• 6-0 LAURI KORPIKOSKI HJK & EUROMILJOONAT MIKA KOIVUNIEMI ROBERT HELENIUS Unelma, elinehto, kohtalonkysymys MARRASKUU 2011 # 2 ·1·
• 6-0 A L K U L Ä M P Ö 6­0 VOITTAVA URHEILULEHTI www.kuusnolla.fi Julkaisija Suezine Oy Päätoimittaja Jani Mesikämmen Toimitussihteeri Juhavaltteri Salminen Kansikuva Photo Wende URHEILUMAAILMAN SURKEIN SELITYS M ontako kertaa muistat kuulleesi, kun hävinnyt urheilija tai valmentaja väittää, että enemmän olisi ansaittu? Työmäärällä olisi ansaittu voitto, tasapeli tai ainakin kauniimmat lukemat. Eihän urheilu niin toimi. Lähes joka urheilulajissa on perussääntö, jonka mukaan voittaja selvitetään absoluuttisilla mittareilla. Joko teet enemmän maaleja tai pisteitä, juokset nopeimmin, hyppäät korkeimmalle - tai sitten et. HJK:n toimitusjohtaja Kari Haapiainen kertoo tässä lehdessä, että Suomessa ollaan pitkällä kun tajutaan, että kovissa europeleissä joka virheestä rangaistaan. Syksyllä Ruotsi kävi voittamassa Suomen jalkapallossa, vaikka päävalmentaja Mixu Paatelaisen mielestä Suomi oli pelissä parempi. Olympiastadionilla joukkueita erotti yksi olennainen asia. Ruotsi tuli paikalle, teki keskinkertaisella pelillä tarvittavat maalit ja jätti eettisen pohdinnan ansaitsemisista vähemmälle. Suomi ei saanut pisteen pistettä, mutta pelin jälkeen kohauteltiin olkapäitä ja höpötettiin, kuinka hyvin oltiin pelattu. Ollaan kuulemma "oikealla tiellä". Jostain syystä joukkueurheilijoiden on erityisen vaikeaa ymmärtää, että huippu-urheilussa vain tulos ratkaisee. Joukkueen jäsenenä on ilmeisen helppoa jutella latteuksia hyvästä valmistautumisesta, kovasta työmäärästä ja vastustajan tehokkuudesta, kun tulos on epätoivottu. Kuvitellaanpa hopealle sijoittunut keihäänheittäjä, joka ilmoittaa haastattelussa, että hän olisi mielestään ansainnut voiton. Kuulostaa absurdilta, eikö? Lausunto olisi hölmö, koska tehtäviensä tasalla oleva toimittaja esittäisi heti vaikean vastakysymyksen: jos sinun olisi muka pitänyt voittaa, miten ihmeessä joku onnistui heittämään kepin viisi metriä pidemmälle? Aivan vastaavalla tavalla rangaistuspotku lisäajalla, onnistunut kolmonen viime sekunnilla tai räkäinen pomppukiekko keskialueelta voi ratkaista ottelun. Nyt joukkueurheilijoillekin järki käteen ja tämä asia tajuntaan: urheilussa ei saa mitä ansaitsee, vaan sen minkä ottaa. Kyse kun on voittamisesta. Siinä ei paljon ansaitsemisista kysellä. Juhavaltteri Salminen Toimitussihteeri Avustajat: Avustajat: Tomi Hänninen (valokuvaaja), Anssi Koskinen (valokuvaaja) Topi Naskali (valokuvaaja), Sebastian Stenvall (valokuvaaja), Emmi Vinberg (valokuvaaja), Elmo Aittola, Emil Elo, Jarkko Fräntilä, Mikael Hoikkala, Tapani Kinnunen, Arto Kuuluvainen, Jari Lappalainen, Iiris Murto, Kimmo Mäkeläinen, Risto Pakarinen, Tuomo Reponen, Reija Saarinen, Mika Suonsyrjä, Lari Vesander. Toimitusjohtaja Kimmo Nurminen Ilmestymistiheys 12 numeroa vuodessa Irtonumero Ilmainen Kestotilaus 24 euroa/12nroa Tilaukset 02 - 251 0899 Painopaikka SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2011 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 Ilmoitusmyynti Kimmo Nurminen, Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 / 040 - 762 1453 · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · T U L O K S E N T E K I J Ö I TÄ · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · apani Kinnunen on itäisten seutujen mies, joka on onnekseen juurtunut Suomen jalkapallokaupunkiin. Hän on turkulaistunut kirjaston setä ja runoilija, joka taiteen kentillä tunnetaan räväkästä lyriikastaan ja halusta esiintyä sukkahousut päässään. Me urheiluihmiset ymmärrämme tätäkin, sillä Kinnunen on intomielinen jalkapallofanaatikko ja tuttu näky FC Interin otteluissa. Kuusnollan lukijoille Kinnunen esittelee kuukausittain urheilukulttuurin kulturellimpaa puolta. Hänen sporttirunoutensa sykkii kentän tasolla, hien käryä kaihtamatta. Runoissa sekoittuvat eilispäivän sankarit, tämän päivän tähdet ja penkkiurheilijan tiukat havainnot. T ari Lappalainen on ei-niin-satunnainen matkaaja, joka on tottunut lentämään puoli vuorokautta päästäkseen kyläilemään anoppilaan. Hän on turkulainen jääkiekkoilun ystävä, jolle kuluvan syksyn KHL-sensaatio Amur Habarovsk on toinen kotijoukkue. Eikä tämä johdu Amuria valmentavasta Hannu Jortikasta. Lappalaisen vaimo on kotoisin Habarovskista ja hän on pitkään seurannut Kaukoidän kovimman lätkäseuran edesottamuksia. Tässä numerossa Lappalaisen matkareportaasi "Kaupunki Siperian takana" kertoo, millainen paikka on Habarovsk. ja ennen kaikkea selviää, millainen on kaupunkilaisten suuri ylpeydenaihe, rakas jääkiekkojoukkue. J ·2· # 2 MARRASKUU 2011
• 6-0 TÄSSÄ NUMEROSSA: RAHA VEIKKAUSLIIGAN 6-0 ­PALKINNOT S. 7 REPORTAASI: HABAROVSK ON KHL:N SENSAATIO S. 23 FOOTBALL MANAGER OPETTAA ELÄMÄÄ S. 30 HJK:N PULMA: MITÄ TEHDÄ MILJOONILLA? S. 18 ROBBE ISKEE RAHASUONEEN S. 10 KOIVUNEN KEILAA TAALOJA AMERIKASSA S. 20 SALIBANDYN PALKKAKUNINKAAT EIVÄT YLLÄTÄ S. 6 KOLIKON KÄÄNTÖPUOLI: MONI HUIPPU-URHEILIJA EI TIENAA S. 16 MARRASKUU 2011 # 2 ·3·
• 6-0 A L K U L Ä M P Ö PUOLIKAS AMMATTILAINEN Jani Mesikämmen Kirjoittaja on täysammattilainen puoliammattilaisen liksalla. euraa tulevaisuuskatsaus: tässä seuraavan puolen vuoden kotimaiset jalkapallouutiset. Veikkausliigan lisenssisirkus käynnistyy jo ennen vuodenvaihdetta. Pari seuraa saa vakavan sormenheristyksen, ainakin yksi jättää ehdottomasti täyttämättä ehdot. Mutta ei siitä sen enempää, kun kirjanpidossa ei ole aasialaisia tuloeriä. Vuoden pimeimpinä aikoina pari seuraa värvää kotimaisen profiilinimen kilpailijan riveistä. Asia sivuutetaan pienellä uutisella. Edes paikallislehti ei huomaa kertoa, että ny maksetaan taas kassavarantoon nähden turhan tuhtia palkkaa tulokkaalle. Kevään kirkastuessa jokaisen seuran johtoporras sekä liigan toimitusjohtaja ovat sitä mieltä, että näkymät ovat selvästi aiempaa paremmat. Veikkausliiga alkaa huhtikuun puolivälissä. Kentät ovat huonossa kunnossa ja yleisö kateissa. Vähintään kaksi seuraa välttelee akuuttia kassakriisiä. Toukokuussa HJK nykäisee ratkaisevan eron muihin sarjataulukossa. Palloliitto korostaa 2020-visoon elinvoimaisuutta, viereisellä sivulla liigaseuran toimitusjohtaja haikailee joukkueelleen lisärahoitusta kauden läpiviemiseen. Edellä oleva kuulostaa ehkä epäreilulta huutelulta, mutta todennäköisesti povauksista osuu useampi kuin liigakauden alla edessä olevista loppusija-analyyseistä. Tämä taas ei ole arvaus, vaan väite: Suomessa pitäisi siirtyä takaisin puoliammattilaisuuteen. Kehotus koskee SM-liigaa lukuun ottamatta kaikkia palloilulajeja ja ­sarjoja. Eräs Veikkausliigapomo totesi juuri etsivänsä joukkueeseensa seuraavaksi muutaman kokeneemman pelimiehen ­ todennäköisesti sellaisia, joille järjestyy pelaamisen oheen "joku muu paketti", töitä tai opiskelua. Sitä hän ei suostunut myöntämään, että tällainen puoliammattilaisuus olisi järkevä siirto strategisena vetona lähes koko liigassa. Sitä se kuitenkin olisi, kun viimeistään keväällä osa seuroista rypee akuutissa rahapulassa ja täyttää kassakirstua lähinnä katteettomilla toiveilla. Jos jalkapalloväki tunnustaisi, ettei Suomessa oli kuin yksi iso laji, jossa täysammattilaisuus on nykyisellään mahdollista, johtopäätös olisi helppo. Kynnys on totta kai ennen kaikkea henkinen. Puoliammattilaisuutta ei pitäisikään nähdä taka-askeleena kohti 1980-lukua, vaan keinona kehittää toimintaa kestävissä raameissa. Ajatuksen ydin on siinä, että Veikkausliiga on kansainvälisessä katsannossa vaatimaton kasvattajasarja. Niinpä rajalliset resurssit kannattaisi valtaosin ladata arvokkaimpien investointien vaalimiseen. Siis iso osa pelaajabudjeteista olisi syytä laittaa nuorten lupausten palkkaamiseen, heidän valmentamiseensa ja pitkällä tähtäimellä heidän markkina-arvonsa jalostamiseen. Tulevaisuudesta ei sovi tinkiä, jos eteenpäin halutaan päästä. Nuorten huippupelaajien kouliminen on myös tie taloudelliseen kehittymiseen. Myös kokeneemmat, oikean sarjatason nuoruuden höpsötysten jälkeen löytäneet pelimiehet ovat saamapuolelle, jos heidän on pelailun ohella mietittävä myös elämän muita ratkaisuja pitkällä aikavälillä. Peliesitykset tuskin kärsivät yleisellä tasolla, jos kaikkien osapuolten asiat saadaan tasapainoiseen kuntoon uudella ajattelulla. Kun kokenut pelaaja ansaitsee pääasiallisen leipänsä "oikeista töistä", pelaaminen voi jopa vapautua, tästä riittää esimerkkejä. On myös syytä painottaa, että puoliammattilaisuus ei ole tekosyy tehdä asioita huonosti ­ asenne voi silti olla ammattimainen. Ja jos rehellisiä ollaan, puoliammattilaisuus ei olisi pahaksi osalle SM-liigan pelaajistakaan. Jääkiekon pelaaminenkaan ei ole aivan täysipäiväistä puuhaa, on asennekysymys, ehtiikö päivittäin toviksi opiskelemaan tai muihin askareisiin. S ·4· # 2 MARRASKUU 2011
• A Jani Mesikämmen R E E N A 6-0 Eemeli Katajisto nähdään seuraavaksi Tammer-turnauksessa marraskuun lopussa. ehään nousevan ottelijan pahimpia pelkoja on tyrmätyksi tuleminen. Yllättävää nöyryytystäkin pahempaa voi olla se, jos oma väki vetää maton jalkojen alta. Näin kävi nyrkkeilijä Eemeli Katajistolle. Amatöörinyrkkeilymme kärkinimiin kuuluva Katajisto oli syyskuussa huolellisesti valmistautunut MM-kisoihin. Tähtäin oli tiukasti pitkäaikaisessa tavoittees- AIKA PARANTAA HAAVAT? K Omiensa tyrmäämäksi joutunut Eemeli Katajisto ei anna periksi. Olympiahaave kytee vielä. sa, olympiapaikan lunastamisessa ensi kesälle. Kunnes nyrkkeilyliitosta kerrottiin, että kisareissu peruuntuu ­ kolme päivää ennen matkan alkua. - Oli se kova paikka, tuntuu vieläkin vääryydeltä. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä paremmin tajuan, miten huonosti asia hoidettiin, Katajisto kertaa reilua kuukautta myöhemmin. Nyrkkeilyliitto perusti muutama vuosi sitten kovalla tohinalla Team London ­projektin. Nyt toivotut olympiapaikat ovat ison kiven takana, eikä ihme, sillä hanke on käytännössä kuollut resurssien ja puuhamiesten puutteeseen jo aikaa sitten. Katajisto on jäänyt vaille tukea ja se kulminoitui MM-kisojen alla. Hänen piti olla Suomen joukkueen ainoa urheilija Ville Hukkasen ja Matti Kootan loukkaannuttua. Maajoukkueella ei ole varsinaista päävalmentajaa, mutta Kootan Veli-isä on hoitanut tehtäviä. Katajistolle on edelleen epäselvää, mitä tapahtui, mutta Koota ilmoittautui syystä tai toisesta sairauslomalle vajaata viikkoa ennen matkaa. Ilman valmentajaa ja omaa kulmamiestä arvokisoihin on käytännössä mahdotonta lähteä. - Ymmärrän asian inhimillisen puolen, mutta sitä en ymmärrä miten asia meni kolme päivää ennen reissua. Katajisto on rakentanut uraansa olympialaisiin tähdäten. Kahdesta karsintakisasta juuri MM-turnaus olisi ollut todennäköisempi reitti unelmaan. MM-kehässä jaettiin Lontoon matkalippu jokaisen painoluokan kymmenelle parhaalle. Alkuvuoden maanosakarsinnassa kisa on tylympää ja paikkoja vähemmän jaossa. Täystyrmäyksen jälkeen Katajisto keräili itseään tovin. Nyt hän vannoo tiikerinsilmän leiskuvan vielä, näyttöhalut muhivat. - Ei sitä edes luovuttaa osaisi, mutta ei tämä toistaiseksi motivaatiota ole ainakaan parantanut. Oli pakko pitää taukoa, mutta olen muutaman viikon jo saanut treenattua normaalisti. Turkulaisiskijä myöntää pohtineensa koko uransa jatkoa synkimpinä hetkinä. Lopettamisen ohessa esillä on ollut kykyjen testaaminen ammattilaiskehissä. - On siitä puhetta ollut, että voisi kokeilla paidattomanakin. Pitää kevään tullen miettiä, mihin panostaa, tekeekö muita asioita vai katsooko tämän loppuun saakka. Jani Mesikämmen amppailu-urheilun MMA-maailman suurin ja kaunein promootio Ultimate Fighting Championship villitsi eurooppalaisfaneja Englannin Birminghamissa marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. UFC 138 ­tapahtumassa oli katkeransuloinen sivumaku ainakin länsinaapurissa, sillä vielä alkuvuodesta vastaava tapahtuma juuri tälle päivämäärälle oli pitkään tyrkyllä Ruotsiin. Suunnitelmat Malmön tai Tukholman iltaman suhteen eivät toteutuneet, mutta maailmaa valloittava jenkkipromootio ei ole unohtanut Pohjolaa. Viimeisimpien tietojen valossa näyttää vahvasti siltä, että UFC rantautuu Tukholmaan keväällä. Globeniin suunnitellun Fight night ­tapahtuman ajankohdaksi on väläytelty maaliskuun loppua. UFC:n Euroopan toimintojen johtaja Marshall Zelasnik vahvisti Birminghamissa ruotsalaiselle MMAnytt.se ­sivustolle, että suunnitelmat ovat tällä kertaa jo pitkällä. - Haluamme ehdottomasti tulla Ruotsiin ennen vuoden puoliväliä. Olemme tehneet kaiken pohjatyön ja käyneet tutustumassa paikkaan. - Olen luottavainen, että se toteutuu, olemme sitoutuneet tulemaan Ruotsiin, Zelasnik kertoi videohaastattelussa. Myös UFC-presidentti Dana White myönsi lo- UFC VIHDOIN RUOTSIIN KEVÄÄLLÄ? K kakuussa, että Ruotsin tapahtumaa työstetään taas. Asiaa auttanee se, että ruotsalaisottelijat Alexander Gustafssonin johdolla ovat olleet viime aikoina vahvasti esillä UFC-ympyröissä. Zelasnik kutsui MMAnytt.se:n haastattelussa Ruotsia skandinaavisen vapaaottelun hermokeskukseksi. Hän myönsi, että normaaliin UFC-tapaan Jani Mesikämmen Ruotsissakin voidaan nähdä runsaasti paikallisia ja lähialueiden ottelijoita. Tämä koskee myös suomalaistaistelijoita. - Kaikki lähimaat ovat listoillamme. Jos on tarjolla kahden eri maasta olevan skandinaavisen ottelijan pari, olen varma, että (matchmaker) Joe Silva hoitaa homman, Zelasnik totesi. Jani Mesikämmen MARRASKUU 2011 # 2 ·5·
• 6-0 A R E E N A Anssi Koskinen MENESTYS MAKSAA Miesten salibandyn marssijärjestys ei ole sattumaa. Kärkijoukkueissa pelaavat ne tähdet, joille pelaaminen tuo toimeentulon. alibandy etenee askel askeleelta kohti ammattimaisuutta. On makuasia, mielletäänkö laji huippu-urheiluksi. Harjoitusmäärät ovat kovia, mutta yleisesti on "tiedossa", etteivät liigapelaajat elä salibandylla. Eivätkö? Pelaajien korvaukset ovat lähtökohtaisesti salaisuuksia. Sopimuksia sorvataan usein niin, että pelaaja tekee seuralle töitä, ja saa toimistohommista pienen korvauksen. On kilometrirahoja, kummipelaajasopimuksia, lounaslipukkeita ja päivärahoja. On monenlaisia tapoja korvata menetetty vapaa-aika tai työansio. Yleisesti luullaan, että salibandya ammatikseen pelaavat ovat siirtyneet ulkomaille, mutta ansaitaan sitä Suomessakin. 6-0:n keräämien tietojen mukaan rahaa liikkuu mukavasti etenkin suurimmissa mestarikandinaateissa Classicissa, SPV:ssä ja SSV:ssä. Eikä pitkän sopimuksen Nokian KrP:n kanssa tehnyt Henri Johansson vaihtanut maisemaa lounassetelien voimalla. Pelaajat eivät summista juuri puhu, seurajohtajat vielä vähemmän. Pitää kuitenkin olla tyhmä, jos luulee, että maailman parasta miespelaajaa Mika Kohosta houkutellaan Seinäjoelle vain mahdollisuudella pelata pikkuveljen ·6· # 2 MARRASKUU 2011 Mikko Kohonen viihtyy Seinäjoella muun muassa hyvän palkan vuoksi. S rinnalla. Tai että Sveitsiin kosiskeltu Tatu Väänänen vaihtoi kotiseutunsa lähempänä Seinäjokea olevaan Jyväskylään sen takia, että haluaa vain kokea finaalihuuman uudestaan SPV:n paidassa. Eurot sanelevat valintoja, ainakin osittain. Pienemmissä seuroissa korvaukset liikkuvat vieraspelimatkojen päivärahoista pariin tuhanteen euroon kaudessa. Joissakin seuroissa pelaajalle suodaan ilmainen kausi. Mitään ei taskuun jää, mutta ei sentään tarvitse maksaa. Kuusnollalla on lajin asiantuntijoiden parista erittäin lähellä olevia tietoja siitä, mitä huippupelaajat todella ansaitsevat. Vertailu on vaikeaa, sillä joissakin seuroissa pelaajan kuukausitulot rahoittaa ulkopuolinen sponsori. Jossain taas pelaaja tekee töitä seuralle, jonka mukaan sopimus on räätälöity. On myös tapauksia, joissa pelaaja hankkii itse rahaa seuralle, ja saa pitää oman osuutensa "palkkatuloina". Lisäksi ainakin Classicissa, SPV:ssä, ja SSV:ssä osa pelaajista saa urheilijapalkkaa. Summat liikkuvat kuukausitasolla 1000 euron molemmin puolin. Verotiedoista ei suoraan voi mitata salibandypelaajan palkkaa, sillä lähes kaikki tekevät salibandyn ohella töitä. Tuomo Reponen TOP 6 SALIBANDYLIIGAN PALKKAKUNKUT Lassi Vänttinen, Classic Kaudesta toiseen pistepörssin kärkisijoilla operoiva Vänttinen on niitä onnellisia, jotka voivat nauttia täysipäiväisesti pelaamisesta. Kuukausipalkka yli 3000 euroa. Mikko Kohonen, SPV SPV:lle töitä myös kentän ulkopuolella tekevä Kohonen kuittaa sopimuksestaan muutaman tuhannen euron kuukausitienestit. Tatu Väänänen, SPV Sveitsin sijaan Seinäjoen valinnut Väänänen nauttii tuntuvaa korvausta salibandysta. Arviot liikkuvat jopa 3000 eurossa. Henri Johansson, Nokia Pitkän sopimuksen KrP:n kanssa tehnyt maaliruisku kuittaa hieman yli 2000 euroa kuussa. Osansa lienee myös Blastmailamerkin mainoskasvona toimimisella. Mikael Järvi, SSV Kurre Westerlundin monivuotinen luottomies kuittaa paitsi korvausta SSV:ltä, myös palkkioita mainoksista, joissa hän esiintyy. Tero Tiitu, SSV Salibandylle kasvot antanut mies nettoaa myös vaivanpalkkaa mainossopimuksista. Lienee myös selvää, että ulkomaille kosiskeltu saa Helsingissä pelaamisesta voita leivän päälle, vaikka opiskelut pitävät paikoillaan.
• FUTISKAUDEN SANKARIT JA TUNARIT A R E E N A 6-0 HJK on ylivoimainen Suomen mestari, mutta todelliset onnistumiset ja epäonnistumiset mitataan vasta nyt, kun 6­0 palkitsee ja "palkitsee" Veikkausliiga-kauden puheenaiheet. VUODEN VALMENTAJA: SAMI RISTILÄ, HAKA VUODEN 6­0 HJK­TPS 6­0 (22. KESÄKUUTA) Ylivoimaisen Klubin ja muun liigan tasoerosta kertoo se, millaisessa viennissä moni kärkipään joukkuekin Töölössä oli. Interiä ja JJK:ta vastaan paras terä jäi vielä puuttumaan, mutta TPS:ää vastaan numerotkin olivat oikeat. RoPSin huonouden piti olla ainoa asia, joka pitää Hakan liigassa. Koskilaiset olivat kuitenkin lähellä ampaista jopa mitalikahinoihin. Syksyn merkityksettömissä peleissä joukkue tuuletti maaleja ja voittoja kuin mestaruutta. Hienoa työtä niukoilla resursseilla. KAUDEN PELASTUS: LÄPIMURROT Pelin tasosta, yleisömääristä ja sopupeleistä vinkumisen keskellä liigakentille ilmestyi taas potentiaalisia maajoukkuepelaajia. Alexander Ring nousi kauden aikana pystymetsästä Huuhkajiin. Kuka oli kuullut Simon Skrabbista tai Jere Urosesta ennen kauden alkua? sebastian stenvall KAUDEN MAALI: JANI VIRTANEN, JJK (JJK­KUPS 23. TOUKOKUUTA) Sekopäinen yritys neljästäkympistä upposi. Virtasen maali jäi jämäsijoille, kun The Guardianin lukijat äänestivät eurokenttien vuoden hienointa osumaa. Kuusnollan asiantunteva raati korjaa vääryyden. VUODEN KOIRANKOPPI: JUHO LEHTONEN, TPS Päävalmentaja Marko Rajamäki antoi yhdelle Suomen lupaavimmista hyökkääjistä lähinnä haistatteluminuutteja. Samalla Mika Ääritalo hyytyi syksyä kohti, koska "joutui" raatamaan täysiä pelejä otteluruuhkassa. Mitä järkeä? KAUDEN AVAUTUMINEN: JOUKO HARJUNPÄÄ, FC HONKA Pari lausuntoa Veikkauksen roolista ja sanonta "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa" osoitti ajattomuutensa: Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Nieminen ryhtyi marttyyriksi ja liigan toimitusjohtaja Timo Marjamaa paimensi seurat hiljaiseksi. Tervetuloa 2000-luvulle. VUODEN NOLLA: TONI KALLIO, FC INTER Kovalla kohulla (ja oletettavasti myös palkalla) Turkuun tulleen Kallion piti olla liigan ykköstoppari. "Köpi" tyri monta maalia ja oli liigan suurin floppi miesmuistiin. Päälle Jaron Jussi Aallon mielipuolinen teloitusyritys syksyllä. Eläkkeelle. jani mesikämmen VUODEN LAUSUNTO: BERAT SADIK, HJK "Kaiken kaikkiaan tämä on mielestäni järjetöntä pelata näin tiiviissä tahdissa näin paljon pelejä. Ei mikään joukkue kestä tätä tahtia." 33 ottelun kausi oli epäilemättä raskas, mutta Sadikille väsymys iski ennätysnopeasti. Sadik avautui Ylelle, kun HJK oli hävinnyt TPS:lle 0­2 - kauden ensimmäisessä ottelussa. Suosittelemme vahvaa peruskuntokautta, jotta mies jaksaisi ensi kaudella edes kesäkuulle. MARRASKUU 2011 # 2 ·7·
• 6-0 ri d.a.d.walta ting tree man-ea mokomatheonosreal estate r megadethc ersendless boogie crash baird wedding riloves meg the leo buga se, josta ei puhuta ril the 5th of ap ·8· UUSI SUE JAKELUPISTEISSÄ NYT. WWW.SUE.FI # 2 MARRASKUU 2011 AR RA SK UU NR O. 11 · (M KP ) · IN DI ER OC ) · 20 11 · (#1 60 UN KM ETAL ZI TT EL ET · HA AS TA NE · UU TIS VI OT UT · LE VYAR RV · ELOK UVA-A IOT · WISH IGHT N
• 6-0 R A H A : N Y R K K I S I R K U K S E N PÄ ÄTÄ H T I TUOTE NIMELTÄ PAINAJAINEN Robert Helenius etenee vakaasti kohti päämääräänsä. Nyt jokainen vastustajan tyrmäys on kuin laittaisi rahaa pankkiin ­ melko kirjaimellisesti. Teksti: Jani Mesikämmen Kuvat: Photo Wende, Jani Mesikämmen ukapa olisi uskonut, että siinä voi olla tuleva kaikkien aikojen tunnetuin suomalaisurheilija. Kun maltillisen kokoiset otsikot kesällä 2006 kertoivat Robert Heleniuksen saavuttaneen amatöörien EM-kisoissa hopeaa, kukaan tuskin ajatteli niin. Siitä on aikaa runsaat viisi vuotta, mutta etäisyys tuntuu valovuodelta Heleniuksen tilannetta katsoessa. Helenius on nyrkkeillyt ammattilaisena vajaat neljä vuotta ja nyt hän on parin askeleen, tai muutaman ratkaisevan iskun, päässä siitä, että hänestä todellakin tulee Paavo Nurmea ja Mika Häkkistäkin tunnetumpi urheilunimi maailmalla. Raskaansarjaan nyrkkeilytähdet ovat viime vuosien inflaatiosta huolimatta urheilumaailman globaaleja nimiä. Ja pian Robert Heleniuksen nimi on kuin lupa painaa rahaa ­ ja kun "Robbe" painaa kehässä vastustajan valot sammuksiin, euroja sataa omaankin laariin. UNIIKKI VIIKINKI Vielä pari vuotta sitten Helenius ei ollut suuri nimi edes suomalaisen urheilun kartalla, epäilijöitäkin riitti. Tällä hetkellä hillityn rauhallista porvoolaispoikaa rummutetaan kuitenkin maailmalla nimellä The Nordic Nightmare. "Pohjolan painajaisella" on vasempaan käteensä tatuoituna Thorin vasara merkkinä siitä, että täältä pesee. Ei aivan perisuomalaista urheilumeininkiä. - Se oli meidän PR-äijä, joka näki mut ensimmäisen kerran ja oli sitä mieltä, että näytän Pohjolan viikingiltä, oli vissiin taas partakin ajamatta. Aluksi se tuntui naurettavalta, mutta siihen on tottunut. Ei se mua kauheasti kiinnosta, mutta tuntuu jo hyvältä kuulla, kun se kuulutetaan, Helenius kertaa. On helppoa kuvitella, että Helenius suhtautui markkinamiehen oivallukseen ensi alkuun lievän kiusaantuneesti. Lempinimi ja tyly promootiokuvasto luovat melkoisen kontrastin, kun nenän edessä pöydän takana höpöttelee leppoisa suomenruotsalainen jätti. Hattu syvällä päässä istuva mies on helpompi kuvitella K pienen kalastajapaatin kuin viikinkialuksen kyytiin. Tähän on tultu, Robert Helenius on tuote. Ristiriidasta huolimatta hän ymmärtää roolinsa nyrkkeilysirkuksessa. - Se kaikki show, se on aina ennen tai jälkeen ottelun. Mä en ehkä ole tarpeeksi show-mies, pitäisi varmaan olla, mutta yritän olla oma itseni, Helenius myöntää katsellen tyhjää areenaa, jossa muutaman viikon kuluttua lähes 15 000 ihmistä huutaa hänen nimeään kotikehän sankarina. Joulukuun kolmantena Helenius nousee kehään Helsingissä, hän alkaa olla Euroopan suurimpiin nyrkkeilytalleihin kuuluvan saksalaisen Sauerlandin merkittävimpiä suojatteja. Sauerlandille suomalaisottelija on ollut iso investointi, mutta nyt hän tuottaa jo rahaa taloon. Ja raha on usein tärkeintä tässä leikissä. - Olen tietysti tyytyväinen. Tämä on meille bisnestä ja tähän tilanteeseen olemme tähdänneet. Robert on osoittanut, etten turhaan kiinnostunut nähdessäni hänet ensimmäisen kerran, tuumaa Heleniuksen "löytäjä", Sauerlandin urheilujohtaja Hagen Doering. · 10 · # 2 MARRASKUU 2011
• 6-0 MARRASKUU 2011 # 2 · 11 ·
• 6-0 R A H A : N Y R K K I S I R K U K S E N PÄ ÄTÄ H T I Robert Helenius tyrmäsi Samuel Peterin huhtikuussa 2011. - Vaikka Robert on pohjoismaalainen, hän alkaa olla suosittu Saksassakin ja voi nousta suureksi nimeksi. Hän on erilainen kuin esimerkiksi venäläisottelijamme, hän on uniikki, Doering kehaisee. Urheilija itse ei voi liiaksi keskittyä pankkitilin saldoihin. - Ei sitä voi miettiä, kun kaikki voi olla huomenna loppu. Tai tietysti se mielessä on ja haluan turvata tulevaisuuttakin, ei se kuitenkaan päällimmäisenä ajatuksena ole, Helenius pohtii. Sauerlandille Helenius on tuote puhtaasti nyrkkeilijänä, mutta tuotteistamista on ajateltava myös itse. Esimerkiksi puoliso Sandran suunnittelema t-paitamallisto ja muut fanituotteet tuovat oman lisänsä urasuunnitteluun. Heleniuksen mukaan kotona pyöriikin perheyritys. Termin voi toki ymmärtää niinkin, että perheyrityksessä lähes kaikki ratkaisut tehdään Robertin uran ehdoilla. Palkkiot voivat olla kovia, mutta niin on niiden inhimillinen verokin. Isä on kovin harvoin seuraamassa pienten lastensa varttumista. - Kyllä ne uhraukset painavat paljon. Skidit ovat pieniä ja on pitkiä jaksoja, etten näe heitä ollenkaan. Olin tässä aiemmin viisi viikkoa putkeen pois, sitten neljä viikkoa, nyt ennen matsia tulee yhteensä kuuden viikon pätkä, laskeskelee kuukautta ennen joulukuun ottelua harjoitusleirille vetäytynyt ottelija. - Kyllä sitä on käyty läpi. Uskon, että mä kärsin meistä eniten siitä. ka nyrkkeilyssä urheilun ja viihteen raja toisinaan hämärtyykin. Nordic Nightmare on hyvä tuote vain, koska Robert Helenius on tehnyt työnsä hyvin, lihaansa säästämättä, laadusta tinkimättä. Helenius on päämäärätietoisesti tähdännyt maailman huipulle siitä lähtien, kun hän pesueineen muutti Berliiniin unelmaa tavoittelemaan. - Ilman sellaista selvää tavoitetta olisi ollut turha tulla tänne leikkimään. Sen tiedosti jo etukäteen, että on pakko kehittyä, jos meinaa 12 erää jaksaa otella. Ennen ammattilaiseksi ryhtymistään Helenius työskenteli kotikonnuilla nuoriso-ohjaajana ja harjoitteli sen työn ehdoilla. Muutos uudessa ammatissa oli raju. Parimetrisen ja yli 110-kiloisen kolossin ruhosta ryhdyttiin kaivamaan esiin huippu-urheilijaa sellaisilla tehoilla, ettei vapaa-ajan ongelmia päässyt syntymään. - Alussa oli rankkaa, kun en ollut samalla tavalla treenannut. Olin aiemmin vähän laiskakin, kun jouduin töissä käymään. Alku otti koville etenkin psyyken kannalta. Kuntoa ja fysiikkaa rakennetaan edelleen, mutta sen enää ei illalla kämpille tullessa tarvitse vaan maata levynä, Helenius hymähtää. Heleniuksen kehityksestä on pitänyt huolta kovaluinen konkari, entinen Itä-Saksan nyrkkeilymaajoukkueen valmentaja Ulli Wegner. 69-vuotias teräsvaari piiskaa suojattiaan eteenpäin armotta, ja tulosta tulee. Sen on parin viime vuoden aikana nähnyt Heleniuksen koko olemuksesta. 27-vuotiaana Helenius on raskaansarjan ottelijana vielä nuori, parhaat vuoden ovat terveyden salliessa vasta edessä. Fyysisen kunnon huipputasoa hilataan jatkuvasti uudelle tasolle, siinä prosessissa Helenius luottaa täysin Wegneriin, jota hän kehuu vuolaasti. Hyvät olosuhteet, tasokkaat harjoittelukumppanit ja vaativa valmentaja ­ siinä on suurten voittojen resepti. - Nyrkkeilijä ei ikinä ole valmis, jos vain treenaa kovaa ja tekee oikeita asioita. Jos kehitys loppuu, se on enemmän motivaatio-ongelmaa tai vastaavaa, Helenius linjaa. - Itseluottamustakin tulee lisää, kun tekee duunia ja treenaa maailmanmestarien kanssa. Se on mielestäni enemmän harjoittelu, joka tuottaa itseluottamusta. NAURAEN PANKKIIN? Nyrkkeilyn maailmassa taloudellisen skaalan laajuus on absurdi. Suomen kaltaisessa lajin kehitysmaassa amatööriottelijat sinnittelevät useimmiten oman onnensa nojassa ja ammattilaisotteluiltojakin järjestetään muutamalla tuhannella eurolla. Paidattoman ottelijan uran alkumetreillä on turha haaveilla mainitsemisen arvoisesta vaivanpalkasta. Toisessa ääripäässä ovat isoimmat kansainväliset tähdet ja heidän ympärilleen rakennettu show. Pohjois-Amerikassa puhutaan tällöin kymmenistä miljoonista dollareista per ilta, oli kyse sitten järjestäjien nettoamasta rahasta tai ottelijoiden palkkioista. Helenius arvioi itse lähentelevänsä skaalan keskiväliä, summista puhumatta. Kuudentoista ammattilaisvoiton sarja ilman tappioita on vienyt hänet tilanteeseen, jossa jokainen voitto nostaa hänet uudelle askelmalle myös taloudellisesti. Doering ja kumppanit maksavat mukisematta suosikkipainajaiselleen. - Hän tuo meille rahaa ja tienaa jo itsekin. Tämän pitää olla hyödyllistä molemmille osapuolille. Se ei riitä pitkään, että pelkkä promoottori on tyytyväinen, Doering järkeilee. · 12 · # 2 MARRASKUU 2011 TIEKARTTA HUIPULLE Tärkein osa Heleniuksen ympärillä pyörivää myllyä on tarkkaan laskelmoitu suunnitelma, jolla hänen uraansa rakennetaan. Urheilijalla on päämäärä, unelma maailmanmestaruudesta, mutta Helenius ei itse vaikuta siihen, mitä reittiä mahdolliseen titteliotteluun edetään. Sen vallan hän on luovuttanut täysin Sauerlandille. - En itse asiassa halua siihen vaikuttaa, koska he tekevät niin hyvää duunia. Se on parempi, etten minä puutu asiaan, teen vain oman hommani, Helenius perustelee. Ammattilaisnyrkkeilyn bisneslogiikka toimii niin, että taustavoimat miettivät siirtoja jatkuvasti KIRKAS YDIN Olennaista ei silti pidä unohtaa. On turhaa luulla, että Heleniuksen urassa olisi kyse pelkästään bisnesmiesten markkinointileikistä, vaik-
• 6-0 maksimoiden saavutettavia hyötyjä suhteessa otettaviin riskeihin. Siksi Helenius on kohdannut ­ ja takonut kanveesiin ­ entisiä mestareita, jotka eivät enää ole parhaiden päiviensä vedossa. Tällaiset voitot tuovat ottelijalle nimeä, vaikka eivät aina parhaita mahdollisia mittareita olisikaan. Toki kehityskulku on myös urheilullisesti looginen, vastus kovenee askel askeleelta. Sekin palvelee isoa päämäärää: Heleniuksesta leivotaan paitsi maailmanmestarin haastajaa, myös tv-tähteä Sauerlandin tärkeimmän kumppanin ARD-kanavan lauantai-illan nyrkkikinkereihin. Niin, se maailmanmestari. Yleisin puheenaihe Heleniuksen kohdalla on nykyisin Vladimir Klitshko, "supermestariksi" julistettu raskaansarjan nyrkkeilyn valtias. Porvoon poika on noussut kohinalla haastajalistan kärkikahinoihin ja julkinen nokittelu leirien välillä on jo alkanut. Kohtaaminen on vääjäämätön, jos Helenius selvittää vielä urapolkunsa pari seuraavaa etappia voitokkaasti. - Meidän lopullinen tavoitteemme on ottaa mestaruusvyö Klitshkolta, Robert etenee kohti sitä askel kerrallaan, Doering tuumaa. Käytännössä Sauerlandilla odotellaan maltilla sitä, että laskelmoinnistaan ja bisnes-vainustaan tunnettu Klitshko on sääntöjen mukaan pakotettu puolustamaan jotain hallitsemistaan MM-titteleistä ykköshaastajaansa vastaan. Sen aika on viimeistään alkuvuodesta 2013 ja silloin Heleniuksen on oltava listan kärkinimenä. - Tilanne on meille hyvä, Robert on vielä nuori ottelija ja tarvitsee lisää kokemusta. Hän ei ole vielä otellut kenenkään kanssa yhdeksää erää pidempään, Doering muistuttaa. la, mutta Sauerlandille porkkanaa riittää muutenkin. Tällaista titteliottelua neuvoteltaessa nähdään huutokauppa, jonka voittaja lyö tiskiin kymmenen miljoonan euron tienoilla pyörivän tarjouksen. Tästä ottelupalkkiosta voiton vienyt mestari kuittaa 75 prosenttia. Luonnollisesti järjestävän tahon kassakone kilisee vastaavaa tahtia. Kumman tahansa Klitshkon kohtaaminen on haaste, jollaista Helenius ei vielä urallaan ole kohdannut. Hän ei enää pidä sen kynnyksen yli astumista turhan isona asiana. - En tiedä, kuinka kova se hyppäys voi enää olla, kun olen kolme maailmanmestaria voittanut. Ei enää tule sellaisia harppauksia, mitä aiemmin olen ottanut. Kaiken markkinahumun ja laskelmoinnin jälkeen päästään urheilun ytimeen. Helenius on valmis vastaamaan huutoon kovimmassa mahdollisessa paikassa. - Olen valmis saman tien, kun ilmoitetaan, että on sen vuoro. En rupea niitä kiertelemään, Helenius täräyttää. Kamppailu-urheilun ytimessä ollaan siinäkin, että kaiken taustalla vaanii systeemin armottomuus. Vaikka Helenius ei ole hävinnyt vuosiin, yksi takaisku toisi roimasti takapakkia. Tappio pyyhkisi pois edellisten urotekojen vaikutuksen, ja ennen kaikkea sen henkinen vaikutus olisi karu. - Jos tappio tulee, onhan se kova isku. Uraa pitää siinä tapauksessa rakentaa taas vuoden verran uudestaan. Ja on se iso asia psyykelle, monta askelta joutuu taaksepäin, Helenius myöntää. Kun avustajat kuulutetaan pois kehän nurkasta, jokainen ottelija tietää olevansa oman onnensa nojassa. Tappion musertava taakka voi olla fyysisiä kolhujakin tylympi. Helenius tiedostaa sen, mutta ei anna ajatukselle sijaa. - Ei sitä saa ajatella, voitto pitää olla aina mielessä. Pitää tietää olevansa paras, kun menee kehään. VALMIS SAMAN TIEN Vladimir ja Vitali Klitshkon valtakauden haluavat päättää kaikki veljesten oman leirin ulkopuolel- Ulli Wegner koulii Robert Heleniusta kovalla kädellä. MARRASKUU 2011 # 2 · 13 ·
• 6-0 RAHA: SUURET SETELIT RAHALLA SAA ­ UNELMIEN NHL Kaikki haluavat ja tarvitsevat rahaa. Mutta miltä mammona maistuu, kun haaveet käyvät toteen nuorella iällä? Teksti: Emil Elo Kuvat: Jani Mesikämmen, Emil Elo R ahalla saa, Snabba cash. Ruotsalaiskirjailija Jens Lapiduksen rikostrilogian ensimmäisessä osassa nuoriso elää unelmaansa ennen kuin se edes on tajunnut mitä elämältään haluaa. Kaikki on nopeaa. Olosuhteet ovat muovanneet nuorista köyhyyttä kammoavia snobeja, joiden ainoa tavoite elämässä on päästä nopeasti joka paikkaan. Taloudellinen vapaus luo illuusion, jonka vain nuoren ihmisen aivot pystyvät synnyttämään. Urheilijat eivät ole fiktiivisiä hahmoja, mutta romaanihenkilöiden tavoin he ovat poikkeuksellinen ihmisryhmä, jonka unelmat konkretisoituvat usein nuorella iällä. Jos # 2 MARRASKUU 2011 suomalainen urheilijateini haluaa tehdä itsestään miljonäärin, haaveen kohde on usein NHL. Taalaliigassa riittää rahaa, valtaa ja selkääntaputtelijoita. Kiekkotähti saa pelata rakastamaansa lajia vailla taloudellisia murheita ja katsella palstoilta, miten miljoonat ihmiset kommentoivat omia pelisuorituksia. Kaiken tämän keskellä unohtuu helposti, että kaukalossa saattaa viilettää alle parikymppinen lapsi. Saman ikäinen kuin hulluna huutavan fanin oma poika. Tälläkin hetkellä monessa perheessä isät ja pojat unelmoivat NHL:stä. Juniorit matkivat idoliensa eleitä pihapeleissä, hajottavat autotallin seinää laukomalla pikkumustaa siihen yhä uudestaan tai luovat itsensä konsolipelissä aina vain Sidney Crosbyn vierelle. Mutta sateenkaaren päässä on muutakin kuin kaukalo. Millainen aarrearkku sieltä löytyykään? VIERAAN KULTTUURIN KAIHO Lauri Korpikoski on pelannut Pohjois-Amerikassa vuodesta 2006. Hän ei lapsena ajatellut NHL-kaukaloja taalapinojen tuottajana. Lähinnä mielessä olivat kultaiset Eastonin mailat ja muut pikkupojan mielikuvat, jotka syntyivät seuratessa NHL Weeklya sunnuntaiaamuisin. ­ En nuorempana miettinyt mitään rahaa tai pelikavereita. Se oli vain NHL. Vuonna 2004 nuori turkulainen varattiin NHL:ään koko tilaisuuden 19. pelaajana. New York Rangers päätti sijoittaa rahaansa poikaan, joka oli kotikaupungissaan vasta päässyt kokeilemaan ammatti- laisjääkiekon ensiaskeleita TPS:n riveissä. Jo seuraavan kauden keväällä 19-vuotias Korpikoski pakkasi laukkunsa ja lähti töihin uudelle mantereelle. Matkaan lähti myös nuorukainen, joka muutti pois läheisten luota. Ei enää äitiä tekemässä ruokaa, ei lapsuudenystäviä treenien jälkeen, ei omaa kieltä ­ vain peli jäi. ­ Perhe tuki ihan täysin. Kävimme keskustelua aiheesta. Eivät he varmaan ole toivoneet, että lähden pois Suomesta, mutta kyllä he onnellisia olivat. Kun nuori pelaaja tekee sopimusta Pohjois-Amerikkaan, agentti tulee kuvioihin isommalla volyymilla kuin koskaan. Silloin ryhdytään kartuttamaan kaikkien tiliä, vaikka kahdensuunnan entry level -tulokassopimus ei vielä takaa miljoonia. · 14 ·
• 6-0 ­ Punnitaan tarjousta ja etsitään vertailukohtia. Yleensä se on kahdesta viiteen pelaajaan, joiden lähtökohtia vertaillaan ja täten saadaan aika ahtaat raamit sille, mitä vaaditaan rahallisesti, taustoittaa pelaaja-agentti Markus Lehto. ­ Nykyään pelaaja saattaa jäädä SM-liigaan vielä vuodeksi. On haastavaa siirtyä nuorena paitsi urheilullisesti, myös muuten täysin uuteen kulttuuriin. On hyvä olla mahdollisimman valmis fyysisesti ja henkisesti ottamaan se haaste vasteen. Siirtyminen vieraaseen kulttuuriin ei ole aina kivuton. Ammattilainen ei lähde viettämään vaihtooppilasvuotta, vaan muuttaa töihin täysiin uuteen ympäristöön. Lisäksi kukaan ei tiedä, miten pitkään pelaaja viettää aikaansa yhdessä paikassa. Ongelmat perillä eivät ole tavattomia nuorille ihmisille. Agenteilla on kova vastuu tunnistaa jo etukäteen vaikeudet. Heidän tehtävänsä on vastata puhelimeen, kun asiakas soittaa yöllä itkun partaalla ja haluaa kotiin. ­ Sopeutumisvaikeudet saattavat liittyä asumiseen, elämiseen, mihin vain. Joidenkin tukena on oltava päiviä tai viikkoja, kun he ovat lähteneet nuorina miehinä vieraaseen kulttuuriin, Lehto kertoo. tään. Ei siellä jätetä mitään sattumaan varaan. Ville Niemisellä hyppäys NHLkaukaloihin oli mahdollisesti vielä suurempi. Hän voitti heti ensimmäisellä kaudellaan Stanley Cupin Coloradon riveissä. ­ Sillä oli jopa vähän negatiivinen vaikutus. Kannua nostellessa uskomattoman kauden päätteeksi luulin, että tässä nyt nostellaan pokaalia joka kauden päätteeksi. ­ Elinkustannukset ovat todella kovat. Elämä on jetsettiä varsinkin jos olet nuori, naimaton tai lapseton. Monet uusrikkaat jääkiekkoilijat ostavat ensimmäisestä tilistään auton, talon tai omat vanhemmat ulos työelämästä. Vastoin yleistä käsitystä, pelaajat eivät silti välttämättä ole aivottomia juppeja, jotka tekevät automaattisesti ylilyöntejä. ­ En koe, että tarvitsee olla talon arvoinen vene, tai veneen arvoinen kello. Samaa aikaa tämä Suunto näyttää, Korpikoski kertoo rahankäytöstään. ­ Mutta ymmärrän niitäkin, jotka laittavat huikeita summia tavaroihin. Jokainen on tehnyt kovan työn päästäkseen siihen pisteeseen, kyllä siitä pitää osata myös nauttia. "Tavallisten" ihmisten on vaikea asettua NHL-pelaajan asemaan, kun tulotaso on niin erilainen. ­ Joku voi ostaa ylimitoitetun asunnon tai tajuttoman kalliin auton. Se on kuitenkin subjektiivinen juttu. Kyseisellä henkilöllä todennäköisesti on varaa siihen, Lehto muistuttaa. ­ Kovat kaulassa kehityskeskustelujen vetäminen tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta. Tulevaisuuden toivojen kohdalla avainasemassa ovat usein tähtitaivaalle tähyilevät lätkävanhemmat. Tarkoitusperä on varmasti hyvä, halu saada lapselle mahdollisimman onnellinen elämä. Nieminen ei näe asiaa ongelmana. ­ En usko, että isät uhraisivat kaiken NHL:n eteen, mutta kiekkoilun eteen kyllä. ­ Mistä muusta harrastuksesta, koulusta tai kerhosta saat enemmän kuin hyvin organisoidusta ja hoidetusta jääkiekosta? Nuori saa yhteisöllisyyden, kilpailun, sosiaalikasvatuksen ja urheilun samassa paketissa, Nieminen linjaa. Pohja kaikelle luodaan tietenkin lapsena. Korpikoski muistuttaa, että pelaaminen oli silloin kivaa, vaikka siitä ei saanut mitään. Nyt hänen elää suunnilleen samaa elämää kuin lapsena, mutta palkat ovat eri luokkaa. ­ Kyllähän tässä vähän sellainen olo on, että mikä minusta tulee isona. Vieläkin samanlaista kuin oli koulussa. Hengataan ja pelataan lätkää. MILTÄ RAHA MAISTUU? Kun pelaaja pääsee NHL-uraansa kiinni, kiinnostavuus ja pankkitilin saldo nousevat uusiin sfääreihin. Kaukalossa vastassa ovat maailman parhaat jääkiekkoilijat, muualla kimpussa on siipeilijöitä, urheilutoimittajia ja lauma bändäreitä. Tulokassopimuksen tehneillä peruspalkka NHL:ssä on maksimissaan 925 000 dollaria. Bonuksilla vuosipalkka voi kohota yli kolmeen miljoonaan taalaan. Tiliä kertyy kuitenkin vain, kun tietty määrä pelejä "ylhäällä" täyttyy. Muuten korvaus pyörii hieman alle 100 000 dollarin luokassa. Lauri Korpikoski otti kesän 2008 harjoitusleirillä paikkansa joukkueesta ja pääsi pysyvämmin isoille jäille. ­ Sitten tehdään sitä one way -rahaa. Sitä ei ikinä näe, raha menee vain tilille ja on siellä. Rangersin pelaajat tunnetusti ansaitsevat ja käyttävät rahaa eri tavalla kuin muut pelaajat. ­ Esimerkiksi pingistä pelattiin kovilla panoksilla. Junnuna en ollut nähnyt sellaisia rahoja edes tilillä, ja toiset pelasivat pingistä siitä. Ei se heille tietenkään tunnu sitten missään. ­ Siellä huomaa, että toiset ovat kypsempiä kuin toiset. Jokainen saa tehdä mitä itse tykkää, mutta en ole lähtenyt niihin hommiin. Markus Lehto korostaa agentin vastuuta puhuttaessa pelaajien isoista tileistä. ­ Agentin on hyvä valmistaa nuorta ihmistä tähän. On katsottava taloudellisesti kannattava tapa hoitaa sitä varallisuutta. Raharikkaudesta tulee nopeasti arkipäiväistä. Moni taloudellisesti menestynyt hiljenee kysyttäessä valuutan arvosta. Tietyn vaiheen jälkeen paksu lompakko muuttuu käyttövälineeksi elintason ylläpitämiseen. Maksettava palkkakin menee tilille muiden numeroiden jatkeeksi, pelkillä koroilla elää leveästi. ­ Ei se raha siinä ole... Se on vain käyttöväline, sillä saa hyvän elintason. Pääasia aidosti on pelaaminen. Jos peli menee huonosti, se ottaa päähän. Ei se vaikuta, miten iso shekki tilille tulee, Korpikoski pohtii. Nieminen huomauttaa, että NHLelämä vaatii veronsa myös taloudellisesti. VIIMEINEN SAMMUTTAA VALOT Tosiasiassa pelaajien hyvä tulotaso takaa pelkästään velattomuuden ja elintason myös NHL-uran jälkeen. Niin, uran jälkeen. Nykypäivänä joka tuutista toitotetaan koulutuksen merkitystä. Ilman sitä tai tätä tutkintoa et pääse unelmaasi kiinni. Mitä jos unelmat ovat jo toteutuneet, mutta koulunpenkki jäänyt? NHL-pelaajat ovat nuorena kiivenneet korkeimmalle mahdolliselle huipulle. Sieltä voi myös pudota tyhjän päälle. Kaikilla ei ole siihen seuraavaan oveen avaimia. ­ Minulla on lukiokoulutus, eikä ole aikaa hankkia oikein mitään kunnollista, Korpikoski kertoo. Lehdon mukaan itsenäinen taloudenhoito jo uran aikana auttaa sen jälkeiseen elämään. Lähipiiri ei voi auttaa kaikessa. ­ Välillä on hyvä hoitaa omat laskunsa, se kasvattaa pelaajia myös kaukalon ulkopuolella ja valmistaa heitä siihen muuhun elämään. Oma kysymyksensä on se, mitä koko elämänsä jääkiekkoa pelannut ex-urheilija voisi tehdä. Kaikki eivät voi ryhtyä maajoukkueen joukkueenjohtajiksi. Korpikosken mukaan liikkeelle on joka tapauksessa pakko päästä. ­ Meidän avuihin liittyy ehkä se, että on nähnyt maailmaa ja tulee toimeen eri ihmisten kanssa. Uran jälkeinen ammatti liittyy ehkä jotenkin näihin. ISO SHOW Pelaaja viettää todennäköisesti ainakin ensimmäisen vuotensa AHL:ssä, mahdollisesti pidempäänkin. Elämä ei ole herkkua, vaan päiviä täyttävät bussimatkat ja kova kilpailu pelipaikoista. Rahaakaan ei vielä tuhlattavaksi asti ole. ­ Totuuden nimissä AHL-elämä on pientä maistiaista NHL:stä, joten se ruokkii unelmaa, taustoittaa kolikon kummankin puolen perusteellisesti nähnyt Ville Nieminen. Nykyään Euroopassa pelaava Nieminen muistelee, että sopimuksen allekirjoittaminen oli isompi juttu kuin hänen ensimmäinen NHL-ottelunsa. ­ Kolmen AHL-kauden jälkeen sitä ajatteli unelman lähenevän jatkuvasti, ja että se ensimmäinen ottelu on seuraava, luonnollinen askel. Korpikoski taas aloitti NHL-uransa ryminällä. Hyvin pisteitä farmissa tehnyt hyökkääjä kutsuttiin ylös kesken pudotuspelien Pittsburghia vastaan. Heti ensimmäisessä ottelussa tuli maali, mutta Rangersin ottelut päättyivät kuitenkin jatkoajalla tulleeseen tappioon. Seuraavan kesän harjoitusleirillä joukkueesta oli kuitenkin varattu paikka turkulaiselle. ­ Kaikki voivat sanoa, että campilla on kaikki auki ja kuka tahansa voi päästä joukkueeseen. Ei se niin mene. Siellä on yksi tai kaksi paikkaa vapaana, ja ne kisaajat tiede- MARRASKUU 2011 # 2 · 15 ·
• 6-0 R A H A : R A K K A U D E S TA L A J I I N KOLIKON KÄÄNTÖPUOLI Suomessa riittää ammattimaisia huippu-urheilijoita, mutta harvalle maksetaan urheilemisesta. Palloilumiljonäärien elintaso on useimmille ammattilaisille vain etäinen haave. kimmo mäkeläinen POIKKEUKSELLINEN LAHJAKKUUS · 16 · # 2 MARRASKUU 2011 ooralotta Neziri on poikkeuksellinen 18-vuotias. Hän on toki sitä jo pelkillä urheilusaavutuksillaan, sillä harva suomalainen pikajuoksija on vastaavassa iässä ollut kolminkertainen aikuisten SM-mitalisti, nuorten Euroopan mestari ja aikuisten maaotteluvoittaja. Mutta urheilemisen lisäksi hän on laittanut itsensä likoon myös kabineteissa ja neuvottelupöydissä. Nettisivujensa tuoreimmissa promokuvissa Neziri poseeraa Porin stadionin parkkipaikalla uudenkarhean Audin vieressä. Yhteistyösopimuksen vääntäminen ei sujunut itsestään, vaan sen syntyminen oli vuoden vääntämisen tulos. Ja väännön teki urheilija itse. ­ Jäätävä suoritus ilman manageria. Hän on nähnyt itse vaivaa, ollut rohkea, ja sitä kautta on saatu rahaa, valmentaja Jussi Ihamäki kehuu suojattiaan. Vauhtikoneen virittäjän mielestä kaksikon tilanne on hyvä. Sponsorisopimuksia on saatu sorvattua niin paljon, että kulut saadaan peittoon. Ulospäin näkyvin tukija on entinen huippujalkapalloilija Sami Hyypiä, jonka SH4-tukirenkaaseen Neziri pääsi kesällä. Porilaiset ovat sorvanneet muutamia muitakin hyviä diilejä, ja ne ovat kaikki syntyneet samalla kaavalla. Valmentaja Ihamäki on antanut vinkkejä, ja urheilija Neziri on tehnyt käytännön työn. ­ Tässä vaiheessa kun en vielä ole maailmantähti tai tunnettu joka puolella, on parempi soitella itse kuin että joku vanha mies selittäisi, että tällainen tyttö tarvitsisi auton, Neziri arvelee. Paketti on kunnossa, joten Neziri voi treenata ammattimaisesti ­ ei kuitenkaan ammattilaisena. Tilanne on absurdi. Viikkotasolla harjoitteluun on pakko käyttää rajusti aikaa, mutta kukaan ei siitä maksa. Samaan aikaan vaikkapa vuotta nuorempi porilaisjääkiekkoilija Joel Armia on päässyt jo siihen vaiheeseen, että hän saa rahaa säästöön pelaamisestaan. ­ En saa palkkaa, pelkät kulut pois. Niin sanotusti tienatut rahat menevät leireihin ja matkoihin, Neziri myöntää. Suomen Urheiluliiton antama tuki on toistaiseksi ollut minimaalista. ­ Kahvirahoja maksettiin, Ihamäki tiivistää. Daegun MM-katastrofin jälkeen SUL lanseerasi oman tehostamisohjelmansa, jonka budjetti on 250 000 euroa. Käytännön tasolla rahat menevät lähinnä Pajulahden urheiluopiston pyörittämiseen, yhteistyöhön Terveystalon kanssa ja seiväshyppykonsultti Steve Ripponin palkkaan. Samaan aikaan moni maajoukkuetason urheilija tipahti kokonaan pois liiton tukien piiristä. ­Tähän mennessä liitto on maksanut etelänleireille hotellit ja lentoliput. Ei se tuki järin ihmeellistä ole ollut, Neziri myöntää. Kimmo Mäkeläinen N
• 6-0 emmi vinberg PERHEELLINEN EI PELAA M enossa on kiihkeä salibandyn 2. divisioonan paikalliskamppailu. Kentällä pelaajien taso vaihtelee laidasta laitaan. Molempien vaihtopenkillä riittää lajin parissa kerättyjä natsoja vaikka muille jakaa. Toista joukkuetta luotsaa poikien nuorten maajoukkueen MM-kultaan valmentanut Jarkko Rantala. Toiselle joukkueelle ohjeita jakaa mies, joka vielä kolme vuotta sitten taisteli kynsin ja hampain paikasta lopulta miesten MM-kultaa voittaneesta joukkueessa. - Kyllä tuolla tekisi mieli olla mukana, Aki Seppälä toteaa taiston tauottua. Yhteensä 276 Salibandyliigaottelua pelannut Seppälä on malliesimerkki ammattimaisesta urheilijasta lajissa, jossa isot rahat eivät liiku. 32-vuotias Seppälä pelasi viimeisen liigakautensa 2008­ 2009. Rahkeita huipulle olisi yhä, mutta kahden lapsen isän pitää miettiä muutakin. - Kun sain Lappeenrannasta vakinaisen työpaikan, ja illat meni treenatessa, tuli väistämättä ajateltua, jaksaako tätä kauan. Tunnit tulivat aika täyteen, hän kuvailee. Työnantaja suhtautui alusta alkaen Seppälän harrastukseen positiivisesti. Maajoukkueenkin mukana ollut puolustaja pääsi leireille ja NST:n pelimatkoille, mutta välillä piti tinkiä. - Käytin useasti vapaapäiviäni maajoukkuetapahtumiin ja arjen liigapeleihin. Suomen paidan 25 kertaa päälleen pukenut mies kertoo, että kulukorvaukset lajin parissa olivat nimellisiä. Kovan statuksen pelimies sai lompakkoon täytettä muun muassa sponsorisopimuksilla. - Sain minä muutakin kuin päivärahat. Eläkesäästöä ei niillä summilla tosin tarvinnut miettiä. Kuukausikorvaukset olivat kolmenumeroisia, hän paljastaa. Kun työt veivät aikansa, ja vaimokin muistutti yhteisen ajan puutteesta, asioita piti pohtia tosissaan. Sinetin lopettamiselle huipputasolla antoi esikoispojan syntymä. - Kyllä perhe voittaa urheilun selvästi. Niitä ei tarvitse edes laittaa samaan vaakakuppiin, Seppälä painottaa. 2. divisioonan Katajan kirjoilla oleva Seppälä on nyt sivussa akillesjänteen repeämisen takia. Jalka on pelikuntoinen keväällä. Onko poissuljettua, että Seppälä nähdään vielä huipputasolla, kun lapsetkin hieman kasvavat? - Ei välttämättä. Jalka on kuitenkin saatava täyteen kuntoon. Ja on sitten eri asia, onko minulla enää mitään käyttöä, hän virnistää. Tuomo Reponen PALAUTUSTA YÖVUOROSSA uipulle tähtäävä urheilija huolehtii kehittymisestään monipuolisesti: harjoittelee kovaa, syö hyvin ja palautuu fyysisesti lepäämällä riittävästi. Ammattilaisella koko elämänrytmi rakentuu usein näiden asioiden varaan. Tom Niinimäki on kiistatta huippu-urheilija. Hän on kansallisen tason nyrkkeilijä ja lukkopainin Euroopan mestari. Ammattilainenkin hän on ­ vapaaottelijana Niinimäki kolkuttelee Pohjois-Amerikan isojen areenoiden portteja. Niinpä Niinimäki on treenannut itsensä fyysisesti äärimmäisen hyvään kuntoon, ruokavaliokin on kohdillaan. Kovan harjoituksen päälle Niinimäki suuntaa kuitenkin iltaisin töihin, parhaan levon tunnit kuluvat yökerhon ovimiehenä. Tätä on marginaalilajin ammattilaisen arki. Niinimäki tekee öisin töitä, jotta voi päivisin urheilla ­ ja saa vuokran maksettua. - Yötyö verottaa tietysti henkistä ja fyysistä palautumista. No, se on hyvä puoli, että saan nukkua. - Suomessa on marginaalilajeissa lähes mahdotonta löytää sponsoreita tai ylipäänsä rahoitusta. Suomalaiset eivät muutenkaan arvosta urheilua samalla tavalla kuin monissa muissa maissa, Niinimäki pohtii. jani mesikämmen H Höyhensarjan taistelija tekee tinkimätöntä työtä. Lokakuussa hän puolusti vakuuttavasti Cage-promootion titteliään, otteluun valmistautumiseen kuului sparrausleiritys Lontoossa ja Oslossa. - Budjetti minimoitiin ja kotisali on jonkin verran tullut vastaan kuluissa. Pääasiallisesti reissut ovat omakustanteisia, Niinimäki valottaa realiteettejaan. Kokenut ottelija on parin viime vuoden aikana niputtanut tieltään kovia vastustajia ilman tappioita. Näytöt ovat sitä luokkaa, että Niinimäki on tyrkyllä Amerikan rahakkaammille areenoille. Todellinen näytönpaikka on kiinni lähinnä taustajoukkojen onnistumisesta. Sen kortin Niinimäki haluaisi katsoa kykyjensä testaamiseksi, mutta myös siksi, että tienestejäkin voisi olla tarjolla. Toistaiseksi hän puskee eteenpäin kliseisesti rakkaudesta lajiin. - Jos otetaan UFC esimerkkinä, ensimmäisissä otteluissa rivimies tienaa ehkä joitakin tonneja. Ei silläkään työntekoa lopeteta, mutta niitä kun voittaa, meininki muuttuu tietysti nopeasti. Tällaisesta tilaisuutta Niinimäki odottaa parhaillaan, lokakuun työnäyte voi poikia mahdollisuuden nopeastikin. Ellei näin käy, hän puolustaa Cage-vyötään helmikuussa Espoossa. Jani Mesikämmen MARRASKUU 2011 # 2 · 17 ·
• 6-0 R A H A : VA K I O V O I T TA J A N S I J O I T U S P U L M A MIHIN MENEVÄT HJK:N MILJOONAT? Helsingin Jalkapalloklubi on Suomen ykkönen millä tahansa mittarilla. Kyse ei ole enää siitä, kuinka usein ja kuinka ylivoimaisesti HJK voittaa Suomen mestaruuden. Viimeistään nyt on aika kysyä, mikä on seuraava askel. Teksti: Juhavaltteri Salminen Kuva: Sebastian Stenvall lukemien valossa vastaava tilanne oli selvä jo ennen kauden alkua: viime tilikauden liikevaihto oli yli miljoona euroa muhkeampi kuin liigan seuraavaksi suurin liikevaihto. HJK oli VPS:n ohella ainoa liigaseura, jonka taloudellinen tulos oli plussalla. HJK teki sen isoimmalla budjetilla ja voitti samalla mestaruuden. Tämän kauden euroseikkailu tuotti Klubille suomalaisittain merkittävästi tuohta, vaikka lohkovaihe jäikin haaveeksi. Varovaisenkin arvion mukaan europelit ja niiden poikimat pelaajamyynnit toivat HJK:lle pari miljoonaa euroa. Suurin osa tulosta on budjetoimatonta, koska suomalaiset seurat tuskin lastaavat europeleille suuria taloudellisia paineita. K · 18 · entällä HJK:n ylivoima kävi selväksi kaikille, jotka seurasivat Veikkausliigaa. Talous- # 2 MARRASKUU 2011
• 6-0 RAHA: SELF-MADE MAN 000 taalasta reiluun 100 000 dollariin vuodessa, Koivuniemi toteaa. TYÖTTÖMÄSTÄ AMMATTILAISEKSI Joskus on ollut toisinkin. Laman velloessa Suomessa 1990-luvulla Koivuniemi joutui jättämään sähköasentajan työnsä Kirkkonummella. Isku oli kova, mutta työttömyys loi pohjan tulevalle ammattilaisuralle. Työttömänä Koivuniemellä oli enemmän aikaa keskittyä keilailuun ja hän kilpailikin hyvällä menestyksellä niin Suomessa kuin kansanvälisilläkin kentillä. Onnistumiset saivat suomalaisen kurottamaan yhä korkeammalle. - Vuonna 1996 muutimme perheen kanssa Amerikkaan. Silloin oli paljon hyviä amatöörikisoja, joilla elätinkin perhettä muutaman vuoden. Sitten vuonna 1999 päätin ottaa viimeisen askeleen ja kokeilla siipiäni maailman parhaiden kanssa, eli liityin PBA-ammattilaisjärjestön jäseneksi. Rohkea veto kannatti, ammattiurheilijan urasta tuli todellisuutta. Huippukeilaajan tavallinen työpäivä ei juuri poikkea muista huippu-urheilijoista. Treenattava on ja paljon, jos mielii pysyä huipulla. - Kotona ollessani yleensä joko juoksen aamulla lenkin tai käyn kuntovalmentajani luona. Iltapäivällä harjoittelen paikallisessa keilahallissa tai ajan hieman kauemmas yhden sponsorin kaksirataiseen valmennuskeskukseen harjoittelemaan, Koivuniemi kertoo. Kilpailupäivät ovat aivan oma lukunsa. Näennäisestä leppoisuudesta huolimatta kestävyyttä vaaditaan, sillä harva kilpailu kestää yhtä kauan kuin keilakisa. Helpolla voittoa ei tässä lajissa saavuteta. - Kilpailupäivät ovat hyvin erilaisia riippuen kilpailusta, mutta parhaimmillaan päivässä voi olla keilaamista yhdeksän tuntia. Usein kilpailut myös jatkuvat heti seuraavana aamuna, noin 11 tuntia edellisen pelin loppumisesta, Koivuniemi naurahtaa. PULLEA TILIPUSSI VAATII KAATOJA Keilailuammattilaisen tulot koostuvat pääasiassa palkintorahoista. Professional Bowlers Associationin 3500 jäsenestä keilailulla itsensä elättää vain noin 30 urheilijaa. Yksi heistä on Mika Koivuniemi. Teksti: Reija Saarinen Kuva: PBA avallinen tamperelaispoika harrastaa nuorena jääkiekkoa ja jalkapalloa, ehkä vielä koripalloakin. Aivan kuten Mika Koivuniemi, jonka lajivalikoimaan kuuluivat kaikki kolme. Murrosiässä hän teki kuitenkin poikkeuksellisen ratkaisun ja heivasi valtalajit. Koivuniemi keskittyi keilaamiseen. Se on vienyt hänet perheineen asumaan Yhdysvaltoihin, Michiganin osavaltion Hartlandiin. Keilailun pariin hän uskoo jääneensä tietystä syystä. - Minua kiehtoi keilailun vaikeus ja tietysti mukava kaveripiiri jonka olin saanut hallilta, Koivuniemi muistelee. Jokainen keilaamista kokeillut tietää, että vaikeutta lajissa riittää, jos haluaa tehdä muutakin kuin paiskoa kuulaa ränniin. Huipputasolla ky· 20 · # 2 MARRASKUU 2011 VOITONJANOA RIITTÄÄ Kantti on kuitenkin kestänyt, sillä voittoja herra on kahminut ammattilaisurallaan melkoisesti. Tärkeintä voittoa Koivuniemi ei kauaa mieti. - Vuoden 2001 US Openin voitto on paras yksittäinen voitto, koska kisa on vaikein Majorskisa voittaa ja myös arvostetuin pelaajien keskuudessa. Alkuvuodesta Koivuniemi voitti PBA:n historian rahakkaimman kilpailun, Tournament of Championsin. Vaivanpalkaksi heltisi neljännesmiljoonan verran taaloja. Hänet valittiin myös PBA-kiertueen vuoden pelaajaksi. Tulevasta kaudesta on tulossa pelimäärällisesti pienin 13 vuoteen. - Pelaamme Las Vegasissa World Series of Bowling -osuuden, joka käsittää kahdeksan kisaa. Tämän lisäksi tällä kaudella on seitsemän muuta kisaa. Ennen kisoja oli 20, Koivuniemi laskeskelee. Ennen ammattilaiskauden alkua suomalainen on kiertänyt maailmaa pelaten erilaisia turnauksia. World Bowling Tourin pistevoiton hän on jo varmistanut itselleen. Tulevaisuutta Koivuniemi ei suotta mieti, vaan kliseisesti elää päivän kerrallaan. Uran lopettamista 44-vuotias keilaaja ei ole edes harkinnut. - Pelaan niin kauan kuin uskon omaavani mahdollisuudet voittaa ammattilaisten titteleitä, Koivuniemi lupaa. Jonkinlaisia haaveita uranjälkeisestä elämästä toki löytyy. Hän osaa jo kuvitella, missä viettää aikaansa tulevaisuudessa. - Toivottavasti omalla viinitilalla, Koivuniemi naurahtaa. T seessä on yksi maailman vaativimmista taitolajeista. Äärimmäisen tarkkuuden lisäksi huippukeilaajan on osattava ottaa huomioon ratojen öljyprofiili sekä pelattavan alustan kitkaisuus. Näitä asioita tavallinen pikkujoulukeilaaja tuskin miettii lähettäessään pallon radalle. Koivuniemi elättää itsensä keilaamalla, uran palkintorahat mitataan jo miljoonaluokassa. Lajin vaativuuden huomioiden tienaaminen on monille kuitenkin henkisesti rankkaa. Tarvitaan taidon ohella onneakin. Tilipussi ei kasva ilman kovia onnistumisia, toisin kuin vaikkapa palloiluammattilaisilla, joiden elanto on taattu peliesityksistä riippumatta. Kovimmat huiput saavat toki keilaradoillakin hieman helpotusta tilanteeseen yhteistyökumppaneiden avulla. - Minulla sponsoritulot ovat vaihdelleet 30