Jos innostuit asiasta, laita viestiä Anne-Marille (anne-mari.aurola@afry.com) tai Eeva-Leenalle (eeva-leena.rostedt@turunseudunvesi.fi). Uusimmat numerot ovat toistaiseksi vielä maksumuurin takana, mutta vuodesta 2027 alkaen myös viimeisimpien vuosien lehdet tulevat maksuttomasti kaikkien luettaville. Linkin hakemistoon saa määräajaksi. 2 www.vesitalous.fi Annankatu 29 A 18 00100 Helsinki Laitamme vauhtia mahdollisuuksien virtaan Puh 09 694 0622 tuki(at)mvtt.fi AJANKOHTAISTA MAAJA VESITEKNIIKAN TUELTA Ajankohtaista vesiyhdistykseltä Vesi – kohtuullisesti nautittuna – on terveellistä. Hanke saa rahoituksen Euroopan sosiaalirahasto plus (ESR+)-ohjelmasta ja Maaja vesitekniikan tuki ry:ltä. Tiedostoista voi myös etsiä esimerkiksi tietyn kirjoittajan artikkeleita tai tutkia kuinka monta kertaa jokin tietty sana on mainittu eri vuosina. Puheenjohtajana pääset verkostoitumaan talousvesiosaajien kanssa, toteuttamaan ja kehittämään Suomen Vesiyhdistyksen jaostotoimintaa, ja olet ajankohtaisten asioiden hermolla! Puheenjohtajan tällä hetkellä toimiva Anne-Mari Aurola on siirtymässä rivijäseneksi ja sihteerinä on lupautunut jatkamaan Eeva-Leena Rostedt. Hakemistoa täydennetään myöhemmin vuosien 2001–2021 lehdillä ja vuonna 2027 sitä uudemmilla lehdillä. Verkosto toimii jatkossa Vesiyhdistyksen jaostona ja sille perustetaan www-sivut vesiyhdistyksen sivuille. Kokouksissa käsitellään mm. Mahdollisuuksia on monia. Lehtiä vuosilta 2001–2021 on voinut lukea digitaalisena lehtiarkistossa verkossa osoitteessa vesitalous.fi. Suomen Vesiyhdistyksen talousvesijaosto hakee jaoston puheenjohtajaa jäsenistöstään Vesialan oppimisverkosto Vesiyhdistyksen jaostoksi K okoonnumme vuosittain pari-kolme kertaa kokouksen merkeissä, teemme ekskursioita kiinnostaviin kohteisiin sekä järjestämme noin kahden vuoden välein ajankohtaisseminaarin. Lehdistä voi etsiä vaikkapa itselle tarpeellista vanhaa artikkelia tai laittaa oman tekoälysovelluksen pureskelemaan lehtiä ja laatia uuden artikkelin hyödyntäen tätä materiaalia. veden laatuun, talousveden riskienhallintaan sekä puhdistusprosesseihin liittyviä teemoja laaja-alaisesti. VESITALOUS-LEHDET DIGITOITUNA VUODESTA 1960 ALKAEN Vanhat Vesitalous-lehdet vuodesta 1960 alkaen on digitoitu koneluettaviksi pdf-tiedostoiksi ja aineisto on saatavilla tutkijoille ja muille, jotka tarvitsevat aiempien vuosikymmenten vesialan artikkeleita. Nämä lehdet ovat edelleen luettavissa samassa paikassa. Lehti alkoi ilmestyvä vuonna 1960 paperilehtenä neljä kertaa vuodessa. Verkostoitumisen tavoitteena on tiivistää vuoropuhelua, jotta oppilaitosten yhteistyö koulutusten sisältöjen ja opetusmateriaalien tuottamisessa lisääntyisi, vesialan koulutus vastaisi jatkossakin työelämän tarpeisiin ja alalle syntyisi lisää käytännön yhteistoimintaa. Tekijänoikeussyistä vanhoja digitoituja lehtiä ei ikävä kyllä voi julkaista vapaasti verkossa. Tiedostot on koottu hakemistoon, johon saa linkin pyytämällä sitä Maaja vesitekniikan tuki ry:n toimistosta osoitteesta taina.hihkio@mvtt.fi. V esialalle on perustettu oppimisverkosto, joka kokoaa yhteen koulutustoimijoita, koulutettavia ja työnantajia. Myöhemmin ilmestyminen tihentyi kuuteen kertaan vuodessa. Verkoston rakentaminen on osa ”Verkostot vesille” -hanketta, jota toteuttavat SYKLI, Savonian ja Turun ammattikorkeakoulut sekä Suomen vesistösäätiö. Nyt digitoitu aineisto kattaa paperilehtivuodet 1960–2000
Rossi, tekn.tri., apulaisprofessori, Oulun yliopisto, vesija ympäristötekniikka Maija Taka, fil.tri., akateeminen koordinaattori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Annina Takala, dipl.ins., Suomen Vesiyhdistys ry Saijariina Toivikko, dipl.ins., kehittämispäällikkö, Suomen Vesilaitosyhdistys ry Erkki Vuori, lääket.kir.tri., professori, emeritus, Helsingin yliopisto, oikeuslääketieteen osasto Asiantuntijat ovat tarkastaneet lehden artikkelit. Tämän numeron kokosivat tekn.tri. Ilmoitusvaraukset 5.9. Vuosikerran hinta on printtilehtenä 65 € ja digilehtenä 50 €. Vainio ja Piia Leskinen 23 Muovien sisältämät haitta-aineet Itämeren ravintoverkossa – kokeita ja kenttätutkimusta Maiju Lehtiniemi, Pinja Näkki ja Outi Setälä 27 Ikuisuuskemikaalit Porvoonjoessa Ville Junttila ja Emmi Vähä 34 Arkemme kuormittaa Itämerta – mitä voimme tehdä toisin Minna Huovinen MUUT AIHEET 36 Seurannoilla on suuri rooli Irlannin virtavesikunnostuksissa Timo Yrjänä, Aurora Hatanpää ja Esa Laajala 40 Digitaaliset työkalut kuntien ja kaupunkien apuna valumaaluelähtöisessä suunnittelussa Pietu Pankkonen 44 Kongon sisäiset pakolaiset unohdetun kriisin keskellä Elina Lehikoinen 48 Ilmoitus: Kaivopäivillä keskitytään vedenottokaivoihin Anna-Maija Hallikas 49 Liikehakemisto 50 Abstracts 51 Vieraskynä Taneli Rajala VESITALOUS www.vesitalous.fi VOL. 2 Ajankohtaiset tiedotteet PÄÄKIRJOITUS 5 Haitallisten aineiden vähentäminen ympäristöstä vaatii monen tason toimintaa Noora Perkola ja Riina Liikanen HAITALLISET AINEET 6 PFAS-yhdisteet talousvedessä – raja-arvot ja niiden perusteet Panu Rantakokko 10 Bisfenoli A:n (BPA) esiintyminen juomavedessä ja siihen liittyvät mahdolliset terveysriskit Jani Koponen 12 Riskinarvioinnin perusteella seurattavien yhdisteiden esiintyminen suomalaisissa raakavesissä Hanna Hautamäki ja Laura Paulasalo 16 Rakennusmateriaalien haitalliset aineet hulevesissä Riikka K. mennessä. Vesitalous 5/2025 ilmestyy 17.10. Kansikuva:. Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Riina Liikanen, Suomen Vesilaitosyhdistys ry, Riina.Liikanen@vvy.fi ja ja FT Noora Perkola, Suomen ympäristökeskus Syke, Noora.Perkola@syke.fi. Seuraavassa numerossa teemana on Vesiosaamisen lähteillä. LXVI Sisältö 4/2025 JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Ympäristöviestintä YVT Oy Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki Puhelin (09) 694 0622 Yhteistyössä Suomen Vesiyhdistys ry PÄÄTOIMITTAJA Minna Maasilta Maaja vesitekniikan tuki ry Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki e-mail: minna.maasilta@mvtt.fi TOIMITUSSIHTEERI / ILMOITUKSET Jarkko Narvanne Elontie 115, 00660 Helsinki Puhelin 045 305 0070 e-mail: toimitus@vesitalous.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Taina Hihkiö Maaja vesitekniikan tuki ry Puhelin (09) 694 0622 e-mail: vesitalous@vesitalous.fi ULKOASU JA TAITTO Taittopalvelu Jarkko Narvanne, PAINOPAIKKA Punamusta | ISSN 0505-3838 TOIMITUSKUNTA Harri Koivusalo, tekn.tri., teknisen vesitalouden professori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Vuokko Laukka, tekn.tri., johtava asiantuntija, Suomen ympäristökeskus Riina Liikanen, tekn.tri., vesiasiain päällikkö, Suomen Vesilaitosyhdistys ry Anna Mikola, tekn.tri., apulaisprofessori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Pekka M
Päivitetyssä juomavesidirektiivissä ja sitä toimeenpanevassa talousvesiasetuksessa on määritetty raja-arvot entistä useammalle kemikaalille, mukaan lukien tiettyjen PFAS-yhdisteiden summalle ja bisfenoli A:lle. PFAS-yhdisteitä käytetään laajasti paitsi teollisuudessa myös esimerkiksi kosmetiikassa ja lääkkeissä. RIINA LIIKANEN vesiasiain päällikkö, VVY ry riina.liikanen@vvy.fi 5 Vesitalous 4/2025 PÄÄKIRJOITUS. Kemikaalien lisäksi mikromuovit eli pienenpienet muovihiukkaset ja niiden sisältämät kemikaalit leviävät tuotteista ja materiaaleista ympäristöön ja ovat päätyneet jopa aivoihimme. Ville Junttilan ja Emmi Vähän tutkimukset Porvoonjoella osoittavat, että varsinkin hulevesissä voi olla tuntemattomia PFAS-yhdisteitä monta kertaa enemmän kuin niitä, mitä yleensä tutkitaan. mikromuovien ja muoveissa UV-stabilisaattoreina käytettyjen aineiden kertymistä ravintoverkossa ja vaikutuksia vesieliöille. Myös kuluttajilla on valta vähentää kemikaalien kulutusta ja valita tuotteita, jotka ovat ympäristöystävällisempiä. T ällä hetkellä yksi tapetilla oleva kemikaaliryhmä ovat perja polyfluorialkyyliyhdisteet (PFAS). Käytön vähentäminen tai lopettaminen on luonnollisesti tehokkain keino pienentää päästöjä. Päästöjen hallinta sääntelyn tai erilaisten puhdistustekniikoiden avulla ei kuitenkaan ole ainoa keino vähentää saastumista. Hanna Hautamäki ja Laura Paulasalo taas tarjoavat katsauksen yhdisteiden pitoisuuksista suomalaisissa raakavesinäytteissä. Myös rakennuksissa käytetyt materiaalit sisältävät lukuisia kemikaaleja, jotka voivat huuhtoutua ulkopinnoilta sadeveden mukana ympäristöön, kuten Riikka Vainion ja Pia Leskisen tutkimus osoittaa. Kesäkuussa perustettiin kemikaaleja, jätettä ja saastumista koskeva kansainvälinen paneeli (International Panel on Chemical Pollution, IPCP), jonka tavoitteena on vähentää saastumista globaalisti. Haitallisimmiksi tunnistettuja yhdisteitä on ehdotettu myös vesipuitedirektiivin uusiksi prioriteettiaineiksi, ja uudistetussa jätevesidirektiivissä edellytetään entistä tehokkaampien tekniikoiden käyttöönottoa mikroepäpuhtauksien poistamiseksi. Ympäristölle tai ihmisille haitallisten kemikaalien hallinta tuotannosta käyttöön ja kierrätykseen tai hävittämiseen siten, että altistuminen pysyy turvallisissa rajoissa, onkin siksi avainasemassa. Mikromuovien käyttöä taas on rajoitettu EU:ssa REACH-asetuksella. Sääntely tai edes tutkimus eivät kuitenkaan pysy kemikaalien kehitystyön ja käytön perässä, vaikka esimerkiksi REACH:in kaltaisilla järjestelmillä pyritään rajoittamaan haitallisten kemikaalien pääsyä EU-markkinoille. Tämä edellyttää esimerkiksi käyttörajoituksia, raja-arvoja elintarvikkeissa ja juomavedessä sekä tarvittaessa ympäristön puhdistamista. Kemikaaleja käytetään ja tarvitaan kaikkialla. Tässä lehdessä Minna Huovinen kertoo kampanjasta, jolla lisättiin pääkaupunkiseudun asukkaiden tietoutta haitallisista aineista ja miten jokainen voisi itse vähentää niiden pääsyä ympäristöön. Arjen kemikaalit, kuten kosmetiikka, hygieniatuotteet ja puhdistusaineet sisältävät lukuisia erilaisia yhdisteitä, kuten liuottimia, väriaineita ja pinta-aktiivisia aineita, joilla saadaan tuotteisiin haluttuja ominaisuuksia. Esimerkiksi biosidit ovat tärkeitä tuotteiden säilyvyyden kannalta, mutta myrkyllisiä eliöille. Maiju Lehtiniemen, Pinja Näkin ja Outi Setälän hankkeessa tutkittiin mm. Haitallisille aineille altistumista ei voi täysin välttää, koska monet aineet ovat levinneet kaikkialle ympäristöön ja sitä kautta myös elintarvikkeisiin. Raja-arvojen taustoihin ja Euroopan elintarvikeviraston uusimpiin turvallisen saannin arvioihin voit perehtyä Panu Rantakokon ja Jani Koposen artikkeleissa. Perfluoriyhdisteiden pysyvyyden vuoksi PFASyhdisteitä kutsutaan usein ikuisuuskemikaaleiksi. Tässä haitallisiin aineisiin keskittyvässä teemanumerossa on katsaus ajankohtaisiin selvityksiin ja tutkimushankkeisiin Suomessa. Haitallisten aineiden vähentäminen ympäristöstä vaatii monen tason toimintaa NOORA PERKOLA FT, ryhmäpäällikkö, Syke noora.perkola@syke.fi Saastuminen on osa planetaarista kolmoiskriisiä, joka uhkaa paitsi ekosysteemejä ja yhteiskuntia myös taloutta. Vaikka PFAS-yhdisteet ovatkin laaja joukko erilaisia kemikaaleja, ne ovat vain pieni osa synteettisistä kemikaaleista, joita käytämme. Vaikka PFASyhdisteitä on tutkittu paljon viime vuosikymmeninä, tämä tuhansien tai jopa miljoonien yhdisteiden joukko on vieläkin osittain hämärän peitossa. Mutta kuten vieraskynän kirjoittaja Taneli Rajala toteaa, myös vesilaitoksilla on merkittävä rooli päästöjen ja altistumisen hallinnassa. Sen kautta saamme toivottavasti lisää paitsi näkyvyyttä kemikalisoitumiselle, myös rahoitusta ja sitä kautta ratkaisuja haitallisimpien kemikaalien tunnistamiseksi sekä niiden käytön ja päästöjen vähentämiseksi
PFAS-yhdisteet talousvedessä – raja-arvot ja niiden perusteet EU on asettanut viime vuosina kasvavalle määrälle PFAS-yhdisteitä raja-arvoja, joiden tavoitteena on vähentää ympäristön saastumista ja ihmisten altistumista. PFAS-materiaalien erittäin vaikeasti korvattava erikoisominaisuus on, että monet tai kaikki näistä ominaisuuksista esiintyvät tietyissä materiaaleissa, kuten teflonissa, samanaikaisesti (Hasegawa 2017). Näiden ominaisuuksien ansiosta PFAS-yhdisteitä, sekä vapaita yhdisteitä että polymeerejä, käytetään lähes kaikilla teollisuuden aloilla laitteissa ja valmistusprosessien eri vaiheissa sekä lukemattomissa kuluttajatuotteissa (Gluge ym. Tieteen ja sen juridisen tulkinnan kehitys on kuitenkin ollut viime vuosina niin nopeaa, että erityisesti talousveden raja-arvot vaikuttavat vanhentuneen jo ennen kuin niiden seurantavelvollisuus on edes alkanut. Tärkeimmät teolliset valmistajat länsimaissa aloittivat haitallisimmiksi tunnettujen yksittäisten PFAS-yhdisteiden, PFOA:n (perfluorioktaanihappo) ja PFOS:n (perfluorioktaanisulfonihappo) käytön rajoitukset jo 2000-luvun alussa. Ympäristöön päässeiden lukemattomien PFAS-yhdisteiden ja -polymeerien yksi erikoispiirre on niiden PANU RANTAKOKKO Filosofian tohtori, dosentti Terveyden ja hyvinvoinnin laitos panu.rantakokko@thl.fi Kirjoittaja on tutkinut THL:ssä ihmisen altistumista haitallisille aineille yli 25 vuotta. PFAS-yhdisteiden ominaisuudet, käyttö ja rajoitukset Fluoriatomin pieni koko, korkea elektronegatiivisuus ja matala polarisoituvuus alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä antavat perja polyfluorialkyyliyhdisteille (PFAS) ja erityisesti PFAS-materiaaleille ainutlaatuisen käyttökelpoisia ominaisuuksia, kuten vedenja öljynhylkivyyden, kemiallisen ja fysikaalisen stabiilisuuden, pinta-aktiivisuuden ja liukkauden sekä ehkä vähemmän tunnetusti, myös sähköneristävyyden. 6 www.vesitalous.fi HAITALLISET AINEET. Myöhemmin myös EU on rajoittanut PFOS:n, PFOA:n ja PFHxS:n (perfluoriheksaanisulfonihappo) sekä niiden johdannaisten käyttöä pysyvinä orgaanisina yhdisteinä POP-asetuksen (EU 2019) sekä C9-C14-perfluorikarboksyylihappojen (PFCA) käyttöä REACH-asetuksen liitteen XVII nojalla. Toisaalta PFAS-yhdisteiden laaja käyttö, äärimmäinen pysyvyys ja vaihteleva myrkyllisyys ovat tehneet niistä monitahoisen ja pitkäaikaisen ympäristön saastumisja terveysriskiongelman. 2020). Tuotettujen PFAS-yhdisteiden lukumäärä riippuu PFAS-määritelmästä, mutta viimeisimmän OECD:n (2021) määritelmän mukaan niitä on jopa miljoonia (PubChem). Tässä artikkelissa kuvataan kehityksen syitä ja eri EU-maiden juridisia valintoja talousveden raja-arvojen asettamisessa
terminaalisiksi, pienimolekyylisiksi PFAS-yhdisteiksi, joiden tiedetään olevan erityisen haitallisia. kohdassa mainittua PFASyhdisteiden seurantaa varten käytettävien analyysimenetelmien määritysrajojen asettamista. Myös tutkimustietoa luonnonja talousvesien PFASpitoisuuksista oli jonkin verran saatavilla eri EU-maista. Näistä syistä johtuen viisi EU:n jäsenmaata jätti helmikuussa 2023 Euroopan kemikaalivirastoon (ECHA) laajan koko PFAS-yhdisteiden ryhmää koskevan rajoitusehdotuksen (ECHA 2023), jonka käsittely on edelleen kesken. Saksan talousvesikomissio asetti jo vuonna 2006 ohjearvon 300 ng/l PFOS:lle ja PFOS:lle yksittäisinä yhdisteinä sekä saman ohjearvon niiden summalle (Trinkwasserkommission 2006). Turvalliseksi arvioitu saanti laski siis edelleen noin viidesosaan vuodesta 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on Joint Action Prevent NCD -hankkeen (preventncd.eu) yhteydessä kerännyt tietoa asetuksen 2020/2184 toimeenpanosta eri jäsenmaissa. Valittu raja-arvo 100 ng/l kahdenkymmenen PFAS-yhdisteen summalle (PFAS-20) oli sen hetkiset eri näkökulmat huomioiden toteutettavissa oleva kompromissi. Käytännössä asetuksen 2020/2184 raja-arvoja asetettaessa otettiin siis EFSA:n vuoden 2018 riskinarvioinnin lisäksi huomioon mittausmenetelmien kyky mitata luotettavasti matalia pitoisuuksia, eri maiden seurantatiedot, olemassa olevat kansalliset raja-arvot ja paine toimiin varovaisuusperiaatteen mukaisesti. EFSA vahvisti siedettäväksi viikkosaanniksi (TWI) 13 ng/kg/viikko PFOS:lle ja 6 ng/kg/viikko PFOA:lle. hidas mutta vääjäämätön hajoaminen ns. Siedet tävä saanti PFOS:lle laski siis 1,2 %:iin ja PFOA:lle 0,06 %:iin aikaisemmasta. Ruotsissa tuli vuonna 2014 voimaan toimintaraja 90 ng/l seitsemän PFASyhdisteen summapitoisuudelle ja vuonna 2016 sama toimintaraja yhdentoista PFAS-yhdisteen summalle niiden potentiaaliseen riskiin perustuen (Banzhaf ym. Tällä olisi merkitystä veden raja-arvoja laskettaessa, koska Bil ym. Kriittisempiäkin äänenpainoja aina vain kiristyneitä riskinarviointeja kohtaan on esiintynyt. suhteellisia vastekertoimia [RPF] jyrsijöiden maksatoksisuuskokeista (Bil ym. Vuoden 2020 jälkeen PFAS-seosten suun kautta tapahtuvan saannin riskinarviointiin on edelleen johdettu ns. Kaikissa näissäkin maissa kuitenkin säilytettiin PFAS-20 raja-arvo 100 ng/l. (2021) arvioi esimerkiksi PFNA:n (perfluorinonaanihappo) olevan 10 kertaa toksisempaa kuin PFOA. 2021). Tämä oli valtava tiukennus verrattuna vuoden 2008 riskinarvioon, jossa siedet tä vä päiväsaanti (TDI) PFOS:lle oli 150 ng/kg/päivä ja PFOA:lle 1500 ng/kg/päivä (EFSA 2008). Komissio julkaisi 7.8.2024 tiedonannon C/2024/4910, jossa ”suositellaan, että määritysraja yksittäisille aineille on enintään 1,5 ng/l, jotta havaittujen aineiden kokonaismäärälle 20 PFAS-aineen 7 Vesitalous 4/2025 HAITALLISET AINEET. PFAS-yhdisteiden toksikologisten riskien arviointi Vuoden 2018 riskinarvioinnissa Euroo pan elintarviketurvallisuusviran omainen (EFSA) tunnisti PFOS:n ja PFOA:n kriittisiksi vaikutuksiksi aikuisten seerumin kokonaiskolesterolin nousun ja lisäksi PFOS:lle lasten rokotevasteen heikkenemisen. talousveden eri PFAS-yhdisteiden mitatut pitoisuudet kerrotaan kunkin yhdisteen RPF-kertoimella ja lasketaan kerrotut tulokset yhteen. Arvioinnissaan EFSA oletti kaikkien neljän PFAS-yhdisteen heikentävän immuunijärjestelmää yhtä paljon, minkä perusteella EFSA laski aikuisille TWI-arvoksi 4,4 ng/kg/viikko PFAS-4:lle (EFSA 2020). Toistaiseksi RPF-arvoja ei kuitenkaan ole otettu lainsäädännölliseen käyttöön, vaikka tiettyjen lakien luonnosteksteissä ne ovatkin esiintyneet. Kansalliset ja EU-raja-arvot vesilainsäädännössä EU:n direktiivi 2020/2184 ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta syntyi siis PFAS-yhdisteiden toksikologisen tutkimuksen hyvin dynaamisessa vaiheessa. Ruotsissa ja Saksassa oli jo käytössä kansallisia rajaarvoja PFAS-yhdisteille ennen EU-laajuisten raja-arvojen säätämistä. Käytännössä myös EU-tasolla on tavallaan mukauduttu EFSA:n riskinarvioinnin tuloksiin, kun tarkastellaan talousvesiasetuksen 13 artiklan 7. Mutta vain kaksi vuotta myöhemmin, 2020, EFSA teki uuden riskinarvioinnin, jossa mallinnettiin neljän PFAS-yhdisteen eli PFAS4:n (PFOA, PFOS, PFNA, PFHxS) yhteispitoisuuden 17,5 ng/ml aiheuttavan 1-vuotiaiden lasten seerumissa immuunivasteen heikkenemisen kymmenellä prosentilla. EU maista esim. Muut THL:n kyselyyn vastanneet jäsenmaat noudattavat asetusta 2020/2184 sellaisenaan ja seuraavat muuttujaa ”PFAS-aineiden summa”. 2017). Saksassa PFAS-4 raja-arvo 20 ng/l tulee voimaan vuoden 2028 alusta lähtien (Trinkwasserverordnung 2023) ja Italiassa monitoroidaan 24 yhdistettä 20 sijaan (Gazzettaufficiale 2023). Riippumattoman asiantuntijapaneelin mielestä heikentynyt rokotevaste ei ole käyttökelpoinen riskinarvioinnin itsenäisenä mittarina. (Garvey ym 2023). RPF-kertoimilla lasketaan näytteen PFAS-kokonaistoksisuus siten, että esim. Paneelin mielestä saantirajojen tulisi perustua moniin korkealaatuisiin tutkimuksiin, joita ei immunosuppressioon liittyen ole tehty. Kuitenkin EFSA:n vuoden 2020 riskinarvioinnin julkaisu synnytti asetuksen 2020/2184 vaatimuksia kireämpää lainsäädäntöä muutamissa EU:n jäsenmaissa. Tanskan Ympäristöministeriö asetti jo vuonna 2021 EFSA:n riskinarvioinnin pohjalta talousvedelle PFAS-4 raja-arvon 2 ng/l (Miljøministeriet 2021) ja Ruotsin Livsmedelsverket asetti PFAS-4 raja-arvoksi 4 ng/l (Livsmedelsverket 2025) vuoden 2026 alusta
Muuttujan juridinen käytettävyys ja tulosten vertailtavuus on siis tällä hetkellä varsin heikko. 2024) hajoamistuotteet voivat olla tärkeitä. Koska PFAS-4 yhdisteiden pitoisuudet ovat yleensä korkeimmasta päästä talousvesiasetuksen mukaan juomavedessä seurattavista 20 yhdisteestä, muiden muuttujassa ”PFAS-aineiden summa” olevien PFAS-yhdisteiden esiintyvyys tai toksikologinen merkittävyys tullee käytännössä olemaan varsin pieni. 8 www.vesitalous.fi HAITALLISET AINEET. Tämä on ymmärrettävää monestakin syystä. Muiden lähteiden suhteellista merkitystä ei tunneta kovin hyvin, mutta alueellisesti esimerkiksi torjunta-aineiden (Joerss ym. Arvioinnin tuloksista riippuen WHO voisi antaa uusia suosituksia juomavedessä olevan trifluorietikkahapon pitoisuuksista.” Ruotsissa Vättern-järven massataselaskut osoittavat TFA:n pitoisuuden olevan selvässä nousussa (Björndotter ym. … Maailman terveysjärjestö (WHO) arvioi parhaillaan TFA:n terveysvaikutuksia uusimman tieteellisen tiedon perusteella. 2024) ja elektroniikkajätteen (Baqar ym. Muuttuja PFAS:t yhteensä Asetuksessa 2020/2184 on muuttuja ”PFAS:t yhteensä”, jonka raja-arvo on 500 ng/l ja joka tarkoittaa perja polyfluorialkyylien kokonaismäärää. Jäsenvaltiot voivat päättää käyttää jompaakumpaa muuttujista ’PFAS:t yhteensä’ tai ’PFAS-aineiden summa’ tai niitä molempia. THL:n Joint Action Prevent NCD -hankkeen yhteydessä keräämistä tiedoista ei käy ilmi, että yksikään jäsenmaa seuraisi ensimmäistä muuttujaa. lyhytketjuisia PFAS-yhdisteitä (esim. Se, miten näiden aineiden haittojen vähentäminen suoritetaan ja miten suuri toksikologinen merkitys käytännössä otetaan huomioon, jos PFAS-4 pitoisuus on vaikkapa 20 ng/l ja 100 ng/l välillä, vaikuttaa ainakin tällä hetkellä olevan jokaisen jäsenmaan itse päätettävissä oleva asia. perflurobutaanihappo) saatetaan jonkin verran havaita, mutta ne kertyvät vain hyvin vähäisessä määrin ihmiseen. Komission tiedonannossa todetaan, että ”tällä hetkellä millään yksittäisellä analyysimenetelmällä ei täysin kyetä kattamaan tai kvantifioimaan kaikkia mahdollisia valtavaan aineluokkaan kuuluvia aineita.” Tiedonannossa luetellaan kolme menetelmää muuttujan seuraamiseksi, mutta todetaan edelleen, että ”yhdelläkään näistä kolmesta suuntaa-antavasta menetelmästä ei voida määrittää tarkasti muuttujaa ”PFAS:t yhteensä”, mutta niiden avulla voidaan tehdä suuntaa-antavia mittauksia”. Erityisesti autojen ilmastointilaitteista ilmaan karkaava kylmäaine HFO-1234-yf on TFA:n tärkeä ja laajalle leviävä päästölähde (Wang ym. perfluoridodekaanija perfluoritridekaanihappojen) vesiliukoisuudet ovat taas niin matalia, että määritysrajoja ylittäviä pitoisuuksia tuskin juuri esiintyy. Pitkäketjuisten PFAS-yhdisteiden (esim. Trifluorietikkahappo (TFA) muodostaa muuttujaan liittyen tärkeän erikoistapauksen tulevaisuuden seurannoissa. PFHxS:n, PFOA:n, PFOS:n ja PFNA:n (huolta aiheuttavia PFAS-yhdisteitä EFSAn vuoden 2020 arvioinnin mukaan) osalta tavoitemääritysrajan olisi oltava selvästi alle 1,5 ng/l, jotta voidaan vähentää mahdollisia haitallisia vaikutuksia ja ottaa huomioon näiden neljän aineen suuri toksikologinen merkitys” (Komission tiedoksianto 2023). 2018). 2022). Maveplan Oy 1/3 osalta saadaan merkityksellinen luku. Komission tiedonannossa todetaan, että ”TFA:n seurantatulokset raakavesilähteistä eri jäsenvaltioissa osoittavat, että sen pitoisuudet voivat vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdassa ylittää merkittävästi direktiivissä asetetun muuttujan ”PFAS:t yhteensä” arvon
C/2024/4910. Ultra-Short-Chain PFASs in the Sources of German Drinking Water: Prevalent, Overlooked, Difficult to Remove, and Unregulated. DOI: 10.1021/acs.est.4c05646. & Jianbo Zhang. https://www.oecd. Risk Assessment of Per. org/en/publications/reconciling-terminology-of-the-universe-ofper-and-polyfluoroalkyl-substances_e458e796-en.html. bund.de/bgbl/1/2023/159/VO.html. Weight of evidence evaluation for chemical induced immunotoxicity for PFOA and PFOS: findings from an independent panel of experts. TWK—Trinkwasserkommission (2006) Vorläufige Bewertung von PFT im Trinkwasser am Beispiel ihrer Leitsubstanzen PFOA und PFOS—Stellungnahme der Trinkwasserkommission des Bundesministers für Gesundheit (BMG) am UBA vom 21. DOI: 10.1080/10408444.2023.2194913. Environmental Toxicology and Chemistry 40: 859–870. DOI 10.1007/s13280-016-0848-8. Wang, Z., Wang, Y., Li, J., Henne, H., Zhang, B., Hu, J. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ TXT/?uri=OJ%3AC_202404910. Garvey, G., Anderson, J., Goodrum, P. ENVIRONMENT DIRECTORATE, CHEMICALS AND BIOTECHNOLOGY COMMITTEE. ultralyhytketjuiset PFAS-yhdisteet muodostivat noin 98 % havaittujen PFAS-yhdisteiden kokonaismäärästä (Neuwald ym. 2018. 2024. Ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevien perja polyfluorattujen alkyyliyhdisteiden (PFAS) seurannassa käytettäviä analyysimenetelmiä koskevat tekniset suuntaviivat. https://www.livsmedelsverket.se/foretagande-regler-kontroll/dricksvattenproduktion/kontroll-pfas-miljogifter-dricksvatten-egenfangad-fisk. Environmental Science & Technology 56: 251259. Critical Reviews in Toxicology 53: 34-51. and Polyfluoroalkyl Substance Mixtures: A Relative Potency Factor Approach. https://www.recht. Identification of Emerging Perand Polyfluoroalkyl Substances (PFAS) in E-waste Recycling Practices and New Precursors for Trifluoroacetic Acid. Kirjallisuusviitteet Banzhaf, S., Filipovic, M., Lewis, J., Sparrendom, C., & Barthel R. 2021. Environment International 193: 109061. DOI: 10.1002/tcr.201700018. Pesticides can be a substantial source of trifluoroacetate (TFA) to water resources. https://pubchem.ncbi.nlm.nih. Gazzettaufficiale 2023. doi.org/10.1021/acs.est.1c07949. & Karlsson, P. Komission tiedonanto 2023. Bil, W., Zeilmaker, M., Fragki, S., Lijzen, J., Verbruggen, E. DOI: 10.1021/acs.est.7b05960. Suomessa ei ole tällä hetkellä juuri ollenkaan tietoa TFA:n pitoisuuksista luonnonja talousvesissä, mikä on PFAS-yhdisteisiin liittyen yksi kaikkein keskeisimmistä kansallisista tietoaukoista. Saksan talousvedessä TFA ja muut ns. & Wang Z,2020. Björndotter, M., Yeung, L., Kärrmann, A. Livsmedelsverket 2025. Joerss, H., Freeling, F., van Leeuwen, S., Hollender, J., Liu, X., Nödler, K., Wang, Z., Yu, B., Zahn, D. Trinkwasserverordnung 2023. Tilanne oli sama Ruotsin ja Norjan talousvesien kartoituksessa, jossa PFAS-4 pitoisuudet olivat tyypillisesti 0,2–4 ng/l kun TFA:n pitoisuudet vaihtelivat 100–400 ng/l (Hees ym. 6. https://echa.europa.eu/fi/-/echa-publishes-pfasrestriction-proposal EU 2019. Myös TFA:n käyttäytyminen ja erityisesti sen mahdollinen lisämuodostuminen jäteveden käsittelyssä erilaista prekursoreista on kiinnostava tutkimusteema, kun direktiiviä yhdyskuntajätevesien käsittelystä (EU 2024/3019) aletaan soveltamaan. The Chemical Record 17, 903917. Ng, C., Trier, X. https:// www.retsinformation.dk/eli/lta/2021/2361. doi: 10.1039/d0em00291g. Environmental Science: Processes & Impacts 22, 2345. Jos lääkejäämien ja kosmetiikan 80 % poistovaatimuksen saavuttaminen edellyttää tehostettua hapettimien käyttöä, on mahdollista, että äärimmäisen vaikeasti poistettavan TFA:n muodostuminen ja päästöt luonnonvesiin edelleen lisääntyvät. efsa.europa.eu/en/news/efsa-opinion-two-environmental-pollutants-pfos-and-pfoa-present-food Euroopan Kemikaalivirasto 2023. & Hays, S. ECHA publishes PFAS restriction proposal. https://www. https://doi.org/10.1021/acs.est.1c04472 EFSA 2008. Miljøministeriet 2021. & Jogsten, I. 2023. FI, C-sarja. 06, überarbeitet am 13. https:// www.gazzettaufficiale.it/eli/id/2023/03/06/23G00025/sg. Environmental Science & Technology 58: 16153-16163. Baqar, M., Zhao, M., Saleem R., Cheng, Z., Fang, B., Dong, X., Chen, H., Yao, Y. Impacts of the Degradation of 2,3,3,3-Tetrafluoropropene into Trifluoroacetic Acid from Its Application in Automobile Air Conditioners in China, the United States, and Europe. 2023. 2022. EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/1021, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, pysyvistä orgaanisista yhdisteistä. Hasegawa 2017. Ambio 46:335–346. PFAS och andra miljögifter i dricksvatten och livsmedel kontroll. Study presented at the Flouros 2023 conference 30 Aug – 1 Sep in Idstein (DE). 2022. Environmental Science & Technology 52: 2819-2826. 7. 21 July 2008. Glüge J., Scheringer, M., Cousins, I., DeWitt, J., Goldenman, G., Herzke, D., Lohmann, R,. A review of contamination of surface-, ground-, and drinking water in Sweden by perfluoroalkyl and polyfluoroalkyl substances (PFASs). Bekendtgørelse om vandkvalitet og tilsyn med vandforsyningsanlæg; BEK nr 2361 af 26/11/2021. Zweite Verordnung zur Novellierung der Trinkwasserverordnung Vom 20. 2006. & Sigmund, G. & Sun, H. Eurofins study Ultrashort PFAS in Swedish and Norwegian drinking water. Euroopan Unionin virallinen lehti. ENV/CBC/MONO(2021)25. Reconciling Terminology of the Universe of Perand Polyfluoroalkyl Substances: Recommendations and Practical Guidance Series on Risk Management No.61. Euroopan unionin virallinen lehti L-sarja 12.12.2024. Attuazione della direttiva (UE) 2020/2184 del Parlamento europeo e del Consiglio, del 16 dicembre 2020, concernente la qualità delle acque destinate al consumo umano. PubChem Classification Browser. 2024. 2017. 2022). OECD 2021. Environmental Science & Technology 56: 63806390. 9 Vesitalous 4/2025 HAITALLISET AINEET. Physicochemical Nature of Perfluoroalkyl Compounds Induced by Fluorine. An overview of the uses of perand polyfluoroalkyl substances (PFAS). Mass Balance of Perfluoroalkyl Acids, Including Trifluoroacetic Acid, in a Freshwater Lake. https://cdnmedia.eurofins.com/european-east/ media/2867434/eurofins_ultrashort_pfas_drink_water_23.pdf. EU 2024. 7.8.2024. Neuwald, I., Hübner, D., Wiegand, H., Valkov, V., Borchers, U., Nödler, K., Scheurer, M., Hale, S., Arp, H.P., & Daniel Zahn, D. EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2024/3019, annettu 27 päivänä marraskuuta 2024, yhdyskuntajätevesien käsittelystä. & Bokkers B. EFSA opinion on two environmental pollutants (PFOS and PFOA) present in food. Tyndall, K., Cox, A., Khatami, M., Morales-Montor, J., Schoeny, R., Seed, J., Tyagi, R., Kirman, C. Juni 2023. van Hees, P., Sundelin, T. gov/classification/#hid=120. DOI: 10.1002/etc.4835. 2023). Euroopan unionin virallinen lehti L 169/45 – L 169/77
EU:n selkeänä tavoitteena on BPA:n käytön asteittainen poistaminen kokonaan markkinoilta. Se sisältää suosituksia ja raja-arvoja useille terveydelle haitallisille kemikaaleille, mukaan lukien BPA. BPA:ta saa olla juomavedessä enintään 2,5 mikrogrammaa litrassa. Tämä asetus on tiukempi kuin edellinen (10/2011), joka salli BPA:n vapautumisen elintarvikkeeseen (0,05 mg/kg elintarviketta). BPA poistuu elimistöstä nopeasti virtsan kautta, eikä se jää Bisfenoli A:n (BPA) esiintyminen juomavedessä ja siihen liittyvät mahdolliset terveysriskit JANI KOPONEN Erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, jani.koponen@thl.fi 10 www.vesitalous.fi HAITALLISET AINEET. Käyttö sallitaan tietyissä erityistapauksissa, kuten polysulfonisuodatuskalvoissa ja suurissa elintarviketeollisuuden säiliöissä, sillä edellytyksellä, että BPA:ta ei siirry näistä tuotteista elintarvikkeisiin. Lisäksi asetuksessa korostetaan tarvetta löytää turvallisia vaihtoehtoja BPA:lle sekä muille bisfenoleille. BPA:n mahdollisten terveysriskien vuoksi ihmisten altistuminen ja altistumisen vaikutus terveyteen on jatkuvan tutkimuksen kohteena. Tämä direktiivi asettaa laatuvaatimukset ihmisille tarkoitetulle juomavedelle. BPA:ta sisältäviä materiaaleja löytyy yleisesti elintarvikeja juomapakkauksista, kuten vesipulloista ja säilyketölkkien sisäpinnoista. B isfenoli A (BPA) on laajalti käytetty kemikaali, jota hyödynnetään polykarbonaattimuovien ja epoksihartsien valmistuksessa. BPA:n esiintyvyys maailmassa on niin yleistä, että suurin osa ihmisistä altistuu tälle kemikaalille. BPA:n esiintyvyys maailmassa on kuitenkin niin yleistä, että suurin osa ihmisistä altistuu tälle kemikaalille, pääasiassa elintarvikkeiden ja juomien kautta. BPA:n käyttöä ja esiintymistä kuluttajatuotteissa on tutkittu laajasti ja sääntelyviranomaiset ovat asettaneet rajoituksia sen käytölle. BPA:ta käytetään myös vesiputkien pinnoitteissa, lääketieteellisissä laitteissa ja monissa muissa kuluttajatuotteissa, mikä lisää ihmisten altistumisen riskiä. BPA:ta sääntelee myös EU:n juomavesidirektiivi (2020/2184). Bisfenoli A:n vaikutus ihmisten terveyteen BPA on tunnettu hormonitoimintaa häiritsevä aine, joka voi aiheuttaa ihmisen luonnollisen hormonitasapainon muutoksia ja erilaisia terveysongelmia. BPA:lle altistumisen on havaittu liittyvän moniin terveysongelmiin, kuten lisääntymishäiriöihin (naisten heikentynyt hedelmällisyys, miesten heikentynyt siittiöiden laatu), lasten käyttäytymismuutoksiin ja kognitiivisiin häiriöihin, eturauhasen ja rintarauhasen häiriintyneeseen kehitykseen, sydänja verisuoniongelmiin (korkea verenpaine ja sepelvaltimotauti) sekä lisääntyneeseen riskiin hormoniriippuvaisten syöpien, kuten rintaja eturauhassyövän, kehittymisessä. Bisfenoli A:n sääntely ja rajoitukset EU lainsäädännössä EU komission asetus (2024/3190) kieltää BPA:n käytön monissa elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvissa materiaaleissa, kuten muoveissa, painomusteissa ja pinnoitteissa
On kuitenkin huomioitavaa, että nämä tutkimukset kuvastavat ääriesimerkkejä BPA:n liukenemisesta vesijärjestelmistä juomaveteen. 50:75134. Tutkimuksessa oli mukana 10 taloyhtiötä eri puolilta maata. 11 Vesitalous 4/2025 HAITALLISET AINEET. (2022) J Xenobiot 12:181. Nämä epoksiputket sisältävät BPAjohdannaisia, jotka joutuessaan veteen hajoavat BPA:ksi. 50:75134. Salami ym. Ääriesimerkkejä veden BPA-pitoisuudesta eräissä kansainvälisissä tutkimuksissa. Juomaveden kohdalla uusi EFSA:n raja-arvo tarkoittaa sitä, että EU:n juomavesidirektiivin raja-arvoa 2,5 µg/l pitäisi alentaa monituhatkertaisesti. (2021) Sci Rep Sep 16:18411 Mohammadi ym. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA) julkaisi vuonna 2023 päivitetyn lausunnon BPA:n terveysvaikutuksista uusien tutkimustulosten ja tieteellisten tietojen perusteella. Vaikka BPA erittyy tehokkaasti, elimistössä on jatkuvasti pieniä määriä tätä ainetta. Eloi Costa ym. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että lämpimästä käyttövedestä löytyi BPA:ta kaikista kohteista. Esther A. Pitoisuus (µg/l) Maa Näytteiden lukumäärä 1 129 000 Italia 3 174 000 USA 27 160 000 Brasilia 12 99 000 Kiina 6 37 300 Puola 3 6 000 Espanja 11 1 550 Malesia 155 1 500 Kanada 11 1 100 Japani 2 Lähde: Mohammadi ym. Keshavarz-Maleki ym. Bisfenoli A juomavedessä BPA:n pitoisuus juomavedessä on yleensä hyvin alhainen, eikä se yleensä ylitä EU:n asettamaa raja arvoa 2,5 mikrogrammaa litrassa. 2022 Environ Sci Pollut Res Int. Esimerkiksi eräässä Italiassa tehdyssä tutkimuksessa raportoitiin juomaveden BPA-pitoisuudeksi 1 129 000 mikrogrammaa litrassa, mikä johtui BPA:n liukenemisesta polymeeriputkista. (2017) J Expo Sci Environ Epidemiol 27:175. Lisäksi näiden pinnoiteja putkimateriaalien tuotantoprosessi voi johtaa BPA:n ristikontaminaatioon, mikä osaltaan lisää riskiä BPA:n liukenemiselle juomaveteen. (2024) Arch Toxicol 98:1. Ejaredar ym. EU (2024/3190) Asetus bisfenolien käytöstä tietyissä elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvissa materiaaleissa ja tarvikkeissa. Nämä tutkimustulokset vahvistivat hyvää yleistä ohjetta, että juomiseen ja ruuanlaittoon ei pidä ottaa hanasta lämmintä vettä, vaan kylmäksi juoksutettua vettä. Lähteet Fonseca ym. (2022) Environ Sci Pollut Res Int. BPA:n pitoisuus hanavedessä vaihtelee merkittävästi riippuen käytettyjen vesiputkien tyypistä, putkien iästä ja ympäristöolosuhteista. BPA:ta on havaittu useissa juomavesijärjestelmissä ympäri maailmaa (Taulukko 1 ). Tutkimus osoitti, että yhdenkään taloyhtiön kylmästä talousvedestä ei löytynyt BPA:ta. EU (2020/2184) Direktiivi ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta. Muissa maissa on myös raportoitu BPA:n esiintymisestä juomavedessä, pitoisuuksien yltäessä jopa yli 160 000 mikrogrammaan litrassa. (2024) Tox Rep 13:101773. Tällöin ollaan kuitenkin niin pienissä pitoisuuksissa, että analyysimenetelmien herkkyydet eivät käytännössä riitä niiden mittaamiseen. Vettä juoksuttamalla voi pienentää sekä putkistomateriaaleista veteen mahdollisesti liuenneiden kemikaalien että mikrobien, kuten bakteerien ja homeiden, aiheuttamia terveysriskejä. Lausunnossaan EFSA totesi, että BPA:lla on useita haitallisia vaikutuksia, erityisesti immuunijärjestelmään. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on tutkinut Suomessa vuonna 2024 epoksipinnoituksen vaikutusta taloyhtiöiden käyttöveden BPA-pitoisuuteen. Kylmä käyttövesi eli juomavesi oli siis EU-säädösten mukaista. EFSA myös toteaa lausunnossaan, että nykyinen BPAaltistuminen ylittää TDI-arvon kaikissa väestöja ikäryhmissä moninkertaisesti. Taulukko 1. Ongelmallista altistumisen ja terveyshaittojen kannalta on kuitenkin se, että BPA:lle altistutaan päivittäin monista eri lähteistä. kudoksiin tai verenkiertoon kuten monet muut ympäristön haitta-aineet. EFSA Journal (2023) 21(4):6857. Tämä arvo on 20 000 kertaa pienempi kuin vuonna 2015 EFSA:n lausunnossa määritetty TDI-arvo, joka oli 4 mikrogrammaa painokiloa kohti. BPA:n pitoisuudet lämpimässä käyttövedessä vaihtelivat kolmesta mikrogrammasta yli 100 mikrogrammaan litrassa. Tämä huomattava vähennys TDI-arvossa kuvastaa kasvavaa huolta BPA-altistukseen liittyvistä mahdollisista terveysriskeistä. Tämän perusteella EFSA julkaisi siedettäväksi päiväsaanniksi (TDI, tolerable daily intake) 0,2 nanogrammaa painokiloa kohti. Mikäli BPA:ta havaitaan juomavedessä, on sen pääasiallinen lähde usein vedenjakelujärjestelmissä käytettyjen epoksihartsipinnoitteiden ja polykarbonaattiputkien liukeneminen. Näihin kuului muun muassa Yhdysvaltojen kansallisen toksikologiaohjelman kaksivuotisen kroonisen tutkimuksen tulokset. Epoksihartseja on käytetty pinnoitteina suojaamaan putkia korroosiolta ja täten lisäämään putkien käyttöikää
HANNA HAUTAMÄKI Ympäristöja energiatekniikan DI, yksikön päällikkö KVVY Tutkimus Oy hanna.hautamaki@kvvy.fi Riskinarvioinnin perusteella seurattavien yhdisteiden esiintyminen suomalaisissa raakavesissä Uuden juomavesidirektiivin myötä kansallisessa toimeenpanossa on tarkennettu vaatimuksia raakaveden riskienhallinnasta ja omavalvonnasta. Omavalvonnassa tarkkailtavat muuttujat on valittava tarkkailuun vedentuotantoketjun riskinarvioinnin perusteella. Raakavesien omavalvonnan on oltava ajan tasalla jatkuvasti ja omavalvontasuunnitelma tarkistetaan riskienhallintasuunnitelman yhteydessä. Paikallisten olosuhteiden takia näytteenottojen ajankohdat vaihtelivat vesilaitoksittain. V esilaitosyhdistys toteutti yhteistyössä vesilaitosten kanssa kansallisen selvityksen PFAS-aineiden (polyja perfluoratut alkyyliyhdisteet), 17-beetaestradiolin, nonyylifenolin, bisfenoli A:n ja somaattisten kolifaagien esiintymisestä raakavesissä. 2023). (Valvira 2024) PFAS-aineita voi päätyä ympäristöön, kun niitä sisältäviä tuotteita valmistetaan, käytetään, varastoidaan tai hävitetään (Valvira 2024). LAURA PAULASALO Ympäristötekniikan DI, tutkimusinsinööri KVVY Tutkimus Oy laura.paulasalo@kvvy.fi 12 www.vesitalous.fi HAITALLISET AINEET. Vesilaitoksilta edellytetään siis muutaman seuraavan vuoden aikana toimenpiteitä raakaveden riskienhallinnan ja omavalvonnan saattamiseksi lainsäädännön vaatimusten mukaiseksi. PFAS-yhdisteiden esiintyminen suomalaisissa raakavesissä PFAS-yhdisteitä käytetään monissa kuluttajatuotteissa ja valmistusprosesseissa, koska niissä on vettä, likaa ja rasvaa hylkiviä ominaisuuksia ja ne kestävät hyvin lämpöä ja aggressiivisia kemikaaleja. Vesilaitosyhdistyksen hankkeessa tutkittiin näiden muuttujien esiintymistä pohja-, tekopohjaja pintavesissä. Tieto joistakin asetuksissa mainituista muuttujista suomalaisissa raakavesissä on puutteellista. Näytepisteitä oli yhteensä 139, joista suurin osa oli pohjavesipisteitä 105 kpl. Hankkeen työryhmässä olivat mukana analyysilaboratoriot Eurofins Environment Testing Finland Oy ja Metropolilab Oy, koordinoijana ja raportoijana KVVY Tutkimus Oy sekä ohjausryhmässä edustus vesihuoltolaitoksilta, viranomaisista ja tutkimuslaitoksilta. PFAS-yhdisteet saattavat aiheuttaa riskin ihmisen kehitykselle ja terveydelle. Tarkoituksena oli myös koostaa tietoa vuodenaikojen ja raakaveden muodostumisalueen riskitoimintojen vaikutuksista yhdisteiden pitoisuuksiin. Vesilaitoksilla tulee olla lainsäädännön mukainen raakavettä koskeva riskienhallintasuunnitelma viimeistään kesällä 2027. PFASyhdisteistä osa hajoaa pysyviksi lopputuotteiksi ja osa ei juurikaan hajoa ympäristössä ja elimistössä. Hankkeeseen osallistui 40 vesilaitosta, jotka ottivat näytteitä käyttämistään raakavesilähteistä kaikkina vuodenaikoina. Tekopohjavesipisteitä oli 19 kpl ja pintavesipisteitä 15 kpl. PFAS-yhdisteitä voi kulkeutua ympäristöön esimerkiksi teollisuudesta, yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilta ja puhdistamolietteistä, kaatopaikoilta, pilaantuneesta maaperästä, sammutusvaahdoista sekä ilmalaskeumasta (Perkola ym. Näytteet otettiin talvella lumipeitteiseen aikaan, keväällä sulamisvesien ja kevättulvien aikaan, kesällä lämpimään ja kuivaan aikaan sekä syksyllä syyssateiden aikaan. Vesilaitokset tunnistivat oman toimintaalueensa riskitoimintoja heille toimitetun esitietokyselyn avulla. Yhteensä hankkeessa tutkittiin noin 460 vesinäytettä
Sen sijaan PFAS24-summa ylittyi noin 4 % ja PFAS4-summa 1,5 % pohjavesinäytteistä (taulukko 1 ). (EFSA 2020) • Euroopan komissio on puolestaan ehdottanut pohjaja pintavesien kemiallisen tilan luokitteluun 24 PFAS-aineen summapitoisuudelle PFOA-ekvivalenttina laatunormia 4,4 ng/l (PFAS24-summa) (Euroopan komissio 2022). Suurin PFAS24-summa oli 230 ng/l ja PFAS4-summa 29 ng/l. Määritysrajan alittaneiden summapitoisuuksien osuus oli noin 20 %. 90 persentiilin pitoisuudet vaihtelivat 3,3–4,5 ng/l välillä riippuen summaan laskettavista aineista. Noin 60 % summapitoisuuksista alitti laboratorion määritysrajan (kaikki summaan laskettavat yhdisteet alittivat määritysrajan). Yhdessäkään pohjavesinäytteessä ei havaittu talousvesiasetuksen mukaisen PFAS20-summan laatuvaatimuksen ylittäviä pitoisuuksia PFAS-yhdisteitä. PFAS-yhdisteet tutkittiin 330 pohjavesinäytteestä. Tekopohjavesinäytteiden talousvesiasetuksen mukainen PFAS20-summa oli suurimmillaan 33 ng/l, mikä ei ylittänyt talousvesiasetuksen laatuvaatimusta (taulukko 2 ). Pohjavesien osalta PFAS20-summa oli suurimmillaan 60 ng/l. Vesilaitosyhdistyksen hankkeessa vesihuoltolaitosten raakavesistä tarkasteltiin kolmea PFAS-aineiden summapitoisuutta: • Talousvesiasetuksessa 2015/1352 on määritetty 20 PFASaineen summapitoisuudelle laatuvaatimus 0,10 µg/l, joka ei saa ylittyä talousvedessä (PFAS20-summa). 2025). Pintavesien osalta tarkasteltiin lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin mukaista perfluoro-oktaanisulfonihapon (PFOS) laatunormia 0,65 ng/l sisämaan pintavesille (2013/39/EU). • Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA) on tarkastellut raportissaan PFAS-yhdisteiden elintarvikkeiden välityksellä aiheuttamaa riskiä ihmisen terveydelle. Kaikki näytekierrokset Yksikkö PFAS20-summa PFAS24-summa* PFAS4-summa Näytemäärä kpl 71 71 71 Määritysrajan alittaneet** kpl 13 13 14 Mediaani ng/l 1,2 1,5 0,6 Keskiarvo ng/l 3,0 8,5 2,1 90 persentiili ng/l 4,5 4,2 3,3 Minimi ng/l Maksimi ng/l 33 230 29 Raja-arvo ng/l 100 4,4 4,4 Raja-arvon ylittävät kpl 7 7 Raja-arvon ylittävien osuus % 9,9 9,9 *Laskettu PFOA-ekvivalentteina **Summapitoisuuksien osalta näytteet, joissa kaikki summaan laskettavat analyysit alle laboratorion määritysrajan 13 Vesitalous 4/2025 HAITALLISET AINEET. Pohjavesinäytteiden PFAS-summapitoisuudet ja vertailu laatuvaatimukseen ja laatunormeihin (Paulasalo ym. Kaikki näytekierrokset Yksikkö PFAS20-summa PFAS24-summa* PFAS4-summa Näytemäärä kpl 330 330 330 Määritysrajan alittaneet** kpl 187 188 192 Mediaani ng/l Keskiarvo ng/l 1,8 1,1 0,5 90 persentiili ng/l 4,2 2,5 1,9 Minimi ng/l Maksimi ng/l 59,6 40,0 6,2 Raja-arvo ng/l 100 4,4 4,4 Raja-arvon ylittävät kpl 14 5 Raja-arvon ylittävien osuus % 4,2 1,5 *Laskettu PFOA-ekvivalentteina **Summapitoisuuksien osalta näytteet, joissa kaikki summaan laskettavat analyysit alle laboratorion määritysrajan Taulukko 2. EFSA arvioi PFOA, PFOS, PFNA ja PFHxS summapitoisuudelle turvallisen altistumisen rajaksi juomavedessä 4,4 ng/l (PFAS4-summa). 2025). Tekopohjavesien osalta PFAS-yhdisteet tutkittiin 71 näytteestä. 90 persentiilin pitoisuudet vaihtelivat 1,9–4,2 ng/l välillä riippuen summaan laskettavista aineista. Suurin PFAS24-summa oli 40 ng/l ja PFAS4-summa 6,2 ng/l. Yhdenkään pintavesinäytteen summapitoisuus ei alittanut laboratorion määritysrajaa eli kaikissa näytteissä vähintään Taulukko 1. Noin 10 % tekopohjavesinäytteistä ylitti PFAS24ja PFAS4-summapitoisuuksien laatunormit. Tekopohjavesinäytteiden PFAS-summapitoisuudet ja vertailu laatuvaatimukseen ja laatunormeihin (Paulasalo ym
Muilta osin määrät vaihtelivat 0–20 pmy/100 ml välillä. Tekopohjavesinäytteitä tutkittiin 68 ja niistä ainoastaan kevään näytekierroksella todettiin kahdessa näytteessä kolifaageja suurimmillaan 3 pmy/100 ml. Pintavesinäytteiden PFAS-summapitoisuudet ja vertailu laatuvaatimukseen ja laatunormeihin (Paulasalo ym. Myös PFOS:n pintaveden laatunormi ylittyi neljässä näytteessä. Kaikissa raakavesissä PFAS-yhdisteistä suurimmat pitoisuudet todettiin TFA:n (trifluorietikkahappo) osalta, mutta tämän yhdisteen näytemäärä oli erittäin vähäinen (pohjavesinäytteitä 9 kpl, tekopohjavesinäytteitä 1 kpl, pintavesinäytteitä 7 kpl). Jos muuttujan pitoisuus raakavedessä on suurempi kuin toimenpideraja, seurantaa on tehtävä myös sen selvittämiseksi, miten laitoksen käytössä olevat vedenkäsittelymenetelmät vähentävät muuttujan pitoisuutta vedessä. coli-bakteerit ja suolistoperäiset enterokokit, jotka ovat mikrobiologisen laadun indikaattoreita ja ilmentävät suolistoperäistä saastumista (Valvira 2024). Pintavesien PFAS20ja PFAS4-summat eivät ylittäneet yhdessäkään 59 näytteestä niille asetettuja laatuvaatimuksia ja -normeja (taulukko 3 ). Seuraavaksi suurimmat PFAS-pitoisuudet pohjavesinäytteissä olivat yhdisteillä PFPeA ja PFHxA, tekopohjavesinäytteissä yhdisteillä PFNA ja PFOS sekä pintavesinäytteissä yhdisteillä PFBA, PFOA, PFOS ja PFHxA. Kaikki näytekierrokset Yksikkö PFAS20-summa PFAS24-summa* PFAS4-summa PFOS Näytemäärä kpl 59 59 59 59 Määritysrajan alittaneet** kpl 14 Mediaani ng/l 2,7 2,7 0,70 0,20 Keskiarvo ng/l 3,2 2,9 0,94 0,26 90 persentiili ng/l 6,3 4,6 1,9 0,51 Minimi ng/l 0,67 0,77 Maksimi ng/l 8,5 6,5 3,3 1,4 Raja-arvo ng/l 100 4,4 4,4 0,65 Raja-arvon ylittävät kpl 6 4 Raja-arvon ylittävien osuus % 10 6,8 *Laskettu PFOA-ekvivalentteina **Summapitoisuuksien osalta näytteet, joissa kaikki summaan laskettavat analyysit alle laboratorion määritysrajan 14 www.vesitalous.fi HAITALLISET AINEET. Suurimmillaankin näytteiden bisfenoli A -pitoisuudet olivat 4–11 % talousveden laatuvaatimuksesta. TFA voidaan luokitella lyhytketjuiseksi PFAS-aineeksi ja sitä päätyy ympäristöön esimerkiksi torjunta-aineiden, teollisten kemikaalien, lääkeaineiden ja pitempiketjuisten PFAS-aineiden hajoamistuotteena (EurEau 2025). Somaattisten kolifaagien määrät korkeimpia pintavedessä Somaattiset kolifaagit ovat Escherichia coli -bakteerin viruksia, joiden esiintyminen indikoi veden saastumista suolistoperäisillä viruksilla. (7/2023) Somaattisia kolifaageja tutkittiin 322 pohjavesinäytteestä eikä yhdenkään näytteen virusmäärä ylittänyt toimenpiderajaa. Kesän ja syksyn näytteissä somaattisia kolifaageja ei todettu ja talvella ja keväällä suurimmat määrät olivat 3–6 pmy/100 ml. (Valvira 2024) Raakaveden omavalvonnan toimenpideraja somaattisille kolifaageille on 50 pmy/100 ml. Syksyn näytekierroksella yhden näytteen kolifaagimäärä ylitti toimenpiderajan, ollen 76 pmy/100 ml. PFAS24-summan laatunormin ylityksiä havaittiin kaikkina vuodenaikoina, yhteensä noin 10 % pintavesinäytteitä. coli-bakteerien tai suolistoperäisten enterokokkien välistä yhteyttä ei voitu todeta, sillä niitä kaikkia todettiin vain pienessä osassa näytteitä. Hormonihäiriköiden pitoisuudet olivat matalia Bisfenoli A on ihmisten lisääntymiselle haitallinen aine, joka häiritsee hormonitoimintaa. Bisfenoli A ei kerry eliöihin eikä maaperään. Talousveden laatuvaatimus ei ylittynyt yhdessäkään näytteessä. (Valvira 2024) Talousveden laatuvaatimus bisfenoli A:lle on 2,5 µg/l. Hankkeessa tutkittiin myös E. Yhdiste analysoitiin 325 pohjavesinäytteestä, 67 tekopohjavesinäytteestä ja 57 pintavesinäytteestä. Noin 80 % raakavesinäytteiden bisfenoli A -tuloksista alitti laboratorion määritysrajan 0,01 µg/l. 90 persentiilin pitoisuus vaihteli summien välillä 1,9–6,3 ng/l. TFA ei ole mukana edellä mainituissa PFAS-aineiden summapitoisuuksissa. Bisfenoli A:ta käytetään epoksihartsija polykarbonaattimuovien rakennusaineena, joten yhdistettä löytyy muun muassa vesijohtojen pinnoitteista ja useista muovisista kuluttajatuotteista. Taulukko 3. Pintavesinäytteitä tutkittiin yhteensä 57 ja niistä noin kolmasosassa näytteitä todettiin somaattisia kolifaageja. Tutkimuksen perusteella somaattisten kolifaagien ja E. yksi summaan laskettavista yhdisteistä ylitti määritysrajan. 2025). Kolifaagit kulkeutuvat hyvin maaperässä ja pysyvät pitkään elinkelpoisina
Estradiolivalmisteita käytetään laajasti hormonihoidoissa, ja sitä päätyykin vesiympäristöön jätevesistä (Valvira 2024).17-beeta-estradiolin raakaveden omavalvonnan toimenpideraja on 1 ng/l. ym. Laboratorion määritysrajan, 100 ng/l, ylittäviä pitoisuuksia ei havaittu. Ehdotettujen laatunormien voimaantullessa pitoisuudet otetaan huomioon vesienhoidon tulevissa pintaja pohjavesien tila-arvioinneissa. https://www. Issue 9. EFSA Journal. 17-beeta-estradioli tutkittiin 459 näytteestä, joista myös suurin osa oli pohjavesinäytteitä. PFAS-yhdisteet ympäristössä – tietopaketti. Myöskään vuodenaikojen vaikutusta pitoisuuksiin ei pystytty erittelemään. Euroopan komissio. 2020. Suomen ympäristökeskus. Tarkemmat tiedot hankkeen tuloksista on esitetty Vesilaitosyhdistyksen monistesarjassa julkaistussa loppuraportissa Raakaveden omavalvonnan tutkimukset vesihuoltolaitoksilla. Raakaveden omavalvonnan tutkimuksille edelleen tarvetta Hankkeen tulosten perusteella ei pystytty tunnistamaan vedenottopisteen vedenmuodostumisalueiden riskitoimintojen vaikutusta yhdisteiden pitoisuuksiin raakavesinäytteissä. Nonyylifenoleja ja sen etoksylaatteja on käytetty muun muassa maalien sekä pyykinja astianpesuaineiden valmistuksessa. Laboratorion määritysrajan, 0,8–2,0 ng/l, ylittäviä pitoisuuksia ei havaittu. Vesilaitosten tulisikin tutkia hankkeessa mukana olleiden haitta-aineiden esiintymistä riskinarvioinnin perusteella tapauskohtaisesti. PFAS-aineiden pitäminen viranomaisvalvonnan näytteenottosuunnitelmassa ainakin harvennetusti on suositeltavaa, vaikka ne voitaisiinkin poistaa talousvesiasetuksessa esitetyin perustein. Valtioneuvoston asetus talousveden tuotantoketjun riskienhallinnasta ja omavalvonnasta 7/2023 (annettu 5.1.2023) https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20230007. Valvira, Sosiaalija terveysalan lupaja valvontavirasto. Raakaveden omavalvonnan tutkimukset vesihuoltolaitoksilla -hankkeen loppuraportti. https://www.eureau.org/resources/publications/eureau-publications/8072-eureau-pfasphase-out-a-prerequisite-for-a-water-resilient-europe/file. PFAS-aineet ovat ikuisuuskemikaaleja, joita ei saada poistettua ympäristöstä ja ne aiheuttavat huolta vedenkäyttäjille. KVVY 1/4 15 Vesitalous 4/2025 HAITALLISET AINEET KVVY Tutkimus Oy Vesien asiantuntija Ympäristövastuuta yhdessä Tutustu palveluihimme Ota yhteyttä: myynti@kvvy.fi, 03 246 1301. ymparisto.fi/sites/default/files/documents/PFAS_tietopaketti.pdf. 2023. Talousvesisäännösten soveltamisohje – Osa 2: Enimmäisarvojen perusteet. (7/2023) Nonyylifenoli tutkittiin 449 näytteestä, joista suurin osa oli pohjavesinäytteitä. Yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun direktiivin 2000/60/EY, pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta annetun direktiivin 2006/118/EY ja ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla annetun direktiivin 2008/105/EY muuttamisesta. https://www.finlex. 2025. Lähteet EFSA. EurEau. ym. Vesilaitosyhdistyksen monistesarja nro 99. valvira.fi/documents. Perkola, N. Talousvesiasetuksen mukaisesti PFAS-aineet ja bisfenoli A tulee lisätä vesilaitosten talousveden jaksottaiseen seurantaan. Paulasalo, L. 60 s. 2024. Ne ovat hitaasti biohajoavia ja voivat kertyä joihinkin eliöihin. (2025). https://www.vesilaitosyhdistys.fi/verkkokauppa/tuotteet/raakaveden-omavalvonnan-tutkimukset-vesihuoltolaitoksilla/. 2022. Risk to human health related to the presence of perfluoroalkyl substances in food. Hankkeen näytteissä havaittiin Euroopan komission pintaja pohjavesille ehdottaman 24 PFAS-aineen summan laatunormin ylityksiä. 33 s. ISSN1831-4732. Sosiaalija terveysministeriön asetus talousveden laadusta ja valvonnasta sekä rakennusten vesilaitteistojen riskienhallinnasta 2015/1352 (annettu 17.11.2015). Volume 18. Nonyylifenolin raakaveden omavalvonnan toimenpideraja on 300 ng/l (7/2023). fi/fi/laki/ajantasa/2015/20151352. PFAS Phase Out: A Prerequisite for a Water Resilient Europe. Myös nonyylifenoli ja 17-beeta-estradioli ovat hormonitoimintaa häiritseviä aineita. 391 s
Useissa tutkimuksissa Euroopassa ja muualla maailmassa on löydetty rakennusmateriaaleissa käytettäviä haitallisia aineita hulevesistä. 2020). (2020) kirjallisuuskatsaukseen sisälletyistä tutkimuksissa eurooppalaisista hulevesistä on löydetty mm. Biosidit voidaan sekoittaa materiaaliin tai lisätä pintakäsittelynä (Paijens ym. VAINIO FT, Turun ammattikorkeakoulu riikka.vainio@turkuamk.fi PIIA LESKINEN FT, Turun ammattikorkeakoulu piia.leskinen@turkuamk.fi Rakennusmateriaaleissa esiintyy erilaisia ihmisten ja ympäristön terveydelle haitallisia aineita. NonHazCity3 – hankkeessa haluttiin selvittää rakennusmateriaaleista mahdollisesti huuhtoutuvien haitallisten aineiden pitoisuuksia hulevesissä ottamalla hulevesinäytteitä alueilta, joissa on uutta ja/tai vielä rakenteilla olevaa rakennuskantaa. Esimerkiksi useimpien REACHasetuksen erityistä huolta aiheuttavien aineiden (SVHC) listalla olevien aineiden käyttö tuotteissa on niiden tunnetuista tai epäillyistä haittavaikutuksista huolimatta sallittua, kunhan aineista ilmoitetaan niiden pitoisuuden ollessa yli 0,1 % tuotteen painosta. lämpötila, sadetapahtumien välinen aika, UV-altistus, biosidin ominaisuudet, materiaalin koostumus sekä sääolosuhteet (Paijens ym. Lisäksi useita biosidejä, kuten isotiatsolinoneja, käytetään tuotteiden varastoinnin säilytysaineina esimerkiksi maaleissa. Lisäksi usein biosidien vapautumista tutkivat kokeet on tehty vaihtelevin metodein, jotka usein eivät vastaa luonnonolosuhteita. Monet tuotteet sisältävät useampaa kuin yhtä biosidiä toimintatehon lisäämiseksi. Suomesta tätä tietoa on kuitenkin metalleja lukuun ottamatta ollut suppeasti saatavilla. Rakennusmateriaalien haitalliset aineet hulevesissä 16 www.vesitalous.fi HAITALLISET AINEET. Tuote voi olla täysin lainmukainen, vaikka siinä olisi ympäristölle ja/tai terveydelle haitallisiksi luokiteltuja kemikaaleja. Paijens ym. Ulkorakennusmateriaaleista haitalliset aineet voivat huuhtoutua hulevesien mukana ympäristöön. Lisäksi markkinoilla on useita haitallisia aineita, jotka eivät ole vielä sääntelyn piirissä. karbendatRIIKKA K. NonHazCity3-hankkeessa rakennusmateriaaleissa käytettäviä haitallisia aineita löydettiin myös suomalaisista hulevesistä. 2020). Kirjallisuuskatsaus rakennusmateriaalien haitallisista aineista hulevesissä Biosidit Biosidejä käytetään erityisesti rakennuksien ulkopinnoilla estämässä mikro-organismien kasvua. Biosidien toimintamekanismit eivät usein kohdistu yksittäisiin lajeihin tai lajiryhmiin, ja useat biosidit ovatkin ympäristössä haitallisia maaperäja vesieliöille. Työ aloitettiin kirjallisuuskatsauksella, jonka avulla pyrittiin selvittämään mitä aineita näytteistä kannattaisi ensisijaisesti mitata. Biosidien vapautuminen rakennusmateriaaleista tunnetaan kuitenkin huonosti. Käytössä on myös paljon aineita, joiden terveysja ympäristövaikutukset tunnetaan huonosti. EU:ssa biosidien käyttöä säännellään biosidi asetuksella, joka luokittelee biosidit niiden käyttötarkoituksen mukaan. Biosidien huuhtoutumismekaniikkaan vaikuttavat mm. Tässä esitämme sekä kirjallisuuskatsauksen että näytteenoton tuloksia. Varastoinnin säilytysaineina käytettävät aineet eivät yleensä säily materiaaleissa pitkiä aikoja, mutta useita biosidejä ja niiden muuntumistuotteita voi vapautua materiaaleista useita vuosia. Rakennusmateriaalin lainmukaisuus ei takaa haitattomuutta Nykyisissä markkinoilla olevissa rakennusmateriaaleissa käytetään suurta määrää erilaisia kemiallisia aineita, joista osa on haitallisia ihmisten ja muiden lajien terveydelle
Useassa tutkimuksessa oli havaittu myös biosidien muuntumistuotteita, joita syntyy mm. Karbendatsiimia ja terbutryyniä löytyi kaikista hulevesinäytteistä, ja yhdisteiden mediaanipitoisuudet olivat korkeita verrattuna muihin havaittuihin yhdisteisiin. Yhdessä materiaalin huuhdontanäytteessä havaittiin terbutryynin ja diuronin muuntumistuotteita, mutta ei alkuperäisiä yhdisteitä. Lisäksi PFBS ja PFHpA kuuluvat erityistä huolta aiheuttavien aineiden kandidaattilistaan niiden haitallisuuden takia. OSBlastulevyt ja vaneri, PFAS-yhdisteet peräisin mahdollisesti käytetyistä liimoista), aurinkopaneeleissa ja tekonurmissa (Green Science Policy Institute 2021). Linke ym. PFAS-yhdisteet ovat ympäristössä erittäin pysyviä ja useat PFAS-yhdisteet on tunnistettu terveydelle haitallisiksi, minkä takia PFAS yhdisteiden rajoituksia on kiristetty viime vuosina. Näytteitä otettiin hulevesilammesta, -putkista ja rakennuksien julkisivuista kastelemalla. Hulevesilampinäytteistä löytyi diuronia, terbutryyniä sekä molempien muuntumistuotteita. (2021) tutkivat terbutryynin ja diuronin sekä niiden muuntumistuotteiden pitoisuuksia näytteenoton aikaan 13 vuotta vanhalta kerrostaloalueella Saksassa. Toisin kuin useiden aiempien tutkimuksien perusteella on vaikuttanut tapahtuvan, Linke ym. siimia, isotiatsolinoneja, diuronia, isoproturonia, sybutryyniä, terbutryyniä, terbutyyliatsiinia, propikonatsolia ja tebukonatsolia, joista korkeimpina pitoisuuksina ovat esiintyneet diuroni, karbendatsiimi ja isoproturoni. (2022) tutkivat Pariisin kaupunkiympäristöstä Seine-jokeen kulkeutuvia biosidejä. UV-altistuksen seurauksena. OECD:n (2022) pinnoitteita, maaleja ja lakkoja koskevassa raportissa kerrotaan valtaosan ko. (2019) havaitsivat rakennusmateriaaleissa (pinnoitteet, petsit, OSB-levy, saumausaine, julkisivumateriaalien ja lasin päällystekalvo) useita perfluorikarboksyylihappoja, fluoritelomeerisulfonaatti 6:2 FTS:ää sekä fluoritelomeerialkoholeja. (2021) havaitsivat biosidejä irtoavan materiaaleista edelleen vuosia rakentamisen jälkeen. PFAS-yhdisteet PFAS-yhdisteisiin, eli perja polyfluorattuihin alkyyliyhdisteisiin, kuuluu määritelmästä riippuen tuhansia, jopa miljoonia yhdisteitä. Ulkomateriaaleista PFAS-yhdisteitä (mukaan lukien fluoripolymeerejä) on löydetty mm. eri väri) erosivat myös biosidi profiililtaan. Metallit Erilaisista metallisista rakennusmateriaaleista huuhtoutuu metalleja ympäristöön. Suurin osa PFAS-yhdisteistä on kuitenkin sääntelemättömiä. liikenne. niiden vettä ja likaa hylkivien ominaisuuksien takia. Rakennusmateriaaleista metallien lähteitä ovat esimerkiksi metalliset kattomateriaalit (peltikatot) sekä metallista valmistetut sadevesiräystäät ja syöksytorvet. PFAS-yhdisteitä havaittiin kaikissa tuotekategorioissa; korkeimpia PFAS-yhdisteiden summapitoisuudet olivat puuja eristemateriaaleissa. Lisäksi useista näytteistä löytyi mm. PFOS, PFHxS ja PFOA kuuluvat Tukholman yleissopimuksella maailmanlaajuisesti rajoitettuihin yhdisteisiin, minkä lisäksi hiiliketjultaan 9-14 hiilen perfluorikarboksyylihappojen käyttöä on EU:ssa rajoitettu. diuronia, isoproturonia ja propikonatsolia. tuotteissa esiintyvistä fluoriyhdisteistä olevan fluoripolymeerejä. Lisäksi PFAS-yhdisteitä löytyy joistakin rakentamisessa käytettävistä maaleista, puulakoista, muovien pinnoitteista, saumausaineista, kiteistä, liimoista, teipeistä ja sähköjohdoista (Green Science Policy Institute 2021). metallikattojen materiaaleista, bitumikermieli huopakatoista, tasakattojen vedenpitävissä kalvoista, ränneistä, betonisista kattotiilistä, ikkunoiden pinnoitteista, puutuotteista (esim. Metalleilla on kuitenkin myös paljon muita päästölähteitä, kuten esim. Myös Janousek ym. Maaleissa ja lakoissa on tunnistettu kuitenkin myös esiintyvän ei-polymeerisiä PFAS-yhdisteitä, kuten lyhytketjuisia sulfonija karboksyylihappoja ja eettereitä, sekä haihtuvia PFAS-yhdisteitä, kuten fluoritelomeerialkoholeja ja perfluorifosfaattiestereitä (OECD 2022, Cahuas ym. Isotiatsolinoneja löytyi korkeita pitoisuuksia joistakin näytteistä, mahdollisesti indikoiden yhdisteiden kulkeutumista polymeeripartikkelien (maalit) mukana. Yhdisteiden huuhtoutumista tapahtui sadetapahtumien aikana jatkuvasti, eikä ’first flush’-tapahtumana. Terbutryynin muuntumistuotteen pitoisuudet ylittivät terbutryynin pitoisuudet kaikissa hulevesilampinäytteissä, ja päästöjen lähteeksi tunnistettiin talojen julkisivut. Eri rakennuksien hieman eroavat julkisivumateriaalit (esim. Huleveden määrän ja usean biosidin (diuronin, isoproturonin, terbutryynin, tebukonatsolin ja karbendatsiimin) pitoisuudet näytteissä korreloivat positiivisesti, mikä katsottiin indikoivan, että hulevedet olivat näiden aineiden pääasiallinen lähde. Tanskan ympäristöviraston tekemässä tutkimuksessa biosidien esiintyvyyttä ja liukenemista tutkittiin laboratoriokokein, ulos sijoitetuilla testipaneeleilla sekä ottamalla näytteitä pientaloasuinalueen hulevesiviemäreistä, jätevesistä ja pintavedestä (Danish Environmental Protection Agency 2014a). Paijens ym. 2022). 17 Vesitalous 4/2025 HAITALLISET AINEET. Niitä käytetään erilaisissa materiaaleissa ja tuotteissa mm. analysoivat PFAS-yhdisteitä vuosina 1986-2010 valmistetuista OSB-levyistä ja puumateriaaleista, eristeistä, saumasuaineista, julkisivumateriaaleista, polystyreenistä ja ilmanvaihtomateriaaleista
(2019) analysoivat DNOP:n, DEHP:n, DIDP:n ja DINP:n huuhtoutumista erilaisista rakennusmateriaaleista. Müller ym. sinkkiä, kuparia, nikkeliä, alumiinia, kromia ja lyijyä (esim. 2019). Tanskan ympäristöviraston 2014 tekemän raportin mukaan kloorattuja parafiineja käytetään myös ulkorakennusmateriaaleissa, esimerkiksi erilaisissa rappausja kattomaaleissa ja pinnoitteissa, sekä saumausaineissa (Danish Environmental Protection Agency 2014b). Ftalaatit Ftalaatteja käytetään muovinpehmentiminä erilaisissa muovia sisältävissä materiaaleissa ja tuotteissa. Zhou ym. 2019). NonHazCity3-hankkeen hulevesinäytteenotto Turun ammattikorkeakoulu tutki rakennusmateriaaleissa käytettäviä haitallisia aineita hulevesistä Turun seudulla osana NonHazCity3-hanketta. Turun seudun lisäksi hulevesiä tutkittiin hankkeessa lisäksi Helsingissä sekä Ruotsissa Tukholmassa ja Västeråsissa. Lisäksi markkinoilla on käytössä pitkäketjuisia kloorattuja parafiineja (long chain chlorinated paraffins, LCCP), joiden hiiliketjun pituus on >C 18 . Viime vuosien tutkimustiedon perusteella vaikuttaa siltä, että myös osa organofosforipalonestoaineista on haitallisia ympäristölle, ja niiden pitoisuudet ympäristössä ylittävät nykyisin monin paikoin BDE:iden huippuvuosien ympäristöpitoisuudet (Blum ym. 2022). Joustavista PVC-kattomateriaaleista huuhtoutui kaikkia tutkittuja ftalaatteja; erityisesti DINP:n pitoisuudet olivat korkeita. OPFR:iä, kuten TCPP:tä ja TCEP:tä, on löydetty hulevesistä mm. Ruotsissa Tukholman kaupunkiympäristössä mitattiin maaseutua korkeampia kloorattujen parafiinien pitoisuuksia ulkoilmasta, mikä voi johtua aineiden esiintymisestä ulkorakennusmateriaaleissa (Fridén 2010). MCCP:t lisättiin Tukholman yleissopimukseen keväällä 2025 niiden haitallisuuden ja pysyvyyden vuoksi. OPFR:iä on useissa tutkimuksissa mitattu sisätiloista (esim. Haitallisuuden takia useiden ftalaattien, kuten DEHP:n käyttöä on rajoitettu EU:ssa. Klooratut parafiinit Kloorattuja parafiineja käytetään muovinpehmentiminä ja palonestoaineina mm. 2019, Zhou ym. tiivisteja eristevaahdoissa, muovija kumituotteissa, tiivisteissä ja liimoissa (Blum ym. SCCP:iden kielto on johtanut niiden korvaamiseen keskimittaisilla klooratuilla parafiineilla (medium chain chlorinated paraffins, MCCP), joiden hiiliketjun pituus on C 14-17 tai jotka sisältävät 45 % painostaan klooria. Metallisista ulkorakennusmateriaaleista on havaittu huuhtoutuvan mm. (2017) löysivät OPFR:iä myös ulkoilmanäytteistä; pitoisuudet olivat odotettavasti sisäilmaa alempia. 2019). Lyhytketjuisen klooratut parafiinit (short-chain chlorinated paraffins, SCCP) kuuluvat Tukholman yleissopimuksen käytöstä poistettavien aineiden listaan (UNEP/POPS/SC-8/11). Lisäksi useat ftalaatit ovat myrkyllisiä vesieliöille. Rajoituksien ja haitallisuuden takia ftalaatteja on korvattu useissa materiaaleissa ns. Nykyisin BDE:t on useissa käytöissä korvattu mm. Wicke ym. 2017). Saksassa (Mertens ym. 2022, Müller ym. McGrath ym. organofosforipalonestoaineilla (OPRF), joista joitakin yhdisteitä käytetään myös muovinpehmentiminä. Monilla ftalaateilla on tunnettuja haittavaikutuksia, ja ne voivat häiritä hormonitoimintaa, lisääntymistä ja aiheuttaa syöpää. Bromatut palonestoaineet ja organofosfaattipalonestoaineet Aiemmin palonestoaineina laajassa käytössä olleet bromattujen difenyylieetterien (BDE) ja heksabromisylododekaanin (HBCDD) käyttö on kielletty Tukholman yleissopimuksella niiden pysyvyyden ja myrkyllisyyden takia. Valtaosa rakennusmateriaalien kloorattuja parafiineja tarkastelevista tutkimuksista keskittyy sisätiloihin ja sisätilojen materiaaleihin (esim. Ulkorakennusmateriaaleissa ftalaatteja esiintyy esimerkiksi kattomateriaalien pinnoitteissa, maaleissa, saumausaineissa ja muoviputkissa. 2021). Ei ole myöskään selvää, kuinka laajasti aineita esiintyy Suomessa käytössä olevissa ulkorakennusmateriaaleissa. Rakennusmateriaaleissa organofosforipalonestoaineita käytetään mm. Blum ym. vaihtoehtoisilla muovinpehmentimillä, kuten DINCH:llä, jotka nykytiedon valossa ovat korvattuja ftalaatteja vähemmän haitallisia. Kirjallisuuskatsauksen perusteella kloorattujen parafiinien liukenemista ulkorakennusmateriaaleista ei ole siis juurikaan tutkittu. 2018, Wicke ym. Yleisesti ottaen ftalaatit hajoavat ympäristössä melko nopeasti, mutta niiden käyttömäärät ovat suuria, minkä takia niiden ympäristökuormituksenkin voidaan olettaa olevan jatkuvaa. Myös hulevesistä palonestoaineita on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin sisätiloista, ja monen palonestoaineen kohdalla onkin epäselvää, kuinka paljon niitä käytetään ulkomateriaaleissa ja paljonko niitä huuhtoutuu ympäristöön. muoveissa (enimmäkseen PVC:ssä), kumeissa, maaleissa, saumausaineissa sekä polyuretaanivaahdoissa (Danish Environmental Protection Agency 2014b). 18 www.vesitalous.fi HAITALLISET AINEET. Muovinpehmentimiä löytyy erityisesti pehmeistä ja joustavista muovimateriaaleista, mutta niitä voidaan lisätä myös koviin muovimateriaaleihin helpottamaan tuotantoprosessia
Rakennusmateriaaleissa käytössä olevien biosidien propikonatsolin, tebukonatsolin ja diuronin esiintyvyys ja pitoisuudet olivat suurimpia puutalovaltaisella Illoisten alueella (kuvaaja 1 ). Sateen aikana hulevesiputkista kerätyt näytteet olivat tunnin kokoomanäytteitä, jotka koostettiin 10 minuutin välein otetuista osanäytteistä. Tutkitut yhdisteryhmät olivat metallit, biosidit ja niiden muuntumistuotteet, PFAS-yhdisteet, organofosforipalon estoaineet, ftalaatit ja klooratut parafiinit. Tarkemmat tiedot näytteenotosta sekä listaus analysoiduista yhdisteistä CAS-numeroineen ja laboratorion määritysrajoineen löytyvät NonhazCity3-hankkeen näytteenottotulosraportin liitteestä 1 (NonHazCity3 2024, alkaen s. Näytteenotto Näytteet kerättiin syksyllä 2023 Turun seudulta neljästä näytteenottopaikasta, jotka erosivat toisistaan rakennuskannaltaan (taulukko 1 ). Suuremman näytemäärän mahdollistamiseksi lyhytja pitkäketjuisia kloorattuja parafiineja, biosidien muuntumistuotteita, sekä osaa biosideistä tutkittiin kultakin näytteenottopaikalta vain ensimmäisistä näytteistä. 0,5 1 1,5 2 IL1 IL2 IL3 PV1 PV2 PV3 KA1 KA2 KA3 LK1 LK2 Pi to is uu s µg /l Propikonatsoli Tebukonatsoli Terbutryyni Diuroni 19 Vesitalous 4/2025 HAITALLISET AINEET. Neljän rakennusmateriaaleissa käytettävän biosidin pitoisuudet hulevesinäytteissä. 0,06 ha 20.9.2023 1.11.2023 Taulukko1. Näytteenoton tulokset ja pohdinta Biosidit Biosidejä havaittiin Illoisista, Pääskyvuoresta ja Kaarinan keskustasta, mutta ei lainkaan kontrollipaikka Länsikeskuksesta. Kaikki neljä edellä mainittua biosidi a on luokiteltu Paikka Valuma-alueen rakennuskanta Valuma-alueen ala Näytteenottopäivät Illoinen (IL) Pääosin puurakenteisia omakotitaloja, jotka näytteenottoaikaan olivat joko vasta valmistuneita tai rakenteilla. Näytteet pakattiin kylmälaukkuihin ja analysoitiin Eurofinsin laboratorioissa. 4 ha 20.9.2023 11.10.2023 23.11.2023 Kaarinan keskusta (KA) Pienen kaupungin keskusta-alue, jossa sekä uusia että vanhoja rakennuksia. Kaikista näytteistä tutkittiin biosidejä, ftalaatteja, metalleja, PFAS-yhdisteitä, keskipituisia kloorattuja parafiineja sekä organofosfori palon estoaineita. 87). Näytteenoton tarkoituksena oli selvittää, mitä rakennusmateriaaleissa käytettäviä aineita suomalaisissa hulevesissä esiintyy. Myös terbutryyniä havaittiin yhdestä näytteestä Illoisista; pitoisuudet olivat kuitenkin matalampia kuin Kaarinan keskustassa. 33 ha 4.10.2023 31.10.2023 22.11.2023 Länsikeskus (LK) Vilkas liikennealue, ei rakennuksia. 6 ha 19.9.2023 31.10.2023 22.11.2023 Pääskyvuori (PV) Alueella uusia tiiliverhoiltuja kerrostaloja. Kaikki näytteenottovälineet oli valmistettu elintarvikekelpoisesta polypropeenista. Analyysit tehtiin suodattamattomille näytteille. Kaikista havaituista biosideistä korkeimmat pitoisuudet olivat diuronin pitoisuudet Illoisissa, mutta pitoisuuksissa oli suurta vaihtelua näytteiden välillä. Näytteet kerättiin joko hulevesiputkesta sateen aikana (Illoinen, Kaarina) tai sateen jälkeen hulevesialtaasta (Länsikeskus, Pääskyvuori). Analysoitujen yksittäisten aineiden suuren määrän takia alla olevassa tulosten tarkastelussa keskitytään havaittuihin yhdisteisiin. Hulevesialtaista otetut näytteet kerättiin sadetapahtuman jälkeen ottamalla tarvittava vesimäärä näytteenottosaaviin 10 cm syvyydestä pohjaa häiritsemättä, jonka jälkeen näyte sekoitettiin huolellisesti ja pullotettiin. Näytteenottopaikkojen kuvaukset sekä näytteenottoajankohdat Kuvaaja 1
Kuten Turun seudulla, myös muiden NonHazCity3Kuvaaja 2. Diuroni on tällä hetkellä hyväksytty käyttöön kalvojen säilöntäaineena (esim. Korkeimmat havaitut PFAS-yhdisteiden summapitoisuudet ylittivät Suomessa aiemmin hulevesissä raportoidut pitoisuudet (Vahtera ym. Illoisten puutaloalueen PFASpitoisuudet olivat selvästi matalammat kuin Pääskyvuoressa ja Kaarinassa. PFAS24-summien keskiarvot ja keskihajonta sekä ehdotettu PFAS24 vuosikeskiarvon ympäristölaatunormi. Sen takia puumateriaalien suojaamiseen tarkoitetuissa materiaaleissa, kuten maaleissa, saatetaan käyttää useammin biosidejä, mahdollisesti myös suuremmissa pitoisuuksissa. Illoisten alue on myös muita näytteenottopaikkoja vähemmän liikennöity, mikä osin voi selittää tulosta. punkkipannoissa käytettävää neonikotinoidi imidaklopridia ja hyönteiskarkotteenakin käytettävää DEET:tä. PFAS24 summat laskettu PFOA-toksisuusekvivalentteina (RPF = relative potency factor). muuraustuotteet ja komposiittimateriaalit). tuoreita perustuksien ja seinärakenteiden muurauksia. Puumateriaalit ovat epäorgaanisia materiaaleja kuten betonia herkempiä mikroeliöiden aiheuttamille vaurioille. B. Ruotsissa NonHazCity3hankkeessa analysoiduista kahdeksasta ulkomaalista viisi sisälsi diuronia, joten ulkomaalit ovat olleet mahdollisesti yksi diuronin lähteistä myös Illoisissa. ?PFAS24 (PFOA ekv.) Nykyinen PFOS AA-EQS 0,65 ng/l Ehdotettu PFAS24 (RPF) AA-EQS 4,4 ng/l 20 www.vesitalous.fi HAITALLISET AINEET. Tämä voi selittää suurempia biosidi pitoisuuksia puutaloalueella. ?PFAS (havaitut) 6:2 FTS PFOS PFHxS PFBS PFNA PFOA PFHpA PFHxA PFPeA PFBA 5 10 15 20 IL PV KA LK B. kaikkien havaittujen PFAS-yhdisteiden summa. PFAS-yhdisteet PFAS-yhdisteitä havaittiin kaikissa näytteissä, myös kontrollialueelta (kuvaaja 2 ). 10 20 30 40 50 60 IL 1 IL 2 IL 3 PV 1 PV 2 PV 3 KA 1 KA 2 KA 3 LK 1 LK 2 Pi to is uu s ng /l A. tiili-, betonija lasipintoja, joissa vettä ja likaa hylkivät PFAS-käsittelyt ovat mahdollisia. 2022); muuten pitoisuudet olivat samankaltaisia. PFOS keskiarvo ja keskihajonta sekä nykyinen PFOS:in vuosikeskiarvon ympäristölaatunormi (2008/105/EC). C. Diuronin pitoisuuden keskiarvo Illoisissa (0,8 µg/l) ylitti aineelle Vesipuitedirektiivissä asetetun sallitun vuosikeskiarvon ympäristölaatunormin 0,2 µg/l, minkä lisäksi suurin havaittu pitoisuus (1,9 µg/l) ylitti myös suurimman sallitun pitoisuuden ympäristölaatunormin 1,8 µg/l (2008/105/EC). Pääskyvuoressa ja Kaarinassa on Illoista enemmän mm. maalit) sekä rakennusmateriaalien säilytysaineena (esim. PFOS 10 20 30 40 50 60 IL PV KA LK C. A. Turun seudulta mitatut PFAS-pitoisuudet vastasivat myös muista NonHazCity3-hankkeessa hulevesiä tutkineiden kaupunkien PFAS-pitoisuuksia (NonHazCity3 2024), sekä muita Turun seudun hulevesiä (PFAS24 14-30 ng/l; EMPEREST-hanke, julkaisematon). NonHazCity3-hankkeessa Helsingissä tehdyissä materiaalianalyyseissä PFAS-yhdisteitä löydettiin betonin pintakäsittelyaineesta (NonHazCity3 2024). Biosideillä (kuten myös muilla aineilla) saattaa olla myös muita lähteitä, kuten esimerkiksi lietepohjaiset maanparannusaineet; näiden käytöstä tutkimusalueilla ei kuitenkaan ole tietoa. vesieliöille haitallisiksi, minkä lisäksi niillä on myös muita tunnettuja tai epäiltyjä haittavaikutuksia, kuten karsinogeenisyys (diuroni) ja lisääntymiselle haitallisuus (propikonatsoli). Rakennusmateriaaleissa käytettävien biosidien lisäksi hulevesistä löytyi myös rikkamyrkkynä ja hyönteiskarkoitteina käytettyjä aineita, kuten rikkamyrkky MCPA:ta, mm. Lisäksi näytteenottopaikalla oli rakennusvaiheessa olevia rakennuksia, joissa oli mm