3 2018 13 Livets mirakel Ett bidrag på Hungerdagen räddar liv Elämän ihmeitä 8 Lahjoitus Nälkäpäivänä pelastaa henkiä OMA PUNAINEN RISTI ON PALVELU VAPAAEHTOISELLE 12 Katastrofirahasto auttoi Vaasan kerrostalopalossa 16 Ensiapuleiriltä SM-kilpailuun 22 Nuorten turvatalon kautta omaan kotiin 28 Ilmasilta-kopteri etsii leposijaa Avun maailma on Veripalvelun lehti AVM_3_2018_taitto_48s.indd 1 28/08/2018 18.08
Jokaiselle löytyy paikka auttaa RUOTSIN MAASTOPALOT herättivät jälleen miettimään oman ympäristön turvallisuutta. Monet palojen alta evakuoidut ihmettelivät, miten tilanne palojen levitessä pääsi niin vaaralliseksi. Asuvathan he yhdessä maailman turvallisimmista maista. Ilmastotutkijat ovat vuosia kertoneet, että ilmastonmuutos tuo mukanaan lisää ääri-ilmiöitä. Kuivuus ja tulvat ovat toistuneet Itä-Afrikassa jo useana peräkkäisenä vuotena. Euroopan kuivuus ja erityisesti Ruotsin metsäpalot ovat tuoneet keskusteluun toden tuntua. Tänä kesänä kyse on ollut omasta turvallisuuden tunteesta ja oman yhteiskuntamme valmiudesta toimia. Tällä kertaa suomalaiset palomiehet lähtivät Ruotsiin, käykö joskus toisin päin? Nälkäpäivänä kerätään jälleen varoja Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Punaisen Ristin toimintaan voi osallistua monella tavalla, ja Nälkäpäivänä pääsee helposti mukaan. Lipaskerääjäksi pääsee vaikka kävelemällä suoraan keräyskeskukseen. Nettilippaan perustaminen ja aktiivinen kerääminen omassa sosiaalisessa mediassa sopii kiireiselle. Punaisen Ristin vapaaehtoiset olivat mukana avustamassa Ruotsin metsäpalojen evakuointeja. Punaiseen Ristiin ilmoittautui tuhansia uusia vapaaehtoisia, joiden apua on tarvittu majoituksessa ja tavaroiden kantamisessa. Koulutetut vapaaehtoiset ovat tarjonneet henkistä tukea. Vaikka toiminta metsäpalojen keskellä on erilaista kuin lipaskerääminen, kyse on kuitenkin samasta auttamisen halusta. Toivon, että löydät itsellesi sopivan tavan osallistua Nälkäpäivään. Jos et ole vielä mukana vapaaehtoistoiminnassa, kysele ja ole utelias. Mukaan ei tarvitse lähteä yksin. Tuoreen tutkimuksen mukaan yli 60 prosenttia suomalaisista osallistuu hyväntekeväisyyteen. Suomen Punaisella Ristillä on noin 85 000 jäsentä, noin 500 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Pertti Torstila ja pääsihteeri Kristiina Kumpula. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI90 2219 1800 0678 46. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 1572 3000 3727 30. SPR Veripalvelu: 127 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI06 2219 1800 0680 00. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 189 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi 4 Ristiin rastiin Pakolaisten asema huolettaa Kiitosta rohkeille toimittajille Ensiapumestarit kisasivat Turussa Veripalvelu panostaa soluhoitoon 8 Kenttäsairaala on aina auki 12 Hätäapua annetaan myös Suomessa 16 SM-tason ensiapuseikkailu 20 KuoLO-ryhmä rikkoo ennätyksiä 22 Turvatalon tuella elämään 25 Oma palvelee vapaaehtoisia 26 Veera Priha juoksee apua 28 Leivo lensi Suomehen 34 Avustustyöntekijä tuo netin 44 Ristikko 46 Vuosien takaa 47 Ritva Salomaa uskoo kohtaamiseen 13 Fältsjukhuset är alltid öppet 15 Nödhjälp ges också i Finland 19 Första hjälpen-äventyr på FM-nivå 21 Blodgruppen som slår rekord 24 Skyddshuset hjälper på traven 25 Oma tjänar frivilliga 27 Veera Priha löper för hjälp 32 En lärka uti majsolens sken 38 Biståndsarbetaren kopplar upp 42 Kors och tvärs Tack till modiga redaktörer Första hjälpen-mästare tävlade i Åbo Blodtjänst satsar på cellbehandling 45 Korsord 46 Åren går AVUN MAAILMA HJÄLPENS VÄRLD 3/2018 5.9.2018 Suomen Punaisen Ristin lehti / Finlands Röda Kors tidning Kansikuva/Pärmbild: Saara Mansikkamäki Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors, p. 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen p. 020 701 2229, kimmo.holopainen@punainen risti.fi Taitto: Niina Mickelsson/Takomo Tuotanto Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: Sari Aarnio p. 044 566 7194 ja Jaana Martiskainen p. 044 566 7195 Osoitelähde: Suomen Punaisen Ristin jäsenrekisteri, yritysyhteyshenkilörekisteri ja koulurekisteri Tilauk set ja osoitteenmuutokset/Beställningar och adressförändringar: avun maailma@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: Forssa Print Oy Levikki noin 95 000. Tilaus hinta/Beställnings avgift 22 € Sähköposti: avunmaailma@punainenristi.fi ISSN 1796-1572 Aikakauslehtien liiton jäsen Det finns plats för alla att hjälpa SKOGSBRÄNDERNA I Sverige får oss att tänka på hur trygg vår omgivning är. Många av dem som evakuerades undan bränderna förundrade sig över att situationen kunde bli så farlig när bränderna spred sig. Svenskarna lever trots allt i ett av världens tryggaste länder. Klimatforskare har i flera år talat om att klimatförändringen för med sig mer extrema väderfenomen. Östafrika har drabbats av upprepade cykler av torka och översvämningar. Torkan i Europa och i synnerhet skogsbränderna i Sverige har gjort att debatten också handlar om oss. I år har det gällt vår egen säkerhetskänsla och vårt eget samhälles beredskap att handla. Den här gången var det finländska brandmän som for till Sverige, går trafiken åt andra hållet nästa gång? Under Hungerdagen samlar vi igen in pengar till Röda Korsets katastroffond. Man kan delta i Röda Korsets verksamhet på många sätt och under Hungerdagen är det lätt att vara med. Har man fullt upp går det också att grunda en webbinsamlingsbössa och sprida insamlingen i sociala medier. Röda Korsets volontärer hjälpte till vid evakueringsinsatserna i samband med de svenska skogsbränderna. Tusentals nya frivilliga anmälde sig till Röda Korset och deras insatser behövdes vid inkvartering och transporter. Utbildade volontärer har erbjudit psykiskt stöd. Trots att de insatser som behövs vid en skogsbrand är annorlunda än insamling med bössa handlar det om samma vilja att hjälpa. Jag hoppas att du hittar ett sätt som passar dig att delta i Hungerdagen. Hör dig för och var nyfiken om du inte deltar i frivilligverksamheten än. Man behöver inte delta i verksamheten ensam. En färsk undersökning visar att över 60 procent av finländarna deltar i välgörenhet. JA R K K O M IK K O N E N ILPO KIISKINEN PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR 2 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 ? Avun maailma Hjälpens värld 3/2018 AVM_3_2018_taitto_48s.indd 2 28/08/2018 18.08
28 / 32 HISTORIAN ROOTTORIN HAVINAA Ilmasilta-Alouette etsii hyvää kotia. HISTORIENS ROTERANDE VINGSLAG Luftbrons Alouette söker ett gott hem. 22 / 24 TUKEA OMAN POLUN ALKUUN Matilda Hänninen sai apua turvatalolta. STÖD ATT GÅ SIN EGEN VÄG Skyddshuset hjälpte Matilda Hänninen. 16 / 19 NÄLKÄ KASVAA SYÖDESSÄ Ensiapuleiriltä SM-kilpailuun. KUNSKAP GER MERSMAK Från läger till FM i första hjälpen. 26 / 27 JUOSTEN JALAT ALLE Veera Priha auttaa kohtalotovereitaan. ATT SPRINGA BEN Veera Priha hjälper sina ödeskamrater. A R I R Ä S Ä N E N P E T R I M U L A R I Finlands Röda Kors har cirka 85 000 medlemmar, 500 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Pertti Torstila och general sekreterare Kristiina Kumpula. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI90 2219 1800 0678 46. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 1572 3000 3727 30. Blodtjänst: 127 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI06 2219 1800 0680 00. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 189 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi JO O N A S B R A N D T M A R I V E H K A L A H T I 3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 3 AVM_3_2018_taitto_48s.indd 3 28/08/2018 18.08
Ristiin rastiin Avun maailma 4/2018 ilmestyy 7. marraskuuta Ristiin rastiin Inhimillisyyttä pakolaispolitiikkaan Suomen Punainen Risti vetosi kesäkuussa Maailman pakolaispäivänä inhimillisen turvapaikkaja pakolaispolitiikan puolesta. S uomen Punainen Risti muistutti Maailman pakolaispäivänä 20. kesäkuuta, että pakolaisista ei pitäisi puhua vain numeroina tilastoissa. Jokaisella kotimaastaan pakenevalla ihmisellä on oma tarinansa, oikeus tulla kuulluksi ja saada tarpeensa mukaan humanitaarista apua ja suojelua. Suomen Punainen Risti on huolestunut turvapaikanhakijoiden tilanteesta niin Euroopassa kuin meillä Suomessa. Korkeimman hallinto-oikeuden presidentin taannoinen lausunto ulkomaalaislain muutoksista ja välinpitämättömistä oikeusavustajista, riippumattomien tutkijoiden selvitys kansainvälistä suojelua hakevien asemasta Suomessa ja Unicefin tutkimus turvapaikanhakijalasten kohtelusta kertovat kukin karua kieltään: kansainvälistä suojelua hakevien asema on muutamassa vuodessa heikentynyt Suomessa merkittävästi. EU-maat keskustelevat parhaillaan turvapaikkajärjestelmänsä uudistamisesta. Muutoksilla pyritään esimerkiksi tehostamaan turvapaikkamenettelyä, jotta kansainvälisen suojelun tarve voidaan arvioida nykyistä yksinkertaisemmin ja nopeammin. Punaisen Ristin mielestä Euroopan tulisi kantaa yhdessä vastuu turvapaikanhakijoista ja pakolaisista. Se tarkoittaa inhimillistä turvapaikkaja pakolaispolitiikkaa, joka noudattaa YK:n pakolaissopimusta. Valtioiden on toimittava määrätietoisesti sen varmistamiseksi, että kansainvälistä suojelua hakeville taataan yksilöllinen, reilu ja tehokas turvapaikkamenettely ja että he saavat tietoa heille kuuluvista oikeuksista. Punainen Risti toivoo, että perheiden oikeutta olla yhdessä kunnioitetaan ja että yksin saapuneiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden tarpeista pidetään erityistä huolta. Humanitaarista apua, suojaa, terveydenhoitoa ja psykososiaalista tukea on oltava tarjolla, ja apua tarvitsevilla pitää olla niihin pääsy ilman pelkoa pidätyksestä tai karkotuksesta. Auttamista ei pidä kriminalisoida, eikä säilöönottoa käyttää kuin viimeisenä keinona. Lasten säilöönotosta tulisi luopua kokonaan. KIMMO HOLOPAINEN MARIA SANTTO 4 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 NUMEROT KERTOVAT 60 095 KILOA EU:n ruoka-apuohjelman elintarvikkeita jaettiin viime vuonna Suomen Punaisen Ristin kautta. Ruoka-apua jakoi 30 Punaisen Ristin osastoa yhteensä 11 782 avunsaajalle. LÄHDE: PUNAISEN RISTIN TOIMINTAKERTOMUS Pieni pakolainen Cherson pakolaisleirillä Kreikassa keväällä 2016. Vastaanottokeskusten määrää laskee yhä SUOMEN PUNAISELLA RISTILLÄ oli elokuun alussa toiminnassa 21 vastaanottokeskusta aikuisille turvapaikanhakijoille ja perheille sekä 3 alaikäisyksikköä. Asukkaita yksiköissä oli yhteensä noin 3 500. Enimmillään Punaisen Ristin ylläpitämiä vastaanottokeskuksia oli eri puolilla Suomea 109 vuosina 2015–2016. Yksiköiden alasajo aloitettiin jo keväällä 2016 turvapaikanhakijoiden määrän käännyttyä selvään laskuun. Viimeisinä lakkautettiin kesäkuun lopussa Kiteen ja Kotkan vastaanottokeskukset. Vastaanottokeskuksia vähennetään suunnitellusti yhteistyössä Maahanmuuttoviraston kanssa. Suljettavissa yksiköissä asuvat asukkaat siirretään joko muihin vastaanottoyksiköihin tai yksityismajoitukseen. Vastaanottoyksiköiden sulkemisen yhteydessä järjestetään tavallisesti loppukatselmus, jossa tarkastetaan kiinteistön kunto ja sovitaan mahdollisesti tarvittavista ennallistamistoimista yhdessä tilojen omistajan ja Maahanmuuttoviraston kanssa. Irtain omaisuus siirretään joko jäljellejääviin yksiköihin tai varastoidaan myöhempää käyttöä varten. Lahjoituksena saatua tavaraa voidaan antaa myös omilleen muuttaville asukkaille. Punaisen Ristin ylläpitämien vastaanottoyksiköiden suuren määrän huomioon ottaen jälkiselvittelyjä kiinteistönomistajien kanssa on ollut vain vähän, lähinnä kulumisen ja vesivahinkojen johdosta. Se on ymmärrettävää, sillä tilat ovat olleet poikkeuksellisen kovassa kulutuksessa korkean käyttöasteen vuoksi, eikä kaikkia tiloja ole alun perin suunniteltu ympärivuorokautiseen käyttöön. JUSSI VIERIMAA Turvapaikanhakijoiden määrän äkillinen nousu vuonna 2015 pakotti viranomaiset kasvattamaan kapasiteettia nopeasti. AVM_3_2018_taitto_48s.indd 4 28/08/2018 18.08
Ristiin rastiin Avun maailma 4/2018 ilmestyy 7. marraskuuta Ristiin rastiin MARIA SANTTO HARRI NURMINEN Markku Niskala oli sydämeltään Punaisen Ristin mies, joka palveli liikettä miltei puolen vuosisadan ajan. Inhimillinen kädenojennus juontajakaksikolle Suomen Punainen Risti palkitsi toimittajaparivaljakko Susani Mahaduran ja Yagmur Özberkanin rohkeasta työstään Yle Puheella. S uomen Punaisen Ristin Inhimillinen kädenojennus -tunnustus myönnetään vuosittain henkilölle tai yhteisölle, joka on edistänyt inhimillisyyden teemoja ja arvoja suomalaisessa yhteiskunnassa. Tänä vuonna Punaisen Ristin hallitus tahtoi nostaa esiin Susani Mahaduran ja Yagmur Özberkanin tinkimättömän tyylin käsitellä vaiettuja ja vaikeita aiheita radio-ohjelmassaan. – Mahaduran ja Özberkanin ohjelma haastaa ajattelemaan asioita uusista näkökulmista. He onnistuvat käsittelemään vaikeita aiheita avoimella ja raikkaalla tavalla, jota suomalainen keskustelukulttuuri kaipaa, Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula perusteli luovuttaessaan tunnustuksen kaksikolle Punaisen Ristin viikolla toukokuussa. Mahadura & Özberkan kuullaan torstaisin Yle Puhe -kanavalla. Ohjelma käsittelee yhteiskunnallisia kysymyksiä terävästi, mutta aina pilke silmäkulmassa ja hyvällä mielellä. Inhimillisen kädenojennuksen saajaksi haettiin tänä vuonna erityisesti tahoja, jotka ovat toimineet sillanrakentajina yhteiskunnallisessa keskustelussa Tun nustuksella Punainen Risti haluaa kannustaa kaikkia rakentavaan keskusteluun ja myös omista poikkeavien mielipiteiden kuuntelemiseen. KIMMO HOLOPAINEN 3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 5 Markku Niskala on poissa Markku Niskala (1945–2018) omistautui Punaisen Ristin kehittämiselle sekä Suomessa että maailmalla. SUOMEN PUNAISEN RISTIN entinen pääsihteeri Markku Niskala , 72, menehtyi 21. helmikuuta Helsingissä nopeasti edenneeseen sairauteen. Niskala toimi urallaan 47 vuotta Punaisen Ristin tehtävissä kotimaassa ja maailmalla. Hän aloitti järjestössä vuonna 1971 Helsingin ja Uudenmaan piirin toiminnanjohtajana ja nousi Suomen Punaisen Ristin pääsihteeriksi vuonna 1988. Pääsihteerinä hän johti järjestön sääntöuudistusta ja ajoi organisaation keventämistä ja panostusta vapaaehtoistoimintaan. Niskalan mittava kansainvälinen ura alkoi vuonna 1978 Sambian Punaisessa Ristissä ja jatkui 1980-luvun alussa Tansaniassa ja Zimbabwessa. Punaisen Ristin ja Puolikuun kansainvälisen liiton IFRC:n Euroopan osaston päällikkönä Genevessä hän toimi vuodet 1985–1988. Vuonna 2003 hän palasi Geneveen koko IFRC:n pääsihteerin tehtävään, josta hän jäi eläkkeelle 2008. Kautensa aikana Niskala johti IFRC:n organisaation mittavaa uudistamista. Hänet tunnettiin Punaisen Ristin liikkeessä helposti lähestyttävänä ja humanitaariset arvot syvästi sisäistäneenä miehenä, jolla oli nauru herkässä ja aina aikaa kollegoille ja ystäville. Puolisonsa Anitan lisäksi Niskalalle tärkeimpiä ihmisiä maailmassa olivat hänen äitinsä ja sisarensa perheineen Tampereella. Työ vei Niskalalta usein myös vapaaajan, mutta meri ja kesämökki Nauvossa ja myöhemmin Visuvedellä olivat hänelle tärkeitä paikkoja. Eläkevuosinaan Espanjasta tuli hänen toinen kotinsa, jossa hän vietti paljon aikaa ystäviensä seurassa golfkentällä. HELENA KORHONEN, PENTTI KOTOARO, KRISTIINA KUMPULA KIRJOITTAJAT OVAT MARKKU NISKALAN TYÖTOVEREITA JA YSTÄVIÄ VIELÄ EHTII ULAPALLE PUNAISEN RISTIN 9.–11. MARRASKUUTA järjestettävälle Auttajat ulapalla -koulutusristeilylle on ilmoittautunut ennätysmäärä vapaaehtoisia, mutta paikkoja on ainakin vielä tämän lehden painoon mennessä vapaana. Syysristeilyn teemana on tällä kertaa vapaaehtoisten hyvinvointi ja hyvä vapaaehtoisjohtaminen. Mukaan oppimaan, innostumaan ja pitämään hauskaa ovat tervetulleita niin vanhat kuin uudetkin tekijät. Ilmoit tautuminen jatkuu 16.9. asti tai niin kauan kuin tilaa riittää. Lue lisää: rednet.punainenristi.fi/ulapalla Punaisen Ristin puheenjohtaja Pertti Torstila kiitti Susani Mahaduraa ja Yagmur Özberkania. AVM_3_2018_taitto_48s.indd 5 28/08/2018 18.08
TERO KYLLÖNEN Veripalvelun Solutuotantokeskus on korkeatasoinen tutkimuslaitos, jossa on panostettu uusiin soluterapialääkkeisiin jo lähes kymmenen vuoden ajan. Työn tuloksena on kehitetty useita lupaavia hoitoja. Veripalvelu kehittää uusia soluhoitoja Punaisen Ristin Veripalvelu tiivistää yhteistyötään HUSin ja Helsingin yliopiston kanssa. V eripalvelun Solutuotantokeskus on panostanut uusiin soluterapioihin jo lähes kymmenen vuoden ajan. Työn tuloksena on saatu kokeellinen hoito esimerkiksi kantasolusiirron jälkeiseen vaikeaan käänteishyljintään. Vaikka itse kantasolusiirto onnistuisi, vaikea käänteishyljintäreaktio voi johtaa potilaan menehtymiseen. Reaktioon on annettu kokeellista hoitoa mesenkymaalisella kantasoluvalmisteella Helsingin ja Turun yliopistollisissa sairaaloissa. Toisella Veripalvelun valmistamalla uuden sukupolven soluterapiavalmisteella on hoidettu yksittäisiä, vaikeita palovammoja. Lisäksi viime vuonna otettiin käyttöön lupaava menetelmä, joka mahdollistaa haploidenttisen kantasolusiirron sellaisille potilaille, joille ei löydy täydellisesti sopivaa luovuttajaa sisaruksista tai maailmanlaajuisesta rekisteristä. Nyt käynnistetyn yhteistyön tarkoituksena on luoda edellytykset seuraavien, varhaisen kehitysvaiheen soluterapialääkkeiden käyttöönottoon HUSissa. Kokeellisia hoitoja tullaan antamaan lääkärin määräyksellä potilaille, joiden ennuste paranemiselle on muuten heikko, eikä käytettävissä ole muita hoitokeinoja. Yhteistyösopimus Veripalvelun, HUSin ja Helsingin yliopiston kesken allekirjoitettiin kesällä. Veripalvelu vastaa soluterapialääkkeiden valmistuksesta. Solut, joista soluterapiavalmisteet tehdään, kerätään joko potilaalta itseltään tai vapaaehtoiselta luovuttajalta. HUSilla on yhteistyön edellyttämä korkeatasoinen kliininen ja tieteellinen osaaminen sekä hoitoja tarvitsevia potilaita. Helsingin yliopistolle yhteistyö luo mahdollisuuden tuoda uusiin soluterapioihin liittyviä innovaatioita kliiniseen vaiheeseen. Veripalvelun Solutuotantokeskuksen osastonjohtajan Johanna Nystedtin mukaan on välttämätöntä, että yhteistyötä tutkijoiden, kliinikoiden, terveydenhuoltoja lääkealan sekä viranomaisten kesken tiivistetään, jotta uudet lupaavat soluterapiainnovaatiot saadaan mahdollisimman nopeasti ja sujuvasti tutkimuslaboratorioista potilaiden hyödyksi. – Tämä on yksi askel kohti laajempia yhteistyöverkostoja. Toiveissa on, että uudet soluterapiat tarjoavat tulevaisuudessa hoitomahdollisuuksia sellaisiin sairauksiin, joita aiemmin on pidetty parantumattomina, Nystedt sanoo. IIRA HARTIKAINEN Ristiin rastiin Avun maailma näköislehtenä verkossa: lehtiluukku.fi > Avun maailma Ristiin rastiin 6 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 6 avun maailma hjälpens värld 4 / 2016 Ajanvarauksella verenluovutustilaisuuteen Veripalvelu kokeilee syksyn aikana sähköistä ajanvarausta osaan liikkuvan veripalvelun verenluovutustilaisuuksista. Aiemmin ajan on voinut varata etukäteen ainoastaan kiinteisiin veripalvelutoimistoihin. Pilottikokeilu on käynnissä Itäja Keski-Suomen alueella ja jatkuu lokakuuhun saakka. Aika varataan netissä Veripalvelun etusivun ajanvarauslinkin kautta. Tavoitteena on ottaa ajanvaraus käyttöön myöhemmin kaikissa verenluovutustilaisuuksissa, jotta luovuttajat joutuisivat odottamaan mahdollisimman vähän. JO H A N N A K O K K O L A TURUN VERIPALVELU TOIMISTO AVASI UUSISSA TILOISSA Turun veripalvelutoimisto muutti elokuun lopussa uusiin tiloihin Yliopistonkadun kävelykadulle, Kivikukkaron talon kolmanteen kerrokseen. Uusien, valoisien tilojen suunnittelussa on ajateltu erityisesti luovuttajien mukavuutta ja verenluovutuksen sujuvuutta. Myös aukioloajat pitenivät muuton myötä hiukan, sillä Turun veripalvelutoimisto avaa ovensa nyt perjantaisin jo klo 9. Veripalvelu laajentaa mahdollisuutta varata aika verenluovutukseen, jotta jonoja syntyisi mahdollisimman vähän. AVM_3_2018_taitto_48s.indd 6 28/08/2018 18.08
ARI RÄSÄNEN Aleksi Valjakka ja Sari Salmi Turun osaston aikuisten joukkueesta suuronnettomuustilanteessa. Ensiavun Suomen mestaruus Helsinkiin Ensiapuryhmien parhaimmisto otti mittaa toisistaan Turun SM-kilpailuissa kesäkuussa. ENSIAVUN SMKILPAILUT käytiin tänä vuonna Turussa. Joka kolmas vuosi pidettäviin kisoihin osallistui tänä vuonna noin 100 kilpailijaa 25 joukkueessa eri puolilta Suomea. Ensiapukilpailuissa on neljä sarjaa: aikuiset, nuoret ja varhaisnuoret sekä ensiauttajaparit. Aikuisten sarjan voiton vei tällä kertaa Punaisen Ristin Länsi-Helsingin osaston joukkue. Nuorten sarjan ykkönen oli Nokian osaston joukkue ja varhaisnuorten Tohmajärven osaston joukkue. Pisimmälle koulutettujen ensiauttajaparien sarjan voiton nappasi Turun osaston kaksikko Juhani Ahtiluoto ja Mikko Sipilä . Kilpailurastit oli ripoteltu ympäri Turun keskustaa. Aikuisten ja ensiauttajien sarjassa kilpailijat joutuivat osoittamaan taitonsa muun muassa 13 potilaan suuronnettomuustilanteessa, jossa onnettomuuden uhrit täytyi luokitella nopeasti avun tarpeen ja kiireellisyyden mukaan. – Kilpailun taso oli tänä vuonna todella korkea. Tilanteet olivat haastavia, mutta voittajajoukkueet suoriutuivat tehtävistä varmoin ottein. Olen todella ylpeä Punaisen Ristin vapaaehtoisten osaamisesta, ensiavun ja terveydenhuollon ohjelmapäällikkö Minna Rautanen Punaisen Ristin Varsinais-Suomen piiristä sanoo. Ensiavun SM-kisoihin osallistuvat joukkueet koostuvat Punaisen Ristin vapaaehtoisista ensiapuryhmistä, jotka harjoittelevat säännöllisesti ja päivystävät vuosittain sadoissa erilaisissa yleisötapahtumissa ympäri maata. Aikuisten sarjan voittaja Länsi-Helsingin osasto edustaa Suomea ensiavun EM-kilpailuissa vuonna 2019. ARI RÄSÄNEN Ristiin rastiin Avun maailma näköislehtenä verkossa: lehtiluukku.fi > Avun maailma Ristiin rastiin 3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 7 SYKSYN JÄSENARVONNAT LÄHESTYVÄT Punaisen Ristin kesäkuun jäsenarvonnan voittajiksi arvottiin Harri Kiviniemi Helsingistä, Leila Roitto Hillosensalmelta ja Nina Söyrinki Keminmaalta. Palkintona oli Falck Tieturvan lahjakortteja sekä Bumerang-avaimenperiä. Vuoden viimeisissä jäsenarvonnoissa palkintoina on syyskuussa lahjakortteja Punaisen Ristin verkkokauppaan ja joulukuussa Canon EOS M100 -järjestelmäkamera. Arvonnoissa ovat mukana kaikki jäsenmaksunsa suorittaneet Punaisen Ristin jäsenet. Lue lisää: www.punainenristi.fi/jäsen Osaatko sinä auttaa? Maailman ensiapupäivänä 8. syyskuuta Punainen Risti haluaa muistuttaa, että jokainen meistä voi oppia ensiapua ja olla auttaja. Osaatko sinä auttaa, jos satut ensimmäisenä onnettomuuspaikalle? Tutustu ensiapuohjeisiin ja ilmoittaudu kurssille: www.punainenristi.fi. NUMEROT KERTOVAT 14 000 VAPAAEHTOISTA osallistui viime vuonna lipaskerääjänä Nälkäpäivään. Keräyksen toteutti omalla alueellaan 462 osastoa eli lähes kaikki Punaisen Ristin paikallisosastot. LÄHDE: PUNAISEN RISTIN TOIMINTAKERTOMUS Nenäpäivä tulee taas Suomen Punainen Risti on jälleen mukana vuoden viihdyttävimmässä avustusoperaatiossa Nenäpäivässä, jolla kerätään varoja maailman lasten auttamiseksi. Kampanja huipentuu tuttuun tapaan Nenäpäivä-show’hun Ylen TV2:lla ja Areenassa 9.11. Suomen Punainen Risti on yksi Nenäpäiväsäätiön perustajajäsenistä Suomen Unicefin, Kirkon Ulkomaanavun ja Yleisradion kanssa. Lue lisää: www.nenapaiva.fi Punaisen Ristin Mynämäen osaston nettiparkkilaiset taiteilivat kylänraitin neulegraffitinäyttelyyn kierrätysmateriaaleista jättimäisen Reddie-koiran. AVM_3_2018_taitto_48s.indd 7 28/08/2018 18.08
8 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 1 Bangladeshin Cox's Bazarissa on maailman suurin pakolaisleiri, joka toimii kotina lähes miljoonalle Myanmarin pakolaiselle. I Cox's Bazar i Bangladesh finns världens största flyktingläger. Det är hem åt närmare en miljon flyktingar från Myanmar. ? Nälkäpäivä 20.–22.9. AVM_3_2018_taitto_48s.indd 8 28/08/2018 18.08
3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 9 KÄ ÄNNÄ ? Suomen Punaisen Ristin kenttäsairaala Cox’s Bazarissa on ainoa vuorokauden ympäri päivystävä sairaala maailman suurimman pakolaisleirin lähes miljoonalle asukkaalle. Nälkäpäivänä kerätyillä varoilla autetaan myös kotimaan katastrofeissa. TEKSTI SAARA MANSIKKAMÄKI A urinko on ollut ylhäällä jo tuntikausia. Se paahtaa maata tomuksi, korventaa ihoa. Mies kantaa harteillaan valtavaa risukasaa. Taakka on hänen ainoa suojansa auringon poltteelta. Kukkulainen, elottomaksi kuokittu maa on pengerretty tasaiseksi alustaksi tuhansille pienille hökkeleille. Ne ovat koteja. Valinnanvaraa rakennustarpeissa ei ole ollut: perustus mutaa, tukipuut bambua, seinät ja katot pressuista ja tyhjistä riisisäkeistä. Asumusten välissä kiemurtaa kuoppaisia teitä ja kinttupolkuja. Valtavasti ihmisiä, valtavasti lapsia. Mittasuhteet eivät ole asettua paikoilleen. Televisioruudulla katastrofi mahtuu olohuoneen nurkkaan, ja nappia painamalla se katoaa näkyvistä. Täällä Cox’s Bazarissa se on totta silmänkantamattomiin. Maailman suurin pakolaisleiri, melkein miljoona Myanmarin pakolaista yhdessä sumpussa. Rajan yli Bangladeshiin paetessaan moni heistä ei ehtinyt saada mukaansa kuin elinikäisen trauman. Poltetut kodit, murhatut perheenjäsenet, silmitön väkivalta. Aikuisten kasvot ovat täällä jotenkin oudot, ilmeettömät. Neljän lapsen isä, Rahid , rakentaa katosta ja pohtii, että perheen asumuksen kiinnityksiä tulee vielä parantaa myrskyjen varalle. Sen enempää tulevaisuutta hän ei halua ajatella. – Se mitä tapahtuu muille, tapahtuu myös minulle. En ole mitenkään erityinen, hän sanoo. – Jos olisi mahdollista palata, me palaisimme. Jos koti olisi tallella. Tai jos edes ottaisivat täältä jonnekin, muihin maihin. Vähän matkan päässä, toisen mäennyppylän päällä, Iliyan , 11, kyykkii majansa maalattialla leluauton äärellä, mutta ei leiki sillä. Hänen isänsä Yousuf kertoo, että haluaisi lastensa käyvän koulua, mutta se on leirissä etäisyyksien Ihminen ihmiselle 2 Punaisen Ristin kirurginen kenttäsairaala toimii teltoissa pakolaisleirin laidalla. Röda Korsets kirurgiska fältsjukhus är inhyst i tält i utkanten av flyktinglägret. Nälkäpäivä 20.–22.9. ? AVM_3_2018_taitto_48s.indd 9 28/08/2018 18.08
10 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 ja turvallisuuden takia melkein mahdotonta. Yhdeksän kuukautta on jo kulunut näin. – Ikävä kotiin, Yousuf sanoo. Hän puhuu lapsista, mutta tarkoittaa kenties itseäänkin. Hän esittelee vanhoja henkilökorttejaan ajalta ennen pakoa. Terveyskeskuksen rokottajan virka on enää pelkkä paperinpala. Keidas kurjuuden keskellä Varkain taivaalle kerääntyneet pilvet vyöryvät päälle paksuna harmaana aaltona. Tuuli vihmoo vettä joka suunnasta. Vaatteet liimautuvat kylmäksi kerrokseksi iholle, maan tomu muuttuu askelten alla luistavaksi mudaksi. Horjahdus rinteillä voi viedä luita tai hengen. Kumsuma, 11, oli hakemassa vettä kaivolta, kun myrsky pyyhki hänet ämpäreineen kumoon. Tajuton tyttö kannettiin naapureiden toimesta kotiin. Seuraavana päivänä isä toi kätensä murtaneen ja kasvoistaan ruhjoutuneen Kumsuman Punaisen Ristin kenttäsairaalaan leirin koillislaidalle. Tapaturmasta on vierähtänyt jo tovi. Lastenosaston sängyllä toipuva tyttö on saanut käteensä kipsin. Hän sanoo, ettei tahtoisi palata leiriin lainkaan, sillä sairaalassa on turvallisempaa. Sängynpäädyssä on kumihanskoista puhallettu ilmapallo, patentoimaton hittituote, jonka ilosanomaa Punaisen Ristin sairaanhoitaja Kati Partanen on levittänyt ympäri maailmaa. Kumsumaa hän kutsuu prinsessakseen. Hymyillen tyttö tarttuu Partasta kädestä. Tullessaan hän oli pelännyt hoitajia. Keskelle kumipuuviljelmää lokakuussa 2017 perustettu Punaisen Ristin kenttäsairaala on tien toisella puolen alkavan leirin jälkeen ihmeellinen keidas. Valkoiset teltat ja vehreät puut nököttävät siisteissä riveissä. Jalkojen alla on rouheaa soraa. Sadevesi ohjautuu pois ojia pitkin. – Monet varmasti yllättyvät siitä, miten hienosti tekniikka täällä meillä toimii. Meillä on sähköt, meillä on internet, meillä on lämmintä vettä suihkussa. Meillä on kunnollista ruokaa keittiössä, ryhmänjohtajan pestissä työskentelevä Tiina Jakonen luettelee. Viihtyisyys ja tekniikka ovat tärkeitä sairaalan toiminnan ja turvallisuuden takia, mutta yhtä lailla ne ovat välttämättömiä työntekijöiden hyvinvoinnille. Vuorokauden ympäri toimiva sairaala on alueen ainoa kirurgisia toimenpiteitä ja keisarinleikkauksia tekevä terveydenhuollon toimipiste, jonne ohjataan vaikeita tapauksia leirin pienemmiltä klinikoilta. Työmäärän lisäksi henkilökunnan jaksamista kuormittaa jatkuva kuumuus ja ilmankosteus. Suihkussa hanan kiinni väännettyään ei osaa sanoa, ovatko pisarat iholla vettä vai hikeä. Lämpötila teltoissa voi nousta päivällä 40 asteeseen. Raskaat olosuhteet eivät kuitenkaan tule avustustyöntekijöille yllätyksenä. Niihin on valmistauduttu koulutuksissa ennen komennusta, ja paikan päällä olosuhteet ja yhteiset tavoitteet hitsaavat porukan tiiviiksi ryhmäksi. – Siinä on meidän voimavaramme. Olemme kaikki samassa tilanteessa ja autamme toinen toisiamme, Jakonen sanoo. Sairaalan pyörittäminen vaatii paljon muutakin väkeä kuin terveydenhuollon ammattilaisia. – On teknistä henkilökuntaa, hallintohenkilökuntaa, talousihmisiä, logistiikkaa, ostotoimintaa. Yksi hyvin tärkeä osa on meidän henkisen tuen toimintamme, joka on todella arvostettua, Jakonen listaa. Kokonaisuudessaan sairaalan alueella työskentelee lähes 100 henkilöä, josta noin kolmasosa on kansainvälistä henkilökuntaa ja kaksi kolmasosaa paikallisia. Potilasmäärät ovat korkeita ja kiire arkea. – Mutta on siinä aina kuitenkin se hetki rauhoittua potilaan luokse. Varsinkin tuolla lastenosastolla on paljon iloista väkeä. Täällä myös nauretaan ja lauletaan. Niillä hienoilla hetkillä jaksaa monta ikävämpääkin. Tavalliset tapaukset terapiaa Niitä ikävämpiä hetkiä sairaalalla valitettavasti riittää. Potilaiden joukossa on pudonneita ja kaatuneita, maanvyörymissä selkänsä murtaneita. Palaneita, ammuttuja, vakavasti sairaita. Naisia miestensä väkivallan jäljet kehossaan. Kuolleina syntyviä lapsia, synnytyksessä kuolevia äitejä. – Se vetää nöyräksi. Ei ehkä enää niin herkästi tule valitettua, että bussi on myöhässä tai että ruokakaupassa jou3 Lastenosaston potilas Kumsuma, 11, leikkii kumihanskasta puhalletulla pallolla. Barnavdelningspatienten Kumsuma, 11, leker med en uppblåst gummihandske. 4 Kirurgisen sairaalan työpäivä alkaa Tiina Jakosen vetämällä aamupalaverilla kello 7:30. Arbetsdagen på det kirurgiska sjukhuset börjar med morgonmöte under ledning av Tiina Jakonen kl. 7:30. 5 Sairaanhoitaja Kati Partasen yöpöydällä on hänen poikansa kuva. Valokuva kulkee aina komennuksilla mukana. Sjukskötaren Kati Partanen har en bild av sin son på nattduksbordet. Den bilden har hon alltid med sig på kommenderingar. 3 4 5 ? Nälkäpäivä 20.–22.9. AVM_3_2018_taitto_48s.indd 10 28/08/2018 18.08
3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 11 tuu jonottamaan, sairaanhoitaja Kim Asunta miettii. – Ne olosuhteet, joissa me Suomessa elämme, ovat aika ainutlaatuiset. Kätilö Jaana Laine on Bangladeshissa Jakosen ja Asunnan tavoin jo toisella komennuksellaan. Hänen mukaansa haastavinta työssä on se, että sairaalassa joutuu näkemään paljon sellaista, mitä Suomessa ei näe koskaan. Suurin osa leirissä asuvista ei ikinä ole käyttänyt minkäänlaisia terveydenhuollon palveluita, ja kenttäsairaalaan hakeudutaan usein vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on todella vaikea. Laine sanookin nauttivansa niistä harvoista tapauksista, kun synnytyksessä ei ole mitään hätää. – Ne ovat minulle sellaisia terapiasynnytyksiä. Että saa olla ihan tavallisessa synnytyksessä, jossa syntyy terve vauva, hän tunnustaa. – Mutta toisaalta, töitä tänne tultiin tekemään. Ei tämän ole tarkoituskaan olla mitään lomaa päiväntasaajalla. Vaikka töitä riittää, vapaapäiviä on silti välillä pidettävä, joskus vastoin tahtoakin. Erilaisen bakteerikannan takia moni avustustyöntekijä sairastuu jossain vaiheessa komennustaan, jotkut useampaan otteeseen. Kipeänä ei ole asiaa potilaiden luo eikä henkilökunnan yhteisiin tiloihin. Miten rikkinäinen korjataan? Kati Partanen toimii kahden kuukauden komennuksensa aikana ensin kuukauden sairaanhoitajana ja loppuajan henkisen tuen toiminnassa. Vaikka työssä joutuu jatkuvasti kohtaamaan elämän nurjan puolen, Partanen vakuuttaa, että hauskoja hetkiä on silti enemmän kuin huonoja. – Täällä nauretaan, lasketaan leikkiä, tanssitaan... Lapset kutsuvat minua dadiksi, isoäidiksi, juoksevat perässä ja hyppäävät syliin. Voi että se tuntuu hyvältä! Laskeutuvan auringon valossa kaikki näyttää hetken pehmeältä. Leirin moskeijoista kantautuu rukouskutsujen kuoro. Sairaalan pihamaalla temmeltää vielä muutama lapsi. Työvuoron päätyttyä hikikarpalot välkehtivät Partasen otsalla. Muita avustustyöntekijöitä palailee majoitusalueelle keräämään voimia. Joku soittaa perheelleen, toinen etsii kenttäkeittiön jääkaapista kylmää vesipulloa, kolmas sytyttää tupakan. Jostain kantautuu jalkapallopelin ääniä. – Fyysinen ja psyykkinen hoito kulkevat käsi kädessä. Jos psyykkinen puoli on kunnossa, se auttaa paranemaan fyysisesti ja päinvastoin, Partanen miettii. Ihminen pitää kohdata kokonaisena, vaikka hän olisi miten palasina. Vain niin saadaan rikkinäinen ehjäksi. – Ei se ole mitään rakettitiedettä. Se on sitä, että ollaan ihminen ihmiselle. Sille täällä on totta totisesti tarve. ? 6 Sairaanhoitaja Kim Asunta tarkastaa osastokierroksella potilaiden voinnin. Sjukskötaren Kim Asunta går en rond och kollar hur patienterna mår. 7 Kätilö Jaana Laine on joutunut kenttäsairaalassa erikoistumaan vaikeisiin synnytyksiin. På fältsjukhuset har barnmorskan Jaana Laine fått specialisera sig på svåra förlossningar. OSALLISTU JA AUTA! Nälkäpäivä-keräyksessä kerätään varoja Suomen Punaisen Ristin katast rofirahastoon. Rahaston turvin Punainen Risti pystyy auttamaan nopeasti katastrofien uhreja ympäri maailmaa ja onnettomuuden uhreja Suomessa. Viime vuonna Nälkäpäivä tuotti noin 2,4 miljoonaa euroa. Katastrofirahaston varoja käytetään tällä hetkellä esimerkiksi Bangladeshissa Myanmarin pakolaisten auttamiseen sekä sodan, kuivuuden ja koleraepidemian koettelemassa Jemenissä, jonka väestöstä jopa 70 prosenttia on humanitaarisen avun tarpeessa. Varoja käytetään myös Suomessa. Täällä kotimaassa niillä autetaan muun muassa tulipalossa kotinsa menettäneitä sekä koulutetaan henkisen tuen vapaaehtoisia auttamaan onnettomuuksien uhreja. Katastrofirahaston varoilla tuetaan myös katastrofien jälkeistä jälleenrakennustyötä, onnettomuuksiin varautumista ja pitkävaikutteista kehitysyhteistyötä. Suomessa katastrofirahaston varoista tuetaan muun muassa Vapaaehtoisen pelastuspalvelun sekä turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kotoutumista tukevien vapaaehtoisten työtä. Nälkäpäivä tunnetaan parhaiten kaduilla liikkuvista vapaaehtoisista lipaskerääjistä, ja kaikki ovat tervetulleita mukaan talkoisiin. Kerääjäksi voi ilmoittautua etukäteen netissä tai liittyä mukaan vasta keräyspäivänä. Jos et ehdi tällä kertaa mukaan keräämään, vaihtoehtona on aina osallistuminen lahjoittajana – Nälkäpäivänä jokainen löytää itselleen sopivan tavan auttaa! Lue lisää: nälkäpäivä.fi LAHJOITA PUHELINSOITOLLA Soitto numeroon 0600 12210 (10,01 € + pvm) Soitto numeroon 0600 12220 (20,28 € + pvm) LAHJOITA TEKSTIVIESTILLÄ Viesti SPR numeroon 16499 (15 €) Viesti SPR10 numeroon 16499 (10 €) Viesti SPR20 numeroon 16499 (20 €) LAHJOITA TILISIIRROLLA Punaisen Ristin katastrofirahaston tilille FI06 2219 1800 0680 00 LAHJOITA PIVOLLA TAI MOBILE PAYLLA Katastrofirahaston lahjoitusnumeroon 1001 Rahankeräyslupa: POL-2015-8798, voimassa 31.12.2020 asti. Rahankeräyslupa Ahvenanmaalla: ÅLR 2017/7556/26.10.2017, voimassa 31.12.2018 asti. 6 7 Nälkäpäivä 20.–22.9. ? AVM_3_2018_taitto_48s.indd 11 28/08/2018 18.08
12 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 Nopea apu helpotti hädässä P elastuslaitos sai hälytyksen Vaasan Suvilahteen 23. syyskuuta 2017 aamuyöllä noin kello kolmen aikaan. Uudehkon kahdeksankerroksisen talon viidennessä kerroksessa asuva Maarit Koskinen heräsi taloa vavahduttaneeseen pamaukseen. – Luulin ensin, että kissa hyppii parvekkeella. Pian kuitenkin soi ovikello ja ovea hakattiin. Naapuri oli tullut sanomaan, että nyt pitää lähteä, talo on tulessa, Koskinen kertoo. – Naapuri oli ollut vielä yöllä tietokoneella ja nähnyt ylempää parvekkeelta liekkejä. Se kova ääni, johon minäkin heräsin, johtui parvekelasien pamahtamisesta rikki kuumuudessa. Pikainen lähtö Koskinen alkoi ohjeistaa perheenjäseniä, mitä pitää ottaa mukaan. Hänen miehensä Ari ja heidän 20-vuotias poikansa Jere kokosivat tärkeimmät tavarat. Vammaispalveluissa työskentelevänä Koskinen oli harjoitellut hätätilanteessa toimimista useita kertoja. – Takki, kengät, puhelin, tietokone, minä luettelin. Jerellä on autismin kirjon häiriö, joten hänen on saatava selvät ohjeet. Jere taisi lopulta olla meistä kolmesta rauhallisin, Koskinen sanoo. Perheen kissa Karvinen lymyili säikähdyksissään jossakin päin asuntoa. Sen Koskinen merkitsi tarralapulla tiedoksi palomiehille. Perheen poistuttua asunnostaan Koskinen huolehti vielä turvaan iäkkään naapurinsa, joka ei ollut reagoinut aiempiin kolkutuksiin. Pian asukkaat seisoivat kotitalonsa edessä syysaamussa ymmällään. Vanhoja ja nuoria, kaikkien kasvoilla yhtä epäuskoiset ilmeet. Perjantai-illan juhlista palannut nuoripari sai todeta, että koti oli paloautojen saartama. Koskinen liikuttuu muistellessaan näkyä. simme luvan käydä ostoksilla Jerelle tutun myyjän luona tutussa liikkeessä. Sieltä hänelle löytyi istuvat vaatteet, Brisk-Mosander kertoo. Ensihuollon vapaaehtoisen tehtävänä on huolehtia, että tapahtuneesta järkyttyneet ihmiset muistavat hankkia kaiken tarpeellisen eivätkä toisaalta osta mitään turhaa. – Sellaisessa tilanteessa ihminen ei aina toimi rationaalisesti. Siksi on hyvä, että joku ulkopuolinen on auttamassa käytännön asioissa. Maarit Koskisen keskittymiskyky oli täysin kateissa. – En jaksanut pitkään aikaan keskittyä mihinkään. Silti oli koko ajan tarve tehdä jotakin. Tulin äkkipikaiseksikin. Olin sairauslomalla melkein kaksi kuukautta, Koskinen kertoo. Vaasan Suvilahden tulipalossa Punaisen Ristin ensihuollolta sai apua kahdeksan taloutta, yhteensä 15 henkeä. Katastrofirahastosta myönnetään tavallisesti apua enintään 600 euroa ensimmäiselle perheenjäsenelle ja 300 euroa jokaista seuraavaa perheenjäsentä kohden. Hätäapu annetaan aina materiaaliapuna tai maksusitoumuksena, ei käteisenä rahana. Koskiset saivat Katastrofirahaston lisäksi avustusta uusien patjojen ostoon Punaisen Ristin Vaasan suomalaisen osaston hallinnoimasta testamenttirahastosta. Lähes kaikki meni Tulipaloyönä asukkaat evakuoitiin läheiselle koululle. Sinne palomiehet toivat perässä myös Koskisten kissan Karvisen. – On ihme, ettei henkilövahinkoja tullut. Kaikki eläimetkin selviytyivät palosta, Maarit Koskinen sanoo. Perhe sai väliaikaisen majoituksen viikonlopuksi hotellista ja arkena sukulaisen luona. Pitempiaikainen vuokra-asunto järjestyi kotitalon viereisestä kerrostalosta. Viikon kuluttua palosta Koskiset pääsivät kotiinsa tarkistamaan tilanteen. Savu ja vesi olivat tuhonneet lähes kaiken irtaimiston. Säästyneet tekstiilit vietiin pesulaan puhdistettavaksi savun hajusta. Ne saatiin takaisin vasta kahden kuukauden kuluttua. Omiin koteihinsa asukkaat pääsevät palaamaan tänä syksyllä, kun talo on perusteellisesti remontoitu. Katastrofirahastosta saatu apu oli Koskisille arvokasta. Aivan alkuvaiheessa apua ei saa edes vakuutuksesta. – Punaisen Ristin apu oli meille tärkein alkuvaiheen apu. Ilman sitä ja muiden järjestöjen tukea olisimme olleet aivan tyhjän päällä, Koskinen kiittää. ? Maarit Koskinen kiittää Punaista Ristiä hätäavusta Vaasan kerrostalopalossa. Maarit Koskinen tackar Röda Korset för nödhjälpen efter en höghusbrand i Vasa. Kova pamaus katkaisi Maarit Koskisen unen syyskuisena aamuyönä. Pian oveen jyskytettiin – talo oli tulessa ja asukkaiden piti paeta. Se merkitsi tehtävää myös Punaisen Ristin ensihuollolle. TEKSTI OUTI RANTALA KUVAT MIKKO LEHTIMÄKI – Toinen nuoripari seisoi pihalla pelkissä yövaatteissa, toisella heistä pieni koira kainalossaan. Apu tuli lähelle Seuraavana aamuna Koskisiin otti yhteyttä Punaisen Ristin paikallisen ensihuoltoryhmän vapaaehtoinen Kristiina Brisk-Mosander . He lähtivät yhdessä hankkimaan perheelle perustarvikkeita ja vaatteita. – Menimme ensin markettiin, mutta sieltä ei löytynyt kaikkea. Jere on iso mies, ja hänelle piti saada vaatteita. Pyrimme pääsääntöisesti asioimaan yhdessä kaupassa, mutta tällä kertaa pyy? Nälkäpäivä 20.–22.9. AVM_3_2018_taitto_48s.indd 12 28/08/2018 18.08
3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 13 KÄ ÄNNÄ ? Finlands Röda Kors fältsjukhus i Cox’s Bazar är det enda joursjukhuset som är öppet dygnet runt och betjänar de närmare en miljon människor som bor i världens största flyktingläger. Arbetet finansieras med hungerdagsmedel och fortsätter åtminstone till årets slut. TEXT SAARA MANSIKKAMÄKI Att vara medmänniska S olen har stått högt i flera timmar. Den bränner såväl mark som hud. En man bär ett enormt knippe kvistar på sina axlar. Det är hans enda skydd mot det gassande solskenet. Den kuperade terrängen har bearbetats till döds och ligger nu i avsatser som underlag för tusentals små kyffen. I dem alla bor människor. Variationen i byggmaterial är begränsad: en grund av gyttja, stödträn av bambu, väggar och tak av presenningar och tomma rissäckar. Mellan boningarna går gropiga vägar och stigar. Enormt många människor. Enormt många barn. Det tar sin tid innan man fattar proportionerna. På en teveskärm ryms katastrofen i vardagsrumshörnet och trycker man på en knapp så försvinner den. Här i Cox’s Bazar är det verklighet, så långt ögat kan se. Världens största flyktingläger. Nästan en miljon flyktingar från Myanmar på ett ställe. Ett livslångt trauma var det enda många hann få med sig i flykten över gränsen till Bangladesh. Nerbrända hem, mördade familjemedlemmar, besinningslöst våld. Det finns något uttryckslöst o de vuxnas ansikten här. Rahid , far till fyra barn, bygger ett skydd och säger att familjens boning behöver stärkas inför kommande stormar. Mer än så vill han inte tänka på framtiden. – Det som händer andra händer också mig. Jag är inte speciell på något sätt, säger han. – Om det var möjligt att återvända skulle vi göra det. Om vi hade ett hem att återvända till. Eller om de ens tog oss härifrån, till ett annat land. En bit bort, på nästa kulle, sitter Iliyan , 11, på huk vid en leksaksbil på jordgolvet i sin hydda. Han leker inte med bilen. Hans pappa Yousuf säger att han vill att barnen går i skola, men på grund av avstånd och osäkerhet är det nästan omöjligt i lägret. Nio månader har familjen tillbringat så här. – Hemlänggan, säger Yousuf. Han talar om barnen, men han kanske menar sig själv. Han visar sina gamla personkort, från tiden före flykten. Nu är jobbet som vaccinerare på en hälsovårdsstation bara en bit papper. En oas i misären Molnen har smugit sig fram över himlen och sveper fram i en tjock, grå våg. Vin1 Sairaanhoitaja Kati Partanen vaihtaa kuulumisia sairaalan pienten potilaiden ja heidän perheenjäsentensä kanssa. Sjukskötaren Kati Partanen samtalar med anhöriga till sjukhusets små patienter. 2 Illyan, 11, istuu perheensä hökkelin maalattialla leikkiauton äärellä. Illyan, 11, sitter vid en leksaksbil på jordgolvet i sin familjs hydda. 1 2 Hungerdagen 20–22.9 ? AVM_3_2018_taitto_48s.indd 13 28/08/2018 18.08
14 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 den gör att regnet kommer från alla håll. Kläderna klistras längs med kroppen, den dammiga jorden förvandlas till förrädiskt hal gyttja. Ett fall kan innebära benbrott eller döden. Kumsuma , 11, var på väg efter vatten när hon föll omkull i stormen. Grannarna bar hem flickan, som var medvetslös. Följande dag förde Kumsumas pappa henne till Röda Korsets fältsjukhus i den nordöstra utkanten av lägret. Armen var bruten och Kumsuma hade skador i ansiktet. Nu har det gått en tid sedan olyckan. Kumsuma återhämtar sig i en säng på sjukhusets barnavdelning och har armen i gips. Hon säger att hon inte alls vill tillbaka till lägret alls, för på sjukhuset är det tryggare. I ändan av sängen finns en ballong, en specialballong av internationella mått. Den uppblåsta gummihandsken är nämligen en kul grej som Röda Korsets sjukskötare Kati Partanen har spritt över världen. Hon kallar Kumsuma för sin prinsessa. Med ett leende tar flickan Partanen i hand. När hon kom till sjukhuset var hon rädd för vårdpersonalen. Röda Korsets fältsjukhus grundades mitt i en gummiträdsodling i oktober 2017. På andra sidan vägen börjar flyktinglägret. Att komma till sjukhuset från lägret känns som att komma till en oas. Vita tält och gröna träd i prydliga rader. Under fötterna rasslar gruset. Regnvattnet rinner bort i diken. – Många är säkert förvånade över hur fint det tekniska fungerar här. Vi har el, vi har internet, vi har varmt vatten i duschen, berättar Tiina Jakonen , som jobbar som gruppledare. Att det är trivsamt och att tekniken inte strular är viktigt för att sjukhuset ska kunna fungera och vara tryggt, men det är också en nödvändighet för de anställdas välmående. Sjukhuset är öppet dygnet runt och är det enda sjukhuset i området som utför kirurgiska ingrepp och kejsarsnitt. Hit styrs svårare fall från de mindre kliniker som finns i flyktinglägret. Förutom arbetsmängden belastas de anställda av hetta och fukt. I tälten kan det bli upp till 40 grader varmt på dagarna. Tunga arbetsförhållanden är ändå ingen överraskning för biståndsarbetare. Det är sådant man förbereder sig på genom utbildning innan man reser iväg och när man väl är på ort och ställe blir arbetslaget en sammansvetsad grupp tack vare den situation man befinner sig i och de gemensamma mål man har. Att driva ett sjukhus kräver mycket mer än bara hälsovårdspersonal. – Vi har teknisk personal, administrativ personal och folk som jobbar med ekonomi, logistik och inköp. En mycket viktig del är vår verksamhet kring psykiskt stöd. De insatserna är väldigt uppskattade, säger Jakonen. På sjukhusområdet arbetar närmare 100 personer. Av dem är ungefär en tredjedel internationell personal och två tredjedelar lokala anställda. Antalet patienter är stort och brådska en del av vardagen. – Men alltid har man en stund att ta det lugnt med en patient. I synnerhet där på barnavdelningen ser man glada miner. Vi sjunger och skrattar också. De fina stunderna gör att man orkar med de dystrare. Vanliga fall blir terapi Dystrare stunder finns det dessvärre gott om på sjukhuset. Bland patienterna finns personer med diverse fallskador och människor som brutit ryggen i jordskalv. Patienter som är brända, skjutna eller svårt sjuka. Kvinnor som har misshandlats av sina män. Dödfödda barn och mammor som dör i barnsäng. – Det gör en ödmjuk. Kanske man drar sig för att klaga över att bussen är sen eller att man är tvungen att köa i matbutiken, funderar sjukskötaren Kim Asunta . – De förhållanden vi har i Finland är ganska unika. Barnmorskan Jaana Laine är, precis som Jakonen och Asunta, på sin andra kommendering i Bangladesh. Hon konstaterar att det som är mest krävande med jobbet är att man på fältsjukhuset tvingas se en hel del sådant som man aldrig ser i Finland. Största delen av dem som bor i lägret har aldrig använt något slags hälsovårdstjänster överhuvudtaget och det gör att de söker sig till fältsjukhuset först när situationen är riktigt svår. Laine säger själv att hon njuter mest av de få fall där inga problem uppstår vid förlossningen. – De blir som terapiförlossningar för mig. Att jag får vara med om en helt vanlig förlossning som slutar med att ett friskt barn föds, säger hon. Jobb finns det mycket av, men man måste ta ledigt emellanåt, ibland även när man inte vill det. På grund av den främmande bakteriefloran blir många av biståndsarbetarna sjuka i något skede av sitt uppdrag, en del flera gånger. Är man sjuk har man inget med patienterna att göra och inte heller får man röra sig i de gemensamma personalrummen. Att göra en människa hel igen Kati Partanens arbetspass i Bangladesh varar i två månader, den första månaden är hon sjukskötare och den andra jobbar hon med psykiskt stöd. Trots att hon i sitt jobb dagligen möter livets avigsidor försäkrar hon att de roliga stunderna överväger. – Vi skrattar, vi skämtar, vi dansar. Barnen kallar mig dadi, mormor, och springer efter mig och hoppar i min famn. Det känns härligt! Svetten lackar i pannan när arbetsturen är slut. Andra biståndsarbetare återvänder till inkvarteringsområdet för att samla krafter. Någon ringer hem, en annan tar en kall vattenflaska ur fältkökets kylskåp, en tredje tänder en cigarrett. Från något håll hörs ljudet av en fotbollsmatch. – Den fysiska och den psykiska vården går hand i hand. Om psyket är i skick hjälper det den fysiska konvalescensen och tvärtom, säger Partanen. Vi måste möta hela människan, även när någon har gått i tusen bitar. Det är enda sättet att göra en människa hel igen. – Inte är det här kärnfysik. Det handlar om att vara människa. Medmänniska. ? 3 Kumsuma, 11, joutui sairaalan kaaduttuaan pahasti hakiessaan vettä kaivolta. Kumsuma, 11, togs in på sjukhus efter ett svårt fall när hon skulle hämta vatten. 4 Kati Partanen ja sairaanhoitaja Sharmin Akter ihastelevat tyttövauva Kulsumia, joka voi hyvin synnyttyään kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa. Kati Partanen och sjukskötaren Sharmin Akter beundrar nyfödda Kulsum, som mår bra efter att ha fötts två månader före beräknat datum. 4 3 ? Hungerdagen 20–22.9 AVM_3_2018_taitto_48s.indd 14 28/08/2018 18.08
3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 15 R äddningsverket larmades till Sunnanvik i Vasa den 23 september 2017 vid tretiden på efternatten. I femte våningen på det rätt nya höghuset vaknade Maarit Koskinen av en smäll som skakade om alla i byggnaden. – Min första tanke var att katten härjar på balkongen. Men sen ringde dörrklockan och någon bultade på dörren. Det var en granne som sa att det brinner, vi måste ut, berättar Koskinen. – Grannen hade suttit vid datorn i nattens mörker och sett eldslågor från en balkong högre upp. Ljudet som väckte mig också var balkongglasen som sprack av hettan. Koskinen började instruera familjemedlemmarna om vad de skulle ta med sig. Hennes man Ari och deras 20-årige son Jere samlade ihop det viktigaste. Maarit Koskinen arbetar inom handikappservicen och hade flera gånger övat hur man handlar i en nödsituation. – Jag räknade upp: jacka, skor, telefon, dator. Jere behöver på grund av sin autism få tydliga instruktioner. Jag tror han var lugnast av oss tre, säger Koskinen. Tillsammans till butiken Inom kort stod folk utanför sitt hus, förbryllade i den kalla höstmorgonen. Unga och gamla, alla med samma misstrogna uppsyn. Koskinen blir rörd när hon tänker på den synen. – Ett ungt par stod på gården i pyjamas, den ena med en liten hund i famnen. Följande förmiddag tog Kristiina Brisk-Mosander från Röda Korsets lokala första omsorgen-grupp kontakt med Koskinens. Tillsammans gav de sig av för att förse familjen med förnödenheter och kläder. – Vi gick till en stormarknad, men där fick vi inte allt. Jere är en stor karl och han behövde kläder. I första hand försöker vi köpa allt i en och samma butik, men den här gången bad vi om lov att handla i en butik där expediten är bekant för Jere. Där hittade vi kläder som passade honom, berättar Brisk-Mosander. Som frivillig inom första omsorgen gäller det att se till att de chockade olycksoffren kommer ihåg att skaffa allt det som behövs. – I en sådan situation handlar man inte rationellt. Därför är det bra att någon utomstående hjälper med det praktiska. Efter eldsvådan i Sunnanvik i Vasa fick åtta hushåll, sammanlagt 15 personer, första omsorgen-hjälp av Röda Korset. Röda Korsets katastroffond beviljar i allmänhet hjälp högst 600 euro för den första medlemmen i en drabbad familj och 300 euro för varje följande medlem i familjen. Efter branden fick Koskinens tillfälligt bo på hotell och sedan hos en släkting. Därefter gick det att ordna en hyreslägenhet i ett hus intill deras brandskadade hus. Till sina egna hem får de evakuerade invånarna flytta i höst. – Hjälpen från Röda Korset var den viktigaste hjälpen i början. Utan den och hjälpen från andra organisationer skulle vi inte ha haft någonting, säger Maarit Koskinen. ? Maarit Koskinen ehti tulipaloa paetessaan napata mukaan vain yhden puseron. Punainen Risti auttoi hankkimaan lisää vaatteita ja perustarvikkeet. Maarit Koskinen hann ta med sig en blus när hon flydde undan eldsvådan. Röda Korset hjälpte familjen att skaffa mer kläder och förnödenheter. VAR MED OCH HJÄLP! Under insamlingen Hungerdagen samlar vi in pengar till Finlands Röda Kors katastroffond. Tack vare katastroffonden kan Röda Korset snabbt hjälpa katastrofoffer på olika håll i världen och olycksoffer i Finland. Förra året inbringade Hungerdagen fina 2,39 miljoner euro. Medel ur katastroffonden används som bäst bland annat i Bangladesh för att hjälpa flyktingar från Myanmar och i Jemen, där krig, torka och kolera har gjort att upp till 70 procent av befolkningen är i behov av humanitär hjälp. Katastroffondsmedel används också här i Finland, bland annat till att hjälpa människor som har mist sitt hem i en eldsvåda och till utbildning av frivilliga inom psykiskt stöd som sedan bistår olycksoffer. Pengar ur katastroffonden används också till återuppbyggnadsarbetet efter katastrofer, till katastrofberedskap och till långsiktigt utvecklingssamarbete. I Finland används katastrof-fondsmedel bland annat till att stödja Frivilliga räddningstjänstens insatser samt det arbete som utförs av volontärer som hjälper asylsökande och flyktingar att bli hemmastadda. Hungerdagen är bäst känd för de frivilliga insamlare som rör sig på gator och torg. Alla är välkomna att delta i insamlingsarbetet. Man kan anmäla sig som insamlare på förhand via webben eller sälla sig till insamlarskaran på själva dagen. Om du inte hinner vara med som insamlare i år finns alltid alternativet att delta som givare – under Hungerdagen kan var och en hitta ett lämpligt sätt att hjälpa! Mer info: hungerdagen.fi GE ETT BIDRAG GENOM ATT RINGA Ring numret 0600 12210 (10,01 € + lna) Ring numret 0600 12220 (20,28 € + lna) GE ETT BIDRAG PER SMS Skicka SPR till numret 16499 (15€) Skicka SPR10 till numret 16499 (10 €) Skicka SPR20 till numret 16499 (20 €) GE ETT BIDRAG PER BANKGIRO Till Röda Korsets katastroffonds konto FI06 2219 1800 0680 00 GE ETT BIDRAG VIA PIVO ELLER MOBILEPAY Till katastroffondens bidragsnummer 1001 Tillstånd till penninginsamling: POL-2015-8798, i kraft till och med 31.12.2020. Penningin-samlingstillstånd på Åland: ÅLR 2017/7556/26.10.2017, i kraft till och med 31.12.2018. Snabb hjälp underlättar i nöden En efternatt i september vaknade Maarit Koskinen av en kraftig smäll. Strax bankade någon på dörren: huset stod i ljusan låga. Även Röda Korsets första omsorgen-volontärer fick träda till. TEXT OUTI RANTALA BILDER MIKKO LEHTIMÄKI Hungerdagen 20–22.9 ? AVM_3_2018_taitto_48s.indd 15 28/08/2018 18.08
16 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 1 Pintapelastusvälineiden käyttö osoittautui ryhmälle vaikeaksi. Kerttu Kirmula linkaisee kellukkeen kohti Aurajoessa kelluvia maaleja. Gruppen har problem med yträddningsutrustningen. Kerttu Kirmula slänger iväg en livboj mot de flytande målen i Aura å. Ryhmä ensiavusta kiinnostuneita nuoria otti vastaan Punaisen Ristin pelastuspalveluleirin haasteen: oppia parissa päivässä ensiavun osaajiksi ja osallistua saman tien SM-kilpailuun. TEKSTI JA KUVAT ARI RÄSÄNEN ”Nyt me osataan auttaa” AVM_3_2018_taitto_48s.indd 16 28/08/2018 18.08
3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 17 H ämärän huoneen lattialla makaa kaksi tajutonta hahmoa. Nuorten ensiapuryhmälle on kiirinyt tieto onnettomuudesta. Huoneeseen astuu neljä tyttöä ja poika ensiapulaukkuineen. – Menkää te katsomaan, minä soitan hätänumeroon, opastaa ryhmää johtava Kaisa Paananen , 14. Miisa Tikkanen , 14, kumartuu toisen uhrin viereen ja koettaa herätellä häntä. – Miisalta lähti taju, tilanne poikki, kuuluu huuto huoneen perältä. Ensiapuharjoitusta ohjaava Taru Leskinen keskeyttää tilanteen, sillä ryhmäläisiltä jäi huomaamatta oleellinen seikka: uhrin kädessä on kiinni sähköjohto. Se on saatava irti ennen kuin tajuttomaan voi koskea. – Ei tästä tule yhtään mitään, Kaisa tuskailee. Ohjaaja kuitenkin rauhoittelee ja laittaa ryhmän jatkamaan tehtävää. Kun sähköjohto on tehty vaarattomaksi, Tom Pietilä , 14, ja Kerttu Kirmula , 12, ryhtyvät antamaan painelu-puhalluselvytystä nukelle. Toinen uhreista hengittää, joten Miisa ja Linda Haikola , 16, kääntävät uhrin kylkiasentoon. Ollaan Meri-Porissa, Suomen Punaisen Ristin Satakunnan piirin leirikeskuksessa. Meneillään on perinteinen Bigpepa-pelastuspalveluleiri, jolle osallistuu noin 80 lasta ja nuorta. Yhdeksän heistä on ottanut vastaan aivan erityisen haasteen: he ovat päättäneet kouluttautua parissa päivässä ensiapuosaajiksi ja testata taitonsa leirin päätteeksi Turussa ensiavun suomenmestaruuskilpailuissa. Jännitys ottaa vallan On torstai, leirin kolmas päivä. Nuoret kiertävät rastitehtäviä jaettuina kahteen kisajoukkueeseen. Vastaan tulee nyt ensi kertaa tilanteita, joissa opittua täytyy soveltaa yllättävissä tilanteissa ja paineen alla. Kaksi päivää ennen lauantain kisoja ykkösryhmästä paistaa läpi epävarmuus. Ennen sähköiskutehtävää ryhmän piti sitoa vuotava avohaava painesiteellä, mutta tarjolla ei ollutkaan harjoituksista tuttuja välineitä. – Kaikki olivat ihan paniikissa eikä kukaan muistanut miten toimia, Miisa kertoo. – Pelottaa, jännittää, toistavat kaikki ryhmäläiset vuorollaan, eikä ihme. Parissa päivässä pitäisi ottaa haltuun suuri määrä elintärkeää tietoa, ja sitä pitäisi vielä lopuksi soveltaa kilpailutilanteessa. Kertulla, Kaisalla ja Miisalla on jonkin verran ensiapukokemusta VPK:sta, mutta Linda ja Tom hyppäsivät mukaan lähes tyystin ilman osaamista. – Aluksi oli vaikeaa, mutta nyt alkaa vähän helpottaa, Tom toteaa. – Haluan oppia vielä lisää, ensiapu on tärkeää, Linda jatkaa. Vaikka SM-kisat ovat komea tavoite, todellinen syy ensiapuleirille osallistumiseen löytyy arkisemmista asioista: yhdessä tekemisestä, uusista ystävistä – ja tietysti halusta auttaa. Useimmat meistä törmäävät ainakin joskus tilanteeseen, jossa ensiaputaidolla olisi kysyntää. Esimerkiksi Kaisan isäpuoli sai keväällä pellin reunasta päähänsä haavan, joka piti tyrehdyttää painesiteellä. Ensiaputaidoilla voi jopa pelastaa toisen ihmisen hengen. Esimerkiksi liikennekuolemista merkittävä osa johtuu tukehtumisesta, kun tajuttoman uhrin hengitystiet salpautuvat huonossa asennossa. Uhri olisi usein ollut pelastettavissa yksinkertaisin keinoin: taivuttamalla päätä taaksepäin ja asettamalla tajuton mahdollisuuksien mukaan kylkiasentoon. Tällaisessa tilanteessa kuoleman estäminen edellyttää vain hieman osaamista ja rohkeutta. KÄ ÄNNÄ ? ”Nyt me osataan auttaa” AVM_3_2018_taitto_48s.indd 17 28/08/2018 18.09
18 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 2 Ryhmän kuopus Kerttu Kirmula haaveilee Miisan ja Kaisan tavoin ensihoitajan ammatista. Kerttu Kimula är yngst i gruppen och liksom Miisa och Kaisa drömmer hon om att bli förstavårdare. 3 Miisa Tikkanen tutkii perjantain harjoituksissa tajuntansa menettänyttä Kerttu Kirmulaa. Miisa Tikkanen undersöker medvetslösa Kerttu Kirmula under fredagens övningar. – Minun unelma-ammattini on ensihoitaja, Miisa sanoo. – Sama täällä, Kerttu jatkaa. Myös Kaisalla on samansuuntaiset suunnitelmat. – Jos en pääse ensihoitajaksi, niin joku hoitaja minusta kuitenkin tulee. Olin tutustumassa työelämäänkin sairaalassa vanhusten osastolla. Se oli mukavaa, Kaisa kertoo. Perjantaiaamuna koko leiri kokoontuu ulos. Lapset ja nuoret kajauttavat yhteen ääneen onnentoivotuksen kisaryhmille. Seuraa tunteikasta halailua uusien ja vanhojen ystävien kesken: ”Ensi vuonna nähdään taas!” Takana on kolme päivää paitsi harjoittelua, myös ikimuistoista leirielämää: teltan pystytystä, hyttysiä, saunomista, itkuja, naurua ja uusia ystäviä. Linda ja Tom tulivat leirille täysin tuntemattomaan joukkoon. – Jännitti ihan sikana tulla tänne, mutta tiesin, että teltassa tutustuu, tai sitten on sosiaalisia ongelmia. Parasta tällä leirillä ovat olleet ihmiset, Linda päättää. Hän, kahdeksan muuta kisajoukkueiden jäsentä ja heidän ohjaajansa nousevat bussiin, joka lähtee kohti Turun Ruissaloa. Tiivis leiriohjelma on nyt takana, ja bussin hyrinässä ryhmällä on aikaa levähtää. Itseluottamus kasvaa harjoittelemalla Perillä Ruissalon leirintäalueella käy kuhina. Punaisen Ristin työntekijät ja vapaaehtoiset ovat tehneet lapsille ja nuorille kymmenkunta harjoitusrastia. Kaisa Paanasen johtama viisikko saapuu kentälle ensiapulaukut olalla. Eräs poika on satuttanut nilkkansa, ja ryhmä tarttuu toimeen. Miisa sitoo Tomin kanssa jalkaan kylmäpussin, ja poikaa rauhoitellaan puhumalla. Yhtäkkiä tämä epävarma porukka näyttää tietävän, mitä tehdä. Seuraava nenäverenvuoto hoituu yhtä lailla varmasti. – Se oli nopeaa ja hyvää toimintaa. Olitte rauhallisia, ja ensiapu oli oikeaoppista, Punaisen Ristin terveydenhuollon suunnittelija Sanna Pelkonen kehuu tiimiä. – Hyvä te! Aiemmin arkaillut ryhmänjohtaja Kaisa antaa selkeitä ohjeita, ja jos jotakin jää sanomatta, ryhmäläiset ehdottavat itse, miten olisi paras toimia. Kaisa kuitenkin huomaa, että parannettavaa on edelleen: tilanteisiin mennään vieläkin turhan nopeasti. – Katsotaan yhdessä ympäristö läpi aina ennen rastia. Rauhoitutaan hetkeksi, ja sitten päätetään, kuka tekee mitäkin, Kaisa toteaa. – Tästä jäi hyvä fiilis, nyt alkaa sujua, Linda iloitsee. Onnettomuuksia ja auringon porotusta Lauantaiaamuna aurinko hellii kilpailijoita, jotka ovat kerääntyneet Turun keskustan ympäristöön. Ensiavun SM-kilpailut käydään neljässä eri sarjassa: aikuiset, nuoret, varhaisnuoret ja ensiauttajat. Kaikkiaan kisassa on mukana 25 joukkuetta ja yli 100 ensiapuharrastajaa. Bigpepa-leiriltä tulleet kaksi joukkuetta kisaavat nuorten sarjassa, jossa on heidän lisäkseen joukkueet Punaisen Ristin Nokian ja Turun osastoista. Vuorossa on ensimmäinen kilpailutehtävä. Turun linnan liepeillä eräällä parkkipaikalla makaavat mies ja nainen. Heidän ympärillään on tyhjiä viinapulloja ja pilleripurkkeja. Toinen on oksentanut. Miisa ja Linda vetävät kumihanskat käteen ja siirtyvät auttamaan tajutonta miestä. Kaisa soittaa hätäpuhelun sillä aikaa, kun Tom ja Kerttu kääntävät sekavan naisen kyljelleen. – Täällä on ruiskuja ja lääkkeitä, tämä on yliannostus. Soita Kaisa uudestaan hätänumeroon, Miisa pyytää. Kaisa välittää uudet tiedot hätäkeskukseen, ohjaa ulkopuolisia pois tapahtumapaikalta ja pyytää Lindaa avaamaan miehen hengitystiet. Auttajat seuraavat elintoimintoja, kunnes ensihoitajat saapuvat paikalle. Ensimmäinen kilpailutehtävä on ohi. Tuomari antaa ryhmälle palautteen: pieniä puutteita oli, kuten se, että oksennus jäi puhdistamatta suusta. Pääosin toiminta oli kuitenkin hyvää. – Sitten jatkossa yhtä hyvin ellei paremmin, Miisa tsemppaa. Ryhmä on selvästi hitsautunut yhteen ja intoa täynnä. – Ja kaikki juovat sitten riittävästi vettä, Kaisa määrää. Seuraavaksi vuorossa on tietokilpailutehtävä, jota seuraa meripelastusrasti. Se osoittautuu vaikeaksi: erilaisilla pelastusvälineillä tulisi onnistua heittämään osumia Aurajoessa kelluviin maaleihin. Linda on joukkueen ainoa onnistuja. Seuraavaksi Aurajoen rannasta löytyy vedessä kylmettynyt hypotermiapotilas, joka peitellään lämpimästi. Kerttu juttelee rauhoittavasti uhrin järkyttyneen ystävän kanssa. Palaute on jälleen hyvää, mutta tällä kertaa Kaisa olisi voinut tuomarin mukaan ottaa ohjat selkeämmin käsiinsä. Käveltävää on paljon, aurinko porottaa ja kiperiä tilanteita tulee eteen puolen tunnin välein: pyörän ja skootterin kolari, ratsastusonnettomuus, elvytystä. Päivän päätteeksi kaksi väsynyttä ryhmää istuu jäätelölle jokirannan kahvilaan. Iso työ on nyt tehty. – Olen heistä ylpeä. Nuorten itsevarmuus ja taidot ovat parantuneet tosi paljon parissa päivässä, ensiapuleirin johtajana toiminut Emilia Viljanen sanoo. Illalla Ruissalon kylpylässä julkistetaan tulokset. Nuorten sarjan voittaa Nokian joukkue, toiseksi tulee Turku ja kolmanneksi Bigpepan kakkosjoukkue. Vaikka valmistautumisaikaa oli vain muutama päivä, on neljäs sija ykkösryhmälle selvästi pettymys. Perjantain ja lauantain hyvä fiilis sai odottamaan enemmän, ja ryhmää johtaneen Kaisan silmät kostuvat harmista. Kuten monta kertaa harjoituksissa ja itse kilpailussa, hän kuitenkin kokoaa itsensä nopeasti. Enemmän kuin tuloksesta tässä matkassa oli kyse elintärkeistä taidoista, jotka pysyvät aina mukana. – Nyt me osataan auttaa, Kaisa toteaa. ? 2 3 AVM_3_2018_taitto_48s.indd 18 28/08/2018 18.09
3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 19 4 Miisa Tikkanen (t.v.) hjälper Tom Pietilä ta på sig en räddningsväst vid sjöräddningskontrollen vid Aura å. Miisa Tikkanen (vas.) pukee Aurajoen rannalla vesipelastusrastilla Tom Pietilälle pelastusliivit. A R I R Ä S Ä N E N T vå medvetslösa personer ligger på golvet i ett dunkelt rum. In i rummet stiger fyra flickor och en pojke med första hjälpen-väskor. – Gå och kolla läget, jag ringer nödnumret, säger första hjälpen-gruppens ledare Kaisa Paananen , 14. Miisa Tikkanen , 14, tar sig an det ena offret och försöker väcka hen. – Stopp, Miisa är medvetslös, hörs en röst i rummet. Övningen i första hjälpen leds av Taru Leskinen som nu avbryter situationen för att gruppen inte lade märke till en viktig sak: offret håller i en elsladd. Den måste hjälparna lösgöra innan de kan röra vid patienten. – Det här blir till ingenting, suckar Kaisa. Men Leskinen uppmuntrar ungdomarna och hjälper dem att komma igång igen. När elsladden har gjorts ofarlig börjar Tom Pietilä , 14, och Kerttu Kirmula , 12, ge övningsdockan hjär t”Nu kan vi hjälpa” En grupp ungdomar med intresse för första hjälpen tog emot en utmaning på Röda Korsets räddningstjänstläger: att på ett par dagar lära sig ge första hjälpen och direkt delta i FM. TEXT OCH BILDER ARI RÄSÄNEN lungräddning. Miisa och Linda Haikola , 16, lägger den andra patienten i framstupa sidoläge. FM-nivå på några dagar Vi befinner oss i Havs-Björneborg, på Röda Korsets Satakunta distrikts lägergård. Här pågår det traditionella räddningstjänstlägret Bigpepa, som samlar cirka 80 barn och unga. Nio av dem har i år tagit emot en speciell utmaning: de ska på några dagar lära sig i första hjälpen och när lägret är slut delta i FM i första hjälpen i Åbo. Det är torsdag, lägrets tredje dag. Ungdomarna är indelade i två tävlingslag och tar sig runt en kontrollbana med olika uppgifter. För första gången ska de nu i överraskande situationer och under press försöka tillämpa allt de har lärt sig under de senaste dagarna. Osäkerheten är uppenbar. – I början var det svårare, nu börjar det redan lätta lite, säger Tom. Mästerskapstävlingarna är ett festligt mål, men den verkliga orsaken till att de deltar i första hjälpen-lägret är mer vardaglig än så: de vill ha nya vänner, göra saker och ting tillsammans – och förstås hjälpa. Kunskaperna följer med På fredag morgon sitter lägerdeltagarna i en buss på väg mot Åbo. På Runsala lägerområde är det liv och rörelse. Röda Korsets anställda och volontärer har gjort upp ett tiotal övningskontroller för ungdomarna. Kaisa Paananens grupp på fem anländer med första hjälpen-väskorna på axeln. En pojke har stött foten. Miisa förbinder foten med en kallpåse tillsammans med Tom och de lugnar ner pojken genom att prata med honom. Följande näsblod fixar de lika säkert. De intensiva övningarna har gett resultat. – Det gick snabbt. Ni var lugna och ni gav rätt första hjälpen, berömmer Röda Korsets hälsovårdsplanerare Sanna Pelkonen . – Det här känns bra, nu börjar det löpa, ler Linda. Det verkliga testet står i tur på lördagen i Åbo centrum. FM i första hjälpen genomförs i fyra klasser: vuxna, ungdomar, barn och förstahjälpare. Sammanlagt deltar 25 lag och mer än hundra personer som har första hjälpen som hobby. De två lagen från Bigpepa-lägret tävlar i ungdomsklassen. I samma klass finns också två lag från rödakorsavdelningarna i Nokia och Åbo. Vid tävlingskontrollerna gäller det bl.a. att hjälpa ett berusat par, engagera i sjöräddning, hjälpa vid en bilolycka och en ridolycka och ge hjärt-lungräddning. De tävlande ställs inför kvistiga situationer med en halv timmes mellanrum. När dagen är över sitter två trötta lag och äter glass på ett café vid ån. – Ungdomarnas självsäkerhet och kunskaper har ökat enormt på bara några dagar, säger Emilia Viljanen , som var chef för första hjälpen-lägret. Finsk mästare i första hjälpen för ungdomar blir till slut laget från Nokia, tvåa blir Åbo och trea det andra laget från Bigpepa-lägret. En fjärde plats är en besvikelse för det första laget. Att man gjorde väl ifrån sig höjde förväntningarna. Ett ögonblick tåras Kaisas ögon av motgången, men snabbt är hon sig själv igen. Mer än tävlingen handlade det här äventyret om livsviktiga kunskaper. Dem tar ungdomarna med sig vidare i livet. – Nu kan vi hjälpa, konstaterar Kaisa. ? 4 AVM_3_2018_taitto_48s.indd 19 28/08/2018 18.09
20 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 Kuopion lääketieteen opiskelijoiden ainejärjestöllä KuoLOlla on niin aktiivinen verenluovutusporukka, että Veripalvelun piti ottaa käyttöön uusi platinadiplomi. TEKSTI IIRA HARTIKAINEN KUVAT JOHANNA KOKKOLA K uopion yliopiston lääketieteen opiskelijoiden ainejärjestön KuoLOn verenluovutusporukka eli VeriRyhmä perustettiin vasta syksyllä 2015, mutta se on jo saanut kolme kultaista diplomia verenluovutusaktiivisuudestaan. Käytännössä ryhmä kiilasi kärkisijalle jo ensimmäisenä kokonaisena toimintavuotenaan ja on sittemmin pitänyt ykkössijaa suvereenisti. Viime vuonna yhteensä huikeat 128 kuololaista kävi ojentamassa kätensä apua tarvitseville potilaille, yhdessä tai erikseen. – Kävin viime joulun aikaan Turussa luovuttamassa verta, ja kun kerroin, että edustan KuoLO-nimistä VeriRyhmää Kuopiosta, hoitaja tiesikin jo meidän porukan. Se tuntui hassulta, mutta ilmeisesti maineemme on kiirinyt, naurahtaa Santtu Kerttula , joka tällä kertaa luovuttaa Joensuussa. Sinne hänet on tuonut kesätyö paikallisessa terveyskeskussairaalassa. Luovuttaa voi missä tahansa KuoLOlaisia pyörii nyt Joensuussa enemmänkin, sillä samaan Joensuun kirjastolla järjestettävään verenluovutustilaisuuteen pelmahtaa myös Viola Haapasalo . Hänen kesäkandityöpaikkansa on niin ikään Joensuussa. Liikkuvuus ja joustavuus taitaakin olla tämän VeriRyhmän yksi menestyksen salaisuus, sillä kuopiolaisopiskelijoiden porukalle on kirjattu verenluovutuksia lähes joka puolelta maata. 1 Kuopiossa lääketiedettä opiskelevat Anna Kerkkonen (vas.), Viola Haapasalo ja Santtu Kerttula haastavat kaikki ainejärjestöt luovuttamaan verta. Anna Kerkkonen (t.v.), Viola Haapasalo och Santtu Kerttula studerar medicin i Kuopio och utmanar ämnesföreningar att ge blod. – Välillä kun käyn Jyväskylässä moikkaamassa kaveria, käyn samalla luovuttamassa verta, Viola kertoo. Violan äiti on säännöllinen verenluovuttaja, ja pikkutyttönä hän kävi ”omaishoitajana” mukana mutustelemassa keksejä ja tarjoilemassa äidille mehua, kunnes tuli täysi-ikäiseksi ja sai alkaa luovuttaa itse. Myös ennakkoluulottomuus luovutuspaikan suhteen on tullut kenties äidinmaidon mukana. – Hänellä taitaa olla tavoitteena kerätä plakkariin kaikki veripalvelutoimistopaikkakunnat ja mahdollisuuksien mukaan myös liikkuvan veripalvelun tilaisuuksia eri puolilta maata, Viola mainitsee. Alku ei mennyt ihan putkeen Anna Kerkkonen oli KuoLOn projektivastaava veriryhmän perustamisen aikaan ja toimii edelleen porukan priimusmoottorina. – Perheessämme ei kukaan ollut luovuttanut verta koskaan, mutta jotenkin ajatus oli silti kytenyt minulla pitkään. 1 ”Yhdessä on mukava luovuttaa” AVM_3_2018_taitto_48s.indd 20 28/08/2018 18.09
3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 21 Haaste heitetty Välillä Veripalvelu on jalkautunut Itä-Suomen yliopiston kampukselle, jolloin uusiakin luovuttajia on rohkaistunut mukaan paljon. Syytä sille, miksi KuoLOn ainejärjestöllä on näin paljon motivoituneita verenluovuttajia, Anna ei osaa antaa. – Toki anemia ja veritiputukset ovat tulleet tutuksi opintojen ja töiden puolesta, ja tämä on niin helppo tapa auttaa. Onhan meidän etuna sekin, että ainejärjestö on iso, yli 900 jäsentä, mutta silti olemme menestyneet hyvin myös muiden lääkisten VeriRyhmiin verrattuna, hän pohtii. – Haluaisinkin haastaa kaikkia ainejärjestöjä mukaan – aika lailla jokaisessa yliopistokaupungissa on veripalvelutoimisto, jonne on helppo mennä porukalla! Ehkä parhaiten kuopiolaisten ahkeruuden kiteyttää se, että Veripalvelu joutui käytännössä heidän vuokseen lisäämään vuosittain jaettavien verenluovutusdiplomien valikoimaan uuden tunnustuksen: platinadiplomin yli 50 luovutusta tehneille porukoille. Tunnustus jaetaan ensimmäisen kerran tänä vuonna. ? Kun aktiiviurheilu-urani suunnistajana loppui, tutkin Veripalvelun nettisivuja ja löysin VeriRyhmät. Silloin ajankohta ja konsepti tuntui sopivalta – perustin KuoLOlle VeriRyhmän, jotta itse tulisi sitten varmasti lähdettyä! Anna muistelee motiivejaan. Ensimmäinen luovutuskerta porukalla ei mennyt ihan putkeen – tai tässä tapauksessa pussiin. – Meitä oli neljä, mutta minun suonestani ei tullut verta, ja yhdellä oli liian matala hemoglobiini. Kaksi sentään sai luovuttaa. Porukka ei tästä lannistunut, päinvastoin. Annan mukaan luovuttajien rekrytoinnissa mennään ”aika kevyellä”, eli ainejärjestön sähköpostilistalla olijoita muistutellaan verenluovutusmahdollisuudesta, ja uusia luovuttajia motivoidaan ja tsempataan aina mukaan Kuopion veripalvelutoimistoon, kun joku on menossa. – Yleensä käymme pienemmissä porukoissa, monesti perjantai-iltapäivänä koulupäivän päätteeksi. Se on tosi mukava yhteinen hetki – tavataan, luovutetaan verta, ja sen jälkeen juodaan sitten siinä mehua kaikessa rauhassa ja laskeudutaan viikonlopun viettoon, Anna kuvailee. 2 Anna Kerkkonen (vas.) ja Viola Haapasalo käyvät usein luovuttamassa verta työviikon päätteeksi. Anna Kerkkonen (t.v.) och Viola Haapasalo avslutar ofta sin arbetsvecka med att ge blod. 3 Kuopion lääketieteen opiskelijat ovat koko Suomen ahkerimpia verenluovuttajia. Medicine studerande i Kuopio hör till Finlands flitigaste blodgivare. 3 2 ”Blodgivning skapar fin vi-anda” Medicinarna i Kuopio har en så aktiv blodgivningsgrupp att Blodtjänst fick ta i bruk ett nytt platinadiplom. M edicinstuderande i ämnesföreningen KuoLO vid Kuopio universitet grundade sin blodgivningsgrupp eller BlodGrupp hösten 2015, men gruppen har redan fått tre gyllene diplom för sin aktiva blodgivning. I praktiken tog gruppen förstaplatsen bland BlodGrupper redan det första hela året gruppen var verksam och sedan dess har man varit suverän etta. Kanske Kuopiobornas aktivitet sammanfattas bäst i att Blodtjänst på grund av dem tvingades utöka sitt diplomsortiment med ett nytt platinadiplom för grupper som har gett blod över 50 gånger. Förra året var det imponerande 128 KuoLO-medlemmar, ensamma eller i grupp, som sträckte ut armen för att hjälpa patienter. – Jag gav blod i Åbo i julas och när jag sa att jag representerar BlodGruppen KuoLO från Kuopio så hade skötaren redan hört om oss. Det verkar som om vi har gjort intryck, skrattar Santtu Kerttula , som ger blod i Joensuu den här gången, eftersom han sommarjobbar på den lokala hälsovårdscentralens sjukhus. Även Viola Haapasalo dyker upp på samma blodgivning i Joensuu bibliotek. Hennes sommarkandjobb är också i Joensuu. En av hemligheterna bakom den här framgångsrika BlodGruppen verkar vara just mobilitet och flexibilitet: Kuopiogruppens medlemmar har gett blod så gott som överallt i Finland. – När jag hälsar på en kompis i Jyväskylä passar jag på att ge blod där, berättar Viola. Anna Kerkkonen var projektansvarig i KuoLO när BlodGruppen grundades och hon är fortfarande primus motor för gruppen. – Ingen i vår familj hade någonsin gett blod, men på något sätt var det en tanke jag hade burit med mig länge. När jag slutade orientera aktivt kollade jag in Blodtjänsts webbplats och hittade BlodGrupperna. Tidpunkten och konceptet kändes rätta – jag grundade en BlodGrupp för KuoLO så att jag själv säkert skulle hålla igång med blodgivandet! Anna berättar att rekryteringen av blodgivare är ”rätt så light”. Den går ut på att man påminner dem som finns på ämnesföreningens e-postlista om möjligheten att ge blod och nya givare peppas att komma med till blodtjänstbyrån i Kuopio. – Oftast går vi en mindre grupp, gärna på fredag eftermiddag efter föreläsningarna. Det är en riktigt skön gemensam stund – vi träffas, vi ger blod, och så dricker vi vår saft i lugn och ro och varvar ner inför veckoslutet, berättar Anna. Någon förklaring till att ämnesföreningen KuoLO har så många motiverade blodgivare har Anna inte. – Klart att vi har studerat anemi och hur en patient ges blod inom studier och jobb, och så är det här ett så enkelt sätt att hjälpa. Och visst är det en fördel att ämnesföreningen är stor, vi har över 900 medlemmar, säger hon. – Jag vill gärna utmana alla andra ämnesföreningar att vara med – det finns en blodtjänstbyrå i typ alla universitetsstäder, så det är lätt att gå och ge blod i grupp! ? AVM_3_2018_taitto_48s.indd 21 28/08/2018 18.09
22 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 M atilda Hänninen , 19, oli vielä lapsi, kun hänen äidillään diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Äidin sairauden vuoksi Matilda joutui usein huolehtimaan perheen rahankäytöstä ja jopa siitä, että jääkaapissa oli ruokaa. Välillä ei ollut. – Parempiakin jaksoja oli, mutta varsinkin silloin, kun äidillä oli masennuskausi, meille tuli helposti riitaa. Huolehdin raha-asioita ja esimerkiksi laskujen maksamisesta, Matilda kertoo. Asuminen äidin kanssa oli periaatkoska ongelmani eivät olleet kovin isoja. Tarvitsin oikeastaan apua vain asunnon löytämiseen, koska kaikkialla oli niin pitkät jonot. Ahdistusta ja jännitteitä Ensimmäinen Punaisen Ristin Nuorten turvatalo perustettiin 2000-luvun alussa Helsinkiin. Myöhemmin toimintaa laajennettiin Espooseen, Tampereelle, Turkuun ja Vantaalle. Matilda Hännisen tapaan moni nuori löytää turvatalolle sosiaalipalvelun kautta, mutta myös esimerkiksi koulun henkilökunta voi ohjata nuorta ottamaan yhteyttä turvataloon. Turvatalojen toiminnanjohtaja Leena Suurpää painottaa, että turvatalolta voi hakea apua pieniinkin ongelmiin, vaikka vuorokausirytmiin. – Kun sitten raaputtaa vähän pintaa, nuoren elämästä voi tulla esille muitakin asioita, kuten asunnon tarvetta, köyApua itsenäistymisen polulla Aikuiseksi kasvaminen ei ole aina helppoa. Punaisen Ristin Nuorten turvatalo auttaa nuoria niin pienissä ongelmissa kuin suurissa kriiseissä. Helsinkiläinen Matilda Hänninen sai turvatalosta tukea itsenäistymisen haasteisiin. TEKSTI VERA MIETTINEN KUVAT PETRI MULARI Turvatalon auttamisen lähtökohtana on inhimillisyys. Jokainen tarvitsee toisen ihmisen tukea elämäänsä. Turvatalosta voi hakea apua pienempään pulmaan tai isompaan kriisiin. Utgångspunkten för skyddshusens hjälpande är humanitet. Alla behöver stöd av andra i sitt liv. Skyddshuset kan hjälpa i samband med smärre problem eller större kriser. teessa onnellista ja hyvää aikaa, mutta riidat alkoivat käydä raskaiksi. – Hyvä puoli oli se, että opin jo varhain, kuinka tulla toimeen vähällä. Halusin kuitenkin itse olla vastuussa rahan käytöstä, joten päätin muuttaa omaan asuntoon. Jos kaikki rahat menevät, en voi syyttää siitä kuin itseäni. Matilda otti asian esille tapaamisessa sosiaaliviranomaisten kanssa. He ehdottivat, että hän pyytäisi tukea Punaisen Ristin Nuorten turvatalosta. – Aluksi se kuulosti hämmentävältä, AVM_3_2018_taitto_48s.indd 22 28/08/2018 18.09
3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 23 Vapaaehtoisia tarvittaisiinkin lisää. Turvataloilla heille on tarjolla laaja koulutus ja toiminnassa on aina mukana ammattilainen. Turvatalon viime vuoden uudistuksien jälkeen vapaaehtoiset ovat myös jalkautuneet alueille, joissa nuoret viettävät aikaa. – Juttelemme nuorten kanssa kouluilla tai vaikkapa kauppakeskuksissa. Haluamme, että tuen saaminen on mahdollisimman mielekästä nuorelle. Suomalaisnuoret muuttavat omilleen suhteellisen nuorena, 18–24-vuotiaana, eivätkä heidän sosiaaliset ja taloudelliset taitonsa ole vielä välttämättä kovin vahvat. – Yhteiskunta on nykyään vaativa ja nuorilta odotetaan paljon. Elämässä pitäisi edetä hurjaa vauhtia. Se näkyy nuorissa monella tavalla esimerkiksi ahdistuneisuutena. Monet nuoret kokevat myös ulkopuolisuuden tunnetta yhteiskunnasta tai lähiyhteisöistään. Oikea ratkaisu Matilda Hännisestä keskustelu nuorten lisääntyvästä syrjäytymisestä kuulostaa ahdistavalta. – Tiedän, että sitä on Suomessa palhyyttä tai mielenterveysongelmia. Nuoret saattavat kohdata myös ahdistuneisuutta, perheen sisäisiä jännitteitä ja muita ristiriitoja. Myös koulunkäyntiin voi saada tukea. Turvatalolla kartoitetaan aina aluksi nuoren elämäntilanne. Sen jälkeen, nuoren luvalla, perhe otetaan mukaan ratkaisujen etsimiseen. – Nuori itse määrittelee perheen. Siihen voivat kuulua vanhemmat, mutta myös joku muu sukulainen tai tuttu aikuinen. "En halunnut syyllistää äitiä” Matilda Hänninen oli alkuvaiheessa tiiviisti yhteydessä turvataloon, ja tapaamisissa mietittiin konkreettisia keinoja hänen auttamisekseen. – Käsittelimme asunnon hankkimisen lisäksi muun muassa sitä, että olen ollut aina kova stressaamaan pienistäkin asioista. Mietin paljon sitä, miten pärjään omillani, Matilda kertoo. Matilda sai apua itsenäistymisen perusasioihin. Turvatalon työntekijä vei hänet muun muassa Kelaan, ja tukipaperit täytettiin yhdessä. – Se oli tärkeä apu. Tukihakemukset voivat olla monimutkaisia. Matildalle tarjottiin myös yösijaa ja apua kaupankäynnin ja ruoanlaiton kanssa, mutta niitä hän ei kokenut tarvitsevansa. – Soitin kuitenkin turvataloon tarvittaessa ja pyysin apua. Helpotti paljon, kun sai puhua jonkun kanssa. Keskusteluapu oli tärkeää, koska Matildan oli vaikea kertoa omalle äidilleen tunteistaan. – Tiedän, että äiti teki parhaansa. Sairaus kuitenkin kontrolloi hänen tekemisiään, enkä halunnut syyllistää häntä siitä. En voinut kertoa, jos minua ahdisti, koska se olisi voinut ahdistaa äitiä vielä enemmän. Chatti kaipaa vapaaehtoisia Turvatalon toiminta perustuu ammattilaisten ja vapaaehtoisten yhteistyöhön. Vapaaehtoisilla on monta tärkeää roolia: he tarjoavat nuorille seuraa, auttavat läksyissä ja muissa arjen askareissa ja laittavat ruokaa nuorten kanssa. Punaisen Ristin vapaaehtoiset kohtaavat nuoria myös verkossa Mielenterveysseuran koordinoimassa Sekasin 24/7 -chatissa. Turvataloille hakeutuvat nuoret kertovat usein pitkistä jonoista kaikkialle, missä apua olisi tarjolla. – Viime vuonna nuoret yrittivät chattiin noin 100 000 kertaa pääsemättä läpi. Vain 10 000 nuorta ehdittiin auttamaan, Leena Suurpää sanoo. APUA NUORTEN ASUNTOPULAAN Punaisen Ristin Nuorten turvatalojen tänä vuonna alkaneessa Kotipolku-hankkeessa tuetaan 18–24-vuotiaiden nuorten aikuistumista pääkaupunkiseudulla. Hankkeessa keskitytään erityisesti niihin nuoriin, joilla on akuutti asunnottomuuden uhka tai muita asumisen haasteita. Toiminnalle on tarvetta, sillä nuorten asunnottomuus on pääkaupunkiseudulla yleistä. Helsingin kaupungin tietokeskuksen seurantatutkimuksista ilmenee, että nuorten aikuisten asumisongelmat ovat lisääntyneet huomattavasti viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana. Erityisesti maahanmuuttajanuorilla, uusperheissä asuvilla, talousongelmissa elävillä sekä muualta pääkaupunkiseudulle muuttavilla on vaikeuksia asumisen kanssa. Ongelmat johtuvat osaltaan vähäisestä asuntotarjonnasta ja korkeista vuokrista. Kotipolku-hankkeen tavoitteena on luoda uusi tukimalli nuorten itsenäistymiseen, johon osallistuvat vapaaehtoiset, perheet sekä lähiyhteisöt. Konkreettisena tavoitteena on löytää nuorille vakituinen tai väliaikainen asunto aiempaa nopeammin. jon. Uskoisin, että se alkaa siitä, jos ei ole koulua tai työpaikkaa. Itse menin suoraan yläasteelta ammattikouluun ja löysin nopeasti töitä valmistuttuani tarjoilijaksi. Yhteiskuntaan pääsee paremmin mukaan, kun on mielekästä tekemistä. Matilda oli 17-vuotias, kun asiakkuus turvatalon kanssa alkoi, ja puoli vuotta sen jälkeen hän sai asunnon. Asiakkuus turvatalon kanssa päättyi viime vuoden marraskuussa. – Voin edelleenkin soittaa sinne, jos huolia tulee, Matilda sanoo. Huolia ei vain ole paljon ollut. Omilleen muuton jälkeen Matilda on stressannut rahastakin vähemmän. – Muuttaminen kotoa oli minulle oikea ratkaisu. Meillä on äidin kanssa nyt hyvät välit, mutta jos olisin jäänyt kotiin asumaan, uskon, että olisimme nyt pahoissa riidoissa. Nykyään käyn äidin luona esimerkiksi syömässä, ja se on tosi ihanaa. Matilda on iloinen siitä, että hän haki apua Nuorten turvatalolta. – Olisin varmasti selvinnyt jotenkin myös ilman tukea, mutta isommilla kolhuilla. On fiksua hakea apua, kun sitä kerran on tarjolla. ? Matilda pyysi Nuorten turvatalosta apua asunnon hakemiseen, mutta hän huomasi, kuinka paljon kaikkea muutakin itsenäistymiseen liittyy. – Siinä tulee paljon uusi asioita, mitä pitää oppia: vastuullisuutta, yksin olemista ja rahankäyttöä. On tosi hienoa, että nuorille tarjotaan tukea, Matilda sanoo. Matilda bad De ungas skyddshus om hjälp att hitta en lägenhet, men hon märkte att det finns en hel del annat som också har med ett självständigt liv att göra. – Det är mycket nytt man ska lära sig: att ta ansvar, att vara ensam och att hantera pengar. Det är fint att unga kan få hjälp och stöd, säger Matilda. AVM_3_2018_taitto_48s.indd 23 28/08/2018 18.09
24 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 M atilda Hänninen , 19, var ett barn när hennes mamma fick diagnosen bipolär sjukdom. På grund av mammas hälsotillstånd var Matilda ofta tvungen att ha hand om finanserna i familjen och till och med se till att det fanns mat i kylskåpet. – Visst hade hon bättre perioder också, men i synnerhet när mamma var inne i en depression blev det lätt gräl. Jag skötte om finanserna och till exempel att räkningarna blev betalda, säger Matilda. Livet med mamma var för det mesta lyckligt och en bra tid, men med tiden blev grälen tunga. – En god sak var att jag tidigt fick lära mig hur man kan vända på slantarna. Men jag ville själv ha ansvar för pengarna, så jag bestämde mig för att flytta till eget. Matilda tog upp frågan vid en träff med socialmyndigheterna. De föreslog att hon skulle be Röda Korsets skyddshus för unga om stöd. – Först kändes det förbryllande, eftersom mina problem inte var värst stora. Egentligen behövde jag bara hjälp att hitta en bostad. I början hade Matilda tät kontakt med skyddshuset och vid träffarna funderade man på konkreta sätt att hjälpa henne. – Det gällde inte bara att skaffa en lägenhet utan bland annat att jag alltid har stressat även över småsaker. Jag funderade mycket på hur jag skulle klara mig på egen hand, berättar Matilda. Matilda fick hjälp med grunderna i ett självständigt liv. En anställd vid skyddshuset följde med henne till FPA och hjälpte henne fylla i alla papper. Samtalshjälpen var viktig eftersom det var svårt för Matilda att tala med sin mamma om sina känslor. – Jag vet att mamma gjorde sitt bästa. Sjukdomen styrde det hon gjorde och jag ville inte skuldbelägga henne för det. Rätt lösning Matilda var 17 år när klientrelationen med skyddshuset inleddes och ett halvår senare hittade hon en bostad. Klientrelationen med skyddshuset avslutades i november förra året. – Men jag kan fortfarande ringa dem om jag har bekymmer, säger Matilda. Bekymmer har hon ändå inte haft mycket av. Efter att hon flyttade till ett eget hem har stressen över pengar också minskat. – För mig var det rätt lösning att flytta hemifrån. Nu är relationen mellan mig och mamma god, men om jag hade stannat hemma tror jag att vi skulle ligga i en svår konflikt. Nuförtiden går jag på middag till mamma och det är härligt. Matilda är glad över att hon sökte hjälp i De ungas skyddshus. – Jag hade säkert klarat mig på något sätt även utan stöd, men jag hade fått hårdare törnar. Fler frivilliga behövs Det första av Röda Korsets skyddshus för unga grundades i början av 2000-talet i Helsingfors. Senare har verksamheten utvidgats till Esbo, Tammerfors, Vanda och Åbo. Skyddshusens verksamhetsledare Lee na Suurpää betonar att man kan vända sig till skyddshusen för att få hjälp även med små problem, till exempel dygnsrytmen. – När man sedan skrapar lite på ytan kan andra saker dyka upp i den ungas liv, som behov av en bostad, fattigdom eller psykiska problem. Ungdomar kan också lida av ångest, spänningar inom familjen och andra konflikter. Skolarbetet kan man också få stöd med. På skyddshuset börjar man alltid med att först kartlägga den ungas situation. Efter det och med den ungas tillstånd engagerar man familjen i att hitta lösningar. Skyddshusverksamheten bygger på ett samarbete mellan proffs och volontärer. De frivilliga hjälparna har många viktiga roller: de erbjuder de unga sällskap, hjälper med läxor och vardagssysslor och lagar mat tillsammans med de unga. Volontärer finns också på webben och möter ungdomar i chatten Sekasin 24/7 som koordineras av Föreningen för Mental Hälsa och rör sig på platser där unga håller till på fritiden. – Samhället idag är krävande och förväntningarna på unga är höga. Det syns på ungdomarna på många sätt, bland annat i form av ångest. Många unga upplever också en känsla av utanförskap i samhället eller i sitt närsamhälle, säger Suurpää. ? Hjälp på vägen till självständighet Att bli vuxen är inte alltid lätt. Röda Korsets skyddshus för unga hjälper ungdomar vare sig det gäller smärre problem eller stora kriser. De ungas skyddshus gav Matilda Hänninen från Helsingfors hjälp med ett självständigt liv. TEXT VERA MIETTINEN BILDER PETRI MULARI HJÄLP I BOSTADSBRIST BLAND UNGA Röda Korsets skyddshus för unga har i år inlett projektet Kotipolku som ger hjälper unga i åldern 18–24 år att leva ett vuxet liv i huvudstadsregionen. Projektet fokuserar i synnerhet på ungdomar som hotas av akut bostadslöshet eller andra utmaningar kring boendet. Verksamheten behövs, eftersom det är vanligt att unga i huvudstadsregionen är bostadslösa. Helsingfors stads informationstjänsts uppföljningsundersökningar visar att unga vuxnas boendeproblem har ökat avsevärt under de senaste tio åren. I synnerhet invandrarungdomar, nyfamiljer, personer med ekonomiska problem och personer som flyttar till huvudstadsregionen från andra platser har problem med boendet. Problemen beror på det begränsade utbudet av lägenheter och de höga hyrorna. Syftet med projektet Kotipolku är att skapa en ny stödmodell för självständighet bland unga som engagerar volontärer, familjer och närsamhället. Ett konkret mål är att snabbare än tidigare hitta en permanent eller tillfällig bostad för ungdomar. AVM_3_2018_taitto_48s.indd 24 28/08/2018 18.09
3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 25 P unaisen Ristin vapaaehtoisten uuden tietojärjestelmän Oman käyttöönotto on aloitettu. Uusi tietojärjestelmä antaa osastoille työkaluja osaston hallintaan ja mahdollistaa kaikille entistä helpomman pääsyn mukaan toimintaan. Syksyn aikana vapaaehtoisia koulutetaan järjestelmän käyttöön eri puolilla maata. Varsinais-Suomessa järjestettyyn Oman digikummija digimestarikoulutukseen osallistuneet puheenjohtajat Anneli Sukari-Laihoranta Hirvensalon osastosta ja Anu Vira Mynämäen osastosta odottavat kumpikin jo innolla, että osastot pääsevät käyttämään Omaa. Nälkäpäivä sysää alkuun Noin sadan jäsenen Hirvensalon osastolle digiasiat ovat jo ennestään tuttuja, sillä osasto on pitänyt muun muassa Älykapula-kursseja, joilla on annettu tukea esimerkiksi mobiililaitteiden käytössä. Sukari-Laihoranta kertoo osaston vastuuhenkilöiden suhtautuvan muutenkin positiivisesti uudistukseen. – Digi on nykyaikaa ja uskon, että voimme saada tätä kautta myös nuoria Mynämäen osaston pj. Anu Vira (vas.) ja Hirvensalon osaston pj. Anneli Sukari-Laihoranta ovat innostuneet aloittamaan Oman käytön. Oma toimii hyvin myös mobiililaitteilla. Anu Vira, ordförande i avdelningen i Virmo, (t.v.) och Anneli Sukari-Laihoranta, ordförande i avdelningen i Hirvensalo, är ivriga att få ta i bruk Oma. Oma fungerar väl även på mobilskärmen. Oma yhdistää mukaan toimintaan, hän pohtii. Osastossa oltiin jo suunniteltu, että Omaa hyödynnettäisiin Nälkäpäivässä. Sukari-Laihoranta toivoo, että sitä kautta olisi mahdollista saada myös uusia vapaaehtoisia. Anu Vira näkee Oman vapaaehtoisia yhdistävänä järjestelmänä, joka tuo Punaisen Ristin helpommin tavoitettavaksi ja lähemmäksi tavallista vapaaehtoista. – Saadaan yksi Punainen Risti, molemmat puheenjohtajat iloitsevat. Oman mahdollisuuksiin kun kuuluu löytää toimintaa mistä tahansa osastosta. Koko osasto Oman käyttäjiksi Viralla ja Sukari-Laihorannalla on selkeä ajatus siitä, miten Oman kanssa lähdetään heidän osastoissaan liikkeelle. – Meillä on digimestari eli osaston Oma-pääkäyttäjä valittuna. Siitä se lähtee. Syyskuussa meillä on hallituksen kokous ja saadaan toimintaryhmien vetäjät kasaan, Vira kertoo. Lähemmäs kahdensadan jäsenen Mynämäen osastossa on suunnitteilla myös ryhmänvetäjien perehdytystä ja digi-iltoja, joiden ajatuksena on auttaa ikääntyneempiäkin kirjautumaan Omaan. – Kun toimintaryhmät on luotu, viestimme nettija Facebook -sivuillamme sekä jäsenkirjeissämme asiasta. Kanavia kyllä on, Vira vakuuttaa. Ystävävälitys osana Omaa Mäntsälän osastossa Oman käyttöönotto on alkusyksystä jo täydessä vauhdissa, sillä osasto ystävävälityksineen oli yksi Oman keväisistä pilottiosastoista. Omaan rakennettu ystävävälitysjärjestelmä luo välityksille mahdollisuuden yhdistää ystäviä aiempaa nykyaikaisemmin ja tietoturvallisemmin. Mäntsälän ystävävälityksen vastaava Christina Siljander kertoo, että ystävätietojen siirto uuteen järjestelmään on jo käynnissä ja vapaaehtoisten toivotaan tekevän profiilinsa Omaan mahdollisimman pian. Siljander kertoo yhden uudenkin ystävävapaaehtoisen tulleen jo mukaan toimintaan Oman kautta. – Ei se mikään hankala järjestelmä ole, Siljander iloitsee. Luo profiili ja kirjaudu Omaan osoitteessa: vapaaehtoiset.punainenristi.fi OMA FÖRENAR Röda Korset tar i bruk datasystemet Oma för sina volontärer. Det nya systemet ger verktyg för avdelningsförvaltning och sänker tröskeln för människor att engagera sig i verksamheten. Under hösten ges frivilliga utbildning i hur man använder Oma-systemet. Tillsvidare fungerar Oma bara på finska. Anneli Sukari-Laihoranta från avdelningen i Hirvensalo och Anu Vira från avdelningen i Virmo har gått Omas digifadderoch digimästarutbildning i Egentliga Finland och ser fram emot att få ta Oma i bruk. – Det digitala är dagens melodi. Den här vägen kan vi få fler ungdomar att delta i verksamheten, funderar Sukari-Laihoranta. Båda har en tydlig bild av hur Oma tas i bruk i avdelningarna. – Vi har valt en digimästare, alltså avdelningens huvudanvändare. I september samlas verksamhetsgruppernas ledare i samband med styrelsens möte. När verksamhetsgrupperna har skapats sprider vi budet om Oma till våra medlemmar. Det är inget svårt system. Logga in på Oma på adressen: vapaaehtoiset.punainenristi.fi Oma Punainen Risti -palvelu helpottaa toimintaa ja avaa uusia ovia. TEKSTI JA KUVA MAIJA POKKINEN AVM_3_2018_taitto_48s.indd 25 28/08/2018 18.09
26 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 Oikean jalkateränsä liikenneonnettomuudessa menettänyt Veera Priha juoksi proteesin avulla vuosi onnettomuuden jälkeen. Veera Priha miste sin högerfot i en bilolycka och kunde löpa igen ett år efter olyckan tack vare en protes. Veera Priha lupasi juosta puolimaratonin kerätäkseen 500 euroa Syyrian lasten proteeseja varten. Keräystavoite ylittyi reippaasti, ja nyt Priha tähtää jo täyspitkälle maratonille. TEKSTI MAARIT SEELING KUVAT MARI VEHKALAHTI L ähestyvän auton valot, silmänräpäys, pimeys. Isot muutokset voivat olla pienestä kiinni. Ruumiinosan menettäminen muuttaa koko elämän. Selviäminen on pitkälti kiinni asenteesta, mutta tarvitaan myös apua ja läheisten tukea, eikä avun saaminen ole kaikille itsestään selvää. – Menetin oikean jalkani liikenneonnettomuudessa kaksi ja puoli vuotta sitten. Amputointia seurasi pitkä ja raskas toipuminen ja kuntouttaminen. Minulle asennettiin proteesi, ja vähitellen pääsin taas liikkumaan. Ensimmäisen juoksuproteesini sain vuosi onnettomuuden jälkeen, Veera Priha kertoo. Koska Priha tiesi omasta kokemuksesta, miten paljon jalan puuttuminen rajoittaa elämää, hän halusi tehdä jotain auttaakseen kohtalotovereitaan. – Maailman epäoikeudenmukaisuus on aina koskettanut minua ja olen ollut monta vuotta kuukausilahjoittaja, vaikka en minä itseäni minään aktiivisena maailmanparantajana pidä. Innostuin kuitenkin heti, kun Punaisesta Rististä otettiin yhteyttä ja kysyttiin, olisinko kiinnostunut yhteistyöstä Syyrian sodan lapsiuhrien auttamiseksi. Ensi vuonna täysi maraton Priha järjesti nimissään Punaisen Ristin keräyksen ja juoksi lauantaina 19. touJuosten apua kohtalotovereille kokuuta Helsinki City Running Dayn puolimaratonin Syyrian proteeseja tarvitsevien lasten hyväksi. Se olikin ensimmäinen virallinen puolimaraton, jonka Priha oli koskaan juossut numerolappu selässään. Yhden epävirallisen puolimaratonin hän tosin oli juossut edellisenä kesänä. – Olen urheilullinen, mutta en kilpailuhenkinen. Haluan haastaa itseni, mutta en kilpailla muita vastaan. Ennen onnettomuuttani harrastin puolitosissani useita eri lajeja. Harrastan edelleen, mutta lajit ovat osin vaihtuneet, vastikään Haaga-Helian ammattikorkeakoulun tradenomilinjalta valmistunut Priha kertoo. Lähes helteisessä säässä juostuun Helsinki City Running Dayn puolimaratoniin häneltä kului aikaa 2 tuntia 40 minuuttia. Edellisvuoden kokeilun tulos parani kerralla 18 minuuttia. Hyvä tulos lämmitti mieltä monestakin syystä. Priha sanoo lähteneensä tälAVM_3_2018_taitto_48s.indd 26 28/08/2018 18.09
3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 27 lä kertaa juoksemaan enemmän tai vähemmän kylmiltään, fiilispohjalla. – Vammautunut jalkani tuli ihan älyttömän kipeäksi. Viimeiset seitsemän kilometriä olivat varsinainen tuskien taival. Kivun ollessa pahimmillaan mielessä kävi jopa ajatus leikin jättämisestä kesken, mutta jollain jääräpäisyydellä sain jatkettua eteenpäin. Kokemuksen perusteella Prihan juoksuproteesiin on tarkoitus tehdä pieniä säätöjä, mutta mitään suuria rakenneratkaisuja sille ei voi tehdä. Kaikesta huolimatta Priha haaveilee juoksevansa ensi vuonna täyspituisen Helsinki City Maratonin. – Jalkaa pitää vain totuttaa. Haluan haastaa itseni ja voittaa itseni. Tietääkseni yksikään suomalainen käsitai jalka-amputoitu ei ole koskaan juossut maratonia. Haluan ainakin yrittää. Kaupan päälle bonuksena tulee samalla huolehdittua omasta hyvinvoinnista. – Haluan näyttää itselleni, että pystyn tähän, Priha sanoo. Proteesi farkkujen hinnalla Jalkaproteeseja valmistetaan moneen eri käyttötarkoitukseen. Priha juoksee varta vasten juoksemiseen suunnitellulla ”juoksujalalla”, joka on aivan erilainen kuin arkikäyttöön tarkoitettu proteesi. Lisäksi on olemassa esimerkiksi kylpyproteeseja, korkokenkäjalkoja ja uintiin soveltuvia ”räpyläjalkoja”. Tällaiset erikoisproteesit ovat usein myös huomattavan kalliita. Suomalaisella amputoidulla on tavallisesti kaksi erilaista proteesia. – Sen sijaan sodasta kärsivillä alueilla kuten Syyriassa on paljon kahakoissa vammautuneita, joilla ei ole mahdollisuutta saada ensimmäistäkään elämää helpottavaa proteesia – siitä huolimatta, että se maksaisi vain murto-osan hinnasta Suomessa. Syyriassa lapselle saa proteesin 50 eurolla eli samaan hintaan kuin täällä voi ostaa edulliset farkut. Tuntuu kauhean epäoikeudenmukaiselta ajatella, että joku ei voi liikkua vain siksi, että proteesiin ei ole varaa, Priha sanoo. Hän muistuttaa, että lapset kasvavat, joten proteeseja täytyy myös uusia. Avun tarve on valtava. Suomen Punainen Risti tukee Syyrian proteesipajoja ja kuntoutuskeskuksia, joissa sodassa vammautuneet saavat henkistä tukea ja apua uudessa elämäntilanteessa. Prihan Helsinki City Running Dayn keräys tuotti työhön yli 2 100 euroa, joka riittää 42 proteesiin. Kokemus oli niin positiivinen, että Priha sanoo olevansa valmis toimimaan jatkossakin Punaisen Ristin Syyrian kuntoutuskeskusten hyväksi. – En voi muuta kuin kiittää kaikkia keräykseeni osallistuneita. Sen käynnistyessä ajattelin, että hyvä jos se 500 euroa saadaan kokoon – ja sekin olisi ollut hyvä tulos. ? Veera Priha sanoo olevansa urheilullinen, mutta ei kilpailuhenkinen. Hän haluaa voittaa vain itsensä. Veera Priha säger att hon är sportig, men inte tävlingsinriktad. Hon vill bara besegra sig själv. Att löpa hjälp till ödeskamrater Veera Priha lovade springa en halvmara för att samla in 500 euro till proteser för barn i Syrien. Insamlingsmålet nådde hon med råge. L jusen från en bil på väg hitåt, en blinkning, mörker. Stora förändringar kan avgöras i det lilla. Att mista en kroppsdel förändrar hela livet. Hur man klarar det beror i mycket på vilken attityd man har, men hjälp och stöd frän nära och kära behövs också, och för alla är det inte en självklarhet att man får hjälp. – Jag miste min högra fot i en trafikolycka för två och ett halvt år sedan. Efter amputationen följde en lång och tung konvalescens och rehabilitering. Jag fick en protes och efterhand har jag kunnat börja röra på mig igen. Min första löpningsprotes fick jag ett år efter olyckan, berättar Veera Priha . Eftersom Priha av egen erfarenhet vet hur mycket avsaknaden av en fot begränsar livet ville hon göra något för att hjälpa andra som har drabbats av samma öde. – Jag ser inte mig själv som någon aktiv världsförbättrare, men jag blev genast ivrig när Röda Korset tog kontakt och frågade om jag var intresserad av ett samarbete för att hjälpa barn i Syrien. Priha ordnade en Röda Korset-insamling i sitt namn och den 19 maj sprang hon en halvmarathon i samband med Helsinki City Running Day för att hjälpa barn i behov av proteser i Syrien. Det var den första officiella halvmara Priha har sprungit i sitt liv. – Jar är sportig men inte tävlingsinriktad. Jag vill utmana mig själv, inte tävla mot andra. Före olyckan sysslade jag halvt på allvar med flera olika grenar. Det gör jag fortfarande, men grenarna har delvis bytts ut, säger Priha, som nyligen blev tradenom från yrkeshögskolan Haaga-Helia. Halvmaran under Helsinki City Running Dayn löptes i varmt väder och tog henne 2 timmar och 40 minuter. Det goda resultatet värmer, i synnerhet som Priha gav sig av utan större förberedelser. – Det skadade benet blev alldeles vansinnigt sjukt. De sista sju kilometrarna var en smärta, men med envishet tog jag mig i mål. Trots smärtorna drömmer Priha nu om att springa hela Helsinki City Marathon nästa år. – Jag vill utmana mig själv. Fotproteser tillverkas för många olika användningsändamål. Priha löper med en ”springfot” som är avsedd just för löpning och som är helt olik den fotprotes hon använder till vardags. En amputerad i Finland har i vanliga fall två olika proteser. – I krigshärjade områden som Syrien finns det däremot många som sårats i våldsamheter och som inte har råd ens med en första protes. Men för 50 euro får man en protes för ett barn i Syrien. Den kostar som ett par jeans här, säger Priha. Finlands Röda Kors stöder protesverkstäder och rehabiliteringscenter i Syrien så att krigsskadade kan få hjälp i den nya situation de befinner sig i. Prihas insamling till förmån för det arbetet inbringade till slut drygt 2 100 euro. – Jag kan bara tacka alla som deltog i min insamling. När den drog igång tänkte jag att det är bra om vi får ihop 500 euro – redan det hade varit ett fint resultat. ? AVM_3_2018_taitto_48s.indd 27 28/08/2018 18.09
28 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 1 Vartiolentueen korjaamopäällikön tehtävästä eläkkeelle jäänyt Jari Leino, 57, sovittaa lapatappia paikalleen. Nykyhelikoptereista poiketen Alouetten tekniikkaa ei ole piilotettu katteiden alle. Jari Leino, 57, pensionerad verkstadschef vid Bevakningsflygdivisionen, lägger ett bladsfäste på plats. I motsats till dagens helikoptrar är de olika delarna på Alouette synliga. AVM_3_2018_taitto_48s.indd 28 28/08/2018 18.09
3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 29 Leivonen sai uuden elämän Punaisen Ristin Ilmasilta-kansalaiskeräyksellä 1965 hankittu historiallinen Alouette-helikopteri pelastettiin vapaaehtoisvoimin Turussa. Kappale suomalaisen ilmailun ja Punaisen Ristin historiaa on enää viimeistä kotia vailla. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT JOONAS BRANDT S iinä se on, viimeistä silausta myöten valmiina. Ranskalaisen Sud Aviationin SE.3130 Alouette II vuosimallia 1965, maastonvihreissä kyljissä Punaisen Ristin merkit, teksti Ilmasilta 1965 ja helikopterin tunnus OH-HIS. Alouette, suomeksi Leivonen, täsmälleen samassa asussa kuin nuoruutensa päivinä yli puoli vuosisataa sitten. Hymy on herkässä, kun harmaantuneet herrasmiehet valmistautuvat rullaamaan kopterin ulos hallista Vartiolentolaivueen Turun tukikohdan pihaan. Kopterin jalaksiin kiinnitetään pyörät ja kabiiniin nostetaan hiekkasäkkejä pitämään kokonaisuus tasapainossa. Sen jälkeen kopteria pystyy liikuttelemaan muutaman miehen voimin. Paitsi että jokin on nyt vialla. Jorma Nolvi , 74, koettaa vivuta kopterin toisen pyörän varaan parimetrisen kangen avulla, mutta se ei suostu liikkumaan. – Onkohan meillä nyt pyörät oikein päin? Silvo Lenkkeri , 73, vihjaa. – Jaa mitä? – Niin että toinen on jalaksen sisäpuolella ja toinen ulkopuolella. Että auttaisiko se jos kokeilisi toiselle puolelle? – No perhana! Olisi pitänyt näköjään se tyyppikurssi käydä... Hetkinen Silvo! Itse sä laitoit pyörän toiselle puolelle! Kas kun et viitsinyt meille mitään sanoa? – Se oli päivän miina, mä halusin nähdä huomaatteko te mitään! Pieni naljailu ja huulenheitto kuuluvat tässä porukassa asiaan. Kaikki kopterin kimpussa hääräävät herrat kuuluvat Rajan Ilmakiltaan, Rajavartiolaitoksen ilmailutoiminnan perinneyhdistykseen. Kohta pyörä on siirretty oikealle paikalleen ja kopteri liukuu hitaasti ulos tallistaan. Hallin pihalla suppuun käännetyt roottorinlavat irrotetaan kiinnityksistään. Tätä päivää on odotettu. "Leivosen" on aika levittää siipensä. Siivilleen tämä lintu ei kuitenkaan enää nouse. Tai ehkä sittenkin? Ajatuksella on kiehtova ainakin leikitellä. – Tämä käynnistettiin aikoinaan joko omilla akuilla tai ulkopuolisella virtalähteellä. Jos siihen nyt pistettäisiin virtaa, niin mitä ilmeisimmin se lähtisi pyörimään. Vaihteisto on paikallaan, suihkumoottorin osat, sytyttimet, polttoaineletkut, maston kiinnikkeet, pääroottorin ja peräroottorin osat..., mekaanikkomestari Lenkkeri luettelee ulkomuistista. – Sanotaan nyt niin, että jos muutamat osat saadaan jostain, niin kyllä se tuosta vuoden päästä käyntiin lähtee. Kokonaan eri asia on, kuka sitä uskaltaisi lentää. Tai kyllä kai siihenkin Suomesta vapaaehtoinen löytyisi. Mahdollisesti. Tyyppikoulutusta tuskin kenelläkään on enää voimassa. Alussa oli murhenäytelmä Ilmasilta-Alouetten tarina alkaa jo vuodesta 1963, Anja Kumpurinteen murheellisesta kohtalosta. Anja oli viisivuotias muoniolaistyttö, joka katosi kotipihastaan Muonion Kerässiepin kylästä toukokuun lopussa 1963 (Avun maailma 4/2014). Kairaan eksyneen tytön löytämiseksi järjestettiin suuretsintä, johon osallistui parhaimmillaan yli 1 000 vapaaehtoista. Anjan kohtalo ja lähes kahden viikon ajan jatkuneet etsinnät nousivat valtakunnalliseksi uutiseksi. Etsijöitä saapui ympäri Suomea ja Ruotsista asti. Apuna käytettiin vainukoiria, lentokoneita ja helikoptereita, mutta kaikista ponnisteluista huolimatta tyttöä ei löydetty ennen kuin oli liian myöhäistä. Anja löytyi menehtyneenä Ounasjoen rantavedestä yli 30 kilometrin päästä kotoaan. Kansakuntaa liikuttaneesta murhenäytelmästä seurasi kuitenkin myös hyvää. 2 Rajavartiomestari Martti Koskinen valmisteli Ilmasilta-Alouettea kuljettamaan arvovieraita Inarissa vuonna 1969. Gränsbevakningsmästare Martti Kos kinen förberedde Luftbro-Alouette för transport av högt uppsatta besökare i Enare år 1969. A N T T I P E S O N E N AVM_3_2018_taitto_48s.indd 29 28/08/2018 18.09
30 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 Anjan suuretsintä oli Suomessa ensimmäinen laatuaan, ja se toteutettiin improvisoiden sen ajan parhaan tietämyksen mukaan. Kadonneiden etsinnät olivat viranomaisten vastuulla kuten nykyäänkin, mutta Suomessa ei ollut tahoa, joka olisi huolehtinut suuria vapaaehtoisjoukkoja vaativien maastoetsintöjen organisoinnista. Väen haaliminen oli sattumanvaraista, koulutus etsintöihin olematonta, eikä edes etsintöjen kustannusten kattamisesta ollut käytäntöä. Puutteita paikkaamaan perustettiin Suomen Punaisen Ristin johdolla maaliskuussa 1964 Vapaaehtoinen pelastuspalvelu eli Vapepa. Siihen kuuluu nykyisin 52 jäsenjärjestöä, joiden noin 1 300 hälytysryhmää ja 20 000 koulutettua vapaaehtoista toimivat viranomaisten tukena kadonneiden etsinnöissä ja muissa paljon väkeä vaativissa tehtävissä. Suihkumoottorien aikaan Tragedian toinen positiivinen seuraus oli nyt Turun Vartiolentueen pihassa komeileva helikopteri. Anjan etsintöjen aikaan Suomessa oli vähän helikopterikalustoa. Ilmavoimilla helikoptereita oli kolme ja Rajavartiolaitoksella yksi. Lentokalustoa jouduttiin pyytämään apuun Ruotsista. – Anjan etsinnässä oli huonoa tuuriakin. Rajavartioston helikopteri oli rikki ja huollossa, ja ilmavoimien kopterit olivat etelässä, Silvo Lenkkeri kertoo. Punainen Risti oli aloittanut jo 1956 kelirikkokauden sairaslentokuljetusten järjestämisen Helsingissä, Turussa ja Rovaniemellä, ja vuonna 1959 Punainen Risti vuokrasi Ruotsista helikopterin lounaissaariston sairaskuljetuksia varten. Anjan etsinnän kokemukset laittoivat lisäkaluston hankkimiseen vauhtia. Punainen Risti organisoi vuonna 1965 kansalaiskeräyksen, jonka kasvoiksi lupautuivat aikansa tähdet Niilo Tarvajärvi ja Barbara Helsingius . Ilmasilta-kampanjan kärkenä toimi Mainos-TV:llä nähty samanniminen viihdeohjelma. Keräys tuotti 260 000 silloista Suomen markkaa, nykyrahassa 475 000 euroa. Lokakuussa 1965 Suomen Punainen Risti päätti hankkia keräysvaroilla uudenaikaisen suihkuturbiinikäyttöisen Sud-Aviationin SE.3130 Alouette II -helikopterin. Sen hankintahinta oli 350 000 markkaa, ja puuttuvan rahoitusosuuden Punainen Risti järjesti itse. Kopteri rekisteröitiin Suomen ilmaalusrekisteriin omistajanaan Suomen Punainen Risti. Tunnuksekseen se sai OH-HIS – kansallisuustunnus OH, ilma-aluksen ryhmä H niin kuin helikopteri sekä Ilmasilta-keräyksen mukaan IS. Molempiin kylkiinsä se sai Punaisen Ristin merkit ja tekstin Ilmasilta 1965. Ennen saapumistaan Ranskassa rakennettu Alouette poikkesi varusteltavana Norrköpingissä Ruotsissa. Suomeen "Leivonen" lensi 1966 loppiaisen jälkeen. ”Sieltä se poukahti metsänreunan takaa kuin hyvin suuri heinäsirkka punaista varoitusilmäänsä vilkutellen. Se teki muhkean kaaren Malmin lentoaseman yli ja laskeutui sitten pehmeästi neljälle lumikengälleen tassahtaen ja pöllyttäen lunta vastaanottajien päälle”, tunnelmoi silloinen Suomen Punainen Risti -lehti. Kutsuvieraiden joukossa olivat muun muassa Suomen Punaisen Ristin puheenjohtaja, kenraali Armas-Eino Martola ja Rajavartiolaitoksen päällikkö, kenraaliluutnantti Antti Pennanen . Innostuneeseen vastaanottoon oli monta muutakin syytä kuin Ilmasilta-keräyksen menestys. – Alouette oli monella tapaa edistysaskel. Se oli Suomen ensimmäinen suihkuturbiinikäyttöinen helikopteri, joustava ja monikäyttöinen, Lenkkeri kertoo. Polttoaineeksi kelpasi lentopetrolin lisäksi vaikka valopetroli, jota löytyi siihen aikaan kaminapolttoaineena, sekä tietenkin bensiini. Helikopteriin sai lumisukset ja kellukkeet veteen laskeutumista varten. Normaalivarustuksessa kabiinissa istuttiin kuin autossa, kaksi lentäjää edessä ja kolme matkustajaa takana. Sairaankuljetuslentoja varten kakkospilotin ohjaimet ja ylimääräiset penkit irrotettiin ja niiden tilalle tulivat tarvittaessa kaksikerroksiset paarit sekä taakse penkki hoitajalle. – Lisäksi Alouette oli niin sanotusti tukialusmahdollistava. Pistämällä lavat suppuun kone mahtui vaikka linja-autopysäkille. Kiinteä roottori olisi tarvinnut 10 metriä tilaa. – Alouetten myötä siirryttiin uuteen aikaan monessa asiassa, ei vain sairaankuljetuksessa. Helikopteria opeteltiin käyttämään täysipainoisesti rajavalvon3 Silvo Lenkkeri, 73, jos kuka tuntee Alouetten salat. Ilmavoimien teknillisen koulun kasvatti palveli puolustusvoimia ja Rajavartiolaitosta mekaanikkona lähes 30 vuoden ajan. Silvo Lenkkeri, 73, känner Alouette som ingen annan. Han utexaminerades i tiden från Flygvapnets tekniska skola och arbetade som mekaniker inom försvarsmakten och Gränsbevakningsväsendet i närmare 30 års tid. 4 Vartiolentueen entinen korjaamopäällikkö Jorma Nolvi, 74, kannattelee roottorinlapaa kiinnitysten varmistamisen ajan. Jorma Nolvi, 74, tidigare verkstadschef vid Bevakningsflygdivisionen, håller i ett rotorblad medan fastsättningarna kontrolleras. 3 4 ”Avun hälyttämiseksi piti ensin päästä lähimpään puhelimeen. Se saattoi olla 15 kilometrin päässä.” AVM_3_2018_taitto_48s.indd 30 28/08/2018 18.09
3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 31 KÄ ÄNNÄ ? nassa ja kadonneiden etsinnöissä, sillä kartoitettiin tulva-alueita ja metsäpaloja ja ohjattiin ihmisiä niiden tieltä turvaan, Lenkkeri kertoo. Lentävä kuuluisuus Punainen Risti luovutti Ilmasilta-Alouetten Rajavartiolaitoksen käyttöön Lapin harvaanasutuilla erämaa-alueilla. Kopterin ensimmäiseksi sijoituspaikaksi tuli Ivalo. Palvelusta Ivalossa kesti lopulta viisi vuotta, jona aikana Alouette lensi 160 sairaankuljetuslentoa. Kadonneiden etsinnöissä ja muissa virka-aputehtävissä lentoja kertyi kymmenittäin lisää. Silvo Lenkkeri huomauttaa, että sairaankuljetuslento ei siihen aikaan tarkoittanut aivan samaa kuin tänä päivänä. – Nykyään on kännykät ja kaikki mahdolliset vehkeet, mutta silloin avun hälyttäminen tarkoitti Lapin oloissa usein sitä, että piti ensin päästä lähimpään puhelimeen. Se saattoi olla 15 kilometrin päässä. Lento alkoi sitten Ivalosta, lähdettiin hakemaan ihminen jostain tunturista, tuotiin se lähimpään terveyskeskukseen, odotettiin, jatkettiin siitä Rovaniemelle sairaalaan, odotettiin, vietiin ehkä vielä Ouluun keskussairaalaan, ja parhaassa tapauksessa odotettiin ja tuotiin vielä takaisin kotiinkin, Lenkkeri kuvaa. Ivalon vuosiin mahtui ripaus glamouriakin, sillä harvinaista kopteria käytettiin toisinaan arvovieraiden kuljettamiseen. Muun muassa Hollannin kuningatar Juliana ja hänen puolisonsa prinssi Bernhard lensivät Alouettella Inarista Lemmenjoelle valtiovierailullaan 1969. Alouette oli kuuluisuus itsekin. Punaisen Ristin postimerkkisarjaan se ikuistettiin jo 1966, ja Yleisradio teki helikopterin ja sen miehistön toiminnasta tv-elokuvan vuonna 1969. Vuonna 1971 Alouette kävi Ruotsissa puoli vuotta kestäneessä peruskorjauksessa, jonka jälkeen se sijoitettiin uudelle kotikentälle Kajaaniin. – Kajaanin vuosina sairaslentoja oli vain murto-osa Lapin määristä, mutta etsintöjä oli paljon. Etsintälentoja saatettiin lentää yhdellä miehistöllä kuusi tuntia päivässä kolmena päivänä putkeen. Alouetten palvelus Rajavartiolaitoksella päättyi äkkirysäyksellä vuonna 1976. – Lentoonlähdössä maastopaikalta sattui nopea heilahdus, kopteri putosi takaisin alas ja sen runkoputki murtui. Samaan aikaan Alouetten lentotunnit olivat jo niin lopussa ja Rajavartiostolle oli hankittu muuta kalustoa, että kunnostukseen ei lähdetty, Lenkkeri kertoo. Kiitosten kera Alouette palautettiin omistajalleen Suomen Punaiselle Ristille. Moninkertaista epäonnea Ilmasilta-Alouette seisoi muutaman vuoden käyttämättömänä, kunnes Punainen Risti löysi sille ostajan siviili-ilmailun puolelta vuonna 1980. Kauppahinnaksi sovittiin nimelliset 50 000 markkaa, mutta kaupan ehtoihin kirjattiin, että käytön 5 6 7 8 5 IlmasiltaAlouette ja joukko poromiehiä valmistautuivat noutamaan Neuvostoliiton puolelle loikanneita poroja Talkkunapään tunturissa 1969. Luftbro-Alouette och en grupp renskötare gör sig redo att hämta hem en grupp renar som gått över till Sovjetunionen vid Talkkunapää år 1969. 6 Vartiolentueen entisellä päälliköllä Raimo Munukalla, 79, on tyyppikoulutus lentää Alouettea. Voimassa se ei toki ole ollut enää vuosikymmeniin. Åbo Bevakningsflygdivisions tidigare befälhavare Raimo Munukka, 79, har typutbildning för att flyga Alouette. I kraft har den visserligen inte varit på flera decennier. 7 Automaattisella käynnistyksellä ja tehonsäädöllä varustettu Alouette edusti aikanaan kehityksen huippua. Med automatisk start och effektreglage representerade Alouette på sin tid det senaste inom det tekniska. 8 Raimo Munukka istahtaa hetkeksi ohjaajan penkille. Raimo Munukka sätter sig i förarsätet en stund. A N T T I P E S O N E N AVM_3_2018_taitto_48s.indd 31 28/08/2018 18.09
32 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 päätyttyä helikopteri siirretään kansallisen ja historiallisen arvonsa mukaiseen vanhuuden lepoon sopivaan suomalaiseen ilmailumuseoon. Toisin kuitenkin kävi. Alkuperäinen ostaja kunnosti Alouetten lentokuntoon, mutta päätyi lopulta myymään sen 1982. Omistajan vaihtuessa Punaisen Ristin toivomus helikopterin museoinnista vaipui unholaan. Viimeisen tilauslentonsa Ilmasilta-Alouette lensi vuonna 1989, minkä jälkeen omistaja luovutti veteraanikopterin opetuskäyttöön Rovaniemen ammattikoulun lentokoneasentajalinjalle. Rovaniemellä Alouette koki jälleen kovia, tällä kertaa paikallaan seisoessaan. Kopteri oli säilytyksessä kevytrakenteisessa ulkovarastossa, kun rakennuksen katto sortui lumen painosta. Romahdus särki Alouetten ohjaamon, ja sortuneen hallin varomaton raivaus kauhakuormaajalla viimeisteli tuhon. Katastrofin jälkeen Alouetten jäljelle jääneet osat siirrettiin Kouvolaan Kymen ammattioppilaitokseen, jossa niitä kunnostettiin ja käytettiin havaintomallina helikopterin voimansiirrosta. Kouvolasta jäännökset kärrättiin vuonna 2004 varastoitavaksi Tikkakoskelle Keski-Suomen Ilmailumuseolle. Siellä Ilmasilta-Alouetten kotina toimi lämmittämätön, maapohjainen pressuhalli museon takapihalla. Tulevaisuus auki Turussa Vartiolentolaivueen tukikohdan pihassa Alouetten ympärillä hääräävät herrat eivät tahdo sataprosenttisella varmuudella muistaa, kenen ajatus kopterin pelastaminen alun perin oli, mutta leijonanosa kunniasta kuuluu ainakin rovaniemeläiselle Sippo Nevalaiselle . – Sipon herättelemänä se varmaan tuli, että ei tämä näin voi mennä, näin arvokas osa ilmailuhistoriaa pitää saada talteen. Sitä edellytti jo Punainen Risti alkuperäisessä kauppasopimuksessakin, Silvo Lenkkeri muistelee. Ajatusta kypsyteltiin Rajan Ilmakillan hallituksen kokouksissa. Osaamista ja vapaa-aikaa eläkkeellä olevilla lentomekaanikoilla ja lentäjillä oli riittämiin. – Joulukuussa 1996 tehtiin kaupat 5 000 eurolla. Romuna se käytännössä ostettiin, haettiin osat ja ripoteltiin ne varastoon tyhjiin autotalleihin, mikä mihinkin, Jorma Nolvi kertoo. Entisöintiprojekti alkoi verkkaisesti. Kiltalaiset purkivat koneen palasia, kunnostivat ja käyttivät maalaamossa. Rikkoutuneiden tilalle haalittiin osia ympäri maailmaa. Kriittisin puuttuva palanen oli varastohallin romahduksessa murskautunut ohjaamo. Korvaava kabiini löytyi lopulta Saksan Rajavartiolaitokselta, ja samassa paketissa saatiin ehjä keskirunko. Kopterin kokoamiseen tarvittavat työtilat järjestyivät ensin Turun Sanomien Automuseon tiloista Itäharjulla ja sittemmin Vartiolentolaivueen Turun tukikohdasta. – Viimeisinä vuosina meillä on ollut maanantai talkoopäivä. Yleensä meitä on ollut pari kolme, ja tarvittaessa on rummutettu enemmän porukkaa kokoon, Lenkkeri sanoo. Miten paljon työtunteja entisöintiin on vuosien varrella käytetty, sitä ei tiedä kukaan. – Kun jossain vaiheessa tunteja laskeskelin, niin pääsin noin tuhanteen. Mutta eihän siinä ole kuin pieni osa, nämä viimeiset vuodet, Jorma Nolvi hymyilee. – Tukea olemme onneksi saaneet sen verran, että kauhean paljon omaa rahaa kunnostamiseen ei ole tarvinnut laittaa. Puheen kääntyessä tulevaisuuteen tunnelma on mietteliäs. Suomessa toimivat ilmailumuseot ovat täynnä, eikä muita yleisölle avoimia näyttelytiloja ole toistaiseksi löytynyt. Ilmailumuseon ohella sopiva paikka Ilmasilta-Alouettelle voisi olla esimerkiksi lentoasema tai matkailukeskus. – Luonteva paikka tälle olisi tietysti Ivalossa tai Lapissa, koska siellä tämä on pisimpään toiminut, mutta se on rahakysymys. Lämmitetty esittelyvitriini olisi hyvin kallis, kuka sen ottaisi hoitaakseen, Raimo Munukka tuumii. Alkuperäiseen asuunsa entisöity Alouette on kuitenkin ainutlaatuinen kappale suomalaista ilmailuhistoriaa. Samalla se on kunniakas osa Suomen Punaisen Ristin ja suomalaisen kansalaisyhteiskunnan historiaa. – Vinkit ovat hyvin tervetulleita, mihin tämän saisi arvoiseensa paikkaan. Vai pitäisikö Punaisen Ristin järjestää uusi keräys, että saadaan Ilmasilta-Alouette hyvään kotiin, Silvo Lenkkeri heittää. Lähteet: Sippo Nevalaisen historiikki Ilmasilta-Aloutte OH-HIS, SPR:n arkisto 9 Sairaankuljetuslentoja varten Alouetten ohjaamoon asennettiin paarit. Kaksikerroksisilla paareilla kyytiin saatiin tarvittaessa kaksi potilasta. För sjuktransporter installerades en bår i kabinen på Alouette. Vi behov kunde två patienter transporteras samtidigt med en tvåvåningsbår. 10 Jorma Nolvi toivoo, että Ilmasilta-Alouettelle löytyisi arvoisensa koti ilmailumuseosta tai esimerkiksi joltain suomalaiselta lentoasemalta. Jorma Nolvi hoppas att ett lämpligt hem kan hittas för Luftbro-Alouette i ett luftfartsmuseum eller till exempel på en finländsk flygplats. 11 Rajan Ilmakillan yli kahden vuosikymmenen mittainen entisöintihanke on maalissa. Ilmasilta-Alouette loistaa alkuperäisissä väreissään. Rajan Ilmakilta har avslutat sitt restaureringsprojekt som har tagit mer än 20 år. Luftbro-Alouette strålar i ursprunglig färgprakt. 9 10 11 ”Pitäisikö Punaisen Ristin järjestää uusi keräys, että saadaan Ilmasilta-Alouette hyvään kotiin?” AVM_3_2018_taitto_48s.indd 32 28/08/2018 18.09
3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 33 K A R I P U LL IN E N 12 Nopeus, korkeus, nousunopeus ja moottorinvalvonta. Alouette oli lentäjän kone, jonka mittaristossa ei ole mitään ylimääräistä. Hastighet, höjd, stigningshastighet och motorkontroll. Alouette var en helikopter för flygare. Det finns inga onödiga rackerier. D et är idel leenden när en grupp gråhåriga herrar rullar ut en helikopter ur hallen vid Bevakningsflygdivisionens bas i Åbo. Där står den, fin som få. Franska Sud Aviations SE.3130 Alouette II av årsmodell 1965, med Röda Korsets emblem på terränggrön botten, Ilmasilta 1965 (Luftbron 1965) och registreringsbeteckningen OH-HIS. Alouette, på svenska Lärkan, ser åter ut precis som den gjorde för ett drygt halvsekel sedan. Herrarna kring den restaurerade helikoptern hör till Rajan Ilmakilta, Gränsbevakningsväsendets flygdivisions traditionsoch museiförening, som förvärvade det som fanns kvar av helikoptern år 1996 i akt och mening att restaurera Alouette för museibruk. Det började med en tragedi Helikopterns historia börjar år 1963, med Anja Kumpurinnes tragiska försvinnande. Anja var en femårig flicka från Muonio som försvann från hemgården i byn Kerässieppi i maj 1963 (Hjälpens värld 4/2014). I spaningarna efter den försvunna flickan deltog tusentals frivilliga, inklusive spårhundar, flygplan och helikoptrar, men trots alla ansträngningar hittade man inte henne i tid. Anja återfanns till slut avliden i strandvattnet i älven Ounasjoki. Tragedin som berörde ett helt folk resulterade också i något gott. Den omfattande efterspaningsoperationen var den första i sitt slag i Finland. För att åtgärda de brister som uppdagades under processen grundades Frivilliga räddningstjänsten i mars 1964 under ledning av Finlands Röda Kors. En annan positiv följd var den helikopter som nu finns på Bevakningsflygdivisionens bas i Åbo. Det fanns inte många helikoptrar i Finland vid tidpunkten för Anjas försvinnande, så år 1965 organiserade Röda Korset medborgarinsamlingen Luftbro för att skaffa mer materiel. Intäkterna från insamlingen användes till att köpa en modern, jetmotordriven helikopter som Gränsbevakningsväsendet fick ta hand om. – Den här helikoptern vare ett framsteg på många sätt. Det var den första jetmotordrivna helikoptern i Finland, smidig och med flera funktioner, berättar Silvo Lenkkeri . Luftbro-Alouette stationerades först i Ivalo, där helikoptern tjänade i fem år. Från Ivalo flög Alouette 160 sjuktransportflygningar och flera dussin efterspaningsoch andra flygningar. I Röda Korsets frimärksserie platsade helikoptern redan år 1966 och Yle gjorde en tevefilm om helikopterns arbete år 1969. Mångdubbel otur År 1971 placerades Alouette i Kajana, där tjänstgöringen tog slut med en smäll år 1976. – Helikoptern höll på att lyfta i terrängen när det svängde till, den föll ner och stommen bröts. I det skedet var flygtimmarna nere och Gränsbevakningsväsendet hade också fått annan utrustning, så någon restaurering satsade man inte på, berättar Lenkkeri. I några år var Alouette ur bruk, tills Röda Korset hittade en köpare inom det civila. Sin sista flygtur tog Alouette år 1989, varefter ägaren överlämnade helikoptern till en yrkesskola i Rovaniemi för undervisningsbruk. Där stod Alouette i ett lager när snön en vinter fick taket att rasa in och krossa helikopterns förarhytt. Efter den katastrofen förvarades det som var kvar av Alouette först i Kouvola och senare i Tikkakoski, i Mellersta Finlands luftfartsmuseums förråd, tills veteranerna i gillet Rajan Ilmakilta år 1996 bestämde sig för att återuppväcka en unik del av finländsk luftfartshistoria. Nu är jobbet gjort. Hur många timmar restaureringsarbetet har tagit vet ingen. – När jag räknade timmar i något skede kom jag till cirka tusen. Men det är ju bara en bråkdel, skrattar Jorma Nolvi . Vad som nu ska hända med Luftbro-Alouette är oklart. Luftfartsmuseerna är fulla och inga andra utställningsrum som är öppna för allmänheten har man hittat. – Vi tar gärna emot tips var helikoptern kunde få ett värdigt hem, säger Silvo Lenkkeri. Källor: Sippo Nevalainens historik Ilmasilta-Aloutte OH-HIS, Röda Korsets arkiv Nytt liv för en lärka Helikoptern Alouette som förvärvades genom Röda Korsets medborgarinsamling Luftbron år 1965 räddades av frivilliga krafter i Åbo. TEXT KIMMO HOLOPAINEN BILDER JOONAS BRANDT 12 AVM_3_2018_taitto_48s.indd 33 28/08/2018 18.09
34 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 Tietoliikennetekniikkaan erikoistunut avustustyöntekijä Craig Mitchell rentoutuu pyöräilemällä ja liikkumalla luonnossa. Biståndsarbetaren Craig Mitchell är specialiserad på datateknik men slappnar av genom att cykla och röra sig i naturen. ? Avustustyön tekijät AVM_3_2018_taitto_48s.indd 34 28/08/2018 18.09
3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 35 H urrikaani Maria iski Puerto Ricoon viime vuonna 20. syyskuuta. Edellinen hirmumyrsky Irma oli jo kaksi viikkoa aiemmin aiheuttanut paljon tuhoa, ja nyt Maria iski samoille alueille. Noin 3,5 miljoonan asukkaan Puerto Rico oli lähes kokonaan ilman sähköä. Suomalaisten vielä ihmetellessä tapahtumia aamun lehdestä avustustyöntekijä Craig Mitchell pakkasi jo tavaroitaan kotonaan Vantaalla. Puerto Ricossa odottivat työt Suomen Punaisen Ristin logistiikkatiimin IT-delegaattina. Matkaseuraksi Mitchellille lähti viisi muuta logistiikkatiimin jäsentä. Kun Suomen Punainen Risti kaksitoista vuotta sitten lähestyi Mitchellin entistä työnantajaa Nokiaa kysyen vapaaehtoisia joukkoihinsa, Mitchell tarttui heti syöttiin. Vapaaehtoistyöt olivat kiinnostaneet häntä jo pitkään, mutta Mitchell oli ajatellut Punaisen Ristin tarvitsevan lähinnä sairaanhoitajia ja lääkäreitä. – Ei humanitaarisesta työstä tule ensimmäisenä mieleen tietoliikennetekniikan insinöörit, Mitchell hymyilee kahvin ääressä Helsingin Lauttasaaren rannassa. Se käsitys oli kuitenkin väärä. Nykypäivän avustustyö on moniammatillista yhteistyötä, jossa tarvitaan esimerkiksi sähkömiehiä ja projektipäälliköitä, logistiikka-ammattilaisia, Mitchellin kaltaisia tietoliikennetekniikan asiantuntijoita – sekä tietenkin niitä uutiskuvista tuttuja lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Internet ensin Matkalla Puerto Ricoon suunnitelmat muuttuivat välilaskulla Yhdysvaltojen Atlantassa. Yhdysvaltojen Punainen Ristin edustajat äkkäsivät ennestään tutun Mitchellin vapaaehtoisten joukossa ja pyysivät häntä liittymään tietoliikenteestä vastaavaan tiimiinsä. Se on juuri sitä, missä Mitchell on kaikkein vahvimmillaan, joten siirto lyötiin lukkoon. Perillä San Juanin kansainvälisellä lentokentällä oli hiljaista. Avustuskonetta lukuun ottamatta lentoliikenne oli poikki. Kenttä toimi varasähköllä, ilmastointi ja valot olivat pois päältä. Yleensä vilkkaalla kentällä ei ollut ainoataan matkustajaa. Sen sijaan kentällä oli vastassa viitisenkymmentä paikallista, viranomaisia ja avustustyöntekijöitä. Tunteet olivat pinnassa – apu oli viimein saapunut. Mitchellin tiimillä oli Puerto Ricossa kaksi tehtävää. Ensiksi oli varmistettava, että Yhdysvaltojen Punaisen Ristin henkilökunnalla ja vapaaehtoisilla oli käytössään toimivat työympäristöt ja internetyhteydet Puerto Ricossa ja Yhdysvaltojen Neitsytsaarilla. Toinen tehtävä oli kiertää saaria perheenyhdistämistiimin mukana rakentamassa verkkoyhteyksiä, jotta asukkaat saivat yhteyden omaisiinsa. – Vielä 15–20 vuotta sitten eri alojen ammattilaiset saapuivat kohteeseen ja varmistivat ensimmäisenä, mistä saadaan juomavesi, ruoka, suoja ja missä on vessa. Nykyään kysytään ensimmäisenä, miten saadaan yhteys internetiin. Ehkä tunnin päästä joku kysyy vessasta tai muista välttämättömyyksistä, Mitchell kuvaa. Perheiden yhdistäminen Tietoliikennetekniikan tiimissä työskenteli Mitchellin lisäksi kaksi espanjalaista ja yksi yhdysvaltalainen alan ammattilainen. Jokaiselle löytyi oma roolinsa. Satelliittiyhteyksien rakentamisen jälkeen molempia paikallisia kieliä osaavat espanjalaiset avustivat saarelaisia yhteyksien käytössä, ja toiset keskittyivät tekniikkaan ja ylläpitoon. Käytännössä työ oli jatkuvaa matkustelua Puerto Ricon ja Neitsytsaarten sisällä ja välillä. Paikalliset olivat usein jo edellisenä Craig Mitchell on tietoliikennetekniikan diplomi-insinööri, maaseutuelämästä haaveileva suomalainen britti ja Suomen Punaisen Ristin pitkäaikainen avustustyöntekijä. Viimeksi avustustyöt veivät Mitchellin hirmumyrskyn runtelemaan Puerto Ricoon. TEKSTI VEERA MOLL KUVAT LIISA TAKALA Missä Craig, siellä internet KÄ ÄNNÄ ? AVM_3_2018_taitto_48s.indd 35 28/08/2018 18.09
36 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 PUERTO RICO: Sillä pärjätään mitä on ” PUERTO RICOSSA ollessani pääsin Saint Thomasin saarelle asentamaan tietokoneverkkoa ja internetyhteyksiä paikallisen Punaisen Ristin henkilökunnalle ja vapaaehtoisille. Internet on näissä tehtävissä nykyään välttämättömyys, joten Yhdysvaltojen Punainen Risti päätti asentaa pysyvän satelliittiyhteyden. Puerto Ricon tuhojen keskellä satelliittiyhteys oli ainoa luotettava vaihtoehto. Kuvassa näkyvä lautasantenni oli kaksitoista vuotta vanha, joten aivan ongelmitta asennus ei onnistunut. Tässä työssä mennään kuitenkin sillä mitä on, eikä käytössä aina ole viimeisintä ja nopeinta teknologiaa. Minun tehtäväni on hoitaa laitteet käyttökuntoon.” Moniammatillista yhteistyötä ” NAUTIN TODELLA siitä, miten monipuolisista taustoista ja miten ammattitaitoisia ihmisiä Punaisen Ristin henkilökunta ja vapaaehtoiset ovat. Avustustyöntekijät ovat useimmiten oman erikoisalansa ammattilaisia, joten normaalioloissa he viihtyvät työpaikoillaan lähinnä oman alansa ihmisten kesken. Punaisen Ristin hommissa eri taustoista tulevat ammattilaiset työskentelevät yhdessä. Se on tässä työssä erityisen hienoa. Tietoliikennetekniikkatiimin tehtävänä on paitsi systeemien kehittäminen ja parhaiden teknologioiden hyödyntäminen, myös teknologian käyttäjien tukeminen. Autamme avustustyöntekijöitä ymmärtämään, miten teknologia voi parhaiten auttaa kentällä, mutta samalla on muistutettava teknologian rajoitteista.” MUISTOJA MAAILMALTA C R A IG M IT C H E LL K O T IA LB U M I CRAIG MITCHELL Ammatti: Tietoliikennetekniikan asiantuntija, diplomi-insinööri. Avustustyön tekijänä: Tietoliikennetekniikkaan ja logistiikkaan erikoistuneena avustustyöntekijänä ja kouluttajana Haitissa, Puerto Ricossa ja Suomessa. Perhe: Naimisissa. Muuta: Toivoo näkevänsä enemmän teknisten alojen taitajia Punaisen Ristin peruskursseilla ja neuvoo mielellään avustustyöstä kiinnostuneita: craig.mitchell@finrc.fi PUERTO RICO: Yhteyksiä rakkaisiin ” PUERTO RICOSSA autoimme työksemme Yhdysvaltojen Punaisen Ristin tiimiä, jonka tehtävänä oli perheiden yhdistäminen katastrofialueella. Saarella ei ollut sähköä, joten alkuun olimme täysin riippuvaisia satelliittiyhteyksistä. Käytännössä tehtävämme oli asentaa ja tarjota ihmisille internetyhteydet. Aloitimme alueista, joissa oli enemmän ihmisiä ja asensimme VSAT-asemia keskusaukioille. Paikalliset vapaaehtoiset olivat suuri apu järjestyksen ylläpidossa. Ihmiset odottivat internetyhteyksiä erittäin innokkaana. Ei tarvinnut kuin sanoa ”wifi”, niin sana levisi koko kylään ja ihmiset kokoontuivat luoksemme. Kun yhteydet lopulta toimivat, ihmiset pääsivät hetkeksi käyttämään haluamiaan palveluita, esimerkiksi WhatsAppia, Facebookia tai Skypeä. Näimme monet ilon kyyneleet, kun ihmiset saivat yhteyden rakkaisiinsa ja pääsivät kertomaan olevansa kunnossa.” päivänä saaneet tiedon Punaisen Ristin saapumisesta, ja viimeistään generaattorin ääni houkutteli ihmiset paikalle. Ilmassa oli helpotuksen tuntua. Mieleenpainuvinta oli Mitchellin mukaan liikuttuneet ihmiset, jotka saivat viimein yhteyden omaisiinsa. – Kuvittele tilanne, jossa et ole muutamaan viikkoon päässyt kertomaan tyttärellesi, että olet elossa, Mitchell sanoo. Mitchell muistelee Puerto Ricon komennusta silminnähden tyytyväisenä. Jo tuhannet kiitolliset ja liikuttuneet paikalliset, jotka viimein saivat yhteyden läheisiinsä, riittävät työn tarkoitukseksi. Lisää syytä iloon toi sujuva yhteistyö tiimin sisällä ja Yhdysvaltojen Punaisen Ristin kanssa. Sen sijaan kotiinpaluu komennuksilta ei ole aina ihan helppoa. Mitchell muistelee epätodellisia tunteita palattuaan Haitista vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen. – Kaikella oli ollut viimeisen neljän viikon aikana merkitys. Kun on 24 tuntia aikaisemmin jättänyt taakseen valtavan määrän maanjäristyksen aiheuttaman kaaoksen keskellä taistelevia ihmisiä, pullakahvit takan ääressä tuntuvat epätodelliselta, Mitchell miettii. Ihmisen muisti on lyhyt. Suuri yleisö unohtaa pian kaukaiset katastrofit ja elämä jatkuu kuten ennenkin. Teknologian rajat Kahdentoista vuoden aikana avustustyöntekijänä Mitchell on ehtinyt olla monessa mukana. Hän on asentanut internetyhteyksiä kotimaisiin vastaanottokeskuksiin ja pystyttänyt kenttäsairaalaa Haitiin. Mitchell myös opettaa muille suomalaisille avustustyöntekijöille tietoliikennetekniikkaa kuten GPS-satelliittipaikannusjärjestelmän ja radiopuhelimen käyttöä. Mitchell pohtii, että hänen työssään on tavallaan kaksi puolta. Katkeamaton energiansaanti ja toimivat tietoliikenneyhteydet ovat länsimaalaisille niin itsestään selvä asia, että ihmisiä täytyy aina välillä muistuttaa, ettei tilanne ole kaikkialla yhtä hyvä. On varmistettava, että ihmiset ymmärtävät teknologian rajoitukset. Samaan aikaan Mitchell iloitsee kaikesta siitä, mitä radiopuhelimella ja GPS-laitteilla voi saada aikaan. – Se loiste ihmisten silmissä, kun he tajuavat, mihin näillä rajallisillakin teknologioilla pystyy. Mitchell muutti Englannista Suomeen Nokialle töihin vuonna 1999. Työ Nokialla jäi vuosi sitten, mutta elämä jatkuu puolison kanssa Vantaalla. Harrastuksista kysyttäessä keskustelu lipsuu vapaaehtoistöihin, mutta hetken mietinnän jälkeen mieleen tulevat Yorkshiren nummet ja lapsuuden lomat rannikolla. – Tykkään olla ulkona. En ole mikään urheilija, mutta pidän pyöräilemisestä ja patikoinnista. – Jos kysyn vaimoltani, mitä teen kun en tee töitä, hän sanoo kuitenkin että puhun puhelimessa jonkun Punaisen Ristin ihmisen kanssa, huolehdin Mikkelin vastaanottokeskuksen internetistä tai lennän Puerto Ricoon, Mitchell nauraa. ? AVM_3_2018_taitto_48s.indd 36 28/08/2018 18.09
3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 37 Toimivat tietoliikenneyhteydet ovat nykyisin välttämättömyys niin avustustyöntekijöille kuin paikallisille asukkaillekin. Fungerande datatrafik är idag ett måste för såväl biståndsarbetare som lokalbefolkning. AVM_3_2018_taitto_48s.indd 37 28/08/2018 18.09
38 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 O rkanen Maria slog till mot Puerto Rico den 20 september förra året. Två veckor tidigare hade föregående orkan, Irma, orsakat stor förödelse. Sen kom Maria och svepte fram över samma områden. Puerto Rico med sina cirka 3,5 miljoner invånare var nästan helt utan elektricitet. Medan finländare läste om vad som hade hänt i sina morgontidningar packade biståndsarbetare Craig Mitchell redan väskorna hemma i Vanda. I Puerto Rico väntade ett jobb som biståndsarbetare i Finlands Röda Kors logistikteam. På vägen ändrades planerna i samband med en mellanlandning i Atlanta i USA. Representanter för Amerikanska Röda Korset kände Mitchell från tidigare och bad honom ansluta sig till deras datatrafikteam i stället. Datatrafik är Mitchells specialområde, så uppgiftsbytet fick allas godkännande. Först internet Väl framme i Puerto Rico hade Mitchells team två uppgifter. För det första att se BISTÅNDSARBETARE Webben funkar när Craig är med Craig Mitchell är diplomingenjör i datateknik, en finländsk engelsman och en biståndsarbetare för Finlands Röda Kors. till att Amerikanska Röda Korsets personal och frivilliga hade en fungerande arbetsmiljö och kontakter i Puerto Rico och på Amerikanska Jungfruöarna. För det andra att resa runt i övärlden tillsammans med ett team som arbetade med familjeåterförening. – För 15–20 år sedan anlände yrkesmänniskor i olika branscher till biståndsmålet och kollade allra först var det finns dricksvatten, mat, skydd och toalett. Nu är den första frågan hur man kan bli uppkopplad, säger Mitchell. Mitchell jobbade i datateknikteamet tillsammans med två spanska och ett amerikanskt proffs. Efter att satellitförbindelserna hade byggts upp arbetade spanjorerna, som kunde tala med lokalbefolkningen, med att hjälpa öborna att använda förbindelserna, medan de andra i teamet fokuserade på det tekniska och på att underhålla systemen. Det innebar oavbrutet resande på öarna och mellan dem. Lokalbefolkningen hade ofta redan dagen innan fått veta att Röda Korset var på väg och om inte annat så lockade ljudet av en generator folk till platsen. Det fanns en känsla av lättnad i luften. Biståndsarbetarna fick ta del av den rörelse folk upplevde när de äntligen fick kontakt med anhöriga igen. – Föreställ dig själv en situation där du inte på ett par veckor har kunnat berätta för din dotter att du är vid liv, säger Mitchell. Från Yorkshire till Vanda När Finlands Röda Kors för tolv år sedan tog kontakt med Mitchells dåvarande arbetsgivare Nokia och hörde sig för om volontärer nappade Mitchell direkt. Frivilligarbete hade han länge varit intresserad av, men han hade tänkt sig att Röda Korset i första hand behöver sjukskötare och läkare. – Inte är det ingenjörer i datateknik man först tänker på när det handlar om humanitärt arbete, säger Mitchell. Men det är ett feltänk. Dagens biståndsarbete är ett multiprofessionellt samarbete som kräver elektriker, logistiker och experter på datateknik – och förstås de där läkarna och skötarna som man ser på nyhetsbilder. Under tolv år har biståndsarbetaren Mitchell hunnit med en hel del. Han har kopplat upp flyktingförläggningar och byggt upp ett fältsjukhus i Haiti. Mitchell undervisar också andra finländska biståndsarbetare om den teknologi som krävs för datatrafik. Till Finland kom Mitchell från England år 1999. Han jobbade på Nokia till för ett år sedan, men bor kvar med sin fru i Vanda. På en fråga om hobbyer börjar han tala om frivilligarbete, men efter att ha funderat en stund nämner han hedarna i Yorkshire och barndomens semestrar vid havet. – Jag tycker om att vara utomhus. Jag är inte någon idrottare, men jag gillar att cykla och fotvandra. – Fast om jag frågar min fru vad jag sysslar med när jag inte är på jobb så säger hon att jag talar i telefon med någon från Röda Korset, sköter om webbkopplingarna på förläggningen i S:t Michel eller är på väg till Puerto Rico. ? VEERA MOLL LI IS A TA K A L A CRAIG MITCHELL Yrke: Expert på datatrafik, diplomingenjör. Som biståndsarbetare: Biståndsarbetare med datatrafik och logistik som specialområde samt utbildare i Haiti, Puerto Rico och Finland. Familj: Gift. Övrigt: Skulle gärna se fler teknikkunniga på Röda Korsets kurser och ger gärna tips till personer som är intresserade av biståndsarbete: craig.mitchell@finrc.fi. Tänä päivänä ihmiset kysyvät katastrofialueellakin ensimmäisenä, miten pääsee nettiin, Craig Mitchell sanoo. Idag är den första frågan även i katastrofområden hur man kan koppla upp sig, säger Craig Mitchell. AVM_3_2018_taitto_48s.indd 38 28/08/2018 18.09
PUERTO RICO: Man tager vad man haver ”I PUERTO Rico fick jag åka till ön Saint Thomas för att installera ett datornätverk och uppkoppling för det lokala Röda Korsets personal och frivilliga. Internet är ett måste i de här sammanhangen nuförtiden, så Amerikanska Röda Korset beslutade att installera en permanent satellitlänk. I förödelsen i Puerto Rico var en satellitförbindelse det enda pålitliga alternativet. Tallriksantennen på bilden var tolv år gammal, så det gick inte helt utan problem att fixa uppkopplingen. Men det här jobbet handlar om att utnyttja vad man har tillgång till: Man tager vad man haver, och det är inte alltid den senaste och snabbaste teknologin. Mitt jobb är att se till att det som finns fungerar.” Tvärprofessionellt samarbete ”JAG NJÖT verkligen av kunskapsnivån och variationen bland Röda Korsets anställda och frivilliga. Biståndsarbetare är oftast specialister på sitt område, så annars jobbar de i allmänhet på arbetsplatser med andra i samma bransch. För Röda Korset jobbar proffs med vitt skilda bakgrunder tillsammans. Det tycker jag är fint i det här jobbet. Datateknikteamet har i uppgift att utveckla system och utnyttja den bästa teknologin som står till buds, men också att ge stöd till dem som använder apparaterna. Vi hjälper biståndsarbetare att förstå hur teknologin bäst kan hjälpa dem ute i fält, men samtidigt påminna om de begränsningar som teknologin har.” MINNESBILDER AV VÄRLDEN PUERTO RICO: Kontakt med familjen ”I PUERTO Rico handlade jobbet om att bistå det team från Amerikanska Röda Korset som jobbade med att återförena familjer i katastrofområdet. Det fanns ingen el på ön, så i början var vi helt beroende av satellitförbindelser. I praktiken gällde det att installera och erbjuda folk uppkoppling. Vi började med de områden där det fanns mer folk och installerade VSAT-stationer på torgen. De lokala volontärerna var en stor hjälp i att hålla ordningen. Folk var väldigt ivriga på att komma åt internet. Man behövde inte säga mer än ordet ’wifi’, så spreds budet i hela byn och folk kom till oss. När förbindelserna äntligen fungerade fick var och en använda önskad tjänst en liten stund, till exempel WhatsApp, Facebook eller Skype. Vi såg många glädjetårar när folk fick kontakt med sina närmaste och kunde säga att de var i livet.” P O S T IM A K S U M A K S E T T U P O R TO B E TA LT LEIKKAA KORTTI IRTI, TAITA KAHTIA JA SULJE TEIPILLÄ TAI NIITILLÄ. LÖSGÖR KORTET, VIK DET PÅ MITTEN OCH FÖRSEGLA MED TEJP ELLER HÄFTA. Su o m e n P u n ain e n R is ti/ Fin la n d s R ö d a K o rs In fo : Jä sk i Tu n n u s/A vt als ko d : 50 16 74 3 V as ta u slä h e ty s/ Sv ar sf ö rs än d e ls e Jäsenenä osallistut arvontaamme! Paranna voittomahdollisuuksiasi tekemällä e-laskusopimus ja suosittelemalla jäsenyyttä kaverillesi! Som medlem deltar du I vår utlottning! Förbättra din chans att vinna genom att ta i bruk e-räkning och rekommendera medlemskap till din vän! Lahjakortti 50 € Punaisen Ristin verkkokauppaan (3 kpl) Arvonta 14.9. Presentkort till Röda Korsets webbutik (3 st). Utlottning 14.9 Voita K U V A T: S P R :N A R K IS TO Jasenlomake_avunmaailmaan_2018.indd 1 28/08/2018 17.53 AVM_3_2018_taitto_48s.indd 39 28/08/2018 18.09
40 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 Hakemisto Hakemisto 9.–10.10.2018 www.mssoste.fi #mssoste Älä jää rannalle, lähde mukaan! Hinnat alkaen 145 €/hlö, sisältää koulutus ohjelman, majoittautumisen valitussa hyttiluokassa sekä ruokailut. Haluatko sinä kertoa jotain tapahtuman osallistujille? Tutustu myös näyttelyalueeseen ja viestintäpaketteihin! M/S SOSTE 2018 Suomen suurin sosiaalija terveysalan koulutusja verkostoitumisristeily Ohjelma kattaus johdattaa mm. kuntien, maakuntien ja järjestöjen yhteistyön, vaikuttavan viestinnän, kehittämisen, arvioinnin ja monien muiden ajankohtaisten yhteiskunnallisten aiheiden ja uudistusten äärelle. Horisontissa hyvinvointi – välfärd i sikte Lisätietoa tapahtumasta www.mssoste.fi. @soste10 UUDEN JÄSENEN TIEDOT / DEN NYA MEDLEMMENS UPPGIFTER ETUNIMI / FÖRNAMN SUKUNIMI / EFTERNAMN OSOITE / ADRESS POSTINUMERO / POSTNUMMER POSTITOIMIPAIKKA / ORT SYNTYMÄAIKA (ppkkvv) / FÖDELSETID (ddmmåå) PUHELIN / TELEFON SÄHKÖPOSTI / E-POST PUNAISEN RISTIN PAIKALLISOSASTO, JOHON HALUAN LIITTYÄ (jos tiedossa). RÖDA KORSETS LOKALAVDELNING SOM JAG VILL GÅ MED I (om känd). JÄSENHANKKIJAN TIEDOT / MEDLEMSVÄRVARENS UPPGIFTER NIMI / NAMN PUHELIN / TELEFON OSOITETIEDOT / ADRESSUPPGIFTER JÄSENNUMERO / MEDLEMSNUMMER Ole osa turvaverkkoa. Liity jäseneksi. Skyddsnät behövs. Bli medlem. JÄSENMAKSUT / MEDLEMSAVGIFTER ? ? vuosijäsen / årsmedlem 20 € ? ? vuosijäsen (alle 29 v.) / årsmedlem (under 29 år) 10 € ? ? ainaisjäsen / ständig medlem 300 € Sekä jäsenhankkija että uusi jäsen osallistuvat arvontaan! Värvaren och den nya medlemmen deltar både i utlottningen! punainenristi.fi/jasen rodakorset.fi/medlem 2 18 Henkilötietosi lisätään Suomen Punaisen Ristin jäsenrekisteriin, jonka perusteella saat paikallista ja valtakunnallista tietoa toiminnasta. Jäsenrekisterin tiedot ovat käytettävissä Punaisen Ristin keskustoimiston ja piiritoimiston työntekijöillä sekä paikallisen osaston vapaaehtoisilla. Lue lisää www.punainenristi.fi/tietosuoja. Dina personuppgifter införs i Finlands Röda Kors medlemsregister, utifrån vilket du får information om Röda Korsets lokala och riksomfattande verksamhet. Uppgifterna i medlemsregistret finns tillgängliga för Röda Korsets centralbyrås och distriktsbyrås anställda samt för de frivilliga vid lokalavdelningen. Läs mer: www.rodakorset.fi/dataskydd ANNAN LISÄKSI LUVAN LÄHETTÄÄ MARKKINOINTIVIESTINTÄÄ JAG GER MITT SAMTYCKE OCKSÅ TILL MARKNADSFÖRINGSKOMMUNIKATION ? ? SÄHKÖPOSTILLA / PER E-POST ?? TEKSTIVIESTILLÄ / PER SMS. Jasenlomake_avunmaailmaan_2018.indd 2 28/08/2018 17.53 AVM_3_2018_taitto_48s.indd 40 28/08/2018 18.09
3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 41 Hakemisto Hakemisto 3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 41 Jokkakallion asumispalvelukeskus, Teerikatu 17 B, 96100 Rovaniemi Elämän muutoksessa mukana Jokkakallion asumispalvelukeskus Rovalan Setlementti ry:n ylläpitämässä Rovaniemellä sijaitsevassa Jokkakallion asumispalvelukeskuksessa on palveluja ryhmäkotiasuntoja sekä palvelukeskus ikääntyville. Asumispalvelukeskuksen yhteydessä olevassa Kiinteistö Oy Rovalan Asuntojen rakennuksessa tarjotaan tuettua vuokra-asumista ikäihmisille. Lisätietoja puh. 040 487 3021 tai www.rovala.fi/ikäihmisten palvelut AVM_3_2018_taitto_48s.indd 41 28/08/2018 18.09
42 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 ARI RÄSÄNEN Esko Gardner och Eveliina Ellmén i vuxenlaget från rödakorsavdelningen i Åbo visade vad de går för vid storolycksplatsen. FM i första hjälpen till Helsingfors De bästa av de bästa första hjälpen-grupperna möttes i FM i fösta hjälpen i Åbo i juni. FINSKA MÄSTERSKAPEN i första hjälpen utkämpades i år i Åbo. Tävlingen hålls vart tredje år och den här gången deltog ungefär 100 tävlande i 25 lag från olika delar av Finland. De tävlande är uppdelade i fyra klasser: vuxna, ungdomar, barn och förstahjälparpar. Vinnare i vuxenklassen var i år ett lag från rödakorsavdelningen Länsi-Helsingin osasto i Helsingfors. Etta i ungdomsklassen blev laget från avdelningen i Nokia, medan barnklassen vanns av ett lag från avdelningen i Tohmajärvi. Bland förstahjälparna, som har fått mest utbildning i första hjälpen, gick segern till en duo från den finska avdelningen i Åbo, Juhani Ahtiluoto och Mikko Sipilä . Kontrollerna var placerade på olika håll i centrala Åbo. De vuxna och förstahjälparparen fick bland annat visa hur de hanterade en storolycka med 13 patienter, där man snabbt måste rangordna olycksoffren enligt hur brådskande hjälpbehovet var. – Tävlingsnivån var väldigt hög. Situationerna var krävande, men de vinnande lagen hanterade sina uppgifter med säkra tag. Jag är riktigt stolt över det kunnande som Röda Korsets frivilliga visar upp, säger Minna Rautanen från Egentliga Finlands rödakorsdistrikt. De lag som deltar i FM i första hjälpen består av Röda Korsets frivilliga första hjälpen-grupper som övar regelbundet och årligen har jour under flera hundra publikevenemang runt om i landet. ARI RÄSÄNEN Kors & tvärs Hjälpens värld 4/2018 utkommer den 7 november. Kors & tvärs BLODTJÄNSTBYRÅN I ÅBO FICK NYA LOKALER Blodtjänstbyrån i Åbo flyttade i slutet av augusti in i nya lokaler vid Universitetsgatans gågata, i tredje våningen i Kivikukkarohuset. De nya, ljusa lokaliteterna har moderna blodgivningsutrymmen som har planerats med en effektiv och angenäm blodgivning i åtanke. Öppettiderna förlängs också något i och med flytten: Blodtjänstbyrån i Åbo öppnar nu redan kl. 9 på fredagar. BLODTJÄNST UTVECKLAR NYA FORMER AV CELLTERAPI BLODTJÄNST, HELSINGFORS OCH NYLANDS sjukvårdsdistrikt (HNS) och Helsingfors universitet undertecknade i somras ett avtal om tätare samarbete mellan de tre parterna. Avsikten med det nya samarbetet är att skapa förutsättningar för att ta i bruk nya cellterapimediciner i ett tidigt skede av utveckling inom HNS. Läkare kan ordinera den experimentella vården till patienter vars prognos för tillfrisknande i övrigt är dålig och då andra vårdformer inte står till buds. Blodtjänst ansvarar för produktionen av cellterapimediciner. De celler som används vid framställningen av cellterapiläkemedlen samlas antingen in av patienten eller av en frivillig givare. HNS har den kliniska och vetenskapliga kunskap som samarbetet förutsätter samt patienter i behov av cellterapi. Samarbetet ger Helsingfors universitet möjlighet att inleda det kliniska skedet för innovationer inom cellterapier. Antalet förläggningar fortsätter att minska Finlands Röda Kors hade i början av augusti verksamhet på 21 förläggningar för vuxna asylsökande och familjer samt 3 enheter för minderåriga. Sammanlagt bodde cirka 3 500 personer på enheterna. Som mest hade drev Röda Korset 109 förläggningar på olika håll i Finland åren 2015–2016. Nedmonteringen av förläggningsenheterna inleddes redan våren 2016 efter att antalet asylsökande började minska kraftigt. Två förläggningar stängdes i slutet av juni, den ena i Kitee och den andra i Kotka. Inkvarteringskapaciteten måste ökas snabbt när antalet asylsökande ökade år 2015. Kan du hjälpa? Under Internationella första hjälpendagen den 8 september vill Röda Korset påminna om att var och en av oss kan lära sig första hjälpen och vara en hjälpare. Kan du hjälpa om du råkar vara den första vid en olycksplats? Bekanta dig med våra anvisningar för första hjälpen och anmäl dig till en kurs: www.rodakorset.fi AVM_3_2018_taitto_48s.indd 42 28/08/2018 18.09
3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 43 MARIA SANTTO Röda Korsets generalsekreterare Kristiina Kumpula belönade Susani Mahadura och Yagmur Özberkan för deras fördomsfria arbete i kanalen Yle Puhe. Programvärdar fick Humanitär handräckning Finlands Röda Kors har belönat redaktörerna Susani Mahadura och Yagmur Özberkan för deras modiga arbete i kanalen Yle Puhe. RÖDA KORSETS utmärkelse Humanitär handräckning beviljas årligen till en person, ett samfund eller en grupp som genom sitt agerande har främjat humanitära och medmänskliga teman och värderingar i det finländska samhället. I år ville Röda Korsets styrelse lyfta fram det sätt på vilket Susani Mahadura och Yagmur Özberkan i sitt radioprogram tar upp svåra ämnen och sådant vi inte till vardags talar om. – Mahaduras och Özberkans program utmanar lyssnarna att tänka i nya banor. De lyckas ta upp svåra teman på ett öppet och fräscht sätt som behövs i den finländska debattkulturen, motiverade Finlands Röda Kors generalsekreterare Kristiina Kumpula när hon överräckte utmärkelsen till programvärdsparet under Rödakorsveckan i maj. Mahadura & Özberkan kan man höra på den finska radiokanalen Yle Puhe på torsdagar. Programmet tar upp samhällsfrågor skarpt men med glimten i ögat. I år ville man med Humanitär handräckning lyfta fram parter som har varit brobyggare i samhällsdebatten. Genom utmärkelsen vill Röda Korset uppmuntra alla till konstruktiv dialog och att också lyssna till åsikter som avviker från ens egna. KIMMO HOLOPAINEN VERKSAMHETEN I SIFFROR 14 000 FRIVILLIGA deltog förra året som insamlare i Hungerdagen. Insamlingen förverkligades inom sitt område av 462 avdelningar, alltså nästan alla lokalavdelningar inom Röda Korset. KÄLLA: RÖDA KORSETS VERKSAMHETSBERÄTTELSE HÖSTENS MEDLEMSDRAGNINGAR NÄRMAR SIG Vinnare i Röda Korsets medlemsdragning i juni blev Harri Kiviniemi från Helsingfors, Leila Roitto från Hillosensalmi och Nina Söyrinki från Keminmaa. Huvudvinsten var presentkort till Falck Tieturva samt Bumerang-nyckelringar. Årets sista dragningar kvarstår: i september lottar vi ut presentkort till Röda Korsets webbutik och i december en Canon EOS M100-systemkamera. Alla rödakorsmedlemmar som har betalat sin medlemsavgift deltar automatiskt i dragningarna. Läs mer: www.rodakorset.fi/membership Kors & tvärs Hjälpens värld 4/2018 utkommer den 7 november. Kors & tvärs HARRI NURMINEN Markku Niskala är borta FINLANDS RÖDA KORS förre generalsekreterare Markku Niskala, 72, avled den 21 juli i Helsingfors efter ett snabbt sjukdomsförlopp. Under sin karriär arbetade Niskala för Röda Korset här hemma och utomlands i 47 år. Han började som verksamhetsledare på Helsingfors och Nylands distrikt år 1971 och blev generalsekreterare för Finlands Röda Kors år 1988. Niskalas betydande internationella karriär började år 1978 i Zambiska Röda Korset. Åren 1985–1988 var han chef för Europaavdelningen vid Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen IFRC i Genève. År 2003 återvände han till Genève som generalsekreterare för hela IFRC. Han gick i pension från den posten år 2008. Niskala var inom rödakorsrörelsen känd som en man det var lätt att få kontakt med och som kände djupt för Röda Korsets humanitära värderingar. Han hade lätt för skratt och alltid tid för kolleger och vänner. Vid sidan av hustrun Anita var hans mor och hans syster med familj i Tammerfors viktiga personer i Niskalas liv. Arbetet åt ofta upp Niskalas fritid, men havet och stugan i Nagu och senare i Visuvesi var viktiga för honom. Sedan han blev pensionerad tillbringade han en hel del tid med golf i goda vänners lag i Spanien. HELENA KORHONEN, PENTTI KOTOARO, KRISTIINA KUMPULA SKRIBENTERNA ÄR KOLLEGER OCH VÄNNER TILL MARKKU NISKALA Markku Niskala var rödakorsare av själ och hjärta. Han arbetade för Röda Korset i närmare ett halvt sekel. AVM_3_2018_taitto_48s.indd 43 28/08/2018 18.09
Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa. myynti@punainenristi. puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken. myynti@rodakorset. tfn 020 701 2211 Monipuolinen valikoima heijastimia Mångsidigt sortiment av re exer Reddie Hiutale / Snö inga , € Nalle / Björn , € Pinnaheijastimet polku pyörään tai lastenvaunuihin. Re expinnar till cykel eller barnvagn. , € Heijastinliivit koko perheelle Aikuisten liivi vetoketjulla (musta ja valkoinen), keltaisessa liivissä tarrakiinnitys. Koot S-XXL. Lasten liivissä kiinnitystarrat kyljessä. Väreinä sininen ja pinkki, koot 2–3 vuotiaalle ja 4–6 vuotiaalle. Re exvästar för hela familjen Väst med dragkedja för vuxna (svart och vit), gul väst med kardborreband I storlekar S-XXL. Barnvästen med kardborreband i sidorna. Färgalternativ blå och ljusröd, storlekar 2–3-åringar och 4–6-åringar. OSTAMALLA AUTAT! DU HJÄLPER GENOM ATT KÖPA! Näy pimeässä! Säkert till hösten! Turvallinen koulupäivä Katastro herkillä alueilla avainasemassa ovat lapset ja nuoret. Kun heille opetetaan katastro valmiutta ja ensiaputaitoja, siirtyvät taidot lapsilta aikuisille. En trygg skoldag I områden som är utsatta för katastrofer är barn och ungdomar i nyckelposition. När man lär dem katastrofberedskap och första hjälpen-kunskaper övergår kunskaperna från barnen till de vuxna. € VAIKUTTAVA LAHJA BETYDELSEFULL GÅVA Heijastava reppu Heijastavaa materiaalia olkaimissa, sivuissa sekä repun etuosassa. Pehmustetut olkaimet, tilavuus 15 l. Värit punainen, valkoinen ja lime. Re ekterande ryggsäck Ryggsäckens framsida, axelremmar och sidor är försedda med re ekterande material. Axelremmarna är vadderade, rymmer 15 l. Färg: röd, vit och lime. Heijastava sateenvarjo heijastava reunanauha, kokoontaitettava. Re ekterande paraply Re ekterande kantband, hopfällbart. € Jäsenhinnan saa kirjautumalla verkkokaupan jäsennäkymään. Medlemspris får man genom att logga in på webbutikens medlemssida. Heijastava reppu Heijastavaa materiaalia olkaimissa, sivuissa sekä repun etuosassa. Pehmustetut olkaimet, tilavuus 15 l. Värit punainen, valkoinen ja lime. Re ekterande ryggsäck Ryggsäckens framsida, axelremmar och sidor är försedda med re ekterande material. Axelremmarna är vadderade, rymmer 15 l. Färg: röd, vit och lime. olkaimet, tilavuus 15 l. Värit punainen, Re ekterande ryggsäck Jäsenhinnan saa kirjautumalla verkkokaupan jäsennäkymään. Medlemspris får man genom att logga in på webbutikens medlemssida. Medlemspris får man genom att logga in på webbutikens medlemssida. Medlemspris får man genom att logga Jäsenetu Medlemserbjudande -10 % Uutuus! Nyhet! material. Axelremmarna är vadderade, rymmer 15 l. € € € , SPRkauppa_230x297mm_AM3_2018.indd 1 22.8.2018 15.57 AVM_3_2018_taitto_48s.indd 44 28/08/2018 18.09
3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 45 RISTIKON 1/2018 OIKEA RATKAISU. Lähetä ratkaisusi kryptoon lokakuun loppuun mennessä osoitteella Suomen Punainen Risti, Avun maailma Hjälpens värld, PL 168, 00141 Helsinki. Merkitse kuoreen tunnus ”Ristikko 3 / 2018”. Vastanneiden joukosta arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat palkinnoksi Punaisen Ristin tuotteita. Ristikon 1 / 2018 voittajiksi arvottiin Heta Perälä Vaskivedeltä ja Aune Parkkisenniemi Posiolta. Onnittelut voittajille! NIMI: OSOITE: ERKKI VUOKILA / SANARIS Ristikko 3/2018 ? Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa. myynti@punainenristi. puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken. myynti@rodakorset. tfn 020 701 2211 Monipuolinen valikoima heijastimia Mångsidigt sortiment av re exer Reddie Hiutale / Snö inga , € Nalle / Björn , € Pinnaheijastimet polku pyörään tai lastenvaunuihin. Re expinnar till cykel eller barnvagn. , € Heijastinliivit koko perheelle Aikuisten liivi vetoketjulla (musta ja valkoinen), keltaisessa liivissä tarrakiinnitys. Koot S-XXL. Lasten liivissä kiinnitystarrat kyljessä. Väreinä sininen ja pinkki, koot 2–3 vuotiaalle ja 4–6 vuotiaalle. Re exvästar för hela familjen Väst med dragkedja för vuxna (svart och vit), gul väst med kardborreband I storlekar S-XXL. Barnvästen med kardborreband i sidorna. Färgalternativ blå och ljusröd, storlekar 2–3-åringar och 4–6-åringar. OSTAMALLA AUTAT! DU HJÄLPER GENOM ATT KÖPA! Näy pimeässä! Säkert till hösten! Turvallinen koulupäivä Katastro herkillä alueilla avainasemassa ovat lapset ja nuoret. Kun heille opetetaan katastro valmiutta ja ensiaputaitoja, siirtyvät taidot lapsilta aikuisille. En trygg skoldag I områden som är utsatta för katastrofer är barn och ungdomar i nyckelposition. När man lär dem katastrofberedskap och första hjälpen-kunskaper övergår kunskaperna från barnen till de vuxna. € VAIKUTTAVA LAHJA BETYDELSEFULL GÅVA Heijastava reppu Heijastavaa materiaalia olkaimissa, sivuissa sekä repun etuosassa. Pehmustetut olkaimet, tilavuus 15 l. Värit punainen, valkoinen ja lime. Re ekterande ryggsäck Ryggsäckens framsida, axelremmar och sidor är försedda med re ekterande material. Axelremmarna är vadderade, rymmer 15 l. Färg: röd, vit och lime. Heijastava sateenvarjo heijastava reunanauha, kokoontaitettava. Re ekterande paraply Re ekterande kantband, hopfällbart. € Jäsenhinnan saa kirjautumalla verkkokaupan jäsennäkymään. Medlemspris får man genom att logga in på webbutikens medlemssida. Heijastava reppu Heijastavaa materiaalia olkaimissa, sivuissa sekä repun etuosassa. Pehmustetut olkaimet, tilavuus 15 l. Värit punainen, valkoinen ja lime. Re ekterande ryggsäck Ryggsäckens framsida, axelremmar och sidor är försedda med re ekterande material. Axelremmarna är vadderade, rymmer 15 l. Färg: röd, vit och lime. olkaimet, tilavuus 15 l. Värit punainen, Re ekterande ryggsäck Jäsenhinnan saa kirjautumalla verkkokaupan jäsennäkymään. Medlemspris får man genom att logga in på webbutikens medlemssida. Medlemspris får man genom att logga in på webbutikens medlemssida. Medlemspris får man genom att logga Jäsenetu Medlemserbjudande -10 % Uutuus! Nyhet! material. Axelremmarna är vadderade, rymmer 15 l. € € € , SPRkauppa_230x297mm_AM3_2018.indd 1 22.8.2018 15.57 AVM_3_2018_taitto_48s.indd 45 28/08/2018 18.09
46 avun maailma hjälpens värld 3 / 2018 ? Vuosien takaa / Åren går KIMMO HOLOPAINEN Suomalaisesta verestä ”TÄSSÄ YHTEYDESSÄ herää lopuksi kysymys siitä, mitä oikeastaan tarkoitamme puhuessamme suomalaisesta rodusta. Tarkoitammeko sitä historian pimeyteen jäävää heimoa, joka tuhansien vuosien aikana vaelsi Suomenlahden eteläpuolelle, tai sitä pientä heimokunnan osaa, joka jatkoi matkaansa lahden yli Suomenniemelle, tai sitä väestöä, joka tällä hetkellä maamme asuttaa? Suomenlahden ylittänyt joukko ei ilmeisesti ole voinut olla lukumääräisesti suuri. Veriryhmissämme näkyvät selvät lappalaiset piirteet voivat olla tästä seurauksena.” SUOMEN PUNAINEN RISTI 5/1968 Veripalvelun 20-vuotisjuhlan kunniaksi Punaisen Ristin lehti julkaisi 1968 laajan artikkelin siitä, mitä veri voi kertoa suomalaisten perimästä ja historiasta. 1968 Om det finska blodet ”I DETTA sammanhang väcks slutligen frågan om vad vi egentligen avser då vi talar om den finska rasen. Avser vi den stam i historiens dunkel som under tusentals år vandrade till Finska vikens sydsida eller den lilla spillra av stammen som fortsatte sin färd över viken till Finska halvön? Den grupp som tog sig över viken kan inte ha varit stor till sitt antal. De lappländska drag som våra blodgrupper tydligt uppvisar kan vara en följd av detta.” FINLANDS RÖDA KORS 5/1968 För att markera Blodtjänsts 20-årsjubileum 1968 publicerade Röda Korset i sin tidskrift en omfattande artikel om vad blodet kan berätta om finländarnas genetiska arv och historia. O-negatiivinen on hätäverta, jota annetaan ensimmäisenä onnettomuuksissa ja leikkauksissa. Se voi pelastaa jokaisen. Jos et tiedä veriryhmääsi, tule luovuttamaan. Jokainen verenluovuttaja voi pelastaa hengen. veripalvelu.fi Millainen sankariveri sinussa virtaa? 1968 AVM_3_2018_taitto_48s.indd 46 28/08/2018 18.09
3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 47 Keräysten konkari Jyväskyläläisellä Ritva Salomaalla, 72, on vuosikymmenten kokemus Nälkäpäivästä. Hänen uskoo parhaan tuloksen syntyvän edelleen niin, että ihmisen pyytää henkilökohtaisesti mukaan. TEKSTI MINNA HOTOKKA KUVA PETTERI KIVIMÄKI Avun kasvo ? Miten sinusta tuli Punaisen Ristin vapaaehtoinen? – Liityin jäseneksi vuonna 1978 ollessani kotiäitinä. Pian päädyin Punaiseen Ristiin töihin, kun järjestön työntekijä kysyi, enkö lähtisi ensiapuopettajakurssille. Myöhemmin lähdin vapaaehtoiseksi Nälkäpäivä-keräyksiin ja kävin ensiapukursseilla opettamassa ja maskeeraamassa vammoja. Kun jäin eläkkeelle, toimin melkein kymmenen vuotta osastomme keräyspäällikkönä. Nykyään vedän varttuneiden kerhoa ja osallistun ystävätoimintaan. Mitä Jyväskylän osasto tekee Nälkäpäivänä? – Olemme yhdistäneet voimamme kaupungin muiden osastojen kanssa, jotta saamme enemmän toimijoita ja isomman tuloksen. Tänäkin vuonna myymme hernekeittoa ja jalkaudumme lipaskerääjiksi. Nälkäpäivinä olemme tehneet paljon yhteistyötä eri tahojen kanssa. Kerran ammattikorkeakoulun opiskelijat järjestivät lystikkään kulkueen, jossa Robin Hoodit ottivat rikkailta ja antoivat köyhille. Keräystoiminnan alkuaikoina joissakin työpaikkaruokaloissa sai ostaa tavallisen lounaan hinnalla Nälkäpäivä-keiton, jonka tuotot menivät keräykseen. Kuinka ihmiset suhtautuvat lipaskerääjiin? – Ihmisillä ei nykyään välttämättä ole käteistä rahaa. Moni sanoo, että antaisi, mutta on vain pankki kortti. Viime vuonna saimme silti ihan kohtuullisen tuloksen. Kerran jo kokeilimme mobiilimaksamista, mutta se ei vielä tuottanut tulosta. Tätä muutosta täytyy seurata ja miettiä, mitä sen kanssa tehdään. Mikä on reseptisi onnistuneen tapahtuman järjestämiseen? – Kannattaa olla riittävästi kerääjiä ja hajaantua eri alueille. Kerääjiä saa tehokkaimmin, kun pyytää ihmisiä henkilökohtaisesti mukaan. Tapahtumassa kannattaa olla musiikkiesityksiä, koska silloin ihmiset pysähtyvät ja lahjoittavat. Hyvällä kerääjällä on positiivinen ilme ja hän ottaa ohikulkijoihin katsekontaktin. Hänen pitää myös osata kertoa kysyjille, mihin tuotto käytetään. 3 / 2018 hjälpens värld avun maailma 47 Ritva Salomaa teki työuransa terveydenhuollossa. Punainen Risti on aina ollut hänelle mielekäs harrastus. AVM_3_2018_taitto_48s.indd 47 28/08/2018 18.09
Osallistu Nälkäpäivään! www.nälkäpäivä.fi MYÖS LÄHITAPIOLA ON PAIKALLA NÄLKÄPÄIVÄNÄ. LähiTapiola on Suomen Punaisen Ristin pääyhteistyökumppani, nimikkokohteena ystävätoiminta. AVM_3_2018_taitto_48s.indd 48 28/08/2018 18.09