42 Tapahtumakalenteri ................................................................................................................... ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. 41 Kirjakatsaus ...................................................................................................................................... 0400 828 441 tapio.nisula@hotmail.com John Pajarinen Vantaa p. 30 Muisteloita autoilusta Jaalassa 1950-70 -luvuilla, osa 4 ...................................... 0400 488 467 mirja.sjoberg@live.com Untamo Säteri Turku p. 050 3832 292 tommi.j.korpi@gmail.com Olavi Nenonen Pieksämäki p. 22 Retro Trucks Lahes 2026 .......................................................................................................... 19 Menneisyyttä modernilla tavalla – Riian Moottorimuseo .................................. 050 654 14 untamo.sateri@jemistar.fi Jäsenrekisterin muutokset p. 040 4864 015 count@theblah.fi Juha Kaukonen Koria p. 16 Ajoneuvojen kiertotalousasetus ........................................................................................ Julkaisu toteuttaa seuran ulkoista viestintää kotisivujen ja Facebookin ohella ja on yksi seuran sisäisen tiedottamisen kanavista. 0500 761 487 kaj.fors@hotmail.com Jussi-Pekka Hämäläinen Kangasala p. Tässä mennään Jari Koseniuksen Vanaja A69-R betoniauton johdolla kohti Raumaa. 0400 700 511 olavi.nenonen@on-kuljetus.inet.fi Tapio Nisula Muurame p. 050 5023 425 john.pajarinen@hotmail.com Mirja Sjöberg Siuntio p. 0400 763 008 kaukonen@kaukonenoy.com Antti Kekäläinen Juankoski p. Ilmoitusten ja kannatusmainosten julkaisu sopimuksen mukaan. 3 Kevätpäivän viettoa Satakunnassa .................................. 4 Satakunnan Keikan palautekyselyn tulokset ............. Artikkeleiden kuvat ilman mainintaa: Vetkun arkisto KANSIKUVA Kevätpäiväntasausajo kokosi vetkulaiset harrastajat Satakuntaan. 044 5225 197 antti.kekalainen@pp1.inet.fi Tommi Korpi Teuva p. 12 Länsisaksalaiset kuormurit 1950-luvulla ....................... 36 Hallituksen talli .............................................................................................................................. 2 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY Valjastie 12, 73500 JUANKOSKI Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: Oma Sp FI12 4108 0010 3180 56 www.vetku.fi sähköpostit: info@vetku.fi Hallitus 2026 Puheenjohtaja Esko Pohjola Ylöjärvi p. 28 Classic Motorshow 2026 ......................................................................................................... 35 Romuun retkahtaneet länsinaapurissa .......................................................................... Julkaisu postitetaan seuran henkilöja kannatusjäsenille sekä yhteistyökumppaneille. 2 Pääkirjoitus ...................................................................................... 8 Kallionpää kouluttaa ................................................................. Tiedot ................................................................................................. ILMOITUKSET Seuran jäsenten ilmoitukset Kauppapaikkapalstalla julkaistaan veloituksetta. 34 Vuoden Ajoneuvomuseo 2026 ........................................................................................... 0400 660 121 pohjolaesko-@outlook.com Kaj Fors Laihia p. 050 3832 292, Tommi Korpi info@vetku.fi Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry Toimituskunta: Juha Helin, Ari Perttilä, Esko Pohjola Lehden osoite: lehti@vetku.fi Painos: 1 700 kpl Ulkoasu / Painopaikka: plusprint.fi VETKU on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on painotuotteen muodossa tallentaa hyötyajoneuvojen historiaa sekä seuran toimintaa. 20 Vuoden Mutteri 2025 ................................................................................................................ Toimituskunta ottaa mielellään vastaan tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi sekä vinkkejä sisällön kehittämiseksi. 43 Isän ja pojan yhteisharrastus ................................................................................................ 44 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY 1/ 20 26. 10 Polttoaineena uusiutuva diesel ......................................... 31 Vapun perinnekeikka................................................................................................................
Pidetään kalusto tien päällä ja kamera laukaisuvalmiina. Se on selvää, että asetus ja sen mukanaan tuoma lainsäädäntö heijastuu harrastukseemme, mutta rajoitteiden ohella tässä avautunee mahdollisuus myös uuteen. Ja haitallisten vaikutusten pienentämistä taasen sivutaan polttoaineiden ominaisuuksista valottavassa artikkelissa. Näistä positiivisista vaikutuksista kerrotaan muun muassa Kevätkeikan raportissa Satakunnasta. Asetus nimittäin antaa meille mahdollisuuden kauan toivotulle ja monesti kaivatulle harrasteajoneuvoluokalle. Tässä kohtaa kannattaa muistaa ja muistuttaa, että historiallisen ajoneuvon pitäminen liikenteessä tuottaa kokoaan suuremman määrän myönteisiä ympäristövaikutuksia hyväntuulisuuden muodossa. Fossiilisen polttoaineen käyttäminen veteraani-ikäisen kuorma-auton energialähteenä tuottaa myös kasvihuonepäästöjä. Mukavaa kesää kaikille harrastajille.. Ajoneuvoharrastaminen on nimittäin paljon muutakin kuin pieteetillä tehtävää ja alkuperäisyyttä kunnioittavaa entisöintiä. 3 A utoilun parissa eletään nyt historiallisen suurta murrosvaihetta, jonka lopputulemasta ei oikein kenelläkään ole vielä selvää näkemystä. Autoistumisen alkuaikoina käyttövoimaksi kaavailtu sähkö työnnettiin öljy-yhtiöiden toiveesta varsin nopeasti varaston perukoille, mistä se vuosituhannen vaihteessa kaivettiin takaisin tuotekehityksen etulinjaan. Perinteisesti ajoneuvot ovat saaneet käyttövoimansa maaperässämme miljoonien vuosien aikana muodostuneista fossiilisista polttoaineista, joiden jalostuksella ja käytöllä on valitettavasti myös haitallisia ympäristövaikutuksia. Ja tällä hetkellä taitaa erityisesti tuolla lainsäädännöllä ja siihen tehtävillä muutoksilla olla huomattavan suuri vaikutus. Tuloksena on maukkaita tarinoita kuljetusalan pitkästä historiasta sekä aiheen ympärille muodostuneesta harrastuksesta. Mutta samalla tavoin on aina epäilty uuden tekniikan mukanaan tuomia vaikutuksia museoajoneuvoharrastukseen. Harrasteajoneuvoluokka saattaisi tarjota sopivan ruudun alkuperäisyydestä poikkeavien, mutta kuitenkin omistajalleen sekä kulttuuriperinnön kannalta tärkeiden autojen harrastamiselle ja taltioimiselle. Varsinkin hyötyautojen kohdalla pitkä käyttöikä tuo vääjäämättä mukanaan monia käytönaikaisia muutoksia, joiden myötä alkuperäinen ilme tai rakenne katoaa. Ajoneuvon kiertotalouteen liittyvän ELV-asetuksen käsittely on edennyt omalla tahollaan Euroopan Unionin suunnalla ja SAHK:n puheenjohtaja Leila Suutarinen avaa asetuksen vaikutuksia tarkemmin omassa artikkelissaan lehden sivuilla. Ajoneuvoliikenteen sähköistymisessä onkin tämän jälkeen otettu verrattain nopeita askeleita Murroksessa elävä ajoneuvoharrastus ja sähköiset ajoneuvot ovat rantautuneet niin yksityisautoiluun kuin ammattimaiseenkin liikenteeseen. Vetku-lehden toimituskunta on kuluvan kevään aikana jälleen kaivellut arkistojaan sekä jalkautunut harrastajien ja tapahtumien pariin. Ja ihan varmasti ne päätyvät aikanaan myös museoajoneuvopiireihin, vaikka tätä vielä vahvasti epäilläänkin. Uuden tekniikan ohella myös lainsäädäntö vaikuttaa meille läheiseen harrastukseen
Säkylässä koettiin hyytävää pakkasta, mutta matkalla Raumalle nähtiin niin lasinkirkkaita ikkunoita kuin idyllisiä kartanoitakin.. 4 Kevätpäiväntasaus 21.-22.3.2026 Kevätpäivän viettoa Satakunnassa TEKSTI Juha Helin | KUVAT Juha Helin ja Ari Perttilä Kevätpäiväntasaus-ajo suoritettiin tänä vuonna upeassa säässä lähes sadan autokunnan voimalla Satakunnan maisemissa
Oli myös mahdollisuus tutustua yläkerrassa sijaitsevaan Suojeluskunta ja Lotta Svärd -museoon. Matkalla oli kaksi reittiä, joista toinen oli tarkoitettu yli 3,7 metriä korkeammille ajoneuvoille. Perinteiseen tapaan matkalla nähtiin myös pientä sekoilua reitinvalinnassa. Puoli kymmenen aikaan lähdettiin liikkeelle kolmessa ryhmässä 20 minuutin välein. Ennen puolta kymmentä pidettiin kuljettajakokous, jossa tilaisuuden avasi puheenjohtaja Esko Pohjola ja avauspuheen piti Säkylän kunnanjohtaja Teijo Mäenpää. Jaakko-Tuote Oy valmistaa turvalaseja moniin erilaisiin ajoneuvoihin kuten juniin, raitiovaunuihin, linja-autoihin, maatalouskoneisiin, laivoihin ja veneisiin. Kartano on perustettu jo 1621 ja sen varsin upea päärakennus on vuodelta 1836. Tuure Hulmi ja Aki Kiviranta laittoivat musiikiksi lähdön alla.. Rakennuksen on suunnitellut kuuluisa arkkitehti Carl Ludvig Engel, jonka käsialaa ovat muun muassa Helsingin Senaatintorin rakennukset. Linja-autokuljetuksella käytiin välillä Panelian Seuraintalolla lounaalla. Asiakkaita ovat muun muassa Apetit ja HK Food. Lopuksi järjestävän tahon puolesta kuljettajia ohjeisti Tuure Hulmi. Joku vääräleuka kyllä kommentoi, että saisiko tämän myös suomen kielellä. Ajettiin ensin ”vanhaa tietä” Luvalahden kautta Kauttualle, siitä Euran keskustan läpi tielle 43 ja sitten vasemmalle tietä 209 Paneliaan. Päärakennuksen lisäksi kartanoon kuuluu kaksi yksikerroksista siipirakennusta eli Säkylän kunnanjohtaja Teijo Mäenpää lähetti ajoneuvokaluston aurinkoiselle keikalle juhlapuheen saattelemana. Yhtiö on perustettu 1971 ja sillä on kaksi päätuotelinjaa: turvalasituotteet ja teräsprofiilituotteet. Vanhempi kaarti saattaa muistaa samoissa tiloissa 1960-luvulla toimineen Jaakko-Tehtaat Oy:n, joka valmisti muun muassa viljankuivureita. Onnistunut keikka vaatii huomattavan määrän asiaan perehtynyttä ja sitoutunutta talkooväkeä muun muassa pysäköinnissä ja opastuksessa. Tänä päivänä johdossa on jo kolmas sukupolvi, ja -22 asteen pakkasen tarjoavaa varastotilaa on 25 000 neliömetriä. Pakkasesta aloitetaan Keikan järjestelyistä vastasi kolmikko Tuure Hulmi, Jukka Lönnberg ja Juha Lammela. Kartanoelämää Matkaa jatkettiin mukavia mutkikkaita pikkuteitä pitkin 30 kilometrin päähän Eurajoelle tutustumaan Vuojoen kartanoon. Aamun kokoontuminen oli tällä kertaa Pyhäjärven rannalla Säkylässä, Pakkasvakka Oy:n pihamaalla. Yhtiö on Vetkun piireissä hyvin tutun Tuure Hulmin perheen luotsaama elintarvikkeiden pakkasvarastointiin erikoistunut yritys. Hauskana yksityiskohtana oli paikallisella Satakunnan murteella kirjoitettu päivän ohjelmalehtinen. Säät ovat tähän aikaan vuodesta hyvinkin vaihtelevia ja keväisellä keikalla on nähty niin paistetta kuin tuiskuakin. Tarjolla oli sekä lohikeittoa että lihakeittoa. Kiertelimme vierailun aikana asiantuntevan opastajan johdolla erilaisten lasituotteiden tuotantoon tutustumassa. Yritys on perustettu Tuuren isän Asserin ja Esko Eelan toimesta vuonna 1970. 5 V etkulaisten kesän ajokausi alkaa aina maaliskuun viimeisenä viikonloppuna suoritettavalla Kevätpäiväntasaus-ajolla. Laminoituja tuulilaseja on valmistettu jo 50 vuoden ajan, yrityksen perustamisesta lähtien ja tuotteita käytetään lukuisissa ajoneuvoissa ympäri maailmaa. Taloon tutustumisessa auttoivat oppaat, jotka olivat pukeutuneet aikakauden vanhoihin vaatteisiin ja parilta oppaalta taittui myös hienosti paikallinen murre. Kauniin aurinkoisen kevätsään siivittämänä pihalle kertyi aamun aikana 95 autokuntaa. Tarjolla oli runsas aamupala ja samaan aikaan Tuuren poika Janne kertoili yrityksen historiasta. Myös Panelian pysähdyksellä oli paikalla yleisöä sankoin joukoin tutustumassa vetkulaisten liikkuvaan automuseoon. Hyvästä säästä johtuen lähtöpaikalla oli runsaasti yleisöä tutustumassa kalustoon. Lasia ja teräspeltiä Paneliassa vierailukohteena oli Jaakko-Tuote Oy. Mutta lopulta kaikki autokunnat pääsivät perille 30 kilometrin päähän Paneliaan. Aika pitkän tammi-helmikuun kestäneen pakkaskauden jälkeen kevät lähti nopeasti eteenpäin ja lauantaina 21.3.2026 ilma oli jo osittain keväisen lämmin ja aurinkoinen eikä lunta Satakunnassa juurikaan ollut näkyvissä
Keikan nuorinta kalustoa edustivat Teemu Mäenpää vuoden 1991 Scania R143M-rekkaveturilla ja Petri Siven paloautohistoriaa omaavalla Sisu SK150:lla, jonka juuret juontavat vuoteen 1985.. Reitti kulki idyllisen Ruukinpuiston läpi ja tässä letkaa johtaa Tommi Poskiparta Kurikasta vuoden 1972 Volvo F82:lla. Satakunnassa valmistetaan merkittävissä määrin lasituotteita muun muassa linja-autoihin ja juniin. 6 Jaakko-Tuote Oy:n tuotannosta ja tuotteista saimme kuulla hyvinkin seikkaperäisen ja kiinnostavan esityksen. Vuojoen kartanon historia juontaa juurensa vuoteen 1621, mutta tuskinpa on kartanon olemassaolon aikana pihassa poikennut yhdellä pysähdyksellä sataa kuorma-autoa seitsemältä eri vuosikymmeneltä
Illan musiikista vastasi tanssiyhtye Pekka Rinne & Kuunsilta. Tervtulo Raumall ja ol niingon gotonas Eurajoelta ajeltiin sitten 17 kilometriä ihan Rauman keskustaan Välikadun hiekkakentälle, josta oli bussikuljetus Scandic-hotellille. Ensimmäisellä tauolla suoritettiin perinteisiä palkitsemisia; Paras kokonaisuus -palkinnon pokkasi Jukka Lönnberg Eurasta ja Vuoden Mutteri -palkinnon parhaasta vuoden 2025 entisöinnistä sai seinäjokelainen Ilpo Salomaa ja hänen entisöimänsä Scania-Vabis LBS 76. Vuoden 1958 Mercedes-Benz L321 oli saanut kuormakseen aikakauden mukaisia puulaatikoita ja kun kuljettajakin oli asianmukaisesti pukeutunut, niin palkinnon myöntämisen perusteet täyttyivät. Sunnuntaiaamulla oli vuorossa seuran vuosikokous, joka pidettiin ravintolan kabinetissa. Torpparilain myötä torpat itsenäistyivät ja 1900-luvun alussa kartanosta muodostettiin yli 200 uutta maatilaa. Tämän jälkeen kartano entistettiin perusteellisesti ja vuodesta 2005 alkaen se on toiminut juhla-, kokousja toimistokäytössä. Kaikki matkalaiset olivat kuitenkin huoneissaan viimeistään viiden aikoihin. 7 flyygeliä molemmin puolin. Etukäteen oli saatu käteen täytettäväksi saapumisilmoitukset, mutta siltikin pientä ruuhkautumista vastaanotossa oli havaittavissa. Euralainen Sami Huhtavaara kiersi keikan neliakselisella, reilun kokoisella kappaletavaranosturilla ja vaijerilaitteilla varustetulla vuoden 1983 Sisu M168:lla. Vielä oli edessä bussikuljetus takaisin autoille ja kotimatka alkoi kuivassa ja aurinkoisessa säässä. Kartanosta ovat vuokranneet toimistotiloja Olkiluodon ydinvoimalan rakentaja Areva ja käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittaja Posiva. Osallistujia ilmestyi paikalle ilahduttavasti yli 40. Säkylästä lähtöruutuun kaartoi Reino Raitanen vastavalmistuneella vuoden 1955 Scania L51 -maitoautolla. Normaalien vuoden 2025 sulkemishommien lisäksi hallitus oli päättänyt kutsua seuran kunniajäseniksi Jari Koseniuksen ja Juha Helinin. Keikoilla nähdään myös uusia vanhoja ajoneuvoja. Se olikin toisaalta hyvä, koska ei muodostunut mitään ruuhkaa porukan tippuessa paikalle pienissä erissä. Varsinaisen kokouksen jälkeen oli ohjelmassa keikkapalautetta ja keskustelua tulevista keikoista. Saunat olivat käytettävissä ja muutoinkin vapaalle huilaamiselle oli jätetty tilaa. Kartano ajautui kunnan haltuun vuonna 1933 ja siellä sijaitsi vanhainkoti vuosien 19362003 välillä. Toisen kerran kartanon peltoala supistui, kun maata jaettiin toisen maailmansodan jälkeen Karjalasta evakoiduille ihmisille. Toisella tauolla pidettiin niin ikään keikkaperinteenmukaiset arpajaiset. Kartano oli aikoinaan varsin iso, sillä siihen kuului muun muassa noin 4000 hehtaaria peltoa mikä oli 2/3 koko Eurajoen peltopinta-alasta. Illallinen oli merkitty alkavaksi kello 19, mutta yllätykseksi buffet-pöytä avautui jo puoli seitsemän aikoihin. Jukka Lönnberg Eurasta palkittiin parhaasta kokonaisuudesta. Torppia oli yli 100 ja torpparit tekivät käytännössä kartanon työt, jolloin heitä piti tuohon peltomäärään olla paljon
Sadan kuorma-auton liikuttaminen ja erityisesti pysäyttäminen taukopaikalle vaatii aina huolellista etukäteissuunnittelua. Sadalle veteraanikuormurille soveltuvan lähtöalueen löytäminen on jo itsessään haaste, joka ei ainakaan pienene, kun vierestä tulisi löytämän parinsadan hengen sujuvaan ruokailuun soveltuva tila. Satakunnan keikan lähtöpaikan järjestelyihin oltiin hyvin tyytyväisiä, sillä vain kolmen vastaajan mukaan järjestelyissä oli puutteita. Kuinkas se keikka sujuikaan. Satakunnan keikan jälkeen palautetta antoi 23 osallistujaa, mikä on valitettavan pieni osuus. Siitäkin huolimatta viiveet ja ruuhkat kuuluvat valitettavasti päivien ominaisuuksiin.. Valitettavan usein palautetta annetaan vasta silloin, kun jotain on mennyt pieleen. Mutta asia voitaneen kääntää niinkin, että keikkaan ja sen järjestelyihin tyytyväiset eivät nähneet palautetta ja sen antamista tärkeänä. Keikkojen suosio on poikkeuksetta suuri, mikä yhdessä kokoa kasvaneiden autojen kanssa tuo mukanaan näyttävyyttä, mutta myös omanlaisiaan haasteita käytännön järjestelyissä. Viikonloppu sujui paljolti aurinkoisessa kelissä mukavassa porukassa. Satakunnan Keikan palautekyselyn tulokset Viikonlopun aikana ajettavan reitin yhdessä vierailukohteiden kanssa tulisi olla mielenkiintoisia, mutta toiminnoiltaan sujuvia. Kiitosta saivat hyvin organisoitu ilmoittautuminen ja merkityt autopaikat, Veteraanikuorma-autoseuran järjestämät keikat keräävät poikkeuksetta suuren suosion, mikä vääjäämättä tuo mukanaan haasteita käytännönjärjestelyissä. TEKSTI ja KUVAT Ari Perttilä Satakunnassa ajettuun maaliskuiseen Kevätpäiväntasaus-ajoon osallistui 95 autokuntaa ja lähes 200 henkilöä. Hyvinhän se meni, mutta aina voi parantaa Seuran hallitus on muutamalla viimeisellä keikalla kerännyt osallistujilta palautetta aiempaa järjestelmällisemmin. Asiakastyytyväisyyden takaamiseksi ja erityisesti keikkojen laadun parantamiseksi osallistujilta kysyttiin palautetta viikonlopun järjestelyistä ja tapahtumista. Järjestelytoimikunta saa käyttää taukoja lounaspaikkojen valinnassa mielikuvitusta ja luovuutta eikä se parinsadan henkilön nielaisevan hotellinkaan löytyminen ole itsestäänselvyys kaikilla paikkakunnilla. 8 V eteraanikuorma-autoseuran järjestämät keikat viedään läpi paljolti tutulla konseptilla lähinnä paikallisiin aktiiveihin ja heidän verkostoonsa nojaten
Valtaosa vastaajista piti aikataulutusta onnistuneena, joskin sanallisten palautteiden perusteella lähdöissä oli viiveitä ja reitillä pienoisia epäselvyyksiä. Vastausten perusteella jäsenistö on kuitenkin mukavaa porukkaa, jahka sen kanssa tulee tutuksi. Parannettavaa nähtiin lähinnä suuren väkimäärän täyttämässä ja siten ruuhkautuneessa aamupalatarjoilussa sekä reitin aikana käytetyissä nopeuksissa ja opastuksessa.. Satakunnan keikka sai kiitosta muun muassa merkityistä lähtöruuduista ja mielenkiintoisista vierailukohteista. Paikalliset tapahtumat ovatkin oiva keino lisätä seuran ja harrastuksen tunnettavuutta. Vapaiden vastausten perusteella uusia tulijoita pitäisi ohjata toimintaan vahvemmin ja keikkojen ulkopuolista tiedostusta tulisi lisätä. Muutamissa vastauksissa todettiin ajonopeuksien olleen tiestöön nähden liian suuria. Aamupala ja lounas todettiin riittäviksi ja maukkaiksi, joskin lounaalle siirtymiseen olisi kaivattu enemmän opastusta. 9 joista oli helppo lähteä liikkeelle. Vastaajista lähes kaikki osallistuvat keikoille vastaisuudessakin, yhdellä vastaajalla oli empivä kanta ja valitettavasti yksi vastaajista totesi, ettei halua osallistua jatkossa keikoille. Lisäksi wc-tiloja olisi kaivattu enemmän. Tosin tälläkin kerralla mukana oli myös ensikertalaisia. Vetkun keikat ovat seurassa suosittuja tapahtumia, joihin osallistutaan aktiivisesti vuodesta toiseen. Lähdöt vierailukohteista olivat pysäköinnistä johtuen hankalia ja odotustakin oli liiaksi. Kahden vastaajan mielestä reitti oli tosin liian lyhyt ja yhden mielestä liian pitkä. Palautteen perusteella keikat ovat ajanviihdettä, joiden palataan aina uudestaan ja mieluusti siihen tuttuun porukkaan. Osallistujille jaettua tiekirjaa kiiteltiin, mutta siitä huolimatta taajamiin ja reittien alkupisteisiin olisi toivottu opastajia estämään harhautumisia. Palautekyselyn mukaan jäsenet toivovat enemmän kevyitä ajotapahtumia ilman iltaohjelmia ja muita raskaita järjestelyjä. Parannettavaa toki löydettiin, sillä iltajuhlan tila koettiin sokkeloisena, eikä äänentoisto kantanut kaikkiin pöytiin saakka. Tästä on lyhyt matka pohdintaan, kuinka uudet jäsenet otetaan huomioon perinteikkäässä toiminnassa. Vapaan palautteen perusteella keikalla parasta olivat ruokailut, Vuojoen kartano, Panelian suojeluskuntatalo sekä reitin varren maisemat yhdessä suuren yleisön kanssa. Päivän vierailukohteet koettiin pääasiassa mielenkiintoisina ja ajoreitin pituus oli vastausten perusteella sopiva. Myös vapaan yhdessäolon merkitystä tutuksi tulleessa porukassa painotettiin yhdessä vastauksessa. Kolmen vastaajan mukaan Vetkun tapahtumiin ei ole helppoa tulla mukaan uutena osallistujana. Vastaajista lähes puolet ovat osallistuneet keikoille yli 16 kertaa. Mitä jos seuraavalla keikalla istuutuisitkin itsellesi vieraiden osallistujien kanssa samaan pöytään. Tullaan toistekin Keikan jälkeiseen iltaohjelmaan oltiin erittäin tyytyväisiä, sillä annetut vastaukset olivat myönteisiä. Seuran hallitus kannustaakin jäsenistöä paikallisten ajotai näyttelytapahtumien järjestämiseen. Sisäänajo ja aamupalatarjoilu tosin ruuhkautuivat muutamin paikoin. Harmittavasti yhdessä vastauksessa todetaan toiminnan olevan kuppikuntamaista, mitä se ei missään olosuhteissa saisi kuitenkaan olla
Vuonna 1981 Timo soitti Viinikan Erkille, että olisiko hommia ja niitähän oli. Kuljettajan työssä tarvitaan ammattipätevyys ja erikoishommiin tehtävien vaatimat koulutukset ja kortit. Toiminta käynnistyi hitaasti ja rinnalla hän teki edelleen ajohommia. Timo päätyi takaisin Huittisten Aikuiskoulutuskeskukseen, missä viihtyikin vuoteen 2001 saakka. Sitten alkoi puhaltaa uudet tuulet ja Timo kouluttautui liikenneopettajaksi vuosina 1986-87. Huittisissa toimiva ADR Koulutus Timo Kallionpää Oy on kouluttanut kuljettajia työkseen jo 25 vuoden ajan. Kasvanut koulutusvalikoima Ammattipätevyyspakkoa ei vielä vuoTimo Kallionpää kiertää ajokillaan aktiivisesti niin Vetkun keikkoja kuin muitakin alan tapahtumia koulutustyön antamien mahdollisuuksien mukaan.. 10 T imo Kallionpäästä piti tulla sähköasentaja ja siihen koulut käytiin. Varsinainen asentajan työ jäi kuitenkin muutamaan kuukauteen. Niitä hommia tuli tehtyä vähän aikaa Noormarkussa, sitten Huittisten aikuiskoulutuskeskuksessa ja Turussakin pari vuotta ammattikoulun logistiikan linjalla. Viinikan kuljetusliikkeessä vierähtikin vuoteen 1986 saakka. Kallionpää kouluttaa Vetku esittelee kannatusjäseniään TEKSTI Juha Helin | KUVAT Juha Helin ja Ari Perttilä Nykymaailmassa kuorma-auton rattiin ei istuta entiseen tapaan kansakoulupohjalta. Armeijan Timo suoritti Parolassa autojoukoissa ja sitä kautta hän sai yhdistelmäauton kuljettamiseen oikeuttavan kortin vuonna 1978. Vuoden 2001 syksyllä Timo sitten päätti perustaa oman firman, ADR Koulutus Timo Kallionpää Oy:n. Kuljettajan hommia hän teki useassa paikassa: Kallion Ollilla maidon keruuta, Vaanon kuljetusliikkeessä sekalaisissa ajoissa ja taas maitohommissa Kalle Lehtinen & Heikki Vainio -firmassa
ADR Koulutus Timo Kallionpää Oy haki heti Trafilta jatkokoulutusluvan eli oikeuden pitää jatkokoulutuspäiviä kuljettajille. Firmalla on koulutusluokat Huittisissa Teollisuustiellä, mutta kuten edellä todettiin, niin paljon tehdään koulutuksia asiakkaiden omissa tiloissa. Alussa koulutuksia järjestettiin pitkin maata, eri aikuiskoulutuskeskukset järjestivät kursseja, mutta ostivat opetuksen palveluna Timolta. Puolustusvoimien huutokaupasta Kari on sen aikanaan ostanut ja myös museotarkastuttanut jo vuonna 2007. Hiukan yllättäen Viinikalta tuli asiaan kuitenkin kielteinen kanta. Tänä päivänä kurssivalikoimaan kuuluu muun muassa ADR koulutukset, Tieturvakortti, Työturvallisuuskortti, digipiirturi/kuormasidonta ja kuljetusalan säädökset. Ensin ei meinannut myyntihaluja ja hintaa löytyä, mutta yön yli nukuttuaan saivat kaverukset kaupat tehtyä. Viinikan kuljetusliikkeessä vietettyjen vuosien peruja tuli idea, että Viinikan väreissä oleva Sisu sen pitää olla. Omaa uraa kuvaava perinneauto Timo on Veteraanikuorma-autoseuran kannatusjäsen ja omakin auto hänellä on. Tankiksi tuli Linnalalta ostettu lipeän ajossa ollut halkaisijaltaan pieni säiliö. Timon veteraaniauto on tehnyt uransa Pirkkalan lentoasemalla tankkausautona. Auto on ollut puolustusvoimissa Pirkkalan lentoasemalla tankkausautona. Toiminta sai lisää uskottavuutta vuonna 2007 kuljettajien ammattipätevyysvaatimuksen astuessa voimaan. Ajan myötä ohjelmaan tuli lisäksi myös muun muassa taloudellisen ajon koulutukset. Hän suhtautui asiaan aivan eri tavalla ja oli valtavan mielissään, jos joku tällä tavalla haluaa Vaanon kuljetusliikkeen historiaa tehdä tunnetuksi. Viisi vuotta sitten alkoi poltella ajatus oman auton hankinnasta. Värityskin vaihtui Koko komeuden maalasi Raskasmaalaus Juha Tuomola Köyliöstä. Ensimmäisen aihion hän osti Rautalammilta, mutta se osoittautui liian huonokuntoiseksi ja Timo myi sen pois. Myös Finnish Chemicalsin teksteihin pytyn kyljessä pyydettiin lupa. 11 situhannen vaihteessa ollut, mutta kursseja oli ja aluksi Timo koulutti muun muassa Tieturva-korttikoulutuksia. Niinpä auto päädyttiin maalaamaan uudelleen. ADR tulee ranskan kielen sanoista ”Accord européen relatif au transport international des marchandises Dangereuses par Route” eli eurooppalainen sopimus, joka säätelee vaarallisten aineiden kuljetuksia. Tämän jälkeen Timo oli vierailulla hyvän ystävänsä liikennöitsijä Kari Isotalon halleilla Loimaan Hirvikoskella. Tämän seurauksena vuodet 2013-14 olivat todella kiireistä aikaa. Asiassa turvauduttiin myös lakimiesten apuun ja tulkinnan mukaan yksityinen henkilö voi maalata autonsa haluamallaan tavalla, mutta yrityksen kaluston kohdalla maalauksella pitää olla värityksen haltijalta lupa. Siellä nurkassa nökötti armeijan vihreä niittikoppi tankkiauto. Hieno kunnianosoitus yhdelle Huittisten suurista kuljetusliikkeistä. Sopimuksen näkyvintä osaa ovat ajoneuvojen varoituslipukkeet ja oranssikilvet, joista selviää muun muassa aineen vaarallisuusluokka. Auto käytiin Timon toimesta uudelleen läpi muun muassa ikkunan pieliä hieman korjailtiin ja muutamat ikkunalasit uusittiin. Auto maalattiin aluksi Viinikan kuljetusliikkeen väreihin, mistä alkoikin mielenkiintoinen episodi; Timo päätti varmistaa Viinikan jälkeläisiltä, että yrityksen maalauskaavion käyttö sopisi myös heille. Laissa oli siirtymäaikaa vuoteen 2009 saakka ja varsinainen viimeinen päivä vanhoille, alalla jo työskennelleille kuljettajille viiden jatkokoulutuspäivän suorittamiselle ajoittui vuoden 2014 syksyyn. Nyt auto on siis väriltään sellainen kuin Vaanon kuljetusliikkeen lipeän kuljetukseen käytetty tankkiauto aikanaan oli. Tästä johtuen Timo päätyi etsimään autolle uutta esikuvaa. Hyvästä huolenpidosta johtuen tämä lukeutui niihin helppoihin yksilöihin.. Auto on siis kolmiakselinen Sisu M162 -tankkiauto Rolls Royce 320 -moottorilla. Koska Timo oli ollut ajossa myös Vaanon kuljetusliikkeessä, päätyi hän sitten kysymään lupaa Pirjo Vaanolta
Aika ajoin esitetty vaatimus polttomoottorien käytön rajoittamisesta kuulostaa harrastajan korvaan kohtuuttomalta, mutta vaatimus on epäilemättä ollut hyvä herättäjä. Dieselpolttoaine on määritelty standardissa EN 590, minkä mukaan se voi sisältää 0-7 prosenttia biodieseliä (FAME) sekä vapaan määrän uusiutuvaa dieseliä (HVO, XTL). ilmastopäästöjen vähentämiseksi on käyttöön otettu biodiesel, uusiutuva diesel ja etanoli. ten hiilivetyjen määrä on pienentynyt. Uusiutuva diesel on eri asia kuin biodiesel Uusiutuva diesel on aivan eri asia kuin biodiesel, vaikka kumpaakin saatetaan kutsua biodieseliksi. Uusiutuvan dieselin määrä ei vaikuta ainakaan negatiivisesti vaan pikemminkin on hyödyksi. Vastuullisina kansalaisina mobilistit ovat pitkään selvittäneet harrastuksensa ympäristövaikutuksia, jotka enimmäkseen aiheutuvat fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Rikkipitoisuus on käytännössä nolla ja päästöjä aiheuttavien aromaattisTEKSTI Seppo Mikkonen | KUVAT Seppo Mikkosen ja Vetkun arkistot Polttoaineena uusiutuva diesel Liikenteen ympäristövaikutuksia koitetaan puristaa pienemmiksi monin eri keinoin ja tässä työssä käytettävillä polttoaineilla on kokoaan suurempi merkitys. Vanhat käsitykset polttoaineiden ominaisuuksista tarvitsevat päivitystä, mihin tämä artikkeli yrittää vastata varsinkin museoautojen näkökulmasta. Ajoneuvojen polttoaineet ovat viime vuosikymmeninä kehittyneet ympäristömyötäisemmiksi. Vaatimukset ovat kasvaneet vuosien varrella ympäristösyistä, mutta myös kun moderni autotekniikka vaatii polttoja voiteluaineilta aiempaa enemmän. 12 L iikenteen ympäristöhaitoista käydään kiihtyvää keskustelua, kun tietämys ilmastomuutoksen vaikutuksista lisääntyy. Biodiesel on ensimmäistä teknistä sukupolvea siinä missä NMT-puhelin, ja uusiutuva diesel toista sukupolKU VA JR va lo ku va us Ja rm o Ra nt an en. Käyttäjän kannalta haasteena on, että polttoaineen myyjän ei tarvitse kertoa biodieselin pitoisuutta, vaikka se vaikuttaakin käyttöominaisuuksiin. Mutta senkään määrää ei ilmoiteta muille kuin ilmastopäästöjä seuraaville viranomaisille. Dieselpolttoaineen standardit Polttoaineiden laatu määritellään direktiiveissä sekä polttoaineja autoalojen yhteistyönä laadituissa standardeissa
Kemialtaan esteri ja happea sisältävä biodiesel (FAME, RME) on biohajoavaa eikä säily kovinkaan pitkään. Uusiutuvaa dieseliä ei pitäisi missään yhteyksissä kutsua biodieseliksi. Uusiutuvan dieselin standardi EN 15940 tuli voimaan vuonna 2016, minkä jälkeen on tullut myös sille tyyppihyväksyttyjä autoja. Tankkauskorkkien lähellä usein oleva tarra ”Ei biodieseliä” ei kiellä uusiutuvaa dieseliä vaan tarkoittaa biodieseliä eli FAME:a. Pitkien seisokkien vaikutus Perinteinen dieselpolttoaine säilyy vuosikausia, kunhan siihen ei pääse vettä edistämään mikrobikasvustojen syntyä. Rypsija rapsiöljy ovat olleet yleisiä raaka-aineita Keski-Euroopassa. Neste patentoi nimellä NEXBTL valmistusteknologian, jolla kaupallinen tuotanto aloitettiin Porvoossa vajaat 20 vuotta sitten ensimmäisenä maailmassa. Brysselissä päämajaansa pitävä polttoainejärjestö suosittelee, että biodiesel tai biodieseliä sisältävä polttoaine käytettäisiin kuuden kuukauden sisällä sen valmistuksesta. Uusiutuva diesel tehdään nykyään kierrätysrasvoista sekä elintarvikkeeksi kelpaamattomista kasvitai eläinperäisten öljyjen ja rasvojen osista. Niinpä sitä voisi tehdä kasviöljystä ja metanolista jopa autotallissa, mutta tuotelaadun hallinta on haasteellista. Dieselautot on tyyppihyväksytty EN 590-polttoaineelle jo vuosikymmeniä. Sillä on taipumus kerätä vettä helpommin kuin tavallinen ja uusiutuva diesel, jolloin mikrobien kasvuriski nousee. Uusiutuvan dieselin tuotannossa käytetään öljyn jalostukselle tyypillisiä korkeita paineita ja lämpötiloja sekä vetyä, mutta pääraaka-aineina ovat fossiilisen öljyn sijasta uusiutuvat rasvat. 13 vea niin kuin GSM. Yhtiöt myös uskovat, että jakeluasemien säiliöissä oleva polttoaine vaihtuu ja on siten tuoreempaa kuin puolivuotista. Uusiutuva diesel on vetykäsitelty parafiininen hiilivety lyhenteenä HVO (hydrotreated vegetable oil), minkä lisäksi huoltoasemilla sekä uusien autojen polttoainetankkien merkinnöissä käytetään lyhennettä XTL (parafiininen diesel). Biodieseliä ei pystytä valmistamaan paljoakaan nollan alapuolella toimivana, ja se heikentää talviominaisuuksia myös ollessaan EN 590-dieselpolttoaineen osana. Biodiesel on sellaisenaan harvinainen Suomen markkinoilla, mutta sitä käytetään EN 590-dieselin seoskomponenttina. Lisävaatimuksena voi olla polttoainepuolen tiivisteiden ja letkujen vaihto, öljynvaihtovälin puolittaminen sekä polttoainesuodattimen vaihto tavallista useammin. Toistaiseksi pellot on haluttu varata vain ruoan ja rehun tuotantoon. Sama pätee uusiutuvaan dieseliin, joka on koostumukseltaan hiilivety. Polttoaineen myyjän ei, ikävä kyllä, tarvitse kertoa onko polttoaineessa biodieseliä ja jos on, mikä KU VA JR va lo ku va us Ja rm o Ra nt an en Polttoainesuodattimeen kertyneet parafiinit liukenevat takaisin polttoaineeseen vasta lämpimässä. Uusiutuvaa dieseliä pystytään valmistamaan NEXBTL-tekniikalla jopa lentopetroliksi kelpaavana. Biodiesel on kemialtaan esteri, yleisenä lyhenteenä on FAME (fatty acid methyl ester) ja rypsitai rapsiöljystä tehtyä tarkoittava RME (rapeseed methyl ester). Se sisältää luonnostaan happea, mikä jossain määrin heikentää käyttöominaisuuksia tavalliseen dieseliin verrattuna. Sellaisenaan myytävä uusiutuva diesel tunnetaan Suomessa kauppanimillä BioVerno, HVO-Diesel, MY Uusiutuva Diesel sekä Nero Diesel. Varmin keino estää harmit harvoin käytettävissä autoissa on tankata polttoainetta, jonka samepiste on alempana kuin tulevat pakkaset.. Sen jälkeen valmistajien joukkoon ovat liittyneet ainakin UPM Lappeenrannassa, St1 Ruotsissa, ENI Italiassa ja Total Ranskassa. Vaikka käyttötarkoitus olisi sama, valmistustekniikka ja käyttöominaisuudet ovat kehittyneet sekä polttoaineissa että puhelimissa. Öljynvaihtoja huoltoväleinä voi uusiutuvalle dieselille käyttää samoja kuin perinteiselle dieselille, Ruiskutuslaitteiden vaatima polttoaineen voitelevuus on otettu huomioon standardeissa jo pitkään. Biodiesel on määritelty standardissa EN 14214 ja uusiutuva diesel standardissa EN 15940, ja myös eri direktiivit ja lainsäädäntö tekevät selvän eron biodieselin ja uusiutuvan dieselin välille. Biodieseliä sisältävä polttoaine on usein kielletty varavoimaloissa ja varmuusvarastoissa. Lisäksi sitä käytetään tavallisen dieselin osana ilmastopäästöjen pienentämiseksi. Eurooppalainen maatalous tuottaisi kernaasti ruokaja rehukasveja, joista saisi energiaa. Se ei sisällä happea, joten biodieselin tuomilta lisähaasteilta vältytään. Pitkään seisovien ajoneuvojen kuten museoautojen, veneiden ja leikkuupuimurien tarpeita ei ole otettu huomioon, kun parasta ennen -päivämäärä ei ole tiedossa. Mitä voi käyttää ja missä. Biodieselin valmistus on menetelmänä yksinkertaisimmillaan ”sekoita ja anna sakan painua pohjalle”. Ongelmana on, että parasta ennen -päivämäärää ei voida ilmoittaa, koska eri polttoaine-erät sekoittuvat logistiikassa. Uusiutuva diesel sopii teknisesti kaikkiin dieselautoihin. Biodieseliä saa käyttää sellaisenaan ainoastaan moottoreissa, jotka on modifioitu ja hyväksytty sille. Aivan tunteettomia ne eivät kuitenkaan ole hapettumiselle ja hajoamiselle, mitä korkealaatuisissa polttoaineissa hillitään jalostamolla annostelluilla lisäaineilla
Vanhojen tiivisteiden kohdalla voi kuitenkin käydä niin, että ne ovat vuosien saatossa turvonneet ja pehmenneet, mutta ovat kuitenkin tiiviitä uraansa muotoutuneena. Jos polttoaine vaihdetaan uusiutuvaan dieseliin, kumi hakeutuu tasapainoon ympäristönsä kanssa, jolloin uusiutuva diesel imee tavallista dieseliä pois tiivisteen sisältä. Laadukkaissa polttoaineissa on korroosiota ehkäisevä lisäaine jalostamolla tai tukkuvarastolla annosteltuna. Tiivisteet ja letkut Yleisesti käytetyt nitriilikumit imevät itseensä hiukan hiilivetyjä, ja tavallista dieseliä enemmän kuin uusiutuvaa. (Neste). Silloin tiiviste kutistuu ja voi alkaa vuotamaan. Jälkikäteen lisätyt ylimääräiset lisäaineet nostavat riskiä, että polttoaineeseen sitoutuu vettä. Siksi pitkäksi aikaa seisomaan jäävä ajoneuvo olisi hyvä tankata polttoaineella, jonka myyjä lupaa, että se ei sisällä lainkaan biodieseliä. Tankki täynnä vai tyhjänä. Selvää eroa veden kertymisessä täysien ja lähes tyhjien välillä ei kuitenkaan havaittu. Lisäaineita riskittömämpiä keinoja välttää vesiongelmia ovat vedenerotin ennen polttoainesuodatinta sekä varSäilyvyydeltään parasta on polttoaine, joka ei sisällä lainkaan biodieseliä (FAME, RME). Riski on pieni, mutta mahdollinen, ja uudet tiivisteet tulevat kestämään moitteitta. 14 sen pitoisuus on. Dieselpolttoaineisiin ei bensiinin tavoin liukene juurikaan etanolia tai alkoholeja, joten niiden kyky ehkäistä vesiongelmia on pieni. Tämä kuitenkin kannattaisi varmistaa polttoaineen toimittajalta, koska lisäaine on vain hyvä kauppatapa eikä standardien vaatimus. Polttoainetankin pohjalle pitkäaikaisessa parkkeerauksessa painuvat parafiinit voidaan varmimmin väittää tankkaamalla polttoainetta, jonka samepiste eli ensimmäinen asteluku on alempi kuin ennustettavissa olevat pakkaset. Biodieseliä sisältävä polttoaine suositellaan käytettäväksi puolen vuoden sisällä polttoaineen valmistuksesta. Ikuinen kysymys on, pitäisikö tankin pitkäaikaisessa seisonnassa olla täynnä vai tyhjänä. Tämä pätee sekä tavalliseen että uusiutuvaan dieseliin. Siten uusiutuva diesel on vähemmän riskaabelia tiivisteille. Tätä on kokeiltu identtisillä auton polttoainesäiliöillä ja kanistereilla niin, että myös kanistereiden korkeissa oli tuuletusreikä
Polttoaineen vaihto tavallisesta uusiutuvaan pienensi hiukkaspäästöt 0,14 g/km:stä 0,10 g/km:iin sekä pakokaasun terveyshaittoja kuvaavien polyaromaattisten hiilivetyjen (PAH) päästöt 87 µg/km:stä 28 µg/ km:iin. Nyt tilanne onneksi on toinen sekä autotekniikan että polttoaineiden kehittymisen myötä. Savua ja katkua vähemmäksi Musta savu vedätyksessä oli taannoin voiman merkki, ja valkea savu sekä kitkerä katku pakoputkesta kylmäkäynnistyksen jälkeen oli kiusallista. Setaaniluku vaikuttaa suoraan kylmäkäynnistyksen jälkeiseen hiilivetypäästöön. Sillä ei ole tekemistä paloturvallisuuden kanssa niin kuin leimahduspisteellä, joka kertoo syttymisriskin liekin tai kipinän vaikutuksesta. Aistinvarainen kokemus on omasta henkilöautosta, jossa oli pumppusuutinmoottori. Tärkeimpiä päästöihin vaikuttavia polttoaineen ominaisuuksia ovat setaaniluku, aromaattipitoisuus ja rikkipitoisuus. Setaaniluku kuvaa polttoaineen syttymisherkkyyttä palotilan paineessa. 15 mistus, että imuputki ei mene aivan tankin pohjalle. Artikkelin kirjoittaja DI Seppo Mikkonen toimi tuotetutkijana ja tuoteasiantuntijana Nesteellä vuosina 1985-2020.. Sama pätee mustaan savuun vedätyksessä. Siinä katku ja kylmän moottorin kalina vähenivät selvästi, kun polttoaineen vaihtoi uusiutuvaan dieseliin. Havainnoista voi päätellä, että museoautot todennäköisesti lähtevät helpommin käyntiin sekä savuttavat ja meluavat vähemmän, jos vaihtaa polttoaineen tavallisesta dieselistä uusiutuvaan dieseliin. Tavallisen dieselin setaaniluku on vähintään 51 ja uusiutuvan yli 70. Tällä voisi olla myönteinen vaikutus viihtyvyyteen sekä harrastuksen imagoon etenkin silloin, kun museoautoja käynnistetään joukkotapahtumissa. Rikkipitoisuus on nyt kaikissa polttoaineissa mitätön ja uusiutuvassa dieselissä ei ole aromaatteja juuri lainkaan. Traktorin moottorit käynnistyivät -10°C:ssa nopeammin ja savutus väheni, kun setaaniluku oli korkeampi. Kuorma-auton moottorin savutus ja hiilivetypäästö riippuivat -7°C:ssa selvästi setaaniluvusta, josta kuvassa on esitetty hiilivedyt, koska ne ovat tarkemmin mitattavissa kuin savutus. Päästöjä ei ole varsin mitattu museoautoilla, mutta 1990-luvulla tehdyt kokeet kertovat polttoaineen vaikutuksista. Se tarkoittaa, että uusiutuva syttyy sylinterissä helpommin ja kammenkulma-asteissa mitaten aiemmin kuin tavallinen diesel. Tavallisen dieselin setaaniluku on nykyään reilut 51 ja uusiutuvan dieselin yli 70, joten uusiutuvan dieselin hiilivetypäästöt ovat huomattavan alhaiset. Uusiutuvalla dieselillä on mitattu päästöjä vuosituhannen vaihteen linja-autoilla VTT:n tekemässä testissä
Saksalainen Ford Rhein oli kokonaispainoltaan 6-tonninen ja kantavuutta oli 3250 kiloa. Ojanen | KUVAT Olli J. Länsi-Saksa nousi toiseksi suurimmaksi kuormureiden tuontimaaksi ja sieltä tuli tarjolle merkkivalikoimaakin Länsisaksalaiset kuormurit 1950-luvulla TEKSTI Olli J. Joskus oli pulaa autoista, joskus autoja oli tarjolla hiukan liikaakin. Korpivaara Oy toi tarjolle Borgwardit vähän yli 2 tonnin ja 4,5 tonnin kantavuuksilla, B4000 -mallissa oli viisilitrainen 85-hevosvoimainen moottori. Moottori oli joko nelilitrainen teholtaan 95-hevosvoimainen V8-bensiinimoottori tai suunnilleen samankoViisikymmenluku oli kuorma-autoilussa tavattoman vaihtelevaa aikaa. Kokonaispaino oli 8 tonnia. Ojanen, Museovirasto ja Vetkun arkisto koinen 90-hevosvoimainen kuutosdiesel. Muistamisen arvoinen asia on se, että dieselmoottorit olivat vasta nousemassa suosioon noihin aikoihin. Rekisteritilastoissa 40-luvun loppuvuosina saksalaisista kuorma-autoista yleisin merkki oli Opel kuudennella sijalla kaikista merkeistä. Magiruksella oli linjurialustakin ja vuoden 1952 Magirus A3000 ja S3500 -mallien kanta. Fordin ja Mercedes-Benzin maahantuojat esittelivät jo 50-luvun alkaessa tietoja tuoreista malleista. M.A.N mainittiin Mercedes-Benzin ohella tilastoissa omana merkkinään. Vuoden jälkipuolella kuorma-autojen mainonta oli jo näkyvää. Enimmän aikaa kuormureiden tuontia säännösteltiin tiukasti, mutta vuosikymmenen lopussa kuormureita sai vapaammin ja kauppa kävi. 16 V iisikymmenluvun alkaessa käytössä olleessa kuorma-autokalustossa oli mukana melkoisesti 40-luvun sotavuosina maahan saatua saksalaista kalustoa. Bensiinimoottoreilla varustettuja oli kuorma-autoissa Mersullakin. Suomen Koneliike Oy piti tarjolla Magirus-Deutzin 6,5-tonnista. Ahkeria mainostajia olivat Fordin ja Mercedes-Benzin ohella varsinkin Korpivaara ja Suomen Koneliike. Länsi-Saksan päästessä valtiona ja kansantaloutena käyntiin, saatiin meille sieltä uusia kuormureita lähinnä yksittäiskappaleina. Näkyvää mainontaa Vuoden 1951 kuluessa Suomeen alkoi kertyä Korean sotasuhdanteen ansiosta valuuttatuloa niin, että tuontilisenssejä alettiin jakaa väljemmin. Uutiskuvissa saattoi esiintyä muitakin, esimerkiksi Henschel hakemassa ensimmäistä maahan saatua kaakaolastia
sijalla. (Aukusti Tuhka, Museovirasto) Saksalaiset kuorma-autot olivat vankkatekoisia, joten niillä lähdettiin monesti raskaampiin ajotehtäviin kuten puunajoon. Nikolajeff Oy patisteli vuonna 1956 mainoksillaan yleisöä Länsi-Saksan teollisuusnäyttelyyn tutustumaan uuteen Henschel HS 100 -kuorma-autoon. Myös Büssing näkyi joskus mainoksissa, mutta bussimerkkinä. < Magirus-Deutz nimesi mallistonsa taivaankappaleiden mukaan ja tässä ilmajäähdytteisellä dieselmoottorilla varustettuun esittelyautoon lastataan sellupaaleja oletettavasti Tampereen seudulla. Autoilijajärjestöjen käyttämissä talouslaskelmissa keskikokoisen bensiinikoneisen kuormurin hintana pidettiin tuohon aikaan 900 000 markkaa ja dieselkoneisen hintana 1 300 000 markkaa. Moottoreina käytettiin 5,3-litraista 4-sylinteristä 90-hevosvoimaista tai 6-sylinteristä 130 hevosvoimain dieselkonetta. Rekisteritilastoissa näkyy, että 50-luvulla liikkeellä olleista Opel ja Hanomag -kuormureista hyvin iso osa oli juuri vuosien 1954 ja 1955 malleja. Nuo tarkoittivat kai pakettiautokokoisia. Toisaalta lyhytalustainen Opel oli hintahaitarin toisessa laidassa. (Juhani Riekkola, Vapriikin kuva-arkisto) Mercedeksen maahantuoja Veho järjesti autojen esittelykiertueita ja kilpailun paljon ajettujen Mersujen paikallistamiseksi. (Lusto, Suomen Metsämuseo). Pentti Vanhapiha, Einari Lehtonen ja Osmo Vanhapiha ovat pysähtyneet tauolle Tornioon M.A.N -puuautolla. Länsisaksalaiset merkit sijoittuivat tuolloin hintahaarukan yläreunaan, mikä oli varmasti hankintoja hillitsevä tekijä. sijalla, Opel 11. sijalla ja Borgward 21. Näyttelyn luettelojulkaisussa esiintyivät myös Borgward, Ford, Hanomag, Magirus ja Mercedes-Benz. Büssingin ja M.A.N:n raskaat mallit edustivat näyttelyn kuormurien hintahuippua pitkälti kolmatta miljoonaa maksavine alustoineen. Tunnettavuutta näyttelyillä Viisikymmenluvun puolivälissä Mercedes-Benz oli kuorma-automerkeistä 6. Vuonna 1955 Helsingin “Auto -aikamme avain” -suurnäyttelyssä oli esillä useammanlaisia saksalaiskuormureita. Mikkelin Osuusmeijerin Mercedes-Benz on saavuttanut miljoonan kilometrin merkkipaalun. 17 vuudet olivat 5,3 ja 4.9 tonnia. Täällähän oli tuolloin liikenteessä yli 500 Henschel-moottoroitua autoa, enimmät kuitenkin Sisu-merkkisissä ajoneuvoissa. (Pekka Kyytinen, Museovirasto) Saksalainen Ford Rhein löysi paikkansa suomalaisyrittäjien parista ja muun muassa SOK kuului käyttäjien pariin. Vähälukuisempien joukossa M.A.N oli yleisin, Magirus ja samaa sukua oleva Klöckner pääsivät nekin yli 10:n auton kastiin. Rekisteritilastoissa esiintyi myös kummallisempia merkintöjä, kuten BMW ja DKW-merkkiset kuorma-autot. Nikolajeff muistutteli siitäkin, että sille on siirtynyt Henschelien huoltoja varaosapalvelu Suomessa
Magirus-Deutzilla oli tuoreissa malleissaan aika laaja valikoima moottoreita alkaen 90-hevosvoimaisista päätyen 265 hevosvoiman tehoisiin. Niin sitten siirryttiin 1960-luvulle, jolloin suomalaisista ostajista riippumattomat syyt muuttivat länsisaksalaisen kuorma-autoteollisuuden olemusta ja laajuutta. Nikolajeff Oy:n maahantuontiponnisteluista huolimatta Henschel-kuorma-autojen määrä pysyi kuitenkin vaatimattomana. Vahvaa kasvua Uutta mallistoa esiteltiin länsisaksalaisilta valmistajilta 50-luvun loppuvuosina jonkin verran. Hankkijan tukikohdissa esiteltiin 111-hevosvoimaisella 2-tahtidieselillä moottoroitua Kruppia. Kesällä 1959 järjestettiin esittelykiertueitakin, joissa B 555:n ohella olivat mukana puolentoista tonnin sarjaan kuuluneet B 611 -mallit 60 hevosvoiman bensiinikoneisena ja 42 hevosvoiman dieselinä. Kokonaispainoltaan 9250 kilon Borgwardin hinta oli 2 580 000 markkaa. Harvemmin nähtyjen saksalaismerkkien kuormurimäärät olivat seuraavanlaisia: Borgwardeja 318, Magiruksia 297, M.A.N:eja 194, Hanomageja 77. Uutta oli keskusosuusliike Hankkijan paluu autokaupan alalle. B 555 A-mallisessa kuormurissa kehaistiin olevan uusi 110 hevosvoiman tehoinen moottori, uusi runko ja uusi vetoakseli. Liikenteessä olleista Borgwardeistakin suurimpia ikäluokkia olivat nuorimmat. Muut länsisaksalaismerkit pääsivät tilastoon seuraavasti: Borgward 258 kpl, Magirus 101, M.A.N 69, Hanomag 52, Henschel 10, Büssing 8, Krupp 5 ja Klöckner 4 kappaletta. Viisikymmenluvun päätteeksi virallinen tilasto kertoi liikenteessä olleen 3291 Mercedes-kuorma-autoa ja 1107 länsisaksalaista Fordia sekä 463 Opelia. M.A.N ja Magirus menestyivät niin hyvin, että niiden määrä suunnilleen kolminkertaistui muutamassa vuodessa. Opeleiden akseliväli oli joko 330 tai 375 senttiä. Syksyllä 1957 kuorma-autokauppaa täräytti ensin markan reipas devalvointi, joka pompautti autojen hintoja ylöspäin. Opel palasi kuorma-autojen valikoimaan vuoden 1957 lopulla. Opelin lukemat sen sijaan olivat laskemaan päin. Se aloitti järeän sarjan Krupp-kuormureiden ja rekkavetureiden tuonnin ja mainonnan. Kuormureista Mersuja oli tuolloin pikkuista vaille 2000 ja saksalaisia Fordeja vajaat 1500 sekä Opeleita runsas 500 kappaletta. Kuormureiksi rekisteröityjä Unimog-autoja oli rekisterissä 64, Kruppeja 63, Henscheleitä 13 ja Büssingeja 9 kappaletta. Mutta toisaalta länsieurooppalaisten kuorma-autoalustojen tuonti vapautettiin. Toki Mercedes-Benz ja “kölniläinen” Ford yleistyivät myös. Pari Tempoakin oli listattu kuorma-autoiksi ja kummajaiset BMW ja DKW mainittiin myös. 18 Välitasetta säännöstelykauden lopulla Suomen autokantaa selvitettiin perusteellisemmin tilastoimalla rekisterissä oleva kalusto vuoden 1956 viimeisen päivän tilanteessa. Kuvan perusteella Nokia Oy on kuulunut saksalaismerkin käyttäjiin. Borgward uudisti järeämpää kuormuriaan. Krupp tuli mukaan uutena merkkinä. Tuonnin vapautumisen jälkeen saksalaiskuormurien joukossa vahvasti nousevia merkkejä olivat M.A.N, Magirus-Deutz ja Borgward. (Vapriikin kuva-arkisto). Tämä täräys aiheutti heti mainonnan vilkastumisen. Borgward ja Magirus pidettiin esillä, Henschellin ja Büssingin kuvamainoksia näkyi sanomalehdissä, samoin toki Mercedes-Benzkin. Kokonaispainoiltaan 3,8-tonnisia kuormureita liikautteli 6-sylinterinen ja 69-hevosvoimainen moottori
Muutoksia on tulossa ja siirtymäaikaakin on tulossa. TEKSTI Leila Suutarinen. Olen aiemminkin kertonut SAHK:n filmiprojektista ja olen ihan varma, että muuallakin kuin minun kaapissani on erilaisia retkeilyajofilmejä kasimillisille, superkasille, Betalle ja VHS-kaseteille taltioituina. Me haluaisimme nähdä ne. Ajoneuvot on tehty ajamista varten, pidetään kulttuuriperintömme liikkeessä. Asetuksen pääasiallinen sisältö Ajoneuvojen suunnittelua ja valmistusta koskevat kiertotalousvaatimukset Ajoneuvojen valmistajien velvollisuudet – Laajennettu tuottajavastuu Romuajoneuvojen keräys ja käsittely – Käytettyjen ajoneuvojen omistajanvaihdokset Käytettyjen ajoneuvojen vienti EU:n ulkopuolelle Asetuksen soveltamisala Henkilöja pakettiautot (ajoneuvoluokat M1 ja N1) Viisi vuotta asetuksen voimaantulon jälkeen * Linjaja kuorma-autot, perävaunut (M2, M3, N2, N3, O) * Moottorikäyttöiset polkupyörät, mopot, moottori pyörät sekä moottorikäyttöiset kolmija nelipyörät Asetuksen soveltamisalassa on useita poikkeuksia, joiden LOPULLISTA tekstiä ei siis vielä ole saatavilla * Museoajoneuvot, niin kauan kuin ne katsotaan museoajoneuvoiksi * Kulttuurisesti merkittävät ajoneuvot tietyin edellytyksin niin kauan kuin niillä on viranomaisen hyväksyntä Ajoneuvojen kiertotalous Asetus nytkähti eteenpäin Ajoneuvojen kiertotalousasetus on puhututtanut alan harrastajia jo pidemmän aikaa. Ettei menisi ihan ”End of Live” -asioiksi, niin SAHK on hakeutumassa Museoviraston aineettoman kulttuuriperinnön wikiluetteloon retkeilyajoperinteellä ja myöhemmin opetusja kulttuuriministeriön Elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Asetuksen käsittely on edennyt ratkaisevaan vaiheeseen ja lopulliset vaikutukset ovat vielä epäselviä. joulukuuta jälkeen, niin asia on menossa vielä päätöksille. Katsantokannasta riippuu, nähdäänkö tässä kuvassa kierrätyskelpoista jätettä vaiko historiallinen ajoneuvo. 19 K eskusjärjestönä SAHK ei halua lähteä arvailemaan asioita ja joskus pilkun paikkakin voi muuttaa asian sisältöä. Asetusta alettaisiin soveltaa pääosin kahden vuoden kuluttua voimaantulosta, mutta joissain artikloissa olisi mahdollisesti pidempiä siirtymäaikoja. Historiallisiin ajoneuvoihin liittyvistä asioista on kirjoitettu monissa alan julkaisuissa ja SAHK on jättänyt lausuntoja valiokunnille, virkamiehille ja edustajille niin Suomessa kuin Brysselissäkin. Vaikka EU:n kolmikantaneuvotteluissa saavutettiinkin alustava sopu 12. Lisäksi SAHK on ollut kuultavana useammankin kerran. Ehkä minun aikanani ei vielä tule ongelmia polttoaineen saatavuuteen, mutta sekin aika vielä tulee. Vaikka aluksi sanoinkin, että keskeneräisiä asioita ei tule arvailla, niin alla kuitenkin Ympäristöministeriöltä saamiemme ja EU:lta tihkuneiden tietojen perusteella yleisellä tasolla laadittu virkamiesluonnos. Tällä hetkellä EU:ssa käydään teknisellä tasolla neuvotteluja yksityiskohdista lopullista tekstiä suomeksi virallisesti käännettynä ei siis vielä ole olemassa. Kun lopullinen teksti ja käännökset on hyväksytty, niin asetus julkaistaan EU:n virallisessa lehdessä ja asetus tulee voimaan 20 päivän päästä julkaisusta. Harrastetaan vastuullisesti Ikuisena optimistina toivon, että tulevaisuudessa on mahdollista muun muassa ajoneuvojen purkuosien käyttö ja yksityishenkilöiden välinen kauppa, paperittoman ajoneuvon rekisteröinti sekä mahdollisimman laajaa ajoneuvoharrastajoukkoa palveleva harrasteajoneuvomääritelmä. Vastuullinen ajoneuvoharrastaminen ja vastuullinen tapatumajärjestäminen edistävät meille tärkeän harrastuksemme arvostamista ja sallimista. Kansallinen täytäntöönpanon suunnittelu tulee aloittaa heti kun asetusteksti on hyväksytty
TEKSTI ja KUVAT Ari Perttilä Riiassa perustettu Russo-Balt Wagon Factory valmisti muun muassa junanvaunuja, mutta kuuden vuoden ajan yrityksessä valmistettiin myös autoja. Jäljellä olevia autoja tiedetään olevan kaksi, joista toinen on tämä vuoden 1913 Type D -paloauto. Tarjonnaltaan laajin ja monipuolisin museo löytyy Latvian Riiasta. Vuonna 1944 auto yritettiin evakuoida takaisin kotimaahansa, mutta epäonnistuneen yrityksen jälkeen auto jatkoi uraansa Riiassa ja Jelgavassa 1970-luvun loppuun saakka.. Harrastajien ja palomiesten yhteistyönä toteutetulla entisöinnillä päästiin pysäyttävään lopputulokseen. Latvialaiset harrastajat löysivät osiin puretun auton, jonka runkoa oli hyödynnetty betonivalun jäykisteenä. Riian palomiehet saivat vuonna 1935 dieselmoottorilla varustetun Magirus M45L -tikasauton, joka nosti pelastustoimet kokonaan uusiin korkeuksiin. 20 Menneisyyttä modernilla tavalla Riian Moottorimuseo Baltian maat tarjoavat museoiden kautta nähtävää myös ajoneuvoharrastajille