Agruline 1/1 agru Kunststofftechnik Gesellschaft m.b.H. Ing.-Pesendorfer-Strasse 31 | A-4540 Bad Hall T. +43 7258 7900 | office@agru.at | www.agru.at Now available! Tee long spigot OD 630 SDR 11 Liittimet ja putket Halkeilunkestävä PE 100-RC PIDEMPI KÄYTTÖIKÄ halkeilunkestävä PE 100-RC KORKEA TALOUDELLINEN TEHOKKUUS hiekkapohjaton asennus KESTÄVÄT LIITOKSET paremmat hitsaustulokset OSTOT YHDESTÄ PAIKASTA täydellinen PE 100-RC -putkistojärjestelmä AGRULINE ®
Kansikuva: /. 4 Pääkirjoitus Antti Belinskij ja Ville Keskisarja UUDISTUVA VESIOIKEUS 5 Vesilain kalatalousvelvoitteiden vaikutukset vesivoimalaitosten toimintaan Terhi Raikas 13 Vesilain valvojan näkökulma lupien muuttamiseen ja luvantarvepohdintaan Maria Timonen 16 Vesienhoitolaki 20 vuotta – suunnittelujärjestelmästä kohti sitovia ympäristötavoitteita Salla Koskela, Juhani Gustafsson ja Turo Hjerppe 20 Jätevesimaksulaki maamme vesiensuojelun uranuurtajana Tapio Katko, Petri Juuti ja Riikka Juuti 27 Vesipuitedirektiivi haastaa kustannustehokkaat BAT-tekniikat Maija Vidqvist 30 Kohti kestävää vesivoimatuotantoa ja jokien ennallistamista Eerika Albrecht ja Miikka Hakkarainen 33 Vesi on meidän Vilja Klemola MUUT AIHEET 37 Rikkivedyn aiheuttaman betonikorroosion hallinta Jarmo Sallanko ja Heikki Hekkala 42 Käytännöllinen esimerkki paineenkorotuspumppaamoiden määrityksistä Martti Pulli 44 Pohjoismainen juomavesikonferenssi yhdisti talousvesiosaajat kuuden vuoden tauon jälkeen 45 Uusi vedenkäsittelyn testausja pilotointiympäristö Mikkeliin Juha Kauppinen 46 Ruoka tuo veden myös ilmastokeskustelun keskiöön Mika Jalava ja Vilma Sandström 48 Liikehakemisto 49 Ajankohtaista vesiyhdistykseltä 50 Abstracts 51 Vieraskynä Erkki J. LXV Sisältö 5/2024 JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Ympäristöviestintä YVT Oy Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki Puhelin (09) 694 0622 Yhteistyössä Suomen Vesiyhdistys ry PÄÄTOIMITTAJA Minna Maasilta Maaja vesitekniikan tuki ry Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki e-mail: minna.maasilta@mvtt.fi TOIMITUSSIHTEERI / ILMOITUKSET Jarkko Narvanne Elontie 115, 00660 Helsinki Puhelin 045 305 0070 e-mail: toimitus@vesitalous.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Taina Hihkiö Maaja vesitekniikan tuki ry Puhelin (09) 694 0622 e-mail: vesitalous@vesitalous.fi ULKOASU JA TAITTO Taittopalvelu Jarkko Narvanne, PAINOPAIKKA Punamusta | ISSN 0505-3838 TOIMITUSKUNTA Harri Koivusalo, tekn.tri., teknisen vesitalouden professori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Vuokko Laukka, tekn.tri., johtava asiantuntija, Suomen ympäristökeskus Riina Liikanen, tekn.tri., vesiasiain päällikkö, Suomen Vesilaitosyhdistys ry Anna Mikola, tekn.tri., apulaisprofessori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Pekka M. Tämän numeron kokosivat Professori Antti Belinskij, antti.belinskij@uef.fi Ympäristöneuvos Ville Keskisarja, ville.keskisarja@avi.fi Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Hollo VESITALOUS www.vesitalous.fi VOL. Vuosikerran hinta on printtilehtenä 65 € ja digilehtenä 50 €. Rossi, tekn.tri., apulaisprofessori, Oulun yliopisto, vesija ympäristötekniikka Maija Taka, fil.tri., akateeminen koordinaattori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Annina Takala, dipl.ins., Suomen Vesiyhdistys ry Saijariina Toivikko, dipl.ins., kehittämispäällikkö, Suomen Vesilaitosyhdistys ry Erkki Vuori, lääket.kir.tri., professori, emeritus, Helsingin yliopisto, oikeuslääketieteen osasto Asiantuntijat ovat tarkastaneet lehden artikkelit. mennessä. Vesitalous 6/2024 ilmestyy 4.12. Ilmoitusvaraukset 23.10. Seuraavassa numerossa teemana on Valuma-aluelähtöinen vesienhallinta
EU:n ympäristölainsäädännön yhtenä haasteena on, että eri säädösten määrä lisääntyy, mutta yhteensovittamisen ongelmat jäävät usein ratkaistaviksi kansallisen tason soveltamistilanteissa. Toisena on se, että EU-tason lainvalmistelu on usein tapahtunut eri lähtökohdista kuin mitä ovat tämän hetken yhteiskunnalliset tarpeet. artikkelissa (sivuilla 16-19) käydään lävitse vesienja merenhoitolain kehitystä suunnittelujärjestelmästä, jolla ei ole oikeusvaikutuksia, kohti päätöksentekoa sitovia ympäristötavoitteita. Nämä näkökohdat käyvät selvästi ilmi Terhi Raikkaan artikkelista (sivuilla 5-12), jossa tarkastellaan kalatalousvelvoitteiden sääntelyä. Vesija jätevesihuollon nähdään edellyttävän tarkkaa lainsuojaa ja ohjausta sekä kansalaisten että päätöksentekijöiden ja tutkijoiden näkökulmasta. Teemat ovat samantyyppisiä myös tällä kertaa. Erkki J. Edellisestä vastaavasta teemanumerosta (1/2015) on vierähtänyt lähes kymmenen vuotta. Vaikka edellä sanotuilla keinoilla saataisiinkin enemmän tehoja irti prosesseista, eivät ne tuo apua sääntelykuorman kasvuun tai käsiteltävien asioiden monimutkaisuuteen. Tällainen nivominen on ollut käytäntönä jo jonkin aikaa, muttei ongelmitta. Salla Koskelan ym. Lehden teemanumeroon sopii itseoikeutetusti myös katsaus historiaan, siihen miten tähän on tultu, mikä on muuttunut ja mikä ei, sekä siihen, mitkä säätelystrategiat ovat toimineet aikaisemmin. Lisäksi viranomaisten käsittelyaikoja pyritään lyhentämään määräaikoja kiristämällä. käyvät lävitse, miten jätevesihuollon säätely on vuosikymmenten varrella vaikuttanut positiivisesti vesiympäristöön ja sisältänyt toimivia instrumentteja, joita voi kuitenkin olla vaikea ottaa nykytilanteessa käyttöön. katsaus siihen, miten rakennetuissa vesissä pyritään sovittamaan yhteen vaelluskalat ja vesivoiman tuotanto unohtamatta muitakaan käyttömuotoja tai kulttuurillisia ja ekologisia tekijöitä. Osa aikeisemmista sääntelyratkaisuista on kestänyt hyvin aikaa, ja niistä voi yhä olla opittavaa. Artikkelissa valotetaan myös hallituksen esityksen valmistelua, jonka tavoitteena on EU:n ja kansallista oikeuskäytäntöä seuraten nivoa vesienhoidon ympäristötavoitteet selvästi osaksi vesilain ja ympäristönsuojelulain lupaharkintaa. Puhdas vesi ja vesihuoltopalvelut ovat yhteiskunnan peruspilareita, mikä näkyy myös tämän lehden sisällössä. Samaan aikaan hallinto uudistuu ja valvottavien lupien sekä ilmoitusmenettelyn piirissä olevien asioiden määrät kasvavat. Vuonna 2015 lehdessä käsiteltiin muun muassa vesihuoltolainsäädännön uudistusta, talousveden laadun turvaamista ja vesiensuojelua. Artikkelissa tuodaan esille, että parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusten noudattaminen ei yksin riitä luvan saamiseen, jos toiminnalla voi olla vesienhoidon ympäristötavoitteiden vastaisia seurauksia. Sisällöstä järjestettiin avoin kirjoittajakutsu, jossa aiheina mainittiin esimerkiksi vesioikeuden kehitys ja rooli osana ympäristöoikeutta, lupaprosessit ja valvonta, oikeusja ratkaisukäytäntö, huoltovarmuus sekä eri vesienkäyttöintressien yhteen sovittaminen. Vilja Klemolan Vesi on meidän -artikkelista (sivuilla 33-36) käy ilmi, millaisia muutoksia vesihuoltolakiin on suunnitteilla vesihuollon yksityistämisen estämiseksi. Vesioikeuden uudistuksia näkyvämpänä kehityskulkuna on tällä hetkellä pyrkimys sujuvoittaa lupaja valitusprosesseja. Artikkelin perusteella hankkeiden luvanvaraisuuden ja sallittavuuden kynnykset elävät ajassa, mikä tarkoittaa monimutkaisia haasteita valvontatyöhön. EU:n vesipolitiikan kruununjalokivi, vesipolitiikan puitedirektiivi, on muodostunut keskeiseksi vesiensuojeluinstrumentiksi jäsenvaltioissa Suomi mukaan lukien. Keskimäärin 50 vuoden välein tehtävä vesilain kokonaisuudistus ei tahdo pysyä nopeasti muuttuvien yhteiskunnallisten tavoitteiden ja kasvavan EU-lainsäädännön kyydissä. Sivuilla 30-32 on Eerika Albrechtin ym. Hollon vieraskynässä sivulla 51 muistutetaan ilahduttavasti vesioikeuden ansiokkaasta 122 vuotisesta taipaleesta. Artikkeleissa pyydettiin myös pohtimaan sitä, miten uudistuva oikeudellinen sääntely vaikuttaa vesialan toimijoihin. Toisessa historiakatsauksessa (sivuilla 20-26) Tapio Katko ym. ANTTI BELINSKIJ Professori, Itä-Suomen yliopisto, antti.belinskij@uef.fi VILLE KESKISARJA Ympäristöneuvos, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, ville.keskisarja@avi.fi 4 www.vesitalous.fi PÄÄKIRJOITUS. Vesilainsäädännön käytännön soveltamisen haasteita tarkastellaan Maria Timosen artikkelissa (sivuilla 13-15), jonka aiheena on vesilain valvojan näkökulma ympäristöä muuttavan toiminnan ennakkoja jälkivalvontaan. Tätä haastetta käsitellään osaltaan Maija Vidqvistin artikkelissa (sivuilla 27-29) vesipolitiikan puitedirektiivin ja teollisuuspäästödirektiiviin yhteensovittamisesta. Käytännön toimenpiteitä ovat esimerkiksi yhden valtakunnallisen lupaja valvontaviraston perustaminen sekä pyrkimys yhden luukun palveluun, joka pitäisi sisällään useiden lakien mukaisen päätöksenteon yhdistämisen sekä mahdollisuuden valittaa samasta asiasta vain kerran. Toisaalta, kuten lehden artikkeleissa ansiokkaasti muistutetaan, lainvalmistelussa ja säädöksissä on ennenkin osattu ottaa huomioon yhteiskunnallisia sekä ympäristönsuojeluun liittyviä kysymyksiä. Tällä hetkellä keskustelua käydään paljon vesivoiman tuotannon ja ympäristöintressien yhteensovittamisesta nykyisen lainsäädännön puitteissa ja mahdollisista säädösmuutoksista. K äsissänne on oikeusteemainen Vesitalous-lehti. Vesirakentaminen on aina ollut vesioikeuden ytimessä. Tämän Uudistuva vesioikeus -numeron tavoitteena on tarkastella vesivarojen hallinnan ja vesiensuojelun ajankohtaisia oikeudellisia kysymyksiä
Voimassa olevaa lainsäädäntöä on pidetty epätyydyttävänä erityisesti ns. 5 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS. 21) hyödyntämällä perehtymään ensin lyhyesti siihen, miten vesilain sisältämät kalatalousvelvoitteet ovat muuttuneet vuosikymmenien aikana. terhinvaitoskirja@gmail.com Terhi Raikas opiskelee Vaasan yliopistossa hallintotieteen tohtoriksi. nollavelvoitelaitosten osalta, sillä tällaisiin laitoksiin kohdistuvien hankkeiden edistäminen on osoittautunut käytännössä hankalaksi ilman luvanhaltijan myötävaikutusta (Oikeusministeriö 5.4.2024a). O ikeusministeriössä on meneillään toimenpidekokonaisuus, jolla pyritään elvyttämään kansallisia vaelluskalakantoja. TERHI RAIKAS Ympäristöalan OTM/DI. Vesilain kalatalousvelvoitteiden vaikutukset vesivoimalaitosten toimintaan Vesilain 3:14:ssä kalatalousvelvoitteella tarkoitetaan kalatietä, kalataloudellista kunnostustoimenpidettä, istutusta tai muuta kalataloudellista hoitotoimenpidettä tai näiden yhdistelmää. Siksi tässä artikkelissa pyritäänkin lainopillista analyysiä (Hirvonen 2011, s. Hän on työskennellyt ympäristöjuristina ELY:ssä sekä esittelijänä Vaasan HaO:ssa. Oikeusministeriössä valmistellaan toimenpiteitä Suomen luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi ja kansallisisten vaelluskalakantojen elvyttämiseksi. Lakimuutokset toisivat muutoksia sellaisten vesivoimalaitosten velvoitteisiin, joiden luvissa ei ole aiemmin määrätty kalatalous velvoitteista
Ensimmäisen kerran kalatalousvelvoitteista on nimittäin säädetty Suomen vesioikeudessa jo vuoden 1902 vesioikeuslaissa. Alkujaan nämä 1930ja 1940-luvuilla annetut lait vesistöhankkeiden väliaikaisista luvista oli tarkoitettu vain sotaja poikkeusoloihin (Löyttyjärvi 2012, s. 2017, s. Oikeuskäytännöstä on ollut myös havaittavissa, etteivät kalatalousvelvoitteet näytä olevan juridisesti erityisen pysyviä (Hepola 2017, s. Kyseinen laki sisälsi selväpiirteisen valtaväylän sulkemiskiellon, jossa kiinnitettiin huomiota vaelluskalojen elinkiertoon (Belinskij & Soininen 2017, s. Tavoitteet ovat myös osaltaan toisiinsa nähden limittäisiä ja toisiinsa liittyviä: oikeuskirjallisuudessa kalatalousvelvoitteita, jotka edistävät luonnon kestävää käyttöä kalataloudessa, kuvataan vesilaissa oleviksi ekosysteemipalveluita edistäviksi korvaaviksi toimenpiteiksi (Similä ym. 98). 75 ja Westman 1995, s. Huolimatta siitä, että luontokato on saanut kansainvälisesti paljon huomiota ja sen vastustamiseksi on asetettu kunnian himoisia tavoitteita mm. 58). Sen jälkeen käydään läpi nykyinen vesilainsäädäntö, suunnitteilla olevat lainsäädäntömuutokset ja niiden vaikutukset vesivoima laitosten toimintaan. Kalatalousvelvoitteita koskevan sääntelyn lisäksi aihepiiriin liittyvä oikeuskäytäntö on kehittynyt Suomessa merkittävästi. Kalatalousvelvoitteita koskevan lainsäädännön ja oikeuskäytännön aiempi kehitys Tässä artikkelissa käsitellään myöhemmin sitä, millaisia lainsäädäntömuutoksia oikeusministeriössä ollaan suunnittelemassa vesilakiin kalatalousvelvoitteiden osalta. Vuonna 1941 annetussa laissa toimenpiteistä vesivoiman käyttöönoton helpottamiseksi (196/1941) oli vesivoimaintressillä puolestaan tärkeä rooli. Tämä kokonaisuus koostuu erilaisista luonnon sektoreista, joilla Suomen tulee pyrkiä turvaamaan luonnon monimuotoisuus. 1). Sulkemiskiellon tarkoituksena oli vesillä liikkumisen, uiton, kalan kulun ja veden virtauksen turvaaminen (Wallgren 2002, s. Kansainvälisellä sekä kansallisella tasolla tapahtuva luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tapahtuva tavoitteiden asettaminen – ja noudattaminen – on olennaista. Sovittuihin tavoitteisiin sisältyvät suojelualueiden määrän kasvattaminen 30 prosenttiin maailman maaja merialueista. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi biodiversiteettisopimuksen osapuolet asettivat uudet kansainväliset tavoitteet Montrealissa Kanadassa vuonna 2022 pidetyssä kokouksessa. 6 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS. 436). Kalatalousvelvoitteita koskeva lainsäädäntö on kokenut Suomessa muutoksia kuitenkin myös paljon ennen nykyisin suunniteltavia muutoksia. Onkin ilmeistä, että Suomen vesilainsäädäntö on kehittynyt vuosien saatossa selkeästi kalakantojen suojeluun keskittyvään suuntaan. Voimalaitostöitä aloitettiin usein jo ennen väliaikaisenkaan luvan myöntämistä. Kyseisen lain nojalla oli mahdollista antaa väliaikainen lupa ennen lopullista päätöstä ja ennen katselmustoimitusta. Suomi ja Euroopan unioni. 80). 63) ja kalatalouteen liittyvät kysymykset on opittu ottamaan paremmin huomioon vesilainsäädännössä. Tärkeitä ovat myös ekosysteemipalvelujen tukeminen ja kaupunkien viheralueiden lisäämistä koskevat tavoitteet sekä luonnon kestävä käyttö maa-, metsäja kalataloudessa (Pappila & Soininen 2023, s. EU:ssa, on luonnon monimuotoisuuden tila jatkanut heikkenemistään (Jääskeläinen 2022, s. Tässä artikkelissa käsitellään myöhemmin oikeusministeriössä parhaillaan valmisteltavia lainsäädäntömuutoksia, joilla pyritään kalatalouden osalta pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä. Väliaikaiseen lupaan ei saanut hakea muutosta, ja niinpä lopullinen rakennuslupa myönnettiin vasta myöhemmin. Tämä aiheutti kalatalousvelvoitteiden määräämisen lykkääntymisen jopa vuosikymmenten päähän. Aiemmassa oikeuskirjallisuudessa on kalatalousvelvoitteisiin liittyvää kehitystä tutkittu myös oikeuskäytännön osalta (Hepola 2017), mitä hyödynnetään myös tässä artikkelissa soveltuvilta osin. 2). 66). Aiemmin silloiseen vesilakiin (264/61) tehdyn muutoksen (553/1994) nojalla saatettiin vesivoimalaitokselle asettaa joko kalatievelvoite tai määräys kalanistutuksista tai muista toimenpiteistä. Merkitys on tällaisella lainsäädännöllä ollut suuri: väliaikaiseksi tarkoitetun lainsäädännön nojalla rakennettiin merkittävä osa Pohjois-Suomen jokivesistöjä (Kotkasaari 2019, s. Oikeuskäytännössä on todettu, että keskeisimpiä seikkoja, joihin kalatalousvelvoitteen muuttaminen voidaan perustaa, ovat ympäristöolosuhteiden muutokset sekä uusi luonnontieteellinen tieto. 3). Kalatalous osana luonnon monimuotoisuudesta huolehtimista Suomi on vuodelta 1992 olevan Rion biodiversiteetti sopimuksen nojalla sitoutunut suojelemaan luonnon monimuotoisuutta (Borgström 2011, s. Nykyinen vesilainsäädäntö ei sisällä mahdollisuutta katselmustoimitukseen. 24). Vaihtoehtoisesti rakentaja saatettiin määrätä suorittamaan kohtuullisia kustannuksia vastaava kalatalousmaksu, mikäli kalatalousvelvoitteen määräämistä ei voitu pitää tarkoituksenmukaisena (KHO 2004:98). Kokouksessa olivat osapuolina mm. Myöhemmin kalatalousvelvoitteet ovat muuttuneet aiempaa monipuolisemmiksi (Kotkasaari 2019, s
Lupamääräyksissä oli kalatalousviran omaisen myöhemmin hyväksyttäväksi voitu jättää vain sellaisia vähäisiä muutoksia kalatien rakenteisiin, joilla ei ollut merkittäviä vaikutuksia yleisiin tai yksityisiin etuihin tai luvanhaltijalle aiheutuviin kustannuksiin. Vesivoimalaitosten nykyiset kalatalousvelvoitteet Vesitalouslupaan sisältyy sekä julkisoikeudellisia että yksityisoikeudellisia elementtejä: luvassa määritellään vesitaloushankkeen toteuttamisedellytykset, muovataan luvan hakijan ja asianosaisten välisiä yksityisoikeudellisia suhteita hankkeen toteuttamisen edellyttämässä laajuudessa sekä määrätään hankkeesta aiheutuvien yksityisoikeudellisten edunmenestysten korvaamisesta. KHO 2019:172: Vesivoimalaitoksen vesitalousluvan haltija oli velvoitettu hakemaan lupaa kalatien rakentamiseen olemassa olevan vesivoimalaitoksen yhteyteen. 33). Tarkistaminen on mahdollista myös, mikäli kalatalousvelvoite todetaan epätarkoituksenmukaiseksi ja velvoitteen kalataloudellinen tulos on parannettavissa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä. Toimenpiteet voivat näkyä esimerkiksi siten, että kalatalousvelvoitteen täyttämiseksi hankkeen toteuttaja voidaan velvoittaa vesilain nojalla istutuksiin tai kalateiden rakentamiseen, jos rakennushankkeesta aiheutuu haittaa kalastolle tai kalastukselle (Ketola ym. Kalaportaat Oulujoen Merikoskessa. 13 ja KHO 2019:172). Erimielisyydet lupamääräysten tulkinnasta kuuluivat lupaviranomaisen ratkaistaviksi. Kalatalousvelvoitetta koskevien lupamääräysten muuttamisesta vastaa vesilain säännösten nojalla lupaviranomainen. Vuonna 2011 annettu nykyinen vesilaki (587/2011) ei tuonut sitä koskevan hallituksen esityksen mukaan kalatalousvelvoitteisiin erityisempiä muutoksia, vaan kalatalousvelvoitteen ja -maksun antamista koskeva sääntely kirjattiin säilyväksi pääperiaatteiltaan aiemman lain kaltaisena. Nykyisin oikeuskirjallisuudessa katsotaan kuitenkin pääsääntöisesti vesitalousluvan olevan luonteeltaan hallintopäätös riippumatta siitä, minkälaisen viranomaisjärjestelmän tuotoksena ratkaisu on muodostunut (Oikeusministeriö 2018, s. 173). Säännöksen tarkoituksena on ollut ehkäistä kalastolle ja yleiselle sekä yksityiselle kalatalousintressille syntyviä vahinkoja ja haittoja toimenpidevelvoitteella tai maksulla. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut 29.7.2024 merkittävät ratkaisut koskien kalatalousvelvoitteiden tarkistamista Kemijoen ja Iijoen voimalaitosten osalta. 2009, s. Velvoitteiden tausta on ensisijaisesti kalanhoidollinen, mutta kalatalousvelvoitteet ja -maksut vähentävät tämän lisäksi osaltaan myös hankkeesta vastaavan suoritettavaksi osoitettuja korvauksia (HE 277/2009 vp, s. Mahdollisuus lupavelvoitteiden tarkistamiseen Kalatalousmääräyksiä voidaan vesilain 3 luvun 22 §:n perusteella tarkistaa, mikäli olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Asiassa oli luvan saajan valituksen johdosta kysymys kalatien rakentamista koskevien lupamääräysten lainmukaisuudesta. Kalatalousmääräysten muuttamiseen liittyvä, oikeuskirjallisuudessa väljäksi kuvattu sääntely on johtunut siitä, että kalatalousmääräysten tarvetta ja riittävyyttä ei ole mahdollista arvioida ennakolta pysyvästi (Hepola ym. Nämä toimenpiteet ovat merkityksellisiä vesiluonnon kannalta, sillä varsinkin luvissa määrätyillä kalatalousvelvoitteilla voidaan ehkäistä tai vähentää hankkeista vesiekosysteemille koituvia haittoja (Puharinen 2017, s. 69). 47–48). Kalatalousvelvoitetta koskevien lupamääräysten muuttaminen kuului lupaviran omaiselle. Jos vesitaloushankkeesta aiheutuu kalakannoille tai kalastukselle vahinkoa, on vesilain (587/2011) 3 luvun 14 §:n mukaan hankkeesta vastaava velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi taikka määrättävä maksamaan tällaisten toimenpiteiden kohtuullisia kustannuksia vastaava maksu kalatalousviranomaiselle. 2021, s. (Wikipedia) 7 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS
14). (Shutterstock) poikkeavalla tavalla ja tästä on myös saatettu sopia valvontaviranomaisen kanssa (Hepola ym. Vesilain kalatalousvelvoitteisiin kohdistuvat muutostarpeet Vaelluskalakantojen elvyttäminen on ollut Suomessa pitkäaikainen tavoite, ja niinpä kalatalousvelvoitteista on kehittynyt monipuolisempia (Kotkasaari 2019, s. Kalatalousvelvoitteiden valvonnasta vastaavat Suomessa ELY-keskukset (Ahonen 2015, s. Erilaiset lupaan perustuvat kalatalousvelvoitteet, joita ei ole kokonaan toteutettu, voivat vaikuttaa voimakkaasti voimalaitoksen arvoon (Hepola ym. Tämä on voinut tarkoittaa sitä, että kalatievelvoitteita on voitu oikeuskäytännössä määrätä pitkänkin ajan jälkeen, vaikka velvoitteet olisi kirjattu lupaan epätarkasti. Aluehallintovirasto arvioi päätöksissään näiden jokien olosuhteiden muuttuneen olennaisesti vesilaissa säädetyllä tavalla (Aluehallintovirasto 2024). 8 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS. Kalatie vasemmalla. 2023, s. Vesivoimalaitoksen arvonmääritys tulee toteuttaa niin, että mukaan luetaan sekä voimalaitos että voimalaitoslupa. 63). Vanhoihin lupiin sisältyneiden kalatalousmääräyksien osalta puolestaan ongelmana on ollut, että niitä ei ole Suomessa useinkaan pantu lainkaan toimeen. Vanhojen lupien sisältämien kalatalousmääräysten puutteellinen noudattaminen on kysymyksenä paitsi ympäristönsuojelullisesti myös taloudellisesti merkityksellinen. Vesilakiin suunnitellut nykyiset kalatalousvelvoitteiden muutokset pohjaavat osaltaan NOUSU-ohjelmaan, joka on yksi keinoista Suomen luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi. Ekosysteemipalveluita korvaavana ja edistävänä toimenpiteenä kalatalousvelvoitteet ovat tärkeä elementti luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Joskus kalatalousvelvoitteet on voitu käytännössä toteuttaa luvasta Halistenkoski, Turku. 13). 56). Voimassa olleet kalatalousvelvoitteet perustuivat PohjoisSuomen vesioikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden yli 40 vuoden takaisiin päätöksiin. Määräysten tarkistamisessa on esiintynyt jonkin verran epäselvyyksiä – oikeuskirjallisuudessa on kritisoitu esimerkiksi sitä, että mikäli lupaan on alun perinkin sisältynyt jonkinlainen kalatalousvelvoite, sen sisältöä on olosuhteiden muuttumisen perusteella ollut myöhemmin mahdollista selventää ilman, että voimayhtiöllä on ollut välttämättä edes oikeutta korvauksiin menetetystä voimantuotantokapasiteetista. 2017, s. 446). Sen sijaan vanhoihin lupiin ei ole ollut mahdollista ilman luvanhaltijan suostumusta jälkikäteen kirjata kalatalousvelvoitetta, ellei sellaista ole lupaan alun perin kirjoitettu (Kauppila 2014a, s
Haasteita tälle aiheuttaa eittämättä se, että vanhempien päätösten kohdalla voi olla tulkinnanvaraista, onko päätökseen sisältyvä määräys katsottavissa luonteeltaan kalatalousmaksuksi tai kalatalousvelvoitteeksi (Oikeusministeriö 2023a, s. Vesivoima on saanut Ruotsissa tärkeän merkityksen vuosisatojen aikana – ensimmäinen vesivoimalaitos rakennettiin Ruotsiin jo 1200-luvulla (Sveriges Riksdag 2018, s. 436). Tapaus koski riidanalaista, verraten pientä vesivoimalaitosta, joka tuotti 2 promillea alueellisesta ja 0,4 promillea kansallisesta energian tuotannosta (Leino & Belinskij 2018, s. 8; Similä ym. Vesilakia koskevan lainsäädäntöuudistuksen lausuntokierroksella on myös esitetty näkemyksiä, että lainsäädäntöesityksessä on vielä epävarmaa, millä reunaehdoilla uutta kalatalousvelvoitetta voitaisiin hakea vesivoimalaitoksiin, joissa toiminnan harjoittaminen on osin tai kokonaan loppunut. Esimerkiksi Ruotsissa on mahdollista asettaa vesivoimalaitosten lupiin velvoitteita ”kalaportaista”, jotka edesauttavat kalojen vaellusta ja vähentävät Ruotsissa tavattavien kalalajien kokeman uhan määrää. Kysymyksen selvittäminen on olennaista ennen vesilakiin esitettyjen lainsäädäntöuudistusten voimaantuloa, sillä merkittävä osa vaelluskalojen elinkiertoa haittaavista nollavelvoitelaitoksista on tällaisia (Oikeusministeriö 2023b, s. NOUSU keskittyy vaellusesteiden purkamiseen, ja vesilaissa se näkyisi siten, että kalatalousvelvoitteita voitaisiin lisätä vesilain mukaisiin vesitalouslupiin jälkikäteen (Hepola ym. 9 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS. 2023, s. 44). Vesipuitedirektiivissä säädetään vesien ja vesiekosysteemien suojelusta, kestävästä vedenkäytöstä sekä prioriteettiaineiden päästöjen estämisestä (Oikeusministeriö 2022, s. 1). pienvesivoimaloita, joiden merkitys on tunnistettu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. 8 ja Löyttyjärvi 2013, s. Nollavelvoitelaitoksiin kohdistettavia, suunnittelussa olevia lainsäädäntömuutoksia käsitellään tarkemmin seuraavassa luvussa. Kalatalousvelvoitteiden asettaminen on tehty mahdolliseksi myös muiden EU-maiden lainsäädännössä. 2023, s. 22). Kyse onkin paitsi kalastosta luonnonvarana ja kalastuksen kohteena myös kalakannoista osana vesiluontoa ja sen toimintaa. Pienvesivoimaloiden ympäristöratkaisujen edistämispaineiden taustalla on Suomessa erityisesti EU:n vesipuitedirektiivi (2000/60/EY), joka on pantu täytäntöön pääasiassa lailla vesienhoidon ja merienhoidon järjestämisestä (VMJL 1299/2004; Hepola ym. 24). 2017, s. 138). 26). C-346/1417: Schwarze Sulm -nimellä tunnetussa Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisussa C-346/1417 tuomioistuin osoitti pienenkin vesivoimalaitoksen rakentamisen voivan muodostaa erittäin tärkeän yleisen hyödyn (Oikeusministeriö 2023b, s. Valtaosa nollavelvoitelaitoksista on ns. 51)
173 ja Löyttyjärvi 2013, s. Nollavelvoitelaitoksia koskevaan lainsäädäntöesitykseen myönteisesti suhtautuneissa lausunnoissa on viitattu erityisesti siihen, että nollavelvoitelupien tarkistamisen mahdollistaminen on välttämätöntä vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) riittävän implementoimisen kannalta sekä joka tapauksessa direktiivin vesien hyvän tilan tavoitteiden saavuttamiseksi, mikä olisi tullut vesipolitiikan puitedirektiivissä asetettujen tavoitteiden nojalla saavuttaa kaikissa jäsenvaltioissa 15 vuodessa direktiivin voimaantulosta (Oikeusministeriö 2023b, s. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ministeriö olisi voinut aiempien lupaehtojen nojalla edellyttää luvan haltijalta kalakannan turvaamiseksi tehtäviä tarkoituksenmukaiseksi katsomiaan toimenpiteitä. KHO 2004:98: Asiassa oli kysymys maaja metsätalousministeriön ja voimalaitosyhtiöiden välisten sopimusten sitovuudesta voimalaitosten rakentamislupien ehdoissa asetettujen kalatalousetua koskevien velvoitteiden täyttämisen osalta sekä lupapäätöksessä sisällöltään avoimeksi jätetyn velvoitteen yksilöimistä koskevan asian ratkaisutavasta. Korkein hallintooikeus on määritellyt kalatalousvelvoitteen luonteeltaan luvan kiinteäksi osaksi jo ratkaisuissaan KHO 2004:98 ja KHO 2005:16, ja niinpä suunnitteilla oleva lakimuutos saattaa lain ajantasaiseksi Suomessa aihepiirin osalta vallitsevaan oikeustilaan nähden (Puharinen 2017, s. Suunnitellut lainsäädäntömuutokset koskien nollavelvoitelaitoksia Oikeusministeriössä suunniteltu vesilain uudistus ulottaisi kalatalousvelvoitteet nollavelvoitelaitoksiin. Nolla velvoitelaitoksella tarkoitetaan tässä yhteydessä vesivoima laitosta, jonka lupaan kalatalousvelvoitetta tai maksua koskevaa määräystä ei ennestään sisälly. Ehdotetut vesilain uudistukset eivät koskisi vesivoimalaitoksia, joiden lupiin on jo ennestään sisältynyt kalatalousvelvoite tai kalatalousmaksu. kutunousua edistävien ja kutuolosuhteiden parantamista koskevien lupamääräysten näkökulmasta (Kauppila 2014b, s. Tällaisia laitoksia on arvioitu Suomessa olevan yli 140 kappaletta. 9, 26). KHO 2005:16: Asiassa oli kysymys voimassa olevassa vesi voimalaitoksen luvan kalanistutusvelvoitetta koskevassa lupaehdossa olleen velvoitteen tarkempaa sisältöä koskevasta suunnitelmasta, joka oli määrätty kalatalousviranomaisena toimivan maaja metsätalousministeriön määrävuosin hyväksyttäväksi. 13 ja Majuri 2002, s. 38–39). 51). Asianomaisten toimenpiteiden lopullinen sisältö ei kuitenkaan kuulunut ministeriön päätettäväksi. Tämä edellyttääkin lainsäädäntömuutoksilta tarkkaa sääntelyä sen osalta, mitkä laitoksista määritellään nollavelvoitelaitoksiksi ja täten suunnitteilla olevien vesilain uudistusten piiriin kuuluviksi. Oman kysymyksensä muodostavat tässä kohdin tilanteet, joissa esiintyy epäselvyyksiä siitä, onko kyseessä vesivoimalaitos vai vanha mylly (Reiter 2016). 2023, s. 95). Artikkelin kirjoitushetkellä keväällä 2024 ei ole vielä tarkkaan tiedossa, milloin suunnitellut lainsäädäntömuutokset tulevat voimaan; oikeusministeriö on ilmoittanut sivuillaan, että kalatalousvelvoitteita koskeva lainsäädäntöuudistus on poistettu vuoden 2024 kevätistuntokauden käsiteltävistä esityksistä, mutta ministeriö on kuitenkin myös ilmoittanut, että lakiuudistus pyritään saattamaan voimaan mahdollisimman pian sen vahvistamisen jälkeen (Oikeusministeriö 5.4.2024a ja Oikeusministeriö 5.4.2024b). Vanhojen vesivoimalaitosten tiedot voivat olla kuitenkin puutteellisia, ja niinpä nollavelvoitelaitosten todellinen määrä saattaa olla suurempi (Oikeusministeriö 2023a, s. 42, 197). Nollavelvoitelaitoksia koskeva lainsäädäntömuutos tulee olemaan Suomessa merkityksellinen, sillä sen avulla voidaan kaikkien vesivoimalaitosten lupiin asettaa kalatalousvelvoitteita turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Painetta lainsäädäntömuutoksiin ovat lisänneet erilaiset ympäristöalan sidosryhmät, kuten ympäristöjärjestöt – esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliitto on pitänyt vesilakia hajanaisena ja ristiriitaisena, ja siihen kuuluvan kalatalousvelvoitesääntelyn osalta se on kuvannut voimalaitosten hyödyntävän ”siekailematta kalatalousvelvoitteidensa tulkinnanvaraisia muotoiluja” (Suomen Luonnonsuojeluliitto 2021). Koska Suomen Luonnonsuojeluliitolla ja muilla ympäristöjärjestöillä on Århusin yleissopimuksen (SopS 121–122/2004) nojalla oikeus ottaa osaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon, vaikuttavat tällaiset näkemykset myös osaltaan viranomaisten tarpeeseen tehdä vesilakia koskevia lainsäädäntöuudistuksia ja vähentää täten vesilakia vastaan vallitsevia negatiivisia näkemyksiä (Whittaker ym. Vaikka kalatalousvelvoitteita koskevan lainsäädäntömuutoksen käsittely on siirretty eteenpäin, ei tämä 10 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS. Vesipuitedirektiivin lisäksi erinäisiä kalatalousvelvoitteisiin liittyviä lainsäädäntömuutostarpeita edesauttaa myös oikeuskirjallisuus, jossa aihetta on pohdittu laaja-alaisesti vuosien saatossa mm. Istutuksia koskevan suunnitelman lopullinen sisältö ei erimielisyyksien vuoksi kuulunut kalatalousviranomaisen päätettäväksi, vaan ne tuli päättää ympäristölupavirastossa
Yhteenveto Tässä artikkelissa on perehdytty vesilain asettamiin kalatalousvelvoitteisiin ja niiden vaikutuksiin vesivoimalaitosten toimintaan. Vastaava kehitys on myös jatkumassa, kuten on havaittavissa oikeusministeriön suunnittelemista vesilain lainsäädäntömuutoksista. Suomen oikeuskäytäntö tiedostaa kalatalousvelvoitteen luonteeltaan kiinteäksi osaksi vesilupaa, ja niinpä lainsäädännön kehittämisen jatkaminen sen takaamiseksi, että myös nykyisten nollavelvoitelaitosten lupiin sisällytetään kalatalousvelvoite, on erittäin perusteltua. YT25 ½-sivu 11 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS TAMPERE 14.–15.5.2025 25 Yhdyskuntatekniikka 2025 • energiahuolto • liikenneja alueinfra • jäteja ympäristöhuolto • koneet, laitteet ja varusteet • mittaus-, tutkimusja muut palvelut • vesihuolto • Ilmoittaudu mukaan: yhdyskuntatekniikka.fi Alan parhaat yhdessä. Tämän vuoksi lupaviranomaisten tuleekin harjoittaa lakiuudistuksen voimaantulon jälkeen huolellista ja yksityiskohtaista pohdintaa sen suhteen, mitkä Suomessa toimivista laitoksista tulee luokitella lainsäädäntöuudistuksen piiriin kuuluviksi nollavelvoitelaitoksiksi ja täten laitoksiksi, joiden lupiin on mahdollista kirjata kalatalousvelvoitteita. Kalatalousvelvoitteisiin muutoksia ovat edistämässä myös erilaiset sidosryhmät, kuten ympäristöjärjestöt. Lakimuutoksessa on jonkin verran myös haasteita, joita aiheutuisi koskien vanhojen lupien tulkintaa – niissä on todettu esiintyvän epäselvyyksiä sen osalta, milloin luvan voidaan katsoa sisältävän kalatalousvelvoitteen tai -maksun. Vaikka kalatalousvelvoitteiden tunnistamisella suomalaisessa vesilainsäädännössä on pitkä historia, on tutkimuksesta havaittavissa, että vesilaki on kehittynyt tästä huolimatta sitä koskettaneissa lainsäädäntöuudistuksissa luonnon monimuotoisuuteen ja kalakantojen suojeluun liittyvien kysymysten osalta tiedostavammaksi. Kalatalousvelvoitteista huolehtiminen on olennaista, jotta kalat saadaan vaeltamaan kutemaan takaisin lähelle synnyinsijojaan. Muutos olisi merkittävä, sillä sen seurauksena viranomaisten ei enää tarvitsisi saada luvanhaltijalta suostumusta kalatalousvelvoitteen kirjaamiseksi jo olemassa oleviin lupiin. Kehitys on johtanut siihen, että kalakantojen vaellus tunnustetaan lainsäädännöllisesti tärkeäksi osaksi luonnon monimuotoisuutta ja täten tärkeäksi suojeltavaksi elementiksi. tarkoita, että tavoitteesta olisi luovuttu, vaan että se tullaan käsittelemään ja saattamaan voimaan myöhemmin, jotta kalatalousvelvoitteet on mahdollista saattaa koskemaan myös nollavelvoitelaitoksia. Tämä toisi jonkin verran muutoksia myös vesivoimalaitosten toimintaan, sillä laitoksen lupaan lisättäisiin kalatalousvelvoite, laitosta voitaisiin silloin velvoittaa rakentamaan esimerkiksi kalateitä, toteuttamaan istutuksia tai toteuttamaan erilaisia kalataloudellisia kunnostustoimenpiteitä
oikeusministerio.fi. Suomen Luonnonsuojeluliitto (2021). Utbyggnad av fisktrappor vid vattenkraftverk. (2018). Vesilain tarkistamistyöryhmän mietintö – Lausuntotiivistelmä. Belinskij, A. Joensuu. (2015). Vesienhoidollinen kompensaatio hankkeiden toteuttamisen edellytyksenä. Ympäristöjuridiikka 1/2023: 7–33. Oikeusministeriö (vierailtu 5.4.2024b). Motion till riksdagen 2018/19:299 av Angelika Bengtsson (SD). KHO 2004:98. (toim.). Dissertations in Social Sciences and Business Studies, nro 20. (2023). Kompensaation mahdollisuudet liikennehankkeissa. Vesilain tarkistaminen – uuden kalatalousvelvoitetta tai -maksua koskevan lupamääräyksen antaminen vesivoimalaitokselle. (2014a). Vesivoimalaitoksen arvon määritys erityisesti pienvesivoimalan kohdalla. (2012). (toim.). https://avi.fi/tiedote/-/tiedote/70391100 (vierailtu 10.9.2024). Iso paha susi vai hyödyllinen hukka. 12 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS. Puharinen, S-T. Itä-Suomen yliopisto. Freedom of Environmental Information – Aspirations and Practice. 96. Reiter, P. Leskinen, M. Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja XI 2018: 117–167. C-346/14. 66–72. Kalatutkimuksia No. Akateeminen väitöstutkimus. Aluehallintovirasto (2024). (2002). Westman, K. Lakimies 7–8/2022: 1158–1185. Uuden kalatalousvelvoitetta tai -maksua koskevan lupamääräyksen antaminen vesivoimalaitokselle – Vesilain tarkistamistyöryhmän mietintö. Pappila, M. Joensuu. et al. Euroopan unionin tuomioistuin (2016). Ympäristöjuridiikka 1/2014: 47–78. Ympäristöjuridiikka 4/2023: 23–46. Tosiseikkojen arviointi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen perusteluissa – esimerkkinä yhdyskuntien jäteveden-puhdistamojen typenpoisto. Joensuu. Voiko viihtyisyyttä oikeudellisesti arvioida ja kompensoida. ym. Ajat ovat muuttumassa – ympäristöperusoikeuden evoluutio vesivoimalupien pysyvyyden näkökulmasta. (2014b). HE 277/2009 vp. Jääskeläinen, L. Ympäristöjuridiikka 3–4/2019: 52–84. Oikeusministeriö (vierailtu 5.4.2024a). Similä, J. Teoksessa Heinimaa, P. (2009). Ympäristöjuridiikka 1/2013: 30–60. Yleisen oikeustieteen julkaisuja 17. Ympäristöjuridiikka 1–2/2021: 7:42. – Juntunen, K. (2011). KHO 2005:16. (2021). Sveriges Riksdag (2018). Opas oikeustieteen metodologiaan. ym. (toim.). Schwarze Sulm. (toim.) . Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2023:29. s. Wallgren, M. (2017). Ketola, M. Maaseudun uusi aika 2/2016. Julkaisuja 333. Kalakantojen monimuotoisuus ja valtion kalanviljely. Hallituksen esitys Eduskunnalle vesilainsäädännön uudistamiseksi. Joensuu. Majuri, H. (1995). Aluehallintovirasto muutti Kemijoen ja Iijoen voimalaitosten kalatalousvelvoitteita. Vaelluskantojen oikeudellinen elvyttäminen ja vesivoima. Kauppila, J. Itä-Suomen yliopisto. Selvityksiä ja ohjeita 36/2018. Oikeus 2015 (44); 4: 444–465. KHO:n vuosikirjaratkaisu 2002:68 (ennen vesilain voimaantuloa tehty rakennelma ja virkaapuhakemus). Ekologis-juridinen näkökulma suden suojelun yhteiskunnalliseen hyväksyttävyyteen. Oikeusministeriö (2023b). Kalakantojen monimuotoisuuden hoito – Valtion kalanviljelyn XIX neuvottelupäivät. Kotkasaari, T. Edilex 20.1.2012. Löyttyjärvi, M-L. & Soininen, N. (2016). Vesienhoitosuunnitelma ja lupaharkinta – Osa II: Lupakäytäntöä neljältä toimintasektorilta. Myllyistä vesivoimalaitoksiin – Vanhat kohteet odottavat kunnostajaansa. Edilex. (toim.) 1995. Hirvonen, A. Leino, L. Hepola, M. Löyttyjärvi, M-L. Vesienhoitosuunnitelma ja lupaharkinta – Osa I: Lähtökohtia vedenlaatunormin muodostumiselle. Ennallistaminen oikeudellisena velvoitteena – Luontokadon hillinnän valloittamaton rintama Suomen ympäristöoikeudessa. KHO 2019:172. Itä-Suomen yliopisto. (2023). Hepola, M. Vesivoima omaisuutena ja virtavesi elinympäristönä. Teoksessa Määttä, Tapio ym. Whittaker, S. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos. Kemijokivesistön rakentaminen ja Vuotos – oikeuden ajattelu. Insertia. Kalatalousvelvoitteen määrääminen vesitalousluvan haltijalle. Hyödyn arviointi vesistöjen kunnostushankkeissa. (2022). Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2023:15. Hepola, M. Vesilaki vuotaa. Lähteet Ahonen, J. Suomen ympäristö 18/2009. (2022). Tampereen teknillinen korkeakoulu. Kauppila, J. (2017). Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2017. https:// oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM39:00/2019#lain valmistelu. Publications of the University of Eastern Finland. Itä-Suomen yliopisto. (2011). Ympäristöjuridiikka 3–4/2014: 69–116. Helsinki. Teoksessa Määttä, Tapio ym. Teoksessa Määttä, Tapio ym. Joensuu. ym. & Belinskij, A. Oikeusministeriö (2018). Lainsäädäntösuunnitelma. (2013). Ympäristöjuridiikka 1/2022: 52–79. Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2017. Oikeus 2017 (46); 4: 416–441. Luonnonvaroja korvaavat toimenpiteet, markkinat ja sääntely. Oikeuskäytännön tulkinnasta kalatalousvelvoitetta muutettaessa. De lege ferenda -tutkimuksesta metodina ja tieteenä. Luonnonsuojelija 2/2021, https://www.sll.fi/2021/05/24/ vesilaki-vuotaa/. (2017). Mitkä metodit. & Soininen, N. (2023). Itä-Suomen yliopisto. Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2017. (2019). Borgström, S. ym. Akateeminen väitöstutkimus. Vesilain mukaisten kalatalousmääräysten muuttamista koskevan sääntelyn tausta ja kehityspiirteitä. Oikeusministeriö (2023a). (2017). (2002). Teoksessa Määttä, Tapio ym. Vesienhoidon ympäristötavoitteiden vaikutus ympäristöluvan ja vesitalousluvan pysyvyyteen
Vesitaloushankkeiden vesiluvan tarpeen pohdinta vaatii kokemusta erilaisista hanketyypeistä ja niiden ympäristövaikutuksista. 13 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS. On tärkeää, että valvoja toimii objektiivisesti ja oikeudenmukaisesti, ja varmistaa vesiensuojelun ja muun ympäristönsuojelun lisäksi luvanhaltijoiden ja haitankärsijöiden oikeuksien toteutumisen. Vesilain valvojan näkökulmasta vesilupien muuttaminen ympäristötavoitteiden perusteella on monivaiheinen ja monimutkainen prosessi, joka vaatii muun ohella tasapainottelua erilaisten intressien välillä. V esilain valvojan tehtävät keskittyvät varmistamaan, että vesilakia ja siihen liittyviä säännöksiä noudatetaan. Vesilain valvojan näkökulma lupien muuttamiseen ja luvantarvepohdintaan Suomessa vesien tila on paikka paikoin huono ja hyvässäkin tilassa olevissa vesistöissä kehitys on huolestuttava. Paljon on tekemistä, mutta mihin vesilain valvojan mahdollisuudet ja voimavarat riittävät. Toimenpiteitä vesien tilan parantamiseksi on olemassa ja rahoitusta ja toimijoitakin niitä tekemään on haasteista huolimatta löydetty. Valvojan toiminta on keskeisessä asemassa vesistöjen suojelussa ja vesien kestävän käytön varmistamisessa. Vaikka tarvetta olisi vesien tilan parantamiselle, lainsäädäntö asettaa reunaehtoja ympäristön edun huomioon ottamiselle. Valvoja voi olla ELY-keskuksen tai kunnan palveluksessa. MARIA TIMONEN FM, kalabiologia, ympäristöministeriö maria.timonen@gov.fi Saaristomeri on vesienhoidon kannalta haasteellinen alue sen haavoittuvuuden ja runsaan ravinnekuormituksen takia. Vesilain valvojan tehtävä on monipuolinen ja vaativa, ja se edellyttää hyvää lainsäädännön tuntemusta, tarkkuutta ja kykyä tehdä yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa. Myös vaikutuksia vesien tilaan voi joskus olla vaikea arvioida. Mikä on viranomaisen ja erityisesti valvovan viranomaisen rooli vesienhoidon tavoitteiden saavuttamisessa
ELY-keskus valvovana viranomaisena voi myös valittaa päätöksestä oikeusasteisiin, mikäli se katsoo, ettei luvassa ole otettu ympäristötavoitteita riittävästi huomioon. Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien ekologisen tilan tulee olla vähintään hyvä, saavutettavissa oleva ja kemiallisen tilan hyvä. Suuri ryhmä vesilupia, jotka ovat voimakkaasti kytköksissä vesienhoidon tavoitteisiin, ovat padot, jotka muodostavat nousuesteitä kaloille ja heikentävät vesistöjen ekologista tilaa. Tästä syystä valvoja usein puuttuu hankkeen kulkuun vasta silloin, kun jotain merkittävää on jo tapahtunut tai tapahtumassa. Voimavarojen vähäisyys johtaa siihen, että vesilupien säännöllinen tarkastelu jää lähes kokonaan tekemättä ja lupien ympäristövaatimuksia tarkastellaan vain, jos ne tulevat esille jossain muussa yhteydessä. Hankkeiden määrä on kuitenkin hyvin suuri, joten valvojien on tosiasiallisesti hankala löytää aikaa kaikkien hankkeiden asianmukaista jälkivalvontaa varten. Sen sijaan muun muassa isännättömät ja huonokuntoiset padot vaatisivat vesilain valvojilta toimenpiteitä. Lupaviranomaiselle annetaan myös suuri määrä lausuntoja vesilain mukaisissa lupaprosesseissa. Niihin liittyvien kalatalousvelvoitteiden tarkastelu kuuluu kalatalousviranomaisen tehtäväkenttään. 2019). Valvojan näkökulmasta ongelmaksi on monissa ELYkeskuksissa muodostunut valvojien pieni määrä suhteessa valvottaviin lupiin ja muihin vesilaissa tunnistettuihin toimenpiteisiin. Vesienhoidon ympäristötavoitteet Tavoitteisiin kuuluu muun muassa, että vesimuodostumien tila ei heikkene ja pintaja pohjavesien tila on vähintään hyvä. 14 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS. Lupamääräyksissä määrätään usein tarkkailua, jolloin valvojalla on mahdollisuus seurata jo toteutetun hankkeen vaikutuksia ja tarpeen tullen puuttua asiaan. Kun lupahakemus tulee lupaviranomaiselta lausunnolle valvovalle viranomaiselle, on valvojan helppo lausuntovaiheessa tehdä yhteistyötä asiantuntijoiden kanssa ja muodostaa lausunto, jossa kaikki tarvittava on tuotu esille. 2019). Valvoja tarkastelee, ovatko nykyiset lupa rajat ja ehdot riittäviä ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi. Suomen lainsäädännön arviointi osoittaa, että vesienhoitosuunnitelmissa esitetään toimenpiteitä lupien saattamiseksi ajan tasalle, mutta ympäristötavoitteet eivät ole suoraan perusteena lupien muuttamiselle (Belinskij ym. EU-oikeuden mukaan vesipuitedirektiivi vaatii ympäristöllisten lupien muuttamista osana vesienhoidon tavoitteiden saavuttamista (Belinskij ym. Jos lupaehtoja ei ole päivitetty vastaamaan uusimpia ympäristö standardeja, valvoja voi ehdottaa muutoksia (Belinskij ym. Vesilain valvontatehtävien tähänastista vahvempi resurssointi mahdollistuisi, jos nämäkin valvontatehtävät tulisivat maksullisiksi vastaavalla tavalla kuin ympäristönsuojelulain valvonnassa. Ympäristötavoitteiden toteutuminen Uusissa luvallisissa hankkeissa ympäristötavoitteiden toteuttaminen on valvojan näkökulmasta helpompaa. Tietoisuus pienvesien merkityksestä vesistöjen tilassa on lisääntynyt, ja se näkyy myös vesilain valvojan työssä. Valvojien päivät täyttyvät pitkälti ennakkovalvonnasta, joka pitää sisällään vesilaissa määritettyjen ilmoitusten käsittelemisen ja erilaisten hankkeiden luvantarpeen arviointia. Arviointi sisältää EU:n vesipuitedirektiivin ja kansallisen vesilainsäädännön vaatimukset. Koska tällaisia patoja on paljon ja tarvittavat selvitykset ovat työläitä, etenee tämä työ hitaasti, jos ollenkaan. Lainsäädännön noudattaminen Vesilain valvojan tulee arvioida, miten hyvin nykyiset vesiluvat ja niiden ehdot vastaavat voimassa olevaa lainsäädäntöä ja ympäristötavoitteita. 2019). Vaikka säännönmukaista jälkivalvontaa ei kunnolla pystytä tekemään, tulee valvojille runsaasti ilmoituksia kansalaisilta, ja usein ilmoitukset vaativat valvojilta toimia muun muassa selvityspyyntöjen ja maastokäyntien muodossa
Metsäojituksille kehotetaan nykyisin hakemaan lupaa paljon aiempaa enemmän. Itse hanke voi olla vesienhoidon tavoitteiden kannalta positiivinen, mutta sen rakenteet saattavat estää eliöstön nousun uomassa ylöspäin. Vesilain valvojan pöydälle tulee runsaasti luvan tarpeen arviointeja erilaisista hankkeista. Valvojan on siis hankkeita pohtiessaan otettava huomioon kaikki mahdolliset haitankärsijät, vaikka luontoympäristön tila kokonaisuudessaan paranisi hankkeen myötä. Helpottunut tiedonvaihto ja verkostoituminen ovat nostaneet keskusteluun myös metsäojitusten luvantarpeen. Eri hanketyyppien painotukset luvantarpeen pohdinnassa Vesilaki määrittelee yli 500 kuution ruoppaukset aina luvanvaraisiksi hankkeiksi, joten ne menevät automaattisesti luvitettaviksi. henkilöiden kanssa. Luonnonmukaisemmissa ympäristöissä rakenteiden kohdalla tulee pohdittavaksi mahdollinen haitta virtaustai pohjan olosuhteisiin ja näissä tapauksissa lupakynnys saattaa ylittyä. Siitä huolimatta ojituksia luvitetaan Suomessa hyvin vähän. Halonen, L. (2019). tulvan vaaraan, kulttuuriarvoille ja vesiliikenteelle. Onneksi ELY-keskuksissa on iso joukko eri alojen asiantuntijoita, joiden asiantuntemusta valvojan on mahdollista käyttää hyväkseen. Hankkeelle tulee hakea lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos aiheuttaa seurauksia mm. Muutoin lupakynnys kuitenkin useimmiten ylittyy naapureille aiheutuvan haitan takia. Työ vaatii valvojalta monipuolista osaamista. Publications of the University of Eastern Finland. Niiden yhteisvaikutus ympäristölle on luonnollisesti suuri, mutta yksittäisen hankkeen vaikutus on kuitenkin yleensä melko pieni. Vaikka valvova viranomainen antaa vain arvion ympäristövaikutuksista ja lupaviranomainen tekee lopullisen arvion ja intressivertailun, on valvovan viranomaisen lausunnolla painoarvoa. Siitä huolimatta valvojan on se aina arvioitava voidakseen perustellusti varmistua, ettei lupakynnys ylity. Ympäristövaikutusten arvioimisen haastavuus vaikuttaa myös valitusten tekemiseen ja vanhojen lupien avaamiseen. Suomen metsäkeskuksen ao. Niiden vaikutukset ovat kokonaisuuden kannalta niin vähäisiä, ettei vesien tila rakenteiden tai niiden käytön takia heikkene. Arvion ympäristövaikutuksista tulee olla vakaalla pohjalla, koska muun ohella täytyy ottaa huomioon myös perusoikeudet ja omaisuudensuoja. Lähteet Belinskij, A. Hankkeiden vaikutukset tulevat pohdittavaksi myös useassa muussa vesienhoidon tavoitteita edistävässä hankkeessa (mm. Metsäojitukset ja vesiensuojelusääntely, Sääntelyteoreettinen tutkimus vesiensuojelusääntelyn toimivuudesta. Nykytekniikka, erityisesti dronet, on helpottanut huomattavasti mm. Sitä pienempiä ruoppauksia tehdään kuitenkin huomattavasti enemmän, vuosittain yli kaksi tuhatta koko Suomen alueella. 15 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS. (2016). Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 119. Metsäojitukset ovat merkittävä osa Suomen metsätaloutta, ja ne ovat parantaneet metsien puuntuottokykyä. Ojitukset aiheuttavat kuitenkin haitallisia vesistövaikutuksia, erityisesti kiintoaineksen kulkeutumista vesistöihin (Halonen 2016). Valvojien keskinäinen yhteydenpito on nykytekniikalla sujuvaa, joten yhteydenottokynnys on madaltunut. Ympäristö on kuormittunut ja muuttunut monista eri syistä, ja parhaidenkin asiantuntijoiden on vaikea hahmottaa, kuinka paljon juuri kyseinen hanke vaikuttaa esimerkiksi vesimuodostuman tilaan. alapuolisiin vesistöihin järjestetään myös koulutusta ja tiedonvaihtotilaisuuksia. ym. uomakunnostukset, ojien tukkimiset, patojen purkamiset). Valvojan on haasteellista velvoittaa pienten ruoppausten luvittamista perustelemalla asiaa niiden vaikutuksella vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseen, koska yhteisvaikutukset eivät vesilain perusteluiden mukaan käy perusteluksi yksittäisen hankkeen luvan vaatimiselle. työnaikaista tarkkailua ja ongelmakohtiin päästään puuttumaan paremmin. Ojitusten vaikutuksista on nykyään runsaasti tutkimustietoa, joten valvojilla on hyvät perusteet ottaa kantaa niiden luvantarpeeseen. Valvojat ovat melko hyvin verkostoituneita mm. kosteikkojen rakenteiden osalta. Haasteena on myös arvioida hankkeiden todellisia ympäristövaikutuksia. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 26/2019. Ojitusten vaikutuksista mm. Ympäristöllisten lupien muuttaminen vesienhoidon ympäristötavoitteiden perusteella. Hanketyyppejä on paljon aina laitureista purokunnostuksiin. Luvan tarvetta joudutaan harkitsemaan esim. Pienten ruoppausten ympäristövaikutuksista tarvitaan lisää tutkimustietoa valvojien ratkaisujen tueksi. Nämä ovat keskeisiä asioita lupien muuttamisen yhteydessä. Valvojat saavatkin helposti tukea muilta valvojilta metsäojitusten luvantarvetta koskevaan harkintaansa. Merialueella kiinteät, isotkin rakenteet vain harvoin vaativat vesienhoidon kannalta lupaa – ainakaan, jos ne sijaitsevat voimakkaasti rakennetulla alueella kuten satamissa
Vesiensuojelun valtakunnalliset tavoitteet määritettiin aikaisemmin vesiensuojelun tavoiteohjelmilla, joista kaksi viimeistä on hyväksytty valtioneuvoston periaatepäätöksillä. V esienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettu laki (1299/2004, vesienhoitolaki) on keskeisin vesienhoidon suunnittelua ja toimeenpanoa ohjaava säädös, joka sisältää vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) edellyttämät perussäännökset vesienhoidon järjestämisestä ja siihen kuuluvista menettelyistä. Suomessa on 1970-luvulta alkaen luokiteltu pintavesiä laadun perusteella ja laadittu koko maan kattavia kartoituksia vesiensuojelun päätöksenteon tarpeisiin. Laki annettiin vesipuitedirektiivin toimeenpanemiseksi 20 vuotta sitten ja vuonna 2011 se laajennettiin koskemaan myös merenhoitoa meristrategiapuitedirektiivin (2008/56/EY) toimeenpanemiseksi. Vesien tilan luokittelun ja seurantatiedon merkitys on tänä aikana kasvanut vesienhoidon ympäristötavoitteiden oikeudellisen sitovuuden vahvistumisen myötä. Näiden vesien käyttökelpoisuusluokitusten tarkoituksena oli antaa yleiskuva vesien tilasta ja soveltuvuudesta ihmisen käyttöön kuten vedenhankintaan, kalastukseen ja virkistykseen. Viimeinen vesienVesienhoitolaki 20 vuotta – suunnittelujärjestelmästä kohti sitovia ympäristötavoitteita Vesipuitedirektiiviä toimeenpaneva vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettu laki on ohjannut vesienhoidon suunnittelua ja toimeenpanoa 20 vuotta. TURO HJERPPE FM, erityisasiantuntija, ympäristöministeriö turo.hjerppe@gov.fi JUHANI GUSTAFSSON FM, ympäristöneuvos, ympäristöministeriö juhani.gustafsson@gov.fi SALLA KOSKELA OTM, erityisasiantuntija, ympäristöministeriö salla.m.koskela@gov.fi Syysaamu Rymättylässä. 16 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS
laatunormidirektiivi (2008/105/EY), jossa annetaan EU-tasolla yhtenäiset ympäristönlaatunormit vesiympäristölle haitallisille ja vaarallisille aineille. Jäsenvaltioissa oli eri näkemyksiä siitä, sitovatko ympäristötavoitteet jäsenvaltioita niin sanotusti niiden tosiasialliseen saavuttamiseen vai parhaaseen yritykseen niiden saavuttamiseksi (Paloniitty & Kotamäki 2020). Vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteet on asetettu vesienhoitolaissa vesienhoitosuunnitelmien ja niihin kuuluvien toimenpideohjelmien tavoitteiksi. Suunnitelmien tavoitteena on, että pohjavesien ja pintavesien tila ei heikkene ja että niiden ekologinen ja kemiallinen tila on vähintään hyvä viimeistään vuonna 2015, mikäli direktiivin mahdollistamia poikkeuksia tavoitteen saavuttamisesta ei käytetä. Luokittelussa tarkastellaan myös sellaisia ihmistoiminnan aiheuttamia vesiympäristön muutoksia pohjan laatuun, kalastoon ja vesikasvillisuuteen, jotka eivät suoraan näy veden laadussa. Jo vesipuitedirektiivin säätämisen yhteydessä valtioneuvoston kanta oli, että toiminnanharjoittajia oikeudellisesti sitovat vaatimukset ja normit on annettava lainsäädännössä ja sen nojalla annettavissa luvissa, eikä niitä voida antaa suunnitelmissa ja ohjelmissa (YmVL 5/2000 vp; U 25/1997 vp). 2006). Vesipuitedirektiivin toimeenpanon yhteydessä kysymykseksi nousi ympäristötavoitteiden oikeudellinen sitovuus. 17 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS. Vesienhoitosuunnitelmat hyväksytään kuuden vuoden välein valtioneuvoston päätöksellä. Vesienhoitosuunnitelmat ja ympäristötavoitteet osana oikeudellista ratkaisutoimintaa Vesipuitedirektiivin myötä EU-lainsäädännössä siirryttiin toiminnan ja päästöjen rajoittamisesta aiempaa enemmän myös ympäristötavoitteiden saavuttamiseen ja ympäristövaikutusten sääntelyyn (Puharinen 2017; Belinskij & Soininen 2023). Nykyinen vesipuitedirektiiviin perustuva vesien tilan luokittelujärjestelmä luotiin ensimmäisiä, vuosia 2010–2015 koskevia, vesienhoitosuunnitelmia laadittaessa (Vuori ym. Silloin voimassa olleisiin ympäristönsuojelulakiin (86/2000) ja vesilakiin (264/1961) lisättiin säännökset, joiden nojalla vesienhoitosuunnitelmassa esitetyt tiedot vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista tulee ottaa huomioon luvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa (HE 120/2004). Pohjaveden suojelua ja sen kemiallisen tilan arviointia tarkennettiin vastaavasti vesipuitedirektiivin perusteella annetulla direktiivillä pohjaveden suojelusta (2006/118/EY). Vesienhoitosuunnitelmissa asetetaan tilatavoitteet vesimuodostumakohtaisesti ja vesimuodostumat luokitellaan seurantatiedon perusteella . suojelun tavoiteohjelma, joka koski pintaja pohjavesien sekä Itämeren suojelua, hyväksyttiin vuonna 1998, ja se ulottui vuoteen 2005 (Nyroos ym. Aiemmasta vesien käyttökelpoisuusluokituksesta siirtyminen vesipuitedirektiivin mukaiseen vesien tilan luokitteluun muutti vesien tilan arviointia. Pintavesien kemiallisen tilan arviointia on tarkennettu antamalla vesipuitedirektiivin nojalla ns. Vesipuitedirektiiviin perustuva ekologisen tilan luokittelu ottaa yksityiskohtaisemmin huomioon vesien luontaiset ominaisuudet ja vesiluonnon monimuotoisuuden. 2006). Muun muassa vesien ominaispiirteiden selvittäminen, vesien tilan luokittelu ja vesienhoitosuunnitelmien laatiminen saavat oikeudelliset raaminsa vesienhoitolaista. Vesienhoitosuunnitelmat päädyttiin kansallisessa toimeenpanossa lopulta kytkemään osaksi lupamenettelyjä huomioonottamisvelvollisuuden kautta. Vesienhoitolaki yhdessä sen nojalla annettujen asetusten kanssa luo puitteet ja aikataulun vesienhoidon suunnittelujärjestelmälle
Kyseessä ei kuitenkaan näytä olevan tosiasiallinen haittojen ja hyötyjen välinen punninta, vaan ympäristötavoitteiden vaarantuminen on intressivertailun lopputulosta ennalta määrittävä tekijä, kun vaarantuminen estää luvan myöntämisen (Soininen 2016). Kansallisesti ympäristötavoitteiden sitovuutta ei ole tuotu lainsäädäntöön luvan myöntämisen edellytyksiksi, mutta käytännössä ympäristötavoitteiden vaarantuminen on viimeistään Weser-ratkaisun myötä muodostunut esteeksi luvan myöntämiselle (esim. Arvioidessaan ympäristötavoitteiden saavuttamisen vaarantumisen vaikutusta luvan myöntämiseen myös korkein hallinto-oikeus on ilmaissut kyseessä olevan nimenomaan intressivertailun kautta muodostunut lopputulos (Esim. Ratkaisussa EU-tuomioistuin totesi, että ilman poikkeuksen soveltamista lupaa ei saa myöntää hankkeelle, jos se voi aiheuttaa vesimuodostuman tilan huononemisen tai jos se vaarantaa vesien hyvän tilan. Vesienhoitosuunnitelmassa esitettävä pintavesien ekologinen tila on laadittu vesienhoidon suunnittelun tarpeisiin ja siten kyseinen luokitteluaineisto ei ole niin ajallisesti ja alueellisesti kattavaa, että pelkästään 18 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS. Korkein hallintooikeus on todennut, että hankkeiden vaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon muutkin saatavilla olevat tiedot vesimuodostuman tilaa kuvaavista laatutekijöistä kuin vesienhoitosuunnitelmaa varten laadittuun tilan luokitteluun käytetyt tiedot. Vesilain (587/2011) mukaisia lupia myönnettäessä ympäristötavoitteiden vaarantumista on arvioitu osana vesilain mukaista intressivertailua. Weser-ratkaisussa tarkasteltiin nimenomaan vesipuitedirektiivissä asetettujen ympäristötavoitteiden sitovuutta, ei kansallisten vesienhoitosuunnitelmien sitovuutta tai niiden oikeudellista asemaa. Korkein hallintooikeus totesi vuosikirjaratkaisussaan KHO 2010:32, että ”Vesienhoitosuunnitelma ei sellaisenaan estä yksittäisen luvan myöntämistä, eivätkä suunnitelmassa esitetyt toimenpiteet tule suunnitelman perusteella toiminnanharjoittajaa sitoviksi.” Vesimuodostuman vesienhoitosuunnitelmassa yksilöity tila ei siten sellaisenaan muodosta perustetta yksittäiselle ratkaisulle, vaan se toimii osana tosiseikaston arviointia, kun arvioidaan toiminnan vaikutuksia vastaanottavaan vesistöön ja vesimuodostuman ympäristötavoitteiden vaarantumista. Vesienhoitosuunnitelmissa esitetään tilatavoitteet yksittäisille vesimuodostumille. Jo ennen Weser-ratkaisunkin antamista oli korkein hallinto-oikeus katsonut, että merkittävän pilaantumisen aiheuttamiseksi voidaan tulkita myös ekologisen tilaluokan paranemisen vaikeutuminen ja hyvän tilan tavoitteen saavuttamisen hidastuminen (KHO 2014:176). Vastaavasti EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisu, joka koski moottoritien rakentamishankkeesta aiheutuvaa pohjaveden pilaantumisriskiä (C-535/18), vahvisti ympäristötavoitteiden oikeudellisen sitovuuden myös pohjaveden osalta. Vesipuitedirektiivissä asetettujen ympäristötavoitteiden oikeudellinen sitovuus vahvistui vuonna 2015 EU-tuomioistuimen antaman Weser-ratkaisun (C-416/13) myötä. Ympäristönsuojelulaissa (527/2014) luvan myöntämisen edellytyksenä on muun ohella, ettei toiminnasta aiheudu merkittävää ympäristön pilaantumista. KHO 2017:87 ja KHO 2019:166). KHO 2019:166) EU-oikeuden tulkintavaikutuksen kautta. Vesienhoitosuunnitelmat tuottavat kuitenkin relevanttia tietoa vesiympäristön tilasta ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisten lupien lupaharkintaan. Vesimuodostuman tilan huononemista on tulkittava siten, että kyseessä on huononeminen heti, kun ainakin yhden vesipuitedirektiivissä tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla. Niissä ei kuitenkaan arvioida yksittäisten hankkeiden vaikutuksia vesimuodostumaan tilaan, eikä vesienhoitosuunnitelmaan sisältyvässä vesien tilan luokassa ole kyse sitovasta oikeudellista normista (Kauppila 2011)
74–48. 2018) sekä perustuslaillisia reunaehtoja ympäristöllisten lupien muuttamiselle ympäristötavoitteiden perusteella (Belinskij ym. Vesienhoidon ympäristötavoitteista poikkeaminen – perusteet ja menettely. 151–226 https://www.edilex.fi/ymparistopolitiikka_ja_oikeus/183500007.pdf. Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja V 2011, ss. Ympäristöministeriö (2023). Lähteet Belinskij, A. Suomen ympäristökeskus, 2006. Vesienhoitosuunnitelmat ja niihin sisältyvä vesien tilan luokittelu eivät siten tulisi sitoviksi ja lupaharkinnassa voitaisiin huomioida myös muu ajantasainen tieto vesimuodostuman tilasta. sen perusteella voitaisiin riittävän luotettavasti arvioida ympäristölupaa edellyttävien toimintojen vaikutuksia vesimuodostuman ekologiseen tilaan (KHO päätös taltionro 31/2022, annettu 30.6.2022). (2006). Vuori, K.-M. (toim.) (2006). 2019). & Soininen, N. Paloniitty, T. https://journal.fi/lakimies/ article/view/137081. Työryhmä ehdottaa, että hankkeen vaikutuksia ympäristötavoitteiden vaarantumiseen arvioitaisiin laatutekijäkohtaisesti Weser-ratkaisun mukaisesti, mikä noudattaisi myös nykyistä oikeuskäytäntöä. 19 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS. Kyseisten ehdotusten tavoitteena olisi varmistaa kansallisen lainsäädännön EU-oikeuden mukaisuus. Nyroos, H., Partanen-Hertell, M., Silvo, K. 1104–1125. (2019). Kyseiset ympäristötavoitteet asetettaisiin vesilaissa ja ympäristönsuojelulaissa kyseisten lakien mukaisten lupien myöntämisedellytykseksi vastaamaan vesipuitedirektiivin vaatimuksia. Suomen ympäristö 55/2006. Ympäristöllisten lupien muuttaminen vesienhoidon ympäristötavoitteiden perusteella. Työryhmän mietintö 2.10.2023 https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/9484eeb7-294240ce-856b-6f213a7472f7/d62380bc-b8da-450e-b7fd3d2b96298826/MIETINTO_20231003055548.pdf. Muutokset nähtiin tarpeellisiksi muun muassa perustuslain 80 §:ssä tarkoitetun vaatimuksen valossa, jonka mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Soininen, N. & Kleemola, P. Ympäristöministeriön asettama työryhmä antoi 2.10.2023 mietintönsä (Ympäristöministeriö 2023), jossa ehdotettiin muun ohella vesienhoidon ympäristötavoitteiden lisäämistä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisten lupien lupaedellytyksiksi. Belinskij, A. (2011). Lakimies 7–8/2023 s. ym. 989–1010. ym. Belinskij, A. Ympäristötavoitteet osaksi luvan myöntämisen edellytyksiä Weser-ratkaisun jälkeen tutkimushankkeissa on selvitetty oikeudellista nykytilaa ympäristötavoitteiden sitovuuden ja niistä poikkeamisen kannalta (Belinskij ym. ym. Vesienhoidon ympäristötavoitteiden vaikutus ympäristöluvan ja vesitalousluvan pysyvyyteen. (2018). Lainsäädännön kehittäminen ja sen valtiosääntöoikeudelliset perusteet. (2020). Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja X 2017, ss. Taustaselvityksen lähtökohdat ja yhteenveto tuloksista. https://www.edilex.fi/ymparistopolitiikka_ja_ oikeus/17759.pdf. Puharinen, S.-T. Kyseessä olisi nimenomaan vesienhoidon ympäristötavoitteiden sitovuus lupamenettelyssä. Suomen ympäristökeskus. (2016). Hankkeiden tuloksena ehdotettiin muutoksia ympäristötavoitteiden sitovuutta koskeviin säännöksiin. Resipienttiperiaatteen renessanssi – Ympäristön tilaan perustuvan sääntelystrategian mahdollisuudet edistää kestävyysmurrosta. Pintaveden normatiivinen tila. Kauppila J. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain, ympäristönsuojelulain ja vesilain muuttamisesta. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 26/2019. (2023). Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 42/2018. Työryhmän mietinnössä ehdotetaan ympäristötavoitteiden kirjaamista selkeästi omiksi säännöksiksi vesienhoitolakiin. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen aikakauskirja 7–8/2020, ss. Ympäristömallit, oikeuden lähteet ja normatiivisuuden jatkumon ongelma. Suomen pintavesien tyypittelyn ja ekologisen luokittelujärjestelmän perusteet. Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, A-sarja N:o 330, 2016. (2017). Suomen ympäristö 807. Vesioikeudellinen perusteluvelvollisuus. & Kotamäki, N
Suurin osa Suomen vesija viemäriverkostoista rakennettiin 1960ja 70-luvuilla yhdessä kaupunkien kasvun ja maaltamuuton myötä. Maamme ensimmäiset kaupunkialueiden jätevedenpuhdistamot valmistuivat Lahteen ja Helsingin Alppilaan vuonna 1910 (Katko 2013, 30). Ennen vuotta 1962 maamme kaupunkeihin oli rakennettu 20 jätevedenpuhdistamoa (Katko 2013, 175). Jätevesimaksulaki maamme vesiensuojelun uranuurtajana TAPIO KATKO Dosentti, Vesihuoltopalveluiden tutkimusryhmä CADWES, Tampereen yliopisto tapio.katko@tuni.fi RIIKKA JUUTI Dosentti, Vesihuoltopalveluiden tutkimusryhmä CADWES, Tampereen yliopisto PETRI JUUTI Dosentti, Vesihuoltopalveluiden tutkimusryhmä CADWES, Tampereen yliopisto 20 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS. 2009). Tuolloin uskottiin laajasti miasma-teorian mukaisesti märkien lammikoiden tai vastaavien aiheuttavan myrkyllisiä, tauteja aiheuttavia höyryjä. Vesiensuojelun ja vesihuollon rahoituskomitea) miettimään, ”missä määrin vesiensuojelun ja vesihuollon rahoittamista koskevia järjestelyjä ja lainsäännöksiä olisi tarpeellista kehittää ja täydentää, jotta vesiensuojeluja vesihuoltokysymykset voitaisiin hoitaa esiintyvää tarvetta vastaavasti, sekä miten näiden kysymysten hoitamisesta aiheutuvat kustannukset olisi tarkoituksenmukaista jakaa kuntien, teollisuuden, valtion ja muiden kustannuksiin osallistuvien kesken aiheuttamisperiaatteesta poiketen ja laatimaan selvitysten pohjalta tarpeelliseksi osoittautuvat ehdotukset rahoitusjärjestelmäksi ja sitä koskeviksi säännöksiksi”. Ruotsi myös isännöi vuonna 1972 ensimmäistä YK:n ympäristönsuojelun konferenssia (Juuti et al. Vesistöjen tila oli kunnallisten jätevesien purkupaikkojen sekä paperija sellutehtaiden alapuolisissa vesistöissä viimeistään 1960-luvulla pahentunut silmin nähden ja myös nenähavaintojen perusteella. Vaikka bakteriologian edistyksen kautta tautien syyt alkoivat selvitä, miasma -teoria kummitteli kuitenkin varsin pitkään (Juuti 2001, useassa paikassa; Melosi 2008, 5). Ruotsissa ja Yhdysvalloissa jätevedenpuhdistamot rakennettiin pääosin valtion lahjarahalla. Yhdysvalloissa huomiota herätti Rache Carsonin ”Äänetön kevät” -teos 1960luvun alussa, jonka jälkeen tulivat voimaan National Environmental Policy Act vuonna 1968 ja Clean Water Act vuonna 1972 (Melosi 2008: 217, 235–239). Jätevesimaksulaki edisti ratkaisevasti maamme vesiensuojelua ja vesihuoltoa ja lienee alallaan ainutlaatuinen. Valtioneuvosto asetti 15. Muutamin paikoin merien lahdet ja järvet saastuivat niin pahoin, että niille oli pakko tehdä jotain (Laakkonen 2001). Jätevesiluvat olivat luonteeltaan vähemmän pysyviä: ne kiristyivät tekniikan kehityksen ja kiristyvien vaatimusten myötä (Katko 2013, 30). Suomessa valtion tuki on ollut oleellisesti näitä maita alhaisempaa. Energiakriisin ja jätevesimaksulain vaikutuksesta veden ominaiskäyttö alkoi laskea. Näkyviä esimerkkejä maamme vesien huonontuneesta tilasta olivat uintikiellot kuten Tampereella vuosina 1970–77 (kuva 1 ). Tämä alkoi toteutua Vesihallituksen perustamisen ja vesihallinnon muodostamisen myötä vuonna 1970. tammikuuta 1970 komitean (ns. A lun perin viemärit oli tarkoitettu katujen kuivanapitoon ja kaupunkialueen märkien alueiden kuivatukseen. Ainakin henkisesti vesilaki sisälsi kustannusvastuun eli aiheuttaja maksaa -periaatteen, vaikka lain toteutus ja valvonnan järjestäminen ottivat aikansa. Viisikymmentä vuotta sitten tuli voimaan jätevesimaksulaki, jolloin vesimaksut nousivat yli kaksinkertaisiksi. Vesiensuojelun tilanne 1960-luvulla ja komitean perustaminen Vuonna 1961 hyväksytty vesilaki pakotti ensimmäistä kertaa yhdyskunnat ja teollisuuden hakemaan jätevesien purkulupia, joihin sisältyi vaatimuksia puhdistaa jätevesiä orgaanisen kuormituksen ja fosforin osalta. Ruotsissa astuivat voimaan vuonna 1969 ympäristönsuojelulaki ja vuotta myöhemmin vesija viemärilaitoslaki. Samoihin aikoihin vesiensuojelun tarpeeseen oli herätty myös muualla