Vesi huolto lain uudistus 2/2026 www.vesitalous.fi
Webinars and workshops for skill development needed in water sector. Mitä teemme. Pohjavesijaosto etsii tällä hetkellä uutta ja innostunutta puheenjohtajaa riveihinsä. Järjestämme koulutusja keskustelutilaisuuksia, teemapäiviä ja retkiä Edistämme tutkimustiedon vaihtoa ja yhteistyötä Rakennamme siltoja tutkijoiden, opiskelijoiden ja käytännön toimijoiden välille Miksi mukaan työvaliokuntaan. Saat mahdollisuuden vaikuttaa jaoston toimintaan, ideoida uusia tapahtumia, kehittää omaa osaamistasi, laajentaa verkostojasi, sekä tutustua uusiin, samanhenkisiin ihmisiin! Jaostot ovat avoimia kaikille limnologiasta tai pohjavesistä kiinnostuneille Kiinnostuitko. Kokoukseen on mahdollista osallistua myös etänä Teams-yhteyden kautta! Kokouksessa käsitellään sääntöjen 11§:ssä mainitut asiat. Tule mukaan Suomen vesiyhdistyksen Limnologian tai Pohjavesijaoston työvaliokuntiin – etsimme uusia innokkaita jäseniä! Pohjavesijaosto on yksi vanhimmista jaostoista Suomen vesiyhdistyksessä. 1 2 3 JOIN YWP FINLAND DEVELOP YOUR NETWORK FIND NEW OPPORTUNITIES LinkedIn: YWP Finland Professional Events Social Events Networking YOUNG WATER PROFESSIONALS FINLAND (YWP Finland) is an open and inclusive community for students and early-career professionals below 35 years old. ywpfinland@gmail.com via mailing list Kiinnostaako sinua pohjavedet, limnologia, vesiekosysteemit, ja vaikuttaminen näiden alojen tulevaisuuteen. Volunteering for the impact on water sector in Finland. Jaosto toimii vesialan ammattilaisten ja opiskelijoiden verkostoitumisalustana sekä tiedonvälittäjänä. Connecting with professionals from other countries. krs, Kirkkokatu 6, Helsinki). We provide a common platform for water professionals from natural, social, and engineering sciences, bringing together scholars and practitioners. 2 www.vesitalous.fi S uomen Vesiyhdistys ry:n vuosikokous pidetään torstaina 23.4.2026 klo 17 alkaen Tieteiden talossa (Huone Salokas, 2. Limnologian jaosto perustettiin vuonna 2019 jatkamaan Suomen limnologisen yhdistyksen toimintaa ja edistämään suomalaista limnologista tutkimusta. Get-togethers for developing and maintaining professional network in the water sector. We support career development and networking by organising seminars, workshops, excursions, and informal get-togethers, while fostering interdisciplinary exchange and collaboration towards a more sustainable and just water future. Tervetuloa vuosikokoukseen! Ajankohtaista Vesiyhdistykseltä SUOMEN VESIYHDISTYS RY:N VUOSIKOKOUS 2026 Finding career opportunities via YWP network on national and international level. Ota yhteyttä: Limnologian jaosto: sly.sihteeri@gmail.com Pohjavesijaosto: jari.koskiaho@syke.fi Tervetuloa mukaan porukkaan!. Excursions to research and industry representatives and utilities. Jaosto on yhteiskunnan eri sektoreilla toimivien pohjavesiasiantuntijoiden keskustelufoorumi ja sen tavoitteena on pohjavesitietouden tasapuolinen levittäminen mahdollisimman laajasti
LXVII Sisältö 2/2026 Vesi huolto lain uudistus JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Ympäristöviestintä YVT Oy Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki Puhelin (09) 694 0622 Yhteistyössä Suomen Vesiyhdistys ry PÄÄTOIMITTAJA Minna Maasilta Maaja vesitekniikan tuki ry Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki e-mail: minna.maasilta@mvtt.fi TOIMITUSSIHTEERI / ILMOITUKSET Jarkko Narvanne Elontie 115, 00660 Helsinki Puhelin 045 305 0070 e-mail: toimitus@vesitalous.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Taina Hihkiö Maaja vesitekniikan tuki ry Puhelin (09) 694 0622 e-mail: vesitalous@vesitalous.fi ULKOASU JA TAITTO Taittopalvelu Jarkko Narvanne PAINOPAIKKA Punamusta | ISSN 0505-3838 TOIMITUSKUNTA Harri Koivusalo, tekn.tri., teknisen vesitalouden professori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Vuokko Laukka, tekn.tri., johtava asiantuntija, Suomen ympäristökeskus Anna Mikola, tekn.tri., professori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Pekka M. Rossi, tekn.tri., apulaisprofessori, Oulun yliopisto, vesija ympäristötekniikka Maija Taka, fil.tri., akateeminen koordinaattori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Annina Takala, dipl.ins., Suomen Vesiyhdistys ry Saijariina Toivikko, dipl.ins., kehittämispäällikkö, Suomen Vesilaitosyhdistys ry Asiantuntijat ovat tarkastaneet lehden artikkelit. Miettinen 37 Suomen datakeskusten nousukausi ja vesihuoltolaitosten sääntelyn valtiontukivaikutukset: Oikeudellinen analyysi kansallisten lähteiden valossa Sanna Aalto-Setälä 43 Hydrologinen luokittelu auttaa ymmärtämään Suomen vesistöjen käyttäytymistä Noora Veijalainen, Nasim Fazel, Juho Jakkila, Tero Niemi, Eero Siivola, Cintia Bertacchi Uvo ja Anna-Kaisa Ronkanen 48 Irninjoen säännöstelyn kehittäminen: minimivirtaama parantaa kalojen elinympäristöjä Maare Marttila, Kimmo Aronsuu, Jyrki Salo ja Timo Yrjänä 56 Liikehakemisto 58 Abstracts 59 Vieraskynä Olli-Matti Verta. mennessä. VESITALOUS www.vesitalous.fi VOL. Vesitalous 3/2026 ilmestyy 22.5. Ilmoitusvaraukset 8.4. Tähän tuotteeseen käytetty puu on kestävästi hoidetuista metsistä (PEFC/02-31-151) pefc.fi Kansikuva: 2 Ajankohtaista Vesiyhdistykseltä 5 Uudistettu vesihuoltolaki Johanna Kallio ja Vuokko Laukka 6 Vesihuoltolain muutokset ja perustuslaki Vilja Klemola 11 Omaisuudenhallinta vesihuoltolaissa Tuija Laakso, Hanna-Mari Miettinen, Terhi Renko ja Sina Masoumzadeh Sayyar 15 Vesihuollon suunnittelujärjestelmä Vuokko Laukka, Johannes Hannuniemi ja Johanna Kallio 16 Valvojan näkökulma: omaisuudenhallintasuunnitelma – laitoksia varten! Maria Åkerman 17 Vesihuoltolain muutos tarkentaa varautumisen vaatimuksia Riina Liikanen 21 Valmiuslain uudistaminen Johanna Kallio 22 Kunnan vesihuoltosuunnitelma viitoittamaan tietä kohti kestävää vesihuoltoa Paavo Taipale 26 Vesihuoltolaitos vuosien saatossa Johanna Kallio ja Vuokko Laukka 30 Uudistunut vesihuoltolaki velvoittaa toimittamaan vesihuoltolaitosten toiminta-aluetiedot Suomen ympäristökeskukselle Seija Rantonen, Jussi Leino ja Eeva-Liisa Hallanaro Muut aiheet 33 Turvallista vettä kaikille – talousveden haasteet hallintaan Päivi Meriläinen, Vuokko Laukka, Jyri Mustajoki, Pekka Rossi, Pekka Leviäkangas, Kirsi-Maria Halonen, Silvia Sommarberg ja Ilkka T. Seuraavassa numerossa teemana on Vesihuolto. Tämän numeron kokosivat Vuokko Laukka, tekn.tri., johtava asiantuntija, Suomen ympäristökeskus, Vuokko.Laukka@syke.fi ja Johanna Kallio, neuvotteleva virkamies, Maaja metsätalousministeriö (MMM), johanna.kallio@gov.fi Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa
020 764 5001 sales.mekaniikka@sks.fi Käsittelemätön jätevesi ja kova rasitus on raju yhdistelmä. SKS 1/1 KUN VAATIMUKSET KASVAA, KÄYTTÖVARMUUS RATKAISEE Jatkuva käyttö, kosteus ja altistuminen korroosiolle laittaa ketjut koville. SKANNAA JA LUE, kuinka Kakolanmäen jätevesipuhdistamon kunnossapito on ollut tyytyväinen Tsubaki Neptunesarjan pinnoitettuun ketjuun. SKS Mekaniikan asiantuntemuksella saat kohteeseen sopivan ketjuratkaisun ja varmistat luotettavan toiminnan vaativissa olosuhteissa. Tsubaki BS/DIN -ketjusarja tarjoaa monipuoliset vaihtoehdot vedenkäsittelyyn. sks.fi. Oikea ketjuvalinta vaikuttaa suoraan ennakoitavuuteen ja huoltotarpeeseen. SKS Mekaniikka Oy Kysy asiantuntijan neuvoa p
59) luo katsauksen vesihuoltolain historiaan. Myös lehden Vieraskynä Olli-Matti Verta (s. 6), joka toimi vesihuoltolain esittelijänä ja vastuuvalmistelijana. 17), kunnan uudistettua velvoitetta laatia vesihuoltosuunnitelma avaa artikkelissaan Paavo Taipale (s. Taustalla on Suomen historian ensimmäinen eduskunnan yksimielisesti hyväksymä kansalaisaloite. (s. Lakimuutoksilla toimeenpannaan hallitusohjelman kirjausta ja eduskunnan päätöstä. Lisäksi toiminta-aluetietojen toimittamiseen liittyvää uutta velvoitetta ja siihen liittyvää Taavetti-järjestelmää kuvaa artikkelissaan Seija Rantonen ym. vahvistaa vesihuollon toimintavarmuutta, kuntien vesihuollon järjestämisen suunnitelmallisuutta ja vesihuoltolaitosten omaisuudenhallintaa. Useita muutoksia on tehty ja historian saatossa myös vesihuoltolaitoksen määritelmä on muuttunut useita kertoja. Lakimuutoksen yksi keskeinen teema on vesihuollon omistajuus. 22) ja vesihuollon omaisuudenhallinnasta kirjoittavat Tuija Laakso ym. Uudistuneen vesihuoltolain tavoitteina on mm. Alkuperäinen vesihuoltolaki astui voimaan jo vuonna 2001 ja edellinen suurempi uudistus tehtiin vuonna 2014. Osuuskuntatoiminta on kuitenkin jatkossakin mahdollista. Petteri Orpon hallitusohjelmassa todetaan, että ”vesihuollon toiminta turvataan ja vesivarat pidetään kansallisissa käsissä”. Käsittelemme aihetta artikkelissamme (s. Käytännössä lakimuutos tarkoittaa sitä, että kunnat eivät saa myydä vesihuollon omistustaan yksityisille toimijoille, eikä uusia yksityisiä vesihuoltolaitoksia voi enää perustaa. Lakiuudistuksen taustalla on Kansallisen vesihuoltouudistuksen ohjelma (2021), sekä esiselvityksiä kuten vesihuoltolain uudistuksen esivalmisteluvaiheen tulokset ja suositukset, oikeudellinen selvitys Vesi on meidän -lainsäädäntötyön valmisteluun, vesihuoltolain omistajuusselvitys, sekä ehdotukset vesihuoltolain talouden valvonnan tehostamiseksi. Antoisia lukuhetkiä! Uudistettu vesihuoltolaki JOHANNA KALLIO Neuvotteleva virkamies Maaja metsätalousministeriö johanna.kallio@gov.fi VUOKKO LAUKKA Johtava tutkija Suomen ympäristökeskus Vuokko.Laukka@syke.fi Maveplan Oy 1/3 5 Vesitalous 2/2026 Pääkirjoitus. (s. 26), jossa vesihuoltolaitoksen määritelmän muutoksia tarkastellaan aina 1970-luvulta tähän päivään. 30). 11). Vesihuollon myyntikieltoa, sen juridiikkaa ja siihen liittyviä perustuslakikytköksiä tässä lehdessä käsittelee Vilja Klemola (s. V esihuoltolain muutokset ja uusi vesihuoltoasetus astuivat voimaan 1.1.2026. Vesi on meidän -kansalaisaloitteeseen perustuva eduskunnan päätös edellyttää, että lainsäädännöllä varmistetaan julkis omisteisten vesihuoltotoimintojen säilyminen kuntien omistuksessa ja määräysvallassa. Tässä lehdessä vesihuoltolaitosten varautumisesta ja siihen liittyvistä tarkentuneista velvoitteista kirjoittaa Riina Liikanen (s
Vesihuollon perusja ihmisoikeuskytkennät ovat kuitenkin korostuneet viime vuosikymmeninä, muun muassa vesi ja sanitaatio -ihmisoikeuden vahvistumisen myötä (mm. Perustuslakivaliokunta teki myös tulkinnan vesihuoltolaitosten perustuslain 124 §:ssä tarkoitetuista julkisista hallintotehtävistä. kokouksen pöytäkirja; valtiovarainministeriön lausunto VN/26268/2022-VM-259). Entä onko vesihuoltolaitoksilla perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan näitä kysymyksiä ja käydään laajemminkin läpi vesihuoltolain perusja ihmisoikeuskytkentöjä. T uoreimpaan vesihuoltolain muuttamista koskevaan esitykseen sisältyy useita valtiosääntöoikeudellisia kysymyksiä. Eduskuntakäsittelyvaiheessa perustuslakivaliokunta näki myyntikiellon säätämisen mahdollisena, eikä pitänyt sitä kunnallisen itsehallinnon vastaisena. Vesihuolto, perusoikeudet ja vesihuoltolaki Vesihuoltoa ei perinteisesti ole tarkasteltu sen perusoikeuskytkentöjen kautta, vaan ennemmin teknisenä, operatiivisena palveluna. Nämä kaksi valtiosääntöoikeudellista kysymystä olivat pöydällä vesihuoltolain muutosten valmistelun ja eduskuntakäsittelyn yhteydessä. VILJA KLEMOLA Oikeustieteen maisteri (OTM) Lainsäädäntöneuvos maaja metsätalousministeriössä vilja.klemola@gov.fi 6 www.vesitalous.fi VESI HUOLTO LAIN UUDISTUS. Edellinen laajoihin vesihuoltolain muutoksiin johtanut hallituksen esitys (HE 218/2013) sisältää alkuperäistä vesihuoltolain antamiseen johtanutta esitystä laajemman esityksen suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä koskevan osion. Perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan vesihuoltolaitoksilla ei ole julkisia hallintotehtäviä. Myyntikielto herätti esityksen valmisteluvaiheessa runsaasti keskustelua. Lisäksi siinä tarkastellaan perustuslain säännöksiä, jotka koskevat aseVesihuoltolain muutokset ja perustuslaki Avainsanat: vesihuolto, perustuslaki, perusoikeudet, ihmisoikeudet, julkinen hallintotehtävä, kunnallinen itsehallinto Voidaanko kuntia kieltää myymästä vesihuolto-omistustaan, ja mitä tästä sanoo perustuslain 121 §:ssä turvattu kunnallinen itsehallinto. Tämä näkemys poikkeaa aiemmasta perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännöstä. YK:n yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/64/292). Vesi on meidän -eduskunnan päätöksen (EK 26/2021 vp) toimeenpanemiseksi säädetty kuntien vesihuoltoomistuksen myyntikielto on uudenlainen rajoitus perustuslain 121 §:ssä säädettyyn kunnalliseen itsehallintoon. Esityksen perustuslain mukaisuutta ja säätämisjärjestystä koskeva osio on esityksen antoajalle tyypillisesti hyvin suppea. Hallituksen esityksen valmistelun aikana muun muassa valtiovarainministeriö vastusti kunnille säädettävää myyntikieltoa (Vesihuoltolakia valmistelevan työryhmän 11. Siinä käydään läpi esityksen kytkentöjä perustuslain yhdenvertaisuuteen (6 §), omaisuudensuojaan (15 §), ympäristöperusoikeuteen (20 §) sekä oikeusturvaan (21 §). Tästä esimerkkinä toimii vesihuoltolain antamiseen johtanut hallituksen esitys (HE 85/2000), joka ei käsittele vesihuollon perusoikeusulottuvuuksia ja jota ei sen eduskuntakäsittelyn yhteydessä käsitelty lainkaan perustuslakivaliokunnassa
Lisäksi professorit Tuomas Ojanen ja Olli Mäenpää arvioivat ministeriön pyynnöstä esityksen perustuslakikysymyksiä syksyllä 2024 (Ojanen 2024; Mäenpää 2024). Jo ennen hallituksen esitystä valmistelleen työryhmän asettamista maaja metsätalousministeriö tilasi Itä-Suomen yliopistosta selvityksen liittyen Vesi on meidän -eduskunnan päätöksen valtiosääntöoikeudellisiin kysymyksiin (Karttunen ym. Sen vuoksi esityksessä todetaan, että hallitus pitää suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi esityksestä lausunnon. Sen sijaan kunnalliseen itsehallintoon ja hallintotehtävän antamiseen muulle kuin viranomaiselle liittyvien perustuslain 121 ja 124 §:n osalta esitykseen sisältyy sellaisia kysymyksiä, joihin perustuslakivaliokunnan aikaisempi ratkaisukäytäntö ei suoraan anna vastauksia. Tuorein vesihuoltolain muuttamista koskeva hallituksen esitys (HE 40/2025 vp) sai jo alkuvaiheessa eduskunnasta ohjausta perusja ihmisoikeuskytkentöjen huomioimisen tärkeydestä. Toimintavarma vesihuolto on merkityksellistä myös perustuslain 20 §:ssä turvatun ympäristöperusoikeuden kannalta: toimintavarma vesihuolto vähentää vesihuollon kielteisiä ympäristövaikutuksia. Vaikka esityksessä tarkastellaan lakiehdotukseen sisältyviä säännöksiä useampien perustuslain säännösten näkökulmasta, ei suureen osaan perustuslain kannalta merkityksellisistä säännöksistä sisälly sellaisia näkökulmia, joiden vuoksi olisi epäselvyyttä säännöksen perustuslainmukaisuudesta tai siitä, voidaanko esitys antaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Lisäksi esitykseen sisältyviä asetuksenantovaltuuksia tarkastellaan perustuslain 80 §:n näkökulmasta. Vesihuoltolain muutokset ja perustuslaki Hallituksen esityksessä vesihuoltolain muuttamisesta (HE 40/2025 vp) on yli 15 sivua pitkä osio säätämisjärjestyksestä ja esityksen suhteesta perustuslakiin. Näistä syistä tuoreimmassa vesihuoltolain muuttamista koskevassa esityksessä onkin laajasti käyty läpi esityksen perustuslakikytkentöjä. tuksen antamista ja lainsäädäntövallan siirtämistä (80 §). Tämä kertoo siitä, että esitys on, perustuslakivaliokunnalle esityksestä lausunnon antaneen OTT Pekka Vihervuoren sanoin, ”oikeudellisesti hyvin monimuotoinen ja -ulotteinen. Esityksen säätämisjärjestysosiossa esitykseen sisältyviä säännöksiä on tarkasteltu perustuslain 6 §:n (yhdenvertaisuus), 10 §:n (yksityiselämän ja henkilötietojen suoja), 12 §:n (sananvapaus ja julkisuus), 15 §:n (omaisuudensuoja), 18 §:n (elinkeinovapaus), 121 §:n (kunnallinen itsehallinto) ja 124 §:n (hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle) valossa. Perustuslakivaliokunta antoi esityksestä eduskuntakäsittelyn yhteydessä lausunnon (PeVL 11/2014 vp). Perustuslain säätämiseen johtaneen hallituksen 7 Vesitalous 2/2026 VESI HUOLTO LAIN UUDISTUS. Vastaavasti myös siinä esiin tulevat valtiosääntöoikeudelliset kysymykset ovat monilukuisia ja koskevat lukuisia perustuslain eri säännöksiä.” Sen lisäksi, että esitykseen liittyviä valtiosääntöoikeudellisia kysymyksiä tarkasteltiin virkatyönä, esityksen valmistelun tueksi tilattiin myös useampi oikeudellinen selvitys. Toki myös maailma ja hallituksen esitykset ovat viimeisten vuosikymmenien aikana muuttuneet, ja lakiehdotusten perustuslainmukaisuuden ja säätämisjärjestyksen perustelemista koskevien vaatimusten noudattamista painotetaan (Lainkirjoittajan opas). Kunnan hallinto perustuu sen asukkaiden itsehallintoon. Vesihuolto-omistuksen myyntikielto ja kunnallinen itsehallinto Perustuslain 121 §:ssä säädetään kunnallisesta itsehallinnosta. Perustuslain 7 ja 19 §:n on katsottu olevan ne keskeiset perusoikeudet, jotka Suomen perusoikeusjärjestelmässä ilmentävät ihmisoikeutta veteen ja sanitaatioon. Eduskunnan Vesi on meidän -kansalaisaloitetta koskevaan päätökseen sisältyy lausuma, jonka mukaan ”[e]duskunta edellyttää, että valmistaessa kansalaisaloitteessa tarkoitettua sääntelyä osana vesihuoltolainsäädännön uudistusta hallitus selvittää laajasti eri sääntelyvaihtoehtoja ja kiinnittää erityistä huomiota sääntelyn suhteeseen kunnalliseen itsehallintoon sekä perusja ihmisoikeuksista seuraaviin vaatimuksiin” (EK 26/2021 vp). Esityksellä pyritään edistämään vesihuollon toimintavarmuutta ja vesihuoltolaitosten toimintaedellytyksiä myös tulevaisuudessa, ja sitä kautta esityksellä osaltaan turvataan ja edistetään perustuslain 7 (oikeus elämään) ja 19 (oikeus sosiaaliturvaan) §:n mukaisia oikeuksia. Siinä valiokunta kiinnittää huomiota muun muassa esityksen suppeisiin säätämisjärjestysperusteluihin ja siihen, ettei esityksessä ole arvioitu valtiosääntöoikeudellisia kysymyksiä siltä osin kuin lainsäädännön perusteet eivät ole muuttumassa. 2022)
Ei ole olemassa vastaavia esimerkkejä siitä, että lailla kielletään kuntia luopumasta omaisuudestaan, joten perustuslakivaliokunnan aiempi ratkaisukäytäntö ei myöskään suoraan anna rajoituksen perustuslainmukaisuuden tulkintaan vastauksia. Esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 37/2025 vp) perustuslakivaliokunta yhtyy hallituksen esityksessä esitettyyn näkemykseen ja toteaa, ettei valiokunnalla ole huomauttamista esityksen perusteluissa esitettyihin johtopäätöksiin sääntelyn suhteesta perustuslain kunnallista itsehallintoa koskevaan 121 §:ään. Sellaiset vesihuoltolaitokset, jotka eivät ole kunnan omistamia, tai joissa kunta on vähemmistöomistajana, eivät ole myyntikiellon piirissä. Lakisääteiset palvelutehtävät ja julkiset hallintotehtävät Vesihuoltolain esitöissä (HE 85/2000 vp) ei tarkastella vesihuoltolaitosten asemaa perustuslain hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomaiselle koskevan 124 §:n kannalta. Kun vesihuoltolaki annettiin, tavoitteena oli, että kaikki vesihuollosta tehtävät sopimukset ja perittävät maksut määräytyisivät jatkossa yksityisoikeudellisin perustein, joka osaltaan ehkä selittää sitä, ettei yhteyttä perustuslain 124 §:ään ole tunnistettu. Lailla ei rajoiteta sitä, miten kunta vesihuoltoon kohdistuvan omistuksensa järjestää. Perustuslain mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi, eikä siirto vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa 8 www.vesitalous.fi VESI HUOLTO LAIN UUDISTUS. Päätöksessään eduskunta edellyttää, ”että valtioneuvosto ryhtyy mahdollisimman ripeästi toimenpiteisiin sellaisen lainsäädännön valmistelemiseksi, jolla varmistetaan kunnan järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvien julkisomisteisten vesihuoltotoimintojen säilyminen kuntien omistuksessa ja määräysvallassa”. Vesihuoltolain 4 c §:n 1 momentissa säädetään, että kunnat eivät saa myydä tai muulla tavoin luovuttaa omistustaan vesihuoltolaitoksesta, tukkuvesihuoltolaitoksesta tai vesihuolto-omaisuudesta muulle kuin toiselle kunnalle tai kunnan omistuksessa olevalle vesihuoltotai tukkuvesihuoltolaitokselle. Vesihuoltolain muuttamista koskevassa esityksessä arvioidaan, että esitetty ratkaisu jättää kunnille kunnallisen itsehallinnon edellyttämän riittävän taloudellisen ja hallinnollisen liikkumavaran. Kunnat voivat jatkossakin toteuttaa vesihuollon järjestämisvastuunsa niin osakeyhtiömuotoisen kuin esimerkiksi kunnan taseyksikkönä toimivan vesihuoltolaitoksen vesihuoltopalveluiden kautta. Perustuslaki on lisäksi ollut vesihuoltolain antamisen aikaan hyvin tuore, eikä julkisiin hallintotehtäviin liittyvää perustuslakivaliokunnan ratkaisukäytäntöä ole tuolloin vielä suuremmin ollut. Näin ollen valtaosa Suomen osuuskuntamuotoisesta vesihuollosta rajautuu kiellon ulkopuolelle. Lain 4 c §:n myyntikielto on uudenlainen rajoitus perustuslain 121 §:ssä säädettyyn kunnalliseen itsehallintoon. Lain 4 c §:n 2 momentissa ulotetaan vesihuolto-omaisuuden myyntikielto kokonaan kunnan omistuksessa ja kunnan määräysvallassa oleviin vesihuoltolaitoksiin ja tukkuvesihuoltolaitoksiin. Tavallisella lailla ei siten voida puuttua itsehallinnon keskeisiin ominaispiirteisiin tavalla, joka tekisi itsehallinnon merkityksettömäksi (esim. PeVL 17/2021 vp). esityksen mukaan kunnallinen itsehallinto merkitsee kuntalaisille kuuluvaa oikeutta päättää kuntansa hallinnosta ja taloudesta (HE 1/1998 vp). Kyseessä ei myöskään arvioida olevan uusi tehtävä kunnille, vaan olemassa olevan tehtävän, eli kunnan vesihuollon kehittämisja järjestämisvastuun, täsmentäminen, minkä vuoksi ehdotettu sääntelyratkaisu ei hallituksen esityksessä esitetyn tulkinnan mukaan synnyttäisi valtiolle rahoitusvastuuta (HE 40/2025 vp). Vesihuoltolain muuttamista koskevalla esityksellä (1087/2025, HE 40/2025 vp) toimeenpannaan Vesi on meidän -kansalaisaloitteeseen pohjautuva eduskunnan päätös (EK 26/2021 vp). Sääntelyllä rajoitetaan siis sekä kuntien että kokonaan kunnan omistuksessa olevien ja kunnan määräysvallassa olevien vesihuoltolaitosten mahdollisuutta myydä vesihuollon omistustaan. Vesihuoltolain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 40/2025 vp) lausuntokierroksella oikeusministeriö lausui, että vesihuoltolaitosten asemaa tulisi tarkastella perustuslain 124 §:n kannalta (VN/26268/2022-OM-168). Sen varmistamiseksi, että kuntien omistamat vesihuoltotoiminnot, eli vesihuoltolaitokset ja vesihuolto-omaisuus, pysyvät kuntien omistuksessa, vesihuoltolakiin lisättiin muutoslailla 1087/2025 kuntia koskeva vesihuolto-omistuksen luovutuskielto
Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, että perusoikeuksien, hyvän hallinnon ja oikeusturvan toteutuminen perustuslain 124 §:n tarkoittamalla tavalla edellyttää sitä, että viranomaiskoneiston ulkopuolella hoidettavia julkisia hallintotehtäviä hoidettaessa noudatetaan hallinnon yleislakeja ja toimitaan rikosoikeudellisella virkavastuulla (esim. Vesihuoltolaitosten toiminnassakin on paljon sellaisia elementtejä, joiden perusteella voi katsoa laitosten hoitavan julkisia hallintotehtäviä, vaikka laitokset eivät käytäkään julkista valtaa. Perustuslakivaliokunta on muun muassa katsonut, että operatiivisten jätehuoltotehtävien muodostama kokonaisuus, johon sisältyy jätteen vastaanottoa, kuljetusta ja käsittelyä, jätemaksujen laskutusta, jäteneuvontaa sekä näihin välittömästi liittyviä tehtäviä, on julkinen hallintotehtävä (PeVL 58/2010 vp). Voi myös ajatella, että vesihuoltolaitosten toimintaan ei liity ylipäänsä julkisen vallan käyttöä, sillä laitokset eivät esimerkiksi tee hallintopäätöksiä. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaisille. PeVL 33/2004 vp). Heistä jokainen yhtyi ainakin pääosin hallituksen esityksessä esitettyyn näkemykseen 9 Vesitalous 2/2026 VESI HUOLTO LAIN UUDISTUS. Turvallisuusverkon verkkoja infrastruktuuripalvelujen tuottajan muun muassa turvallisuusverkon verkkopalvelujen tuottamiseen ja ylläpitoon liittyvät tehtävät on myös katsottu julkisiksi hallintotehtäviksi (PeVL 8/2014 vp). Postin toimintaa ei ole kokonaisuudessaan katsottu julkiseksi hallintotehtäväksi, mutta siihen sisältyy tiettyjä julkisia hallintotehtäviä (HE 58/2022 vp, esityksestä annetussa perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 42/2022 vp ei lausuta asiasta). Perustuslakivaliokunta on katsonut, että viranomaisen järjestämisvastuulle kuuluvissa lakisääteisissä palvelutehtävissä on lähes poikkeuksetta myös julkisia hallintotehtäviä. Perustuslakivaliokunta pyysi vesihuoltolain muuttamista koskevasta hallituksen esityksestä kahdeksalta valtiosääntöoppineelta lausunnon. Olisi ollut perustuslakivaliokunnan ratkaisukäytännön valossa mahdollista tehdä tulkinta, jonka perusteella vain jotkut vesihuoltolaitoksen lakisääteiset tehtävät sisältävät julkisia hallintotehtäviä. Vesihuoltolaitosten julkiset hallintotehtävät Vesihuoltolain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä tehdyn tulkinnan mukaan vesihuoltolaitokset hoitavat julkista hallintotehtävää kunnan vahvistamalla toimintaalueella huolehtiessaan vesihuollosta. Merkittävällä julkisella vallalla tarkoitetaan esimerkiksi itsenäiseen harkintaan perustuvaa oikeutta käyttää voimakeinoja tai puuttua muuten merkittävällä tavalla yksilön perusoikeuksiin (HE 1/1998 vp). Sen sijaan perustuslakivaliokunnan vesihuoltolain muuttamista koskevasta esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 37/2025 vp) omaksuma näkemys, jonka mukaan ”[…] vesihuoltolaitoksen toiminnassa ei ole kyse julkisesta hallintotehtävästä, vaikka toiminnassa on sinänsä kyse lakisääteisestä palvelutehtävästä” poikkeaa valiokunnan vakiintuneesta ratkaisukäytännöstä. Kunta siirtää julkisen hallintotehtävän vesihuoltolaitokselle lain nojalla toimintaaluepäätöksellä (HE 40/2025 vp). tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Tämä perustuu yksityisoikeudelliseen sopimussuhteeseen, ja hallituksen esityksessä 40/2025 vp katsotaan, että tätä laitosten yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuvaa yksityisen vallan käyttöä ei voida pitää julkisen vallan käyttönä (PeVL 8/2022 vp). Esimerkkejä siitä, että perustuslakivaliokunta olisi katsonut vastaavan kaltaisten viranomaisen järjestämisvastuulle kuuluvien lakisääteisten palvelutehtävien osalta, että niihin ei sisälly lainkaan julkisia hallintotehtäviä, ei ennen vesihuoltolaitoksista annettua perustuslakivaliokunnan tulkintaa ole. Esityksessä tulkitaan vesihuoltolaitosten julkisia hallintotehtäviä siis verrattain laajasti, ja voi perustellusti kyseenalaistaa tulkinnan laajuutta. Lisäksi vesihuoltolaitokset olisivat tulleet hallinnon yleislakien, eli muun muassa julkisuuslain ja hallintolain, soveltamisen piiriin. Vesihuoltolain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä HE 40/2025 vp tehty tulkinta vesihuoltolaitosten julkisista hallintotehtävistä olisi johtanut siihen, että vesihuoltolaitosten henkilöstöön olisi sovellettu rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä silloin, kun he huolehtivat vesihuollosta kunnan vahvistamalla toiminta-alueella. On selvää, etteivät vesihuoltolaitokset käytä merkittävää julkista valtaa. Myös maakaasuverkonja sähköverkonhaltijan määrääminen järjestelmävastuuseen merkitsee valiokunnan vahvistaman tulkinnan mukaan julkisten hallintotehtävien antamista muulle kuin viranomaiselle (PeVL 4/2000 vp, PeVL 62/2002 vp). Toisaalta vesihuoltolaitokset kyllä käyttävät yksipuolista valtaa suhteessa asiakkaisiinsa esimerkiksi määrätessään kiinteistön liitämiskohdan vesihuoltolaitoksen verkostoon vesihuoltolain 12 §:n mukaisesti
VN/26268/2022-VM-259. Itä-Suomen yliopisto. 2022. 6.11.2024. kokouksen pöytäkirja. Resolution adopted by the General Assembly on 28 July 2010: 64/292. 10 www.vesitalous.fi VESI HUOLTO LAIN UUDISTUS. Kansallisten säädösten valmistelua koskevat ohjeet. 6.2.2025. Lainkirjoittajan opas. Vesihuoltolaitosten julkisia hallintotehtäviä koskevan perustuslakivaliokunnan tulkinnan kohdalla voidaan todeta, että perustuslakivaliokunnan näkemys poikkeaa selvästi aiemmista vastaavista. siitä, että vesihuoltolaitoksilla on julkisia hallintotehtäviä. OTT Pekka Vihervuoren asiantuntijalausunto eduskunnan perustuslakivaliokunnalle (HE 40/2025 vp laiksi vesihuoltolain muuttamisesta). 30.9.2024. Vesihuoltolakia valmistelevan työryhmän 11. Ne vesihuoltolaitokset, jotka ovat nykyisin osa kunnan viranomaisorganisaatiota, jatkavat entiseen malliin, ovat yhä jatkossakin viranomaisia ja soveltavat hallinnon yleislakeja, kuten viranomaiset tekevät. Valiokunta voi siis tehdä asiantuntijanäkemyksistä ja -lausunnoista eriäviä tulkintoja, kuten tässä tapauksessa tekikin. Vesihuoltosektorin kannalta tulkinnan vaikutus ei välttämättä ole kovinkaan merkittävä. 5.11.2024. Lausunto vesihuoltolaitoksia koskevasta oikeudellisesta sääntelystä. Olli Mäenpää. 2.10.2025. <https://lainkirjoittaja.finlex.fi/> 11.12.2025. Mitä pidemmälle kuntien itsehallinnon suojaa ylipäänsä nakerretaan, sen laajemmat mahdollisuudet lainsäätäjällä on säätää kuntia rajoittavaa ja sitovaa lainsäädäntöä. Tehty tulkinta on kuitenkin laajemmassa mittakaavassa kiinnostava. Lähteet YK:n yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/64/292. Lausunto maaja metsätalousministeriölle. Koska perustuslakivaliokunta perustaa lausuntojaan aiempaan tulkintakäytäntöönsä, ja erityisesti julkisen hallintotehtävän ala on muotoutunut hyvin pitkälti nimenomaan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön myötä, voi kysyä, tulkitaanko julkisen hallintotehtävän käsitettä jatkossa suppeammin. Sen lisäksi, että asiaan liittyi tulkinnanvaraisuutta perustuslain näkökulmasta, vastustuksen taustalla vaikutti mahdollisesti myös huoli kunnille säädettävän myyntikiellon ennakkoratkaisuarvosta. Rikosoikeudellista virkavastuuta tai hallinnon yleislakien soveltamista ei esimerkiksi osakeyhtiömuotoisten vesihuoltolaitosten tarvitse jatkossakaan miettiä. The human right to water and sanitation. Vesihuoltohanke – Oikeudellinen asiantuntijaselvitys Vesi on meidän -lainsäädäntötyön valmisteluun. Karttunen, Henna, Asko Uoti, Jouni Ranta ja Maija Dahlberg. Perustuslakivaliokunta on nyt vahvistanut, että tällainen myyntikielto voidaan kunnille säätää, ja se herättääkin kysymyksen siitä, millaisia heijastevaikutuksia tällä voi olla muuhun kunnan omistukseen. Lopuksi Vesihuollon perusja ihmisoikeusulottuvuudet ovat vesihuoltolain säätämisen jälkeen merkittävästi korostuneet. VN/26268/2022-MMM-27. VN/26268/2022-OM-168. 29.12.2023. Omistavatko kunnat muuta sellaista kriittistä infrastruktuuria tai tuottavatko ne sellaisia välttämättömyyspalveluita, joiden kohdalla lainsäätäjällä voi olla houkutus sitoa kuntien kädet ja kieltää omaisuuden myynti. Tuoreimman vesihuoltolain muutoslain säätämisen yhteydessä tarkasteltiin aiempia vesihuoltolakiin liittyviä esityksiä laajemmin vesihuollon perusja ihmisoikeuskytkentöjä sekä sääntelyn suhdetta perustuslaista seuraaviin vaatimuksiin. Oikeusministeriön lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi vesihuoltolain muuttamisesta. Esityksen valmistelun yhteydessä esitettiin vahvoja näkemyksiä, joiden perusteella kunnille ei voisi tai tulisi säätää täyttä vesihuolto-omistuksen myyntikieltoa. Valtiovarainministeriön lausunto luonnoksesta vesihuoltolain uudeksi 4 c §:ksi. Ne laitokset, jotka eivät ole osa kunnan viranomaisorganisaatiota, vaan esimerkiksi osakeyhtiöitä tai osuuskuntia, jatkavat nekin entiseen malliin. Tuomas Ojanen. Koska julkisten hallintotehtävien antamista viranomaiskoneiston ulkopuolelle koskevan säännöksen perimmäinen tarkoitus on perusoikeuksien, oikeusturvan ja muiden hyvän hallinnon vaatimusten turvaaminen, herättää julkisen hallintotehtävän alan supistuminen perustuslakivaliokunnan vesihuoltolaitoksista tekemällä tulkinnalla kysymyksiä. 3.8.2010. Perustuslakivaliokunta ei toiminnassaan ole sidottu asiantuntijoiden lausuntoihin. Erityiskysymyksinä valmistelun yhteydessä nousi esiin tarve tulkita niin kuntien itsehallinnollisen suojan ulottuvuuksia kuin vesihuoltolaitosten julkisia hallintotehtäviäkin
Samanaikaisesti kuntaomistajien taloustilanne on kiristynyt. Ikääntyvä omaisuus edellyttää väistämättä aktiivista otetta: kunnonhallinnan korostamista, saneerauksiin ja investointeihin varautumista ja niiden priorisointia, riskienhallintaan ja varautumiseen panostamista, sekä riittävien taloudellisten, henkilöja osaamisresurssien varmistamista. 11 Vesitalous 2/2026 VESI HUOLTO LAIN UUDISTUS. SINA MASOUMZADEH SAYYAR DI, Aalto-yliopisto sina.masoumzadehsayyar@aalto.fi Sina Masoumzadeh Sayyar toimii Aalto-yliopistossa tohtorikoulutettavana tutkimusaiheenaan vesihuoltoverkostot ja niiden kunnon mallinnus. Tilanne vaatii uudenlaisia toimintatapoja, jotta omaisuus pysyy kunnossa ja sen avulla voidaan tuottaa halutut vesihuoltopalvelut. Lain muutokset luovat samalla oivan mahdollisuuden vesihuoltolaitoksen koko toiminnan laaja-alaiselle kehittämiselle. Uudistettu vesihuoltolaki ohjaa laitoksia toteuttamaan omaisuudenhallintaa yhä suunnitelmallisemmin. Harvemmin rakennetuilla alueilla kustannusero ei välttämättä ole yhtä selvä. TERHI RENKO TkT, Ramboll CM terhi.renko@ramboll.fi Terhi Renko toimii infraomaisuudenhallinnan yksikönpäällikkönä Ramboll CM:ssä, ja hänellä on pitkä tausta vesilaitosjohdon konsulttina. Yhtälö on haastava, sillä verkostosaneeraukset, eteenkin valmiilla kaupunkija kaavaalueella, ovat useimmiten selvästi kalliimpia kuin uudisrakentaminen. Tämän kansallisella ja vesihuoltolaitostasolla merkittävän omaisuusmassan ikääntyessä siirtyy myös vesihuoltosektori entistä haastavampaan vaiheeseen; nykyistä rakennettua omaisuutta on uudistettava jatkuvasti ja saneerausinvestointeja tulee kasvattaa. Laissa edellytetään muun muassa omaisuudenhallintasuunnitelman laatimista sekä vesihuoltoomaisuuden kunnon ja vuotovesien määrän tarkkailua. V esihuollon omaisuudesta arviolta noin 75–80 % on kiinni verkostoissa. Kustannuksia nostavat muun muassa olemassa oleva infrastruktuuri, väliaikaiset vedenjakelu-, viemäröintija liikennejärjestelyt sekä rajoitetut työskentelyolosuhteet. Myös toimintaympäristö on muuttunut: väestö keskittyy kasvukeskuksiin, ympäristöja ilmastokuormitukseen liittyvät vaatimukset kiristyvät ja huoltovarmuuteen ja varautumiseen on panostettava entistä enemmän. HANNA-MARI MIETTINEN FM, Ramboll CM hanna-mari.miettinen@ramboll.fi Hanna-Mari Miettinen toimii johtavana konsulttina Ramboll CM:ssä infraomaisuudenhallinnan yksikössä, ja hän on mukana omaisuudenhallinnan ISO 55000-sarjan standardien kansallisessa standardointiryhmässä. Omaisuudenhallinta vesihuoltolaissa Avainsanat: vesihuoltolaki, omaisuudenhallinta, omaisuudenhallintasuunnitelma TUIJA LAAKSO TkT, Ramboll Finland / Aaltoyliopisto tuija.laakso@ramboll.fi / tuija.laakso@aalto.fi Tuija Laakso toimii vanhempana konsulttina Ramboll Finlandilla Vesihuoltoverkostot ja hulevesien hallinta -yksikössä ja tutkijatohtorina Aalto-yliopiston vesija ympäristötekniikan tutkimusryhmässä. Vaikka omaisuus hyötyykin hyvästä hallinnasta sen elinkaaren alkumetreiltä alkaen, voi melko uusi verkosto tai laitos käytännössä selvitä varsin reaktiivisellakin hoidolla
Aiemmin laissa ollut ”laitteiston kunto” on korvattu ”vesihuolto-omaisuuden kunnolla”, mikä selkeyttää lakitekstiä. Vesihuoltolaki korostaa omaisuudenhallintaa Vesihuoltolakiin (119/2001) on tuotu usean eri tason suunnitelmia. Omaisuudenhallintasuunnitelman tulee asetuksen mukaan sisältää tiedot vesihuolto-omaisuudesta ja muusta keskeisestä omaisuudesta, tehdyistä ja suunnitelluista kuntotutkimuksista sekä kunnossapidosta ja huollosta. 12 www.vesitalous.fi VESI HUOLTO LAIN UUDISTUS. Omaisuudenhallintasuunnitelmasta säädetään asetuksella, jossa määritetyt vähimmäisvaatimukset on esitetty kuvassa 1 . Vesihuoltolaitos voi hyödyntää omaisuudenhallintasuunnitelmaa myös tehokkaana viestinnän välineenä esimerkiksi kuntapäättäjien ja sidosryhmien suuntaan. Alueellisen ja kunnan vesihuoltosuunnitelman laatiminen on keskeinen tekijä myös omaisuudenhallinnan kannalta, sillä niiden kautta saadaan vesihuollon omistajat mukaan ja tietoiseksi vesihuollon tilasta ja kehittämistarpeista. Kunnonhallinta korostuu uudistetussa vesihuoltolaissa aiempaa selvemmin. liittyjämäärän kehitys ja muut maksujen tason kannalta oleelliset seikat. Omaisuudenhallintasuunnitelman sisällön minimivaatimukset. Kaikki edellä mainittu vaatii laitokselta kattavaa ja luotettavaa tietopohjaa. Lisäksi vesihuoltolaitos tekee suunnitelmat häiriötilanteisiin varautumisesta ja omaisuudenhallinnasta. 1) tiedot vesihuolto-omaisuudesta ja muusta keskeisestä omaisuudesta, tehdyistä ja suunnitelluista kuntotutkimuksista sekä kunnossapidosta ja huollosta 2) yhteenveto investointija rahoitustarpeiden kokonaisuudesta vähintään seuraavalle 20 vuodelle 3) tiedot maksujen nykytasosta ja arvio maksujen muutostarpeista, joita arvioitaessa on otettava huomioon investointitarpeet, liittyjämäärän kehitys ja muut maksujen tason kannalta oleelliset seikat 4) riskinarvio vesihuoltolaitoksen talouden tilasta Kuva 1. Suunnittelukokonaisuudessa on tavoitteena samantyyppinen lähestymistapa kuin alueidenkäytön suunnittelussa, jossa alueidenkäytön valtakunnalliset tavoitteet, maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava muodostavat alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän. Omaisuuden kuntoa, tulevaa investointitarvetta ja taloudellista tilaa koskevat arviot havainnollistavat hyvin konkreettisesti muutoin helposti unohduksiin jäävän vesihuolto-omaisuuden tarpeita, esimerkiksi tilanteissa, joissa investoinnit ja muu resursointi eivät nykyisellään ole riittävällä tasolla ja veden hintaa tulisi selvästi nostaa. Tähän suuntaan tulisi kuitenkin vesihuoltolaitoksella pyrkiä, sillä todellinen saneerausja investointitarve voidaan päätellä vain tuntemalla omaisuuden todellinen kunto. Kunta vastaa koko kunnan alueen vesihuoltoa koskevan vesihuoltosuunnitelman laatimisesta. Suunnitelmassa on myös esitettävä yhteenveto investointija rahoitustarpeiden kokonaisuudesta vähintään seuraavalle 20 vuodelle. Elinvoimakeskus ohjaa alueellista suunnittelua ja teettää vesihuollon alueellisen yleissuunnitelman yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa. Kunnon tuntemisen vaatimus on tarkalleen ottaen hyvin vaativa, sillä esimerkiksi vesijohtoverkoston kunnon tutkiminen on haastavaa. Omaisuudenhallintasuunnitelman laatiminen kannattaakin valjastaa välineeksi sekä omaisuutta koskevan tiedon ja tietoon pohjautuvan päätöksenteon parantamiseen että toiminnan taloudellisen kestävyyden arviointiin. Tehtyjä arvioita hyödyntäen laaditaan vielä riskinarvio vesihuoltolaitoksen talouden tilasta. Investointija rahoitustarpeiden pohjalta arvioidaan maksujen riittävyys ja muutostarpeet, jolloin tulee huomioida mm. Lain mukaan ”vesihuoltolaitoksen on tarkkailtava käyttämänsä raakaveden määrää ja laatua, vesihuolto-omaisuutensa kuntoa sekä vuotovesien määrää laitoksen talousvesija jätevesiviemäriverkostoissa”
Näiden laatiminen kirkastaa organisaation omaisuudenhallinnan tahtotilan ja tavoitteet ja tukee näin omaisuudenhallintasuunnitelmien laatimista. Lisäksi toimintasuunnitelman tulee sisältää tiedot omaisuudenhallintasuunnitelmassa esitettyjen taloudellisten ja toiminnallisten edellytysten täyttymisestä. Vesihuollossa tämä tarkoittaa esimerkiksi toimintavarmuutta, turvallisuutta, kestävyyttä ja kustannustehokkuutta. Omaisuudenhallinta tulisi nähdä koko organisaation toimintaa ohjaavana kehikkona eli johtamisjärjestelmänä (omaisuudenhallintajärjestelmä), joka on paljon muutakin kuin teknistä elinkaarenhallintaa. Omaisuudenhallinnan kautta määritellään siis, millaisia tuotoksia – eli arvoa – organisaation on tarkoitus omaisuudellaan tuottaa ja miten nämä tavoitteet suhteutuvat toimintaympäristön vaatimuksiin. Vesihuoltolaissa mainitun omaisuudenhallintasuunnitelman lisäksi omaisuudenhallintaa ohjataan omaisuudenhallinnan politiikan ja strategisen suunnitelman avulla. Vesihuoltolaitoksenkin olemassaolon tarkoitus on lopulta arvon tuottaminen asiakkaille, käytännössä talousveden käsittely ja toimittaminen sekä jätevesien poisjohtaminen ja puhdistus. 13 Vesitalous 2/2026 VESI HUOLTO LAIN UUDISTUS. Kuva 2 esittää omaisuudenhallinnan kokonaisuuden Institute of Asset Managementin mukaan. Arvo ei tarkoita vain rahaa, vaan kaikkea sitä hyötyä, jonka omaisuus tuottaa organisaatiolle ja sen sidosryhmille. Toimintaa ja suorituskykyä mittaavien tunnuslukujen määrittäminen ja seuraaminen on keskeinen osa omaisuudenhallintaa. Omaisuudenhallintasuunnitelman lisäksi vesihuoltolaitoksen tulee jatkossa sisällyttää toimintakertomukseensa tiedot vesihuollon hintatasoa, tehokkuutta, laatua ja kannattavuutta kuvaavista tunnusluvuista. Näin ollen edellä mainitut vaatimukset ohjaavat vesihuoltolaitoksia vahvistamaan omaisuudenhallintansa tietoperusteisuutta. Yhdenmukaisuuden tulisi näkyä sisäisen toiminnan linjakkuutena kaikilla organisaatiotasoilla. Organisaation tarkoitus ja toimintaympäristö – sidosryhmät ja reunaehdot Tiedonhallinta – päätöksentekoa tukeva tieto R isk ie nh all in ta O rg an is aa tio ku ltt uu ri ja os aa m in en Strateginen ohjaus ja suunnittelu Päätöksenteon mallit ja kriteerit Johtaminen ja hallinto Katselmointi, arviointi ja jatkuva parantaminen Tu ot ok se t ja ar vo Elinkaarenhallinta Kuva 2. Lisäksi tällä varmistetaan esimerkiksi osaamisen siirtäminen henkilöstön vaihtuessa. Ihannetilanteessa vesihuoltolaitos ja kunta ovat miettineet toimintansa tavoitteet ja reunaehdot ylätasolla ennen omaisuudenhallintasuunnitelman laatimista. Strategisen ohjauksen sekä johtamisen ja päätöksenteon lisäksi omaisuudenhallinta tulee kytkeä osaksi mm. Omaisuudenhallinnan kokonaisuus (mukailtu IAM mukaan). Omaisuudenhallinnan ytimessä ovat ISO 55000-standardin mukaan käsitteet ”arvo”, ”yhdenmukaisuus” ja ”johtajuus”. tiedonhallinnan ja osaamisen kehittämistä, riskienhallintaa sekä toiminnan ja tulosten arviointia. Hyvä omaisuudenhallinta kytkeytyy saumattomasti koko vesihuoltolaitoksen johtamiseen ja tavoitteisiin. Dokumentaatio mahdollistaa myös oman toiminnan kriittisen arvioinnin ja kehittämisen eri tavalla kuin toimiminen totuttujen tapojen mukaan. Omaisuudenhallinta edellyttää myös oikeanlaisen organisaatiokulttuurin rakentamista, jotta laitoksen toimintatavat, tavoitteet ja resurssit tukevat samoja päämääriä. Keskeistä on myös toiminnan ja tiedon dokumentointi. Kun nämä näkökulmat kytketään osaksi johtamista, toimii omaisuudenhallinta sillanrakentajana strategisten tavoitteiden ja päivittäisen toiminnan välillä. Omaisuudenhallinta ulottuu vesihuoltolaitoksen kaikkiin keskeisiin toimintoihin. Omaisuudenhallinnan ytimessä arvo, yhdenmukaisuus ja johtajuus Omaisuudenhallinta on tosiasiallisesti vesihuoltolain edellyttämää omaisuudenhallintasuunnitelmaa suurempi asia. Ajantasaisella dokumentaatiolla varmistetaan tavoitteiden, käytäntöjen ja päätöksenteon yhdenmukaisuus ja jäljitettävyys
Omaisuudenhallintasuunnitelman katselmoinnin ja päivityksen yhteydessä onkin hyvä tilaisuus arvioida toimintaa uusin silmin. Suurimmalla osalla laitoksista omaisuuden kunnon ja tehtyjen toimenpiteiden dokumentoinnissa on vielä puutteita ja toimenpiteiden riskiperusteisessa kohdentamisessa ja priorisoinnissa on kehitettävää. Laitosten kannattaakin nähdä tämä mahdollisuutena kehittää omaa toimintaansa kohti kokonaisvaltaista omaisuudenhallinnan johtamista. Jatkuva parantaminen Suunnitelmalliseen omaisuudenhallintaan sisältyy ajatus jatkuvasta parantamisesta. Päivitysten myötä käsitys vesihuoltolaitosten tilanteesta tarkentuu ja myös suunnitelmien laatu todennäköisesti paranee. Jokaisella vesihuoltolaitoksella on kehitettävää omaisuudenhallinnassaan. Kentällä työskentelevä henkilöstö tuottaa puolestaan omaisuudenhallinnan kannalta keskeisimmän tiedon, eli havainnot omaisuuden kunnosta ja toimivuudesta, sekä tekevät kunnossapitotyötä. Johto määrittää suunnan, tavoitteet ja resurssit, jotta omaisuudenhallinta kytkeytyy laitoksen pitkän aikavälin kehittämiseen. Osa vesihuoltolain edellyttämän omaisuudenhallintasuunnitelman osa-alueista voi olla vesihuoltolaitoksilla jo hyvälläkin mallilla. Kuntotutkimusten (kuva 3 ), kunnossapitotoimien, investointien ja talouden järjestelmällinen suunnittelu mahdollistavat aktiivisen ja pitkäjänteisen toiminnan kehittämisen. Omaisuudenhallintasuunnitelmalta edellytetään laissa, että se pidetään ajan tasalla ja päivitetään vähintään kolmen vuoden välein. Omaisuudenhallinta on vesihuoltolaitoksen yhteinen toimintatapa, jossa jokainen organisaatiotaso tukee samoja tavoitteita. Esimerkiksi kuntoja kunnossapitotietojen keruu voi olla laitoksella sujuvaa ja veden hinta investointien edellyttämällä tasolla. Kuitenkin samaan aikaan esimerkiksi käsitys verkoston todellisesta teknisestä käyttöiästä saattaa olla varsin epämääräinen. Näin muodostuu yhtenäinen kokonaisuus, jossa johto ja muu henkilöstö rakentavat yhdessä ajantasaista kuvaa omaisuudesta ja varmistavat pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen toiminnan ja sen kehittämisen. Lähteet SFS-ISO 55 000 Omaisuudenhallinnan standardisarja. Kuntotietoja analysoimalla ja kuntoa mallintamalla on kuitenkin mahdollista saada aiempaa parempia arvioita esimerkiksi kunnossapito-, kuntotutkimus-, saneerausja investointitarpeesta. Omaisuudenhallintasuunnitelman avulla on myös mahdollista herätellä kuntaomistajaa omaan omistajuuteensa. Myös toimintaympäristöä on seurattava, jotta sieltä tulevat vaatimukset ja muutostarpeet voidaan huomioida toiminnassa riittävän ajoissa. Tämä tarkoittaa, että toimintaa, toimintamalleja ja esimerkiksi omaisuuden suorituskykyä seurattava, mitattava ja arvioitava säännöllisesti, jotta muutostarpeita voidaan tunnistaa. Johto myös varmistaa, että suunnitelmat muuttuvat käytännön toiminnaksi: se ohjaa ja priorisoi työt ja toimenpiteet ja huolehtii osaltaan siitä, että tieto kulkee sujuvasti. Kuva 3. Ku va : Se w Co n Ku ik ka O y 14 www.vesitalous.fi VESI HUOLTO LAIN UUDISTUS. Heidän keräämänsä tieto vaikuttaa päätöksiin ja investointeihin, ja siten kytkeytyy suoraan laitoksen strategisiin tavoitteisiin. Viemärin kuntotutkimus. Omaisuudenhallintasuunnitelman tuominen käytäntöön Omaisuudenhallintasuunnitelmaa laadittaessa vesihuoltolaitoksella on tilaisuus tarkastella kriittisesti omaa toimintaansa, parantaa suunnitelmallisuutta ja tehdä konkreettisia toimenpiteitä elinkaarenhallinnan ja talouden tasapainon eteen. Lisäksi vesihuollon kuntaomistajalta tarvitaan aiempaa aktiivisempaa otetta yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittistä palvelua tuottavan miljardiomaisuuden hyvään hoitoon. Myös kerätyn kuntotiedon analysointi ja analyysien tulosten hyödyntäminen on tyypillisesti vielä lapsenkengissä. Vesihuoltolaki edellyttää omaisuudenhallintasuunnitelman laatimista jokaiselta vesihuoltolaitokselta ennen vuoden 2027 loppua. Vesihuoltolaki 119/2001
Syksyn 2026 aikana Syke julkaisee vesi.fi-sivulla vesihuollon turvaamisen työkalupakin, joka kokoaa ja jäsentää vesihuollon suunnitelmia koskevan keskeisen tiedon selkeäksi kokonaisuudeksi. Kuva on tuotettu osana VETOKE-hanketta, jossa kehitetään maaseudun vesihuollon toimijoiden toimintavarmuutta, varautumista ja turvallisuutta tarjoamalla käytännönläheisiä työkaluja, koulutusta ja ohjeistuksia. Osallistuu muutoin Vesihuoltolaitos Osallistuminen suunnitelmien laadintaan Kunta Pelastuslaitos Kunnan terveydensuojeluviranomainen Ku nn an ym pä ris tö nsu oj el uv ira no m ai ne n Sammutusvesisuunnitelma (tv) Ennaltavarautumissuunnitelma (jv) Omavalvontasuunnitelma (tv) Alueellinen yleissuunnitelma** Alueelliset vesihuoltostrategiat** Vesienhoidon toimenpideohjelmat Vesihuoltosuunnitelma* Yhdyskuntajätevesien hallintasuunnitelma (2033)* Pohjavesialueen suojelusuunnitelma Yleisja asemakaava Toiminta-aluepäätös/ -selostus Valmiussuunnittelu Valvontatutkimusohjelma (tv) Häiriötilannesuunnitelma (tv) Varautuminen Muut suunnitelmat Osallistuu lakisääteisesti tv = talousvesi jv = jätevesi *Uusi suunnitelma **Ei lakisääteinen Lähettää tiedoksi (lakisääteinen) Varautumissuunnitelma Omaisuudenhallintasuunnitelma* Riskienhallintasuunnitelma (tv) VUOKKO LAUKKA Suomen ympäristökeskus JOHANNES HANNUNIEMI Suomen ympäristökeskus JOHANNA KALLIO Maaja metsätalousministeriö Vesihuollon suunnittelujärjestelmä 15 Vesitalous 2/2026 VESI HUOLTO LAIN UUDISTUS. Alla olevaan kuvaan on koottu vesihuollon keskeisimpien suunnitelmien laadinnan vastuutahot, vesihuoltolaitosten osallistuminen suunnitelmiin sekä muiden toimijoiden osallistuminen vesihuoltolaitosten suunnitelmiin. V esihuollon varautumista ja muuta toimintaa ohjaavat useat lakisääteiset suunnitelmat. Uudistetun vesihuoltolain myötä suunnittelujärjestelmään lisättiin kaksi uutta suunnitelmaa: kunnan vesihuoltosuunnitelma (VHL 5 a §) ja vesihuoltolaitoksen omaisuudenhallintasuunnitelmasta (VHL 9 a §)
Suunnittelu teettää varmasti laitoksille työtä, mutta pitkällä aikavälillä se tukee kustannustehokasta toimintaa. Omaisuudenhallintasuunnitelma on ennen kaikkea laitoksen toimintaa tukeva suunnitelma, vaikka laki määrääkin, että suunnitelma tulee valvojalle toimittaa. Edelleen on liian paljon laitoksia, kuntaomisteisiakin, joissa keskitytään lyhyen aikavälin toimintaan ja huolehditaan vesihuollon toimivuudesta uusimalla ”venttiili kerrallaan”, mutta pitkän aikavälin tarpeista ei ole käsitystä. Vesihuollon investoinnit ovat pitkäikäisiä, joten niitä koskevien päätösten tulee pohjautua mahdollisimman hyvään tietoon ja katsoa pitkälle tulevaisuuteen. Toivomme, että arjen kiireistä huolimatta laitokset panostavat suunnitteluun niin, että suunnitelma tuottaa uutta tietoa ja palvelee laitoksen käytännön tarpeita. Vesihuollon saneerausvelasta ja suunnittelutarpeista on tehty ansiokkaita selvityksiä, mutta selvitysten viesti ei kaikilta osin ole riittänyt vakuuttamaan päätöksentekijöitä tai ehkä kaikkia laitoksiakaan. Meille valvojille suunnitelma on keskeinen työkalu sekä maksujen riittävyyden että kohtuullisuuden arvioinnissa. Omistajalle voi tulouttaa vain, jos laitos pystyy huolehtimaan riittävistä investoinneista ja maksut pysyvät kohtuullisina ja tasapuolisina. Hyvin tehty suunnitelma tuottaa konkreettista tietoa ja parhaimmillaan toteuttaa kirjoittamisessakin tunnettua oppia: ”Näytä, älä selitä”. Suunnitelmassa tosiasiat tuodaan esiin selkeästi – esimerkiksi kasvavien investointien aiheuttamat maksujen korotustarpeet näkyvät laskelmin perusteltuina. Valvojan näkökulma: omaisuudenhallintasuunnitelma – laitoksia varten! S uunnitelmallisempi omaisuudenhallinta on laajasti alalla tunnistettu tarve ja näin vesihuoltolain valvojan näkökulmasta voin allekirjoittaa sen tärkeyden. Näin varmistamme, että vesihuoltopalvelut säilyvät laadukkaina ja toimintavarmoina myös tulevaisuudessa! MARIA ÅKERMAN Elinvoimakeskus kemira 1/4 16 www.vesitalous.fi VESI HUOLTO LAIN UUDISTUS. Näin päätöksentekijöille on helpompi perustella muutostarpeet ja laitoksilla on mahdollisuus varautua muutoksiin ennakoivasti. Me elinvoimakeskuksen vesihuoltoyksikössä neuvomme ja valvomme, että suunnitelma tulee asianmukaisesti tehtyä. Vesihuoltoasetuksen määrittämät sisältövaatimukset eivät puutu yksityiskohtiin, vaan suunnitelman voi ja pitääkin tehdä laitoksen ominaispiirteet huomioon ottaen
17 Vesitalous 2/2026 VESI HUOLTO LAIN UUDISTUS. riina.liikanen@vvy.fi Kirjoittaja toimii Vesilaitosyhdistyksen valmius päällikkönä ja Huoltovarmuusorganisaation Vesihuoltopoolin poolisihteerinä Vuoden 2026 alussa voimaan astunut vesihuoltolain muutos korostaa toimintavarmuutta ja tarkentaa vesihuoltolaitosten velvoitteita varautua poikkeamiin ja häiriötilanteisiin. L uotettavasti toimivat vesihuoltopalvelut ovat edellytys arkemme ja yhteiskuntamme toiminnalle ja turvaavat terveyttämme ja ympäristöämme. Riskienhallintatoimenpiteillä riski tulisi saada hyväksyttävälle tasolle, joko poistamalla tai toteutumisen todennäköisyyttä tai seurausten vakavuutta pienentämällä. Systemaattista riskienhallintaa toteutettaessa toimintaa uhkaavat vaarat pyritään tunnistamaan kattavasti. Vesihuoltolaitokset suunnittelevat ja varmentavat toimintaansa ennalta Vesihuoltolain muutos tarkentaa varautumisen vaatimuksia Avainsanat: riskienhallinta, varautuminen, vesihuoltolaitos, vesihuoltolaki RIINA LIIKANEN Tekn. Tässä artikkelissa tarkastellaan ensin vesihuollon toimintavarmuuden rakennuspalikoita käytännön toimenpiteinä ja sen jälkeen vesihuoltolaitosten varautumista vesihuoltolainsäädännön vaatimusten näkökulmasta. Vaarat voivat liittyä laitoksen yhteistyötahoihin, kuten sähkönsaannin tai kemikaalitai varaosatoimitusten häiriöt, tai ne voivat liittyä laitoksen omaan toimintaan esimerkiksi inhimillisten erehdysten, riittämättömän omaisuudenhallinnan tai osaamisen puutteiden muodossa. Vesihuoltolaitosten velvollisuutta kokonaisvaltaiseen poikkeamiin ja häiriötilanteisiin varautumiseen korostetaan ja vaatimuksia tarkennetaan. Vaarat voivat aiheutua toimintaympäristöstä, kuten ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus, kuumuus tai tulvat, pandemiat, ympäristöonnettomuudet tai turvallisuustilanteeseen liittyvä kybertai hybridivaikuttaminen. Tämä vesihuollon toimintavarmuuden merkitys sekä opit koronapandemiasta ja Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainassa on otettu huomioon vesihuoltolain (119/2001) vuoden 2026 alussa voimaan astuneessa muutoksessa ja uudessa vesihuoltoasetuksessa (1173/2025). Riskienhallinta ja häiriötilanteisiin varautuminen ovat vesihuoltopalvelun toimintavarmuuden perusta Toimintavarman vesihuoltopalvelun perusta on riskienhallinta, jonka tavoitteena on minimoida häiriöiden määrä. Näin eri vaaroista aiheutuvia riskejä voidaan verrata ja kohdistaa rikienhallintatoimenpiteet mahdollisimman tehokkaasti. Riskinarvioinnissa arvioidaan jokaisesta tunnistetusta vaarasta aiheutuvan riskin suuruus sen todennäköisyyden ja seurausten vakavuuden kautta. Riskienhallinta, häiriötilanteisiin varautuminen ja harjoittelu ovat vesihuollon toimintavarmuuden ja vesihuoltopalveluiden häiriönsietoisuuden perusta, mihin myös lainsäädäntö nyt selkeästi velvoittaa. toht. Hyväkään riskienhallinta ei poista kaikkia mahdollisia häiriöitä. Vesihuollon perinteistä riskienhallintaa ovat lähtökohtaisesti toimintavarmoiksi rakennetut vesihuoltojärjestelmät: käytössä on tyypillisesti useita hyvälaatuisia vesilähteitä, prosessit ovat varmatoimisia, verkostoja, laitteita sekä toimintoja on varmennettu ja toimintaa valvotaan ja seurataan jatkuvasti. Siksi vesihuoltopalveluiden saatavuutta varmistetaan varautumalla tällaisista jäännösriskeistä mahdollisesti aiheutuviin häiriötilanteisiin suunnitelmallisesti ja erilaisin varajärjestelyin, materiaalivarastoin ja sopimuksin
Häiriötilannetoiminnan suunnittelussa otetaan huomioon vesihuoltopalvelun turvaaminen ja ylläpitäminen, häiriön selvittäminen ja korjaaminen, toiminnan normalisointi ja tarvittavat kehittämistoimet tilanteen jälkeen sekä tarvittava yhteistyö viranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa. Uutena velvoitteena vesihuoltolaitosten pitää harjoitella häiriötilannetoimintaa häiriönsietokyvyn varmistamiseksi. Tärkeä osa häiriötilanteisiin varautumista ja häiriönsietokyvyn varmistamista on säännöllinen häiriötilannetoiminnan harjoittelu. Lisäksi edellisen lain mukaisesti pitää ryhtyä suunnitelman perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin. Vesihuoltoasetuksen mukaiset varautumissuunnitelman osa-alueet on esitetty viereisessä tietolaatikossa . Vesihuoltolaitoksilla on vesihuoltolain velvoittamana pitänyt olla suunnitelma häiriötilanteisiin varautumiseksi vuoden 2016 lopusta lähtien. Suunnitelman tarkoitus on tukea käytännön varautumistoimintaa. Harjoittelu on paras tapa varmistaa valmius tehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen häiriötilannetoimintaan tilanteissa, joita ei toivottavasti koskaan kohdata todellisuudessa. Harjoittelua tarvitaan laadittujen suunnitelmien ja olemassa olevien järjestelyjen toimivuuden testaamiseen ja kehittämiseen sekä oman organisaation ja sidosryhmien häiriötilannetoiminnan kouluttamiseen. (Maaja metsätalousministeriö, 2025) Vesihuoltolaitoksen näkökulmasta varautumisen tulisi muodostaa laitoksen toimintaa konkreettisesti tukeva kokonaisuus, jossa eri säädösten vaatimukset on huomioitu. Jo aiempi vesihuoltolaki edellytti vesihuoltolaitoksilta suunnitelmallista varautumista, joten tarkennetut vaatimukset eivät tuo varsinaisesti uusia velvoitteita varautumiseen. Vesihuoltolaissa puolestaan todetaan, että varautumissuunnitelmaa ei ole tarpeen erikseen laatia niiltä osin kuin vastaava suunnitelma, riskiarvio tai asiakirja on tehty muun lain nojalla. Lakimuutoksen perusteluissa määritellään, että poikkeamia ovat laitoksen toimintaympäristön muutokset, joista voi aiheutua häiriötä vesihuoltopalvelun tuottamiselle (HE 40/2025 vp). Usein vesihuoltopalvelut jatkuvat ennalta varautumisen ansiosta häiriötilanteissakin asiakkaille normaalisti. Varautumisen tasoa halutaan parantaa lainsäädännön vaatimuksin Vuoden 2026 alussa voimaan astuneessa vesihuoltolain (119/2001) muutoksessa täsmennetään 15 a §:ssä aiemminkin lain henkeen kuulunut vaatimus vesihuoltolaitoksen pitää varautua poikkeamiin ja niiden aiheuttamiin häiriötilanteisiin. Alla olevassa kuvassa on esitetty edellä kuvatut varautumisen osa-alueet, joilla turvataan vesihuoltopalvelun mahdollisimman korkea palvelutaso kaikissa tilanteissa. Vesihuoltolaitosten suunnitelmallisen varautumisen tason parantamiseksi ja yhtenäistämiseksi vesihuoltoasetuksen (1173/2025) 4 §:ssä kuitenkin säädetään aiempaa tarkemmin varautumissuunnitelman sisältövaatimuksista. Vesihuoltoasetuksen esittelymuistiossa todetaan, että vesihuoltolaitoksen varautumissuunnitelma voidaan laatia vesihuoltolaitoksen koon ja toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisessa laajuudessa. Tämä poikkeaman määritelmä vastaa siis edellä riskienhallinnan yhteydessä kuvattuja toimintaa uhkaavia vaaroja ja niistä aiheutuvia riskejä. esimerkiksi äärimmäisten sääilmiöiden, laitteiden teknisten vikojen ja rikkojen, sähkökatkojen ja kriittisten materiaalien toimitushäiriöiden, veden saastumistilanteiden, kyberhäiriöiden, ilkivallan ja sabotaasin sekä sotilaallisen voimankäytön aiheuttamissa tilanteissa. Nyt tulleessa vesihuoltolain muutoksessa tarkennetaan, että kyseessä on varautumissuunnitelma, jossa kuvataan laitoksen riskienhallinta ja häiriötilanteisiin varautuminen. • Häiriötilanteiden toimintasuunnitelmat • Varajärjestelmät • Materiaalivarastot • Sopimukset • Harjoittelu Häiriötilanteisiin varautuminen Riskienhallinta: vaarojen tunnistaminen, riskinarviointi ja riskienhallintatoimenpiteet Valmius tehokkaaseen toimintaan, jolla turvataan vesihuoltopalvelut häiriötilanteessa 18 www.vesitalous.fi VESI HUOLTO LAIN UUDISTUS
Asetuksen perusteluissa korostetaan, että kirjallisesti on sovittava myös toiminnasta ja palveluista, joita on suunniteltu toteutettavan tai hankittavan poikkeamissa tai Valtioneuvoston asetus vesihuollosta (1173/2025) Kursivoidut tekstit tarkentavat asetusta sen perusteluiden mukaisesti (Maaja metsätalousministeriö, 2025), mutta eivät ole säädöksen vaatimuksia. Yhteistyötä tarvitaan aina viestinnässä sekä esimerkiksi talousveden laadun, vedenjakelun, viemäröinnin, sähkönsaannin ja materiaalitoimitusten häiriöissä. Vesihuollolle välttämättömien materiaalien ja palveluiden saatavuuden varmistamiseksi laitoksilla on omaa varastointia ja mahdollisesti omavaraisuutta, mutta tärkeää on myös sopimuksellinen varautuminen ja häiriötilannetoiminnan yhteistyö materiaalitoimittajien ja palveluntarjoajien kanssa. Vesihuoltolakikin (119/2001) velvoittaa edelleen, että palvelujen turvaamiseksi vesihuoltolaitoksen on tehtävä yhteistyötä muiden samaan verkostoon liitettyjen vesihuoltolaitosten, kunnan, valvontaviranomaisten, pelastusviranomaisten ja tarvittaessa muiden merkittävien sidosryhmien kanssa. Vesihuoltopalvelut turvataan yhteistyössä Vesihuoltolaitokset tarvitsevat toimintansa tueksi aina ja erityisesti häiriötilanteissa myös muita. Vesihuoltolain muutos määrittelee vesihuoltolaitoksen varautumissuunnitelman salassa pidettäväksi asiakirjaksi, mikä on erittäin tervetullut tarkennus. Uuden vesihuoltoasetuksen (1173/2025) 5 §:n mukaan sopimukset vesihuoltolaitokselle kriittisten materiaalien ja palveluiden hankinnasta on tehtävä kirjallisesti toimittajien ja alihankkijoiden sekä kunnan kanssa. 19 Vesitalous 2/2026 VESI HUOLTO LAIN UUDISTUS. Varautumissuunnitelmaan tulee sisältyä vesihuoltolaitoksen kokoon ja toimintaan nähden tarkoituksenmukaisessa laajuudessa vähintään: 1) vesihuoltopalveluiden kannalta kriittisten toimintojen tunnistaminen ja kuvaus, mukaan lukien alihankinta; 2) kuvaus tunnistetuista vaaroista ja vaaratilanteista, niistä aiheutuvien riskien arviointi sekä toimenpiteet riskien hallitsemiseksi ja turvallisuuden varmistamiseksi; 3) kuvaus niistä asiakkaista, jotka ovat keskeisiä tai kriittisiä yhteiskunnan toiminnan ja turvallisuuden tai haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien kannalta, sekä sovituista järjestelyistä näiden asiakkaiden vesihuoltopalveluissa; Näitä asiakkaita ovat esimerkiksi sairaalat, terveyskeskukset, palvelutalot, keskuskeittiöt, koulut, päiväkodit, vankilat, elintarvikeyritykset, suuret eläintilat, maanpuolustuksen ja valtion turvallisuuden tai johtamisen kannalta merkittävät kohteet sekä turvallisuusja pelastusviranomaisen keskeiset kohteet. Vesihuoltolaitosten tulee laatia uusien vaatimusten mukainen varautumissuunnitelma vuoden 2029 loppuun mennessä ja päivitettävä se lain mukaan vähintään kuuden vuoden välein. 7) kuvaus vesihuoltolaitoksen häiriötilanteissa ja poikkeamissa toimimisen harjoittelusta; Kirjataan esimerkiksi toteutettujen, suunniteltujen ja säännöllisten harjoitusten ajankohta, keskeinen sisältö ja osallistujat. 4) kuvaus varautumisen ja jatkuvuudenhallinnan organisoinnista, mukaan lukien henkilöstön vastuut, resursointi, osaaminen, koulutus ja luotettavuus, sekä kuvaus näiden varmistamisesta; Luotettavuuden varmistamiseksi tehdään tarpeen mukaan turvallisuusselvityslain (726/2014) mukaisia selvityksiä. 6) viestintäsuunnitelma, johon sisältyy kuvaus sisäisestä ja ulkoisesta tiedonkulusta ja tiedottamisesta häiriötilanteissa; Viestintäsuunnitelmassa otetaan huomioon viestinnän järjestelyt, kanavat ja vastuut erilaisissa tilanteissa asiakkaiden, viranomaisten ja sidosryhmien kanssa sekä julkinen tiedottaminen. Varautumissuunnitelma sisältää sellaista vesihuoltopalvelun tuottamista ja turvallisuusjärjestelyjä koskevaa tietoa, jonka jakelu on rajoitettava mahdollisimman suppeaksi ja vain asianosaisille. Kriittisten asiakkaiden kanssa on tärkeää sopia toiminta ja vastuut varautumisessa ja häiriötilanteissa, jotta molemmilla osapuolilla on realistinen kuva tarpeista ja vesihuollon mahdollisesta palvelutasosta. Varautumissuunnitelman salassapidosta säätäminen selkeyttää myös suunnitelman käsittelyä asiakirjahallinnassa. Varautumisen yhteistyöllä varmistetaan sujuva häiriötilannetoiminta ja selkeät vastuut tilanteessa osallisten kesken ja varmistetaan kattava ja ajantasainen tilannekuva. 4 § Varautumissuunnitelman sisältö Vesihuoltolaitoksen varautumissuunnitelman tavoitteena on tukea vesihuoltolaitoksen varautumista. Harjoitukset voivat olla laitoksen omia tai muiden sidosryhmien toteuttamia. Lisäksi suunnitelma on tarkistettava tarvittaessa toimintaympäristön muutosten tai merkittävän häiriötilanteen jälkeen. 8) kuvaus varautumisen ylläpidosta ja seurannasta sekä varautumissuunnitelman päivittämisestä. 5) kuvaus toimenpiteistä poikkeamiin ja niiden aiheuttamiin häiriötilanteisiin vastaamiseksi, torjumiseksi ja lieventämiseksi, poikkeamasta palautumiseksi, tarvittavista yhteistyötahoista poikkeamakohtaisesti sekä kuvaus häiriötilanteen aikaisen palvelun järjestämisestä; Häiriötilanteiden toimintasuunnitelmat laaditaan häiriötilanteessa helppokäyttöisiksi ja niitä säilytetään tietoturvallisuus huomioon ottaen tiloissa, missä niitä oletettavasti käytetään. Lain perustelumuistion mukaan muilla merkittävillä sidosryhmillä tarkoitetaan esimerkiksi kriittisten materiaalien ja palvelujen toimittajia sekä kriittisiä asiakkaita
Palvelun tason sopeuttaminen kohtuullistaa osaltaan vesihuoltolaitosten varautumisen ja häiriötilannetoiminnan kustannuksia. Varautuminen ei siis ole kertaluonteinen projekti, vaan jatkuvaa kehittämistä. Vesihuoltopoolin selvitysten perusteella monilla vesihuoltolaitoksilla tarvitaan myös suunnitelmien ja toiminnan kehittämistä. Sujuvaa häiriötilanteiden yhteistyötä varmistaa osaltaan se, että vesihuoltolaki edellyttää vesihuoltolaitosta sovittamaan varautumissuunnitelmansa yhteen kunnan valmiussuunnittelun, terveydensuojelulaissa tarkoitetun talousvedentuotantoketjun riskienhallintasuunnitelman, pelastuslaissa tarkoitetun sammutusvesisuunnitelman sekä ympäristönsuojelulaissa tarkoitetun varautumissuunnitelman kanssa. (Kyberturvallisuuslaki (124/2025); Laki yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta (310/2025)). 20 www.vesitalous.fi VESI HUOLTO LAIN UUDISTUS. Toisaalta vesihuoltopalvelun järjestäminen voisi häiriötilanteen laajuuden tai vakavuuden vuoksi edellyttää perusteettoman suuria investointeja varajärjestelyihin. Tuore lakimuutos tunnistaa aiemmasta poiketen, että valmiuslaissa tarkoitetuissa poikkeusoloissa ja näihin rinnastuvissa normaaliolojen vakavissa häiriötilanteissa palveluiden saatavuuden taso on sopeutettava tilanteeseen. Vesihuoltolaitosten varautumisen parantamisen lisäksi onkin tarpeen keskustella, millä tasolla ja miten varautumista tulisi kehittää yhteisesti ja kansallisesti, jotta elintärkeät vesihuoltopalvelut voidaan turvata kaikissa tilanteissa. Vesihuoltolaki (119/2001). Lähteet HE 40/2025 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vesihuoltolain muuttamisesta. Laki yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta ja häiriönsietokyvyn parantamisesta (310/2025). Useimmat näistä velvoitteista tulevat täytettyä vesihuoltolain ja -asetuksen mukaisella toiminnalla, mutta lisäksi vaaditaan tarkemmin fyysisen suojaamisen, henkilöturvallisuuden ja kyberturvallisuuden riskienhallinnan huomioon ottamista. Jotta vesihuoltopalvelun tuottamiseen tarvittava riittävä ja osaava henkilöstö on käytettävissä myös vakavimmissa häiriötilanteissa, liikekannallepanon aikana, vesihuoltoasetuksen (1173/2025) 5 § velvoittaa vesihuoltolaitoksen huolehtimaan tarvittaessa asevelvollisuuslain (1438/2007) 89 §:n mukaisista henkilövarauksista. Vaikka varautumista ylläpidetään ja kehitetään sekä toimintaympäristön että lainsäädännön vaatimusten mukaan, on muistettava, että täydellinen varautuminen kaikkiin mahdollisiin poikkeamiin ja häiriöihin on mahdotonta. Vakaviin häiriöihin ja poikkeusoloihin varautuminen voi ylittää yksittäisen vesihuoltolaitoksen kohtuullisen varautumisen tason. Nämä edellyttävät kaikilta laitoksilta vähintään olemassa olevien suunnitelmien tarkistamisen. Vesihuollon palvelutasoa voidaan sopeuttaa häiriötilanteessa Vuoden 2014 vesihuoltolain (119/2001) muutoksessa tullut vesihuoltolaitoksen velvollisuus vastata verkostoihinsa liitettyjen kiinteistöjen vesihuoltopalvelujen saatavuudesta häiriötilanteissa säilyy. Kirjallinen sopiminen häiriötilannetoiminnasta ja palveluista sitouttaa palveluntarjoajaa ja konkretisoi palvelun saatavuuden vesihuoltolaitokselle, mutta todennäköisesti myös nostaa hankintojen kustannuksia. Esimerkiksi, jos häiriötilanne aiheuttaa katkon talousveden verkostotoimitukseen, vesihuoltolaitoksen tulee järjestää tarpeen mukaan korvaava talousveden jakelu. Maaja metsätalousministeriö, Esittelymuistio, Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi vesihuollosta, 2025. Tämä palvelutason sopeuttaminen voi lain perustelujen mukaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että etäisyys korvaavaan palveluun on tavallista pitempi. Kyberturvallisuuslaki (124/2025). Valtioneuvoston asetus vesihuollosta (vesihuoltoasetus) (1173/2025). Vesihuollon rajalliset resurssit pitää kohdentaa vaikuttavasti ja oikeasuhtaisesti myös varautumisessa. Vesihuollon varautumisen kehittämiseen tarvitaan siis tulevina vuosina rahaa, aikaa ja osaamista. Varautuminen on jatkuvaa parantamista rajallisin resurssein Viime vuosien muuttuva ja ennakoimatonkin uhkaympäristö on osoittanut, että vankkakaan häiriötilanteisiin varautuminen ei poista tarvetta ympäröivän maailman seuraamiselle ja tarvittaessa nopealle reagoinnille toiminnan suhteuttamiseksi ilmeneviin uhkiin. Varautumisen parantamiseen vesihuoltolaitoksia ohjaavat nyt myös vesihuoltolainsäädäntöön vuoden 2026 alussa tulleet täsmentyneet velvoitteet. Myös CERja NIS2-direktiivien kansallinen toimeenpano tuo niiden soveltamisalaan kuuluville vesihuoltolaitoksille velvoitteita. Vesihuoltopalvelun tason sopeuttaminen on joissakin häiriötilanteissa ainoa mahdollinen tapa järjestää edes välttämätön vesihuoltopalvelu. Sama velvollisuus korvaavan palvelun toimittamiseen koskee tilannetta, jossa viemäröinti ei toimi. häiriötilanteissa (Maaja metsätalousministeriö, 2025). Tämä vastuu kattaa lain perustelujen mukaan ensisijaisesti tavanomaisista vesihuoltopalveluista huolehtimisen, mutta tarvittaessa myös korvaavan palvelun järjestämisen (HE 40/2025 vp)