V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
0400 864 128 hannes.lanamaki@luukku.com Tapio Nisula Jyväskylä p. 30-31 Rekkakukko ja Classic Motor Show ............ Vanhan ajan päivät Jokelan Museo Ruotsinkylä 10-11.9. 43 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Tapahtumakalenteri 2016 17-19.6. 0400 828 441 tapio.nisula@hotmail.com Martti Saikko Lappeenranta p.0400 152 504 martti.saikko@saunalahti.fi Pauli Wiklund Kylmäkoski p. 12-15 Kevätpäivän tasaus -ajot 2016 ................... 040 590 4850 talous@vetku.fi Jäsenrekisteri Jari Kosenius Hausjärvi p. 41 Kauppapaikka ................................. Tawastia Truck Weekend Hämeenlinna 16.7. 38-39 Asentaja Oksasen lepotauko .................... Big Wheels Pieksämäki 5-7.8. 24-29 Kamaz – rapparin ruplahymy ..................... 42 Kaupalliset ilmoitukset .......................... 040 571 1159 sihteeri@vetku.fi Talousasiat Anu Mesiranta Kangasala p. Harrastusajoneuvot Nurmes Hyvärilä 12-13.8. Mobilisti-ilta Vääksyn kanavalla 15-17.7. Vetkun Kuopion keikka Suolahti-Tervo-Kuopio 18.6. 20-21 Johannesburgin Mobilia .......................... ............................. Vetkun Loska-ajo Parkano-Keuruu. 32-33 Hiab – alan pioneerista syntyi globaali toimija .. 0400 487 011 juha.v.helin@gmail.com Tuure Hulmi Säkylä p.0500 590 095 tuure.hulmi@pakkasvakka.fi Jari Kosenius Hausjärvi p. 0400 449 009, markku.tapio.koskinen@vetku.fi Carl-Johan Blomqvist Turku p. 040 5927 295 jasenasiat@vetku.fi Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmies Hannu Kettunen Juankoski p. 34-37 Lyhyesti ja ytimekkäästi ...................... 2 Pääkirjoitus ja puheenjohtajalta ................... Rauta ja Petrooli Riihimäki 15-16.10. 16-18 Jallun ja Sisun tarina elää ...................... 0400 278 963 hannuilmari48@jippii.fi SISÄLTÖ 1 / 2016 Info-sivu ........................................... 22-23 Tie Tuulomaan .................................. 0400 576 212 aulis.hartikainen@pp.inet.fi Juha Helin Loimaa p. 040 5927 295 jari.kosenius@vetku.fi Mauno Kumpulainen Forssa p. 4 Helsinki-Pariisi tavaralinjan ensimmäinen matka 1959 5-9 Tonkkamersun paluu. 19 DDR:n kuorma-autot ...................... Vanhojen kuorma-autojen näyttely Kuopio Kolmisopentie 5.7. 3 Mikko Meri autoilijan seitsemän vuosikymmentä .... 2 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY PL 48, 36201 KANGASALA Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: Tapiola-pankki TAPIOLA 363630-2797181 IBAN: FI83 3636 3002 7971 81 www.vetku.fi sähköpostit: sihteeri@vetku.fi Hallitus 2016 Puheenjohtaja Markku Koskinen Pornainen p. Harrastusajoneuvot Kuhmo Urheilukeskus 15-16.7. Power Truck Show Härmä Powerpark 27-28.8. 10-11 Jatkosodan kuljetuksista ......................... 0400 474 879 kumpulainen.mauno@gmail.com Hannes Lanamäki Lehtimäki p. 0400 539 369 carl-johan.blomqvist@powder-trans.fi Aulis Hartikainen p. 40 Linkkimiehen muistolle .........................
Onneksi poikkeukset vahvistavat tämänkin säännön, ja voimme näyttelyissämme esitellä maamme kuorma-autokannan kehityskaaren koko mitaltaan. Sama vapaaehtoisuuteen perustuva tekemisen malli näkyy myös ajoneuvoharrastamiseen läheisesti liittyvässä ja sen perustana olevassa järjestöja näyttelytoiminnassa. Lähes kaikki suomalaiset museoja harrasteautot on taltioitu ja entrattu harrastajavoimin. Talvi on vierähtänyt minulla ja monella muullakin autoa rakennellen. Useimmiten auto on se, jollaisella isä tai joku muu pikkupojan autoilijaidoli vuosikymmeniä sitten ajoi. Ilmoitusten ja kannatusmainosten mediatiedot: www.vetku.fi/mediakortti.pdf ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. ILMOITUKSET Seuran jäsenten ilmoitukset Kauppapaikka -palstalla julkaistaan veloituksetta. mennessä. Vetkulaiset ovat aktiivista ja aikaansaavaa väkeä, mikä näkyy kaikessa mitä teemme. Sen jälkeen seuraava suuri tapaus on Härmän Power Truck Show, jonka veteraaniauto-osasto on vuosi vuodelta laajempi. Kesän näyttelykausi avautui Vetkun osalta, kun Lahden Classic Motor Show ja naapurikunnassa Hollolassa Retro Trucks Rekkakukossa vetivät helteisenä viikonloppuna ennätysyleisöt. Paljastukset facebookissa ovat antaneet vinkkiä, että harvinaisuuksiakin on saatu talteen. Omat ajotapahtumat paisuvat ja samalla ”uusia” vanhoja autoja valmistuu kymmenittäin joka vuosi. Julkaisu toteuttaa seuran ulkoista viestintää kotisivujen www.vetku.fi ohella ja toimii seuran jäsenten tiedotuskanavana. Artikkeleiden kuvat ilman mainintaa: Vetkun arkisto KANNEN KUVA Mäntsäläläisen Eino Mikkolan aloittaman Helsinki-Pariisi -linjan kuljettajat Eero Mikkola (oikealla) ja puolalaissyntyinen Karl-Heinz Chipul eli "Sipuli" autoinensa. Kautta aikain ovat tarjokkaat yhdistysten ja seurojen johtokuntiin olleet hakusessa, mutta aina niitä vapaaehtoisia ja yhteiseen hyvään sitoutuneita aktiiveja on Vetkussakin löytynyt. Harvemmin aletaan entisöidä itseä paljon vanhempaa autoa. Omakohtaisia kokemuksia meillä on sekä pitkäjänteisestä, että projektiluonteisesta sitoutumisesta. Kesän kuluessa ja syksyllä nähdään, mitä pajoissa on saatu aikaan. Yhtäkään palkattua henkilöä ei seurastamme löydy, eikä tilanne muuksi muutu. Tapahtuman ilmoittautuminen on jo käynnissä, ja päivämäärä 12.-13.8. Kesän muista tapahtumista on kerätty pieni otos viereisen sivun kalenteriin. Veteraanikuorma-autoseuran hyvän kumppanin Sisu Auton perustamisesta tuli 1.4. Osallistumisesta tulee hyvä mieli itsellekin. Varoittavia esimerkkejä rahan voimalla pyöritetyistä harrastuksista löytyy riittävästi toisaalta. Julkaisu postitetaan seuran henkilöja kannatusjäsenille sekä yhteistyökumppaneille. Rekkakukossa merkkikirjo oli monipuolisempi, kun tapahtumassa oli näytteillä lähes sata museoja harrastekuormuria. Pääkirjoitus Puheenjohtajalta Y M P ÄR ISTÖMER K K I M IL J Ö M Ä R K T 4041 0089 Painotuote Tervehdys teille jäsenet täältä Pornaisista. Talkoolaisia on ollut tarjolla aina reilusti tapahtuman moninaisiin tehtäviin. Vetkun "kesäjuhlaan" Kuopion Keikalle on lähdössä ennätysmäärä 122 autokuntaa, joten Kuopion Kuormaautoilijoiden kanssa järjestettävästä autonäyttelystä työnäytöksineen on tulossa kelpo tapahtuma. Ilman yhdistystoiminnan, ja etenkin sen hallinnollisten asioiden harrastajia ei olisi Vetku-lehteä, ei olisi koko Vetkuakaan. Seuratoiminta pitkällä tähtäimellä kaipaa koko ajan uusiutumista, eikä olisi tulevaisuuden kannalta lainkaan huono asia, jos syksyllä löytyisi muutama retrokukkomaisen innokas yhdistystoiminnan harrastaja. Muistakaa esiintyä veteraaniautollanne liikenteessä ja muuallakin omanne ja Vetkun etujen mukaisesti. kuluneeksi 85 vuotta, ja sen kunniaksi tästä lehdestä löytyy näköispainoksena vuoden 1959 Sisu Uutisia viiden sivun verran. Tuoreimpana tästä jälkimmäisestä tyypistä on Hollolassa järjestettävä Retro Trucks Rekkakukossa -tapahtuma, joka on syntynyt kaikkina kolmena kertana vapaaehtoisvoimin – makkarapalkalla. Lahdessa Vetkun osaston vetonaulana oli neljä Sisua 1930-50 -luvulta. Osallistukaa oman paikkakuntanne perinnetapahtumiin ja tiedottakaa niistä muillekin, sillä näyttävä veteraaniautorivi on hyvää mainosta niin harrastuksellemme, kuin myös tapahtuman järjestäjälle. Vetku 2/2016 ilmestyy 15.12.2016, aineisto 31.10. Kuvan Jyry-Sisulla tehtiin se ensimmäisen Pariisin keikka heinäkuussa 1959. Onkohan talkooväen saatavuutta edistänyt enemmän kiinnostus näihin ajoneuvoihin vaiko mahdollisuus yhden tai kahden päivän sitoutumiseen. Kysymys onkin siitä, että pitkän tähtäimen sitoutumiseen esimerkiksi yhdistysten pyörittämiseen ei ole haluja, mutta muutaman päivän projekteihin kyllä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Kun vetkulaisten autokanta nuorentuu, on se nähtävä merkkinä siitä, että myös jäsenkunta uusiutuu. Oma Vanajani ei suurten harvinaisuuksien joukkoon lukeudu, vaikka 50-lukuisena onkin entisöintikohteiden vähemmistöä. Hyvää kesää! Markku Ajoneuvohistorian tallentaminen on perinteisesti nojannut vahvasti harrastajiin ja heidän vapaa-aikanaan tekemiin panostuksiin. Toimitus ottaa mielellään vastaan tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi sekä vinkkejä sisällön kehittämiseksi. Olkaa siis valmiina ja ennakkoluulottomia, kun teitä suostutellaan hommiin! Ari ja Jari Tapahtuma kerrallaan vai pitkällä tähtäimellä. Sama porukka hoiti kuukautta aikaisemmin Kevätpäiväntasauksen liikenteenohjauksen saaden palkaksi makkaran sijaan pelkät kiitokset. kannattaa merkitä muistiin. Valtakunnallisen selvityksen mukaan ihmiset ovat edelleen halukkaita vapaaehtoiseen tekemiseen, vaikka yleisesti uskotaan, että talkooperinne olisi katoamassa. Taitaisivat suomalaiset automuseot olla aika pieniä ilman näitä vapaa-aikanaan ahertavia työmyyriä. 3 Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry Toimituskunta: Ari Perttilä, Jari Kosenius Lehden osoite: lehti@vetku.fi Painos:1500 kpl Ulkoasu: Digiart, info@digiart.fi Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy, Lahti Vetku on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on painotuotteen muodossa tallentaa hyötyajoneuvojen historiaa sekä seuran toimintaa
Aloitin toisen veljeni Matin kanssa seuraavassa tammikuussa tukinajon lainatulla liikenneluvalla. Kuormaa tehtiin ensin käsipelillä nostamalla ja sitten päällimmäiset köydellä vetäen. Jonkin aikaa ajettiin kahdella autolla, mutta kun isäntä myi puukaasuauton, ruvettiin ajamaan vain bensiinikäyttöisellä autolla. 4 Oli vuosi 1945, kun juhannuksen aikaan kuulin, että autoilija Viljo Örnillä olisi tukkiautoon apumiehen paikka vapaana. Isäntä antoi minulle ison viisikerroksisen lompakon, jossa oli rutkasti rahaa sisällä. Minulle opetettiin heti ”häkäpöntön” huolto sytytyksineen. Näin ovat vuodet vierineet, ja vielä jatketaan eteenpäin. Jatkoimme sillä laivapuu-, tukkija pinotavara-ajoja. Olin vähän niin kuin porukan kymppi. Tästä alkoivat Mikolle autoilun vuosikymmenet, vasemmalta Mikko Meri, Jussi Meri ja Juho Vesanto. Laivapuita kuljetettiin Forssaan ”kappeeraiteiselle”, sitä pitkin Humppilaan nykyraiteisen vaunuihin, joilla sitten viimein perille Rauman telakalle laivojen rakentamiseen. Hytti oli kapea kahden hengen. Autoilijaksi pitäisi päästä Kun täytin 18 vuotta, ajoin insinööriajon samalla Fordilla peräkärry perässä ja halkopaarit päällä ja kerrasta meni läpi. Viisitonniset oli suuria seteleitä siihen aikaan. Kävin kysymässä töitä. Museoautoilua päivien ratoksi Eläkkeellä ollessani aloin pelastella kuorma-autoaihioita, joista mieluisin on ollut Ford 099T, eli Hävittäjähoppa. Kölipuita Raumalle Kölipuut juurineen ja mastot vietiin suoraan Raumalle vanhoja auraamattomia teitä pitkin. Mieli teki yrittäjäksi. Takavaloja ei perävaunussa silloin vielä ollut, vain punainen rääsy sidottiin tukin latvaan. Aikanaan liikenneluvan saatuani liityin heti Forssan Seudun Ammattiautoilijoihin, ja sitten SKAL:iin ja edelleen sen jaostojen jäseneksi. Viljo sanoi, että kyllä töihin pääsee, mutta rankkaa se tulee olemaan alle 17-vuotiaalle. Tukit kuljetettiin silloin läheisille piensahoille sekä jokirantaan uitettavaksi isommille sahoille, aina Poriin asti. Teksti ja kuvat: Mikko Meri. Erikoisluvan sai kolmelle, kun laitettiin rautatanko kuljettajan ja apumiesten väliin. Seuraavana vuonna Viljo Örn osti armeijan huutokaupasta toiseksi autoksi V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC samanlaisen, mutta bensiinikäyttöisen Fordin. Suuntaviittojakaan ei ollut, tuikattiin vaan käsi ikkunasta ulos suuntaa antamaan. Myöhemmin tuli käyttöön erilaisia vinssejä. Silloin oli hiljaisempaa ajaa, vaikkei päiväaikanakaan erikoisia ruuhkia ollut. Siinä oli kotimainen kolmen hengen hytti. Yleensä Rauman matkassa meni yö. Vuonna 1949 menimme veljeni Jussin kanssa armeijan huutokauppaan Tampereen sivulle, ja huusimme sieltä 1940 vuosimallisen Fordin ja toimme sen ajamalla kotiin Portaaseen. Aloitin kuitenkin heti juhannuksen jälkeen. Vieläkin sillä ajelen, kun sain kahdeksi vuodeksi ajoluvan vielä 87-vuotiaana. Maailmalla ollessamme maksoin polttoaineet ja koko porukan kortteerit ja ruuat kahveineen. Oman liikenneluvan sain nimiini vuoden 1950 elokuussa. Se helpotti paljon, kun ei tarvinnut enää pönttöä nuohota. Silloin oli työmiehillä täysi ylöspito. Siitä on nyt 65 vuotta, ja Kuljetusliike Mikko Meri Oy jatkaa ajojaan Lehmusvuoren veljesten omistuksessa. 1939 varustettuna kahdella peräkkäin liitetyllä vaihdelaatikolla. Ford on ollut kaksikymmentä vuotta museorekisterissä, ja saman ajan olen ollut Vetkun jäsenenä. Armeijassa kävin autokoulun ja sain siviilissä ammattiajokortin. Taisivat nesteet mennä tislattuina parempiin suihin. Siihen aikaan ei ollut pakkasnesteitä jäähdyttäjässä, vaan piti pakkasella laskea ”yöseeksi” vedet pois. Autona on Viljo Örnin puukaasuFord vm. Auto oli vuosimallin 1939 Ford V8, 95 hevosvoimaa ja pilkekaasulaitteilla varustettu
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Näköispainos Sisu Uutisten Helsinki-Pariis i matkakertomu ksesta vuodelta 1959
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
Hytin lattiaan ja lokasuojiin jouduimme heppaamaan uutta peltiä, myös soodapuhallusta käytimme apuna”, jatkaa Pertti Reiman. Meijeriauto on tyypiltään MB 1113 322 L 4x2, vuosimallia 1965. (MH) 10 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Kuorma-auto on ensirekisteröity syyskuussa 1965 Tuottajain Maidon osuusmeijerille Riihimäelle, raakamaidon tonkkakuljetuksiin. Lavan helat ovat pääosin alkuperäisiä, joskin kunnostettuja. Alustan kunnostustyö valmistui 2013 ja koko auto oli valmiina keväällä 2015. Vuonna 1985 omistajaksi merkittiin Pekka Pessala Hartolasta. Osalöytöjä monelta taholta Ajoneuvon purkaminen aloitettiin talvella 2012 ja työ sujui odotetusti. Kokonaispainoa löytyy 10500 kiloa kantavuuden ollessa 6500 kiloa. Hytti on maalattu alkuperäisiin Tuottajan Maidon väreihin ja istuimet on luonnollisesti verhoiltu uudestaan. Paikallisesta raskaankaluston varaosamyymälästä, eli lahtelaisesta Originatorista ovat ukot löytäneet tarvittavia jarruosia ja tiivisteitä. Lavan rakentamiseen Lava kunnostettiin viimeisen päälle. Lopuksi laitoimme vanhasta murskan kuljetinhihnasta tehdyt kuraläpät taakse, näin saimme sopivaa ajan patinaa ja tyyliä alustaan”, tarinoi Urpo tyytyväisenä. Uudet ajovaloumpiot löysimme onnekkaasti eräästä varaosaliikkeestä. Alkuperäiset rekisterikilvet löytyivät Trafin arkistoista. Lavan pohjalankkujen tervaamiseen saimme apua nuoriso-osastoltamme. Hän jatkoi maidonajoa kuljetusyrittäjänä, kunnes perinteinen tonkkakeräys loppui 1970-luvulle tultaessa. Voimanlähteenä toimii ahtamaton 5,7 litran kuusisylinterinen OM 322-dieselmoottori, tehoa kone tuottaa 130 hevosvoimaa. Seuraava omistaja oli Armas Tani Iitistä. Teksti: Mika Hovinen, kuvat: Pertti Reiman (PR), Mika Hovinen (MH) Tuottajain Maidon entinen meijeriauto kuvattuna samalla alueella, jossa se suoritti keräilyajoa yli 50 vuotta sitten. Ja sitten keikalle Ensiesiintymisen yleisölle meijeriauto teki Retro Trucks Rekkakukossa -tapahtumassa Hollolassa vuosi sitten keväällä. Ajurinlakki päässä Urpo Virta, taaempana häärää Pertti Reiman. ”Keulamerkin olen kunnostanut viimeisen päälle ja juuri tähän vuosimalliin oikealla värityksellä”, lisää Pertti. Ajan henkeen sopivasti autosta löytyy ”mehuilmajarrut” ja tehostamaton ohjaus. ”Eräs koomisempia tapahtumia purkutyössä oli molempien takajarrujen sisältä löytyneet hiirenpesät. ”Tarvittavan puutavaran sirkkelöimme itse ja höyläytimme ne kylillä. ”Takavaloumpiot ovat alkuperäiset Hellan valmistamat. Vuonna 2012 MercedesBenz siirtyi Urpon omistukseen ja oli tullut aika aloittaa entisöintityöt, työpariksi löytyi naapurinmies Pertti Reiman. Lavarakenteen teko vei kyllä paljon aikaa, mutta lopputulos on hyvä. Urpo Virta tiesi vuosien ajan erään perikunnan ladossa säilytettävän vanhaa meijeriautoa. Hänen toimestaan viimeinen keikka Mersulla oli kelopuiden nouto Lapista vuonna 1988 ja tämän jälkeen kuorma-auto jäi latoon seisomaan yli 20 vuodeksi, kunnes Nastolassa asuva Urpo Virta kiinnostui ajoneuvosta. ”Runko oli hyvässä kunnossa, hiekkapuhallus ja maalaus alkuperäiseen värisävyyn riitti. Akseliväli on 4200 mm ja kiinteästi asennetulla lavalla on pituutta 5,2 metriä. Myyjä kaivoi hyllyn alta esiin pölyisen laatikon, jossa oli myymälän viimeinen pari volkkarin vm.-65 umpioita, nämä sopivat kuormuriin heittämällä. Ne olivat erittäin hyvässä kunnossa, vaativat vain polttimot sisään toimiakseen. Moottori ja voimansiirtolinja kaipasivat vain huoltoa toimiakseen, mutta jarruremonttia tehtiinkin sitten oikein urakalla. Alkuperäisiin kiinnitysreikiin sopivan ja vieläpä oikeaa mallia olevan kattomajakan löysimme puolestaan Jokimaan rompetorilta viime keväänä”, kertovat Urpo ja Pertti innoissaan. Tuholaiset olivat menneet käsijarrun ontoista akseliputkista sisälle jarrurumpuihin”, nauraa Urpo. Suven aikana Mercedes-Benziä vielä hienosäädettiin museokatsastusta varten ja museoajoneuvostatuksen Urpon meijeriauto sai lokakuussa 2015
Vanha lava on jo poistettu. Tämän jutun tekohetkellä Mersun ensimmäinen keikka, Kevätpäiväntasausajo 2016 oli jo ajettu. (PR) Hytti kunnostettuna sisältä. (PR) Runko ja hytti ovat saaneet uutta maalia pintaansa. (MH) 11 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. (PR) Tuumaustauko tallilla. ”Auto on ikäisekseen hyvä ja tunnokas ajaa tehostamattomasta ohjauksesta huolimatta.Entisöintityö opetti paljon lisää ja oli kaikkinensa mukava urakka.Tämä työ kannatti tehdä”, iloitsee Urpo. (PR) Urpo ja Pertti ovat onnistuneet hankkimaan muutamia maitotonkkia rekvisiitaksi lavalle. ”Oli todella hienoa päästä ajamaan saattueessa ja vieläpä samoilla teillä, missä tämä meijeriauto liikkui työssään yli 50 vuotta sitten”, miettivät Urpo ja Pertti lopuksi
Keskeinen toimija ja kuljetusten käyttäjä oli Armeijakunta (AK), jossa oli 2-6 divisioonaa. Tämän helsinkiläisen Mercedes-Benzin sota alkoi kesäkuussa 1941 luovutustilaisuuden katsastuksella. Liikennepiireillä oli käytettävissä yli 1000 kuormaautoa. Laatokan pohjoispuolella operoineet 6. Luotettavasti toimiva huolto on menestyksekkään sodankäynnin edellytys, eikä huolto voi toimia ilman tehokasta kuljetustoimintaa. Kuljetusten johto Jatkosodan aikana kuljetustoiminnan johdossa toimivat seuraavat organisaatiot: Suojeluskuntapiirien johdossa oli 33 liikennepiiriä, jotka hoitivat myös kotirintaman kuljetustarpeen. Sodan pitkittyminen aiheutti pulaa polttoaineista, varaosista ja sodan lopulla kalustovajaustakin. Majuri evp. Varikolta kuljetus jatkui Armeijakunnan kenttämakasiiniin, divisioonan huoltokeskukseen, ja edelleen rykmenttien jakopaikoille ja pataljoonan jakopaikoille, joista viimein hevosajoneuvoilla komppanioiden töpinöihin ja vastaaviin. Kuuntelijoiden toivomuksesta se julkaistaan nyt muidenkin luettavaksi. Kun mukaan lasketaan Rukajärven ja Kiestingin joukot, nousi vuorokautinen kuljetustarve 1400 tonniin. Niillä oli apunaan auto-osastoja, joiden ajot tilattiin liikennepiirien liikennetoimistoilta. Laatokan pohjoispuolen kahdeksan divisioonan vuorokautinen kuljetustarve oli siis 720 tonnia, ja Karjalan kannaksella vastaava määrä oli 630 tonnia. 12 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. AK, joissa oli seitsemän divisioonaa eli 105000 miestä. Armeijakunta käsittivät kahdeksan divisioonaa eli noin 120000 miestä. Näin on todettava myös kesällä 1941 syttyneen jatkosodan osalta. Toimituskunta vertasi edellä esitettyjä lukuja välirauhan aikaisen Petsamon liikenteen tonnimääriin, ja vertailun tulos on mielenkiintoinen. Heimo Kivistö valotti jatkosodan kuljetustoiminnan historiaa esitelmässään Veteraanikuorma-autoseuran Saimaan Keikalla Lappeenrannassa viime kesänä. Yhden divisioonan päivittäinen kulutus oli 55 tonnia elintarvikkeita ja rehua, 25 tonnia ampumatarvikkeita, kuusi tonnia polttoainetta ja neljä tonnia muita tarvikkeita. Joukkojen keskittämiseen itärajalle tarvittiin satoja junia, joissa oli kaikkiaan noin 16000 vaunua. Yhden divisioonan päivittäinen kuljetustarve oli noin 90 tonnia. Kuljetusten tarve Jatkosodan syttyessä kesällä 1941 junakuljetus oli valtakunnallinen pääkuljetusmuoto. Karjalan kannakselle keskitettiin 2. Puolustusvoimien käyttöön otettiin yhteensä 23500 moottoriajoneuvoa, mutta etenkin alkuvaiheen hyökkäyssodan edistyessä jouduttiin kuljetuksissa käyttämään rautatie-, autoja hevosajoneuvokuljetusten lisäksi myös purilaita, kantohevosia ja kantajaosastoja. Vaikeissa olosuhteissa ja sodankäynnin paineessa huollon kuljetuksista vastaavat yksiköt olivat monesti lähes mahdottoman edessä. ja 4. Teksti: Heimo Kivistö Kuvat: Sa-kuva.fi Vain parhaat autot kelpuutettiin sotapalvelukseen. Huoltoketju tuotantolaitosten, varikkojen ja joukkojen välillä oli pitkä ja se toimi niin, että tuotantolaitoksilta tarvikkeet kuljetettiin useimmiten päävarikoille, mutta joskus myös suoraan joukoille. ja 7. Toimituskunta on muokannut Kivistön sotilaskielisen esitelmän lehtiartikkeliksi. Kuljetusten suorittamisesta päävastuun kantoi 69 autokomppaniaa, joiden kuljetuskyky oli runsaat 1400 tonnia
Petsamon kuljetusoperaation yhden vuoden keston aikana Liinahamarin sataman kautta Suomeen tuotiin tavaraa 340000 tonnia ja vietiin 180000 tonnia, eli yhteensä 520000 tonnia. Kaatuneitten evakuointi oli myös kuljetuksista riippuvainen. Kun otetaan huomioon kaikki kuljetusketjussa vallinneet puutteet, ei ollut yllätys, että kuljetustilanne uhkasi kriisiytyä syksyllä 1941. Kolonnan autot olivat moitteettomassa kunnossa ja renkaat olivat hyvät. Legendaarisen Petsamon liikenteen keskimääräinen vuorokausirahti oli sama 1400 tonnia kuin edellä esitetty sotatoimialueen joukkojen kuljetustarve. Joukkojen edettyä Syvärille ja edelleen Äänislinnaan kasvoivat huoltoetäisyydet edelleen. Kesän 1941 hyökkäystaistelut aiheuttivat noin 20000 kaatunutta. Armeijakuntien edestakaiset kuljetukset olivat venyneet jo lähes 300 kilometriin ja pääosa armeijan kuljetusvoimasta sitoutui näihin. 13 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Kuorma-autojen kokonaismäärä vuonna 1941 oli 17500 autoa, joista 2500 oli armeijan omia ja 15000 ottoautoa. Puukaasutin oli käytössä jo sodan alkuvaiheessa heinäkuussa 1941. Kun tie loppui lettosuon laitaan, pioneerit tekivät sillan. Kesän 1944 suurhyökkäyksen torjuntataistelut vaativat 18500 suomalaisen sotilaan hengen. Kaluston määrä Erilaisia huoltolajeja oli useita: Taisteluvälinehuolto (20 asemallia, 67 tykkimallia ja niihin ampumatarvikkeet), kuljetusvälinehuolto (autojen huolto, sekä korjaus-, polttoja voiteluaineet), taloushuolto (muonitus ja vaatetus sekä ja toimistokoneet ja -tarvikkeet), lääkintähuolto, eläinlääkintähuolto (40 hevosta) sekä kenttäposti (977 miljoonaa lähetystä kotien ja rintaman välillä). Potilasevakuointi joukkosidontapaikalta tapahtui pääsääntöisesti sairasautoilla divisioonan kenttäsairaalaan. ja 7. Tiet loppuivat Hyökkäyksen edetessä 6. Rukajärven suunnalla huoltoetäisyydet venyivät 250 kilometrin mittaisiksi ja sille jouduttiin alistamaan divisioonan neljän autokomppanian lisäksi vielä kaksi autokomppaniaa. Autojen keskimääräinen käyttökustannus oli 4700 mk vuodessa. Kolme vuotta myöhemmin kaikki oli toisin. On helppo arvata, että kuvaa otettaessa sota oli vasta alussa. Mitä pitemmälle hyökkäys edistyi, sitä enemmän kalustoa joutui korjaamoiden haltuun. Kannaksen joukkojen huoltoa helpotti hyvä tiestö ja rautatieverkosto, mutta Aunuksessa tiestö oli alavaa ja varsinkin kelirikkoaikaan heikosti kantavaa. Vajaavahvuiset autoyksiköt, joiden käyttö bensiinipulasta johtuen oli rajoitettu välttämättömiin ajoihin, riittivät hädin tuskin yhtymien huoltokuljetuksiin. Ylivieskan Osuuskaupan ajot vaihtuivat rintamalla raskaan haupitsin vetämiseksi. Tykistön ampumatarvikkeiden suuren painon vuoksi, ja kun kuukausikulutus kesällä 1944 oli noin 2550 tonnia, Armeijakunnan tykistökomentajalle alistettiin kolme autokomppaniaa ja perävaunuautokomppania. Ammuslaatikoilla lastattu auto lienee pysäytetty TK-kuvaajaa varten, ja alkuperäinen kuvateksti kertoo, ettei tällaisella tiellä huono auto eikä heikkohermoinen kuljettaja pärjää. Ne rahtasivat ampumatarvikkeita suoraan junien purkamispaikoista tuliasemiin
Kevään 1942 kelirikko vaikeutti suuresti kuljetuksia, teetti tien korjausta ja autojen vetämistä rapakoista. Kun joukot etenivät Itä-Karjalassa, Rukajärvellä ja Pohjois-Suomessa kauas korpiin, tiet loppuivat, ja autot joutuivat mutaisille, pettäville ja kapeille urille. Asemasodan aikana tiestön rakentamiseen ja kunnossapitoon sitoutui parhaimmillaan yli 10000 miestä. Keväällä 1944 kuorma-autoista puupilkekäyttöisiä oli yli puolet, hiilikäyttöisiä 31 prosenttia ja pelkästään bensiinikäyttöisiä vain 17 prosenttia. Parhaimpia olivat Svedlund, Kelo 4000, Imbert ja Aimo. Sitä jatkettiin kotimaisella sulfiittispriillä kesäaikaan 23 ja pakkaskautena 13 prosentilla. Suomalainen sotilas ajoi tarpeen tullen vaikka ilman pyöriä. Autojen säälimätön käyttö ja puutteelliset huoltoja korjausmahdollisuudet olivat tehneet tehtävänsä. Hätäratkaisun seurauksena moottoritkin alkoivat olla loppuun kuluneita. Matkalla piti kolmasti vaihtaa uusi parru loppuun kuluneen tilalle. Hyökkäysvaihe päättyi Karjalan Armeijan vallattua joulukuussa 1941 Karhumäen. Syksyinen kelirikko kulutti kalustoa kohtuuttomasti, kun voimansiirto, runkorakenteet ja etenkin renkaat alkoivat rikkoutua. Autojen korjaus kenttäolosuhteissa puutteellisilla välineillä ei ollut helppoa. Kalusto ei olisi kestänyt samanlaista käyttöä pitempään. Varaosahuoltokin kangerteli, jolloin puolet autoista saattoi olla korjauksessa tai sitä odottamassa. Myös 5000 heikkokuntoisinta kuorma-autoa siirrettiin kotirintamalle, missä oli kärsitty kuljetuskaluston puutteesta. Armeijan polttoainehuolto oli perustunut Saksasta ostettuun moottoribensiiniin. Pääsääntöisesti autoista puolet oli korjauksessa tai odotti korjausta. Tämä kuorma-auto oli pitkällä matkalla etulinjaan Itä-Karjalassa, kun perävaunusta irtosi pyörä. 14 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Autojen korjaus ja polttoainehuolto Autojen korjaustoimintaa varten perustettiin kuusi liikkuvaa kenttävarikkoa Kajaaniin, Karhumäkeen, Äänislinnaan, Aunukseen, Simpeleelle ja Viipuriin, sekä kaksi korjauskeskusta Mikkeliin ja Parikkalaan. Suomessa häkäpönttöasiaa oli alettu tutkia vasta ennen talvisotaa, mutta esimerkiksi Ruotsissa oltiin kokeiluissa jo pitkällä. AK:n huoltotoiminta muistutti Rukajärven suunnan huoltoa, mutta oli pitempien huoltoyhteyksien vuoksi vielä vaikeampaa. Neuvokas autonkuljettaja kiinnitti pyöräakseliin parrun ja veti kuormansa perille. Aunukseen rakennettiin 150 kilometrin matkalle kapulatietä, missä tien pohjana oli poikittain tukkeja vieri vieressä ja soralla peitettynä. Se ei kuitenkaan riittänyt koko kalustolle, joten siirryttiin puuja hiilikaasuttimien käyttöön, joita oli noin 40 eri merkkiä. Ammuskolonna oli vaivalloisella matkallaan Grishinskaja-Pidmassa. Hyökkäysvaiheen päättyessä kotiutettiin vanhimmat ikäluokat, mikä vähensi taistelujoukkojen huollon tarvetta. Erittäin pölyisissä olosuhteissa ilmansuodattimet tukkeutuivat, jolloin kuljettajat ajoivat ilman niitä. Varaosahuolto kangerteli, minkä takia vuonna 1942 Volvoista seisoi yli kolmasosa. Citroenin varaosista yhdeksänkymmentä prosenttia piti valmistaa Suomessa. Sodan kestäessä se oli kolme miljoonaa litraa kuukaudessa. Yli puolet moottoreista joutui koneistettaviksi alle 20000 kilometriä ajettuina. Muut rintamanosat olivat siirtyneet puolustukseen jo aikaisemmin, mikä helpotti hieman huoltokuljetuksia. Kenttävarikot perustivat alueilleen useita autokorjaamoja, mutta joukko-osastot eivät mielellään lähettäneet autojaan sinne pitkäaikaisiin korjauksiin, vaan pyrkivät korjaamaan ne itse avotaivaan alla. Siellä joukkojen huoltoa helpottivat käyttöönotetut vesikuljetukset. Pohjois-Suomessa 3. Suurin tarve oli männistä ja männäntapeista, joita tarvittiin 100000 sekä jousenpulteista, joita kului 65000 kappaletta
Autokalustosta oli kiivaimpien taisteluiden aikana kunnossa kuitenkin vain puolet. Kuljetusupseeri ymmärsi yskän ja antoi kuljettajan pitää lepotauon. Pyhäniemen Vaarakylässä noudettiin vettä luonnonlähteestä myöhäissyksyllä 1941. Erään autokomppanian kuljettaja ilmoitti ajotehtäviä jakavalle kuljetusupseerille, että ei voi lähteä ajoon. Jatkosodassa käytetystä kuljetuskalustosta pieni osa palautui siviilikäyttöön, ja niistäkin vain todella harva yksilö on säilynyt meidän päiviimme asti. Junkers 34 -lentokoneilla evakuoitiin Rukajärveltä ja pohjoisesta noin 500 haavoittunutta. Kuljetustarpeita oli taisteluvälinelasteista ravintohuoltoon ja kaikkea siltä väliltä. Muun muassa juhannuksena 1944 seisoi Pulsan-Joutsenon rataosalla purkamatta noin sata polttoainevaunua ja saman verran ampumatarvikevaunuja. Rautatiekuljetusten pullonkaulana oli vaunujen asemille ruuhkautuminen, mikä johtui purkamistyövoiman puutteesta ja evakuointikuljetuksista. Potilaskuljetuksia hoidettiin kolmella sairasaluksella, joissa oli tilaa 200 potilaalle. Äänislinnaan jäi 615 täyttä junavaunua, joista 220 vaunukuormaa oli ampumatarvikkeita. Aluskalustoa varattiin päivää kohden noin 600 tonnia varten. Kun korjaustarve olisi ollut suurimmillaan, oli korjaamotoiminta pienimmillään vetäytymisen johdosta. Viimeisen sotavuoden rengashuolto Autovarikko 1 lähetti tammi-marraskuussa 1944 toisille varikoille 29500 ulkoja 16900 sisärengasta sekä suojeluskuntapiireille 3500 ulkoja 2800 sisärengasta. Torjuntataistelun paineet Puna-armeijan suurhyökkäyksen alettua Karjalan kannaksella 9.6.1944 aloitettiin suuret vahvistusjoukkojen siirrot Itä-Karjalasta. Muita kuljetusmuotoja Vesikuljetuksia varten varattiin kaikki Pyhäselän, Oriveden ja Puruveden käyttökelpoiset laiturit. Pilkkeen kulutus oli noin 250 litraa sadalla kilometrillä. Laatokan pohjoispuolella taistelleille Laguksen joukoille toimitettiin syksyllä 1941 noin 20 tonnia bensiiniä Douglas DC2:lla nimeltään Hanssin Jukka. Pilketehtaita perustettiin Viipuriin, Äänislinnaan, Aunukseen, Juusjärvelle ja Rukajärvelle. Kolmannen Armeijakunnan alueella Kainuussa Kiantaja Kuittijärvillä oli pienet laivueet, joilla kuljetettiin vuosina 1941-43 materiaalia yli 51000 tonnia ja noin 57000 henkilöä. Autovarikko 1:n kumikorjaamossa korjattiin 2400 ulkoja 4100 sisärengasta. Saksasta vastaanotettiin 7800 uutta ulkoja 5800 sisärengasta. Bensiinin kulutus kesällä 1941 oli 1460 tonnia eli lähes puolitoista miljoonaa litraa viikossa, vuonna 1944 se oli enää 270 tonnia puu on pelastanut Suomen. Kolmen viimeisen sotakuukauden aikana yhdellä autolla ajettiin keskimäärin 11500 kilometriä, mikä tekee päivää kohti vain noin 100 km. Nokialla toiminut Suomen Gummitehdas Oy valmisti 2500 ulkoja 9500 sisärengasta. Autot ja miehet uupuivat Ampumatarvikkeiden kulutus pelkästään 4. Armeijakunnan alueella oli keskimäärin 127200 tonnia vuorokaudessa. Pilkeja hiilikaasuttimia oli armeijan käytössä 17500 kappaletta. Sinne jäi 1,5 miljoonaa kiloa näkkileipää ja runsaasti varusteita. Myös Karjalan kannaksella Kivennavan huoltokeskuksen evakuointi epäonnistui. Ampumatarvikekuljetuksiin tykistön komentajan käyttöön annettiin kolme autokomppaniaa sekä perävaunuautokomppania. Ympärivuorokautinen toiminta uuvutti myös kuljettajat. Vihdoin koitti kauan odotettu vuoro kotilomalle. Yhteensä 2306 ajoneuvoa tuhoutui, erityisesti peräänajot ja autopalot olivat yleisiä. Autossa on vikaa, kun jäähdyttimessä menivät kuuma ja kylmä vesi sekaisin. Niillä parannettiin Ihantalan ja Viipurinlahden puolustusvoimaa. Vihollisen tehtyä maihinnousun Viteleessä Laatokan pohjoisrannalle katkesivat sekä rantarata että rantatie. Maineikas Hanssin Jukka on yksi säilyneistä. 15 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Vaikeissa olosuhteissa ja loppuun ajetulla kalustolla sekin oli kunnioitettava saavutus. Niiden valmistus saatiin Suomessa käyntiin useissa konepajoissa. Joukot siirrettiin pääosin junakuljetuksin 10.62.7. Lisäksi 26 eri laskutuskorjaamoa korjasi yhteensä 8700 ulkoja 2800 sisärengasta. Muutkin menetykset olivat suuret, esimerkiksi 250 tonnia elintarvikkeita upposi proomun mukana Laatokkaan. Suuren huoltokeskuksen evakuointi estyi, jolloin maahan piti kaataa 71000 litraa bensiiniä. ”Ylöspäin” menevä kuorma-auto otti Aunuksesta lavalleen lomalaisjoukon ja sitten huristettiin aika vauhtia kohti Koti-Suomea. välisenä aikana, käytössä oli 11300 junavaunua 265 junassa
Vuonna 2008 ajettiin taas täydestä vauhdista seinään kysynnän romahtaessa talouselämän mullistusten vanavedessä. Ratkaisu oli ymmärrettävä junioreiden jalkapalloottelua on hankala sijoittaa hiekkatien pätkälle! Parituntisen pysähdyksen aikana lukematon joukko aiheesta kiinnostuneita vieraita poikkesi paikalla tekemässä tuttavuutta maan talouselämän kannalta välttämättömän kuljetuselinkeinon kehityksen kanssa. Paikka tosin muuttui edellisenä päivänä, kun Loviisan kaupungin liikuntatoimessa huomattiin harmittava erehdys; samaisella urheilukentällä oli määrä pelata jalkapalloa, joten ajoneuvot päätettiin urheilukentän sijaan pysäköidä urheilukenttää sivuavalle tielle. Samaan aikaan Sisu SH4 pääsi ulkoilemaan sille nuoruudessaan tutuksi tulleilla kaduilla ja kujilla Loviisassa. Perinteikäs perävaunuvalmistaja Kaupe Iitin Kausalassa on valmistettu perävaunuja 1960-luvulta alkaen, joten mikäpä olisi luontaisempi pysähdyspaikka entisaikojen kalustolla liikkuvalle joukkiolle. Osa tienvarteen pysähtyneistä oli paikalla varmasti ihan sattumalta, mutta ainakin yhtä monessa paikassa meitä osattiin jo odottaa, ellei sitten seudulla tapana ole muuten vaan kantaa istuimia tien varteen. Tällä kertaa tästä liikkuvasta, kuljetushistoriaa esittelevästä museosta saivat nauttia itäuusmaalaiset, kymenlaaksolaiset ja päijäthämäläiset vieraat. Sisu SH-4 kotikulmillaan Ensimmäinen etappi oli verrattain lyhyt, sillä ensimmäisenä kohteena oli Loviisa ja aivan merenrannassa sijainnut urheilukenttä. ”Kaupe Oy on perustettu vuonna 1977, joten kuluneisiin vuosikymmeniin on mahtunut niin hyviä aikoja kuin monenlaisia lamakausiakin. Valtatie 12:n varrella sijaitseva Kaupe Oy valmistaa kalustoa niin kotimarkkinoille kuin vientiinkin reilun sadan yksikön vuositahdilla. Nyt kohteeksi otettiin Kausala, jonne suunnistettiin Ahvenkosken, Ruotsinkylän ja Elimäen kautta. Yleisesti ottaen hyvää menekkiä seuraa aina jonkinlainen taantuma”, pohdiskelee Laiho, jonka mukaan toiminta usealla eri markkinaalueella lieventää sesonkivaihtelujen vaikutuksia. Huhtikuun ensimmäiseen viikonloppuun ajoittuneen kevätkeikan kokoontumispaikkana oli kuutostien varressa sijaitseva Cafe Lilja Liljendalissa. Holmström Ab:n ajoilta talkkarinautona tunnettu Sisu herätti loviisalaisasukkaissa muistoja menneisyydestä, sillä Sisun ohjaimissa retken aikana istuneen Veikko Hoppulan mukaan moni ohikulkija pysähtyi tarinalle auton nähtyään. Kevään 2016 keikalle lähdettiin seuran uuden maskotin, Sisu SH-4:n kotiseudulta itäiseltä Uudeltamaalta. Keväinen pikitie kutsui kulkijoitaan. 16 Teksti ja kuvat: Ari Perttilä V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Vetkulaiseen kalenteriin kuuluva Kevätpäiväntasaus-ajo keräsi sankan joukon ajoneuvoja kuljettajineen esittelemään entisaikojen kuljetuskalustoa sekä kuljetusmuotoja. Maittavan aamupalan ja pikaisten puheiden jälkeen oli jo kiire tien päälle. Yhteisenä nimittäjänä oli kuitenkin suuri joukko ihmisiä. Tässä kohdin korostuu ennakkotiedottamisen merkitys ja tämänkertaisen kokemuksen perusteella tällä seudulla tiedotus oli hoidettu esimerkillisellä tavalla. Aurinkoisessa kevätkelissä ajetussa tapahtumassa esiteltiin kalustoa, tavattiin vanhoja ja uusia tuttuja, tutustuttiin perävaunuvalmistuksen saloihin sekä jouduttiin yllätystarkastukseen eli ratsiaan. Yhtiön toimintaa esitelleen toimitusjohtaja Pekka Laihon mukaan vuotuiset määrät vaihtelevat verrattain paljonkin niin talouselämän heilahtelujen kuin lainsäätäjän toimien mukaan. Opasteiden ja liikenteenohjaajien avulla liikkumisesta saadaan sujuvaa, mikä onkin ensiarvoisen tärkeä seikka, kun näin suuri joukko on liikkeellä. Reilunkokoinen piha-alue alkoi täyttyä jo aamuvarhaisella ja Sture Palmgrenin luotsaaman talkooporukan avulla kaikki 90 ajoneuvoa saatiin vaivatta mahdutettua Shellin huoltamon yhteydessä toimivan ravitsemusliikkeen pysäköintialueelle. Siten ei liene yllätys, että järjestelyt olivat muutoinkin erittäin onnistuneet; risteyksiä koristivat vetku-opasteet ja taajassa olivat myös liikenteenohjaajilla miehitetyt risteykset. Parituntiseen siirtymään mahtui niin metsävälejä, rantamaisemaa kuin kooltaan monenlaisia taajamiakin. Keikka sai väkijoukot liikkeelle Esittelytuokion jälkeen oli aika herätellä kalusto tien päälle. Tämä Oy Hj. ”1990-luvun alkupuolella tehtiin paljon neliakselisia perävaunuja, joiden kysyntä oli vilkasta aiemmin tehtyjen painokorotusten vuoksi. Nopeasti päälle kaatunut taantuma pysäytti näiden menekin nopeasti”, jatkaa Laiho, jonka mukaan vuosituhannen vaihteen tienoilla tehtiin uutta kalustoa, mutta samalla kavennettiin käytössä jo olleita kuormatiloja lakimuutoksen vuoksi
Huippuunsa entistettyjen ajokkien lomassa on mukava nähdä välillä myös ajan patinaa. Monipuolisuus ja asiakaskohtainen räätälöinti lukeutuvat tämän kausalalaisyrityksen vahvuuksiin. Vuolenkoskella koettiin sellaista, joka jätti kylästä ja sen asukkaista positiivisen mielikuvan keikan osallistujille. Aikataulullisista syistä johtuen kyläyhdistys päätti ratsata vain osan ajokeista. Toki jokainen ajokki pysäytettiin, sillä kyläläiset palkitsivat kaikki höyryävillä hyvän mielen makkaroilla, jotka Kilkkilän Farmi oli lahjoittanut hyvää tarkoitusta varten. Päätöstaival ajettiin raikkaassa kelissä keväisiä maisemia ihaillen. Koko retken suurin yllätys koettiin hiukan ennen Vierumäkeä sijaitsevassa Vuolenkosken kylässä. Kuljettajat komennettiin henkilövaakalle ja repsikan suuhun tuupattiin tuohitorvi. Kausalan pysähdyksen aikana saimme kuulla myös mielenkiintoisen esityksen Kimolan Kanavan muutostyöstä, jonka myötä uittokanava taipuu lähivuosien aikana veneilykanavaksi. Siinä sitä sitten puntaroitiin kuljettajaa repsikan hönkäillessä ilmoille mitä kummallisimpia sointuja. Nykytiedon valossa kanavan pitäisi aueta veneilijöille jo ensi vuoden aikana. Vuolenkoskella ratsattiin Reilujen tietopakettien ja keittolounaan sekä iltapäiväkahvin turvin saatoimme lähteä kohti keikan päätepysäkkiä, joka sijaitsi Vierumäen urheiluopistolla. 17 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Perinteisen ohimarssin sijaan letka pysäytettiin punnitusta ja puhalluskoetta varten. Kausalaan juurtuneen yrityksen vahvinta osaamista ovat kippaavat viljayhdistelmät ja paljolti metsäteollisuuskuljetuksissa käytettävät nousukapellirakenteet, joskin valmistetaanpa Kausalassa kalustoa myös esimerkiksi uusien henkilöja kuormaautojen kuljettamiseen. Tällä reissulla ajettiin varmaan kolmenkymmePäähuomion Kaupen visiitillä taisi kuitenkin viedä tämä entisaikojen loistoon entistetty Volvo NB88 -puutavarayhdistelmä. Ähtäriläisen Erkki Virtasen patinoituneessa Kontio-Sisussa näkyy vuosien aikana ajetut sorakuormat. 1960-luvun puolivälissä valmistuneen kanavan kautta uitettiin viimeiset tukit elokuussa 2002. Rakennemuutos antaa tilaa veneilijöille Laihon mukaan viimeinen vuosikymmen on ollut varsin verkkaista aikaa, joskin kysyntä on nyttemmin piristynyt Kaupelle vahvoilla tuotteilla. Aktiivisena tunnettu kyläyhdistys valtakunnan ensimmäisenä Kyläneuvoksen arvonimen saaneen Seppo Lehtisen johdolla järjesti veteraanikuormureiden ympärille tapahtuman, joka houkutteli kylän raitille mahtavan joukon katselijoita. Kanava rakennettiin alkujaan palvelemaan metsäteollisuuden kuljetuksia, mutta sittemmin raakapuu on siirtynyt vesitieltä kumipyörien päälle tehden kanavan tarpeettomaksi
Toimitusjohtaja Pekka Laiho esitteli keikkalaisille Kaupe Oy:n lähihistoriaa, tuotantoa sekä tuotteita. Saamme siis nauttia hänen seurasta ja kuvista jatkossakin. Aika moni hieraisi silmiään nähtyään tämän avolava-ajokin. Ensimmäistä kertaa keikalla ollut Benkku totesi keikan jättäneen lähtemättömät jäljet. Volkswagen-tekniikkaan nojannut, Wihuri-Yhtymän valmistama Teijo-pakettiauto ei tainnut koskaan saavuttaa suuren kansan suosiota. Paistia ja piirrostaidetta Keikan maali saavutettiin tarkasti aikataulun mukaan varhaisena lauantai-iltana. Ai niin, Kevätpäiväntasaukseenhan Bengt ”Benkku” Andersson Korppoosta käyttää työpäiviinsä kuuluvan odotusajan piirtämällä autonkuvia. Keikkaohjelmaan tutustuminen on tärkeä osatekijä onnistuneen keikan tavoittelussa. Kuva A-J Pesu. Niistä vähäisistä 1970-luvulla valmistuneista ei taida olla montaa jäljellä. Tällä kertaa kynä ja paperi vaihtuivat kuitenkin Scania-Vabis L55:n ohjauspyörään ja vaihdekeppiin. nen kylän läpi, mutta Vuolenkoski taitaa näistä olla ainoa, joka muistetaan pitkään. Loppuilta kuluikin leppoisasti jutustelun ja tarinoinnin lomassa sekä korppoolaisen Bengt ”Benkku” Anderssonin huikeita piirroksia ihaillen. Ohjatun pysäköinnin ansiosta jokaisella ajoneuvolla oli myös esteetön pääsy kotimatkalle. Kotikulmilleen vierailulle päässyt Sisu SH-4 herätti vilkasta keskustelua loviisalaisten parissa. Sisua ulkoiluttanut Veikko Hoppula sai päivän aikana kuulla monta mielenkiintoista tarinaa talkkarinautosta. Kuljetusyrittäjänä Turun saaristossa toimivan Benkun työpäiviin kuuluu huomattavan paljon odottelua lauttarannassa ja tämän ajan hän hyödyntää harrastuksensa parissa. Lyhyesti sanottuna viikonlopun antia ja seuran tulevaisuutta voisi kuvata varsin lupaavaksi. kuuluu myös annos byrokratiaa kevätkokouksen muodossa. Sunnuntaiaamun kokous houkutteli paikalle kahdeksankymmentä jäsentä, jotka kokouksen aikana päättivät antaa vastuuvapauden hallitukselle edellisvuoden tekemisistä. Petri Virtanen tavaa tämänkertaista ohjetta yhdessä Tuure Hulmin ja Aila Nousiaisen kanssa. Pikaisen saunakäynnin ja vieläkin nopeamman palautumisen jälkeen oli aika suunnata kulku kohti Scandic-hotellin maittavaa illallispöytää. Virallisen osuuden jälkeen käytiin vapaamuotoista keskustelua niin tulevista keikoista kuin Vetku-lehden toimittamisestakin. Päijäthämäläiset, vastaavissa tehtävissä aiemminkin kunnostautuneet aktiivit hoitivat liikenteenohjauksen pysäköintialueella kokemuksen tuomalla varmuudella, mikä näkyi nopeana toimintana ja sotilaallisen täsmällisinä riveinä. 18 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
Suomalais-ranskalaiselle Jallun tarinalle ei ollut enää katetta. Ai niin, yhden tähden vai kolmen tähden Jallua. Tai päinvastoin: kun otat, et aja. Mutta mukavat muistot ja hyvät tarinat elävät. Kuten etiketissä edelleen lukee, Jaloviina on suomalaisen kirkkaan viinan ja aidon ranskalaisen konjakin sekoitus. En tiedä, korvasiko Jallun bouquet aidon konjakin aromin, mutta tarina oli hyvä ja se toimi aina. Vahvan perimätiedon mukaan uusilla Sisu S-322 kuorma-autoilla siis lähdettiin kieltolain kumoamisen jälkeen kuljettamaan tätä jaloa juomaa maakuntiin. Kesäkeikoillakin tapavalistusta Monet vetkulaiset muistavat, että useammallakin kesäkeikalla oli mukana tyylikkääseen 1930-luvun liituraitaan ja lierihattuun pukeutunut mieshenkilö, joka esittäytyi Suomen Autoteollisuuden myyntijohtajaksi. Sisuhistorioitsija Olli Blomberg on ajoituksesta vähän eri mieltä, mutta ei anneta faktojen häiritä hyvää tarinaa. Tämä on yksi niistä, ja tämäkin tarina on tosi. Taitaa jollain olla tallella ja korkkaamattomana Sisu Auton 70-vuotisjuhlassa 2001 Tampereella liikelahjaksi saatu Sisu 70 vuotta -logolla varustettu pieni Jaloviinapullo. Raskaan päivän jälkeen istuimme iltaa laivan baarissa ja alettiin pohtia, vieläkö Jallua olisi myynnissä. Osa ensimmäisistä vuonna 1932 valmistuneista Sisu S-322 kuorma-autoista toimitettiin Oy Alkoholiliike Ab:lle. Mikä voisikaan suomalais-ranskalaista yhteistyötä paremmin symbolisoida kuin tuote, jossa yhdistyy suomalaisen ja ranskalaisen juomakulttuurin syvin olemus. Toki Jallulle yritettiin seuraajaa ja yhdistää suomalais-saksalaista juomakulttuuria Sisun uudeksi yhtiöjuomaksi. Tämä tarina sai alkunsa, kun Sisu Auton tiedotuspäällikkönä olin mukana Autoja liikennetoimittajien seminaariristeilyllä Silja Europalla joskus 1990-luvun puolivälissä. Siis kun ajat, et ota. Syntyi Jaloviinan Ystävät Suomessa – Ädelbrännvins Vänner i Finland -niminen yhdistys, jota tosin ei koskaan saatu rekisteröityä. Jallun ja Sisun yhteinen taival päättyi siihen, kun Sisun ja Renaultin tiet erkanivat 2010 ja tilalle tuli saksalainen Daimler AG. Mutta kun he sitä kerran maistoivat, jäi tarina mieleen – ja elämään. Autoilu ja alkoholi eivät tunnetusti sovi yhteen. Hänellä oli sen verran limiittiä luottokortilla, että tarjosi illallisella koko porukalle konjakin sijasta jotain ihan muuta: snapsilasillisen aitoa Jaloviinaa. Kaikessa markkinoinnissa pitää olla tarina. Tarina oli niin hyvä, että siitä tuli legenda ja tottahan sitä piti hyödyntää. Mitä parempi tarina, sitä paremmin kauppa käy ja kaikki ovat tyytyväisiä. Mutta nimi oli komea ja erityisen hienostunut oli sen ruotsinkielinen versio. Sen verran niitä sentään oli, että se johti yhdistyksen perustamiseen. Hulluja nuo suomalaiset, mutta osaavat tehdä eksoottisia kuorma-autoja. Kaikki loppuu aikanaan. Samalla tavalla Sisu on edelleen pisimpään samalla tuotemerkillä valmistettu suomalainen kuorma-auto. Yhdistyksen pääsponsoriksi valikoitui Sisu Auto ja sen toimitusjohtaja Pekka E. Ehkä juuri se on se ratkaiseva ero suomalaiseen makuun. Jallu on edelleenkin Alkon pisimpään yhtäjaksoisesti samalla tuotemerkillä valmistama viina. Parhaat elävät kauimmin Joku sentään on pysyvää, vaikka yhteiselle tielle tuli ero. Lopputulos oli aina se, että ehdottomasti yhden tähden. Olihan sitä toki ja oli niin paljon, että loppuillan muistikuvat jäivät hämäriksi. Se taisi olla liian hienostunutta, eikä se suomalaisen rekkamiehen kielellä maistunut samalta kuin raavas Jallu. Sisu Auton ja markkinointiyhtiö Hansa Auton imagoon Jallu sopi 1990-luvun lopulla kuin nyrkki silmään myös siksi, että yhtiö toimi ranskalaisten Renault-kuorma-autojen maahantuojana ja Sisussa käytettiin Renaultin valmistamia komponentteja. Yhdistyksen kantavia voimia olivat Autotekniikan julkaisujohtaja Heikki Laurell, autotoimittajat Tapio Ketonen Tuulilasista ja Matti Heikura Kalevasta sekä SKAL:n puheenjohtaja Tapio Mäkinen. Ojanen kun selvisi, että Jallu tuli markkinoille kieltolain kumoamisen jälkeen 1932 eli samana vuonna, kun Oy Suomen Autoteollisuus Ab valmisti ensimmäiset Sisu -kuorma-autot. Vaikka Alko tarkasti varjelee liikesalaisuutena Jaloviinan sekoitussuhdetta, sen verran tiedetään, että yhden tähden Jallussa konjakkia on vähemmän kuin kolmen tähden juomassa. Siitä Jaloviinan Ystävät Suomessa – Ädelbrännvins Vänner i Finland teki useammankin empiirisen tutkimuksen. Ja mikä parasta, osan tästä Sisu-erästä osti Oy Alkoholiliike Ab. Se toimi jopa Sisun ranskalaisten asiakkaiden kanssa, joille oli kauhistus, että konjakkiin sekoitetaan kirkasta viinaa. Sisu Auton 80-vuotisjuhlassa 2011 Jyväskylässä lanseerattiin Sisu Polar -drinkki, joka oli suomalaisen Polar Lapponia karpaloliköörin ja saksalaisen Henkell Trocken -kuohuviinin sekoitus. Teksti: Hannu Kuosmanen 19 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Niillä aloitettiin samana vuonna markkinoille tulleen Jaloviinan kuljetus maakuntiin. Viimeksi mainittu yhdistelmä on synnyttänyt miljoona tarinaa. Kaiken tämän hyvän jälkeen minun on kuitenkin tunnustettava, että nyt kun Jallua ei tarvitse niin sanotusti viran puolesta nauttia, niin olo on jotenkin helpottunut. Sisu Auton tuella Jaloviinan Ystävät Suomessa -yhdistys teki iskuja niin Sisu Auton asiakastilaisuuksiin kuin autotoimittajien ja yhteistyökumppanien kokoontumisiin
Muillakin vanhoilla tehtailla alettiin 40-luvun loppuvuosina tehdä kuormaja pakettiautoja, alkuun melkein käsitöinä. Läntisiä olisi haluttu 50-luvulla paljon enemmän kuin niitä saatiin tuoduksi. Vuonna -57 tehtaan nimeksi tuli Barkas Werke ja auton merkiksi Barkas valmisEnnen toista maailmansotaa ja vielä 1950-luvulla Framoina tunnettuja autoja tehtiin vuodesta 1957 alkaen Barkas-nimellä aina Itä-Saksan loppuun asti. Pommitusten ja muiden sotavahinkojen jälkeen alueella olevista tehtaista tyhjennettiin koneita ja laitteita Neuvostoliiton tehtaiden tarpeisiin. Uutena mallina esiteltiin vuoden 1949 Leipzigin messuilla kolme tonnia kantava H3A, mutta Teksti: Olli J. Pelkästään Auto-Unionin Zwickaun tehtailta vietiin n. Vuonna 1953 tilalle tuli Granit 30K-malli, jonka nimi muutettiin 1956 IFA Phänomen Garantiksi ja heti seuraavana vuonna Robur Garant 30 K:ksi samalla, kun tehdaskin sai Roburnimen. Ojasen arkisto DDR:n Saksalaiskuormureiden arvostus jakautui hyvin jyrkästi kahtia itäja länsi-saksalaisten merkkien välillä. Vanhoille tuotteille uusia nimiä Framon perinteitä jatkettiin IFA Werk Framon nimissä, ja kääpiöautomaisella moottorilla varustettuja Framo V501 pakettiautoja tehtiin 1949-51, sitten 900 cc 2-tahtikoneisia Framo V901 autoja. Ojanen, Kuvat: Juhani Heino ja Olli J. Horch H3:n moottoreiksi löytyi varastoista panssarivaunuihin tarkoitettuja Maybach-moottoreita. Toisaalta miehitysviranomaiset määräsivät 1947 tehtaan tekemään kuorma-autoja. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Itäisiä sen sijaan olisi saanut, mutta innostusta ei herännyt. 4000 konetta ja laitetta. Tehdas valmisti 1958 jälkeen useita eri Robur LO mallisia kuormureita vuoteen 1974 saakka. Entisen Phänomen tehtaan nimeksi tuli VEB Phänomen Zittau, ja maailmansotaa edeltäneeseen kuormurimalliin perustuvia IFA Phänomen Granit 27 -kuormureita alkoi valmistua 1950. Kaupaksi käyneet IFA:t ostettiin vaihtoehtojen puutteessa, eivätkä kokemukset olleet mukavia. Granit oli varustettu 4-sylinterisellä 2,7 litraisella ja 47 hevosvoimaisella moottorilla. 20 tuksen jatkuessa vuoteen 1991 saakka. Garanteja tehtiin vuoteen -61 saakka. Granit-Garantin kone oli 3-litrainen 55 hevosvoimainen bensamoottori tai 3,2 -litrainen 52 ja myöhemmin 60 hevosvoiman diesel. Neuvostoliiton valvomaksi miehitysvyöhykkeeksi jääneessä Itä-Saksassa autoteollisuuden alkuvaiheet olivat surkeat, paljon huonommat kuin länsivyöhykkeillä. Granit oli ollut esillä jo 1948 messuilla, mutta vain kaukaa katsoen valmiilta näyttävänä ”kulissina”. Venäläisten määräyksestä alkanut raskaampien kuormureiden tuotanto VEB Kraftfahrzeugwerk Horch -tehtaalla perustui maailmansodan aikana AutoUnion 1500 S -nimellä suunniteltuun kuormuriin ja Wanderer 23 -moottoriin, mutta suurennettuna ja raskaampana versiona