55. . Tosirikoskerronta: katujen kasvatit Ådalen 1931 – murroksen hetki Afganistanin ratkaisematon solmu KURKISTUKSIA KANSANKOTIIN Hyvinvointivaltio talouden ja politiikan puristuksissa. vuosikerta / 3 l. 2021 / www.ydinlehti.fi / 9 euroa. IHMISELLE, JOLLE VÄKIVALLATTOMUUS JA VASTUU MAAILMASTA OVAT INTOHIMO
OSA OHJELMASTA ON KATSOTTAVISSA MYÖS VERKOSTA. HANKI KIRJAT MESSUHINTAAN JA NAUTI AINUTLAATUISESTA TUNNELMASTA! MUKANA YLI 1000 ESIINTYJÄÄ SUOMESTA JA MAAILMALTA. Verkkokaupasta ostetut pääsyliput sisältävät myös verkko-ohjelman. Katso kaikki hinnat: shop.messukeskus.com SAMALLA LIPULLA: Viini ja Ruoka -messut. Lippu verkko-ohjelmaan alkaen 8 €. Tervetuloa kuuntelemaan mielenkiintoisia keskusteluja eri aiheista! Osaston ohjelma löytyy messujen alla osoitteesta kulttilehdet.fi. HELSINGIN KIRJAMESSUT 28.–31.10. HELSINGINKIRJAMESSUT.FI @HELSINGINKIRJAMESSUT | #KIRJAMESSUT AVOINNA: to–la klo 10–20, su klo 10–18 LIPUT EDULLISEMMIN ENNAKKOON! Aikuisten pääsylippu alkaen 18 €. YDIN on mukana Helsingin Kirjamessuilla Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n osastolla 6f2
SISÄLLYS 4 Pääkirjoitus / 6 Tekijät / 7 Ytimekkäät / 11 VALO VESIKAURIS Yhdenvertaisuuden askeleet / 12 MATIAS MÄKYNEN Suomi tarvitsee keskustelua taloudesta YDINHETKI 14 ARJA ALHO Kahvihetki kansankodissa / 20 ANNA HEIKKINEN Pitkän kaavan journalisti / 24 JOHANNES JAUHIAINEN Oikeistopopulismin merkkejä / 30 YTIMEN TOIMITUSKUNTA Koska leijat lentävät Kabulin yllä. / 46 NICOLA ÓKIN FRIOLI Piatsaw – öljyputkien katveessa YTIMESSÄ 51 VALERIA VASARA Venäjän-uhkan äärellä / 56 ERKKI TUOMIOJA Suomen turvallisuuspolitiikka 2000-luvun maailmassa / 62 VOITTO RUOHONEN Kansankodin kuokkavieraat – kadun nielaisemat / 67 TUOMAS KOPONEN Ratkaiseeko yhteiskuntamalli suurvaltakilpailun. / 72 SUVI SALMENNIEMI Vieraantuminen ja vastarinta työssä YDINKOKEMUS 78 JUHANI SIMILÄ Lontoon valssi ja Bob Dylan / 84 JUHANI TOLVANEN Talttumaton Tanner – si(i)vuja kansakunnan historiasta / 86 HARRI HEIKKILÄ Oikeisto uskaltaa taas olla oikeisto – ja se toimii / 88 Kirja-arviot / 93 Kärnstoff / 94 PASI KOSTIAINEN Arvaamaton Arppa / 96 KAISU KINNUNEN Rauha on realismia / 98 Pala historiaa YDIN 3 / 2021. / 34 RENNY JOKELIN 90 vuotta kansankodin käännekohdasta / 40 JOHANNES JAUHIAINEN Tunisian pulma / 44 ARJA ALHO Sovitellaanko
Voisivatko he päätyä yhteiseen käsitykseen omasta vastuustaan ja tekemisestään mutta myös siitä, miten mennään eteenpäin. Kapitalismikritiikkiäkään ei voi välttää syväanalyysissa. Mutta en voi sille mitään, että mietin ulkomaalaisten paniikkievakuointeja, lähetystöjen äkkisulkemisia ja kaikkia niitä jälkiviisaita adjektiiveja, joilla menneitä vuosia luonnehditaan. Mutta pystymme ehkä antamaan online-lähikuvan sijaan dokumentaarisemman ja henkilökohtaisemman, kaleidoskoopin kaltaisen kuvan kertomalla historiantutkija, diplomaatti Jukka Nevakiven päiväkirjamerkinnöistä vuodelta 1956, mitä sen jälkeen on tapahtunut ja miten Ydin on joitakin solmupaikkoja kommentoinut. Kun jok näistä järkkyy, voitontavoittelu valtaa myös kansankodin nurkkia. Emme pysty tykittämään Ytimessä Afganistanista erilaisia asiantuntijalausuntoja tai analyyseja. VIRRAN PARTAALLA ON PAJU ARJA ALHO päätoimittaja E nsimmäinen reaktioni elokuisiin uutiskuviin Kabulista oli: milloin leijat voivat taas lentää kirkkaalla sinitaivaalla. Sehän olisi lisäksi huonoa bisnestä. Laatusarjaa täydentää erinomaisesti professori Suvi Salmenniemen essee työuupumuksesta, vieraantumisesta ja vastarinnan mahdollisuuksista työssä. Samalla tietysti tulee pohtineeksi rauhanturvaamisen, siviilija sotilaallisen kriisinhallinnan sekä konfliktien jälkeisen jälleenrakennuksen vaivalloisuuden syvintä olemusta. On vain solidaarisuuden idea, kokemuksellinen ja tutkimuksellinen näyttö sekä sosiaalisen turvallisuuden vakuutus. Tunnen nyt selittämättömän suurta surua. Entä olisiko mahdollista tehdä johtopäätöksiä tulilla. Tässä numerossa käymme myös kylässä kansankodissa. Tuulen pyörittäminä ylväitä vuorenrinteitä vasten, keltaisen auringon kujeillessa pienten ja vähän isompienkin leijanlennättäjien onnellisilla kasvoilla. Rokotetta uusliberaalia markkinauskoisuutta vastaan ei ole nimittäin keksitty. Khaled Hosseinin Leijapoika on ollut yksi vaikuttavimmista lukukokemuksistani. Se on ottanut myös vastaan iskuja, joista puhun Joakim Palmen kanssa. Minä, jolle Afganistan on vieras ja kaukana. Julkaisemme syksyn aikana webbisivuillamme meille kirjoitettuja laadukkaita esseitä koontina Ydin 55 vuotta -merkeissä. Kun vertailin erilaisia ruotsalaista ja suomalaista yhteiskuntaa kuvaavia lukuja, Ruotsin taloudessa hämmästyttää pitkäkestoinen, hyvinvointia tuottava työllisyys samoin kuin kokemus osallisuudesta kansankodissa, mikä YDIN 3 / 2021 4 PÄÄKIRJOITUS. Mietin, oliko millekään näistä reaktioista vaihtoehtoja. Renny Jokelin tekee matkan Ådaleniin ja vuoden 1931 tapahtumiin, joista alkoi pohjoismaisen hyvinvointivaltion, kansankodin, rakennustyö. O lemme halunneet kytkeä monena näkyvät suomalaisen yhteiskunnan eriarvoisuudet luokkayhteiskunnan rakenteisiin Ydin-artikkelisarjassamme. Siis eri osapuolten ringissä, jossa rauhallisesti monet – lapset, naiset, miehet, ulkoja sisäpuoliset, auttajat ja autettavat – voisivat tulla kuulluiksi ja ymmärretyiksi. On vaikea esittää varmoja mielipiteitä Afganistanin tapahtumista. Eikö diplomatialle ollut mitään sijaa
Rauha itsessään on jo elämää ja sen kunnioittamista. Yksi on kuvataiteilija Jani Leinosen pieni teos, jossa on sinisen ja valkoisen eri sävyjä. Kun Tonje Brenna Astrid Nikulan kirja-arvioinnissa kertoo omakohtaisista kokemuksistaan Utøyan tapahtumien keskellä, tajuan kirkkaasti, että isku oli sosialidemokraatteja vastaan. Kiinnostava on myös Johannes Jauhiaisen reportaasi, jossa hän viittaa Ruotsin kesäiseen hallituskriisiin. ilmenee äänestysaktiivisuutena. O n muodikasta avautua ja kertoa jotain sisimmästään koskettavasti. Rauhantyö voi olla monenlaista ja monen tasoista. Entä jos sen palavan liekin kuljettaminen niin soihtuina kuin hentoina valonkajastuksina sukupolvelta toiselle on koko elämän tarkoitus. Kolmas merkki on vuodelta jotain ja se on sdp:n vaalijuliste pienoiskoossa. Äärioikeiston vaikutus näkyy myös etelä-Ruotsissa. Yhteistyö edellyttää molempien maiden yhteistä näkemystä ja toimintalinjaa suhteessa muualla syntyvien, mutta tänne heijastuvien kriisien ja konfliktien osalta. Näin ei sitten käynyt. Entä jos rauhantyön palavan liekin kuljettaminen niin soihtuina kuin hentoina valonkajastuksina sukupolvelta toiselle on koko elämän tarkoitus. Kerron tästä siksi, että rauhantyö ja sen yhdistäminen poliittiseen toimintaan ilman väkivallan uhkaa on paitsi tärkeää maailman kansalaisten vapausoikeuksille, myös väline globaalien kriisien ratkaisulle ja ihmiskunnan tulevaisuuden turvaamiselle. Katri Valan sanoin: ”Olen virran partaalla paju, jonka lävitse tuulet puhaltavat, josta maailman kapinallinen henki taittaa yksinkertaisen pillin soittaaksensa sävelmän.” jk: Kiitos toimitussihteeri Eero Suoranta ja onnea jatko-opintoihin! YDIN 3 / 2021 5 PÄÄKIRJOITUS. Tanskassa oikeistopopulistinen kansanpuolue on viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana onnistunut tiukentamaan etenkin maahanmuuttoja kotouttamispolitiikkaa, osin myös kriminaalipolitiikkaa. Hallitustunnustelijaksi nimetty maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Ulf Kristersson yritti muodostaa vähemmistöhallitusta, jota ruotsidemokraatit olisivat tukeneet sen ulkopuolelta. Sitten on Peace-merkki rauhan ja ydinaseriisunnan symbolina. Olin miltei jo unohtanut someöyhötyksessä, että vasemmisto ja työväenliike ovat koko historiansa ajan olleet myös äärioikeiston väkivallan kohteita. Siinä lukee: Vaaleihin! Väkivaltaa vastaan, kansanvallan puolesta. Se on siinä mielenrauhan ja tyyneyden vuoksi. Malmön kaduilla he ovat masinoineet mielenosoituksia ja väkivaltaa polttamalla muun muassa Koraanin. Ehkä tämä ei ihan käy juuri ”koskettavasta” avautumisesta, mutta jääkaappini ovessa on kolme magneettikuvaa. Sitä osoittavat viimeisimmät luvut ovat naapurimaissa aivan eri kymmenluvuilla, Ruotsissa (87,2 %) ja Suomessa (55,1 %). E rkki tuomioja huomauttaa Ruotsin ja Suomen puolustuspoliittisen yhteistyön mahdollisuuksia pohtiessaan, että Suomen turvallisuusja puolustuspolitiikan merkittävin tietoisesti tehty linjaus on pyrkimys mahdollisimman läheiseen puolustusyhteistyöhön sotilaallisesti liittoutumattoman Ruotsin kanssa. Äärioikeiston viha tulee myös ihan lähelle. Se voi olla vastarintaa väkivallalle, sotakoneistojen mahtavuuden ylistyksen torjuvaa kapinahenkeä tai arkista sovittelua
IRTONUMEROITA Akateeminen kirjakauppa, Rosebud-kirjakaupat. / sivu 62 SUVI SALMENNIEMI on sosiologian professori Turun yliopistossa. 55. / sivu 67 PASI KOSTIAINEN työskentelee musiikkiin ja muuhun populaarikulttuuriin erikoistuneena vapaana kirjoittajana, toimittajana ja tietokirjailijana. alv 10 % ILMOITUSKOOT JA -HINNAT (hintoihin lisätään alv 24 %) Takakansi 172 x 197 mm + leikkuuvarat 5 mm 1 500 € 1 sivu 162 x 218 mm 1 000 € 1/2 sivua 162 x 107 mm 500 € tai 79 x 218 mm 500 € 1/4 sivua 162 x 49 mm 300 € tai 79 x 107 mm 300 € JULKAISIJA Ydin-julkaisut ry. YDIN 3 / 2021 tekijät YDIN 3 / 2021. PEKKA ELOMAA on vapaa kuvaaja, joka on perehtynyt etenkin yhteisölliseen valokuvaukseen. / sivu 20 & 44 NICOLA ÓKIN FRIOLI on italialainen kuvajournalisti, joka on asunut Meksikossa 13 vuoden ajan. Ydin saa opetusja kulttuuriministeriön kulttuurilehtitukea. 040 709 3770, arja.alho@ydinlehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Valeria Vasara, valeria.vasara@sadankomitea.fi HALLITUKSEN PJ Pekka Ristelä ULKOASU Iina Lievonen, Luyi Ma, Martina Babisová TAITTO Teppo Jäntti KANNEN KUVA Thure Wikberg TILAUKSET ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi Danske Bank FI 42 8000 1301 5099 24 Ydin ilmestyy neljä (4) kertaa vuodessa. / sivu 94 ASTRID NIKULA on vapaa toimittaja ja kansalaisaktivisti. / sivu 34 TUOMAS KOPONEN on kansainvälistä politiikkaa seuraava yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden maisteri. Huomautukset 14 päivän kuluessa. / sivu 20 JOHANNES JAUHIAINEN on freelancetoimittaja, viestinnän asiantuntija ja kulttuurin suuri ystävä, jota kiinnostavat erityisesti rauhantyö, kansainväliset suhteet ja megatrendit. / sivu 89 HARRI HEIKKILÄ on visuaalisen viestinnän tutkija, taiteen tohtori ja valtiotieteen maisteri, joka toimii yliopettajana Lahden Muotoiluinstituutissa. / sivu 92 VOITTO RUOHONEN on sosiologisen kirjallisuudentutkimuksen dosentti Itä-Suomen yliopistossa. TILAUSHINNAT 35 € vuositilaus, sis. / sivu 56 YDIN-LEHTI Rauhanasema, Veturitori 3, 00520 Helsinki ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Arja Alho, p. Hän tutkii parhaillaan poliittista mielikuvitusta ja arkipäivän utopioita. / sivu 84 ERKKI TUOMIOJA on pitkäaikainen rauhanaktivisti, kansanedustaja ja entinen ulkoministeri. Irtonumerot paperisena ja digitaalisena Ydin-verkkokaupasta www.ydinlehti.fi Digitaalisena myös osoitteesta www.lehtiluukku.fi. / sivu 86 ANNA HEIKKINEN on yhteiskuntatieteiden kandidaatti. alv 10 % 28 € kestotilaus, sis. vuosikerta (Rauhaa kohti -lehden 93. / sivu 78 JUHANI TOLVANEN on sarjakuvaneuvos. / sivu 24 & 40 RENNY JOKELIN on eläköitynyt journalisti, joka teki pitkän uran Helsingin Sanomissa, Yleisradiossa ja Euroopan parlamentissa. alv 10 % 20 € alennettu (opiskelijat, työttömät), sis. vuosikerta) PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital ISSN 0356-357X YDIN on Kultti ry:n jäsenlehti. / sivu 46 YRJÖ HAKANEN toimittaja ja kansalaisaktiivi. Ydin on sitoutunut Julkisen sanan neuvoston periaatteisiin ja noudattaa hyvää journalistista tapaa. Lehti pidättää itsellään oikeuden käsitellä sille toimitettua materiaalia. / sivu 72 JUHANI SIMILÄ on Málagan maakunnassa asuva toimittaja ja kirjailija. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen
IPCC-raportin valossa on entistä selvempää, että päätöksiä päästöjen vähentämiseksi tarvitaan kaikkialla maailmassa, myös syksyn budjettiriihessä, kommentoi ympäristöja ilmastoministeri Krista Mikkonen. Samoilla linjoilla kantansa toi esiin vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson. Myös Golfvirran heikkenemisestä on huolestuttavia merkkejä. Nyt varoituksesta on kehkeytymässä raju herätys todellisuuteen. 1,5 asteen haamurajan puitteissa pysyminen vaatisi nopeita ja merkittäviä kasvihuonepäästöleikkauksia – hiilineutraalius olisi saavutettava viimeistään vuonna 2050. Andersson totesi uutisten valossa Twitterissä, että ilmastokriisiin vastaaminen on ihmiskunnan tärkein tehtävä. Vastuu on suuri, ja syksyllä Glasgow’ssa järjestettävältä YK:n ilmastokokoukselta odotetaan varmasti paljon. Sään ääriilmiöiden alueellisia vaikutuksia on ollut nähtävissä jo kauan: esimerkiksi tulvat, rankkasateet, kuivuus, merenpinnan nousu sekä äärimmäiset lämpötilat koettelevat ekosysteemejä eri puolilla maailmaa. Tiedeyhteisön arvio ilmastonmuutoksen kulusta on eri skenaarioineen synkeää luettavaa. Ilmastoraportin kirjoittamisessa mukana ollut tutkija Annalea Lohila totesi julkistustilaisuudessa kaiken olevan vielä meidän käsissämme. Raportti ei jätä epäselväksi ihmisen toiminnan pysyvää vaikutusta ilmastoon. YDIN 3 / 2021 KANSAINVÄLISEN ilmastopaneelin IPCC:n elokuussa julkaisema uusi raportti tuskin yllätti sisällöltään ketään, onhan tieteilijöiden varoitus ilmastonmuutoksesta näkynyt ja kuulunut jo pitkään. Loppukesän uutisotsikot Kreikan, Turkin ja Kalifornian mittavista maastoja metsäpaloista antoivat esimakua raportin kuvaamista tuhoista, joita ilmaston lämpeneminen kiihdyttää. – Ilmastotutkijoiden viesti on vakavampi kuin koskaan: 1,5 asteen lämpeneminen voi ylittyä jo 2030-luvun alkupuolella. Suomessa aiheeseen tartuttiin vakavin äänenpainoin. Ytimen toimituskunta UUSI ILMASTORAPORTTI LISÄÄ POLIITTISTA PAINETTA Ytimekkäät AM AN D ER SO N 2 CC BY 2.0 YDIN 3 / 2021. Sisäministeri Maria Ohisalo viittasi tulevan syksyn budjettiriiheen ensisijaisesti ilmastoriihenä. Lehtiotsikoissa, asiantuntijapuheissa ja poliitikkojen kommenteissa kiireen tuntu oli käsinkosketeltavaa
ON KANSAINVÄLISEN YHTEISÖN AIKA SEISTÄ JA TOIMIA YHDESSÄ. YDIN 3 / 2021 8 YTIMEKKÄÄT 8 YTIMEKKÄÄT YDIN 3 / 2021 ”EMME VOI, EMMEKÄ SAA HYLÄTÄ AFGANISTANIN KANSAA. MEIDÄN ON PUHUTTAVA YHDELLÄ ÄÄNELLÄ IHMISOIKEUKSIEN PUOLESTA.” YK:n pääsihteeri António Guterres turvallisuusneuvostolle 16.8.
Atomipommien uhreja muistettiin japanilaisen perinteen mukaisesti laskemalla kynttilälyhtyjä veteen. Tutkimus osoittaa, että korkean tulotason maissa antibioottien käyttö puolestaan laski merkittävästi edellisvuosiin verrattuna. Nyt Eufrat-joen veden käyttäminen aseena uhkaa synnyttää mittavan humanitaarisen kriisin. elokuuta 1945 ja kolme päivää myöhemmin Nagasakiin. Hiroshima-päivänä muistettiin atomipommien uhreja Tutkimus: pandemia lisännyt antibioottien väärinkäyttöä Intiassa KORONAVIRUS lisäsi vuonna 2020 merkittävästi antibioottien kulutusta Intiassa, kertoo St. Turkkia syytetään vedenjakelun käyttämisestä aseena KURDILAISET viranomaiset ja kansalaisjärjestöt raportoivat Turkin rikkoneen Syyrian ja Irakin kanssa solmittua sopimusta vedenjakelusta. Intian terveysministeriö on varoittanut ainoastaan bakteeriperäisten infektioiden hoitoon soveltuvien antibioottien käytöstä virusta vastaan. – Me elämme ydinaseiden varjossa, eikä tuo varjo saisi syventyä silkasta välinpitämättömyydestä. Säteilyn aiheuttamat sairaudet vaikeuttavat yhä selviytyjien elämää. Turkki on kiistänyt kaikki syytökset.. Intiassa säätelemätön yksityinen sektori kattaa 75 % terveydenhuollosta ja 90 % antibioottien kokonaiskaupasta. Turkin hallinnassa on yli 90 prosenttia Syyriaan ja Irakiin virtaavasta Eufrat-joen vedestä. Paikalliset mediat kertovat vedentason laskeneen merkittävästi, eikä puolella miljoonalla ole pääsyä puhtaaseen juomaveteen. Satojatuhansia vammautui ja kuoli kaupunkien tuhoutuessa. Tapahtumassa puhuivat yhteiskunnallisen työn pastori Raija Korhonen sekä kosmologi ja kirjailija Kari Enqvist. Emma Salokoski ja Johanna Juhola vastasivat musiikista. – Matalan ja keskitulotason maissa hengitystieinfektioiden diagnostinen testaus jää usein väliin, koska useimmilla potilailla ei ole siihen varaa. Aiemmin Turkkia on syytetty tulvien tahallisesta synnyttämisestä ja metsien poltosta Syyrian kurdialueilla. Veden väheneminen koskettaa erityisesti Syyrian Kurdistanin, autonomisen Rojava-kurdihallinnon aluetta. 8. Louisin Washingtonin yliopiston tutkimus. Humanitaariset seuraukset näkyvät edelleen. Suomessa järjestettiin useita tapahtumia, joissa muistutettiin myös ydinaseriisunnan tärkeydestä. Tutkimuksen pääkirjoittaja Sumanth Gandran mukaan tämä edesauttaa antibioottien liikakäyttöä, jolloin myös niille vastustuskykyisten bakteerikantojen riski kasvaa. Yhdysvallat pudotti atomipommin Hiroshimaan 6. He saavat antibiootteja sillä oletuksella, että heidän sairautensa on bakteeriperäinen, Gandra selittää. Vedenpuute on vaikuttanut suoraan elinkeinoihin ja -oloihin: sadot ovat heikkoja, alueen energiasta valtaosan kattava vesivoima on ehtymässä eikä kalastajilla ole pyydettävää. Sopimuksen mukaan maihin tulisi virrata minimissään 500 kuutiometriä vettä sekunnissa, mutta määrä on jäänyt tammikuun lopusta alkaen alle kahdensadan kuutiometrin. Uhreja muistettiin ympäri maailman Hiroshima-päivänä 6. Siksi sitä on syytä valaista muistolla ja varoituksella, jonka Hiroshima tarjoaa, Enqvist kiteytti illan sanoman. Muistopäivää vietettiin Helsingin Töölönlahdella yli 20 vuoden ajan järjestetyssä Hiroshima-illassa. Kuitenkin lähes jokaista koronaan sairastunutta hoidettiin miedoissa ja kohtalaisissa tautitapauksissa antibiooteilla. YDIN 3 / 2021 9 YTIMEKKÄÄT HIROSHIMAN ja Nagasakin atomipommi-iskuista tuli elokuussa kuluneeksi 76 vuotta
Onkin huomionarvoista, että viime vuosina alueellisesti raportoitu heikko luottamus poliisiin ei näy ainakaan vielä kokonaistilastoissa. Ruotsissa Göteborgin yliopistossa toimiva itsenäinen tutkimuslaitos SOM-instituutti kokoaa säännöllisesti tilastotietoja ruotsalaisen yhteiskunnan laajoista kehitystrendeistä. Ytimen toimituskunta LUOTTAMUS YHTEISKUNNALLISIIN INSTITUUTIOIHIN, RUOTSI Kyselyssä vastattiin kysymykseen: ”Kuinka paljon luotat tapaan, jolla seuraavat yhteiskunnalliset instituutiot hoitavat tehtävänsä?” Vastausvaihtoehdot olivat ”hyvin paljon”, ”melko paljon”, ”ei paljon eikä vähän”, ”melko vähän” ja ”hyvin vähän”. Alueelliseen eriytymiseen ja jengiytymiseen yhdistetty asekuolemien näkyvä kasvu on ollut vertailussa poikkeuksellista. KU VA AJA N PO H JA : SO M -IN ST ITU TE T. SV EN SK A TR EN D ER 19 86 – 20 20 . YDIN 3 / 2021 10 YTIMEKKÄÄT LUOTTAMUS on keskeinen osa yhteiskunnallista koheesiota, taloudellista kehitystä ja kansalaisten hyvinvointia. Lähde: SOM-instituutti. Tulokset on tasapainotettu kaikista vastauksista, jolloin +100 merkitsee suurta luottamuksen tasoa ja vastaavasti -100 pientä luottamuksen tasoa. Pohjoismaissa on perinteisesti nautittu laajasta yhteiskunnallisesta luottamuksesta. Kansalaisten keskinäisen luottamuksen lisäksi luottamus valtiopäiviin, hallituksen toimintaan, terveydenhuoltoon, koulutukseen, mediaan, oikeusjärjestelmään, kuningashuoneeseen, maanpuolustukseen ja poliisiin on pysynyt tilastojen valossa vahvana. Johan Martinssonin ja Ulrika Anderssonin toimittama julkaisu Svenska Trender: 1986–2020 kertoo ruotsalaisten poikkeuksellisen tasaisena säilyneestä luottamuksesta yhteiskuntaansa. RUOTSISSA LUOTETAAN EDELLEEN YHTEISKUNTAAN Samaan aikaan tuoreimmissa tilastotiedoissa on nähtävissä huolestuttavia merkkejä ruotsalaisen yhteiskunnan polarisaatiosta. Kansallinen tutkimus vuosilta 1986 – 2020. Ruotsin rikoksentorjuntaneuvosto Brå:n toukokuisessa raportissa selvisi, että Ruotsissa on eniten aseväkivaltaa koko Euroopassa. Our World In Data -sivuston yhteiskunnallista luottamusta käsittelevässä artikkelissa sivuston perustajan Max Roserin ja tutkija Esteban Ortiz-Ospinan mukaan SOM-instituutin tilastoissa näkyvä stabiilius kertoo siitä, että poliittiset suhdannemuutokset eivät vaikuta ruotsalaisten yleiseen uskoon hallinnon ja päätöksenteon toimivuudesta. 1986 Poliisi Oikeuslaitos Maanpuolustus -20 -40 -60 -80 -100 +100 +80 +60 +40 +20 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 +59 Poliisi +38 Oikeuslaitos +30 Maanpuolustus
Yhdenvertaisuustyön tulee näkyä niin omassa arjessa kuin työympäristössäkin. Jokainen, jolla on motivaatiota ja halua tukea transihmisiä, pystyy siihen. Yhdenvertaisuuden askeleet VALO VESIKAURIS Kirjoittaja?on?helsinkiläinen?sosionomiopiskelija,?transaktivisti. Ja mikä parasta – vaikka ei tietäisi transihmisistä juuri nyt oikeastaan mitään, erilaisia liittolaisuuden tapoja on aina mahdollisuus opetella. Koska cissukupuoliset ihmiset ovat transihmisiin nähden etuoikeutetussa asemassa, on tärkeää, että he käyttävät etuoikeuksiaan transihmisten hyväksi. On hyvä lähteä liikkeelle siitä, että opettelee tunnistamaan sukupuolinormeja ja -stereotypioita, kyseenalaistaa niiden paikkansapitävyyden ja hylkää niistä tarpeettomat. Hyvä liittolaisuus on jonkinlaisen tietyn muotin sijaan jatkuvaa toimintaa ja uuden oppimista. . Ymmärrys erilaisista vähemmistöistä on jatkuvassa liikkeessä ja on hyvä pysytellä ajan hermolla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että maailmankuvamme, näkemyksemme ja toimintamme olisivat muuttumattomassa tilassa. Uusia sanoja on otettu käyttöön tai aiemmin käytössä olleiden konnotaatiot muuttuvat. ja?sukupuolen?moninaisuuden?asiantuntija.?Näkökulma?on?osa. YDIN 3 / 2021 11 KOLUMNI H uomaan usein olevani tilanteessa, jossa minun pitää rauhoittaa keskustelukumppaniani sanomalla, että ei hätää: transihmisiä kohtaan kunnioittavasti toimiminen on oikeastaan ihan helppoa, eikä meidän kohtaamistamme tarvitse jännittää. RKI:n?juhlavuosisarjaa:?40?näkökulmaa?rauhaan.. Se, että antaa tilaa transihmisten ajatuksille ja tavalle sanoittaa itseään on todella merkittävää maailmassa, jossa he ovat lähtökohtaisesti näkymättömiä tai asemassa, joissa heillä itsellään ei ole itsemääräämisoikeutta omaa sukupuoltaan koskevissa asioissa. Meistä jokainen on tavallaan kasvatuksensa ja meitä ympäröivän yhteiskunnan normien tuotos. Kanssamme vuorovaikuttamista ja työskentelyä varten ei tarvitse olla sukupuolen moninaisuuden erityisasiantuntija. Eikö olekin ihana ajatus, että jossain vaiheessa transsukupuolisuus on aivan tavallinen osa ihmisyyttä, eikä transihmisten tarvitse pelätä sitä, että heidät nähdään ja kohdataan väärin. Myöskään politiikka ei ole omasta liittolaisuudesta irrotettavissa oleva asia, vaan omaa poliittista toimintaa tai äänestysperiaatteita on ehdottoman tärkeää arvioida sillä perusteella, että tukee tahoja, jotka ovat transihmisten puolella. Kun huomaa tarvitsevansa lisää tietoa jostakin asiasta sukupuolen moninaisuuteen liittyen, tiedonhaku on nykypäivänä onneksi kohtalaisen helppoa ja transihmiset itse ovat oman elämänsä ja tarpeidensa parhaita asiantuntijoita. Sukupuolivähemmistöjä kuvaavat termit ovat vuosien saatossa käyneet läpi huomattavaa muutosta. Liittolaisuus on ennen kaikkea tekoja. T ärkeimpiä asioita, mitä liittolaisena voi tehdä, on pysähtyä kuuntelemaan ja olla läsnä
Kansainvälisen keskustelun käydessä kuumana ja oppien mennessä uusiksi Suomessa on vaara, että katsomme taaksepäin. YDIN 3 / 2021 12 KOLUMNI V iime vuosikymmenien talouskeskustelua leimaa eteneminen kriisien kautta. Puhumme 2010-luvun menetetystä vuosikymmenestä ja silti julkinen keskustelu on täynnä vaatimuksia tuolloin tehtyjen talouspoliittisten virheiden toistamisesta. Suurin virhe oli talouspolitiikan liian nopea kiristäminen. On kuitenkin selvää, että ainoita keinoja tasapainon saavuttamiseen eivät ole julkisten palveluiden leikkaukset, veronalennukset ja palkkojen laskeminen. Suomi tarvitsee keskustelua taloudesta MATIAS MÄKYNEN Kirjoittaja?on?SDP:n?kansanedustaja?ja?puolueensa?3.?varapuheenjohtaja.. Suomalainen yhteiskunta on itse asiassa erinomainen esimerkki päinvastaisen politiikan mahdollisuuksista. Matemaattisten mallien rinnalle tarvitaan aina poikkitieteellistä vaikutusten arvioimista ja loppukädessä poliittista, arvoihin perustuvaa kokonaisharkintaa. Asioihin, joilla on oikeasti arvoa ja joiden varaan yhteiskuntamme ja sen vahvuus myös kansainvälisesti lopulta rakentuu. Siksi sääntökehikkoamme on uudistettava sellaiseksi, että se mahdollistaa investoinnit inhimilliseen pääomaan, hyvinvointiin ja kulttuuriin. Panaman paperit ja useat vuodot ovat konkretisoineet järjestelyjä ja mittaluokkaa, joilla julkisia talouksia nakerretaan verovälttelyn eri muodoin. 90-luvun lamassa harjoitettu talouspolitiikka ja sen vaikutukset ulottuvat tähän päivään asti. Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys on tärkeä tavoite. Kansainväliset instituutiot imf:stä keskuspankkeihin ovat reagoineet viruksen aiheuttamaan talouskriisiin erilaisilla opeilla kuin finanssikriisin yhteydessä. Peruskoulu-uudistuksen vaikutusarviot kymmenien vuosien päähän ulottuvasta kehityksestä olisivat olleet mahdottomia tehdä nykyisellä vaatimustasolla. Elvytystä tehdään eri puolilla maailmaa historiallisessa mittakaavassa ja talouden pudotus on jäänyt ennakoitua pienemmäksi. Uusimmat kierrokset kansainvälisessä keskustelussa on nähty pandemian myötä. Finanssikriisi nosti keskusteluun finanssikapitalismin ja rahoitusmarkkinoiden sääntelytarpeet. Nykyisellä valtiontalouden kehysmenettelyllä ja esimerkiksi euroalueen pandemiaa ennen vallinneilla taloussäännöillä monet nykyisistä hyvinvointivaltion instituutioista olisivat jääneet rakentamatta. Vuosikymmeniä jatkuneet investoinnit koulutukseen, kansanterveyteen ja osallisuuteen rakensivat sotien jälkeen yhteiskunnan, joka oli taloudellisesti ja kilpailukyvyltään maailman vahvimpia. Uudella tavalla ajankohtaiseksi on noussut kysymys hystereesistä eli finanssipolitiikan ja kysynnän lisäämisen pitkän aikavälin vaikutuksista.
/ 46 NICOLA ÓKIN FRIOLI Piatsaw – öljyputkien katveessa. 14 ARJA ALHO Kahvihetki kansankodissa / 20 ANNA HEIKKINEN Pitkän kaavan journalisti / 24 JOHANNES JAUHIAINEN Oikeistopopulismin merkkejä / 30 YTIMEN TOIMITUSKUNTA Koska leijat lentävät Kabulin yllä. / 34 RENNY JOKELIN 90 vuotta kansankodin käännekohdasta / 40 JOHANNES JAUHIAINEN Tunisian pulma / 44 ARJA ALHO Sovitellaanko. Ydinhetki YDINHETKI KERTOO ASIOISTA PAIKAN PÄÄLTÄ JA IHMISTEN KAUTTA
YDIN 3 / 2021 14 YDINHETKI KAHVIHETKI KANSANKODISSA Suomessa seurataan mielellään pohjoismaista, erityisesti ruotsalaista, yhteiskunta-ajattelua. Ruotsissa on jaksettu luottaa sosiaalidemokraattiseen hyvinvointivaltioon. Teksti ja kuvat Arja Alho. Miltä kansankoti tuntuu Joakim Palmen seurassa
A rja : Kerrotko, mitä tapahtui ruotsalaiselle hyvinvointivaltiolle 1990-luvun alun talouskriisissä. Ruotsin tapauksessa nähtävillä oli jo poliittisia merkkejä muutoksista. Malli on siksikin ollut aika lyömätön. 1990-luvulle tultaessa tutkimustulokset puolsivat samaa käsitystä: köyhyyttä ja eriarvoisuutta kyettiin vähentämään yleisen sosiaaliturvan kautta paremmin kuin tarveharkintaisilla tai vakuutuspohjaisilla malleilla. Uudet friskolat saivat samat resurssit kuin kunnalliset koulut. Mitä siis tapahtui. Oliko kyse talouden ohella myös poliittisesta ja asenteiden muutoksesta. Attendolla on Suomessa ja Ruotsissa sopimuksia nykyään noin 50 prosenttia kunnista. Sosiaalidemokraattien taholta tehtiin hyvinvointipalveluissa – hoivassa, huolenpidossa ja myös kouluissa – valtiontaloudellisista syistä säästöjä, kuten myös sosiaalisissa tulonsiirroissa eläkkeistä lapsilisiin, mutta mistään järjestelmämuutoksesta ei ollut kyse. Haluan tietää, millaisia iskuja kansankoti on ottanut vastaan. Ruotsalainen yhteiskuntatieteilijä ja sosiologi Joakim Palme tuntee hyvin niin poliittista taloutta kuin hyvinvointipolitiikkaa. Myös hyvinvointivaltio, ruotsalainen kansankoti, on kokenut iskuja viimeisten vuosikymmenten aikana niin talouskriiseissä kuin poliittisissa paineissakin. Tavoiteltiin tilannetta, jossa palveluita tarvitseva on kuin kaupan asiakas,. Mutta ne vahvistuivat tuolloin. Hyvinvointivaltio pitää huolta kansalaisistaan tulonsiirroilla, sosiaalipalveluilla ja turvaverkoilla. Pohjoismaisessa mallissa on laaja julkinen sektori. j oakim : Kyse oli minusta enemmän eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Monet maat ovat seuranneet hyvinvointivaltioajattelua ja tehneet sen mukaisia uudistuksia. Usko tähän alkoi kuitenkin horjua – mutta ei Ruotsissa. Tietenkin hän myös ensin siisti pöydän tahmaisesta ja sulaneesta jäätelöstä. Markkinaosuutta ja kulutusmahdollisuutta julkisissa palveluissa. YDIN 3 / 2021 16 YDINHETKI L ähdetään alusta. Oliko hyvinvointivaltio liian kollektiivinen, kuten Carl Bildt julisti. Se oli ikään kuin neliskanttinen. Tuolloinhan puhe valinnanvapaudesta julkisissa palveluissa oli hyvin vahvaa. Tätä kehitystä ei voitu valtiontasolla hallita, vaikka sitä sosiaalidemokraattien parissa priorisoitiin kuntataloutta tukemalla. Kuntien talouden merkittävä heikkeneminen vaikutti niiden kykyyn työllistää hyvinvointipalvelujen parissa toimivia. Sitten tapahtui iso organisatorinen muutos uusliberaaliin suuntaan, kun päästettiin voittoa tavoittelevat yritykset huolehtimaan hyvinvointipalveluista kuten koulusta, vanhustenhuollosta ja terveydenhuollosta. Mutta kun oli suuri julkinen sektori ja siellä paljon julkisen kulutuksen mahdollisuuksia, porvarillisten valitsijoiden taholla haettiin markkinoiden ideaalia. a rja : Nyt puhutaan ajasta (Carl Bildtin porvarihallitus 1991 – 1993), jolloin tuli niin sanottu friskola-uudistus, jossa vanhemmat saivat valita lapsilleen koulun. Tapasimme – kuinkas muuten – Nordiska museetin edessä Tukholmassa ja menimme kahville. Meillähän siihen yhdistyi vielä idänkaupan romahdus vaikean pankkikriisin ohella. j oakim : Uusliberaalit ajatukset olivat saaneet meillä vahvempaa vaikutusvaltaa jo ennen 1990-luvun talouskriisiä. Myös vanhustenpalvelujen tuottajien joukkoon tuli vahvasti yksityisiä yrityksiä. Myös köyhyyttä ja eriarvoisuutta on pystytty vähentämään merkittävästi juuri hyvinvointivaltioissa. Ainakin Suomessa uusliberaali talousajattelu vahvistui noina aikoina ja hyvinvointivaltion perusrakenteita alettiin kyseenalaistaa. Hyvinvointipalvelujen ei koettu olevan tarpeeksi orientoituneita palveluita tarvitsevien, vaan enemmän kuntien ja maakuntien ja niiden henkilöstön tarpeiden, suuntaan. Korkea veroaste, jota laaja julkinen sektori tietenkin edellyttää, ei ole vaikuttanut työllisyyteen heikentävästi. Erot pohjoismaiden hyväksi ovat alkaneet siksi kaventua. Sosiaalidemokraatteja kannattavien parissa valinnanvapauteen liittyvä keskustelu ei ollut mitenkään vahvaa. Myös sosiaalidemokraattien parissa oli turhautumista hyvinvointipalvelusektorin jäykkyyteen
j oakim : Samoja virheitä toistettiin Ruotsissakin, mitä Iso-Britanniassa tehtiin 1980-luvulla. Ei pidä aliarvioida hyvin vahvoja taloudellisia paineita, joiden puristuksiin jouduttaisiin, jos haluttaisiin tuoda takaisin hyvinvointivaltiota ja peruuttaa tehtyjä ratkaisuja, joihin npm lukeutuu. Ruotsissakin keskuspankki pumppasi rahaa pankeille. Esimerkiksi Tukholmassa saattoi nähdä koulu-uudistuksen valinnanvapauden avauduttua, että eri eliitit halusivat lastensa käyvän koulua, jossa yhdistyivät lasten taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen tausta. Suomalaistaustaisia noin 720 000 kolmessa polvessa. Kunnat saivat lisää tehtäviä, mutta nekin hyödynsivät uutta julkisjohtamista. Suunniteltu uudistus joutui roskakoriin. a rja : Tämähän on juuri sitä, josta Göran Therborn kirjoittaa kirjassa Kadotettu kansankoti – kuinka pääoma kaappasi Ruotsin (2019). BKT On ollut negatiivinen 1970-luvun öljykriisin vuoksi, 1990-luvun alussa ja finanssikriisissä vuonna 2008. Julkinen sektori Tulot noin puolet BKT:sta, menot 48 % (2017). Sitten vuoden 2008 finanssikriisissä valtiota kuitenkin tarvittiin. Yleensä EUja OECD-vertailussa monia muita maita parempi kasvu. Oligarkia on uutta yläluokkaa, jossa urapolitiikkaan yhdistyy yritysten, mutta myös uuden julkisjohtamisen myötä syntyneitten toimijoiden voittojen edistäminen ja kumppanuus sekä lisäksi kaikenlaisten politiikkaa liepeilevien avustajien, konsulttien ja pr-toimistojen väen leegio, joka eristää politiikan tekijöitä kansalaisista. He olivat hyvin vaikuttuneita ja alkoivat valmistella samaa, mutta sitten tuli tieto, että Suomen järjestelmä on paras maailmassa. A rja : Monista pohjoismaiseen hyvinvointimalliin kuuluvista palveluista on tullut vähemmän universaaleja julkisjohtamisen, New Public Management (npm), myötä. Se oli erilaisten ryhmien toive, vaikka sitä ei sinänsä tuotu esille. Ruotsi lukuina Väestö Väkiluku 10,3 miljoonaa. On syntynyt oligarkia portinvartijaksi. Olen kuullut kiinnostavan tarina siitä, kuinka Suomesta tuli delegaatio selvittämään ruotsalaista koulu-uudistusta. Valtioita tarvitaan nyt myös pandemiassa. Koronavuoden BKT -2,8 %. BKT:n kasvu 2015 – 2018 enimmillään 2,7 %, pienimmillään 2,3 %. Valtio siis heikentyi tuona ajanjaksona. On kuitenkin hyvä olla myös tietoinen siitä, että porvarillisella puolella ja muutoinkin Ruotsissa syntyneiden taholla oli yleisemminkin halua jotenkin lukittautua kasvavan maahanmuuton ja sen mukanaan tuoman köyhyyden vaikutusten ulkopuolelle. Työllisyys Työikäisten osuus väestöstä 73 %, joista työllisiä 93,2 % ja työttömiä 6,8 %. Tähän yhdistyy myös vahvoja poliittisia intressejä. Tämä tarkoitti, että monia aiemmin julkisesti omistettuja tai hallittuja toimintoja yhtiöitettiin. Määrä kasvoi 2006 – 2017 miljoonalla, ennuste 13 miljoonaa 2070. YDIN 3 / 2021 17 YDINHETKI jossa hänellä on valtaa palvelusetelien turvin tehdä omia valintojaan. Julkinen sektori on siis ylijäämäinen, mutta myös kansainvälisessä vertailussa suuri, jota tasapainottaa BKT:n nopea kasvu.. Erottelu, segregaatio, vahvistui. Työllisyysaste 15 – 74 -vuotiaiden parissa 67,2 % ja 20 – 64 -vuotiaissa yli 80 %. Työllisyysaste 65 – 74-vuotiaiden osalta 19 %. Mutta pitää olla tietoinen tästä pohjavireestä ja sen taustalla olevista motiiveista. On tärkeää huomata eräs asia
YDIN 3 / 2021 18 YDINHETKI j oakim : No, ensinnäkin: olen kyllä hiukan toista mieltä väitteestä ruotsalaisen valtion heikentymisestä. Valtio on muuttanut muotoaan ja sitä pitää lähestyä uudella tavalla. Kun on korkea työllisyys, myös hyvinvointi lisääntyy. Porvarillisessa kentässä haetaan yhteistyökuviota, joka voi tukeutua ruotsidemokraattien mukanaoloon tavalla tai toisella. a rja : Entä eläkkeet. A rja: Valtio on siis pitänyt pintansa. Käsitykset siitä ovat hyvin latautuneita. Ay-liikkeen piirissä ei ole esitetty, miten valtiontalouteen tuleva aukko eläkemaksujen korotuksen suhteen täytetään. a rja : Mitkä asiat tulevat mielestäsi nousemaan keskeisiksi vaalikeskusteluissa ennen ensi vuoden syksyä. Olitte kesän kynnyksellä hallituskriisissä. Ilman muuta maahanmuutto, rikollisuus ja tietysti myös ilmastokysymykset. Mutta finanssikriisi tosiaan aiheutti työllisyysasteen notkahtamisen myös Ruotsissa pankkien ongelmien ohella. Porvariblokki nostaisi eläkkeitä ja alentaisi samalla eläkeläisten veroja. Meillähän maahanmuutto kasvoi jo 2000-luvun puolessa välin voimakkaasti, siis ennen pakolaisvirtoja. Meillä on ollut myös hyvin vahva kotimainen kysyntä ja onhan se totta, että meille on ollut etua makrotalouden tasolla ja viennissä siitä, että emme ole eurossa. Siksi, että prekariaatista on tullut tavallista. Huomasin sinunkin osallistuneen keskusteluun. Samoin on käynyt työllisyysasteen kanssa koronapandemian aikana. a rja : Mutta eikö epävarmuus työmarkkinoilla ole lisääntynyt työmarkkinoiden muutoksen vuoksi. j oakim : Erilaiset epävarmuudet ovat muuttaneet ruotsalaista poliittista järjestelmää. Poliittinen järjestelmä on kuitenkin tullut Ruotsissa haavoittuvammaksi. Maahanmuuttoa käytetään ikään kuin kriisiventtiilinä. j oakim : Keskustelu on uskomattoman populistista. Onko selitys menneessä. j oakim : Mutta Ruotsissa on ennätyksellisen hyvä työllisyystilanne! Palkkasumma on kasvanut pitkällä aikavälilläkin. Kun sitten katsotaan ruotsidemokraattien äänestäjiä, he eivät eroa muista äänestäjistä tutkimusasetelmien mukaan kovinkaan paljon, mutta ero tulee suhteesta maahanmuuttoon. Nekin lisäävät epävarmuutta, jota voidaan kuitenkin estää esimerkiksi investoimalla jatkuvan oppimisen polkuihin. Maahanmuuton myötä ulkomaalaisten osuus väestössä on kasvanut nopeasti ja juuri nopeus aiheuttaa epävarmuutta, vaikka taustalla on monia muitakin tekijöitä. Se on mahdollis. Meillä ei ole Suomen tapaan monipuoluehallitusten traditiota. Samaan aikaan se on kuitenkin keskittynyt enemmän sääntelyyn ja valvontaan mikrotasolla. Kaikki haluavat korottaa eläkkeitä, mutta kukaan ei halua maksaa siitä. Kysymys on, miten saamme tasapainon eläketasojen ja tarvittavan rahoituksen välille. Porvarillisella blokilla on valtava trauma, kun he ovat olleet nyt hallitusvallan ulkopuolella. Uskoisin, että pandemian opetuksia on vahvan julkisen terveydenhuollon turvaaminen. Väite ei pidä paikkaansa. Olisi voinut kuvitella, että uusliberalismi olisi kärsinyt finanssikriisistä enemmän kuin miten kävi. Se on merkittävä asia. Nyt työpaikkoja uhkaa automaatio, digitalisaatio ja globalisaatio. a rja : Totta, Ruotsin tilanne on erilainen Suomeen verrattuna juuri hyvän työllisyyden vuoksi. Työllisyyspolitiikalla on Ruotsissa aina ollut erittäin merkittävä asema. j oakim : Luultavasti koronapolitiikka ja mitä mahdollisia virheitä on tehty. j oakim : Hyvä kysymys – eikä minulla ole varmaa vastausta. Bo Rothstein ja ryhmä tutki parikymmentä vuotta sitten vahvan valtion heikkenemistä. On totta, että tehtiin säästöjä, oli yksityistämisiä ja npm-uudistuksia, mutta aktiivisen työllisyyspolitiikan kautta hyvinvointivaltio pysyi kuitenkin vahvana. Menneessä on kuitenkin kehityskulkuja, jotka ovat heikentäneet sosiaalista turvallisuutta. Ainahan voi olla jälkiviisas, vaikka aluksi kaikki olivat yksimielisiä valitusta linjasta. Valtio on tosin vetäytynyt monessa suhteessa. On tehtävä työtä pidempään
j oakim : Ilman muuta segregaatio tarkoittaisi jakautunutta yhteiskuntaa. j oakim : Ei niinkään verrattuna Norjaan tai Tanskaan. Se vaihtelee toki – joskus menee paremmin, joskus huonommin – ja tarvitsee aikaa. 10 – 15 vuodessa maahanmuuttajien asema työmarkkinoilla on normalisoitunut ja työllisyystilanne on samanlainen kuin muillakin. j oakim : On. Hyvästä työllisyydestä huolehtiminen on paljon parempi tavoite. Integraatio kyllä toteutuu. Integraatioesimerkki on myös se, että maahanmuuttajien lapset jäävät Ruotsiin. Integroituvatko maahanmuuttajat ruotsalaiseen yhteiskuntaan. j oakim : Olen. a rja : Kerro heti kolmen kohdan ohjelmasi! j oakim : Enemmän rahaa köyhille, otetaan sitä rikkailta ja tehdään sosiaalisia investointeja. A rja : Vedät maahanmuuttoon liittyvää tutkimushanketta Uppsalan yliopistossa. Meillä ei juuri ole tuosta aiheesta julkista keskustelua, joskin osa saattaa kysyä, tuemmeko patriarkaalisia rakenteita välttämällä tätä keskustelua. Erikoistunut hyvinvointivaltioon ja sen tulevaisuustutkimukseen. a rja : Robin Hood -touhua. Voisin kuvitella, että suomalaiset maahanmuuttajat olivat ruotsalaiselle teollisuudelle aikanaan elintärkeää työvoimaa. Tapasin juuri chileläisen taksinkuljettajan, joka oli saanut työpaikan entisestä kotimaastaan ja oli jo pakkaamassa laukkujaan muuttaakseen takaisin. a rja : Onko eriarvoisuus lisääntynyt Ruotsissa. Monikulttuurisuus on aina ollut historiallisissa perinteissämme hallintoa myöden. j oakim : Robin Hoodista ei ole poliittiseksi esimerkiksi. Joakim Palme Syntynyt 1958. YDIN 3 / 2021 19 YDINHETKI ta, sillä olemme terveempiä ja elämme pidempään, mutta kaikki eivät ole terveitä ja kunnossa. a rja : Onko Ruotsissa islamofobiaa. Professori Uppsalan yliopistossa. Meillä 2,3 miljoonasta eläkkeellä olevasta 300 000 elää köyhyysrajalla tai sen alapuolella. Monet tekivät todella raskasta työtä teollisuudessa ja olivat tärkeää työvoimaa julkisten palvelujen merkittävässä laajentumisessa. a rja : Oletko huolissasi. Väitteli 18 OECD-maan eläkejärjestelmistä vuonna 1990.. Olennaista on, että eläkepolitiikan pitää olla pitkäjänteistä ja vastuullista. Mutta lapset sanoivat vain: lycka till! Ja mitä suomalaisiin tulee, maahanmuutto oli aivan ratkaiseva ruotsalaisen kansantalouden menestykselle. Nähdäkseni yksi aikamme suurista haasteista on se, kuinka hallitaan terveysongelmaisten, varhaiseläkkeellä olevien ihmisten tuloja. Sopeutumisongelmia oli silloinkin
Jukka Pääkkönen oli mukana Ytimen toimittajakunnassa lehtimiesvuosinaan 70 – 80-luvuilla. PITKÄN KAAVAN journalisti Kirjoittaja Anna Heikkinen Kuva Pekka Elomaa YDIN 3 / 2021 20 YDINHETKI. Millaisena ammattiyhdistysliikkeen ja kehitysyhteistyön konkari muistaa aikansa Ytimen parissa
Samoihin aikoihin Ydin melkein lakkasi ilmestymästä: levikki oli laskussa ja rahaongelmat vaivasivat, vaikka hienoja sisältösuunnitelmia ja tekijöitä riitti. Pääsin ruotimaan muun median vastaanottoa ja glamourjuttuja aika rankasti. Paljastuksiakin siis haettiin, ja Muotokuvasarjassa kritisoitiin nimimerkin takaa julkisuuden henkilöitä ja poliitikkoja kovalla kädellä. Erkki Tuomiojan ja Johan von Bonsdorffin aloitettua päätoimittajina vuonna 1977 Ydin lähti myös journalistisesti uuteen nousuun. Ytimeen hän alkoi kirjoittaa 70-luvun puolivälissä. journalisti – Siinä tämän päivän Ydin kyllä on muuttunut, siitä on saatu todella hyvin suunniteltu ja tyylikäs ilmestys! Pääkkönen kehaisee. Pahimman yli kuitenkin selvittiin. – On hyvä, että esseetyyppiset kirjoitukset on otettu taas mukaan, ne tipahtivat välillä pois. Kaikki tehtiin viime tingassa, jutut olivat aivan liian pitkiä ja lehti ilmestyi kahdeksan kertaa vuodessa! Joitain kuvia jouduttiin ostamaan, mutta ei niihinkään ollut hyvin varaa – saati graafiseen suunniteluun – joten lopputulos oli sitten välillä aika kiireessä tehdyn näköinen. Tekijöillä oli kova into tehdä tutkivaa journalismia. – Se oli se juttu, miksi jengi tätä teki, Pääkkönen toteaa. Hänen mielestään hyvien aspektien suhteen nyky-Ydin ei eroa entisestä. Ytimen ansiosta jotkin asiat nousivat aidosti pinnalle ja julkiseen keskusteluun, kun muiden lehtien toimittajat tarttuivat juttuihimme. Pääkkönen muistaa projektien jääneen kesken talousvaikeuksien takia, vaikka loistavaa materiaalia poltteli näpeissä. Pääkkönen itse päätyi tonkimaan ”miljoonasheikki” Adnam Khashoggin taustoja tämän Suomen-vierailun aiheuttaman kalabaliikin myötä. Pääkkönen kirjoitti itsekin kaksi. Pääkkösen kirjoittajavuosina hommaa oli hoitamassa yhteensä kuusi eri henkilöä. En kyllä muista, kuka sieltä minut Ytimeen houkutteli, Pääkkönen muistelee. Päivänpolitiikkaa käsiteltiin vain kolumneissa ja pääkirjoituksissa, muuten jutut keskittyivät aina johonkin laajempaan teemaan. – Juice varmaan pelkäsi paljastuvansa kirjoittajaksi, koska lähetti meille niin pliisun tekeleen, että minun itsenihän se piti sitten kirjoittaa, Pääkkönen naurahtaa. Vaihtuvat päätoimittajat toivat mukanaan visionsa lisäksi myös omat verkostonsa, joista löytyi sekä taitavia kirjoittajia että tasokkaita juttuvinkkejä. Ydinhän oli alussa täysin mielipidelehti, ja nyt se on sitä jälleen, kaiken muun ohessa toki. Puhuttiin uudesta kansainvälisestä talousjärjestyksestä, ulkoja puolustuspolitiikasta, hävittäjähankinnoista… – Mieleenpainuneista jutuista yksi oli valtava J ukka pääkkönen kouluttautui toimittajaksi 70-luvun Tampereella, ja toimi työuransa alkuvuosina useassa eri lehdessä: listalle mahtuvat niin Kansan Lehti, Ylioppilaslehti, Demari ja tietotoimisto TST kuin myös Ydin. – Olin siihen aikaan Sadankomitean puuhissa mukana. – Täällä kumarrettiin kullan kimallukselle välittämättä lainkaan, mikä mies oikeastaan oli: kansainvälinen asekauppias, joka olisi Yhdysvaltoihin astuttuaan pidätetty välittömästi. – Maailma oli erilainen. Pääkkönen itse keskittyi kotimaan yhteiskuntapoliittisiin aiheisiin, mutta lehdellä oli avustajina myös kovan tason ulkomaantoimittajia. – Pyysimme Juicea (Leskistä) kirjoittamaan Muotokuvan silloisesta Suosikki-lehden päätoimittajasta Jyrki Hämäläisestä – Hämäläinen oli hylännyt juttuehdotuksen Juicesta juuri ennen erästä tämän isoa hittikappaletta, joten ajattelimme, että jospa häneltä saataisiin tyylillensä ominainen, kunnon savolainen vittuilujuttu. Sen ajan sloganina olikin ”Ydin kertoo sen, mistä valtalehdistö vaikenee”. Oli runsaasti aiheita, joista ei silloin kirjoitettu, vaikka lehtien toimituksilla olisi ollut runsaasti resursseja. – Ydin oli silloin melko päätoimittajavetoinen. YDIN 3 / 2021 21 YDINHETKI. Toki lehteä aina myös täydennettiin sillä, mitä saatavilla oli – toimintaa pyöritettiin täysin vapaaehtoisvoimin, kukaan kirjoittajista tuskin sai pennin latia. M yös mediakritiikkiä harrastettiin tarpeen mukaan
YDIN 3 / 2021 22 YDINHETKI. Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus (SASK) 1998 – 2017: Latinalaisen Amerikan hankekoordinaattori, viestintäpäällikkö. Jukka Pääkkönen Syntynyt 1953. Toimittajana useissa sanomalehdissä 1970 – 80-luvuilla. Kirja Horisontissa reilumpi maailma ilmestyy syksyllä 2021. Ydin-lehden toimituskunnan jäsen lähes vuosikymmenen ajan
Tätä haastattelua tehdessä käsikirjoitus on parin viikon sisällä painoon menemisestä. – Projekti oli koronan takia työläs ja pidempi kuin ajattelimme, haastattelujen tekeminen oli vaikeaa ja arkistot kiinni. Siinä vaiheessa hän oli jo antanut pikkusormensa Afrikkaaktivismille, ja sanomalehtimiehen uraa ja Ytimen aikoja seurasikin yli 30 vuotta kehitysyhteistyön parissa. Historiaan uppoaa helposti, varsinkin kun on ollut itse mukana sitä tekemässä. Se veti puoleensa niin kovaa, että ei minulla lopulta olisi enää riittänytkään paukkuja Ytimeen. Fingo) hallituksessa. kokonaisuus, jonka tein ydinjätteen loppusijoituksesta. – Kun valtalehdistön toimitusten resurssit hupenevat tällaista vauhtia ja tapa harrastaa tiedonvälitystä somen kautta valtaa alaa, tarve Ytimen kaltaisille lehdille kasvaa varmasti. Minua kysyttiin Sambian Lusakaan kehitysyhteistyöprojektin puitteissa viestinnän kurssille opettajaksi, ja siitä alkoi Afrikka-herätykseni. Siihen olisi mielenkiintoista palata nyt, kun ydinvoima tuntuu olevan taas kovassa huudossa. – Ei kyllä yhtään harmita, että oli tullut toimittajan töitä tehneeksi aikanaan. Lopuksi Pääkkönen lähettää kannustusta Ytimen nykyisille tekijöille. – Niihin aikoihin kehitysyhteistyö tuli kuvioihin ihan uutena juttuna. – Samoin kirjoitin isotöisen jutun ”VarjoSuomesta”, eli valtion varautumisesta ja suunnitelmista kriisiajan varalle – millainen Suomi onkaan luotu taustalle odottamaan. Kolumneja ja muita tekstejä syntyi niinäkin aikoina hurja määrä. Todella mielenkiintoista se kuitenkin oli. Kansalaisoikeuksiin pystyttiin niissä suunnitelmissa puuttumaan aika rankalla kädellä, olisi mielenkiintoista verrata nykyisiä suunnitelmia senaikaisiin. – Kyllä varmasti tavalla tai toisella aion jatkaa, hän uskoo. Pitäisi varmaan itsekin lähteä levittämään sanaa, että foorumi löytyy, jos sanottavaa on! YDIN 3 / 2021 23 YDINHETKI. Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus sask:iin Pääkkönen päätyi aluksi vuorotteluvapaan sijaisena, mutta ura järjestössä kestikin 19 vuotta. Pitkät jutut Pääkkönen tunnustaakin ”helmasynnikseen”. Silloin tiesin mitä haluan tehdä, se jäi päälle aika pahasti. – Masennuksekseni olen huomannut, että monet kirjoittamani kolumnit voisi julkaista melkein samanlaisena uudestaan – mitään ei ole asioiden suhteen tapahtunut. Kun kysyn, aikooko hän jatkaa kirjoittamista, Pääkkönen toteaa lakonisesti, että ”eihän siitä eroonkaan pääse”. Horisontissa reilumpi maailma kertaa, mitä suomalaisessa kehitysmaaliikkeessä on vuosien varrella tapahtunut ja miten säätiö aikanaan perustettiin. Etenkin yritysten yhteiskuntavastuuseen ja suuryhtiöiden kuvankiillotukseen, työntekijöiden oikeuksiin sekä kansainvälisiin tuotantoketjuihin liittyvät tekstit eivät Pääkkösen harmiksi ole vielä vanhentuneet käsiin. Pääkkönen on myös eläkkeelle jäätyään luvannut itselleen ”vielä vanhana koirana opetella yhden uuden tempun”: omia podcast-jaksoja on toistaiseksi ulkona kaksi, ja kirjan oheen hän tuottaa myös muutaman. – Aloitin Demarissa työmarkkinatoimittajana 80-luvun alussa, ja siellä tie vei taloustoimituksen kautta vielä ulkomaantoimittajaksikin. Sen seurauksena siirryinkin vuonna -86 pois toimittajan töistä Työväen Sivistysliittoon, ja niin myös Ydin jäi taakse. Suomessa vallitsi oikea Namibia-solidaarisuusbuumi, ja olin mukana kaikissa mahdollisissa työryhmissä. Tulevaisuudessa siintää kirjan julkaisu: Pääkkönen on koostanut Kansainvälisen Solidaarisuus-säätiön 50-vuotishistoriikin. – Koin oikean dejá vu:n, kun Long Play perustettiin! Nyt ne taas keksitään uudestaan, nämä pitkien juttujen hyvät puolet – ja hyvä niin. – Toivottavasti saadaan Ydin pysymään hengissä jatkossakin, kun ne huonot ajat on kerran jo koettu. Hän oli mukana perustamassa Finnwatchia toimien myös useita vuosia sen hallituksessa, ja on ollut mukana niin Reilun Kaupan kampanjoissa kuin istunut kepa:n (nyk. P ääkkösen viimeinen juttu Ytimeen kosketti Angolaa
MERKKEJÄ Oikeistopopulismin Kirjoittaja Johannes Jauhiainen YDIN 3 / 2021 24 YDINHETKI. Maahanmuuttokriittiset oikeistopopulistit Ruotsissa ja Tanskassa ovat saaneet tuulta siipiensä alle. Siksi myös suomalaisten päättäjien tulisi käydä kriittistä itsetutkiskelua omien prioriteettiensa suhteen
Entä voisiko samanlainen järjestely toimia Suomessa. Asuntomarkkinat muodostavat Ruotsissa monimutkaisen hallintohimmelin ja suurkaupungeissa vuokra-asuntoja saattaa joutua jonottamaan kymmeniä vuosia. Puolueet ovet lämmitelleet yhteistyötä ennenkin, mutta tuloksetta. Siksi asunto vuokrataan usein vuokralaiselta omistajan sijaan ja moni vanhempi laittaa lapsensa vuokrajonoon heti tämän syntymän jälkeen. K esäkuu oli poikkeuksellisen kuuma kaikissa Pohjoismaissa. Hallituksen aloite koski kuitenkin vain vuoden päästä valmistuvia uudisrakennuksia, eli noin prosenttia asuntomarkkinoista. MERKKEJÄ osana hallitusta tai sen ulkopuolisina tukijoina. Eikä vähintään Ruotsissa, jossa kehkeytyi poliittinen kriisi hallituksen aikeista purkaa uudiskohteiden vuokrasäännöstelyä. Kun Ruotsin hallitus kaatui, Ulf Kristersson nimettiin uudeksi hallitustunnustelijaksi ja Kristersson yrittikin muodostaa vähemmistöhallitusta, jota ruotsidemokraatit olisivat tukeneet sen ulkopuolelta. Neljän vuoden aikana paljon on kuitenkin muuttunut. Mutta koska perussuomalaiset eivät omien sanojensa mukaan kaavaile ministerinpaikkojen kaltaisia hillotolppia vaan pikemminkin vipuvartta tiettyihin politiikan osaalueisiin, ei hallituksen tukeminen sen ulkopuolelta olisi täysin poissuljettua. Kun kokoomuksen entinen puheenjohtaja Anna Kinberg Batra vihjaili yhteistyöstä ruotsidemokraattien kanssa tammikuussa 2017, moni puolueen vaikuttaja kauhistui ja seuraavan puolen vuoden aikana kokoomus menettikin viisi prosenttia kannatuksestaan. Maltillisen kokoomuksen liberaalisiiven edustajan Ulf Kristerssonin yleinen suhtautuminen ruotsidemokraatteihin ei ole enää yhtä ehdotonta ja sekä Tanskassa että Norjassa oikeistolaiset maahanmuuttokriittiset puolueet ovat päässeet vallankahvaan, joko YDIN 3 / 2021 25 YDINHETKI. Vähemmistöhallituksia ei ole Arkadianmäellä nähty sitten 1970-luvun. Periaatteessa kyllä. Vuokrasäännöstelyn purun toivotaankin lyhentävän vuokrajonoja, mutta Ruotsin vasemmistopuolue pelkää sen johtavan myös vuokrien nousuun, mikä kurittaisi etenkin pientuloisia. Ruotsidemokraateille tämä olisi sopinut, mutta sosiaalidemokraattien ja vihreiden johtama hallitus sai jatkaa keskustan ja vasemmistopuolueen tuella. Vastausta voi hakea tarkastelemalla Ruotsin lisäksi Tanskaa, jossa maahanmuuttokriittinen ja oikeistopopulistinen kansanpuolue tuki hallitusta sen ulkopuolelta vuodesta 2001 vuoteen 2007 ja taas vuodesta 2015 vuoteen 2019. M itä perussuomalaiset voisivat sitten saavuttaa hallituksen ulkopuolisena tukipuolueena. Vähemmistöhallituksen tukipuolueena perussuomalaisten kansanedustajat voisivat myös jatkaa agitointiaan ja ”puhua suunsa puhtaiksi” silloin kuin heitä huvittaa ilman, että pääministeriä vaivattaisi kysymyksillä siitä, mikäli hän hyväksyy milloin minkäkin kansanedustajan möläytykset. Episodi antoi kuitenkin esimakua siitä, miten kokoomus ja ruotsidemokraatit voisivat hallita Ruotsia yhdessä, mahdollisesti kristillisdemokraattien ja liberaalien tuella. Mutta kohun takia pääministeri Stefan Löfven menetti valtiopäivien luottamuksen, mikä avasi lyhyeksi hetkeksi Pandoran lippaan Ruotsin kenties kohutuimmalle hallitusyhteistyölle – maltillisen kokoomuksen ja ruotsidemokraattien välillä
Rivien välistä saattoi siis lukea, että turvapaikanhakijat eivät olleet tervetulleita Tanskaan. Vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana hallitus osti myös mainostilaa libanonilaisista sanomalehdistä, joissa kerrottiin arabiaksi ja englanniksi Tanskan maahanmuuttopolitiikan tiukennuksista. Äärioikeistolaisen puolueen Stram Kursin johtaja Rasmus Paludan pidätettiin ja karkotettiin Ruotsista. Käytännössä tämä on tarkoittanut rajatarkastusten käyttöönottoa ja leikkauksia pakolaisille ja turvapaikanhakijoille tarkoitetuista varoista. Tanskalaiset äärioikeistolaiset masinoivat mielenosoituksia ja polttivat Koraanin. LE H TIK U VA YDIN 3 / 2021 26 YDINHETKI. Malmö, elokuu 2020. Keväästä 2021 lähtien Tanska on myös evännyt syyrialaisten oleskelulupia ja rohkaissut heitä eri tavoin palaamaan vapaaehKööpenhaminan yliopiston apulaisprofessori Karina Kosiara-Pedersenin mukaan kansanpuolue on kahdenkymmenen viime vuoden aikana onnistunut tiukentamaan etenkin maahanmuuttoja kotoutumispolitiikkaa sekä jossain määrin kriminaalipolitiikkaa
toisesti kotimaahansa. Kansanpuolue hävisi tuolloin asiantuntijoiden mukaan kannatusta sekä oikeistolle että sosiaalidemokraateille. Maahanmuuttokeskustelu on Tanskassakin kahtiajakautunut. M itä suomalaisten päättäjien sitten tulisi ajatella Tanskan ja Ruotsin viimeaikaisista politiikan koukeroista. YDIN 3 / 2021 27 YDINHETKI. Maahanmuuttokriittisen politiikan ja puheen normalisoimisen lisäksi perussuomalaisten kaltaisen puolueen nousu hallitukseen saattaisi myös lisätä kansalaisten yleistä luottamusta politiikkaan, demokratiaan ja sen instituutioihin. Esimerkiksi Tanskan kansankäräjävaalien äänestysprosentti on pyörinyt kahdenkymmenen viime vuoden aikana tukevasti 85 prosentin tuntumassa, mikä on 15 – 20 prosenttia korkeampi kuin Suomessa. MITÄ SUOMALAISTEN PÄÄTTÄJIEN SITTEN TULISI AJATELLA TANSKAN JA RUOTSIN VIIMEAIKAISISTA POLITIIKAN KOUKEROISTA. Tanskassa myös sananvapauteen liittyvät kysymykset ovat herkempiä kuin Suomessa muun muassa vuoden 2005 kohun takia, jolloin Jyllands-Posten julkaisi pilapiirroksia profeetta Muhammedista. Sen sijaan keskustavasemmistolle ja kaikille muillekin puolueille tulee taas aluevaalien alla ja miksei sitä ennenkin hyvä sauma kertoa äänestäjille, miksi pienituloisia vuokralaisia ei pidä kurittaa, miksi Suomen tulee vastaanottaa ja kotouttaa pakolaisia ja miksi äänestäminen on ylipäätään tärkeää. Demarihallitus toimeenpani toki pitkän liudan kansanpuolueen maahanmuuttopoliittisista vaatimuksista, ja monen tutkijan mukaan demarit omaksuivat miltei kokonaan kansanpuolueen maahanmuuttokriittisyyden. Mutta, etenkin jos perussuomalaiset suostuvat hallituksen ulkopuoliseksi tukipuolueeksi ja eräänlaiseksi kuninkaantekijäksi, ei keskustavasemmiston kannata tuudittautua siihen, etteivät perussuomalaiset pääsisi vallankahvaan, vaikka puolueella onkin kimurantti suhde kokoomukseen. Kuitenkin suomalaisiin verrattuna suurempi osa tanskalaisista suhtautuu kriittisesti maahanmuuttoon, vaikka moni hyväksyykin, että Tanska on monikulttuurinen ja tulee pysymään sellaisena. Ensinnäkin Tanskaa vuosina 2015 – 2019 hallinnut demarivetoinen vähemmistöhallitus osoittaa, ettei yhteistyö maahanmuuttokriittisten puolueiden kanssa ole ilmaista vaan tuen vastineeksi on tarjottava jotain. Heinäkuussa 2021 Suomen hallituksen kannatus on Ylen mielipidemittauksen mukaan tukevasti 55 prosentin hujakoilla. Mutta toisaalta kansanpuolueen kannatus romahti kahdellatoista prosentilla puolueen tuettua demarihallitusta vuodesta 2015 vuoteen 2019. Toisaalta vastuunkanto jopa hallituksen ulkopuolella voi myös johtaa maahanmuuttokriittisen puolueen kannatuksen romahdukseen ja sen jälkeiseen itsetutkiskeluun – mikäli maahanmuuttopolitiikkaan tehdään tiukennuksia. Näin on käynyt ainakin muissa Länsi-Euroopan maissa, joissa maahanmuuttokriittiset puolueet ovat päässeet valtaan, ainakin Politics and Governance -lehdessä julkaistun tutkija Marlene Maukin artikkelin mukaan. Pakkopalautuksia maa ei kuitenkaan pysty tekemään, koska sillä ei ole palautussopimusta Syyrian kanssa. Samankaltaisuuksista huolimatta Tanskan ja Suomen vertaaminen ei ole täysin mutkatonta. Yhteistyö sosiaalidemokraattien kanssa oli kuitenkin kansanpuolueelle katkeransuloinen ja kaksiteräinen miekka. Tanskassa vähemmistöhallitukset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus ja siksi järjestely on ennustettavampi ja vakiintuneempi
Osoita tukesi rauhantyölle ja aseriisunnalle hankkimalla omasi! Sadankomitea 58 vuotta – UUDET RAUHANPINSSIT OVAT TÄÄLLÄ! Tilaa rauhanpinssi! Lähetä 5 euroa MobilePay -numeroomme 81827 Kirjoita viestikenttään koko osoitteesi Lähetämme pinssin sinulle postissa!. Sadankomitea toi merkin Suomeen vuonna 1963, ja alusta asti se on ollut myös järjestömme tunnus. Rauhanmerkki symboloi yhä uskoa väkivallattomiin ratkaisuihin, poliittiseen vaikuttamiseen ja haluun rakentaa kestävää, aseetonta maailmaa. Rauhanviestiä levittävät nyt uudet pinssit, jollaisen voit tilata helposti MobilePayn kautta. Rauhanmerkki tuli alkujaan tunnetuksi Iso-Britannian ydinaseriisuntamarsseilta
Keräyslupa: RA/2020/1563.
”KUN LÄHDIN TEHERANISTA BUSSILLA KABULIIN, VANHA PERSIALAINEN MAANMITTARI ONNITTELI MINUA, ETTÄ SAATOIN MATKUSTAA NYKYAJASSA: HÄN OLI TEHNYT SAMAN MATKAN RATSAIN 1930-LUVULLA JA KÄYTTÄNYT SIIHEN SATA PÄIVÄÄ. MINULTA MENI TÄHÄN NOIN TUHANNEN KILOMETRIN MATKAAN PARIN VUOROKAUDEN TAUOT MUKAANLUETTUINA KYMMENEN PÄIVÄÄ.” Teksti Ytimen toimituskunta. YDIN 3 / 2021 30 YDINHETKI KOSKA LEIJAT LENTÄVÄT KABULIN YLLÄ
LE H TIK U VA. YDIN 3 / 2021 31 YDINHETKI YDIN 3 / 2021 31 YDINHETKI ISAF-rauhanturvaajien lääkäri Reijo Afganistanissa 2013
Mikäli hän sattui kuolemaan taisteluissa, uutta viranhaltijaa piti taas etsiä, eikä kumpikaan koskaan ehtinyt juuri ymmärtää, mitä tehtävää hoiti. Afganistanilaisia eivät maailman uutiset hetkauttaneet. Sen seurauksena niin sanottu Pohjoinen liittouma syöksi talebanit vallasta. 9. Wuori joutui Hindukush-vuoristossa raivonneen lumimyrskyn vuoksi jäämään noiksi maailmanhistoriallisiksi päiviksi kiikkiin samaan murjuun, missä minä majailin käytävän toisella puolen, ja että terveydenhoidossamme avainroolia näytellyt whisky-varastomme pääsi lopahtamaan ja Wuori meistä kahdesta vastustuskyvyttömämpänä sairastui välittömästi vatsatautiin.” L oka-marraskuussa 1981 Afganistanista tuli kuin tulikin maailman hälinän keskipiste. Ulkomaailma katsoi epäuskoisena Afganistanin tapahtumia, ja maan sisällä hallinnon kaaos jatkui. Terrori-iskut Yhdysvalloissa aloittivat terrorisminvastaisen sodan. Nevakiven muistelut matkustamisesta eivät kuitenkaan ole vuodelta 1981, vaan loka-marraskuulta 1956. YDIN 3 / 2021 32 YDINHETKI N äin kirjoitti professori Jukka Nevakivi Ydin-lehteen vuonna 1981. Vuonna 1978 kommunistit tulivat valtaan ja alkoi Afganistanin demokraattisen tasavallan aika. Tuolloin puoli maailmaa soti Afganistanin ympärillä, hallitukset kaatuivat, Unkari miehitettiin ja naapurimaassa Pakistanissa tuhottiin brittien omaisuutta. isaf-joukot tulivat Afganistaniin. Sissisodan eri ryhmien välienselvittelyyn sotkeutuivat oikein kunnolla Pakistan, Iran ja Saudi-Arabia. Alkoi sissisota, joka teki Neuvostoliiton pyrkimykset vakauttaa oloja tyhjiksi, tehottomiksi ja traumaattisiksi. Maassa oli tuolloin kymmeniätuhansia vieraita sotilaita, tällä kertaa jo edesmenneen Neuvostoliiton. Hajanaista hallintoa vastassa olivat sissit, joita tukivat niin Yhdysvallat, Pakistan, Saudi-Arabia kuin Kiinakin. Tavoitteena oli elää kuin profeetta Muhammed 1400 vuotta aiemmin. Talebanit alkoivat vahvistua 1994. Tämän vuoksi myös Suomessa käytiin ennen vuosikymmenen taittumista 2009 keskustelua siitä, onko Suomi sotaa käyvä maa. Keskuspankin johtaja oli myös taleban-sissi: joutuessaan lähtemään taisteluihin hän jätti viranhoitonsa sikseen. 2001. Tarkoitus oli muun muassa kouluttaa Afganistanin omat turvallisuusjoukot ja tukea maata jälleenrakennuksessa. Nevakivi kertoo: ”Afganistaniin juuri akkreditoitu Moskovan suurlähettiläämme Eero A. Sisäiset valtataistelut tekivät olot tukalaksi maan hallitukselle, jonka vuoksi Neuvostoliitto yya-sopimuksen hengessä tuli Afganistaniin. Maan laskuvarjojääkärijoukot miehittivät Afganistanin 1979. Myös suomalaisia sotilaita palveli kumppanuusohjelman mukaisesti Afganistanissa. Jäljelle jäi kaaos. Neuvostoliitto aloitti vetäytymisen epäonnisesta operaatiostaan Mihail Gorbatšovin tultua valtaan vuonna 1985 ja ajauduttuaan tietysti myös itse hajoamisprosessiin. Nevakivi toimi itse tuolloin lähetystösihteerinä Suomen Moskovan suurlähetystössä, ja hänen vastuulleen kuului myös Kabul. Viimeiset neuvostojoukot poistuivat maasta 1989. Aikaa kuitenkin ehti kulua. Matkakin Kabuliin taittui täpötäydessä afgaanibussissa, jossa oli i – iii luokat (sisällä) ja iv luokka (katolla). isaf:n kriisinhallintaoperaatio kytkeytyi usein Yhdysvaltojen sotatoimiin. S itten tuli synkkä päivä 11. Vuonna 1996 he ottivat vallan ja syntyi Afganistanin islamilainen emiraatti. Alkoi uusi sisällissota ja demokraattiseksi tasavallaksi kutsutun Afganistanin päivät olivat ohi 1992. Naisten ja tyttöjen asema oli erittäin vaikea eikä kukaan tiennyt, miltä johtajat näyttivät, valokuvia kun ei saanut ottaa. isaf puolestaan oli The International Security Assistance Force -operaatio, joka oli Nato-johtoinen, mutta yk:n valtuuttama. Maa oli ”autuaan takapajuinen ja haluton osallistumaan maailman hälinään”, kuten Nevakivi asiaa luonnehti. Janne Hukka kirjoitti Ydin-lehden ensimmäisessä numerossa 2010 otsikolla
M aa on kärsinyt koko ajan väkivallasta, joka on myös johtanut valtavaan pakolaisuuteen. Presidentti Joe Biden ei muuttanut vetäytymispäätöstä. Luonnonvaroiltaan rikkaassa Afganistanissa on mahdollisuuksia parempaan. Rauhanliikkeen näkökulmasta […] suunnanmuutos mahdollistaa laajemman tunnustuksen sille tosiseikalle, että Afganistanissa on käynnissä 30 vuotta kestänyt sisällissota, jossa Suomenkin joukot ovat mukana.” I lari leskelä kirjoitti Ydin-lehdessä vuonna 2014, kun kansainvälinen isafoperaatio oli päättymässä kyseisen vuoden lopussa: ”Pelko väritti länsimaiden lähtöä Afganistaniin 13 vuotta sitten. Afganistanin tukemisen polku tuli kivetyksi hyvillä aikomuksilla. Hehän joutuvat rakentamaan tulevaisuuttaan taas uusissa, epävarmoissa olosuhteissa. Rauhaa ovat uhanneet koko ajan väkivallan ohella myös korruptio ja heikko hallinto. Se oli pelkoa 1990-luvun sisällissotien jälkeisen valtatyhjiön muuttumisesta ääri-islamin tukialueeksi […] Afganistanin sodan jatkuessa pelon on hiljalleen syrjäyttänyt syyllisyys: miten näytämme, että tavoiteltu yhteiskunta on kaikkien uhrauksien arvoinen.” Rauhanturvaamisessa sekä onnistuttiin että epäonnistuttiin. Vaikka naisten asema on edelleen heikko, ennätti se kuitenkin kohentua. Joukkojen määrää kasvatetaan lähes kahteensataan aina vuoden 2011 loppuun asti… Afganistanissa tulee olemaan yhtä paljon ulkomaalaisia sotilaita kuin Neuvostoliiton miehityksen huippuvuosina. Monet pelkäävät pahinta ja vain harvat toivovat, ehkei parasta, mutta ainakin hyvää. Mikä särki aikanaan idyllin vai oliko idylliä ollenkaan. Punaisen Ristin mukaan konflikti on aiheuttanut vuodesta 1978 lähtien yhteensä 1,5 miljoonan siviilin kuoleman. Tosiasiaksi kuitenkin jää se, että taistelut ovat tuhonneet heikkoa infrastruktuuria entisestään. isaf:n jälkeen Afganistaniin jäi noin 12 000 ulkomaalaista sotilasta, joiden joukossa oli 65 suomalaista sotilasta. Sodan on arvioitu tappaneen ja tappavan kolme lasta päivässä. Selvää kuitenkin on, ettei länsimaiden sotilaallisen läsnäolon poistuminen Afganistanista voi tarkoittaa selän kääntämistä afganistanilaisille niin maalla kuin kaupungeissakin. Mutta myös hyviä asioita on tapahtunut jälleenrakennuksessa. Tarkoituksena oli edelleen kouluttaa afgaanijoukkoja. Syksyllä 2021 Afganistan on taleban-liikkeen hallussa. Nevakivi palaa siksi Ydin-jutussaan vuoden 1956 päiväkirjamerkintöihinsä: ”Paikallisella Gymkhana-klubilla tapaamani vanha eversti (that terrible race of old Indian army officers, you know) katseli grogilasinsa läikkymättä yliopistolta nousevia vainovalkeita ja vakuutti muflonilampaan sarvia muistuttavien viiksiensä takaa, että mailojaan ja pallojaan ne eivät ainakaan ole polttaneet: huomenna tai viimeistään ylihuomenna täällä pelattaisiin jälleen krikettiä… mikä särki tämän taantumuksellisen idyllin, sisäinen vai ulkoinen paine, vai sattuiko jossakin työtapaturma?”. Vaikka maa on ollut laajan humanitaarisen avun tarvitsija jo pitkään, peruspalvelut ovat parantuneet. Imeväisyyskuolleisuus pieneni, lukutaito yleistyi. Neuvottelujen ilmoitettiin päätyneen sopimukseen kahta vuotta myöhemmin. Mutta mitä talebanien uusi valtaannousu tarkoittaa. YDIN 3 / 2021 33 YDINHETKI Afganistanin pr-sota: ”Suomen eduskunta päätti helmikuussa esittää Naton kriisinhallintaoperaatioon osaa ottavien suomalaisten sotilaiden kasvattamista puolella. Tämän lisäksi maassa on myös yli 100 000 yritysten palkkalistoilla olevaa palkkasoturia.” Hukka kirjoitti myös: ”Yhdysvaltojen armeijan raportoitiin maaliskuun alussa tunnustaneen konfliktin olevan heimokapinallisia vastaan. Samalla kerrottiin, että Yhdysvallat vetää joukkonsa pois Afganistanista toukokuuhun 2021 mennessä. Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump aloitti neuvottelut rauhasta talebanien kanssa 2018. Terrorisminvastainen sota koskee vain sataa Al-Qaidan sotilasta
90 kansankodin käännekohdasta VUOTTA. YDIN 3 / 2021 34 YDINHETKI Teksti ja kuvat Renny Jokelin Ådalenin surmanlaukaukset vuonna 1931 avasivat Ruotsin tien kohti sovittelevaa kansankotia. Ydin kävi dramaattisten tapahtumien maisemissa
YDIN 3 / 2021. Ensimmäisen maailmansodan Tienviitta osoittaa marssijoiden reitin. Ruotsin modernin historian keskeisimpiin kuuluva paikka on löytynyt. Pieni kyltti kuitenkin viittaa oikeaan suuntaan: Ådalen 31. toukokuuta 1931 kuoli viisi nuorta työläistä heitä vastaan komennettujen sotilaiden luoteihin.” Hiljaisena arkipäivänä muistomerkillä ja sen lähistöllä olevilla pienillä tekstitauluilla on muutamia kävijöitä, yksittäisiä henkilöitä ja perheitä. Ådalenin laukaukset olivat kulminaatiopiste kehityksessä, johon Ruotsi oli ajautunut vuosien ajan. Sen ohitse on helppo ajaa, vaikka olisi kääntynyt ajoissa Uumajan ja Sundsvallin väliseltä e4-tieltä kantatie 90:lle. Muistomerkin teksti muistuttaa tapahtumista, jotka muuttivat Ruotsin yhteiskunnallisen kehityksen yhdeksän vuosikymmentä sitten. Paikalla on usein toki vierailtu isommalla ja ”arvovaltaisemmalla” joukolla, tuhansien vahvuisina. YDIN 3 / 2021 35 YDINHETKI V iimeinen tienpätkä muistomerkille Lunden kylän liepeillä on vaatimaton. ”Tällä paikalla 14. Heinäkuussa 2021 rauhallisessa maisemassa seisoo muistomerkki, jossa hajalleen taottu hevonen on yllytetty sen edessä vastarintaa tekevän henkilöhahmon päälle
1920-luku oli silti poliittisesti erittäin epävakaa ja hallitusten väri vaihtui tiuhaan. Ruotsissa vasemmisto sai vuonna 1918 ajettua läpi kunnallisen äänioikeuden laajentamisen ja seuraavana vuonna naisille äänioikeuden valtiollisissa vaaleissa. Armeija avasi tulen rauhallisia lakkolaisia kohtaan. Viisi ihmistä kuoli ja viisi haavoittui. Mielenosoituskulkue päättyi Lunden työväentalolle, jossa sotilaat avasivat tulen.. Lakkolaisia vangittiin, joiden joukossa oli muun muassa Ruotsin kommunistisen puolueen jäseniä ja muita aktivisteja. Kulkueeseen liittyi yllättäen arviolta jopa 5 000 henkilöä. Dramaattisimmat tilanteet nähtiin pienillä paikkakunnilla kuten länsirannikolla sijaitsevassa Halmstadissa, mutta siellä aseet eivät kuitenkaan puhuneet. Vuosikymmenen lopulla tilanne kiristyi maailmanlaajuisen suuren laman iskettyä myös Ruotsiin. Marssijoita vastassa oli Lunden työväentalon kohdalla Ådalenissa sotilaita, jotka väittivät mielenosoittajien olevan aseistettuja. Kristuksen taivaaseenastumisen muistopäivänä 14. Työolojen huonontaminen, palkkojen alennukset ja yleinen lama johtivat siihen, että kansalla ei ollut varaa enää ostaa edes riittävästi ruokaa. 5. Oikeisto ja sitä tukeva lehdistö kutsuivat surmattuja ”roistoiksi, joita ei tullut surra”. Työnantajat yrittivät murtaa lakkorintaman rikkureilla ja kutsuivat näitä turvaamaan sotilasjoukon. Toukokuussa 1931 alkoi paikallinen yleislakko, joka sulki paperitehtaat ja satamat. Suuryritysten johto, työnantajat ja oikeistopiirit pyrkivät maksattamaan laman työläisillä muun muassa heikentämällä näiden etuja ja laskemalla palkkoja. YDIN 3 / 2021 36 YDINHETKI jälkeen Ruotsissa kasvoi jännite suuryritysten ja työväestön, oikeiston ja vasemmiston, konservatiivien ja radikaalien välillä, mutta ne eivät johtaneet Suomen sisällissodan kaltaiseen, kymmeniä tuhansia uhreja vaatineeseen katastrofiin. Vastauksena yltyi lakkoliikehdintä, mikä lopulta johti yhteenottoihin. työväenjärjestöt aloittivat Frånön työväentalolta mielenosoitusmarssin, joka kulki viitisen kilometriä hiekkateitä Lunden työväentalolle. Lakkoliikehdintä Kramforsin pitäjässä, Lunden kylässä yltyi. P ohjanlahden rannalla kävi toisin. Ampumiskäskyn antanut upseeri sen sijaan tuomittiin vain kymmenen päivän koriarestiin. Myös sosiaalidemokraatit sanoutuivat pitkälti irti paikallisten kommunistien toimista, mikä osin johtui valtataisteluista ay-liikkeen Frånön työväentalo, josta työväenjärjestöjen marssi alkoi
Store Larsson oli viides kuolonuhri. Haudalle nousi muistomerkki vuonna 1936 ja Blombergin runo vuonna 1956. Roger Johanssonin analyysi 90 vuoden takaisten laukausten merkityksestä Ruotsin historiassa seuraavina vuosikymmeninä on massiivinen laitos, 530 sivua tekstiä ja 122 sivua lähteitä. Älä unohda häntä koskaan”. Uuden lain mukaan armeija ei saanut nousta ruotsalaisia vastaan Ruotsin maaperällä. YDIN 3 / 2021 37 YDINHETKI sisällä. Vuoden 1932 syysvaaleissa sosialidemokraatit saivat vankan vaalivoiton, jonka jälkeen puolue hallitsi maata 44 vuotta. Kukin osapuoli antaa niille omat selityksensä. Hän käy Ådalenin perintöä läpi virallisen Ådalskomissionenin, ammattiyhdistysliikkeen raporttien, Ruotsin koulujen oppikirjojen ja vuonna 1969 ilmestyneen Bo Widerbergin elokuvan kautta.. 2001 tapahtumien jälkeen ja terrori-iskujen yleistyttyä Euroopassa viime vuosina. Puolue ei saanut ehdotonta enemmistöä, mutta solmi vuonna 1933 niin sanotun ”lehmänkauppasopimuksen” talonpoikaispuolue Bondeförbundetin kanssa. Keskeisimpiä oli vuoden 1938 Saltsjöbadenin sopimus, jossa naulattiin työnantajaja työntekijäjärjestöjä sitovaa työmarkkinalainsäädäntöä ja riitojen ratkaisumekanismeja. Ådalenin surmatyöt laukaisivat ympäri Ruotsia mielenosoituksia ja lakkoaallon, joihin osallistui satojatuhansia henkilöitä. Hautajaisiin osallistui 25 000 saattajaa. Rikoksena oli nälkä. Lopulta enemmistö paikallisista katsoi, että kommunistit saivat hoitaa sen. Johanssonin mukaan historiaa tehdään muodostamalla tapahtumista kuva, kertomus ja käsitys, jotka muokkaavat kunkin historiatietoisuuden. Vasemmiston tulkinta tapahtumista sai lisää todisteita kun lokakuussa 1931 paljastui, että Tukholmassa toimi noin 2 000 henkilön oikeistolainen kansalliskaarti, jonka aseistuksen olivat kustantaneet yritysjohtajat. Å dalen 31 johti ruotsalaisen yhteiskunnan murrokseen ja seuraavina vuosikymmeninä Ruotsin hyvinvointimallin rakentamiseen. Laukauksia seuranneena päivänä sotilaat ja rikkurit vedettiin pois paikalta valtiopäivien päätöksellä. Vuoden 1864 laki, joka oikeutti maan armeijan käyttämään väkivaltaa ”kapinan” tai ”mellakoiden” rauhoittamiseen, kumottiin. Hautakiveen on hakattu Erik Blombergin runo: ”Tässä makaa ruotsalainen työläinen, surmattu rauhan aikana, aseettomana, arvottomana, tuntemattomilla luodeilla teloitettuna. merkitystä laajamittaisesti tutkinut Malmön ja Lundin yliopistojen historian professori Roger Johansson kutsuu tapahtumasarjaa ”kansankodin kynnykseksi” keväällä 2021 uudelleen julkaistussa teoksessaan Ådalen 31: Kampen om historien. Sovittiin myös, että maan hallitus ei puutu järjestöjen välisiin kiistoihin. Historiankirjoituksen vaikeudesta kertoo se, että hautajaistapahtumasta on kolme erilaista ”uutisfilmiä”: yhdessä ovat pääosissa kommunistipuhujat, toisessa demarit, kolmannesta on kaikki henkilöt leikattu pois. Hallitukset uudistivat pala kerrallaan työmarkkinoita ja demokratisoivat lainsäädäntöä. Ådalenin ÅDALENIN LAUKAUKSET OLIVAT KULMINAATIOPISTE KEHITYKSESSÄ, JOHON RUOTSI OLI AJAUTUNUT VUOSIEN AJAN. Kuolleista neljä on haudattu yhteishautaan: Erik Bergström, Viktor Eriksson, Evert Nygren ja Eira Söderberg, joka oli täysin ulkopuolinen sivustakatsoja. Tuore jälkinäytös käytiin, kun viikkoa myöhemmin viisi uhria haudattiin Lundessa sijaitsevan Gudmundrån hautausmaalle. Armeija on saanut uusia valtuuksia New Yorkin 11 .9. Demarien valtaantulon jälkeen monet armahdettiin. Uhrien hautaamisesta tuli poliittinen kiista
Vuoden 31 tapahtumien Ådalenin laukaukset tekivät päivämäärästä 14. Lama iski Ruotsiinkin ja työnantajat puhuivat jälleen palkkojen alennuksista ja säätölistoista. Vaikutusta voi verrata Pohjantähden alla -teoksiin ja elokuviin Suomessa. Vallassa vuosikymmeniä ollut demarihegemonia joutui radikaalimman vasemmiston ja oikeiston puristuksiin. Demarit kuitenkin voittivat vuoden 1968 vaalit Olof Palmen johdolla. Demarijohtaja Olof Palme puhui Ådalshallenissa Sollefteåssa 1 200 kuulijalle: näin käy kansankodissa, kun porvarit ovat vallassa. Vastakkainasettelu kuumeni 1960-luvun lopussa myös Ruotsissa. Toisaalta työnantajien ja suuryritysten omistajien on katsottu halunneen kriisien ja nälän olosuhteissa murtaa järjestäytynyt ay-liike. Kaikkien kuvien, käsitysten ja kertomusten jonkinlainen konsensus kuitenkin on, että Ådalen 31 oli käännekohta, joka on vaikuttanut Ruotsissa kaikki nämä vuosikymmenet. Myös demarien vaalipuheissa vuonna 1981 alkoi olla aiempaa tiukempi sävy ja puolue nosti esiin ”Ådalen-kortin”. Syypäiksi on jopa etsitty Venäjän soluttamia agentteja. Elokuva toi Ådalenin jälleen keskeisesti poliittiseen agendaan ja se palkittiin kansainvälisestikin. Elokuvan ensi-ilta oli Lunde Folkets Husissa huhtikuussa 1969, ja sitä on sittemmin esitetty ainakin 4 000 tilaisuudessa ja sillä on miljoonayleisö. 1931 kiveen hakatun.. YDIN 3 / 2021 38 YDINHETKI V uosikymmenten mittaan tulkintoja Ådalenista on esitetty suuri määrä. Tukholmassa vallattiin protestiksi ylioppilastalo ja Båstadissa poliisi ja nuoriso iskivät yhteen poikkeuksellisen rajulla tavalla. Seuraavana vuonna Widerbergin dokumentaarinen elokuva sai valtavat mittasuhteet repiessään auki vanhat haavat. Johanssonin mukaan Widerbergin elokuvan viesti on se, että sovinto ja reformiajattelu ovat ainoa järkevä tie eteenpäin. Lakkolaisia on syytetty väkivallasta, ja syyt on langetettu paikallisten radikaalien niskaan. 5. Nyt koko vasemmisto teki yhteistä tulkintaa Ådalenin laukauksista. Ensi kertaa sitten Ådalenin laukausten demarit putosivat vallasta vuoden 1976 vaaleissa ja oikeisto hallitsi kuusi vuotta
Lenny Clarhällin tekemää muistomerkkiä oli paljastamassa 25 000 henkilöä. Demaripääministeri Stefan Löfven puhui kuitenkin videolla koronaeristyksestä käsin: ”On tärkeää, että me muistelemme juhlallisesti noita tapahtumia. Demarit palasivat valtaan vuoden 1982 vaaleissa ja hallitsivat lyhyttä taukoa lukuun ottamatta seuraavat 24 vuotta. Dramaattisen lakkokulkueen reitti on osin merkitty ”Ådalen 31” -tienviitoilla, ja paikoin voi aistia historiallisten tapahtumien muiston. Uusia historiallisia tulkintoja ei tehty vasemmalla eikä oikealla, ja vain pieni joukko oli Gudmundrån hautausmaalla seppeleitä laskemassa. ”Itse konflikti on kuitenkin pohjimmiltaan jäljellä… työn ja pääoman riita. Viiden nuoren työläisen muistoa kunnioittaa muistomerkki.. Työnantajien pyrkimys ay-liikkeen heikentämiseen oli taas noussut esiin, kun massiivinen työsulku oli kohdistunut 850 000 työntekijään keväällä 1980. Syyttävä sormi osoitti työnantajiin ja kyvyttömään yhteiskuntaan, joka oli 1970-luvulla saanut kaikuja Ådalenin tunnelmista. H einäkuussa 2021 Frånön ja Lunden työväentalot ovat suljettuja ja hiljaisia. YDIN 3 / 2021 39 YDINHETKI tulkinta keskittyi nyt työttömyyteen ja nälkään, turvattomuuteen ja köyhyyteen. Niitä ei saa unohtaa.” Vuonna 2020 Ruotsissa ei virallisen tiedon mukaan ollut yhtään lakkoa eikä yhtäkään työpäivää siinä mielessä menetetty. Se ei katoa mihinkään, mutta luultavimmin konflikti ratkaistaan muilla keinoin.” Suomessa Ådalen meni vuonna 2021 käytännössä täysin huomioitta. Uutta vauhtia vaalikampanjointiin antoi Ådaleniin toukokuussa 1981 pystytetty muistomerkki, 50 vuoden odotuksen jälkeen. 90 vuoden merkkipaalu nosti Ådalenin jälleen esiin Ruotsin poliittisessa keskustelussa. Löfven korosti Aftonbladetin haastattelussa, että Ruotsissa on löydetty kiistojen ratkaisutapoja. Maisemat ovat kuitenkin muuttuneet ja lakkolaisten ja rikkureiden yhteenottoja todistanut satama-alue on autio. Dramaattisten laukausten paikat on kuitenkin merkitty kylän raitille: pylväs b:ssä lukee ”suunnilleen tällä kohtaa lakkokulkue ja sotilasjoukko kohtasivat”
Seuraukset saattavat olla merkittävämpiä, kuin mitä moni osaa arvata – etenkin, jos maan perustuslakia uudistetaan. YDIN 3 / 2021 40 YDINHETKI Kirjoittaja Johannes Jauhiainen Turhautuminen poliittiseen suhmurointiin, pandemian leviämiseen ja talousvaikeuksiin sytyttivät kriisin arabimaailman ainoassa demokratiassa. Tunisian PULMA
Moni oikeusoppinut on kuvaillut presidentin toimia vallankaappaukseksi. Siksi presidentti ei tule perääntymään – ainakaan julkisen paineen takia. 2021.. Hän vastusti presidentin päätöstä erottaa pääministeri ja keskeyttää parlamentin toiminta tilapäisesti. Presidentin toimia vastustava Ghannouchi taas on vanha kettu Tunisian politiikassa. Mielenosoittajat tungeksivat parlamentin portilla 26. Tällä kertaa auringonlasku ei kuitenkaan tuonut mukanaan tyyneyttä ja rauhaa, sillä parlamentin edessä osoitettiin mieltä. Perustuslain mukaan perustuslakituomioistuimen pitäisi tämän tyyppisissä tilanteissa arvioida presidentin toimien laillisuutta. Opiskeltuaan Egyptissä ja Syyriassa 1960-luvulla hän perusti Tunisian ensimmäisen poliittista islamia edistävän puolueen noin neljäkymmentä vuotta sitten. Jotkut mielenosoittajista yrittivät murtautua sisään ja toiset istuivat maassa. Tuomioistuimen paikkoja ei kuitenkaan ole onnistuttu täyttämään, osittain poliittisen suhmuroinnin takia. YDIN 3 / 2021 41 YDINHETKI AP /P H O TO L ämmin ja aurinkoinen päivä heinäkuun viimeisellä viikolla muuttui illaksi Tunisian pääkaupungissa. Ghannouchi joutuikin ensin kidutetuksi, sitten vangituksi ja viimeiseksi maanpakoon, ennen kuin hän palasi maahan vuoden 2011 vallankumouksen jälkeen. Mielenosoittajien joukossa oli myös parlamentin puhemies ja muslimidemokraattisen Ennahdapuolueen puheenjohtaja Rachid Ghannouchi. 7. Siihen aikaan islamisteja ja muitakin toisinajattelijoita vainottiin Tunisiassa. Valtaosa tunisialaisista tukee parlamentin toiminnan keskeyttämistä ja presidentin muita toimia, ainakin heinäkuussa tehdyn mielipidemittauksen mukaan. Tunisian presidentin toimia voi pitää hyvinkin ongelmallisina
YDIN 3 / 2021 42 YDINHETKI VARMAA ON KUITENKIN, ETTÄ DEMOKRATIA ON SAANUT KOVAN KOLAUKSEN ARABIKEVÄÄN AINOASSA VALOPILKUSSA. Diktatuurin kaaduttua uusi perustuslaki varmistaisi, ettei yhdellä henkilöllä tai puolueella olisi liikaa valtaa. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on vaikeuksia saada lainoja paikallisista pankeista. Lisäksi uusi perustuslaki takasi kansalaisille sananvapauden ja poliittiset vapaudet. Nuorisotyöttömyys on viimeisten kymmenen vuoden aikana pyörinyt kolmenkymmenen prosentin tienoilla ja 18 prosenttia julkisten palvelujen käyttäjistä on joutunut maksamaan lahjuksia. Toki prosessin aikana oli syntynyt erimielisyyksiä, mutta kaikesta oli selvitty keskustelemalla. Riitelyn takia ministerit ovatkin vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Paikka parlamentissa ja valtakunnanpolitiikassa avautui kuitenkin Ghannouchille Tunisian ensimmäisissä demokraattisissa vaaleissa vuonna 2011. M ikä siis avuksi. Luottamus eduskuntapuolueita kohtaan on ollut haparoivaa jo ensimmäisistä vapaista vaaleista. Esimerkiksi koronapandemian puhjettua Tunisialla on ollut peräti kuusi terveysministeriä. H yvistä lähtökohdista huolimatta kaikki kävi kuitenkin toisin. Kompromissien ja dialogin sijaan ns. Näistä pohdinnoista kenties merkittävin liittyy perustuslain uudistamiseen tavalla, joka antaisi enemmän valtaa presidentille. Myös ajankohtaisen kriisin käynnistänyt presidentti valittiin itsenäisenä ehdokkaana. Nyt keskustelu käy entistä vilkkaampana ja siihen ovat liittyneet myös maan presidentti, ammattiliitojen pomot, aktivistit, akateemikot ja toimittajat. Vallankumouksen jälkeen kompromissien tekeminen oli onnistunut tunisialaisilta hyvin. Vertailun vuoksi Suomessa kuoli heinäkuussa neljätoista ihmistä uusien tartuntojen määrän ollessa 11 484. Koronan takia Tunisiassa kuoli heinäkuussa 5 002 ihmistä, kun taas uusia tartuntoja kertyi 168 653 kappaletta. Korkeimmillaan äänestysprosentti oli vuonna 2014, jolloin se kohosi 67 prosenttiin. Ensimmäiset kaksi edustivat parlamenttiin valittuja, mutta neljä viimeistä ovat olleet itsenäisiä tai tilapäisiä ammattiministereitä. Kolme vuotta vallankumouksen jälkeen uusi perustuslaki oli saatu valmiiksi. Uuden lain myötä valta jakautui entistä tasaisemmin presidentille, parlamentin puhemiehelle ja hallituksen presidentille, eli pääministerille. Vientiä vaikeuttaa taas se, että tuotteet joutuvat usein seisomaan seitsemän päivää satamissa, ennen kuin ne saavat tullivirkailijoilta luvan lähteä määränpäähänsä. kolme presidenttiä ovat riidelleet keskenään ja lykänneet tärkeitä päätöksiä esimerkiksi talouden uudistamisen suhteen. Parlamenttia olisi pakko kuunnella ja muutosten toteuttamiseksi tarvittaisiin kompromisseja. Tosin jo vuoden 2018 paikallisvaaleissa äänestysaktiivisuus jäi 34 prosenttiin ja itsenäiset ehdokkaat saivat enemmän ääniä kuin vakiintuneet eduskuntapuolueet. Uudistuksia pidettiin hyvinä. presidenttivetoista hallintomallia.. Moni tunisialainen on kriisin aikana ja sitäkin ennen pohtinut, kuinka maan poliittista järjestelmää voisi kehittää. Siinä tapauksessa Tunisia palaisi lähemmäs vuoden 1959 perustuslakia ja Ranskan, Yhdysvaltojen ja Turkin ns. Olivathan ammattiliitot, ihmisoikeusjärjestöt ja juristit yhdessä ja keskustellen luotsannet Tunisian ei-vapaasta ja yksinvaltaisesta maasta kohti vapaata demokratiaa ja kansanvaltaa
Tunisia on nimittäin kamppaillut etenkin taloushaasteiden kanssa jo silloin, kun maata hallitsi yksi presidentti ja puolue. Puolustusministeri on erotettu. LE H TIK U VA /A FP. Ainakaan heti. YDIN 3 / 2021 43 YDINHETKI Presidenttivetoiseen malliin liittyy riskejä. Varmaa on kuitenkin, että demokratia on saanut kovan kolauksen arabikevään ainoassa valopilkussa. Siksi sopii toivoa, että parlamentti pääsee kohta jatkamaan työtänsä ja mahdolliset perustuslain uudistukset valmistellaan rauhassa, pitkäaikaiset vaikutukset huomioiden. Lisäksi Tunisiassa on jo nyt vangittu tai pakotettu kotiarestiin muutama virkamies ja poliitikko heiveröisin syyttein, eikä presidentti ole esitellyt mitään selkeää tiekarttaa kriisin selvittämiseksi. Ei myöskään ole takeita siitä, että tämä presidenttijohtoinen järjestelmä takaisi nykyistä parempia edellytyksiä ratkaista pandemiaan tai talouden uudistukseen liittyviä haasteita. Tunisia ei todennäköisesti ole palaamassa aikaan, jolloin presidentti päätti miltei kaikesta ja Rachid Ghannouchin kaltaisia toisinajattelijoita saatettiin vangita. Tunisiaa ovat hallinneet itsenäistymisestä lähtien lähinnä yksinvaltaiset presidentit
Haastattelija Arja Alho Kuva Pekka Elomaa Sovittelu on arjen pientä rauhantyötä, joka tuottaa tuloksia. Ydin tapasi vammaisaktivisti Leena Saaren, joka on sovitellut vapaaehtoisena jo noin kolmekymmentä vuotta. Sovitellaanko. YDIN 3 / 2021 44 YDINHETKI
Ihmisille on myös tärkeää, että he voivat puhua. Minulla oli silloin kepit ja opettelin taas uudestaan kävelemään lonkkaleikkauksen jälkeen. Ikäihmisten kohdalla on sitten kinaa siitä, kuka on kukkulan kuningas etenkin hoivalaitoksissa tai sitten on haukuttu toista. Koronaaikana ei kahvitarjoilua ole ja minäkin hoidan paljon sovitteluja Teamsin kautta. Me emme tee ratkaisua osapuolten puolesta. Tapaukset ovat kuitenkin iästä riippumatta aika samanlaisia, vaikka kirjo on laaja. Nuorin on ollut seitsemän ja vanhin 80-vuotias. YDIN 3 / 2021 45 YDINHETKI. Koskaan en ole vielä kyllästynyt asiakkaisiini! Sovittelu palkitsee kaikki. Sovittelen vuosittain noin 50 – 100 tapausta. Martti kirjaimellisesti myi minulle sovitteluidean siinä jousiammuntaradalla. En ole viranomainen, keskustelut ovat luottamuksellisia eikä meitä voi haastaa esimerkiksi todistajaksi oikeuteen. Sovittelutilanteessa sovittelija on aina toisen sovittelijan kanssa eri osapuolten kanssa saman pöydän ääressä ja johtaa sovittelua. Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta säädettiin vuonna 2005. Hain nuolia pyörätuolissa istuvalle Martille, tetralle, kuten me vammaiset itse neliraajahalvaantuneita kutsumme. Jos vastaus on myönteinen, poliisi ottaa yhteyttä eri puolilla maata toimiviin sovittelutoimistoihin ja ne taas sovittelijoihin. Sovittelija hoitaa sen kuten myös tilavarauksen. Sovittelussa on tärkeää, että ihmiset ottavat vastuun tekemisistään. Sovittelu päätyy sovittelusopimukseen. Vaikeinta on löytää yhteinen aika, joka sopii kaikille. He tekevät sen itse. Pidämme toivoa ja sovintoon pyrkimisen päämäärää yllä. Sovittelu on ilokseni laajentunut käytännöiksi kuten esimerkiksi kouluihin. Nuorten kohdalla löytyy aina taustalta elämänpohjan järkkymistä, jota aikuiset eivät ole huomanneet tai osanneet tukea nuorta tunnekuohuissa. Keski-ikäiset miehet taas kyttäävät samaa naista tai ravintolan tuolia ja sitten tappelevat. Me emme ole terapeutteja, mutta ohjaamme tarvittaessa uhreja rikosuhripäivystyksen palvelujen piiriin. Hän kertoi lähteneensä mukaan sovittelutoimintaan Espoossa, mikä oli silloin uutta. Aikaisemmin saimme esitutkintapöytäkirjat. Nykyisin on aika vähän tietoa riitatilanteista ja paljon riippuu sovittelunohjaajasta, miten tiedot täydentyvät. Kun aloitin sovittelun, ei ollut vielä lakia. Harrastin sitä silloin viikoittain. Taustalta löytyy poliisille tehty rikosilmoitus tai tutkintapyyntö. Näpistelyä, myös nahisteluja, joissa on kuitenkin lyöty. Sovittelu on osapuolille vapaaehtoista. Sovittelussa olen kohdannut hyvin eri-ikäisiä ihmisiä. Poliisi haastattelee osapuolia ja tiedustelee sovitteluun suostumisesta. Koen tekeväni yhteiskunnallisesti tärkeää työtä. Samalla tuli juteltua muustakin. Parhaissa toimistoissa tunnetaan sovittelijat, arvostetaan heidän vapaaehtoista työpanostaan ja osataan valita kuhunkin riitatilanteeseen sopivat henkilöt. Lähestymistapa on restoratiivinen, siis kohtaamista, kuuntelua ja vuorovaikutusta. Olennaista on, että kaikkia kohdellaan sovittelutilanteissa tasaveroisesti ja puhutaan selkokielisesti. Sovittelun osapuolet toki kertovat itse meille tapahtuneesta. Ajattelin, että jos minulle tulee sellainen tilanne, etten voi jatkaa työelämässä, sovittelusta tulee minun juttuni. Jäinkin 1994 työkyvyttömyyseläkkeelle. Hakeuduin saman tien sovittelijakoulutukseen. Juuri vapaanehtoisuus tekee minusta sovittelijana luotettavan. Ennen koronaa kahvitauoilla pystyttiin jäähdyttelemään liian kuumia tunteita. K uulin sovittelusta Ruskeasuon jousiammuntakentällä
46 YDINHETKI YDIN 3 / 2021. Yhteisöt kamppailevat identiteettinsä säilyttämiseksi. YDIN 3 / 2021 46 YDINHETKI Piatsaw – öljyputkien katveessa Teksti ja kuvat Nicola Ókin Frioli Ecuadorissa Amazonin sademetsän alkuperäisasukkaiden perinteistä elämäntapaa uhkaavat öljyntuotanto ja kaivostoiminta
47 YDINHETKI YDIN 3 / 2021. Genesis, 5, juoksee puoliksi haudattujen öljyputkien välillä. Sateisina päivinä hänen kotinsa sisäänkäynnille ulottuvat putket ovat tulikuumia ja niistä nousee valkoista savua. Hänen äidillänsä Monicalla on syöpä ja perheen kahdella muulla lapsella on synnynnäisiä terveysongelmia. YDIN 3 / 2021 47 YDINHETKI El Cocan syrjäseutu, Orellanan provinssi. Öisin öljynporauksesta kantautuu kovaa ääntä
Tämä johti yhteen maailman suurimmista öljykatastrofeista, saastuttaen noin 4 000 neliökilometrin kokoisen alueen. Vuonna 1964 öljy-yhtiö Texaco (nykyisin Chevron) saapui Ecuadoriin ottaakseen haltuunsa 1,5 miljoonaa hehtaaria Amazonin sademetsästä Sucumbíon ja Orellanan provinsseissa. Ulkomaisten suuryhtiöiden yhä jatkuvat toimiluvat öljyn poraamiseen ja kaivostoimintaan ovat suuri uhka paikallisille asukkaille. Ulkopuolisten kulkua valvotaan, ja yhteisöissä varaudutaan armeijan ja öljy-yhtiöiden väkivaltaisiin toimiin. Käännös: Valeria Vasara.. YDIN 3 / 2021 48 YDINHETKI A mazonin sademetsässä elävien alkuperäisasukkaiden Záparien mytologiassa Piatsaw oli ensimmäinen, joka ennusti kansansa kulttuurin tuhoutumisen. Nykyisin Záparien yhteisö koostuu 573 yksilöstä, jotka taistelevat öljynporausta vastaan puolustaen esi-isiensä maata ja tapoja ulkopuolisilta. Paikalliset elinkeinot kärsivät ja lukemattomat kasvija eläinlajit vaarantuivat. Saastuneiden alueiden läheisyydessä syöpään sairastumisen ja keskenmenon riski on suuri. Sateella sadoista yhä jäljellä olevista jätemontuista leviää myrkyllisiä raskasmetalleja. Yhtiö laski vuosikymmenten aikana tahallisesti miljardeja litroja raakaöljyä ja vaarallisia kemikaaleja ympäristöön säästääkseen noin kaksi dollaria öljytynnyriä kohden. Tuotanto ei ainoastaan tuhoa sademetsää, vaan riistää alkuperäiskansoilta heidän maansa, identiteettinsä ja perinteensä. Tätä vastaan kamppaillaan säilyttämällä paikallisia tapoja ja varjelemalla etnisiä identiteettejä. Pohjaveden ja maaperän saasteet vaikuttavat edelleen
Nykyisin se on Pastazan suurimpia asutuksia ja lentokentällä toimii 12 lentoyhtiötä pienkoneineen. Ennen yhtiön tuloa alue tunnettiin pekarien metsästämisestä. Kichwa-kansan nuoria valvomassa kokoontumista, jonka tavoitteena on pysäyttää Genefran-yhtiön vesivoimalan rakennustyöt Rio Piatúa -joella, yhteisön ensisijaisella vedenlähteellä.. Kuva yllä: Shell-kaupunki nimettiin Ecuadoriin vuonna 1937 ensimmäisenä saapuneen hollantilaisen yrityksen mukaan. Kulttuuriperintönsä säilyttämiseksi yhteisössä päätettiin, että Kevinin koulutus perustuu kaupungeissa kasvatettujen lasten perusopetuksen sijaan esi-isiltä perittyyn tietoon. Kuva vasemmalla: Kevin on ainoa lapsi eristyksissä elävässä A’i Kofán -yhteisössä. YDIN 3 / 2021 49 YDINHETKI Kuva yllä: Sucumbíon provinssi. Kuva alla: Cantón de Santa Clara, Pastazan provinssi. Alkuperäiskansan jäseniä vartioimassa riippusiltaa, joka on ainoa tie A’i Kofánin yhteisöön
Ytimessä YTIMESSÄ ON LAADUKKAITA ESSEITÄ, JOISSA KIRJOITTAJAT VALOTTAVAT AJANKOHTAISIA KYSYMYKSIÄ JA OTTAVAT KANTAA. 51 VALERIA VASARA Venäjän-uhkan äärellä / 56 ERKKI TUOMIOJA Suomen turvallisuuspolitiikka 2000-luvun maailmassa / 62 VOITTO RUOHONEN Kansankodin kuokkavieraat – kadun nielaisemat / 67 TUOMAS KOPONEN Ratkaiseeko yhteiskuntamalli suurvaltakilpailun. / 72 SUVI SALMENNIEMI Vieraantuminen ja vastarinta työssä
Kirjoittaja Valeria Vasara VENÄJÄNUHKAN äärellä YDIN 3 / 2021 51 YTIMESSÄ. Millaisena Venäjä kuvattiin poliittisen johdon silmin. Historia, identiteettipolitiikka ja kansalliset tottumukset ulottuivat uhkapuhuntaan. Suomi ja Ruotsi määrittivät turvallisuuttaan uusiksi 90-luvun murroksessa
Turvallisuutta määriteltiin uusin termein. Positiiviset kehitysmerkit jäivät maininnoiksi arvaamattomuuden korostuksen rinnalla, mutta näkyvimmät epäluulot jäivät turvallisuusja puolustuspoliittisen selonteon (1995) taustalle. Näin hillittiin niiden kaikkialla ja samaan aikaan ei missään olevaa olemusta. Painopiste oli kasvatuksellisessa YDIN 3 / 2021 52 YTIMESSÄ. N euvostoliiton hajottua muutoksen tuulet olivat nopeita puhaltaessaan Euroopan halki. Järjestäytyneen rikollisuuden ja ympäristöongelmien kaltaiset uhkat liukuivat vaivatta perinteisten valtiorajojen yli. Suurvaltojen välisen sodan äärimmäinen uhka painui historiaan ja kansainvälisen yhteisön jalansija kriisien hallinnassa vahvistui. Itämeren turvallisuustilanne huoletti ja alueelliset konfliktit ravistelivat kansainvälisen yhteisön toimintakykyä. Kööpenhaminan koulukunnaksi nimetyn tutkijaryhmän jalanjäljissä turvallisuudesta puhuminen voidaan nähdä vallankäyttönä, jossa valtion nimissä toimiva poliittinen johto tuo julkiseen keskusteluun oman maailmankuvansa mukaisen käsityksen siitä, mikä meitä uhkaa. Samaan aikaan elettiin epävarmuuden aikaa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ennustetut hallitsemattomat pakolaisvirrat, Baltiaan kulkeutuvat rikollisryhmittymät ja Venäjän puutteellinen ydinja säteilyturvallisuus kehystettiin idästä länteen kulkevina uhkina. Erilaiset sosiokulttuuriset kerrostumat vaikuttavat valtion turvallisuuskäsityksiin. Sekä Suomen että Ruotsin poliittinen johto kuitenkin sitoi ne maantieteellisiin rajoihin, määritettyyn paikkaan – enimmissä määrin Venäjään. Erityinen kysymysmerkki oli Neuvostoliiton tomuista ponnistava, talouskurimuksen ja yhteiskunnallisen kaaoksen heikentämä Venäjä. Uhkakuvat avaavatkin näköikkunan politiikkaan ja voivat parhaimmillaan selittää toisistaan eroavia turvallisuuspoliittisia valintoja. Venäjä näyttäytyi Suomen poliittisen johdon puheissa heikentyneenä ja sisäpoliittisesti epävakaana, vaikutusmahdollisuuksia hakevana maana. Tutkija Barry Buzan esittääkin teoksessaan People, States and Fear (1983) valtion tarvitsevan uhkakuvia väkivaltamonopolinsa ylläpitämiseksi ja kansallisen turvallisuuden suuren dogmin pitämiseksi käsissään. Puhetapa lievensi uusien uhkien kansainvälistä, hahmotonta perusluonnetta ja tarjosi tutun viitekohteen niiden lähteeksi. Uhkakuvilla politikoidaan. Ihmisoikeuksien merkitys korostui, ja demokraattinen kehitys sai tuulta alleen. Nämä ”uudet” uhkat edustivat käsitystä laajasta turvallisuudesta. Uhka ei ole neutraali kategoria: se pohjaa todellisuuteen ollakseen relevantti, mutta on myös ihmisen merkitysten täyttämä kuvaus. Niiden taustalla on historiaan ja kulttuuriin juurtuneita tapoja sekä identiteettipolitiikkaan ja harkittuihin intresseihin nojaavia motiiveja. T utkimuksen mukaan venäjän-uhka avautui 90-luvulla Suomessa ja Ruotsissa yleiseen keskusteluun ja korostui jopa entisestään, vaikka yleisesti uhkat heikkenivät ja monipuolistuivat
Ruotsin analyysi Venäjän suunnasta oli puolustuspoliittisessa selonteossa (1996) Suomea yksityiskohtaisempi ja syvempi: sisäpoliittista kehitystä, nationalististen ryhmittymien nousua, talousvaikeuksia ja sosiaalisia ongelmia käytiin lävitse negatiivisella pohjavireellä. Venäjä oli hyödyllinen vastapooli, kun haluttiin varmistaa paikka läntisten demokratioiden piirissä. Tämä tehosti Suomen ja Ruotsin minäkuvaa läntisinä demokratian sanansaattajina. Maata luonnehti ”jatkuva luisuminen antireformistiseen ja nationalistiseen suuntaan.” ivy-prosessia kommentoitiin rivien välistä epäluuloisesti, Venäjän painostuskyvystä huomautellen. Demokratia, vapaa markkinatalous, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate kehystettiin itsestään selvinä normeina ja arvoina, mikä ohjasi kritisoimaan ja ohjeistamaan niistä poikkeavaa, orientiksi leimattua Venäjää. Itäraja mainittiin turvallisuuspoliittisissa asiakirjoissa toistuvasti Venäjän ja Euroopan unionin yhteisenä rajana. Pilkahtelevaa optimismia seurasi usein pessimistinen tulevaisuudensuunta riskeineen ja potentiaalisine takaiskuineen. Samaisessa selonteossa Suomen mainittiin olevan yhteistyössä Venäjän ydinaseasiantuntijoiden ohjaamiseksi ja tukemiseksi suuntautumaan rauhanomaisen tutkimuksen piiriin. Suomi teki vahvan itsenäisen puolustuskyvyn omaamana rajamaana tuttuun tapaan palveluksia lännelle. Toiseen ydinasevaltaan, Yhdysvaltoihin, vastaavaa lausahdusta olisi tuskin ollut tarpeen liittää. eetoksessa. Suomessa Venäjästä erottauduttiin etuvartiotematiikkaa hyödyntäen. Sitä oli koulutettava ja kasvatettava demokratian pelisääntöihin. Yhteistyö ja naapuruustematiikka auttoivat Venäjän eristymisen pelon hallinnassa: Venäjästä riisuttiin toiseuden elementtejä, kun se tuotiin lähemmäksi itseä eli länsimaista omakuvaa. Selonteko asetti Venäjälle selkeät kansainväliset velvoitteet ja käyttäytymissäännöt, joihin ”ei kuulunut erioikeuksia.” Silmiinpistävää oli holhoava ja ylhäältä katsova asennoituminen. Samalla entinen suurvalta kuvattiin kuitenkin räjähdysherkkänä, heikkoudessa rypevänä demokratiakokelaana. Venäjää pyrittiin saattelemaan läntisen arvoyhteisön piiriin, eurooppalaisiin yhteistyörakenteisiin. Lisäksi korostettiin, ettei Suomi ollut Euroopan kahtiajaon päättymisen jälkeen turvallisuuspoliittisesti idän ja lännen välissä. Venäjän suurvaltapolitiikan kuvattiin aiheuttavan jatkuvia ristiriitoja ja konflikteja Venäjän välittömässä läheisyydessä. Ruotsikin pyrki samaistumaan läntiseen geografiaan, mutta Suomeen verrattuna arvoyhteisöllisyyden painotus oli puheissa huomattavasti vähäisempää. Niitä YDIN 3 / 2021 53 YTIMESSÄ. Venäjän harteille aseteltiin arvaamattoman, paheksuttavan valtapolitikoijan kaapua. Ruotsi ei Suomen tapaan intensiivisesti korostanut yk:n ja eu:n kaltaisten turvallisuusrakenteiden roolia läntisten arvojen kotina. Venäjän toimintaan liitettiin näin suurta epäluuloa ja muutosprosessi kohti demokratiaa ja rauhanomaista yhteistyötä kuvattiin ontuvana. Ilmaukset eivät kaihtaneet kriittisyyttä. I dentiteettipolitiikka toimi siis valtioiden kansainvälispoliittisen aseman vahvistajana
Suomen ”puhtaan puolustuksellisen”, vakautta ylläpitävä puolustusjärjestelmä ei oltu ”suunnattu ketään vastaan”. Ruotsi omaksui kylmän sodan aikana kriittisen roolin molempia suurvaltoja kohden, moraalisen pohjavireen ulkopoliittisiin ulosanteihinsa. Suomessa talvisodan koettelemus ylivoimaisen vihollisen äkillisestä hyökkäyksestä ja itsenäisestä selviytymiskamppailusta loi sukupolvitrauman. kuvattiin pragmaattisemmin ja kriittisemmin, olihan Ruotsi ankkuroitunut länteen jo paljon aiemmin. Suomen johto ei halunnut ottaa sinänsä kantaa Baltian Natokysymykseen. Turvallisuuspoliittisessa selonteossa viestittiin, että Venäjän intressit oli huomioitu: ”Pohjois-Euroopan vakaudella on tärkeä merkitys Venäjälle, jolla on runsaasti turvallisuushuolia muilla suunnilla”. Venäjän rajanaapuruus, sen strategiset alueet Suomen YDIN 3 / 2021 54 YTIMESSÄ. Yksinolon kokemus heijastui itsenäisen puolustuskyvyn korostukseen ja alueellisen puolustuksen doktriinin vahvuuteen. Venäjää rauhoiteltiin uskottavalla pelotteella: Suomi kykenisi edelleen rajojensa puolustamiseen, kuten kylmän sodan aikana oli ensiarvoisen tärkeää. Toisaalta on huomioitava, että sotilaspoliittinen paine siirtyi Suomenlahdelle. Baltia saisi itse päättää liittoutumisestaan, mutta rivien välistä varoiteltiin, että kansallisten ratkaisujen vaikutukset alueen tai maanosan turvallisuuskehitykseen on otettava huomioon. Sen sijaan Suomen johdolla oli vahva, vielä täyttämätön tarve profiloitua kansakuntana haluttuun viitekohteeseen. Valtiosihteeri Peter Lagerblad totesi, että Venäjä on saatava ymmärtämään, että Baltian maat ovat nyt itsenäisiä ja osa LänsiEurooppaa – tehden jälleen geopoliittisen rajan selväksi. Ruotsi koki olevansa lännen turvatakuiden piirissä liittoutumattomuudestaan huolimatta, joten sillä oli itsevarmuutta teräväänkin arvosteluun. Oli ilmeistä, että Suomi ei useimpien muiden Euroopan valtioiden tapaan vähentänyt puolustusmenojaan suursodan uhkan väistyessä 90-luvulla. Suomi käsitteli Venäjää myös perinteiseen tapaan, vakuuttelun ja pelotteen samanaikaisella ylläpidolla. Moderaattien puheenjohtaja Carl Bildt totesi kuuluisassa Bonnin puheessaan vuonna 1995, ettei Ruotsi katsoisi välinpitämättömänä uhkaa Baltian maiden turvallisuudelle. Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus henkilöityivät Olof Palmen poliittisessa profiilissa. Puheissa erottui Ruotsista poiketen selkeää varovaisuutta ja varauksellista suhtautumista liian räikeisiin kannanottoihin. Historian oppi sulautui puhetapoihin: hallitus kuvasi selonteossaan Suomen oppineen, että sen maanpuolustuksen ja ulkopolitiikan oli oltava kunnossa. H istoria ulottui puheisiin tiedostamattomana – ja tietoisesti ylläpidettynä – jälkenä uhkan pitkistä juurista. Provokaatioita vältettiin. Ruotsin toisinaan kärkevänkin puhetavan voidaan nähdä juontuvan maalle ominaisesta poliittisen kulttuurin perinteestä, toisen maailmansodan jälkeen voimistuneesta aktiivisesta ulkopolitiikasta. Ruotsin hallitus myös varoitteli toistuvasti Venäjää provokatiivisen käyttäytymisen seurauksista. Ruotsikaan ei ottanut virallisesti kantaa asiaan, mutta ei karttanut suoria kommentteja
KYLMÄN SODAN LOPPU EI OLLUT VENÄJÄNPUHUNNAN SUHTEEN TERÄVÄ KATKOS MENNEISYYTEEN. Ruotsi pystyi edullisen asetelmansa kautta luottamaan läntiseen apuun ilman virallista liittoutumistakin, mikä oli räikeä ero Suomen yksin pärjäämisen mentaliteettiin. Kuten tutkija Arto Nokkala huomioi, tämä malli oli ristiriidassa Venäjän kuvatun heikkouden tilan kanssa: Venäjällä ei ollut todellisuudessa kapasiteettia yllättävään, lamaannuttavaan iskuun. lähiympäristössä ja arvaamaton ulkopolitiikka kannustivat varovaisuuteen. Salaisia turvatakuita länteen pidettiin yllä – luotettiin siihen, että tiukan paikan koittaessa Nato ulottaisi aseensa myös Ruotsiin. YDIN 3 / 2021 55 YTIMESSÄ. Geopoliittisten realiteettien muutos ei automaattisesti sysännyt Venäjää sotilaallisissa uhka-arvioissa sivummalle. Ruotsin ”aktiivinen puolueettomuuspolitiikka” ei ollut kylmän sodan aikana Suomen tapaan puristuksissa Neuvostoliiton vaikutusvyöhykkeellä. R uotsin puolustuksen sopeutumisfilosofia leikkauksineen siirsi painopistettä aluepuolustuksesta maan rajojen ulkopuolelle kriisinhallintaan, johon myös Suomi osallistui aktiivisena rauhanturvaajana. Olisi ollut paitsi poliittisesti, myös realistiselta kannalta haasteellista ylläpitää aluepuolustuksen doktriinia. Venäjän-puhunta ilmentää yhä tänä päivänä kansallisia erityispiirteitä, joita peilataan kansainvälisiin normeihin ”oikeista” puhetavoista. Maat olivat halukkaita liittämään useimmat uhkakuvat varmuudella juuri Venäjään, vaikka koko maan tilaa läpileikkasi epävarmuus ja tietämättömyys jatkosta. Ruotsin sotilaallinen vahvuus toi osaltaan liikkumavaraa otollisemman maantieteellisen sijainnin lisäksi. Ruotsilla Itämeri saarineen toimi edelleen puskurina Venäjän sotilaallista uhkaa vastaan ja Baltian vapautuminen poisti kauttakulkuhyökkäyksen keskeisen uhkan. Suoran hyökkäysuhan tilalle nostettiin nopean, strategisen iskun uhkakuva. Kylmän sodan loppu ei ollut Venäjän-puhunnan suhteen terävä katkos menneisyyteen. Uhkakuvan hallinta näytti jäätyneen historiallisiin, identiteettipoliittisiin ja kulttuurisiin uomiinsa, tosin eri diskursiivisissa muodoissa – varoen, moittien, kasvattaen ja toisinaan provosoiden. Venäjä oli Suomelle ja Ruotsille yhä perusta, jonka päälle rakennettiin uhkatodellisuutta omista kansallisista lähtökohdista. Venäjän suorasta sotilaallisesta hyökkäysuhkasta oltiin valmiimpia luopumaan paitsi reaalipoliittisten olosuhteiden muututtua, myös koska Ruotsin ei ollut historiassaan tarvinnut nojata rautaiseen maantieteen painotukseen tai puolustukselliseen sotilasoppiin. Silti Venäjä säilyi sotilassuunnittelun ”pahimpana mahdollisena”, koska vastaavaa perimmäistä uhkaa ei ollut tarjolla. Se on intressiperustaista, historian ja kulttuuristen tottumusten ohjaamaa vallankäyttöä. Turvallisuudesta puhuminen ei olekaan koskaan vain neutraalia laskelmointia. Ruotsi ei voinut pitäytyä suorassa Venäjän-uhkassa vedoten maantieteen faktoihin tai rajanaapuruuteen, joten sen puolustus profiloitava nopeasti uusiksi
Mitkä ovat tulevaisuuden suunnat ja mahdollisuudet. Vakaa kansalaismielipide on ollut keskimäärin 60 prosenttia Nato-jäsenyyttä vastaan ja 25 prosenttia sen puolesta, vaihteluvälin ollessa noin + viisi prosenttia eri suuntiinsa. YDIN 3 / 2021 56 YTIMESSÄ. Sen lisäksi he kuitenkin tekevät töitä sen eteen, että Suomen asemaa Naton kumppanimaana jatkuvasti hivutettaisiin siten, että se muistuttaisi mahdollisimman paljon Nato-jäsenyyttä. Kirjoittaja Erkki Tuomioja 2000-LUVUN MAAILMASSA Suomen turvallisuuspolitiikka S uomessa ulkoja turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset on pitkään kyetty selontekojen käsittelyssä tekemään laajassa yhteisymmärryksessä, viimeksi eduskunnan hyväksyessä vastauksensa hallituksen antamasta ulkoja turvallisuuspoliittisesta selonteosta. Suomen turvallisuuspolitiikan suuria kysymyksiä ovat tänä päivänä Natojäsenyys, Euroopan unionin rooli ja puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa. Nato-jäsenyyden kannattajat ovat siten joutuneet tyytymään siihen, että Nato-jäsenyys säilyy mahdollisena vaihtoehtona Suomen turvallisuuspolitiikassa. Sotilaallisesta liittoutumattomuudesta luopuminen eli jäsenyyden hakeminen Natossa on kuitenkin koko ajan olemassa oleva potentiaalinen jakolinja. Tässä heidän apunaan ovat monet toimijat mediassa sekä jotkut ulkoministeriön ja Puolustusvoimien viranhaltijat, jotka joskus lojaalisuuden rimaa hipoen ujuttavat maatamme lähemmäksi Natoa. Tämä näkyy ulkoja turvallisuuspoliittista selontekoa seuranneen puolustusselonteon valmistelussa, jossa puolustusministeriön vedätys eräänlaisen Naton ulkojäsenyyden suuntaan on ollut häiritsevän selvää
Mitään säännöstöä eikä valmistelua ole sen suhteen, miten apua annetaan, vaan se on jokaisen jäsenvaltion omassa harkinnassa. Se ei kuitenkaan tarkoita Naton odotushuoneeseen asettautumista ja sen odottamista, milloin aika on kypsä liittymiselle. Tämä kansallinen puolustus vaatii toki myös paljon modernia sotakalustoa ja välineistöä. T urvallisuuspolitiikkaan liittyvistä linjauksista liki yksimielinen kannatus on Suomen ja Ruotsin, Pohjolan kahden sotilaallisesti liittoutumattoman maan välisellä puolustusyhteistyöllä. Sotilaallisen puolustuksemme täytyy edelleen perustua kansalliseen yhtenäisyyteen, omaan kansalliseen asevelvollisuusarmeijaan ja mahdollisuuteen mittavan reservin liikekannallepanoon, jollaista ei enää edes yhdelläkään meitä suuremmalla Euroopan maalla ole käytettävissään. Suomi on myös korostetusti painottanut eu:n Lissabonin sopimukseen hyväksyttyä keskinäisen avunannon artiklaa 42:7. Suomi on kuitenkin tehnyt lainsäädäntöönsä muutokset, jotka mahdollistavat Suomelle antaa ja vastaanottaa sotilaallista apua erilaisissa kriisitilanteissa, sen mukaisesti kuin itse päätämme. Jäsenyys Natossa merkitsisi tätä sotatilanteessa automaattisesti Suomenkin osalta, vaikka konflikti puhkeaisi hyvin kaukana Suomen rajoilta eikä muutoin tänne ulottuisi. Ruotsi ei talvisodassa jäänyt puolueettomaksi vaan julisYDIN 3 / 2021 57 YTIMESSÄ. Nato-kumppanuudella emme tähtää Naton jäsenyyteen tai osallisuuteen sen operaatiosuunnitelmissa. Tämän voi todeta, vaikka ei olisikaan vakuuttunut siitä, että juuri 64 kalliin amerikkalaisen monitoimihävittäjän hankinta on parasta mahdollista niukkojen voimavarojen käyttöä tähän tarkoitukseen. Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa todetaan, että ”Suomen ulkoja turvallisuuspolitiikan tärkeimpänä tehtävänä on estää joutuminen sotilaalliseen konfliktiin”. Talvisodan ajoilta periytynyt syvä pettymys Ruotsiin voidaan jo jättää historiaan. Suomen puolella on selontekoja myöten todettu, että meillä ei ole rajoitteita sille, kuinka pitkälle yhteistyössä voidaan mennä. Se tarkoittaa vain sitä, että ylläpidämme jokaiselle suvereenille valtiolle kuuluvaa oikeutta valita itselleen parhaiten sopiva turvallisuusratkaisu. Turvallisuuspolitiikkaa tehdään ajassa eivätkä liittoutumattomuuden puoltajatkaan ole halunneet sulkea Nato-jäsenyyttä ikuisiksi ajoiksi. Ulkopuolisia emme tietenkään olisi, jos turvallisuus lähialueilla tai Euroopassa olisi uhattuna, kuten myös selonteossa todetaan. Kun näin sanotaan, todetaan myös epäsuorasti, että muiden suuntien – Naton ja Nato-maiden – kanssa tehtävälle yhteistyölle on rajoituksia, vaikka niitä harvemmin halutaan korostaa. Hankinnan ymmärrettävyyttä lisäisi se, jos se samalla tarkoittaisi eurooppalaisen puolustusyhteistyön ja -osaamisen vahvistamista. Saamme siitä sellaista tietoa ja harjoittelun kautta saatavaa kokemusta, mikä tehokkaimmin palvelee oman kansallisen puolustuksemme osaamisen ja uskottavuuden parantamista, samoin kuin yhteistoimintakyvyn kehittämistä sellaisia tilanteita varten, joissa olemme mukana yk:n, eu:n tai Naton kriisinhallintaoperaatiossa tai tarvitsemme ja saamme tukea Natolta
Ruotsin virallisen linjamäärityksen harhautus oli suunnattu nimenomaan enemmän omalle kansalle (sitä edustaneita valtiopäiväjäseniä myöten) kuin ulkovalloille, joilla oli niin Nato-liittolaisten kuin potentiaalisen vihollisen osalta (kiitos tehokkaan vakoilun) realistisempi ja oikeampi tieto siitä, miten Ruotsin poliittinen ja sotilaallinen johto todellisuudessa näki tilanteen ja miten se myös käytännössä oli kriisitilanteisiin pitkälti varautunut. Se oli myös ainoa maa, josta ja jonka kautta saimme talvisodan aikana aseita. Ruotsissa koottiin ja varustettiin vapaaehtoisjoukkoja Suomen avuksi, maan ilmavoimista kolmannes toimi Pohjois-Suomessa ja Ruotsi antoi mittavaa taloudellista apua. Historioitsijana on todettava, ettei Ruotsi ole koskaan pettänyt lupauksiaan tai sitoumuksiaan Suomelle, erotuksena siitä mitä ovat voineet olla suomalaisten toiveet ja odotukset. Tällä aikanaan mittavaan varustautumiseen, liittoutumattomuuteen ja YDIN 3 / 2021 58 YTIMESSÄ. Holmströmillä on arveltu olevan omat Ruotsin Natoja usa-sidonnaisuuden ylikorostamiseen johtaneet motiivinsa, mutta se ei kirjan käsittelemien asioiden merkitystä vähennä. S uomen ja ruotsin kahdenvälinen yhteistyö vaatii kuitenkin avoimuutta sen tarkoitusperistä. Yhteistyön syventyessä se edellyttää jossain vaiheessa myös sopimusta siitä, miten yhteisiä resursseja kriisitilanteessa käytetään, mutta sekään ei vielä tarkoita puolustusliittoa. Tärkeintä on nyt, että hyvin käytännönläheinen yhteistyö koulutuksessa, tietojen vaihdossa, tilannekuvan muodostuksessa, harjoituksissa, yhteisissä hankinnoissa ja puolustussuunnittelussa tuottaa molemmille kustannustehokkuutta, parantaa suorituskykyjä ja lisää molempien maiden puolustuksen uskottavuutta. Ruotsin tuki saattoi jopa olla ratkaisevaa Suomen kestämiselle, vaikka pettyneiden suomalaisten on ollut sitä vaikea myöntää. Ruotsalainen journalisti Mikael Holmström julkaisi kymmenen vuotta sitten perusteellisesti tutkitun ja huolellisesti kirjoitetun kirjan Ruotsin turvallisuuspolitiikasta. Den dolda alliansenin perusteesi oli, ettei Ruotsin kylmän sodan aikainen määritys politiikalleen ”alliansfrihet i fred syftande till neutralitet i krig” eli sodanaikaiseen puolueettomuuteen tähdännyt rauhanaikainen liittoutumattomuus koskaan ollut, hieman kärjistäen sanottuna, muuta kuin omalle kansalle tarkoitettua oopiumia. tautui ”ei-sotaa-käyväksi-maaksi”. Sekin, että Ruotsi kieltäytyi antamasta englantilais-ranskalaisille joukoille kauttakulkulupaa helmikuussa 1940 saattoi itse asiassa pelastaa Suomen pidemmiltä, mutta samaan lopputulokseen päättyneiltä sotakärsimyksiltä. Puolustusliitto ei voi silloin kuitenkaan säädellä vain sotilaallista yhteistyötä, vaan sen täytyy koskea myös laajemmin yhteisiä turvallisuuspolitiikan linjauksia. Kun Suomi ja Ruotsi nyt ovat jo pitkään syventäneet puolustusyhteistyötään ei tavoitteena edelleenkään ole kahdenvälinen puolustusliitto, mutta Suomessa – toisin kuin Ruotsissa – ei ole tätäkään haluttu sulkea pois, jos se viiden, viidentoista tai viidenkymmenen vuoden päästä osoittautuu mahdolliseksi
Yksi ero on siinä, että ydinaseiden käyttöön johtava maailmansota ei ole enää samanlaisessa asemassa varautumisen uhkakuvana kuin aikaisemmin. Tosin voi olla oikeampi sanoa, ettei niitä haluta enää käsitellä julkisuudessa yhtä laajasti kuin aikaisemmin. Nyt skenaarioita ja varautumissuunnitelmia ydinaseiden käyttöä varten ei ydinaseettomissa maissa enää tehdä. Siihen, että se olisi tarkoittanut Ruotsin pitämistä mahdollisen suursodan ulkopuolella, kukaan linjaan ja sen toimeenpanoon sitoutuneista johtajista, poliittisista tai sotilaallisista, ei näytä hetkeäkään uskoneen. Tämä oli realistinen odotus ottaen huomioon ison saksalaisen armeijan sijoittumisen Suomeen ja sen, miten Saksa heti operaatio Barbarossan käynnistyttyä käytti sotilaitten ennakkoon sopimalla tavalla Suomen aluevesiä ja lentokenttiä hyökkäystoimiin Neuvostoliittoa vastaan. Vielä 60-luvulla Suomessakin Puolustusvoimat pani toimeen näytöksiä, joissa räjäytettiin pienen sienipilven synnyttänyt latinki simuloimaan atomipommia, jolta joukot sitten suojautuivat ja tilanteen mentyä ohi nousivat poteroistaan, harjasivat havuilla radioaktiivisen pölyn vaatteistaan ja jatkoivat sotimista. Samoin ovat marginalisoituneet ajatukset rajoitetun, kuten vain taktisten atomipommien käytössä pysyttäytyvän ydinasesodan mahdollisuudesta, koska jokseenkin kaikki sotapeYDIN 3 / 2021 59 YTIMESSÄ. Näkemys Ruotsin sodanaikaisen puolueettomuuden mahdottomuudesta perustui sekä sotilasstrategiseen ja geopoliittiseen analyysiin että arvovalintaan: Ruotsi oli kommunismin vastaiseen taisteluun sitoutunut länsimaa, jonka paikka konfliktin syttyessä olisi länsiliittoutuneiden joukossa. Näin siksi, että on mahdotonta laatia sellaista käsikirjoitusta, jossa täysmittaisen ydinasesodan jälkeen voitaisiin puhua ”voittajista” ja ”häviäjistä” missään täysjärkisessä suhteessa. Ruotsin valmistautuminen ottamaan osaa sotaan muistuttaa sitä, miten Suomi kesällä 1941 oli valmistautunut siihen, ettei sen muodollista puolueettomuutta kunnioitettaisi muutamaa päivää pitempään. Sen päätyttyä välissä on ollut lyhyt Neuvostoliiton romahduksen jälkeinen liennytysvaihe, jolloin Ruotsi (toisin kuin Suomi) katsoi mahdolliseksi pitkälti luopua kaikesta sotilaallisesta varautumisesta, niin materiaalisen varustautumisen kuin asevelvollisuuden osalta. Nykytilanteessa on taas paljon yhtäläisyyksiä kylmän sodan aikaisten asetelmien kanssa, mutta yksi yhteen ne eivät ole samanlaisia. N äin siis kylmän sodan aikana. myös kulissien takaiseen usaja Nato-yhteistyöhön nojanneella politiikalla Ruotsi epäilemättä uskoi tai ainakin toivoi toimivansa tavalla, joka toimisi pelotteena estämään suursodan syttymisen, samalla kuitenkin tietäen, että se tempautuisi väistämättä mukaan sotaan, jos pelote pettäisi. Kylmän sodan Ruotsi ei tietenkään ollut varautunut siihen, että Nato olisi hyökännyt Neuvostoliittoon, vaan siihen että hyökkääjä olisi Ruotsin aluetta Natoa vastaan käyttävä Neuvostoliitto. Muodollista puolueettomuusvaihetta sodan syttyessä ei oletettu kestävän viikkoa pitempään ennen kuin Ruotsi olisi länsivaltojen mukana sodassa Neuvostoliittoa vastaan
E ntä suomi. Varautumissuunnitelmissa ei muutoinkaan lähdetä siitä, että kukaan tarkoituksellisesti haluaisi aloittaa täysmittaisen maailmansodan suurvaltojen ja niiden liittolaisten välillä. Sotilasliittoon kuulumattomana maana meillä ei ole sellaisia sitoumuksia, jotka päätöksentekomme ulkopuolisista syistä automaattisesYDIN 3 / 2021 60 YTIMESSÄ. Toisin kuin Suomi, Ruotsi on ollut esimerkiksi valmis hyväksymään amerikkalaisten b-52-pommikoneiden lentelyn ilmatilassaan tällaisissa harjoituksissa. Kriisit alkavat jostain alueellisesta voimankäytöstä, joka voi kuitenkin, jälleen ilman nimenomaista tarkoitusta, laajentua yhä täysmittaisemmaksi sodankäynniksi koko ajan avautuvilla uusilla rintamilla. Ruotsissa tunnutaan edelleen lähtevän kaikissa valmiussuunnitelmissa ja sotapeleissä siitä, että Ruotsi tulee joka tapauksessa vedetyksi mukaan sotaan, jos ei muuten niin itse siihen valmistautumalla antamalla satamansa ja lentokenttänsä Naton käyttöön tai lisäksi suoranaisella sotilaallisella osallistumisella Baltian puolustukseen. Ensimmäiseen löytyy jonkinlaisia todennäköisyyksiä, jälkimmäisiin ei muuta kuin suursodan aloittamisen ensi-iskuna, eikä sellaisenakaan kovin uskottavasti. Samassa yhteydessä sanotaan myös, että ”Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan”. Itämeren piirissä suosituin skenaario on Venäjän hyökkäys Baltian maihin sekä Gotlannin tai Ahvenanmaan yllätyskaappaus Venäjän toimesta. Myös uusimmassa selontekovastauksessa eduskunta yhtyy selonteon linjaukseen, jonka mukaan ”Suomi harjoittaa aktiivista vakauspolitiikkaa sotilaallisten uhkien ennaltaehkäisemiseksi”. vastauksessaan hallituksen selonteolle neljä vuotta sitten eduskunta kirjasi, että ”Suomen ulkoja turvallisuuspolitiikan selkeänä päämääränä on ehkäistä Suomen joutuminen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi”. Näin ainakin niin kauan, kun nämä alueet eivät näyttäydy Venäjän silmissä potentiaalisina hyökkäysalustoina. Tämän peruslinjan puitteissa Suomi valmistautuu tarvittaessa kriisitilanteessa vastaanottamaan ja antamaan apua muille sitä tarvitseville ja pyytäville eu-maille perussopimuksen avunantovelvoitetta kunnioittaen, minkä Suomi on myös uudessa lainsäädännössään mahdollistanut. lit, joissa tätä testattiin, päätyivät kuitenkin laajamittaiseen ydinaseiden käyttöön johtaneeseen eskalaatioon. Avun vastaanottaminen tai antaminen ja sen luonteen ja laajuuden määrittäminen tapahtuu kuitenkin aina Suomen oman päätöksen perusteella. eu:n turvalausekkeen käytännön merkitys on kuitenkin edelleen varsin avoin asia. Lause löytyy myös Rinteen ja Marinin hallitusten ohjelmasta. Samaan viittaa myös se, ettei Ruotsi näytä asettavan mitään rajoja ja ehtoja sille, millä tavoin se osallistuu sotaharjoituksiin Naton kanssa. Samassa vastauksessa todetaan edelleen myös, että ”mahdollinen konflikti lähiympäristössämme vaikuttaisi suoraan Suomen turvallisuuteen. Suomen tulee toimia niin, ettei se sotilaallisen konfliktin sattuessa joudu sotatoimien kohteeksi”
Suomen turvallisuusja puolustuspolitiikan merkittävin tietoisesti tehty linjaus on pyrkimys mahdollisimman läheiseen puolustusyhteistyöhön sotilaallisesti liittoutumattoman Ruotsin kanssa. Suomi on hyvin aktiivisesti mukana hyvänä pitämässään eu:n turvallisuusja puolustuspolitiikan vahvistamisessa, kun taas Ruotsi on ollut sen suhteen paljon pidättyväisempi. Miten tämä varmistetaan ei ole helposti vastattava kysymys. Toinen on se, että Ruotsissa suhtaudutaan kansainväliseen puolustusyhteistyöhön siten, että eurooppalainen yhteistyö on hyvin vähäarvoista Ruotsin kahdenvälisen amerikkalaisyhteistyön rinnalla. Sama koskee tietysti myös kaikkea sitä muuta kahden-, kolmentai useamman välistä puolustusyhteistyötä, josta Suomi on tehnyt jo toistakymmentä erilaista yhteisymmärryspöytäkirjaa. Tähän on ainakin kaksi syytä. Yksi on se, että Ruotsilla on paljon puolustusteollisia intressejä valvottavanaan, eikä se halua niiden joutuvan millään tavoin alisteiseen asemaan laajempien eurooppalaisten puolustusteollisten intressien rinnalla. Siksi molemmat maat ovat varautuneet sotilaallisesti konflikteihin sekä niiden ennaltaehkäisemistarkoituksessa että ollakseen valmiina käyttämään sotilaallisia voimiaan, jos maan suvereniteetin puolustaminen sitä vaatii. Jos ja kun Ruotsi ei ole valmis yhtä tiukkaan pyrkimykseen pysyä sotilaallisen konfliktin ulkopuolella kuin Suomi, ei sen perusteella voi eikä pidä keskeyttää kahdenvälisen puolustusyhteistyön kehittämistä. Varmuutta tästä ei tahdostamme riippumatta tietenkään ole. O n toinenkin ero Suomen ja Ruotsin suhtautumisessa kansainväliseen puolustusyhteistyöhön. ti veisivät meidät muuta kuin omaa aluettamme koskevien sotilaallisten konfliktien osapuoleksi. YDIN 3 / 2021 61 YTIMESSÄ. Mikään niistä ei ole oikeudellisesti sitova valtiosopimus, mutta on yhtä lailla tärkeää, ettei niiden kautta synnytetä oletuksia, jotka eivät kaikissa olosuhteissa voi kuitenkaan toteutua. Kun uusimmassa Suomen, Ruotsin ja Norjan välisessä asiakirjassa Norja toteaa, että sen puolustusvoimat siirtyvät konfliktitilanteessa Naton komentoon, olisi Suomen sotilasliittoon kuulumattomana maana ollut perusteltua samassa asiakirjassa todeta, että siinä mainitut yhteistyömodaliteetit ovat voimassa vain niin kauan kuin Norja itse päättää suvereenisti omien resurssiensa käytöstä. On tuskin mahdollista saada Ruotsia sitoutumaan meidän näkemyksemme mukaiseen pyrkimykseen molempien maiden pitämisestä erossa sotilaallisista konflikteista niin pitkään kuin vain mahdollista. Kun yhteistyö syvenee ja kattaa myös yhteisen puolustussuunnittelun, on välttämätöntä, että se perustuu molempien maiden osalta yhteiseen näkemykseen ja toimintalinjaan muualla syntyvien ja tänne heijastuvien kriisien ja konfliktien suhteen. Sitäkin tärkeämpää on silloin kuitenkin määritellä Suomen lähtökohdat riittävän tarkoin, yhtä lailla kuin käytännön yhteistyössä ja puolustussuunnittelussa olla hyväksymättä mitään sellaisia piirteitä, jotka automaattisesti vetäisivät meidätkin sotatoimien kohteeksi
Köyhyys ja lapsuudessa koettu toiseus lähiöympäristössä johdattivat rikollisesta elämästään kertovia suomalaistaustaisten maahanmuuttajaperheiden nuoria katujen kasvateiksi. Kirjoittaja Voitto Ruohonen KANSANKODIN KUOKKAVIERAAT – kadun nielaisemat YDIN 3 / 2021 62 YTIMESSÄ. Mielikuvissa Ruotsi on hymyilevä kansankoti, todellisuudessa tylysti maahanmuuttajia kohteleva maa
Ruotsissa vaikuttaneista, suomalaisja samalla maahanmuuttajataustaisista rikollisista ovat omista vaiheistaan viime vuosina kertoneet Janne Raninen (Kutsuvat minua palkkamurhaajaksi. Osana elämäkertakirjallisuuden trendiä 2010-luvulla ovat yleistyneet rikollisten joko itse tai toimittajien avustuksella laatimat selostukset elämästään. Osasta suomalaisia tuli kansankodissa hyvinvointivaltion kuokkavieraita. Matti Sarénin mafiaelämä, 2019) sekä Toni Tuunainen (Olin Ruotsin etsityin rikollinen, 2020). Jokainen ihminen voi olla ei vain laulun, vaan kokonaisen elämäkerran arvoinen. Rikollisten elämäkerrat jatkavat 1990-luvulla alkanutta trendiä kuvata kirjallinen minä selviytyjäsankarina, joka voittaa sekä tuon vuosikymmenen syvän taloudellisen taantuman aiheuttamat taloudelliset vaikeudet että elämäntavalliset kriisit, alkaen syömishäiriöistä, loppuun palamisesta ja masennuksesta sekä päättyen työttömyyden, velkaantumisen ja syrjäytymisen selättämiseen ja oman sisäisen sankaruuden löytämiseen. Vastaanottavan maan ennakkoluulot tiivistyivät en finne igen -asenteeseen. Läheisyydestä on tullut käypää valuuttaa kirjamarkkinoilla, eikä elämäkerran kohteen enää tarvitse olla erityisen ansioitunut persoona. Vieraan kielen omaksuminen ja sopeutuminen ruotsalaiseen yhteiskuntaan osoittautuivat vaikeiksi. Metsätyön koneistuessa pientilat osoittautuivat elinkelvottomiksi. K irjallisuudessa nousevina trendeinä 1990-luvulta lähtien ja 2000-luvulla entisestään voimistuen ovat olleet yhtäältä monenlaiset oma-apuja elämänhallintaoppaat sisäisen sankaruuden etsijöille, toisaalta näitä läheltä hipaisten elämäkerrat. Näitä kolmea suomenruotsalaista yhdistävä piirre on jo varhaisessa lapsuudessa alkanut syrjäytyminen ja ajautuminen ruotsalaisen valtakulttuurin ulkokehälle. Rikoksista ja rikollisuudesta kertovan fiktion rinnalla vaikuttaa tosirikosilmiö. Köyhyys ja työttömyys eivät väistyneet syrjäisemmiltä seuduilta. Sinne muutti työn ja paremman toimeentulon toivossa 1960-luvun alusta 1970-luvun puoleenväliin tultaessa lähes puoli miljoonaa suomalaista. Syrjäytyminen valtakulttuurista johti osan muuttaneista alkoholismiin ja rikollisuuteen. YDIN 3 / 2021 63 YTIMESSÄ. Arlandan ryöstön seurauksista, roolistani Kartellenissa ja tiestäni takaisin, 2018), Matti Sarén (Arvokuljetusryöstäjä. Niiden asukkaiden katseet kohdistuivat sodan ulkopuolella pysyneeseen vauraaseen Ruotsiin, jota riivasi työvoimapula. T oisen maailmansodan päättymistä seurasi Suomessa jälleenrakennuksen ja nousun aika, mutta sen hedelmät jakautuivat epätasaisesti. Jotkut suomalaiset eivät koskaan päässeet Tukholmaa pidemmälle, vaan he jäivät Slussenin sisseiksi. Perheitä hajosi, yksinhuoltajuus yleistyi ja väestöryhmät eristäytyivät toisistaan, mutta samalla etniset ja kulttuuriset marginaalit alkoivat löytää toisiaan. Noiden aikojen suomalaisten kohtalo Ruotsissa vastaa seuraavina vuosikymmeninä muualta päin maailmaa saapuneiden tilannetta
Sarén organisoi useita arvokuljetusryöstöjä ja huumekauppaa. Lisäksi kaikki olivat isättömiä. Tosirikoskerronnassa selviytymisen taustalla on irtaantuminen rikollisesta elämäntavasta ja sen mukana tulleista vääristyneistä arvoista, asenteista ja toimintamalleista. YDIN 3 / 2021 64 YTIMESSÄ. Fiktiivisessä rikoskerronnassa Sarénin ja Tuunaisen vaiheet tuovat mieleen 2000-luvun ruotsalaisen menestyskirjailijan Jens Lapiduksen Stockholm noir -trilogian teokset (Rahalla saa 2008, Siisti kosto 2009, Luksuselämää 2011). M atti sarén syntyi Suomessa. Jälkimmäisessä roolissa hänen elämäänsä kuuluivat kirjan mukaan rikkaat ihmiset, kauniit naiset, samppanja ja yltäkylläinen elämä, kunnes rikoksista kiinni jääminen johti vankilaan. Tuunaisenkin elämässä oli loistokkaita hetkiä, mutta myös epäonnistumisia ja jatkuva pelko, joka kohdistui sekä kiinni jäämiseen että rikoskumppaneihin, joihin ei voinut lainkaan luottaa. Emme kyllä pitäneet vielä silloin itseämme jenginä, vaan kaveruksina, joilla oli samoja harrastuksia ja samanlainen tausta. Henkilöt ovat Lapiduksen romaaneissa monikulttuurista joukkoa: Mrado, Radovan, Jorge ja Mahmud ovat jugoslavialaisen mafian jäseniä, eteläamerikkalaisia siirtolaisia ja Lähi-idästä muuttaneita. Hän muutti isänsä kuoltua kuusivuotiaana äitinsä kanssa Ruotsiin. Neuvojat ja ohjaajat löytyivät kokeneista ammattirikollisista, ja rikollisesta elämästä tuli arkipäivää. Aikuisena Sarén rakensi itselleen kaksoisroolin, jonka toisena puolena olivat ryöstöt ja huumerikokset sekä huumeidenkäytön vauhdittama jetset-elämä, toisena puolena kunniallinen yrittäjäimago menestyvänä ravintoloitsijana Tukholmassa, Karlskronassa ja Öölannissa sekä Espanjassa Marbellassa ja Ranskassa Saint-Tropez´ssa. Niissäkin onni ja epäonni vuorottelevat henkilöhahmojen elämässä. Kukaan ei kysellyt perään tai neuvonut ja ohjannut”. Hän koetti paikata siihenastisen elämänsä epäonnistumisia suuren mittakaavan arvokuljetusryöstöllä, joka epäonnistui pahoin. Elämäkertakirjassa hän sanoo, kuinka ”viidestä parhaasta kaveristani muodostui jengi, joka alkoi pikkuhiljaa tehdä rikoksia. Toni Tuunaisen taustalta löytyvät huumeet, pikkurikollisuus ja isäpuolen itsemurha sekä sitä seurannut yksinhuoltajaperheen karu arki. Kaikki kolme edellä mainittua suomenruotsalaista ovat sovittaneet tekonsa. Siellä hän ajautui maahanmuuttajana sivuraiteelle ja sen myötä muiden kaltaistensa seurassa aluksi pikkurikoksiin, kohta kovempiin tekoihin. Joukossa on muutama ruotsalainenkin, kuten luksuselämää tavoitteleva opiskelijapoika JW ja Irakissa taistellut palkkasoturi Niklas. Seurauksena oli näyttävä pakomatka, jota media seurasi yhtä suurella intensiteetillä kuin suomalaisen, silloiselta nimeltään Juha Valjakkalan ja hänen tyttöystävänsä vuonna 1988 koko Ruotsin poikki tapahtunutta pakomatkaa Åmselessä tapahtuneen kolmoismurhan jälkeen
Minun tapauksessani ongelmat liittyivät paljolti huonoon itsetuntoon ja syrjäytymisen tuntoihin. Jos haluaa tavoittaa ne, joiden elämä on menossa pieleen, täytyy työskennellä yksilöllisellä ja yhteiskunnallisella tasolla. Raninen koki lapsuuden ja nuoruuden kadulla kehänä, jossa yksi asia johtaa toiseen ja toinen kolmanteen, kunnes tilanne riistäytyy käsistä: ”Useimmat ystävistäni olivat yhtä pahasti kusessa kuin minä. Ja minun elämäntilanteessani oli vaikeaa kieltäytyä. J anne raninen syyllistyi ensimmäiseen murhaansa vain 20-vuotiaana Ruotsissa Solvalla raviradalla. Yhteenlaskettuna seurauksena oli katastrofi.” Janne Raninen uskoo, että hänen elämänsä olisi saattanut saada toisenlaisen käänteen, jos joku aikuinen olisi antanut aikaansa epävarmalle pojalle, vahvistanut hänen itsetuntoaan, kannustanut opiskelemaan ja saanut hänet tajuamaan, ettei hän tarvitse katujen hyväksyntää, ja että aineellinen hyvä ei korvaa heikkoa itsetuntoa. Ensin lyö kerran, sitten käyttää kyynelkaasua ja sitten puukkoa. Kasvoin köyhissä oloissa ja halusin menestyä rikastumalla. Näin, miten äitini pahoinpideltiin, ja yritin hukuttaa tuskan viinaan ja huumeisiin. Ensin polttaa jointin, sitten vetää piriä, ja sitten syökin jo lsd-lappuja. Katu oli jo nielaissut meidät. Rikollinen ura alkoi pikkurötöksistä ja laajeni nopeasti. Jos nuorena kasvaa ilman mitään, aikuisena haluaa kaiken.” Kirjallisesti lahjakas Janne Raninen pohtii paljon päätymistään rikolliseksi. Jokaista ihmistä ohjaavat yksilölliset valinnat, mutta valintoihin vaikuttavat olosuhteet, joille yksilö ei itse voi mitään. ”Yksikään lapsi ei synny aikeenaan joutua vankilaan murhasta”, Raninen kirjoittaa, ja jatkaa: ”Kaikki ovat yksilöitä, ja kaikki yksilöt elävät yhteiskunnassa. Uhrina oli Tukholmassa vaikuttavan jugoslavialaisen mafian silloinen johtohahmo Dragan Joksovic. Ensimmäisen murhan motivoivat kahden rikollisjoukon keskinäiset riidat, toisen taustalla oli entisen ystävän petollisuus. Ranisen kirjassa ei kuvailla laajasti rikoksia, vaan pääpaino on vankeudessa, vankilaoloissa ja pyrkimyksessä palata takaisin normaaliin elämään. Matti Sarénin tavoin Janne Raninen kasvoi Ruotsissa maahanmuuttajaja lähiölapsena, ja hänen lähimmiksi ystävikseen valikoitui maahanmuuttajataustaisia nuoria. Moni on YDIN 3 / 2021 65 YTIMESSÄ. Ensin näpistää, koska äidillä ei ole varaa merkkivaatteisiin, sitten alkaa varastaa, koska haluaa oikotien hyvään elämään. Hän uskoo, että yhteiskunnan vika hänen rikollisuutensa ei ollut, sillä samanlainen lapsuus oli monella muulla samassa lähiössä ja samoissa olosuhteissa kasvaneella ilman, että heistä olisi tullut rikollisia. Kaikki alkaa viattomasti, mutta pahenee sillä välin, kun hauskanpito vie huomion. Katu avautuu ja ottaa avosylin vastaan. Hain hyväksyntää ja sain sitä vanhemmilta rikollisilta. Kirjaansa Raninen luonnehtii kasvatukselliseksi: ”… toivon, että mahdollisimman moni samaistuu kertomukseeni ja oppii siitä jotain. Suomessa Raninen tuli tunnetuksi Vuosaaren palkkamurhasta, jossa surmattiin Ranisen lapsuudenaikainen ystävä Volkan Ünsal
He kantavat vihaa ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta ja ihmettelevät, mihin elämä on menossa. Ruotsi oli armoton paikka huonosti sopeutuvalle suomalaiselle maahanmuuttajalle 1960ja 1970-luvuilla, ja sitä se on kirjallisuuden kuvausten perusteella edelleen. Panokset ovat kovat ja parhaimmat pelaajat luulevat haalivansa jättipotin. Sillä voi voittaa: päästä sisälle uuden kotimaan yhteiskuntaan, kulttuuriin ja elämäntapaan, mutta yhtä lailla se voi olla väärä arpa ja käteen jäävä Musta Pekka. Heistä tuli kansankodin kuokkavieraiden kaduilla kasvanutta uutta sukupolvea. Nuoriin pitää panostaa silloin, kun he ovat saavutettavissa. Yhteiskunnalle haluan sanoa, että ei ole olemassa oikoteitä. Sitä maksavat myös sinua rakastavat läheisesi. Ruotsiin päätyneen suomalaisen ja oikeastaan miltei mistä päin maailmaa tahansa tulleen maahanmuuttajan kohtalo on arvan kaltainen. Elämäkerroissa näkyy, kuinka suomenruotsalaisen taustan rikollisia yhdistivät köyhyys ja lapsuudessa katkerasti koettu toiseus vieraassa lähiöympäristössä. nykyään samassa tilanteessa, jossa minä olin silloin. Hinta on korkea, etkä maksa sitä yksin. Raaputusarvallakin on paremmat mahdollisuudet voittaa.” R aaputusarpa on metaforana oivallinen. Myöhemmin lasku on paljon isompi, ja hinta voidaan joutua maksamaan sekä rahana että inhimillisenä kärsimyksenä.” ”Niille nuorille, jotka unelmoivat pääsevänsä rikollismaailman huipulle, voin sanoa, että se ei ole sellaista kuin elokuvissa. Siitä kimposi pyrkimys irtautua ankeista lähtökohdista ja saada arvostusta rikollisessa maailmassa. Todennäköisyys on kuitenkin mikroskooppinen. YDIN 3 / 2021 66 YTIMESSÄ. Hauras tai rikkinäinen lapsuus, epävakainen perhe-elämä ja lähiöiden karut kasvuolosuhteet toistuvat elämästään avautuvien kertomuksissa. He kokivat, että Ruotsi on kansankoti keskiluokkaisille medelsvenssoneille, mutta ei Suomesta lähtöisin oleville, yksinhuoltajaperheen niukan toimeentulon varassa sinnitteleville, elämässään suuntaa, päämääriä ja tavoitteita hakeville nuorille pojille. Maailma ei ole sama, jos katsotaan auringon kilossa väreilevää merta Saltsjöbadenin kallioilta Solsidanissa tai jos silmien edessä on nuhjuisia takapihoja, ruostuneita autoja ja polkupyöriä, heinää kasvavaa hiekkalaatikkoa ja rapistuvaa betonia Husbyn, Tenstan, Rinkebyn, Kistan ja Fittjan kerrostalojen hilseilevistä ikkunoista. Ruotsalaiseen yhteiskuntaan sopeutumisen tärkeyttä korostetaan, mutta enemmän kaduilla kasvavia integroivat katujen jo kasvattamat tarjoamalla helposti omaksuttavaa vertaistukea ja kokemusasiantuntijuutta betoniviidakossa selviytymiseen. RUOTSIIN PÄÄTYNEEN SUOMALAISEN JA OIKEASTAAN MILTEI MISTÄ PÄIN MAAILMAA TAHANSA TULLEEN MAAHANMUUTTAJAN KOHTALO ON ARVAN KALTAINEN
Mittelössä talous voi nousta ratkaisevaan rooliin. Suurvallat kilpailevat jälleen yhteiskuntamallien paremmuudesta Kiinan valtiokapitalismin haastaessa Yhdysvaltojen demokratian ja markkinatalouden. Suurimpina uhkina demokratioille hän pitää Kiinaa ja Venäjää. Tuoreen puheenvuoron yhteiskuntamallien välisestä vastakkainasettelusta on esittänyt Georgetownin yliopiston kansainväYDIN 3 / 2021 67 YTIMESSÄ. Ratkaiseeko yhteiskuntamalli Y hdysvaltojen uuden presidentin Joe Bidenin ulkopoliittisissa ulostuloissa on korostunut kilpailu demokraattisten ja autoritaaristen yhteiskuntamallien välillä. Kuten historiassa aiemminkin, suurvaltakamppailussa vastakkain ovat eri yhteiskuntamallit. Kirjoittaja Tuomas Koponen SUURVALTAKILPAILUN. Jo ennen valintaansa keväällä 2020 Foreign Affairs -lehdessä julkaistussa esseessä Biden katsoo kansainvälisen järjestelmän olevan jakautumassa kahteen leiriin, joita koskevat eri säännöt. Autoritaariset maat saavat etua kehittäessään uutta teknologiaa ilman sääntelyä, harjoittaessaan protektionistista talouspolitiikkaa, tukiessaan epäreilusti valtio-omisteisia yrityksiään sekä käyttäessään voimakeinoja ulkopolitiikassaan
Vuonna 2021 Kiina on maailman toiseksi suurin talous ja globaalin talouskasvun moottori. K iinan mallin vahvuuksia voidaan tarkastella Suomessakin esillä olleiden talousajattelijoiden, mit:n taloustieteen professorin Daron Acemoglun, ja University College Londonin innovaatioiden ja julkisen arvon professorin Mariana Mazzucaton, ajattelun avulla. Tämä tekee Kiinasta kilpailijan, joka voi muuttaa aidosti maailmanpoliittisen shakkilaudan asetelmia. Kiinan mallin nousu on rakentunut ennen kaikkea talouden varaan. YDIN 3 / 2021 68 YTIMESSÄ. Kirjan tärkein anti on Yhdysvaltojen ja Kiinan kilpailuasetelman asemoiminen osaksi historiallista jatkumoa, ja pyrkimys vastata kysymykseen, tarjoaako jommankumman yhteiskuntamalli etulyöntiaseman kiristyvässä suurvaltakamppailussa. Kirjan pääteesin mukaan demokraattiset valtiot pärjäävät paremmin suurvaltojen välisessä kilpailussa verrattuna muihin valtiomalleihin. Tähän liittyen Kroenig listaa kirjassaan Kiinan heikkoudeksi maan hallinnon aseman riippuvuuden talouskasvusta, joka on hidastunut. Globaalin talouden oloissa valtioiden välinen kilpailu ei tapahdukaan yksin voimapolitiikan – sodankäynnin ja strategisen päätöksenteon – alueella, vaan talouden merkitys on aiempaa suurempi. listen suhteiden professori Matthew Kroenig vuoden 2020 kirjassaan The Return of Great Power Rivalry. Viime vuosikymmeninä kansainvälisen politiikan analyyseissa on alettu puhua yhä enemmän geoekonomisesta vallasta, jolla tarkoitetaan taloudellista vallankäyttöä osana ulkoja turvallisuuspolitiikkaa. Kroenig ei usko Kiinan kykenevän nousemaan maailman johtajaksi, vaan povaa Yhdysvaltojen valtakauden jatkoa. Hän kirjoittaa, että mikäli talous ei kasva, järjestelmä ei kykene tarjoamaan kansalaisilleen mitään. Historioitsija Paul Kennedy kysyi jo vuoden 1987 kirjassaan The Rise and Fall of Great Powers, nouseeko Kiina maailman johtavaksi suurvallaksi, jos talouden painopiste siirtyy Tyynenmeren alueelle. On kuitenkin mahdollista, että Kiinan valtiokapitalismi luo myös merkittäviä etuja tietoja teknologiavetoisen talouden oloissa, tarjoten perustan Kiinan poliittisen vallan ja sotilaallisen voiman lisäämiselle. Kroenigin mukaan demokratiat ovat autokratioita vahvempia kolmella osa-alueella: 1) talouskasvun synnyttämisessä, 2) liittolaissuhteiden ja sotilaallisen voiman luomisessa sekä 3) legitiimin hallinnon ylläpitämisessä. Argumenttinsa hän perustaa demokraattisten ja autokraattisten suurvaltojen välisen kilpailun historialliselle tarkastelulle antiikista 1900luvun sotiin. Toisin kuin lännestä eristetty ja teknologisesti jälkeen jäänyt Neuvostoliitto, Kiina voi ohittaa Yhdysvallat taloudellisesti. 2 000-luvun suurvaltakamppailussa vastakkain ovat Yhdysvaltojen liberaali markkinatalous ja Kiinan autoritaarinen valtiokapitalismi
Juuri talouden suorituskyky erottaa kilpailun Kiinaa vastaan kilpailusta Neuvostoliittoa vastaan. Nyky-Kiina on globaalin markkinatalouden keskus, eikä kylmän sodan eristämispolitiikka ole enää vaihtoehto. Hän näyttää vuoden 2018 kirjassaan The Value of Everything valtion olleen mukana lähes kaikissa läntisen maailman tärkeimmissä sotien jälkeisissä innovaatioissa, kuten Googlen algoritmissa, internetissä ja gps-järjestelmässä. Marianna Mazzucato on tutkinut valtion pitkäaikaisen rahoituksen ja julkisten kehityspanostusten merkitystä innovaatioiden synnyssä. Kiinan malli lupaa vain talouYDIN 3 / 2021 69 YTIMESSÄ. Vuonna 2020 maailman suurimmat yritykset kokoavalla Fortune Global 500 -listalla oli yhteensä 124 kiinalaista yritystä. Rajat ylittävä kauppa on kasvanut, tuotantoketjut ovat maailmanlaajuisia ja pääomat liikkuvat vapaasti – taloudelliset keskinäisriippuvuudet ovat moninkertaisia. Kiinan taloudelliseen uhkaan on herätty Yhdysvalloissa, mistä kielivät Donald Trumpin käymät kauppasodat sekä Bidenin hallinnon päätökset yli 6 000 miljardin dollarin elvytyksestä ja julkisista investoinneista. Aivan kuten Yhdysvaltojen taloudellinen menestys 1970 – 1980 -luvuilla lisäsi liberaalin kapitalismin legitimiteettiä, toimivat kasvavat markkinat ja kansalaisten vaurastuminen Kiinan mallin nousun elementtinä tänään. Etenkin teknologiasektorilla Kiinan rooli kasvaa nopeasti. Vaikka maan talouskasvu onkin hidastunut 2010 -luvulla 1970 – 1990-lukujen huippuvuosiin nähden, investoinnit tulevaisuuden aloille povaavat taloudellista menestystä myös tulevaisuudessa. Kiinan vahvuudet voivat myös osoittautua odotettua suuremmiksi. 2000 -luvulla Kiina on investoinut valtavasti kehitystyötä ja investointeja vaativiin aloihin, kuten tekoälyyn, 5g-teknologiaan, robotiikkaan ja vihreään teknologiaan. Acemoglu kutsuu Kiinan talouskasvua despoottiseksi kasvuksi ja ennakoi maan innovointipotentiaalin kohtaavan lopulta rajansa valtion rajoittaessa kansalaisiaan liikaa. Kiina on jo osoittanut pärjäävänsä korkean osaamisen aloilla. Hänen mukaansa liian vahva valtio heikentää talouskasvua rajoittaessaan kansalaisten vapautta. Tuoreessa kirjassaan The Narrow Corridor Acemoglu korostaa vapauden ja innovaatioiden merkitystä yhteiskuntien varallisuuden synnyssä. N euvostoliitto hävisi kylmän sodan, koska Yhdysvallat oli taloudellisesti vahvempi. Myös talouden globalisaatio erottaa nykyhetken kylmästä sodasta. Acemo?lun ajatus toimintavapauden puutteesta voi koitua Kiinan kohtaloksi, mutta talouden suorituskyvyn perusteella merkkejä tästä ei vielä ole. Pääomasijoitusyhtiö Kleiner Perkins Caufield & Byersin mukaan 20:n suurimman teknologiayhtiön joukkoon mahtui yhdeksän kiinalaista yhtiötä, joista tunnetuimmat ovat China Mobile, Tencent, Alibaba, Baidu ja Xiaomi. Elvytyksen perusteet ovat koronan ohella ulkopoliittiset: jälleenrakennusohjelmalla halutaan osoittaa demokraattisen mallin vahvuus. Neuvostoliiton taloudellista romahdusta seurasi ideologinen romahdus, kun neuvostososialismi ei kyennyt täyttämään lupauksiaan tasaarvosta eikä taloudellisesta suorituskyvystä
Autoritaarisuus on viraalia: se leviää niin kauan kuin sillä on elinvoimaa. dellista suorituskykyä, joten mallin legitimiteettiä on helpompi pitää yllä. Taloudellinen valta kytkeytyy myös sotilaalliseen voimaan. Se tekee Kiinan mallista potentiaalisesti pitkäikäisen. K iina on tullut suurvaltojen pöytiin jäädäkseen, eikä se suostu toimimaan Yhdysvaltojen sotien jälkeen luoman liberaalin kapitalismin ja monenkeskisen yhteistyön puitteissa, vaan pyrkii muokkaamaan kansainvälistä järjestelmää mieleisekseen. Kiinan toiminta talousinstituutioidensa kautta näyttää, kuinka geoekonominen valta tuo myös poliittista valtaa. Kamppailu kahden mallin välillä voi ratketa tälläkin kertaa siihen, kumpi osoittautuu muille houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi. K eskeinen tekijä kylmän sodan päättymisessä oli Yhdysvaltojen kyky muotoilla yhteiskuntamalli, joka päihitti kilpailijansa ja jonka suuri osa maailmasta halusi omaksua. Kiinan kilpailevat talousinstituutiot, kuten vuonna 2015 perustettu Aasian infrastruktuuri-investointipankki, tarjoavat vaihtoehdon Yhdysvallat-vetoisille talousinstituutioille. GEOEKONOMISEN VALLAN MAAILMASSA SUURVALTAKAMPPAILUN RATKAISUTAISTELU SAATETAAN KÄYDÄ TALOUDEN ALUEELLA. Vuonna 2020 solmittu rcep-sopimus perusti Aasiaan maailman suurimman vapaakauppa-alueen, joka ei aseta eu:n tapaan jäsenilleen työntekijöiden oikeuksia tai tuotannon ekologisuutta koskevia sääntöjä. Investoinnit lisäävät vaikutusvaltaa kansainvälisessä kaupassa, edesauttavat kilpailijoiden teknologian omaksumista sekä äärimmillään antavat mahdollisuuden sähköverkkojen ja satamien sulkemiseen. Kiinan talouskasvu on mahdollistanut sotilasmenojen kasvattamisen ennätykselliset 26 vuotta peräkkäin. Niin kauan kuin Kiina kykenee jatkamaan talouskasvuaan, sen tarjoama malli on aito vaihtoehto ja tuottaa perustavan jakolinjan kansainvälisiin suhteisiin. Vaikka Yhdysvallat on edelleen maailman suurin sotilasmahti, Kiina on kehittänyt itselleen puolustusmenoilla mitattuna Aasian suurimman armeijan. Geoekonomisen vallan maailmassa suurvaltakamppailun ratkaisutaistelu saatetaan käydä talouYDIN 3 / 2021 70 YTIMESSÄ. Kiina on tehnyt miljardiluokan investointeja ympäri Euraasiaa ja Afrikkaa osana Uusi Silkkitie-hanketta. Kiina on myös rahoittanut Euroopassa muun muassa Unkarin raideinvestointeja ja Kiinalle myötämielistä yliopistoa Budapestiin. Velkavipu tarkoittaa Kiinalle mahdollisuutta vaikuttaa Unkarin kautta eu:n ja Naton päätöksentekoon. Kiina on 2010-luvulla ostanut eurooppalaisia satamia ja liikenneinfrastruktuuria sekä hankkinut omistukseensa eurooppalaisia yrityksiä
Nykytaloudessa valtiokeskeinen malli voi olla vahvuus, kun kilpaillaan uudesta teknologiasta, kehitetään työvoiman osaamista tai pyritään siirtymään vihreään talouteen. Autoritaarisuuden uhka torjutaan parhaiten osoittamalla, että liberaali malli tarjoaa kansalaisten vapauden lisäksi parempaa yhteistyötä, on taloudellisesti tehokkaampi sekä sotilaallisesti voimakkaampi, tarjoten voittavan mallin suurvaltakamppailussa myös kuluvalla vuosisadalla. Mikäli näemme kansainvälisissä suhteissa lähitulevaisuudessa jakautumista talouden ohella myös poliittisiin tai jopa sotilaallisiin leireihin, Thukydideen ansan laukeaminen voisi johtaa äärimmillään avoimeen suursotaan. Länsimaiden on taas aika löytää tuo sama henki. Sen on myös kyettävä luomaan järjestys, joka tuottaa kaikkia hyödyttävää yhteistyötä ja luo kestäviä liittolaisuuksia. Käsite kuvaa kehitystä, jossa nouseva valtio haastaa aiemman mahdin ja vastakkainasettelu johtaa sotaan. Harvardin yliopiston kansainvälisen politiikan tutkija Graham Allison on tehnyt tunnetuksi termin Thukydideen ansa. Yhdysvaltojen tulee pitää huolta läntisen mallin houkuttelevuudesta ja pyrittävä estämään Nato-maiden, kuten Turkin ja Unkarin, läheneminen autoritaarisiin suurvaltoihin. Demokratioiden on myös pystyttävä kehittämään talouttaan tulevaisuuden aloilla säilyttääkseen yhteiskuntamallinsa vetovoiman. Riippuvuus taloudesta on samalla sekä Kiinan vahvuus että heikkous. Toisaalta se tekee Kiinasta haavoittuvan taloudellisin keinoin käytävälle suurvaltakamppailulle, toisaalta Kiinan asema taloudellisena suurvaltana suojaa sitä kauppasodilta. Talouskasvu tarkoittaa mahdollisuutta sotilaallisen voiman vahvistamiseen, mikä mahdollistaa poliittisen vaikutusvallan lisäämisen joko rauhanomaisesti tai sodan keinoin. K iinan nousun myötä olemme saaneet todistaa vastakkaisten leirien talousinstituutioiden syntyä. Voi olla, että turvallisuuspoliittisesti perustellut valtiojohtoiset investoinnit kokevat uuden tulemisen, kuten nähtiin toisen maailmansodan jälkeen, jolloin Yhdysvaltojen rahoittamalla Euroopan jälleenrakennusohjelmalla tavoiteltiin sekä Länsi-Euroopan demokratioiden jälleenrakentamista että Euroopan kommunististen puolueiden ja Neuvostoliiton heikentämistä. Kiinan on pystyttävä ylläpitämään talouskasvua, jotta se voi kehittää sotilaallista voimaansa, luoda kumppanuuksia ja ylläpitää sisäistä vakauttaan, koska sillä ei ole tarjota universaalia ideologiaa kuten Neuvostoliitolla oli vielä kylmän sodan alkaessa. Taloudellista rautaesirippua Kiinan ja lännen välillä ei nähty Trumpin kaudella ja tuskin jatkossakaan, sillä yhä useammilla valtioilla on taloudellisia intressejä Kiinaan ennemmin kuin Yhdysvaltoihin. YDIN 3 / 2021 71 YTIMESSÄ. Yhdysvaltojen sotien jälkeen luoma kansainvälisten suhteiden järjestelmä perustui yhteiskuntamalliin, joka teki mahdolliseksi vapaiden yhteiskuntien taloudellisen menestyksen. den alueella
Varsinkin naisten työuupumusta selitetään usein stereotyyppisesti, kuten miellyttämishalulla ja tunnollisuudella, vaikka tiedetään, että naisvaltaiset alat ovat kroonisesti ”ali”. Etenkin alle 35-vuotiaiden kokemukset työn henkisestä kuormittavuudesta ovat hälyttävästi yleistyneet. Näin rakenteelliset ongelmat ja konfliktit olemuksellistetaan, psykologisoidaan ja jätetään yksilöiden itsensä ratkaistaviksi. Työuupumus vaivaa erityisesti naisvaltaisia hoivaja opetusaloja. Kirjoittaja Suvi Salmenniemi VASTARINTA Vieraantuminen J ulkinen keskustelu työuupumuksesta painottuu vahvasti yksilöpsykologisiin selitysmalleihin. Yhä suurempi osa suomalaisista uupuu töissä. Ihmisiä kannustetaan huolehtimaan työkyvystään ja tekemään itseensä strategisia investointeja maksimoidakseen työkykynsä ja arvonsa työntekijänä epävarmoilla työmarkkinoilla ja yhteiskunnan kilpailullisessa pudotuspelissä. Mielenterveyden syyt ovat myös merkittävin peruste työkyvyttömyyseläkkeille. Ratkaisuja työelämän henkiseen kuormittavuuteen etsitään esimerkiksi jumppapalloista, mindfulnessista ja ”resilienssivalmennuksesta”, mutta myös lääkkeistä. Aliresursoituja, alipalkattuja ja aliarvostettuja. & työssä YDIN 3 / 2021 72 YTIMESSÄ
T ein etnografista kenttätyötä viiden vuoden ajan 2014 – 2018. Käsite oli pitkään epämuodikas. Tarvitsemme siksi käsitteitä, joiden avulla voimme ymmärtää työssä uupumista yhteiskunnallisena kysymyksenä, kapitalistisen yhteiskuntamuodostelman systeemisenä seurauksena. Osalla ”fysiikka petti” ja he olivat ”tillintallin väsymyksestä”. V ieraantuminen klassisessa määritelmässään viittaa siihen, että työ kapitalismissa vieraannuttaa ihmisen työnsä tuloksista, omasta toiminnastaan, luonnosta, muista ihmisistä ja itsestään. Se, että vieraantumisen käsite ei ollut tullut mieleeni, ei ole ihme. Työntekijöiden hyvinvointi ei olekaan tavoite itsessään, vaan keino sitoa heidät kilpailukyvyn ja talouskasvun varassa lepäävän tuotantojärjestelmän uusintamiseen. Moni puhui ”ylikuormitetusta arjesta” ja ”valtavasta stressikertoimesta” ja totesi olevansa ”ihan sillä viimesellä burnout-pisteellä”. Ehdotan, että vieraantuminen voisi olla tällainen käsite, siten kun sitä on viime aikoina kehitelty kriittisen teorian piirissä. Kutsun näitä jäsennyksiä työelämän kärsimystarinoiksi. Yksilöpsykologiset lähestymistavat myös usein välineellistävät työuupumuksen torjunnan. Vaikka Marx otti myöhemmin etäisyyttä vieraantumisen käsitteeseen, säilyi se keskeisenä analyyttisenä työkaluna kriittisen teorian piirissä ja eritoten Erich Frommin tuotannossa. YDIN 3 / 2021 73 YTIMESSÄ. Kuulin tutkimukseni aikana lukuisia tarinoita siitä, miten työ uuvutti, masensi ja sairastutti. Keskustelut työetiikasta, terapeuttisesta kulttuurista ja uusliberalismista auttoivat tarttumaan moniin tarinoissa esiin tuleviin teemoihin, mutta jotain tuntui aina jäävän yli ja tavoittamattomiin. Haastattelujen lisäksi osallistuin erilaisiin koulutuksiin, seminaareihin ja tapahtumiin saadakseni paremman käsityksen kentän toiminnasta. Haastattelin eri-ikäisiä naisia ja miehiä, jotka toimivat monenlaisissa ammateissa, muun muassa toimistotehtävissä, myyntityössä, insinööreinä, vaihtoehtohoitajina, yrittäjinä, hoitoja kasvatusalan tehtävissä, elämäntaitovalmentajina, kampaajina, siivoojina ja markkinoinnin ja median tehtävissä. Tarinoissa työ painoi raskaasti ruumista ja mieltä. Ihmiset kertoivat siitä, miltä tuntuu ”ku ei vaan jaksa”. Päädyin tulkitsemaan työn kärsimystarinoita vieraantumisen käsitteen avulla, sillä se antaa mahdollisuuden kytkeä työn ruumiilliset ja affektiiviset kärsimyskokemukset osaksi kapitalistisen yhteiskuntamuodostelman toimintalogiikkaa ja valottaa kapitalismin ”psyykkistä elämää” – sitä, miten kapitalismin ristiriidat tulevat eläviksi tunteiden, kehon, psyyken ja aistien tasolla. Osa oli haastatteluhetkellä työttöminä, sairauslomalla, eläkkeellä tai opiskeli uuteen ammattiin. Tarinat eivät kertoneet vain yksilöllisen uupumuksen affektiivisista ja ruumiillisista rekistereistä, vaan niissä piirtyi esiin laajempia kapitalistisen elämänmuodon pakottavia ja alistavia rakenteita
Rosa esittää, että olemme luoneet yhteiskuntamuodostelman, jonka toimintalogiikka on itseään tuhoava. Yhteisöjen kehitystä ei enää ohjaa lupaus paremmasta tulevaisuudesta, vaan pikemminkin jatkuva kriisin tunnelma ja pakeneminen potentiaalisen jyrkänteen reunalta. Tärkeän kontekstin vieraantumisen tarkastelulle tämän hetken yhteiskunnissa tarjoaa Luc Boltanskin ja Eve Chiapellon analyysi. Tässä ”sosialistisen humanismin” perinteessä työ näyttäytyy perimmäisenä arvona ja yksilön luovuuden ilmentymänä, eräänlaisena ihmisluonnon olemuksellisena perustana, josta olemme vieraantuneet ja johon meidän tulisi voida palata. Viimeaikainen kriittinen teoria on pyrkinyt palauttamaan vieraantumisen käsitteen takaisin kapitalismin eettisen kritiikin välineeksi. Rosan mukaan tämän hetken polttavimmat kriisit – ekologinen kriisi, finanssikriisi, demokratian kriisi ja psykologinen ”burnout-kriisi” – voidaan tulkita kapitalismin laaja-alaiseksi kokonaiskriisiksi, jota hän kutsuu ”dynaamisen vakauttamisen kriisiksi”. Jos emme jatkuvasti kasva ja innovoi, talous, demokratia ja hyvinvointivaltio sortuvat ja suistumme köyhyyden ja epävakauden syövereihin. Edistyksen horisontti on korvautunut kriisin ja katastrofin skenaarioilla. Mutta jos jatkamme rajatonta kasvua, kiihtymistä ja laajenemista, päädymme vääjäämättä ekokatastrofiin. Rosa on teoretisoinut vieraantumisen käsitettä erityisesti suhteessa mielenterveyteen. Illuusioiden menetys, paremman tulevaisuuden horisontin häviäminen, jatkuva juoksemisen pakko ja putoamisen pelko tuottavat ”psykologisen kriisin”, joka ilmenee mielenterveysongelmien kasvuna. Kapitalismin vieraannuttava luonne kahlitsi luovuutta, autonomiaa ja itsensä toteuttamista, pilkkoi työn kapeisiin rooleihin ja köyhdyttäviin, toisteisiin tehtäviin ja ylläpiti hierarkiaa ja yhdenmukaisuutta. Kritiikki, jonka tavoitteena oli inhimillistää työtä ja vapauttaa ihmiset, kääntyikin uudeksi alistuksen mekanismiksi. Ei-vieraantuneessa työssä ihminen täydellistyy ja tulee omaksi, autenttiseksi itsekseen työn kautta. YDIN 3 / 2021 74 YTIMESSÄ. Tämä synnyttää kaksi dystooppista tulevaisuudennäkymää. Sosiologi Hartmut Rosa on käsitellyt vieraantumista osana laajempaa modernia yhteiskuntaa koskevaa teoriaansa, jota hän kutsuu ”yhteiskunnallisen kiihtymisen” teoriaksi. Hänelle uupumus ja masennus ovat ”vieraantumisen äärimmäisiä muotoja”, joissa maailma näyttäytyy kovana, armottomana, kylmänä ja mykkänä. Heidän mukaansa nykyinen kapitalismin henki, jota usein kutsutaan myös jälkiteolliseksi työetiikaksi, kehkeytyi 1960 – 70 -lukujen kapitalismikritiikin seurauksena. Vieraantumisen kokemukset ja niitä tuottavat suhteet ovat historiallisesti muuttuvaisia. Merkityksen, luovuuden ja identiteetin arvot valjastettiin sitomaan ihmiset työskentelemään enemmän ja kovemmin kuin oli tarpeen KRITIIKKI, JONKA TAVOITTEENA OLI INHIMILLISTÄÄ TYÖTÄ JA VAPAUTTAA IHMISET, KÄÄNTYIKIN UUDEKSI ALISTUKSEN MEKANISMIKSI. Teollisen yhteiskunnan edistyksen lupaus on vauraissa länsimaissa haihtunut ja kääntynyt uhaksi. Siksi niitä on tärkeä analysoida suhteessa kapitalismin historialliseen kehitykseen
Aivan niin kun se olis joku rasite organisaatiolle, jos haluis tehdä työtä niin, että sillä olis jotain merkitystä muille.” Haastateltavat kokivat, että työ hylki heitä nimenomaan ihmisinä. Kun työstä on tullut aiempaa tärkeämpi identiteetin ja itsensä toteuttamisen lähde, kun yhteiskunta painottaa sitä entistä vahvemmin täysimääräisen kansalaisuuden mittana ja kun työstä on samaan aikaan tullut aiempaa epävarmempaa ja kilpaillumpaa, ei ole mikään ihme, että niin monia uuvuttaa. YDIN 3 / 2021 75 YTIMESSÄ. Miltä vieraantuminen tuntuu. Monille työn merkityksellisyys ei rakentunut ensi sijassa yksilöllisen itsensä toteuttamisen kautta, vaan siitä, että omalla työllä voisi kokea olevan laajempaa merkitystä. M illaisia muotoja ja ilmentymiä vieraantuminen saa jälkiteollisissa yhteiskunnissa ja kapitalismin uuden hengen oloissa. Sitten on vielä työkyvyn ylläpitoon tähtäävä toimeliaisuus – juoksumatolla hikoilu, unen seuranta älylaitteella, suorituskyvyn ja tehokkuuden parantaminen self-help-kirjallisuuden avulla. Jälkiteollisen työelämän kuvaukset kuulostivat myös toistuvasti hätkähdyttävän ”teollisilta”. Se ei useinkaan ollut näkyvää tai organisoitunutta, vaan pieniä arjen toisin tekemisiä, pisteittäistä mutta sinnikästä suostumattomuutta, hiljaista ja usein yksilöllistä vetäytymisen politiikkaa, jonka avulla kieltäydyttiin alistamasta elämää työlle. Työn ideologiset lupaukset jäävät lunastamatta. Tämä ”työkykytyö” näyttäytyy näennäisen vapaaehtoisena, mutta kytkeytyy tiiviisti kilpailuyhteiskunnan pakottavaan logiikkaan. V ieraantuminen ei kuitenkaan synnyttänyt vain kärsimystä vaan myös vastarintaa. Eräs hallintotehtävissä toiminut ja uupumuksen takia sairauslomalla oleva haastateltava kuvasi tätä seuraavasti: ”Sä et saa tehdä sitä työtä sillä tavalla, et sillä olis jotain merkitystä yhteiselle hyvälle. Yhtäältä ihmisiä kutsutaan osallistumaan, sitoutumaan ja identifioitumaan työhön, mutta samalla se tehdään toistuvasti mahdottomaksi tai se välineellistetään ja kaapataan osaksi tuotantoprosessia, jossa siitä tulee tarkasti ulkoa käsin säädelty suorite. Keskeinen vieraantumista synnyttävä tekijä niin keskikuin työväenluokkaisissa töissä oli kokemus ristiriidasta työn ideologisten interpellaatioiden ja todellisuuden välillä. Kuvauksissa toistuivat liukuhihnat, ruoskat, häkit, oravanpyörät, katapultit ja koneistot. ja kuihduttamaan potentiaalista vastarintaa. Nämä metaforat kantavat mukanaan pitkää vieraantumisen merkityshistoriaa ja välittävät kokemuksen voimattomuudesta työn alistavien rakenteiden puristuksessa. Tämä uusi legitimaatiotarina materialisoitui myös uudenlaisina tapoina organisoida työtä ja tuotantoa ja synnytti prekarisaationa tunnetun ilmiökokonaisuuden: elämän ja työn yleisen epävarmuuden, epätyypillisten työsuhteiden kasvun, ammattiliittojen aseman heikentymisen ja hyvinvointivaltion instituutioiden rapautumisen
Puheenvuoro ”Kiinnittävät ja kuluttavat siteet: vieraantuminen ja vastarinta työssä” on julkaistu Tiede & Edistys -lehden numerossa 1 – 2/2021 lyhennettyä versiota laajempana. Kieltäytymisen strategioihin oli usein päädytty siinä vaiheessa, kun kaikki muut kortit oli katsottu. Vastarinta opettaa meille aina jotakin vallasta, sekä sen pakottavasta voimasta että väistämättömästä hauraudesta. Jotkut hakeutuivat myös itsensä työllistäjiksi ja pyrkivät tätä kautta luomaan toisenlaisia työn tekemisen tapoja ja mahdollisuutta elää omien arvojensa mukaan. Joillakin vastarinta puolestaan ilmeni tietoisena jäämisenä työhön ja sen tekemisenä vastoin vallitsevia normeja. Kun työ valuu yhä enemmän muodollisen työajan ulkopuolelle, työajat epäsäännöllistyvät, työajan käsite venyy ja hämärtyy ja vapaa-aika muuntuu työkykyä ylläpitäväksi työajaksi. Moni oli pudonnut työsuojelun, työterveyden, ammattiliittojen ja terveyskeskusten verkkojen läpi ilman apua. Postkapitalistisessa ”mahdollisuuksien politiikassa” ei odoteta mahdollista kaukaisessa tulevaisuudessa häämöttävää vallankumousta, vaan toimitaan toisenlaisen todellisuuden tekemiseksi tässä ja nyt, toteuttamalla erilaisia arkipäivän kokeiluja historiallisesti muovautuneissa epävarmuuden ja vaikeuksien olosuhteissa. Osa kieltäytyi kuntouttamasta itseään työn tarpeisiin ja torjui tarinamallin, jossa uupumus voitetaan ja työelämään palataan entistä vahvempana. Osa haastateltavista oli ollut itse mukana ammattiyhdistystoiminnassa, mutta joutunut todistamaan sen kyvyttömyyden tarttua jälkiteollisen ajan vieraantumisen kokemuksiin ja kääntää niitä poliittisiksi kamppailuiksi. Kapitalismille ominainen pyrkimys kaapata aika ja tila estävät tehokkaasti kollektiivisen vastarinnan muotoutumista. Voidaanko kasvava uupumus ja tyytymättömyys tulkita vihjeeksi siitä, että kapitalismin legitimaatiotarina, sen ”uusi henki”, on kriisiytynyt ja menettämässä otteensa. Tämä henki ei enää riitä saamaan ihmisiä sitoutumaan työhön ja toisaalta sen rakenteet uhkaavat kääntyä itseään vastaan syöden sen edellytyksiä – ruumis ja mieli eivät enää yksinkertaisesti kestä työn painoa. Monille se merkitsi ongelmia toimeentulossa sekä häpeän ja epävarmuuden tunteita työkeskeisen yhteiskunnan normien rikkomisesta. Siksi kamppailu työja vapaa-ajasta on yhä ajankohtainen, mutta myös uusilla tavoilla. Kieltäytymisellä oli kuitenkin myös hintansa. Mitä kaikkea voisikaan olla vieraantumista politisoiva ”mahdollisuuksien politiikka” ja maaginen vastarinta. Työn kärsimystarinat kutsuvat meitä pohtimaan erilaisia vastarinnan tiloja ja muotoja ja sitä, miten eri puolilla kuplivat vieraantumisen kokemukset voitaisiin kääntää suuremmaksi muutoksen uomaksi. Osalle vetäytyminen oli näyttäytynyt pakkona: keho ei yksinkertaisesti enää kestänyt työtä. Elämä ajautuu turboahdettuun ähkyyn. YDIN 3 / 2021 76 YTIMESSÄ. Itsensä työllistäjät joutuivat puolestaan usein miettimään, miten työtä olisi mahdollista tehdä eettisesti ja samalla saada siitä elanto. Osa oli päätynyt jättäytymään palkkatyön ulkopuolelle ja eli joko sosiaalituen varassa, puolison tuloilla tai satunnaisilla työkeikoilla
78 JUHANI SIMILÄ Lontoon valssi ja Bob Dylan / 84 JUHANI TOLVANEN Talttumaton Tanner – si(i)vuja kansakunnan historiasta / 86 HARRI HEIKKILÄ Oikeisto uskaltaa taas olla oikeisto – ja se toimii / 88 Kirjaarviot / 93 Kärnstoff / 94 PASI KOSTIAINEN Arvaamaton Arppa / 96 KAISU KINNUNEN Rauha on realismia / 98 Pala historiaa. Ydinkokemus KIRJOJA, ELOKUVAA, TEATTERIA JA MUSIIKKIA: TAIDETTA, JOKA SYNNYTTÄÄ KOKEMUKSIA
Lontoon valssi ja Bob Dylan B ob dylan oli kotimaassaan New Yorkin kansanmusiikkipiirejä lukuun ottamatta vielä tuntematon suuruus. Arvostelu taskussaan Dylan oli onnistunut yllättämään paikalliset muusikot hankkimalla Columbia-yhtiöltä peräti viiden vuoden levytyssopimuksen. Joka tapauksessa bbc maksaisi kulut: matkat, majoituksen ja palkkion roolista, yhteensä 2 000 dollaria. Dylanin tuore manageri Albert Grossman neuvotteli suojatilleen sopimuksen Savillen kanssa, vaikkei tämä tiennyt, olivatko manageri tai Dylan edes lukeneet käsikirjoitusta. Kirjoittaja Juhani Similä Bob Dylan lähti ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen Lontooseen joulukuussa 1962. Syksyllä 1962 mies oli äänittämässä toista albumiaan hitaasti ja kangerrellen. Ohjaaja Philip Saville oli nähnyt Dylanin esiintyvän Greenwich Villagessa ja vakuuttui. Lontoon-vierailusta kertoo kiinnostava teos Lees – Miles: Bob Dylan in London: Troubadour Tales (2021). BBC oli kutsunut hänet esittämään kiertelevän lauluntekijän roolia tv-näytelmässä. Omasta elämästään tämä Minnesotasta New Yorkiin tullut arvoituksellinen hahmo ei juuri kertoillut. Tasan 60 vuotta sitten, syyskuussa 1961, New York Timesin musiikkiarvostelija Robert Shelton oli ennustanut tälle Manhattanin kabareissa kuulemalleen, kuoropojan ja beatnikin ristisiitokselta näyttävälle, kitaransa kanssa murahdellen ja karhealla äänellä esiintyvälle muusikolle loistavaa uraa. YDIN 3 / 2021 78 YDINKOKEMUS. Ensimmäinen nimikko-lp Bob Dylan oli myynyt huonosti
joulukuuta 1962. Ja oikeassa oli. 1962. Saville jätti toiveikkaana näytelmän käsikirjoituksen Dylanille. Dylanin vierailu osuisi sattuvasti ajankohtaan, jolloin Grossmanin toisella, tuolloin paljon tunnetummalla asiakkaalla Odettalla oli konserttija tv-esiintymisiä Lontoossa ja Roomassa. Dylanin Lenny-nimisen roolinhahmon oli määrä esittää yhtä hoitolan asukkia. Dylan saisi myös ensi käden kosketuksen saarivaltion kansanmusiikkiin ja sen esittäjiin. Heti joulukuun 18. Grossmanilla oli tuolloin muutakin asiaa kaupunkiin. päivänä bbc lähetti alkuillasta taksin noutamaan Dylanin näytelmän koeluentaan. Jamaikalaisen Evan Jonesin kirjoittaman, täysihoitolaan sijoittuvan draaman oli tarkoitus heijastella sodanjälkeistä suljettua ilmapiiriä. Eturivissä toinen vasemmalta Anthea Joseph. 12. Grossman oli kovaotteinen ja karkea liikemies, jolla oli kokemusta folk clubin hoitamisesta Chicagossa. YDIN 3 / 2021 79 YDINKOKEMUS. Koko Madhouse on Castle Streetin tuotantoväki lavastajineen, puvustajineen ja maskeeraajineen olivat ohjaajan ja käsikirjoittajan lisäksi paikalla ja näyttelijät ryhmittyneinä pitkän pöydän ääreen lukemaan vuorosanojaan. B ob dylan lensi New Yorkista Lontooseen 15. Singers Club 22. Hän uskoi matkan laajentavan nuoren suojattinsa näköaloja ja ohjelmistoa. BR IA N SH U EL
Se oli jakaantunut erilaisiin kuppikuntiin, jotka suojelivat omaa musiikillista linjaansa ja suhtautuivat lievän epäluuloisesti ulkopuolisiin. Enkö voisi vain soittaa ja laulaa?” Kompromissiratkaisuna ohjaaja ja käsikirjoittaja päättivät jakaa Dylanille alun perin kaavaillun anarkistisen nuoren runoilijan roolin kahdelle henkilölle, joilla olisi täysihoitolassa yhteinen huone. Yhteislaulu lattialla seisovan yleisön kanssa oli kovin suosittua: koko yleisöhän toki tunsi Wild Mountain Thymen, Whiskey in the Jarin ja Last Thing on My Mindin. Hän rakentaisi sikäläiseen kansanperinteeseen pohjautuvan ohjelmiston, jota hän lopulta esittäisi omana ainutkertaisena luomuksenaan. Dylan puolestaan olisikin kitaraa soittava ja laulava kulkuri Bobby, joka esittäisi neljän laulun lisäksi vain yhden puherepliikin: I don’t know I’ll have to go home and think about it.” Dylanin uusi rooli näytelmässä oli hahmottunut Savillelle jo ensimmäisenä aamuna tämän majoituttua väliaikaisesti hänen kotiinsa, kun Saville kuuli asuntonsa portaikossa uuden asukkinsa esittävän espanjalaisille kotiapulaisilleen laulua Blowin’ in the Wind. E nglantiin tultuaan Dylan alkoi saman tien tutustua pääkaupungin kansanmusiikkitarjontaan. Siitä tehtiin näytelmän tunnussävelmä, joka kuultaisiin alussa ja lopussa sekä katkelmina koko tunnin mittaisen esityksen ajan. joulukuuta. Hän tekisi samaa, mitä oli tehnyt New Yorkissa tultuaan sinne ensi kerran Minnesotasta tammikuussa 1961: hioisi kykyjään laulajana, lauluntekijänä, muusikkona ja esiintyjänä, kehittäen siinä ohella ystävien, neuvonantajien ja kannattajien verkoston. Dylan esiintyi neljän viikon Lontoon-vierailunsa aikana noin kymmenessä eri paikassa, joissa esitettiin elävää folkmusiikkia, muun muassa jazzja komediaklubi Establishmentissa, Roundhouse Pubissa, Peanuts Folk Clubissa, Black Horsessa ja Blue Angel -yökerhossa. Näytelmäharjoitukset pääsivät jatkumaan studioilla 20. Kun luennassa päästiin Lennyn ensimmäiseen repliikkiin, ohjaaja nyökkäsi Dylanille, joka tuolloin kuitenkin totesi: ”En tiedä, mitä minun pitäisi täällä tehdä. 1960-luvun alussa koko maassa oli kolmisen sataa kansanmusiikkipaikkaa, jotka toimivat aatteelliselta harrastelijapohjalta pubien ja kahviloiden, coffee housien, kellareissa ja kerhohuoneistoissa. Sen lisäksi Dylan soittaisi ja laulaisi kolme amerikkalaista kansansävelmää. Sodanjälkeisessä Englannissa oli alkanut kansanmusiikkiharrastuksen uusi suosio. Greenwich Villagen musiikkikellarien yökerhomainen ilmapiiri YDIN 3 / 2021 80 YDINKOKEMUS. Ammattinäyttelijä lausuisi runoilija Lennyn vuorosanat. Ovella perittiin muodollinen sisäänpääsymaksu. Hänen folkvierailunsa tapahtuivat Madhouse-näytelmän harjoitusten välillä ja viikonloppuisin. Nuo muut ovat näyttelijöitä. Niiden omistajat olivat useimmiten työväenpuolue Labourin tiukkoja kannattajia. Kellarija kerhohuoneissa vieraileville muusikoille oli varattu vain kapea ja vaatimaton korokkeella eristetty esiintymistila ja jakkara. Lontoon West Endin kansanmusiikkiympäristö oli yhteisöllisempi kuin New Yorkin Greenwich Villagessa, mutta samalla myös pirstoutuneempi. En minä osaa näytellä. Kaikkialla hän kuunteli muiden esityksiä tarkasti ja esitti pyydettäessä itsekin muutaman laulun. Musiikkikahviloita ja -pubeja, joissa sitä esitettiin, perustettiin ympäri maata. Kun muutkin kuulivat Dylanin esittämän Blowin’ in the Windin, olivat kaikki yksimielisiä: Savillen ratkaisu oli oikea. Paikkoja pyörittivät kansanmusiikin ystävät ja soittajat useimmiten ilman välikäsiä tai managereja
Sisäänpääsymaksuista vastaava pitkänKing and Queen -pub Lontoossa. Artikkelissa Dylan esiteltiin Woody Guthrien manttelinperijänä ja lukijoille tarjottiin painettuina myös Blowin’ in the Windin sekä sanat että sävel. Niiden sävelmiin Dylan muokkasi uudet tekstit ja soinnut kääntäen usein niiden merkityksen ja tunnelman joksikin aivan muuksi ja otti lopputuloksen omiin nimiinsä. Seuraavien kolmen viikon aikana Carthy vei Dylanin usein kotiinsa, kierteli tämän kanssa jatkuvasti eri folk clubeissa ja opetti tälle kitaristi Bob Davenportin kanssa kädestä pitäen irlantilaisia, englantilaisia ja skotlantilaisia lauluja. Troubadourista tuli Dylanin Lontoonpäämaja. Carthylta opitut kaksi sävelmää Scarborough Fair ja Lady Franklin´s Lament ilmestyivät keväällä 1963 Dylanin läpimurtolevyllä The Freewheelin’, mutta nyt nimillä Girl From the North Country ja Bob Dylan´s Dream. YDIN 3 / 2021 81 YDINKOKEMUS. ”Jo ensimmäisellä Lontoon-vierailulla Dylanista kasvoi angloamerikkalaisen kansanmusiikin elävä sanakirja.” Kaikki Lontoon trubaduurit eivät kuitenkaan pitäneet tavasta, jolla Dylan hyödynsi heidän ohjelmistoaan. Yksi heistä oli 21-vuotias kitaristi Martin Carthy, josta tulikin Dylanin merkittävin opastaja Brittein saarten musiikkiperinteisiin. Carthy oli vakiokeikallaan Thameside Four yhtyeensä kanssa King and Queen -pubissa ja tunnisti juuri sisään astuneen tulokkaan, jonka kasvot olivat komistaneet hänen jazziin ja folkiin erikoistuneessa Collet’s -nimisessä kirjakaupassaan äskettäin lukemansa yhdysvaltalaisen Sing Out! -lehden kantta. Se oli 1960 ja 1970 -luvuilla yksi Lontoon merkittävimmistä musiikillisista ja kirjallisista keskuksista. Dylan esiintyi ensimmäisen kerran Lontoossa – ja kotimaansa Yhdysvaltojen ulkopuolella – juuri Carthyn pyynnöstä. puuttui tyystin: valoja, lavasteita ja mikrofoneja – äänentoistojärjestelmistä puhumattakaan – ei käytetty. Bob Davenportilta hän oppi laulut Nottamun Town ja Poor Miner’s Lament, jotka hän muokkasi omikseen nimillä Masters of War ja Only a Hobo. ”Dylan imi vaikutteita joka hetki kuin sieni ja teki jatkuvasti muistiinpanoja”, sanoo Carthy. Dylan jakoi kyllä kiitosta Carthylle ja Davenportille vielä vuosikymmeniä myöhemmin. T he troubadour on Lontoon vanhin edelleen toimiva folk club, joka avattiin Earls Courtisssa vuonna 1954. Joka klubilla oli omat vakiosoittajansa ja -laulajansa, jotka viikoittain kiersivät kantapaikoissaan eri puolilla Lontoota ja parhaimmat jopa ympäri maata ansaiten elantonsa esiintymällä pienille, alle sadan hengen kuulijajoukoille. Dylanin tullessa pari vuotta myöhemmin näillä sävelmillä kansainvälisesti tunnetuksi monet hänen Lontoonmatkallaan tapaamistaan laulajista ilmoittautuivat ”varastelevan harakan” uhreiksi
YDIN 3 / 2021 82 YDINKOKEMUS. päivä 1962 Dylan antoi hienon esityksen Singers Clubilla esittämällä nyt uudelleen muokkaamansa kappaleet The Ballad of Hollis Brown ja Masters of War. N eljäs tammikuuta 1963 valmistuivat bbc:n näytelmän viimeiset kuvaukset. Niinpä Dylan lensi seuraavana päivänä managerinsa kanssa Roomaan ja Vuoden 1962 loka-marraskuun Sing Out! -lehden kansi. Antheasta tuli myös Dylanin tärkein kontakti Troubadourissa, uskottu viestien välittäjä ja salaisuuksien säilyttäjä. Barton oli sopinut yleisön joukossa istuvien poliisien kanssa, että huumeet pidettäisiin klubista kaukana, jottei paikkaan tehtäisi ratsioita kuten yleensä oli tapana. Joulukuun lopussa Dylan ja Grossman heitettiin ajoittain paikasta ulos. Jos työntekijät eivät tunteneet manageri Grossmania, tämä töni ovella päivystäneet naiset sivuun ja tunki sisään väkisin. Esitysten jälkeen Grossman ja Dylan veivät nauhurinsa takaisin Cumberlandhotelliin kuunnellakseen esityksiä uudelleen. Dylan ei ollut kiinnostunut esiintymään itse, vaan työsti nauhoitusten pohjalta uutta ohjelmistoa itselleen. Joulukuun 30. Anthea sijoitti nauhurin nurkkaan lähelle esiintymislavaa. Kaksikko suuntasi Troubadouriin, jossa Anthea Joseph kertoi, että Bob Dylan on kaupungissa. huiskea nuori nainen Anthea Joseph oli toiminut Yhdysvalloista tulleiden folkmuusikkojen keikkajärjestäjänä ja osasi suhtautua heidän kummalliseen käyttäytymiseensä. Pian Dylan ilmaantui paikalle ja ilmoitti halunsa soittaa levyllä mukana. He jättivät Dylanille viestin, että olivat tulleet Lontooseen tekemään levyä. Troubadourin ohjelmistosta vuosina 1958 – 1964 vastannut Jennie Barton muistelee, ettei Dylan ollut lainkaan hänen lempivierailijoitaan, koska tämä lukkiutui yleensä klubin käymälään polttamaan marihuanaa, puhui jatkuvasti ja hyvin äänekkäästi toisten esiintyessä, mutta ei omien esitystensä aikana sallinut lainkaan muiden puhetta. Niinä iltoina, kun Anthea ei ollut ovella keräämässä pääsymaksuja, sattui usein ikäviä kohtauksia. Dylan ja hänen managerinsa Albert Grossman maksoivat Anthea Josephille siitä, että tämä antoi heidän nauhoittaa kaikki Troubadourissa kuullut esitykset. Jälleennäkemistä juhlittiin rankasti kolme päivää. He olivat Dylanin muusikkoystäviä Greenwich Villagesta, Richard Farina ja Erich von Schmidt. Anthea kommentoi järjestelyä: ”Tunsin itseni alkuasukkaaksi antropologin seurassa.” Dylan ja Grossman eivät olleet Troubadourin henkilökunnan keskuudessa kovinkaan suosittuja kävijöitä. Uudenvuodenaattona Dylanin ja Martin Carthyn laulaessa King and Queen -pubissa skotlantilaista kansanlaulua Auld Lang Syne, Tää ystävyys ei raukene, lensi samaan aikaan kaksi amerikkalaista muusikkoa kohti Lontoota
Troubadourissa oli tuolloin esiintymisvuorossa israelilainen lastenlauluja esittänyt Judith Silver, kun amerikkalaisjoukko saapui kello 23:n jälkeen suoraan levytystilaisuudesta. tammikuuta, Dylan maanmiehineen levytti sävelmän salanimellä Blind Boy Grunt folkmusiikkiin erikoistuneen levykaupan kellarissa sijaitsevassa studiossa Charing Ross Roadilla. tammikuuta, Bob Dylan lensi managerinsa ja muusikkotoverinsa Eric Von Schmidtin kanssa takaisin New Yorkiin. Ainoa selväpäinen oli viulisti Ethan Singer. Levytys jatkui seuraavana päivänä. YDIN 3 / 2021 83 YDINKOKEMUS. Toukokuussa 1964 Dylan piti Lontoon Royal Festival Hallissa ensimmäisen julkisen konserttinsa Englannissa. Saarivaltakunnassa Dylanista tehtiin lehdistön ja ihailijoiden palvoma uusi popmessias, jonka vanhempi tuotantokin myi yhtäkkiä enemmän kuin kenenkään muun The Beatlesia lukuun ottamatta. Tammikuun 12. Dylan halusi esittää juuri Roomassa viimeistelemänsä laulun Girl from the North Country ja huusi Carthylle: ”Hei, tässä on Scarborough Fair!” Laulun jälkeen lavalle astuivat Dylanin ja Carthyn seuraksi Richard Farina, Erick Von Schmidt ja lisävahvistuksena neljäs amerikkalainen folkmuusikko Ethan Singer, joka soitti mandoliinia, viulua ja kitaraa. Uudenvuoden humussa ja sumussa amerikkalaiset olivat yhteistuumin kehitelleet pilkkalaulua Lontoosta, 3/4-tahtilajissa kulkevaa bluesia London Waltz. Dylanin joukkio valtasi Judithilta esiintymiskorokkeen. Anthea Joseph ojensi humalaiselle Dylanille jakkaran, koska pelkäsi tämän putoavan esiintymiskorokkeelta ja loukkaavan itsensä. Kaksi päivää myöhemmin, 14. tammikuuta katsomaan Odettan konserttia Prince of Wales -teatterissa. Top 10:n ykkössijalla komeili Bringing it All Back Home ja kolmanneksi myydyimpänä The Freewheelin’ Bob Dylan, jonka hän oli levyttänyt keväällä 1963 palattuaan neitsytmatkaltaan Englannista. Richard Farina lauloi juuri levyttämänsä Cocaine-sävelmän. King and Queen -pubissa tapahtuneen Dylanin ensiesiintymisen jälkeen Carthy oli opettanut hänelle valtavan paljon – neuvonut kaikki lähistöllä olevat paikat, joissa saattoi kuunnella elävää kansanmusiikkia ja opettanut hänelle kädestä pitäen monen monia uusia lauluja. Dylanilla oli keväällä Englannin myyntilistoilla yhtä aikaa neljä singleä ja kolme lp:tä. palasi Lontooseen 10. Niistä päätyi muunneltuina hänen seuraavalle kolmelle levylleen useita alun perin englantilaisia, skotlantilaisia ja irlantilaisia kansansävelmiä. päivä 1963 Martin Carthy esiintyi taas Troubadourissa. Seuraavana päivänä, 16. ”Ensimmäisen Englannin-vierailun musiikilliset vaikutteet kuuluivat hänen levyillään vielä vuosien kuluttua”, sanookin Carthy. Vuoden 1965 toukokuussa hän teki Englannissa loppuunmyydyn konserttikiertueen ja Iso-Britannian kautta läpimurron kansainvälisenä poptähtenä. Kesken amerikkalaisten kaoottista esitystä skottilainen laulaja Nigel Denver ilmestyi klubiin aikomuksenaan esiintyä Judith Silverin kanssa, mutta Dylan esti myös Denverin yritykset nousta lavakorokkeelle. Laulu sai nyt kantaesityksensä Troubadourin yleisön edessä. Dylan kuuli ja nauhoitti Lontoossa kymmeniä esiintyjiä ja satoja lauluja. Bob Dylanin osuutena olivat Blowin’ in the Wind ja Don’t Think Twice It’s Allright. Dylanin ensimmäinen Lontoon-vierailu oli hänen uransa kannalta ratkaiseva ja Martin Carthy hänen tärkein musiikillinen kontaktinsa
Sama koski kirjan ulkoasua ja kokoa. Lopputulema on vajaa satasivuinen viileän tyylikäs sarjakuvakirja miehestä, joka herättää yhä kuumiakin tunteita niissä meistä, jotka Väinö Tannerista edes jotain tiedämme. ”Sisältöä rakentaessa jätin tietoisesti pois myös Tannerin kotiolot, vaikka mietinkin, millaiset ne tuollaisella työmyyrällä olivat. Halusin keskittyä tässä kansakunnan näkökulmaan.” YDIN 3 / 2021 84 YDINKOKEMUS SARJAKUVAT. Kirjoittaja Juhani Tolvanen Talttumaton Tanner – si(i)vuja kansakunnan historiasta A ihe oli siis rajattu, mutta sisällön osalta turkulainen Mika Lietzén (s. Sitten alkoi opiskelu ja taustojen selvittäminen, missä Lietzén oli ainakin lähdeluettelon perusteella tyylilleen uskollisen perusteellinen. ”Samoin 1950ja 60-luvun tapahtumat olisivat vieneet kovin pitkälle puoluepolitiikan syövereihin. Sarjakuvantekijä Mika Lietzén sai Väinö Tannerin Säätiöltä tilauksen luoda sarjakuvallinen elämäkerta Väinö Tannerista. ”Minä tiesin Tannerista vain nimen ja että hän oli sosialidemokraatti ja jotain pääpiirteitä”, kertoo Lietzén Ytimelle. Siinä jääkäriliikettä valotettiin yksilöiden kautta. Kun ajattelee, että hän oli samaan aikaan sekä Elannon toimitusjohtaja että ministeri, niin vaikea nykyään kuvitella, että Sanna Marin olisi sekä pääministeri että sok:n pääjohtaja. ”Sodan vaikutukset kiinnostavat minua enemmän kuin sota”, kommentoi Lietzén painotuksiaan, joita hän oli käyttänyt hienosti myös tehdessään Pohjanmaan museolle 2017 sarjakuvan jääkäreiden historiasta. Lietzén kuuluu siihen ikäpolveen, jolle Tanner on osa menneisyyttä. 1974) sai täyden taiteilijan vapauden. Väinö Tanner (1881 – 1966) on saanut uuden muotokuvan, joka luo myös uudenlaista valoa sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin
Kirjan hienoimpia kohtia on Tannerin vierailu Leninin mausoleumissa 1939 rauhanneuvotteluiden aikana. Lukijan iloksi Lietzén on tehnyt teoksen loppuun minielämäkerrat 17:stä sarjakuvassa esiintyvästä henkilöstä Wäinö Aaltosesta Hella Wuolijokeen. ”Mutta aina kun tarinaan tulee sivuhenkilö, niin sehän lisää valtavasti työmäärää, kun pitää selvittää kuka tämä oli”, hän sanoo. Lietzén päättää teoksen taitavasti vuoden 1949 sdp:n 50-vuotisjuhlapuheeseen, jota seuraa lyhyt 1,5 sivun mittainen epilogi Tannerin elämän 17:stä viimeisestä vuodesta. Taipumaton Tanner -teosta jaetaan kouluihin ja kirjastoihin ja se on myös yleisessä kirjakauppamyynnissä. Lietzénin sarjakuvantekijän taidoista on loistava osoitus se, miten hän kertoo Onni Petäyksen traagisen tarinan kautta sotasyyllisyysoikeudenkäynnin vaiheet valaisten samalYDIN 3 / 2021 85 YDINKOKEMUS SARJAKUVAT. la asioita, jotka kenties olivat Kekkosen ja Tannerin huonojen välien taustalla. K aikesta kirjan Tannerin sanomisista on 80 – 90 prosenttia Lietzénin mukaan suoria lainauksia. Lietzén sanoo käyttäneensä kertojan vapauttaan tuossa kohtauksessa laittamalla Tannerin istumaan yksin sarkofagin ääreen kertomaan ajatuksiaan maiden välisistä suhteista. Tarinan sivuhenkilöistä esiin nousevat kiehtovasti niin Eetu Salin, Rafael Haarla kuin Onni Petäyskin. ”Minulla repliikit toimivat usein lähtölaukauksena kohtauksille” Lietzén huomauttaa. MIKA LIETZÉN TAIPUMATON TANNER – VÄINÖ TANNERIN ELÄMÄ 1881 – 1966 Väinö Tannerin säätiö 2021 87 s. ”Tuskinpa hänen annettiin siellä ihan yksin olla”, Lietzén nauraa
Eräs havainto oli, että mitä aggressiivisempi ja kielteisempi mainoksen sävy oli, sitä enemmän eroa demokraatin ja republikaanin välille syntyi. Se on maksettua viestintää, jolla etsitään kannatusta omille ajatuksille poliittisessa kilpailussa. He tarkastelivat niiden vastaanottoa puolueiden kannattajien keskuudessa. YDIN 3 / 2021 86 YDINKOKEMUS. Konservatiivit olivat paljon vastaanottavaisempia negatiivisille viesteille. Siinä kaksi amerikkalaista valtiotieteilijää muokkasi puolueiden mainoksia erisävyisiksi retorisiksi sisällöiksi. Heikommin se toimii toiseen leiriin houkuttajana. Lisäksi tiedetään, että negatiivinen mainonta polarisoi ja laskee äänestyshalukkuutta – mutta eri tavalla eri poliittisissa ryhmissä. Tutkimus käsitteli amerikkalaista tv-mainontaa 90-luvun puolivälissä, jolloin Internet oli vasta valtavirtaistumisensa alussa ja sosiaalinen media koostui lähinnä modeemin kautta toimivista nörttien keskustelufoorumeista. T witterin ja Facebookin kautta tapahtuva viestintä on lehtija tv-mainontaa tehokkaampaa, koska viesti voidaan kohdentaa tarkasti määritellylle yleisölle. Demokraatteihin ne vaikuttivat passivoivasti. Nämä ovat löydöksiä klassisesta politologian tutkimuksesta Going Negative (Ansolabhere ja Iyengar, 1996). Kirjoittaja Harri Heikkilä Oikeisto uskaltaa taas olla oikeisto – ja se toimii P arhaimmillaan mainonta nostaa äänestysaktiivisuutta – erityisesti omien epävarmojen äänestäjien kohdalla. Poliittinen mainonta on olennainen osa toimivaa demokratiaa. Viime aikoina olemme nähneet merkkejä negatiivisen, polarisoivan mainonnan noususta. Going Negative kannattaa ehkä kaivaa esille uudelleen. Sosiaalisen median valeuutiset, hyökkäävä mainonta ja mustamaalaus ovat nostaneet negatiivisuuden poliittiseen mainontaan tasolle, jota kirjoittajat eivät voineet ennakoida. Trumpin vuoden 2016 webkampanja oli historiallinen monella tavalla
Monet viesteistä kohdennettiin herättämään vastustajan äänestäjässä epävarmuutta demonisoimalla Hillary Clintonia. Mainostilan tarjoaja hyllytti kampanjan valitusten jälkeen. Mikrokohdennus yhdessä räätälöityjen viestien kanssa toimi hyvin. Perussuomalaisten ”Sinä maksat” -vaalikampanjan mainos. Myös kokoomus ilmoitti näissä vaaleissa rohkeasti olevansa oikeistopuolue. ”Sydän on oikealla” on hyvin erilainen viesti kuin Kansallisen Kokoomuksen vanha ”vastakkainasettelun aika on ohi”. Ajan henki näkyy siinä, että tuskin kukaan olisi kuvitellut 2010-luvulla mahdolliseksi kampanjaa, jossa sydän on vasemmalla. Tutkimusten mukaan kielteinen tweetti leviää noin 1,4 kertaa nopeammin ja laajemmalle. Myös Brexit -kampanjan yhteydessä on puhuttu järjestelmällisestä valehtelusta ja mustamaalaamisesta metodina, joka ei olisi ollut mahdollinen perinteisessä mediassa. LÄHTEET Guardian (2018), Leaked: Cambridge Analytica's blueprint for Trump victory Guardian (2020), Trump 2016 campaign 'targeted 3.5m black Americans to deter them from voting' YDIN 3 / 2021 87 YDINKOKEMUS. Tosin perussuomalaiset yritti murtaa traditiota ”Sinä maksat” -kampanjalla, jossa yritettiin kerryttää katkeruutta ja antipatiaa ulkomaalaistaustaisia kohtaan esittämällä klassinen ”suomalaisia syrjitään” -väittämä. Kokoomus haluaa keskustella tarkasta taloudenpidosta, sdp hyötyy, jos keskustelu siirtyy sosiaaliseen tasa-arvoon ja työttömyyteen, perussuomalaiset hyötyvät turvallisuusja maahanmuuttoagendasta. Jokaisella puolueella on oma vahvuusalueensa, jossa se haluaa vaalikeskustelun pysyvän. ps:n mainonta on kuitenkin selvä merkki siitä, että entisenkaltaisia esteitä kärjistäville kielteisille viesteille ei enää ole. Jos hyväksyy Ansolabheren ja Iyengarin teesit, voi päätellä, että sosiaalinen media toimii oikeiston eduksi. Sekin voidaan nähdä negatiivisena kampanjointina. Siinä 50 miljoonan Facebook-käyttäjän henkilödataa käytettiin hyväksi 10 000 erilaisen viestin kohdentamiseksi miljardeihin katsontakertoihin. On mahdollista, että kokoomuksen kansanedustaja Atte Kalevan ”Helsinki ilman kommunisteja” -kampanjointi ja ps:n puheenjohtajavaalissa hyvän kannatuksen saanut Ossi Tiihonen rokote-, Covid-, ilmastonmuutos-, yleja vaalikriittisine viesteineen edustavat tulevaa 2020-luvun poliitikkoa enemmän kuin näiden puolueiden aiemmat kellokkaat. Sosiaalisen median omaan mekaniikkaan kuuluu, että negatiiviset viestit, kärjistetyt kannat ja salaliittoteoriat leviävät muita viestejä tehokkaammin myös käyttäjien itsensä jakamina. Polarisoiva mainonta toimii myös tehokkaana agendan siirtäjänä. Aivan erityisen käsittelyn saivat afroamerikkalaiset äänestäjät vaa’ankieliosavaltioissa. S uomessa kielteistä kampanjointia on vaikea nähdä virallisessa ja valtakunnallisessa mainonnassa. Suomen 2021 kunnallisvaalien loppuvaiheessa keskusteltiin lähinnä pääministerin kesäasunnon sämpyläedusta iltapäivälehtien vetämänä. Ero ps:n edelliseen kuntavaalikampanjaan on selvä. Sanna Marinin sämpylägaten journalistinen kiinnostavuus loppui oudosti kuin leikaten – vaalipäivänä
Karisto 2021 332 s. Small talkin mestarillisesti hallitsevat britit onnistuivat kampanjoinnissa välttämään kaikki olennaiset EU-eroon liittyvät kysymykset. Britit liittyivät EU:hun vuonna 1973. Tällä erolla oli merkitystä vuoden 2016 kansanäänestyksessä. Miten EU pystyy ratkaisemaan isot tulevaisuuskysymyksensä. Kun EU laajentui ja Itä-Euroopasta sai tulla vapaasti tekemään töitä LänsiEurooppaan, Ruotsi ja Britannia eivät noudattaneet seitsemän vuoden siirtymäsäännöstä kuten ei Irlantikaan, joka tarvitsi työvoimaa. Brittien olisi Lennonin mukaan pitänyt keskustella sellaisista kysymyksistä kuin että onko EU onnistunut rauhanpyrkimyksissään. Mutta mitä tulevat tekemään irlantilaiset ja skotit. Miten ratkeavat eri identiteettien ristiriidat. Lennon kuvailee värikkäästi, kuinka Theresa May neuvotellessaan EU-erosopimuksesta otti huomioon vain konservatiivien sisäisen tilanteen ja kuinka Labour-johtaja Jeremy Corbyn oli päättämätön EU-eron suhteen. EEVA LENNON muistuttaa, että britit tai oikeammin englantilaiset tuntevat olevansa saarikansaa ja että heillä on vahva Brittiläisen imperiumin jälkilämmön ulkoeurooppalainen identiteetti. Ehkäpä hän kuvitteli voivansa kansallistaa yksityistettyjä toimintoja helpommin EU:n ulkopuolella. Kun ranskalaiset ja ylipäätään mannereurooppalaiset demokratian ihanteiden mukaan keskustelevat politiikasta, englantilaiset välttelevät sitä ristiriitojen vuoksi. Myytti urheasta pienestä Britanniasta, joka tappelee EU:n byrokratiaa ja määräileviä Saksaa ja Ranskaa vastaan, alkoi vahvistua. Eräässä vaiheessa pelkästään puolalaisia oli Britanniassa lähes miljoona. Eeva Lennon KUULUUKO ENGLANTI EUROOPPAAN. Iskulauseet ”take back control” eivät tuoneet mihinkään näistä kysymyksistä minkäänlaisia vastauksia. Samaan aikaan kuitenkin nuoret Labour-puolueen kannattajat olivat vankasti EU:n kannalla. Tietenkin tämä aiheutti kulttuurishokin. Kristallipallon kuva on vielä sumea. Tämä ei päde skotteihin eikä irlantilaisiin. Lennon valottaa historian, mutta myös omien kokemustensa kautta saareutumista. Margaret Thatcher alkoi heti pääministerivuosiensa alussa 1979 (tuhottuaan ensin 20 prosenttia Britannian teollisuudesta ja himoglobalisaation kannattajana yksityistettyään kaiken lentokentistä energiahuoltoon) puhua ”minun rahoistani” ja ”minun kalavesistäni” antamatta Brysselissä muille suunvuoroa. Tony Blair (pääministeri 1997 – 2007) puolestaan oli hyvin EU-myönteinen. Britit olivat hyötyneet asemastaan ”jalka oven välissä” Euroopan markkinoille. Arja Alho BREXITPOLUN MÄET JA MUTKAT YDIN 3 / 2021 88 YDINKOKEMUS KIRJAT. Samoin olisi pitänyt pohtia, onko Eurooppa voimakkaampi yhdessä vai erikseen globaalitaloudessa kuten myös sitä, mitä etuja brexitillä tosiasiassa haluttiin saavuttaa ja mitä britit EU-jäsenyyden myötä menettävät. Ensin Lennon kuitenkin käy läpi EU:n ja brittien välistä suhdetta
Jussi Pakkavirran sanoin, eikö ole mielekkäämpää sitoa kymmeniä miljardeja sotilaallista hyökkäystä paljon todennäköisempien uhkien torjuntaan. Jos hävittäjät ostetaan, on lasku paljon eduskunnan hyväksymää 9,4 miljardin tilausvaltuutta isompi. Auki on sekin, mistä ne ostetaan, jos ostetaan. KIMMO KILJUSEN toimittama Raportti uusien hävittäjien hankinnasta (Into) kertoo arvioista ja vaihtoehdoista, joista olisi tarvittu keskustelua jo ennen HXhankkeen valmistelua. Ne kasvattavat hyökkäyskykyä, mutta myös vaaraa joutua itse iskujen kohteeksi. Koneista ylivoimaisesti kallein on yhdysvaltalainen F-35. Eero Lehdon kokoamat tiedot osoittavat, että käyttöja ylläpitomenot nostavat kokonaiskustannukset jopa moninkertaisiksi. Hävittäjät ovat oikeastaan menettäneet merkityksensä puolustusaseina. Indeksitarkistukset, elinkaaripäivitykset ja ohjushankinnat tuovat miljardiluokan lisälaskuja. Haluammeko kytkeytyä esimerkiksi Yhdysvaltojen strategisiin intresseihin ja joutua pahimmillaan sen etuvartioksi Venäjää vastaan (Pekka Visuri), olla osa reunavaltioiden ketjua Venäjää vastaan (Heikki Talvitie) tai mukana kasvattamassa jännitettä Itämeren ja Arktisen alueella (Markku Kangaspuro). Kokemukset 2000-luvun sodista ja uudet aseteknologiat ovat muuttaneet ilmasodan doktriinit. Raportin ansioihin kuuluu myös ilmastovaikutusten selvittäminen. Tutkijat Ari Nissinen ja Hannu Savolainen eivät tyydy arvioimaan vain hävittäjien käytön suoria päästöjä, vaan arvioivat lisäksi koneiden koko valmistusketjua. Dramaattisimpia kirjassa nostetuista kysymyksistä on se, lisäävätkö hävittäjät Suomen turvallisuutta vai vähentävätkö ne sitä. 30 asiantuntijan artikkelit tarjoavat vaihtoehdon yksipuolisesti hävittäjien ominaisuuksista käytävälle keskustelulle. Kun on kyse jättikaupasta, ovat myyjät ja Puolustusvoimat panostaneet hävittäjäbrändäykseen ja turvallisuusmielikuviin. Yrjö Hakanen Kimmo Kiljunen (toim.) RAPORTTI UUSIEN HÄVITTÄJIEN HANKINNASTA Into 2021 484 s. Kirjassa kysytään myös, miksi Hornetien elinikää ei jatketa, kuten monissa maissa tehdään vanhemmillekin koneille (Heikki Hiilamo, Pentti Sainio, Unto Vesa). Hankinnan hiilijalanjälki on iso, noin 6,5 prosenttia verrattuna Suomen kulutusperäisiin kasvihuonepäästöihin vuonna 2015. Samalla kirja tuo sotilaallisen turvallisuuden osalta esille vaihtoehtoja, jotka on sivuutettu HX-hankkeessa. Militaristisia arvoja ja sotaa markkinoidaan kansallisilla myyteillä ja isänmaallisella uholla yhdistettynä viihteelliseen aseactioniin, kuvaa tutkija Noora Kotilainen. Erinomainen kirja ilmestyi viime tingassa, mutta yhä on mahdollisuus harkita, ovatko uudet hävittäjät tarpeen vai jättikallis virheinvestointi. Useiden kokeneiden evp-upseereiden (mm. Tuomo Hirvonen, Ahti Lappi, Pertti Tervonen) artikkeleissa asetetaan kyseenalaiseksi hankkeen sotilaalliset perusteet. TÄRKEÄ RAPORTTI, VIIME TINGASSA YDIN 3 / 2021 89 YDINKOKEMUS KIRJAT
YDIN 3 / 2021 90 YDINKOKEMUS KIRJAT. Heusala avaa laille ja oikeusvaltiolle annettuja merkityksiä, selittäen niiden poikkeavuutta läntisistä standardeista. Kirja ei nojaa kaikenkattaviin selitysmalleihin eikä yksinkertaistaviin tai stereotyyppisiin kuvauksiin. USEIN kuultu toteamus on, että venäläistä yhteiskuntaa ei voi ymmärtää – tai vastaavasti sitä tulisi selittää paremmin. Artikkeli kertoo 60-luvun suojasään ilmapiirissä kypsyneiden ”demokraattien” ja 70-luvun pysähtyneisyyden ajan pragmaattisen, ”liberaalin” sukupolven vastakkainasettelusta. Kokonaisuus on varsin kiintoisa lukupaketti, jota ohjaa moniulotteinen historianäkökulma. Valeria Vasara VENÄJÄ TUTKIJOIDEN SILMIN Kaarina Aitamurto, Elina Kahla ja Jussi Lassila (toim.) SANDARMOHISTA SKOLKOVOON – HISTORIAPOLITIIKAN PITKÄ VARJO Into, 2020 336 s. Olga Malinovan teksti mielenosoitusten symboliikasta kertoo diskursiivisen vallankäytön merkityksestä valtiovallan protestoijien ja Kremlin käymässä kamppailussa ihmisten mielistä. Kirjan ensimmäinen osio keskittyy nykypäivään, analysoiden muun muassa mediapolitiikkaa, aatteita, Putinin geopoliittista revisionismia ja sosiaalista liikkuvuutta. Useita tieteenaloja yhdistelevänä kirjana se vaatii lukijalta kärsivällisyyttä ja pohjatietoja. Osion mieleenpainuvimpana artikkelina nostan esiin AnnaLiisa Heusalan analyysin Venäjän hallinnon historiasta liberaalidemokratian silmin. Vladimir Gel’manin aatehistoriallinen katsaus maan modernisaatioprosessiin on antoisa. Ymmärrys kansan, isänmaan ja luokan kaltaisten käsitteiden voimasta mielikuvissa ja propagandassa antaa Gel’manin artikkelin tapaan työkaluja maan nykyisen oppositioliikkeen arviointiin. Artikkeliteos Sandarmohista Skolkovoon – Historiapolitiikan pitkä varjo ottaa kunnianhimoisen askeleen jälkimmäisellä tiellä. Nyky-Venäjän uuden sukupolven uudistushenkeä on hyödyllistä peilata reformistien aatteelliseen taustaan. Teoksen paras anti on sen kirjoittajien tavassa lähestyä Venäjää valmiita, vakiintuneita paradigmoja laajentaen ja päivittäen. Suomalaisessa Venäjän-tutkimuksessa se on tervetullut askel ymmärryksen tiellä. Toinen osa syventää historiapoliittisia teemoja, kuten alueellisten muistopaikkojen käyttöä, käsitehistoriallista kuvausta, ”idän” rakennettuja merkityksiä ja poliittista neuvostotaidetta. Rakenteellisten muutosten kartoittaminen selventää nykyisen hallinnon oikeusajattelua ja -käytäntöjä. Kirjassa 19 tutkijaa valottaa, millaiset lähtökohdat, haasteet ja tulevaisuudennäkymät kuvastavat Venäjän nykytilaa. Venäjästä etsitään harmaan sävyjä, mikä ei ole nykyisessä kansainvälispoliittisessa ilmapiirissä helppo tehtävä
Vuoden 1932 suunnitelmassa Viro ja Suomi nimettiin potentiaalisiksi keskuksiksi Japanin tiedustelutoimintaan, ja molempiin maihin lähetettiin opiskelijaupseereita ystävyyssuhteiden lujittamiseksi. Suunnittelusta edettiin ystävyyssuhteiden luontiin 30-luvulla. YDIN 3 / 2021 91 YDINKOKEMUS VÄITÖS. Tutkimus jakaantuu kolmeen ajanjaksoon, jotka muodostivat Japanin tiedustelutoimien punaisen langan. Tutkimusasetelma on haastava jo tiedustelutietoa sisältävien dokumenttien arkaluonteisuuden vuoksi. Muutenkin historiantutkijan etiikka kulkee tutkimuksessa käsi kädessä aineistoanalyysin rinnalla. Valeria Vasara JAPANIN TIEDUSTELUARKISTOT AVAUTUVAT Shingo Masunaga IN SEARCH OF NEW FACTS: INTERWAR JAPANISE MILITARY INTELLIGENCE ACTIVITIES IN THE BALTIC STATES AND FINLAND: 1918 – 1940 Turun Yliopisto 2021 252 s. Huomioni kiinnitti näiden joukossa mystinen asiakirja Suomen Valtiollisen poliisin yhteydestä japanilaiseen tulkkiin Chiune Shugiharaan ja tämän tiedonantajaan ”Sven Johanssoniin”. Suuri osa tällaisista Baltian, Suomen ja Japanin dokumenteista hävitettiin sotavuosien myllerryksessä. Japanin tiedustelusuunnitelmien sisältöä arvioidaan tarkasti suhteessa yksittäisten henkilöiden toimintaan. Hanke salaisten agenttien, ”Gavrilovin ryhmän”, lähettämiseksi Viron kautta Neuvostoliittoon herättää runsaasti vastauksia kaipaavia kysymyksiä. Masunaga pystyy kuitenkin kuljettamaan tekstiä mielekkäänä kronologiana. Projekti kasvoi yhteisten tiedusteluoperaatioiden aikaan toisen maailmansodan kynnyksellä. Aihe onkin tutkimuksen piirissä jäänyt hyvin vähälle huomiolle. Japanin kaavailemat virolais-saksalais-japanilaiset operaatiot jäivät Masunagan mukaan historiallisilta vaikutuksiltaan heikoiksi. Masunaga joutuu aika ajoin toteamaan lähteidensä epävarmuuden. Japanin toimet eivät vaikuttaneet alueen poliittisiin kehityskulkuihin: tiedusteluoperaatiot jäivät yliteholla toimivan propagandakoneiston ja salajuonittelun jalkoihin. Valitettavasti primäärilähteiden puutteen vuoksi moni kirjoittajan seuraama historian jälki jää selittämättömäksi. SHINGO MASUNAGAN väitöskirja on maailman ensimmäinen akateeminen työ, joka avartaa käsitystä Japanin tiedustelutoimista Itämeren alueella maailmansotien välisenä aikana. Tutkimuksessa analysoidaan Neuvostoliittoa vastaan kohdistunutta sotilastiedustelua Suomen ja Baltian maiden kanssa tehdyn yhteistyön valossa. Myös Etsivän keskuspoliisin asiakirjat ovat suomalaisittain kiinnostavia. Rakennettu narratiivi on uskottava. Aineiston arvioinnissa korostuu historiallisen lähdekritiikin vahvuus. Väitöskirja on kontekstin laajuuden ja aineiston vaativuuden huomioiden hyvin onnistunut, ja antaa toivottavasti pontta jatkotutkimukselle
Hon talar om vikten av att sätta ord på det som sker och att inte böja sig för uppfattningen om vad som är lämpligt. För bestörtningen över att en enda högerterrorist lyckades dräpa 77 människor på bara några timmar dämpades med tiden och förvandlades till tystnad, till något man inte kunde eller ville tala öppet om. Hon funderar kring sin egen roll som överlevande och nationell politiker med makt och inflytande. Juli – og alle dagene etterpå, som utkom på norska i juli. Tonje Brennas bok är en vittnesskildring – och sådana har getts ut under årens lopp, men den är mycket mer än så. Hur det att hon överlevde blev en välsignelse men också en börda, hur det skedda påverkade henne som människa, 23 år gammal och på väg in i vuxenlivet med familj och barn. Och den ger en analys av högerextremismens väsen, som är allmängiltig och som inte heller vi kan blunda för. Det handlade ju om ett uttalat attentat mot socialdemokratin, och det har inte kommit fram tillräckligt tydligt, säger Tonje Brenna i boken 22. JULI OG ALLE DAGENE ETTERPÅ J.M. Pressen säger det inte, de övriga politiska partierna säger det inte. Stenersens Forlag, 2021 191 s. Och hon varnar för den tystnadskultur som allmänt råder. Tonje Brenna tränger djupt in i händelserna den 22 juli, vem och vad och var hon var den dagen, och vad som skedde ur hennes subjektiva perspektiv. Hon menar att då Norge hedrar minnet av Utøyas offer, sägs det aldrig säger rent ut att det var ett dåd uttryckligen riktat mot socialdemokratin, mot den socialdemokratiska regeringen under Jens Stoltenberg, mot de unga som badades i socialdemokratiska värderingar på sitt sommarläger. Tonje Brenna 22. Inte egentligen. Det var inte riktigt comme il faut att ta upp de verkliga händelserna i samhällsdebatten. Diskussionen och mediauppföljningen rörde sig mest om enskilda vittnesmål från överlevande, om Norges (bristande) beredskap inför dylika hot och händelser, om Utøyas vara eller inte vara som den socialdemokratiska bildningsorganisationens (AUF=ABF) lägerholme, om det lämpliga eller olämpliga med ett offentligt minnesmärke på ön. NÄR Anders Behring Breivik slog till mot socialdemokratins innersta kärna för tio år sedan rev han upp sår som aldrig har läkts. Som inte skulle tillåtas växa upp och bli samhällsaktiva. Och som politiker med tunga poster på agendan. Hon lyfter fram högerextremismens syfte och målsättningar genom sina reflexioner kring de tio år som har gått, via den inrikespolitiska kantringen till högerstyre – till att landet kommer att ledas av det parti som fostrade Breivik. Den allmänna opinionen manas att tro att attentatet var riktat mot Norge, mindre specifikt. Astrid Nikula NORGE, TIO ÅR EFTERÅT YDIN 3 / 2021 92 KÄRNUPPLEVELSE BÖCKER
Det var en slump att regeringskrisen i Sverige fick vår redaktion att också rent allmänt fundera över vårt grannland och framför allt över det svenska folkhemmet. Också den svenska välfärdsstaten förändrades i och med privatiseringen av många offentliga tjänster. Få finländare har ens hört talas om Ådalen. YDIN 3 / 2021 93 KÄRNUPPLEVELSE. Kimmo Kiljunens bok om jaktplansaffären ger samtidigt anledning att fråga sig vad det är vi förbinder oss till: ökar planen vår säkerhet eller försvagar de den. Vi kommer framöver att överväga hur vi kan betjäna på svenska på bästa sätt. Föreningen Ydin-julkaisut ry har uttryckt förhoppningen att vi kunde publicera något också på svenska i Ydin. I dag domineras tjänsterna inom äldreomsorgen av Attendo i både Sverige och Finland. Utgående från Erkki Tuomiojas essä, där han också synar samarbetet mellan Finland och Sverige inom säkerhetsoch försvarspolitiken, finns det ännu tid att dryfta jaktplansprojektet. Negativ reklam förekommer i synnerhet i sociala media. Harri Heikkiläs artikel om negativ politisk reklam i media ger här stoff för en djupare analys. Intressant är också att jämföra statistiska data i Sverige och Finland. Då valdeltagandet i kommunalvalet nyligen förblev historiskt lågt, 55,1 procent var det hela 87,2 procent av väljarna i Sverige som röstade i riksdags-, landskapsoch kommunalvalen 2018. Fredsrörelsens viktiga Hiroshima-manifestation vid Tölöviken den 6 augusti bokstavligt talat drunknade i dånet av flyguppvisningar och uppvisningsflygning av de militära jaktplan som Finland står i beråd att köpa. Hansson inte bara byggde upp den juridiska grunden för den nordiska välfärdsstaten utan han såg också till att hålla Sverige utanför andra världskriget. Vittnar Samlingspartiets kampanj ”Hjärtat är till höger” och Sannfinländarnas sedermera bannlysta trappreklam, där människor av utländsk härkomst går före de finländskfödda i bostadskön, om en förändring i politisk praxis som vi måste definiera och aktivt förhålla oss till. Kärnstoff D enna gång valde vi att publicera Astrid Nikulas recension om tragedin på Utøya bara på svenska. Där lades emellertid byggstenen för det som kom att bli det svenska folkhemmet med statsminister Per Albin Hansson som byggmästare. Också i vårt land minns vi den ekonomiska recessionen under 1990-talet, vars skuggor skymde utsikten för långa tider framåt. Chefredaktör Arja Alho samtalar med forskare Joakim Palme om attackerna mot folkhemmet under olika kriser. Om det är så, som en del forskare har påvisat, att negativ reklam ökar de konservativas popularitet men passiverar de icke-konservativa så står demokratin inför en svår utmaning, särskilt när det gäller delaktighet. I Sverige upprätthålls och utvecklas välfärden ändå av en stark sysselsättning och en politik som stöder den. Vår tidning innehåller därför många artiklar om vårt grannland, som åtminstone vi finner intressanta. Bolaget har avtal med omkring hälften av kommunerna i bägge länderna. Renny Jokelin återvänder till Ådalen för nittio år sedan
H einäkuussa suomirockin historia välähti silmieni edessä. Kun aloittaa jutun mukailemalla musiikkijournalismin kaikkien aikojen tärkeintä konserttiarviota, Jon Landaun häikäistymistä Bruce Springsteen & The E-Street Bandin keikalla toukokuussa 1974, on vaarassa hukkua ylisanojen suohon. Mutta Arppa pitää pinnalla. Uusiseelantilainen Lorde on yksi viime vuosikymmenen uusista tähdistä. Ja nyt odotuksiin vastataan. Arppa on sekä yhtye että sen 25-vuotias solisti Aaro ”Arppa” Airola. Lorden kolmas albumi on reaktio eristäytymiseen, rauhaan hälinän jälkeen. Näin Kokkolan Ykspihlajassa samalla myös jotain muuta: suomalaisen rockin tulevaisuuden – ja sen nimi on Arppa. Kun Solar Power elokuun lopussa julkaistiin, saatiin julkisuuselämää ikään kuin ulkopuolelta tarkasteleva, rentoutunut levy, jonka psykedeelisesti maustetut indie-folk -kappaleet kuulostavat enemmän kotikuunteluun kuin stadionkeikoille suunnatuilta. Se loistaa sellaista rockin riemua, jollaista suomirockin ystävänä on odottanut nuoren, parikymppisten sukupolven soittamana. Hän löi läpi Royals -hitillä, jota jopa Bruce Springsteen versioi omalla Aucklandin-keikallaan. Arppa edustaa suomalaisen rockin 2020-lukua, uuden sukupolven tekemisen riemua. Tuli huomiota, tuli pyöritystä, tuli toinen levy – ja pam – tuli äkkipysäys koronan takia. Ehkä kotoilu tuottaa kotoiluun sopivaa musiikkia. Lorde SOLAR POWER Universal Music YDIN 3 / 2021 94 YDINKOKEMUS MUSIIKKI. Kiertueelle Lordekin toki suuntaa heti, kun maailma toivottavasti ensi vuonna taas aukeaa. Levyn julkaisua odotettiin edellisen albumin jälkeen neljä vuotta. Bändissä soittavat Arvaamaton Arppa Teksti ja kuva Pasi Kostiainen Arppa on sekä kokkolalaisen Aaro Airolan lempinimi että hänen yhtyeensä. Lorden levyn on tuottanut monien viime vuosien kiinnostavien artistien (St Vincent, Lana Del Rey, Taylor Swift) kanssa studiossa viihtynyt amerikkalaisartisti Jack Antonoff
Välillä hän riehuu villisti, hetkittäin taas herkistyy silminnähden. Synkässä tilanteessa valopilkkuna Arpan kaltaiset uudet nimet saivat huomiota. Sisaruksista Oona ja Anna ovat ansioituneita näyttelijöitä, Laura toimittaja ja Sara sirkustaiteilija. Hän osaa kirjoittaa sekä koskettavia tunnelmakuvauksia että mukaansatempaavia rokkiralleja. Sitä kuunnellessa saattaa mielessä välähtää suomirockin historia. myös rumpali Okko Saastamoinen, basisti Antti Ahoniemi ja kitaristi Ville-Veikko Airaniemi. Samalla tontilla olevasta Kokkolan Kahvila Sahasta on tullut kotimaan matkailujuttujen vakiotärppi. Suurimmat tapahtumat peruttiin taas. Musiikillisesti yhtye on toimiva yhdistelmä musiikkikouluja käymättömän Airolan ja korkeakoulutettujen ammattimuusikkojen ilottelua – vastakohdat täydentävät toisiaan. Aaro ”Arppa” Airola. Ykspihlajan Kulttuuriviikon keikka oli Airolalle poikkeuksellinen, sillä hän esiintyi oman lapsuuskotinsa pihalla. Airolan sanoitukset koostuvat tarkoista havainnoista ja kiinnostavista tarinoista. Ahkeran keikkailun ansiosta monet ovat kuulleet Arppaa, ja syksyllä julkaistavaa toista albumia osataan odottaa. Oona, Anna ja Laura esiintyivät ennen Arppaa osana Ykspihlajan Kino-orkesteria, Hymyilevä mies -elokuvan myötä huomattua leffamusiikkiyhtyettä. Täällä hän kasvoi taiteilijaperheen kuopuksena. V iime kesä oli jo toinen, jonka aikana korona kurjisti kulttuuritarjontaa. Mutta Arppa ei ole jäänyt paikalliseksi ilmiöksi. Kaikki vaikuttaa aidolta, spontaanilta. Asemansa vakiinnuttaneista nimistä Vestan lisäksi Arppaa on auttanut eteenpäin Olavi Uusivirta, joka on muun muassa johdattanut Arpan levytyssopimukseen suomirockin vanhan kotipesän, Johanna Kustannuksen kanssa. YDIN 3 / 2021 95 YDINKOKEMUS MUSIIKKI. Arppa keikkaili paljon sekä yhtyeenä että Arppa Airola duona Vestan kanssa. K aiken kruunaa lavalla Airolan esiintymisen laaja rekisteri. Se on Aaron äidin, Outi Airolan toiminnan yksi haara. Sellaista suunnittelemattomuutta, arvaamattomuutta on arvostettu rockissa niin nuoren Springsteenin äärellä kuin suomalaisessa sirkusteltassa lähes 50 vuotta myöhemmin. Hän on paikallinen kulttuuriaktiivi
Esimerkiksi Milgramin sähköiskukokeesta kerrottiin, että olemme valmiita antamaan kuolettavan iskun tottelevaisuuttamme. RAUHA ON REALISMIA KAISU KINNUNEN Kirjoittaja on Sadankomitean puheenjohtaja. ”Kuolettavan” shokin antaneiden enemmistö epäili oikein kokeen Kohtaamiset rakentavat luottamusta ja ovat avain yhteistyöhön. Ei ole naivismia uskoa ihmisten hyvään. On huomionarvoista, että yli 75 prosenttia sotilaista jättää käyttämättä ammuksiaan tai tähtää tarkoituksella liian korkealle välttääkseen tappamisen. Se on realismia. Todellisuudessa ihminen ei ole valmis seuraamaan sokeasti käskyjä. Ihmiset ovat siis parempia, kuin mitä yleensä oletamme. Myöhemmissä tutkimuksissa luvun on arvioitu olevan vielä alhaisempi. S uurin osa sotilaista ei ole historiassa ampunut tappaakseen. Eversti Samuel Marshallin mukaan toisessa maailmansodassa vain 25 prosenttia sotilaista ampui aseellaan. Ilmiön arvellaan johtuvan siitä, että väkivalta on vaikeaa, koska me ihmiset olemme taipuvaisia solidaarisuuteen. Asian nosti mieleeni Rutger Bregman kirjassaan Hyvän historia, joka kyseenalaistaa syvään juurtuneita käsityksiä ihmisen luontaisesta pahuudesta ja näyttää, miten voimme olla hyviä toisillemme. YDIN 3 / 2021 96 KOLUMNI
On myös lohdullista, että meidän kannattaa toimia, eikä tuudittautua siihen, että ihmiset ovat pahoja. Kyse ei ole pelkästään halusta uskoa muiden pahuuteen. Tämä on hyvä uutinen meille aseettoman maailman puolustajille ja maailmanrauhan tavoittelijoille, joita usein kutsutaan sinisilmäisiksi. Lisäksi olettaessamme muista pahaa voimme oikeuttaa sillä oman huonon käytöksemme – “koska muut, niin minäkin”. Sotilaita halutaan kouluttaa valmiimmiksi väkivallantekoihin dehumanisaatiolla ja maalaamalla viholliskuvia, koska jopa sotilaalle tappaminen on äärimmäisen vaikeaa. Vaatii siis aika paljon vaivaa, että ihminen saadaan näyttämään pahalta. Pahimmillaan vaivumme epätoivoon ja näemme nihilismin ainoana oikeana tapana ajatella. Uutiset näyttävät maailmasta synkän kuvan, joten ei ole ihme, että olemme pessimistejä. Kohtaamiset rakentavat luottamusta ja ovat avain yhteistyöhön. Se tuntuu oikealta. Se jos jokin on henkisesti kuluttavaa. Sotakoneistoa pidetään yllä kohdistamalla propagandaa sotilaiden ohella siviileihin. YDIN 3 / 2021 97 KOLUMNI. Muutokseen tähtäävä toiminta edellyttää ymmärryksen lisäämistä: jos kukaan ei tiedosta, että jokin on väärin, ei asia korjaannu. Se on realismia. Tiedostamisen herättäminen, julkinen keskustelu ja sen kautta luotu poliittinen paine saadaan aikaan kampanjoimalla – ja yllättäen keinoista väkivallattomuus voittaa varmimmin. Meille uskotellaan toistuvasti, että sota ja väkivalta ovat välttämättömiä rauhan säilyttämiseksi, vaikka on vähintäänkin ristiriitaista, että tappamalla suojellaan elämää. Mutta kun kävelee ulos, huomaa että useimmat ihmiset ovat oikeastaan varsin kivoja. Hyvän tuominen julki vaatii aktiivista toimintaa. Naiivina pidetyt ajatukset nähdään epärealistisina, vaikka juuri ne ovat tie muutokseen. Ennen kaikkea Bregman haluaa muuttaa käsityksemme realismista. Ne eivät kuitenkaan leviä itsestään. Ihmiskuvamme vaikuttaa siihen, kuinka olemme muiden kanssa: kun uskomme muista hyvää, teemme hyviä asioita. Kokeen aitouteen uskoneista lähes jokainen lopetti shokkien antamisen. P essimistinen ihmiskuva varjostaa näkemystä pasifismista: ajatellaan, että pasifistit eivät halua nähdä ihmisille ominaista taipuvaisuutta pahuuteen, vaan mieluummin sulkevat silmänsä siltä. Ei ole naivismia uskoa ihmisten hyvään. Se on myös tarkoituksellisen toiminnan tulosta. Ja pian olemme luoneet itsensä toteuttavan ennustuksen, joka on tehnyt kaikesta kurjaa ja pääsystä sinne äärimmäisen raskasta. olevan huijausta. J os emme ole pahoja, miksi sitten haluamme uskoa muiden pahuuteen. Näyttäisi kuitenkin siltä, että itse asiassa kriitikot sulkevat silmänsä ihmisen hyvyydeltä. Vihan tavoin myös toivo ja luottamus tarttuvat. Yksinkertaisimmillaan vastaus on, että sillä voi perustella toimimattomuutta kohdatessamme vääryyttä. Rauhanomainen vastarinta on paljon tehokkaampaa kuin väkivaltainen: yli 300 protestia reilun sadan vuoden ajalta analysoinut tutkimus näyttää, että väkivallattomista kampanjoista yli 50 prosenttia menestyi, kun taas väkivaltaisista 26 prosenttia Yksinkertainen syy on väkivallattoman vastarinnan joukkovoima: vastarintaan osallistuu useampi ihminen. Voimme myös valita, miten katsomme maailmaa. Bregmanin mukaan uskomme ihmisen hyvyyteen tarkoittaa, että meidän täytyy pohtia, miksi pahuutta on – ja se velvoittaa toimimaan hyvän puolesta. On hyvä tietää, että tänään ”naiivi” on huomenna järjen ääni. Kirjassa on liuta muitakin esimerkkejä, jotka korjaavat käsityksiä ihmisten pahuudesta
Suomen ulkopolitiikkaa vietiin hiljalleen kohti länttä Paasikiven-Kekkosen linjalta. ”RUOTSISSA on kaksi maata ja kaksi yhteiskuntaa: virallinen, hyvinvoiva Ruotsi, jonka jäsenet ovat kantaruotsalaisia. Yhteisö saa valtavan uskonruiskeen sopimuksen astuessa voimaan”, Blomberg ennakoi Euroopan yhteisön kehitystä. Kutsun sitä visioksi, tai oikeastaan erilaisiksi visioiksi siitä, mitä tapahtuu ja tulee tapahtumaan. Tasa-arvon ja demokratian mallimaata halkoo kuilu kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä. Näin on erityisesti paperittomien siirtolaisten kohdalla.” ”Kaupunkien laidoilla, ravintoloiden keittiöissä, rakennustyömailla ja varakkaiden perheiden lastenhuoneissa näkyy Ruotsin monikulttuurisuuden todelliset kasvot: varjo-Ruotsi ja sen ahkerat uurastajat.” Varjo-Ruotsin ahkerat uurastajat Ulkopoliittisia visioita SASKA SAARIKOSKI ja Simo Sipola haastattelivat Ytimessä 1/1993 ”uuden ulkopolitiikan ehkä keskeisintä superaivoa”, alivaltiosihteeri Jaakko Blombergia. ”Tällä hetkellä maahanmuuttajien keskinäiset verkostot korvaavat julkisten palvelujen heikentymistä. Tulevaisuutta pohtiessa pää oli pidettävä kylmänä. Tähän peliin kuuluu se, ettei visiosta keskustella, vaan sen mukaan toimitaan.” YDIN 3 / 2021 98 YDINKOKEMUS ARKISTOSTA. Kaupunkien laitamien siirtolaislähiöt kurjistuvat palvelujen ja infrastruktuurin heikentyessä. Otetaan siis huomioon erilaiset tekijät Baltiassa, Venäjällä, Euroopassa, Yhdysvalloissa, ja tehdään päätelmiä niiden mukaan.” Minkään ”Suuren Vision” mahdollista sisältöä Blomberg ei lähtenyt avaamaan. Kilpailu asunnoista sekä työja opiskelupaikoista kääntyy helposti siirtolaistaustaisen tappioksi. ”Sen sanominen on tietysti vähän niin kuin panisi kaulansa giljotiinille. ”Täytyy nähdä, mitä on tapahtumassa. ”Pelkästään Maastrichtin sopimuksen voimaantulo muuttaa maisemaa niin paljon, ettei sitä vielä edes oikein ymmärretä. PALA HISTORIAA Ytimen kirjoittajat ovat puuttuneet ajankohtaisiin aiheisiin aiemminkin. Sinne on hyväksytty kauniita ja menestyviä maahanmuuttajia sen verran, että ulkomaille voidaan antaa kuva tasa-arvoisesta, monikulttuurisesta Ruotsista.” Näin Kristiina Koivunen kuvailee Ruotsin yhteiskunnan kahtiajakoa Ytimessä 2/2014
Kimmo Kiljunen (toim.) RAPORTTI UUSIEN HÄVITTÄJIEN HANKINNASTA ” Raportti uusien hävittäjien hankinnasta tuo kaivattua kriittisyyttä Suomen historian suurimpaan asekauppaan.” –IS Tarja Heiskanen, Mirja Vallisaari & Katja Liuksiala VÄKEVÄT SIELUT Tarinoita Lapinlahden sairaalasta 180 vuoden ajalta. Petri Saraste KIRJEENVAIHTAJA Palkitun toimittajan tarinoita maailman kiehumispisteistä. Kirjakaupoista ja osoitteesta intokustannus.fi SYKSYN KIINNOSTAVIMMAT KIRJAUUTUUDET Luke Harding VENÄJÄN VAKOOJAVERKOSTO Tosikertomus nykyajan vakoojista – petoksesta, rohkeudesta ja salamurhista. = myös äänikirjana = myös e-kirjana. Eeva Puumala, Karim Maïche, Salome Tuomaala-Özdemir (toim.) NAAPURUSTO Kirja on kutsu ajatella yhteiskunnan nykytilaa ja sen tulevaisuutta. Kari Silfverberg ja työryhmä ILMASTOMETSÄT Voivatko metsät pelastaa planeettamme
Ehkä suurin ero olisi se, että vähemmistöjen edustajat ei joutuisi käymään niin paljon keskusteluja ja prosessoimaan asioita, vaan pystyisimme keskittymään omaan elämäämme sataprosenttisesti.” vuotta rauhankasvatusta Tule tutustumaan Rauhankasvatusinsituutin puheenjohtajan, kansanedustaja Bella Forsgrénin sekä muiden yhteiskunnallisten ajattelijoiden, kasvattajien ja vaikuttajien näkökulmiin siitä, mitä rauha ja rauhankasvatus ovat tänä päivänä. Ehkä suurin ero olisi se, että vähemmistöjen edustajat ei joutuisi käymään niin paljon keskusteluja ja prosessoimaan asioita, vaan pystyisimme keskittymään omaan elämäämme sataprosenttisesti.” vuotta rauhankasvatusta Tule tutustumaan Rauhankasvatusinsituutin puheenjohtajan, kansanedustaja Bella Forsgrénin sekä muiden yhteiskunnallisten ajattelijoiden, kasvattajien ja vaikuttajien näkökulmiin siitä, mitä rauha ja rauhankasvatus ovat tänä päivänä. www.rauhankasvatus.fi “Mä olen joskus miettinyt, että miltä mahtaisi näyttää maailma, missä jokainen ihminen saisi olla oma itsensä, emmekä syrjisi toinen toistamme. www.rauhankasvatus.fi YD IN 3 / 20 21 w w w .yd in leh ti.fi. “Mä olen joskus miettinyt, että miltä mahtaisi näyttää maailma, missä jokainen ihminen saisi olla oma itsensä, emmekä syrjisi toinen toistamme