V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
42 Kauppapaikka .................................................. 0400 539 369 carl-johan.blomqvist@powder-trans.fi Aulis Hartikainen p. 0400 838 355 arto.rantala@tuubi.net SISÄLTÖ 3 / 2012 Info-sivu ........................................................ 40 Mikan matkassa tiilenpäitä lukemassa ........ 24 Alleajosuojat ennen pakkoa ........................ 32-33 VetKu koeajaa: Sisu SH-6/4100 ................... 0400 828 441 Sture Palmgren Pernaja p. 41 Kaupalliset ilmoitukset ................................... 18 Kesäkuvia .......................................... 040 590 4850 talous@vetku.fi Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmies Hannu Kettunen Juankoski p. 0400 769 637 lasse.hietsalo@pp.inet.fi Tuure Hulmi Säkylä p.0500 590 095 hulmi@netti.fi Yrjö S. Kaasalainen Harjavalta p. 26-30 Yrjö Mikael Eerilä in memoriam ................... 22-23 Pikku-uutisia ......................................... 16 Vuoden mutteri Viitasaarelle ....................... 0400 278 963 hannuilmari48@jippii.fi Vastaava museoajoneuvotarkastaja Arto Rantala Tampere p. 0500 315 271 Talous Anu Mesiranta, Kangasala p. 0400 449 009, markku.tapio.koskinen@vetku.fi Varapuheenjohtaja, jäsenasiat, Jari Kosenius Riihimäki p. 3 Päätoimittajalta ja puheenjohtajalta ................... 2 Tervetuloa Tampereelle ........................ 19 Veteraanin viimeinen keikka ...................... 0400 626 770 yrjo.kaasalainen@luukku.com Jouni Kallio Kurikka p. 20-21 Kesän kaunein kuorma-autojen kokoontumisajo. 040 571 1159 sihteeri@vetku.fi Carl-Johan Blomqvist Turku p. 6-11 Ohi on 330, pojat pääsivät intistä-noin 60 v sitten 12-13 Nokialainen autotehdas 14-15 Vain yksi on joukosta tallessa ........................ 34-37 Autoilun alkuaikoja Kyynäröllä .......................... 17 Aitoon VPK 130 vuotta .................................... 38-40 Lukijan kynästä ........................................... 4 Amia vetkuttaa runosuonta kutkuttaa .............. 0400 576 212 aulis.hartikainen@pp.inet.fi Lasse Hietsalo Elimäki p. 040 592 7295 jari.kosenius@vetku.fi jasenasiat@vetku.fi Sihteeri Pauli Wiklund Kylmäkoski p. 5 VetKun 1.matka-ajo Pitkä Keikka .. 43. 040 500 3212 jouni.kallio@netikka.fi Tapio Nisula, Jyväskylä p. 25 Kirkkaasti Kiteen keikalla ........................... V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 2 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY PL 48, 36201 KANGASALA Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: Tapiola-pankki TAPIOLA 363630-2797181 IBAN: FI83 3636 3002 7971 81 www.vetku.fi sähköpostit: sihteeri@vetku.fi Hallitus Puheenjohtaja: Markku Tapio Koskinen Pornainen p. 31 Pala suomalaista traktorihistoriaa ................
Erityisen hienoa toiminnasta tekee se, että koko toiminta on perustunut talkootyöhön, mutta innokkaita tekijöitä on kuitenkin koko ajan riittänyt toimimaan vapaaehtoisesti kulttuurityön edistämiseksi. Henkilökohtaisesti olen iloinen myös siitä, että Veteraanikuorma-autoseura on päättänyt järjestää 25-vuotisen työn kunniaksi autonäyttelyn juuri Tampereella, joka sijaitsee suomalaisen kuljetusliikenteen kannalta maantieteellisesti keskeisellä paikalla sekä itä-länsi, että etelä-pohjoinen välisessä kuljetusliikenteessä. Historiatietojen tallentamisen lisäksi veteraanikuorma-autoseura tekee tärkeää työtä vanhojen tavara-autojen ja muidenkin hyötyajoneuvojen entistämiseksi. Näillä sanoin haluan toivottaa kaikki osanottajat tervetulleiksi museokuorma-autonäyttelyyn Tampereelle! Arto Satonen Kansanedustaja, Eduskunnan liikennevaliokunnan puheenjohtaja. Veteraanikuorma-autoseuran suuresta arvostuksesta alan parissa toimivien ihmisten keskuudessa kertoo paljon jo se, että jäsenmäärää on pystytty kasvattamaan vuoden 1987 perustamishetken 14 jäsenestä jo yli 750 jäseneen. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 3 Veteraanikuorma-autoseura on tehnyt jo 25 vuoden ajan tärkeää työtä ikuistaakseen suomalaista kuormaautohistoriaa ja välittääkseen tietoa menneestä nuoremmille sukupolville
Reitin varrella, yhteistyökumppaneina toimivien alan yritysten toimipisteissä järjestetyt yleisötilaisuudet muodostuivat todellisiksi massatapahtumiksi. Keikan ikänestori, salolainen Sulo Hurtta seuraa tiiviisti Jaakko Teleniuksen samanikäisellä Volvo LV84:llä. Kuva Olli Blomberg ARTIKKELEIDEN KUVAT I lman mainintaa Vetkun arkisto. 1000 kpl Painopaikka: Aaltospaino, Tampere VetKu on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on toimia jäsenistön keskinäisenä yhdyssiteenä ja informaatiokanavana sekä toteuttaa Seuran ulkoista viestintää web-sivuston ( www.vetku.fi ) ohella. Kesä on ollut eritäin vilkas museoautotapahtumien kannalta. Päätoimittajalta Puheenjohtajalta Neljännesvuosisata sitten neljäntoista henkilön paikalla ollessa perustettiin yhdistys vaalimaan suomalaisen kuorma-autoilun perinnettä ja tallentamaan siihen liittyvää historian tuntemusta tuleville sukupolville. Entisöinnin yhteydessä kerätty tieto, missä, miksi ja milloin kyseisen auton palveluksia on tarvittu, kerää yhteen valtavan määrän historian säikeitä. 28:n autokunnan kolonnana ajettu ’Pitkä Keikka’ halki Suomen Rovaniemeltä Lappeenrantaan koitui yli 800 km:n mittaiseksi ja se myös huomattiin. Perinteeksi muodostuneissa Seuran kokoontumisissa on nähtävissä huikea historiallinen esitys aina elinkeinoelämämme koneellistumisen alkuajoilta nykypäivän tehologistiikkaan. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 4 Hyvät vetkulaiset eli kuorma-auto perinteen tallentajat! Taas on vietetty kesää joka on ollut eritäin vaihteleva sääolosuhteiltaan, mutta onneksi säiden haltija oli meille Kiteellä suotuisa vietimme ikimuistoisen pitkän viikonlopun harrastuksemme ja ystäviemme parissa. KANNEN KUVA: Kannen kuva: Pitkällä Keikalla 1989. Yhtenä sellaisena päätettiin järjestää näyttävä, siihen mennessä taltioitujen kuorma-autojen kalvakadi. Syysterveisin Puheenjohtajanne Markku Koskinen. Julkisuuden tavoittelu ei mennyt hukkaan. Toimitus ottaa mielellään vastaan vinkkejä sisällön kehittämiseksi sekä tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi. Erityisen kiireelliseksi koettiin jo hyvää vauhtia lopullisesti katoamassa olevien vanhan ajoneuvokaluston mallien pelastaminen, juuri niiden avullahan historian kehitys on konkretisoitavissa ja esitettävissä. Jokaisella tallennetulla ajoneuvolla on oma tarinansa, jonka kautta se kytkeytyy käyttöaikansa oloihin. Hanke toteutui vuonna 1989, Veteraanikuorma-autoseura järjesti historian ensimmäisen matka-ajonsa. Vielä kerran suurikiitos teille kaikille, jotka loitte meille vetkulaisille mahtavan Kiteen keikan! Kauniissa Pohjois-Karjalan maisemissa aurinkokin paistoi aina sunnuntai-iltaan saakka. Valtakunnallinen ja pohjoismainenkin media seurasi koitosta tiiviisti ja piti yleisön ajan tasalla sen etenemisestä. Julkaisua tuotetaan vähintään neljä numeroa vuodessa. Ne ajetaan Hämeen sydämessä, jossa samalla vietämme Veteraanikuorma-autoseura ry:n 25 vuotis-merkkipäivää ja pidämme Seuran syyskokouksen. Tulee mieleen, että pitäisikö kesällä olla keskiviikkoisinkin sunnuntai, että kerkeisi kaikkiin tapahtumiin! Mutta syksy saapuu ja Loska-ajot lähestyvät. Toivotan teidät runsain joukoin tervetulleeksi valitsemaan seuran hallitukseen erovuoroisten tilalle uudet jäsenet. Mediakortti:www.vetku.fi ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. (Kuljetus)kulttuurin tallentaminen on siis arvokasta työtä. Perustetun yhdistyksen ja sen toimintatavoitteiden tunnetuksi tekemiseen ryhdyttiin etsimään keinoja. Taltioitaessa jokin esine, olkoonpa se sitten kuorma-auto, puukaasutin, kuormauslaite, sepän vasara tai vaikkapa Petsamon matkailumerkki, tallentuu samalla aimo annos sitä kansallista kulttuuriperintöämme, joka kyseisen esineen käyttöön ja aikakauteen liittyy. ILMOITUKSET Jäsenistön ilmoitukset veloituksetta. 040 411 6483, veikko.hoppula@vetku.fi Painos n. Perehtyminen vanhan kuorma-auton menneisyyteen tutustuttaa meidät samalla koko yhteiskunnan historiaan. Onnea seuraaville neljännesvuosisadoille! Wexi VetKu 3 / 2012 ISSN: 1795-4452 Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry, Päätoimittaja: Veikko Hoppula Kangasala p. Jakelu seuran henkilöja kannatusjäsenille sekä yhteistyökumppaneille ja alaan liittyville viranomaistahoille. Halkialainen Lauri Rusi kaartaa lepotauon jälkeen taipaleelle vuoden 1937 mallisella Chevrolet HS157:llä. Vanhojen hyötyajoneuvojen kunnostaminen museoajoneuvoiksi alkoi kiinnostaa ihmisiä ja yhä uusia latotai metsälöytöjä saatiin pelastetuksi
Kettunen osallistui myös vetopöydän hakuun, siitä minä pääsin sketsin makuun. En ollut seuran perustamisesta samaa mieltä, mutta nyt minut löytää samalta tieltä. Se, että mainitsen vain vanhempia miehiä tässä, on syy, että olen muistia menettämässä. Fordin kanssa on tehty monta matkaa, aika näyttää kauanko jaksan jatkaa. Tahdomme Seuraa Onnitella ja kiittää Onnea paljon, niin että riittää. "Muna-Kurre" sai nimensä siksi, kun kättely muuttui kananmuniksi. Kun autoiluhommasta tuli loppu, vanhan auton etsimiseen tuli kova hoppu. Ensimmäistä 10 vuotta en mukana ollut, sen jälkeen olen vasta mukaan tullut. Sitten se "Munamies" vielä, hän on mahtava kaveri samalla tiellä. Viitaloita ei keikoilla tulipalot haittaa, kun paloautolla matkaa taittaa. Humpas on huoltopuolen "sielu", häneltä korjaantuu vaikka Fordin kaasuttajan nielu. Olin itsekin kokouksessa myös, silloin olin vielä normaalisti työs. Vanhempia miehiä tahtoisin muistaa tässä vähän, he minua auttoivat, kun tulin joukkoon tähän. Radiosta kuului "vetkulaiset tukkii täällä tiet, tuli vastaus: "muistaisivat perkules, kuka tehnyt on nämä tiet" Pentti painoi A Fordin lusikan pohjaan, kokeillaan pääseekö Fordilla sataan. Mietin, en nimeäni alle laittaa julkea, tahdon edelleenkin teidän kanssa terveenä kulkea. Tallinnassa katselimme romulaaniin, Volanen huomautti" aivan kuin olisi tullut kotiin". Puheita meille on pitänyt monta miestä ja naista, jopa useita eri maista. Vanhojen kuorma-autojen "Kingi" on Sallinen varmaan, eikä se perustu yksistään autotarhaan. Meillä on miestä ja naista vaikka miksi, Hannulla keikat muuntuu vaikka näytelmiksi. Kaiken kruunasi kirkossa käynti, ja miten siellä miehet laulussa mahtavasti ääntä käytti. Ajattelin, ette Te vanhaa miestä, kehtaa ainakaan porukalla piestä. (AP). Siispä sepustukseni alta löytyy nimimerkkiä kaksi, joista meidät tuntee kirjoittajaksi. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 5 Liittokokous -86 Helsingissä oli siellä päätös Vetkun perustamisesta tuli. Paljon on tapahtunut 25 vuoden ajalla, on poltettu bensaa ja käyty pajalla. Ne miehet oli oikealla tiellä, en sitä aluksi vain tahtonut niellä. Lehtinen kerkesi Sisulla Kiinassakin käydä, sitten huomattiin, se olikin vain jäynä. "Vanhat herrat" iski esityksen pöytään, vanhojen autojen kerhosta pitäisi sopu löytää. Haavistokin kerkesi jo 80 täyttää, vaikka kuuskymppiseltä vieläkin näyttää. Kauppaneuvos on meille kaikille tuttu, hänen myyntitaitonsa on seuralle iso juttu. Ami: kyllä poliisit varmaan makeasti nauraa, kun Sinulle ylinopeudesta sakkoa kirjoittaa. Tapahtumia muutamia mainitsen vielä, mitä tapahtunut on ajojen tiellä. Kuortin suusta saa vaikka mitä tulemaan, kuten "ei tämä p-aukisten hommaa olekaan". Naisista meille paljon on hyötyä kyllä, kaikissa asioissa me ei naisten tasolle yllä. Jonglööri hyvä olisi Kauppisesta tullut, kun olen hänen hatun laittamista päähän seurannut. minä kunnioitin ja arvostin Vuortion Teuvoa, heti alkuaikana sain häneltä hyvää ja arvokasta neuvoa. Puheenjohtajat meillä on hyviä ollut, siksi hyvää tulostakin on tullut. On Haavistoa, Sallista, Kuorttia ja muita, ja mies, joka soittaa flyygelillä sinfonioita. Kiteen keikasta jäi varmasti kaikille hyvä mieli, ainakin ilmeet sen kieli. Veksi lehden toimituksesta vastaa ja paljosta muusta, sketsin sanatkin löytyy Veksin suusta. Sanaili Ami ja kirjoitti Itu Amia vetkuttaa runosuonta kutkuttaa Kaveria (ainakaan pyhäsalmelaista -) ei jätetä; Pentti Kuosmasen Ford A / 1929 kiipeämässä Aimo Pirneksen 1959 mallisen Ford F 600:n kyytiin. On löytynyt hyviä kavereita monta, se on aivan uskomatonta. Pertti on monessa mukana, ja paljon meidän puutavaramiesten tukena
Paikallisradiot pääkaupunkiseudulla ja keikkareitin varrella olivat aloittaneet matka-ajon seuraamisen jo Tampereelta alkaen; kiinnostusta riitti aivan viimeisille metreille saakka. Se toimi ansiokkaasti myös Pitkän Keikan pelastavana enkelinä saaden siinä tehtävässä tulikasteensa Juha Kaivo-ojan vastatessa autosta. matka-ajo Pitkä Keikka. Aikataulu kangertaa aluksi Reilusti yli sadan kilometrin ajon jälkeen ensimmäiset autot saapuivat noin tunnin aikataulustaan jäljessä eli noin 13.30 Kemiin, Union Lapintuuleen, jossa oli Keikan ensimmäinen tehtävärasti sekä ruokailuja tankEnsimmäisen autojen kuormaus junaan Tampereen asemalla on juuri alkamassa. Pitkä Keikka oli menestys, niin osanottajille, yhteistyökumppaneille kun yleisöllekin. Koeajovaiheessa ennen keikalle lähtöä moottorivian saanutta Seppo Partin Vanajaa lukuun ottamatta kaikki ilmoittautuneet autokunnat saapuivat ajoissa paikalle. Veteraanikuorma-autojen 1. Pitkälle Keikalle lähdettiin käytännössä jo 26. Lähtöhetki noteerattiin lähes tasavallan ykkösuutiseksi tuona päivänä. Sekä YLEn TV-uutiset että MTV3:n Kymmenen Uutiset näyttivät siitä välähdyksiä illan lähetyksissään. Vanhan kansan sanontaa lainataksemme aikaa ja tupakkia kuluikin rutosti ennen kuin ensimmäinen veteraanikuorma-auto viimein 30.5.1989 klo 10.00 starttasi Rovaniemen torilta kohti Lappeenrantaa. Ehjinä olivat kaikki veteraanikuormurit junan kyydissä perille tulleet. Kolonna kokoontuu Sateen jumalatar Esteri oli erittäin antoisalla tuulella, kun autoja varhain aamulla maanantaina 29. klo 8.00, kun autot asetettiin näytteille Oy Scan-Auto Ab:n Rovaniemen toimipisteen piha-alueelle. Virallinen keikkaohjelma alkoi tiistaina 30.5. Tätä käytäntöä he sitten noudattivatkin koko Keikan ajan. Viestintäyhteyksiä reitin varrelta hoitivat ansiokkaasti Veli Kärkkäinen ja Eeva-Liisa Nick eli Megaveli Oy/Paikallisradiopalvelu Ky ääniautoineen. toukokuuta alettiin purkaa junanvaunuista Rovaniemen asemalla. Mutta huolellinen valmistelu kannatti. Autojen purkaus junasta Rovaniemellä on juuri alkanut, laiturille on siirtymässä KAL:n Sisu SH-6. toukokuuta Tampereen rautatieasemalta, kun ensimmäiset kuusi veteraanikuorma-autoa komeiden seremonioiden jälkeen lastattiin junaan kuljetettavaksi Transpointin toimeista Rovaniemelle. Kuljettajakokouksen ja lehdistötilaisuuden jälkeen ajettiin komeasti poliisisaattueessa Rovaniemen torille. 6 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Teksti ja kuvat: Olli Blomberg Ensimmäinen ajatus Pitkän Keikan toteuttamisesta esitettiin vuonna 1986. Yleisömenestys oli jo tässä ensimmäisessä avoimessa tilaisuudessa huomattava, aikaisesta kellonlyömästä huolimatta. Mahtavan yleisöjoukon todistaessa tapahtumaa lähetti maaherra Asko Oinas keikkalaiset matkaan. Vaunujen tyhjennys sujui alan ammattilaisilta kuin silloin ennen vanhaan ”siellä jossakin”. Samassa tilaisuudessa Volvo Auto Oy Ab luovutti suurella huolella entisöimänsä ”Torni-Volvon” eli Volvo F88 -kuorma-auton Vehoniemen Automuseosäätiölle käytettäväksi huoltoja kuljetusautona. Autojen purkauksen jälkeen järjesti hotelli Lapinportti ikimuistettavan saunomishetken ja vielä muistorikkaammat Mobiilitanssit myöhemmin illalla. Lisäksi nautittiin luonnollisesti aitoa poronkäristystä lisukkeineen, Lapissa kun oltiin. Autokunta ykkösen miehistö eli herrasväki Entonen suoritti mahtavan entrén saapuessaan jo ensimmäiseen yhteiseen Pitkä Keikka -iltaan autonsa ikäkauden mukaisiin asusteisiin pukeutuneina
Nyt ratkottiin paremmuutta umpikumirenkaisen pyörän painon arvioinnissa. Hyvä saavutus, vaikka matkan aikana piti ratkoa vielä kirjallinen koe! Oy Sisu-Auto Ab:n Oulun toimipisteen henkilökunta oli kehitellyt näyttävän iltatapahtuman ja esitteli Pitkän Keikan veteraaniautojen lisäksi myös uudempaa kotimaista kuljetuskalustoa. Täällä oli jälleen vuorossa tehtävärasti. Täällä pidetyn yleisötilaisuuden jälkeen matka jatkui Lapinlahdelle, Matin ja Liisan Union-asemalle, jossa paikalliset mobilistit ja runsas yleisö jo olivat keikkalaisia vasKeikan vanhimmat autot, Entosen Ford TT ja Transpointin Ford AA kiinnostivat yleisöä jokaisella pysähdyspaikalla, myös Oulussa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 7 kaustauko. Parituntisen tapahtuman jälkeen ajettiin poliisisaattueessa sopivasti Oulun Messujen päättäjäisjuhlallisuuksiin ja sieltä edelleen Oulun vanhalle kasarmialueelle. Eikä tuo ihme ollutkaan, eihän vm/-29 Ford AA ole tehty tämän päivän liikennerytmiin. Sen jälkeen ajettiin Oulun torin kautta Oulun Mobilistien automuseolle. Tehtävän suorituksen, kahvihetken ja museoon tutustumisen jälkeen keulat käännettiin kohti kaakkoa, kirjallinen tehtävä jälleen eväänä. Autoalan ammattilaisia tauolla Oulussa, vasemmalta Oy Veho Ab:n toimitusjohtaja Johannes Cederberg (ajoi Mehu-Mersua), liikennöitsijä Raimo Stenvall ja rouva Kirsti Stenvall.. Uusi päivä, uudet kujeet Perinteisen, aivokoppaa ravistelleen hälytyskelloherätyksen (jota naiset yllättävää kyllä eivät minään pitäneet) jälkeen nautittiin muhkea aamiainen Sotkussa. Tehtävärastiksi Oulun Mobilistit olivat valinneet keikka-auton ajamisen mahdollisimman ahtaasta portista, sitä kuitenkaan koskettamatta. Paavo Vainikan Patanokkaa ajanut Eino Pienmunne näytti kuinka ajetaan millimetrintarkasti portin läpi Oulun Sisu-Auton rastilla. Kovan päivän jälkeen maittoi uni miehille niin tutuissa punkissa, eikä naisväkikään tätä kokemusta negatiiviseksi luokitellut. Täällä Keikan osanottajat majoittuivat vanhoihin, mutta ah niin siisteihin ja muistoja herättäviin kasarmeihin. Maittavan lounaan ja kinkkisen tehtävän (epätasapainoisten tikkojen heitto maalirinkiin) jälkeen matka jatkui kohti Oulua, jonne saavuttiin enää 45 minuuttia myöhässä. Pitkän ja raskaan ajon jälkeen autokunnat poikkesivat kukin vuorollaan lounaalla Metsäpirtissä ennen saapumistaan Iisalmessa Volvo-edustajana tuolloin toimineen Juho Peltola Oy:n toimipisteelle. Upseerikerholla vietetyssä iltajuhlassa palkittiin ”Päivän Taistelijoina” Transpointin Veikko Hoppula apumiehineen, sillä he olivat päivän mittaan taistelleet todella vaikeiden moottoriongelmien kanssa
Reilusti kiinni saatu aikataulu salli jopa autojen pesun Metsäoppilaitoksen mainioissa huoltotiloissa. Vajaan kolmen tunnin yleisötilaisuuden jälkeen oli sitten vuorossa kaupunkikierrokselle lähtö ja sen jatkeeksi ajo Metsäoppilaitokselle, jonne majoituttiin siisteihin opiskelijatupiin. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 8 tassa. Tässä Olavi Sallinen ”Mehu-Mersun” etupyörän kimpussa.. Väsy alkoi pian painaa pientä ja suurta kulkijaa. Niinpä Kauran Antin onnikka määräaikaan mennessä täyttyi tyynyä pään alle kaipaavista keikkalaisista. ”kovaa teetä”. Sitä seurasi Kuopion keskustassa mahtava moninkertainen ”kunniakierros”, jonka päätteeksi maaherra Kauko Hjerppe lähetti keikkalaiset matkaan kohti Mikkeliä. Illan päätti savusaunominen ja rohkeimpien pulahdus Kallaveteen. Antti Kaura Volvo Boxer -linja-autoineen hoiti jälleen hienosti keikkalaiset illanviettoon, nyt ravintola Nuijamieheen, jossa odotti Nokian isännöimä juhla kieltolain hengessä, tarjolla oli mm. Herrasväki Entosta haastateltiin lähtöaamuna Rovaniemen Scan-Autolla. Koska Jätkän Kämpän illanvietossa ei sitä edeltäneen keikkapäivän rankkuuden vuoksi järjestetty palkintojen jakoa, hoidettiin nyt kahden päivän seremoniat kerralla. Majoittumista seurasi vielä illanvietto kuuluisalla Jätkän Kämpällä, jossa nautittiin sen yhtä kuuluisaa läskisoosia lanttumuuseineen kahviplörön toimiessa kyytipoikana. Edellisen, Ford-päiväksi nimetyn päivän taistelija oli Lauri Rusi, joka moottoriongelmista huolimatta sitkeästi ponnisteli perille. Epätasapainoisten pallojen saanti ämpäriin osoittautui yllättävän vaikeaksi. Matkalla poikettiin Joroisten Unionilla suorittamassa henkilöja autokohtainen tankkaus sekä läpäisemässä tehtävärasti. Vain pari urhollista jäi Mikkelin yötä analysoimaan hiipien Metsäoppilaitokselle sopivasti aamiaiselle. Saapuminen Kantolan Renkaalle Mikkeliin oli yksi matkan kohokohdista, ainakin jos paikalla ollutta yleisöä pidetään mittapuuna. Visaisten ”henkilötestien” ja tynnyrinkärräyskilpailujen jälkeen autokunnat siirtyivät hotelli Rauhalahden maisemiin. Komeasti Kuopijosta Pitkä Keikka aloitti Suomen suven (1.6.) upeasti esittäytymällä yleisölle Oy Veho Ab:n Kuopion toimipisteellä. Palkkioksi tämä vannoutunut Chevroletmies sai arvokkaan Ford-rannekellon… Juuri päättyneen keikkapäivän taistelijaksi nimettiin Seppo Partti, joka todellista taistelijamieltä osoittaen ei antanut tuumaakaan periksi, vaan ”hankalan kunnostustyön päätteeksi päätti tulla Keikkaa vastaan niin pitkälle kuin ennättää”, kuten hän itse asian ilmaisi. Kahvituokion ja tehtävärastin jälkeen Keikan pisin päivä jatkui, nyt kohti Kuopion jäähallin kenttää, jossa klo 18.00 alkoi Pitkän Keikan yleisötilaisuus ja sen osana Oy Ford Ab:n ja Transpointin yhteinen kalustonäyttely. Paikalliset mobilistit vanhoine ajokkeineen kävivät myös keikkalaisia morjestamassa. Tää on viimeinen taisto Viimeinen varsinainen ajopäivä valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Joillekin jäi jopa aikaa poiketa tuttaviaan tervehtimässä matkan varrella. Tauon jälkeen jokainen autokunta jatkoi matkaa omaan tahtiinsa, kuka nopeammin, kuka hitaammin. Keikkasääntöjen mukaan Entoset lähtivät jälleen ensimmäisinä taipaleelJulkinen sana seurasi Pitkää Keikka alusta loppuun. Rengasrikot olivat niitä pienimpiä murheita matkan varrella. Seppo Parttikin oli saanut ainutlaatuisen Vanajansa kuntoon ja liittyi täällä rättiväsyneenä joukkoon
Lisäksi Entosten Ford äänestettiin LapPitkän Keikan starttiluettelo: 01. Telenius, Jaakko Kruusila Volvo LV84 1937 07. Suomen Kuorma-autoliitto ry Helsinki Sisu SH-6 1936 04. A-Vakuutuksen Maljan upeasta entisöintityöstä sai Paavo Vainikka ja hänen jo edellä mainittu Volvonsa. Komeasti keikkalaiset poliisin aukaistessa tietä ajoivat suoraan Lappeenrannan keskustaan, kaupungintalon ja hotelli Lappeen väliselle aukiolle, jossa sankka yleisöjoukko jo odotti. Entonen, Timo Ollila Ford TT 1925 02. Kuva, M. Viitala, Eero Perho Mercedes-Benz LA321 1959 24. Palkinto oli VR:n lahjoittama vapaavalintainen kahden hengen edestakainen junamatka Suomessa. Täältä matka jatkui kun kirjallisen tehtävän lomakkeet oli kaikille jaettu kohti Savitaipaletta, jonka torille Pitkä Keikka pyyhälsi kunnioittamaan 350vuotissynntäreitään viettävää kuntaa. Vielä kerran pojat ja tytöt Viimeisenä keikkapäivänä eli lauantaina 3.6. Jäljellä oli enää viimeinen etappi, ajo Taipalsaaren kaunista kannastietä Lappeenrantaan. Saranpää, Juhani Helsinki Ford F-600 1955 21. Savitaipaleen koululla paikallisten ammattiautoilijoiden naisjaoston tarjoama rokka höysteineen soljui yllättävän kevyesti matkalaisten nälkäisiin suihin. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 9 le. Eronen, Seppo Vantaa Mercedes-Benz L312 1956 22. Letkan kärjessä ajoi komeasti Savitaipaleen oman pojan, Paavo Vainikan ”Patanokka-Volvo” kuljettajanaan Eino Pienmunne. Palkinnon parhaasta asuste-/ajoneuvokokonaisuudesta sai ylivoimaisella äänten enemmistöllä Timo Entonen vaimoineen ja Ford TT -autoineen. Kuortti, Raimo Tampere Ford Rhein G398TS 1952 16. Palkintona oli Oy Union-Öljy Ab:n lahjoittama arvokas muistokirja Calgaryn ja Söulin olympialaisista. Pyyteettömästi he kuljettivat keikkalaisia aina, kun tarvittiin siirtymistä paikasta toiseen ilman omia autoja. VR/Transpoint Helsinki Ford AA 1929 03. Koska Pitkä Keikka oli kunnianosoitus suomalaiselle kuljetuselinkeinolle, joka sotavuosina kamppaili suurissa vaikeuksissa, myönnettiin erikoispalkinto myös parhaasta sotilasajoneuvo/-asustekokonaisuudesta. SA-HK Kuopio Kuopio Ford Rhein G398TS 1952 17. Vainikka, Paavo Savitaipale Volvo LV127 1941 11. Koko Keikan sitkeimmäksi taistelijaksi nimettiin Antti Kaura perheineen ja Volvo-busseineen. Päivän kruunasi Karjalainen Ilta, jonka yhteydessä paljastettiin Pitkän Keikan kilpailuosuuksien voittajat ja jaettiin niiden palkinnot. Oy Veho Ab Helsinki Mercedes-Benz L3000S 1942 12. Hienosti hän kuitenkin kierroksen puolivälissä liittyi mukaan letkaan. & J. Sen sai Pohjolan Liikenne Oy:n HävittäjäHoppa ja sen kuljettaja Vesa Keskinen. Sinkko, Eino Lappeenranta Chevrolet 6500 1955 20. Pohjola, Keijo Hyvinkää Opel Blitz 330 1966 28. ohjelmassa oli vielä kaksi saattuemuotoista kaupunkikierrosta Lappeenrannassa osana Suomen Kuorma-autoliiton liittokokoustapahtumia. Mäkinen, Erkki Juankoski Mercedes-Benz L312 1960 25. Kannustuspalkinnon eli ns. Rusi, Lauri Halkia Chevrolet HS157 1937 06. Vanhamäki Ford 098T 1940 09. Transpointin oma poika Aaton Heine antamassa tyylinäytettä.. Ennen perille tuloa karavaanin kärkeen siirtyi Suomen Kuorma-autoliitto ry:n Sisu SH-6 vetääkseen letkan liittokokouskaupunkiin. Kotanen, Erkki Kyyjärvi Mercedes-Benz L312 1956 23. Luonnollisesti kakkospaikalle ryhmittyi lappeenrantalainen Eino Sinkko Chevrolet Loadmasterillaan. Palkinnoksi Kaurat saivat A-Vakuutuksen lahjoittaman upean seinäkellon symboloimaan kellontarkkaa työskentelyään. Oy Scan-Auto Ab Helsinki Scania-Vabis L-1664 1938 08. Partti, Seppo Kutemajärvi Vanaja VK2 1954 18. Tällä kerralla kohti Porrassalmen taistelumuistomerkkiä, jonka juurella jokaisesta autokunnasta otettiin ”viralliset” matkamuistopotretit ”piikkimatolla pysäytyksen” jälkeen. Hämäläinen, Jouni Hietanen Bedford KC 1948 14. Viimeisen päivän taistelijaksi nimettiin Raimo Stenvall, koska hän vielä otti Chevrolet HS-131 -autoonsa mäkistarttia, kun muut jo olivat lähteneet kaupunkikierrokselle. Elomaa, Rauno Nummi Volvo L223 1951 15. Kaura, Antti Kauhajoki Volvo B615 Boxer 1954 19. Kauppinen, Timo Viitasaari GAZ 51 1962 27. Kultamuseoyhdistys Tankavaara Vanaja VAK6 1961 26. Pohjolan Liikenne Oy Helsinki Ford 099T 1941 10. Vehoniemen Automuseosäätiö Kaivanto Volvo F88 1977 Kuopiossa kilpailtiin muun muassa tynnyrinkärräyksessä. Pitkän Keikan ajo-osuus oli takana; yleisötilaisuuden jälkeen siirryttiinkin viettämään hyvin ansaittua vapaailtaa. Sjögren, Aarne Tampere Studebaker M16-52 1946 13. Stenvall, Raimo Hyrylä Chevrolet HS131 1937 05
Vuoden 1989 Pitkä Keikka oli melkoinen voimainponnistus vasta käytännön toimintaansa aloittelevalle Veteraanikuorma-autojen Seura ry:lle. Tästä tuli palkintona Tukholman risteily niin Entosille kuin heitä äänestäneiden joukosta arvotulle henkilölle! Kun sitten kaikkien pistetehtävien eli rastien pinnat oli ynnätty yhteen, nousi yksi autokunta ylitse muiden keräten vain 17 miinuspistettä (jumbotila heltisi 84 miinuspisteellä). Tässä ollaan menossa ruokailuun Savitaipaleella.. Erkki Mäkinen, Mercedes-Benz L312, joutui järjestäjien pyynnöstä ottamaan lavalleen Pitkän Keikan mainostaulun, vaikka mainosten kiinnittäminen autoihin muutoin oli sääntöjen mukaan kielletty. Timo Kauppinen, GAZ 51, Keikan ainoa ns. Sellaisen saivat: Juhani Saranpää, Ford F-600, ajoi koko matkan Helsingistä Rovaniemelle, sieltä siis Lappeenrantaan ja edelleen kotiin Helsinkiin. Oy Scan-Auto Ab, Scania-Vabis L1664, Keikan ainoa oikeanpuoleisella ohjauksella varustettu auto. Erkki Kotanen, Mercedes-Benz L312, Keikan kovaäänisin ajoneuvo, Erkki joutui ajon aikana käyttämään kuulosuojaimia! Jouni Hämäläinen, Bedford KC, ”Pikku-Petteri äänestettiin Keikan sympaattisimmaksi autoksi. Vehoniemen Automuseosäätiö halusi omalta osaltaan palkita mukana olleita autokuntia eri perustein arvokkaalla vuosilautasella, joita oli jaossa 10 kappaletta. Seppo Partti, Vanaja VK2, Keikan ainoa auto, jossa oli asiantuntijoiden korkeasti arvostamat aidot ”muskelivinkkarit” eli ylös-alas heilahtelevat suuntaviitat. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 10 peenrannassa A-Vakuutuksen järjestämässä yleisökilpailussa Keikan näyttävimmäksi ajoneuvoksi. Palkinto oli Oy Scan-Auto Ab:n lahjoittama kahden hengen matka Scanian museolle Ruotsin Södertäljeen. Hän oli keikkalaisista iäkkäin ja empaattisin; ”Huumorkukka o’ maailma’ kaunehi’ kukka pruukasi hän sanoa. Keijo Pohjola, Opel Blitz 330, Keikan nuorin ja nopeakulkuisin auto, miehistö ei hetkeäkään epäröinyt auttaa muita tiukan paikan tullen. Se oli Lauri Rusi apumiehineen ja häkäpytty-Letukkoineen. Perillä Lappeenrannassa autokunnat esittäytyivät KAL:n liittokokousosanottajille ja suurelle yleisölle. Eero Viitala, Mercedes-Benz LA321, Keikan ainoa nelivetoinen auto. itäauto. Antti Kauran Boxer-korinen Volvo-onnikka teki koko keikan ajan totista työstä. Erityishuomionosoituksella muistettiin Jaakko Teleniuksen mustan Pitkänokka-Volvon kuljettajaa, Sulo Hurttaa. Nuoremman sukupolven automiehet tutkivat kiinnostuneina, miltä nelivetorakenne näyttää Eero Viitalan MercedesBenz LA321 –kuormurissa vuodelta 1959. Kultamuseoyhdistys, Vanaja VAK6, Keikan ominaisuuksiltaan ehdottomasti raskain ajettava. Keikan onnistumisesta voidaan hyvällä omallatunnolla vielä näin 23 vuoden jälkeenkin osoittaa lämpimät kiitokset kaikille mukana olleille autokunnille, vielä joukossamme oleville sekä myös joukostamme jo poistuneille osanottajille ja kaikille silloisille tukijoille ketään erikseen nimeämättä tai unohtamatta! Joroisten Unionilla veteraanikuorma-autot aiheuttivat melkoisen vilskeen. Pitkän Keikan aikana jaettiin lisäksi päivittäin lukusia erilaisia palkintoja eri osatehtävistä ja muista omaa itseään tai muita auttaneista saavutuksista
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 11 Pitkän Keikan onnistuneesta viestinnästä vastasivat VetKun silloinen sihteeri, KAL:n tiedotuspäällikkö Juha Norppa-Rahkola (vas.) sekä Megaveli Oy/Paikallisradiopalvelu Ky:n Veli Kärkkäinen apunaan Eeva-Liisa Nick. Onnikka ja isvossikka kohtasivat Mikkeli torilla; molemmat kuskasivat iloisia keikkalaisia lämpimässä suviyössä.. Tiivistä tunnelmaa Kantolan Renkaalla Mikkelissä, keskustelun aiheena Lauri Rusin häkäpönttö-Chevrolet. Pohjolan Liikenne Oy:n Ford O99T ja sen kuljettaja, keikkalaisten ”Rokaksi” ristimä Vesa Keskinen. Jätkän Kämpällä oli ”kevyenä” iltaeineenä ehtaa läskisoosia ja lanttumuusia, useimpien mukana olleiden mielestä keikan mahtavin ja maittavin ateria! Mikkelin Metsäoppilaitoksella oli aikaa kunnostaa kalustoa ennen seuraavaa etappia, Juhani Saranpää puhdisti F-sarjan Fordinsa ikkunat
Olaville, kuten lähes kaikille SA:n automiehille jäi varusmiespalveluksestaan niin nostalgisia muistoja, että vielä kuusi vuosikymmentä myöhemminkin mieli paloi niitä verestämään. Er AutoK:ssa Hämeenlinnan Poltinaholla. 1940:n moottorin kunnostuksessa kelpasivat Markku Pönkäsen (vas) asiantuntevat neuvot myös autohuoltamon henkilökunnalle. (VH) Aamupala Vehoniemen Automuseolla ja suuntana Parola. Hän ryhtyikin kartoittamaan, moniko silloisista ruotukavereista olisi vielä halukas ja kykenevä vierailuun osallistumaan, mikäli sellainen järjestyisi. Kari Paunonen ja asentaja Hanne Kämäri kuulolla. Puhelin vaan käteen ja soittelemaan. Kapt. Erillisessä Autokomppaniassa palvelleita varusmiesveteraaneja lähes kuuden vuosikymmenen takaa. – Muutama ilta siinä meni, mutta lopulta kasassa oli toistakymmentä mahdollista osallistujaa, joten kehtasin ottaa yhteyttä nykyiseen Autokomppanian päällikköön, kertoo Olavi. Vehoniemen Automuseon varastoon oli sopivasti jäänyt SA-Hävittäjä-Fordin kuvalla varustettu seinälautanen, josta syntyi pienellä lisätyöllä persoonallinen tuliainen vierailun isännille. Koolla oli joukko 4. Ja onhan perinteen jatkuminenkin jotenkin varmistettava, joten kutsuin mukaan ”vanhojen” suostumuksella 13-vuotiaan tyttärenpoikani Marko Aron. (VH) Varuskunnan perinneauton, Ford 98T vm. Sotilasmuistion sivuille oli aikanaan tallennettu ajan tavan mukaan oman saapumiserän kavereiden kotipaikkakunnat ja silloiset osoitteet. Vasemmalta; Raimo Mesiranta, Pentti Jormanainen, Paavo Eloranta, Veikko Hoppula, Raimo Kuortti, Jukka Eskola, Marko Aro, Olavi Sallinen ja Timo Mikkola valmiina liikekannallepanoa varten. vuonna 2012 oli Panssariprikaatin autokomppaniassa tavanomaisesta melko tavalla poikkeava ”kotiuttamispäivä”. Lukemattoman määrän niin sotilaskuin siviiliajoneuvojakin jälkipolville entisöimällä pelastanut ja useammankin automuseon alulle pannut mies suoritti olympiavuonna 1952 varusmiespalveluksensa 4. Vierailujoukon vahvuudeksi muodostui lopulta 14 miestä, kun sakkiin hyväksyttiin ”selustatueksi” muutamia autokomppaniassa myöhemminkin palvelleita. Lautasen alle kiinnitettiin messinkilaatta, johon kaiverrettiin vierailijoiden nimet ja palvelukseenastumiserät. Autokomppanian päällikön esittämän vierailukutsun takana oli jälleen kerran maamme ajoneuvoperinneharrastuksen arvostettu veteraani, kangasalalainen Olavi Sallinen. Oli hauska nähdä, että Marko oli autokomppanian kalustosta ja toimintamalleista vähintään yhtä kiinnostunut kuin me muutkin. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 12 Teksti Veikko Hoppula Kuvat Veikko Hoppula ja Raimo Mesiranta Kesäkuun 14. (VH). Onnistunut vierailu Veteraanit saivat tuntea itsensä terveViemisiksi Olavi Sallinen oli hankkinut persoonallisen lahjan: Puolustusvoimien ”HävittäjäFord” -seinälautasen, jossa metallilaatta osallistujien nimikaiverruksin
Vierailijoiden silmissä kovin nuorilta vaikuttavat varusmieskuljettajat osoittivat korkean tietotasonsa esitellessään toinen toistaan järeämpiä ajokkejaan. Samu Väätäinen, kapteeni Petteri Keskinen, Timo Mikkola, Raimo Kuortti, Pentti Jormanainen, Veikko Nieminen, Voitto Kaakkomäki, Tauno Uusitalo, Jukka Eskola ja Marko Aro. Takana selustatukijoukkoihin kuulunut Veikko Hoppula. Raimo Torikka, Paavo Eloranta, Markku Pönkänen, Raimo Mesiranta, Olavi Sallinen, yliltn. Muistojen kentällä Vaikka puolustusvoimien toiminnot ovatkin vuosia sitten siirtyneet muualle Poltinahon entiseltä kasarmialueelta, pitihän sitä käydä kokeilemassa, tuntuuko maaperä yhä entiseltä jalkojen alla. (RM) Vielä kerran Poltsarilla. Entinen puukasarmi on kuitenkin saanut kokea uuden elämän, tosin täydellisesti uudelleen rakennettuna. Erillinen Autokomppania, Poltinahon kasarmialue 28.10.1945 – 28.06.2001. Sotilaspoliisit ohjasivat saapujien autot heille varatuille pysäköintipaikoille, josta matka jatkuikin puolustusvoimien ajoneuvoilla. (VH) Olavi Sallinen (vas) esitti vierailijoiden kiitokset kapteeni Petteri Keskiselle. (VH). Entisen kasarmialueen pihaan pystytetyn muistomerkin laatassa lukee: 4. Monen asian nähtiin perusteellisesti muuttuneen veteraanien armeija-ajoista, eikä vähiten kaluston. Tuota uutta kasarmirakennusta ei silloin vielä ollut rakennettukaan, tsaarin armeijan aikaiset hevostallit olivat tuolla reunalla. Vaikka pääosa ajoneuvokalustosta olikin parhaillaan sotaharjoituksissa, oli varuskunnan kentälle pystytty järjestämään varsin vaikuttava kalustoesittely. Tutustuminen autokomppanian nykytoimintoihin aloitettiin maistuvilla tervetuliaiskahveilla, jonka jälkeen Panssariprikaatin autokoulun johtajana toimiva kapteeni Keskinen piti sotilaallisen tehokkaan ja selkeän luennon ajoneuvokoulutuksen kehittymisestä nykyiseen muotoonsa. 13 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC tulleiksi heti Parolan kasarmialueen portilla, jossa isännäksi lupautunut kapteeni Petteri Keskinen oli vieraita vastaanottamassa. Siellä pojista koulutettiin – ei pelkästään miehiä, vaan Automiehiä! Nuorilta vaikuttivat veteraanien silmin nykyiset automiehet, varsinkin toinen toistaan järeämpien ajoneuvojensa vierellä. Eräs seikka perinteiden vaalimisesta pantiin myös merkille suurella tyytyväisyydellä; kentän keskelle on pystytetty kivinen muistopaasi, jonka pronssilaatta kertoo paikalla sijainneen arvostetun ja muistorikkaan Neljännen Erillisen Autokomppanian kasarmien. Ryhmän ruokailu varuskunnan muonituskeskuksessa, Leijona Cateringin ruokalassa, muistutti lähinnä ateriointia tasokkaassa lounasravintolassa, kun sitä verrattiin kokemuksiin Poltinahon vanhan puukasarmin ankeissa oloissa. Sen paikalle noussut nykyaikainen asuinrivitalo noudattaa ulkoasultaan mahdollisimman paljon aiemmin paikalla sijainnutta rakennusta. Nostalgiset muistot pääsivät kunnolla valloilleen. Autohallien tilalle näyttää nousseen aivan uusia rakennuksia – kuuluivat muistelijoiden kommentit. Vas
Nämä olivat lähinnä ruotsalaisilla lisensseillä rakennettuja, jo vanhentuneita konstruktioita. Saksan Hampurista löytyi pieniä pakettiautoja valmistava yritys Vidal & Sohn Tempo-werke GmbH. Voimapaketti oli sijoitettu ohjaamon alle siten, että etummaisena oli vaihteisto ja sen yläpuolella poikittainen lehtijousi. Moottoriksi valittiin aluksi kolmisylinterinen JLO kaksitahti -moottori. Tempo-werke joutuikin etsimään uuden moottoritoimittajantehden samalla auton rakenteeseen huomattavia muutoksia. Se oli suunniteltu käytettäväksi vuonna 1952 esitellyssä Valmet 15 -traktorissa, eli ns. Sen 672 cm 3 iskutilavuus tuotti 26 hevosvoiman tehon. Tätä suoraruiskutusmoottoria toimitettiin myös ahdettuna, tehokkain versio oli varustettu kahdella turbolla. Moottoriakin viriteltiin paremmin autokäyttöön sopivaksi. Yhteismäärä oli 20 kappaletta. Muitakin rakenneosia, lähinnä akselistoihin, oli hankittu VW:ltä tähän etuvetoiseen autoon. Jo vuonna 1955 oli tehon tarve kasvanut niin, että oli aika esitellä Valmet 20 traktori. Kuljettaja ja "vesipoika" istuivat suoraan etuakselin yläpuolella ja moottori sijaitsi penkin selkänojan takana. tuohon VW-pakuun. Tavarankuljettimena Tempon rakenne oli hyvin edistyksellinen verratessa esim. "tonniluokan pakut". Nyt petrolimoottorin tehoksi ilmoitettiin 18 hv ja vaihtoehtoiselle bensamoottorille huikeat 20 hv1200 r/min. Siellä oli vuonna 1949 oli aloitettu 25 hv VW -moottorilla varustetun Tempo Matador auton valmistus. Sivuventtiilirakenteisen moottorin tehoksi ilmoitettiin 15 hv/2000-2200 r/min. Viimeiset sotakorvaustuotteet toimitettiin vuoden 1951 loppuun mennessä. " piikkilangankiristäjässä". Saksasta tilattiin korin rakenneosat, tyypiltään avolava, umpija ikkunallinen pakettiauto, sekä pikkubussi. 1950 -luvulla voimassa ollut autojen tuontirajoitus sekä halu laajentaa moottoreiden käyttöä herätti tehtaalla ajatuksen autojen valmistuksesta. Tulevaisuuden kannalta tärkein oli kuitenkin traktorikäyttöön tarkoitettu nelisylinterinen, petrolikäyttöinen kaasutinmoottori 4035 P (4 = sylinteriluku, 0,35 = yhden sylinterin iskutilavuus, P = petroli), iskutilavuus 1,4 litraa. Ei tämäkään moottori ilmeisesti mikään huipputuote ollut, koska se vuorostaan vaihdettiin englantilaiseen Austin -moottoriin uuden -56 mallin myötä. Etuvetoisen auton y-muotoinen putkirunko oli matala, sallien hyvin erilaisten tavaratilojen rakentamisen. Uudistetun mallin nimeksi tuli Tempo Matador hyötykuorman mukaisella lisämerkinnällä 1000 tai 1400. Sodan aikana oli Linnavuoreen, Siuron taajaman läheisyyteen, rakennettu ajanmukainen teollisuustaitos. Alkuperäinen magneettosytytys korvattiin puolalla sekä virranjakajalla ja kaasuvaijeri telineineen lisättiin vaNOKIALAINEN AUTOTEHDAS ’Korppoolainen taxibussi’ Valmet Tempo Matador lossilla 1950 -luvun lopulla Ikkunapakettiversio koeajossa. VW lopetti kuitenkin moottoreiden toimitukset vuonna 1952 esitellessään oman Transporter -mallin. pienen yksisylinterisen, kaksitahtisen Vire -venemoottorin, joita valmistettiin noin 15 000 kappaletta. 15 -sarja käsitti lisäksi nelisekä kuusisylinteriset versiot. Tämä moottori ei laadullisesti kuitenkaan tyydyttänyt ja se korvattiin pian nelisylinterisellä 34 hv Heinkel nelitahti moottorilla, tilavuudeltaan 1092 cm 3 . Vanhanaikaisille moottoreille ei käyttäjiä enää vapailta markkinoilla löytynyt, mutta kompressoreiden valmistus jatkui aina kuusikymmentäluvulle asti. Nyt tehoksi ilmoitettiin 34 hv/3500 r/min, jolla saavutettiin 60 km/h matkanopeus. Autonvalmistajaksi Näistä asetelmista siis lähdettiin Linnavuoressa autontekoon. Niistä voi mainita esim. Onneksi osaksi Valmet Oy:tä muuttuneella tehtaalla oli saatu tuotantovalmiiksi myös omia moottorikonstruktioita. Kohteeksi valittiin kevyet tavara-autot, eli nykytermein ns. 14 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC teksti Arto Lehtimäki kuvat Arto Lehtimäen kokoelmat, Vehoniemen Automuseon arkisto Pieni pala suomalaista autonrakennushistoriaa tehtiin vuonna 1955 silloisessa Nokian kauppalassa. Valitettavasti tehtaan arkistosta ei enää löydy tietoa eri korimallien jakaumasta, mutta viisi kutakin on hyvä arvaus. Se oli aluksi Tampereella toimivan Valtion Lentokonetehtaan moottoriosasto tarkoituksenaan korjata sekä valmistaa varaosia Ilmavoimien käyttämiin lentomoottoreihin. Sodan päätyttyä muutettiin valmistusohjelmaa sotakorvausvelvoitusten mukaan siten, että tehdas toimitti huomattavan määrän ilmakompressoreita sekä kuunarilaivojen ja kapearaiteisten vetureiden polttomoottoreita. Dieseleitä edusti ajankohtaan nähden moderni 15 -sarja, jonka päätyyppi oli kahdeksansylinterinen 815 moottori
Sen aikaisen tyyppimerkinnän mukaan tuo tarkoittaa moottorin noin 1,7 litran iskutilavuutta. Tämä ja Linnavuoren pakettiauto olivat kaksi eri projektia, eikä niillä ollut keskenään mitään yhteyttä. Itse auto oli mallina vanhentunut. jäähdytyspumppu, vauhtipyörä sekä nokka-akselin hammaspyörä poikkesivat traktoriversiosta. Linnavuoressa palattiin autonmoottoreiden valmistukseen 1960-luvun loppupuolella, mutta itse autontekoon ei sen koommin ole ryhdytty. Noin 1500 asukkaan Linnavuoren kylä kuului silloin tehtaan omistukseen rakennuksineen ja kunnallistekniikkoineen, joten ajoja kyllä autolla riitti. Joitain ajatuksia moottorin jatkokäytölle kuitenkin oli, sillä tehtaan arkistosta löytyy mittakuva autokäyttöön tarkoitetusta 4042B moottorista. Lentokonetehtaalla Tampereella oli jo aiemmin valmistettu johdinautoja sekä koritettu eri merkkisiä bussialustoja. Siinä oli kuitenkin tarkoituksena tutkia korin valmistamisen mahdollisuutta ja tekniikka hankittiin muualta. Näistä yksityisille myydyistä autoista muistetaan ainakin Korppoossa toiminut »Taxibussi», Helsingistä Elannon avolava sekä Hankkijan Malmin toimipisteen umpikorinen huoltoauto. Sieltä juontaa myös Linnavuoren tehtaan myöhempi nimi Sisu Diesel Oy. Eikä sivuventtiilimoottorikaan antanut paljon kilpailumahdollisuuksia, edes 50 -luvulla. Autojen nimeksi tuli nyt HanomagHenschel. Näin jälkeenpäin on helppo nähdä syyt, miksei tämä kokeilu johtanut valmistuksen jatkamiseen. Saksassa Tempo-werke liitettiin 60 luvulla yhteen Hanomag AG:n kanssa. Siellä rakennettiin myöhemmin, 1950-luvun lopulla, myös pakettiauto. 7021. Myös startin ja laturin paikkoja muutettiin. (VAM). Valmistajatehtaalle Linnavuoreen jäi käyttöön avolavainen auto. Nämä suunnitteluluonnokset liittyvät seuraavalla sivulla esiteltyyn; Valmet Oy Lentokonetehtalla Tampereen Härmälässä 1959 valmistettuun pakettiauton kokeiluversioon, joka tunnettiin lempinimellä ”Roope”. Hanomag AG sulautui edelleen Daimler Benz AG:hen vuonna 1971. Tosin vuonna 1994 tehdas liitettiin muutamaksi vuodeksi osaksi autotehdasta, kun Valmetin ns. Autoista viisi jäi Valmet Oy:n eri tehtaiden käyttöön. Valmet Oy:n piirissä tämä ei ollut kuitenkaan ensimmäinen kosketus autojen valmistukseen, eikä myöskään viimeinen. Loput myytiin valtion laitoksille sekä yksityisille. kumipyörätoimintojen omistajaksi tuli Oy Sisu-Auto Ab. Moottoreiden valmistusnumerot olivat 7001 ... Tämä avolava-auto on ilmeisesti myös ainoa jossain muodossa säilynyt valmistussarjan yksilö. Muitakin muutoksia moottoriin tehtiin, esim. Sillä hoidettiin erilaisia keikka-ajoja niin tehtaalla kuin asuntoalueellakin. Tuotenimi oli nyt Mercedes Benz ja valmistus jatkui vuoteen 1977 asti. 15 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC rusteisiin. Sehän korvattiin jo seuraavana vuonna huomattavasti kehittyneemmällä versiolla
Linnavuoren tehtaan entinen ”omavalmiste” on edelleen kohtalaisen hyvin säilynyt, ehdottomasti kunnostuksen arvoinen pakettiautoaihio. Hän kertoo ostaneensa eräältä Valmetin työntekijältä samalla kertaa kaksi Matadoria, toisen, umpikorisen, varaosiksi. (VAM) Teksti Veikko Hoppula Kuvat Matti Vinha, Vehoniemen Automuseo. Kaappariovia ei olekaan tarkoitus vauhdissa availla. Mäkipää työskenteli Hankkijan varaosissa Tampereen Hatanpäällä. Samaisen artikkelin mukaan avolavaisia malleja olisi valmistettu ainoastaan viisi kappaletta, eli hän tiesi autonsa harvinaiseksi. Auton valmistusvuosi on 1955 ja valmistusnumero 144 800. Tämän auton hankki ”torikauden” päättyessä Rainer Mäkipää itselleen, luovuttaakseen sen melko pian Olavi Sallisen vasta perustetulle automuseolle. Hämeenkyröläisellä mobilistilla, Rainer Mäkipäällä on omakohtaisia muistoja Valmet -merkkisistä pakettiautoista. (MV) Vain yksi on joukosta tallessa Käytännöllistä turvallisuutta; Valmet Tempo Matadorin varapyörä on sijoitettu auton keulaluukun taakse. Järveläinen harjoitti puutarhaviljelyä ja kävi autollaan myymässä tuotteitaan Tampereen Tammelantorilla. ((MV) ”Roope”, Valmet P 1000 pakettiauto vuosia sitten – pelastunutko vai ei. Viimeisimpiä Valmet Tempo Matadorin käyttäjiä lienee ollut Eino Järveläinen Kangasalan Ruutanasta, joka kaupunkilehti Tamperelaisessa 2.9.1976 olleen artikkelin mukaan kahdeksan vuotta aiemmin oli hankkinut auton haltuunsa. Yksinäinen Roope Valmet Oy Lentokonetehdas Tampereen Härmälässä kokosi 1959 yhden umpipakettiauton työnimeltään Valmet P 1000. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 16 Tottijärveläinen kuljetusja korjaamoyrittäjä, ahkera vanhojen ajoneuvojen kunnostaja, Jouko Virtanen meni töihin Valmet Oy:n Linnavuoren tehtaalle vuonna 1966. Tätä nykyä Valmet Tempo Matador 1400 on teiskolaisen Matti Vinhan suojissa ja odottaa innostunutta kunnostajaansa. Auton ovessa on edelleen nähtävissä Valmet Oy Linnavuoren tehtaan nimi. Nokialla harrasti torikauppaa muuan Rautanen, jolla oli myös avolavainen Valmet Tempo Matador, entinen Valmet oy Linnavuoren tehtaan auto. Hän muistaa, että juuri samoihin aikoihin siellä luovuttiin tehtaan omassa käytössä olleesta Valmet Tempo -avolavapakettiautosta. Vehoniemen Automuseon kokoelmissa olevien asiakirjojen mukaan auton moottori on 1,58 litran 60 hv Volvo, tyyppiä B16 A, saksalainen Zahnradfabrik Friendrichhafen nelivaihteinen, sykronisoitu vaihteisto, Dunlopin pyöränvanteet, rengaskoko 6.50 – 16”, Girling nestejarrut sekä Ford Taunus FK 1000 -pakettiauton ohjausvaihde varustettuna rattivaihteen vivustolla. Vuonna 1957 hän oli mukana noutamassa Siurosta Linnavuoren tehtaalta Hankkijalle uutta umpimallista pakettiautoa, joka sijoitettiin Helsingin Malmille huoltoautoksi
Palkinto luovutettiin saajalleen kesäkuussa Kiteellä Vetkun kesäkeikan illanvietossa. Nyt museorekisterissä oleva Kontio on uutena ensirekisteröity 2.5.1967 Vahdossa Turun läheisyydessä sorakauppaa ja kuljetusta harjoittaneiden Reima ja Toivo Tuomisen nimiin. Auto sai keulalleen siinä uutena olleen rekisteritunnuksen ERJ-34. (VH) Jari Anttola pikkuveljensä Reijon kanssa isän 1966 -mallisen Kontio-Sisun edessä 1968 tai –69. Se on kulkeutunut telakkakaupan yhteydessä S-Marin Oy:n omistukseen ja ollut rekisterissä ainoastaan huhtikuussa sekä 1979 sekä 1980, kunnes marttilalainen Juha Perkiö hankki auton säilytysja entistämisajatuksin, mutta päätti kuitenkin ajan puutteessa luopua projektistaan 2004. Entisöity Sisu K-138 SV/4300 vm. Tällöin Jari Anttola tarjosi Sisulle uuden hyvän kodin Viitasaarella. Palkintoa on jaettu vuodesta 2009 alkaen, eli Anttolan saama huomionosoitus oli historian kolmas. 1967 valmiina museoajoneuvotarkastukseen syksyllä 2011. Tuononen suoritti sillä niin ikään maansiirtokuljetuksia Raision KTK:n välityksellä 1972 – 1973, jonka jälkeen turkulainen Veli Mikkola käytti autoa lähinnä osavuositöissä Vammas-kaivurinsa kumppanina vuosien 1974 – 76 aikana. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 17 Veteraanikuorma-autoseuran palkinto vuoden 2011 aikana valmistuneelle vuoden merkittävimmälle entisöintityölle on myönnetty viitasaarelaisen Jari Anttolan Kontio-Sisu -tallennusprojektille. Anttolan intressi perinneauton hankkimiseen löytyy perhehistoriasta – isä Timo Anttola aloitti ammattimaisen soranajon kuusikymmenluvulla vastaavanlaisella Kontio-Sisulla. Seuraava omistaja, J. Huomaa pikkumiehillä heijastimet jo siihen aikaan! (JA) Teksti Veiko Hoppula Kuvat: Raimo Mesiranta, Veikko Hoppula ja Jari Anttolan perhealbumi. Hyvä, merkkikirjavuushan on alalle ominainen rikkaus maassamme. Aiemmat palkitsemiset ovat kohdistuneet Scanialle ja Volvolle, nyt oli suomalaisen Sisun vuoro. Kontion seuraava, merihenkinen tehtävä lienee ollut laivalohkojen siirtelyä. Vuoden Mutterin tarkoituksena on kannustaa hyötyajoneuvoharrastajia pyrkimään entisöintiprojektiensa toteutuksessa mahdollisimman laadukkaaseen lopputulokseen, mikä ei suinkaan tarkoita yksinomaan kunnostustyötä, vaan edellyttää myös kohteen historian selvittämistä ja dokumentointia. Hyvin dokumentoidun ja huolella suoritetun entisöintiurakan jälkeen auto oli valmis esitettäväksi museoajoneuvotarkastukseen syyskesällä 2011. Vuoden Mutteri Viitasaarelle Jari Anttola pokkasi Kiteen Keikalla Vuoden Mutteri -palkinnon viime vuoden parhaasta entisöinnistä (RM)
Marssiin osallistui reippaasti törisyttelevä puhallinorkesteri, palokuntaväki ja varsin mittava määrä paloautoja. Veksin Blitz kuljetti paloruiskua ja Tampereen aluepelastuslaitokselta oli 1960-luvun bensavoortti-tikasauto. Harva VPK on kuitenkaan noussut niin tunnetuksi kuin Aitoon VPK. Ylipalomies Markku Seppälä ja eläkkeellä jo pitkään ollut Pekka Alanen ovat pitäneet autosta hyvää huolta. Etualalla Hämeenlinnan VPK:n Scania vm 1990, seuraavana Pälkäneen… (HM). Palkintoja jaettiin kuin sotaväessä, mutta näyttävintä oli paraati. Ihan eivät autot kattaneet kaikkia vuosikymmeniä, mutta hyvät mallikappaleet vanhasta kalustosta löytyi. Teksti Martti Piltz kuvat Martti Piltz, Hannu Majava Veikko Hoppula Mobilian kokoelmiin kuuluva, alun perin Nokian tehdaspalokunnan Vanaja on vm. Jo vuodesta 1882 he ovat järjestäneet kirkastusjuhlat, jotka epäilemättä ovat Suomen tunnetuimpia kesätapahtumia. Pienenä osoituksena siitä, ettei VPK ole pelkää palkintojen jakamista ja paraatiajoa, oli maastopalo, josta tuli hälytys hetkeä ennen paraatia. (VH) Tampereen palolaitoksen Ford F 600 tikasauto joutui valmistuttuaan vuonna 1954 odottamaan useita vuosia asetuksen muutosta, ennen kuin saatiin rekisteröidyksi. Väkeä oli reitin varrella paljon ja jos jonkinlaisilla tallennusvälineillä meidät ikuistettiin varmaankin tuhansiin kameroihin. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 18 Palokunta-aate ja vapaaehtoinen palokunta ovat hienoja asioita. 1949, Vehoniemen Automuseon American LaFrance vuodelta 1930. Juhlivaa VPK:ta olikin saapunut onnittelemaan runsas joukko, joka näkyi myös juhlakulkueessa. Olin itse Mobilian Nokian Gummitehtaan Vanajalla, joka edustaa 1940-lukua. Aitoon ja lähikylien autot ja palosoturit, mukana oli useampia naispalomiehiä, siis ilmeisesti palohenkilöitä, painuivat kuin viitamaan pirut läheiseen metsään töihin. (HM) Erityisesti suurpalohälytyksissä korostuu kitkaton yhteistyö naapuripalokuntien kesken, joten hyvät keskinäiset suhteet korostuvat kaikessa kanssakäymisessä. Laajalta alueelta oli kutsuttu kaikki palokunnat autoineen. VetKun ja Veksin rooli oli historiallisen kaluston hankinta nykykaluston seuraksi paraatiin. Aitoon oma Natikka seuraa (katso Vetku 2/2009). Näillä köröttelimme paraatin kärjessä. Tänä vuonna Aitoon VPK sai 130 vuotta täyteen ja sitä juhlistettiin poikkeuksellisen suurella juhlalla. Vehoniemeltä oli 1920-luvun American LaFrance, joka edustaa kiiltelevin messinkikoristuksineen aitoamerikkalaisesti vanhan ajan paloautoa. VPK on jokseenkin ainut aidosti puoluepolitiikasta vapaa yhteisö, joissa poliittisten ääripäidenkin edustajat touhuavat yhteisen hyvän eteen. Autoja meni sammutustyöhön kymmenkunta ja kun palo oli sammutettu, kaikki kerääntyivät paraatiin. Kieltämättä näky oli komea, kun paloautoja oli kymmeniä, liioittelematta voi sanoa, että jonoa oli silmänkantamattomiin. Lopuksi keräännyimme vielä varsinaisen juhlan ajaksi näyttelyksi Aitoon Honkalan pihalle. Vetkun puuhamies Veksi Hoppula on melkein aito aitoolainen, siksi hän on ollut avustamassa VPK:ta monissa asioissa
(VH) Hyötyajoneuvojen riviä Salon Seudun Ajoneuvoharrastajien mittavassa kesätapahtumassa heinäkuussa. (PW). 1964. (VH) Vanha Savotta Pälkäneen Rautajärvellä on ottanut paikkansa arvostettujen metsäalan perinnetapahtumien joukossa. Paikalle kertyy noin 600 vanhaa harrasteautoa ihan noin muuten vaan. (MPz) Oksalan perinnepäivät Maatalousmuseo Varstan ympäristössä Pälkäneellä esittelevät laajasti ja monipuolisesti maaseudun arkea ja juhlaa. Monta ylistävää puheenvuoroa harvinaisuuden säilyttämisestä saivat auton esittelijät päivän mittaan kuulla. Tämänkesäisen tapahtuman näyttävimmät veteraaniautovierailijat olivat kiistatta nämä kangasalalaiset; Timo Virran Magirus-Deutz Jupiter 178D 15AL / 1981 sekä Jyrki Aron luotsaama Magirus-Deutz Pluto vm. Taustalla piileskelee aika harvinainen pitkänokkainen Daf. Etualalla pari orimattilalaisen Eero Laineen tallennetta, vasemmalla pilkistävä lokasuoja kuuluu 1968 malliselle Vanaja 690:lle, reilummin on näkyvillä Volvo Viking vm. Puuhamies Vähälän Antti kertoi, että tapahtumassa jaetut 500 leipää loppuivat huomattavasti ennen kuin vanhat ajoneuvot ja poikkeuksellisesti osa piti käännyttää portilta, kun kanavan rantaan ei vain mahtunut enää autoja. Tässä hienosti kiiltelevän JyrySisun omistajan myyntiruudussa komeilee Vetkun lätkä ja auton nokalla kesäkeikan lätkä. (MPz) SOK:n valmistama, Vetkun omistama Republic 20 vm. Raskaan kaluston parkissa Vetkun kyltin takana esiintyivät Pulla-Mersu ja haukotteleva Keltanokka, joka vielä esitteli kesäkeikat osanottajatunnusta. Sellaisen tunnusmerkkeihin kuuluvat tietenkin myös veteraanipuutavara-autot. 1964. Tapahtuma järjestettiin tänä vuonna yhdeksättä kertaa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 19 Kesän Restauranta-päivillä ei juuri kuorma-autoja näe, vaikka harrasteautoparkissa autojen määrä lisääntyykin vuosi vuodelta, vaikkei autojen kokonaismäärä ole vuosiin kasvanut. (VH) Vääksyn kanavan mobilistitapahtuma on huima juttu. 1920 herätti ansaittua kiinnostusta Pirkanmaan Osuuskaupan asiakasomistajapäivillä Tampereen Keskustorilla
Jukka otti meidät pojat ja meidän kavereita autohommiin mukaan sitä mukaa kun kyvyt karttuivat. Yksityiskohtaisen perehdyttämisen hän kuitenkin uskoi luottokuskeille, joiden tiesi tekevän sen perusteellisemmin kuin olisi itse tehnyt. Loistavien ihmissuhteiden avulla muutoksista aina sovittiin ja yhteistyö jatkui Jukan eläkkeelle siirtymiseen asti v. Erääseen niistä Jukan eno Into Koivu oli mestaroinut kaksi vaihdelaatikkoa peräkkäin, jotta saatiin pienempiä vaihteita. 20 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Jukan isä Artturi H Andersson perusti kuljetusliikkeen kun Jukka oli 2-vuotias ja se määräsi Jukan elämän suunnan heti alusta asti. Jukka laittoi puoliksi täynnä olevan limsapullon kojelaudalle Leningradissa ja sanoin, että tämän täytyy pysyä pystyssä. Olin itse eräällä reissulla juuri linja-auton ajokortin saaneena kuskina. Jukka oli vähän aikaa Fordin tallikuskina Cortina 1500 GT:llä (AIN-2), mutta erehtyi voittamaan tallin ykköskuskin (Esko Keinäsen) pari kertaa ja Nuori palomies Jukka Andersson Saimi-tätinsä auton puikoissa kotitalon alapihalla vuonna 1929. Ajokalustona oli usein Fordeja. Jukka kisaili usein tasapäisesti sen ajan tähtien kanssa ja oli parhaimmillaan ehkä jäärata-ajoissa Citikalla. Kiitolinjatoiminnan jälkeen Jukka aloitti yli 40 vuotta kestäneen Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien kuljettamisen. Tänä aikana lehtien sivuja painosmäärät moninkertaistuivat ja autot vaihdettiin aina vähän isompiin. 2002, jolloin Jukka oli 76-vuotias. Tukkikuormat tehtiin köysivinssillä, sama kuorma välillä useaan kertaan, sillä jos auto putosi pitkospuilta niin ylös tunkkaamista varten kuorma piti purkaa. 70-luvulta 80-luvulle Jukka yhdessä serkkujensa Laakson Markun ja Riston kanssa piti Riihimäen Liikennettä, jossa työskenteli vakituisesti myös tytär puolisoineen. Jukka joutui nuorena miehenä sotaankin jatkosodan loppuvaiheissa. Jukka oli mukana kuljetusliikkeen töissä lapsesta asti, mutta varsinaisesti vasta saatuaan kuorma-auton ajokortin 17-vuotiaana sodan poikkeusoloissa. Vinssiköyden vetoon kämmenpohjat eivät kuulemma koskaan tottuneet ja illalla auton rattia täytyi pitää kiinni vain sormenpäillä. ”Jos se kaatuu, ajoit matkustajien kannalta huonosti.” Ei kaatunut, mutta maisemia ei kyllä ehtinyt katsoa. Luottokuskeja oli useita ja he viihtyivät Jukan hommissa vuosikymmeniä. Teksti: Simo Andersson Kuvat: Anderssonin perhealbumista. Alku oli tukkien ja soran ajoa. Turistiliikenne suuntautui erityisesti Leningradiin, jonne Jukkakin teki matkoja kuljettajana tai matkajohtajana satamäärin. Sotien jälkeen soraja tukkiajot vaihtuivat kiitolinjatoiminnaksi Hämeenlinna-Helsinki välillä, mitä Esko Sillankorva sitten menestyksellä jatkoi 1960-luvulta alkaen. Mutta niistä kokemuksista hän ei juuri puhunut. Kalustona oli alkuun Skoda Octavia, mutta sitten pääosin Citroen ID. Sanoma Oy:n toiminta laajeni koko ajan ja lehtien painopaikka vaihtui Ludviginkadulta Sanomalaan ja vielä Forssaan ja Varkauteen. 60-luvulla Jukka harrasti aktiivisesti rataja rallikisoja aluksi kartanlukijana ja sitten kuskina. Riihimäen Liikenteen turistibussit erottuivat silloin poikkeuksellisen värikkäinä perinteisen siniharmaista busseista