3 5 vuosikymmentä sitten ................................... k: (03) 3790 715, m: 0400 411 952 e-mail: veikko.hoppula@vetku.fi Markku Tapio Koskinen Kirveskoskentie 485, 07170 Pornainen puh. KANNEN KUVA: Perinteitä vaalitaan ja bensiiniä poltetaan toisinaan myös talvisissa olosuhteissa, kuten keväällä 2006. Tekstisivujen Osta-Myy-Vaihda -palstalla Seuran jäsenistön ilmoitukset julkaistaan veloituksetta, muiden halukkaiden ilmoitushinnat sopimuksen mukaan. 15 Loska-ajot ............................ ILMOITUKSET Takakannen ilmoitustila on varattu Seuran yhteistyökumppaneiden lunastettavaksi erillisen sopimuksen mukaan. Kolonnassa Aarne Langin Ford 1936, Matti Lehdon GMC 1942, Raimo Mesirannan GMC 1954, Kalevi Vähä-Tahlon GAZ 1955, Veikko Hoppulan Opel 1956. .......................... Kuvat, joissa ei ole mainittu lähdettä ovat Vetkun kokoelmista. 2 VETERAANIKUORMA-AUTOJEN SEURA RY PL 48, 36201 KANGASALA Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: 451 075-225 537 www.vetku.fi sähköpostit: info@vetku.fi sekä sihteeri@vetku.fi Yhteystiedot 1.1.2008 alkaen: Puheenjohtaja: Jari Ala-Ilomäki Boxintie 158, 04130 Sipoo Puh.k: (09) 2344 020, m: 044 310 0680 e-mail: jari.ala-ilomaki@vetku.fi Sihteeri: Sariina Mesiranta, PL 48, 36201 Kangasala puh. 2 Päätoimittajan porinat ............................................ Jakelu toteutetaan postitse Seuran jäsenistölle ja kannattajajäsenille sekä myös yhteistyökumppaneille ja alaan liittyville viranomaistahoille. k: (017) 613 270, m: 0400 576 212 e-mail: aulis.hartikainen@ppinet.fi Veikko Hoppula Pikilangantie 7, 36200 Kangasala puh. 30-31. Kuva Retro Auto Moto -lehti/Veli Tirkkonen. 24-25 Kuvataiteilija keikalla ............................ 6-8 Mobilian investoinnit liikkeelle ................... t: (09) 2744 4044, k: (09) 275 3011, m: 0400 450 585, fax: (09) 275 5002, e-mail: raimo.stenvall@r-stenvall.fi Jouni Kallio Aarrapolku 5 B 21, 61300 Kurikka puh. 10-11 Sture Palmgren, Pernaja ............................. m: 0400 631 644 info@mesiauto.fi Olavi Nenonen Ahopolku 2, 76130 Pieksämäki puh. 27 Sitä sun tätä ................ m: 040 500 3212 Lasse Hietsalo Loviisantie 11, 47200 Elimäki puh. 20-21 Vetkun toimintasuunnitelma vuodelle 2008 22-23 Vetku esittelee ............................ 700 kpl VetKu on Veteraanikuorma-autojen seura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on toimia jäsenistön keskinäisenä yhdyssiteenä ja informaatiokanavana sekä toteuttaa Seuran ulkoista viestintää web-sivuston ( www.vetku.fi ) ohella. 5 Vanajan äänet purkkiin ................................... k: (02) 867 0027 , m: 0500 590 095 Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmies Hannu Kettunen Vehka-ahontie 30, 73500 Juankoski puh. 28-29 Kauppapaikka ............... (017) 62 201, m: 0400 278 963 e-mail: hannuilmari48@jippii.fi Vastaava museoajoneuvotarkastaja Arto Rantala Villilänniemi 12 F 9, 33300 Tampere Puh. 27 Repsikka-nimen alkuperästä ................ m:0400 769 637, k: (05) 377 6137 lasse.hietsalo@luukku.com Raimo Mesiranta Kaukolankuja 1, 36200 Kangasala puh. 0400 449 009, e-mail: markku.tapio.koskinen@kolumbus.fii Liikenneneuvos Raimo Stenvall Ketunlinnantie 2, 04300 Tuusula puh. k: (019) 636 204, m: 0500 315 271, fax: (019) 636 204 Tuure Hulmi Omahaarantie 42, 27800 Säkylä Puh. 12-13 Sahk tiedottaa ............................. Lehti julkaisee ainoastaan tavara-autoperinteeseen ja sen tallennukseen liittyviä ilmoituksia. 26 Pikkupoikien elämää... k: (03) 3433 500, t: (03) 2361 227, m: 0400 838 355 e-mail: arto.rantala@tak.fi VetKu 3-4/2007 ISSN: 1795-4452 Julkaisija: Veteraanikuorma-autojen seura ry, Päätoimittaja: Veikko Hoppula Kangasala Painos n. 040 590 4830 e-mail: sihteeri@vetku.fi Jäsenet: Aulis Hartikainen Kinnunniementie 61, 73500 Juankoski Puh. 14 Tunnustelijat eteen mars ! ............................ 4 Puheenjohtajajalta .................................................. 19 Paas poiketen Punkalaitumelle ............ ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. 9 Vetku esittelee ............................... SISÄLTÖ 1-2/2007 Info-sivu ............................................................ Toimitus ottaa mielellään vastaan vinkkejä sisällön kehittämiseksi sekä tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi. 16-18 Vanha valokuva kertoo ........................... Julkaisua tuotetaan vähintään neljä numeroa vuodessa. m: 0400 700 511, t: (015) 151 11 Sture Palmgren Pitäjänniityntie 2 07930 Pernaja Puh
toivottavasti myös vuoden 2008 toimintasuunnitelmaan sisältyvä ’Kuorma-autoalan ikääntyvän henkilöstön keskuudessa tehtävä haastattelututkimus’ -hanke saa julkista rahoitusta, jotta pystymme sen toteuttamaan. Tämä lienee on todellista pyyteetöntä kulttuurityötä. Museoon päästäkseen on myös aina matkustettava jonnekin ja niistä useimpiin vielä ostettava pääsylippu, ennen kuin historian kulkuun pääsee tutustumaan. Hatunnoston ja syvän kumarruksen ansaitsevat erityisesti ne kuorma-autoperinteen harrastajat, jotka voimiaan ja kustannuksiaan säästämättä ovat kunnostaneet ja taltioineet historiallista kalustoa säilyttääkseen tietoisuuden tästä suomalaisen yhteiskunnan rakentamisen tukipylväästä. Museoiden näyttelyissä kuljetushistoriaa pystytään esittelemään ainoastaan pienen kalustonäytteen avulla, eikä niissä juurikaan ole mahdollisuutta esitellä liikkuvaa kalustoa. Kalustossa ja sen käytössä tapahtuneen huiman muutoksen voi ymmärtää vain, kun näkee eri vuosikymmenten kuljetusvälineet liikkeellä, mieluiten tietysti perinteisissä olosuhteissa. Veteraanikuorma-autojen matka-ajojen yhteydessä järjestettävien yleisötapahtumien aikana pitäisikin jokaisen auton kuljettajalla oikeastaan olla jatkuvasti tallentava nauhuri ajopukunsa taskussa. Maamme johtava tieliikenteen erikoismuseokin on perustettu yksityisen harrastajan alulle panemana. Alan museoita tuetaan yhteiskunnallisella rahoituksella, mikä on tietenkin aivan oikein – taloudellisia edellytyksiä esim. Hiljaisen tiedon taltioinnilla on todellinen kiire ennen sen lopullista katoamista. 3 Päätoimittajan porinat Pyyteetöntä historiantallennusta Kuljetuskulttuurin ja hyötyliikenteen historian esittely maamme autoistumisen ajan alkuvuosilta olisi varsin puutteellista ilman taltioituja ajoneuvoja. Museoidenkin kokoelmat olisivat kuitenkin varsin rajallisia ilman perinneasioita kunnioittavien yksityishenkilöiden panostusta. tutkimustoimintaan tuskin muuten olisi. Veteraanikuorma-autojen seura ry:n toimintatapa tuoda museoajoneuvot ajanmukaisen oheisrekvisiitan kera säännöllisin välein suuren yleisön nähtäviksi on ollut onnistunut valinta. Veteraanikuorma-autojen seura ry tuo elävän kuljetushistorian esittelyn yleisön luokse – eikä pyydä edes korvausta vaivoistaan tai kustannuksistaan. Ja taas kysytään harrastajan kukkaronnyöreiltä joustavuutta, sillä museoajoneuvokin vaatii jatkuvaa kunnossapitoa säilyäkseen toimintakunnossa. arvioi Wexi PS. Lukemattomia arvokkaita historiatietoja saisi tallennettua, koska nuoruudenaikaisen ajokin näkeminen liikkeellä palauttaa tehokkaasti iäkkäämmänkin alan henkilön mieleen mitä tarkempia muistikuvia merkittävistä tapahtumista ja kokemuksista. Ajotapahtumien saaman runsaan myönteisen julkisuuden myötä kiinnostus ajoneuvohistoriaa kohtaan on lisääntynyt ja paljon arvokasta aineistoa on sen myötä saatu tallennetuksi. Jälkeemme tulevat sukupolvet uskoakseni kunnioittavat ja arvostavat työtämme. On hyvä muistaa sekin tosiasia, että jokainen ajokeikka, paitsi aiheuttaa joskus mittaviakin välittömiä kustannuksia, myös kuluttaa ajoneuvoa, jonka on kuitenkin tarkoitus säilyä hamaan tulevaisuuteen
Sisu Auto Helsinki / Tapani Heinonen (kirjallisuus ja varaosat). Vesa aloitti auton entisöinnin välittömästi vuonna 1992 muiden töidensä ohella. • Kuorma-autojen tuontisäännöstely loppui Suomessa. Auton hankintaan vaikutti suurelta osin se, että isänsä Veinin vuonna 1956 aloittaman kuljetusyrityksen ensimmäinen Sisu -kuorma-auto oli vastaavanlainen. 1. Veini Heikkilä Sodankylän Autosähkö / Tauno Tarsa (sähkötyöt). Iskutilavuus: 5,24. Veini odotti malttamattomana auton näkemistä priimakunnossa. • Neste oy perusti öljynjalostamon Naantaliin. Auto on museokatsastettu 9.6.2004. Entisöintiin osallistuivat: Vesa Heikkilä + koko perhe. 6. PL-Center / Esa Piittinen, Kemijärvi (maalaus). Hanketta vetämään perustettiin Oy Mainos-TVReklam Ab. • Laika (venäjäksi "Haukkuja") oli ensimmäinen elävä olento Maan kiertoradalla. Onnettomuudessa moottorijunan vetovaunu (Dm4 1607) tuhoutui täysin, ja yöpikajunan veturi (Ukko-Pekka Hr1 1005) kaatui. • Ensimmäinen Wankel-kiertomäntämoottori rakennettiin. 4 Valmistui pelkosenniemeläisen Vesa Heikkilän Sisu K-25 SL/400 Oy Suomen Autoteollisuus Ab:n Karjaan tehtaalta. Ohjaamo: Kiitokori Oy, Kausala. vuosikymmentä sitten…. • Euroopan hiilija teräsunioni muutettiin Rooman sopimuksella Euroopan talousyhteisöksi (EEC). • Kalvolassa tapahtui vakava junaonnettomuus 15. Sorsa ei kuitenkaan saanut auton entisöintityötä aloitettua, joten hän laittoi syksyllä 1991 ilmoituksen autosta Keltaiseen Pörssiin. Onnettomuudessa, joka on edelleen Suomen rauhanajan pahin junaturma, sai surmansa 26 henkeä ja noin 50 loukkaantui. Teho: hv / kierrosta minuutissa 110 /300. Vesa Heikkilä huomasi ilmoituksen ja monien vaiheiden kautta kauppoihin päästiin. TES-TV oli aloittanut jo pari vuotta aiemmin, ja Yleisradio oli vasta aloittamassa lähetyksiään Suomen televisio -kanavalla. Perhe muistaa hänen harmitelleen monta kertaa ennen poismenoaan, kuinka mukava auto olisi ollut nähdä valmiina. omistaja: Pääesikunta, kuljetusosasto, Helsinki. Veini olikin huomattavissa määrin Vesan entisöintiapuna ja nautti silminnähden entisöintityöstä. Auton huusi Suonenjokelainen Timo Sorsa aikeinaan entisöinti. Jarrut: alipainetehostetut nestejarrut. Puolustusvoimat huutokauppasivat auton 16.8.1989 Tampereen Kalkussa. Sylinteriluku. Useita puuja metallirakenteisia vaunuja tuhoutui lähes täysin. se lähetettiin avaruuteen Neuvostoliitosta Sputnik 2:n mukana. Entisöinnin yhteydessä autoon on lisätty mekaaninen kippilava. • MTV perustettiin vuonna 1957, jolloin Ilmoittajien liitossa väläyteltiin ideaa amerikkalaistyylisestä mainonnasta televisio-ohjelmien yhteydessä. Akselisto: kotimainen valmiste. Vesa saikin isältään monta hyvää neuvoa ja teknistä tietämystä. maaliskuuta 1957 aamulla kello 9.45 noin kaksi kilometriä etelään Kuurilan rautatieasemalta metsäisessä kaarteessa. (verhoilutyöt) Tiedot Moottori: Bensiini. Yhdysvalloissa lehdistö kutsui Laikaa nimellä Muttnik (mutt + Sputnik, jossa mutt tarkoittaa sekarotuista koiraa). Näin ei kuitenkaan suotu käyvän. Sisu Auto Rovaniemi / Kauko Karjalainen. 2.omistaja Vesa Heikkilä, Pelkosenniemi. Laika oli Moskovan kadulta löytynyt sekarotuinen narttukoira, joka painoi noin 6 kg. SISU K-25 SI vm.1957 nro.46 Auto on valmistunut 4.12.1957 ja se on toimitettu 10.12.1957 Pääesikuntaan Helsinkiin. Vaihteisto: Fuller 5-A-430SP, 5 vaihdetta eteen, 1 taakse. Aluksi Laikan nimi oli Kurdrjavka ("Pikku kippura") ja sitä kutsuttiin lempinimillä Z?uts?ka ("Pikku kirppu") ja Limonts?ik ("Sitruuna"). Vesan äiti Rauha Heikkilä, Saunavaara. Veini sairastui syöpään ja kuoli pari vuotta ennen auton valmistumista. • Neuvostoliitto lähetti avaruuteen ensimmäisen ”tekokuun”, Sputnik1satelliitin, jonka kulkua seurattiin tarkoin meilläkin. Pohjoiseen matkalla ollut moottoripikajuna 41 ja etelään matkalla ollut Hr1-sarjan höyryveturin vetämä yöpikajuna 64 törmäsivät toisiinsa
Vipattavista taustapeileistä voi havaita Vetkun jäsenmäärän jatkuvan kasvun, ainakin käyttäjien kommenttien perusteella onnistuneen internet –sivuston uudistuksen sekä entistäkin tasokkaamman VetKu -lehden. Ilahduttavaa on ollut havaita myös uusia nuoria (sana ymmärrettävä melko laajassa merkityksessä) vetkulaisia autoineen keikoilla ja muissa museokuorma-autotapahtumissa. Moni haluaa harrastaa nimenomaan omalla kuorma-autolla, vaikka auton omistaminen ei jäsenyyden edellytys olekaan. Museoautojärjestöissä on yleisenä piirteenä jäsenistön korkea keski-ikä, mikä tuo mukanaan tiettyjä ongelmia mm. Jo nykyinen 70 autokunnan letka asettaa järjestävälle komitealle aikamoisia paineita mm. Vetkussa ongelmaa on omiaan korostamaan harrastuksen luonne. Toivottavasti ainakin yksityisliikenteen C-kortin saa ajaa jatkossakin suoraan B-kortin tapaan. Varmistetaanhan jokainen, että maksetaan SA-HK:n jäsenmaksuosuus jonkin jäsenkerhon kautta, mieluiten tietysti Vetkun! Puheenjohtajalta Kauhajokisten Antti ja Kirsti Kauran pojat ovat olleet nuoresta mukana keikoilla. Jäsenmaksulomake postitettiin käsissäsi olevan lehden mukana. kypsähtynyseen ikään ehtinyttä. Jäsenmäärän kasvu tuo helposti mukanaan ongelmia etenkin kesäkeikan järjestelyihin. Kokonaan toinen juttu on jossakin vaiheessa kaavailtu C-kortin ikäräjan nosto. Järjestäjien paineita pystyy itse kukin parhaiten keventämään noudattamalla VetKu –lehden numerossa 1-2/2007 esitettyjä ’Ohjeita Vetkun keikalle osallistuville’ sekä tietenkin huolehtimalla asianmukaisesta ennakkoilmoittautumisesta ja keikkamaksujen suorituksesta ajallaan. Kesän säät olivat viime vuosina totuttuja epävakaisemmat, mutta kesäkeikka saatiin kuitenkin ajaa loistavissa oloissa. Usein harrastaja valitsee itselleen nuoruusvuosiltaan tutun auton. Kuorma-auton entisöinti ja säilytys edellyttää kuitenkin suuria tiloja, joiden hankinta sopii huonosti ainakin nuoren, kenties juuri opintonsa päättäneen kaupunkilaisperheen talonrakennusprojektin luomaan rahoitustilanteeseen. Toivotetaan siis yhdessä muovinokat tervetulleiksi Vetkun letkaan! Jari Ala-Ilomäki PS. Sen seurauksena monelta nuorelta jäisi kuorma-autokortti ajamatta kokonaan, mikä olisi omiaan vähentämään sekä tulevien harrastajien että alalla työskentelevien joukkoa. toimielimien jatkuvuutta ajatellen. Kuvan otti matkassa myös ollut Jaana (22).. majoitusja liikennejärjestelyjen suhteen. Ymmärrettävästi jäsenistö siis on valtaosin ns. Vaan onpa kuitenkin mukavasti lapsia aina keikoilla mukana, sillä altistukseenhan tämäkin harrastus usein perustuu. Kesällä 1998 Jani (23) ja Janne (15) pukeutuivat pohojalaasperinteen mukahan, kuten vanhempansakin. 5 Tervetuloa, nuoret harrastajat! Vuoden 2007 ajelut on sitten likipitäen ajeltu, ja viimeisiään vetelevää vuotta voi tarkastella jo taaksepäin vilkuillen. Nuorten vetkulaisten kohdalla tämä tarkoittaa usein 70-lukuista lasikuitukeulaista autoa
Teuvo Pyöriä, Paavo Vainikka, Aira Vainikka ja Jari Ala-Ilomäki. Ensimmäisenä kunnian esiintymiseen saa Pyöriän Teuvon silmiinpistävän laadukkaasti entistetty punainen Vanaja 505 vuodelta 1967. Oman mikkinsä saavat mm. Johtonippua seuratessa törmää tietokoneeseen, jonka ruudulla seikkailevaa käyrästöä tarkkailee herkeämättömän keskittyneenä äänitysspesialisti Vesa-Pekka Peräkylä. Mahtava vadillinen munavoilla höystettyjä kuumia karjalanpiirakoita katoaakin hetkessä parempiin suihin. Kuljetusliikkeen kahvihuoneen pöytä on katettu kuin pitoja valmistellen. Kahvittelun jälkeen ryhmä ryhtyy valmistelemaan työtä, joka heidät paikkakunnalle on tuonutkin, eli vanhojen kuorma-autojen äänimaailman tallentamista. Iso AEC liikuttaa autoa reippaasti. 6 tuntuu olevan todellinen monitoimimies, koska saatuaan tietokone-tallentimen säädöt mieleisikseen, ottaa hän olalleen vielä raskaan videokameran, jota alkaa tarkennella kuljettajan istuimelle kiivennen Teuvon jatsarisaappaan kärkeen. Erikoisrakenteisia mikrofoneja kiinnitetään strategisesti tärkeisiin kohtiin, jotta eri elementtien aiheuttamat äänet saataisiin mahdollisimman puhtaina talletetuiksi. Vanajan Teksti ja kuvat Wexi Käskynjako käynnissä kuljetus Vainikan pihalla. Aamua varjostaneet sadepilvetkin ovat ymmärtäneet väistyä jonnekin Saimaan suurten selkien Puolikosteahko lokakuinen perjantai-aamu pyyhkii vasta rääppää silmistään, kun Savitaipaleen Koulutielle kaartaa Vetkun äänitys-/kuvausryhmän kulkuneuvo. Hän Kohta kuusikymppisen äänet purkkiin ja kuvat talteen. Jari antaa kuljettajalle vielä viime hetken käyttäytymisohjeita; ”aluksi vain käynnistät auton ja annat sen käydä noin puoli minuuttia, jonka jälkeen tavanomainen sammutus. Kun mikrofonit saadaan kiinnitetyiksi luotettavasti, mutta kuitenkin joustavasti runkoa pitkin mahdollisesti johtuvien hälyäänien eliminoimiseksi, kulkee ohjaamoon repsikan puoleisesta oven lasista melkoinen johtonippu. Lähtö tapahtuu kohtalaisen jyrkän mäen alta ja kamera-auto ajaa koko ajan edellä yrittäen pitää etäisyyttä vakiona. Laitteiston asennus on tarkkaa puuhaa. moottoritila, voimansiirto, pakoputki kuin ohjaamokin. Vas. Edellä ajavan kuvausauton kuljettajalla on täysi työ vahtia, ettei Peugeotin takaluukussa kameraa käyttelevä Jari saa Vanajan keulalla olevasta jyhkeästä vinssistä merkintää otsaluuhunsa. Aamun pimeydessä pyöritelty parin sadan kilometrin ajorupeama ei juurikaan tunnu rasittaneen, sillä koko porukka on täynnä innostunutta odotusta, miten vaativa taltiointiprojekti tulisi sujumaan. Ryhmän nokkamies ja koko tallennusidean isä, Jari Ala-Ilomäki, tähyilee hieman huolissaan lounaiselle taivaalle, jossa ajoittain hieman turhankin tummat pilvenlonkareet vaeltelevat levottomasti. Paavo Vainikka myhäilee tyytyväisenä, kuten aina, hän lienee vuosikymmenten kuluessa jo tottunut Aira-rouvansa tarjoiluihin. Ohjaajan merkistä suoritat uudelleen käynnistyksen, jonka jälkeen lähdet liikkeelle kuten liikenteeseen lähdetään”. Kosteus ja koleus kaikkoavat välittömästi vieraiden ajatuksista kun niin monesti koettu eteläkarjalainen vieraanvaraisuus taas kerran tulee esiin. Jari kiinnittämässä moottorin ääntä tallentavaa mikrofonia karvapalloineen.. Parin harjoitusajon jälkeen äänitystarkkailija on lopulta tyytyväinen purkittamaansa aineistoon, joten siitä vain siirtelemään kalustoa Paavon Möhkö-Vanajaan. Paikalle on ilmaantunut myös niin ikään savitaipalelainen kuorma-autoperinteen harrastaja Teuvo Pyöriä
Silmiä hivelevän kauniita kulttuuritallenteita savitaipalelaisen kuljetusliikkeen pihamaalla.. Nokian Gummitehdas Oy on omistanut tämän Mobilian Vanaja V-48:n uutena, eli 1949. 7 Posti-Telen hinausauto, Oulun ja Kuusamon postiautovarikoilla palvellut Vanaja VKK 6x6 /1958. Pekka Lapaton Vanaja VKN 2/1960. Arto Toukovalkaman komea bulldog-Vanaja on palvellut Hämeenlinnan palolaitosta
Vaadittiinhan takavuosien kuorma-automieheltä hyvin erilaista ammattitaitoa kuin nykyisin. Seuramme puheenjohtaja Jari Ala-Ilomäki on nähnyt tärkeäksi tallentaa vanhojen kuorma-autojen äänet siten, että tulevillakin sukupolvilla on mahdollisuus aistia se juhlava tunnelma, jonka voimaa uhkuvan kuorma-auton kiipeäminen ylös kylätien mäkeä 1900 –luvun puolivälin aikoihin on aikalaisissaan herättänyt. Parhaimmistoon kuuluu ilman muuta myös todellinen harvinaisuus; bulldog-tyyppisellä ohjaamolla varustettu paloauto-Vanaja… Mobilian kokoelmista paikalle ovat Tommi Aromaa ja Reijo Kurkinen talkoilleet työkaluja, joissa käytön jäljet ovat nähtävillä. Esimerkiksi välikaasu tai kytkimen kaksoispolkaisu ovat nykykuljettajille jo lähes tuntemattomia käsitteitä. Speed Vagon 1935 sekä Magirus Deutz Pluto 1964, molemmat arvokkaita historiatallenteita. Vanhinta päätä edustaa Suomen Gummitehtaan Vanaja V-48 paloauto vuodelta 1949. Tampellan Hercules-lisenssillä valmistama moottori kirnuaa 90 hv, mistä ei varmaankaan turhaa reserviä ole täyttä vesisäiliötä kuljetellessa jäänyt. Kangasalan Vehoniemenharjulle on jo saapunut valmiiksi useita autoja, tähän tuotteeseen nähden ajankohtaisten Vanajien lisäksi myös tarkoituksenmukaisuussyistä ”samoilla lämpimillä” tallennettaviksi sovitut Olavi Sallisen R.E.O. Roismalalaisen Jaakko Mäki-Laurilan taltioima puna-valkoinen Vanaja NB 69 edustaa Vanajan viimeistä, ehdottomasti edustavinta mallisarjaa vuodelta 1967. Aika pitkään mie väänsin kauppaa, mutta sit se syntyi, sanaili Pekka Lapatto. Samalla menetelmällä ryhmä purkittaa vielä Vainikan vihreän maitoauton, 1955 mallin Vanaja A2:n sekä järeän puutavara-auton Vanaja T669:n vm. Myöhäissyksyn päivä ei ole pituudella pilattu ja niinpä hämärä alkaakin jo uhkailla, kun ryhmä ehtii Anjalankoskelle, jossa Pekka Lapatto odottelee. 8 tärkeän työmme lähettyviltä, joten siltä osin kaikki on hyvin. Vehoniemen automuseon sulkemisaika mukautuu jälleen kerran asiakkaiden mukaan, kun talkoolaiset lopulta ehtivät nauttimaan Leilan tarjoamaa sitäkin maistuvampaa ”lounasta”. Yön aikana taltiointiryhmä on siirtynyt hämäläisiin maisemiin. Raimo Stenvallilta menee kunnanhallituksen kokouskin osin ohitse, kun pojat vaan jyräävät rekka-Vanajalla R 69:llä ylös alas Tuusulan Ristikiven mäkiä. Oulun ja Kuusamon postiautovarikoilla aikansa palvellut hinuri, vuoden 1958 Vanaja VKK-6x6 kuten TVH:n tienhoitoautokin, VKN-13, vm 1959 Kolilta, ovat aikakautensa kaluston edustavia tunnusmerkkejä. Vesa-Pekka Peräkylä syventyneenä moottorimusiikin sävelkulkuun. Mutta on se sen arvoista! Tallennusjengin rehkiminen on luonnollista jatkoa kesän 2006 aikana alkaneelle projektille, jonka tarkoituksena on tallentaa suomalaisen kuorma-autoilun historian tyypillisimpien työvälineiden äänimaailma kuvan kera laadukkaasti toistettavassa muodossa. Kangasalle on ajellut Lammilta myös Arto Toukovalkama, jonka talleista löytyy mitä hienompia kuormaautotallenteita. 1967:n ominaismurinat, ennen kuin on jätettävä hyvästit Savitaipaleelle. Mobilian kalustovastaava Tommi Aromaa herkistelee Tampellan vuonna 1949 valmistamaa Hercules –lisenssimoottoria äänityksiin.. Liikkuvan kuvan avulla taas on esitettävissä tekniikan kehittymisen tuoma muutos esimerkiksi kuljettajan ajokäyttäytymiseen. Kiirettä pitää, mutta ennen kuin pimeys lopullisesti estää kuvallisen taltioinnin, on Pekan 1960 valmistettu puutavara-Vanajakin VKN 2 6x6 purkissa. Vielä on yksi sateen sävyttämä maanantai uhrattava tulevien sukupolvien hyväksi
Mobilia Classics and Sports –hanke eteenpäin Mobilia käynnisti vuonna 2007 uuden palvelukonseptin kehittämisen. Tavoitteena on, että lopulliset suunnitelmat valmistuvat keväällä 2008. Autojen korjaamisja huoltotilojen sekä kokousja juhlapalvelutiloihin tehtävät investoinnit maksavat noin 320 000 euroa. Mobilia service tuoteryhmään kuuluvien autojen kunnostus ja huoltotyötilat kaksinkertaistuvat noin 400 neliömetriin. Kasvu näkymät ovat edelleen hyvät ja Mobilia on käynnistänyt ja käynnistämässä merkittäviä investointeja entistä monipuolisempien palvelujen tarjoamiseksi. Tilaan rakennetaan korkealaatuiset säilytystilat noin 30-40 autolle siten, että niihin on myös yleisön mahdollista tutustua. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tilaan rakennetaan 30-40 autotallia, joissa vähintään 2 seinää ovat lasisia. Uusittu sali tulee tarjoamaan entisestäänkin viihtyisämmät ja toimivammat tilat kokousja juhlakäyttöön. Museokauppapalvelujen äärelle pääsee Mobilian omien kotisivujen lisäksi osoitteesta www.trafiikki.fi, johon Trafiikki-museot ovat avanneet yhteisen liikenneja viestintä aiheista materiaalia välittävän verkkokaupan. Tilojen pääsuunnittelija on Arkkitehtitoimisto Ritva Lahtinen Kangasalta. Havainnekuva Mobilia Classics and Sports Galleryn sisätiloista.. Palvelukonsepti on työnimeltään ”Mobilia Classics and Sports Gallery”. Kokousja juhlapalvelujen tarpeisiin rakennetaan uusi kokoustila ja nykyinen Mobilia sali uusitaan perusteellisesti. Hyvän säilytystilan lisäksi Mobilia Classics and Sports Gallery tarjoaa mahdollisuuden tuoda yksittäisiä autoja tai pieniä kokoelmia riskittömästi yleisön nähtäville. Työ alkaa joulusesongin päätyttyä ja valmistuu maaliskuun 2008 loppuun mennessä. 9 MOBILIAN INVESTOINNIT LIIKKEELLE Autojen huoltoon sekä kokousja juhlavieraille uudet tilat Mobilian liikevaihto tulee yltämään vuonna 2007 uuteen ennätykseensä noin 1,2 miljoonaan euroon. eMobiliaan on avautunut useita kokoelmia ja tahti tulee vuoden 2008 aikana kiihtymään. Oy Teboil Ab:n kuva-arkistoon pääset osoitteesta www.mobilia.fi Lisätietoja Mobilian hankkeista saa museonjohtaja Kimmo Levältä numerosta 040 900 6641 sekä sähköpostilla osoitteesta kimmo.leva@mobilia.fi. Mobilia Classics and Sports Galleryn hankesuunnittelu valmistui keväällä 2007. Mobilia Classics and Sports on ainoalaatuinen hanke Suomessa ja sen kokonaiskustannusarvio nousee noin 2,5 miljoonaan euroon. Mobilia Classics and Sports Galleryn autotalleja vuokrataan yksityishenkilöille sekä yrityksille ja yhteisöille, jotka tarvitsevat vaivattoman ja turvallisen säilytyksen yksittäiselle ajoneuvolle (auto, moottoripyörä) tai muutaman ajoneuvon kokoelmalle. Vuonna 2007 merkittävimmät laajennukset olivat Oy Teboil Ab:n kuva-arkiston ja Autoliitto ry:n esine-, kirjastoja arkistotietokantojen avaaminen. Tilojen jatkosuunnittelu käynnistyy vuoden 2007 loppuun mennessä. Erityisen voimallista kasvu on ollut Mobilia service palveluissa sekä Mobilia elämys tuoteryhmään kuuluvissa kokousja juhlapalveluissa. Entistä monipuolisempaa myös netissä Fyysisten tilojen ja niissä olevien palvelujen kehittämisen lisäksi Mobilia on saavutettavissa entistä paremmin myös internetin välityksellä osoitteesta www.mobilia.fi. Rakennustyöt pyritään käynnistämään vuonna 2009. Töiden urakoinnista vastaa rakennusliike Rannikon Aarre Oy Kangasalta. Siinä yhdistyvät hyvissä tiloissa säilyttäminen ja näyttelytoiminta. Mobilian entisöintitoiminnan saavat uudet tilat. Tilat tullaan rakentamaan Mobilian nykyisen Kokoelmahotellin yhteyteen, rakennusvaiheena III
Samoin 70-luvun lopulla aloitettu meijerituotteiden jakelu kauppoihin ja laitoksiin. Vetkun toimintaa olen seurannut seuran alkuajoilta lähtien, jäseneksi liityin Mäkisen Erkin houkuttelemana -90 luvun alkupuolella, jolloin hankin ensimmäisen projektini, Volvo Titanin. 70-luvulla tuli käyttöön säiliökeräily, joka jatkuu edelleenkin. rahat hankittu tien päältä. Herääkin kysymys, voitasiko "vetkun lipun" alla järjestää ns. Sen sain museorekisteriin 1996. Ajokortin sain 1970 ja siitä lähtien on leipä ym. Terveisin Aulis. Kuljetusliikkeen omistan yhdessä veljeni kanssa, meillä on tätä nykyä 4 kuorma-autoa. Useinkin melko pitkät välimatkat varsinkin kevätja syyskeikoille vähän jarruttelevat lähtöintoa. Isäni aloitti maidonajon jo vuonna 1956 tonkkakeräilyllä. Projektiautoja varastossa muutamia on mm. Siitä tuli työ sekä harrastus. 10 Vetku esittelee Aulis Hartikainen Synnyin olympiavuonna 1952 Muuruvedellä, joka on nykyistä Juankoskea. Koska isä oli kuorma-autoilija, tarttui tuo autoilu ryysyihin minullekin jo ihan pikkupoikana. alueellisia keikkoja vähän eri puolilla Suomea asuville harrastajille. Maito eri muodoissaan on ollut se artikkeli, mitä on enimmäkseen kuljetettu, ohessa toki vähän muutakin. Niiden aikana myös tieto perinneasioista leviää tehokkaasti. Vetkun keikat ovat mielestäni erittäin mukavia ja mielenkiintoisia, niitä on avovaimoni Liisan kanssa ajeltu molemmat yhtä suurella innostuksella Monellekin yrittäjälle keikka on kesän kohokohta ja usein ainoa kesäloma. Pari vuotta myöhemmin Lähivaaran Pertti antoi vinkin Vanajasta. Innostus vanhoihin vehkeisiin on kytenyt jossain määrin aina. Joku talvikeikkahan voisi olla ihan hyvä juttu!. Ford F620, Kotio-Sisu vm 61, Scania-Vabis L55 vm.61 ja VW Transportter -73. Sehän tuli hankittua, siitä rakentelin maitoauton, jollainen isälläni aikoinaan oli. Yhtään ei tiedä, tuleeko noista kaikista milloinkaan valmiita minun toimestani. Kuten niin kuin monilla muillakin, työ haittaa harrastusta aikalailla
Lions-toiminnassa olen ollut 28 vuotta, olen Tuusulan I Melvis Jones -jäsen. 11 Vetku esittelee Raimo Stenvall Isäni on aloittanut ammattiliikenteen vuonna 1938, kun olin itse vuoden ikäinen, eli kotoa käsin minäkin olen autopistokseni saanut. Monen harrastajan tavoitteena on ollut tallentaa joko ikäisensä auto, tai vastaava jolla on autoilunsa aloittanut. Kalevan kierrokseen olen osallistunut 21 v (109 lajia). lehtijuttujen muodossa. Sen jälkeen oli useampiakin Fordeja, joita tuli ajeltua ilman ajokorttiakin, kunnes 1955 sain erivapaudella ammattiajokortin. 1924 Ford h-auto ja ensimmäinen rahtiauto vm. Ajamaan opettelin 1940 -luvun lopulla 1934mallin käsikipillisellä BB Fordilla. Vanaja kuului kalustoomme vuodesta 1964 aina viimeiseen tehtaan valmistamaan 505-tyyppiin saakka. Samaisen hautausmaan kivet on isoisäni ajanut vuosisadan alussa meidän pelloilta hevosella. Se on parasta mahdollista mainosta perinnetallennukselle. Ajoimme Tuusulasta eri kohteista multaa ja savea Paijalan hautausmaalle 4 m3 kuormilla ja hinnalla 4 Smk / m3. Vuosittaiset Hiihdot Finlandia, Sulkava, Pogosta, Vuokatti, Pirkka, Tahko, Saariselän Vaskooli ja Pohjois-Italia ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Ympyrä on sulkeutunut, taas on rekkaa ajettava erivapaudella. olen ollut 13 v. Vuonna 1953 ajoin ensimmäisen urakkani isän 40 Fordilla. Siitä myös tuhannet kiitokset kaikille vetkulaisille. 1971 (UTX-2), jonka löysin Somerolta maratonjuoksun yhteydessä 2006. Se antaisi potkua muillekin Oli se hienoa että pitkänkin matkan päästä tänne Hyrylän Hävittäjien pitäjään tultiin onnittelemaan päivänsankaria lokakuisessa Loska-Ajossa! Onnittelutilille kertyi 12 800 , joka luovutettiin 24.11.2007. Nuoria harrastajia pitäisi tuoda esiin enemmän esim. Tallennettuna pitää olla tietenkin kuljetusliikkeen päämerkki Mersu sekä Volvo. Lapio ja auto olivat työkalut. Vuonna 1956 meille tuli ensimmäinen traktori joka helpotti kuormauksia paljon. Meillä kaikilla vetkulaisilla on mahdollisuus omalla paikkakunnallamme tuoda esiin vanhan auton harrastusta. Moneen olen joutunut mukaan. Kaikki kuormat tehtiin käsin, mullat, sannat, lumet, halot, laudat ja myös tukit. 1940 sai Kirsti lahjaksi täyttäessään 50 v. Vuosikymmeniä ja työkaluja on kulunut ja niiden aikana autojakin noin 500 kpl. Harrastuksen tuloksena syntyi Tuusulan automuseo syksyllä 2005. Karavaani kulkee punavalkoisissa väreissä edelleen. Pari viikkoa myöhemmin kävimme Joukon ja vaimoni Kirstin kanssa katsomassa Pusulassa Letukkaa ja siitä alkaen olemme olleet museokuorma-autoharrastajia. Tuusulan päättävissä elimissä olen ollut vuodesta 1973 alkaen, valtuustossa, hallituksessa, verotus-, liikuntaja nyt vielä teknisessä lautakunnassa. Oman yritykseni aloitin Morriksella 1959, vastaavan mallinen Austin on nyt museossamme. Parhaillaan työn alla on takaisin kotiin palannut Volvo F 86 vm. Vuonna 1986 kysyin silloiselta Avakuutuksen yhteyshenkilöltä, Jouko Ojalalta, tietäisikö hän missään minun vuosimalliani, eli 1937 -mallista kuorma-autoa. Hyvää harrastevuotta 2008! Pitkän linjan rekkakuski, liikenneneuvos Stenvall keikalla Tampereen Lielahdessa lokakuussa 2007. Isäni Väinön ensimmäinen auto oli vm. Kuten erityisesti Lappi ja Kiilopää. Raimo. 1931 Ford AA. Fordiin liittyy meidän perheessä tärkeitä siteitä. Fordin, vm. Ensimmäinen keikkamme oli Kuorma-autoliiton 50 v -juhlakulkue Senaatintorilta Otaniemeen. Urheilu on minulle elämäntapa, jalkapalloseuran puh.joht. 1976-82, on vielä haussa, toivottavasti löytyy. Keikat ovat hyvä tapa esiintyä, niiden avulla meidät ja työmme opitaan tuntemaan. Seuraava taltiointihaave, Mersu rekanveturi vm. Auto on saman ikäinen kuin hän. Tuhansia kuormia on tehty kuitenkin käsipelillä
Uusia putkia rakennettiin näppärästi metritavarasta käsin muotoilemalla. Ensimmäinen uutena hankittu auto yhtiölle tuli vuonna 1975, jolloin kalustokanta oli jo kolme autoa. Rakas vastakappale Ami Anneli tuli kuvioihin ja hynttyyt lyötiin yhteen vuonna 1964, juuri ennen kuin Suomen Puolustusvoimat kutsuivat miehen riveihinsä Dragsvigiin kahdeksaksi kuukaudeksi. 60-luvun puolivälissä Sture osallistui myös väylänrakentamiseen, tietöissä Kouvola Ristiina Mikkeli tiellä sekä Lauritsalan kanavatyömaalla. Sturen mukaan Fargoon oli jo tuohon aikaan asennettu automaattinen nopeudenrajoitin; Moottorista katkesi välittömästi suihkuputki, jos nopeus nousi 70 kilomeriin tunnissa. Kannentiivisteiden suurkuluttajana tunnetulla AEC -moottorilla varustetun auton hakelavan tilavuudeksi saatiin jo 30 32 m3. 1967 alkoivat kappaletavarakuljetukset ulkomaille, lähinnä pohjoismaihin, sekä vihanneskuljetukset parin syksyn ajan Pauligille. 150 160 km:n keikkoja ajettiin kaksi vuorokaudessa. Kuormaus tähän autoon tapahtui täysin käsipelissä. Heistä molemmista tuli sittemmin vankka apu perheyritykseen, vaatealan mallimestarikoulutuksen hankkinut Else-Maykin ajoi kontteja ja irtoperiä reilut 7 vuotta. 60luvun alkupuolella kuorma-autojen suurin sallittu nopeus oli 60 km tunnissa. Ensimmäisen Vanaja A2/-58 kymppipyöränsä Sture osti Korpivaaralta. David Brown 950 / 1960. Kerran oli Sturenkin huumorintaju loppua kesken. Pitkän lauantaipäivän sileällä, jään peittämällä kalliolla kuormansa kanssa taistelleet automiehet alkoivat iltamyöhään jo melko "kypsiä" poikia. 12 Nuori mies aloitti kuljetusyrittäjän uransa vuonna 1960 suorittaen puutavarakuljetuksia Loviisan sahalle Tukkikuormia ajettiin aina vuoteen 1963 saakka David Brown 950 -traktorilla ja 53 mallin Austinista valmistetulla vetävällä perävaunulla. Hehkulaitteena näissä malleissa oli imusarjaan liitetty "liekinheitin", eli KiGas -laite, valopetrolilla toimiva esilämmitin. Tehtaalla oli selkeä vaatimus pinon mitoista sen tuli olla 4 m korkea. Työkaluna näihin aikoihin oli Volvo Starke. Seuraava ajopeli oli Loviisalaiselta yrittäjältä käytettynä ostettu, 16 m3:n hakeja sahanpuru lavalla varustettu "Lehmänselkä" -Fargo, jossa oli Perkins B6 dieselmoottori. MyöSture Palmgren, Pernaja Lähes puoli vuosisataa sitkeätä yrittämistä kuorma-autoilla. Alaikäisellä miehellä ei ollut mahdollisuuksia omiin liikennelupiin, joten luvat haettiin isän nimissä. Helsingin Scan-Autosta Sture hankki armeijan jälkeen 1957 mallisen kymppipyörä-Vanajan, jolla ajettiin 1,8 m:n propsia mm. Siuntiosta Pyhtäälle, Stockforsin tehtaalle. 60-luku oli Palmgreneilla myös perhesuunnittelun aikaa; Laila Else-May syntyi 1964 ja Sture Mikael 1967. Mikael taas viihtyy edelleenkin Scania R 420:n ratissa. Loviisan ydinvoimalan rakennustyömaalla kului kolme ensimmäistä kuukautta, jonka jälkeen ajo vaihtui paperirullahylsyjen kuljetukseksi Spirolitin lukuun. Vanaja 1957 AEC 125 hp moottorilla. Käytettynä hankittu Scania 110 sai peräänsä vuonna 1971 uuden Jykiperävaunun, joka oli ollut vain esittelyajossa Neuvostoliitossa. Tämä malli olikin erityisesti tunnettu käynnistysominaisuudestaan; jos sen pysäköit vahingossa varjon puolelle, ei ollut toivoa käynnistymisestä ainakaan ilman hehkutusta. 1958 keulaa. Aina sai heittää pölliä yläsuuntaan, olipa sitten kyseessä lava tai pino! Stocforsin tehtaan osti sittemmin Enso, joka lakkautti sen nopeassa tahdissa. Paikalle tulleen metsätyönjohtajan tokaisu "onneksi tämä on teille vapaa-aikaa" kalahti kuin propsipölli takaraivoon. Takana näkyy hieman Sturen ensimmäisen Vanaja A2:n vm. Veljet saivat tuolloin jatkaa kuljetusyrittäjän ohdakkeisella polulla
13 hemmin hankittiin vielä yksi lisää. Tilaajan toivomuksesta autoon vaihdettiin jo tehtaalla Leyland -dieselmoottori. Hyvin heikkoon kuntoon rapistunut vanhus on Sturen käsissä kokenut uuden syntymisen. MAO-30, Sturen entistämä Sisu K28 – 4500 / 1954. Tavallinen kuormakoko oli 40 moottoria. Tätä nykyä vedetään kahdella Scanialla irtoperiä ympäri Suomea satamista, enimmäkseen kuitenkin Helsingistä. Scan Auto Oy toi 70-luvun lopulla maahan Dodge kuorma-autoja, joihin asennettiin Valmetin moottorit yhtiön toimipisteessä Loviisassa. Veteraanikuorma-autojen Seuran toiminnasta Sture ei ollut vielä kuullutkaan, kun Raimo Aarnio houkutteli hänet kumppanikseen Jäämeren Keikalle 1990. Eräällä Helsingin ja Tornion välisellä keikalla kuitenkin sattui ikävä tapaus. Valkon satamassa avustaneeseen satamahinaajaan. Tästä alkaen autoa käytettiin rekisteröimättömänä työkoneena tukkien kuormauksessa. Sture itse on toiminut jo vuosia aktiivisesti Seurassa, mm. 38 000 mk:n korvausta vastaan. Viimeisin Sturen historiataltiointi on Sisu K-28 vm 1954. Kuljettajan valppaus oli syystä tai toisesta herpaantunut ratkaisevalla hetkellä ja niin suistui auto tieltä osa Iijoen sillan kaiteita mukanaan. International C 1300/-63, nelivetoinen paloauto, onkin sen jälkeen nähty ajokkina monissa Seuran tapahtumissa. Oy Suomen Autoteollisuus Ab:n Helsingin tehtaalla luovutettiin 25.10 1954 tilaajalle, Aavasaksa Oy:lle, alusta nro 7819. Vasta 62 000 km ajettu Volvo F 12 vaurioitui lunastuskuntoon. "metsäelefantilla" varustetun Hiab-nosturin. 1937 on varsinainen harvinaisuus, valmistenumeronsa perusteella sarjan alkupäähän sijoittuva auto. Nämä siirtyivät yleensä Sturen toimesta Linnavuoren tehtaalta Loviisaan. Paperirullahylsyjen kuljetus jätettiin liian tiukaksi käyneen hinnoittelun vuoksi Enson ostettua Spirolitin. 1982 aloitettiin merikonttien kuljetukset ensin yhdellä, sitten vielä toisellakin autolla. Kontissa ollut 22 tonnin paperirullakuorma säästyi vahingoittumattomana ja nousi jokipenkereeltä ylös kahden raskaan nosturin voimin. Volvo LV 290D vm. Tämä päätyi sittemmin tukkiproomuja mm. Auto oli varustettu kolmen hengen vakio-ohjaamolla ja Michelin 9.00 20 ulkorenkailla. Osa auton vaiheista on hämärän peitossa, mutta vuonna 1964 siihen tiedetään asennetun ns. Matka oli siksi miellyttävä kokemus, että mies päätti hankkia oman museokuorma-auton tulevia keikkoja varten. Teksti: Veikko Hoppula Kuvat: Palmgrenin kotialbumista ja JAI Scania-Vabis L75-46 / 1963 rek.tunnus ZX-908. Pahoilta vahingoilta liikenteessä on onneksi vältytty. Jälleen on pelastettu ja tallennettu yksi merkittävä palanen suomalaista kuorma-autohistoriaa. (JAI). Tässä vaiheessa autojen määrä väheni väliaikaisesti kolmeen, kasvaakseen taas myöhemmin parhaimmillaan viideksikin, joista yksi oli silloin myös Venäjän liikenteessä. sen hallituksessa ennen kaikkea ruotsinkielisen jäsenistön edustajana. Alkuperäinen bensiinimoottori luovutettiin kuitenkin myös auton mukana. Veteraanikuormaautojen Seuran valtuutetut museoajoneuvotarkastajat Antti Prusi ja Reino Krouvila hyväksyivät entistämistyön kohteen laadukkaasti suoritetuksi ja katsastusviranomaisen lopullinen siunaus museoajoneuvoksi suotiin autolle 11.10.1999. Keikka suoritettiin 38 mallisella, oikealta ohjattavalla Scanialla
Ajoneuvoveron maksuvelvollisuus päättyy poistopäivänä, ja poiston jälkeiseltä ajalta maksettu vero hyvitetään seuraavalla verolipulla. Syyskokouksen 2007 valinnat Jäsenmaksu säilyy entisenä, eli 24 E / jäsenkerhon jäsen. AKE ilmoittaa: “Liikennekäytöstäpoisto katkaisee ajoneuvoveron ja vakuutusmaksut Ajoneuvon haltija tai omistaja voi 2.11.2007 alkaen tehdä ilmoituksen liikennekäytöstä poistamisesta. TIEDOTTAA. Kun ajoneuvo ei ole käytössä ei tarvitse maksaa vakuutusmaksua eikä ajoneuvoveroa! Tulevaisuudessa maksetaan ajoneuvovero ainoastaan todellisesta käyttöajasta. Ei riitä, että soitetaan vakuutusyhtiölle kertoen, että ajoneuvo poistetaan liikenteestä, vaan ilmoitus on hoidettava katsastuspaikalla tai vakuutusyhtiössä, missä ajoneuvo on vakuutettu. Lepäävä harrasteauto ei tule enää kalliiksi. Hyvää Uutta Vuotta 2008 toivottaa SA HK:n hallitus Veroton lepo kun (käyttö)auto lepää Marraskuun 2007 alusta voimaan astunut uusi asetus on harrasteauton omistajille ilouutinen. Edellä mainitun kolmen varsinaisen hallituksen jäsenen 1. Liikennekäytöstäpoisto ei pääsääntöisesti koske Lluokan ajoneuvoja, kuten moottoripyöriä. Hallituksen erovuoroisten jäsenten tilalle valittiin: Jyrki Taipale Keski-Suomen Mobilistit, Yrjö Kaasalainen Satakunnan Mobilistit / Veteraanikuorma-autojen Seura ja Simo Pyykkönen Tampereen Seudun Mobilistit. Tosin tämä 1964 Kontio luovutettiin Raimo Kuorttille sittemmin museorekisteröitynä, joten sen osalta vakuutusmaksuhuolet menivät muutenkin ohitse. Yllä kerrottu muutos ei vaikuta museoajoneuvoihin, mutta onhan se kauan kaivattu helpotus harrasteautoilijoille ja ”kesäautolle” jota ei talvella käytetä. varajäsen Jouni Kallio Seinäjoen Seudun Mobilistit / Veteraanikuorma-autojen Seura, 2. AKE ilmoittaa myös, että poisto ja uudestaan käyttöönotto maksaa noin 10 / toimenpide. 14 Poiminta SA-HK:n hallituksen jäsenkerhotiedotteesta 2.2007 (lihavoinnit toimituksen) 7. varajäsen Pentti Heinonen SA-HK Savon Kerho / Veteraanikuorma-autojen Seura, 3. Puheenjohtajana vuonna 2008 jatkaa Timo Kaunonen Kymen Automobiilikerhosta. Lopputoteamuksena voidaan todeta, että tämä muutos on iso askel oikeaan suuntaan – ei makseta ellei ajeta! Dage Groop SAHK tekninen valiokunta. varajäsen Antti Prusi Veteraanikuorma-autojen Seura / Tampereen Seudun Mobilistit. Rekisterikilpeä ei tarvitse luovuttaa poiston aikana. Vastaisuudessa ajoneuvoveroa siis maksetaan vain todelliselta käyttöajalta”
Myös mielenkiintoiset ja kauniit Länsi-Viron saaret, niin Hiidenmaa kuin Saarenmaakin on jätettävä väliin, sillä salmien ylitys ottaisi liikaa aikaa. . Tunnustelijat eteen mars! Tunnustelijajoukkue sai nauttia ajan hengen mukaisesta kyydistä Eesti Autoklubin autoabi-bussissa. Näinkin mahtava putous löytyy matkan varrelta. Laivaussopimus on syntynyt. Kartoitus ei olisi onnistunut lainkaan niin sujuvasti ilman ystävällistä ja asiantuntevaa paikallisapua, jota kartoitusryhmälle tarjosivat nykyisin myös Tallinnaa asustava Esa Pyyhkäläinen sekä Puksiirabifirma Rosqvist Oü:n Raik Zäuram. 15 Testi ja kuvat wexi Vaikka Vetkun piirissä matka-ajojen järjestämiseen alkaa jo jonkin tasoista rutiinia kertyäkin, edellyttää varsinkin maamme rajojen ulkopuolelle suuntautuva keikka melkoista esivalmistelua. Neuvottelukumppanina Esa Pyyhkäläinen Rakveren linnalla historian aistii joka solullaan. Haastavaa oli löytää riittävän isot majoituspaikat, missä 40 autokuntaa pytyy yöpymään ja ruokailemaan. Mutta ei huolta, eteläisestä naapurimaastamme löytyy runsaasti tutustumisenarvoisia kohteita myös Suomenlahden rannikolta, niin länteen kuin itäänkin Tallinnasta. Kesällä 2007 Seuran esitunnustelijat tekivät alustavan kartoitusmatkan Eestiin, jonka rohkaisemana varsinaista reittisuunnittelua uskallettiin ryhtyä toteuttamaan. Kahden päivän lenkin aikana varmistui mm, ettei veteraanikuorma-autojen kolonnavauhdilla ole mahdollista kiertää kaikkia Viron kiinnostavia kohteita – paitsi kaukaa. Tuollakin olisi mielenkiintoista tutustuttavaa, tuntuu Jari tuumivan Sakun aidalla.. Kuvassa vasemmalta neuvottelijat Raimo Stenvall, Jari Ala-Ilomäki sekä Tallink Oy:n toimitusjohtaja Keijo Mehtonen. Raik Zäuram tuntee Eestin tiet keskimääräistä paremmin kahdestakin syystä; hän hoitaa tiepalvelu-toimeksiantoja, mutta myös organisoi itsekin osallistuen mittavia polkupyörä-ajoja jotka ulottuvat eri puolille maata
1981 Dodge Power Ram 450:llä. 1969 Volvo FB-88:lla, Vesa Kauranne vm. Räntää ja loskaa ei taivaalta tullut, mutta tihkusade seurasi keikkalaisia uskollisesti koko viikonlopun. Eli nykykielellä vetkulaiTeksti: Päivi ja Jari Ala-Ilomäki Kuvat: Jari Ala Ilomäki (JAI)., Päivi Ala-Ilomäki (PAI) ja Veikko Hoppula (VH) Aamun ensi kajastuksen tunkeutuessa tihkusateen lomasta vetkulaiset valloittivat KiitoSimeonin pihamarkin, tosin isäntien ystävällisella avustuksella. Retken aluksi Kiito Simeon tarjosi reilun aamiaisen, jonka jälkeen osallistujat saivat tutustua yrityksen tehokkaisiin ja uudenaikaisiin toimintoihin ja tiloihin sekä sisällä että ulkona. Opin sauna autuas aina TTS:n autoalan koulutuslinjalla saatiin kattava kuva autoalan koulutuksen muuttuvasta tilasta. Kiito-Simeonin pihamaalle usvaa uhmaamaan kokoontuivat vanhojen tuttujen lisäksi ensikertalaisina osallistujina Gilbert ja Marianne Söderholm vm. Totuus on kuitenkin EU:n herrojen sanelema eikä siinä hyväkään sukutausta auta. Illan loppuhuipennusta enteili päivän kulttuuripanos. Tilat pitivät sisällään lähes kaiken huomattavan varaosavaraston ja mittavan pesuhallin kautta jarrudynamomertriin. Paitsi ruumiin ja hengen ravintoon, oli Simeoni, joka oli saanut nimensä tietenkin Seitsemän veljeksen mukaan, panostanut myös kuorma-autohistoriaan tuomalla komean telivetoisen Jyry-Sisunsa vastaanottamaan retkeläisiä. 16 Vuoden 2007 Loska-ajoja leimasivat kolme asiaa: usva, Stenvallin Raimon 70-v syntymäpäivat ja tietekin hyvä vetkulainen henki Keikka käyntiin Kiito-Simeonilta Veteraanikuorma-autojen seuran perinteiset loska-ajot kiinnostivat lähes neljääkymentä veteraanikuorma-autokuntaa. 1976 Mercede-Benz 1513:lla sekä Kalevi Luhtakallio ja Pentti Ketola vm. Paikalle kolonnan johdattelivat Marja-Liisa ja Markus Järvi Volvo PV 544:llään. Tietokonepohjaiseen opetusvälineistöön oli mahdollisuus tutustua myös henilökohtaiseen tuntuman kautta ja komeasta ajokalustosta oli näytteitä pihalla. 1966 Scania-Vabis L66:lla, Seppo ja Tarja Tyyskä vm. Ei iltaa Stenvallin luona ilman kaiman syntymäkotiin tutustumatta. (JAI) Loska-ajojen osallistujat kokoontumassa puolimatkan krouviin Taaborinvuoren museoalueen pysäköintipaikalle Palojoelle. Osa vetkulaisista totesi koulutustarpeen jopa yllättävän muuttuvaksi ja yritti parhaansa mukaan todistaa kelpoisuuttaan jatkossakin ilman suurempia koulutuksia. (V.H) LOSKA-AJOT 2007 -usvaa putkessa ja muutenkin
Etualalla palopäällikön auto Plymouth Valiant V100 vm. 17 Edustava valikoima 60-lukulaisia ruotsalaisvalmisteisia autoja matkalla Rajamäeltä Palojoelle. 1958. (JAI) Kiito-Simeon oli tuonut näytille komean perinneajoneuvonsa, kontinkuljetukseen varustetun telivetoisen Jyry-Sisun. (VH) Sihteeri ei pääse helpolla keikallakaan. Kalevi Luhtakallion autossa. (PAI) Seppo Tyyskän hieno puutavaravarusteinen Tornivolvo vuodelta 1969. 1969 ja takana raskas pelastusauto MagirusDeutz RKW 10 Jupiter A-4x4 vm. (PAI) Stenvallin tallien pihalla oli nähtävänä myös Helsingin Pelastuslaitoksen museoautoja. Etunenässä Tuure ja Merja Hulmi vm. Jäsenrekisterin tietoja päivittämässä Turo Lemström.(VH). Kaikenlaiset järjestelyt pitivät Sariina Mesirannan kiireisenä tälläkin kertaa. 1943 REO linja-auto. 1964 Volvo Viking L485:llä. Taustalla häämöttää Hämeelinnan Mobilistien vm. (JAI) Palojoen kallioita tarkkailee VR autotarkastaja evp. Pentti Ketola, joka matkasi insinöörieverstiluutnantti evp
Virallisten Vetkun juhlaseremuunioiden jälkeen spontaani Vetkun naiskuoro esitti päivänsankaripariskunnalle kahden minuutin tarmokkaiden harjoitusten viimeistelemänä Raimo –aiheisia serenaadeja. (V.H) Aleksis Kiven mökillä Nurmijärven Palojoella on tallessa huomattava määrä toinen toistaan mielenkiintoisempaa historiaa. Kuvassa Raimo ja Kirsti vastaanottavat Vetkun vänkärit –naiskuoron laulutervehdystä. (JAI) "Repsikkajaoston" edustaja Päivi Ala-Ilomäki ojensi kiitokseksi mahtavasta aamiaistarjoilusta Vetkun logopainatuksella spesialisoidut pellavaiset talouspyyhkeet Simeon Services Oy:n tiloissa toimivan ruokapalveluyritys Punapippurin henkilökunnalle. Malliksi kotinikkareille alkuperäinen hiirenloukku. Kiitos, Raimo, hienoista juhlista! Sunnuntai aamu valkeni Kokoushotelli Gustavelundissa, yksille autereisena ja ja toisille pelkästään auvoisana, ja jatkui Vetkun syyskokouksen merkeissä. Syyskokouksessa käsiteltiin sääntöjenmukaiset asiat ja esiteltiin Seuran tulevaa DVD –tuotantoa sekä ensi kesän etelänmatkaa. Keväällä tavataan! Timo Volanen Mäntyharjun Karankamaeltä taivalsi vm. Taaborin mielenkiintoisen museoalueen läpi käytyään retkeläiset saivat erinomaisen kiehtovan esittelyn Aleksis Kiven syntymäkodissa. (V.H). (JAI) Keikka huipentui Raimo Stenvallin 70-vuotisjuhliin. Hauskaa oli taas. Missään ei silti menty liiallisuuksiin, koskapa aina velvollisuudentuntoinen Vetkun hallituskin ehti kokoontumaan juhlahumun lomassa. Kannat kattoon Stenvallin talleille letka saapuo monien liikennevalojen jälkeen hyvässä järjestyksessä ennen iltaviittä. Juhlat jatkuivat ruokailun, tasokkaan musiikin sekä hyvien juomien merkeissä. 1929 Ford AA:lla. Julhlat olivat alkaneet jo aikaisemmin iltapäivällä, joten pihalla ulkotulet roihusivat ja juhlakansaa oili vastaanottamassa veteraaneja. Että Aleksin saapasrenkikin oli paikallaan! Tänne täytyy päästä uudelleen paremmalla ajalla. 18 set ajoivat autot mallikkaaseen muodostelmaan Taaborinvuoren pysäköintialueelle. Tuvassa istuttiin kuin seitsemän veljestä lukkarin opissa ja hämmästeltiin, kuinka paljon alkuperäistä esineistöä onkaan säilynyt
Ystävämme Savonlinnan seudulta, Hannu Putkonen muisti Vetkua vanhoilla kuorma-autoiluvalokuvilla. Lehmänselkä-Dodgen edessä Linda, Hannu ja Helena Putkonen sekä Veikko ja Tuula Kupsanen.. Edessä Veikko Putkonen Sisumiesten keskellä V Putkonen Koivupöllikuorman kanssa ainakin Helge Niiranen ja Mauri Kosonen. Mielenkiintoisia tallenteita. Voimaa! Magirus-Deutz Saturn 61-62. Iso Kontio ja pikku Nalle Ruskealan Marmorin Sisu-rivistöä. 19 Wanha valokuva kertoo..
Matkanteossa, varsinkin kuormassa, ylämäet ja pehmeät tienpohjat olivat raastavia kokemuksia. ”Häpäkältä” isäntä vastasi: Otat renkaan pois päältä ja ajat vanteella: vanteitahan löytyy, mutta renkaita ei saa mistään ! Useimmiten jokailtaisen rengastyön jälkeen olikin kiire kirkolle tyttöjä tapaamaan – olihan kylälle tullut siirtokarjalaisia ja niiden ”luanikkaita flikkoja”. 20 Punkalaitumelta lähtöisin oleva Topi Jokinen laittoi muutama vuosi sitten muistojaan paperille Vetkun kehotuksesta. Samaisesta autosta paluumatkalla rikkoontui rengas, koska vararenkaita ei ollut soitin lähitalosta isännälle kysyäkseni ohjeita – ajanko tyhjällä renkaalla lopun parinkilometrin matkan. Onneksi nuorena jaksoi ! Jossakin vaiheessa myyntiin tuli USA armeijan ylijäämävaraston renkaita. Nuoren miehen rinnassa paloi tuli oman auton hankkimiseen. Elämä tuntui niin helpolta kun autossa oli jopa mekaaninen kippi. Sisärenkaisiin liimattiin paikkaa paikanpäälle ja päällirenkaan sisäpintaan asennettiin ”tossuja” estämään haurastuneen renkaanpinnan repeämistä. Toiveet alkoivat toteutua kun vuonna 1946 kylällämme oleva maalaistalo laittoi myyntiin kaksi kuormaautoansa. Tarpeen sanelemana rakensimme Letukkaamme ylimääräisen bensasäiliön, josta tarvittaessa hanan aukaisemalla saatiin tiputettua muutama pisara bensaa suoraan kaasuttimeen ja auto oikein nykäisi itsensä vauhtiin. Topi on kuulemani mukaan jo poissa, mutta arvokas perinnetieto on nyt visusti tallessa. Samat rengashuolet tuntui olevan muillakin. Kun huolellisesti millimetri millimetriltä kävi ruuvimeisselin kanssa läpi renkaan pinnan ja kaivoi pois kaikki löytämänsä sirut saattoi onnistua saamaan huolettoman renkaan ainakin toviksi. Kaupat lyötiin lukkoon ja sovittiin, että muutaman päivän kuluttua auto noudetaan ja maksu maksetaan – ei kai ollut luottoja siihen aikaan, ei ainakaan tavallisella maalaispojilla. Kouluvuosieni jälkeen pääsin asentajaoppilaaksi Koneliike Vilho Tuomisen autokorjaamolle. Lasisiruilla tuntui kuitenkin olevan ominaisuus aikojen saatossa hiertyä sisärenkaan tuhoksi ! Bensasta pulaa Puukaasun aamuinen nuohous, esilämmitys ja odottelu vielä jotenkin sujui, sillä laitteisto oli yllättävänkin toimintavarma, jos oli huoltotoimenpiteet kunnolla suorittanut. Valittavana oli kaksi puukaasulla toimivaan kohtuukuntoista autoa. Kuittia kun emme tarvinnut, luovutustodistus asianmukaisesti täytettynä saimme Fordimme mielestämme soveliaan hintaan. Muutaman vuoden kuluttua päivälehdessä oli juttua Autokellarin oikeusjutusta kyseistä myyjää vastaan – oli mies toiminut omaan pussiin laajalti ja pitkään. Iltaisin, ajojen jälkeen paikattiin renkaita. Mitenköhän se bensa-auto kulkikaan ! Helsinkiin auton ostoon Töölössä Mechelininkadulla toimi Autokellari –niminen autoliike, jonka valikoimista löytyi sopivan hintainen ja Kuntonen Ford V8 vm-39. Hyväkuntoisia renkaita olikin kaivattu, nämä renkaat olivat kuitenkin olleet sotatoimialueilla käytössä ja niissä oli paljon lasinsiruja. Sain isäni ja veljeni innostumaan asiasta, lähdimme miesvoimin autoja katsomaan. Toisinaan joutui auttamaan muita autoilijoita, aikataulut pettivät usein kaluston heikkouden takia. Kerrankin kun olin ajossa vieraalla autolla, jossa oli renkaan rengasvaijeri pettänyt ja kyläseppä oli pultannut renkaan kylkeen lattaraudasta 3-4 cm renkaan jäykistämään rengasta. Apumiehen kanssa vaan kammesta kiinni ja kippi ylös – kuorman purkaus oli kuin leikkiä, PAAS POIKETEN PUNKALAITUMELLE. Olimme pakottuneet valitsemaan Chevrolet vm-35 olevan auton, sen huonompikuntoisen niistä kahdesta, koska tässä autossa oli ehdottomasti paremmat renkaat Rengashuolia Renkaita ei tuohon aikaan saanut kuin kansanhuollon kautta. Sovittua kauppahintaa maksettaessa myyjä kysyi meidän tarvetta kuittiin, hinta olisi ilman kuittia huomattavasti halvempi. Elettiin 1940luvun puolenvälin vaikeita säännöstelyn aikoja, kuorma-autoille olisi ollut runsaasti kuljetuksia, mutta autoja ja ennen kaikkia niiden osia ei juurikaan ollut saatavana. Ford V8, vm -39 Puukaasun jälkeen tämä peli tuntui uskomattoman hyvältä. Punkalaitumelle saadut renkaat jaettiin meijerin, maitoautojen ja palokaluston autoille sekä niille yksityisille, joita velvoitettiin osallistumaan ns hätäajoihin. Päivisin lastattiin käsipelin, ajettiin ja purettiin tietysti käsipelin halkoja kunnantalolle, kouluille, vanhainkodille sekä Länsi-Suomen työlaitokselle, jonne elatusvelvollisuutensa laiminlyöneet huoltajat oli määrätty tekemään töitä velkojensa edestä. Siis uusia renkaita ei ollut, eikä saatu – vaan vanhoilla oli tultava toimeen