaisrunoissa ja ruumissaarnoissa hänet nostettiin marttyyrien joukkoon. Myytti kuninkaasta, joka pelasti protestantit eli historiankirjoituksessa kolmesataa vuotta. Enteet ja ihmeet, politiikka ja propaganda sulautuivat 1600-luvun maailmassa toisiinsa. Demokratia vai ei Winston Churchill on sanonut: ”Venäjä on ongelman sisällä oleva mysteeri käärittynä arvoitukseen.” Viime aikoina on kovasti kritisoitu venäläisiä arvoja muistamatta, että Venäjä toimii juuri niin kuin on aina toiminut. Venäläiset eivät ole koskaan kuuluneet latinalaisen maailman piiriin, heillä on sisäänrakennettu mekanismi kulkea omia polkujaan. Voimissaan ovat edelleen yksinvaltius ja johtajan kunnioitus. Myös uskonnollisilla eroilla ja arvoilla on suuri merkitys ortodoksisen Venäjän ja katolisen maailman välillä, kielellisistä eroista puhumattakaan. Kulttuurien välisissä yhteentörmäyksissä, koski se sitten venäläisiä tai islamilaisia, on perustavaa laatua oleva ongelma: Nämä toiset eivät ajattele niin kuin me ajattelemme, että heidän tulisi ajatella. Neuvostoliiton hajottua Suomessa puhuttiin, että nyt maantiede muuttuu. Ilmeisesti unohdettiin sellainen käsite kuin geopolitiikka. Myös länsimainen poliittinen eliitti uskoi tai ainakin toivoi, että Venäjällä alkaisi demokraattinen kehitys kommunistisen talousjärjestelmän muututtua kapitalistiseksi. Seurasi kymmenen vuotta sekasorron aikaa, jonka Putin taltutti ja pani maan järjestykseen venäläisen mallin mukaan. Kun Hannes Kolehmainen juoksi Tukholman olympialaisissa 1912 Suomen maailman kartalle, olisi hänen kannattanut katsoa tarkemmin mihin kohtaan hän sen juoksee. Varhaisimmat maininnat 1200-luvulta Sana demokratia on peräisin antiikin kreikkalaisesta d?mokratia (??µ???????) -sanasta, jolla nykyaikana tarkoitetaan tavallisesti kansanvaltaa. Alkuperäisesti d?mos ei kuitenkaan tarkoittanut koko kansaa vaan tietyllä alueella elävää köyhälistöä, Aristoteleen Politiikka (1279). Vasta myöhemmin se on siirtynyt Nykäsyjä Lue, kirjoita, elä Lyhyt yliopistokurssi tammikuussa lisäsi taas kerran syttyjä kirjoittamiseen. Innostavan opettajan välittämä oivallus: Laji on vain kaapu, johon teksti pukeutuu loppuvaiheessa, sai minut etsimään tekstipinosta nykäsyjen kaavun. Kirjoittaja kohtaa tutkimusten mukaan ainakin seitsemän erityyppistä estettä kirjoittamisen aloittamiseen, mutta jos harjoittaa luovaa eteenpäin kaatumista, saattaa päästä vireeseen. Pohjolan leijona Nykyään niin muodikas idolien, esikuvien ja tähtien luominen ei ole mikään viime vuosikymmenien ilmiö. Ihmispalvontaa on harjoitettu aikojen alusta lähtien. Kansojen johtajat: faaraot, tsaarit, kuninkaat ja muut despootit ovat aina olleet palvonnan kohteina. Yksi mielenkiintoisimmista on kultti, joka luotiin Kustaa II Adolfin ympärille. Se sai henkilöpalvonnan hysteeriset piirteet. Helsingin yliopiston historian dosentti Mirkka Lappalaisen mukaan Kustaa II Adolfin palvonta 1600-luvulla oli Ruotsin historian ensimmäinen suuri julkinen spektaakkeli. Tämän hovin ympäröimän instituution ”tuotteistamista” pönkitettiin muotokuvilla, painokuvilla ja tarinoilla. Kuningas kävi sotia kaitselmuksen johdattamana, jopa kanuunan kuula muutti yliluonnollisesti suuntaansa hänen kohdallaan Riian piirityksen yhteydessä. 20