10 %) PAINETTU LEHTI: Kestotilaus 74,Vuosikerta 79,lrtonumero 12,NÄKÖISLEHTI: • yritykset ja organisaatiot 140,• kuluttaja-asiakkaat 70,PAINETTU LEHTI + NÄKÖISLEHTI (kombo): Kestotilaus 160, Vuosikerta 165,Tilaukset www. 050 324 2464, kaarina.karna@ymparistojaterveys.fi Tuottaja Tanja Lohiranta Sisältösuunnittelu, artikkelit, ilmoitukset p. 5. 044 526 6552, tanja.lohiranta@ymparistojaterveys.fi Asiakaspalvelu/Tilaukset/Laskutus Toimistonhoitaja Eevastiina Aura p. 6. Turvallinen elinympäristö Ilmestyy 1.4., artikkelit 25.2., mainosaineistot 11.3. Toimitus Päätoimittaja Kaarina Kärnä p. ymparistojaterveys.fi Näköislehtitilaukset myös täältä • ePaper Finland Oy / Lehtiluukku.fi • ePress ® -lehtipalvelu. Teemat ja aikataulut 2026 Ympäristökustannus Oy 1–2. 040 7 45 1491, eevastiina.aura@ymparistojaterveys.fi aJaNKOHTaISTa ympärISTöalalTa www.ymparistojaterveys.fi KUSTANTAJAN TILAUSHINNAT (sis. Ilmasto, ilmansuojelu, ilmanlaatu Ilmestyy 2.11., artikkelit 28.9., mainosaineistot 12.10. 7. Rakennusterveys, sisäilma Ilmestyy 16.9., artikkelit 14.8., mainosaineistot 26.8. alv. 3. Vesiensuojelu, vesihuolto Ilmestyy 27.5., artikkelit 21.4., mainosaineistot 5.5. Ympäristöterveys, ympäristöalan hallinto Ilmestyy 25.2., artikkelit 21.1., mainosaineistot 4.2. 4. Kiertotalous, pilaantuneet maat Ilmestyy 14.12., artikkelit 9.11., mainosaineistot 23.11
Lukuiloa! Kaarina Kärnä Aprillia. Ympäristö ja Terveys-lehti 3 • 2026, 57. Turvallinen elinympäristö oli teemana viimeksi vuonna 2024. Moneen asiaan toimiva ratkaisu olisivat vehreät elinympäristöt, jotka samanaikaisesti tukevat terveyttä, taloutta ja kestävyyttä. 040 745 1491 KUSTANTAJAN HINNAT 2026 (sis.alv 10 %) Painettu lehti: Kestotilaus 74 €, vuositilaus 79 € Irtonumero 12 € Näköislehti: Kuluttaja-asiakkaat 70 € Yritykset ja organisaatiot 140 € Painettu lehti + näköislehti (kombo): Kestotilaus 160 €, vuositilaus 165 € Opiskelijatilaus -50 % norm. Lehti käsitteli lähes yksinomaan PFAS-yhdisteitä, jotka tuolloin aiheuttivat erityistä huolta. vsk. 044 750 0877 etunimi.sukunimi@ymparistojaterveys.fi www.ymparistojaterveys.fi ASIAKASPALVELU/TILAUKSET/LASKUTUS Toimistonhoitaja Eevastiina Aura puh. Tekonurmikenttien haitallisista aineista ja ekologista vaikutuksista on kirjoittanut Suomen ympäristökeskuksen Päivi Fjäder yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa, ja eipä liene yllätä, että PFAS-yhdisteet mainitaan täälläkin. Tästä kirjoittaa Viherympäristöliiton Essi Clewer. tilaushinnasta (ei koske irtonumeroa eikä näköislehteä) ISSN 0358-3333 (painettu) ISSN 2669-8420 (verkkojulkaisu) Ilmestyy 7 numeroa vuodessa, joista yksi on kaksoisnumero JULKAISIJA Y-tunnus 0366233-3 Ympäristökustannus Oy Aikakausmedia ry:n jäsen PAINOPAIKKA Waasa Graphics Oy Vaasa www.waasagraphics.fi Näköislehtitilaukset myös täältä: ePaper Finland Oy / Lehtiluukku.fi ePress® -lehtipalvelu ILMOITUSMYYNTI JA AINEISTOJEN TOIMITUS Tanja Lohiranta tanja.lohiranta@ymparistojaterveys.fi Kevätaurinko hajottaa vesistöihin päätyneitä PFASyhdisteitä ennen näkemättömän nopeasti! Jos näin aprillipäivänä ilmestyvässä Ympäristö ja Terveyslehdessä olisi aprillijuttu, voisi otsikko olla vaikka tuo. PFAS-yhdisteet eivät ole edelleenkään kadonneet minnekään ja tässä lehdessä on tämänhetkisestä tilanteesta Panu Rantakokon ja muiden THL:n asiantuntijoiden laatima kirjoitus. Aprillijuttuja Ympäristö ja Terveys-lehdestä ei kuitenkaan löydy ilmestymispäivästä huolimatta – vain luotettavia ja asiantuntevia artikkeleita ympäristöterveydestä ja ympäristönsuojelusta. Varsin keväisestä aiheesta ovat kirjoittaneet THL:n Tarja Yli-Tuomi, Pekka Taimisto ja Taina Siponen eli nopeusrajoituksen vaikutuksesta katupölypitoisuuteen. Lehdestä löytyy asiaa myös valtamerten muoviroskaantumisesta ja toisaalta biopohjaisten muovien ympäristövaikutuksista – olisivatko ne ratkaisu. 4 Gallen-Kallelankatu 8 28100 PORI puh. Kuvituskuva: Unsplash.
Perttu Palkia, Valtteri Manninen ja Jasmine Savallampi .... vsk 3 • 2026 Seuraava Ympäristö ja Terveys-lehti 4/2026 ilmestyy 27.5.2026. 24 Nopeusrajoituksen vaikutus katupölypitoisuuteen Tarja Yli-Tuomi, Pekka Taimisto ja Taina Siponen ................ 52 Tuulivoimarakentamisen kannatus paikallisyhteisön piirissä Aki Kortelainen, Risto Oikari ja Pekka Kantola ...................... Kaarina Kärnä ..................................................................................4 Kiristyvä PFAS-yhdisteiden sääntely Euroopassa − missä mennään nyt. Hannu Ilvesniemi, Jukka Niskanen ja Laura Äkräs ................14 Tekonurmikenttien haitalliset aineet ja ekologiset vaikutukset Päivi Fjäder, Noora Perkola, Salla Selonen ja Hanna Niemikoski ........................................................................18 Merten muoviroskaantuminen ja sen vaikutukset Outi Setälä ja Sanna Suikkanen ............................................... 40 Luonto, ruoka ja turvallisuus: miksi luonnon monimuotoisuudella on väliä. Aprillia. 32 Hyvinvointi rakentuu elävässä ympäristössä Essi Clewer ..................................................................................... 46 Elohopea, sulfaatti, kalat, ihmiset ja muut eliöt Helvi Heinonen-Tanski ............................................................... 60. Ympäristö ja Terveys-lehti 3 • 2026, 57. 5 Tuottaja Tanja Lohiranta p. Lehden teemoja ovat vesiensuojelu ja vesihuolto. vsk. Panu Rantakokko, Merja Korkalainen, Jussi Reinikainen, Merja Häkkinen ja Kati Huttunen ................................................6 Onko biopohjainen muovi aina ympäristöystävällisin valinta – mitä vastaavat tutkijat. 050 324 2464 TOIMITUS: TOIMITUSNEUVOSTO: Jari Keinänen, johtaja sosiaalija terveysministeriö Anne-Kaarina Lyytinen, ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Lupaja valvontavirasto Kaisa Mäntynen, ympäristöterveydenhuollon erityisasiantuntija Suomen Kuntaliitto ry Anna-Maija Pajukallio, yksikönpäällikkö, ympäristöneuvos ympäristöministeriö Katariina Serenius, yksikön päällikkö Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala 57. 044 526 6552 Päätoimittaja Kaarina Kärnä p
PFAS-yhdisteillä on poikkeuksellisia ominaisuuksia, kuten erinomainen kemiallinen ja fysikaalinen kestävyys, kyky hylkiä vettä ja rasvaa sekä pinta-aktiivisuus. Se ei ota kantaa yhdisteiden vaarallisuuteen, mutta auttaa tunnistamaan rakenteita, joilla voi olla ympäristön ja Kiristyvä PFAS-yhdisteiden sääntely Euroopassa − missä mennään nyt. Aluksi sääntely kohdistui lähinnä PFOSja PFOA-yhdisteisiin, mutta viimeisen 10 vuoden aikana se on vähitellen laajentunut koskemaan suurempaa yhdistejoukkoa. Siten nykyinen ympäristönja terveydensuojelua koskeva EU-sääntely vaikuttaa paikoin varsin ristiriitaiselta. PFAS-yhdisteitä koskevan tieteen kehitys on ollut kuitenkin niin nopeaa, ettei lainsäätäjä ole pysynyt täysin tieteen kehityksen perässä. Viimeisimmän, OECD:n vuonna 2021 esittämän määritelmän mukaan PFAS-yhdiste sisältää vähintään yhden täysin fluoratun metyyli (–CF₃) tai metyleeni (–CF₂) -ryhmän (Kuva 1). Toisaalta näiden ominaisuuksien vuoksi monet PFAS-yhdisteet ovat ympäristössä erittäin pysyviä, helposti kulkeutuvia ja eliöihin kertyviä. 6 A lun perin PFAS-yhdisteillä viitattiin pääasiassa vain perfluorattuihin yhdisteisiin, joissa hiilifluoriketjun päässä on sulfonitai karboksyylihapporyhmä. Määritelmä toimii ennen kaikkea luokittelutyökaluna. Nykyisin PFAS-yhdisteet määritellään huomattavasti laajemmin. Ympäristö ja Terveys-lehti 3 • 2026, 57. vsk. Näistä tunnetuimpia ovat PFOS ja PFOA. Tässä artikkelissa kuvaamme lyhyesti PFAS-yhdisteiden riskinarvioinnin ja sääntelyn kehitystä viimeisen 20 vuoden aikana.. Tästä syystä PFAS-yhdisteet ovat yhä tiukemman globaalin ja EU-sääntelyn kohteena. Panu Rantakokko, FT, dosentti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Merja Korkalainen, FT, dosentti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Jussi Reinikainen, Suomen ympäristökeskus Merja Häkkinen, FT, dosentti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Kati Huttunen, FT, dosentti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Perja polyfluoratut alkyyliyhdisteet (PFAS) muodostavat kemiallisesti monimuotoisen ryhmän synteettisiä kemikaaleja, joita on valmistettu ja käytetty laajasti 1900-luvun puolivälistä lähtien
Vuoden 2020 arvio perustui tutkimukseen, jossa havaittiin yhteys 1-vuotiaiden lasten rokotevasteen heikkenemiseen vain PFOA:n kanssa (Abraham 2020). Ympäristö ja Terveys-lehti 3 • 2026, 57. Vuoden 2008 riskinarvioinnissa siedettävä viikkosaanti (Tolerable Weekly Intake, TWI) oli yhdisteestä riippuen jopa tuhat kertaa suurempi kuin vuoden 2018 tai 2020 arvioissa, koska lasten rokotevasteen heikentyminen ei vielä ollut kohdevasteena. 7 terveyden kannalta merkityksellisiä ominaisuuksia ennen kaikkea niiden hajoamistuotteiden pysyvyyden näkökulmasta. Esimerkkejä PFAS-yhdisteistä. Laskentatavasta ja tarkasteltavasta yhdisteprofiilista riippuen siedettävä viikkosaanti laski vuodesta 2018 vuoteen 2020 edelleen noin viidesosaan. Paremman datan puuttuessa Kuva 1. Kemikaaliturvallisuudessa tämä kuitenkin tarkoittaa, että PFAS ei ole yksittäinen ongelma-aine, vaan laaja kemikaaliperhe, jonka hallinta vaatii yhdistekohtaisen tarkastelun lisäksi kokonaisuuden hallintaa. Määritelmän piiriin kuuluu jopa miljoonia yhdisteitä, joilla on hyvin erilaisia käyttötarkoituksia ja toksikologisia profiileja, mutta vain pieni osa näistä on toksisuuden ja tuotantomäärien puolesta merkittäviä. EFSA:n riskinarvioinnit 2008–2020 Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on julkaissut PFAS-yhdisteitä koskevia riskinarviointeja vuosina 2008, 2018 ja 2020. Niiden sisältö ja tarkastelemat yhdisteet ovat ohjanneet merkittävällä tavalla EU:n lainsäädännön kehittymistä (Kuva 2). Täysin fluoratut metyylitai metyleenihiiliatomit on korostettu punaisella (OECD 2021).. vsk
Suhteelliset vastetekijät ja niiden tulkinta Relative potency factor (RPF) eli suhteellinen vastetekijä tarkoittaa kerrointa, jonka avulla arvioidaan saman kemikaaliryhmän yhdisteiden yhteisvaikutuksia. Mallin mukaan lapsen 10 % heikentyneen rokotevasteen 95 % luottamusvälin alaraja oli 17,5 ng/ml. vsk. Suomessa THL:n tutkimus vuonna 2020 kuitenkin osoitti, että 1-vuotiaiden lasten seerumin ∑PFAS4:n mediaanipitoisuus oli vain 2,5 ng/ml (10.–90. Tämä viittaa siihen, että ainakin Suomessa EFSA:n mallinnus yliarvioi sekä väestön saannin että lapseen raskauden aikana ja imetyksen kautta siirtyvien PFAS-yhdisteiden määrän. EFSA:n vuosien 2008, 2018 ja 2020 PFAS-riskinarviointien yhdisteet, kohdevasteet ja siedettävät viikkosaannit (TWI) painokiloa kohti viikossa.. Jotta tämä kriittiseksi arvioitu lasten seerumipitoisuus ei ylittyisi 12 kuukauden imetyksenkään aikana, EFSA mallinsi, että aikuisten siedettävä viikkosaanti tulisi olla enintään 4,4 ng painokiloa kohti viikossa. Toksinen kokonaispitoisuus saadaan, kun yksittäisen PFAS-yhdisteen pitoisuus C PFAS-i (esim. Ympäristö ja Terveys-lehti 3 • 2026, 57. Esimerkiksi Kuva 2. 8 EFSA mallinsi Abraham 2020 raakadatan pohjalta rokotevasteen heikkenemisen neljän PFAS-yhdisteen summalle (∑PFAS4 = PFOA + PFNA + PFOS + PFHxS) oletuksella, että näiden yhdisteiden immunotoksisuus on yhtä suuri. Kertoimen avulla verrataan yksittäisten aineiden myrkyllisyyttä saman ryhmän parhaiten tutkittuun yhdisteeseen, eli PFAS:n tapauksessa PFOA:an, jonka RPF = 1. EFSA:n arvion mukaan siedettävän viikkosaannin ylittyminen ruuan kautta altistumalla on yleistä Euroopassa. persentiilit 0,48–7,90 ng/ml). seerumissa tai ympäristössä) kerrotaan sen suhteellisella vastetekijällä (RPF PFAS-i ) ja kerrotut pitoisuudet lasketaan yhteen: Suhteellisella vastetekijällä painotettu pitoisuussumma = ∑C PFAS-i *RPF PFAS-i Hollantilainen tutkimusryhmä on tehnyt sarjan tutkimuksia, joissa on pyritty eläinkokeiden avulla mallintamaan tunnetuimpien PFAS-yhdisteiden suhteellista maksaja immunotoksisuutta
Vuonna 2020 voimaan tullut juomavesidirektiivi (EU) 2184/2020 laajensi ensimmäistä kertaa seurattavien PFASyhdisteiden lukumäärää ja asetti raja-arvon 20 perfluoriyhdisteen summapitoisuudelle. Jopa PFOS:a koskevat REACHja POP-asetusten rajoitukset tulivat voimaan vasta vuosia sen jälkeen, kun aineen tärkein valmistaja 3M lopetti vapaaehtoisesti sen tuotannon vuonna 2002. On huomattava, että yhdisteen oraalinen toksisuus voi olla selvästi seerumipitoisuuteen perustuvaa toksisuutta vähäisempää, jos yhdiste poistuu elimistöstä nopeasti kuten PFHxA. PFAS-yhdisteiden riskinarviointien siirtyminen lainsäädäntöön Aluksi lainsäädännön rajoitukset kohdistuivat lähinnä PFOSja PFOA-yhdisteisiin, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana PFAS-yhdisteiden määritelmä ja myös rajoitukset ovat alkaneet kattamaan yhä uusia yhdisteitä. Direktiivissä ei avattu perusteita kyseiselle raja-arvolle 100 ng/l, mutta se ei näytä pohjautuvan EFSA:n uusimpiin siedettäviin Taulukko 1. Vuoteen 2020 asti PFAS-yhdisteiden sääntely koski pelkästään PFOS:a ja PFOA:a. vsk. Useimpien hitaasti eliminoituvien PFAS-yhdisteiden saantiin ja seerumipitoisuuksiin perustuvat maksaja immunotoksisuuden suhteelliset vastetekijät ovat yllättävän samanlaisia, huolimatta siitä, että EFSA:n arvioiden mukaan näiden vasteiden TWI:t poikkeavat paljon toisistaan (Kuva 1). Rottamallissa määritetyt suhteelliset vastetekijät eli Relative Potency Factor (RPF) -arvot.. Tieteen ja sen juridisen tulkinnan kehitys on ollut niin nopeaa, että eri sektoreiden EU-lainsäädäntö vaikuttaa paikoin pahasti ristiriitaiselta. 9 PFNA:a pidetään maksatoksisuuden perusteella 5–10 kertaa PFOA:a myrkyllisempänä yhdisteenä (Taulukko 1). Immunotoksisuuden RPF-arvojen sovellettavuutta on kritisoitu siitä, että niissä immunotoksisuus määritettiin pernan ja kateenkorvan painon laskun perusteella, mikä ei liity suoraan rokotevasteen heikkenemiseen (EFSA 2025). Kuvassa 3 on esitetty aikajana PFAS-yhdisteiden sääntelystä EU:n eri lainsäädäntökehikoissa. Ympäristö ja Terveys-lehti 3 • 2026, 57
Pintavesien eliöstön juuri hyväksytty uusi ympäristölaatunormi on 0,077 µg PFOA ekv / kg tp (EUN 2026). Tämän lisäksi laatunormi on annettu 25 PFAS-yhdisteen summapitoisuudelle PFOA-toksisuusekviKuva 3. Paine laskea myös juomavesidirektiivin raja-arvoa EU-tasolla on tullut ilmi ensin komission PFAS-määritysmenetelmiä koskevassa tiedonannossa 2024 (Euroopan Komissio 2024). Koska enimmäismäärien perustana ovat lajikohtaisten pitoisuusaineistojen 95. Laatunormin perusteena on EFSA:n vuoden 2020 siedettävää viikkosaantia vastaava laskennallinen altistus kalansyönnin kautta. Tästä syystä paikalliset kalan pyyntirajoitukset tai syöntisuositukset voivat olla tarpeen myös enimmäismäärien alittuessa. Helmikuussa 2026 Euroopan Neuvosto hyväksyi pohjavesidirektiivin (EU) 2006/118 uudistuksessa uudeksi laatunormiksi ∑PFAS4:lle varsin tarkasti EFSA 2020 arviota mukaillen 4,4 ng/l ja direktiivin taustatekstin mukaan ”on äärimmäisen tärkeää, että direktiivissä (EU) 2020/2184 vahvistettuja PFAS-aineiden muuttujien arvoja tarkastellaan viipymättä” (EUN 2026). 10 viikkosaanteihin, joiden mukaan raja-arvo PFOS:n ja PFOA:n summapitoisuudelle olisi laskennallisesti noin 20 ng/l (EFSA 2018) ja ∑PFAS4-pitoisuudelle noin 4 ng/l (EFSA 2020). persentiilit koko EU:n alueella, voivat korkeimmat kaloille annetut enimmäisarvot Suomessa alittua jopa merkittävästi kuormittuneissa vesistöissä. Elintarvikkeiden ja rehujen enimmäismäärät PFAS-yhdisteille todennäköisesti laajentuvat uusiin tuoteryhmiin, kun EFSA saa seurantasuosituksen (EU) 2022/1431 mukaisesti lisää tietoa yhdisteiden esiintymisestä ihmisten altistumisen kannalta merkittävistä elintarvikkeista. vsk. Kansallisesti EFSA:n vuoden 2020 riskinarviointia myötäileviä raja-arvoja ∑PFAS4:lle on asetettu Tanskassa (2 ng/l) ja Ruotsissa (4 ng/l). Ympäristö ja Terveys-lehti 3 • 2026, 57. ∑PFAS4 enimmäismäärät eri kalalajeille ovat 2–45 µg/kg, mikä EFSA:n TWI-arvoon suhteutettuna tarkoittaisi, että kalaa voisi syödä 7–150 g/viikko. PFAS-yhdisteiden käyttökiellot, -rajoitukset ja enimmäismäärät EU:ssa.. Tiettyjen elintarvikkeiden enimmäismäärät PFAS-yhdisteille on säädetty komission asetuksella (EU) 2023/915 aineita koskevaan esiintymistietoon perustuen ”strict and feasible -periaatteella”, eli arvot eivät perustu toksikologiseen riskinarviointiin
Lisäksi laatunormin edellyttämiin määritysrajoihin voi olla vaikea päästä. Laatunormien esityksen eteneminen on erikoista, koska komission työdokumentissa todetaan, että tieteellisen epävarmuuden takia on ennenaikaista viedä käytettyjä RPF-arvoja säätelyyn (EC 2022). Tyypillisellä talousveden raja-arvon laskukaavalla (2 litraa/päivä, 20 % allokaatio vedelle, 70 kg kehonpaino) tämä tarkoittaisi pitoisuutta 210 µg/l. Viimeisten 20 vuoden aikana TFA:n pitoisuudet ovat kasvaneet suurissakin vesistöissä. 2021). Muutamat EU-maat ovat asettaneet omia talousveden TFA:n raja-arvoja: Tanska 9 µg/l, Saksa 60 µg/l ja Hollanti 2,2 µg/l. Tämän vuoksi TFA kertyy vesistöihin, lopulta valtameriin. vsk. Sitä muodostuu hajoamistuotteena hyvin erilaisista lähteistä, joista todennäköisesti tärkeimpiä ovat kylmäaineissa käytetyt fluoratut kaasut ja CF3-ryhmän sisältävät torjunta-aineet. TFA muodostaa näille laskeville trendeille tärkeimmän poikkeuksen, mikä edellyttää tulevina vuosina paljon tutkimusta ja lainsäädännöllistä työtä. Myös pintavesien vuosikeskiarvolle annetut PFAS-yhdisteiden uudet ympäristölaatunormit (0,0044 µg PFOA ekv /l) ylittyvät laajasti EU:n sisävesissä ja meillä erityisesti Etelä-Suomessa (Junttila ym. Vaikka sitä voidaan pitää epävarmuudet huomioiden kohtuullisena. 2019). Tämä pitoisuus ylittyy monin paikoin Euroopan raakaja talousvesissä, mutta koska tämä muuttuja on vaihtoehtoinen seurattava muuttujalle ”PFAS-yhdisteiden summa”, jäsenmaat eivät juurikaan sitä seuraa. TFA ei nykykäsityksen mukaan ole kovin toksinen: EFSA:n työryhmä on ehdottanut hyväksyttäväksi päiväsaanniksi (ADI) 0,03 mg/kg rp/päivä, ja ADI-arvo on tarkoitus vahvistaa 31.7.2026 mennessä (EFSA 2025). Johtopäätöksiä riskinarvioinneista ja lainsäädännöstä Monia PFAS-yhdisteitä on rajoitettu voimakkaasti ja onnistuneesti 2000-luvulla ja lisää rajoituksia on työn alla. Tämä on hyvä suhteuttaa viimeisimpään lainsäädännölliseen kehitykseen: pintavesien (0,0044 µg PFOA ekv /l) ja eliöiden (0,077 µg PFOA ekv /kg tp) juuri hyväksytty 25 PFAS-yhdisteen summan ympäristölaatunormi sisältää TFA:n, jonka RPF-arvo on 0,002 (EUN 2026). Trifluorietikkahappo – nouseva huolenaihe Vuonna 2023 ECHA:lle jätetyn laajan PFASrajoitusehdotuksen yksi tärkeimmistä perusteluista oli se, että suuri joukko erilaisia PFAS-yhdisteitä hajoaa lopulta vain muutamiksi hyvin pysyviksi ns. Kuitenkaan riskinarvioinnin ja lainsäädännön kehitys ei ole kulkenut käsi kädessä. Ympäristö ja Terveys-lehti 3 • 2026, 57. EFSA:n vuonna 2020 määrittämä siedettävä viikkoannos on matala ja johdettu suojaavilla oletuksilla. Ristiriita esitetyn ADI-arvon kanssa on siis ilmeinen. Jos pintavesi sisältäisi pelkkää TFA:ta, tulisi laatunormi täyteen pitoisuudella 2,2 µg/l, mikä vastaa Hollannin talousveden raja-arvoa. Periaatteessa TFA sisältyy talousvesidirektiivin muuttujaan ”PFAS:t yhteensä”, jonka raja-arvo on 0,5 µg/l. Rajoitukset näkyvät esimerkiksi siinä, että Suomessa 1-vuotiaiden lasten veressä ∑PFAS4-pitoisuudet ovat laskeneet noin 80 % vuosien 2005 ja 2020 välillä. TFA on ominaisuuksiltaan vesiliukoinen, liikkuva ja pysyvä, minkä vuoksi sen poistaminen vedestä tavanomaisilla vedenkäsittelymenetelmillä on hyvin haastavaa. 11 valentteina käyttäen edellä kuvattuja oraalisen maksatoksisuuden RPF-arvoja (Bil ym. ”terminaalisiksi PFAS-yhdisteiksi”, joista trifluorietikkahappo (TFA) on tärkein. Uutta eliöstön laatunormia voi pitää epätarkoituksenmukaisen tiukkana, koska arvo ylittyy luonnonkalassa käytännössä lähes kaikkialla EU:n alueella, mukaan lukien Suomen sisäja rannikkovedet sekä vesistöt, joiden valuma-alueilla ei ole PFAS-kuormituslähteitä (Reinikainen 2024)
2024/4910.. EFSA 2025. doi.10.1002/ etc.4835. COMMISSION STAFF WORKING DOCUMENT IMPACT ASSESSMENT REPORT. 17 September 2020. Suhteessa TWI-arvoon nykyiset juomaveden raja-arvot ovat puolestaan liian korkeat ja niitä todennäköisesti tiukennetaan lähitulevaisuudessa. SWD(2022) 540 final. Komission tiedonanto. Risk to human health related to the presence of perfluoroalkyl substances in food. Brussels, 26.10.2022. doi.10.1016/ j.envint.2022.107727. https://eur-lex.europa.eu/ legal-content/EN/TXT/PDF/ ?uri=CELEX:52022SC0540 Euroopan Komissio 2024. 13 December 2018. EFSA 2018. 12 kompromissina, sen käyttö erityisesti lainsäädännöllisesti sitovien raja-arvojen määritysperusteena ympäristössä jo esiintyville ja rajoitetuille PFAS-yhdisteille vaikuttaa osin epätarkoituksenmukaiselta. doi.org/10.2903/j.efsa.2020.6223. Puhtaasti riskit huomioiden myös esiintymistiedon pohjalta asetetut elintarvikkeiden enimmäismäärät ovat varsin korkeita erityisesti tietyille kalalajeille. EFSA 2008. 2021. 17 November 2025. vsk. doi.org/10.2903/j.efsa.2018.5194. Esimerkiksi TWIja RPF-arvoihin perustuvat uudet ympäristölaatunormit ovat varsinkin eliöille hyvin matalat suhteessa ympäristön todellisiin pitoisuuksiin ja vastaaviin elintarvikkeiden raja-arvoihin. Internal Relative Potency Factors for the Risk Assessment of Mixtures of Perand Polyfluoroalkyl Substances (PFAS) in Human Biomonitoring. 21 July 2008. EFSA 2020. Asian merkitys korostuu, kun kyseisen viitearvon käyttö yhdistetään ”puolivalmiisiin” RPFarvoihin. Kalan kohdalla hyötyjen huomiointi kuitenkin muuttaa tilanteen täysin ja Suomessa käytössä olevat syöntisuositukset ovat tärkeä keino tasapainottaa hyötyjä ja riskejä. europa.eu/sites/default/files/2025-12/ 2_EFSA_PFAS.pdf European Commission 2022. doi.10.1289/ EHP10009. 2023. Perfluorooctane sulfonate (PFOS), perfluorooctanoic acid (PFOA) and their salts Scientific Opinion of the Panel on Contaminants in the Food chain. Myös pintavesille annetut ympäristölaatunormit tulevat todennäköisesti ylittymään monin paikoin. Bil ym. Bil ym. Ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevien perja polyfluorattujen alkyyliyhdisteiden (PFAS) seurannassa käytettäviä analyysimenetelmiä koskevat tekniset suuntaviivat. Risk to human health related to the presence of perfluorooctane sulfonic acid and perfluorooctanoic acid in food. Ympäristö ja Terveys-lehti 3 • 2026, 57. https://www.efsa. Kirjallisuus Bil ym. Environmental Toxicology and Chemistry 40, 859–870. 2022. Environment International 171, 107727. Internal relative potency factors based on immunotoxicity for the risk assessment of mixtures of perand polyfluoroalkyl substances (PFAS) in human biomonitoring. doi.10.2903/ j.efsa.2008.653. Environmental Health Perspectives 077005-1-15. Workshop on latest advancements of PFASs risk assessment. Risk Assessment of Perand Polyfluoroalkyl Substance Mixtures: A Relative Potency Factor Approach
PFASs in Finnish Rivers and Fish and the Loading of PFASs to the Baltic Sea. Ympäristö ja Terveys-lehti 3 • 2026, 57. 2019. 13 https://eur-lex.europa.eu/legal-content/ FI/TXT/PDF/?uri=OJ:C_202404910 Euroopan Unionin Neuvosto 2026. Neuvoston ensimmäisessä käsittelyssä vahvistama kanta EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIN antamiseksi yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin 2000/60/ EY… Bryssel, 4 February 2026. SÄÄDÖKSET JA MUUT VÄLINEET. 2024. OECD 2021. Reconciling Terminology of the Universe of Perand Polyfluoroalkyl Substances: Recommendations and Practical Guidance. Reinikainen ym. ENV/CBC/ MONO(2021)25. org/10.1016/j.envint.2024.108614.. Environment International 186, 108614. Toimielinten välinen asia: 2022/0344 (COD). Series on Risk Management No.61. 9 July 2021. https://data.consilium.europa.eu/doc/ document/ST-14144-2025-INIT/fi/pdf Junttila ym. doi.10.3390/ w11040870. Water 11, 870. Inconsistencies in the EU regulatory risk assessment of PFAS call for readjustment. doi. vsk
14 M uovikassia kädessä pidellessä, lasten lattialle levittämiä leluja koriin kerätessä tai viilipurkkia muovijätteeseen nakatessa herää seuraavanlaisia kysymyksiä itse kullakin: ”Olisiko tälle jokin parempi vaihtoehto. Biopohjaisen muovin paremmuuden selvittäminen öljypohjaiseen muoviin verrattuna olikin yksi keskeisistä aiheista, joihin ValueBioMat-hankkeessa haluttiin keskittyä. Muovin biopohjaisuus ei yksin takaa sen ympäristöystävällisyyttä; ympäristön kannalta kestävimmät vaihtoehdot voivat löytyä myös bioja öljypohjaisten raaka-aineiden yhdistelmistä, esimerkiksi komposiiteista. vsk. ValueBioMat-projektin Aalto-yliopiston, Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Lapin yliopiston toteuttamassa yhteistutkimuksessa selvitettiin uusien biopohjaisten muovien ympäristövaikutuksia perinteisiin, öljypohjaisiin muoveihin Hannu Ilvesniemi 1 , Jukka Niskanen 2 ja Laura Äkräs 3 1 Tutkimusprofessori, Tuotantojärjestelmien yksikkö, Luonnonvarakeskus (LUKE), Helsinki 2 Apulaisprofessori, Kemian tekniikan korkeakoulu, Aalto-yliopisto, Espoo 3 Tutkijatohtori, Kestävän kehityksen sekä ympäristötieteen ja -tekniikan laitos (SEED), KTH Kuninkaallinen teknillinen korkeakoulu, Tukholma Onko biopohjainen muovi aina ympäristöystävällisin valinta – mitä vastaavat tutkijat. Mitä jos tämä tuote olisikin biopohjainen?”. Tärkeää on, että muovissa käytetty materiaali on mahdollisimman ympäristöystävällisesti tuotettu ja vastaa hyvin muovituotteen käytön edellyttämiä vaatimuksia. Ympäristö ja Terveys-lehti 3 • 2026, 57. ValueBioMat oli Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama tutkimusprojekti vuosina 2019–2025, jonka tavoitteena oli edistää siirtymistä öljypohjaisista muovien raakaaineista kestäviin, uusiutuviin ja hiiltä sitoviin vaihtoehtoihin. Ympäristövaikutusten kannalta ratkaisevaa onkin tarkastella muovin koko elinkaarta, aina raaka-aineen valinnasta muovin loppusijoitukseen, kuten kierrätykseen tai polttoon, asti. Muovituotteen kestävän käytön sekä kiertotalouden mukaisen loppusijoituksen edellytykset on myös hyvä ottaa ennalta huomioon – mitä pidempään muovituote pysyy käytössä eli ”kierrossa”, sen parempi.
Komposiitteja valmistettaessa muovimatriisiin sekoitetaan täyteainetta tai lujitetta, kuten lasi-, hiilitai luonnonkuitua. Roskaantumisen lisäksi muovien tuotanto ja jätteenkäsittely aiheuttavat hiilidioksidipäästöjä, vaikka sielläkin, missä muoveille on järjestetty erilliskeräys, suuri osa öljypohjaisisten muovien sisältämästä hiilestä vapautuu ilmakehään hiilidioksidina. 15 verrattuna muun muassa laajasti käytössä olevan ja standardisoidun elinkaariarvioinnin (eng. Uusiutuvat täyteaineet, kuten ligniini, selluloosa sekä biohiili, toimivat teknisesti mainioina täyteaineina pienentäen samalla komposiittien hiilijalanjälkeä. Muovien hyvät ja huonot puolet Polyamidit tunnetaan parhaiten Dupontyrityksen markkinoimista Nailon-nimisistä (eng. Ympäristö ja Terveys-lehti 3 • 2026, 57. Polyamideja käytetään pääasiassa teknisinä muoveina sekä kuituina, ja niiden tuotanto kasvaa edelleen vuosittain. Kuvituskuva.. Life Cycle Assessment, LCA) avulla. Komposiittien tai lujitemuovien valmistus on keino parantaa muovien ominaisuuksia, etenkin niiden lujuutta ja kestävyyttä. Täyteaineella on komposiiteissa merkittävä rooli sekä niiden ominaisuuksien että hiilijalanjäljen kannalta. Komposiitit ovat kevyitä, kestäviä ja monipuolisia materiaaleja, joilla voidaan korvata esimerkiksi lentokoneiden tai autojen metallirakenteita. vsk. Elinkaariarviointi on työkalu näiden uusien vaihtoehtojen, kuten biopohjaisten muovien ja komposiittien, ympäristövaikutuksien arviointiin ja vertailuun perinteisten öljypohjaisten materiaalien kanssa. Nylon) polyamidituotteista, jotka olivat yksi ensimmäisitä markkinoille tulleista kestomuoveista viime vuosisadan alussa. Nämä ominaisuudet ovat samalla myös maailmanlaajuisen muovijäteongelman taustalla, koska luontoon päädyttyään öljypohjaiset muovit eivät helposti maadu. Yhteistutkimuksessa tarkasteluun valittiin polyamidit sekä niistä valmistetut komposiitit olennaisten vastausten ja ratkaisujen saamiseksi konkreettisia tuotteita varten. Muoveilla on monia loistavia ominaisuuksia; ne ovat käytössä kestäviä ja lujia, helposti muovattavia, vedenkestäviä, moniin eri käyttötarkoituksiin sopivia sekä halpoja materiaaleja. Hiilitai piipohjaiset partikkelit, kuten grafeeni ja piidioksidi, vähentävät myös muovikalvojen kaasujen läpäisevyyttä, mikä on merkittävä seikka etenkin pakkaussovelluksissa. Uusia materiaaleja valmistettaessa olisi hyvä kuitenkin varmistaa, etteivät hiilijalanjälki ja muut ympäristövaikutukset ole suuremmat kuin perinteisillä materiaaleilla
Siinä analysoidaan kunkin vaiheen energiankulutusta, resurssien käyttöä, päästöjä ja muita ympäristövaikutuksia, kuten happamoitumista, rehevöitymistä ja maankäyttöä. Lisäksi komposiittien mekaaniset ominaisuudet, kuten vetolujuus ja iskunkestävyys, olivat vähintään yhtä hyvät tai jopa paremmat kuin pelkällä muovilla. Ympäristö ja Terveys-lehti 3 • 2026, 57. Kattava elinkaariarviointi huomioi kaikki vaiheet: raaka-aineiden tuotannon ja hankinnan, kuljetuksen, tuotteiden valmistuksen sekä niiden loppukäsittelyn tai kierrätyksen. Biopohjaisten muovien tuotantoketjussa haitallisia ympäristövaikutuksia voi syntyä erityisesti biomassaan perustuvien raaka-aineiden viljelyssä sekä niistä valmistettavien materiaalien kuljetuksessa ja tuotannossa. Analyysit tuottavat myös arvokasta tietoa sekä yrityksille tuotekehitystä ja markkinointia varten että julkiselle vallalle päätöksenteon ja lainsäädännön tueksi. Tällöin on hyvä myös varmistaa, että komposiittien rakenteen öljypohjainen komponentti on kierrätettävissä. ValueBioMat-hankkeessa toteutetun tutkimuksen tulokset valottivat hyvin bioja öljypohjaisten muovien ympäristöystävällisyyden eroja; biopohjaisten muovien aiheuttamat ympäristövaikutukset eivät välttämättä ole pienempiä kuin öljypohjaisten muovien. Elinkaariarviointi osoitti myös erojen olevan hyvin tapauskohtaisia, minkä vuoksi yleistäminen ja yhden oikean vastauksen esittäminen on vaikeaa. 16 Elinkaariarviointi apuna ympäristövaikutusten arvioinnissa Elinkaariarviointi on kokonaisvaltainen työkalu tuotteen, prosessin tai palvelun ympäristövaikutusten arvioimiseksi koko elinkaaren tai esimerkiksi muovien tuotannon ja valmistuksen ajalta. vsk. Tutkimuksessa biopohjaisista muoveista ja esimerkiksi tärkkelyksestä tai biohiilestä valmistettujen komposiittien ympäristövaikutukset olivat selvästi pienemmät kuin pelkkien biopohjaisten muovien. Elinkaariarvioinnit osoittivat myös, että biopohjaisten muovien ympäristövaikutuksia on mahdollista pienentää valmistamalla näistä komposiitteja sopivia täyteaineita hyödyntämällä. Kuvituskuva.. Hyviä ratkaisumalleja voi löytyä myös yhdistämällä komposiiteissa öljypohjaisten ja biopohjaisten raaka-aineiden parhaita ominaisuuksia, kuten selluloosalle ja hemiselluloosalle tyypillisiä pitkäketjuisia kuituja ja ligniinin liimaominaisuuksia öljypohjaisten raaka-aineiden tehokkaaseen prosessointiin. Koska tuotteiden ympäristöystävällisyyden arviointia täytyy aina tarkastella monista, toisinaan toisilleen ristiriitaisista näkökulmista, elinkaariarviointi tarjoaa kuluttajille objektiivista tietoa ympäristöystävällisten valintojen ja elämäntapojen tueksi
vsk. Tulevaisuuden kehityskohteet Siirtymä ympäristön kannalta kestävämpiin muovivaihtoehtoihin odottaa vielä tulevaisuudessa, ja jotta se tapahtuisi laajassa mittakaavassa, tarvitaan yhteisiä globaalilla tasolla toteutettavia toimia. Biopohjaisten komposiittien koostumuksia tulisi jatkossa kehittää siten, että ne ovat kustannustehokkaita, mutta ennen kaikkea suorituskyvyltään vähintään öljypohjaisten materiaalien tasolla. Kuvituskuva.. Komposiittien kierrätys on haastavaa, joten käyttökohteet tulee miettiä huolella. Yksi näkökulma tarkasteltavaksi on, missä tuotteessa kannattaa siirtyä öljypohjaisesta biopohjaiseen muoviin. Ympäristö ja Terveys-lehti 3 • 2026, 57. 17 Elinkaariarviointien tulosten vertailu voi olla kuitenkin haastavaa, koska analyysien rajaukset, laajuus sekä muut metodologiset ratkaisut vaikuttavat merkittävästi tuloksiin. Suurimpia esteitä muutokselle ovat esimerkiksi kustannukset, kilpailukyky, ympäristövaikutukset sekä lainsäädäntö ja säädökset. Viite: Äkräs, L. Eri materiaalien käyttö, käyttötarkoitukset, elinikä sekä jätteen kierrätys tai hävitys tulisikin suunnitella tarkoin ennakolta, jotta oikeaa materiaalia käytetään oikeassa paikassa. Yhden ja saman elinkaariarvioinnin sisäiset vertailut ovat yleensä luotettavia, mutta eri metodologian omaavien tutkimusten vertaaminen toisiinsa on hankalaa. Kehitys tulisi tehdä tiiviissä yhteistyössä teollisuuden kanssa, jotta innovaatioita voidaan edistää ja siirtää teolliseen mittakaavaan. Sustainability of Bio-Based Plastics and Composites; Aalto yliopisto, 2024. Ihannetapauksessa esimerkiksi kertakäyttöinen muki voisi sisältää biopohjaista komposiittia, joka olisi myös biohajoavaa, kun taas esimerkiksi putkistoissa ja rakenteissa oleva muovi tai komposiitti voisi hyvinkin olla täysin öljypohjaista, kun käyttöikä on vuosia tai vuosikymmeniä
Suurimmalla osalla tekonurmikentistä on käytetty styreeni-butadieenikumia (SBR), joka on peräisin käytöstä poistetuista autonrenkaista (Palloliitto 2011). Täyteaineen tarkoituksena on stabiloida tekonurmikenttä, pitää nukkalanka pystyssä sekä tuoda kentälle joustoa. 18 T ekonurmikentät ovat vettä läpäiseviä ja ne koostuvat tyypillisesti nukkalangasta (polyeteeni), taustakankaasta (polypropeeni + liima) ja täyteaineesta. vsk. 2019, WBCSD 2018). Täyteaineen osuus tekonurmikentän massasta on noin 90 %, josta 60 % on hiekkaa ja 30 % kumirouhetta. Tekonurmikentillä on kuitenkin myös negatiivisia ympäristövaikutuksia sekä käytön aikana että käytöstä poistamisen jälkeen. Tekonurmet ovat lisänneet liikuntamahdollisuuksia, sillä ne ovat kestäviä ja tasalaatuisia ympäri vuoden. Ympäristö ja Terveys-lehti 3 • 2026, 57. (Seppälä ym. Yhden tekonurmikentän perustamiseen tarvitaan noin 20 000–40 000 autonrengasta, ja täyteainetta täytyy lisätä koko kentän käyttöiän ajan (Watterson 2017).. Varsinaisen tekonurmimaton osuus tekonurmikentän kokonaismassasta on noin 10 %, josta nukkalankaa on 6 % ja taustakangasta 4 %. Tekonurmista kulkeutuu ympäristöön mikromuoveja, minkä lisäksi kenttämateriaalit voivat sisältää haitallisia aineita, joita voi päätyä ympäristöön ja jotka voivat vaikuttaa materiaalien kierrätettävyyteen tai uudelleen käyttöön. 2024) Päivi Fjäder, tutkija Noora Perkola, ryhmäpäällikkö Salla Selonen, erikoistutkija Hanna Niemikoski, kemisti Suomen ympäristökeskus Tekonurmikenttien haitalliset aineet ja ekologiset vaikutukset Tekonurmikenttien käyttö on kasvanut viimeisten vuosikymmenten aikana nopeasti. Käyttökohteen mukaan tekonurmimaton alle voidaan asentaa myös joustokerros sekä erilaisia rakennekerroksia kenttien lämmitystä ja kastelujärjestelmiä varten. Lisäksi ne ovat myös parantaneet pelija leikkialueiden turvallisuutta. Arviolta jopa puolet kierrätetyistä autonrenkaista käytetään tekonurmien, urheilukenttien ja leikkikenttien rakenteisiin (Diekmann ym
vsk. Vuonna 2022 Suomessa oli arviolta noin 450 tekonurmesta valmistettua jalkapallokenttää, joiden yhteispintaKuvassa tekonurmen rakennetta. Ympäristö ja Terveys-lehti 3 • 2026, 57. Erottelumenetelmiä on kehitteillä, mutta Suomessa sellaisia ei ole vielä käytössä. Jalkapallokentän keskimääräinen elinikä on noin 5–8 vuotta, minkä jälkeen ne soveltuvat vielä jonkin aikaa harjoituskentiksi (Palloliitto 2011). Kierrätys ja uudelleenkäyttö Käytön lisääntyminen johtaa siihen, että myös jätehuoltoon päätyy enemmän tekonurmimateriaaleja. Kuva: Olli Leino, Suomen ympäristökeskus. Rajoituksen piirissä ovat myös muut tekonurmikenttien synteettiset rakeiset täyteaineet. Mekaaninen kierrätys edellyttää eri muovityyppien erottamista toisistaan, minkä lisäksi täyteaine tulee saada erilleen muusta tekonurmimateriaalista. Monikerrosmateriaaleina tekonurmet soveltuvat mekaaniseen muovinkierrätykseen varsin huonosti. 19 Muita täyteaineina käytettyjä synteettisiä materiaaleja ovat eteeni-propeenikumi (EPDM) sekä termoplastiset oligotai elastomeerit (Seppälä ym. 2022). Tekonurmille yritetään parhaillaan löytää kustannustehokkaita uudelleenkäyttöja kierrätysmahdollisuuksia. Kierrätyksessä ja uudelleenkäytössä huolenaiheeksi ovat nousseet myös tekonurmimateriaalien mahdollisesti sisältämät haitalliset aineet. 2024, Palloliitto 2011). Tekonurmet sisältävät lukuisia erilaisia muoveissa käytettyjä. Viime aikoina tekonurmet ovat nousseet julkiseen keskusteluun täyteaineena käytetystä kumirouheesta aiheutuvan ympäristökuormituksen vuoksi (Setälä ym. ala oli noin 360 hehtaaria (Raitis, 2022). Tekonurmet eivät sovellu energiahyödyntämiseenkään, koska täyteaine ja kenttämateriaali pitäisi erotella ennen polttoa. Vuonna 2023 hyväksyttiin EU:n REACH-asetuksen mikromuovirajoitus ((EU) 2023/2055), jonka mukaan tekonurmikentillä käytetyn kumirouheen markkinoille saattaminen on kielletty vuodesta 2031 alkaen
niiden lainsäädännöllisten velvoitteiden perusteella. Tekonurmimateriaalien haitalliset aineet Suomen ympäristökeskus (Syke) selvitti Opetusja kulttuuriministeriön rahoittamassa TERMINATE-hankkeessa tekonurmien sisältämiä haitta-aineita ja ekologisia vaikutuksia yhteistyössä PlastLIFE-hankkeen (EU, Life-ohjelma) kanssa (Fjäder ym., 2025). kenttien ikä, materiaalien alkuperä ja altistuminen voimakkaalle lämpötilan vaihtelulle tai UV-säteilylle. Vanhat tekonurmet voivat kuitenkin sisältää tällaisia yhdisteitä. Pitoisuudet vaihtelivat kenttien välillä, mihin voi vaikuttaa mm. Niitä säännellään EU:n POP-asetuksella (EU 2019/2021), jossa on määritelty yhdisteiden raja-arvot jätteissä sekä uusissa materiaaleissa (nk. Jäterajaarvojen ylittyessä materiaaleja ei saa kierrättää, vaan niiden sisältämät POP-yhdisteet tulee tuhota asianmukaisesti. Tekonurmikenttiä uusittaessa tulisikin entistä tarkemmin pohtia, mihin kyseiset materiaalit soveltuvat ja liittyykö niiden käsittelyyn tai uudelleenkäyttöön mahdollisia esteitä. tahaton jäämäpitoisuus). Kenttämateriaaleissa havaittiin kaikkia tutkittuja yhdisteryhmiä (Taulukko 1). Lisäksi tarkasteltiin joitakin REACH:in luvanvaraisia (liite XIV) sekä erityistä huolta aiheuttavia aineita (Substances of Very High Concern, SVHC), jotka nähtiin tekonurmien kannalta merkityksellisiksi. Analyyseihin valikoitui myös muutamia autonrenkaissa käytettyjä yhdisteitä, joilla tiedetään olevan haitallisia ympäristötai terveysvaikutuksia. Kuva: Olli Leino, Suomen ympäristökeskus.. Osa aiemmin käytetyistä lisäaineista on ympäristölle tai terveydelle haitallisia, minkä vuoksi niiden käyttöä on rajoitettu tai kokonaan kielletty. vsk. 20 lisäaineita, joiden tarkoituksen on parantaa niiden kestävyyttä ja muita ominaisuuksia. Erityisen tärkeiksi nähtiin pysyvät orgaaniset yhdisteet (Persistent Organic Pollutant, POP). Ympäristö ja Terveys-lehti 3 • 2026, 57. Lähikuva täyteaineesta. Tutkittavat haitta-aineet (Taulukko 1) valikoitiin mm