V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
0400 626 770 yrjo.kaasalainen@luukku.com Jouni Kallio Kurikka p. 0400 576 212 aulis.hartikainen@pp.inet.fi Lasse Hietsalo Elimäki p. 0400 539 369 carl-johan.blomqvist@powder-trans.fi Aulis Hartikainen p. 26-27 Museoautomies Teppo Mikkosen muistolle ...... 0400 828 441 Sture Palmgren Pernaja p. 32 Tilastojen kertomaa ........................................... 0400 278 963 hannuilmari48@jippii.fi Vastaava museoajoneuvotarkastaja Arto Rantala Tampere p. 33 Kuorma-autojen tunnistuksen SM -kilpailu ........ 29 Entä jos tankkaisin RE85:ttä museoautooni ...... 3 Talvisavotassa ................................................. 0400 769 637 lasse.hietsalo@pp.inet.fi Tuure Hulmi Säkylä p.0500 590 095 hulmi@netti.fi Yrjö S. 0500 315 271 Talous Anu Mesiranta, Kangasala p. 4-5 Rapakon takaa ratin taakse ............................... 13 Muistelmia 60-vuoden takaa ........................... 34 Kaupalliset ilmoitukset ................................... 9 BedrijfsautoRAI 2012 .......................................... 0400 449 009, markku.tapio.koskinen@vetku.fi Varapuheenjohtaja, jäsenasiat, Jari Kosenius Riihimäki p. 31 Vetku Classic Motor Show:ssa .......................... 31 Kaitsun bongaukset ................................. 040 571 1159 sihteeri@vetku.fi Carl-Johan Blomqvist Turku p. 2 Päätoimittajalta ja puheenjohtajalta .............. 6-8 Oikaisuja/täydennyksiä edelliseen numeroon .. 040 590 4850 talous@vetku.fi Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmies Hannu Kettunen Juankoski p. 12 Power Park ...................................................... 20-25 Outolintu Suomen maantieillä ............................ 040 592 7295 jari.kosenius@vetku.fi jasenasiat@vetku.fi Sihteeri Pauli Wiklund Kylmäkoski p. 33 Kauppapaikka .................................................. 040 500 3212 jouni.kallio@netikka.fi Tapio Nisula, Jyväskylä p. 28 Liikenneneuvos Eino Sinkko on poissa ............. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 2 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY PL 48, 36201 KANGASALA Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: Tapiola-pankki TAPIOLA 363630-2797181 IBAN: FI83 3636 3002 7971 81 www.vetku.fi sähköpostit: sihteeri@vetku.fi Hallitus Puheenjohtaja: Markku Tapio Koskinen Pornainen p. 30-31 Loska-ajo info ................................. 14-15 Kevättä rinnassa-keikan järjestäjillä runsaimmin 16-19 Vetkun kunniajäsenellä 80 mittarissa ............... 9 Vetku onnittelee .................................................. Kaasalainen Harjavalta p. 0400 838 355 arto.rantala@tuubi.net SISÄLTÖ 2 / 2012 Info-sivu ........................................................ 35. 10-11 Mikan matkassa Oulusa .....................................
En minä ainakaan, mutta nythän onkin Kevät, vettä sataa ja lumet hupenee. KANNEN KUVA: Amsterdamissa järjestetyssä BedrijfsautoRAI 2012 -tapahtumassa pieteetillä entistetyt MAN 626 H ja DAF 2600 DP keräsivät kansainvälisen vierasjoukon vankan suosion. 040 411 6483, veikko.hoppula@vetku.fi Painos n. Siinäkin ajassa voi silti ehtiä aikaansaamaan jotakin, jopa merkittävää ja pysyvääkin, kun on innostusta, yhteishenkeä ja tukena hyvät verkostot. Vetkussa näin on ollut ja on edelleenkin. Jakelu seuran henkilöja kannatusjäsenille sekä yhteistyökumppaneille ja alaan liittyville viranomaistahoille. 1000 kpl Painopaikka: Aaltospaino, Tampere VetKu on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on toimia jäsenistön keskinäisenä yhdyssiteenä ja informaatiokanavana sekä toteuttaa Seuran ulkoista viestintää web-sivuston ( www.vetku.fi ) ohella. ARTIKKELEIDEN KUVAT I lman mainintaa Vetkun arkisto. Julkaisua tuotetaan vähintään neljä numeroa vuodessa. Mediakortti:www.vetku.fi ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. Mahtoivatkohan ne neljätoista miestä, jotka Suomen Kuorma-autoliiton liittokokousohjelmien lomassa kiiruhtivat Kuopion Jäähallin kahvioon kesäkuun 6. Aihe myös kiinnostaa, siitä eräänä todisteena valtakunnallisen tieliikenteen erikoismuseo Mobilian viimevuotisen näyttelyn suosio. Pääosin vetkulaisten harrastajien taltioimista autoista koostunutta ”Yölinjalla” -näyttelyä kävi katsomassa kaikkien aikojen ennätysyleisö. Toivottavasti kaikki Loskaajoon osallistuvat ottavat tapahtuman siten tosissaan, että myös suuri yleisö nauttii näkemästään ja saa arvokkaan kuvan kulttuurityöstämme. päivänä Tampereen keskustorille pystytettävä veteraanikuorma-autojen 25v-juhlanäyttely tulee olemaan tämän aikakauden kohokohta. Pornaisissa 24.04.2012 Vetkun puheenjohtaja Markku Koskinen Päätoimittajalta Puheenjohtajalta Ei ole neljännesvuosisata mikään pitkä aika, kun taakseen katsoo. Siellä vietämme Vetkun vuoden 2012 Kesäkeikkaa Kiteen Tohmajärven Värtsilän ja Rääkkylän maisemissa. Nykyisin, yhteisten veteraanikuorma-autotapaamisten vakiinnuttua kolmeen vuotuiseen kokoontumiseen, Kevätpäiväntasausajoon, kesän Keikkaan ja Loska-ajoon, tiedetään toiminnastamme suomalaisen kuorma-autoperinteen tallennuksen hyväksi ainakin jotakin maamme jokaisessa kolkassa. päivänä vuonna 1987 perustamaan yhdistystä vanhojen kuormaautojen harrastajien yhdyssiteeksi, osata ennustaa seurassa olevan 25 vuotta myöhemmin reilusti yli 700 aktiivista jäsentä ja Suomessa yli 1000 museorekisteröityä kuorma-autoa. Toimitus ottaa mielellään vastaan vinkkejä sisällön kehittämiseksi sekä tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi. Toivomme, että olemme Yläkerran Isännän kanssa sen verran hyvissä väleissä, että saamme kulkea poutasäässä. Vetkun keikkaperinne oli saanut alkunsa, siitä alkaen matka-ajoja on järjestetty joka vuosi aina uusilla paikkakunnilla. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 3 Hyvät vetkulaiset, säätyyn ja sukupuoleen katsomatta! Oletteko ollut ahkerana näinä pimeinä kaamosaikoina. Lokakuun 6. Siis; asusteet ja kuormat ajoneuvon aikakautta vastaaviksi, oman ajokin historia selville ja ennen kaikkea, rento ja iloinen asenne! Wexi VetKu 2 / 2012 ISSN: 1795-4452 Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry, Päätoimittaja: Veikko Hoppula Kangasala p. Hyvää kesää kaikille! Tavataan perjantaina15.06.2012 Veekmas Oy:n pihalla Kiteen Tolosenmäessä Tolosentie 3. Yhteistyökumppaneiden kanssa järjestetyt näytöstilaisuudet matkan varrella suorastaan pursuivat yleisöä, eihän vastaavanlaista koitosta ollut koskaan ennen nähty. Nyt olisi oikea aika huoltaa menopelit, ja lähteä kevätajelulle tekemään pieni testiajo, että tietää, onko auton kunto riittävän hyvä että voi lähteä kesäkuun puolessa välissä kohti Kiteen Tolosenmäkeä. ILMOITUKSET Jäsenistön ilmoitukset veloituksetta. Jo pari vuotta seuran perustamisen jälkeen järjestettiin toimintamme tunnetuksi tekemiseksi legendaarinen Pitkä Keikka Rovaniemeltä Lappeenrantaan. Media ja sen välityksellä koko kesäinen Suomi seurasi kolonnamme kulkua tiiviisti alusta loppuun
Porukalta käy myös koneiden korjaus Otavan kaarihallissa eli paljaan taivaan alla. Näissä metsätyönäytöksissä on monille nostalgiaa roppakaupalla. Voisi kuvitella, että moni vetkulainenkin on kiinnostunut kuorma-autojen roolista metsänteollisuudessa ja toisaalta siitä ”yleissuomalaisesta” Teksti ja kuvat: Martti Piltz Tässä ”hartsuherra” Jouko Vilkman neuvoo kuinka varttuneessa iässä oleva Massikka-perusteinen juontotraktori saadaan liikenteeseen. Järjestäjänä toimii Vanha Savotta-nimisen kämppäkaupan hartsuherra Jouko Vilkman. Aihepiirinä on maaseudun elämä 1950-1970-luvuilla. Olisiko oiva ajatus joskus kehitellä aitoon savottaan myös aito kuljetus. Tähän aikakauteen liittyisivät tukkiautotkin. Alkuvuosina ne ehkä tuntuivatkin vähän vaatimattomilta, kun Rautajärvi on sentään kaukana kaikkialta. Osittain samat taustavoimat osallistuvat myös Vanhan Savotan tapahtumiin. Hartsuherralla on kokemusta kohta vuosikymmenen verran näistä tapahtumista, jotka ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Ojanen, lähes kaikkien alojen asiantuntija. Vetkulaisilla on sekä vanhempia että uudempia tukkiautoja. Eräs esimerkki jätkäperinteen taitajista on Lehdon Olli, jolta käy melkein kaikki, mikä vaatii voimaa ja taitoa. Metsässä on vanhan ajan tukkisavotan täydet palvelut; isoon kotukseen on viritetty kahvit ja purtavat ja jätkäorkesteri soittaa. Hän osaa myös tukkilaistemput, joskin vesien ollessa jäässä ne temput jäivät nyt näkemättä.. Tapahtumia on useampaa tyyppiä: kesällä on maalaismarkkinat ja talvella talvisavotta, keväällä reentarvaus ja syksyllä puintipäivä, joissa kaikissa on etuliite Vanhan Ajan. Kyllä kuormaus vanhalla kunnon ”Rekotilla” on vähintään yhtä näyttävän näköistä ja viihdyttävää kuin runkojuonto jollain polleponinkauluksella tai vanhalla Nuhvilla! Tärkeää työtä Monesti mediamylläkässä menee sekaisin, mikä on tärkeää. Aitoa käsityökaluajan metsätyöperinnettä edustavat Pirkanmaan Jätkäperinneyhdistyksen jäsenet, joilta käy sekä musisointi että metsäja tukkityöt yhdessä temppujen kanssa. Kylmää kyytiä saivat tänä vuonna lähinnä 1960-luvun metsäkoneet, vaikka mukana oli myös kolminkertainen Halonajon Suomenmestari, suomenhevonen Napukka. Märässä lumessa Sibelius-pintaisilla kumeilla se ei ollut ihan yksinkertaista, vaikka takapyörissä on vitjatkin apuna. Tämän vuoden Konesavotta Kylmä Kyyti oli täysipainoista elämystä. Traktorireessä mennään metsään hyvä harppaus pois bittien ja nettien maailmasta. Suomi elää metsästä vielä tänä päivänäkin. Henkilökohtaisestikin monille, myös tämän kirjoittajalle, metsäteollisuus on ollut kodin leipäpuuna. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 4 Rautajärvellä Pälkäneen perämettässä on järjestetty jo vuosia hienoja perinnetapahtumia. Metsäklusterin viennin arvo on noin kymmenkertainen kännykkävientiin nähden ja paljon suurempi verrattuna myös koko IT-teknologian klusterin vientiin. Niitä vain ei näkynyt. Paikalle on saatu monenlaisia asiantuntijoita, joista ehkä tunnetuin on Olli J. Periaatteessa ne kaikki sopisivat Rautajärven savottaan. Metsäperinteen tallentaminen on Luston kautta hyvissä käsissä. Uitto oli vielä voimissaan 1970luvulla suurilla vesiväylillä, mutta jo silloin suurin osa puusta kulki kuormaautoilla
Kuvan kone näyttäisi ”Apinahäkin” kehittyneemmältä versiolta. Vettä on pumpattu monin keinoin jäälle. Samalla Vanhan Savotan kämppäkaupasta voi keräillä kainaloon lapikkaita, pussihousuja ja flanellipaitoja sekä muuta ehdottoman välttämätöntä. Jo hevoskaudella jään kantavuutta piti lisätä puiden varastoinnin takia. Lisälaitteilla siitä pystyttiin virittämään urakkatyöhönkin kone. Lokomo aloitti Lokkereiden tuotannon vuonna 1967. PuolitelaMassey Ferguson Kärppä oli maineikas maataloustraktorista viritetty lähes ammattilaisluokan kone.. Perinteisesti metsätyöt tehtiin maatalouden ylijäämätyövoimalla talvisaikaan, jolloin maataloustraktori oli levossa. Nykäisy bensa-Bernardin narusta saa koneen laulamaan ja vettä tulee pumpusta kuin Esterin peräpäästä. Lokkeri on melkein kuin rautatieveturi verrattuna Nuhvin ”isännänlinjan” metsäkoneeseen. Lisää tietoa: www.vanhasavotta.yrittaa.fi Dolmarin maahantuojan poikana Wrightin sahan edestakaisin liikkuva leikkuuterä tuntui aivan naurettavalta ajatukselta, mitä se epäilemättä olikin, varsinkin, kun teräketjun nopeus vuosi vuodelta saatiin suuremmaksi. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 5 nostalgiasta, mikä liittyy metsään, metsätöihin ja aidosti nuotiolla keitettyyn nokipannukahviin. Vuosimallin 1962 Nuhvi 990 BMC Dieselin perässä on vaijerikuormain ja tukkivaunu
Onneksi näin oli, sillä suurella todennäköisyydellä tätä juttua en nyt kirjoittaisi tässä. Pekka Nikun Chevrolet muutaman vuoden päästä hieman perusteellisemmassa huollossa. 6 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Kertomus kuinka isoisäni Juhana Nikku ja hänen pikkuveljensä Pekka Nikku aloittivat autoilun 20-luvulla ja hieman eri vaiheita aina talvisotaan asti. Suomen Höyrylaiva Oy:n mainostama matka Amerikkaan juuri valmistuneella hienolla R.M.S Titanicilla kiehtoi, mutta matka oli liian kallis eikä Juhanalla ollut varaa matkaan. Vuonna 1912 oli Suomessa olot aika huonot ja Eurooppa oli ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Viimeinen etappi oli Pennsylvanian osavaltio ja siellä New Castlen kaupunki missä isoisäni piti Jussila nimistä hyvin menestyvää osuusruokalaa. Kuva on otettu autokorjaamo Heiskamon pihasta jolloin korjaamo oli sen alkuperäisellä paikalla nykyisen Imatrantien ja Valtakadun välisellä alueella. Lähtö oli Hangosta 28.05.1913 M.S Titania nimisellä laivalla, jolla kuljettiin Southamptoniin, jossa taasen vaihto White Star Line yhtiön R.M.S Olympic laivaan, joka oli R.M.S Titanicin sisarlaiva. Tällöin Jhon nimeä käyttänyt isoisäni sai ostettua ensimmäisen oman auton, jota käytettiin ruokalan tavaroiden ja samassa rakennuksessa toimineen asuntolan asukkaiden kuljetukseen retkille yms. Myöhemmin rankka issias ja reumatismi hankaloitti viljelijän työtä joten ammatinvaihdos oli edessä ja kaupunkiin muutto 20-luvun puolivälissä. Auto on kuvassa edessä vasemmalla ja rekka on siirretty sivummalle talon seinän viereen . Työt vaihtelivat metsäsavotoista kaivoshommiin välillä rautateillä junavaunuja korjaillen. Ruokalan kirjanpitoon oli merkitty seuraavaa:” 14 toukokuuta 1921 ostettu automamobiili hintaan 1800$. Takaisin kotiin Suomeen päästyään hän osti ensitöikseen maatilan Lappeenrannan Korkea-ahosta ja alkoi maanviljelijäksi. Teksti ja kuvat: Erkki Nikku RAPAKON TAKAA RATIN TAAKSE. Jos oli ajo rankkaa miehille oli se sitä myös autoille. Nikku ja Kanerva Oy:n BritishBedford ja kuvan ottovuosi on 1934. Hevonen valjaineen myyty hintaan 750$.” Auto oli henkilöauto ja mahdollisesti TFord. PikkuPekka Nikun Chevrolet tukkikuormassa ja kuva on otettu vuonna 1929 autoilun alkuajoilta. Tämä auto päätyi muutaman omistaja vaihdoksen jälkeen Viipurin Saha Oy:n omistukseen ja lopuksi auton kohtalona oli tuhoutua sodassa. Seuraavana vuonna oli matkan hinta laskenut 381mk maksavaksi. Epävakaiden olojen ja huonon työtilanteen vuoksi teki nuoren Juhanan s.1888 mieli leveämmän leivän ääreen ja samalla nähdä hieman maailmaa. Ajelut jäivät sitten vähiin sillä kuukauden päästä auton hankinnasta Juhanan valtasi ankara koti-ikävä minkä vuoksi hän palasi takaisin Suomeen kesäkuussa 1921. Näin alkoi kahdeksan vuotta kestänyt Amerikan kierros ristiin rastiin eripuolilla manteretta mukaan lukien Kanada
Yhden veturin osat Pieneltä Pälliltä Mustolaan. REO:sta on jäänyt sotakeikalta pari valokuvaa jäljelle ennen sen tuhoutumista. Pertti Kolarin toimittaman kirjan “Viipurin läänin autoja ja autoilijoita” mukaan olisi REO merkkisiä autoja ollut yhtiöllä peräti kaksi kappaletta rekisteritunnuksiltaan V-4099 ja V-4102. 9.3:14,5m 3 halkoja Pienelle Pällille,15m 3 halkoja Pienelle Pällille 10.3:1 Raana Mustolasta Rättilään, 15m 3 halkoja Pienelle Pällille. 11.3:14,5m 3 halkoja Räihältä Rättilään, 14m 3 halkoja Pienelle Pällille, 1 kuorma lankkuja Torpankapijaa Räihältä . Ensimmäinen auto oli merkiltään Chevrolet, joka oli tukinajoon sopivalla rekalla varustettu. Auto ei koskaan palautunut takaisin vaan tuhoutui reissulla. Perimätiedon mukaan auton kuljettaja oli tiennyt auton omistajan ja toimittanut kuvat myöhemmin Pekalle. Auton oli toimittanut Nikolajeff Oy. REO sotavarustuksessa lokasuojat kuhmuilla ja muutenkin väsähtäneen oloisena on ollut jo monessa mukana.. Selaillessani isoisäni vanhoja muistiinpanoja oli 30-luvulla Saimaan-Kanava huomattava työllistäjä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 7 veljensä Pekka s.1900 pyysi Juhanaa myöhemmin avuksi aloittaessaan autoilijan uraa ja käytyään sitä ennen itsekin pikaisesti rapakon toisella puolen. Kuljetusliikkeen kaikki autot otettiin puolustusvoimien käyttöön sota-aikana ja yhtään autoa ei palautunut. Mustolaan Nikku ja Kanerva Oy:n REO auraushommissa jossain Nuijamaan ja Kansolan tienoilla auton ollessa vielä melko uusi. Itselleni ei ole vielä selvinnyt, missä on sijainnut muistomerkki, jonka ääressä REO:sta on otettu sivupotretti. Tosin isoisäni oli aina tarvittaessa mukana ja itse ajohommissa satunnaisesti. Chevrolet, Bedford, Ford, REO ja Sisu. Näistä ennen sotia käytetyistä autoista on jäänyt tarinoista kaikkein eniten mieleen juuri REO Speedwagon ja nimenomaan Ukko-REO vuodelta 1935. Tästä kulmasta näkyy auran koko paremmin. Merkkivalikoimaan kuului talossa ennen sotia mm. Isolta Pälliltä raananosija yms. Sisut olivat pääosin linja-autoalustaisia ja näin ollen sopivat hyvin ropsin ja kappaletavaran ajoon. Isoisäni jättäytyessä enemmän sivualalle tuli Pekalle yhtiökumppani, jolloin yrityksen nimeksi tuli Nikku ja Kanerva Oy. Jos joku lukijoista tunnistaa paikan olisin otettu tiedosta, mitä todennäköisimmin kuvauspaikka on jossain päin luovutettua Karjalaa. Kuormaus ja purku tapahtui käsipelissä joten näin jälkikäteen voi vain ihmetellä miten työ soveltui issiaksen runtelemalle keholle. Tässä muutama tyypillinen työpäivä muistivihkosta 30-luvulta
Autohommat Juhana lopetti sitten yhtä nopeasti, kuin aloittikin. OIKAISU Lehtemme nro 1.2012:n jutun ”Huomioita lumenaurauksesta” kuvituksena sivulla 23 olleen kuvan tekstiin pääsi allekirjoittaneen toimesta lipsahtamaan valitettava virhe. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 8 Myös linjaliikenne oli ennen sotia nosteessa esimerkiksi LappeenrantaViipuri linjalla ja sodan katkaistessa jäi mielenkiintoinen Viipuri-Mikkeli välinen linjaliikenne toteutumatta. Tekstin mukaan ”Auto on Olavi Sallisen sittemmin entistämä Adam Halisen R.E.O. REO siellä jossain tuntemattoman muistomerkin luona. Näin ei todellisuudessa ole, vaan kuvan esittämä auto onkin oheisessa jutussakin esiintyvä Nikku ja Kanerva Oy:n Ukko-REO. Juhana pelkäsi lähdön jo tulleen, mutta sai kuin saikin keulastaan kevyen ja jarruttoman auton kuitenkin pysymään vaivoin tiellä. Remontin osoittautuessa liian vaikeaksi oli päätetty siirtää auto verstaalle kahta kuorma-autoa apuna käyttäen. Viallinen auto sijoitettiin kahden auton väliin siten, että hinaavien autojen lavan ylitse sijoitettiin tukeva palkki, johon hinattava sidottiin rungostaan kiinni, eli kaikki kolme autoa olivat rinnakkain. Ylöspäin mentiin vielä hyvin, mutta sitten alaspäin tullessa tapahtui se kaikkein pahin. Totesi vain ettei autohommat ole enää ikämiehen hommia itse lähestyessään vasta 50vuoden ikää! Erkki Nikku Juhana Nikun pojanpoika. Tämä kokemus oli hänelle liikaa, jonka jälkeen ei suostunut autolla ajamaan metriäkään. Homma meni hienosti siihen asti kunnes tultiin reitin korkeimpaan mäkeen. Fordit piikkilangan ajossa. Kuvan taakse oli aikanaan unohtunut kirjata sekä auton oikeat omistussuhteet, että rajoitukset sen julkiseen käyttämiseen, mistä johtuen väärinkäsitys oli päässyt syntymään. Kuvassa on isoisäni, kolmas alhaalta oikealta katsoen pyöräilijän takana, kuljettajien ja huoltohenkilökunnan kanssa yhteiskuvassa. Nöyrä pahoitteluni virheen johdosta ja kiitokset Erkki Nikulle oikaisusta! Veikko Hoppula. 1935”. Autoa oli ensin yritetty korjata paikanpäällä ja jopa moottori vaihdelaatikon kera oli purettu pois. Huomaa kuorman korkeus ja kiepit katolla! Ennen sotia oli autokanta kasvanut liki kymmeneen autoon ja yritykselle rakennettiin oma talli autojen säilytystä ja huoltoa varten Juvakankadulle. Speed Vagon 2J vm. Hinattava auto irtosi kiinnityksistään ja lähti omille teilleen Juhanan ollessa ohjaamossa. Tähän liittyi yksi epäonninen kuorma-autonsiirto Nuijamaalta Lappeenrantaan
Koskakohan jengi oppii, ettei ole olemassa mitään Ford Custom -kuormuria. vetelee tekstissään hieman oikopolkuja… D 144 muuten eroaa vastaavista Cat D12 ja D14 -höylistä melko lailla jo pelkän runkorakenteen ja -muodon osalta, vrt. Vanha valokuva kertoo -koosteessa esiintyvät nimimerkit: VR = Vesa Rohila, TA = Timo Alasuutari. Ensimmäinen teleskooppikaivinkone (joka on koneen oikea tekninen nimitys = Telescopic Excavator) esiteltiin USAssa vuonna 1934, sen mallinimi oli yllätys, yllätys TeleScoop ja valmistaja Link-Belt. kuvien osalta tämä ei siis pidä paikkaansa. Ei siis mitään uutta auringon alla. Selittelemättä paras. Alakuvan Thameseissa sen sijaan näyttää olevan joku "painovoimatai alleperuutussysteemi". Yritän jatkossa ottaa näistäkin opikseni. Arvostettu alan ammattilainen, Olli Blomberg antoikin palautetta muutamiin kohtiin; Ovelta Ovelle DAF: -kyllä se "kontti" työnnettiin pois autosta ja otettiin kyytiin eräänlaisella ketjuvetojärjestelmällä. Erona tavallisen ja Custom Cab version välillä olivat krominvärinen lukkonauha tuulilasin kiilakumissa, hieman enemmän verhoiltua pintaa sisätiloissa sekä pari mittaria lisää kojetaulussa Consulin yhdistelmämittarin asemesta. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 9 VetKu 1.2012:n sisältöön lipsahti joukko puutteita. Kiitos jälleen toimituksen pelastamisesta! Etukannen sisäsivulla on teksti ’Kuvat ilman mainintaa Vetkun arkistosta’, mutta em. Ihan Amerikka -juttuun lisäisin, että ensimmäiset autoalustaiset Gradallit tulivat Suomeen vuonna 1955 Oy Machinery Ab:n maahantuomana. Tasakymppejä on taas täyttymässä vetkulaisten vuosilukumittareissa. Esimerkiksi kaikki Kotisaaren ja Vähälän Dsarjalaiset olivat vakiohytillisiä ilman Custom Cab -merkkiä sivuikkunan alla. sivulla 25 olleen Sisu-juhlamerkin kohdalla: hieno kuva on ansioituneen avustajamme Arto Rummukaisen käsialaa, jonka hän myös toimitti pikatoimituksena. Martti P. Myös Badger Corp. Faijan putiikki teki niihin kauhoja ja puomijatkeita. Ketjussa oleva tappi osui kontin rungon etupäädyssä olevaan reikään, johon kuljettaja lukitsi sen sokalla. Seura toivottaa lämpimästi Onnea jälkimmäisen vuosipuolikkaan aikana juhliville! Oikaisuja/täydennyksiä edellisen numeron sisältöön. valmisti moisia ennen Gradallia. Se Custom oli vain D-sarjaisen kalliimman ohjaamoversion tyyppi, joka Suomessa oli vakiona, halvempi perushytti piti erikseen tilata. Sitä se kiire teettää. Gradallin "oikea" merkki alkujaan muuten oli Warner & Swasey, Gradall oli siis vain mallistonimi. Olen itse seissyt lukuisia kertoja Pitäjänmäen asemalla vieressä katsomassa toimenpidettä isän auraja Aitokiuas-paja Terästuote Oy kun oli naapurissa ja sen tavaroita lähti maailmalle moisilla konteilla. Mehän kävimme katsomassa yhtä tällaista Kirkenesissä silloin Jäämeren keikalla ja siinä oli FWD-merkki maskissa. rivissä kolmantena olevaan koneeseen joka lienee aito Cat D12 joskin jo hydrauliikalla terästettynä. Mielenkiintoista on se, että vakiohytissä oli istuimissa kangasverhoilu ja "loistohytissä tyylikkäällä PVC keinonahalla verhoillut istuimet" (sitaatti esitteestä). Veikko Hoppula Sautila Juhani TURKU 70 3.8.2012 Launis Matti TAMPERE 70 6.8.2012 Blom Onni ESPOO 70 13.8.2012 Erkinheimo Osmo KORTESJÄRVI 80 15.8.2012 Halme Tauno TUUSULA 70 18.8.2012 Lautala Reino LÄNGELMÄKI 70 23.8.2012 Lintinen Usko KANNUS 50 31.8.2012 Tuominen Esa PERNIÖ 50 5.9.2012 Hartikainen Aulis JUANKOSKI 60 6.9.2012 Ollila Seppo ELIMÄKI 60 6.9.2012 Ropponen Hannu PIEKSÄMÄKI 60 17.9.2012 Tuuri Jari KOUVOLA 50 2.10.2012 Heikkilä Keijo SAARIPUDAS 50 13.10.2012 Lindén Karl LEVÄSJOKI 80 29.10.2012 Sarjomaa Onni HALIKKO AS 70 4.11.2012 NisulaTapio JYVÄSKYLÄ 60 9.11.2012 Riutta Pertti HELSINKI 60 11.11.2012 Lepistö Pentti HARJUNPÄÄ 60 6.12.2012 Seppä Pekka PIISPANRISTI 70 10.12.2012 Salonen Jari NOKIA 50 20.12.2012 Vetku Onnittelee merkkipäiviään viettäviä jäseniään. Sivun 31 lumijyrsimen työntöauton merkiksi veikkaan USAlainen FWD. Toimitus pyysi myös kommentteja lehden sisällöstä. Parhaat kiitokset palautteista valveutuneille lukijoillemme. Esimerkiksi useiden artikkeleihin sijoitettujen valokuvien alkuperät jäivät kirjaamatta, koska etukannen sisäsivulla tavallisesti sijainnut lähdeluettelo typistyi vahingossa vain yhden rivin mittaiseksi. Joistakin kuvista unohtui lisäksi kuvaajan nimimerkki, kuten kävi mm
Laivakoneeksikin ristitty muskelikone kohahdutti automiehiä 465 hevosvoiman teholla ja 2250 Nm:n vääntömomentilla. Vaikeiden aikojen kerrotaan harventaneen myöhemmin museoautoksi säilöttävien aihioiden määrää raskaalla ja säälimättömällä tavalla. Hollannin automiehet kokoontuivat huhtikuussa Amsterdamin RAI-messukeskukseen tutustumaan alan kuumimpiin uutuuksiin. Samalla oli mahdollisuus luoda silmäys menneeseen aikaan, sillä messuhallien neliöitä oli käytetty myös veteraaniautojen esittelyyn.. Hyvin usein autot aloittavat matkan kohti lämpöisempiä maita tai nykyisin jo huolestuttavan usein puheenaiheeksi nousevaa kierrätystä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 10 Konepörssi, Ari Perttilä, Amsterdam Vuodesta 1987 ei ole vielä pitkä matka vain neljännesvuosisata, mikä kuluu nykyisellä tahdilla suunnattoman nopeasti. Yksi vuoden 1987 kohokohdista oli loppuvuoteen ajoittunut 16-litraisen Volvon esittely. Suomi on historiansa aikana joutunut kokemaan monia vaikeita aikoja, jotka ovat tuoneet mukanaan puutetta ja kurjuutta. Onhan kuorma-auton alusta tunnetusti mitä mainioin perävaunuaihio traktorin koukkuun kiinnitettäväksi. Viime vuosituhannen viimeisillä vuosikymmenillä valmistetulla kalustolla ei ole tällä hetkellä käyttöarvoa Suomessa. Uuden moottorin yhteydessä myös ohjaamoon kohdistettiin hienoisia muutoksia, joiden avulla kymmenen vuoden ikään ehtinyt perusrakenne sai itselleen jatkoaikaa seuraavan vuosikymmenen alkupuolelle saakka. Nykymaailmaa seuratessa tuntuu, että tulevaisuudessa museoautoharrastaja joutuu sähköisten ongelmien ohella painimaan myös aihiopulan kanssa. Miksi tämä nykyautoon liittyvä kuva ja siitä kertova teksti tähän kohtaan piti laittaa. Mikäli Suomi on saatu jaloilleen tällä keinoin, ovat keinot olleet täysin hyväksyttyjä, sillä onhan meillä edelleen maamme väkilukuun suhteutettuna varsin laaja ja monipuolinen museoautokanta. Hollantilaiset harrasteveljet sen sijaan poimivat päiväntasaajan alapuolella sijaitseviin maihin suuntautuvasta ajoneuvovirrasta ne vetreimmät yksilöt, jotka saavat osakseen huolenpitoa myös ”youngtimer”-ikäisinä
Ohjaamossa sen sijaan on nähtävissä persoonallisempia muotoja.. Halogeenivalojen loisteessa paistatellut Mercedes-Benz L319 vuodelta 1966 loisti messuilla kiiltävämpänä kuin tehtaalta lähtiessään. Vierailu hollantilaisessa harrasteautonäyttelyssä tai silmäys paikalliseen lehteen kertoo pienen ja väkirikkaan maan asukkien suhtautuvan harrastukseensa vertaistaan vailla olevalla pieteetillä. Lähdetään katsomaan. Tämä vuonna 1975 valmistunut jokapyörävetoinen TF10 on päässyt uuteen kotiin, missä se on saanut kokea täydellisen restauroinnin. DAF 2600 DP näki päivänvalon ensi kertaa puolivuosisataa sitten juuri Amsterdamin kuljetusnäyttelyssä. Eurooppalaisten valtamerkkien ohella maassa on ollut myös varsin ennakkoluulotonta ja laajaakin omaa ajoneuvovalmistusta. Hollantilainen katontekijä on saattanut kaartaa työmaalleen esimerkiksi vuosimallia 1956 olevalla Opel Blitzillä, joka on saanut runkonsa ylle paikallisesti valmistetun lavan tummaksi sävytettyine puulaitoineen ja työkalulaatikoineen. Ginaf on toinen edelleen voimissaan oleva hollantilaistoimija. Hollantilaisessa kalustossa on kautta maailman sivun ollut oma, monesti persoonallinen ilme, mitä ylläpidetään edelleen 2010-luvulla. Näitä päätyi aikoinaan myös Suomeen, mutta tokko kukaan tällaista enää kotonaan vaalii. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 11 Hollantilaiset ovat ennakkoluulottomia kauppamiehiä ja taitavia logistiikan osaajia, mutta samalla tämän pienen maan liki 17 miljoonaa asukasta uskaltavat osoittaa kunnioitusta menneitä kohtaan. Hollantilaisen erikoisajoneuvovalmistaja Terbergin tuotantoon kuului 1970-luvun puolivälissä kuvankaltainen jokapyörävetoinen N-1000, jonka muotoilu ainakin konepeiton osalta näyttää hyvin insinöörilähtöiseltä ja suoraviivaiselta. Ja omaa valmistustoimintaa on harjoitettu monen muun maan tavoin varsinkin ohjaamoissa. Oheisten kuvien kautta avautuu kapea, joskin suoraviivainen polku hollantilaiseen harrastusmaailmaan. Nätti rompetoriajokki myös suomalaiseen suveen
Lumisade muuttui yöllä vesisateeksi, minkä johdosta tiet olivat paanteilla. ”Kuormat oottelee Oulusa kelin kohenemista koko väli o vesijäällä”, kuului vastaus. Jyväskylässä alkoi lumisade ja Äänekoskella oli jo täysi talvi. Nyt repäisy Nilsiään, missä lastaus vielä illalla ennen kymppiä. Pitkä peräylitys tuppasi nostelemaan etutassuja. Kuopion jälkeen alkoi jälleen lumisade ja muutaman kymmenen kilometrin ajan olin ainoa kulkija; porukat olivat parkissa. Lähdössä kaikki hyvin, Etelä-Suomessahan on yleensä hankalimmat kelit, koska lumi sataa yleensä märkänä ja liikenne on vilkkaampaa kuin ylempänä. Ennen Heinolaa löi rengas joutavaa ensimmäisen kerran. Kolmiakselinen Scania LBS111 oli tyhjänä hankala ajettava, sillä pitkän vetäjän perässä oli porkkananpunainen Hiab. Olin jo monta vuotta ajanut nuppiautoa, mutta nyt ajettiin 22-metrisellä yhdistelmällä. Toisaalta olin aina motivoituneempi ajamaan huonossa kelissä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 12. Vaikka syksy oli jo pitkällä, oli etelässä normaali kesäkeli. Selkäpiitä vähän karmi, sillä edessä oli 2000 kilometrin taival. Reippaasti tien päälle kerkisin Nilsiään kuorman tekoon ajoissa. Mika on suomalainen työn sankari, joka on leipänsä eteen silmäillyt maisemia ratin takaa useammankin rupeaman. Ai niin, mitähän piirturista löytyi tämän reissun jälkeen. Ennen Kuusamoa alkoi mättää lunta taivaan täydeltä, mutta lavat saatiin tyhjäksi ennen neljää. Ruuvit suussa, työkalut hihassa ja lamppu kainalossa tein remonttia – eikä mitään hävinnyt. Vastaantulijoiden täytyi ajaa vauhdilla koukkaus lumivallin kautta, jotta kaikki sopivat tielle. Menin putsaamaan perää ja totesin parkkien olevan pimeänä. ”Hyvä keli”, tuumailin, mutta kuinkas kävikään. Lunta lentää sakeana ja viitostie on avattu vain keskeltä, mutta onneksi liikennettä ei juuri ole. Olipahan reissu, sillä mikään ei tuntunut tämän jälkeen liukkaalta. Täytyy myöntää, että niskaa nipisteli työntäessä alamäkeen vauhdilla, että pääsi seuraavalle mäelle. Kärry saatiin kuitenkin tyhjäksi Oulussa aamulla, jonka jälkeen kyselin paikkakunnan ukkoloilta kelitietoa Kuusamoon. Alkuun oli erikoisen tuntuista ajaa oikean puolen pyörät umpihankeen toivoen ettei hanki imaise. En muista, että olisi muita probleemia ollut kuin muutama poro. Itseä ainakin jännitti joka vuosi ensimmäiset lumisateet. pina varoen. Enpä malta odotella, yrittänyttä ei laiteta. Vika löytyi hapettuneesta pistokkeesta ja katkenneista johdoista. Taputtelin lumesta työtason, johon pihdit hautautuivat hetkessä. Autoja ja jo hinattujen pistoja näkyi penkoissa aika tavalla, suggeroin itseni ajamaan skarpOULUSA Mikan tukevissa käsissä pysyy vaihdekepin lisäksi sekä kynä että sivellin, kuten tästä satayksitoistasestakin huomaa. Vuosien varrella kokemuksia on kertynyt kelillä kuin kelillä, eivätkä purkupaikatkaan ole aina olleet standardikamaa. Kiivetään kyytiin Mikan matkaan. Jossain poliisit änkesivät sinivilkut päällä ohi pysäyttäen matkanteon ”Perä on pimeenä”, sanovat kaluunamiehet ja jatkoivat ilman vilkkuja. Mikan matkassa Työkaverin sairastuttua jouduin lähtemään syksyiselle keikalle RajamäkiOulu-Kuusamo-Nilsiä-Rajamäki –linjalle. Oli varsinainen liukkaankelin kurssi
Veteraanikuorma-autoille on varattu oma näyttelykenttä, jossa näihin vanhoihin ja muistoja herättäviin entisöityihin kuorma-autoihin pääsee tutustumaan. Teksti: Hannele Loukasmäki Kuvat: Marko Mäkinen. Rakkaudella entisöidyt veteraaniautot herättävät kunnioituksen messukentällä vierailevien keskuudessa. Kansainvälinen Giant Live –voimamiesten mittelö on vakiinnuttanut paikkansa Power Truck Show’n ohjelmistossa. Veteraanikuorma-autot tärkeässä roolissa International Truck Show 2012 on ainutlaatuinen autonäyttely, jossa hyötyajoneuvojen rakenteluun panostavat autoilijat saavat tuoda luomuksensa tuomariston ja yleisön arvosteltavaksi. Automaahantuojat ovat messuilla mukana isoilla ulkoosastoilla, joissa raskaat hyötyajoneuvot pääsevät oikeuksiinsa. Kuljetusmessut uudistuvat ja kehittyvät, joten uutuutena esitellään maanrakennuspuolen teemaalue. “Kevätauringon noustessa talleissa alkaa taas tapahtua ja suomalaiset autonrakentajat ovat antamassa oman panoksensa Power Truck Show’hun”, Juha Ristimaa selvittää. Näiden lisäksi messuilta löytyvät kaikki muut tärkeät kuljetusalalla toimivat tuote-, koulutusja palveluiden tarjoajat. 13 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Power Truck Show jakaantuu kahteen osa-alueeseen, jossa Kuljetusmessut 2012 teema-alueineen toimii ammattilaisten verkostoitumissekä kauppapaikkana ja International Truck Show kokoaa kotimaisen ja ulkomaisen kuljetuskaluston parhaimmiston yhteen isolle näyttelykentälle. elokuuta. Kuljetusmessut 2012 yhdistää alan toimijat Kuljetusmessut 2012 on näytteilleasettajille merkittävä ja näkyvyyttä luova tapahtuma. Huippuviihdettä pitkin messupäiviä Yleisön viihdykkeeksi on messujenja autonäyttelyn lisäksi musiikkia, monsteriesityksiä ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa hurjapäistä surmanpalloajoa Cage Ridersin toimesta. “Maanrakennuspuolelle oli yritysten keskuudessa kysyntää, joten sen takia päätimme lisätä messutarjontaa ja paikkavarauksien perusteella maanrakennuspuoli on saavuttamassa suuren suosion”, Ari Nukala selvittää. Suomalaiset ovat kautta aikojen pärjänneet kotimaisten näyttelyiden lisäksi ulkomailla, joka kertoo suomalaisen rakentelun ja maalaustöiden korkeasta tasosta. Nämä mahtavat ohjelmanumerot johdattavat Rock Night iltabileisiin, jotka kruunaavat perjantaija lauantai-illat Palace-hallissa. Power Truck Show on monien mahdollisuuksien kohtauspaikka Power Truck Show on vuosittain Alahärmän Power Parkissa järjestettävä kansainvälinen kuljetusalan suurtapahtuma, joka tänä vuonna järjestetään 10.–11. Power Truck Show’ssa on kävijöitä yli 30 000 ja kaksi päivää kestäville messuille lähdetään koko perheen voimin. Viime vuonna ensimmäistä kertaa esittäytynyt metsäpuoli jatkaa tänä vuonna omana alueenaan. Suomen tämän hetkiset huippuartistit Lauri Tähkä, Francine ja Remix takaavat, että tunnelma on katossa
Allekirjoittanutkin pääsi Ford Rhein vm-51 kuorma-autolla ajoon, ehdolla, että kuljetan Forssasta ja Tammelasta työttömiä naisia ja miehiä työmaalle Portaaseen. Porrassyrjän tieoikaisutyömaa Elettiin vuotta 1952 syksyä, hätäaputyömaana aloitettiin Porrassyrjän tietyömaa. Naiset olivat risuhommissa ja polttivat risut paikan päällä sekä keittivät kahvit ja tarjoilut. Lavan koko oli vain 3 m3, kippauslaite oli koneella käyvä rappukippi. Alkuaikoina tehtiin kuormat miesvoimin isolla kihvelillä paiskien. Autoja tulikin sitten useampia työmaalle, Kallion Kalle kuljetti Hyppyheikkiä REO –merkkisellä autolla aina eri työkohteeseen. Luiskat tehtiin kihvelipelillä. Myöhemmin 1953 kesän aikana olimme eri tietyömailla Hyppyheikin mukana ajamassa soraa Hietalan kuormatessa. Se oli haastava ja monipuolinen työmaa. Portaan kylän kohdalla tehtiin oikaisu ja uusi silta vuonna -58, joten liikenne loppui vanhalta tieltä, myös Turkukujalta. Koneen omisti silloin Forssan Seudun Kaivin ja Kuljetus oy, jossa itsekin olin osakkaana. Päällikkönä taksiautoilija Erkki Majuri, hän myös oli perustamassa Hämeen lääninyhdistystä v. Keväämmällä tuli myös kaivinkone kuormaamaan soraa autoihin. Hevosmiehiä oli kaksi, Erkki Malin (vanh.) ja Urho Kujamäki, ajokkia kippaavien sontarattaineen ajossa. Siihen aikaan kulki kaikki liikenne vielä Kylänraittia ja Kappelintien kautta kun kakkosja kymppitietä ei vielä ollut. Isompaa leikkausta alettiin kuormaamaan pillarilla autoihin, tehtiin hirsistä pohja ja syrjät. Auton sivu ajettiin laverin syrjän alle, pillari puski kertalaakilla kuorman, välillä valui yli laidan. Päivät olin työmaan ajossa. Mainitakseni vielä: Hyppyheikki on pelastettu ja entisöidään alkuperäiseen kuntoon, ainoa kone maailmassa. Väkeä oli yli 20 henkeä, työpäivän päätyttyä toin porukan takaisin Forssaan. Portaalaisia naisia oli myös työmaalla muutama kuten myös muutamia miehiä. Siihen aikaan ei turhia ajoja ajeltu. Penkkamiehet olivat lapioineen ohjaamassa ja levittämässä kuormat. Aamulla varhain jouduin ensin auton huoltamaan lähtökuntoon, kokosin työporukan tienvarsilta lavalla olevaan kuljetuskoppiin, jossa oli penkit. 1951. Pellonraivaus Oy:n Caterpillar työnsi massaa leikkauksesta autojen lavalle.. Muistelmia 60-vuoden takaa Teksti ja kuvat: Mikko Meri 14 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Porrassyrjän leikkaustyömaalla Mikko Meri ja Veikko Hammarberg poseeraavat Mikon 1951-mallisen Ford Rheinin kupeella puskutraktorin työntäessä kuormaa lavalle. Se oli urakka-ajoa. Pensa oli kallista , joten jouduin olemaan kortteeria Forssassa, sain hyvän kortteerin Eino Ritamäen kodista, autokin mahtui pihaan. Yhdellä miehistä oli peltisiä kuormalappuja mitkä annettiin joka kuormasta mukaan, illalla annettiin laput pomolle. Siinä oli parin sadan litran kauha, joten kuormaus sujui joutuisasti. Minulla oli siihen aikaan laatikkokamera, jollaisella on ikuistettu monia työmaita. Kuormauskoneet alkoivat edelleen kehittyä, tuli Fordson Majorin vetämänä ja käyttämänä Pikku-Jussi kaivinkone markkinoille. Niitä oli useampi yhtiöllä, kaikki oli silloin vielä vaijerivetoista. Kun hydrauliikka alkoi kehittyä se mullisti koko konetoiminnan. Olin Sumun Ammin kanssa Porrassyrjän pienemmällä leikkauksella, hänellä oli Hävittäjä-Hoppa työmaalla. Kevään kuluessa tie tulikin ajettavaan kuntoon, luiskia ja viimeistelytyötä tehtiin kihvelipelillä vielä myöhemmin. Talvella 1953 tuli työmaalle koneellista voimaa ja useampia autoja. Se oli Lokomo 3 eli niin sanottu Hyppyheikki, jota Toivo Hietala käytti. Kymmenkunta miestä oli kuormaamassa, vuorotellen kävimme kippaamassa kuormaa tulevaan tienpohjaan. Nykyinen nimi on Sisä-Suomen Kuljetusyrittäjät ry, joka juhli viime marraskuussa 60-vuotisjuhliaan. Myös katepillari tuli puskemaan ja raivaamaan tienpohjaa kannoista ja kivistä sileäksi. Hammarbergin Veikko oli myös ajossa Austin –merkkisellä autolla, Suonpään Pentti Letukalla. Oiva Nummela toimi luiskamestarina. Mikko kertoi auton alustan maksaneen 820 000 mk, lisähintaa kertyi rappu-konekipin asennuksesta ja lavan valmistuksesta
muonitushommat, kuten kahvin keitto, sekä risujen polttaminen ym.. Samainen kone on saatu asian harrastajien toimesta pelastetuksi tuhoamiselta ja lienee parhaillaan entisöitävänä Forssan seudulla. Heidän tyypillisimpiä tehtäviään olivat esim. Mikko Meri (oik) tarkastelemassa vasta tehtyä tienpohjaa työmaan vastaavan mestarin kanssa. 15 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Työmaan työnjohtaja ja vastaava mestari taitavat vain poseerata Caterpillarin puikoissa, päätellen mahdollisesti huoltotöiden vuoksi maahan levitetystä ketjusta. Veikko Hammarberg lepuuttaa 1940-luvun lopulta peräisin olevaa Austiniaan, takana jonossa Mikko Meren Ford Rhein ja takalautaansa näyttää todennäköisemmin Pentti Suonpään 1951-mallinen Chevrolet. Kulttuuriteko! Veikko Hammarberg Austininsa astinlaudalla. Reinon valmistamissa laadukkaissa lapikkaissa kulki moni automies ja jatsivartisissa saappaissa jopa hienot naiset. Työmaalla oli töissä myös naisia. Vieressä (vas) työnjohtaja, Oiva Vehmas ja suutarintaidoistaankin tunnettu Reino Koski. Monta lapiomiestä työmaalla korvannut Hyppyheikki pistää kuormaa Mikon Ford Rheinin lavalle. Huomaa Letukan lavan etulaidasta pilkistävän sorakihvelin terän leveys – se on lähes 2 piuhaa! Vaati mieheltä hartioita
Kuinka suurelle joukolle pitää kysyä nämä tarjouspyynnöt. Tämä kaikki pitää sovittaa samalle päivälle. Tapahtuman ajankohtahan oli jo etukäteen selvä: Kevätpäiväntasauksen jälkeinen viikonloppu. Tapahtumaa esiteltiin radion välityksellä kiitettävän runsaasti. (VH) Teksti: Pauli Wiklund Kuvat: Veikko Hoppula (VH), Jallu Jalava (JJ), Raimo Mesiranta (RM). Tie on pieni ja tunnelmallinen, antaisi vähän haastetta kuskeille ja miksei myös kalustolle. Niin, ottaahan se ajaminenkin jonkin verran aikaa Hämeenlinnasta Valkeakoskelle. Onhan se vaikeaa, varsinkin tuo tulevaisuuden ennustaminen. Meidät haluttiin ehdottomasti saada tulemaan kaupungin torille ja mieluummin vielä näyttelyaika pidemmäksi. Veturi on yksi neljästä säilyneestä. Puheitten pitäjät oli varattu ja sovittu, informaatiota jaettiin moniin suuntiin. Korpelan Mika Toijalasta heitti ajatuksen Leinamontien käyttämisestä osana reittiä. Päiväruokailut, kahvit ja tutustumiskohteet olivat sitten valinnan kohteina. Nimimerkillä ”kokemuksen kertomaa” tiedän kuinka TVH koppi tuo riippuvan puhelinpiuhan alas – ei kiva juttu. Olavi onnistui neuvottelemaan ohjelma-aikaa Radio Hämeen kanssa. Mikä avuksi. Voi myös olla, ettei ihan joka majatalosta löydy yösijaakaan tälle joukolle. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 16 Elettiinpä kesää 2011 ja keikkaa Kalajoella. Tanssittaako. Arvonnan suunnittelu ja palkintojen hankinta antoivat päänvaivaa, sillä halpahintaisten palkintojen houkuttelevuus on vaatimaton. Kuinkas monta yksikköä mahtuukaan pysäköintiin. Näitä kysymyksiä alkoi ilmetä kaksi lisää sitä mukaa kun yhteen keksittiin ratkaisu. Kokkosen Olavi Iittalasta ryhtyi heti pohtimaan reittivaihtoehtoja ja -mahdollisuuksia. Ensimmäinen vaihe Piti siis määritellä majoitus. Pitää siis olla jotakin huomattavan arvokasta pääpalkinnoksi. Siispä reittivalikoiman kimppuun. Kivihiiltä käytettäessä Tv1-veturi kehitti vetokoukkuunsa 845 kilowatin (1 150 hv) jatkuvasti ylläpidettävissä olevan tehon 55 km/h nopeudella. Huippunopeus oli 60 km/h. Pikkuteillä on huomioitava mahdolliset heikkokuntoiset tierummut, kyllä ne nyt syksyllä on kunnossa, mutta entäs keväällä roudan aikaan. Kolmannessa Pirkko ja Olavi kävivät koeruokailemassa: sija kolme. Ja ne eivät onnistu enää niin sanotussa viimetipassa. Periaatteessa mahtuvat, entäs käytännössä. Talouspuolen asiatkin piti huomioida. Keikan osanottomaksu ei tietenkään voi nousta kovin suureksi. On melkoinen haaste sijoittaa tällainen veteraaniautojen kolonna jonnekin hotellin parkkipaikalle. On hyvä olla ajoissa liikkeellä, sillä näin ison joukon varaus vaatii myös hotellin osalta ratkaisevia toimenpiteitä. Karttaharjoituksia on tehtävä monta kertaa, josko joku toinen reitti olisi sittenkin toimivampi. Nyt on jo pakko tehdä ensimmäinen karkea aikataulu, mennäänpäs ajamaan reitti kokeeksi läpi ja katsotaan muitakin vaihtoehtoja. Lehtijuttuja puffattiin ja monenlaista markkinointia tehtiin, useimmiten ilman vastakaikua. Entäs yläpuolella. Vaan niinpä kävi, että neuvottelujen yhteydessä Hämeenlinnan kaupunki teki ”tarjouksen, josta ei voitu kieltäytyä”. Tyyntä myrskyn edellä Talvella, vuodenvaihteen jälkeen olimme valmisteluissa hyvällä mallilla. Jaa että ME vai … !. Toijalassa käydään, totta kai, Korpela sponsoroi kahvit ja järjestää muutakin ohjelmaa. Vetkun yhteistyökumppani ABC-ketju huomioidaan, tottakai. Haaste oli heitetty. Minne loput. Ja tulevatko ne sitten kaikki käytetyiksi. Iltaohjelma hotelli Waltikkaan. Palaverissa istuttiin ja tulevia mietittiin. Vanha kunnon konsti: arpajaiset, joita Vetkun tapahtumissa ei kovin usein ole ollut, kannattaisi kokeilla. Tai, onko kapasiteettia varattu riittävästi. Tulipahan yksi sykähdyttävä kokemus koettua, kun puheenjohtaja Markku T. Kartoitettiin käytettävissä olevat mahdollisuudet ja sitten tarjouspyynnöt kohteisiin. Kevättä rinnassa keikanjärjestäjillä runsaimmin Tamperelaista konepajateollisuutta edusti Toijalan Veturimuseossa esillä oleva keskiraskas höyryveturi Tv1, Jumbo, joita vuosina 1917 – 1945 Valtionrautateille valmistettiin Tampellassa ja Lokomolla kaikkiaan 145 kpl. Waltikka Valkeakoskella voitti tarjouskilpailun, toisen vaihtoehdon pysäköinti olisi erittäin kriittinen kevään olosuhteet huomioiden. Koskinen kysäisi: miten olisi, jos te Hämeen miehet järjestäisitte tulevan kevään keikan. Pientä huimausta – mihin tulikaan ryhdyttyä! Toinen vaihe Alustavat tarjoukset oli saatu siis saatu neuvoteltua jo elokuun aikoihin, eli noin kahdeksan kuukautta ennen tapahtumaa. Ydinryhmä oli koossa. Vastavuoroisesti kaupunki tarjoaa aamupalan Raatihuoneella.(!) Herroiksi eletään heti aluksi. Vai kohelletaanko jotenkin muuten. Sehän oli sellainen ystävällinen käsky, vaikka kysymykseksi olikin muotoiltu. Joskus tuntui siltä, että kukaan ei ole kiinnostunut koko tapahtumasta. Mahtuvatko korkeat yksiköt kaikkien lankojen ja siltojen alta. Oli tietysti jo puntaroitu moneenkin kertaan tapahtuman laatu ja laajuus
Piirto oli heti juonessa mukana ja niin syntyi kaupat aggregaatista sponsoroituun hintaan. (VH) Toijalan Kone ja Kuljetuksen pihamaalla saatiin kuulla mielenkiintoinen paketti seudun kuljetushistoriaa, kun Heikki Koivisto (selin) värikkääseen tyyliinsä kertoili mm. Palkintojen keruu ja hankinta jatkui. Hallituksen päätöksellä on Vetkun järjestämiin tapahtumiin, mm entisöintitalkoot ja keikat, hankittu tapaturmavakuutus. kunnossa ja homma hanskassa. Vanha sanonta, ”vältä vahinko varautumalla siihen” pätee yhä. Yhteys tehtaan johtoon. Näkyvyyttä ja siten turvallisuutta lisää myös ”tikkari”, se ajoneuvolla ajo kielletty -pienoisliikennemerkki. (VH) Hämeenlinnan Raatihuoneen ravintolassa kaupungin tarjoama aamiainenkin oli katettu vierailijoiden taustoja kunnioittaen – tarjoilupöytää koristi vanhempaa Fordia esittävä puuauto. Tuossa vaiheessa järjestelymme olivat jo varsin hyvällä mallilla ja esitin hallitukselle toiveen jonkin merkittävän pääpalkinnon hankkimisesta arpajaisten vetonaulaksi. Jotakin pientä asiain hoitoa ja järjestelyä voitiin valmistella ilman mitään isompaa ongelmaa. Juuri sellaiset, jotka C-J Blomqvist lahjoitti erään keikan yhteydessä. Paniikki Kaikki tuntui olevan suht. Kuka korvaa, vakuutusko. VeTo-kuljetus oli aikoinaan Toja-levyä valmistaneen yhtiön oma kuljetusliike, jolla oli runsaastikin autokalustoa. VeTo kuljetuksen vaiheista. Ei huolta kyllä pitää. (VH) Mika Korpela toivotti vetkulaiset tervetulleiksi tutustumaan yritykseensä ja akaalaiseen vieraanvaraisuuteen. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 17 Sellaista tuskin olisi ilmaiseksi saatavissa, joten käännyimme kauppias Jussi Piirron puoleen. Hyvään kuntoon oli Mika joukkoineen ajoreitin tiestön hoitanut. Iittalan lasitehtaalla oli johtaja vaihtunut ja vähän askarrutti että pitääkö sopimus ja järjestelyt lasitehtaan osalta myös uuden johtajan valtakaudella. Kunnes pärähti puhelin! Kokkonen siellä soitteli: ”Mitäs nyt tehdään, lasinpuhaltajat tulevatkin vastoin aiempaa tietoamme aamuvuoroon töihin ja hyvä niin, mutta arvaa minne he pysäköivät autonsa! Juuri niin, sinne minne olimme suunnitelleet kolonnan ajavan” Ajatuksissa syntyi kirjoituskelvotonta tekstiä. Liikenteenohjaajat ovat välittömän vaaran piirissä. Mikä tällöin on järjestäjän vastuu. Tapaturma on aina mahdollinen. Tarkennuksia voi tiedustella Jari Koseniukselta. Seuran syyskokouksessa allekirjoittanut valittiin Vetkun hallitukseen varajäseneksi ja niinpä sain kunnian tehdä eräässä hallituksen kokouksessa selvitys KPT 2012 ajon valmistelutilanteesta. Apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuo (oik.) vastaanotti puheenjohtaja Markku Koskisen luovuttaman, seuran Republic -kuorma-autoa esittävän taulun kiitoksena Hämeenlinnan kaupungin kannustavasta suhtautumisesta perinnetallennustyöhömme. koht. Nyt oli toivetta saada myös arpoja myydyksi ja siten myös tuottoa talouden turvaamiseksi. Esitys tuotti tulosta ja niinpä Mesiauto lupautui toimittamaan voiteluainetta 200 litran astian pääpalkinnoksi. Mainio apuväline liikenteen ohjailussa. Sen vuoksi heillä tulee olla varusteena vähintään heijastimilla varustetut keltaiset huomioliivit. Yllättävässä tilanteessa oli myös yllättävän hyvä yhteistyöhalukkuus ja Tehtaan johtaja ohjeisti pysäköinnin toiselle alueelle ja velvoitti työjohtajaa huolehtimaan tarvittaessa valvonnasta. Toisin on tilanne kun järjestelytehtävissä oleva esim. Häneltä jos voisimme ostaa sopivaan hintaan jonkin arvokkaamman palkinnon. vammautuu (liukastui-kompastui-kaatui) vakavasti ja tarvitsee elinikäisen korvauksen. Jos joku veistää puukolla sormeensa tai jättää pikkurillin ovenrakoon on toki vamma harmillinen, muttei taloudellisesti kovin merkittävä. Otsalle taas kihonnut kylmä hiki kuivahti hiljalleen. Hienoa! Kiitos ja kumarrus Raimolle ja Halmeen Tanelle. Mutta entäs jos. (RM). Niin, se turvaaminen Keikat ovat yleensä sujuneet ilman vakavia onnettomuuksia
Opasteviittojen kunnostusta ja muutaman valmistaminen lisäksi. Vielä osanottajamäärien, ruokailuja majoitusvarausten vahvistaminen. Jälkihoitoa Keikan jälkeen kerättiin kaikki mahdolliset lehtien jutut talteen ja lähetettiin reittiviitat Kiteelle kesäkeikalla käytettäväksi. Tarvittiin lupa yleisötilaisuuden järjestämiseksi. Kiitos vielä koko järjestelyissä mukana olleelle porukalle, meitä oli kaikkiaan noin viitisenkymmentä henkilöä. Näin oli järjestelyt tehty, Kevätpäiväntasausajo 2012 voi alkaa. Siihen liitteeksi reittikuvaus, kartta, ohjelmaluonnos ja luettelo auktorisoiduista liikenteenohjaajista. Hämeenlinnan historiaa huokuva torialue riitti vain nipin napin veteraanikuorma-autojen runsaalle joukolle. Toivottavasti viihdyitte. Tämmöiseltä se näytti ja oli ihan mukava, vaikkakin aika työläs homma. (VH). Kiitoksena liikenteenohjaksen hyvästä suorituksesta saivat Hämeen Mobilistit ja Kurisjärven VPK ajokilven sekä Kallaveden Keikan DVD:n mukavaksi muistoksi. Vielä tilannearvio kevään kehittymisestä, reitin tarkastus vielä kerran ja lumen auraustilaus Valkeakosken katumestarille. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 18 Loppusuora Järjestelyjen lopuksi vielä vähän paperisotaa viranomaisten kanssa
(VH) Karvialaisen Juha-Matti Hakalan Bedford EJM3B vm. Seuraavana pilkistävän Proto-Sisun keulan omistaa pieksämäkeläisen Topi Nenosen luotsaama ajokki. (VH). V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 19 Jossakin matkan varrella veteraanikuorma-autoseuralaisia oli tervehtimässä iittalalaisen Matti Ilomäen hienosti entisöity International vm. 1938. Mahdollisesti tuleva vetkulainen. (JJ) 1969 valmistunut Sisu KB-121, tuttavallisemmin Nalle vaan, on uusi tulokas säkyläläisen Tuure Hulmin tallissa. 1978 kaartamassa Hämeenlinnan torilta Hallituskadulle. (VH) Matti Launis (edessä) ja Markku Koskinen varmistelivat, että Fordson Thamesin sytytyskipinän tuottamiseen tarvittavat laitteet ovat asianmukaisessa kunnossa. (VH) Iittalan lasitehtaalla kävi huiske, kun puhaltajat muotoilivat sulan lasimassan uuteen uskoon. (VH) Karamellisävyin väritetty Commer herätti ansaittua huomiota Akaassa
Äidin puisella soppakauhalla sitä oli helppo lastata. Oikein kipillä varustettu punainen peltikuormuri ehti ajaa useita kuormia eri puolille keittiötä ennen äidin paluuta. Olavin kohtalo oli samanlainen kuin kuvan pojallakin; saappaat katosivat lähdön tuoksinassa. (OS) Tyypillinen ja useissa julkaisuissa nähty kuva evakkomatkasta. (VAM). Kerimäen Kumpurannassa vierähti kolmisen viikkoa, jonka jälkeen palattiin takaisin Kivennavalle suurin toivein, ettei sotaa ehkä sytykään. “Autoleikkejä, joko yksin tai kavereiden kanssa siellä kannakselaisella kotipihalla enimmäkseen leikittiin, ”leikkimökkinikin” oli puretun kanttiauton kori. Syntymäpäiväkahveja nautittiin monisatapäisen ystäväjoukon voimin luonnonkauniilla Vehoniemenharjulla, Olavin perustaman Vehoniemen Automuseon suojissa. Ihmekös, että jatkossakin koko elämä on ollut autoja ja taas autoja”, sanoo Olavi. “Senkin he kertoivat, että kerran, lapsenpiiaksi äidin kauppareissun ajaksi lupautuneen isäni torkahdettua edellisen yön ajovuoron jälkeen nojatuoliinsa, keksin ottaa leikkiautoni kuormaksi puuhellan tuhkaluukun sisällön. Onneksi ei ollut vaihde päällä, säästyi vastapäinen aitan seinä ja varmaan jotakin muutakin. Virrat päälle avaimesta ja muutamia vipuja taka-asentoon, ihan kuin isäkin aina näytti tekevän. Neljä vuotta vanhemman kokemuksella Sulo siihen lausui vähättelevän epäilyksensä, josta sain tietenkin vain lisää puhtia. Pienestä pitäen “Kyllähän autot ajatusmaailmaani kuulemma täyttivät jo varhaislapsuudessa, niin olen vanhemmiltani saanut kuulla”, kertoo Olavi. Serkkupojalleni Honkasen Sulolle halusin näyttää, että kyllä kolmivuotiaskin osaa auton käynnistää. kunniajäsen, saavutti 6.5 2012 kunnioitettavan lukeman henkilökohtaiseen käyttötuntimittariinsa. Onneksi ei hiilissä ollut sentään hehkua, mutta pesusoikkoa kuljettajalle tarjottiin – ja peräänkatsojalle pyyhkeitä”. Matkanteko oli vitkasta, sillä muitakin matkustajia oli aika ajoin päästettävä lavalta alas kävelemään, 80 Mittarissa Teksti: Veikko Hoppula, Kuvat: Olavi Sallisen arkisto(OS), Vehoniemen automuseo (VAM), Veikko Hoppula (VH) Kunniajäsenemme kunnioitettava mittarilukema Pieni automies serkkupoikien seurassa. Jalkastartille ylettyäkseni piti kyllä hypätä alas istuimelta, mutta sittenpä olikin helppo seistä starttinapilla. 20 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Olavi Sallinen, kangasalalainen ajoneuvoperinteen harrastaja ja Veteraanikuorma-autoseura ry:n 1. Eino Pyykön kuljettaman auton lavalla oli joitakin lähimpiä naapureita vähine tavaroineen. Vaan syttyipä sittenkin. REOhan se oli, joka seisoi kotimme pihalla isän tultua sillä juuri ajosta. Evakkotiellä Olavin ensimmäinen evakkomatka alkoi isän vanhemman REOn kyydillä, joka ei siinä vaiheessa vielä ollut pakko-otettu puolustusvoimien käyttöön. Eräänä talvisena aamuaikaisena lähdettiin taas, taivaanrannan loimottaessa punaisena rajaseudun kylien palaessa ja tykkien pauhun kuuluessa selvästi. Kaikissa vaiheissaan tavalla tai toisella autoihin liittynyt Olavin elämänkaari ansaitsee merkkipäivän kunniaksi hieman laajempaakin tarkastelua. Vasemmalla Toivo Kaunisvesi sylissään Kalevi Honkanen, auton ratissa Olavi ja oikealla Veikko Kaunisvesi. Eino Pyykön Volvon lavalla värjötelleistä aina yksi vuorollaan pääsi hyttiin ”lämmittelemään”. Eräs lapsuusajan autokokemus on painunut ihan omaankin mieleeni. Moottori jyrähti sellaisille kierroksille, että Sulo säntäsi välittömästi pakoon. Värikästä ja vaiherikasta on miehen elämä ollut niin Karjalankannaksella vietetyn lapsuusajan, kouluikäisenä koettujen evakkomatkojen sekä vaihtuvien asuinpaikkojen joskus jännittävienkin kokemusten, kuin myös aikuisena isoihin mittoihin laajentuneiden kuljetusja maansiirtoliiketoimintojenkin parissa. Vauhdilla pääsi isäkin sisältä siepatakseen minut syliinsä, sillä itkuhan siinä säikähdyksessä tuli