21 Kuljetusliike V. 0400 487 011 juha.v.helin@gmail.com Carl-Johan Blomqvist Turku p. 050 5023 425 john.pajarinen@hotmail.com Matti Polvela Tampere p. 3 Jorma Sirviö on monen mersun mies ...........................................................................................................4 Rönttä-mersun monet tarinat ..........................................................................................................................7 Vaasan keikka .........................................................................................................................................................8 Kuorma-autokorjaamo Mäkelä Oy .............................................................................................................. 0400 700 511 olavi.nenonen@on-kuljetus.inet.fi Esko Pohjola Ylöjärvi p. 22 Hallituksen tallista ............................................................................................................................................. 40 Kauppapaikka ...................................................................................................................................................... 040 5927 295 Vetkun Kerhotuotekauppa vetkunkauppa.vilkasstore.com TAPAHTUMAKALENTERI 2022 SISÄLTÖ Info-sivu .................................................................................................................................................................. 34 Loska-ajo 2021 ................................................................................................................................................... Tyvi Oy Sorakuopalta kolmostielle ................................................................................ 2 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY PL 4, 11101 RIIHIMÄKI Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: Oma Sp FI12 4108 0010 3180 56 www.vetku.fi sähköpostit: info@vetku.fi Hallitus 2022 Puheenjohtaja Juha Helin Loimaa p. Classic Motorshow Lahti 5.-7.5. 2 Pääkirjoitus ja puheenjohtajalta .................................................................................................................... Vetkun vuosikokous Ähtäri Mesikämmen Tiedot sitoumuksetta. 30 Hallituksen uudet kasvot ................................................................................................................................ 42 5.2. Power Truck Show Härmä 3.-4.9. 18 Kainuulaista betonia ........................................................................................................................................ Tawastia Truck Weekend Hämeenlinna 12.-13.8. Vetkun Kevätpäiväntasaus Haapamäki-Ruovesi-Teisko 27.3. 0400 539 369 carl-johan.blomqvist@powder-trans.fi Tuure Hulmi Säkylä p. 27 Aurinkoisen kesän 2021 tapahtumatarjontaa ........................................................................................ Talwiajot Keski-Suomi 26.-27.3. Suur-Saimaan Ympäriajo Lappeenranta-Mikkeli-Lappeenranta 8.-9.7. 62. Maxpo 2022 -konemessut Hyvinkää 19.-21.5. Vetkun Loska-ajo Tuuri-Ähtäri 9.10. 0400 474 879 kumpulainen.mauno@gmail.com Olavi Nenonen Pieksämäki p. 12 Kotimaiset kovassa paikassa .......................................................................................................................... 26 Kuljetushistoriallinen museo avattiin ruotsin Örebrossa .................................................................... 0400 660 121 pohjolaesko-@outlook.com John Pajarinen Vantaa p. 14 Kuuppa-auton tarina ........................................................................................................................................ Rauta & Petrooli Hämeenlinna 8.-9.10. Vetkun kevätkokous Teisko Murikanranta 30.4.-1.5. Kuljetus 2022 -messut Jyväskylä 10.-11.6. 044 5225 197 antti.kekalainen@pp1.inet.fi Mauno Kumpulainen Forssa p. 28 Kun naulatehdas uhkaa .................................................................................................................................. SAHK:n Retkeilyajo Turku 17.-19.6. 040 4864 015 count@theblah.fi Antti Kekäläinen Juankoski p. 0500 590 095 tuure.hulmi@pakkasvakka.fi Jussi-Pekka Hämäläinen Kangasala p. 0400 635 358 into.valikeikka@gmail.com Mikko Varonen Jämsänkoski p. 36 Lyhyesti ja ytimekkäästi ................................................................................................................................... Tarkista tapahtuman tiedot järjestäjältä.. 040 5531 287 mva.varonen@gmail.com Osoitteen ja kaluston muutokset jasenasiat@vetku.fi p. Vetkun Kesäkeikka Jämsänkoski-Jyväskylä 2.-3.7
ILMOITUKSET Seuran jäsenten ilmoitukset Kauppapaikka -palstalla julkaistaan veloituksetta. Nämä liikkuvat automuseot tuodaan yleisön pariin täysin maksutta, mikä on kaupallisuuteen nojaavassa nykymaailmassa poikkeavaa. Uutena tapahtumana suunnittelun alla on rompetori/autonäyttely -tyyppinen tapahtuma keväälle. Julkaisu toteuttaa seuran ulkoista viestintää kotisivujen ja facebookin ohella ja on yksi seuran sisäisen tiedottamisen kanavista. Talvisin terveisin Ari TERVEISET LOIMAALTA V uosi 2021 alkaa olla taputeltu. Hyvää loppuvuotta ja parempaa ensi vuotta. Veteraanikuorma-autot eivät valitettavasti kulje sähköllä. Loska-ajoon startattiin Porvoosta, mistä pikkuteitä ajettiin Lahden kautta Hollolaan. Virus tuntuu olevan petollinen ja muuntautumiskykyinen, joten toivottavasti olemme saaneet itse kukin täydet rokotukset. Vakavat terveydelliset haitat on Suomessa pystytty aika hyvin välttämään, mutta päivittäiseen elämään ja varsinkin tapahtumien järjestämiseen epidemialla on ollut suuria vaikutuksia. Vetkun toimintamallissa museotoiminta tuodaan suoraan yleisön eteen parhaimmillaan kotiportille, jolloin museokäynti on tehty erityisen vaivattomaksi. Toivottavasti koronan vaikutus on laimentunut ja pääsemme nauttimaan täysipainoisesta vuodesta ilman rajoituksia. 3 Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry Toimituskunta: Juha Helin, Jari Kosenius, Ari Perttilä Lehden osoite: lehti@vetku.fi Painos: 1500 kpl Ulkoasu: Mediasepät Oy Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy, Lahti Vetku on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on painotuotteen muodossa tallentaa hyötyajoneuvojen historiaa sekä seuran toimintaa. Ei siis syytä huoleen vielä lähitulevaisuudessa. Veteraaniauton hankinta ja entisöinti yhdessä kunnossapidon kanssa on monesti sellaista omassa rauhassa tehtävää puurtamista, johon on tarjolla talkooapua välillä enemmän – välillä vähemmän. Ja meidän harrastajien ei kannata pohtia kustannuksia, koska kyseessä on harrastus, jonka kuuluukin ottaa iso osa vapaa-ajastamme ja killingeistämme. Muutaman lehdistötiedotteen ja tämän niin modernin sosiaalisen median avulla levitetty Loska-ajo -info houkutteli näyttelyihin ja reitin varrelle määrättömän määrän yleisöä, joka tuntui hyppäävään ajassa muutamia vuosikymmeniä taaksepäin. Yleisön vilpitön ilo ja kannustus on paras palkkio tehdystä entisöintityöstä. Sopivan polttoaineen saatavuudessa saattaa tulevaisuudessa olla haasteita. Varsinkin Vaasassa oli lauantaina liikkeellä paljon yleisöä ja ilahduttavasti paljon nuoria lapsiperheitä. Sosiaalisuuden määrä monikertaistuu lähdettäessä esittelemään autoa tien päälle. Toimituskunta ottaa mielellään vastaan tekstija kuvaaineistoa julkaistavaksi sekä vinkkejä sisällön kehittämiseksi. Poikkeuksellisen vähän oli osanottajia sunnuntaiaamuna pidetyssä kokouksessa. Vuosikokous pidettiin Loska-ajon yhteydessä Messilän laskettelukeskuksen tiloissa. Toivottavasti tällä kerralla syynä oli hajamajoitus, josta oli kätevää oikaista kotimatkalle. Raskaassa liikenteessä on vielä epäselvää, millaisella tekniikalla tulevaisuudessa ajetaan. Edelleen vuotta leimasi aika vahvasti korona-epidemia. Pakokaasupäästöjä pyritään vähentämään ja koitetaan päästä eroon fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Haasteista huolimatta pystyimme järjestämään sekä Kesäkeikan että Loska-ajon. Terveisin Juha. Silloin tuntee, että ne kaikki pimeät ja synkät illat ruosteen parissa eivät ole menneet hukkaan. PÄÄKIRJOITUS PUHEENJOHTAJALTA 4041 0089 Painotuote VETÄVÄ PERINNEAUTOHARRASTUS S uuren yleisön kiinnostus vanhaan rautaan on seikka mikä pysyy ja paranee. Osanottajia oli hyvin ja sää suosi tapahtumaa. Reitin varrella oli runsaasti yleisöä eli keikan tiedostus onnistui enemmän kuin hyvin. Henkilöautopuolella täyssähköauto tullee olemaan voittava tekniikka. Ilmoitusten ja kannatusmainosten mediatiedot: www.vetku.fi/images/mediakortti2017.pdf ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. Veteraaniautoilu on myös varsin edullinen harrastus yleisölle. Ja yhä mukavammaksi se muuttuu, kun tienvarsi on mustanaan vilkuttavaa ja hymyilevää yleisöä. Kesäkeikka ajettiin Härmästä Munsalan kautta Vaasaan. Ymmärtääkseni kuorma-autopuolella porukalla tekeminen on keskimääräistä yleisempää – alan ihmiset ovat tunnetusti sosiaalista sorttia, jotka ovat tottuneet auttamaan kaveria. Julkaisu postitetaan seuran henkilöja kannatusjäsenille sekä yhteistyökumppaneille. Eräs vetkulainen kertoi Loska-ajoon liittyvässä lehtihaastattelussa, että veteraanikuorma-autolla ajaminen on tavattoman mukavaa. Toisaalta näillä museoajoneuvoilla ajettavat kilometrit ovat varsin merkityksettömiä kokonaisuuden kannalta. Ilmastoasiat ovat edelleen jatkuvasti vahvasti esillä. Näin ainakin uskoisi, kun seurasi yleisön määrää ja innostusta menneen syksyn Loska-ajon yhteydessä. Keikan jälkeen originatorilaiset totesivat, ettei päivä ollut kaupallisesti kovinkaan merkittävä, mutta imagon ja tunnettavuuden kannalta se oli menestys. Vuoden 2022 tapahtumat noudattelevat perinteistä latua. Ennusteiden mukaan sopivaa dieselpolttoainetta on saatavilla hyvin ainakin parikymmentä vuotta. Eikä tilanne ole vieläkään täysin ohitse. Joten luetaan uutta Vetku-lehteä, etsitään uusia projekteja ja koitetaan saada jo olemassa olevat kamppeet tien päälle tuomaan iloa kansalaisten arkeen. Hallitus on sitoutunut vähentämään hiilidioksidikuormitusta ja moottoriajoneuvoliikenne on yksi painopistealueista. Kuva Ari Perttilä. Suunnitelmat vuodelle 2022 saatiin kuitenkin nuijittua pöytään ja seuralle saatiin valittua myös uusi hallitus. Loska-ajossa poikettiin tutustumiskäynnillä Originatorin uudessa toimipisteessä Lahdessa – suuren yleisöjoukon siivittämänä sielläkin. Yleensä museot ovat kiinteitä rakennelmia jossakin päin maailmaa ja siksi museokäynteihin liittyy aina matkantekoa. Artikkeleiden kuvat ilman mainintaa: Vetkun arkisto KANSIKUVA John Pajarinen kytki Volvo F89:n perään kaksiakselisen, merikontilla kuormatun perävaunun ja otti suunnan kohti Kesäkeikan lähtöruutua, Härmän Power Parkia. Allekirjoittanut jatkaa puheenjohtajana ja täten tässä kiitän luottamuksesta. Paikalle saapuvan yleisön määrä on takuuvarmasti iso, kun Vetkun tapahtumasta saadaan tieto kerrottua etunojassa alueen yleisölle
70-luvun alussa Jorma työskenteli muun muassa Otanmäessä ja Kontiomäen suuntaan rakennettavan uuden radan parissa. Kahden Ford D Custom Cab -auton voimin ajettiin pääasiassa turkulaisen Kulmalan Meijerin ajoja. Hän oli jo nuorena selkeästi yrittäjähenkinen; 15-vuotiaana hän ansaitsi taskurahoja kuljettamalla mopolla kaupan elintarvikkeita ihmisille. Samanaikaisesti Sirviöt toimivat talonmiehinä Turussa Sirkkalankadulla ja Itäisellä Pitkällä kadulla. Samoihin aikoihin hän perusti ensimmäisen firmansa, Kuljetusliike J.Sirviön Oy. MAITOAUTOLLA ALKUUN Kuorma-autoilijan ura aukeni vuonna 1976 Jorman lähtiessä kaarinalaisen autoilijan kumppaniksi maitoautoon. Metsäkoneilla tehtiin myös yövuoroa ja työmatkat kuljettiin mopolla. 4 Vastikään 70 vuoden rajapyykin ylittänyt Jorma Sirviö syntyi Haapavedellä seitsenlapsisen perheen esikoisena. Kesän 1975 Jorma paiski pitkiä työvuoroja Olkiluoto II -työmaalla pillarija kaivurikuskina. 16-vuotiaana hän meni töihin paikalliseen maanrakennusyritykseen, jossa talvet ajettiin metsäkonetta kesällä kuorma-autoa ja pillaria. Kävimme tapaamassa Jormaa Kaarinassa. Kaarinalainen Jorma Sirviö tunnetaan Mersu-miehenä laajalti – aina merkin maahantuojaa myöden. Vuonna 1978 Jorma hankki ensimmäisen oman betoniauton ja pian tämän JORMA SIRVIÖ ON MONEN MERSUN MIES TEKSTI JA KUVAT: JUHA HELIN Kun samaan lauseeseen yhdistetään veteraanikuorma-autot ja Mercedes-Benz, niin esille nousee yksi nimi: Jorma Sirviö. Maahantuojan edustajan mukaan Sirviön kalustossa on nimenomaan Mersuja.. Paikallisen yrityksen palveluksessa kuluikin kuutisen vuotta 3,5 markan tuntipalkalla. Jutun kirjoittamisen lomassa pohdittiin, voidaanko Mercedes-Benzin sijaan käyttää puhekielessä vakiintunutta Mersu-nimeä. Ford oli Jorman mukaan surkea auto: enemmän tehtiin remonttia kuin ajettiin. Annikki-vaimon siskot olivat muuttaneet jo aiemmin Mynämäelle ja niinpä Jorma ja Annikki suuntasivat vuonna 1974 MB 190 D -auton nokan kohti etelää paremman työtilanteen toivossa
Siitä kumpusi ajatus, että Mersu sen olla pitää. Nykyinen järjestelmä on ollut käytössä vuodesta 1963: kaksi ensimmäistä numeroa kertoo alustan kokonaismassan tonneissa ja kaksi viimeistä numeroa moottoritehon kymmenissä hevosvoimissa. Hänelle onkin selvää, että esimerkiksi merkin käyttämä mallinumerointi on vaihtunut pariinkin otteeseen. Miltei kaikki hänen aktiiviajossa olleet kuorma-autot ovat olleet Mersuja. 5 jälkeen toiminta laajeni varsinkin elintarvikepuolella, jossa iso työnantaja oli Forssan Liha ja Säilyke. MERSUJEN VOIMALLA Jorma on vannoutunut Mersu-mies, sekä henkilöettä kuormaautoissa. Mukaan mahtuu tosin neljä uutena ostettua Scaniaa, koska yksi luottokuski halusi ajaa sellaisella. Sirviön laajan autovalikoiman vanhin edustaja on Mercedes-Benz L 312 vuodelta 1955. Etukammiodieselillä varustettu nelivetoinen auto on varustettu tukkivehkeillä. Kysyttäessä ei Jorma osannut nimetä selkeää syytä, mutta nuoruuden maansiirtosavotoilla varsinkin Rönttä-Mersu oli osoittanut ylivoimaisuutensa. Jorma ja Annikki muuttivat Kaarinan Piispanristille omakotitaloon vuonna 1980 ja siitä edelleen Kaarinan Nummenmäkeen 1990. Vuonna 2016 Jorma myi Kuljetusliike J.Sirviön, eli elintarvikeautot, ja nyt on jäljellä enää kaksi betoniautoa ja kaksi maansiirtoautoa Kaivuu J.Sirviö Oy nimissä. Hallittu jäähdyttely on menossa, joskin Jorma kuitenkin tarpeen tulleen ajaa vielä itsekin. Mersu-tietämystä ja varaosia onkin Jormalle kertynyt vuosien saatossa rutkasti. Elintarvikeajossa oli parhaimmillaan 12 autoa. Samalle tontille alkoi pian rakentua halleja autojen säilytystä ja korjaamista varten. Viehätys veteraaniautoihin alkoi tämän Karunasta vuonna 2003 löytyneen L 1113 -mallin myötä.
Tässä 1970-luvun alun LA 1924 4x4+2 -puuautossa on Teijon valmistama ilmatoiminen nousuteli. 1970-luvulla markkinoille tuotu NG-mallisto päivittyi SK-sarjaksi 1990-luvun taitteessa, jolloin tämäkin 2635AK 6x6 V8 ajettiin ulos tehtaan portista. Alkujaan Saksassa työskennellyt auto on tuotu Suomeen vastikään.. 6 Siilinjärven kaivoksella palvellut telivetoinen NG-sarjan 2628K 6x4 V8 vuodelta 1983 erottuu massasta muun muassa etukulman ilmanotolla, joka oli Suomessa erittäin harvinainen varuste. Nousuteliautot eivät alkujaan kuuluneet tehtaan tuotanto-ohjelmaan, joten autot tuotiin kaksiakselisina Suomeen. Vuosina 1963-1967 Suomeen tuotiin LK 1920 -alustoja, joista monet – kuten tämä Jorman yksilö – varustettiin Teijon ilmatelillä suuremman kantavuuden aikaansaamiseksi. Mallimerkintöjä ei kuitenkaan vaihdettu teliakselin asennuksen jälkeen
Kyselen vielä Jormalta, että millainen auto edelleen kiinnostaa eniten. Karunasta hän osti vuoden 1958 Mercedes-Benz L 1113 auton ja kunnosti sen. Joka tapauksessa vastauksia ja tarinoita on monia. On sanottu sanan liittyvän muun muassa rönttiurakkaan, raakaan ulkonäköön ja ääneen tai pohjoisessa vaikuttaneeseen automyyjään. Rönttä-nimen alkuperästä on useita erilaisia versioita, joten tuskin koskaan saamme selville sitä ensimmäistä ja varmaa vastausta. Jorma luettelee sujuvasti eri autojen mallimerkintöjä ja muistaa tarkasti myös jokaisen auton historian. VETERAANIT VEIVÄT Jorma aloitti veteraanikuorma-autoharrastuksen vuonna 2003. Ja katon alla oli entisöintivuoroaan odottamassa useita vihreitä pyöreänokkaisia saksalaisvalmistajan edustajia. Sen jälkeen on kunnostettu pyöreänokkainen LK 2624 eli Rönttä ja monia muita. Ja kun ahtamisen makuun päästiin, niin saksalaisvalmistaja toi markkinoille V8-koneen tuplaturbolla. Henkilöautoja on 12 kappaletta alkaen 50-luvun ponttooni-Mersusta. Valmet 20/33/361/565/864 -traktoreita on yli 20 kappaletta ja Zetor 25 -traktoreita kymmenkunta. Vastaus on aika selkeä: ”Jos hyvä Rönttä-Mersu löytyy niin aina kiinnostaa”. Aiheesta on monta tarinaa ja yhteistä niille lienee se, että Rönttä-nimeä on ensin alettu käyttää näistä isoista pyöreäkeulaisista maansiirto-Mersuista Pohjois-Suomessa. Jos puhutaan Mersuista, niin tekisi mieli sanoa, että sitä mitä Jormalla ei ole, sitä ei tarvita. 7 Moottorivaihtoehtoja on Mersulla ollut aikojen saatossa paljon: alkuvaiheessa nojattiin kuusimukisiin etukammiodieseleihin, sitten tulivat suorasuihkukuutoset ennen vapaasti hengittäviä V6 & V10 -koneita. Sittemmin melkein kaikkia isolla pyöreällä nokalla varustettuja vihreitä Mersuja on alettu kutsua Röntäksi. Hallissa oli haastatteluhetkellä syksyllä 2021 juuri maalaukseen lähdössä jokapyörävetoinen Mersu 2635AK 6x6 V8. Keikoilla on viime aikoina nähty uudemmasta päästä oleva vuoden 1983 Mercedes-Benz 2628, joka on työskennellyt Siilinjärven kaivoksessa nestemäisen räjähdysaineen kuljetuksessa. • Vuosien 1965-1967 aikana Suomeen tuotiin harvalukuinen joukko jokapyörävetoisia LAK 2620 6X6 -malleja, joista yksi on päässyt Jorman suojaan kevyempien kuormien pariin.. Alun perin sillä tarkoitettiin suosittua raskasta telivetoista maansiirtoautoa, tyypiltään LK 2620 yhdessä tämän sisarmalliensa kanssa. On myös kerrottu, että kaikkia vastaavia isolla maansiirtolavalla varustettuja kuorma-autoja on jossain päin sanottu Rönttä-autoiksi merkistä riippumatta. Esimerkkejä näistä kaikista löytyy Jormalta. • RÖNTTÄ-MERSUN MONET TARINAT Rönttä-Mersu on tunnettu lempinimi, jopa Mercedeksen henkilöautoissa. Jorman erilaisten ajoneuvojen määrä on suorastaan hengästyttävä; kokoelmaan kuuluu kaikkiaan 40 kuorma-autoa ja näistä 15 on museorekisteröity
Mahtoi siinä moni ohikulkija ihmetellä Nukalan pellolla ollutta Vetkun rekkaparkkia. Kontrasti Power Truck Shown aikana vallitsevaan karnevaalitunnelmaan oli käsinkosketeltava. 8 Koska Vaasan keikan lähtöpaikaksi oli valikoitunut Power Parkin leirintäalueen hieno nurmikenttä, hyödynsi moni pitkämatkalainen Power Truck Show 2021 -kävijä mahdollisuutta jättää ajokkinsa valmiiksi Alahärmään odottamaan viikon päästä alkavaa kesäkeikkaa. Koska kesäkeikalle lähdettäisiin perjantaina hyvissä ajoin, oli suuri osa keikalle lähtijöistä saapunut paikalle jo edellisenä iltana. Sopivalta tuntui ajoittaa keikka Power Truck Shown jälkeiseen viikonloppuun, kun pohjalaisiin olisi jo päästy tutustumaan. Ennen PTS 2021 -tapahtumaa oli puskaradio käynyt kuumana; monet kyselivätkin vapaita kartanlukijan paikkoja kotimatkaa varten toisten vetkulaisten ajokeista tai henkilöautolla paikalle hurauttaneilta. Leppeä sää ja aavemaisen hiljainen Power Parkin leirintäalue tarjosi mukavat puitteet rentoutumiseen ja leppoisaan jutusteluun paikalle saapuneiden kesken. Keikan lähestyessä voitiin todeta, että valinta osui nappiin. TEKSTI: JOHN PAJARINEN | KUVAT: JOHN PAJARINEN JA MARKUS KOPPONEN Kesäkeikan siirtäminen elokuulle ei vähentänyt kiinnostusta, sillä Härmästä Munsalan kautta Vaasaan ajetulle keikalle osallistui lähes sata autoa. VAASAN KEIKKA MUNSALAN AARTEITA, ORAVAISTEN TAISTELUJA SEKÄ UPEA AUTOMUSEO Niistäkin oli Vaasan Keikka tehty. Tässä ollaan poikien karkkikaupassa RM Trucks Oy:llä Munsalassa.. Vetkulaiset tuntien ajokin jättäminen niille sijoilleen näyttelyalueelle viikoksi ilman vartiointia tuntui hieman vieraalta. Sitä vastoin mahdollisuus viedä ajokki viikoksi Nukalan Mikon tallin viereen parkkiin tuntui huomattavasti mieltä rauhoittavammalta. Kun Vetkun Kesäkeikkaa oltiin siirtämässä koronan kynsistä niin huomattiin, että tulossa olisi varsinainen tapahtumakeskitys kesältä elokuulle
Ainakin miespuolisten keikkalaisten mielestä. Paikallisradio se siellä haastatteli Tuurea ja syvensi pohjanmaalaisten tietämystä tästä meidän oudosta harrasteesta. Tälläkin kertaa kummastakin selvittiin kiitettävin arvosanoin ja puolen tunnin ajon jälkeen alkoi edellisen vetkulaisen ajokin ääriviivat piirtyä horisonttiin pohjalaisen viljavainion välissä mutkitelleen kylänraitin toisessa päässä. Yksi ehkä omasta mielestä yllättävä seikka oli niinkin eri ikäisten purkuautojen valikoima. Juha Ristimaan ja Mikko Nukalan saattaessa meidät matkaan voitiin taas kerran todeta, että aamutohinassa ei maltettu syventyä keikkaohjeisiin ja lähtöaikatauluun keikkajärjestäjien toivomalla tarmolla. Ainakin yksi vannoutunut Scania-harrastaja nähtiin käyttävän tätä mahdollisuutta hyväkseen irrottaessaan 2-sarjalai"TUU RE SYVENSI POHJANMAALAISTEN TIETÄMYSTÄ MEIDÄN HARRASTEESTA " Power Truck Show:n pääjärjestäjät Mikko Nukala ja Juha Ristimaa toivottivat hyvää matkaa puheenjohtaja Juha Helinin Scanian lavalta. Pettereitäkin löytyi laaja valikoima usealta eri vuosikymmeneltä.. Tarjolla oli pienen kuljetusliikkeen verran 60-luvun Pettereitä, samoin 90-luvun päämerkkejä Volvoa, Scaniaa, Mersua. Ytterjeppon kohdalla siirryimme E8-tien länsipuolelle ja kaupunkioikeudet jo vuonna 1620 saaneessa Uusikaarlepyyssä keskeytimme monen paikallisen kauppamatkan puikkelehtiessamme lähes sadan ajoneuvon voimin tämän pienen pittoreskin kaupungin läpi kohti Munsalaa, johon saavuimme ennen puolta päivää. Kun omalta kohdaltani vilkuilin kellon suuntaan lähtöhetken lähestyessä, totesin jo edellä ajavan auton lähteneen taipaleelle aikaa sitten. Moni autossa radion avattuaan saattoi hieraista korviaan kuullessaan tutun äänen eetteristä. MIESTEN KARKKIKAUPASSA Jos pitäisi pisteyttää näillä Vetkun keikoilla käydyt yritysvierailut, uskoisin että tämänkertainen visiitti RM Trucks Oy:llä Munsalassa sijoittuisi tässä kilvassa varmasti kärkipäähän. Oli jopa pari Volvon F89 -hyttiä tallessa peränurkassa. Ryhmien ja autojen välisen välimatkan kasvaessa korostuu kartanlukutaito, mutta myös opasteiden merkitys. Heti alkuun saatiin hiukan välipalaa kahvin ja sämpylän muodossa, jotta jaksettaisiin sitten kahlata tätä loputtomalta tuntuvaa autoja perävaunurivistöä läpi etsien katseella jotain omasta mielestä tuiki tarpeellista varaosaa tai tarviketta. 9 KOHTI MUNSALAA Hyvin nukutun yön ja Power Parkin hotellin runsaan aamiaisen jälkeen oli aika siirtää ajoneuvot riviin leirintäalueen nurmikentälle. RM Trucksin valikoimassa on monenlaista ja monen ikäistä kalustoa. Jos halusi ostaa jotain pisteosaa, joka oli vielä pultattuna kiinni johonkin, sai lainata RM Trucksin pientä Nissan-pakettiautoa työkaluineen. RM Trucks Oy:n portin kupeesta löytyy vuonna 1953 valmistettu tavarajunaveturi Tr1, eli tutummin Risto. Joten pieni puoli päälle, vaihde silmään ja kytkin ylös
Yksi suuri ihmetyksen aihe oli myös valtavan kokoinen höyryveturi, joka huilasi eläkepäivillään portin lähettyvillä katoksessa kiskoilla. Maistuvan keittolounaan lomassa saatiin kuulla aimo annos värikkäästi kerrottua paikallishistoriaa. Tiedotus ja mainonta oli tehnyt tehtävänsä ja vaikka sää ei ollutkaan kesäisen lämmin, oli paikalla silti runsaasti yleisöä kiertelemässä ja muistelemassa nuoruutensa menopelejä. Furiirin Puustellilla poikettiin tutustumassa Suomen sodan taisteluihin. Dronekuvaa 70-luvulta... 1970-luvun huoltoaseman piha näytti juuri tällaiselta.. Vaasan automuseossa on esillä laaja perämoottorinäyttely. Vaikka näihin vierailukohteisiin ei olisi jostain syystä kerennyt, kuten kävi allekirjoittaneelle, tarjosi Vaasan Autoja Moottorimuseo niin runsaasti nähtävää, että jo pelkästään museon läpikäyRannikkokaupungissa kun ollaan, niin perämoottoreille on aina käyttöä. Täällä käytiin vuosien 1808-1809 aikana Suomen sodan verisimmät taistelut, jotka ratkaisivat Suomen tulevan kohtalon. Tämä johtunee siitä, että yksi vierailupaikka oli juurikin Ylen Vaasan kaupungilta vuokraama Strömsön huvila Vaasan Västervikissä, jossa suosittua TV-ohjelmaa kuvataan. Aluetta koittelevan pandemian vuoksi alkuperäisessä suunnitelmassa olleen Alucarin vierailu oli peruttu, joten saimme lisäaikaa kierrellä näiden oman aikansa työjuhtien välissä. 10 sen Scanian ohjaamon tuulilasin yläpuolista hyllyä ja istuimia. Museolta oli järjestetty linja-autokuljetus Hotelli Scandic Vaskiaan, jossa palauduimme päivän koitoksista leppoisten löylyjen ja runsaan Buffet-illallisen turvin. Oravaisista matka jatkui Djupsundin ja Maksamaan kautta kohti Vaasaa, johon saavuimme parahiksi juuri perjantai-iltapäiväruuhkan aikaan. VÄNRIKKI STOOLIN JALANJÄLJILLÄ Matkalla Vaasaan poikettiin vielä Oravaisissa Furiirin Puustelliin, joka tunnetaan osana Vänrikki Stoolin keskusta. Hävitty sota merkitsi Suomen siirtymistä osaksi Venäjää. Reittivalinta oli kuitenkin tehty sen verran huolella, että lähes sadan auton letka ei saanut aikaan kovinkaan suurta mullistusta Vaasan liikenteeseen. ei vaan dioraama Vaasan Automuseolla. Autojen ohella pienoismalleihin on taltioitu myös mittava määrä paikallista rakennushistoriaa. Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg on kirjoittanut Oravaisten taistelusta runomuodossa teoksen ”Vänrikki Stoolin tarinat”. Alueen rakennukset kertoivat omaa aikalaistarinaansa ja alueen vieressä olevalta näköalapaikalta saattoi ihailla sekä aavaa pohjalaismaisemaa että toinen toistaan värikkäämpiä museokuorma-autoja. Veturia ihmetelessä moni arvuuttelikin, millä konstein veturi on siihen aikanaan saatu. Muita mielenkiintoisia vierailupaikkoja olivat hydrauliikkaan ja pneumatiikkaan erikoistunut Lakeuden Hydro Oy sekä raskaan sarjan moniottelija Yrjö Halmesmäki Oy. Myös vetkulaisille oli järjestetty ohjelmaa ja kaikki tämä sujuikin kuin Strömsössä. Mutta en usko kenenkään olleen kovin pahoillaan asiasta, varsinkin kun sääkin sattui olemaan ihanteellinen tällaista mielekästä ulkoilmaharrastetta ajatellen. Perimätiedon mukaan autokuljetusta on tämänkin veturin kuljetuksessa tarvittu. VAASA TARJOSI TAPAHTUMIA Lauantai olikin sitten tapahtumia täynnä
Ja tietysti siitä vanhemmasta päästä alkaen 50-lukulaisista aina 90-luvun rahtaajiin. Auto ja tämän rakentaja esiteltiin Vetku-lehdessä 1-2021. Pienoismallikokoelma on rakentunut vuosikymmenten saatossa aktiivisten harrastajien, Mikael Blombergin, Johan Gräggin ja Jari Pellaksen toteuttamana. Katsottavaa oli kolmessa kerroksessa eri aihepiireittäin. • "YLEISÖN SUOSIKIN POKKASI STE FAN LUND JA SCANIA LBS 141" Vaasan automuseon ympäristössä järjestetty autonäyttely veti paikalle aiheesta kiinnostunutta yleisöä koko lauantaipäivän ajan. Raskaamman kaluston ystäville oli tarjolla sitä itseään kevyemmässä muodossa. Närko-palkinnon, eli yleisön suosikin pokkasi puolestaan Stefan Lund upealla Scania LBS 141 -puoliperäyhdistelmällä. Illallisen jälkeen oli vuorossa perinteisesti arpajaisten arvonnat sekä palkitsemiset. Vallitsevasta koronatilanteesta johtuen illan oli orkesterin peruuntunut, mutta eipä se tuntunut haittaavan. Kolmannen kerroksen lasivitriiniin oli nimittäin kerätty runsaasti raskaan kaluston pienoismalleja. Kaikki hauska loppuu aikanaan ja niin teki myös tämänkertainen kesäkeikka, joka antoi osallistujille kuitenkin monta rikasta ja mielenkiintoista kokemusta. Mutteripalkinto, eli Vetkun hallituksen myöntämä tunnustus vuoden 2020 parhaasta entisöintityöstä luovutettiin haapajärveläiselle Tuomo Siltalalle, joka työtunteja säästelemättä entisöi aikanaan isänsä ostaman Volvo NB 86:n. minen vei helposti useamman tunnin. EI TANSSITTU, MUTTA JAETTIIN PALKINTOJA Päivän tutustumisten ja autoesittelyjen jälkeen oli mukava käydä rentoutumassa hotellin saunan leppoisissa löylyissä, jonka jälkeen päästiinkin taas Scandicin herkkupöytien äärelle. Vaasan automuseossa on mahdollisuus tutustua kotimaisten, pääasiassa pohjanmaalaisten kuorma-autojen pienoismalleihin, jotka ovat mittakaavassa 1/87. Vaasan Keikka –video on verkkokaupassa, tilaa omasi! vetkunkauppa.vilkasstore.com. Kyllä siinä monen vanhan rahtimiehen muistot varmasti heräsivät, kun noita taidokkaasti tehtyjä pienoismalleja pääsi ihailemaan paikan päällä. Ja välillä oli hyvä käydä tankkaamassa huikopalaa museon sisäänkäynnin yhteyteen järjestetyssä makkaranpaistoja kahvinmyyntipisteessä. Tällä kerralla palkittiin ansaitusti keikan järjestäjiä, joita olivat Ilpo Salomaa, Jouni Kallio, Kaj Fors sekä Kaj Nymark, jolle ojennettiin myös Vetkun tämänkertainen kiertopalkinto aktiivisista keikkoihin osallistumisista, sekä erityisesti viranomaisyhteyksistä Vaasan keikan järjestelyiden puitteissa. Mukana oli paljon vanhoja kuljetusliikkeitä entisten huolintaliikkeiden mainokset kyljissä kiiltäen. Viimeisenä, mutta harrastuksen jatkuvuuden kannalta kaikkein tärkeimpänä luovutettiin palkinto keikan nuorimmalle kuljettajalle Matti Perämäelle, joka osallistui Vaasan keikalle itseään lähes 20 vuotta vanhemmalla Kontio Sisulla. 11 Automuseolta löytyi myös lapio miestä myöten
Tänään Kuorma-autokorjaamo Mäkelä Oy:n kanssa samaan yritysryppääseen kuuluu korjaamon lisäksi Mommolan Metallipaja Huittisissa, AM Automäkinen Perniössä ja Team Limetec Kokkolassa. 12 Kuorma-autokorjaamo Mäkelä Oy:n toiminnan alku juontaa aikaan ennen sotia. Pajatiellä korjattiin moottoreita, vaihteistoja ja periä. Työtä tehtiin paljon myös kuljetusliikkeiden omissa tiloissa eli liikkuvalla huoltokalustolla kierrettiin asiakkaiden tiloissa. PERNIÖSTÄ KIPPIKAMPPEITA Perniössä toimiva AM Automäkinen on kuulunut Mäkelän yritysryppääseen vuodesta 2016 alkaen. TEKSTI JA KUVAT: JUHA HELIN VETKU ESITTELEE KANNATUSJÄSENIÄÄN Kuorma-autokorjaamo Mäkelä Oy:n yritysryppään toimitusjohtajana toimii Juha-Pekka Mäkelä.. Juha-Pekan vuonna 1938 syntynyt isä Esko Mäkelä tuli mukaan toimintaan ja samalla kuorma-autojen korjaamisesta tuli yrityksen päätoimiala. Yhteensä yrityksessä työskentelee noin 60 työntekijää ja heidän osaamisellaan syntyy noin 14 miljoonan euron kokonaisliikevaihto. Autoistumisen lisääntyessä pajatoiminnan oheen tulivat autojen korjaukset. Automäkisellä on pitKUORMA-AUTOKORJAAMO MÄKELÄ OY Kannatusjäsenemme Huittisista, Kuorma-autokorjaamo Mäkelä on laajentanut toimintaansa perinteisestä rekkakorjaamosta päällirakenteiden ja perävaunujen valmistukseen sekä autojen varusteluun. Yrityksen nykyisen luotsaajan, Juha-Pekka Mäkelän isoisä aloitti perinteisen pajatoiminnan Lauttakylän Pajatiellä rakennuksessa, joka on edelleen olemassa muistuttamassa yrityksen pitkästä historiasta. Autojen varustelua ja erilaisia päällirakenteita on tehty pitkään, mutta muutaman viime vuoden aikana päällirakennepuoleen on satsattu yritysostoin. Vasta vuonna 2005 rakennettiin ajanmukaiset korjaamotilat Jokilevon alueelle VT2:n kupeeseen. Myös täällä vaalitaan perinnettä
Valmistaja oli tunnettu umpikoriperävaunuistaan, joskin valikoimassa on myös FNA/FRC elintarvikekoreja. ”Vielä kun aikaa jostain löytyisi”, tuumaa Juha-Pekka Mäkelä. 13 kät perinteet erilaisten päällirakenteiden valmistajana ja erityisen tunnettu yritys on kippivaunuistaan. Toki tiedossa on, että markkinoilla on tässä segmentissä todella kova kilpailu. Ilman hyvää porukkaa näitä töitä ei saa tehdyksi”, Mäkelä toteaa päätteeksi. Sopivien aihioiden keräämisen Mäkelä on jo aloittanut, sillä toimipisteen takapihalta löytyi haastatteluhetkellä 50-luvun Sisu, 70-luvun Scania 140 ja pari 80-luvun alun Scania 142 buldoggia. Yrityksen tuoterepertuaari on laaja ja siihen kuuluu muun muassa kippiyhdistelmät, sorakasettiyhdistelmät, vaihtolavaperävaunut, vaijerija koukkulaitteet sekä tasolaitteet, viljavaunut, rahtivaunut ja dollyt. Juha-Pekka Mäkelä osti toimitilat ja kiinteistön Laineenojan veljeksiltä muutamia vuotta sitten. Pohjoismaiset kuljetusyrittäjät ovat tottuneet ostamaan koreja ja kärryjä Suomesta ja Mäkelän mukaan kippiperävaunujen vienti voisi lähteä vetämään Ruotsiin ja Norjaan. • Huittisissa sijaitsevia tiloja ollaan parhaillaan laajentamassa asiakastyytyväisyyden ja palvelukyvyn varmistamiseksi. Mäkelä korjaa ja huoltaa kuorma-autot, perävaunut ja linja-autot merkkiin katsomatta vahvalla ammattitaidolla Huittisten toimipisteessä. Kuljetusyrityksille tutuksi tullut myyntipäällikkö Lars Ahola jatkaa yrityksessä hoitaen edelleen myös pohjoismaiden vientikauppaa. Työntekijöitä on kolmisenkymmentä. Mäkelän mukaan pohdinnassa oli tuolloin, pitäisikö koko toiminta siirtää uuteen paikkaan. Mäkelällä on ajatuksena, että Limetecin vientiväylää voitaisiin hyödyntää myös AM Automäkisen tuotteille. Mommolan toimipisteessä työskentelee nykyisin puolenkymmentä työntekijää pääasiassa autojen varustelun, päällirakentamisen, nosturien asentamisen ja perävaunujen muutostöiden parissa. Kaikkia Mäkelän yritysten tuotteita myy Huittisista käsin Pasi Kenni sekä yrittäjä Juha-Pekka Mäkelä. Yritystoiminnan volyymit ovat palanneet entiselleen ja asiakkaat hankkivat uusia tuotteita. Perinteikkään yrityksen toimintaa vetää edelleen Raimo Mäkinen. Tätä kirjoitettaessa Esko korjasi EDCvian saanutta Scania 143 -vetoautoa. Mäkelä tutustui tilanteeseen ja osti toiminnan konkurssipesältä 2020. KAAPPIKALUSTOA KOKKOLASTA Vuoden 2019 lopulla Aholan suvun perustama tunnettu päällija perävaunurakentaja Karleby Limetec ajautui konkurssiin. Päällirakennepuolella yksi suurista haasteita liittyy komponenttien saatavuuteen. Tehtaalla sattui tulipalo vuonna 2018 ja yhden hallin myötä menetettiin kymmenesosa tuotantotiloista. ”Onneksi yrityksen työntekijät ovat pysyneet terveinä. EIKÄ VETERAANEJA OLE UNOHDETTU Myös Juha-Pekalla on mielessä jonain päivänä entisöidä pari veteraania, onhan hän touhunnut raskaan kaluston parissa koko ikänsä. Juha-Pekan Esko-isä on edelleen mukana toiminnassa tuoden mukanaan yli 60 vuoden kokemuksen ajoneuvojen, erityisesti Scanioiden korjaamisesta. ”Hyvä 141 on vielä haussa”, tuumaa Juha-Pekka veteraanirivistöään silmäillen todeten samalla, että osaamista ja intoa entisöintiin löytyy omasta takaa. Lopulta yrityksessä päädyttiin laajentamaan hallitilaa nykyisellä tontilla Perniöntiellä. Juha-Pekka Mäkelä on kerännyt toimipisteen takapihalle joukon veteraani-ikäistä kalustoa odottamaan huolenpitoa. Laajasta varaosavalikoimasta löytyy kattavasti laadukkaat tuotteet ja varaosat.. Toimintaa jatketaan 15 työntekijän voimalla yritysnimellä Team Limetec. Toki myös koronan vaikutuksista keskusteltiin. MONIPUOLINEN MOMMOLA ”Huittisten Mommolassa on tehty päällirakennetöitä jo vuodesta 1973”, muistelee Mommolan Metallipajan perustajan poika Juha Laineenoja
Rekisterissä oli 2228 Sisua ja 1515 Vanajaa. Katsotaanpa, kuinka kävi… KOTIMAISET KOVASSA PAIKASSA TEKSTI: OLLI J. Vuoden aikana oli rekisteröity 548 uutta Sisua ja 408 uutta Vanajaa. OJANEN | KUVAT: VETKU/PATRIAN KOKOELMA, VETKU/SISU AUTON KOKOELMA, TEXTRANS ARCHIVES. Bedford, Chevrolet, Volvo ja GAZ olivat vielä Sisua yleisempiä. Neuvostoliittolainen GAZ mahtui niiden väliin. 14 Vuoden 1956 lopussa Sisu oli yleisimpien kuormurimerkkien joukossa sijalla kahdeksan ja Vanaja siinä tuntumassa. Englantilaisia ja amerikkalaisia Fordeja oli tuolloin rekisteröitynä yli 5000 kumpiakin, ja Austin oli kolmantena. Molemmat olivat saavuttaneet hyvin näkyvän sijan kuorma-autoliikenteessä ja nousseet yleisimpien merkkien joukkoon, mutta ulkomaan tuontikauppa oli vapautumassa. Siitä seurasi, että länsiautojen tuonti lamaantui ja vajosi syvälle. Niinpä vuoden 1957 aikana Sisu olikin 764 autolla eniten rekisteröity kuormurimerkki ja Vanaja kolmannella sijalla 296 uudella kuormurilla. Markan devalvoinnin jälkeen päätettiin tuontikauppaa helpottaa vapauttamalla eurooppalaisten kuormaKotimaisilla autonvalmistajilla Sisulla ja Vanajalla oltiin kovassa ja vaativassa tilanteessa 1950-luvun lopulla. Kestäisivätkö kotimaiset merkit kuormurikaupan vapaassa kilpailussa. Mutta jo vuoden 1957 syksyllä kotimaisten autojen tulevaisuus alkoi näyttää tukalalta. Valtakunnan talous oli tuolloin sukeltamassa lamaan ja tuontia piti taas supistaa
K-35 mallissa oli 210 hevosvoiman ja K-36 Dumperissa 275-hevosvoimainen Rolls Roycen -moottori. Vanajan tehdas oli näihin aikoihin melkoinen ”ateljee”. Nalle-Sisusta loihdittiin Sisu KB-48 Maasto-Nalle, jota varustettiin myös palokuntien käyttöön. Vanajalla oli tarjolla yleensä 125 hevosvoiman AEC AV-470 ja Leyland 0.350 -moottoreilla varustettuja autoja. Autojen esittelyja koeajotilaisuuksia järjestettiin toreilla ja huoltoasemien pihapiireissä pienemmilläkin Kontio-Sisu oli 1960-luvun alussa sora-autoilijoiden suosiossa, eikä eurooppalainen tuonti siihen juurikaan vaikuttanut. Kilpailu sora-autosarjassa käytiin kotimaisten kesken.. Moottoreina oli 115 tai 147 hevosvoiman Leyland-dieseleitä, mutta myös 165-hevosvoimaisia Rolls Royce -moottoreita. Niinpä maahantuojat ryntäsivät varaamaan lisenssejä noin 7000 kuormurille. Vuoden mittaan VAK-sarjan tilalle tulivat järeysasteeltaan vaihtelevat VAK1-VAK12 -sarjan autot. UUDISTUKSILLA VASTAISKUUN Vapaan tuonnin alettua vuonna 1958 oli autoliikkeissä tarjolla yli 30 ulkomaalaista kuormurimerkkiä. Vanajiin asennettiin koko ajan myös uusia moottoriversioita, runsaimmin AEC AVU470 ja Leyland 0.375 -dieselkoneita. Vuosikymmenen lopulla bensiinikoneisia Sisuja valmistettiin noin 150 kappaletta. Tähän tarjontaan kotimaiset autotehtaat vastasivat nopeasti lukuisilla uudistuksilla. Jakeluajoihin tarkoitetuissa Nalle-pikkukuormureissa oli 70 hevosvoiman Sisu AMA-moottori. Taloussuhdanteilta paremman vuoden 1959 aikana rekisteröitiin 698 uutta Sisua ja 397 uutta Vanajaa. Käytännössä myös valmiiden autojen tuontilupia sai vapaasti. Sisukin lisäsi K-44 -mallistoonsa 4x4+2 -autotyypin. Siellä tehtiin autoja asiakkaiden toivomusten mukaan yksittäiskappaleina tai sitten muutaman auton pikkusarjoina. 15 autoalustojen tuonti. Kuorma-autojen tilastossa 3756 Sisua oikeutti kolmannelle sijalle ja 2246 Vanajaa yhdeksännelle. Kokonaan uusi malli oli vetotavaltaan 4x4+2 oleva nousuteliauto. Vuosikymmenen päättyessä kotimaiset merkit olivat liikenteessä hyvin näkyvillä. Halukkaille oli vielä tarjolla 110 hevosvoiman Sisu-bensiinimoottorikin. Vapaa kilpailu merkitsi kuorma-autojen mainonnan ja markkinoinnin vilkastumista. Vanajan bulldog-malliset kuormurit uusittiin VKB-sarjaksi. Täyskokoisia ja järeitä Sisuja oli tarjolla niin tavanomaisilla 4x2 tai 6x2-vetotavoilla kuin nelivetoisina 4x4 ja 6x4-malleinakin. Näistä tehtiin sitten esimerkiksi rahtiliikenteessä käytettyjä liikennöitsijä Väinö Paunun umpikuormureita. Vanajan mallistoluettelo oli laajuudeltaan kuin maalaispitäjän puhelinluettelo. Moottoriksi oli valittavana Leylandin 0.345, 0.400 tai sitten 165 hevosvoiman 0.680. Sisujen valikoimassa oli uusia tai uudistettuja tyyppejä Nalle-, Kontioja Jyry-sarjoissa. VAK 4300 malli oli ”perusvanaja”. MARKKINAOSUUDET KOHENEVAT Ensimmäisen vapaan kilpailun vuoden 1958 kuluessa oli rekisteröity uusia Sisu-kuormureita 519 ja Vanajia 281 kappaletta. Kun kuormaautot ja linja-autot lasketaan yhteen, niin 4531 Sisua oli toiseksi yleisin merkki ja 2629 Vanajaa yhdeksäs
Armeijan kanssa yhdessä kehitettyjä malleja tuli myöhemmin tehtaiden valikoimaan muille valtion laitoksille ja myös siviileille tarjottaviksi. Sisu sai korkeimmat pisteet hallittavuudessa ja toiseksi korkeimmat kiihtyvyydessä, ketteryydessä ja maastokelpoisuudessa. Erilaisiin kuljetustarkoituksiin valmiiksi varusteltuja autoja esiteltiin kiertävissä näytöksissä piirimyyjien liikkeissä. Sisua edusti hiukan varusteltu Kontio K-26, jossa oli 115 hevosvoiman Leyland 0.375 -voimanlähde. 16 paikkakunnilla. Kun kaksi Jyryä kytkettiin samaan kuljetukseen, liikahti suurikin lämmönvaihdin. VIENTIPONNISTELUJA Onnistuneet hankkeet toivat julkisuutta ja tarjosivat mahdollisuuden autojen tarjontaan isommille markkinoille. Molemmat autotehtaat saivat jatkossa Puolustuslaitokselta huomattavia tilauksia. Kreikkaan oli luvassa iso tilaus, mutta lopulta kauppa supistui Kotkan Lämpövoiman Sisu K-42 -lavetinvetäjä oli Pohjoismaiden suurimman K-50 SS:n pikkuveli, joka myös luokiteltiin superraskaaseen sarjaan. Kokeilu osoitti, että Suomessa osataan tehdä myös huipputason sotilasajoneuvoja, joista kehittyi ajan mittaan merkittävä vientisektori. Kokeilu näytti, että Suomessa osataan tehdä huipputason ajoneuvoja oman maan olosuhteisiin. ARMEIJAN SUURI TALVITESTI Uutta kalustoa tarvitseva Puolustuslaitos järjesti talvella 1958 rankat viisipäiväiset koettelemukset 35 eri kuormurimerkille ja -mallille. Tykinvetokisan raskaamman sarjan voitti VKN-4000 ja kevyemmässä sarjassa tuli toiseksi takavetoinen VAK-4300. Nuo vertailutulokset olivat autotehtaille mukavia. Sisu osallistui autonäyttelyihin Espanjassa ja Kreikassa päästen paikallisiin uutisiin. Koko kisailun voitti Vanaja VKN-3600. Sisu ja Vanaja tekivät kaikkensa pysyäkseen mukana kilpailussa, joka poikkesi kovasti aikaisemmasta myyjän markkinat -tilanteesta. Puolustuslaitoksen laajamittaisesta talviajokokeilusta vuonna 1958 alkoi kotimaisten autotehtaiden ja armeijan välinen erikoisajoneuvojen kehitysyhteistyö. Sora-autojen ”perusvanaja” oli mallimerkinnältään VAK-4300, vuodesta 1962 alkaen saman auton malli merkittiin A2-47/4300 ja menestys jatkui.
Paremmin kävi Etelä-Amerikassa, missä Sisuja kävi kaupaksi Argentiinaan ja varsinkin Kolumbiaan, josta tuli yli kolmenkymmenen Kontio-Sisun tilaus. Vetoautona tuossa lahtelaisia huonekalutuotteita kuljettaneessa Eino Mikkolan puoliperävaunurekassa oli Jyry-Sisu K-34 varustettuna 147 hevosvoiman Leyland 0.600 -moottorilla. Kaikilla autonvalmistajilla on mallistossaan kevyitä jakeluautoja, Sisulla se oli KB-124, joka oli erityisen ketterä ahtailla takapihoilla. Se oli suurin pohjoismaissa valmistettu auto, ja oli yhtenä vetonaulana Suomen Autoteollisuus Oy:n 30-vuotisjuhlanäyttelyssä. Vanajan mallisto koostui tuolloin takavetoisista VAKja VKBmalleista, nelivetoisista VKN-malleista, VKT-teliautoista sekä järeistä 6x6 tai 6x4 VTTja VKK -malleista. Kaikki esittelyautot myytiin, mutta enempiä vientikauppoja ei Espanjaan syntynyt. Kuka tunnistaa. Näin asuttiin Helsingin Kalliossa kuusikymmentä vuotta sitten. Tämä piirimyyjä lienee ollut tiloiltaan pienimmästä päästä, mutta ei välttämättä tehokkuudeltaan. Kansainvälistymistä osoitti myös Helsinki-Pariisi tavaralinjan alku, joka kuului vuoden 1959 merkittäviin autoilutapahtumiin. Kotimaisten väliin mahtuivat Mercedes-Benz, Volvo ja Austin. Uuden tilanteen alkaessa oli eletty lama-aikaa, mutta nopeasti se oli kääntynyt vauhdikkaaksi talouden kasvuksi. Melkoinen ajoneuvo ja melkoinen pr-menestys oli vuoden 1961 Sisu K-50SS 6x6 -lavetinvetäjä. Vientipyrkimyksiä oli muitakin. Syynä takaiskuun oli, että Suomen Pankki ei hyväksynyt Turkin liiraa maksuvälineeksi. Poliisi ja tullimies tarkastivat, että suomalaisrekan lasti oli kaikin puolin kunnossa. • "SISUJA KÄVI KAUPAKSI ARGENTIINAAN JA VARSINKIN KOLUMBIAAN". Voimanlähteenä oli 300 hevosvoiman Rolls Royce. Kotimaiset merkit olivat selviytyneet varsin kunniallisesti vapaan kilpailun päästyä käyntiin. näyttelyauton myyntiin. Moottoreina oli yleisimmin AEC AV-470. KOTIMAISET PITIVÄT PINTANSA Vuonna 1960 uusien kuormureiden tilastoon kirjattiin 734 rekisteröityä Sisua ja 324 Vanajaa. Vanaja oli tilastossa seitsemäntenä. Kahta vuotta aiemmin Vanaja oli ollut vasta yhdeksäs, mutta amerikkalaiset Fordit ja neuvostoliittolaiset GAZ:it olivat nyt jääneet Vanajan taakse. Kotimaisten autotehtaiden kyky säilyttää niissä oloissa markkina-asemansa osoittaa, että ne tekivät päteviä ja kilpailukykyisiä kuorma-autoja. Seuraavana vuonna autokantaamme lisättiin 595 Sisua ja 163 Vanajaa. Vuonna 1961 bulldog-malliset KB-tyypin Jyry-Sisut tulivat tuotantoon. Eino Mikkolan Jyry-Sisulla tehtiin vuonna 1959 suomalaisen tavaraliikenteen historiaa, kun ensimmäinen autokuljetus Helsingin ja Pariisin välillä saapui Eiffel-tornille. Espanjaan Barcelonan messuille kesällä 1961 vietiin ajamalla neljän erityyppisen Vanajan saattue esittäytymään. 17 Tuontiautojen paineessa Vanajan Autotehdas loi Suomeen 34:n piirimyyjän verkoston. Kun vahvan talouskasvun vuosi 1961 päättyi, ja rekisterissä olevien kuorma-autojen tilasto julkaistiin, niin Sisu oli kolmanneksi yleisin merkki Bedfordien ja englantilaisten Fordien jälkeen. Vanaja oli lähellä päästä Turkissa huomattavaan vientikauppaan, mutta jo sovittu 200 kuorma-auton tilaus supistuikin neljään autoon
Tein ensimmäisen kerran elämässäni starttimoottorin asennuksen. VUOSIKYMMENET VAIHTUVAT Sittemmin sain huomata, että ensimmäinen olisi kerta joka hommassa. Ensin yritin ottaa selvää ja ymmärtää, mitä pitäisi tehdä. Sellaiseksi kelpaava löytyikin Kuhmon Yli-Vieksistä, missä Rantalan Matti oli pitänyt huolta vuosimallin 1966 Vanajasta ja silloin tällöin sillä tiesoria ajellut. Sitten oli mietittävä, kuinka sen tekisi ja vielä niin, ettei pilaa mitään vaan kaikki olisi viimeiseen asti korjattavissa. Tarkat muistiinpanot ja valokuvat tähtäsivät siihen, että auto saadaan joskus kasaan. Oli niitä monenkin kuusen alla, ja lopulta Vanaja poltteli muita enemmän. Vaikka intoa oli enemmän kuin taitoa, alkoi Vanajan kunnostus edetä. Tarkoitukseni oli käyttää auton kunnostukseen jokunen vuosi ja lähteä sitten mukaan joukon jatkoksi. Startti hirtti päälle, eikä toista kertaa samalla startilla kannattanut yrittää. 18 Kesän 1998 Kainuun Rastiviikon välipäivinä oli sopivaa aikaa ajaa ympäri maakuntaa tarkistamassa vihjeitä vanhoista kuormureista. Innostuin siitä kovasti, liityin seuraan ja poikavuosien muistikuvat mielessäni aloin etsiä sopivaa kuorma-autoa. Vuosikymmenet kuitenkin vaihtuivat, mutta samoja peltejä kitattiin, hiottiin ja VANAJA A69-R/4800 KUUPPA-AUTON TARINA Vetkun Loska-ajo poikkesi kotikylälläni Hausjärvellä syksyllä 1997. Olisihan se osa suomalaista kuorma-autohistoriaa, tehty lähikaupungissa Hämeenlinnassa ja maineeltaan moitteeton. Kaupoista sovittiin, ja auton haku toteutui seuraavan vuoden keväällä. Ensimmäinen käynnistysyritys tuotti vain savua väärästä paikasta. Mutta ei se niin mennytkään! TEKSTI JA KUVAT: JARI KOSENIUS
Ne olisivat siis maalausta vaille valmiit, koska olin niihin vuosien saatossa levitellyt kilokaupalla kittiä, jonka olin taas hionut pois. • Valokuva, joka parissa kuukaudessa tuotti tarpeeksi perusteluja Vanajan ostoon. Valokuviakin oli, mutta silti piti paljon arvailla ja tehdä omasta päästä. 19 siliteltiin vuodesta toiseen. Auto on kuvassakin komea ja hyväkuntoinen. Pahimmissa paikoissa sain paljon kannustusta, hyviä neuvoja, opastusta ja apua vetku-kavereilta, jotka pitkään jaksoivat kysellä, mitä Vanajalle kuuluu. Päiväkirjalle oli käyttöä, kun 15 vuoden päästä osia piti saada oikeille sijoilleen. Valmiiksi verhoiltu ja kalustettu hytti asennettiin rungolle toukokuussa 2020, ja Vanaja näytti jo melkein valmiilta. 200-hevosvoimainen AEC:n voimanpesä hyrskähti käyntiin 14 vuoden tauolta kuin eiliseltä, mutta liki neljä vuosikymmentä viimeisen oikean työpäivänsä jälkeen. Varmisteluja sentään tein, sillä tekniseksi asiantuntijaksi apumiehen paikalle pestasin Sirolan Eskon ja velimies Hannun Kontio-Sisun lavalla oli pahimman varalta vetopuomi. Voi sitä ilon päivää! TEKEMISEN MEININKIÄ Useampikin raati arvioi AEC:n käyntiäänen terveen moottorin tuottamaksi. Polttoainepuolen ja sähkölaitteiden huoltokorjaus saisi riittää, mutta iso kytkinremontti olisi edessä. Niinpä maalauksesta tulikin erinomaisen hyvä. Päällimmäisenä tunteena on suuri tyytyväisyys, kun oma perinneauto ei jäänytkään haaveeksi. Turhaa hommaa, sillä matkasta selvittiin letkujen kiristyksellä ja yhdellä tankkauksella. Automaalari hymyili ymmärtäväisesti ja pyysi tuomaan lisää kittiä. Tavoite oli nyt asetettu Vetkun Loska-ajoon, siis samana vuonna. Rekisteröintikatsastus oli 7.10.2020, ja alkuperäiset kilvet OVD35 olivat odottaneet konttorilla heinäkuusta asti. Päällirakenteeksi olin kauan sitten valinnut betonikuupan, joka asennettiin syyskuun lopulla muutamaa viikkoa ennen Loska-ajoa. Jarruissa oli vikana vain liian pitkäksi venähtänyt huoltoväli. Alkoi tuntua siltä, että käsissä on ikuisuusprojekti, joka ei tulisi koskaan valmistumaan. Seuraavana aamuna Vanajan nokka osoitti Juankoskelle ja Nilsiän Tahkovuoreen. Kiinniruostuneiden jousentappien ympärillä oli jäljellä vain palasia heloista, sorvaaja siis hommiin. Sininen alkusavu lupaili hyvää ja pikku kaasulla Vanaja hörpähti käyntiin kuin ennen vanhaan. Akselistojen ja jousipakkojen kohdalla olin tekemässä reippaan oikaisun, mutta onneksi uskoin viisaampiani. EI SE JÄÄNYT HAAVEEKSI Vanajasta ja sen Kainuu-taustasta olen kovasti ylpeä samoin kuin siitä, että siitä tuli juuri betoninkuljetusauto. Onhan siitä nyt tullut osa merkittävää kuljetussektoria. Ohjaamon ja lokasuojien peltityöt oli teetetty heti vuosituhannen alussa. Käynnistysvalmistelujen jälkeen tuli totuuden hetki; lähteekö. Taitaa tästä jotain tulla!. Loska-ajo ja Vanajan 900 kilometrin pituinen koeajo olisi alkamassa. Nyt voin vastata, että kiitos teille, hyväähän Vanajalle kuuluu. Vihdoin syksyllä 2018 koitti päivä, kun Vanaja heräsi eloon
Apumiehen sohva ei ole yhtä mukava istuttava kuin kuljettajan säädettävä ja jousitettu ajotuoli, huippumalli 1960-luvulla.. Suurin hankaluus on, että kuorma-auton osat ovat isoja, mutta raskaita. Kesällä 2005 projektin kohdetta saattoi kuvata sanalla raato. Puurunkoinen hytti on lähdössä peltisepälle. Puu oli hyvin kestänyt kesät ja talvet, mutta pellistä oli tehtävä uusi katto ja lattia. Kuljettajan penkkiin löytyi koritehtaalta hienoa plyyshiä, josta taitava verhoilija teki kuin uuden penkin. Suomalaisen kuorma-auton, joka on valmistettu vuonna 1966, alusta ei ole kovin monimutkainen laite. Tuntui siltä, että homma olisi paremmin hallittavissa, kun hyllyssä on vain siistejä osia. Mekaniikka on kai helpompaa kuin elektroniikka. Vanajaa ei purettu kerralla palasiksi tallin lattialle, vaan irrotettu osa kunnostettiin ja vasta sitten käytiin seuraavan osan kimppuun. Kun suojaava kerros on veistetty pois, on näkyvillä alkuperäisen runkomaalin sävy. 20 Pieni öljyvuoto on hyvä asia alustan säilymisen kannalta