V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
(Kuva Pirjo Vaanon arkistosta) ARTIKKELEIDEN KUVAT: Ilman mainintaa Vetkun arkisto,Veikko hoppula (VH), Mobilia, Pauli Wiklund (PW), Ari Perttilä (ArPe), Kari Nivan kokoelmat (KN), Raimo Aalto (RA), Marko Matilaisen kokoelmat (MM); Raimo Mesiranta (RM) SISÄLTÖ 2/2011 Info-sivu ............................................................ 11-13 Kevätpäiväntasausajot .................................. Yhdellä autolla 1924 aloittanut, parhaimmillaan n. 14-15 Eräs tapa tallentaa historiaa ................ Julkaisua tuotetaan vähintään neljä numeroa vuodessa. 9 Vetkun mallitoimisto ..................................... 0400 838 355 arto.rantala@tuubi.net VetKu 2 / 2011 ISSN: 1795-4452 Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry, Päätoimittaja: Veikko Hoppula Kangasala p. Alla virtaavalla Sammunjoella Pentti Lumiaro on saanut veneensä peränpitäjäksi Kristiina Vaanon. 3 Opetusministerin terveiset .......... 050 4520 180 mikko.rautalin@kolumbus.fi Talous Anu Mesiranta, Kangasala p. 16 Kun kuorma-auto lapin valloitti ............................. 0500 315 271 Mikko Rautalin Nokia p. Lehti julkaisee ainoastaan tavara-autoperinteeseen ja sen tallennukseen liittyviä ilmoituksia. 19-23 Terveisiä kevätkokouksesta ............................ 4-5 Kenen leipää syöt; sen lauluja laulat . 17-18 Vetku onnittelee ...................................... 130 auton kuljetusliikkeeksi kasvanut Vaano-Yhtiöt oli eräs maamme suurimmista tavaralinjayrityksistä vuosikymmenien ajan, tullen tunnetuksi paitsi Satakunnassa ja koko Suomessa, myös ulkomailla aina Englantia, Neuvostoliittoa ja Saudi-Arabiaa myöden.. 0400 539 369 carl-johan.blomqvist@powder-trans.fi Aulis Hartikainen p. ILMOITUKSET Takakannen ilmoitustila on varattu seuran yhteistyökumppaneiden lunastettavaksi erillisen sopimuksen mukaan. 0400 449 009, markku.tapio.koskinen@vetku.fi Jäsenasiat Varapuheenjohtaja, Jari Kosenius Riihimäki p. 040 592 7295 jari.kosenius@vetku.fi jasenasiat@vetku.fi Jäsenet: Carl-Johan Blomqvist Turku p. 4 Yölinjalla -näyttely ... 16 Vetkulaisia yhtä kaikki ....... 8 Tapahtumakalenteri ...................................... 26-27. 040 411 6483, veikko.hoppula@vetku.fi Painos n. KANNEN KUVA: Vaanon tunnetut punakeltaiset tervehtivät toisiaan 1970-luvun lopulla Huittisissa kantatie 41:llä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 2 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY PL 48, 36201 KANGASALA Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: Tapiola-pankki TAPIOLA 363630-2797181 IBAN: FI83 3636 3002 7971 81 www.vetku.fi sähköpostit: sihteeri@vetku.fi Hallitus Puheenjohtaja: Markku Tapio Koskinen Pornainen p. 0400 626 770 yrjo.kaasalainen@luukku.com Jouni Kallio Kurikka p. 040 500 3212 jouni.kallio@netikka.fi Tapio Nisula, Jyväskylä p. ................ 0400 828 441 Sture Palmgren Pernaja p. 0400 576 212 aulis.hartikainen@pp.inet.fi Lasse Hietsalo Elimäki p. 10 Kun kärpänen puraisee ........................ 18 Petsamon nikkeli-jatkosodan asetoimitusten “vaihtoraha” ...................................... 24-25 Kauppapaikka .............................................. 2 Päätoimittajalta ja puheenjohtajalta .................. Tekstisivujen Osta-MyyVaihda -palstalla Seuran jäsenistön ilmoitukset julkaistaan veloituksetta, muiden halukkaiden ilmoitushinnat sopimuksen mukaan. Jakelu toteutetaan postitse Seuran jäsenistölle ja kannattajajäsenille sekä myös yhteistyökumppaneille ja alaan liittyville viranomaistahoille. 0400 769 637 lasse.hietsalo@pp.inet.fi Tuure Hulmi Säkylä p.0500 590 095 hulmi@netti.fi Yrjö S. Kaasalainen Harjavalta p. ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. 1000 kpl Painopaikka: Aaltospaino, Tampere VetKu on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on toimia jäsenistön keskinäisenä yhdyssiteenä ja informaatiokanavana sekä toteuttaa Seuran ulkoista viestintää web-sivuston ( www.vetku.fi ) ohella. 0400 278 963 hannuilmari48@jippii.fi Vastaava museoajoneuvotarkastaja Arto Rantala Tampere p. 6-7 Saanko esitellä: meidän Petteri . 040 590 4850 talous@vetku.fi Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmies Hannu Kettunen Juankoski p. ........................ Toimitus ottaa mielellään vastaan vinkkejä sisällön kehittämiseksi sekä tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi
Saamme olla esillä kauniissa pohjanlahden maisemissa komeilla veteraanikuorma-autoillamme ajanmukaisissa asu-kokonaisuuksissa, esittelemässä ja kertomassa autoilun historiaa Pietarsaaren, Kokkolan ja Kalajoen yleisölle. Logistiikkayhdistysten liiton 60-vuotisnäyttely ’Yölinjalla’ kannattaa jokaisen vetkulaisenkin käydä kesän mittaan katsomassa Mobiliassa, koostuuhan se lähes sataprosenttisesti autoista, jotka jäsentemme toimenpiteiden ansiosta on saatu säilymään nykyiselle ja tuleville sukupolville esitettäväksi. Voimassa oleva museoajoneuvolainsäädäntömme edellyttääkin useimmiten erittäin runsaita toimenpiteitä, ennen kuin vanhalle ajoneuvolle voidaan myöntää virallinen museoajoneuvon status. Kansallinen kattojärjestömme SA-HK on FIVAn jäsen, joten voimaan tullessaan säännökset tullevat koskemaan myös meitä suomalaisia museokuorma-autoharrastajia. Näyttelyn autot ovat pääosin hienosti entistettyjä, kuin juuri kaupasta haettuja. Markku Tapio Koskinen Päätoimittajalta Puheenjohtajalta Harrastajien panos näkyy Valtakunnan tieliikennehistorian ykkössäilyttäjä avasi tähänastisista ehdottomasti kiinnostavimman näyttelynsä. Pieni muistutus kuljettajille matka-ajossa; reitillä olisi hyvä pitää hieman isommat välimatkat, että kiireisemmillä kulkijoilla olisi mahdollisuus ohittaa meidät ja meidänkin letka saisi vähän enemmän tilaa elää ja saisimme vähän vauhtia mäkiin. Wexi. Eri juttu on taajamissa, joissa ajamme marssiletkassa esimerkiksi poliisin vetämänä. Ajokunnon säilyttäminen tai -palauttaminen pyritään myös sallimaan. Ilman Olavi Sallisen, seuramme kunniajäsen nro 1:n, henkilökohtaista panostusta ei olisi neljännesvuosisata sitten syntynyt koko museosäätiötä. Ajoitus on juuri oikea, koska FIVA pyrkii saamaan historiallisesti merkittävät ajoneuvot mukaan UNESCO:n maailmanperintöluokitteluun. On tehty myös esitys perinneajoneuvorekisterin luomiseksi maahamme. Mobilia-vetoisena ja Opetusministeriön tuella on alan harrastusjärjestöjen edustajista (myös Vetku) koostuva työryhmä valmistellut ohjeistoa vanhoja ajoneuvoja koskevan konservointi-käsitteen määrittelemiseksi. Luottakaamme lobbareihimme, SA-HK:n edustaja pitää säännöllisesti yhteyttä FIVAan. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 3 Hyvät vetkulaiset! Kiitokset teille, jotka joukolla järjestitte ikimuistoisen Kevätkeikan mahtavissa talvimaisemissa Jämsä – Petäjävesi – Saarijärvi! Taisi olla vetkun ensimmäinen ”Talviajo”. Auton on oltava joko säilynyt alkuperäisenä tai entistetty uuden veroiseksi. Olkaamme ylpeitä omasta 670 jäsenen Veteraanikuorma-autoseurastamme! Kevätterveiset Pornaisista, Teidän pj. Paljon on aihetta juhlaan. Eurooppalaistumisemme on tuomassa tähänkin asiaan uusia tuulia, sillä kansainvälinen historiallisten ajoneuvojen statusmäärittelyä ylläpitävä FIVA valmistelee parhaillaan entistä tarkempia tasovaatimuksia. Ensi kesän kesäkeikka on jo ovella. Meiltäkin löytyy tuon arvon ansaitsevia kuorma-autoja, myös konservointikelpoisena, ei entisöitynä. Kuorma-autot tosin aiheuttanevat päänvaivaa määrittelyn kehittäjille, ovathan nämä tehtaalta lähtiessään useimmiten pelkkiä alustoja vaihtelevine päälirakenteineen. Erittäin tervetullut muutos nykytilanteeseen olisi se, että FIVA haluaa sallia historiallisen ajoneuvon käsitteen myös konservoidulle ajoneuvolle, auton ei tarvitsisikaan olla enää ”komeampi kuin koskaan uutena”
Moni autoilee myös ammatikseen. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 4 Opetusministeri Henna Virkkunen Mobilian näyttelyn avaustilaisuudessa. Ilman museoita ja asialleen vihkiytyneitä harrastajia tämä perintö ei kuitenkaan tallentuisi tuleville sukupolville. Autohistorian ja liikenteen alalla toimii useita aktiivisia harrastajajärjestöjä, jotka säilyttävät historiallista kuljetuskalustoa ja autoiluun liittyvää perinnettä. Harrastajat pitävät perinteen elossa, ja parhaimmillaan herättävät historian eloon myös meidän muiden tutkittavaksi ja ihmeteltäväksi. Elämme autoistuneessa kulttuurissa. Haluankin omasta puolestani kiittää veteraanikuorma-autoharrastajia arvokkaasta panoksestanne pyörillä kulkevan kulttuuriperintömme vaalimisessa ja toivottaa teille kauniita keväisiä ajokelejä ja menestystä tulevaisuudessakin! Henna Virkkunen, opetusministeri Opetusministeri Henna Virkkusen tervehdys Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenlehti VetKu Raskasta kalustoa esillä Yölinjalla-näyttelyssä Erkka Liukkosen Hävittäjä-Hoppa perävaunuineen. Logistiikka-ala kulkeekin pääosin pyörillä. Autot ja niihin liittyvät elinkeinot ja elämäntavat ovat siis jokaisen arkipäivää. Kiireen tullen turvaudumme taksiin. Autot ympäröivät meitä ja niiden ääniin olemme niin tottuneita ettei korva heti edes erota taustalta kuuluvaa liikenteen huminaa. Kuljemme töihin linja-autolla tai omalla autolla, käymme kaupassa ja viemme lapsia harrastuksiin. Ne keräävät myös tietoa, tarjoavat asiantuntijapalveluita ja elämyksiä ja tietoa yleisölle näyttelyiden ja muun toiminnan kautta. Näihin kuuluu myös Veteraanikuorma-autoseura. Ensimmäiset autot tulivat Suomeen 1800-luvun lopulla, linjaja kuormaautot 1900-luvun alkupuolella. Näyttely kertoo kattavasti suomalaisen kuorma-autoliikenteen kehityksestä niin kaluston kuin kuvien, filmien ja pienoismallienkin kautta. Mutta tämän päivän ilmiöt ovat jo huomenna historiaa ja yhteistä kulttuuriperintöämme. Monen lapsen ensimmäinen sanakin on auto. Historian ja perinteen tuntemus syventää ymmärrystämme tästä päivästä ja herättää varmasti osaltaan kiinnostusta myös uusille kuljetusalasta kiinnostuville ammattilaisille ja huomispäivän osaajille. Minulla olikin ilo avata maalikuussa 2011 autoja tieliikennemuseo Mobiliassa Kangasalla Yölinjalla -näyttely, joka esittelee suomalaisen tavaralinjaliikenteen historiaa. Museot tekevät arvokasta työtä tallentaessaan yhteistä kulttuuriperintöämme. Kuva VH. Mobilia toimii liikenteen alan valtakunnallisena erikoismuseona, jonka tehtävänä on myös edistää yhteistyötä ja yhteistoimintaa alallaan. Monella auton nokka suunnataan lomilla ja viikonloppuisin mökille tai maailmalle. Harrastajajärjestöt ja niiden jäsenistön ainutlaatuinen osaaminen ja asiantuntemus täydentävät tätä korvaamattomalla tavalla
Speed Wagon, vm 1935. Suuri osa näyttelyn autoista on yksityisten harrastajien omistamia ajoneuvoja. Näiden lisäksi syyskuun loppuun asti on esillä kuusi kertaa näyttelyn aikana vaihtuva upouusi rekan nuppi. Tätä aikakautta näyttelyssä edustaa Magirus-Deutz Pluto vm 1964. Näyttelyn muut raskaan liikenteen ajoneuvot ovat ikäjärjestyksessä Ford AA, vm 1929, Ford V8, vm 1940, International K 7, vm 1941, Jyry-Sisu K 33, vm, 1955, Sisu, vm 1959, Vanaja, vm 1960, Scania-Vabis L-7642-S/4200, vm 1963, M.A.N 735 H, vm 1965, Mercedes-Benz SK 1729L, vm 1989 ja Volvo F 12, vm 1991. Kalustoa 1950–1960 luvuilta. sekä joululoma 24.12.2011–8.1.2012. Sallisen autoja edustaa myös R.E.O. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 5 Aukioloajat 15.8.–31.5. joka päivä klo 10–20. joka päivä klo 10–16 1.6.–14.8. Sallisen autot oikealta Chevrolet, R.E.O ja Magirus-Deutz Pluto. 1960-luvulla Sallisen kuljetusliike oli tunnettu sinisistä ilmajäähdytteisistä Magiruksistaan. Kuvat: Mobilia, kuvaaja Kimmo Torkkeli Yölinjalla-näyttely on avoinna 30.11.2011 saakka. Etualalla MAN ja taustalla pilkottavat Vanajan ja Jyry-Sisun nokat. Mobilian Yölinjalla-näyttelyssä on esillä ajoneuvoja 1920-luvulta aina uusimpaan vuosimalliin saakka. Näyttelyn vanhin auto on Olavi Sallisen Chevrolet Capitol Truck, vm 1928. Mobilia Kustaan Kolmannen tie 75 36270 Kangasala puh: (03) 3140 4000 www.mobilia.fi Suljettu seuraavina päivinä: pääsiäisloma 22.–25.4., juhannusaatto 24.6., pyhäinpäivä 6.11., itsenäisyyspäivä 6.12. Vastaavanlaisella R.E.O:lla Toivo Sallinen osallistui välirauhan aikana Petsamon liikenteeseen. Harrastajien arvokkaan työn ansiosta näyttelyssä voidaan esitellä suomalaisen tavaralinjaliikenteen kehitystä monelta eri vuosikymmeneltä. Samanlaisella autolla Olavi Sallisen isä, Toivo Sallinen, aloitti ammattimaisen kuljetustoiminnan Kivennavalla Karjalassa vuonna 1928
Ilmeisesti kaikki autot olivat lastattavissa junaan, vaikka päiväkirjan kirjoittaja sitä ennakkoon epäileekin. Taustalla näkyy Fiat-kuorma-autoja, aivan oikealla ilmeisesti numero SA 112. Lokakuun loppupäivinä Ivalon tien lossit jäätyivät kiinni. päivä syyskuuta. Rahapula ja mitään tekemättömyys kiusasivat koko ajan. Autoihin vaihdettiin uudet renkaat. Ruoka oli päiväkirjan mukaan toisinaan niin huonoa, ettei se maistunut lainkaan ja sen syömistä yritettiin välttää. Tietä ja jokien ylityskohtia yritettiin jäädyttää. Tilanne oli sikäli hankala, että autoja oli jäänyt matkalle lossipaikkojen taakse. Tarinan sankari on ison perheen ja talon vuonna 1902 syntynyt poika Lempäälästä. syyskuuta tuli tieto komennuksesta. Voisi arvella, että kuva on otettu lokakuun alussa, koska päiväkirjassa mainitaan, että ensimmäisellä matkalla syys-lokakuun vaihteessa oli lunta (vain) tuntureilla, ja talvi tuli lokakuun puolivälissä. Kuski sai turvakseen pistoolin ja apumies kiväärin ja panokset. Hän sai huolehtia autostaan, koska varsinainen kuljettaja oli saanut lomaa. Ajomiehet saivat nahkaja sadepuvut, työpuvut, manttelit, turkisliivit ja käsineet. syyskuuta. Päiväkirjan pitäjä toteaa, että tuskin hän Lappiin koskaan enää palaa. Asukkaita oli vain 1443, jonka lisäksi oli 475 kolttalappalaista. Asukkaat olivat tottuneet asioimaan Pohjoisen Jäämeren satamissa Norjassa ja Venäjällä. Kuljetettavana oli viljaa, ilmeisesti ruissäkkejä. heinäkuuta-9.elokuuta1921 ja komennus Lappiin 23.syyskuuta – 17.marraskuuta 1921. Paluukuljetus oli 15. Kirjoittaja oli kuljettajan apulainen. Pojat tekivät itse ”Wilsonin pinnasta” ja perunoista käristystä, jonka kirjoittaja arvioi maistuneen hyvältä juuri siksi, että se oli itse tehtyä. Semmoista on armeijan touhu kait aina ollut. Nahkapuku oli ylpeyden aihe. Matkan vaikeudet, lähinnä huono tie ja autojen suorituskykyyn nähden raskas kuorma hidastivat matkaa yhden yöpymisen verran eli reissuun meni viisi päivää, joskin joku myöhempi reissu meni aikataulussakin. Oleskelu Rovaniemellä oli jo ensi hetkistä alkaen aivan vapaata. autokomppanian komennuskunta Rovaniemellä syksyllä 1921 saapumiskuvassaan. päivä syyskuuta, Rovaniemellä oltiin 26. Ensimmäinen keikka alkoi 28. päivänä. Ensimmäiset viisi autoa lähtivät kuljettamaan polttoainetta, ”kasoliinia”, Sodankylään samana päivänä ja palasivat seuraavana iltana. Hän ei kommentoi sanallakaan sitä, miksi koko hänen kuvaamansa toiminta vaikuttaa erittäin tehottomalta kohellukselta. Tiellä oli kuusi lossia vielä siihen aikaan. Petsamosta muodostettiin väliaikaisesti lääni, jolla oli oma maaherra. Majoitus keskellä kylää ja vapaaaika mahdollistivat jatkuvasti oleskelun iltaisin ”kylällä”. Saariselän tuntureilla oli jo lunta. Autot kuormattiin junaan 22. Komennuskunnassa oli 6 Fiat 15 Ter-kuorma-autoa Autopataljoonan 1. Kuormaa otettiin autoon 1 300 kiloa. Hänen päiväkirjassaan on kaksi yleisemmin merkittävää tapahtumaa: ohjaajakurssi 15. Nuoren miehen arvio ”Turistikokemuksia” ei oikein syntynyt; yksi poromies sentään poroineen nähtiin ja ostettiin porontalja tuliaisiksi. marraskuuta. Petsamon alue oli Tarton rauhansopimuksella syksyllä 1920 liitetty Suomeen. huhtikuuta 1921. Nuoli osoittaa päiväkirjan pitäjää. Kasarmille oli yhtä kiva tulla, kuin sieltä Lappiin lähteä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 6 Saimme Mobiliaan lahjoituksena seitsemän valokuvaa, sotilaspassin ja niihin liittyvän päiväkirjan. komppaniasta. Lapin Rajavartiosto ruokki komennuskunnan. marraskuuta, osa komennuskunnasta sai lähteä siviilijunalla jo 13. Tiettävästi hänen tavoitteenaan oli päästä pois maatilatalouden piiristä ja hänestä tulikin myöhemmin kunnankirjuri, mikä vastaa nykyistä kunnanjohtajaa. KENEN LEIPÄÄ SYÖT; SEN LAULUJA LAULAT. Spriitä ja muutakin viinaa oli saatavilla, mutta varusmiehillä ei siihen ongelmaksi asti rahaa riittänyt. Komennuskunta kuljetetaan Rovaniemelle, se heittää muutaman keikan, autoja rikkoutuu, pojat korjailevat niitä – siinä se. Varmaankin on aika tyypillistä varusmieskuljettajalle, ettei häntä paljon sureta varsinainen kuljetustehtävä. Junakuljetus alkoi 23. Kuvassa näkyy 25 soturia nahkapuvuissaan, joista pojat olivat erityisen ylpeitä, koska he erotti heidän ”mosatramppareista”. Jää ei kantanut kuorma-autoa, ei edes pikkuista Fiat Teriä. Elinkeinot perustuivat kalastukseen ja poronhoitoon. Kuljetuksen johtajana on vänrikki, jolla ei näytä ollen mitään otetta joukkoonsa, eikä kyllä kuljetustehtäväänkään. Ounasjoen pohjoispuolelle jääneitä autoja hakemaan lähettiin viiden miehen partio 11. Matkaa oli 315 kilometriä per sivu. Siinä kertoo kokemuksiaan nuori mies, joka meni Autopataljoonaan Helsinkiin suorittamaan vapaaehtoisena asevelvollisuutta 20. Tyttöjäkin tietysti tavattiin ja tansseissa käytiin, mutta päiväkirjaan ei ole yhtään naisen nimeä kirjoitettu. Petsamon asukkaista oli ulkomaalaisia kolmannes ja kun koltista ei oikein tiedetty, mihin maahan he kuuluivat, vieraspeAutopataljoonan 1. Majapaikkana oli postikonttorin talo keskellä kylää. Matka Helsinkiin sujui mukavasti härkävaunussa. päivänä. Päiväkirja 90 vuoden takaa Teksti Martti Piltz kuvat Mobilian kokoelmat. Komennus Lappiin syksyllä 1921 Päiväkirjan mukaan 20. Suunnitelma oli, että ensimmäinen yö yövytään Sodankylässä ja seuraavana päivänä ollaan Ivalossa. Sotaväki ei kuitenkaan iskenyt tumppuja naulaan. Vähän taustaa kuljetusoperaatiolle
syyskuuta 1921 pienen pieni uutinen ”Lapin varustaminen viljalla”. Kuvateksteistä tai päiväkirjasta ei selviä, oliko kalustus koko komennuksen ajan yhtä niukka vain onko kuva komennuksen alkupäiviltä, jolloin ei punkkia ole vielä ehditty saada. Ensinnäkään autoja ei saatu liikkeelle kuin puolet suunnitellusta eli kuusi. Fiat 15 Ter oli hankittu vuonna 1920 erässä, jossa oli 25 autoa. Petsamon väestö ei varmaankaan tämän keikan perusteella ruvennut Suomen lauluja laulamaan. Päiväkirjan mukaan keikkoja tuli korkeintaan kuusi tai seitsemän, joista osa kolmella autolla, joten kuljetussuoritteeksi jää korkeintaan neljännes tavoitteesta. Maaherra palasi Ivalosta Rovaniemelle armeijan kuorma-autolla. Ei ole ihme, ettei tätä kokeilua ole mainittu Petsamon liikenteen ennakkoharjoitteluna, vaikka lähtöasema ja yli puolet tiestä olivat yhteisiä. Nämä piti sitoa Suomeen. Siinä kerrottiin, että Viipurista komennetaan 12 armeijan kuorma-autoa ajamaan Rovaniemeltä Ivaloon 200 000 tonnia viljaa. Kalustus näyttää melko vähäiseltä, mutta eihän soturi nyt kovin suuria mukavuuksia voi odottaakaan. Ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa oli laajoja nälänhätäalueita Venäjällä, josta vehnä Suomeen ja suoraan Petsamoon perinteisesti oli tullut. Se edusti perinteisestä ensimmäisen maailmansodan kuorma-autosta poikkeavaa sotilaskuorma-autotyyppiä: pieni ja kevyt.. maaherra Ilmari Heleniuksen 10 vuorokautta kestänyt tarkastusmatka Petsamoon, mikä taas liittyi Oulun maatalousnäyttelyyn, joka avattiin 12.10.1921. Operaatioon liittyi myös vt. meisesti armeijan tai valtion johto ei ollut kuullut lumesta, pakkasesta ja kaamosajasta. Päiväkirjan kirjoittaja ainakin ajoi pari mälliä heti alkajaisiksi: kerran edellisen auton perään ja kerran kaiteesta läpi ojaan ylösalaisin, onneksi kuitenkin ilman henkilövaurioita. Pikaisella laskutoimituksella kuljetusoperaatio ei ollut varsinainen menestys. Suurimmissa sanomalehdissä Uudessa Suomessa ja Helsingin Sanomissa oli 21. Jos laskee, että yksi keikka kesti onnellisissa oloissa neljä päivää, ajoa ilman huoltopäiviä olisi kestänyt hieman yli kolme kuukautta eli tammikuulle. IlKomennuskunta oli majoitettu aivan Rovaniemen keskustaan postikonttorin takahuoneeseen 26.9.-15.11.1921. Niiden olisi pitänyt ajaa 26 keikkaa siirtääkseen viljasäkit Ivaloon. Fiat 15 Ter ja päiväkirjan kirjoittaja. Pahimmillaa n pakkasta oli 15 astetta. ja 22. Ei käy kateeksi sotureita, jotka avo-Fiateilla kuskasivat ilman lumiketjuja (ainakin kuvassa) yli kolmensadan kilometrin taipaleen ruissäkkejä Ivaloon kirkastaakseen ”Suomi-brän diä” kolttien silmissä. Uutinen on saattanut olla muissakin lehdissä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 7 räisiä asukkaita oli lähes puolet. Lähteet: Uusi Suomi 15.7.-16.12.1921, Helsingin Sanomat 8.8.-15.10.1921 Hufvudstadsbladet 16.10-17.12.1921, Mobilian kokoelmat Jossain, oletettavasti Saariselän, tuntureilla otettu kuva. Suomen valtio valitsi keinoksi sielujen ostamisen ruoalla, uskoen, että jos syö suomalaista leipää, alkaa myös totella suomalaista käskyvaltaa. Ilmeisesti kuva on otettu talvella 1922 Helsingissä joko nykyisen Merikasarmin (=Ulkoministeriö) tai Sotamuseon alueella, missä kummassakin Autopataljoona majaili. Kun Suomen lehdissä elämöitiin Neuvosto-Venäjän nälänhädällä, ei tietenkään ollut kovin viisasta kertoa kotimaisesta nälänhädästä. Vilja oli Kemin satamassa, josta se siirrettäisiin junalla Rovaniemelle
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 8 Periaate Tämä veteraanikuorma-auto pyritään säilyttämään sellaisilla toimenpiteillä, joita tarvitaan nykyisen olomuodon tuhoutumisen estämiseksi. Myös ajo-opetuksessa ns. Nykytilanne vuonna 2011 Miksi ENM-52 on säilynyt, ei virheettömänä, mutta varsin hyväkuntoisena. Merkittäviä edustuskuljetustehtäviä on suoritettu monille merkkipäivä-henkilöille, esim. Tarvittaessa suoritetaan entisöintiä siinä määrin, että se on hyväksyttävissä yleiseen liikenteeseen. merkintä ensimmäisessä rekisterioppaassa: siirtolava, peltipohja), maitotonkia yms. Pettereillä on tehty ahkerasti raskaitakin töitä. Jäljelle jääneestä rungosta tehtiin usein vielä traktorin peräkärry. Toimintaa Osallistuminen erilaisiin mobiilija muihin tapahtumiin. Näin ollen on perusteltua uskoa että kokonaiskäyttömäärä on jäänyt yleisesti verrattuna vähäiseksi. Vuodesta 1983 alkaen ENM-52, joka on sen ensimmäinen rekisterinumero, on ollut poistettuna rekisteristä ja sen säilytyksestä ei ole tarkempaa tietoa. Myös rekisteröinti yksityiskäyttöön antaa aiheen olettaa vähäisen käytön olleen sitäkin hellävaraisempaa. Jäljellä on vain muutama yksilö kertomassa osaansa Bedford’in suomalaisessa historiassa. Myös muita varustus-vaihtoehtoja on hankittu ”rekvisiitaksi” kuvaamaan aktiivisen aikakauden eri kuljetustapahtumia. Joulupukille joulunavauksessa. Merkittävin ja todella mieleen painuva oli Vanasöidukite Suursöit 2010 Eestissä ajotapahtuman Jaanitule Teekond -osuutemme. Olemme olleet mukana kaikilla Veteraanikuorma-autoseuran järjestämillä keikoilla Loska 2008 alkaen. Tästä johtuen moottorit ja muu tekniikka kuluivat loppuun ja hytit ruostuivat. On tynnyreitä, työkaluja, paripyöriin lumiketjut, roskalava (huom. Näin katosi valtaosa tätä kuorma-auto kantaa. Tänä keväänä ajettiin KPT2011. Museoautoksi rekisteröinti on mahdollista, mutta ei itsetarkoitus. Saanko esitellä: meidän Petteri . Sitä käytettiin lähes kaikissa mahdollisissa kuljetustehtävissä. Tapahtumien yhteydessä yleisöllä on mahdollisuus tutustua Bedford -merkin tarinaan ja teknisiin tietoihin auton eteen sijoitettavasta esittelytaulusta. Selitys lienee siinä, että sille on kertynyt aktiivisia käyttövuosia rekisteritietojen perusteella vain kuusitoista. Allekirjoittanut osti sen vaskiolaisesta koneliikkeestä vuonna 2006 ja kunnosti yllä mainittua periaatetta noudattaen. Perusta kaikelle toiminnalle on perinteitä kunnioittava tiedon ja materiaalin taltiointi Taustaa Petteri oli aikakautensa yleisimpiä kuorma-autoja Suomessa. Niinpä varsin usein kuulee mainittavan, että: ”Tuollaisella minäkin olen ajokorttini ajanut.” Erityisesti monet keski-iän ylittäneet naishenkilöt ovat herkistyneet jopa kyynelsilmin muistelemaan kokemuksiaan. Virallisemmin: Bedford J6 LC5/1967 ENM-52 Teksti ja kuvat Pauli Wiklund. Rekisteröinti liikenteeseen tapahtui 29.8.2008. kouluautona. Rekisteröinti on tapahtunut pääsääntöisesti yksityiskäyttöön ja myös talviajaksi se useimmin on laitettu ns. Siinä kierrettiin Viro ympäri ja vähän matkaa jopa Latvian puolellakin. Tällä matkalla Petteri oli varustettuna TVH varustuksella. talviseisontaan
Seuraa näitä sivuja: http://www.laipanmotti.net. PS. www.mesiauto.fi Osoite: Veturitie 4, Kangasala. 2011 klo 10 17. työesityksiä vanhoilla menetelmillä.Tällä kertaa mukana saattaa olla myös rompetori, jossa voit päästä eroon vanhasta tavarastasi tai saada sitä lisää. 0400 449 009, sähköp. Myyntipaikkojen varaukset: Raimo Mesiranta p. 0400 631 644, info@mesiauto.fi RAUTA JA PETROOLI Vetku osallistuu Hyvinkäällä 10-11.9.2011 Rauta ja Petrooli – Valmet 60-vuotta -tapahtumaan, jonka järjestää Fordson-Club Finland. Laajat valikoimat käytettyjä ja uudempiakin varaosia kaikkiin raskaampiin ajoneuvoihin. markku.tapio.koskinen@vetku.fi. Myös Veteraanikuorma-autojen odotetaan osallistuvan tapahtumaan runsaslukuisesti. RASKAAN KALUSTON ROMPEMARKKINAT Suursuosion alan harrastajien keskuudessa saavuttaneet hyötyajoneuvovaraosien ROMPEMARKKINAT jälleen 6.8.2011 klo 9.00 – 16.00 Mesi-Auto Oy :n piha-alueella. Lisätietoja: puheenjohtaja Markku T Koskinen p. Paikalla myös veteraanikuorma-autonäyttely, DAF kuorma-autoja vaihtoautomyynti, Goldhofer perävaunut, MOBIL voitelutuotteet ja tietysti hyvä buffetti. Vanhojen koneiden lisäksi näyttelyssä on mm. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 9 TAPAHTUMIA HALTIAN WANHAT MOOTTORIVEHKEET 16.7.2011 Jo perinteeksi tullut Haltian vanhojen koneiden näyttely pidetään la 16.7
Tuotteiden laatu on varsin hyvä, joskin hintataso asettuu korkeahkoksi, noin 100 euron tuntumaan. Camion d'autrefois on ranskalainen, mittakaavassa 1:43 tehty sarja eilispäivän hyötyautoista. Ongelmana on saatavuus, joka on erittäin huono. Myöhemmin valikoima tullee kattamaan koko Scania-malliston aina tähän päivään saakka. Edullisimmillaan pienoismallin saa mukaansa muutaman kympin sijoituksella toisen ääripään löytyessä tuhansien eurojen päästä. Ottamalla työkaluksi maanmainion hakukoneen, Googlen, ei uppoutumista harrastukseen estä enää mikään. Veteraaniautoharrastaminen entisöinteineen ja konservointeineen on mukavaa, joskin tilaa vaativaa ja välillä hygieniatasoltaan epäilyttävää puuhaa. Vetkun mallitoimiston etsivät uppoutuivat hetkeksi tuonne internetin maailman etsimään uusimpia vanha-autoja. Vetkun mallitoimisto Hollantilainen WSI Models B.V. on yksi markkinoiden nuorimmista valmistajista. Nykyautojen ohella tuotevalikoimaan kuuluu ilahduttavan paljon myös entisaikojen ajokkeja, kuten tämä DAF 2000 DO mittakaavassa 1:50. Veteraaniautoja voi harrastaa siististi vaikkapa olohuoneessa, kunhan valitsee oikean mittakaavan. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 10. Merkkija mallivalikoima rajoittuu lähinnä saksalaisiin valmisteisiin, kuten Mercedes-Benziin, Kruppiin, Hanomagiin ja Magirus Deutziin. Ensitietojen perusteella markkinoita hellitään alkuun Scania LB 140/141-tyypeillä. Tämä Mercedes-Benz mittakaavassa 1:50 ei liiemmälti esittelyjä kaipaa. Nykykalustoa löytyy varsin paljon paikallisen autokauppiaan varaosatiskiltä, missä saattaa satunnaisesti olla kaupan myös entisaikojen tuloksentekijöitä. Teksti ja kuvat:ArPe Saksalaisen Sikun tuotteet luokitellaan useimmiten leluiksi, joskin perinteikkään valmistajan tuotteet täyttävät usein normaalin malliharrastajan vaatimustason. Maailmanlaajuisen tarjonnan ansiosta vaihtoehtoja löytyy moneen tarpeeseen ja useaan lompakkopaksuuteen. Saksalainen, lähinnä verkkokauppaa tekevä pienoismallimyymälä GMTS edustaa resiinistä valmistettuja historiamalleja, joiden mittakaava on 1:50. Tähän mennessä on ilmestynyt jo kolmisenkymmentä mallia, joista Volvot NB88 ja F89, Scania LS85 ja LBS140 sekä Mercedes-Benz L911 yhdessä LP333:n kanssa kiinnostavat varmasti myös suomalaiskeräilijöitä. WSI:n tuotevalikoimaan tuodaan alkuvuoden aikana myös ruotsalaista alkuperää olevia nostalgia-ajoneuvoja. Varmempi vaihtoehto on turvautua alan erikoisliikkeeseen, joita löytyy jo Suomestakin. Hinnaltaan varsin kohtuullinen malli sopii mainiosti myös rakenteluaihioksi. Valmiiden pienoismallien valikoima on laaja kuin vetkulaisten autotarjonta kesäkeikalla. Koottavien rakennussarjojen ohella pienoismalleja voi harrastaa myös valmiiden metallimallien muodossa. Pienoismalleista puhuttaessa monelle herää kysymys, mistä niitä oikein saa. Toki se on sitäkin, mutta pienoismalleja voivat hyvällä omallatunnolla ja suoralla selällä harrastaa myös varttuneemmat. Sikun eduksi on laskettava myös hyvä saatavuus, sillä Sikun tuotteita löytyy myös varsin monesta suomalaistavaratalosta. Malleja myydään tällä hetkellä pääasiassa nettihuutokaupoissa hyvin vaihtelevalla hintatasolla. Pienoismalliharrastaminen mielletään usein pienten poikien puuhasteluksi. Ja niitähän tuntui löytyvän
Minä kutsun häntä nimellä Renne, vaikka Reino onkin oikein kiveen hakattu, sanan mukaisesti. Talvisotaan Renne osallistui lääkintämiehenä ja palasi siviiliin kersanttina. Isoveljen ja siskojen viehtymys kouluttautumiseen ei ollut Rennen juttu; isän hankkima Fiat-kuormuri, jota kutsuttiin Limppu-Fiatiksi koska sillä kuljetettiin pääliikkeestä leipomotuotteita sivumyymälöihin, oli se kärpänen joka puraisi niin, että elämäntehtäväksi tuli polttomoottoreilla toimivien laitteiden parissa toimiminen. Renne oli syyskuussa täyttänyt 60. Vuodesta 1948 lähtien hän ei enää pysynyt ”tolpillaan” edes konttausasennossa ja Meniereen liittyvä pahoinvointi ei sallinut pitkällään oloa; hän nukkui istuallaan pää tuettuna edessä olevalle pöydälle asetettuun tyynyyn 17 vuotta. KUN KÄRPÄNEN PURAISEE Renne Niva (1904 … 1965). Hän jäi siis sairaseläkkeelle. Elämänympäristöä ja ruokatottumuksia vähän säätäen tilanne olisi korjaantunut siedettäväksi, mahdollisesti jopa ilman lääkkeitä. Jatkosotaan häntä ei enää kutsuttu; syy saattoi olla joko se, että Postilaitos halusi pitää töissä, tai se, että terveys oli alkanut horjua. Nykytiedon valossa tuntuu pahalta ajatella, kuinka vähäisten ja helposti hoidettavien asioiden vuoksi hänen täytyi kärsiä niin paljon ja kuolla nykymittapuun mukaan ennen aikojaan. Kaikkia sairauksia ei osattu koskaan diagnosoida, ei Menieren tautiakaan, vaikka sen niminen ranskalaislääkäri oli määrittänyt taudin ja sen syyn jo 1830-luvulla. Hän oli syntynyt Kolarin Vaattojärvellä, missä näyttäisi olevan vieläkin tapana pahoinpidellä ihmisten nimiä enemmän kuin yleensä. Allergia: Olisi pitänyt asettaa porttikielto tupakNeljä keltaista Amerikan rautaa Petsamossa Perhe muutti Kolarin Vaattojärveltä Ylitornion Kaulirannalle ja perheen isä perusti sinne tukkuja vähittäiskaupan, kun Renne oli 4-vuotias (kuvassa takana vasemmalla jo hieman vanhempana). Rovaniemen postiautovarikon toiminta-alueella eri linjoja ajaen kului aika talvisotaan saakka. 1945, 41-vuotiaana, Renne joutui lopettamaan työn tekemisen onnikan kuljettajana, koska kaatumisia ja tajunnan menettämistapauksia alkoi esiintyä kovin usein. Alarik Reinhold-etunimet muuttuivat Reinon kautta Renneksi, millä nimellä hänet tunsi puoli Lappia. Elämän vaikeutta lisäsi paha astma, jota kontrolloitiin adrenaliinija sydänlääkepistoksilla. Siellä ei riittänyt Rennekään, vaan sikäläiset serkut kutsuivat häntä nimellä Renkko, joka vielä paikkakunnan laulavalla nuotilla sanottuna kuulostaa tosiäijän nimeltä. Renne ei kuitenkaan alkanut töihin pidemmäksi ajaksi isänsä kaupan piirissä, vaan hakeutui nopeassa tahdissa Postilaitoksen töihin ja kun ajokortti ja kokemusta auton käsittelyssä oli – puolustuslaitoksella oli myös Benz Gaggenau-kalustoa – oli himoitun työpaikan saaminen helppo nakki. Viikatemies kolkutteli usein kotimme porstuassa ja vuoden 1965 tammikuussa se tuli sitten perille saakka. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 11 Teksti Kari Niva Kuvat Nivan perhealbumi Rennen elämänkaari 1900-luvun alun kirkkoherrojen ruotsalaistaustoista varmaan johtui, että supisuomalaisten vanhempien lapsille annettiin kasteessa ruotsalaisia nimiä
Kotona odottaa jo vaimo Silja (siis Maria Emilia Sesilia), jonka appiukko on palkannut myyjäksi kauppaansa. Ja kilometritehtailu alkaa… Postilaitoksen ensimmäiset autot Lapissa olivat Benz Gaggenau-kuormaautot, joiden avolava katettiin kuomulla. Koska sairauksia ei luokiteltu työperäisiksi ja tulevaa aikaa ei silloin luettu mukaan, oli eläke perin vaatimaton; muistan sen olleen 14500 mk/kuukaudessa, siis pilkun siirron jälkeen 145 markkaa. Matkustajat osallistuivat pyyteettömästi talkoisiin ja maksoivat siitä huolimatta korvauksen saamastaan kyydistä. Renneä (keskellä) ja Ottoa auttaa renkaiden paikkauksessa kukapa muu rouva Hetta. Maisema poroaitauksineen kertoo, että Hettan kylässä taas ollaan. Se ei riittänyt edes hänen terveydenhoitomenoihin. Me omaiset olemme sitä mieltä, että useat yliannokset häkäkaasua oli yksi syy sairauksien puhkeamisiin, jolloin sairaus olisi pitänyt luokitella työperäiseksi. on toinen vasemmalta Rajuun päänsärkyyn päätyneitä tankkauksia oli lukematon määrä. Herra alikersanttina siviiliin, valokuvaamon kautta. Toimenkuvat olivat entisaikaan aika paljon laajempia. Matkustajilta sai lisätuloa, mutta mikä kuljettajan kannalta oli tärkeämpää, matkustajat muodostivat turvan, he osallistuivat eteenpäin menon vaatimiin ponnisteluihin; ongelmia aiheuttivat todella kehnopohjaiset ajoväylät, jyrkät mäet ja lumi. Sillä tavalla itse hoidan sukuvikaa ja tulen toimeen. Nuoripari (hatuttomat) kauppaja asuintalon edustalla. Kun auto on saatu kuntoon, käyty saunassa ja ruokailtu, voi asettua kylän miesten kanssa yhteiskuvaan kortteeritalon liiterin päätyyn pysäköidyn onnikan sivulle. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 12 kamiehille ja parfyymejä käyttäville naisille, viedä tunkiolle haisevat kukat, kuten hyasintit, viettää joulut ilman kuusta, kieltää kissojen ja koirien tuominen sisätiloihin, kuivattaa hevosen valjaat jossakin muualla kuin pirtin uunin kupeessa, ottaa selvää allergisoivista ruoka-aineista (muna, kala; muut mahdolliset?) ja Meniere: vähentää radikaalisti suolan käyttöä ja lisätä veden juomista; kyseessähän on ”vain” neste sisäkorvassa ja siihen saattaa riittää nestetasapainon säätö. Matkanteko autolla ilman matkustajia oli itse asiassa kuljettajalle kauhistus. Perheen toimeentulo nojasi muihin tulolähteisiin. Autoilla kuljetettiin heti alusta lähtien muutakin tavaraa kuin postia ja lisäksi myös matkustajia. R. Polttopaikkaa sisäkumeihin ja tossua ulkorenkaisiin niin että päästään aamulla paluumatkalle Kaulirantaan
Sen lattia oli puurakenteinen, mutta tilaa voitiin lämmittää kamiinalla; alkeellisesta ”lämpökeskuksesta” johdettiin oikein peltisiä hormistoja pitkin lämpöä tilan eri puolille. Länsirajan tietä ei talvella hoitanut kukaan välillä Tornio – Kauliranta, koska kuljetukset voitiin tehdä junalla. Olin äimän käkenä tämän kuultuani! Että me ”nuoret” tähän kulttuuriin jotakin uutta olisimme tuoneet. – Paljon muuten ehdin Paavolta oppia.. alusta pitäen jatkuva, eli talvikauden lomautuksia ei ole ollut, josta myös on pääteltävissä, että linjoja ajettiin ympärivuotisesti. Benzejä esittävät kuvat on kaikki otettu lumettomana aikana ja autoissa ei ole etupuskuria. Hämeenlinnaan koritettavaksi, vaan uusi kori tuli paikan päälle ja se asennettiin paikalleen omin keinoin. Talven ajaksi niihin on todennäköisesti asennettu varikolla valmistettu palkki, jolla auran työntäminen on tehty. Turhaa kuvitella! Benz-ajan ”sutisenpaavo” oli ”Montteeni-vaina” (Monte´n); hän oli aikakautensa guru, mies, jonka neuvokkuutta ja osaamista ylistettiin pirttipuheissa vielä kauan sen jälkeen, kun hänestä oli aika jättänyt. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 13 Koritetut linja-autot, joita yritän muistaa kutsua jatkossa poikkeuksessa onnikoiksi, tulivat vuoden 1925 paikkeilla ja ne olivat aluksi edelleen Bentzin Gaggenau-malleja. TVH oli kyllä jo olemassa (Aati Matilainen puhuu pian ilmestyvissä muistelmissaan ”Kun kuorma-auto Lapin valloitti” Ylihallituksesta), mutta sen tehtäviin ei vielä moniin vuosiin kuulunut talvikunnossapito; tiet avasi se, joka tietä tarvitsi. Renne aloitti kuljettajauransa linjalla Kauliranta – Enontekiö valistuneen arvauksen perusteella vuonna 1925 – aika ei voi siitä paljoakaan poiketa. 1960-luvun alkupuolella olin yhden kesän töissä Rovaniemen postiautovarikolla saadakseni täyteen teknillisessä opistossa vaadittuja käytännön harjoittelun kuukausia. Renne istuu keskimmäisen sarvissa ja vuosi on siinä 1923…1924. Ennen pitkää haluttiin kuitenkin, että kaikille Länsirajan linjoilla operoiville autoille olisi linjan alkupäässä talli. Nyt voitiin tehdä huoltoja ja korjauksia katon alla lämpimässä. Aluksi tehtiin betonilattiainen yhden auton tilava paikka ja sen hirsirakenteet tulivat lähistöllä sijainneesta puretusta rakennuksesta. Paljon myöhemmin olen saanut tietää, että Rennen varikolla tehtiin sitä samaa ja vähän enemmänkin 1920-luvulla: Benzin kori vietiin kaatopaikalle ja alusta komponentteineen peruskorjattiin. Kysyin joskus jostakin esikunnasta, mitä merkkiä pyörät olivat: Excelsior, kuului varma vastaus. Myös moottoripyörillä oli tärkeä rooli sen ajan Autopataljoonassa. Alustaa ei kuitenkaan ajettu esim. Siellä pääsi ajamaan Fiateja sekä henkilö-, että kuorma-autoina. Se vaati tietysti muutakin sähköpuolen rakentelua. 12 vuotta minua vanhempi veljeni Ahti (s.1927) sanoo olevansa varma, että aurausta tehtiin Benzeilläkin. Rovaniemeläinen pyöräspesialisti Timo Happonen sanoo ainakin yhtä suurella varmuudella: Harley Davidson. Renne sopi työnantajansa kanssa, että hän rakentaa ja vuokraa onnikoita varten korjaamotilan kotitalonsa yhteyteen. Uskon Timoa, joka on palkittu H-D:n hienosta entisöintityöstä ja on VMPK:n tarkastaja. Kaulirannasta Enontekiölle tiet avasi Postilaitos. Kelpasi sieltä linjalle lähteä kovemmankin pakkasyön jälkeen. Oma varikko Tieyhteys Rovaniemeltä, postivarikon sijaintipaikalta, länsirajalle oli huono. Niinpä hirsirakennusta jatkettiin sahatavarasta tehdyllä kolmepaikkaisella autotalilla. Rennen työsuhde oli Päättäväinen ja asiaansa uskova nuori mies hakeutui suorittamaan asevelvollisuutensa Helsingin Autopataljoonassa. Samalla autoja modernisoitiin muun muassa asentamalla karbidivalojen tilalle sähkövalot. Tein siellä Sutisen Paavon kanssa yhden Hetku-Vanajan alustan peruskorjauksen; vanha kori kaatopaikalle ja kaikki muu uuden veroiseksi, jonka jälkeen varikon päällikkö Lauri Seitamo ajoi alustan koritehtaalle saamaan uuden korin
Sunnuntaiaamuna seuran kevätkokouksen jälkeen autokunnat suuntasivat kotikonnuilleen. Tässäpä oli hyvä näyttö siitä, miksi on hyvä, että museoautoja on monella eri päällirakenteella. Kuulimme, että Vetkun keikoille on joskus kaivattu työnäytöksiä matkan varrelle. Taas oli yksi kokoontuminen onnistuneesti takana! Miltä sitten tuntui olla mukana ensimmäisellä keikalla. Ensi kertaa keikalle osallistuneena aiheesta kiinnostuneiden jämsäläisten määrä yllätti täysin. teksti Anu Perttilä kuvat Wexi Talviset olivat tämänkertaisen kevätkeikan kelit. Noh, viikonloppuhan vierähti vallan mukavasti! Ohjelmaa oli sopivasti ja ajomatkat lyhyitä. Moneen mieheen tehdyn hätädiagnoosin jälkeen korvaamattoman avun toi Mesirannan Raimo liikkuvalla korjaamokalustollaan. Myöhemmissä tutkimuksissa viaksi ilmeni polttoainejärjestelmän takaiskuventtiili, nytpä on sekin kohta toimiva. Halleista löytyi monenlaisia kulkuvälineitä, niin polkupyöriä, mopedeja kuin autojakin. Entistäjän parempi puolisko on saanut olla mukana projektissa muun muassa lavanpohjalankkujen värjäyksessä ja monessa muussa pikkupuuhassa. Keikka kulki jonossa, autojen välimatka toisiinsa kasvoi paikka paikoin pitkäksikin, mutta eksymisiltä vältyttiin. Keski-Suomen Tieliikennemuseossa Petäjävedellä pidettiin lounastaukoa ja kierreltiin museoalueella. Maaliskuun viimeisen viikonlopun lauantaina käynnisteltiin Hotelli Jämsän pihassa sinisen savun ympäröimänä komeaa, noin viidenkymmenen ajoneuvon joukkoa. Tällä kertaa palkinnon ansaitsi Erkki Väisänen, jonka sorakuorma takasi matkanteon jatkumisen myös liukkailla kevättaipaleilla. Hotelli tarjosi maittavaa ruokaa ja hyvät unet kauniissa keskisuomalaisessa maisemassa. Pakkasaamuna hotellin pihassa leijaillut savupilvi oli omiaan nostattamaan muistoja vanhojen automiesten mieliin. Palkittiinpa Vetkun illanvietossa paras ajoneuvokokonaisuus. Reitti oli selkeä ja opasteet riittäviä. Koneet käyntiin ja keikka kulkemaan Keikan ensimmäisessä pysähdyspaikassa, Huopaliike Lahtisella pääsimme kurkistamaan huopatossutehtaaseen ja huopatossun valmistusprosessiin. Ohjaamossa oli talvikelilläkin miellyttävän lämmintä, ainoastaan vänkärin puolella kävi vedontunnetta nilkan korkeudelle. Kirjoittaja ja upouudet huopikkaat Volvo F88:n repsikan valtaistuimella.. Tuon meidän kuusikymmenluvun kuorma-auton penkeillä on hyvä istua, toivottavasti oli myös miellyttävää vanhemman kaluston kyydissä. Kättä nousi pystyyn liki jokaiselta postilaatikolta, vaikkei keikan reitillä suuria asutuskeskuksia ollutkaan. Mukava, että teiden varsilla oli joukoittain väkeä keikkakulkuetta katsomassa. Onneksemme seurueessa kulki kuormissa mukana tilanteen vaatimaa soraa, jota Väisäsen Erkki kiikutti paikalle keltaisen majakan saattelemana. Katsojista ja talvivarusteista huomasi, että kulkuetta on tultu varta vasten katsomaan ja näkemästä pidetään. Mukava on myös nähdä omien kättensä jälkeä entisöinnin jälkeen tositoimissa. Tämänkertaiseen keikkaan mahtui myös sattumuksia ja teknisiä hätäaputöitä, jotka kaikki hoituivat vetkulaisella yhteishengellä. Muutaman tunnin kolistelun jälkeen vika oli korjattu ja päästiin matkaan kohti Jämsää. Tällä kertaa sellainen saatiin järjestettyä, kun alati vaihtuva kevättalven sää ja puoliksi sulaneet maantiet aiheuttivat yhden ajokin mäkeen juuttumisen. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 14 Kevään merkeistä varmin on vetkun kevätpäiväntasaus, joka tällä kertaa ajettiin jylhissä keskisuomalaisissa maisemissa maaliskuun viimeisenä viikonloppuna. Näimme, kuinka valtavasta huopapussukasta syntyy eri vaiheiden kautta talvenpitävä kenkä. Volvo ei käynnistynytkään kuin napista painamalla. Keikkamme sai oman mausteensa Mobilian tiemuseon pihasta keikkaa edeltävänä iltana. Esillä oli myös suomalaisissa sotaajan elokuvissa rekvisiittana olleita, Höylän Riston hahmottelemia ajoneuvoja. Ja tarttuihan sieltä Lahtisen tehtaanmyymälästä mukaan myös upouudet huopikkaat tulevia talvia ajatellen. Matkan päätepisteenä reilun sadan kilometrin ajon päätteeksi oli Hotelli Summassaari Saarijärvellä. Olavi Sallinen kahmii kameraa Normandiasoturin asepuvun taskusta ikuistaakseen Dodge-ambulanssinsa muiden veteraanien rinnalla. Väistämättä kalusto varmasti nuorenee ajan saatossa, tällä keikalla kaluston ikähaarukka oli 1930-luvulta 1970luvulle. Villasukat ja varustukseen kuulunut viltti auttoivat tähän vaivaan. Järjestelytoimikunta Tapio Nisulan johdolla oli nuotittanut keikan Jämsästä Petäjäveden ja Uuraisten kautta Saarijärvelle
Elävä kuljetuselinkeinomuseo tuleekin siis yleisön luokse, suorastaan kotiportille. Vuosittain kokouspaikkakuntia vaihdellaan, joten tapahtumiin osallistuvilla on aina uutta nähtävää niin ajoreitin maisemissa kuin pakallisten yritysten ja kulttuurikohteiden vierailuillakin. Veteraanikuorma-autoseura ry:n puheenjohtaja Markku Koskinen toimi ämyritelineenä. Tehosteet peittivät epäoleellisen, kun kuormuriveteraanit jyrähtivät käyntiin hotelli Jämsän pihalla. Eikä peri näyttelystä edes pääsymaksua! Huopikkaat, huopikkaat äiti koittaa piilottaa.. Raitista ilmaa kaipaavat saivat reipasta liikuntaa. Jyry Sisu 1966, aito TVH auto yhtä aitoine kuskeineen ja hiekkakuormineen oli mieltä ylentävä näky Kevätpäiväntasaus -ajossa.. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 15 Veteraanikuorma-autoseura ry:n Kevätpäiväntasaus -ajotapahtuma on saanut alkunsa jäsenistön kokoontuessa kunnostamillaan museokuorma-autoilla seuran sääntöjen mukaiseen kevätkokoukseen samoin kuin syyskokoukseenkin, jonka yhteydessä ajetaan Loska-ajo. Seudun asukkaille taas reitin varrella järjestettävät autonäyttelyt ja mahdolliset työnäytökset ovat nostalginen annos perinnetietoutta. Kun hätä on suuri, on apukin lähellä; ruuhimäkeläinen Erkki Väisänen kiiruhti maailmanpankki-Sisullaan hiekoittamaan liukasta mäkeä, jotta Etelä-Suomen miehetkin selviytyisivät keikastaan. Valmistuksen tässä vaiheessa aihioon mahtuisi vielä koko mies. Jämsäläisen Jere Värelän Fargo D 500 vuodelta 1969 sai värityksellään aikaan jopa isänmaallisia tunteita. Jämsän kaupunginhallituksen puheenjohtaja Voitto Suosaari toivotti vetkulaisille miellyttävää kevätajoa, kiitellen nostalgisesta vierailusta
Vaari, Raimo Aalto on lupautunut toistaiseksi vastaamaan jäsenmaksuista ”jos vaikka hyvä alkuinnostus vanhoihin ajoneuvoihin säilyisi”. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 16 Syksyllä 2010 valmistui Vehoniemen Automuseolla dioraama, joka kuvaa yhden suomalaisen kuljetusyrityksen historiaa aina 1920 -luvulta 1980 luvulle. Thomas Faaberg täytti maaliskuussa 5 vuotta. Syttyikin ajatus, että voihan oleellisemmat asiat kertoa kerralla kameralle ja tallentaa sitten DVD-levylle. Kuvattua aineistoa täydennettiin autenttisilla valokuvilla ja muilla dokumenteilla. (RA) Senior 90 v Virolahdella tammikuussa 1921 syntynyt Sulo Hurtta on osallistunut Vetkun toimintaan seuran alkuvuosista lähtien. Ne tulevat lähelle kuulijaa. Olisi kohtuutonta vaatia, että joku kyseisen historian tunteva ihminen aamusta iltaan seisoisi dioraaman vierellä esitellen sen sisältöä jatkuvasti vaihtuville museovieraille. 18 -vuotiaasta alkaen kuorma-auton ratissa niin kuljetusyrittäjänä kuin kuskinakin leipänsä hankkinut seuran seniori viettää leppoisia eläkepäiviään Halikossa pirteän Lea-rouvansa kanssa. Niinpä istutettiin museon perustaja vitriinin viereen, asennettiin videokamera kuvauskuntoon ja pyydettiin kuulla tarina Sallisen perheen kuljetustoiminnan vaiheista niin Kivennavan Ahjärvellä, Jäämerentiellä Petsamossa, sotatoimissa Kiestingissä, Karjalan kannaksen evakuoinnissa kuin uudella kotipaikkakunnalla Kangasallakin. Syntyi uusi kuorma-autohistoriallinen DVD-tallenne ”Autoilua ikä kaikki – Olavi Sallinen muistelee”. Nyt dioraama-vitriinissä pyörii väsymättä aamusta iltaan video, jolla Olavi sympaattiseen ja sujuvaan tapaansa kertoo omakohtaiset muistonsa juuri sellaisina kuin ne on eletty. Maisemat, rakennukset ja autokalusto avautuvatkin hyvin katsojalle ansiokkaasti rakennettujen pienoismallien avulla, mutta tapahtumat ja ihmisten elämänvaiheet kaipaavat täydennykseksensä myös elävää kerrontaa. Dioraamaan pysäytetyt historialliset hetket alkavat elämään. Aina ei museovieraan aika ehkä salli lähes tunnin mittaisen ohjelman katsomista paikan päällä, siksi DVD:n voi ostaa myös mukaansa museokaupasta.Taas kannattaa poiketa Vehoniemenharjulla! tiedustelut Vehoniemen Automuseo Vehoniemenharjuntie 92 36570 Kangasala Puh.aukioloaikoina (03) 376 7795 tai 050 365 7023 www.automuseo.com ERÄS TAPA TALLENTAA HISTORIAA Vetkulaisia yhtä kaikki Junior 5 v Lommassa, eteläisessä Ruotsissa lähellä Malmöä asustaa Veteraanikuorma-autoseuran tämän hetken nuorin jäsen. (VH)
Tämä lossiproomu eli lautta oli kantavuudeltaan niin pieni, että postiautokin, vaikka se ajettiin lautalle tyhjänä, oli passattava tuuman tarkkuudella että paino tuli tasan. Muuten se tuppasi ottamaan vettä toisesta päästä. Aikakauden tyypilliset sanonnat ja hänen oma puhetapansa ovat nekin oleellinen osa historiaa. 1920-luvulla nuori Aati Matilainen koki palavaa halua seikkailla ja nähdä maailmaa. Äkkipysähdyksen vaikutuksesta takapäästä syöksähti vettä lautalle ja koska ranta oli erityisen syvä, painui se niin pystyyn, että auto liukui lautalta pois ja meni aivan uppiin. Auton juuttuessa tien vierustalla kulkevan joen pehmentämään mutavelliin tai moottorin teholle liialliseen mäkeen siirtyivät matkustajat yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta automaattisesti työntämään kuorma-autoa, jotta matka pääsi jatkumaan. Hän kertoo paljon erityisesti 1920ja 1930-luvuista, jolloin elettiin autoilun aamunkoittoa. Arkistomapista kirjan sivuille Kun Kari Niva sai aineiston käsiinsä, tunsi hän melkoista epävarmuutta, mutta aloitti tekstin ja kuvien digitalisoinnin kuitenkin välittömästi. Aati Matilainen poseeraa Fordlumikiitäjän edessä. Postiauto Ivalojoessa Joesta kuljetettiin lossiproomulla yli kaikki ajopelit, hevoset ja autot. Arkisto sisälsi melkoisen nipun valokuvia, muistiinpanoja sekä autoiluun liittyviä asiakirjoja, jotka oli jo jalostettu kronologisesti eteneväksi kertomukseksi. Automatka, niin pienempi kuin suurempikin, oli aina suuri seikkailu. Talvikeleillä taas ei ollut mitään mahdollisuuksia kuorma-autolla liikkumiseen, koska teitä ei vielä aurattu. Taustalla oleva rakennus toimi Rovaniemen postiautovarikkona ja palvelee nyt taiteiden talona nimellä Korundi. Pohjoinen suunta voitti ja niin lähti mies Lappiin – ja sinne jäi. Vuosia sitten aineistoa oli Aatin pojan, Pentin, toimesta jopa tarjottu joillekin kustantajille julkaistavaksi, mutta hanke jäi toteuttamatta, koska painatus olisi niihin aikoihin tullut ”liian arvokkaaksi”. Hieman kaipasi alkuperäisteksti stilisoimista, mutta sen Kari koitti tehdä mahdollisimman hellävaraisesti; olihan tärkeätä säilyttää kertojan alkuperäinen ääni ja olemus. Kymenlaakso ei ilmeisestikään siinä mielessä riittävästi haastetta tarjonnut, koska vaihtoehdoiksi nousivat joko merimiehen ammatti tai kuorma-auto hommat Lapissa. Edellisenä kesänä, siis 1922, oli postiauto painunut jokeen, ei ollut kuulemma ollut kuin pari tuumaa lautan päät veden pinnasta ylempänä. Kuskin kyvyt ja ominaisuudet sen sijaan pääsivät esille toden teolla – joskus matkustajienkin, kuten ilmenee seuraavasta lainauksesta. Se oli nykyaikaa silloin. Kyseessähän on todellinen aarre; Matilainen oli koonnut tarkasti muistiin merkittävän palan lappilaista autoiluhistoriaa. Rovaniemeltä Kittilään tai Ivaloon suuntautunut reissu saattoi kestää useita päiviä, mutta siihen toki asennoiduttiinkin sen mukaisesti. Tavarankuljetuksethan hoidettiin siihen aikaan vielä paljolti hevosilla ja poroilla, joilta kuormaauto alkoi kuitenkin vallata alaa nopeudellaan ja tehokkuudellaan. Luonnollista oli myös, että autokuljetusten pioneerit saapuivat etelästä, jossa autoistuminen oli jo huomattavasti pidemmällä, vaikka uutta vielä sielläkin. Niin myös Lapissa, jonka liikenneväylät, joita nykyisin kutsuttaisiin lähinnä poluiksi, kuitenkin vastasivat pääosin menneen aikakauden ja -kuljetuskaluston tarpeita. Kolmannen polven autoilija Marko Matilainen halusi kuitenkin varmistaa arvokkaan perinnetiedon säilymisen ja ryhtyi uudelleen kartoittamaan julkaisumahdollisuuksia, onhan aika nyt toinen ja tekniikka kehittyneempää kuin ennen. Auto ja autossa ollut posti kastuivat mutta mukana olleet henkilöt olivat kerenneet päästä maihin. Apuun löytyi Kari Niva, joka lupautui toimittamaan aineiston kansien välissä säilyvään muotoon. (MM) KUN KUORMA-AUTO LAPIN VALLOITTI. Tutustuessaan Aatin tekstiin innostui hän aiheesta sitä enemmän, mitä pidemmälle työ eteni. Kuljettajana oli helsinkiläinen riuska Autoja muunneltiin jotta ne pystyisivät liikkumaan lumessa. Aati Matilainen kuoli vuonna 1961 66:n vuoden iässä. Siis todella harvinainen paketti historiallisia dokumentteja. Ajokortti, jonka Aati oli Helsingissä suorittanut, oli numeroltaan 998, eli eipä ollut ammattiautoilu etelämmässäkään vielä mitään arkipäiväistä toimintaa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 17 Teksti Veikko Hoppula Kuvat Marko Matilaisen arkisto Pohjan pojat ovat panneet tuulemaan; Rovaniemen Hirvaalla asustava Marko Matilainen säilytti huolella vuosikausia isoisänsä, Karhulassa syntyneen ja sittemmin lappilaistuneen autoilijan henkilökohtaista ”arkistoa”. Karin aikansa aherrettua Aatin käsikirjoitusten parissa syntyi teos, joka elävällä ja mielenkiintoisella tavalla tuo esiin siivun suomalaisen kuorma-autoilun historiasta pohjoisilla ulottuvuuksilla. Lautta tuli hyvin joen yli, mutta se töksähti rannalla olevan laiturin laitaan mihin se kiinnitettiin kettingillä
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 18 Paavilainen Markku TAMPERE 50 v 4.7.2011 Mikkonen Osmo JOENSUU 70 v 15.7.2011 Ohvo Asko VANTAA 70 v 19.7.2011 Haggren Harri JÄMSÄ 70 v 24.7.2011 Laakso Pertti KARKKILA 60 v 29.7.2011 Höylä Risto VESANKA 70 v 1.8.2011 Nikku Erkki LAPPEENRANTA 50 v 22.8.2011 Ryyppö Timo IITTALA 50 v 24.8.2011 Haapalainen Pertti NURMES 70 v 1.9.2011 Sirviö Jorma KAARINA 60 v 13.9.2011 Törnqvist Kjell SUNDOM 60 v 26.9.2011 Heikka Arto UUSIKARTANO 60 v 23.10.2011 Salonen Kimmo LOIMAA 60 v 14.11.2011 poika joka pahoitteli kovasti, että mitenkäs sitä voi huomenna paluumatkalle lähteä, kun magneetto kastui. Ei siinä tarvinnut yhtään mutteria löysätä. Teoksen toimittaja, postiautonkuljettajan poika Kari Niva on syntynyt Ylitorniolla ja ajanut ammattiajokortin erikoisluvalla alaikäisenä, jonka jälkeen hän teki muutaman vuoden kuorma-autohommia veljensä yrityksessä. Niva on toiminut myös autojen maahantuojalla ammattioppilaitoksen rehtorina ja teknisen palvelun osastopäällikkönä/johtajana. (MM) Tasakymppejä täyttävät heinäjoulukuulla seuraavat jäsenemme, joiden syntymäajat ovat seuran jäsenrekisterin tiedossa. Ote, ja kuvat teksteineen Kari Nivan toimittamasta teoksesta Aati Matilainen – Kun kuorma-auto Lapin valloitti. Niinhän se oli käynyt, että kun auto saatiin ylös, niin seuraavana päivänä, vaikka vähän myöhästyneenä, auto oli lähtenyt asemapaikkaansa Rovaniemelle hakemaan uusia elämyksiä. Veteraanikuorma-autoseura ry Onnittelee lämpimästi! Pilpola Hannu KAARINA 80 v 20.11.2011 Kauranne Vesa MARTINKYLÄ 50 v 7.12.2011 Kinnarinen Aimo HELSINKI 70 v 24.12.2011 Ritola Esko SEINÄJOKI 60 v 29.12.2011 Jokinen Juha K JÄMSÄNKOSKI 60 v 31.12.2011 Vetku onnittelee! V E TE RA ANI KUORMA-AUTOSE UR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Kuvassa uuden Austinin kanssa Shellin päävarastolla Rovaniemellä. Omakustanteista, runsaasti mielenkiintoisia valokuvia sisältävää 96-sivuista A4 -kokoista teosta on mahdollisuus tilata puh. Edessä oli useampi etelän vuosi Karin opiskellessa autoinsinööriksi, jonka jälkeen hän toimi Metsähallituksen Hirvaan varikon päällikkönä. Magneeton irrottaminen moottorista oli yleensä helppo, kun peukalolla painoi vain määrätystä paikasta noin tuuman levyistä ohutta peltivyötä, irtosi se heti. Pentti Aatinpoika Matilainen operoi itse perustamallaan yrityksellä isänsä kuolemaan saakka. Vähän aikaa ihmeteltyään oli pistänyt vaatteensa rannalle, sukeltanut jokeen ja tuonut magneeton kuivumaan. 0400 715 995 / Marko Matilainen, e-mail: marko.matilainen@pp1.inet.fi
1861 Belgian rahapajan tiedetään valmistaneen kupari-nikkelikolikoita 25 % Ni +75 % Cu-seoksesta. 1850-luvun alkupuolella alkoi Sveitsin pankki valmistuttaa kolikoita hopea-kupari-nikkeli-sinkkiseoksesta. suihkumoottorien siivet), maapuolella mm. 5 %:n paremmuuden (eikö todellakaan enempää . Loput 23 % nikkelistä käytetään seosteräksissä, ladattavissa pattereissa eli akuissa, katalyyteissä ja muissa kemikaaleissa, kolikoissa ja pinnoitteissa. Ennenkuin edellisiin kysymyksiin on mahdollista edes jossain määrin vastata, on tarkasteltava taustoja jopa hieman metallitekniikkaakin! Miksi nikkeli on tänäänkin niin tärkeä metalli. käytössään kuparin, nikkelin ja sinkin seosta, jota kutsuttiin nimellä paitung tai paktong. Cronstedtin löytö oli länsimaiden ensimmäinen. Ilmeisesti kuitenkin vasta paljon sodan jälkeen tuli tietoomme Petsamon nikkelin merkitys Saksan sotataloudelle jopa 80 % Saksaan sodanaikana tuodusta nikkelistä rahdattiin Petsamosta. Ilmeisesti ranskalainen Schneider&Cie oli ensimmäinen, joka (v. 235 eKr. Malmeissa nikkeliä esiintyy kahdessa muodossa: ensiksi lateriittina, jossa nikkeli on 'nikkelirautalimoniittina' [(Fe,Ni)O(OH)] tai garnieriittina (nikkelisilikaattihydridina), ja toiseksi rautanikkelisulfidina, eli pentlandiittina [(Ni,Fe)9S8]. Kirj. Molemmilla viimemainituilla seosryhmillä on hyvä lämmön ja korroosion kestävyys. 1800-luvun lopulla nikkelistä tulee strateginen materiaali Tänään useimmat meistä tietävät nikkelin olevan tarpeen ainakin seuraavissa kohteissa: kolikot, käsiaseet, luodit, panssariteräkset, seosteräkset. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 19 Hieman taustaa Oliko Petsamon nikkelivarojen haltuunotto Saksan koko Pohjoiskalottiin suuntautuvan sotatoimen merkittävin syy, vai vasta toiseksi merkittävin, Murmannin rataan käsiksipääsyn jälkeen. Tärkeimmät kaupalliset nikkelikemikaalit ovat nikkelikarbonaatti (NiCO3), nikkelikloridi (NiCl2), nikkelioksidi (NiO) sekä nikkelisulfaatti (NiSO4). kuparinikkeliin). rikin (S) ja kromin (Cr) kanssa. höyryturbiinien siivistöt. 1889) osoitti tuon ajan aseteollisuudelle nikkeliseostuksen merkittävyyden panssarilevyille. 1751 pyrkiessään eristämään em. ”Put another nickel in, in the nickel odeon ...” Nikkelilantit näyttivät aivan hopearahoilta ainakin hämärissä saluunoissa! Lisähienoutena nikkeliseoksella oli se, että sen kovuus kulutti lantinvalmistuksen työkaluja niin, että väärän rahan tekijät joutuivat vaikeuksiin! Kun 1800-luvun lopulla havaittiin nikkelin merkittävyys aseteollisuudessa, alkoi varsinainen 'nikkelibuumi'. Sen järjestysluku alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä on 28 ja atomipaino 58,71. 1800-luvulla jotkin valtiot valmistuttivat kolikoita myös puhtaasta nikkelistä, mutta em. seos jäi dominoivaksi. Niiden pääkäyttäjä on ilmailuteollisuus (esim. Vuoden 1750:n tienoilla löydettiin Etelä-Saksasta aluksi 'erikoiseksi' kupariksi luultu esiintymä. Tiheydeltään 8,9 g/cm3, 1452 C:ssa sulava nikkelimetalli (Ni) on 24:ksi tavallisin maaperästä löytyvä alkuaine. Länsimaissa käytettiin nikkeliä pitkään eniten rahalanteissa eli kolikoissa. Cronstedt uskoikin eristäneensä 'itse paholaisen' ('Alter Nick')! Nikkeli, rauta (Fe) ja koboltti (Co) ovat jokseenkin ainoat ferroeli rautamagneettiset aineet. Esineiden takominen tuosta malmista vaati erityisiä ponnistuksia. Kun vielä USA v.1867 otti tämän seoksen viiden sentin 'nickel'-lantin aineeksi, oli käyttötarkoitus jo vakiintunut. Tänään länsimaissa n. 1921 löydetyn nikkeliesiintymän todellinen arvo meille mm. 18/8-teräkseen, josta mm. Kiinalaisilla tiettävästi oli jo v. Nikkeli muodostaa seoksia 'hanakasti' sekä rautametallien että mm. ) Nikkelin 'löysi' tuolloin niccoliitiksi kutsutusta mineraalista ruotsalainen paroni Axel Fredrik Cronstedt v. seosaineena rahoissa ja haarniskoissa. V. Lähteen mukaan Schneider käytti 4% nikkeliä ja saavutti n. strateginen metalli vielä tärkeämpää. Muitakin syitä vamaan oli. asetoimitusten 'vaihtorahana' . Mutta oliko tuo nikkeli sittenkään Saksalle niin tärkeää, vai oliko joku toinen ns. ( Vertailun vuoksi: raudan järjestysluku on 26, atomipaino 55,85, tiheys 7,87 g/cm3 , sulamispiste 1530 C. Niinpä kyläsepät antoivat sille nimen 'Kupfernickel' (paholaisenkupari), josta sitten A.E. mineraalista kuparia. Teksti Antti Saarialho professori emerit. Tarkastellaanpa hieman historiaa ja nykytilannetta. tiskipöytämme on tehty! (Niissä on siis 18 % nikkeliä ja 8% kromia ja loput rautaa.) Nikkelistä 12 % käytetään superseoksiin (esim. Tästä kerrotaan valmistetun erilaisia hyötyesineitä. Ainakin se, että mainittu Cu-Ni-seos ei ole magnetoituvaa, joten se sopi erinomaisesti kaikenlaisiin pajatsoihin. Perussyy nikkelin käytön kasvulle lienee kuitenkin ollut hopean ja kullan hinnan jatkuva nousu noina aikoina. Tästä tulikin sittemmin kolikoiden 'vakioseos'. 65% nikkelistä tarvitaan austeniittiseen ruostumattomaan teräkseen, pääasiassa ns. Siinäkö ne nikkelin tärkeimmät käyttötarkoitukset. Inconel 600) tai raudattomiin seoksiin (esim. Artikkeli julkaistu aiemmin VR-Autokerho 68 ry:n ”Nastarengas” -lehdessä. Ilmeisesti jo keskiajalla käytettiin Euroopassakin nikkeliä mm. huom.) Jatkoa kuitenPetsamon nikkeli jatkosodan asetoimitusten “vaihtoraha” . Ymmärrettiinkö Suomessa mikä oli Petsamosta v
Vuonna 1913 maailman nikkelituotanto oli noussut n. V. 1921, eikä ole uskottavaa, että ne olisivat olleet venäläistenkään tiedossa vielä 1918 sen paremmin kuin Tarton rauhan neuvottelujenkaan aikaan 1920. 1920 Petsamo, NeuvostoVenäjän vastustuksesta huolimatta, liitettiin Suomeen ja maamme sai pääsyn Pohjoiselle Jäämerelle Liinahamarin jäättömän sataman kautta. Niinpä sitten saatiinkin 930 kiloinen ammuslentämään n. Viiden metrin levyiselle Jäämerentielle tuli pituutta 531 km, mutta kokonaisuudessaan se valmistui vasta v. V. Vasta v. Onnistunut kuljetusmäärä, 1150 tonnia puuvillaa, oli sen verran suuri, että venäläiset sotilasviranomaiset päättivät saattaa vireille maantien rakentamishankkeen Ivalosta Petsamonvuonolle. 5000 tonnia nikkeliä, saatuaan edellisenä vuonna vain kymmenesosan tästä. Norja vastusti Petsamon joutumista Suomelle peläten Etelä-Varangerin rautaesiintymän jatkuvan Suomen puolelle, mutta loppujen lopuksi rajalinjat määritettiin jokseenkin sellaisiksi kuin ne oli vahvistettu jo 7.9.1827 Turussa Ruotsi-Norjan ja Venäjän välillä. 520 km. 1918 Saksa joutui keräämään nikkelilantit yms. 1940 asukkaista oli 5200. Nikkelin hinta nousi v. havaittiin nikkeliseostuksen parantavan kuparikaapelien sähkönjohtavuutta. Marraskuussa 1915 he antoivat Lapin oloja tuntevan puutavaraliikkeen johtajan Lennart Hallénin tehtäväksi tutkia pohjoisia kuljetusmahdollisuuksia. 14 km:n etäisyydelle! 1800-luvun lopulla huomattiin nikkelin olevan tarpeen myös käsiaseiden luodeissa ( 'full metal jacket'). Mm. Tien päätepisteeksi tuli Liinahamarin satama. Suomalaisten tietoon nikkeliesiintymät tulivat v. Ortodokseja heistä oli n. 1914 sai Saksa hankituksi n. 1938:n tienumeroinnissa tuli tästä tiestä osa ”nelostietä”, joka nykyisinkin Ivaloon saakka ilmeisesti noudattelee pääasiassa vanhaa Jäämerentien linjausta. Aleksanteri II lupasi Suomelle kaistaleen Jäämeren rannikkoa eli pääsyn valtameren yhteyteen. tuotteet siviileiltä ja haalimaan nikkeliä Kanadasta jopa “rahtisukellusvene” Deutschlandilla 360 tonnia! Samankaltainen nikkelitilanne toistui sittemmin 1930-luvulla Saksassa ja Japanissa, kuten myöhemmin kuvataan. Hevonen kuljetti 2-3 paalia ja poro yhden paalin. 1751 oli sovittu, että ”Ruotsi-Suomen lappalaiset saivat kesäisin harjoittaa kalastusta Etelä-Varangissa ja Norjan lappalaiset saivat laiduntaa porojaan talvisin Ruotsin alueella”.Haminan rauhassa (1809) siirtyivät siirtyivät Ruotsin oikeudet Suomelle. Tärkeäksi osoittautui nikkeli myös radioputkissa. Ja niin v. Monet liikemiehet arvioivat eteläisten ja läntisten kuljetusreittien pian tukkeutuvan sotilaskuljetuksista, näin miettivät myös EteläSuomen puuvillatehtaiden johtajat. Koko 'etappitien' pituus oli n. Suomi suljettiin tuolloin pois Jäämeren yhteydestä. Petsamon ratasuunnitelmiakin tehtiin jo ennen vuotta 1918. Vuorisjärvi kirjoittaa : ”Keisarit Venäjällä vaihtuivat, yhteistä heille oli kuitenkin se, että kukaan heistä ei pannut toimeen Aleksanteri II:n Petsamoa koskevaa lupausta. 1000. Maaselän rinteellä olevalle Tankapirtille, josta edelleen jatkui talvitie Ivaloon. Ensimmäinen 'Jäämeren tie' on jo vuodelta 1915 Ensimmäisen maailmansodan puhkeamisen aikoihin elokuussa 1914 Suomen suuriruhtinaskunnan pohjoisin maantie ulottui Rovaniemeltä ns. Kruppin 42 cm-putkisten ”Paksu Bertta”-kanuunoiden valmistuksessa tarvittiin n. 2200 kg nikkeliä per kanuuna. Nikkeliseostuksen osoittauduttua sotatarkoituksiin välttämättömäksi nousi nikkeli mm. 1931. 1917 Kansankomissaarien Neuvosto lupasi Suomen punaiselle kansanvaltuuskunnalle, että Petsamon alue liitetään Suomeen, jos “asujaimisto vapaan tiedustelun jälkeen kannatti sellaista toimenpidettä”. Strömstadin rajasopimuksessa v. Merkittävä syy siihen, että Venäjä 1920 suostui luovuttamaan Suomelle osan Petsamoa lienee ollut se, että ”Suomi luopui vaatimuksistaan Porajärven ja Repolan alueisiin ja suostui neutraloimaan sille kuuluvat Suomenlahden saaret” . 1896. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä nikkelin tarve maailman teollisuudessa kasvoi nopeasti, erityisesti tietenkin I maailmansodan aseiden, tankkien ja sotalaivojen panssareissa . 1864 tapahtui muutos. 22.6.1916 esiteltiin tiehanke Nikolai II :lle, ja hän määräsikin työn aloitettavaksi 'Suomen suuriruhtinaskunnan rahoilla'. Ennen I maailmansodan puhkeamista v. Tämä tapahtui korvaukseksi Rajajoen kivääritehtään maa-alueesta Kannaksella. Toiminnassa oli 'wikipedian' mukaan n. 20 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC kin seurasi: v. Petsamon asukasluku oli tuolloin 1660, ja se kasvoi vuoteen 1934 mennessä lähes kaksinkertaiseksi: suomalaisia ja karjalaisia 2340, kolttia ja saamelaisia 460 ja venäläisiä 200. V. 800 hevosta, n. Nikkelille ilmeni monia muitakin käyttötarkoituksia. Hallén raivautti Ivalosta talvitielle jatkon Paatsjokilaaksoa pitkin Norjan Kirkkoniemeen. 1826 syntyi sitten 'yhteisalue” Venäjän ja Ruotsi-Norjan kesken. Tänään 'nelostie' vie Ivalosta Utsjoen kautta Saamen sillalle Norjan rajalla. Autoteollisuuden tärkeille komponenteille (hammaspyörille, kampiakseleille, jousille yms.) nikkeliseostuksen aikaansaama lujuus, iskusitkeys ja väsymiskestävyys osoittautuivat elintärkeiksi. V. Iskusitkeästä nikkeliteräksestä tuli tykkiteollisuuden 'perusaine' moniksi vuosikymmeniksi. Samana vuonna Kanadan Sudburykaivoksesta tuli maailman suurin nikkelintuottaja Tätä ennen Ranskan siirtomaan Uuden Kaledonian nikkelikaivokset olivat tärkeimmät. Saksan keisarikunnassa strategiseksi materiaaliksi. 1891 keksittiin Harvey panssari, ja tästä olikin sitten vain lyhyt matka Krupp-yhtiön asekeksintöihin Krupp valmisti ensimmäiset nikkeli-terästykit v. Hieman Petsamon historiaa Suomen yhteys Petsamoon ennen vuotta 1920 oli varsin löyhä. Nikkeliseostuksella estettiin luotien vaurioituminen piipun rihlauksessa, jolloin aseiden tarkkuus parani huomattavasti. V. 1200. 1000 poroa ja miehistöä n. 40 000 tonniin, josta arviolta 50% meni sotatarkoituksiin. 1916 lähes 1,5 kertaiseksi. Tätä kautta kuljetettiin 17.1.191627.4.1916 välisenä aikana 5000 paalia pumpulia, keskipainoltaan 230 kg