VOIMAA JA VIISAUTTA Veden mystiset asukkaat. 11,90 € Eppu Nuotio ”Rakkaus paransi heikon itsetuntoni” Zenmestari Thich Nhat Hanh Ymmärrys edellyttää luopumista menneestä Tanssija ja lentäjä Sami Saikkonen ”Jollakin tavoin tunnen syntyneeni uudestaan” Mielenvoima Antiikin ajan hyvän elämän salaisuudet Mitä muistisairas meille opettaa. NRO 8/2022 . Kiveen hakattu Petra lumoaa Osaatko ottaa kiitoksen vastaan
Painopaikka PunaMusta, Forssa. Eeva 2/2022 Roolien takana Eevan sivuilla kohtaat yli 160 rohkeaa ja kiinnostavaa ihmistä joka vuosi. vuosikerta. Lehtitilaukset lehtitilaukset.a-lehdet.fi Virallinen osoitteenmuutos postiin tai VTJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. Voi hyvin ilmestyy 11 kertaa vuodessa. lakko tai tuotannolliset häiriöt). ISSN 0780-1122 Valokuvaaja Meeri Koutaniemen elämän tärkeimpiä arvoja on rakkaus. 2 | VOI HYVIN 2 | VOI HYVIN Päätoimittaja Riitta Nykänen Toimituspäällikkö Sari Salonen Tuottaja Heini Lehtosalo Toimitusassistentti Päivi Ahonen Sähköpostit etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi Tämän numeron avustajat Milka Alanen, Anu Brask, Annika Elomaa, Kirsi Hemanus, Jonna Hoffrén, Kaija Hovi, Nina Jaatinen, Eveliina Lauhio, Essi Lyytikäinen, Markku Manninen, Petri Mulari, Marjo-Kaisu Niinikoski, Nina Nuorivaara, Hannu Niittymäki, Satu Nyström, Sirpa Pääkkönen, Antti Raatikainen, Ninni Sandelius, Arja Sihvola, Tiina-Maria Valanti, Hanna Vilo, Sanna Wirtavuori ja Milja Yli-Opas. (09) 759 6600 Sähköposti: info@aspa.a-lehdet.fi Sähköpostin vastausaika on noin viikko. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. Tule mukaan roolien taakse.. Aikakausmedia ry:n jäsen. Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Julkaistujen kirjoitusten ja kuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. Negatiiviset tunteet saavat käydä kylässä, mutta rakkaus on se, joka jää.” Rakkaudesta saa osansa myös dobermanni Papu. ”Rakkaus on minulle myös kapinaa kyynisyyttä ja pessimismiä vastaan. Sivunvalmistus Heidi Asplund, Aste Helsinki Oy Kustantaja A-lehdet Oy Liiketoimintajohtaja Anna Ruohonen Mediamyynti ja markkinointi mediaopas.a-lehdet.fi Ilmoitusten trafikointi PunaMusta Oy Käyntiosoite Risto Rytin tie 33, Helsinki Postiosoite Voi hyvin, 00081 A-LEHDET Sähköposti voihyvin@a-lehdet.fi Puhelin (09) 75 961 (vaihde) www.terve.fi, facebook.com/voihyvin, Instagram: @voihyvin Asiakaspalvelu Nopeimmin asioit netissä: asiakaspalvelu.a-lehdet.fi Puhelimessa palvelemme ma-pe klo 8-18 p. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutusja jakelutavoista. Osoitetta voidaan käyttää ja luovuttaa suoramyyntitarkoituksiin. 37. Lehti on painettu ympäristöystävälliselle paperille
Kiitollisuuteni on suuri, kun muutaman päivän päästä aamuuinti sujuu taas kirkkaassa vedessä. Vaikeudet eivät paina hartioita niin paljon, jos ajattelee niiden vahvistavan. O letko taipuvainen ajattelemaan, että elämäsi tapahtumilla on jokin tarkoitus. Kaikellako tarkoitus. Siksi olen taipuvainen ajattelemaan, että virheillä ja jopa vääryyksillä on elämän kiertokulussa paikkansa. Samaa virhettä harvoin tekee toiste. Luopumisen merkityksen ymmärtää silloin, kun kohdalle osuu menetys. Kukaties tuolla ihmisellä onkin tullessaan jokin viesti sinulle. T arkoituksen mahdollisuus on kiinnostava. U sein on niin, että tarkoituksen ymmärtää vasta jonkin ajan päästä. Ä idilläni oli tapana sanoa, että parhaiten ihminen oppii virheistään. Puolensa on pidettävä. Itse ajattelen, että elämä tuntuu merkitykselliseltä, jos uskoo jonkinlaiseen tarkoituksenmukaisuuteen. Vedenväestä on kiinnostava juttu alkaen sivulta 58. Pohditko kohdatessasi uuden ihmisen, että se tapahtuu jostakin syystä. Pelon ja hädän keskellä ei pidäkään miettiä merkityksiä, vaan silloin energia on syytä suunnata selviytymiseen. Että ne ohjaavat, opettavat, kasvattavat, vahvistavat sinua. VOI HYVIN | 3. Elämä hymyilee usein, mutta tuo kohdalle myös vähemmän miellyttäviä tilanteita ja kausia. Niiltäkään emme valitettavasti voi välttyä. Vääryyttä vastaan on opittava taistelemaan, ja parhaiten sen oppii, kun sellainen osuu omalle kohdalle. Sopiva välimatka tasoittaa tunteita ja silmien eteen saattaakin ykskaks avautua selkeä näkemys tai opetus. Itse olen pannut merkille, että vastoinkäymiset ovat monin tavoin avanneet silmiä ja lopulta vapauttaneet vaikkapa pinttyneistä tavoista. Selvää on, että tapahtumat ja kohtaamiset eivät aina ole myönteisiä. Merkitystä ei tietenkään heti näe, etenkin jos elämässä tapahtuu vakavia kriisejä, kuten läheisen menetys, sairastuminen tai jokin muu haaksirikko. Kun mökkirannan veteen ilmestyy vihreitä pilkkuja, pyydän hätiin vedenhenkiä ja -haltioita. PÄ ÄKIRJOITUS RIITTA NYKÄNEN PÄÄTOIMITTAJA riitta.nykanen@a-lehdet.fi Kurkista myös sivujamme Facebookissa, Instagramissa ja terve.fi:ssä! l facebook.com/voihyvin l instagram.com/voihyvin l terve.fi K U V A T SA T U N Y ST R Ö M JA A D O B E ST O C K P.S. Ne kasvattavat tarkkaavaisuutta
36 Ravitsemus | Syksy on juuresten kultaaikaa. SISÄLTÖ 8/2022 parantava ruoka 34 Ruokajuttu | Pavuista saat lautasellesi väriä ja makua, ja ne sisältävät myös runsaasti proteiinia ja kuitua. 28 Elämänfilosofia | Vakavasta lentoonnettomuudesta selvinnyt Sami Saikkonen löysi uuden tavan katsoa elämää. Tuttujen mukuloiden lisäksi kannattaa kokeilla retikkaa tai palsternakkaa. ?. Kannessa henkisyys 6 Guru | Kirjoittaja Hanna Jensenillä on menossa toinen kierros muistisairaan vanhemman kanssa. . Tyyli Nina Nuorivaara Meikki Tiina-Maria Valanti. 22 Vihreät juuret | Ruskovilla pyrkii muuttamaan maailmaa kaikilla valinnoillaan. 14 Kannessa | Työ pitää Eppu Nuotion kiireisenä, mutta vanheneminen on osoittanut ajan kallisarvoisuuden. 34 36 52 6 . 20 Psykologia | Miksi kiitoksen saaminen ei aina tunnu mukavalta. Kannen kuva Milka Alanen. . 12 Uutta ajateltavaa | Jos zeniä tavoittelee, se pakenee ulottumattomiin. Tiedustelut sivulla 70.
joka numerossa 3 Pääkirjoitus 70 Ristikko 71 Horoskooppi 72 Lukijalta & Paras juttu 74 Ensi numerossa 75 Voimakuva. 45 Tee se itse | Ravitseva vartalovoide on helppo valmistaa kotikonstein?–. Oireiden lievittämiseen on olemassa erilaisia keinoja. 64 Mystikko | Vietnamilainen zenmestari Thich Nhat Hanh puhui rauhan puolesta. . mystiikka 51 Iloa elämään | Yhdenkin roskan kerääminen on askel oikeaan suuntaan. 52 Pyhät paikat | Kiveen hakattu Petran kaupunki Jordaniassa on tuttu Raamatun sivuilta. 58 46 22 64 38 ”Kun näen horisontin, tunnen, kuinka rauha laskeutuu.” Eppu Nuotio sivulla 18. 46 Mielenvoima | Antiikin filosofien tekstit paljastavat, etteivät ihmisten tavoitteet ole muuttuneet. tuoksun kanssa tai ilman. hyvä olo 38 Terveys | Allergia voi vaivata mihin vuodenaikaan tahansa. Se ei miellyttänyt kaikkia. 44 Kauneudeksi | Tiedätkö sinä, mitä käyttämäsi kosmetiikka sisältää. 28 . . . 73 Voin hyvin | Näyttelijä Maria Kuusiluoma on saanut lohtua siitä, että rakkaus tekee näkyväksi. 43 Terveydeksi | Treenaa taitojasi, kohenna mielialaasi tai ratko pulmiasi selkounien avulla. Ainesosaluettelon selvittämiseen saa apua. 58 Mystiikka | Myyttisissä tarinoissa puhutaan usein vedenväestä, joka hallitsee pinnanalaisia maailmoja
Hanna Jensen on elänyt muistisairaiden vanhempiensa rinnalla 13 vuotta. TEKSTI SANNA WIRTAVUORI KUVAT ESSI LYYTIKÄINEN GURU ”Olen sitoutunut selviämään” 6 | VOI HYVIN. Isän kuoleman jälkeen hän sai hengähtää hetken, mutta äidin sairastuttua hän ymmärsi, että näin on tarkoitettu
VOI HYVIN | 7. Hanna Jensen siteeraa logoterapian oppiisää ja sanoo, että läheisen hoitaminen on suurenmoinen inhimillinen teko
”Kun kuulin äitini diagnoosin, ajattelin, että näin oli tarkoitus tapahtua.” Vuosittain noin 14?500 suomalaista saa muistisairausdiagnoosin, ja joidenkin arvioiden mukaan meillä on noin parisataatuhatta muistisairasta ihmistä. ”Se vaatii melkoista sosiologista ja psykologista pelisilmää, mutta tarkoittaako arvostaminen kunnioituksen lisäksi täyttä rehellisyyttä ja suoruutta. ”Kun sain kuulla äidin diagnoosin, ensimmäinen ajatus oli, että tämä tuodaan minulle. Hän päätti kirjata äidin sairauden vaiheet muistiin ja tarkkailla omaa asennoitumistaan. Uusi kirja Äitini muistina – Toinen kierros (Siltala) ilmestyy elokuussa. Sairauteen liittyvän tiedon lisäksi hän kiinnostui logoterapiasta. Meillä ei ole vapautta valita olosuhteita tai tapahtumia, mutta on mahdollista muuttaa omaa suhtautumistamme. Oppisuunnan kehittäjä Viktor Frankl näki, että ihmisen perimmäinen tarve on kokea elämänsä mielekkäänä ja tarkoituksellisena. Äiti meni testeihin omin päin eikä hänkään puhunut lapsilleen tuloksista. Isäkirjaa kirjoittaessaan hän oli tutustunut yhdysvaltalaisen Naomi Feilin kehittämään validaatiomenetelmään. Hän päätti olla huolehtimatta liikaa ja muisteli, mitä geriatri Harriet FinneSoveri oli sanonut isän sairastuessa: muistisairaus ei ole kuolemantuomio, vaan tieto siitä, että on alkamassa uusi elämänvaihe. Hän on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan 940 päivää isäni muistina (Teos 2013). ”Semmoista”, äiti sanoi, eikä tytär saa yllätykseltään sanaa suustaan. ”Käsitys ihmisenä olemisesta on lohdullinen. ”Mikä on kenellekin arvokkuutta. Äiti kertoo käyneensä neurologilla ja tuo tyttärensä eteen nipun papereita. Näin on tarkoitettu, ja tästä täytyy napata kiinni. En tiedä, sillä jokainen ihminen on oma persoonallisuutensa.” Toinen haluaa kertoa tilanteesta avoimesti, toiselle on tärkeää säilyttää terveen ihmisen mielikuva. Näin on joku viisaasti sanonut, ja Hanna on oppinut sen myös kokemuksen kautta. Isän muistisairaus kävi ilmi fyysisen romahdustilanteen yhteydessä, ja hän salasi diagnoosin ensin Hannalta ja tämän veljeltä. TOINEN KIERROS tarkoitti Hannalle uutta, yhä syvällisempää paneutumista aiheeseen. Logoterapian elämänmyönteinen ja filosofinen oppi puhutteli Hannaa. ”Ole hyvä, ottaisitko lisää kahvia”, jatkaa äiti. Hannan muistisairas isä oli kuollut kolme vuotta aiemmin, ja Hannan kirja 940 päivää isäni muistina oli julkaistu vuosi sen jälkeen. Voiko tämä olla totta. Vuoden verran hän kiersi puhumassa muistisairauksista, haastatteli sairastuneita ja omaisia sekä julkaisi aiheesta kirjoituksia ja joitakin podcasteja. ”Olin oppinut, että positiivisista ajatuksista oli apua. Mitä oli HANNA MUISTELEE tapahtunutta kotonaan Töölössä ja maistelee raparperipiirakkaa sekä juuri keittämäänsä kahvia. Menetelmä auttaa ymmärtämään muistisairaan käyttäytymistä sekä sisäistä kokemusmaailmaa. Hannaa lohdutti ajatus, että elämä jatkuu eikä menneen haikailu auta yhtään mitään. Myös diagnoosi on liiankin tuttu?–?Alzheimerin tauti. Hannan isästä sairaus teki hiljaisen ja vetäytyvän, hänen äidillään vauhti tuntui vain kiihtyvän. En voisi muuttaa tilannetta, mutta voin vaikuttaa siihen, kuinka itse suhtaudun tapahtuneeseen”, Hanna sanoo. Sen mukaan menneisyys ei määritä mahdollisuuksiamme, vaan voimme kasvaa 8 | VOI HYVIN. Hanna, 51, asuu Helsingin keskustassa ja viettää paljon aikaa myös mökillä Paraisilla sekä Madridissa. Hanna selaa lääkärin lausunnot, joista osa on jo parin vuoden takaa ja tunnistaa neurologin nimen, sama lääkäri oli hoitanut hänen isäänsä. Perheeseen kuuluvat aviomies sekä kaksi aikuista tytärtä ja senioritalossa asuva äiti. Hän ei ole huomannut mitään oireita, ja äiti on käynyt lääkärissä kertomatta mitään. Että sellainen uutinen tipahtaa keskellä kirkasta päivää. Hanna Jensenin äidin olohuoneen pöydällä on graavilohivoileipiä, joiden päälle on huolellisesti aseteltu tilliä ja sitruunalohkoja. Siinä tärkeintä on sairastuneen ihmisen arvostava kohtaaminen ja kuunteleminen. Vähitellen hän palasi kirjoittajan töihinsä, nautti elämästään miehensä kanssa, joogasi, luki ja lenkkeili sekä vietti aikaa kesämökillä Paraisilla ja Madridissa, jonne toinen aikuistuneista tyttäristä oli muuttanut. Kun Hanna oli kirjoittanut Tieto-Finlandia-ehdokkaana olleen kirjansa isänsä muistisairaudesta, hänestä tuli kysytty kokemusasiantuntija. On kuuma keskikesän päivä, ja hän on tehnyt aamulla viimeiset viilaukset elokuussa ilmestyvään kirjaansa, Äitini muistina?–?Toinen kierros . Hanna on valmistunut Suomen Logoterapiainstituutista logoterapiaohjaajaksi ja tähtää logoterapeutiksi. Äidin sairastuminen järkytti lopulta Hannaa vähemmän kuin luulisi, sillä hän tiesi, että mikään ei muutu heti. Hänen missionsa on auttaa erityisesti muistisairaita ihmisiä ja heidän omaisiaan. Samalla hän kuitenkin oli jo valmiustilassa. odotettavissa, Hanna ei osannut heti edes kuvitella. Kirjo on laaja, eikä yhtä taudinkuvaa ole edes Alzheimer-diagnoosin sisällä. Arvostava tunteiden jakaminen helpottaa mahdollista ahdistusta sekä lisää itsetuntoa. O n vuosi 2015. Tauko muistisairauksista loppui nyt, täältä tullaan toinen kierros.” Jos on tavannut yhden muistisairaan, on tavannut yhden muistisairaan. HANNA JENSEN on valtiotieteen maisteri, kirjoittaja, tietokirjailija ja logoterapiaohjaaja. Hän harrastaa joogaa, lenkkeilyä, lukemista ja veneilyä. Niin on helpompaa.” KUN ÄITI SAIRASTUI, Hannalle oli tärkeää hankkia lisää tietoa. Hanna tapaisi edelleen äitiään noin kerran viikossa, kuuntelisi tämän kanssa musiikkia, kävisi kahviloissa ja matkustaisi kerran vuodessa ulkomaille. Muistisairaus kehittyy hiljalleen vuosien saatossa, ja esimerkiksi äidin arki oli vielä pitkään sairauden jälkeen sama. Hannan vanhemmat olivat eronneet jo vuosikymmeniä sitten, ja eläkevuosista nauttivalla äidillä oli omat menonsa. Päätin, että en valehtele äidilleni, enkä mene mukaan epätosiin juttuihin, mutta jotkut asiat sivuutan
Ihmettelen, miksi tiedostamattoman käsite on usein varattu negatiivisille asioille. Aiemmin neuvoin enemmän, vaikka tiesin vähemmän. Rakas isoveljeni, ainoa sisarukseni, läheiseni, ystäväni, kälyni mies, veljentyttären isä...” Kuolema tapahtui täysin yllättäen, ilman sairastumista, ilman ennakkoaavistuksia. Tunsin olevani yksin äitini kanssa. ”Koulutus on vaikuttanut ainakin siten, että ymmärrän, kuinka vähän tiedän. Alavireisyys on minulle tutumpi tunne kuin pelko. Nyt hän jatkaa opintojaan toiset kaksi vuotta ja valmistuu sitten logoterapeutiksi. Salamakin voi iskeä samaan paikkaan useamman kerran. Istuin kotona nojatuolissa, kun kuulin isän kuolemasta ja ajattelin, että suru oli hinta siitä kaikesta hyvästä, mitä olin saanut hänen kanssaan kokea.” Myös äidin sairastuminen tuli täysin yllättäen ja puun takaa, mutta siihenkin Hanna suhtautui melko tyynesti. Muistisairaus vei Hannan isän melko nopeasti, kolmessa vuodessa. Unelmoin tulevani vanhaksi, viisaaksi ihmiseksi. Luotan pienten elämänilojen voimaan, sillä monet pikkuseikat merkitsevät ihmisen psyykkiselle terveydelle paljon enemmän kuin harvat, syvälle käyvät tapaukset. Nyt keskityn kuuntelemiseen ja oppimiseen. Pelkään enää tuskin mitään. Sen sijaan viisikymppisen veljen äkillinen menehtyminen marraskuussa viisi vuotta sitten oli todella rankka kokemus. Kuolema oli sillä hetkellä yllätys, mutta se ei ollut pelkästään hirveä asia. VOI HYVIN | 9. ”Ensisurussa oli mielestäni jotain kaunista. Hän kävi läpi kaksivuotisen koulutuksen ja valmistui keväällä logoterapiaohjaajaksi. Ei auta valitella, että miksi jokin tapahtuu juuri minulle. ”Se oli mahdoton ymmärtää, syövyttävä ja vaikea asia hyväksyä. Iloitsen suuresti tähänastisesta elämästäni sekä kaikesta hyvästä ja rakkaudesta, jonka olen saanut kokea ja antaa. Opin koko ajan lisää muistisairailta sekä heidän omaisiltaan.” ISO OPPI on se, että mitä tahansa voi tapahtua milloin, kenelle ja missä tahansa tilanteessa. ”Veljeni oli vaimonsa kanssa Kapkaupungissa, ja yllättäen vaimo soitti minulle ja kertoi, että veli oli joutunut sairaalaan.” Veljenvaimo kuulosti hätääntyneeltä ja pyysi Hannan, tyttärensä, Hannan äidin ja tämän läheisen ystävän tulemaan yhdessä puhelimen ääreen, hän soittaisi uudestaan ”Uskon, että vastoinkäymisiltä näyttävät asiat ovat tehneet minusta mukavamman ja empaattisemman ihmisen.” Uskon, että jokaisessa ihmisessä on ”hengen uhmavoimaa”, joka esiin kaivettuna saa ihmisen kykenemään ihmeellisiin inhimillisiin tekoihin. Tiedostamattomassahan voi lymyillä myös paljon hyvää. Tiedän, että ihmisen menneisyys ei määrää sitä, mihin hänellä on mahdollisuuksia tulevaisuutensa suhteen. ”Suru oli hinta siitä kaikesta hyvästä, mitä olin saanut hänen kanssaan kokea.” S ainutkertaiseksi itseksemme elämämme loppuun saakka. Terapiaja auttamistyössä keskitymme terveen ja toimivan tukemiseen sekä tarkoituksen löytämiseen haastavissa elämäntilanteissa ja kasvuprosesseissa”, Hanna kertoo
”Ei kannata pysähtyä päivittelemään, mitä kamalaa on tapahtunut, vaan pitää ratkaista päällimmäinen asia.” ”Viestini on, että omainen voi jatkaa vaikeasta tilanteesta huolimatta hyvää elämää.” Usein juuri sillä hetkellä kaikki on hyvin: omainen ei ole paleltumassa tai nääntymässä nälkään, vaan haaste on vähäisempi. ”Olen tottunut yllätyksiin, enkä enää panikoidu niistä. Jotkut niistä tuntuvat nyt korostuneen, mutta se voi olla vain oma tuntemukseni.” Äiti on aina ollut sosiaalinen ja antautunut helposti keskusteluihin tuntemattomien kanssa, mutta Hannalle on ollut vaikea tottua ylikriittisyyteen ja muiden ihmisten arvosteluun. Silti hän on päättänyt lomailla kesällä ja olla talvisin hyvällä omalla tunnolla kuukauden Madridissa. Joskus hän tuntuu muistavan kuoleman, joskus kyselee, mitä veljelle kuuluu.” Isän ja veljen kuolemat olivat kovin erilaiset. Seuraavana päivänä Hanna huomasi, että äiti oli asetellut veljen kuvia pöydälle. Usein hän ei muista soittaneensa juuri, ja se on toisinaan rasittavaa. ”Ehkä olen parkkiintunut ja oppinut suhteellistamaan asioita. Silti ainakin äidin tapauksessa on vähintään yhtä tärkeää, että ympäristö on viihtyisä, hän pääsee liikkumaan eikä tunne oloaan rajoitetuksi.” Vapaus on tärkeää, vaikka äiti eksyy välillä, kun hän lähtee omin päin esimerkiksi bussilla senioritalosta Helsingin keskustaan eikä tiedä missä on. ”On rasittavaa, kun katsomme televisiota ja hän haukkuu vaikkapa meteorologeja tai uutistenlukijoita. Kaikella on syynsä.” SÄIKÄHTÄMISEEN voi tottua. Hän vain kuiskasi tyttärelleen, että joku on kuollut. ”Aikuiselle työssäkäyvälle omaiselle on helpotus, että muistisairas on turvassa ja saa apua. ”Kokoonnuimme ja istuimme siinä peläten ja miettien erilaisia mahdollisuuksia. En hätkähdä ja hermostu ihan vähästä.” Hanna on tietoisesti kehittänyt itsensä rauhoittamisen kykyä sekä epätoivon vastustamista. ”Veli oli minulle erityisen rakas, ja tulen kaipaamaan häntä aina, mutta elämä jatkuu, kaikesta huolimatta.” Mielessään Hanna on valmistautunut myös äitinsä kuolemaan. Olen saanut apua niin punavuorelaiselta kukkakauppiaalta kuin herraseurueelta Kampin terassilla. Minulle oli raskasta, kun olen joutunut toistamaan tapahtuneen äidille vuosien mittaan uudelleen ja uudelleen. Sen on annettava saada hautua kuin linnunmuna pesässä. Saimme kuulla, että veli oli kuollut.” JÄRKYTTÄVÄN UUTISEN hyväksyminen oli vaikeaa myös Hannalle, mutta äiti ei heti ymmärtänyt asiaa lainkaan. Kerran äiti oli valitellut tutulleen, että tytär ei ole käynyt kahteen vuoteen, vaikka tämä oli vasta lähtenyt. ”En tiedä, kuinka muistisairas kokee läheisen menetyksen. Emo hautoo munaansa, tekee välillä jotakin muuta ja palaa taas hautomaan. En kauhistele enkä päivittele, vaan olen sitoutunut selviämään.” MIKÄ ON MUISTISAIRAUTTA , mikä persoonallisuutta, sitäkin Hanna on miettinyt. Äiti on autettu taksiin ja opastettu turvallisesti kotiin.” ”Äidin hylkääminen ei ole minulle vaihtoehto, joten hoidan tilanteet. Hanna ajattelee yhä veljeään usein. ”Sitten sanon, että onko siinä joku ihminen lähellä, voitko antaa puhelimen hänelle. ”Minussa on synnynnäistä positiivisuutta, joka on vaikeiden kokemusteni myötä vain vahvistunut. Kiusallisissa ja vaikeissa tilanteissa hän on tottunut kysymään itseltään: mikä ongelma minulla on juuri nyt. Hän tietää, että se on jälleen erilainen suru. ”Äiti soittaa minulle päivittäin, pahimmillaan kymmenen kertaa päivässä. Hanna kuvailee kirjassaan aika raadollisiakin tilanteita, kuinka muistisairas äiti lähtee asunnostaan ilman vaatteita ulos tai tekee jotakin muuta hävettävää. ja kertoisi vakavasta tilanteesta tarkemmin kaikille yhdessä. ”Mielestäni on tärkeää käydä äidin luona, koska minä muistan käynnit ja voin näin ilahduttaa häntä ja antaa hänelle hetkeksi hyvän olon.” Yleensä Hanna käy äitinsä luona vähintään kerran viikossa. ”En tuomitse niitä omaisia, jotka eivät käy katsomassa muistisairaitaan, mutta pohdin, mitä taustalla on, mikä on motiivi tehdä tai jättää tekemättä mitäkin.” ”Vaikeiden kokemusteni myötä synnynnäinen positiivisuuteni on vain vahvistunut.” Muistisairaus ei esimerkiksi paranna perheen sisäisiä haavoja. Hän sanoi kuuluvasti, 10 | VOI HYVIN. Lopulta poikanen kuoriutuu. Tiedän, että apua saa, kun pyytää, ihmiset auttavat mielellään.” Kun äiti soittaa harharetkiltään, milloin mistäkin, Hanna on tottunut hengittämään hetken syvään. Vanhan ihmisen kuolema on helpompi hyväksyä, nuoren tai työikäisen ihmisen menehtyminen on erityisen raskasta. Hanna on lukenut paljon surua käsittelevää kirjallisuutta, ja yksi keskeinen?–?lähes kliseeltä kuulostava?–?oppi on lohduttanut häntä: Suru ottaa aikansa. ”Se ei myöskään tee alistavasta äidistä tai isästä pyhimystä. Kertaakaan hän ei ole itkenyt. Ehkä hän sittenkin tajusi. Mutta miltä minusta tuntuu, kun puheluita ei enää tulekaan?” Hän on miettinyt myös sitä, kuinka usein pitää käydä katsomassa äitiä, jos tämä kuitenkin unohtaa käynnit. Pahin tilanne oli, kun olimme yhdessä tallinnanlaivalla, ja lapsirakkaana pitämäni äitini kiukutteli tuntemattomalle lapselle. ”Yritän olla rehellinen itselleni ja muistella esimerkiksi, mitkä äitini piirteet ovat ärsyttäneet minua jo silloin, kun hän oli terve. Aivoni sanovat hätätilanteessa, että rauhoitu, kukaan ei ole hengenhädässä, on lämmin ilma, tämä päättyy hyvin.” Tällä hetkellä äiti asuu senioritalossa, ja se on Hannan mielestä loistojuttu
Ajattelen, että elämäni on jo tähän mennessä ollut mahtava. Joku on sanonut hyvin, että turhassa valittamisessa voi mennä hyvä huoli hukkaan.” Sairaus ja kuolema ovat olleet Hannan elämässä läsnä eikä aiheesta puhuminen ole hänelle vaikeaa. Nautin siitä, mitä minulla on.” Hanna ei usko tuonpuoleiseen elämään, mutta hän uskoo, että jokaisessa meissä on jotakin selittämätöntä hengen uhmavoimaa, joka auttaa meitä. ”Enää en pidä taukoa muistisairaudesta. Tiedän olevani enemmän tarkkailija ja tutkija kuin opettaja ja johtaja. Terapiaja auttamistyö kiinnostavat Hannaa, mutta hän ei aio luopua kokonaan kirjoittajan työstään. ”Ehkä minusta on tullut myös vähän vakavampi. ”Olen päättänyt elää kohtuullisen terveellisesti, mutta muistisairaus ei pelota minua. Annan sen, mitä minulla on annettavana.” . Hän tietää myös uudesta kirjasta ja on antanut sille siunauksensa. Esimerkiksi kaunis koti auttaa sekä häntä että minua.” Äiti hyväksyi aikanaan tyttärensä isäkirjan ja oli muutaman kerran jopa mukana Hannan luentokiertueilla. ”Kaiken keskellä on tärkeää säilyttää hyvä elämän kepeys. Silti Hanna on käynyt mielessään moraalista taistelua siitä, mitä hänellä on oikeus kertoa äitinsä sairauteen liittyvistä asioista. Haluan jatkossakin tehdä vastuullista työtä, mutta mieluummin taustaryhmissä kuin eturintamassa.” Yhden asian hän on päättänyt. ”Äidin hylkääminen ei ole minulle vaihtoehto, joten hoidan tilanteet.” parempi työntekijä. Silti äidin sairastumisen hetkellä annettu päätös on pitävä. Pitää opetella puhumaan myös tästä kirjasta vähän arkisemmin, miettiä joku hissirepliikki”, hän pohtii naurahtaen. että tuokin penska heiluu tuossa kepin kanssa, ja jatkoi valitustaan äänekkäästi.” Vaikeissa tilanteissa Hanna yrittää rauhoitella itseään. Olen saanut elää superihanan elämän, minulla on hyvä ja pitkä parisuhde, rakastava ja viisas aviomies sekä kaksi tytärtä, läheisiä ihmisiä ja kiinnostava työ. ”Minusta on toivottavasti tullut entistä empaattisempi ja mukavampi ihminen sekä ”Äidin unohtelu tai asioiden toistaminen ei rasita hermojani, mutta on vaikea tottua siihen, kun hän arvostelee muita.” VOI HYVIN | 11. ”En aio tuhlata elämääni pienestä marisemiseen. ”Tiukan paikan tullen pystymme mihin vain.” Hän itse sanoo oppineensa muistisairauteen perehtyessään ja logoterapiaa opiskellessaan paljon uutta myös itsestään. Haluan tarjota keskusteluapua, lohtua sekä toivoa ja jakaa ajatuksiani tästä aiheesta. Ei auta sanoa, että onko pakko tehdä niin tai noin.” Silti äiti on sairaanakin opettanut Hannalle paljon, muun muassa siitä, kuinka tärkeitä asioita ovat estetiikka ja kauneudentaju sekä arkisista asioista nauttiminen. Mutta jos kokemuksestani on apua jollekin toiselle, tiedän toimineeni oikein myös äidin mielestä.” ALZHEIMER ON perinnöllinen sairaus, ja Hannan riski sairastua siihen on joidenkin arvioiden mukaan kolme kertaa suurempi kuin keskimäärin. ”Tietenkään äiti ei edes muista koko kirjaa kuin ajoittain eikä varmasti jaksa lukea sitä. Joskus innostun liiankin herkästi menemään syvällisiin keskusteluihin, kun joku kysyy vaikka vain kuulumisia. ”Ei ihmistä voi syyttää siitä, että hän on sairas
Zen-mietekirja. Sopii myös lapsille 12 ikävuodesta ylöspäin. 12 | VOI HYVIN KOONNUT HEINI LEHTOSALO KUVAT ADOBE STOCK JA KUSTANTAJAT Karhu kysyy, munkki vastaa Ammenna viisautta elämääsi. Tarkoitus on auttaa oppilasta huomaamaan kysymystensä rajoitukset ja kehittämään hänen ajatteluaan. ”Haaveeni on, että istuisin kuin karhut viimeisessä k?anissa ja vain katselisin, miten maailma on ja sulautuisin osaksi luontoa. ”Länsimaalaiselle ihmiselle on ehkä muodostunut mielikuva, että valaistuminen on jotain hohdokasta. Se, miten kukin puhtaan elämän tulkitsee, on toki henkilökohtainen asia.” Mitkä tekemistäsi k?aneista vetoavat sinuun eniten. Itse pidän niiden kaskumaisuudesta ja huumorista, eli niille voi nauraakin. Viisas elämä 2022. Voisimme vapautua vääristyneistä tavoista käyttäytyä ja ajatella sekä pyrkiä kohti puhtaampaa, yksinkertaisempaa elämää. Kun oppilas hakee vastausta ongelmaansa, opettaja tietoisesti jättää sen antamatta tai kääntää vastauksensa toiseen suuntaan. Ota yksi annos illalla, vatsasi toimii mukavasti aamulla. Kirjassaan Olemisen tie – Zen-mietekirja hän esittelee noviisikarhun, joka keskustelee mestarikarhun kanssa elämän pienistä ja suurista kysymyksistä. Ymmärrän sen niin, että valaistuessaan ihminen näkee itsekurisen, tavallisen elämän kautta, millainen maailma on. Siirryin siis esteettisen kielen kautta filosofiaan. MYÖS APTEEKEISTA Osta turvallinen Fructolax ruokakaupasta tai tavaratalosta ja vatsasi toimii varmasti. Ne ovat vuoropuheluita, kysymyksiä tai toteamuksia, joiden tavoitteena on herättää epäilys. Toinen on k?an, jossa pohditaan rauhaa. Jos onnistumme irtautumaan ajattelumme kehyksistä ja yhteiskunnan rakenteista ja näkemään niiden läpi, voimme vain olla ja ymmärtää puhtaasti. Zenissä työskennellään oman pään sisällön parissa: opitaan omasta itsestä, omasta käyttäytymisestä sekä yhteiskunnasta.” Millainen historia ja tarkoitus k?aneilla on. Taustalla on halu perehtyä filosofisen ajattelun ytimeen: mitä ajatellaan maailmasta, luonnosta ja ihmisen osasta siinä kaikessa.” Miksi zeniä kannattaa tavoitella. Niiden avautuminen ottaa aikansa, ja niitä kannattaa lukea useampaan kertaan. Silloin voimme päästää irti turhasta painolastista. K?an-harjoitusten avulla voi löytää uusia vastauksia ja kokea satorin , valaistumisen.” Mitä satori merkitsee. Tehokas, hellävarainen ja lääkeaineeton Fructolax ei aiheuta sivuvaikutuksia eikä riippuvuutta monien laksatiivien tapaan. ”Minua on aina kiinnostanut toiseus ja toisenlaiset tavat ajatella. Munkin opetukset on kirjoitettu k?an tarinoiden muotoon. Matkametafora sopii tähän hyvin: zenin tavoittelu on pitkä matka, jossa ei tunnu olevan järkeä, mutta juuri siinä piilee sen mielekkyys. Minullekin k?anien viestien ymmärtäminen on elämänmittainen prosessi. ”Klassinen vastaus on, että sitä nimenomaan ei pidä tavoitella, koska silloin se vain pakenee ulottumattomiin. On vaikeaa ymmärtää, miksi väkivallalla yritetään ratkaista ongelmia, kun siitä seuraa aina vain uusia ongelmia. ”Ne ovat ensinnäkin vanhaa buddhalaista tarinaperinnettä luostarielämästä ja munkin ja noviisin kohtaamisista. Markkinoija; Harmonia Life Oy, Helsinki. K?anien kanssa on hyvä työskennellä jatkuvasti. Saatavana pureskeltavana kuutiona sekä helposti nieltävänä tablettina.. Itämaisessa ajattelussa viehätti se, että se oli aidosti jotain erilaista kuin länsimainen ajattelu. Valaistuminen on siis hyvin arkista, ja siinä sen kauneus tai hienous ilmeneekin. Miten kiinnostuit buddhalaisuudesta. Siinä on kyllä vielä tekemistä. Monitulkintaisuus tekee niistä kiehtovia.” Ninni Sandelius Jarmo Saarti: Olemisen tie?–. Nyt ne mietteet ovat sodan takia ajankohtaisia. Zeniä ei kannata tavoitella, koska silloin se pakenee ulottumattomiin, sanoo tutkija Jarmo Saarti. Pelottaako laksatiivien käyttö. Luin nuorempana paljon kiinalaista runoutta ja samalla tutustuin itämaisten filosofien suomennoksiin. Buddhalaisuudessa opetetaan, että opimme ja meitä opetetaan ajattelemaan tietyllä tavalla. Ne kantavat myös aina opetuksia, jotka eivät ole valmiiksi pureskeltuja oppeja, vaan omituisia ja hämäriä. Uutta ajateltavaa T utkijana ja kirjastoalan johtotehtävissä työskentelevä Jarmo Saarti on perehtynyt itämaiseen ajatteluun monelta kantilta
Pohjoistuulen metsä -valokuvanäyttely on kuvaus rikkaasta, monimuoisesta ekosysteemistä, joka on tuhansien eläinten, alkueliöiden, sienten ja bakteerien koti. Tässä menee minun rajani • Jos ihmisellä on epäterveet rajat, ihmissuhteista voi tulla uuvuttavia ja ahdistavia. Asiaa pitää opetella käytännössä toistuvasti. Markkinoija; Harmonia Life Oy, Helsinki. Kirjan täyttämiseen menee aikaa, miellyttävää sekin. Sopii myös lapsille 12 ikävuodesta ylöspäin. Pelottaako laksatiivien käyttö. Miellyttämiseen taipuvainen tai läheisriippuvuudesta kärsivä ajautuu usein tilanteeseen, jossa hän ei pidä kiinni omista rajoistaan eikä ehkä ole itsekään aktiivisesti pohtinut niitä. Omien rajojen selkeä kommunikointi ja rajoista kiinni pitäminen kannattaa, kun haluaa parantaa ihmissuhteitaan. Kirsi Hemanus Sharon Jones: Polta kirjoittamisen jälkeen. Omien rajojen puheeksi ottaminen läheisen kanssa voi olla hyvin pelottavaa. Se on täynnä elämää, josta osa on kuitenkin uhanalaista. Usein kyse on uskalluksen puutteesta omien rajojen puolustamisessa. Tehokas, hellävarainen ja lääkeaineeton Fructolax ei aiheuta sivuvaikutuksia eikä riippuvuutta monien laksatiivien tapaan. Kuva Sanni Seppo: Mikrokosmos (yksityiskohta), 2022. WSOY 2022. Kirsi Hemanus Nedra Glover Tawwab: Vedä rajat ja ota oma elämä haltuusi. Ota yksi annos illalla, vatsasi toimii mukavasti aamulla. Salainen ystäväkirja itselle • Jos oman elämän kiillottaminen somea varten jo kyllästyttää, tämä kirja voi olla sinua varten. Amerikkalaisen terapeutin ja parisuhde-ekspertin Nedra Glover Tawwabin kirja Vedä rajat ja ota oma elämä haltuusi antaa paljon käytännön vinkkejä rajattomuudessa eläville. Ritva Kovalainen & Sanni Seppo: Pohjoistuulen metsä Valokuvataiteen museo K1:ssä Helsingissä 2.10.2022 asti. Kirjan esimerkit ovat havainnollisia. Pidetään yhdessä huolta siitä. Saatavana pureskeltavana kuutiona sekä helposti nieltävänä tablettina.. Valokuva on vaikuttamisen väline • Luonnonmetsä on voimavara, hengähdyspaikka, sielunmaisema. A D O B E ST O C K V A LO K U V A T A IT E E N M U SE O K 1 MYÖS APTEEKEISTA Osta turvallinen Fructolax ruokakaupasta tai tavaratalosta ja vatsasi toimii varmasti. Jos rajoista alkaa puhua, läheiset usein järkyttyvät. Muistiinpanot kirjaan tehdään kynällä. Gummerus 2022. Ennen kaikkea parasta on, että nyt ei tarvitse keskittyä siihen, miltä minun elämäni muiden silmissä näyttää. Sekin on mukava muistutus menneestä maailmasta. Sharon Jonesin täytettävä kirja houkuttaa tekemään muistiinpanoja ja avaamaan oman sielun syövereitä vain itseä varten. Täyttämisen jälkeen kirja heitetään pois, piilotetaan tai poltetaan. Heidän reaktionsa voi olla: ”ei tämä ennen ollut ongelma” tai ”miksi olet muuttunut”. Omia edesottamuksiaan vuosien takaa on hauska muistella
”Hyvälle pitää antaa mahdollisuus”, hän sanoo. K ANNESSA Eppu Nuotiolla on nopeat liikkeet ja hymy herkässä. 14 | VOI HYVIN
Eppu Nuotio on oppinut, että pitää ottaa kiinni ilon liepeestä. Usein Epun ensimmäinen ajatus aamuisin on: ”Ihanaa, että saan olla elossa.” TEKSTI SANNA WIRTAVUORI KUVAT MILKA ALANEN ”Kepeys tuo elämään helpotusta” VOI HYVIN | 15. Vanheneminen sekä aviomiehen Kurt Nuotion sairastumiset ovat saaneet hänet arvostamaan jokaista uutta päivää
Eppu on myös Unicefin hyvän tahdon lähettiläs. Olin mielestäni honkkeli, kaikin puolin liian iso, ja yritin peitellä naisellisia muotojani ja vähättelin itseäni. Vaikka kuinka haluaa tulla rakastetuksi, ei saa antaa kenenkään alistaa ja nöyryyttää itseään.” ”Rakkaus ei ole hattara eikä poutapilvi, vaan tekoja ja tahtomista.” 16 | VOI HYVIN. ”Isä on kuvannut tarkasti sodan vaiheet. osa OHO?–?Mitä tapahtuu. Ihottuma vaivasi vielä teini-iässä, ja itsetuntoni oli aivan pohjalukemissa. Iisalmessa syntyneen Epun, 60, ja Kurt Nuotion perhepiiriin kuuluu viisi lasta, kaksi lastenlasta sekä kultainennoutaja Ilona. Tänä keväänä häneltä ovat ilmestyneet romaani Leinikkimekko (Gummerus), Liisa Kallion ja Epun vauvakirjasarjan 3. En todellakaan ollut luokan kaunein tyttö, johon kaikki pojat rakastuivat. Jotkut sanovat, että nuoruus on elämän ihaninta aikaa, mutta minulle ikävuodet EPPU NUOTIO on kirjailija ja näyttelijä, jonka laajaan tuotantoon kuuluu romaaneja, lastenkirjoja, televisioohjelmia ja teatteriesityksiä. On koskettavaa havaita, kuinka ensimmäisissä kuvissa hän on lapsenkasvoinen poika, ja jo muutama vuosi sodan jälkeen silmissä voi nähdä kokeneen miehen surun. Isä lähti 17-vuotiaana vapaaehtoisena rintamalle. Korona-aikana pariskunta on ollut paljon myös Keski-Suomessa Ruoveden-mökillä, ja nyt tapaamme Epun kanssa Hangossa, jonne hän on tullut kirjoituslomalle ystävän asuntoon. K aksi romaania, kaksi lastenkirjaa ja kaksi näytelmää. Tämän sanallisen moniottelijan sekä ohjaaja ja muusikko Kurt ”Kurre” Nuotion, 82, elämässä riittää vauhtia myös yksityispuolella. Ne ovat tämän vuoden satoa, mutta yhteensä Eppu Nuotio on kirjoittanut jo lähes sata kirjaa ja niiden lisäksi käsikirjoituksia, kuunnelmia ja musikaaleja sekä tehnyt näyttelijän ja ohjaajan töitä. Vakuuttaisin, että olet hyvä tyyppi, älä anna kenenkään toisen määritellä sinua. Muistuttaisin myös, että henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä ikinä eikä missään tilanteessa hyväksyä. Kasvoin tosi nopeasti, ja olin 12-vuotiaana perheemme pisin. Parikymppisenä olin niin rikki, että minua hoidettiin kaksi kuukautta Lapinlahden sairaalan avo-osastolla. Minulla oli maitorupi, jonka takia olin kahdeksanvuotiaana sairaalassa Helsingissä useamman viikon. Jos nyt voisin neuvoa nuorta itseäni, sanoisin, että teini-iässä voi olla hetkittäin vaikeaa, mutta se menee ohi. Melkein puistattaa, kun ajattelenkin. Vuosien varrella perhe on asunut pikkukaupungissa, maaseudulla, suurkaupungin keskustassa, lähiössä sekä saaristossa. Toivon, että kukaan nuori ei jäisi yksin ja ilman hoitoa. Istumme viihtyisässä rantakahvilassa, ja aika tuntuu miltei pysähtyvän, kun Eppu juttelee viisaudesta, elämän jatkumosta sekä toivon ja ilon merkityksestä. (WSOY) ja yhdessä kuvittaja Sanna Pelliccionin kanssa tehty tarinallinen kuvakirja Lappukaulatyttö (S&S). Hän sanoi itse, että sotaan lähti lapsi, mutta kotiin palasi vanha mies.” Arvokas omana itsenään ”Synnyin Iisalmessa kolmilapsisen perheen kuopukseksi. Kevään aikana hän on tutkinut isänsä sota-aikaisia valokuvia, kirjoituksia ja kirjeitä ja löytänyt niistä paljon voimaa sekä viisautta. Kymmenen vuotta sitten he muuttivat Berliiniin, josta palasivat kolme vuotta sitten Helsingin Töölöön. Siellä tunsin tulevani kuulluksi, ja vähitellen aloin ymmärtää, että kelpaan omana itsenäni. Olin vilkas ja utelias lapsi, joten kaikenlaisia haavereita tapahtui?– milloin upposin jäihin, milloin kolaroin pyörälläni. Kaikesta selviää. Toistaiseksi he asuvat Hyvinkäällä, mutta haaveissa on jälleen koti pääkaupungin keskustassa. 17–22 olivat elämäni rankimmat. Olen kiitollinen saamastani avusta, ja arvostan mielenterveyspalveluita suunnattomasti
Viime viikolla hän piristi minua imuroimalla asunnon sillä aikaa, kun olin kaupungilla. Olen tehnyt joskus lyhyitä määräaikaistöitä teatterissa, mutta enimmäkseen olen ollut vapaa kirjoittaja ja tekijä. Iloisuutta ja energiaa sekä sitä, että hän oli kuin raikas kevättuuli ja että hän rakastui juuri minuun. Olen kiitollinen ja etuoikeutettu, kun olen saanut tehdä näin kiinnostavia töitä. Ajattelen, että tehtäväni on kertoa tarinoita. Kurt yllättää minut lähes päivittäin pienillä arkisilla asioilla. S Rakkaus on paras lääke ”Tapasin mieheni Kurren aikoinaan Kouvolan teatterissa. Olin 23-vuotias aloittelija ja hän 45-vuotias ammattilainen. Olen melko tuottelias, koska olen tietoisesti opetellut kurinalaisuutta ja kirjoitan säännöllisesti joka päivä. Kurre on aina kannustanut ja kehunut minua. Kun itse olin lapsi ja nuori, äitini sairasti vakavaa suolistosairautta ja oli ajoittain hyvin masentunut. Eilen hän oli esimerkiksi ostanut kauniin Marimekon pellavaliinan, josta tiesi minun ilahtuvan. Rakkaus ei ole hattara eikä poutapilvi, vaan rakkaus on tekoja, sitä että eletään arkea yhdessä. Silloin en ymmärtänyt hänen tilannettaan. nen tytär ja pian saimme pojan ja myöhemmin toisen. Arvostin hänen itsevarmuuttaan, koska olin itse edelleen nuori, epävarma ja vasta eheytymässä. Lasteni syntymän aikoihin äitini alkoi voida paremmin, ja vähitellen suhteemme lämpeni. VOI HYVIN | 17. Vihkikaavassakin kysytään, että tahdotko?–. Jos ”Isäni sanoi, että sotaan lähti lapsi, mutta kotiin palasi vanha mies”, Eppu kertoo. ei siinä puhuta esimerkiksi osaamisesta. Olen oppinut rakastamaan itseäni ja muita.” Äitiys vahvistaa ”Rakastumisen lisäksi toinen iso itsehyväksynnän harppaus oli esikoisen syntymä. Jokainen haluaa kuulla olevansa rakastettu. Lisäksi Kurrella oli kaksi poikaa edellisestä liitosta, joten seurusteluaika jäi lyhyeksi. Hän ei koskaan arvostele kenenkään ulkonäköä, ja hänen kauttaan olen oppinut arvostamaan itseäni ja omia vahvuuksiani, keskittymään siihen, missä olen hyvä. Kirjoittamiseeni liittyy jotain hyvin sisäsyntyistä, lähes kutsumusta. On tärkeää rakastaa, ja rakkaus pitää sanoa ääneen. Mielestäni rakkaus on tahtomista. Isä helli ja hoivasi minua, mutta suhde äitiin oli ongelmallinen, koska murrosikäisenä näin vain napaani saakka. Keskinäinen kemiamme oli vahva, ja kaikki oli heti selvää. Rakkaus on ollut paras lääke huonoon itsetuntooni. Olin tottunut vähättelemään itseäni, mutta oma arvoni lisääntyi kohisten, kun tajusin, että tämä keho on onnistunut synnyttämään näin ihanan lapsen. Raskaus ja vauvan hoitaminen tuntuivat heti tutuilta ja luontevilta, enkä ehtinyt kipuilla ulkonäköni kanssa. Minulla on useita projekteja kesken, ja teen asioita päällekkäin sekä lomittain. Olimme nopeasti suurperhe. Ihanien lapsien lisäksi olin onnistunut synnyttämään myös rakastavan äidin ja aivan täydellisen isoäidin. Työ on mielestäni synonyymi vapaudelle. Tajusin, että tämän homman minä osaan. En tippaakaan miettinyt, minkä ikäinen hän oli. Sain häneltä apua ja tukea aina, kun tarvitsin.” Työ on yhtä kuin vapaus ”Työ on elämäni selkäranka. Ajattelin, että hän ei rakasta minua, koska en ole kyllin hyvä. Kurre on vakuuttanut sitä minulle pian neljäkymmentä vuotta, ja se on tehonnut. Vuoden päästä meillä oli yhtei”Eniten arvostan muissa ihmisissä lempeyttä, se on tärkeää”, Eppu sanoo. Lapsi rakastaa ja tarvitsee minua ja minä häntä. Oikeastaan ihailin hänessä kaikkea
Viime lokakuussa saimme toisen muistutuksen elämän rajallisuudesta. Kukaan ei voi tietää päiviensä määrää, mutta pandemia-aikana olemme noudattaneet rajoituksia. En tiedä, onko kaikki tässä, enkä voi mennä sanomaan, että mitään muuta ei ole. Hän oli sairaalassa vain kolme päivää, mutta olihan se säikäyttävä kokemus. Kun näen horisontin, tunhieman samoin kuin isäni. 18 | VOI HYVIN. Kun soitin sairaalaan, sain kuulla, että sinne tullessaan mies oli jo puhua papattanut kuin ruuneperi. Lenkeilläni kuuntelen joskus kirjaa, mutta useimmiten vain ihastelen ympäröivää luontoa. Olin lähdössä koiran kanssa lenkille, kun huomasin, että Kurre seisoi makuuhuoneessa sängyn vieressä, vasen käsi roikkui oudosti eikä puheesta saanut selvää. Tarkoituksemme oli asua Berliinissä kauemmin, mutta Kurre ajatteli, että on turvallisempaa ja kivempaa vanheta omalla kielija kulttuurialueella. Kyseessä oli aivoinfarkti, mutta onneksi hänet saatiin nopeasti hoitoon, joten mitään vaurioita ei jäänyt. Kun hänet nostettiin paareille, huusin vielä perään, että rakastan sinua, yritä pysyä hengissä. Hän vastasi hiukan sammaltaen, mutta ymmärsin, että yritys on kova. Ensiavusta sanottiin, että nyt ei saa liikkua, vaan pitää pysyä paikallaan. Nyt kun ulkomaille reissaamista on ollut vähemmän, hän on liikkunut paljon kotimaassa. Johonkin sellaiseen haluan itsekin uskoa. Hän kirjoitti sota-ajan muistiinpanoissaan kokeneensa jonkinlaista korkeimman varjelusta. Hän rupesi pohtimaan testamenttia, opetti minulle tilinpitoa ja alkoi kaivata Suomeen. Minulla on askelmittari, ja tavoitteeni on saada joka päivä vähintään 10 000 askelta. Se oli valtava helpotus. Huono itsetunto yrittää puskea esiin ja epäilen, että kaikki mitä olen kirjoittanut, onkin roskaa.” Elämän rajallisuudesta ”Kurre sai sairauskohtauksen Berliinissä neljä vuotta sitten, ja silloin ajattelin ensimmäisen kerran ikäeroa. Kurre alkoi vähätellä oloaan ja sanoi, että ei tässä mitään hätää. Vanhat ja pyhät paikat rauhoittavat minua ja antavat energiaa sekä hyvän jatkuvuuden tunteen. Eppu Nuotio oli 30-vuotias kolmen lapsen äiti, kun hänen ensimmäinen kirjansa Vartiainen ja kärpäskopteri ilmestyi. Tajusin, että Kurre on ennallaan. Kahdeksankymppiselle esimerkiksi korona on pelottavampi uhka kuin nuoremmalle.” Mahdollisuus hyvään ”Erosin aikoinaan kirkosta ikävien henkilökohtaisten kokemusten vuoksi, mutta huomaan nykyään ajattelevani uskonnosta ”Viime lokakuussa saimme toisen muistutuksen elämän rajallisuudesta.” Kiertelen mielelläni museoissa ja poikkean suurkaupungeissa ja pikkukylissä kirkkoihin. homma ei tunnu etenevän, avaan uuden tiedoston. Suhtaudun tekemisiini yleensä rauhallisesti, mutta joskus viime metreillä alan stressata. Ehkä minun ei tarvitsekaan tietää. Tiedän, että sanat lepattavat vapaina kuin perhoset, eivätkä ne ilmesty koneen näytölle, ellei niitä aktiivisesti pyydystä. Hän yritti kävellä, mutta koiramme oli niin viisas, että painoi häntä tassullaan rinnasta alas sängylle. Ambulanssi tuli kuudessa minuutissa. Kuoleman lähellä käyminen säikäytti myös Kurren. Luonto, meri, metsä ja puut ovat minulle pyhiä asioita. Kävely on minulle tärkeää päivittäistä liikuntaa, mutta se on myös rauhoittumiskeino. Matkustaminen on aina ollut Eppu Nuotiolle tärkeää. Hän on sentään yli kaksikymmentä vuotta vanhempi kuin minä. Tilasin heti ambulanssin
Kokemus lisää viisautta, ja joskus ihminen viisastuu vanhetessaan, mutta ei aina. Se, samoin kuin klassinen musiikki, avaa oven mieleni pyhään tilaan. Aamut ovat minulle tärkeitä rauhoittumisen hetkiä. Yritän kertoa heille ja lapsenlapsilleni mahdollisimman paljon heidän isovanhempiensa historiasta ja tiivistää elämäni hyvää jatkumoa. Itse opin ihan sokkona ja puoliksi vahingossa olemaan äiti, ja nyt yritän isoäitinä olla luonteva osa elämänketjua. Tarvitsen kirjallisuuden lisäksi kuvataidetta, musiikkia, tanssia, teatteria, elokuvia, arkkitehtuuria, muotoilua… Eikä etäsuhde riitä, haluan olla taiteen kanssa samassa tilassa. Mielestäni on viisautta pitää joitakin asioita itsellään. Itkemisen jälkeen työnnän ikävät asiat tietoisesti syrjään. Nautin siitä, että olen elossa ja terve. Elämää on takana ja edessä. Otan ilon liepeestä kiinni aina kun suinkin yletyn. VOI HYVIN | 19. Isoäitiys on valtava, ylimääräinen lahja, ja katson ihaillen, kuinka hyviä ja systemaattisia nuoret vanhemmat ovat. Liika selittely vain paisuttaa ongelmia ja ne leviävät entisestään. Kun on puhdas pöytä, voi nauttia arkisesta tekemisestä ja siitä mitä on, eikä piehtaroida omassa surkeudessaan. Uskon, että hyviä asioita tapahtuu, kun menee määrätietoisesti niitä kohti ja antaa hyvälle mahdollisuuden.” Kiinni ilon liepeestä ”Isäni on sanonut, että jos ihmisen pitäisi katsoa taaksepäin, meillä olisi silmät selässä. Arvostamme molemmat iloa ja kepeyttä, sillä tämä on meidän ainut elämämme. ”Viisaus on suvaitsevaisuutta ja kykyä tunnistaa tosiasiat.” Kun minulla on huono tai surullinen olo, itku helpottaa. EPUN 3 TÄRKEÄÄ KÄVELEMINEN Olin 17 vuotta sitten onnettomuudessa, ja oikea jalkani leikattiin useaan otteeseen. Kun kuntouduin, päätin, että teen kävelylenkin jokaisena päivänä, säästä huolimatta. Yritän käsitellä pahan olon juurisyyt heti, enkä siirrä niitä piiloon. Mitä kauempana tuskaisesta nuoruudesta olen, sen parempi. Puhumme kirjoittamisesta sekä kasvokkain että WhatsAppryhmässä. Olisi tosi raskasta, jos sen ottaisi liian vakavasti. nen, kuinka rauha laskeutuu. OMA HUONE Meillä on ollut pian parinkymmenen vuoden ajan tämänniminen kahdeksan naiskirjailijan tiivis yhteisö. Viisaus on myös laaja-alaisuutta ja suvaitsevaisuutta, sekä kykyä tunnistaa tosiasiat ja opetella tuntemaan itsensä. Elämä on kivaa, päivä on katettu minua varten.” . Olen aina kirjoittanut päiväkirjaa tai erilaisia muistiinpanoja, mutta en pura kirjoittamiseen murheitani. Herään usein ennen Kurrea, ja ehdin kirjoittaa rauhassa jo ennen kuin hän nousee ylös. Olen oppinut vuosien myötä rakastamaan itseäni ja samalla myös muita. Ajattelen, että olen toiminut kussakin elämäni tilanteessa sillä kokemuksella ja tietämyksellä niin hyvin kuin mahdollista. Kenties olen viisastunut sikäli, että tiedän paikkani enkä enää juokse kerjäämässä kenenkään hyväksyntää.” Elämän hyvä jatkumo ”Tunnen olevani kuusikymppinen, ja olen iloinen siitä. TAITEET Kuivahdan sisältä päin, mikäli en pääse taiteen äärelle. Olen hyvin ratkaisuja toimintakeskeinen käytännön ihminen, en mikään vanhojen vatvoja. Olen iloinen siitä, että lapseni muistavat minun vanhempani. En varsinaisesti koskaan rukoile, mutta yritän tehdä hyviä tekoja ja synnyttää hyvää. Olen pohtinut kaiken rajallisuutta selaillessani isän muistoja, ja toisaalta pitäessäni pientä lapsenlasta sylissäni. Olen sanonut, että Kurre on tanssahtelija ja hänen seurassaan minulla on joka päivä hauskoja hetkiä. Kepeys on minulle tietoinen valinta, oma suojamuurini. Olin nuorena niin hukassa itseni kanssa, että vanheneminen tuntuu rypyistä ja krempoista huolimatta pelkästään hyvältä
M inna Martinin mielestä kiittäminen on anteeksiantamisen sisar. Olisi hyvä, jos kiitoksen oppisi ottamaan vastaan pyyteettömästi.” J oskus kiitoksen vastaanottajan kiusaantunut olo johtuu tavasta, jolla huomio annetaan. Mihin pohjimmiltaan tarvitsemme kiitosta ja mistä tiedämme, että se on aitoa. 20 | VOI HYVIN. Jos ei ole valmis sanomaan sanoja vaan sitä vaaditaan, se voi olla vaikeaa. ”Silloin on hyvä miettiä, miksi minulle tulee tällainen tunne. Kun olemme valmiita aitoon kiittämiseen, kiitos tuntuu hyvältä ja todelta, kun taas epäaito voi tuntua teennäiseltä, päälle liimatulta. Joillekin ihmisille aidonkin kiitoksen vastaanottaminen voi olla vaikeaa. Mutta vaikka olisi perusluonteeltaan vetäytyvä, joskus voi olla hyvä totutella olemaan hetken ajan huomion keskipiste. Kun kiitosta käytetään manipulatiivisesti, usein ensin ylistetään ja sitten pyydetään tai vaaditaan toiselta jotain lisää. Tarvitsemme molempia, ja molemmat liittyvät antamiseen ja saamiseen. ”Jos kiittäminen menee yliampuvaksi, tunnemme sen kyllä”, sanoo Martin. Kun haluamme kiittää toista ihmistä, tärkeintä on aitous. Ihminen voi myös kasvaa ja oppia uudenlaisia toimintatapoja menemällä kohti vaikeita tilanteita. Se on kuitenkin yksi keskeinen ihmisten välistä vuorovaikutusta tukevista asioista, sanoo psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Minna Martin. Sisältyykö siihen pyrkimyksiä vaikuttaa toiseen tai pakottaa tämä johonkin.” HUOM! Aina ei tarvitse antaa samalla mitta-asteikolla takaisin. Epäaito kiitos voi aiheuttaa vastapuolessa jopa stressiä. Se voi liittyä omiin tunnekokemuksiin. Vuorovaikutukseen tulee hetkeksi katkos.” Ylenpalttinen, epäaidon vuolas kiittäminen voi myös saada pohtimaan, liittyykö huomionosoituksen saamiseen jokin velvoite. Sitten aikuinen antaa lelun takaisin lapselle, ja lapsi sanoo vuorostaan kiitos. TEKSTI KIRSI HEMANUS PSYKOLOGIA ”Vaikka toivomme saavamme huomiota, se voi tuntua kiusalliselta, jopa epämiellyttävältä.” ”Vaikka toisaalta toivomme saavamme huomiota, se voi tuntua kiusalliselta, nololta ja jopa epämiellyttävältä. ”Kiittäjälle voi nimittäin olla tärkeää saada kiittää. Odotetaanko minulta tämän vuoksi jotain, sitooko tämä minua. Jo pieni lapsi harjoittelee elämänsä alkumetreillä antamista ojentamalla lelun aikuiselle, jolloin tämä ottaa lelun vastaan ja kiittää. Miksi kiitos ei aina tunnu mukavalta. Myös aikuisten on hyvä harjoitella kiitoksen ilmaisua, samoin kuin anteeksiantamista sekä itselle että toiselle. K iitoksen antaminen toiselle voi tuntua pieneltä, lähes automaattiselta asialta, jota teemme päivittäin huomaamattamme. Jos tunnereaktio ei ole rakentava, siitä voi opetella irrottautumaan.” Toki se voi liittyä myös introverttiin luonteeseen: huomion keskipisteenä oleminen ei vain tunnu hyvältä. ”Jos kiittäjä ei ole aidosti mukana siinä, mitä sanoo, se herättää vastapuolessa valppauden. Nähdyksi tuleminen vuorovaikutuksessa toisten kanssa herättääkin vaikeutta.” Toistuessaan tämä tunne voi aiheuttaa automaattireaktion tietyissä tilanteissa. Siitä seuraa epämukava olo, jopa stressiä. ”Tärkeintä olisi, että sanojan tunnetila olisi harmoniassa sen kanssa, mistä ja miten hän kiittää. ”Soisin, että jokainen saisi harjoitella kiitoksen antamista ja saamista jo lapsena”, Martin sanoo. Jos sanat tulevat sydämestä ja omasta halusta, sen kyllä vaistoaa.” Jos taas ei lainkaan koe kiitollisuutta, syntyy tilanteessa sisäinen ristiriita. Kauniin palautteen antamiseen saattaa liittyä myös voimakkaita tunteita, jotka täytyy käydä läpi, ennen kuin on valmis aidosti kiittämään. ”Tällöin kannattaa miettiä, mikä kiittämisen motiivi on