NOR145 äänitasoanalysaattori UUTUUS ! ”The Whole Picture right at your Fingertips” Puh. (010) 3222 631 / sales@mip.fi mip.fi Mittaamisen asiakasratkaisut • Mittarit ja laitteet • Tuki ja koulutus • Laitevuokraus MIP Electronics Oy I mip.fi I aanitasomittarit.fi I mikrofonit.fi Nor145 vahvuudet: • Suuri 4,3 ” värillinen kosketusnäyttö, mahdollistaa 2 kuvaajaa • Oikeat painonapit ulkokäytössä • Laaja taajuusalue 0,4 Hz – 20 kHz • Yhtäaikainen 1/3 -oktaavi ja FFT -mittaus • Monipuoliset triggausoptiot • Integroitu wifi ja LTE 4 g modeemi optiona • Integroitu IP-palvelin mahdollistaa etäohjauksen ja -luennan • Rakennusakustiikan eristävyysarvojen laskenta mittarin näytöllä • Laajat käyttömahdollisuudet erilaisiin mittauksiin laajennusoptioiden ansiosta • Saumaton integroituminen Nor-Review, Nor-850 ja Nor-Cloud ohjelmistoihin Y&T 2/19 Meluntorjunta_Takakansi 170x242.indd 1 15.2.2019 11.02
vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti 8 • 2019, 50. 3
Yrityksiltä odotetaan vastuunkantoa, joka kattaa tuotteiden ja palveluiden koko elinkaaren, tuottajien ja työntekijöiden hyvinvoinnin ja riittävän toimeentulon sekä yhteiskunnallisten velvoitteiden hoitamisen. Ympäristö ja Terveys-lehti toteuttaa Ympäristökustannus Oy:n yhteiskunnallista tehtävää. Yrityksiltä odotetaan vastuuta yhteisestä hyvästä, ja lainsäädännön noudattaminen on vain minimitaso. 4 Ympäristö ja Terveys-lehti Gallen-Kallelankatu 8 28100 PORI Puh. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti jakaa alan toimijoiden hyviä käytäntöjä ja uusia innovaatioita, joiden avulla yhteiskuntaa rakennetaan vastuullisempaan suuntaan. tilaushinnasta Irtonumero 10 euroa ISSN 0358-3333 (painettu) ISSN 2669-8420 (verkkojulkaisu) Julkaisija Y-tunnus 0366233-3 Ympäristökustannus Oy Painopaikka Hämeen Kirjapaino Oy Tampere www.hameenkp.fi Näköislehdet ePaper Finland Oy / Lehtiluukku.fi LM Tietopalvelut Oy Toimitusneuvosto Erityisasiantuntija Tarja Hartikainen, sijaisena ympäristöterveydenhuollon erityisasiantuntija Kaisa Mäntynen 30.4.2020 saakka Suomen Kuntaliitto ry Johtaja Jari Keinänen sosiaalija terveysministeriö Ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Anne-Kaarina Lyytinen Itä-Suomen aluehallintovirasto Johtaja Risto Mansikkamäki Keski-Uudenmaan ympäristökeskus Ympäristötarkastaja Sini-Pilvi Saarnio Helsingin kaupungin ympäristökeskus Aikakauslehtien liiton jäsen Vastuuta yhteisestä hyvästä Vastuullisuutta peräänkuulutetaan kaikkialla. Ympäristö ja Terveys-lehden julkaisija Ympäristökustannus Oy on yhteiskunnallinen yritys. Ympäristö ja Terveys-lehti 8 • 2019, 50. 040 511 6005 Asiakaspalvelu/tilaukset Toimistonhoitaja Eevastiina Veneranta Puh. Tästä tunnustuksena yritykselle on myönnetty Suomalaisen Työn Liiton ylläpitämä Yhteiskunnallinen yritys -merkki. Myös hyväntekeväisyys sisältyy useiden yritysten toimintakulttuuriin. (02) 630 4900 etunimi.sukunimi@ymparistojaterveys.fi www.ymparistojaterveys.fi Markkinointi/ilmoitukset Markkinointivastaava Eija Lindroos Puh. Hyvää tekevää Joulua ja Vastuullista Uutta Vuotta yhdessä Ympäristö ja Terveys-lehden kanssa! Kaarina Kärnä. Lehden linjan takana ovat vastuulliset valinnat. Lehti on lukijoilleen luotettava ja ajankohtainen lainsäädäntöja tutkimustiedon media. Tietyllä tapaa olemme palanneet kylmää bisnestä ihannoivasta maailmasta patruunakulttuuriin, jossa menestyvä tehtaan tai kartanon omistaja parhaimmillaan oli yhteisönsä tukipilari ja hyväntekijä. (02) 630 4900 Ilmestyy 8 numeroa vuodessa (sis.alv 10 %) Kestotilaus 67 euroa Vuositilaus 72 euroa Opiskelijatilaus -50 % norm. Tässä lehdessä KVVY Tutkimus Oy, saman merkin saanut toimija, kertoo toiminnastaan yhteiskunnallisena yrityksenä
5 Ympäristö Tuottaja Tanja Lohiranta p. vsk 8 • 2019 Seuraava Ympäristö ja Terveys-lehti 1/2020 ilmestyy viikolla 8. 60 Yhteiskunnallinen yritys markkinoiden haasteessa – KVVY Tutkimus Oy: Suomalainen asiakaslähtöinen palvelutuottaja Tarja Vikman, Mia-Maria Koski ja Marja-Liisa Suomalainen ... Lehden teemana on ympäristöterveys. Jari Keinänen .......................................................................................6 Valtakunnallinen terveydensuojelun valvontaohjelma vuosille 2020–2024 Kimmo Ilonen ja Heli Laasonen .....................................................10 Uusia ohjeita varautumiseen ja valmiussuunnitteluun Sari Vuorinen .....................................................................................14 Vesivaroja ja terveyttä koskeva pöytäkirja – tavoitteena turvallinen vesihuolto kaikille Euroopassa Paul Streng, Outi Zacheus ja Jarkko Rapala ...............................18 Terveydensuojelulain omavalvontavelvoite Paul Streng ja Liisa Routaharju ......................................................26 VATI-tietojärjestelmän käyttäjätyytyväisyystutkimus Mia Kapanen ..................................................................................... Vastuuta yhteisestä hyvästä Kaarina Kärnä .........................4 Ympäristöterveydenhuollon järjestäminen – miten sitten käykään. 54 Jorma Hirn – monessa mukana Tapio Välikylä ................................................................................... Ympäristö ja Terveys-lehti 8 • 2019, 50. 30 EU:ssa terveysuhat torjutaan jo rajalla Tomi Jormanainen ...........................................................................36 Ympäristötutkimuksen näytteenoton laadun osoittaminen kolmannen osapuolen avulla Katarina Björklöf, Tuija Sinervo, Eeva Liisa Hartikainen ja Tero Väisänen ....................................................................................42 PIMA-puu kasvaa ja tuottaa hedelmää Henna Jylhä .......................................................................................50 Arseeniriskin hallinta Suomessa ja Saksassa Kirsti Loukola-Ruskeeniemi ........................................................... 044 526 6552 Päätoimittaja Kaarina Kärnä p. 66 Yrittäjänaisille verkkototeutus mahdollistaa osaamisen kehittämisen Marjo Vaalgamaa .............................................................................72 Juhlavuoden valokuvauskilpailun voittaja on valittu ...75 Kansainvälistä kauppaa Muumien avulla! Outi Mertamo ....................................................................................76 Poimintoja ...................................................................................... vsk. 86 Kirjaesittelyt: Timo Kovanen, Vanhoissa metsissä. 050 324 2464 Toimitus: ja Terveys-lehti 50. Luontoa ja ihmisen jälkiä Jonkerinsalon Natura-alueella ..................................53 Tomi Rantala, Metsäläiset ........................................................81
vsk. Pääministeri Juha Sipilän hallitus kaatui keväällä 2019 hallituskauden viime metreillä, mikä tarkoitti sitä, että koko valtava maakuntaorganisaation valmistelu loppui siihen hetkeen. Mitä tuo selvittäminen tässä yhteydessä tarkoittaa, kun ympäristöterveydenhuoltoa on viimeisten vuosien aikana selvitetty useissa yhteyksissä niin Valtiontalouden tarkastusviraston kuin useiden selvityshenkilöiden toimesta. Jari Keinänen, johtaja Sosiaalija terveysministeriö Ympäristöterveydenhuollon järjestäminen – miten sitten käykään. Mutta kuinkas sitten kävikään. Vuoden 2018 keväällä kirjoitin tähän lehteen, miten ympäristöterveydenhuolto on menossa vauhdilla ja tyylillä kohti maakunnallista organisoitumista yhdessä monen yhteistyötahon kanssa. Siinä todetaan, että ympäristöterveydenhuollon järjestäminen osana sosiaalija terveydenhuollon uudistusta selvitetään. Ympäristöterveydenhuollon järjestämisen kannalta tärkein kirjaus on kuitenkin ohjelman sosiaalija terveyspalveluiden rakenneuudistus -osiossa. 6 Pääministeri Antti Rinteen hallitusohjelma ja ympäristöterveydenhuolto Pääministeri Antti Rinteen hallitusohjelmassa on runsaasti ympäristöterveydenhuollon eri osa-alueisiin liittyviä kirjauksia muun muassa tupakkatuotteiden käytön vähentämisestä, sisäilmahaasteen taklaamisesta, elintarviketurvallisuudesta sekä eläinten hyvinvoinnista. Tämä tapahtui myös ympäristöterveydenhuollon osalta – valtava työ valui hukkaan – vai valuiko sittenkään?. Ympäristö ja Terveys-lehti 8 • 2019, 50. Tarkastellaanpa tilannetta ympäristöterveydenhuollon järjestämisen nykytilasta käsin
Ympäristöterveydenhuolto on varsin usein järjestetty usean kunnan yhteistyönä vastuukuntamallilla tai kuntayhtymissä. Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta edellyttää, että kunnan ympäristöterveydenhuollolla on oltava vähintään 10 henkilötyövuotta vastaavat resurssit käytössään, jotta henkilöstö pystyy erikoistumaan eri sektoreille. Terveysvalvonnan johtajien kanssa käytyjen keskusteluiden perusteella voidaan sanoa, että yhteistoiminta-alueiden laajentaminen nykyisestään katsotaan tarpeelliseksi. 7 Ympäristöterveydenhuollon nykytila Ympäristöterveydenhuolto on ympäristöperäisten terveysriskien vähentämiseen, poistamiseen ja ehkäisemiseen tähtäävää toimintaa. Ympäristö ja Terveys-lehti 8 • 2019, 50. Ympäristöterveydenhuollolla on yhdyspintoja moneen kunnan toimintaan.. Tällä hetkellä ympäristöterveydenhuolto järjestetään Suomessa 62 valvontayksikössä. Valtion varoista maksetaan kunnalle korvaus valvontatehtävien suorittamisesta. vsk. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta poikkeaa kuitenkin muusta ympäristöterveydenhuollosta siten, että valvontatehtävät ovat laissa säädetty suoraan kunnaneläinlääkäreille ja kunta huolehtii valvontatehtävien hoidon edellytysten järjestämisestä. Ympäristöterveydenhuoltoon kuuluvat kuntien toimeenpanemat terveydensuojelu, elintarvikkeiden, tupakkalain ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta sekä eläinlääkäripalvelut. Suurimmat kunnat ovat voineet järjestää ympäristöterveydenhuollon itse. Se on osa ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa, jossa riskit huomioon ottaen valvotaan viime kädessä ihmisen terveyteen vaikuttavaa elinympäristöä. Kunnaneläinlääkäreiden lisäksi aluehallintovirastoilla on merkittävä rooli eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnassa
Ympäristöterveydenhuolto on määritelmänkin mukaan ehkäisevää kansanterveystyötä. Yhteistyömuodot terveydenhuollon kanssa ovat tärkeitä erityisesti ympäristöterveyden keskeisiin häiriötilanteisiin (vesija ruokamyrkytysepidemiat) varautumisessa ja hallinnassa. vsk. Ympäristöterveydellinen vaikuttaminen kunnan maankäyttöön, ympäristönsuojelullisiin toimenpiteisiin sekä rakentamiseen on ollut helppoa, kun toiminnot ovat olleet pääosin kuntien vastuulla ja usein ne on myös organisoitu kunnassa samaan yksikköön. Ympäristöterveyshaittojen arvioinnin merkitys ja tarve on jatkuvasti lisääntynyt erityisesti maankäytön suunnittelussa (melu, pienhiukkaset, säteily jne.) sekä ympäristönsuojelussa. Terveydenhuollon, työterveyshuollon ja ympäristöterveydenhuollon yhteistyön Tällä hetkellä ympäristöterveydenhuolto järjestetään Suomessa 62 valvontayksikössä.. Ympäristöterveydenhuollosta terveydensuojelulla sekä osin elintarvikevalvonnalla on paljon yhdyspintoja kunnan eri toimialoihin (ympäristönsuojelu, maankäytön suunnittelu ja kaavoitus, rakennusvalvonta, vesihuolto, opetus ja sivistys, ruokapalvelut, toimitilat jne.). Ympäristöterveydenhuollon ja ehkäisevän terveydenhuollon välillä on kiinteä linkki arvioitaessa ympäristön terveydellisiä olosuhteita ja ympäristöstä aiheutuvia terveyshaittoja ihmisille. Ympäristö ja Terveys-lehti 8 • 2019, 50. Kiinteä yhteistyö kunnan eri toimijoiden kanssa on tukenut ympäristöterveyshaittojen ennaltaehkäisevää toimintaa, tästä esimerkkinä meluja radonhaittojen ehkäisy jo maankäytön suunnittelussa ja rakennuslupavaiheessa. Ympäristöterveydenhuollolla on yhteyksiä muun muassa rakennusvalvontaan, ympäristönsuojeluun, terveydenhuoltoon, pelastustoimeen, alkoholihallintoon, vesihallintoon ja maankäyttöön sekä maatalouspalveluihin. Ympäristöterveydenhuollon ja terveydenhuollon yhteistyö epidemioiden selvittämisessä ja torjunnassa on merkittävää. Myös rakennuslupien arvioinnissa on hyvä olla mukana asiantuntija ympäristöterveydenhuollosta. 8 Kehityksen seurauksena osa ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköistä on sijoittunut kuntien rakennusvalvonnan ja/tai ympäristönsuojelun yhteyteen (noin 65 %) ja osa sosiaalija terveydenhuollon yhteyteen (noin 35 %). Yhteistyö rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun kanssa on päivittäistä
Osana selvitystä STM ja MMM toteuttivat kyselyn ympäristöterveydenhuollon yksiköihin, aluehallintovirastoihin, Valviraan, Ruokavirastoon, YM:ään, SM:ään ja Suomen kuntaliittoon. vsk. Tällöin tiivis yhteys kuntien muihin viranomaispalveluihin, tilakeskuksiin ym. Pääministeri Rinteen hallitusohjelmassa on kuitenkin yksi kirjaus, jolla on merkitystä siihen, miten yhteistyö tulevaisuudessa eri alojen kanssa jatkuu. Todennäköisesti ihan hyvin joka tapauksessa.. yhteistyötahoihin katkeaa tai ainakin heikkenee. Maaja metsätalousministeriön hallinnonalaan kuuluvissa ympäristöterveydenhuollon tehtävissä merkittäviä yhteistyökumppaneita ovat valtion aluehallinnon viranomaiset sekä Ruokavirasto, jotka suorittavat elintarvikevalvontaan, eläintautien vastustamiseen, eläinsuojeluun, eläinkuljetusten valvontaan, eläinten tunnistamiseen ja jäljitettävyyteen, eläimistä saatavien sivutuotteiden käytön ja hävittämisen valvontaan, maataloustukien ja niiden täydentävien ehtojen valvontaan sekä eläinten lääkitsemiseen liittyviä tehtäviä kuntien ja kunnaneläinlääkäreiden ohella. Vastaukset kyselyyn tuli antaa 11.12.2019 mennessä. Mitä sitten selvitetään. Selvityksen kohteena onkin siis se, onko ympäristöterveydenhuolto jatkossa osa kuntarakennetta vai maakuntarakennetta. Selvitys Edelliseen perustuen hallituksen SOTEministeriryhmä päätti 8.11.2019, että ympäristöterveydenhuollon järjestäminen osana sote-uudistusta selvitetään. Tätä kirjoittaessa ympäristöterveydenhuollon yksiköt ja muut tahot vääntävät vastauksia kyselyyn ja me ministeriöissä valmistaudumme esityksen tekemiseen SOTE-ministeriryhmälle – saa nähdä miten tässä käy. Tämä tarkoittaa sitä, että jos hallitus päättää ympäristöterveydenhuollon järjestämisestä siten, että se on tulevaisuudessa osa SOTEja pelastustoimen järjestelmää, pitää ympäristöterveydenhuollon yksiköt irrottaa kuntarakenteista maakuntarakenteisiin kautta maan. Selvityksen tavoitteena on arvioida ympäristöterveydenhuollon tulevaisuuden järjestämisen vaihtoehtojen toteutettavuus. 9 merkitystä on lisännyt myös sisäilman epäpuhtauksiin liittyvä terveyshaittojen ja niiden terveydellisen merkityksen arviointi. Ympäristö ja Terveys-lehti 8 • 2019, 50. Tällöin tiivis yhteys sosiaalija terveydenhuoltoon heikkenee näillä alueilla. Ympäristöterveydenhuollon keskeiset yhteistyökumppanit häiriötilanteisiin varautumisessa sekä häiriötilanteessa toimimisessa ovat terveydenhuolto, pelastustoimi ja vesihallinto. Hallitusohjelmassa on seuraava kirjaus: ”Sosiaalija terveydenhuollon uudistuksessa kootaan sosiaalija terveyspalveluiden järjestäminen kuntaa suuremmille itsehallinnollisille alueille. Itsehallinnollisia maakuntia on 18”. Myös pelastustoimen järjestäminen siirretään maakuntien tehtäväksi. Kuten edellä on kuvattu, ympäristöterveydenhuollolla on yhdyspintoja moneen kunnan toimintaan. Vaihtoehtoina ovat: • Kuntarakenteissa kuntien välisenä yhteistyönä yhteistyössä esimerkiksi kuntien ympäristönsuojelun ja/tai rakennusvalvonnan kanssa • Maakunnissa osana sosiaalija terveydenhuollon ja/tai pelastustoimen rakenteita. Jos taas hallitus päättää, että ympäristöterveydenhuollon paikka on kuntarakenteissa osana muita viranomaispalveluita, tulee SOTE-yksiköissä kiinni olevat ympäristöterveydenhuollon yksiköt irrottaa niistä ja siirtää ne muihin kuntien rakenteisiin SOTE-uudistuksen edetessä
Viitearvoa sovelletaan terveyshaitan arviointiin samoin kuin asumisterveysasetuksen toimenpiderajoja (STMa 545/2015, 3 §). Ympäristö ja Terveys-lehti 8 • 2019, 50. Säteilylain (SäL 859/2018) mukaan kunnan terveydensuojeluviranomainen valvoo talousveden sekä asuntojen ja muiden oleskelutilojen sisäilman radonpitoisuuden viitearvojen noudattamista. Asunnon ja muun oleskelutilan radonpitoisuuden viitearvo on laskenut arvoon 300 Bq/m 3 . Valvontaa suuntaavien painopisteiden avulla vaikutetaan rajallisten valvontaresurssien kohdistamiseen kulloinkin tavoiteltavien päämäärien mukaisesti. Muussa oleskelutilassa henkilömäärä on yleensä tilojen kokoon nähden asuntoja suurempi ja niissä oleskelee muitakin kuin työntekijöitä. Tätä tukevat myös terveydensuojelun valvontaohjelman painopisteet – omavalvonnan tukeminen ja elinympäristöterveyden edistäminen ja yhteistyö. Erityisesti lasten osalta altistumisen rajoittaminen on tärkeää, koska säteilyannos kertyy elimistöön koko eliniän ajan. Näiden toiminnanharjoittajien on terveydensuojelun säännöllisen tarkasKimmo Ilonen, ympäristöterveysneuvos ja Heli Laasonen, ylitarkastaja Sosiaalija terveysalan lupaja valvontavirasto Valvira Valtakunnallinen terveydensuojelun valvontaohjelma vuosille 2020–2024 Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman teemana on yhtenäinen valvonta ja yhteistyö. vsk. Näihin liittyy oleellisena osana riskinarviointi ja riskiperusteinen valvonta.. Radonvalvonta kehittyy ja kasarmien valvontaan yhtenäisyyttä Radonin aiheuttama terveysriski huomioidaan terveydensuojelussa nyt aiempaakin tarkemmin. 10 V altakunnallisen terveydensuojelun valvontaohjelman tavoitteena on osaltaan yhtenäistää valvontakäytäntöjä koko maassa ja saattaa toiminnanharjoittajat samanarvoiseen asemaan valvonnan tiheyden ja laadun osalta. Säteilylaki (156 §) velvoittaa selvittämään muiden oleskelutilojen radonpitoisuudet
Ta l o u s ve d e n (S T M a 1352/2015) radonpitoisuuden laatuvaatimus on 1000 Bq/l ja ellei se täyty, on kunnan terveydensuojeluviranomaisen ilmoitettava siitä Säteilyturvakeskukselle (STUK) viivytyksettä. vsk. Terveydensuojeluviranomainen voi aina olla yhteydessä STUK:een, joka tarvittaessa auttaa riskinarvioinnissa. 11 tuksen yhteydessä annettava selvitys sisäilman radonpitoisuudesta. Puolustusvoimat vastaa kunnan terveydensuojeluviranomaisen tehtävistä sotilaallisissa harjoituksissa, maanpuolustuksen kannalta erityissuojattavissa kohteissa ja kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa. Näihin liittyviä tavoitteita on hyvä pilkkoa osiin ja seurata niiden kehittymistä myös vuosittain. Kasarmit, joihin majoitetaan varusmiehiä tai sotilasvirkaan koulutettavia henkilöitä (kadetit), eivät lähtökohtaisesti ole erityissuojattavia kohteita ja kuuluvat siksi kunnan terveydensuojeluviranomaisen valvontaan. Työpaikkojen radonvalvonnasta vastaa STUK ja yleensä muut oleskelutilat ovat myös työpaikkoja, joten viranomaisyhteistyö on tarpeen. Talousveden radonpitoisuuden ollessa 300–1000 Bq/l, kunnan terveydensuojeluviranomaisen on harkittava korjaavien toimenpiteiden tarpeellisuus riskinarvioinnin perusteella. Pienten talousvettä toimittavien laitosten valvonnassa (STMa 401/2001) on huomioitava, että radonin enimmäispitoisuus asetuksessa on laatusuositus. Valvontasuunnitteluun kokonaisnäkökulmaa ja riskinarviointia Kuten tiedämme, terveydensuojeluvalvonta on pääasiassa muuta kuin säännöllisiä tarkastuksia. Valviran ylläpitämässä ympäristöterveydenhuollon ekstranetissä julkaistaan myöhemmin tarkemmat ohjeet valvonnan järjestämisestä ja tarvittavat yhteystiedot. Valvontaohjelman liitteenä esitetty kohdetyyppikohtainen alustava tarkastustiheys on lähtökohtana valvontasuunnitelmaa laadittaessa, mikäli kohteelle ei vielä ole tehty kohdekohtaista riskinarviointia. Valvontaohjelman tarkastustiheys ei korvaa valvontayksiköiden tekemää Elinympäristöterveyden edistäminen on tärkeimpiä terveydensuojelulain tavoitteita, ja valvontaohjelmassa painotetaan sitä yhä enemmän.. Valvontaohjelman luvussa 3.5 on lueteltu muita näiden lisäksi huomioitavia asioita, kuten asumisterveysasiat ja sidosryhmäyhteistyö. Edellä mainitusta huolimatta säännöllinen valvonta on sekin tärkeä valvonnan osa-alue. Tällöin STUK antaa tarvittavat määräykset säteilyaltistuksen rajoittamiseksi (SäL 154 §, 177 §, STMa 1044/2018, 25 §). Tällöin valvonnasta ja määräyksistä vastaa aina kunnan terveydensuojeluviranomainen. Tämän työn kuvaamista valvontasuunnitelmassa ja suunnitelman toteutumisen arvioinnissa on tarpeen selvästi lisätä ja tarkentaa. Valvontasuunnitelman painopisteiden laadullista toteutumista olisi syytä arvioida ja selostaa. Ympäristö ja Terveys-lehti 8 • 2019, 50
Elinympäristöterveyden edistäminen on tärkeimpiä terveydensuojelulain tavoitteita, ja valvontaohjelmassa painotetaan sitä yhä enemmän. Tarkoituksena on varmistaa, että kuntalaisilla ja eri viranomaisilla olisi käytettävissään riittävästi tietoa elinympäristön tilasta ja siinä tapahtuvista muutoksista sekä niiden terveydellisistä vaikutuksista. Eri viranomaisten välinen yhteistyö ja ympäristöterveydenhuollon tunnetuksi tekeminen muille viranomaisille ja toimijoille ovat hyödyksi tavoitteiden edistämisessä. Kohdekohtaisen riskinarvioinnin perusteella valvontakohteen suunnitelman mukaista tarkastustiheyttä voidaan lisätä tai vähentää. 12 riskinarviota, vaan valvontayksiköiden on syytä arvioida alueellaan riskejä kohdekohtaisesti. vsk. Painotuksena omavalvonnan tukeminen ja elinympäristöterveyden edistäminen Terveydensuojelulakiin (TsL 2 §) tuotu vaatimus omavalvontaan velvoittaa toiminnanharjoittajaa, mutta vielä tässä vaiheessa sen vakiinnuttamista on tarpeen tukea. Riskinarvioinnissa huomioidaan muun muassa seuraavat seikat • Altistuvien ihmisten määrä ja erityisryhmät (lapset, nuoret, vanhukset, liikuntarajoitteiset, sairaat) • Altistavan tekijän määrittely (taudinaiheuttaja, myrkyllisyys) • Altistuksen kesto ja/tai toistuvuus (jatkuva tai tilapäinen oleskelu) • Aikaisemman valvonnan tulokset (onko korjaaviin toimenpiteisiin ryhdytty) • Onko toiminta ilmoituksen tai hyväksymispäätöksen mukaista • Toiminnanharjoittajan omavalvonta ja asiantuntemus sekä resurssit • Tiedottaminen ja varautuminen häiriötilanteisiin • Muut mahdollisesti terveyshaittaa aiheuttavat tekijät.. Toiminnanharjoittajan on tunnistettava oman toimintansa riskit ja pohdittava, miten ne estetään tai hallitaan. Viranomaisten on yhteistyössä arvioitava paikalliset ympäristöterveysriskit ja asetettava tavoitteet niiden vähentämiselle. Omavalvonnan tukeminen on nyt valvontaohjelman painopisteenä, joten siihen tullaan varmasti kiinnittämään vielä myöhemmin huomiota. Elinympäristöterveyden edistämiselle tarpeelliset toimenpiteet ja niiden priorisointi sekä seuranta olisi hyvä sisällyttää kuntien strategiaan ja hyvinvointityöhön. Valvontayksiköiden kannattaa nyt kehittää keinoja tämän painopisteen edistämiseen. Kunnan on järjestettävä terveydensuojelua koskevaa ohjausta ja neuvontaa (TsL 6 §). Tukeminen lähtee yksinkertaisimmillaan siitä, että toiminnanharjoittajaa pyydetään pohtimaan omaa toimintaansa ja mitä eri toimintoja siinä on, toiminnan riskejä ja ovatko riskit toteutuessaan kuinka suuria ja kuinka todennäköisiä. Ympäristö ja Terveys-lehti 8 • 2019, 50. On vaikutettava mahdollisiin ongelmiin ja terveyshaittoihin jo ennalta, suunnitteluvaiheessa. Terveydensuojelun asiantuntemusta olisi varmasti hyvä hyödyntää tässä nykyistä enemmän, mutta aivan yhdessä yössä ei tilanne muutu, vaan myös käytäntöjä ja tietolähteitä on myös kehitettävä ja viranomaisten omaa osaamista syvennettävä
Joululahjojen ja -korttien sijaan tuemme tänä vuonna sanitaatiohankkeita Sambiassa. Olemme mukana varmistamassa lasten puhtaampaa ja terveempää tulevaisuutta. Käymäläseura Huussi ry:n hankkeista www.huussi.net Ympäristö ja Terveys-lehti toivottaa kaikille Hyvää Joulua ja Onnellista vuotta 2020!
Työkalu ja sen käyttöohje Valmiusja jatkuvuudenhallintasuunnitelma -ohje sisältää käytännön ohjeita ja esi. Uudet ohjeet tukevat sosiaali-, terveydenja ympäristöterveydenhuollon organisaatioiden varautumista. ohjeet. vsk. Sosiaalija terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto ovat yhteisessä hankkeessa valmistelleet uudet varautumista tukevat Sari Vuorinen, projektipäällikkö Suomen Kuntaliitto Uusia ohjeita varautumiseen ja valmiussuunnitteluun Valmiussuunnitelmat ovat tärkeä osa varautumista häiriötilanteisiin. Sosiaalija terveydenja ympäristöterveydenhuollon valmiussuunnittelu tukee yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitämistä ja väestön toimintakyvyn varmistamista normaalioloissa ja häiriötilanteissa. Väestön kannalta elintärkeiden toimintojen jatkuvuus on turvattava kaikissa tilanteissa. Uudet ohjeet on tarkoitettu kaikkien sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja ympäristöterveydenhuollon organisaatioiden hyödynnettäviksi. Ympäristö ja Terveys-lehti 8 • 2019, 50. 14 H äiriötilanteisiin varautuminen ja niiden hallinta ovat osa sosiaalija terveydenja ympäristöterveydenhuollon organisaatioiden jokapäiväistä toimintaa. Häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varaudutaan valmiussuunnittelulla. Tavoitteena on yhtenäistää varautumisen suunnitelmia sekä tehostaa siten varautumisen yhteistyötä
Nykyisten uhkien kompleksisuudesta ja keskinäisriippuvuuksista johtuen organisaatiot eivät voi enää varautua pelkästään yksin. moduuli: Jatkuvuudenhallinnan prosessit. Yhteistyön tarkoituksena on tuottaa hyötyä kaikille siihen osallistuville osapuolille. Valmiusja jatkuvuudenhallinnansuunnittelua koskeva ohje perustuu Kuntaliiton kehittämään kuntien jatkuvuudenhallinta -malliin (KUJA). Tämä moduuli otetaan käyttöön varsinaisen häiriötilanteen aikana. Moduuleissa 1–2 korostuvat erityisesti organisaation johdon rooli sekä yhteys organisaation normaaliin johtamiseen sekä prosesseihin. Henkilöstö osallistuu omien vastuuja osaamisalueidensa mukaisesti. Tavoitteena on rakentaa sekä kehittää pitkäjänteisesti organisaation valmiutta ja kykyä toimia kaikissa tilanteissa. Valmiussuunnitelma toimii tukena sekä työtä systematisoivana apuvälineenä, johon organisaation varautumisen ja jatkuvuudenhallinnan menettelyt dokumentoidaan. Moduulit 3–4 sisältävät perinteisen valmiussuunnittelun sekä häiriötilanteen toiminnan suunnittelun ja toteuttamisen. Kukin moduuli sisältää 4–6 osiota: 1. moduuli: Jatkuvuudenhallinnan johtaminen. Yhteistyömoduulilla on rajapintoja muihin moduuleihin. Moduulit 1–4 muodostavat jatkumon, jossa kukin moduuli rakentuu edellisten moduulien päälle. Kriittisten toimintojen häiriöttömyys tulee turvata, tunnistaa toiminnan uhat ja luoda toimintatapa vakavien häiriötilanteiden hallinnalle. 2. vsk. suunnitelmien ja toimintamallien luomiseen, suunnitelmien toimeenpanoon, perehdyttämiseen ja kouluttamiseen, harjoitusten järjestämiseen sekä häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa tarvittavien resurssien ja toimintaedellytysten varmistamiseen. Poikkeusoloihin varautuminen on kirjattu ohjeeseen läpileikkaavana asiana. moduuli: Häiriönhallinta ja kriisijohtaminen. Elintärkeitä palveluita tuottavan organisaation yksi keskeinen tavoite on palveluiden korkea toimintavarmuus sekä luotettavuus. moduuli: Varautumisessa tehtävä yhteistyö. Käytännön hyötyinä ovat esimerkiksi parempi tilanneymmärrys ja toimintojen yhteensovittaminen.. 15 merkkejä valmiussuunnitelman laatimiseksi. Tärkeitä osakokonaisuuksia koko henkilöstölle ovat erityisesti uhkien ja riskien kartoitus ja hallinta, perehdyttäminen, koulutus ja harjoittelu. moduuli: Ennakointi ja suunnittelu 4. Kaikki neljä kokonaisuutta tarvitsevat onnistuakseen yhteistyötä keskeisten ulkoisten sidosryhmien kanssa. 5. Tämä edellyttää organisaation johdon sitoutumista varautumisen ja toiminnan jatkuvuuden kehittämiseen sekä koko henkilöstön osallistumista sen toteuttamiseen. Osana organisaation varautumista ja jatkuvuudenhallintaa määritellään omat kriittiset toiminnot. Moduuli 5:n avulla varmistetaan yhteistyö organisaation ulkoisten sidosryhmien kanssa. KUJA-mallissa varautumisen ja jatkuvuudenhallinnan kokonaisuus on sisällöllisesti jaettu viiteen kokonaisuuteen eli moduuliin. Jatkuvuudenhallinnan yksi tärkeimmistä tavoitteista on suojella organisaatiota säilyttämällä toimintakyky ja samaan aikaan minimoida häiriötilanteiden negatiiviset vaikutukset. Kolmannessa moduulissa keskitytään mm. Ympäristö ja Terveys-lehti 8 • 2019, 50. 3. Neljännen moduulin tavoitteena on rakentaa sekä kuvata, mikä on organisaation toimintamalli häiriötilanteissa. Ohjeessa kuvataan selkeästi, mitä tulee kirjata valmiussuunnitelmaan. Yhteistyö varautumisessa ei aina liity palveluiden ja tuotteiden hankkimiseen tai tilaaja-tuottaja -asetelmaan, jota on käsitelty tarkemmin toisessa moduulissa
Varautumisen pikatestin avulla organisaatio voi nopeasti määrittää varautumi. Tarkoituksena on kehittää pitkäjänteisesti organisaation valmiutta sekä kykyä toimia kaikissa tilanteissa. Näin kaikkia kokonaisuuksia kehitetään esimerkiksi neljän vuoden aikana. Tarkoituksenmukaista on luoda sekä varmistaa ensin organisaation kyky reagoida järjestelmällisesti häiriöja kriisitilanteessa (moduulit 3 ja 4). Ympäristö ja Terveys-lehti 8 • 2019, 50. 16 Vaihe kerrallaan ja soveltuvin osin Organisaation varautumisen ja valmiuden kehittämisessä tarvitaan kaikkien organisaatiotasojen sekä henkilöstön osallistumista. Organisaatiossa voidaan valita vuosittain kokonaisuus, jonka toimintaa kehitetään. Varautuminen, toiminnan jatkuvuuden toteuttaminen sekä kehittäminen ovat jatkuva prosessi, jonka kesto on useita vuosia. vsk. Varautumisen ja toiminnan jatkuvuuden varmistamisen tavoitteena ei ole vain tuottaa dokumentti – valmiussuunnitelma liitteineen. Suositeltavaa on kehittää organisaation varautumista yksi kokonaisuus kerrallaan. Tämän jälkeen tulee kiinnittää huomiota varautumiskokonaisuuden johtamiseen, ennakoinnin kehittämiseen, linkittämiseen organisaation muihin prosesseihin (moduulit 1 ja 2) sekä yhteistyön rakentamiseen muiden toimijoiden kanssa (moduuli 5)
Ympäristö ja Terveys-lehti 8 • 2019, 50. Nämä arvioinnissa käytettävät työkalut on saatavilla maksuttomasti Kuntaliiton sivuilta (www.kuntaliitto.fi/kuja). Suositeltavaa on laatia myös laajempi organisaation varautumisen ja jatkuvuudenhallinnan itsearviointi sekä määrittää tavoitetasot tarkemmin osakokonaisuuksittain laajemmalla KUJA-arvioinnilla. Pikatesti antaa suuntaa-antavan arvion siitä, millä tasolla organisaation varautuminen on. Valmiusja jatkuvuudenhallintasuunnitelma. 17 Uudet ohjeet Sosiaalija terveysministeriö ja Kuntaliitto ovat julkaisseet kolme uutta ohjetta valmiussuunnittelun yhtenäistämiseksi ja tueksi. Lisäksi etäosallistujille järjestettiin webinaari. Ohje sosiaalija terveydenhuollon toimijoille http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4068-0 Kyberturvallisuus. Ohje sosiaalija terveydenhuollon toimijoille http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4085-7 sen nykytason ja asettaa tavoitetason. Sähköisten oppimateriaalien ja uusien apuvälineiden kehittäminen varautumisen tueksi jatkuu Kuntaliitossa.. vsk. Vuoden 2019 lopulla järjestettiin viisi alueellista koulutuspäivää Oulussa, Kuopiossa, Tampereella, Turussa ja Helsingissä. Ohjeet ovat saatavilla VALTO:ssa, valtioneuvoston sähköisessä julkaisuarkistossa suomen ja ruotsin kielellä. Ohje sosiaalija terveydenhuollon toimijoille http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4046-8 Sopimusperusteinen varautuminen. Ohjeista käytäntöön Uuden ohjeistuksen toimeenpanoa tuetaan alueellisella koulutuskierroksella
Suomi allekirjoitti Paul Streng Outi Zacheus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Jarkko Rapala, sosiaalija terveysministeriö Vesivaroja ja terveyttä koskeva pöytäkirja – Vuonna 1999 tehty vesivaroja ja terveyttä koskeva pöytäkirja on kansainvälinen sopimus, joka tähtää kansallisella tasolla asetettujen tavoitteiden avulla veden välityksellä leviävien sairauksien ehkäisemiseen, rajoittamiseen ja vähentämiseen Euroopassa, Keski-Aasiassa ja Kaukasiassa. Pöytäkirjassa on mukana 40 maata, joista 26 on sen toimeenpannut. Pöytäkirjan tavoitteet koskevat vesistöjen, talousveden, uimaja allasveden, vesiviljelyssä käytettävän veden sekä vesistöihin johdettavan jäteveden laatua, taloussekä jätevesijärjestelmien kattavuutta ja palvelutasotavoitteita, hyvien käytäntöjen soveltamista talousvesija jätevesihuoltoon, jätelietteen uudelleenkäyttöä ja vesivaroihin vaikuttavien pilaantuneiden maa-alueiden tunnistamista sekä kunnostamista. Pöytäkirjalla on tärkeä merkitys erityisesti Itä-Euroopan, Keski-Aasian ja Kaukasian maille niiden pyrkiessä ratkaisemaan vesihuollon haasteita. Sen pääasiallinen tarkoitus on terveyden, hyvinvoinnin ja vesiekosysteemien suojelu ennaltaehkäisemällä, hallitsemalla sekä vähentämällä vesivälitteisiä terveyshaittoja. Pöytäkirjan tavoitteet Pöytäkirja on ensimmäinen kansainvälinen sopimus, jolla pyritään turvaamaan kaikille YK:n ihmisarvoksi julistama riittävä puhdas juomavesi sekä tarpeellinen hygienia ja sanitaatio. Suomen alun perin vuonna 2008 laatimat Vesi ja terveys -pöytäkirjaan liittyvät kansalliset tavoitteet on päivitetty laajana poikkihallinnollisena yhteistyönä kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimenpideohjelman mukaisiksi ja vastaamaan paremmin lainsäädännössä sekä vesiensuojelussa ja terveydensuojelussa tapahtunutta kehitystä. 18 V esivaroja ja terveyttä koskevan pöytäkirjan tavoitteena on ehkäistä, rajoittaa ja vähentää veden välityksellä leviäviä sairauksia pan-eurooppalaisella alueella. Pöytäkirja tehtiin Lontoossa vuonna 1999 maasta toiseen ulottuvien kansainvälisten järvien suojelusta ja käytöstä tehdyn yleissopimuksen osapuolten, Yhdistyneiden kansakuntien (YK) Euroopan talouskomission ja Maailman terveysjärjestön (WHO) Euroopan aluetoimiston sihteeristöjen yhteistyönä. tavoitteena turvallinen vesihuolto kaikille Euroopassa. Ympäristö ja Terveys-lehti 8 • 2019, 50. Pöytäkirja on sen ratifioineita osapuolia sitova asiakirja. vsk
Pöytäkirjan tavoitteita toimeenpannaan Suomessa voimassa olevan lainsäädännön sekä erilaisten strategioiden perusteella. Kansalliset tavoitteet Pöytäkirja edellyttää, että osapuolten on laadittava ja julkaistava pöytäkirjan tavoitteisiin perustuvat kansalliset tavoitteet ja niiden tavoitepäivämäärät vedestä aiheutuvien sairauksien estämiseksi. Suomessa päätettyjä strategioita ja muita toimenpiteitä ovat esimerkiksi vesivastuustrategia, riskienhallintastrategia, vesienhoidon toimenpiteet sekä vesiviljelystrategia. Suomi on esimerkiksi auttanut Armeniaa pöytäkirjan tavoitteisiin pääsemisessä sekä tukenut FinWaterWEI-ohjelman avulla Water Safety Plan -riskinhallintamallin käyttöönottoa Tadzhikistanissa ja Kirgisiassa. Sosiaalija terveysministeriön esityksestä tavoitteet päivitettiin vuonna 2019 (taulukko 1) ottamalla huomioon alkuperäisten tavoitteiden toteuma sekä vuoden 2008 jälkeen tapahtunut lainsäädännön, vesiensuojelun ja terveydensuojelun kehitys. Suomi laati pöytäkirjan edellyttämät kansalliset tavoitteet vuonna 2008, ja ne pantiin toimeen sosiaalija terveysministeriön päätöksellä. Ympäristö ja Terveys-lehti 8 • 2019, 50. Tavoitteiden päivitys tehtiin sosiaalija terveysministeriön johdolla poikkihallinnollisesti ja yhteistyönä sidosryhmien kanssa työryhmässä, johon kuuluivat sosiaalija terveysministeriön lisäksi maaja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, ulkoministeriö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Sosiaalija terveysalan lupaja valvontavirasto, Suomen ympäristökeskus, Suomen Kuntaliitto ry, Suomen vesilaitosyhdistys ry ja Käymäläseura Huussi ry. 19 pöytäkirjan sen valmistuessa ja ratifioi sen vuonna 2005. vsk. Kestävän kehityksen globaalit tavoitteet – No-one left behind! Suomi on tavoitteiden päivityksen yhteydessä harmonisoinut ensimmäisenä maana kansalliset tavoitteet YK:n kestävän kehiPöytäkirjan osapuolien välinen kokous pidetään kolmen vuoden välein. Suomi on ollut alusta alkaen pöytäkirjan toteuttamista koordinoivan johtoryhmän jäsen, rahoittanut pöytäkirjan sihteeristön toimintaa ja osallistunut aktiivisesti pöytäkirjan kansainväliseen toimintaan mm. Vuoden 2016 kokous pidettiin YK:n päämajassa Genevessä (kuvassa). Kuva: Raili Venäläinen, ympäristöministeriö.. Vuoden 2019 kokous pidettiin marraskuun lopulla Serbian pääkaupungissa Belgradissa. Tavoitteet koostuvat niin vesistöjen laadun turvaamiseen, talousveden vedenottoketjun eri vaiheisiin kuin jätevesihuoltoon kohdistetuista tavoitteista. tukemalla pöytäkirjaan liittyviä kehittämishankkeita Aasian maissa. Kukin hallinnonala vastasi omaa alaansa koskevien tavoitteiden ja tavoitepäivämäärien asettamisesta
SDG-tavoitteista pöytäkirjan kannalta oleellisimpia ja kansallisesti selkeimmin toimeenpantuja ovat vesiturvallisuutta ja hygieniaa käsittelevät alatavoitteet 6.1 ja 6.2, jotka keskittyvät turvallisen juomaveden saatavuuden sekä riittävän ja yhtäläisen sanitaation ja hygienian takaamiseen kaikille. Suomi oli ensimmäinen maa, joka toimeenpani kansalliset tavoitteet vuonna 2008, ja ensimmäinen myös nyt korostaessaan YK:n kestävän kehityksen ohjelman tavoitteita uusissa vuonna 2019 päivitetyissä kansallisissa tavoitteissaan. Lisäksi tavoitteiden asettaminen saattaa selkeyttää eri tahojen vastuualueita, osoittaa tarpeellisia kehityssuuntia ja eri hallinnonalojen yhteistyömahdollisuuksien kehittämiskohteita sekä toimia kansallisen vesivarastrategian perustana. Ympäristö ja Terveys-lehti 8 • 2019, 50. Kansallisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää tiivistä ympäristöja terveyssektorien sekä vesihuoltolaitosten välistä yhteistyötä. Yhteenveto Vesi ja terveys -pöytäkirja on siihen sitoutuneiden ja sen ratifioineiden osapuolimaiden kansallisia vesivaroja, veden käyttöä ja sanitaatiota koskevia tavoitteita ohjaava asiakirja. Pöytäkirjan sääntöjen noudattamista valvova komitea tarkistaa kansalliset raportit, ja maiden edistymistä tavoitteiden asettamisessa ja saavuttamisessa käsitellään kolmen vuoden välein pidettävässä osapuolikokouksessa. Niin kansallinen poikkihallinnollinen työ kuin osapuolien välinen yhteistyö ja hyvien käytäntöjen jakaminen maiden välillä on tärkeää tavoitteisiin pääsemiseksi koko laajennetun Euroopan alueella. Kaikkien pöytäkirjan osapuolten on raportoitava tavoitteiden toteutumisesta WHO:n Euroopan aluetoimistolle ja YK:n Euroopan talouskomissiolle kolmen vuoden välein. Raportointi Pöytäkirjan ratifioineet maat sitoutuvat kansallisten tavoitteiden laatimisen lisäksi raportoimaan niiden edistymisestä. 20 tyksen Agenda 2030 -toimintaohjelman kanssa. 21–24). Vesi ja terveys -pöytäkirjaan liittyvät Suomen 1.10.2019 päivätyt uudet kansalliset tavoitteet. Lisäksi sitä voidaan käyttää kehitysja ulkopolitiikan välineenä vesidiplomatian edistämiseksi eli ennakoivana rauhanvälitystoimintana konfliktien ehkäisemiseksi vesivaroiltaan niukkojen maiden välillä. Tavoitteet, niiden tausta, perustelut, liittyminen kansalliseen lainsäädäntöön ja eri strategioihin sekä suhde YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin (SDG) on luettavissa suomeksi ja ruotsiksi sosiaalija terveysministeriön verkkosivuilla osoitteessa https://stm.fi/terveydensuojelu sekä englanniksi YK:n Euroopan aluetoimiston verkkosivuilla osoitteessa http://www.unece.org/env/ water/pwh_targets_set.html. Sen vuoksi jokaiselle tavoitteelle on tarpeen määritellä indikaattori, jonka avulla tavoitteen saavuttamista voidaan seurata ja arvioida. Kansainvälisesti Vesi ja terveys -pöytäkirja edistää vesiturvallisuutta ja hyvien käytäntöjen edistämistä vesihuollon osalta heikommassa asemassa olevissa maissa. Se on välttämätöntä myös siksi, että sen avulla edistetään koko vesihuoltoa niin talouskuin jätevesihuollon kehittämiseksi. Muilla puhtaaseen veteen ja sanitaatioon liittyvillä alatavoitteilla pyritään mm. Se sisältää 17 kestävän kehityksen näkökulmaa toteuttavaa ”Sustainable Development Goals” -tavoitetta (SDG), joille kullekin on asetettu useampia alatavoitteita. vsk. Toimintaohjelma on valtioita poliittisesti sitova asiakirja, joka hyväksyttiin YK:n huippukokouksessa New Yorkissa 25.9.2015. parantamaan vesistöjen veden laatua, vedenkäytön tehokkuutta sekä varmistamaan makean veden riittävyys. Taulukko 1 (s