45 Kauppapaikka .............................................................................................................................................. 37 Museomatkalla Englannissa ................................................................................................................. 0500 590 095 tuure.hulmi@pakkasvakka.fi Jussi-Pekka Hämäläinen Kangasala p. 050 3832 292, Tommi Korpi info@vetku.fi Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry Toimituskunta: Juha Helin, Ari Perttilä, Esko Pohjola Lehden osoite: lehti@vetku.fi Painos: 1 700 kpl Ulkoasu: Savion Kirjapaino Oy Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, Kerava VETKU on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on painotuotteen muodossa tallentaa hyötyajoneuvojen historiaa sekä seuran toimintaa. 28 Ranskalaisia Suomessa ............................................................................................................................ 10 E-P:n Hinauspalvelu Oy auttaa ahdingossa ................................................................................... 46 2 Sisältö VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY Valjastie 12, 73500 JUANKOSKI Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: Oma Sp FI12 4108 0010 3180 56 www.vetku.fi sähköpostit: info@vetku.fi Hallitus 2025 Puheenjohtaja Esko Pohjola Ylöjärvi p. Julkaisu postitetaan seuran henkilöja kannatusjäsenille sekä yhteistyökumppaneille. Artikkeleiden kuvat ilman mainintaa: Vetkun arkisto KANSIKUVA Kevätkeikalle osallistui myös hämeenkyröläinen Kauko Virtanen vuoden 1976 Volvo F86 -vaihtolava-autolla.. 0400 763 008 kaukonen@kaukonenoy.com Antti Kekäläinen Juankoski p. 22 Piako Oy rakentaa autosta tuloksentekijän ................................................................................... 44 Tapahtumakalenteri ................................................................................................................................. 36 Hallituksen talli ............................................................................................................................................ 040 5835 852 mattikallio01@gmail.com Juha Kaukonen Koria p. 050 3832 292 tommi.j.korpi@gmail.com Olavi Nenonen Pieksämäki p. 0400 660 121 pohjolaesko-@outlook.com Kaj Fors Laihia p. 18 Kolumni: A BE C Mobilistin lääkärinlausunto ................................................................................ 050 654 14 untamo.sateri@jemistar.fi Jäsenrekisterin muutokset p. 40 Wappuajelu Hyvinkäälle ......................................................................................................................... ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. 0500 761 487 kaj.fors@hotmail.com Tuure Hulmi Säkylä p. 38 Tarinaa Ford-Projektista ......................................................................................................................... 12 Muisteloita autoilusta Jaalassa 1950-70 -luvuilla, osa 2........................................................... 040 4864 015 count@theblah.fi Matti Kallio Sievi p. Tiedot ............................................................................................................................................................... Ilmoitusten ja kannatusmainosten julkaisu sopimuksen mukaan. 14 Kurikassa traktoreista kuorma-autoihin ......................................................................................... 050 5023 425 john.pajarinen@hotmail.com Untamo Säteri Turku p. 34 Classic Motorshow 2025 ......................................................................................................................... 8 Muistinvirkistystä Sisun 50-vuotisjuhlasta 1.4.1981 ................................................................... Toimituskunta ottaa mielellään vastaan tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi sekä vinkkejä sisällön kehittämiseksi. 0400 700 511 olavi.nenonen@on-kuljetus.inet.fi John Pajarinen Vantaa p. Julkaisu toteuttaa seuran ulkoista viestintää kotisivujen ja Facebook in ohella ja on yksi seuran sisäisen tiedottamisen kanavista. 4 Pidempi Kevätpäiväntasaus saksalaisittain ................................................................................... ILMOITUKSET Seuran jäsenten ilmoitukset Kauppapaikka -palstalla julkaistaan veloituksetta. 2 Pääkirjoitus .................................................................................................................................................... 20 Vuoden Mutteri 2024 ............................................................................................................................... 044 5225 197 antti.kekalainen@pp1.inet.fi Tommi Korpi Teuva p. 30 Retro Trucks Lahes 2025 ......................................................................................................................... 3 Kevätpäivää tasaamassa .......................................................................................................................
3 Pääkirjoitus Kun digitalisaatio harrastusmaailmaan kampesi D igitalisaatio on ilmiö ja asia, jota on lähes mahdotonta väistellä vuonna 2025. Vielä toistaiseksi Vetku-lehden toimituskunta on todennut tarpeelliseksi jalkautua keikkojen varsille ja tapahtumien keskipisteeseen ajantasaisen kuvamateriaalin tallentamiseksi. Asiat etenevät ja kehittyvät ja yksittäiset kansalaiset siinä imussa koittavat sitten pysytellä menossa mukana parhaan kykynsä mukaisesti. Esimerkiksi jonkun varusteen tai ominaisuuden markkinoille tulon ajankohtaa selvitettäessä ovat aikakauden ammattijulkaisut tai maahantuojan asiakaslehdet teksteineen ja kuvineen korvaamattomassa roolissa. Toimituskunta on lehteä luodessaan poikennut jo aiemmin mainitulla Kevätkeikalla sekä näyttelykauden avajaisissa Lahdessa. Kuvagallerian ohella uutta nähtävää on laajalti eri puolilla verkkosivuja, joten nappaa mukaasi kuppia kahvia ja syvenny hetkeksi tuonne digitaaliseen ympäristöön. Kun lehden kanteen on painettu vuosiluku ja lehden järjestysnumero, ollaan aika vahvoilla uutisen ajankohdan määrittelyssä. Vuosituhannen vaihteessa isommassa rekkanäyttelyssä tuhlattiin filmiä helposti kymmenen rullan verran, jolloin tuliaisina oli noin 250 valokuvaa. Kannatusjäsenesittelymme jatkuvat tässäkin lehdessä ja käydäänpä entisöintiverstaillakin parin artikkelin verran. Lehden sivuille on tälläkin kertaa kerätty aimo annos vanhaa asiaa uusilla tapahtumilla maustettuna. Digikameran kanssa kuljettaessa ei kuvien määrää rajoita oikeastaan mikään ja kuvien käsittelykin on helppoa. Ihan vain vertailun vuoksi kerrottakoon, että maaliskuisesta Kevätpäiväntasausajosta kameran muistikortille tallentui kuvia kolminkertainen määrä. Siellä muuten puhutaan digitalisaatiosta sielläkin. Digitaaliset palvelut vahvuuksineen ja uhkineen ovat soluttautuneet niin arkiseen elämään kuin harrastusten moniin muotoihin. Takaisin filmikameroihin, joissa käytettiin monesti 24 valokuvan rullaa. Niin, siinä valokuvauksessa tuo digitaalisuus on kyllä ollut isona apuna. Lukemisiin, Ari. Sellaiseen saatiin mahtumaan niin kevään ylioppilasjuhlat, juhannuskokon poltto kuin joulupukin käyntikin. Kokonaan oma lukunsa onkin sitten tekoälyn avulla luodut kuvat menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Sopivalla lavastuksella saadaan tänä päivänä otettua hyvin todenmukaisia valokuvia entisaikojen kuljetuskalustosta niiden oikeassa ympäristössä. Tietokoneelle ladattuna kuvat ovat heti katseluvalmiita, joskin kuvilla on vaara jumiutua sinne koneelle kenenkään ulottumattomiin. Onhan tuo maanmainio Googlekin monessa asiassa hyvänä apuna, mutta mentäessä kuljetuselinkeinon varhaisiin aikoihin alkaa hakukoneidenkin parametreissa olla ihmismuistin tavoin epätarkkuuksia. No ei se muuten näin ole, sillä ainakin veteraanikuorma-autoharrastajan tietopankki löytyy edelleen varastohuoneen takaseinän täyttävästä arkistohyllystä. Kuvat ovat katseltavaksi tarkoitettuja, joten lehden toimituskunta ottaa mielellään vastaan tapahtumista tai kalustosta muutoin tallennettuja kuvia. Osa kuvista päätyi tämänkin lehden sivuille, mutta jo tätä ennen ne löytyivät laajemmalla tarjonnalla Vetkun nettisivuilta löytyvästä kuvagalleriasta, jonka päivittämiseen on saatu uutta pontta korialaisen Saija Kaukosen otettua Vetkun sähköiset kanavat haltuunsa. Pääkirjoitussivun uudistuksesta johtuen Seuran Puheenjohtajan ajatuksia saamme lukea tuttuun tapaan ajankohtaisia asioita valottavasta Hallituksen Tallista. Ensimmäinen valottaa tarinaa Vuoden Mutteri -tunnustuksella palkitun auton takaa, toinen kertoo millaisia seurauksia sairaalakäynnillä saattaa parhaimmillaan olla. Joku saattaa olla kehitystä vastaan, mikä tosin lienee pitkällä juoksulla tarpeeton tehtävä. Terveydenhuoltoteema jatkuu ajokortin uusimiseen liittyvällä lääkärikäynnillä. Lisäksi verkosta löytyvien valokuvien aikakauden määrittäminen on monessa kohdin lähes mahdoton tehtävä. Mutta kesämökin laiturille kannattaa lähteä tämän viimeisimmän Vetku-lehden kanssa. Digitalisaatio on muuttanut erityisesti tiedonhakua ja monesti ajattelemme, että kaikki maailman tieto löytyy verkosta taskustamme löytyvän käyttöliittymän avulla. Historiallista tekstiä kuvineen on tarjolla muun muassa ranskalaisten autojen rantautumisesta Suomeen, Mack-kuorma-autojen suomalaisedustajasta sekä puunajosta Jaalan seudulla
Ilmoittautumisen ja aamupalan jälkeen vierailtiin Gårdskullan kartanon maatalousja traktorimuseoon R. Iloinen puheensorina täytti hotellin, kun vetkulaiset tapasivat pitkän talven jälkeen. Lepopirtissä järjestettiin myös erilaisia kuntoutuspalveluja, mutta 1970-luvulle tultaessa tilat kävivät auttamatta ahtaiksi ja epäkäytännöllisiksi. Maatalouden historiaa isolla kädellä Siuntioon saapui jo perjantai-iltana 60 ajoneuvoa matkustajineen. (Hannu-Pekka Salonen) Kevätpäivää tasaamassa Vetkun Kevätpäiväntasausajo järjestettiin tällä kertaa Länsi-Uudellamaalla, jonne kokoontui 84 ajoneuvoa eri puolilta Suomea. Kevätkeikan reitti sivusi myös Porkkalan aluetta, joten Jukka Hedmanin ohjastaman Scania-Vabis L75:n perässä ajeltiin historiallisesti merkittäviä väyliä. Lundströmin linja-autokyydillä. Kyyditykset hoidettiin linja-autoyrityksen laivastoon kuuluvalla, vuoden 1962. Lähtöpisteenä toimi Hotelli Siuntio, jonka vieressä sijaitsevan huvilan Miina Sillanpään johtama Helsingin palvelijataryhdistys osti lomakodiksi vuonna 1921. Keikalle osallistunut Tapio Oksanen muisteli käyneensä kylpylän alueella ensimmäisen kerran, kun toi rakennustarpeita uuden kylpylän tontille. 1970-luvulla Miina Sillanpää -säätiö rakennutti lähelle Siuntion kylpylän, joka tarjosi kuntoutuspalveluita muun muassa sotaveteraaneille. Teksti Mirja Sjöberg Kuvat Ari Perttilä, Hannu-Pekka Salonen K evätpäiväntasausajo 2025 toteutettiin elävän historian ympäröimänä. Silloin paikalla kasvoi metsää ja uudisrakentaminen oli vasta aluillaan. Siellä palvelijattaret ja kotiapulaiset saivat viettää pienen lepohetken maaseudun rauhasta nauttien. Viikonloppua vietettiin upeassa aurinkoisessa kevätsäässä, eikä sateenvarjoille tai kumisaappaille ollut tarvetta. Hotelli Siuntio oli varautunut harvinaisiin vieraisiin hienosti ja hotellin pääsisäänkäynnin parkkipaikka oli varattu kokonaan keikka-autoille. Perjantaina saapuneet ohjattiin parkkipaikalle siisteihin rivistöihin, jolloin myös lauantaina tulijat mahtuivat näyttelyyn samalle kentälle
Kokoelman vanhimmat traktorit ovat vuodelta 1920. Entisessä navetassa on erilaisia maatalouskäytössä olleita puimureita ja puimakoneita, vanhoja autoja, höyrykoneita, venemoottoreita sekä työvälineitä. Katsottavaa riittää useammaksikin käyntikerraksi, sillä yksi Suomen suurimmista yksityisistä museoista tarjoaa jokaiselle jotakin. 5 Keikan alla tapahtuva tutustuminen tiekirjan sisältöön takaa sujuvat järjestelyt. Varsinkin kaksi ensimmäistä ryhmää sai tervehtiä ja nauttia yleisöstä reitin varrella. Hyvin onnistunut tapahtuman someja paikallislehtitiedotus toi runsaasti katsojia reitin varrelle sekä lounastauolle ravintola Evästorpalle Virkkalaan. Museossa on lisäksi sepän paja sekä sekatavarapuoti, jonka hyllyiltä moni löysi lapsuudestaan tutun näköisiä tuotepakkauksia ja tavaroita. Ryhmien lähdöt olivat 30 minuutin välein ja tällä kertaa porrastuksesta ja maltillisesta nopeudesta onnistuttiin pitämään kiinni. Scania-Vabis -museobussilla. Kittilässä työuransa tehneen linja-auton on aikoinaan korittanut Oy Helsingin Autokoritehdas Oy Helko. Siuntion VPK – Sjundeå FBK avusti startissa ja ohjasi ajoneuvot ryhmittäin ikäjärjestykseen Hotelli Siuntion kaksi kilometriä pitkälle koivukujalle. Gårdskullan museossa on esillä yli sata vanhaa traktoria merkkikirjon ulottuessa yli 45 merkkiin. Fagervikin museotie ohitti vanhan ruukkialueen rakennukset, joihin pääsee tutustumaan kesäaikaan. Mutta hyvin katsojia riitti vielä kolmosryhmällekin, vaikka ensimmäisen ja viimeisen auton välillä oli lähes puolitoista tuntia. Kevätpäiväntasausajon reitti kulki läpi kauniiden maaseutumaisemien ja rattia pääsi kääntelemään mutkaisilla osuuksilla sen verran vilkkaasti, että tiesi olevansa kuorma-autossa, eikä esimerkiksi junassa. Vetkun jäsenrekisterin hoitaja Tommi Korven ajokkina oli vuoden 1954 Scania-Vabis L51, joka avaa tässä tietä Raimo ja Sirpa Mesirannan CMG-pickupille. Matkanteko olikin leppoisaa koko reissun ajan. Onnistunut maaseuturetki päättyi aikataulun mukaisesti Hotelli. Keikan osallistujat kyydittiin Gårdskullan maatalousmuseoon teeman mukaisella kalustolla, tinkimättömällä ammattitaidolla entisöidyllä vuoden 1962 Scania-Vabis -museobussilla. Jonossa hyvässä järjestyksessä Aurinkoinen sää sai vanhasta raudasta kiinnostuneen väen liikkeelle aikaisin lauantaiaamuna ja Hotelli Siuntion parkkialueelle saapui runsaslukuinen yleisö ihastelemaan ajoneuvoja eri vuosikymmeniltä
Käytössä oli kaikki mahdollinen kuljetuskalusto ja käsiparit. Siuntion parkkipaikalle. 6 Pertti Laakso Karkkilasta ja Jukka Lönnberg Eurasta ulkoiluttivat Mercedes-Benz L321-kuormureitaan. Matka sujui hyvin ja isommilta haavereilta vältyttiin. Pertin ajokkina oli vuoden 1957 edustaja, Jukalla vuotta uudempi. Kun Porkkala evakuoitiin Perinteiseen tapaan Kevätpäiväntasausajoon kuuluu myös iltajuhla, jota vietettiin tällä kertaa Hotelli Siuntion ravintolassa. Keikkajutun kirjoittaja, siuntiolaisen Mirja Sjöbergin ajokkina oli vuoden 1980 Scania L81. Göranin vanhemmat asuivat. Vuokra-ajan alkaessa syksyllä 1944 alueen noin 7 000 asukkaalla oli 10 päivää aikaa pakata perhe, eläimet ja tavarat, puida viljat, siirtää ladossa jo olleet heinät, perunat ja käytännössä kaikki omaisuutensa vuokra-alueen ulkopuolelle. Kaikilla oli siis hyvä päivä. Idässä alueen raja kulki pitkin Espoonlahtea. 12 vuoden vuokra-aikana alueella asui yli 30 000 venäläistä. Valoisaan aikaan autot ja hevospelit kuljettivat tavaroita, ja pimeän tultua tiet täyttyivät karjalaumoista, joita kävelytettiin pois vuokra-alueelta. Siuntiolaisen Göran Sjöbergin isä Ivar Sjöberg oli omalla kuorma-autollaan evakuoimassa aluetta, ja perheessä oli monta tarinaa näistä vuosista. Tarjolla oli erinomainen illallinen kala-, lihaja kasvisvaihto ehtoineen. Tuure ja Merja Hulmi pyörähtivät keikalla katujen pesuun rakennetulla, vuoden 1965 Scammel Scarabilla. Illallisen jälkeen saimme kuulla Susanne Ekströmin mielenkiintoisen ja koskettavan esityksen Porkkalan vuokra-ajan tapahtumista. Alueeseen kuului valtaosa Degerbyn kunnasta, laajoja alueita Kirkkonummen, Siuntion ja Inkoon kunnista sekä vesialueita ja saaria myös Espoosta
Myöntämisperusteina oli Tapion ylläpitämä uskollinen Scania-tyyli, joka on hänen tapauksessaan kantanut jo vuosikymmenten yli. Keväiseen tapahtumaan kuuluivat myös perinteisten tunnustusten jakamiset. Keikan vanhin ajokki oli lohjalaisen Tero Ikävalkon ohjastama Volvo LV132D vuodelta 1947. Loppuilta kuluikin vapaan tarinoinnin ja tanssiorkesteri Rytmixin tahdissa. Kymmenkunta vuotta sitten kolmannen polven kuljetusyrittäjä onnistui löytämään vastaavanlaisen ajokin, joka toimii nyt perheyrityksen perinneautona.. Purasen suvun kalustolla on ajettu Lohja Kalkkitehdas Oy:n ajoja vuodesta 1956 ja Kari Puranen pyöräytti keikan läpi vuoden 1978 Volvolla, joka muistuttaa perheen pitkästä historiasta bulkkikuljetusten parissa. Kauko Ikävalko aloitti kuljetustoiminnan samanlaisella ajokilla vuonna 1950. Vuoden 2024 parhaasta entisöinKevätpäiväntasaukseen osallistuvien autokuntien joukosta valitaan Paras kokonaisuus ja tällä kertaa tunnustus ojennettiin Tapio Oksaselle. Tapion käydessä Siuntiossa ensimmäisen kerran hotellin rakennusaikana tekemässä pohjaa keikallemme oli ajokkina silloinkin Scania. nistä palkittiin kuhmolaisen Olavi Malisen Volvo N88 tukkiauto, ja Paras kokonaisuus -palkinto ojennettiin Tapio Oksaselle määrätietoisesta ja uskollisesta Scania-tyylistä ja sen ylläpidosta. 7 tuolloin Krevolassa, josta oli noin 5 kilometriä uudelle rajalle. Lounastaukoa vietettiin vuonna 1897 perustetulla kalkkija sementtitehtaalla, joka on aikanaan tuonut leipää ja leivänpäällystettä moneen autoilijaperheeseen. Onneksi vuokra-aika päättyi etuajassa jo vuonna 1956 ja asukkaat pääsivät palaamaan omiin koteihinsa – tai valitettavan usein kodeista jäljellä oleviin rippeisiin
Tämä on meille eräänlainen lomamatka”, kertoo Gunnar Bald sujuvalla ruotsilla keikan lähtöä odotellessaan. Suvun omistuksessa kohta 120 vuoden ajan ollut yritys ostaa ja myy puutavaraa yrityksille sekä yksityisasiakkaille. ”Tykkään kovasti tästä automallista ja entisöinti on tehty hienosti”, kehuu Gunnar ajokkiaan. 8 ”O len aina halunnut osallistua suomalaiseen veteraaniautojen tapahtumaan, joten aloin tuttavani kautta selvitellä Suomen keväisiä ajotapahtumia. Kaupat tehtiin ja auto päätyi uuteen kotiin KeskiEurooppaan. He nimittäin pyörittävät kotikylällään puutavaraliikettä. Tällä kertaa kansainvälistä väriä saatiin parin auton ja saksalaisveljesten verran. Gunnarin ajokkina oli monelle suomalaiselle tuttu Volvo F88:n ympärille rakennettu yhdistelmä, jonka Juha Hamppi entisöi muutamia vuosia sitten. Hieman yllättäen ei Gunnarilla eikä hänen veljellään – toki vanhoista kuorma-autoista kiinnostuneella Jörgillä ole suoranaista kytköstä kuljetusalaan. Saksa on suuri harrastemaa Saksa on yksi Euroopan johtavista maista ajoneuvoharrastuksen parissa, Pidempi Kevätpäiväntasaus saksalaisittain Vetkun keikoilla saadaan silloin tällöin nauttia myös ulkomaisesta kalustosta. Teksti ja kuvat Ari Perttilä Juha Hampin entisöimä yhdistelmä päätyi saksalaiskotiin, missä se saa ansaitsemaansa huomiota ja arvostusta.. ”Teimme lapsuudessa monia matkoja Ruotsiin ja samalla opin itselleni uuden kielen”, taustoittaa Gunnar sujuvaa kielenkäyttöään. Vanhat kuorma-autot ovat heille harrastus, jolla pääsee irti arjen kiireistä. Tämä kevätkeikka oli ajallisesti oiva ja sijainti lähellä Helsingin satamaa teki matkanteon helpoksi. Gunnar huomasi autosta myynti-ilmoituksen ja aloitti saman tien kaupanhieronnan. Kotoamme Kreuztalista on 600 kilometriä Travemünden satamaan, missä ajoimme autot laivaan
Keskustelussa sivuttiin myös paljon puhetta ympärilleen herättänyttä romuautodirektiiviä, mikä osoittautui saksalaisharrastajille tyystin uudeksi asiaksi. Alkuperäiskuntoinen ja yli 30-vuotias ajoneuvo voi saada H-rekisterikilven, mikä tarkoittaa historiallista ajoneuvoa. Saksassa lavapaketti vaihtui vetopöytään, joskin ruotsalaismallinen aurapuskuri jätettiin muistuttamaan auton historiasta. ”Olemme osallistuneet Saksassa lukuisiin museoajoneuvotapahtumiin, missä ruotsalaismerkit ovat selkeästi vähemmistössä”, kertoo Gunnar Bald. 9 Jörg Baldin mukaan vanhoilla ajaminen on niiden korjaamista mukavampaa. Auto on alkujaan myyty Ruotsiin, missä se varusteltiin tienhoitoautoksi. ”Mercedes-Benz, MAN, Büssing, Hanomag”, luettelee Gunnar saksalaistapahtumissa nähtyjä merkkejä. H-tunnuksella varustettua autoa voi käyttää jokapäiväisessä liikenteessä ja moottoritiellekin sille voi pyöräyttää ilman tarvetta maksaa tiemaksua. Tällaisella kilvellä varustetulla autolla on alhaisemmat käyttömaksut ja edullisempi vakuutusmaksu. Jörg Baldin ajokkina oli kotitallissa entisöity Volvo N12 vuodelta 1983. Hänen mukaansa ruotsalaiset merkit Volvo ja Scania ovat selvästi vähemmistössä, mikä omalta osaltaan tekee näistä kiinnostavia harrastekohteita. joten sekä historiallisten ajoneuvojen että harrastajienkin määrä on maassa moninkertainen Suomen vastaaviin verrattuna. Asiasta kuultuaan totesi Gunnar, että Saksassa on huima määrä kunnostusta odottavia aihioita, jotka eivät minkään direktiivin takia tule häviämään!. ”Niin, on meillä yksi Scaniakin kotona, alkupään LBS140 isolla turbolla”, paljastaa Gunnar. Vanhojen autojen ystävät saavat nauttia etuisuuksista myös Saksassa. Gunnarin mukaan vahvassa automaassa vahvimman aseman ovat saaneet monet kotimaiset merkit, joista monet ovat siirtyneet jo historian lehdille
Varsinaisten juhlavarusteiden, eli värityksen ja ovessa olevan 50-levykken lisäksi Finlandia-talolla luovutettujen autojen varustukseen kuului huomiovalot, tuon aikainen keltainen rekkavalo ja kumiset lattiamatot. Muistinvirkistystä Sisun 50-vuotisjuhlasta 1.4.1981 Päätähtinä Sisun 50-vuotisjuhlassa olivat legendaarisen maineen saavuttaneet 50 punamustaa Juhla-Sisua, joita ”Karjala-malliksikin” kutsuttiin. Tärkeä asia oli, että Oy Suomen Autoteollisuus Ab sellaisenaan lakkasi olemasta, tilalle tuli Oy Sisu-Auto Ab, tuolloin vielä väliviivalla kirjoitettuna. Teksti ja kuvat Olli Blomberg. Kaikkien voimanlähteenä oli Skotlannissa valmistettu sininen Cummins NTE-400 -moottori. Modigin auto luovutettiin asiakkaalle myöhemmin, mutta Sarajärven auto luovutettiin ostajalle samassa yhteydessä kuin Finlandia-talon takana olevalle pysäköintialueelle täsmälliseen ojennukseen ajetut neljä R-142 BEV 6x2 Jyryä ja kymmenen M-162 BEV 6x2 ”niittikoppi”-mallia. Virallisia Juhla-Sisuja oli Finlandia-talolla tuona päivänä esille pantuna seuraavasti: pääoven edessä vahdissa oli Göran Modigin Jyry R-142 BEV 6x2 sekä Pentti Sarajärven M-162 BEV 6x2. Yksi Mja yksi R-sarjalainen oli Finlandia-talon pääovella kutsuvieraita vastaanottamassa. Ensiasennusrenkaisiksi asennettiin ainakin Nokiaa ja Micheliniä. Juhla-Sisujen teknisessä varustelussa oli runsaasti asiakaskohtaisia eroavaisuuksia ja vetävänä akselina oli joko napatai naulaperä, vaihteistona Eaton Fuller tai ZF. Muistellaanpa mitä tuolloin oikein tapahtui. Teknisesti hyvin erilaisia ajoneuvoja Aitoja Juhla-Sisuja oli yhteensä 50 kappaletta ja näistä 39 oli M-sarjalaista ja 11 R-sarjalaista. Legendaariset Juhla-Sisut, 4 R-sarjan ja 10 M-sarjan mallia, aprillipäivänä 1981 tiukassa ojennuksessa Finlandia-talon takana. Ulkoisena varusteena oli kromatut polttoainesäiliön kiinnityspannat, jotka syystä tai toisesta puuttuivat kahdesta R-sarjan ja kahdesta M-sarjan autosta. Lisäksi M-sarjan autojen ohjaamoissa oli jääkaappi. Huomionarvoista on, että tietyllä ajanjaksolla ennen ja jälkeen paraatipäivän valmistettiin ja luovutettiin yhteensä 35 virallisten Juhla-Sisujen tavoin varusteltua ja väritettyä autoa. Sotkua määristä ja versioista syntyi siis jo ennen juhlamallien luovutusta Finlandia-talolla. S isun osalta mikään 1.4.1981 tapahtumista ei siis ollut mitään aprillipilaa, vaikka sellaistakin eräissä viestintävälineissä väläyteltiin
Jotkut asiakkaat noukkivat juhlapaketista vain joitakin seikkoja ja kaikille eivät Karjalan värit kelvanneet. Kaikissa näissä koeautoissa oli 31.3.1981 saakka Cummins 370 -kilpi maskissa. Keulan Cummins-tehokilpi tai vastaavat Rolls-Royce ja Leyland-kilvet eivät siis aina kertoneet totuutta siitä, mikä moottori missäkin prototai esisarjan autossa oli.. Vastoin edelleen sitkeästi vallalla olevaa käsitystä, sai pyöreän polttoainesäiliön vain erikoistilauksesta, se ei siis kuulunut juhlavarustukseen. Tässäkin autossa oli pronssinen 50-levyke ovessa. Ensimmäisissä 400-hevosvoimaisten Sisujen kenttäkokeissa käytettiin viittä valkoista NTE-400-moottoria. Yksi M-sarjalainen muutettiin jo toukokuussa 1981 8x2-vetoiseksi; auto ei ollut Finlandia-talolla. Tämän muistikuvapakkaa sekoittaneen lisävarustepaketin hinta oli 10 000 silloista markkaa, eli noin 3 800 euroa. Nämä tulivat USA:sta Skotlannin kautta ja ne olivat käytössä kahdessa Vihdin Hiekan ja Tauno Valon R-sarjalaisessa sekä Viinikan, Huttusen ja Halisen tavallisissa M-sarjalaisissa. Myös se, että myöhemmissä SRja SM-sarjojen protoissa sekä kenttäkoeja esisarja-autoissa vaihdettiin sinisiä/mustia/valkoisia 290/370/400moottoreita tiuhaan keskenään ja ristiin suorituskyvyn ominaisuuksien vertailun vuoksi. Vielä moottoreista Juhla-Sisuista keskusteltaessa esiin nousevat päällimmäisenä moottori. Halisen autossa oli lisäksi ZF:n synkronoitu vaihdelaatikko. 11 Sisun juhlamalleja kierrätettiin aktiivisesti eri tapahtumissa, Karjaan messuille osallistuttiin R-sarjan autolla. Konfiguraatioltaan kaikki 50 Juhla-Sisua olivat valmistuessaan 6x2-vetoisia, eli vakiintuneen ilmaisun tavoin nostotelillä varustettuja. Sai niitä varusteita muutoinkin Se mikä Juhla-Sisuista Esson baarissa jutusteltaessa ei aina tule mielletyksi on, että myös muihin Rja M-sarjan Sisuihin oli saatavilla Juhla-Sisujen kaltainen maalauksen ja varustepaketin ilman oven 50-levykettä. Yksi M-sarjan juhla-auto toimitettiin heti tehtaalta sinivalkoiseksi maalattuna, eräät autot maalattiin myöhemmin muihin kuin juhlaväreihin. Yhdessä Finlandia-talolla luovutetussa M-sarjalaisessa ei asiakkaan vaatimuksesta ollut myöskään Suomen lippua maskissa. Paketin sai mustan ja sinisen Cummins NTE-370 tai NTE-290-moottorin tai kermanvälinen Leyland 255/265-moottorin yhteyteen. Yhdestä luovutetusta R-autosta vaurioitui moottori jakopään ajoituksen petettyä pian paraatin liikkeelle lähdön jälkeen Mannerheimintiellä Finlandia-talon edessä. Yhdessä Finlandia-talolla luovutetussa M-sarjalaisessa oli myös Alcoa-aluvanteet. Juhla-Sisujen symbolikolmikko eli TR-sarjan Vetomestari, R-sarjan Jyry, M-sarjan ”niittikoppi”, Wiima-korinen SB-sarjan bussi ja SK 150 -mallin esisarjan ensimmäinen yksilö näytteillä Helsingin Jäähallin edessä 28.3.1981. Yksi Finlandia-talolle jo valittu asiakas ei lopulta halunnut autoaan sellaisenaan, joten hän sai sinivalkoisen, mutta muutoin Juhla-Sisun tavoin varustellun R-sarjalaisensa viikko Finlandia-talon tapahtuman jälkeen
Kuljetusja hinauspalveluja tarjoava yritys tunnetaan myös nimellä E-P:n Hinauspalvelu Oy. Sanonnan mukaan pohjalainen mies syntyi saappaat jalassa, pitää suoraa puhetta kunniassa ja tekee saunankiukaan halutessaan pelkästä hiljaisuudesta ja rautalangasta. Yrityksellä on toimipisteet Lapualla, Seinäjoella ja Alavudella, näistä Lapuan toimipiste toimii yrityksen kotina. E-P:n. Y rittäjinä yrityksessä toimivat veljekset Juha ja Janne Mäki, jotka yhdessä nuorempaa polvea edustava Oivan kanssa ovat vastaanottamassa toimittajaa. Toiminta-alue käsittää pyöreästi alueen, joka kattaa noin 100 kilometrin säteen toimipisteistä mitattuna. Yrityksessä on kolme vakituista työntekijää sekä lisäksi kourallinen tekijöitä, joita hälytellään töihin tarpeen niin vaatiessa. Onko Juha Mäen Piaggio -puoliperävaunuyhdistelmä kevyttä vai raskasta kalustoa. Se jääköön jokaisen itsensä päätettäväksi, mutta ainakin se on erilainen, hieno ja mielenkiintoinen. Kädenpuristuksesta alkaen on selvää, että nyt ollaan nykysuomalaisten tunteman pohjalaisuuden syntysijoilla – Lapualla. Teksti ja kuvat Tommi Korpi keitä. Janne ja Juha Mäki toimivat yrittäjinä EP:n Hinauspalvelu Oy:ssä. Tällaiset hälytettävissä olevat ammattitaitoiset tekijät ovat nykypäivänä arvokkaita ja erittäin tärVetku esittelee kannatusjäseniään E-P:n Hinauspalvelu Oy auttaa ahdingossa Aprillipäivänä 2025 ollaan tutustumassa lapualaisen J&J Mäki Oy:n toimintaan
Moottoreita myös vapaa-ajalla Vapaa-ajan ongelmia ei yrittäjillä kertomansa mukaan ole, sillä yrityksen toimintaan kuuluu 24/7-päivystys vuoden jokaisena päivänä. Toiveena onkin, että keikkoja olisi tulevaisuudessa myös Pohjanmaalla päin. Myös kaasuautoja näkyy jonkin verran. Hinauspalvelu Oy kuuluu myös valtakunnalliseen SOS hinausja tiepalveluverkostoon. Hänen mielestään toiminta on kiinnostavaa ja keikoillekin on tarkoitus jonain päivänä päästä lähtemään. Hinausyrityksen kalustoon kuuluu niin keveitä lavahinureita kuin täysiverisiä raskashinureita raskaan kaluston hinaamisia varten. Yrityksen toiminnan katsotaan alkaneen vuonna 2001 kasettiautosta, hinaustoiminta taasen on aloitettu vuonna 2018 tehdyn yrityskaupan myötä. Yhteistyötä tehdään lisäksi vielä muun muassa Autoliiton kanssa. Harrastekalustoon kuuluu myös moottoripyöriä sekä muutamia pikkuautoja, joista erikoisimpana varmastikin entisöity ruumisauto, jollaista ei toista tule vastaan. Hinausautoyrittäjien mukaan pikkuautopuolella etenkin hybridien lisääntyminen näkyy selvästi akkujen oireillessa pakkaskausilla. Jossain vaiheessa heillä hurahdettiin paloautoihin, niitä tuli ja meni useampia. Kalustoa moneen lähtöön Yrityksen kalustoon kuuluu tällä hetkellä 6 lavahinuria, 2 raskasta hinausautoa, Ford Rangerista tehty hinausauto, törmäysvaimentimella varustettu TMA-ajoneuvo, kasettiautoyhdistelmä sekä puoliperäveturi kärryineen. Nyt tallissa on vielä yksi, Mercedes-Benz 1320. Kerran keikalle on jo ilmoittauduttu, mutta keikka peruuntui itselle tulleen koronan vuoksi. Juha on ollut Vetkun jäsenenä jo vuosia, mutta nyt tuli aika liittää myös yritys kannatusjäseneksi. 13 Vetkun kohdeyleisön kannalta mielenkiintoisin ajopeli taitaa olla Oivan Scania R144, jota on ehostettu vähitellen. Jonkin verran on kierretty alan tapahtumissa ja näyttelyissä, mutta ainakin toistaiseksi vain lähialueilla lähinnä ajankäytöllisistä syistä. Lisäksi harjoitetaan maataloutta – veljekset pitävät sikatilaa. Se ei vielä ole museoikäinen, mutta ei siihen kovin pitkäänkään mene. Suomen SOS hinaus on osa kansainvälistä SOS International -konsernia. Harrasteajoneuvoja löytyy niin isompia kuin pienempiäkin moottoripyöristä kuorma-autoihin. Silloin kun aikaa jää, useimmiten sitä ei jää, löytyy talleista useita harrasteajoneuvoja. Yrityksen päätoimialana ovat hinaukset ja kaluston siirrot hinureilla tai puoliperälavetilla. Apua asiakkaille annetaan mahdollisuuksien mukaan myös tien päällä, mutta tekniikan kehittyessä se ei nykyisin ole helppoa tai asiakkaan näkökulmasta edes järkevää. Pari kuukautta vuodesta ajetaan myös perunarehua. Scania-Vabis L36 on siistissä kunnossa ja lähtövalmiina. Tien päällä apua annetaan pääasiassa rengasrikoissa, apuvirran kanssa ja ilmaletkujen rikkoutumisessa. 13. Raskaspuolella yleisimmäksi syyksi nousee kaluston tekninen vika. Maailma muuttuu ja kehittyy koko ajan, mikä hinauspuolella on viimevuosina muuttunut. Sähköautojen yleistyminen näkyy sekin ja useimmiten sähköauton hinauksen syynä on sähkön loppuminen. Ylipäätään kaluston uusiutuminen kokoluokasta riippumatta näkyy hinaustoiminnassa, vaikka kalusto Suomen teillä uusiutuukin hitaasti
Tähän kaarteeseen kaatui monta poikittain kuormattua propsikuormaa. Tien oikealla puolella on avokallio, josta mäki lienee saanut nimensä. (AR) Jaalan mäkiä. Reijo ajoi SA-HK:n ajojen yhteydessä lenkin Sisullani, ja muisteluita työuralta alkoi pyynnöstäni tulla Reijon nykyisestä asuinpaikasta Kanadan Thunder Baystä. Tehdas Muisteloita autoilusta Jaalassa 1950-70 -luvuilla Osa 2 Teksti Reijo Virtanen Toimittanut Jari Ala-Ilomäki Kuvat Kokoelma Reijo Virtanen (KRV), Jari Ala-Ilomäki (JAI), Arto Rummukainen (AR) sijaitsi Vuohijärvellä, elikkä ajotkin silloin suuntautuivat sinne, mistä kalusto oli hankittu. Sisussa oli joku nimi luultavasti Kalso vaneritehdas, jonka Granin Kalle kansanomaisesti sanottuna omisti. Isä voitti jutun, eikä Kalle laittanut isää pois työstä, mutta antoi enemmän tilaa seuraavan kerran Vuohijärven tiellä kohdattaessa. Auto oli isän oma. (JAI). Korvulinmäki, siirtolohkare Korvulinkivi taustalla. Silloin isällä oli sotavihreä Mersu, -37 mallia Letukka taksina sekä Tempsi. Reijon isä oli autoilija nykyisen Kouvolan Jaalassa, ja Reijo itse oli autellut isäänsä ja sittemmin hankkinut elantonsa kuorma-auton ratissa etenkin 60-luvulla. T apasin Reijo Virtasen ensimmäisen kerran Kouvolassa kesällä 2007 SA-HK:n retkeilyajojen yhteydessä. Sisu vaihdettiin Mersuun Kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa kuvatun Sisun vuosimallista en ole varma, mutta meille se tuli -51 tai lähellä. Ennen tie ulottui kaltevana nykyisen ajoradan vasemmalla puolella olevan vesakon päälle. Tämä rääkki Jaalan mäissä, joissa vaihtoehdot olivat purkaa puolet kuormasta mäen alla tai mennä mäkipekkoPaljaankallionmäki. Kallehan tarjosi isälle kolmea uutta Mersua, mutta isä oli sanonut, että ei ala rengiksi, joten autot jäivät ainakin silloin Kalson omistukseen. Jossakin vaiheessa isä ajoi kolarin Kallen kanssa vähän ennen Vuohijärveä ja Kalle haastoi isän oikeuteen. Tarkemman johdannon aiheeseen voi lukea sarjan ensimmäisestä osasta VetKu-lehden numerosta 3–4/2008
Mersussahan oli varsin tiheät välitykset 5 vaihteelle, ja ns. Kerran ajettiin Hokkasen Kalevin kanssa hiekkaa talvella Haravaniemeen, hänellä oli silloin pullanokka neliveto-Mersu, Vittanojalta (jaalalaisittain lausuen) jäälle sieltä mistä päästiin. Mentiin sitten tien päälle. (JAI). Jäällä ajaminen opetti Siinä sitten kuormailin hiekkaa autoilijoille ja olin Keskitalon sahalla päivisin töissä, silloin sai vielä lapsetkin tehdä töitä. Seuraavana talvena Mersu sitten näytti kyntensä ja hyvin toimi. 1957 LA 321 Mersuun. Henkilöt vasemmalta: Kymi Oy:n pomo Kalle Kalenius, tien lanssille avannut traktorikuljettaja Hemmo Jankeri, 15-vuotias apumies Ilkka Tokkola naapurista sekä Heikki Virtanen. Isällä oli hyvä nuottikorva ja erotti väärän vihellyksen jostakin, ja sieltä se löytyikin hieman tummunut noin 2" laakeri, joten suuremmilta vahingoilta tällä kertaa vältyttiin. Ei tässä autossa enää nukuttaisi pää isän ja jalat apumiehen sylissä. Se, mikä sopi Jaalan teille, oli varmasti auttamattoman hidas Pohjanmaan lakeuksilla, että välitykset töitten ja maastojen mukaan. 15 jen avulla 5–6 metriä kerrallaan eteenpäin, loppui vasta vuonna -60, kun meille tuli nelikko Mersu. MutTukkikuorman tekoa Joutsalaisella 3/8” vaijerilla vm. Nykyinen Kouvola-Heinola tie kulkee kuvauspaikan yli. Yksi laakeri meni jakolaatikosta. Hytti oli melkein puolet kapeampi kuin Sisussa. Mersu oli ensimmäinen neliveto meillä, ja nelivetoja olivat sen jälkeen kaikki muutkin erimerkkiset autot. Ensivaikutelma oli mahtava. Tämähän on totuuden toinen puoli, kyllähän tällä tuli keskinopeus varmasti paremmaksi kuin Sisulla. Olisiko sittenkin ollut optinen harha, en ole siitä varma. (KRV) Mersu Jaalan yhteismetsän lanssilla Vääräjärven tien risteyksessä. Innokkaana odotin nopeusmittarin neulaa. 1957. Se oli tutun miehen käytetty Mersu mallia LA 321 vm. Kun se nousi 70 km/h ja pysähtyi, niin katselin niitä keppejä siinä lattialla, että eikö niistä vielä yhtä voisi liikuttaa. Mutta siinä se vaan oli, tämän neliveto Mersun huippu oli siinä. Voi sitä onnea! Isä haki sen Lahden Autosta. Talvella oli vaikeuksia pitää kuoppa auki, mutta automiehillä oli trotyylia, millä ammuttiin suuremmat kamit, ettei tarvinut penkan alle mennä ja jäädä sortuman alle. Oli syksyiset teräsjäät ja kaukaa katsoen auto meni kuin kuopassa. Kuorman tekijällä ei mitään turvavarusteita vaan eipä silti kuorman päältä koskaan pudonnut. (KRV) Mukulamäen vanha mutkainen ja uusi oikaistu linjaus. Apumiehellä huopikkaat. maastolaatikko vielä puolitti ne. Oli keppejä lattialla ja keppien päissä oleviin nappuloihin oli kuvattu jos jonkinlaista maastonmuotoa. Silloin kuormasin vaatimattomalla vehkeellä välillä kymmeniä kuormia soraa viikossa. Se oli nätisti ylimaalattu, haisi hyvälle, tuhahti välillä ja oli ärhäkän näköinen. Kyllähän Sisu tähän verrattuna kulkuri oli ja hiljainen, mutta mäissä oli vaikeaa voiman puutteen takia, kun ei isä enää niin nuori ollut autohommiin. Kuvan otti Kymi Oy:n pomo Ilkka Laine Verlasta. Sitten koeajolle, joka jäi hyvin mieleen. Sopisi varmaan hyvin näihin Salpausselän maisemiin, niitä kun mennään ylös ja alas
Soranajo oli seuraavan vaiheen nimi. Muistan sinne korjaamolle takaisin menon kuin eilisen päivän. Henkilöt vasemmalta: Tarmo Konga ja Heikki Virtanen. Kun pakkanen jousipakan katkaisi No, tuli aika jatkaa tietä ns.Jaalan yhteismetsällä, tiehän loppui Koiralammin mäen alle, jossa oli iso laani. haravakouralla muotia tai toisin sanoen, kun ei muita kai ollut. Ei muuta kuin vanha pois ja takaisin kirkolle. (KRV). 3 Kossilan bussilla. 1960 kotipihalla Jaalassa, taustalla nousee Mäntyharjun tie. Siinä sitten tuijoteltiin toisiamme ja todettiin että meidänhän pitäisi tuntea toisemme, kun me silloin Isolla-Ruhmaalla Mersun ovet auki ajettiin ja pelättiin koska mennään jäistä läpi. Puhelimella soitto Kouvolan Autoon, ja se pakka taisi tulla samana päivänä klo. Kun me kesällä 2007 ajelimme näitä vanhoja muiston paikkoja, niin me lähdettiin mäen alta vasemmalle ja tultiin myös kohtaan, jossa Bedfordista meni koko takajousipakka kerralla poikki. Muuten se juttu taannoisessa Vetku -lehdessä oli varsin hyvä, nimittäin siitä nuoresta kaverista, joka ajoi propseja bulldog-Petterillä. Kaupan kohteena oli nelivetoinen bulldog Bedford kuorma-auto. Silloin oli hydraulinen Tico-nosturi ns. Mutta Kouvolan Autossa kävi kuitenkin hitsarille vahinko. Niin kävi, että me tavattiin Kalevin kanssa ensi kerran yli 45 vuoteen noissa SA-HK:n ajoissa. Mutta isän veljen kokemukset olivat hyviä nokkamalleista muun muassa raskaassa koivupaperipuun ajossa. Petterissä oli hyvä kantavuus ja silti se kesti kohtalaisesti. Silloin en muista, että tie olisi mennyt Raajärvelle päin. Kokemukset Bedford RL vm. 16 ta siitä opittiin, että nelivetoinenkaan auto ei mene pakkasen yön yli kovettamissa jäljissä. Mentiin hieromaan kauppaa Kouvolan Autoon, jonka omisti silloin Eino Lairila veljensä kanssa. Kun tieto kaupankäynnistä levisi, alkoi niitä varoituksen sanoja tulla kaupankäynnin kohteesta. Pakkanen oli silloin kova. Mutta isäni osti kumminkin Petterin ja siihen tietettiin Helenin pajalla ainakin osa lavan runkorakenteista, en muista olisiko siinä ollut muitakin mukana. Taitaa olla kertomatta paras! Mutta ei meidän liikesuhteet siihen loppuneet, silla seuraavana keväänä ostettiin Valmet-traktori etukuormaajan ja eräiden peltotyövälineiden kanssa. Kun lava oli ylhäällä ja kipin sylinterinputket olivat paljaana, niin hän raapaisi puikolla sylinteriin. Meillä oli pari lehmää, joita äiti hoiti. Sen pinta tuli siitä karheaksi ja söi tiivisteen vuotavaksi. Ja puoli hehtaaria maata, että mistään sontaporvareista ei voinut puhua. Juju oli siinä, kun ei siitä mitään mainittu autoa haettaessa. Myöhemmin myös setäni muutti Sisu-kantaan, olihan runkopalkit keulasta perään saman korkuista ilman mitään ohennuksia ja pokkauksia. Että olisikohan tästä jousimateriaalista ollut aikasempaa kokemusta, kun oli valmiina varastossa. Sinne tosin meni kinttupolku. Ja sitten tuli Bedford taloon Mersu palveli meillä aikansa hyvin, kunnes tuli suunnanmuutos
Ajo loppui sieltä, ja tuli joutoaikaa sen verran, että voi vähän huollella Petteriä ja tiukkailla niitä poikkimenneiden jousien u-pultteja. Mutta oli se Sisu auton oloinen kyllä Petterin jälkeen, niin vankkaa oli kuorman kanssa kulku. Peltipohja oli kumminkin, ja takalaita oli jo saranoitu vähän matkaa sivulaitaan, että perälauta aukeni hieman enemmän kuin sivulaidan korkeus oli päästäen suuremmat jäätyneet kamit helpommin lävitseen. Isältäkin kerran lähti koko takapyöräpari irti banjosta näkyen siitä kämmenen kokoisesta taustapeilistä varsin hyvin. Tunnistin sen omaksi keulassa olevista kahdesta lommosta, jotka olin itse aiheuttanut ajamalla Eero Pekkolan Magiruksen lavan suojarautaan Laihon sorakuopassa Nisuksen tien varressa. Se ei tosin ollut Sisun vika, mutta sekin on jo toinen juttu.. Nelivedon ja maastolaatikon kepit olivat jotenkin vaikean oloiset, koska ne olivat hyvin likellä lattiaa ja niihin piti kurottaa. Sisu oli sen verran korkea, että Valmet juuri sai kukkukuorman näkyviin, nippa-nappa. Se oli kuitenkin heikkotehoinen, joten siihen löytyikin vahvistusta meidän tallin vintiltä. Siinä repsikan paikalla istui nuori miehenalku, pidellen oven sulkemistangosta kiinni ja kuunnellen isän sujuvaa vaihteiden käyttöä. Valmetin tapasin Kouvolassa noin 25 vuotta myöhemmin Viipurin Autolaa vastapäätä olevassa rautavarastossa täydessä työn touhussa nostelemassa rautapalkkeja. Olihan meillä ollut ennenkin traktori, sellainen Mörkö-Majuriksi sanottu. Myöhemmin opin kyllä ajamaan Sisulla ilman kytkintä, mutta se on jo toinen juttu. Kun sen suuremman pakoputkesta rupesi tulemaan pyöreitä savuhattaroita, ja iso moottori soi, että tunk tunk, niin kohta käynnin tasaannuttua kuljettaja rupesi verryttelemään hydrauliikkaa. Isä oli hiljainen pitkän aikaa, ja puheesta huomasi jotain, mutta se meni kesään mennessä ohi. Mutta kun auto oli nelivetoinen, niin pääsihän sillä tienvarteen ja korjaushommiin. Eihän siihen aikaan tehty kannattavia konkursseja ainakaan pienyrittäjäpiireissä. Siinä meni sitten se talvi yhteismetsän tietä tehdessä, ja tuli kevät. Se vain jäi jotenkin mieleen, vaikka olen nähnyt kymmeniä käynnistyksiä ja laittanut isoja dieseleitä käyntiin täällä Kanadan pakkasissa itsekkin monia kertoja. Minun tieni kohtasivat vielä monta kertaa Sisujen kanssa armeijassa sekä sen jälkeen siviilitoimissa ja peräti unissa. Tehtiin Kouvolan ratapihaa, joten meillä päätettiin vaihtaa auto. Jäinen maa ihan tärisi, kun iso moottori alkoi vähitellen pytty toisensa jälkeen syttymään. No kun se Petterin hytti oli aika vaikea kulkea, niin minä olin se, joka heitti ne sillinsuolavedet sinne auton lavalle, ettei se olisi niin pahasti jäätynyt. Ne nimittäin olivat puupohjalavoja silloin. Eihän sillä voinut muuta tehdä, kuin hyvissä oloissa kuormata hiekkaa. Ajoa oli sinä talvena hyvin ja se ehkä säästi meidän perheen, sillä isä poistui keskuudestamme seuraavana keväänä jättäen jälkeensä Sisu-kuormaauton, vaimon, alaikäiset pojat ja sellaisen perinnön, että varat vastaa velkaa. Eli se oli oikein köyhän miehen kone. Takaisin Sisu-kantaan Tuli sitten syystalvi. Siinä kävi kuitenkin niin, että avain lipsahti ja isä löi päänsä renkaaseen. Se oli vähän kankea ja heikko lähtemään talvella käyntiin, ja siinä oli mekaaninen kauhantyhjennys. 17 tuntuivat olevan varsin yhtenäisiä varsinkin siitä peräpäästä. Sisu oli tyypillinen sinivalkoinen, niin kuin Suomen värit. Lommoista se Valmet tunnetaan Bedfordihan oli varsin kylmä auto, mutta siinä oli kumminkin jonkinlainen lämmityslaite. Eräänä aamuna lähdettiin Helsinkiin Konalaan Sisu-miesten juttusille. Se oli sellainen Studebakerin neliskäinen motti, jossa oli tuuletin, kenno ja luukkuja avattavaksi vähän joka suuntaan. Ja eikös, kohta huurre rupesi sulamaan Petterin peltiseinistä ja apumiehen jalat alkoivat hikoilemaan, sillä mihinkäs se olisi muualle sopinutkaan kuin siihen pieneen jalkatilaan. Ajat kovenivat. Eihän se 115 hevosvoimaa mikään ohjuksenkuljetuskone ollut, mutta en tiedä kumminkaan koskaan sinä talvena voiman loppuneen. Kun he näkivät Petterin, niin sanoivat, etteivät koskaan ole sellaista ennen nähneet! Myyntimiehethän ovat kaikkialla samanlaisia, mutta ei siitä sen kummasti välitetty, vaan hierottiin kauppaa Kontio-Sisusta, jossa oli maansiirtolava. Lava oli maalaamatta, niin kuin siihen aikaan oli tapana. Jos kohta ei tämä Valmettikaan niin ihmeellinen ollut. Kyllähän pitäjässä oli esimerkkejä, että mentiin vaikka hirteen, mutta se taisi olla vähän muuta köyhyyttä. Ensimmäisen pakokaasulämmitteisen lavan näin 60-luvun alussa Kimolan kanavatyömaalla venäläisissä autoissa, voihan niitä olla ollut toki muissakin. Oli ostettu Valmet-traktori etukuormaajalla, ja kiirettä piisasi; onhan Jaala aikamoinen huvilaja järvipitäjä. Meidän kylän pankinjohtaja oli kyllä ollut hyvin myötämielinen asiansa hoitaville asiakkaille. Takuutöitä, eihän sitä voinut yli takuun pitää Petteriä. Jaa ettäkö mitä minä tein siellä tien rakennustyömaalla. Siirtolupia tarvittiin. Auto oli korkea, koska se oli nelivetoinen. Kyllä siinä niin pienet välitykset olivat. Muistan myös siltä ajalta Caterpillarin, jossa oli pieni apumoottori käynnistämässä sitä suurta 4-sylinteristä. Mutta käytettiin myös heinäsuolaa, joka oli karkeaa eikä niin hyvää. Meillä se muuttui lisäksi vekselivetoiseksi, luulen, en ole siitä aivan varma
Vuonna 1948 valmistuneen Bedford KC:n entisöinti valmistui vuonna 2022 ja tämän jälkeen autolla on osallistuttu useille Vetkun keikoille. Traktoreista alkanut vanhojen koneiden harrastaminen kääntyi kymmenkunta vuotta sitten kuorma-autoihin. Kuorma-autoihin Tommi sai tuntumaa jo lapsena, sillä isä Väinö toimi kuorma-auton kuljettajana vuosien 1960 ja 1985 välillä. Traktori käytiin läpi ja entisöitiin täydellisesti. Autona oli ensin Trader-koppiauto, sitten Fordin D-sarjaa ja vielä Bedfordikin. Käyttötraktorina on tällä hetkellä International 685. Siellä Tommikin usein oli pikkupoikana mukana reissuissa, kesällä jopa viikon kerrallaan. Osa traktoreista on täydellisesti entisöity, osa vain käyttöentisöity ja kaikkiaan traktoreita on katon alla 14 kappaletta. Tommin käsien läpi on kulkenut mm. Juuret ovat vahvasti luovutetussa Karjalassa, sillä Tommin isä Väinö on kotoisin Räisälän pitäjästä. Väinön ajamina kulkivat ne kuuluisat Pohjanmaan huonekalut pitkin Etelä-Suomea. Teksti Juha Helin Kuvat Tommi Poskiparta. Lisäksi hän on kunnostanut useita Zetoreita, Algaierin, Steyr 180:n, Allis-Chalmersin ja Valmet 20:n. Kun kipinä oli purrut niin jatkoa seurasi. Volvo T24 vuodelta 1956, Hanomag R 430 vuodelta 1960, Belarus 50 vuodelta 1966 ja Belarus 40 vuodelta 1967, pari DT-14 ”täystuhoa” vuodelta 1956. Vuonna 1997 hän hankki ensimmäisen vanha traktorin, Ferguson TE:n vuosimallia 1949. Lapsena maatilalla vietetystä ajasta jäi aikanaan kiinnostus kaikenlaisiin koneisiin kiinnostuksen kanavoituessa ensin traktoreihin. Kurikassa traktoreista kuorma-autoihin Kurikkalaiset Tarja ja Tommi Poskiparta ovat tuttu näky Vetkun keikoilla. Vetku-lehden toimitus jutusteli Tommin kanssa harrastuksesta. T ommi Poskiparta on koulutukseltaan rakennusmestari ja on tehnyt elämäntyönsä vastaavana mestarina eri työmailla, viimeiset 25 vuotta YIT:llä
Tämä Tommin auto on bensiinimoottorilla ja sekin on museotarkastettu auto.. Bedford painaa 1900 kiloa ja matkaa Orimattilasta Kurikkaan tehtiin kuumana kesäpäivänä kuuden tunnin ajan. Tämä Volvon malli oli alun perin V8 bensakoneella, mutta Tommin auto on varustettu Perkinsin dieselmoottorilla. Siitä syttyi kipinä hankkia tarkoitukseen sopiva kuorma-auto. Täyskaasulla auto kulkee 70 km/h, mutta käytännössä sopiva matkanopeus on 55 km/h. Korven Kauko on ollut avustamassa Bedfordin korjaamista käyden läpi vetolinjan eli moottorin, vaihteiston ja perän. Sähköjärjestelmä on edelleen alkuperäinen 6 voltin järjestelmä, jonka kanssa haasteita on riittänyt. Siitä lähtien Tommi on ollut mukana jokaisella keikalla. Hän myös hiekkapuhalsi ja maalasi auton. Auton päällirakenteena on kiinteä koneenkuljetuslava. Kolme veljestä oli aloittanut entisöinnin, joka oli jäänyt kuitenkin keskeneräiseen vaiheeseen. 19 Bedford KC haettiin Orimattilasta omalla Volvolla, jonka kantavuus on 2900 kiloa. Tarjalla ja Tommilla on usein päällä myös entisaikaan sopivat vaatteet ja varusteet. Harrastaminen toi tarpeen kuljettamiselle Traktoriharrastuksen mukana tuli tarve liikutella niitä. Tommi teki itse muun muassa kaikki hytin sisustustyöt. Kun Volvo dieselöi tämän F82 mallin, siinä oli ensin Fordson Major -traktorissakin käytetty 4-sylinterinen dieselmoottori. Mikään kiireisen miehen peli tämä ei ole. Se oli kuitenkin tehoton ja vuonna 1967 Volvo alkoi käyttämään Perkinsin moottoreita. Orimattilasta osui silmiin Bedford KC vuosimallia 1948. Tommin mukaan reissu oli hikinen, mutta niin antoisa. Palkintojakin on tästä täydellisestä yhdistelmästä tullut. 3,6 litran bensiinimoottori oli korjattu, mutta muuten auto oli pahasti kesken. Piti hakea aihioita kotiin ja valmiita näyttelyihin. Museotarkastusleimat saatiin vuonna 2015 ja heti samana vuonna autolla osallistuttiin Vetkun keikalle. Hienossa tikissä on yksi viimeisimmistä Suomeen tuoduista Volkswagen Kuplista vuodelta 1975 ja Mercedes-Benz 230 GE eli ns. Auto valmistui vuonna 2020 ja tämän jälkeen se on ollut keikoilla tuttu näky. Mobilismia löytyy Tommin tallista näiden traktorien ja kuorma-autojen lisäksi myös henkilöautopuolelta. Tälläkin kerralla ajatuksissa oli pienehkö kuorma-auto. Tämä Mersun G-malli alkaa olla jonkinlaisen kulttiauton maineessa sekin. Yksi toi toisen Kuten traktoreissakin, myös kuorma-autoissa Tommilla oli mielessä jo seuraava työkohde. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi vuoden 1973 Volvo F82. Aihio oli hyvässä kunnossa ja kunnostus onnistui täysin omin voimin. Pätkä-G maasturi vuodelta 1992
Tutkiva lääkäri tekee havaintonsa useamman indikaattorin kautta ja yksi virheellinen tulos toki sallitaan. Tuo laajennettu tarkoittaa sitä, että lääkäri suorittaa tutkimuksen myös mahdollisen muistisairauden havaitsemiseksi. Niin mekin. Mikä vuodenaika nyt on. Kuormastovaunun ajo-oikeus edellyttää 70 vuotta täyttäneeltä henkilöltä kahden vuoden välein tapahtuvaa laajennettua lääkärintarkastusta. En odottanut Traficomin kirjettä, koska tiesin ajanvarauksen ongelmat. esittää erilaisia kysymyksiä kuten: ”Mikä päivä tänään on. N iin se vain on, että aika kuluu. Tulee myös Traficomin kirje parin vuoden välein: paas käyren näyttäytymässä lekurin luona. Sattuu useinkin niin, että pitää oikein miettiä. Kuka on meidän nykyinen presidenttimme?” Käsi sydämelle, arvoisa eläkeläinen. Eläkettäkin tulee, tulla tupsahtelee, joka kuukausi säännölliseen tahtiin. Laadusta riippuen useampikin. Tässä tutkimuksessa hän mm. Oletko aina ja joka hetki selvillä mikä päivä tänään on! Tuo aika kun tuppaa kulumaan aktiivisella eläkeläisellä vinhaan vauhtiin niin päivät ovat likimain toistensa kaltaisia. No ei hätiä mitiä. Missä nyt olemme. Liian aikainen ajanvaraus, Kolumni PAULI WIKLUND A BE C Mobilistin lääkärinlausunto. Mutta sitten tulee se kuuluisa mutta Ajan varausta vastaanotolle tätä tarkastusta varten yritin suorittaa jo puolivuotta ennen ajokortin vanhenemista. Laulun sanat ”No Milk Today” voitaisiin kääntää muotoon Ei aikoja tänään! Näin kävi
vanha lomake nro xxx, joka sisältää sellaisia henkilökohtaisia tietoja, joita ei voida kirjata Traficomin tiedostoihin. Jatko Ajovarmassa sujuikin sitten kohtuullisesti, hivenen viileähkössä ilmapiirissä. Ruksi puuttuu kohdasta Lausunto ajokortin uusimista varten. Maksoi vähän enemmän, mutta sain lausunnon mieleni mukaisesti hyvissä ajoin. Toimi ajoissa, varaudu yllätyksiin ja ajan kuluun. Nyt tarkensin pyyntöä viisareitten asennosta kymmentä vaille kaksi. Vauhdin katsojat sanoivat, että liika on liikaa. Kuminuija polviin ja sulkakynä jalkapohjiin kertoivat asioiden olevan kunnossa. Lääkärin ilme oli hämmästynyt. Uuden kortin valmistaminen ja toimittaminen ottaa myös oman aikansa 1–2 viikkoa. Pakkohan se on, kun övervalta käskee. Uudistettu ajokortti tuli sopivasti juuri ennen kriittistä päivää. Saanko laittaa viisarit asentoon 12 minuuttia vaille kaksi. Sitten tulee taas se mutta. Kerroin käyttäväni kuulolaitteita. Ajattelin simottaa takaisin. Ja vielä kohtuuhintaisestikin. Takaisin terkkariin. Pari vuotta aikaisemmin kysyin lääkäriltä, kun hän käski piirtämään kellotaulun, että kummanko haluat. Ja tietysti tarvittaessa esitutkijan havainnoimassa tilanteessa. Tuntiviisarin oikea asento on osoittaa tällöin edellistä viivaa ennen kahta. Kortitta olosta onkin jo kokemusta. Olisin siis joutunut olemaan kortitta jonkun aikaa. Turhaa on ruksaamisen vaatiminen lausunnon antamisen syystä, joka on epäoleellinen tieto! Esimerkiksi sairaanhoitajan suorittamalla esitutkimuksella voitaisiin lääkärin suoritteita kohdistaa enemmän potilaan varsinaiseen lääkärin ammattitietoa vaativaan toimintaan. Edellisen kerran sieltä jostain kolmen vuosikymmenen takaa. Sitten taas, pari vuotta myöhemmin piirsin heti ympyrän. Samapa tuo. Iso riski karmeasta tapauksesta. Todella helppoa ja kätevää. Siitä sitten vaan takaisin lääkäriin hakemaan ruksia. Tarvitsen mustaa valkoisella osoittaakseni, millaiselle lomakkeelle lausunto on laadittava ja mitä tietoja se EI saa sisältää. 21 jota järjestelmä ei sallinut. Nou hätä, olinhan uusinut lasini juuri tätä varten. Kuvaamo antoi mukaan tunnuksen, jolla voi osoittaa kuvan siirtyneen valtionhallinnon syövereihin. Siksi, että tuntiviisarin asento on helpompi laittaa tarkasti kohdalleen. Siis näkökykyä E-kirjaimet keikkuivat, isoina ja pieninä mikä minnekin päin. Tulen kyllä toimeen alentuneen kuuloaistini kanssa ilman laitteitakin, tosin heikosti. Olen edelleen ja ehdottomasti samaa mieltä. Onko järkevää, että lääkäri on asiantuntija myös kaikenlaisten lomakkeiden täyttämisessä tai muistisairaustestin kysymyksien esittämisessä. Miksi. Potretti pitää olla, melko tuore Valokuvauksessa käynti sujui moitteettomasti ja oikein käytännöllisesti. Hakemusta Ajovarmaan Aivan oikein on ruksi ruudussa ”Laajennettu lääkärintutkimus”. Sama kuva pitäisi kelvata mahdollisesti passia uusittaessa. Vähän nyrpeä ilme oli virkailijalla hänen ojentaessaan pyytämääni tositetta. Ykkösen ja kakkosen välissä viisi minuuttia. Nämä näkö-, kuuloja muistitestit voisi tehdä myös alemman koulutuksen saanut henkilö, kuten terveydenhoitaja. Odotetaan. Ei sitä täällä tehdä – se olisi asiakirjaväärennös! Alkaa tuntumaan jonkinasteiselta simputukselta! Jotta virkailijan asema tulisi kyllin selväksi, piti löytää täydentävä virhe. Vielä pitää mainita, että tämän kolumnin tapahtumat ovat useammasta uusintatapahtumasta koottuja juttuja. Esitetty kaavake todettiin tarkemmassa analyysissä olevan ns. Ainakin vähemmän kiireellisissä asioissa. Huh! Huh! Kyllä Bedfordin kyydissä kabiinin melutaso on sitä luokkaa, että enempi aiheellista olisi käyttää kuulon suojaimia kuin ääntä vahvistavia kuulolaitteita. Silloin kun hän toteaa jotakin oleellisesti poikkeavaa, voisi ohjaus lääkärin luokse olla tarpeellista. Eri asia on silloin, kun valtion virkamies uteliaasti kyselee kuulumisia ajosuoritteen yhteydessä. Ajellaan taas seuraavaan uusintaan! Pauli Wiklund. Ajassa taaksepäin Pompataan takaisin yksityisen lääkärin vastaanotolle. Ja sitten kuulo. Tutkittiin myös näköä. Aikaraja siinäkin. Joko nyt uskot meneväsi uudestaan lääkärin luokse. Sen perinteisen, sanoi hän. Sekä silmälasein, että ilman. Päätin kuitenkin mennä yksityiselle vastaanotolle. Pieni pohdinta on paikallaan Lääkärin vastaanotolle on nykyisin kovasti ruuhkaa ja aikavarauksissa pitkiä jonoja. Näin se on. Kaksitoista minuuttia on tunnin viidesosa. Analogisen vai digitaalisen taulun. On toki niin, että kriittisessä tapauksessa toimitaan eikä meinata. Mitäkö tästä opimme. Seurauksena oli Käytettävä kuulolaitetta -merkintä tarkastuslomakkeeseen. Kunnallisella puolella aika olisi sitten löytynyt muutama päivä ennen ajokortin vanhenemista. Se oli virhe. Uusi lausunto annettiin seuraavana päivänä
”Vuonna 1975 isä teki mielestään elämänsä kaupat vaihtamalla Mercedeksen Magirus-Deutziin, joka oli huomattavan edullinen. Eläkeiän lähestyessä Olavi alkoi vähentää kalustoa ja ensimmäisen auton hän möikin kuljettajalleen viime vuosikymmenen loppupuolella. Volvo NB88 6x2 1970 Vuoden Mutteri 2024 Puutavarakuljetusten parissa pitkän päivätyön tehnyt kuhmolainen Olavi Malinen innostui veteraaniautoista kymmenkunta vuotta sitten. Sopivia lähtökohtia perinneauton rakentamiseen ei oikein tullut vastaan myynti-ilmoituksissa, mutta Lieksan Pankakoskelle puita ajaessa Olavin katse nauliintui mo. Olavin ajokortin myötä perheen puuautoa alettiin pitämään liikenteessä isän ja pojan yhteistyöllä, mutta vuosikymmenten saatossa autojen määrä kuhmolaisyrityksessä kasvoi ja kiivaimmillaan toiminta oli viime vuosikymmenellä. Olavi Malinen oli tuohon aikaan nelivuotias, joten hän pääsi ottamaan tuntumaa puunajosta jo nuorella iällä. Olavi muistaa, kuinka Veikko-isä vaihtoi Volvon uuteen Mercedes-Benziin, joiden ominaisuuksia hyödynnettiin kainuulaisilla metsäautoteillä kaikkiaan kolmen yksilön verran. Lopputulos olikin Vuoden Mutteri -tunnustuksen arvoinen. Malisen perheessä ei ole koskaan ajettu puita juuri sellaisella autolla, joskin automallin kuljetusyrittäjä kertoo syöpyneen tiukasti mieleen. Sittemmin hän on luopunut omista tuloksentekijöistään, joskin pihassa on vielä kolme veteraani-ikäistä puuautoa muistuttamassa pitkästä urasta puunajon parissa. Teksti Ari Perttilä Kuvat Olavi Malinen, Ari Perttilä K uhmolainen Veikko Malinen aloitti puutavarakuljetukset Enso-Gutzeitin lukuun käytettynä hankitulla Volvo Vikingillä vuonna 1966. Se oli kyllä virhe, sillä Magiruksessa oli luvattoman paljon vikoja”, muistelee Veikko Malisen poika Olavi Malinen nyt viisi vuosikymmentä myöhemmin. Pihaan hankittu projekti jäi aluksi sivurooliin, mutta vuonna 2024 valmistunutta puuautoa rakennettiin pieteetillä aikakauden mukaista ilmettä tavoitellen. Ilmajäähdytteiseen Magirukseen kyllästynyt Veikko osti Scanian ja sittemmin Malisen perheessä ajettiin puita yksinomaan ruotsalaismerkeillä. Nuoruusvuosien automalli kiinnosti Viitisentoista vuotta sitten alkoi Olavi silmäillä veteraaniautoja tarkemmalla luupilla, sillä mielessä oli nokkamallisen Volvo NB88:n entistäminen
”Soitin auton omistajalle välittömästi yhteystiedot saatuani. Vuoden 2020 tienoilla Olavi pyörähti Savonlinnassa tekemässä kaupat kahdesta 1980-luvun lopun Volvosta. Tämän omistajan tiedetään teettäneen autoon kytkinremontin, joten autolle oli odotettavisLähtötilanne vuoden 1970 Volvo NB88:n entistämiselle ei ollut kovinkaan mairitteleva, sillä vuosia jatkunut käyttö piha-autona oli jättänyt jälkensä auton ulkoiseen ilmeeseen. Romutus oli varsin lähellä”, jatkaa Olavi Volvonsa ohjauspyörän takana. Nosturikäyttöä sahalla kesti muutaman vuoden ajan, minkä jälkeen lieksalainen hirsiveistämö teki kaupat autosta. Omistaja kertoi jo olleensa yhteydessä autopurkamon edustajaan, joka oli käynyt myös hinnoittelemassa auton. Varsin pian auto myytiin Enonlahteen kauppiaalle, joka asensi perään Jonssi Super -puutavaranosturin. Ohjaamo vaihdettiin parempaan, joka sekin tarjosi ruostevaurioiden korjausta ja oikaisua. Autolla oli tässä vaiheessa ikää neljännesvuosisadan verran, joten se oli huomattavan vanhanaikainen muun muassa vastikään markkinoille rantautuneeseen Volvo FH -mallistoon verrattuna. Monesti ajoneuvoharrastajien kalustorivistö tahtoo kasvaa vuosien saatossa ja Olavin kohdallakin pihaan ilmestyi lisää aihioita. ”Se taisi olla ihan päivistä – tai korkeintaan viikoista kiinni, että pääsin auton ostamaan. 23 Moottori kunnostettiin irtonaisena ja lopputulos viimeisteltiin Volvon vihreällä maalikerroksella. Kertyneistä vuosirenkaista huolimatta autolle löytyi vielä 1990-luvulla uusi omistaja, joka tämäkin toimi hirsirakentamisen parissa. Heidän käytön aikana nosturin pystypilari katkesi, minkä seurauksena pukkiin asennettiin joensuulainen PEKU-puutavaranosturi. Ulkoisista iskuista ja korroosiosta kärsinyt ohjaamo nostettiin sivuun, päällirakenteet purettiin kokonaan pois ja Volvon 10-litrainen kuutoskonekin nostettiin tallin lattialle huolenpitoa varten.. Edelleen käytössä olleelle autolle löytyi omistajatiedot ja Olavin ottaessa yhteyttä omistajaan, oli autolle tehty jo myyntipäätös lähinnä sen heikosta kunnosta johtuen. Ensimmäisen Volvo F16:n valmistuttua oli aika siirtyä sen tavoitellun NB88:n pariin. ”Katselin autoa ja sen liikkeitä muutaman vuoden ajan ja jossain vaiheessa aloin kysellä lieksalaisilta automiehiltä auton omistajatietoja”, kertoo Olavi reilun kymmenen vuoden takaisia tapahtumia. Kun tehdään, niin tehdään perusteellisesti Aktiivisesta puunajosta neuvonantajan rooliin siirtynyt Olavi kääri hihat ja aloitti entistämisprojektin syksyllä 2023 laajamittaisilla purkutöillä. Maitoautosta puunkäsittelyn pariin Tämä vuonna 1970 valmistunut kolmiakselinen Volvo NB88 aloitti uransa Mikkelissä rahtilavalla varustettuna maitoautona. Rekisteritietojen perusteella auto on katsastettu vielä vuonna 1993, mutta jo seuraavan vuoden aikana rekisterikilvet palautettiin auton toimialueen rajoittuessa nyt omalle piha-alueelle. Siinä mielessä kaupankäynti oli helppoa”, muistelee Olavi reilun kymmenvuoden takaista autokauppaa. nesti lieksalaisella teollisuusalueella olleeseen, elämän kolhimaan puuautoon. sa tulevaisuus nostotehtävissä. Olavi kertoo, kuinka hän seurasi auton liikkeitä lieksalaisella teollisuustontilla 2010-luvun alussa. Rahtilava nostettiin sivuun 1980-luvun alkupuolella, jolloin autosta rakennettiin puuauto yhden viikonlopun aikana. Rungon päälle asennettiin Scanian apurunko, laukaistavat pankot ja perään istutettiin RKP-puutavaranosturi Kevätniemen Sahan puunkäsittelyn tarpeisiin. Monessa mukana ollut ja loppuaikana huonolle huolenpidolle jäänyt auto tuotiin lavetilla Kuhmoon vuonna 2014. Maalaustyö tehtiin irtonaisena parhaan mahdollisen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Puunajossa tuolloin vielä tiukasti mukana olleen Olavin vapaa-aika kului enimmäkseen elinkeinotoimintaan käytettävien ajokkien parissa, joten museoautoharrastus jäi sivuosaan odottamaan sopivaa ajankohtaa. Oman veteraaniautolaivaston rakentaminen aloitettiin näistä uudemmista autoista lähinnä niiden paremmasta kunnosta johtuen
VETKU VUODEN MUTTERI 2024 Volvo NB88 6x2 1970 Olavi Malinen Tekniset tiedot: Volvo NB88 6x2 1970 Moottori: 6-sylinterinen, ahdettu, 9,6-litrainen TD100A 270 hv Vaihteisto: Synkronoitu 8+1 portainen R60 Taka-akselisto: Napavälitteinen Volvo -taka-akseli, hydraulinen telinnosto Päällirakenne: Nopan Auton valmistama apurunko, laukaistavat Exte 54 -pankot ja PEKU 875 -puutavaranosturi
Öljypohja otettiin irti, koska serkkuni Jussi Heikkinen muisteli öljypohjien loiskelevyjen kestävyyttä. Ohjaamo tarjosi tekemistä Auton ohjaamo oli kokenut kovia niin nosturikäytön kuin nuoriso-osastonkin johdosta. Muun auton tavoin myös nosturi vaati verratAutoa oli käytetty työkonemaisesti, mikä näkyi muun muassa taipuneessa ja katkenneessa rungossa. Jussi Määttä koputteli varaosa-autosta lainatun ohjaamon alkuperäiseen muotoon. Alusta hiekkapuhallettiin ja maalattiin ilman moottoria ja vaihdelaatikkoa, jolloin kaikki ruoste saatiin varmuudella pois. Kuljettajan oviverhoilu saatiin pesemällä edustuskelpoiseen kuntoon, toiselle puolelle taasen asennettiin se uuden oven mukana tullut käyttämätön verhoilu. Omalta osaltaan työtä helpotti yhden ohjaamon mukana tullut täydellinen, mutta käyttämätön ovi apumiehen puolelle. Nosturin koura oli kolhinut kattoa, nuorison viskomat kivet taasen olivat tehneet ohjaamosta ikkunattoman. Oikeilla työkaluilla ja työhön sopivien menetelmien avulla tämäkin vika saatiin oikaistua. Tosin moottori otettiin auki, kannet vaihdettiin ja syöttöpumppu sekä suuttimet kunnostettiin. Jossain vaiheessa alettiin kiinnittää huomioita myös auton mukana seuranneeseen PEKU 875 -puutavaranosturiin, jota valmistettiin 1970ja 1980-luvuilla Joensuussa. Autossa ollut apurunko korvattiin vastaavalla, mutta kunnoltaan paremmalla, kuhmolaisen Nopan Auton valmistamalla vaihtoehdolla. Korjaushitsausten ja rungon oikaisun jälkeen runko puhallettiin ja maalattiin UM-Tuotteella Kuhmossa. Kuhmossa koko ikänsä viettänyt, Jykin valmistama kaksiakselinen perävaunu vuodelta 1972 kunnostettiin alustan osalta ja maalattiin vetoauton kanssa samalla sävyllä. Siinäkin oli vähän ruostevaurioita sekä kolhuja, jotka taitavaksi todettu Jussi Määttä korjasi ja oikaisi. Purkutöiden päätyttyä kuhmolaistallin pihassa oli Volvo runko ja siinä kiinni kolme akselia, joiden jousien helat vaihdettiin kaikki. ”Meillä oli pihassa kolme ohjaamoa, joista otimme työn alle sen parhaimman. Toinen puoli olikin jo irti, joten onnettomuus oli lähellä. Kojelauta ja sisäpuolen teräsosat muutoinkin maalattiin vaaleanharmaalla sävyllä. 26 ”Aktiivisen käytön ansiosta voimalinja oli verrattain hyvässä kunnossa. Hankintahetkellä autossa oli laukaistavat puutavarapankot, joskin apurungossa oli kiinni kolmea erilaista pankkotyyppiä. Lopputuloksen Jussi viimeisteli suihkuttamalla pintaan punaista väriä. Vaihteistoon ja perään sekä napoihin vaihdettiin vain öljyt, sillä niissä ei tuntunut olevan sanomista”, muistelee Olavi projektin alkua. Ohjaamon sisustus vaati sekin työtä ja huolenpitoa, sillä lähestulkoon kaikki pinnat vaativat uusimista. Samaisessa raskaan kaluston päällirakenteiden valmistukseen ja kaluston kunnossapitoon keskittyneessä yrityksessä tehtiin myös kaikkein raskaimmat hitsaustyöt, kuten päällirakenteeseen liittyvät työt. Ritilämallin pankot laukaistiin yhdellä kertaa perävaunun takaa, mikä oli selvä parannus työturvallisuuteen.. Istuimet tehtiin kokonaan uudestaan ja kajaanilaisesta verhoomosta löytyi alkuperäisen kaltaista, joskin sävyltään hiukan kirkkaampaa materiaalia istuimiin. ”Tässä on kaatosylinteri rungon välissä jäälle tai järveen pudotusta helpottamassa”, kertoo Olavi. Olavi hankki autoon molemmin puolin laukaistavat Exte 54 -pankot, jotka olivat 1970-luvun suosituimmat pankot Pohjoismaissa. Mukana tulleet päällirakenteet osoittautuivat oletettuakin huonommiksi. Takaseinään asennettiin uusi verhoilu, katon kovalevyt taasen saatiin valitsemalla varaosaohjaamosta kaikkein parhaimmat levyt
”Nivel oli mennyt pitkän aikaa ilman voitelua, minkä seurauksena korvake oli kulunut muodottomaksi”, kertoo Olavi. Ylettimen ja taiton sylinterien varret tehtiin kokonaan uusiksi, muissa sylintereissä selvittiin tiivisteiden vaihdolla. Myöntämisperusteina ovat entisöinnin laadun ohella muun muassa ajoneuvon alkuperäisyys ja ajoneuvon historiatietojen selvittäminen sekä tallentaminen.. 27 tain laajaa tekemistä. palkittiin Kevätkeikalla Vuoden Mutteri 2024 -tunnustuksella. Huomattavan määrän työtä teetti väljäksi kulunut pääpuomin ja taiton välinen korvake, joka jouduttiin tekemään UM-Tuotteen osaajien avulla uusiksi. ”Kasaamistyön olen tehnyt paljolti omana työnä. Reipastahtista tekemistä Varsin laajaa tekemistä vaatinut auto eteni kuitenkin hyvällä tahdilla ja syksyllä 2023 alkanut entistämistyö kääntyi voiton puolelle jo seuraavan kesän aikana kokoonpanon päästyä hyvään vauhtiin. Olavi Malisen projektin tuloksena on syntynyt 1970-lukulainen puutavara-auto, joka Olavi Malinen on isänsä tavoin ajanut puita koko ikänsä. Puomi purettiin osiin liukupalojen vaihtoa ja tarkistusta varten. ”UM-Tuotteella totesivat jossain vaiheessa, että minähän tulen kuin töihin”, muistelee Olavi verrattain kiivastahtista tekemistä. Puuautoilun parhaita hetkiä Olavi muistelee nyt veteraaniautojen ohjauspyörän takana. Olavin mukaan autoa ovat hänen lisäkseen olleet tekemässä lähinnä Jussit Heikkinen ja Määttä. Museoajoneuvotarkastus ja rekisteröintikatsastus suoritetiin syyskuussa 2024, joten auto ennätti olla poissa kilvistä kolmen vuosikymmenen ajan. Esimerkiksi moottorin ja ohjaamon olen niputtanut omin voimin”, kertoo Olavi, jonka mukaan ilman osaavia apukäsiä ei tämäkään projekti olisi valmistunut vain reilun vuoden aikaikkunassa. Omasta tallistaan Olavi luopui yhdessä kuljetustoiminnan kanssa, joten iso osa työstä on tehty UM-Tuotteella Kuhmossa. Vuonna 1983 alkanut kuljettajan työ vaihtui saman vuosikymmenen loppupuolella kuljetusyrittäjyyteen, joka kesti kuluvan vuosikymmenen alkuun saakka
”Toiminta alkoi pienimuotoisesti ja pieniä olivat varusteluun tulleet ajoneuvotkin. Tämän jälkeen toiminta onkin kasvanut varsin tasaisesti, mikä on näkynyt niin liikevaihdon, henkilöstön määrän ja volyymin kasvuna sekä vientimaiden lisääntymisenä. Useimmiten hallissamme näkyi Mitsubishi Cantereita tai Fordin alustamalleja, joihin rakennettiin käsityönä päällirakenteita. Vuonna 1984 perustettu Piako Oy valmistaa perävaunuja ja päällirakenteita Pieksämäellä noin 300 yksikön vuositahdilla. Jukka ja Sirpa Kovanen perustivat vuonna 1984 Pieksämäelle metalliverstaan, joka metallitöiden kuten moottorikelkkarekivalmistuksen ohella aloitti pakettija kuorma-autojen umpikorien sekä avolavojen valmistuksen. Vetku esittelee kannatusjäseniään Piako Oy rakentaa autosta tuloksentekijän Pieksämäellä toimiva Piako Oy on neljässä vuosikymmenessä kasvanut paikallisesta koripajasta alansa moniosaajaksi, jonka tuotteilla kuljetetaan kappaletavaraa ja rahtia laajalti eri puolilla Eurooppaa. Toiminta alkoi muutaman henkilön voimin, mutta nyt vuonna 2025 Naarajärvellä työskentelee noin 80 ammattilaista, joiden työpanoksella syntyy vuosittain noin 300 yksikköä. Umpikoreihin rakennettiin puutai teräsrungot, jotka eristettiin ja verhoiltiin pellillä. Teksti Ari Perttilä Kuvat Piako Oy. Kasvunäkymiä Harri ja Hannu Kovalaisen yrityksessä nähdään lähinnä vientimarkkinoilla. P iako Oy:n juuret ovat vahvasti savolaisessa maaperässä. Toiminta Savossa vakiintui vähitellen ja vuonna 1987 yritys siirtyi vuokratiloista omiin tiloihin Pieksämäen Maalaiskunnan puolelle Naarajärvelle. Monesti autoja valmistettiin yksittäiskappaleina, mutta muistan toki erään 1990-luvun 10 auton tilauksen, joka oli meille suuri sarja”, muistelee Hannu Kovanen, joka luotsaa perheyritystä eteenpäin yhdessä veljensä Harri Kovasen kanssa. Tuotantoa omien seinien sisällä Vuosituhannen vaihteessa yrityksessä tehtiin päätös voimavarojen keskittämisestä yksinomaan kuljetuskaluston tuotantoon. Sittemmin on pysytty samalla tontilla, joskin useiden laajennusten myötä katettua alaa on nyt noin 6 000 neliötä
Takalaitanostimella varustetulla autolla lähdettiin leipomotuotteiden ajoon. ”Valtaosa teräskappaleista leikataan ja hitsataan itse omissa tiloissa, umpikorien seinäelementit valmistetaan itse ja myös maalaustyöt tehdään omissa tiloissa”, kertoo Kovanen, jonka mukaan omalla tuotannolla voidaan varmistaa häiriötön työskentely ja nopeat muutokset tuotannon suunnittelussa. Suomen ohella tuotteitamme toimitetaan alati laajentuville vientimarkkinoille. ”Toiminnan laajentaminen autojen päällirakenteista perävaunutuotantoon oli luonnollinen jatkumo toiminnan kehittämisessä ja samalla myös maantieteellisen markkina-alueen laajentamisessa. Lisäksi valmistusohjelmaan kuuluu perävaunuja, joiden tuotannossa otettiin iso hyppäys vuosikymmenen alussa. Vuoden 2025 vientimaita ovat Pohjoismaiden ohella muun muassa Viro ja Saksa”, kertoo Kovanen. ”Oman tuotannon ansiosta tuotekehityksen edut jäävät suoraan meille ja asiakkaallemme, eli loppukäyttäjälle”, painottaa Kovanen. 1980-luvun umpikorien raaka-aineena käytetty puu, vaneri, villa ja pelti vaihtuivat myöhemmin alumiinin, kennokorilevyihin ja uretaanieristeisiin. Menneeseen neljään vuosikymmeneen mahtuu kiivaiden kasvuvuosien ohella myös myynnin kannalta haastavia taantumajaksoja. Aiemmin perävaunuissa hyödynnettiin yhteistyökumppanin valmistamaa runkoa, mutta vuodesta 2021 alkaen myös perävaunujen rungot on rakennettu omana työnä. Kumipyörä pitää pintansa Piako Oy:n tuotevalikoimaan kuuluu tänään avonaisia rahtilavoja, umpikoreja sekä tasonostolaitteita unohtamatta myöskään merkitystään viime vuosina lisänneitä militäärituotteita. ”Emme suinkaan voi vaikuttaa maailman tapahtumiin, mutta tavaroita ja tuotteita kuljetetaan jatkossakin kumipyörillä”, pohtii Hannu Kovanen, jonka mukaan menossa oleva vihreä siirtymä ja sen mukanaan tuomat tekijät on nähtävä uhkien sijaan mahdollisuuksina.. Kuljetusliike J&R Laatikaiselle Mikkeliin toimitettu Volkswagen LT varusteltiin teräsrunkoisella ja pellitetyllä pullakorilla. 29 Miehistöohjaamolla varustettu Mitsubishi Canter on saanut Piakon varustelussa vanerilaitaisen sähkölaitoslavan. Tällä hetkellä yrityksessä katsotaan tulevaisuuteen kuitenkin valoisasti. Putkiliikkeen ajoon toimitettu auto varusteltiin avolavalla, jossa oli sinkitty runko ja alumiinilaidat. Perheyrityksenä Piako Oy:ssä seurataan tulevaisuutta ja maailmantapahtumia pörssiyhtiötä pidemmällä aikajänteellä. Pieksämäkeläisyrityksessä on panostettu viime vuosina huomattavissa määrin tuotantoon ja sen kehittämiseen. Vuosikymmenten saatossa yritys on nojannut tuotannossa niin omaan tekemiseen kuin alihankintaankin, joskin tällä hetkellä suuntaus on ollut tuoda valmistustoimintaa enenevissä määrin omien seinien sisäpuolelle
Vuoden -27 näyttelyssä esillä oli Berliet, De Dion Bouton, Delahaye ja Renault -alustoille tehtyjä omnibus -autoja. Berlietin kantavuus oli 1800 kg ja Renaultin 2000 kg. Ensimmäisellä kerralla ranskalaisista kuormureista mukana olivat Berliet Stockmannin edustamana sekä Renault Autola Oy:n osastolla. divisioonalle kuuluva Citroën -kuorma-autokolonna lähdössä Repolasta välirauhan solmimisen jälkeen vuonna 1944. Jyrkkä poikkeus oli kuitenkin noin vuosikymmenen kestänyt vaihe 1940ja 1950 -luvuilla, jolloin ranskalainen Citroën kuului keskeisesti kuormaautomaisemaan. Voimakkaan autoistumiskauden jälkeen vuoden 1928 lopussa ranskalaisten merkkien osuus tavarankul14. Vuonna 1926 rekisteritilaston 10 Rochet Schneideria teki siitä 15. Ne luokiteltiin yhdistetyiksi henkilöja tavara-automobiileiksi. Toisella kerralla Berlietillä oli myös raskaampiin lasteihin kelpoinen malli. Ranskalaismerkkien osuus näyttelyissä oli linja-autojen puolella paljon vahvempi. edusti Peugeotia, mutta vain vähän aikaa. Ranskalaisia Suomessa Ranskalaisten autojen osuus suomalaisessa kuorma-autoliikenteessä on ollut vähäinen, lähes sivuseikka. Ojanen Kuvat Olli Blomberg, kirjoittaja R anskalaisten kuorma-autojen markkinointi itsenäistyneessä Suomessa lähti käyntiin 1920-luvulla hitaasti. Ainakin kaksi kolmen tonnin kantoista Peugeotia tilastoitiin heti valtakunnallisen autorekisterin aloittaessa. Autola Oy mainitsi kuorma-autotkin Renaultia mainostaessaan, Stockmann alkoi mainostaa Berliet-kuormureita, Suomalainen Osakeyhtiö Daimler-Mercedes edusti Rochet Schneideria, Delahaye tuli tarjolle Auto-Traktor -yhtiön toimesta. Korpivaara & Halla O.Y. De Dion Bouton -autoja edusti Moottorikomppania Oy, mutta se keskittyi linja-autopuolelle. Daimler-Mercedes Osakeyhtiön edustama Rochet-Schneider oli nyt esillä kahdella mallilla. Sittemmin ranskalaisuutta ovat edustaneet kantavuudeltaan kuorma-autojen kastiin kuuluvat pakettiautomalliset kuljetusvälineet. Yksi Unic-merkkinen paloauto kuului myös varhaisimpiin rekisteröinteihin. Pienellä myynnillä tilastoriveille Ensimmäiset varsinaiset autonäyttelyt järjestettiin Suomessa vuosina 1926 ja 1927. yleisimmän kuorma-automerkin. Citroën sen sijaan esiintyi vain pakettiautona. Delahayea mainostettiin uusiin liikenneja painorajoituksiin erityisen hyvin sopivana kuormurina. 10 Berlietiä oikeutti heti seuraavaan sijaan. Teksti Olli J. (Pauli Jänis)
Esimerkiksi vuonna 1935 laajaa huomiota herättäneessä autosavotassa oli mukana yksi De Dion Boutonkin pohjoisen puukuormia vetämässä. 31 jetusautoiksi rekisteröityjen autojen joukossa oli yhteensäkin noin yksi prosentti. Sitten olojen kohentuessa Korpivaara & Halla otti Citroënin edustukseensa. Yhteistä näille merkeille oli se, että autojen lukumäärä oli vuosikymmenen jälkipuolella vuodesta toiseen hiukan lisääntynyt. sijalle. Kuorma-autot olivat kuitenkin heikosti esillä markkinoinnissa. Citroëneja edusti tuolloin ryhmä pienempiä yrittäjiä, jotka mainostivat tuotteita näkyvässä kampanjassa taloudellisuuteensa vedoten. De Dion Bouton, Delahaye ja Renault olivat vähälukuisuutensa vuoksi tilastokatsauksessa joutuneet ryhmään muut. Kaikkien eurooppalaismerkkien yhteinen osuuskin oli alle 8 prosenttia. Berliet oli heti seuraavalla sijalla merkkitilastossa 19 auton voimin. Rochet-Schneider oli ranskalaisista tavara-autoista yleisin. 15 Citroënia oikeutti merkin tilastossa 25. Kun Helsingissä järjestettiin autonäyttely jälleen vuonna 1936, oli Renaultilta esillä dieselkoneiden kuormurialusta, mutta muut merkit kuormuripuolelta puuttuivat. Vuonna 1946 Suomeen hankittujen autojen mukana saatiin myös varaosia, joiden turvin olemassa olevaa kalustoa voitiin korjata. yleisimmäksi. (OB). 26 autoa oikeutti merkin tilastossa 21. Toki liikenteessä joitakin ranskalaisia oli koko ajan. Sotavuosien hyppäys Talouslaman iskettyä 20ja 30-lukujen vaihteessa esitteli Citroën uutta 1800 kilon lastiin kykenevää kuormurimallia. Rekisteritilastoissa eivät 30-luvulla ranskalaismerkit enää omia rivejä saaneet, Vuosina 1941-1942 Suomeen saatiin tuhatkunta Citroën T45 -kuorma-autoa, joita käytettiin sodan jälkeen myös jälleenrakennustöissä. (OB) Paavo Ilvetsalo Kuopiosta hankki ajoihinsa Ranskan Fordin valmistaman ajokin, jossa oli Hercules-dieselmoottori. Ranskalaiset olivat hyvin vähän näkyvillä 30-luvun kuorma-automarkkinoilla
1950-luvun alussa ranskalaisten tuonnissa aktiivinen Maan Auto Oy edusti Berlietiä tarjoten sekä 3,5 että 7 tonnin kantoisia kuormureita. Uusia Citroën-alustojakin maahan saatiin huomattava erä. Korpivaaran tytäryhtiö Autoliike Teho tarjosi Citroënin 2ja 4,5-tonnisia malleja. Armeijan käytöstä vapautuneita autoja kunnostettiin ensin valtion laitosten käyttöön ja vähitellen yksityisillekin. Tällä tavoin Suomeen tuli tuhatkunta Citroën-kuorma-autoa. Se johtui kuitenkin ihan muusta, kuin suomalaisista auton tarvitsijoista ja käyttäjistä. Saksalaiset olivat takavarikoineet käyttöönsä Suomeen tarkoitettuja Fordeja, mutta suostuivat sitten korvaamaan sen toimittamalla ranskalaisia tilalle. (OB) Suomen puolustusvoimien käytössä on myös ollut Berliet-kalustoa. Berlietin, Panhardin ja Somuan saatavuus ja kauppa eivät kuitenkaan hyvin sujuneet.. Jälleenrakennusajan käynnistyttyä autoliikkeet aktivoituivat. Renault oli esillä lähinnä pakettiautoina, mutta alustoja löytyi 2,5 tonnin kantavuuteenkin. 32 Ranskalaiset merkit ovat sittemmin niittäneet mainetta pakettiautokäytössä ja yksi verrattain suosittu vaihtoehto oli Renault Estafette, jota valmistettiin vuosien 1959 ja 1980 välillä. (OB) vaan kaikki joutuivat pikkumerkkien muut-lokeroon. Tosin ne 1279 Citroënia olivat vaatimaton määrä verrattuna yli 11 000:een Fordiin ja yli 5000:een Chevroletiin, jotka olivat yleisimmät. Myös Somua-merkkiset Panhard-moottoriset autot olivat esillä. Jälleenrakennusta tehtiin ranskalaisin voimin Sodanjälkeisessä pula-ajassa Citroën -kuorma-autoilla oli todella suuri merkitys. Liikennesäännöstelyn loppuvaiheissa vuoden 1947 päättyessä, oli Citroën peräti kolmanneksi yleisin kuorma-automerkki. Ranskalaisten kuormurien merkitys Suomessa suorastaan pomppasi sotavuosien aikana. Soffco Oy edusti Panhardia tarjoten järeitä dieselkuormureita
Pakettiautojen mainonta oli kuitenkin aktiivisempaa. Rekisteritilastoista näkyy, että vuoden 1958 lopussa kuorma-autokannassa oli Renaulteja 891, Citroënejä 71, Peugeoteja 60 ja ranskalaisia Fordeja 59. Citroëneja oli rekisterissä 204, ranskalaisia Fordeja 136, Peugeoteja oli 53 ja Panhard-kuoma-autoja 4 kappaletta. Jos muita olikin, niin tilastossa ne harvinaisuudet kuuluivat ryhmään muut. Sota-ajan Citroënit olivat jo harvenneet. Ranskassa oli ehtinyt tapahtua monenlaisia yritysjärjestelyitä, ja niiden puitteissa syntyi RenaultSaviem. Peugeot ei kuorma-autoja mainostanut ja Ford oli puolestaan myynyt pois Ranskan tehtaansa. Ranskalaisista kuorma-autoista 787 Renaultia oli selkeästi tilastossa korkeimmalla. Koska arkisessa kielenkäytössä raskaampaakin kuormaa kantavia umpikorisia autoja sanotaan pakettiautoiksi eikä kuorma-autoiksi, niin ranskalaisten kuormureiden voisi sanoa häipyneen suomalaisesta liikennemaisemasta. Sitten alkoivat hiipua ”Renuut” ja ”Pösötkin” ja nuo Fordit häipyivät kokonaan. Sitten tulivat pakettiautot Eurooppalaisten kuorma-autoalustojen tuonti vapautettiin vuoden 1957 loppupuolella. Uutta ranskalaisuutta kuorma-autopuolelle tuli sitten kuusikymmenluvun lopussa. Kahta vuotta myöhemmin Renaulteja oli jo 1113, Peugeoteja 64, Fordeja enää 23 ja Citroënit joutuneet ryhmään muut. 33 Renault Galion oli 2,5-tonninen hyötyauto, joka rungollisena ajokkina taipui moneen ajotehtävään – vaikka nosturilla varustetuksi moniosaajaksi. (OB) Suomeen hankittiin 1930-luvun lopussa 37 ranskalaista Latil M2TL6 -tykinvetotraktoria. Autojen maahantuojat muistivat kertoa tarjolla olevista alustamalleista, joten lehdissä julkaistuissa kuorma-autokatsauksissa sekä Citroën että Renault pysyttelivät esillä. Kahta vuotta aiemmin niitä oli rekisterissä ollut vielä 466 kappaletta. Näissä Fordeissa oli Hercules-dieselmoottori. Se ei kuitenkaan mainittavasti hetkauttanut ranskalaisten kuorma-autojen kauppaa Suomessa. Citroënilta oli tarjolla kevyt T-23 malli ja oikeampi kuorma-auto T-45. Renaultilta oli tarjolla kantavuudeltaan 2,5-tonnisia alustoja, ja muutamat Renaultia myyvät liikkeet julkaisivat mainoksiakin. Suomen virallisessa tilastossa julkaistiin katsaus autokantaan vuoden 1956 lopussa. (OB) Uutta ranskalaisuutta edustivat Ranskan Fordin valmistamat viiden tonnin kuorma-autot, joita saatiin maahan Ford-yhtymän myöntämien luottojen turvin. Suomessa Renault-Saviem mallistoa alettiin tarjota ja mainostaa vuonna 1968.. Merkkien listalla se oli sijalla 13
P äijäthämäläisiä retrorekkatapahtumia on järjestetty jo vuodesta 2014 alkaen. Tälläkin kerralla päivän pääosassa olivat autot, tarinat ja joutenolo, jota eivät edes maltilliset sadekuurot haitanneet. Hollolan puolella alkunsa saanut tapahtuma muutti sittemmin Lahteen ja nyt vuorossa oli jo kolmas Retro Trucks Lahes -näyttely. Vapun jälkeisenä lauantaina tapahtumakentälle ajoi 130 rippikouluiän ylittänyttä ajokkia, joiden joukossa oli niitä entisöityjä helmiä, työkäytössä olevia arkisempia työjuhtia ja yhtäältä jo unohduksiin ajautuneita arkistojen aarteita. Keväinen Retro Trucks Lahes houkutteli Lahden Raskassarjan myymälän pihaalueelle 130 eilispäivän hyötyautoa, parisenkymmentä rompetorikauppiasta ja kuutisentuhatta vierasta. Raskaan kaluston osiin ja oheismateriaaliin keskittyvällä rompetorilla tehtiin kauppaa niin isoista kuin pienistäkin tarvikkeista, hinnoista sopuisasti neuvotellen. Teksti ja kuvat Ari Perttilä Retro Trucks Lahes 2025 Tutulla kaavalla Oikeassa ympäristössä se tarinakin juoksee kevyemmin ainakin Seuran sihteerin, John Pajarisen (oik.) ja pitkäaikaisen jäsenemme, Esa Laineen mielestä.. Uusista puitteista huolimatta on tapahtuman ytimenä haluttu pitää vanhojen ajoneuvojen ympärillä tapahtuva leppoisa yhdessäolo kahvikupin ja tarinoinnin lomassa
Kai Sillankorvan ScaniaVabis L75 on sekin taittanut pitkän taipaleen saman suvun piirissä. Sauli Lavikan, alkujaan TVH:lle toimitettu Sisu K-143 SP vuodelta 1963 sai seurakseen Kaukosen perheen Jyry-Sisu R-141:n vuodelta 1974. 35. Rompetorilla oli tarjolla yksinomaan raskaaseen kalustoon läheisesti liittyvää tarpeistoa, kuten ajopiirtureita. Yhtä kaikki, retrokelpoisia kumpikin. Harri Ahon entisöimä Vanaja A59R-4800 vuodelta 1961 on kulkenut suvussa läpi vuosikymmenten, sillä auton on uutena ostanut Harrin Niilo-pappa Summan paperinajoa varten. Veikko Vormiston Volvo F10 edusti 1980-luvun taitteen raskashinauskalustoa, Janne Päivärinnan Scania T143 taasen on vastaava esimerkki seuraavalta vuosikymmeneltä. Kuva talteen muistikortille myöhempää tarvetta varten. Kyllä vain, entisaikojen kalustossa oli nykyistä enemmän väriloistoa. Timo Niemisen entistämä, mutteripalkinnollakin huomioitu Hanomag Kurier vuodelta 1964 on piristävä poikkeus raskaampien ajokkien lomassa
Classic Motorshow 2025 1980-luvun väriloisteessa Lahden Messukeskuksessa vapun jälkeisenä viikonloppuna järjestetyn Classic Motorshown teemana oli tällä kertaa 1980-luku. Hämeen Mobilistit kunnostivat yhden valmistuneen prototyypin jälkipolvien iloksi. C lassic Motorshow täytti Lahden Messukeskuksen nyt jo 16. Tapahtumassa esiteltiin ajoneuvoja ja niiden ympärillä tapahtuvaa harrastusta useiden kerhojen, mutta myös alan kaupallisten toimijoiden voimalla. 1970-luvun puolivälissä syntynyt Leyland Sherpa sai Suomessa jalansijaa muun muassa postinjakelussa oikeanpuoleisen ohjauksen ansiosta. kerran ja ajoneuvohistoriaa pursuaviin halleihin sekä laajaan ulkoalueeseen tutustui yli 20 000 nostalgianälkäistä vierasta. Suomalainen autoverotus on jättänyt jälkensä moneen automalliin. 1980-luvun suunnittelun hedelmänä syntyi ominaisuuksiltaan erinomainen, joskin kallis ajokki, jonka tarina jäi kuuden auton mittaiseksi. Apua tekemiseen on tarjolla esimerkiksi verhoilun, osien puhdistuksen ja peltitöiden muodossa. Tapahtumassa oli esimerkkejä näistä kaikista. 1980-luvulla Suomessa elettiin vahvaa nousukautta, joka näkyi ajoneuvokannan kehittymisenä. Sisu SA-110 oli armeijan tarpeisiin suunniteltu kevyt maastokuorma-auto. Automaattivaihteisto oli omiaan lisäämään ajokin suosiota nopeatempoisessa jakelussa ja Suomessa oli käytössä niin bensiinikuin dieselmoottoreilla varustettuja ajokkeja. 1980-luvun alussa markkinoille tuodun Volkswagen Caddyn lavaa jatkettiin 8 sentillä, jotta päästiin autoverottomuuden edellyttämään lavapituuteen. Jatkoksesta tulikin sitten ajokin heikoin lenkki, sillä ruostuminen alkoi jatkoksesta.. Teksti ja kuvat Ari Perttilä Mercedes-Benzin vapaastihengittävä V10-moottori, Volvon nokka mallit sekä Sisun keskiraskaat kuorma-autot kuuluivat kiinteänä osana suomalaiseen 1980-luvun katukuvaan. Tapahtumaa kiertäessä huomasi, että kaikkia entisöintiin liittyviä työvaiheita ei tarvitse tehdä omin voimin pimeässä tallissa. Ajoneuvojen ohella tapahtumassa annettiin tilaa myös aikakauden ilmiöille ja tapahtumille. Hyötyautojen kohdalla alettiin kiinnittää aiemman enemmän huomioita kuljettajamukavuuteen ja taloudellisuuteen
Tähän asti jäsenmaksulaskut on lähetetty kirjepostilla, mikä on syönyt seuran vuotuisesta budjetista liki 2000 euron siivun. Asetus ei kuitenkaan koske yksityisessä omistuksessa olevia ajoneuvoja eikä niiden kuljettajien ammattipätevyyttä. Kesän 2026 keikkavaihtoehtoina olleet Vantaa ja Tornio saivat kumpainenkin ansaittua kannatusta. Kokous sujui jouhevasti asialistaa noudattaen Juha Helinin toimiessa puheenjohtajana. Aina silloin tällöin taivaalle ilmestyy myös tummia pilviä. Tämä asetus pääsi yllättämään koko harrastajakentän kyllä ns. Näistä tummista pilvistä taitaa tuoda suurimman osan nuo etelätuulet. Joten katsellaan tulevaa rauhallisin mielin ja talleissa nikkarointia jatkaen. Toivottavasti paras aika kesästä lienee vasta edessäpäin, auringon paistellessa pilvettömältä taivaalta. Seuralla on tiedossa jo suuren joukon sähköpostiosoitteet, joita käytetään muun muassa keikkakutsujen ja kuukausikirjeiden lähettämisessä. Eurot liittyvät läheisesti myös seuran jäsenmaksuihin ja niiden keräämiseen. Lopullinen selvyys siitä, kuinka asetus meitä ajoneuvoharrastajia kohtelee, selviää äänestysten jälkeen joskus syyskuun aikaan. Kuten eräs vetkulainen sen sanoi heti tuoreeltaan: ”tuosta saa suunniteltua mukavan kesälomamatkan, ainakin viikko tai enemmänkin ollaan reissussa”. Asia tulisi korjata, joskin toimet sen tiimoilta ovat edelleen mietinnässä. Museoauton aihio ei ole romuajoneuvo siinä mielessä kuin kiertotalousasetus sen määrittelee. housut nilkoissa. Alkuvuotta pitkin on ollut liikkeellä erilaisia huhuja siitä, kuinka museoajoneuvojen rakentamisen vaatimuksiin tulisi epätoivottuja muutoksia esimerkiksi päällirakenteiden suhteen. Koska keikkojen painopiste on ollut melkoisen etelässä, niin tulevaisuudessa on mukava käydä välillä hieman pohjoisemmassakin. Kaipaamme kuitenkin edelleen lisää osoitteita, joten jos et ole ilmoittanut seuralle käytössäsi olevaa sähköpostiosoitteita, tee se pian – mieluummin heti. Tämä hankaloittaa oleellisesti yhdistysten tai yritysten omistamilla museoajoneuvoilla ulkomaille tehtäviä rompetorija muita matkoja. Huhut eivät kuitenkaan ole sen kuuluisan hevosmiesten uutistoimituksen uutisia kummempia. Asiaan olisi mahdollista hakea kansallista poikkeusta, joskaan siitä ei olisi meille suomalaisille hyötyä ennen naapurimaidemme tekemää vastaavaa poikkeusta. SAHK on neuvotellut A-Katsastus Oy:n kanssa hyvän jäsenetuuden; Vetkun ja tietysti myös SAHK:n jäsenet saavat 15 prosentin alennuksen kaikista alle 3500 kilon autojen katsastusmaksuista ja katsastusten yhteydessä tehtävistä mittauksista. Hallituksen talli T untuu kuin olisi vain pieni tovi kulunut siitä, kun edelliseen lehteen kirjoittelin. Siitä on kuitenkin jo puoli vuotta aikaa. Hyvää keikkakesää toivottaa Esko ja koko hallituksen väki 37. Onneksi tuohon EU:ssa työn alla olevaan kiertotalousasetukseen on osattu reagoida hartiavoimin ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä. Muille laskut lähtevät aiempaan tapaan kirjekuoressa paperille printattuna. Vuoden vaihteessa on astunut voimaan asetus, joka edellyttää yhdistyksen tai yrityksen nimissä olevan museokuormatai linja-auton kuljettajalta ajoneuvoluokan edellyttämää ammattipätevyyttä. Suomalaiset mepit ovatkin hyvin pitkälti samaa mieltä meidän harrastajien kanssa siitä, että harrastuksellemme tulee antaa mahdollisuus jatkua. Vuoden 2026 jäsenmaksulaskut lähetetään sähköpostilla heille, joiden sähköpostiosoite on meillä tiedossa. Kokousväki käytti varsin runsaasti aikaa keskusteluun tulevista keikkapaikkakunnista. Tuo samainen 15 prosentin alennus koskee myös kaikkia museoajoneuvoja, myös niitä kaikkein raskaimpia, eli meidän museokuorma-autoja. Ajoneuvossa pitää olla myös nykyajan vaatimustenmukainen piirturilaite ajettaessa kansainvälistä liikennettä. Tämän lehden kolahtaessa vetkulaisten postilaatikkoihin, on vuosi jo puolivälissä. Kevätkeikan yhteydessä maaliskuussa pidettiin myös Vetkun sääntömääräinen kevätkokous. Erityisesti keskusjärjestö SAHK on tehnyt ansiokasta työtä asian tiimoilta laatimalla kirjelmiä ja lähettämällä niitä ministeriöihin ja mepeillemme. Lopuksi vielä mukava uutinen keskusjärjestön suunnalta. Tätä kirjoitettaessa posti ilmoitti jälleen postimaksuihin tehtävistä korotuksista, joten siirtyminen sähköisiin kanaviin tuo meille selvää rahallista säästöä. Tasapuolisuuden nimissä on Tornio valikoitunut kesäkeikan kohteeksi vuodelle 2026
Coventry Transport museumissa on laajin julkisessa omistuksessa oleva kokoelma brittiläisiä tieliikennevälineitä. Museossa on yli 240 autoa ja hyötyajoneuvoa, 100 moottoripyörää ja 200 polkupyörää sekä tämä vuoden 1937 Dennis Ace Fire Engine.. Sillä matkalla oli puhetta, että seuraava matka voisi olla vaikka Englantiin, jossa on paljon automuseoita. Matka toteutui ja mukaan lähti 28 osallistujaa, joista 24 oli mukana aiemmalla reissulla. Vetkulaisista mukaan lähtivät Pohjolan Esko ja Niemisen Asko. Teksti ja kuvat Asko Nieminen Shuttleworth Collection pitää sisällään kumipyöräkaluston ohella myös lentoja maatalouskoneita. Matkanjohtajana ja suunnittelijana toimi Tuomo Väliaho Parkanosta ja matkan vastuullisena järjestäjänä toimi matkatoimisto. Museomatkalla Englannissa Parkanon seudun Mobilistit ry järjesti huhtikuiseen Englantiin museomatkan, jonka aikana poikettiin 12 automuseossa. Kokoelmaa ylläpitää Richard Ormonde Shuttleworth Remembrance säätiö, joka kunnioittaa kokoelman perustajan, lento-onnettomuudessa menehtyneen lentäjä Richard Ormonde Shuttleworthin muistoa. Säiden puolesta matka onnistui täydellisesti, koska ei satanut ja lämpöä oli koko ajan 20–25 astetta. H uhtikuiseen matkaan osallistui pääasiassa vuonna 2024 parkanolaisten järjestämässä Itämeren ympäriajossa mukana olleet
Manchesteriin voi helposti tehdä lyhyemmän matkan, mikäli Finnair kulkee ajallaan. Vuonna 1944 valmistunut, mutta siviilikäytön tarpeita varten rakennettu Bedford OW on aikoinaan hankittu maatalouden käyttöön. Keskimoottorisen mallastehtaan auton vuodelta 1935 on valmistanut Sentinel Waggon Works Ltd, jonka juuret ovat vuodessa 1875. Kaikki hotellit sekä vierailut varattiin ja maksettiin etukäteen. Jäljellä oli vielä kymmenen muuta museota, mutta niiden raskaan kaluston tarjonta oli niukanlaista. Mutta jäipähän jotain seuraavalle reissulle. Finnair oli järjestänyt yöpymisen ja illallisen Helsingin lentoaseman terminaalin vieressä olevaan lentokenttähotelliin. Kaikissa museoissa on paja, joten sellainen löytyy myös British Motor Museumissa Gaydonissa, Warwickshiressä. Matkalla ei ollut ainoatakaan valittajaa tai sopeutumatonta ja tämä pikku kierto Pariisin kautta lähinnä maustoi hienoa matkaa. Brittiläinen Karrier aloitti moottoriajoneuvojen valmistuksen vuonna 1908 ja ohjelmaan kuului moottoroituja kunnallisia koneita, kevyitä hyötyajoneuvoja ja linja-autoja sekä johdinautoja. Korvaava lento lähti vasta seuraavana iltapäivänä Pariisiin ja sieltä illalla Air Francen lennolla Manchesteriin. Tämä prosessi osoittautuikin reissun vaikeimmaksi asiaksi. Luvan haku älykännykän kautta osoittautui todella vaikeaksi, varsinkin lähtijöiden korkea keski-ikä huomioiden. Brooklands Museumin hallin suojista löytyi muun muassa bussihenkilöstön taukovaunu. Aikataulumuutoksesta johtuen kaksi vetkulaisten näkökulmasta tärkeää museota, British Commercial Vehicle Museum ja Museum of Transport jäivät pois. Puolikaaren muotoinen rakennus pitää sisällään maailman suurimman kokoelman historiallisia brittiläisiä autoja. Karrier-nimi alkoi kadota tuotteista Chryslerin ostettua Rootesin vuonna 1967. Vuonna 1934 Karrierista tuli osa Rootes Groupia, jossa se säilytti brändi-identiteettinsä, vaikka liiketoimintaa hoidettiin osana Rootesin Commer-hyötyajoneuvotoimintaa. Jokaiselle päivälle varattiin 1–3 museokäyntiä. Myöhemmin sen osti Salvatori Transport, joka on ehostanut auton perinneajokikseen. Perävaunussa on keittiö ja keittäjä sekä pöydät asiakkaille.. Näissä kahdessa olisi juuri ollut kuorma-autot ja muu raskas kalusto. 39 Britanniaan matkustavat suomalaiset tarvitsevat 2.4.2025 alkaen passiin yhdistetyn sähköisen ETA-matkustusluvan. Korvaavaa lentoa odotellessa meillä oli hyvää aikaa tutustua lähellä lentokenttää Aviapoliksen ytimessä sijaitsevaan Suomen Ilmailumuseoon. Englannissa kaikki kuljetukset hoidettiin paikallisten tilausajoyrittäjien avulla ja he myös aikatauluttivat siirtymiset vierailukohteiden väleillä. Saavuttuamme Helsinki-Vantaan lentokentälle, ilmoitti Finnair lennon Manchesteriin peruuntuneen lentäjien lakon takia. Suunnitelmana oli lentää Helsingistä Manchesteriin ja palata Lontoosta takaisin
8.2.2022 astelin, paremminkin ontua nilkutin TAYS:n tukija liikuntaelinyksikköön leikkaukseen. Vanhempani eivät innostuneet suunnitelmastani, vaan kehottivat käymään lukion ja miettimään uudelleen sen jälkeen. Seuraavana aamuna sairaalan vuoteessa tunnustelin kehoani: jalat olivat tallella ja varpaissakin oli tunto, mutta jotain puuttui. Sairastu, niin löydät itsellesi museoauton Tarinaa Ford-Projektista Veteraaniautoharrastuksen pariin on monia eri polkuja, joista mikään ei ole toista oikeampi. Jukka Lehdon polku veteraani-ikäisen Fordin omistajaksi kulki sairaalavuoteen kautta. Kysyin, onko se niin joutava, että se voisi muuttaa luokseni Pälkäneelle. Vastaus oli myönteinen. Teksti ja kuvat Jukka Lehto J ukka Lehto kertoo poteneensa vuosien ajan selästä jalkaan säteilevää hermokipua. Autoista puhuessamme huonetoverini yhtäkkiä totesi, että hänellä oli joutava ”Kustomi-Voortti markin lairas”. Selässäni on hiukan titaanisia lisävarusteita pitämässä karannutta nikamaa paikallaan. Lopulta selästä löytyi selkeä vika, viides lannenikama oli reilusti pois paikoiltaan puristaen jalan hermoa. (Tapio Rämö). Voiko dieselin tuoksuun rakastua Keskikoulun jälkeen olisin tahtonut jatkaa ammattikouluun autonasentajalinjalle. Piinaava hermokipu oli jäänyt leikkauspöydälle. Huonetoverinani oli parin kolmen päivän ajan teuvalainen maanviljelijä. Lukioon lähdin ja sen Tapio Rämön 1970ja 1980-lukujen taitteessa ottamassa kuvassa on aikakaudelleen tyypillinen Ford D-sarjan ajokki VR:n kaupunkijakelussa. Me puhuimme koko ajan kaikesta mahdollisesta ihan kirjaimellisesti maan ja taivaan väliltä
Koetin olla silmät ja korvat auki mahdollisia aihioita etsiessäni. Aikaisemmat autoprojektini ovat olleet Citroën 2CV -pohjaisia ja yhden Olympia-maamoottorin entisöin muutama vuosi sitten. Olen puuhannut noin 40 vuotta Suomen linja-autohistoriallisessa seurassa, joten luonnollinen valinta olisi ollut linja-auton entisöinti. Pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistoon teologiaa. Oli hämmästyttävää huomata, että 60-80 -luvuilla hyvin yleiset D-sarjan Fordit olivat kaikki poistuneet vahvuudesta tai muuttaneet muotoaan traktorin peräkärryiksi. Autot on hylätty kuljettajan jalan mentyä kynnyksestä läpi, vaikka tekniikka vielä olisikin hyvin toiminut. Projektin aikana on kuitenkin ilmennyt osapuutteita ja Jukalla on etsinnässä muun muassa tenuttajan säiliö, pakoputki, rungon ulkopuoliset rautaiset paineilmaputket, paisuntasäiliö sekä 12 voltin kierroslukumittari.. Jos autojen kanssa ei puuhaa työkseen, niitä voi harrastaa. Jäljelle jäi siis kuorma-auton entisöinti ja kohde oli aika lailla selvä. Pikkupojasta asti linjaja kuorma-autot sekä traktorit ovat olleet minulle suuren kiinnostuksen kohteena. Saarioisten tehtaalle Sahalahdelle oli jo 60-luvulla paljon rekkaliikennettä. Sisällöksi muodostui raskaamman ajoneuvon entisöinti. Lapsuudenkotini pihassa Kangasalla Sahalahdentien varressa katselin ohi kulkevia Ylisen ja Luopioisten linjan linja-autoja. 41 aikana tapahtui niin paljon, että suunnitelmat menivät uusiksi. Jo 70-luvulla minulle muodostui viha-rakkaussuhde Ford -kuorma-autoihin. Niitä ei niin vaan löytynyt. Korttini ajoin vuoden 1977 Ford D 1110:llä ja tätini miehellä oli maatalouskuorma-autona K 1211, jolla tuli aikanaan ajettua aika paljon. Opinnot alkoivat syyskuussa 1979 ja tein yli nelikymmenvuotisen pappisuran ensin Tampereella Messukylän nuorisopappina, sitten sotilaspappina ja viimeiset vuodet sairaalapappina. Haettuani oman aihioni Teuvalta ymmärsin, miksi ne olivat kadonneet. Olen ollut mukana SLHS:n Pirkanmaan osaston entisöintitiimissä ja olemme vuosia kunnostaneet Paunulle kuulunutta Leyland Tiger -paikallisliikennebussia. D-sarjan Fordit eivät olleet mitään hohdokkaita autoja, mutta työt niillä tehtiin siinä missä muunkin merkkiTeuvalta markin lairasta löytynyt auto oli osiltaan varsin täydellinen, joskin pahoin ruostevaurioitunut. Toki Kangasalla oli paljon muitakin liikennöitsijöitä, joista suurin oli kuljetusliike Sallinen. Ohjaamot ovat hyvin korroosioherkkiä, sillä kotelorakenteissa on monessa kohdassa kolme pistehitsattua peltiä päällekkäin ilman saumojen kittausta. Pelkästään sahalahtelaisten Lehtisen, Ojan ja Poussan autoja kulki paljon kotini ohi unohtamatta kotikylän Raimo Nikkasta ja Jorma Pyykköä. Alle kouluikäisenä rakastuin dieselin tuoksuun! Eihän niitä niin vain löytynytkään Olin suunnitellut jääväni eläkkeelle syksyllä 2023 ja rakentelinkin mielessäni hyvissä ajoin strategiaa eläkepäiviä varten. Sisäinen projekti-insinöörini totesi, että siinä voi olla yhdelle vaarille hiukan liian iso kakun pala haukattavaksi
Niitä oli aikanaan hyvin paljon jakeluja maitoautoina sekä autokoulujen käytössä, Puolustusvoimilla, Postilla ja VR:llä. Fordini on rekisteröity 25.5.1978 tunnuksella VHT-426 ja omistajaksi on merkitty Övermark Andelshandel. Tämän jälkeen jäljet katoavat yhden omistajan ajaksi. Pohja. Siitä tosin voi hyödyntää laidat, pystytolpat ja laitojen lukot. Kahteen poikkipalkkiin jouduin tekemään uudet päät pehmenneiden tilalle. Jarruhihnat ja kytkinlevyn teetin Kitkaliimaus Oy:ssä Tuusulassa. Jarrusylintereissä ei ihme kyllä ollut syöpymiä, joten ne sain kunnostettua hoonaamalla ja uusilla tiivisteillä. Mielestäni yksi mitätön työelukka on syytä pelastaa jälkipolvien ihmeteltäväksi. Akselien pyörännapojen ja jarrurumpujen sekä rungon osien hiekkapuhalluksesta ja maalauksesta vastasi kylämme paja Metallityö M. Ensimmäiseksi purin pahasti haurastuneen lavan. sillä. Tuotannon päättymisen jälkeen malli muuttui Cargoksi, jonka tarina jäi lyhyeksi Britannian Fordin kuorma-autotuotannon siirtyessä Ivecon siipien suojaan vuonna 1986. Projektini on D0910 vuodelta 1978 ja se edustaa vuosien 1965 ja 1981 aikaisen tuotannon loppupäätä. Jos Fordin aihioita oli vähän tarjolla, onko missään olemassa esimerkiksi 60-70lukujen taitteen V8-moottorisia Dodgeja tai Fargoja. Seuraavaksi tunkkasin koko auton pukeille, minkä jälkeen alta lähtivät pyörät, akselit, jousipakat, kardaani ja vaihteisto. Museoauton aihio totta kai haettiin Erkin museoidulla vuoden 1976 Volvo F89:llä. Peräkärryaihioksi hankittu Elokuun 2023 koittaessa suuntasimme ystäväni Erkki Mäkijärven kanssa Fordin noutomatkalle kohti Teuvaa. Keväällä 2024 rungon päältä nousivat ohjaamo ja moottori naapurin Jaakon ja Valtran etukuormaajan avustuksella. Kuvasin tarkasti purettavat kohteet ja osat sekä pidin päiväkirjaa. Osuuskauppojen yhdistymisen seurauksena seuraava omistaja oli Handelslaget Westbotnia. Purkaessa ei paljastunut ennalta tiedossa olleiden ongelmien lisäksi mitään mullistavia vaurioita ja tekniikka oli pääosin melko helposti kunnostettavissa. Kesän aikana kävin läpi moottorin eikä sieltäkään ei löytynyt. Purin jarruputkistot, sillä metalliputket olivat tiensä päässä. Jos ruotsalaiset, saksalaiset ja kotimaiset merkit edustavat uljaita ratsuja, Ford on lähinnä harmaa muuli. Esimerkiksi perän ja vaihteiston öljynpoistotulppien magneeteissa ei ollut lainkaan metallia. Jousipakat kävivät Vallilan takomolla. 42 Alustan monet osat on hiekkapuhallettu ja maalattu irtonaisena paikallisen pajan toimesta. Tässä on vielä peltinen maski ja pyöreät ajovalot. Nouto sujui kohtuullisen hyvin ja lopulta Ford saatiin katon alle uuteen kotiinsa Pälkäneen Laitikkalaan. Seuraavaksi auto oli peräkärryn aihioksi hankittuna maatalousautona Teuvalla, mistä sen hain. Tekemistä pitkän kaavan mukaan Kotiintulon jälkeen alkoi tarkka inventointi dokumentointeineen. Auton alkuperän takia yritän puhua sille joka päivä edes hiukan ruotsia, jotta se tuntisi olonsa kotoisaksi Hämeessä. Koko projektin ajan olen ottanut satoja valokuvia. Seuraavana oli vuorossa rungon purkaminen
Renkaat löytyivät yllättäen kotimaakunnan Sastamalasta Retrorenkaat Ky:n varastosta. Niitä olivat mm. Tässä yksilössä on paineilmakäyttöiset nestejarrut käsijarrun ollessa paineilmakäyttöinen. Työ on edennyt mukavasti, onpahan eläkevaarilla jotain järkevää tekemistä. Projektin myötä minusta on tullut Tullin kanta-asiakas, joskaan mitään asiakaskorttia en ole vielä saanut. Luultavasti kesän tai syksyn kuluessa pääsen rakentamaan lavaa alkuperäisen mallin mukaan. Restaurointi muistuttaa jossain määrin arkeologisen kaivauksen tekemistä. Suurimmat työt olivat jäähdytyskanaviin saakka ulottunut perusteellinen puhdistus, maalaus sekä uusien männänrenkaiden ja laakeriliuskojen asentaminen. Peltitöitä riittää ihan mukavasti, sillä pyöräkaarien kotelot ja kynnykset sekä lattian rakennan kokonaan uusiksi. Pohjalankut on jo tilattu ja noudettu höylääjältä. Korvaamattomana apuna ovat olleet korjaamokäsikirja ja varaosakirja, samoin tietokone Google-hakuineen. Englannista olen nimittäin tilannut pieniä osia monta kertaa. Englannista sain myös alkuperäiset, uudet Girlingin jarrunestesäiliöt haljenneiden tilalle. 43 Joulukuussa 2024 moottorin palatessa takaisin rungon päälle totesin mielessäni, että taidan selvitä tästä! Kirjoittamishetkellä huhtikuun alkupuolella 2025 on ohjaamo lämpimässä autotallissa. mitään dramaattista. Alustaan tein muutaman osan uudestaan vanhojen, pehmenneiden tilalle. Pakoputken rakentaminen on myös kysymysmerkin takana, samoin metallisten paineilmaputkien rakentaminen. Viime viikolla hain katsastusasemalta rekisterikilpien tilauslomakkeen motivaatiota kohottamaan.. En tiedä päivämäärää, milloin Ford saadaan ajoon – parempi näin. Syöttöpumpun ja suuttimet huollatin Akaan dieselissä. Edetään osa osalta ja kerros kerrokselta ja ihmetellään, mitä täältä mahtaa löytyä. Aloittaessani projektia en ollut ihan varma, mihin olen pääni ja käteni työntämässä. Puolitoista vuotta on nyt takana, enkä tiedä paljonko on edessä. Moottoria en ole vielä käynnistänyt asennusta vaille olevien apulaitteiden takia. Esimerkiksi puolen tuuman hienokierteisiä jarruputkien liittimiä en ole onnistunut Suomesta löytämään. akkujen ja käsijarrukellon telineet sekä varapyöräteline nostomekanismeineen. Tekemistä on ollut – ja on edelleen Viime vuoden lopulla kunnostettujen akseleiden päälle aloin kasaamaan runkoa, jonka luota myös moottori löysi sijansa. Edessä on vielä paljon tehtävää ohjaamon kanssa, sillä verhoilutyötkin odottavat tekijäänsä
Tampellan tehtaalla joulukuussa 1957 valmistunut veturi on numeroltaan 1096 ja siinä yhdistyy kaikki paras osaaminen ja tietotaito suomalaisesta höyryveturiosaamisesta. Esimerkiksi perinteiset pyöräkertojen liukulaakerit on korvattu tässä yksilössä rullalaakereilla. Veturin paino työkunnossa on 157 tonnia ja tehoa noin 1600 hv. Vastavalmistunut Kai Huhtakallion komea Volvo F88 ensimmäisellä keikallaan. Hienoa työtä on talkooväki tehnyt ja hattua pitää kyllä tekijöille työn laadusta. Näistä laakereista juontaa juurensa myös veturin lempinimi. Wappuajelu Hyvinkäälle Wappu ei ole mitään ilman pientä Vapunpäivän ajelua. Siinä on kyllä ruosteista rautaa entisöitsijöille niin että riittää.. Tällä kertaa päätettiin kysyä, päästäisiinkö katsomaan hieman kookkaamman museopelin entisöinnin tilannetta. Ennen kotiinpaluuta pidettiin ansaittu lounastauko Ullan Pakarilla. Rulla-Risto oli tuotu meitä varten ulos konepajan uumenista. Teksti Esko Pohjola Kuvat Jukka Lehto E ntisen, VRYhtymän konepajan tiloissa Hyvinkäällä on työn alla Tr1 eli ”Rulla-Risto” veturin entisöinti. Muutamana Vappuna olemmekin ajelleet joko isommalla tai pienemmällä porukalla omia ajoja ja keväällä aloimme etsiä peruskaavasta poikkeavaa ohjelmaa. Oululainen Lasse Tauriainen on hankkinut yrityksensä Finndamf Oy:n nimiin Tr1 höyryveturin
Suur-Saimaan ympäriajot, Mikkeli-Lappeenranta-Mikkeli 1.7. ...................................................... ....................................Vetkun vuosikokous, Hotelli Aulanko. ............................................................................Liperin Truck Meeting, Liperi 28.–29.6. Ja pitihän sitä vielä poiketa katsomaan Lehdon Jukan Ford-projektia, josta enemmän toisaalla tässä lehdessä. SAHK 65. 45 Kaikkea työssä tarvittavaa osaamista ja työvälineitä ei enää Suomesta löytynyt, joten akselien pyöräkertojen laakerien vaihto jouduttiin teettämään Saksassa museovetureiden kunnossapitoon erikoistuneella DB:n eli Saksan rautateiden konepajalla. ...................................Uudenmaan truck meeting, Mäntsälä 11.–12.10. ..............................................Vetkun Kesäkeikka, Pieksämäki-Mikkeli 28.6. Sylinterien kokoluokka on melkoinen, kirjoittaja mahtuu ähisemättä sen läpi. ........................................................................... Tapahtumakalenteri 2025 Tarkista tapahtumatiedot järjestäjältä! 13.–15.6. Tietysti raiteilla oli näiden lisäksi vielä vetureita odottelemassa tulevaa entisöintiään. Samalla alkoi pihaan tulla paikallisen Vappuajon autoja ja muita kulkupelejä, joten siinäkin sitten vierähti tovi ennen kuin kotimatka pääsi alulle. ................................................ ................................................................Tahko Truck Fest, Tahko 27.9. 3-tien konepäivä, Parkano 28.–30.8. Nyt veturi on jälleen kiskoilla omilla pyörillään ja entisöinti on melko pitkällä. Sisukuja Truck Meet, Kuusankoski 5.7. Retkeilyajot, Pietarsaaari 26.7. Himos Truck Show, Himos 8.–9.8. Vetkun Loska-ajo, Riihimäki-Hämeenlinna 12.10. Vanajan kaupunginosan läheisyydestä johtuen oli yleisön joukossa monella varsin paljon muistoja eräästä automerkistä. Runni Truck Festival, Iisalmi 5.7. Toisella puolella veturia on vastaava kokonaisuus, joka on höyrykattilan ohella veturin tärkeimpiä osia. ........................................................... Toki kaikki saivat ansaitun huomion ja jälleen kerran suuri ihmetyksen aihe oli, kun Polvelan Matti pyöräytti Patanokan veivillä käyntiin. Jos loppu sujuu suunnitellusti, niin viimeistään ensi vuonna näemme Rulla-Riston jälleen liikenteessä. Power Truck Show, Härmä 23.8. Teollisuustiellä tärähtää, Tuusula 13.9. Nesteeltä ajeltiin ensin Janakkalan kirkolle ja sieltä mutkateitä pitkin konepajan portille. .................................................................Vintage Hiekkahentunen, Ojakkala 26.7. ....................................................Tawastia Truck Weekend, Hämeenlinna 28.6. Höyryveturin lisäksi pihassa oli ArticRail Oy:n Dr16-veturi, jolla aloitetaan kaupallinen liikenne aivan lähiaikoina. Konepajan porttien taakse päätyi lopulta neljän auton ryhmä. .............. Veturin ympärillä riitti kyllä väkeä, sillä”Lättähattu” toi paikalle 100 rautatieharrastajaa tutustumaan entisöinnin kohteeseen. .................................................................... ................................................................................................Mobilisti-ilta, Vääksy 4.–5.7. Lopulta totesimme entisöintityön moitteettomaksi ja lähdimme kurvailemaan vanhaa kolmostietä Ullan Pakarille lounaalle. Kokoontuminen oli sovittu aamulla klo 9.00 Janakkalan Nesteelle. ....................................................................Maxpo, Hyvinkää 6.9. ...31. Ylempi sylinteri on luistikaappi, joka ohjaa höyryn työsylinteriin vuoroin männän molemmin puolin. ........................................................... Pihaan kurvatessa siellä olikin runsas yleisö meitä odottelemassa. .................................................................... Lämmin kiitos vierailusta isännille, ArticRail Oy:n Lasse Tauriaiselle ja Pertti Siltakoskelle
Kyljessä ulosotto. Hinta maksuvalmiuden mukaan, suoritus Vetkun tilille. Tilaukseen nimi, osoite ja puhelinnumero Olavinlinnan M Toimituskulut 5,00 € Soita jos olet tulossa Raimo 040 045 0585 /ei viestejä Huoltotie 1 ovi 3, 04300 Tuusula FB: Tuusulanautomuseo Soita jos ollett et tt l ul ulossa Raimo Raimon RAMPETORI! Raimolla myynnissä paljon vanhaa tavaraa! Soita 040 045 0585 motonet Morris-Commercial NVS 13/5 vm. Herättelemällä saattaa jopa toimia. Kaksiakselinen museokuorma-auto, jolla kantavuutta muutama tonni. 10 laitaa + 2 varalaitaa, etu ja takalaidat, Kinnegrip-tolpat. Kaasutin ja syyläri kunnostettu. sähköpostilla jäsentiedotteet Keikkakutsut ja. 12-metriseen kärryyn. Tikapuukippi, mukaan toinen moottori. Marttila Antti, 0400 233 155, Pukkila Brittiläisen keksinnön vaihdelaatikko, lähes samanlainen kuin Petteri J6:ssa. Pauli Wiklund, 040 571 1159, Sääksmäki 47 Olavinlinnan Keikka 120 min 25,00 € Magneettimäen Muistoajo 16 min 20,00 € KESÄN 2023 UUTUUS-VIDEOT Tilaukset: info@vetku.. Myydään tarjousten perusteella / vaihto 50–60-luvun MB-henkilöautoon. Mikko Ojala, 044 3222 975, Tuusula 46 Myydään Myydään Myydään Ostetaan KAUPPAPAIKKA Jykin virheettömät lasikuitulaidat. Vaihdossa tarjotaan MB SL55 AMG avo vuodelta 2004. 52, bensakone, täydellinen auto, seissyt 60 vuotta kuivassa ja lämpimässä. reijo.kiiski@metalli-asennus.com Reijo kiiski, 0400 652 913, Lappeenranta Jos et ole vielä liittynyt Vetkun sähköpostilistalle, tee se nyt ilmoitamalla yhteystietosi osoitteseen jasenasiat@vetku.. Hinta 2500 euroa
47 lisätiedot tapahtumasta YHTEISTYÖSSÄ MESSUALUE AVOINNA: Pe 10.00-18.00 La 10.00-18.00 ja Valoshow 18.00-23.00 8.-9.8.2025 Powerpark Härmä Kuljetusmes sut kansainväli nen autonäyttel y esillä kuljetusala n kansainväli nen suurtapahtu ma koko perheelle veteraaniau tot omalla näyttelyalu eella www.powertruckshow.fi bruce wilson show / drifting show / pienoismall it / rc-työkonee t tractor pulling sm-osakilpa ilu / truck pulling ryhmä hau / valoshow / powernight (k18) paljon muuta ohjelmaa Lääkettä autokuumeeseen ja apua osapuutteisiin yli 70 vuoden kokemuksella Kauppilan autohajottamo Oy Ilvesjoentie 425 61760 Ilvesjoki, Jalasjärvi Puh: 06 456 8800 KAH-Trucks.fi kah@kah-trucks.fi Olemme avoinna ma-pe 8.00 – 16.30 Myytävänä klassikkokalustoa sopivasti:
UUSI TUOTEKUVASTOMME ON AVATTU Löydät meidät osoitteesta web.fennosteel.com