| Ing.-Pesendorfer-Strasse 31 | 4540 Bad Hall, Itävalta| www.agru.at | NOPEA JA VARMA ASENNUS HYDRO CLICK -levyt kiinnitetään esiasennettuihin profiileihin 50 VUODEN KÄYTTÖIKÄ PE ei sisällä pehmittimiä, ja se kestää jäätymistä ja korroosiota VÄHÄINEN HUOLLON TARVE Vaalea pinta, korkeapainepuhdistus, vuodonvalvonta VANKKA KOKEMUS MUOVEISTA Vuosikymmenten kokemus sekä tutkimusja kehitystyö BETONIANKKURI RUISKUPURISTETTU Lisäosien mekaaniseen kiinnittämiseen betonisilla suojalevyillä ja HYDRO CLICK -järjestelmällä vuorattuihin säiliöihin.. Agruline 1/1 HYDRO CLICK Juomavesisäiliöiden pinnoitus agru Kunststofftechnik Gesellschaft m.b.H
4 Järviä monesta näkökulmasta Minna Maasilta JÄRVET 5 Järvien herkkyys tummentavalle kuormitukselle ja tummenevat järvet ekologisessa luokittelussa Jukka Horppila, Leena Nurminen, Salla Rajala ja Satu Estlander 9 Tuusulanjärvi – ulkoisen ja sisäisen kuormituksen vähentämishaasteita ja tuloksia Jaana Hietala ja Ilkka Sammalkorpi 15 Vesijärven kunnostustarina on ainutlaatuinen Heikki Mäkinen, Mirva Ketola ja Anna Hakala 20 Keskitetty tiedonhallinta vesienhoitotyössä ja toimenpiteiden vaikutusten seurannassa – esimerkkinä Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö Jussi Huotari 24 Järvenlaskut ovat muuttaneet Suomen karttaa Esko Kuusisto 27 Kun järviä ei ole – Vedenpidätyksen mahdollisuudet jokivaluma-alueella Mari Lappalainen, Mikko Sane, Nasim Fazel, Ville Turunen ja Kim Klemola 30 Järvien talvi Matti Leppäranta 35 Espoo ja Vantaa vesiensuojeluyhteistyön toimintamallia kehittämässä – Esimerkkejä Pitkäjärven valuma-alueelta Saara Olsen, Iiro Lehtinen, Anna Kyytinen ja Anni Orkoneva MUUT AIHEET 39 Kestävä järvien kunnostus – lupaavia tuloksia sedimentin ruoppauksesta ja lannoitekäytöstä Olga Tammeorg, Mina Kiani, Asko Simojoki ja Priit Tammeorg 43 Vedenlaadun jatkuvatoimisen mittauksen haasteet ja mahdollisuudet Maria Kämäri, Petri Ekholm, Joonas Kahiluoto ja Polina Saarinen 49 Vesi yhdistää monella tapaa Jaana Husu-Kallio 50 Valoa vesiputken päässä 52 Vesialan tutkimuksen lippulaiva ja 60 tohtorin uusi koulutusohjelma käynnistyy 53 Vesialan opinnäytetyöt 55 Vesitalous 2/2024 aamukahvit 56 Liikehakemisto 58 Abstracts 59 Vieraskynä Pekka Tuuri VESITALOUS www.vesitalous.fi VOL. Vesitalous 3/2024 ilmestyy 15.5. Ilmoitusvaraukset 1.4. Rossi, tekn.tri., apulaisprofessori, Oulun yliopisto, vesija ympäristötekniikka Maija Taka, fil.tri., akateeminen koordinaattori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Annina Takala, dipl.ins., Suomen Vesiyhdistys ry Saijariina Toivikko, dipl.ins., kehittämispäällikkö, Suomen Vesilaitosyhdistys ry Erkki Vuori, lääket.kir.tri., professori, emeritus, Helsingin yliopisto, oikeuslääketieteen osasto Asiantuntijat ovat tarkastaneet lehden artikkelit. Tämän numeron kokosi toimituskunta Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Vuosikerran hinta on printtilehtenä 65 € ja digilehtenä 50 €. Seuraavassa numerossa teemana on Vesihuolto. Kansikuva:. mennessä. LXV Sisältö 2/2024 JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Ympäristöviestintä YVT Oy Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki Puhelin (09) 694 0622 Yhteistyössä Suomen Vesiyhdistys ry PÄÄTOIMITTAJA Minna Maasilta Maaja vesitekniikan tuki ry Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki e-mail: minna.maasilta@mvtt.fi TOIMITUSSIHTEERI / ILMOITUKSET Jarkko Narvanne Elontie 115, 00660 Helsinki Puhelin 045 305 0070 e-mail: toimitus@vesitalous.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Taina Hihkiö Maaja vesitekniikan tuki ry Puhelin (09) 694 0622 e-mail: vesitalous@vesitalous.fi ULKOASU JA TAITTO Taittopalvelu Jarkko Narvanne, PAINOPAIKKA Punamusta | ISSN 0505-3838 TOIMITUSKUNTA Harri Koivusalo, tekn.tri., teknisen vesitalouden professori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Vuokko Laukka, TkT, johtava asiantuntija, Suomen ympäristökeskus Riina Liikanen, tekn.tri., vesiasiain päällikkö, Suomen Vesilaitosyhdistys ry Anna Mikola, tekn.tri., apulaisprofessori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Pekka M
Ilmaston muuttuminen ja ihmisen toimet yhdessä voivat aiheuttaa kuivuutta esimerkiksi rannikon jokivalumaalueille. Ilmastonmuutos vaikuttaa vesistöihin eri tavoin, eikä kokonaan kartalta hävinneitä, kuivatettuja, järviäkään sovi unohtaa. Saimmekin hyvän valikoiman artikkeleita, jotka käsittelevät järviä. Kutsu muotoiltiin siten, että eri tavoin järvien kanssa tekemisissä olevat asiantuntijat voisivat kokea aiheen omakseen ja tarjota juttuaan lehdelle. Järviteemoja on toki ollut useammassakin lehdessä yksittäisissä artikkeleissa, mutta aihetta pidettiin tärkeänä ja monenlaisia artikkeleita mahdollistavana, joten toimituskunta päätti ottaa teeman osaksi vuotta 2024. Ne kuuluvat suomalaiseen maisemaan ja etenkin hyväkuntoisina tarjoavat mahdollisuuden virkistäytymiseen. Tuhansien järvien maassa kerrottavaa järvistä riittää. Ajatuksemme oli, että teemaa käsiteltäisiin mahdollisimman monesta eri näkökulmasta ja teemalle haluttiin avoin kirjoittajakutsu. Laadullisen tilan lisäksi lehdessä käsitellään myös järvien kuivattamista ja vesien laskua järvistä. Toisaalta tutustutaan Vantaan ja Espoon kaupunkien sekä Uudenmaan ELY-keskuksen suunnitteluprojektiin, jossa vasta aloitetaan toimijoiden välistä yhteistä vesienhallintahanketta. Teemanumero tuo yhteen näkemyksiä järvistä, niiden hoidosta ja tilasta. ilmestyvä numero tarjoaa toivottavasti jälleen mielenkiintoista luettavaa ja uutta tietoa vesialan asiantuntijoille. Toimituskunta kokosi teeman täysin avoimen kirjoittajakutsun innoittamana tulleiden artikkeliehdotusten perusteella. Artikkeleissa käydään läpi esimerkiksi Tuusulanjärveä ja Vesijärveä, joiden tilaa on seurattu ja toimenpiteitä tehty jo vuosikymmenien ajan. Tietoa on kertynyt, ja pelkästään tiedon hallinta vaatii resursseja. Kiitos kaikille artikkeleitaan tarjonneille! Tämän lehden artikkeleista useammassa käsitellään järvien laadullista tilaa: nykytilaa, tulevia suunnitelmia tai menneitä toimenpiteitä. Hyvää maailman vesipäivää! Järviä monesta näkökulmasta Järvet tarjoavat elinympäristön monille eri lajeille ja ovat osa vesihuoltoa. P ohdimme Vesitalous-lehden toimituskunnassa viime vuonna tulevien lehtien teemoja ja esille nousi ajatus järvistä. Järvien kunnostukset ja katsaukset menneeseen kertovat, miten järvien tilaa on parannettu vuosien aikana. Suomessa on kuitenkin onneksi vielä talvisin jäätyviä järviä, joiden jääpeitteen alaisen veden maailmasta sekä muista talvisista ominaisuuksista voi lukea lisää artikkelista, jossa käsitellään järvien talvea. MINNA MAASILTA Päätoimittaja, Vesitalous-lehti minna.maasilta@mvtt.fi 4 www.vesitalous.fi PÄÄKIRJOITUS. Maailman vesipäiväksi 22.3
Knoll ym. Tummenemisen lisäksi DOC-kuormitus vaikuttaa myös ravintoverkon rakenteeseen ja vesistöjen rehevöitymis kehitykseen, koska orgaaninen hiili toimii ravinteena vesistöjen heterotrofisille bakteereille ja sen yhteydessä kulkeutuu ravinteita (fosfori ja typpi) valuma-alueilta vesistöihin. Koska valuma-alueiden maankäyttö on merkittävä tekijä tummumiskehityksen taustalla, vastaanottavien vesistöjen herkkyys tummumiselle on otettava huomioon maankäytön suunnittelussa. 2022). 2016). Esimerkiksi Eteläja Keski-Suomen järvistä kerätyn aineiston (Estlander ym. Näin onkin tehty. Kokemäenjoen-SaaristomerenSelkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa (2020–2027) (Westberg ym. Lisäksi valuma-alueiden maaperä ja maankäyttö, kuten ojitukset ja turvetuotanto, vaikuttavat tummumiseen. Tästä seuraa kuitenkin kysymys: miten järvien herkkyys tummumiselle määritetään. Tummuminen aiheu tuu pääosin lisääntyneestä liuenneen orgaanisen hiilen (DOC) sekä raudan kuormituksesta vesistöihin (Weyhenmeyer ym. Voimistuneen DOCja rautakuormituksen taustalla on useita tekijöitä kuten ilmastonmuutos (lisääntynyt sateisuus, lauhemmat talvet) ja happaman laskeuman väheneminen (orgaanisen aineksen liukoisuuden lisääntyminen). Sama periaate on kirjattu mm. 2018; Blanchet ym. 2022). arvoon 40 mg Pt/?. Jos väriluvun lähtöJUKKA HORPPILA Professori, Helsingin yliopisto, jukka.horppila(at)helsinki.fi LEENA NURMINEN Dosentti, Helsingin yliopisto, leena.nurminen(at)helsinki.fi SALLA RAJALA FM, Helsingin yliopisto, salla.rajala(at)helsinki.fi SATU ESTLANDER Dosentti, Helsingin yliopisto, satu.estlander(at)helsinki.fi Järvien herkkyys tummentavalle kuormitukselle ja tummenevat järvet ekologisessa luokittelussa Kirkasvetisiä järviä pidetään herkimpinä tummentavalle kuormitukselle. Järvien ekologista luokittelua on myös kehitettävä siten, että se ottaa nykyistä paremmin huomioon tummumisen vaikutukset. Erilaisten järvien herkkyys tummentavalle kuormitukselle Vesien tummuminen on laajalti havaittu ympäristöongelma. Tummentavaa kuormitusta aiheuttavan maankäytön sijoittamista ei siten voida perustella vastaanottavien vesistöjen luontaisesti korkealla veden värillä. 181 cm), jos veden väriluku nousee arvosta 10 mg Pt/. 2023). Tummeneminen voi kuitenkin vaikuttaa haitallisesti eliöihin myös lähtötilanteeltaan tummavetisissä järvissä. Kyseinen johtopäätös on ymmärrettävä, koska sekä järvien sekoittuva päällysvesikerros että tuottava valaistu kerros ohenevat väriluvun noustessa epälineaarisesti ja väriluvun nousu aiheuttaa kirkasvetisessä järvessä absoluuttisesti suuremman muutoksen kuin järvessä, jossa veden väriluku on jo lähtötilanteessa korkea (Horppila ym. Vallitseva käsitys näyttää olevan, että kirkasvetiset järvet ovat herkimpiä tummentavalle kuormitukselle (esim. Sama koskee myös yleisesti seurannoissa mitattavaa näkösyvyyttä. Esimerkiksi turvetuotannon vesienhoidon suunnitteluoppaassa vuosille 2022–2027 (Metsätalousja turvetuotantotiimi 2021) todetaan, että uusien turvetuotantoalueiden sijoittamisen suunnittelussa otetaan huomioon valuma-alueen kuormitus sekä alapuolisen vesistön tila ja herkkyys aiheutuvalle lisäkuormitukselle. 5 Vesitalous 2/2024 JÄRVET. 2022) mukaan näkösyvyys vähenee 206 cm (387 cm
. Tummassa vedessä reaktioetäisyys voikin lyhentyä tiettyä väriluvun nousua kohti enemmän kuin kirkkaassa vedessä (Horppila ym. 2024). Utne 1997). 57 cm). Reaktioetäisyyden lyheneminen puolestaan vaikuttaa siihen, kuinka paljon saaliseläimiä kala kohtaa aikayksikössä. Vaikutukset voivat tummassa järvessä olla merkittävämpiä kuin kirkkaassa – johtopäätökset riippuvat tarkastelutavasta Vedenlaatuparametreissa tapahtuvat absoluuttiset muutokset eivät kuitenkaan ole ainoa tapa tarkastella asiaa. taso on 300 mg Pt/?, vastaava 30 mg Pt/. 2023). Esimerkiksi kaloilla saalistuksen reaktioetäisyys (etäisyys, jolta kala havaitsee saaliin, niin että saalistustapahtuma alkaa) riippuu valon voimakkuudesta, johon veden väri puolestaan voimakkaasti vaikuttaa. 2004; Horppila ym. 1,7 mg/m²) (Horppila ym. Utne 1997; Richmond ym. Jotkut kalalajit ovat paremmin sopeutuneet alhaiseen valoon kuin toiset, mutta lukuisilla kalalajeilla tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu, että valon heikentyessä reaktioetäisyys lyhenee ensin maltillisesti, ja että muutos valoyksikköä kohti jyrkkenee selvästi alhaisilla valotasoilla (esim. (2023). Vaikutukset voivat näkyä ravintoverkon kaikilla tasoilla perustuottajista kuluttajiin. 2023) Minimi Keskiarvo Maksimi Pinta-ala (ha) 0,2 29,5 227,5 Veden väri (mg Pt/?) 1,3 134,9 505,0 DOC (mg/?) 2,4 15,2 36,9 Kokonaisfosfori (µg/?) 5 18 47 Kokonaistyppi (µg/?) 190 502 1147 Klorofylli-a (µg/?) 1 10 38 Kiintoaine (mg/?) 0,5 2,0 5,0 Valon sammumiskerroin (m ?1 ) 0,54 4,1 12,4 Kuva 1. Klorofyllipitoisuus on laskettu päällysveden pinta-alayksikköä kohti järvien välisen harppauskerroksen syvyyden vaihtelun huomioon ottamiseksi. Tummavetisissä järvissä pienikin väriluvun nousu voi valointensiteetin alenemisen kautta vaikuttaa vesieliöiden toimintaan merkittävästi (esim. Esimerkiksi Eteläja KeskiSuomen pienissä järvissä (taulukko 1 ) päällysveden kasviplanktonbiomassa 2,1-kertaistui (4,8 mg/m²?. Perustuu eteläja keskisuomalaisille pienille järville (n=67) kehitettyyn malliin (Horppila ym. Kynnysarvon (DOC 16 mg/?, väriluku 106 mg Pt/?) yläpuolella yhtä suuri absoluuttinen DOC-pitoisuuden nousu (31 mg/. arvoon 5 mg/. Kasviplanktonbiomassan alenema väriyksikköä kohti voi kynnysarvon yläpuolella olla yhtä suuri tai suurempi kuin biomassan kasvu kynnysarvon alapuolella. 2024). Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että DOC-pitoisuuden ja veden värin noustessa järvien tuottavuus ja kasviplanktonbiomassa ensin nousevat, mutta kääntyvät laskuun veden värin ylittäessä tietyn kynnysarvon eli muutoskohdan, jossa valo alkaa rajoittaa tuotantoa (esim. Siten tummenemiskehityksen alkuvaiheessa tuottavuus voi nousta, mutta värin kynnysarvon ylityttyä järvi muuttuu ravinnerajoitteisesta valorajoitteiseksi ja tuottavuus alkaa laskea. Näin pientä näkösyvyyden muutosta on tummavetisessä järvessä vaikea huomata. Siksi tummentavaa kuormitusta aiheuttavan maankäytön sijoittamista ei voida perustella vastaanottavien vesistöjen luontaisesti korkealla veden värillä. Mikäli kalan uintinopeus ei muutu, saaliin kohtaamistiheys laskee enemmän tummassa vedessä. Tämä johtuu siitä, että tummentavan kuormituksen yhteydessä järviin päätyy valuma-alueelta yleensä myös rehevöittäviä ravinteita. Tummissa vesissä kalojen kasvunopeus voi siksi hidastua ja siten myös kalantuotanto vähentyä voimakkaasti, vaikka veden värin muutos vaikuttaisi vähäiseltä. Kelly ym. Muokattu julkaisusta Horppila ym. 2023). Löytääkseen saman määrän saalista aikayksikköä kohti kalan on siksi tummassa vedessä lisättävä uintinopeuttaan enemmän kuin kirkkaassa vedessä, vaikka veden värin absoluuttinen muutos olisi molemmissa tapauksissa sama. Perustuotannon lisäksi vastaavia kynnysarvoja voi esiintyä muissakin eliöryhmissä. (Muokattu julkaisusta Horppila ym. Lämpötilakerrostuneiden eteläja keskisuomalaisten tutkimusjärvien (kuva 1, n=67) perustiedot. (2024). 10 20 30 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34 Kl or of yl lia (m g/ m ²) M uu to s/ DO Cyk sik kö (% ) DOC (mg/l) Klorofylli a Muutos 6 www.vesitalous.fi JÄRVET. 10,3 mg/m²), kun DOC-pitoisuus nousi arvosta 1 mg/. 2018). (kuva 1 ). Vesieliöille kohoavan väriluvun vaikutukset voivat olla väriyksikköä kohti voimakkaampia tummavetisessä kuin kirkkaassa järvessä. nousu veden väriluvussa pienentää näkösyvyyttä vain 3 cm (60 cm . 35 mg/?) aiheutti 2,8-kertaisen kasviplanktonbiomassan aleneman (4,7 mg/m² . Päällysveden klorofyllipitoisuuden muutos sekä sen suhteellinen muutos DOC-yksikköä kohti veden DOC-pitoisuuden noustessa. Näin ollen ei voida yksiselitteisesti sanoa, että tummavetiset järvet olisivat tummentavan kuormituksen suhteen vähemmän herkkiä kuin kirkasvetiset. Taulukko 1. Todennäköisesti paljolti näistä syistä johtuen oletetaan, että tummentavan kuormituksen vaikutukset tummavetisissä järvissä ovat vähäisiä. Menetelmien yksityiskohtainen kuvaus: Horppila ym
Siten samaankin järvityyppiin kuuluvat järvet voivat reagoida tummentavaan kuormi tukseen aivan eri tavoin, vaikka niihin sovelletaan samoja indikaattorien luokkarajoja (Horppila ym. 2018). Horppila ym. Kuten edellä on osoitettu, tummentava kuormitus voi valorajoitteisuuden kautta kuitenkin aiheuttaa kasviplanktonbiomassan alenemisen. 2024). Tämä johtuu siitä, että sekoittuvan päällysveden paksuus suhteessa valaistun kerroksen paksuuteen vaikuttaa järvien tuottavuuteen. Päällysvesikerros sekoittuu tuulen vaikutuksesta ja voidaankin puhua sekoittuvasta vesikerroksesta. Esimerkiksi kaikissa järvityypeissä ja kaikkien tilaluokkien välillä kasviplanktonbiomassan vähentyminen osoittaa siirtymistä kohti parempaa ekologista tilaa eli lähemmäs järven luontaista tilaa (esim. 2019). Kaksisuuntainen järjestelmä voi olla tarpeen myös muiden eliöryhmien osalta, koska mm. Sekoittuvan kerroksen paksuus kasvaa yleensä tuulten vaikutuksesta vesialueen avoimuuden kasvaessa, mutta valaistun kerroksen paksuuteen avoimuudella ei juurikaan ole vaikutusta. Riittävän syvissä järvissä eri vesikerrosten tiheyserot muodostuvat kesän mittaan usein niin suuriksi, että eri kerrokset eivät sekoitu keskenään ennen syksyllä veden viilennyttyä tapahtuvaa syyskiertoa. vesikasvien ja kalojen biomassa voi joko kasvaa tai pienentyä veden värin noustessa (Finstad ym. Yleensä vain kalakuolemien tapauksessa tulkinta on päinvastainen. Tämän vuoksi tummumisen vaikutukset tuottavuuteen voivat olla voimakkaampia suurissa kuin pienissä järvissä (Kelly ym. 2023). Huomionarvoinen seikka on, että veden väri on ekologisessa luokittelussa järvien tyypittelytekijä. 2021; Albrecht ym. Tämä on ongelmallista, koska esim. Hyvin kirkasvetinen järvi Hyvin tummavetinen järvi Sekoittuvan vesikerroksen alaraja Valaistun eli tuottavan vesikerroksen alaraja 7 Vesitalous 2/2024 JÄRVET. Aroviita ym. 2014; Choudhury ym. Tehtävä on haastava, koska järvien tilaan vaikuttavat samanaikaisesti monet tekijät, joiden Järvien vesikerrokset K esällä, kun veden lämpötila pintakerroksessa on kohonnut korkeammaksi kuin alemmissa kerroksissa, päällysveden tiheys on pienempi kuin syvemmällä olevan viileämmän veden tiheys. On ilmeistä, että järvien ekologista luokittelua on kehitettävä, jotta se huomioisi nykyistä paremmin tummenemisen vaikutukset. Nykyinen luokittelu ei ota riittävästi huomioon tummumisen ja orgaanisen hiilen kuormituksen vaikutuksia. Tummentavan kuormituksen vaikutusten huomioon ottamiseksi tarvitaan todennäköisesti kaksisuuntainen luokittelujärjestelmä, jossa sekä kasviplanktonbiomassan kasvaminen että pieneneminen voivat osoittaa ekologisen tilan huononemista. Mikäli tämä sekoittuva kerros on tuottavaa valaistua kerrosta paksumpi, osa kasviplanktonista on pimeässä tuottavan kerroksen alapuolella, mikä alentaa järven tuottavuutta. Järvet on tyypitelty veden värin mukaan kolmeen luokkaan: < 30, 30–90 ja > 90 mg Pt/?. 2019). Järven koko vaikuttaa Tummumisen vaikutukset riippuvat järven koosta ja avoimuudesta. Pinnalla olevan päällysvesikerroksen paksuus riippuu voimakkaasti veden väristä, koska tumma vesi absorboi tehokkaasti auringon säteilyä. Lisäksi on huomioitava, että järvien ekologisessa luokituksessa käytettävät indikaattorit ja niiden luokkarajat on kehitetty ennen kaikkea rehevöitymistä silmällä pitäen, eivätkä ne kuvaa riittävän hyvin tummumisen vaikutuksia (Ozoli?š ym. Mikäli sekoittuva kerros on tuottavaa valaistua kerrosta paksumpi, osa kasviplanktonista on tuottavan kerroksen alapuolella, mikä vähentää tuottavuutta. Tummuminen ja ekologinen luokittelu Järvien ja virtavesien tummumiskehitys olisi otettava huomioon vesien ekologisen tilan luokittelua kehitettäessä. Siten tietyn väriluvun vallitessa sekoittuvan kerroksen paksuus suhteessa valaistuun kerrokseen kasvaa, kun järven pinta-ala ja avoimuus kasvavat. On kuitenkin huomioitava, että suurissa järvissä väriluku ei yleensä nouse yhtä herkästi kuin pienissä. (2023) tutkimuksen mukaan eteläja keskisuomalaisissa pienissä järvissä kasviplanktonbiomassa kasvoi veden värin mukana värilukuun 106 mg/. Kaksisuuntainen järjestelmä, jossa sekä luonnontilaa suuremmat että pienemmät muuttujan arvot voivat ilmaista ihmistoiminnan vaikutusta, on jo käytössä kalaston osalta, mutta useimmiten tulkinta on se, että kalabiomassan kasvu osoittaa ekologisen tilan huononemista. asti, minkä jälkeen biomassa laski värin noustessa. Sekoittuvan kerroksen paksuus kasvaa yleensä tuulten vaikutuksesta vesialueen avoimuuden kasvaessa, mutta valaistun kerroksen paksuuteen avoimuudella ei juurikaan ole vaikutusta. Tähän vaikuttaa esimerkiksi se, että valuma-alueen pinta-ala suhteessa järven kokoon yleensä laskee järven pinta-alan kasvaessa ja tummentavan kuormituksen vaikutus veden laatuun on siksi suurissa järvissä keskimäärin vähäisempi
Climate Change 134: 225–239. Raportteja 15/2022. 2018. Factors behind the threshold-like changes in lake ecosystems along a water colour gradient: effects of dissolved organic carbon and iron on euphotic depth, mixing depth and phytoplankton biomass. 2019. E. Uusia mittareita humuskuormituksen seurantaan. 2024). aiheuttamia muutoksia on usein vaikea erottaa toisistaan. Osa 1: Vesienhoitoaluekohtaiset tiedot. & Estlander, S. 2023. Science of the Total Environment 812: 152420. & Tranvik. & Vainikka, A. J. K., Medeiros, L. Water Research 249: 120964. T, Zwart, J. Westberg, V., Bonde, A., Koivisto, A.-M., Mäkinen, M., Puro, H., Siiro, P. 2024. How to assess the ecological status of highly humic lakes. Development of a new method based on benthic invertebrates. 2021. 2021. Kelly, P. Inland Waters 8: 255–263. Vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelu vuosille 2022–2027. Finstad, A.G., Helland, I.P., Ugedal, O., Hesthagen, T. Browning of boreal lakes: Do public perceptions and governance align with the biological foundations. Unimodal response of fish yield to dissolved organic carbon. & Horppila, J. Journal of Fish Biology 65: 195–205. Kirjallisuus Albrecht, E., Hannonen, O., Palacín-Lizarbe, C., Suni, J., Härkönen, L. Seasonal fluctuations in pigment content of macrophytes: implications for monitoring brownification. Weyhenmeyer, G. Water 13: 223. Choudhury, M.I., Urrutia-Cordero, P., Zhang, H., Ekvall, M. A. Ecological Applications 2023: 33:e2856. Ratkaisuja tummumisen vaikutusten seurantaan voidaan mahdollisesti löytää esimerkiksi eri indikaattoreita yhdistelemällä tai eliöiden fysiologiaan liittyvien indikaattorien avulla (Rajala ym. Turvetuotanto. 2004. R. 2022. Estlander, S., Rajala, S. Metsätalousja turvetuotantotiimi. A framework for understanding variation in pelagic gross primary production of lake ecosystems. M., Leach, T. 2019. 2022. Blanchet, C.C., Arzel, C., Davranche, A., Kahilainen, K. Lisäksi ravinneja valorajoitteisuuden kynnysarvot veden värille todennäköisesti vaihtelevat alueittain ja järven koon mukaan. Knoll, L. Utne, A.C.W. Rajala, S., Estlander, S., Nurminen, L., Sainio, K. 2022. & Hessen, D.O. ISBN 978-952398-010-5. 2014. H., Brentrup, J. & Horppila, J. Koska tummentavan kuormituksen yhteydessä järviin päätyy yleensä myös rehevöittäviä ravinteita, tummumisen ja rehevöitymisen vaikutuksien erottaminen on vaikeaa ja erityisesti tummumista kuvaavien biologisten indikaattorien kehittäminen on haasteellista. Science of the Total Environment 661: 148–154. & Nummi, P. & Poikane, S. Status classification and assessment criteria of surface waters in the third river basin management cycle. Browning-related oxygen depletion in an oligotrophic lake. Ecology and extent of freshwater browning – What we know and what should be studied next in the context of global change. & Hansson, L.-A. Elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus. E., Pilla, R. Aroviita, J., Mitikka, S. Sensitivity of freshwaters to browning in response to future climate change. 2016. Light intensity, prey detection, and foraging mechanisms of age year yellow perch. Ozoli?š, D., Skuja, A., J?kabsone, J., Kokorite, I., Avotins, A. The effect of turbidity and illumination on the reaction distance and search time of the marine planktivore Gobiusculus flavescens. 1997. 38 s. Richmond, H.E., Hrabik, T.R., Mensinger, A.F. & Nurminen, L. A., Müller, R. Ecological Letters 17: 36–43. & Teppo, A. J. H., Soininen, N., Kukkonen, J. Vesitalous 5/2022: 10–12. Horppila, J., Nurminen, L., Rajala, S. Horppila, J., Keskinen, S., Nurmesniemi, M., Nurminen, L., Pippingsköld, E., Rajala, S., Sainio, K. B., Williamson, C. T., Solomon, C. Freshwater Biology 68: 1031–1040. 2024. & Jones, S. 2023. 2018. L. Ecosystems 21: 1364–1376. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 37/2019. A. A., Norman, M. ISBN 978-95211-5073-9. K., Secondi, J., Taipale, S., Lindberg, H., Loehr, J., Manninen-Johansen, S., Sundell, J., Maanan, M. Charophytes collapse beyond a critical warming and brownification threshold in shallow lake systems. Journal of Fish Biology 50: 926–938. KokemäenjoenSaaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosille 2022–2027. & Fisher, T. 8 www.vesitalous.fi JÄRVET. & Vienonen, S. Making waves: The sensitivity of lakes to brownification and issues of concern in ecological status assessment. Hydrobiologia 851: 633–648
2019). Hankkeen vahvuuksia ovat olleet kunnostustoimenpiteiden valinta ja mitoitus kattavan seurannan ja tutkimuksen perusteella sekä kuntien voimakas tahto järven tilan parentamiseksi. 2005; Rask ym. Massiivinen sinileväkukinta herätti Kesän 1997 erittäin voimakkaan sinileväkukinnan siivittämänä Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymä (KUVES) aloitti hoitokalastuksen saman vuoden syksynä mm. 1995) kokemusten rohkaisemina ja tehostetun sekoitushapetuksen kesällä 1998. Tuu su lan järven hoitokalastus on merkittävä ravintoketjukunnostushanke. Tulopuroihin on rakennettu kiintoainesta ja ravinteita pidättäviä kosteikkoja. Kokonaistypen pitoisuus laski nopeasti jätevesikuormituksen loppumisen jälkeen. Hajakuormitus vähenee hitaasti Nykyinen fosforin kuormitus on keskimäärin 3 900 kg vuodessa ja typpikuormitus 63 000 kg (VEMALA 6.3.2023). Kesäaikaiset kokonaisfosforin pitoisuudet ovat laskeneet vuoden 1997 jälkeen sekä päällysettä alusvedessä (kuva 3 ). 2007). Kasvavan väestön jätevesikuormitus ja keinolannoitteiden käyttö lisäsivät ravinnekuormitusta ja kiihdyttivät rehevöitymistä. 2017). Sen vähentämiseksi suunniteltiin sedimentin käsittelyä (Sommarlund ym. Maatalouden kuormitusta on pyritty vähentämään maatalouden neuvontaja tutkimushankkeilla, joista viimeisin on Luonnonvarakeskuksen Kuitu-hanke (https://www.luke.fi/kuitu). Talvipitoisuus on edelleen korkea, mutta kesäaikainen pitoisuus laski lisää kunnostuksen aikana (kuva 4 ). Kaikki kosteikot kattavat noin 0,5 % koko järven valuma-alueen pinta-alasta, mikä voisi olla riittävä karkeilla maalajeilla ravinteiden pidättämiseen (Puustinen ym. Sinilevien kukinnat olivat kuitenkin yleisiä 1980-luvulla (Pekkarinen 1990). Hoitokalastusta ja kierrätyshapetusta Kalastuksella vähennetään sisäistä ravinnekiertoa (Rask ym. Silloin perustettu Tuusulanjärven vesiensuojeluyhdistys aloitti syystalvella 1972 ilmastuksen, joka piti veden happitilanteen tyydyttävänä ja esti kalojen pyydyskuolemia (Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntainliitto 1984; Pekkarinen 1990). 2017; Horppila ym. Kun poh jalla ruokailevien kalojen määrä vähenee, vähenee myös niiden kasvukaudella erittämä fosfori vesipatsaaseen (Horppila ym. Suomen ympäristökeskuksen suunnittelema kosteikkorakentamisen mallikohde Rantamo-Seitteli on niistä suurin (24 ha; 1,3 % valumaalueensa pinta-alasta) (kuva 5 ). 56 41 20 39 16 12 6 3 1 5 1 1 F N Maatalous Luonnon huuhtouma Hulevesi Haja-asutus Laskeuma Metsätalous 10 www.vesitalous.fi JÄRVET. 2022). 2017; Nobre ym. Suuren hajakuormituksen takia fosforipitoisuuden lasku on talvella ollut vähäistä. Kuntalaisten huoli järven tilasta synnytti kansalaisliikkeen Pro Tuusulanjärvi, jonka toiminnan tuloksena kuntien rahoitus vakiinnutettiin jatkuvaksi (Reinikainen 2002). 1960-luvun lopulla vedessä oli kesäisin voimakas leväsamennus ja hapettomuutta jo parin metrin syvyydeltä alkaen. Kuva 2. 2022). Maatalous on suurin fosforin ja typen kuormituslähde, mutta myös luonnonhuuhtouma ja hulevesikuormitus ovat merkittäviä (kuva 2 ). Tuusulanjärven savivaltaisella alueella ravinteiden pidätysteho on pienempi, mikä näkyy talvisissa ravinnepitoisuuksissa (kuva 3 ja kuva 4 ). Panostus on toistaiseksi näkynyt vain lievänä kuormituksen vähentymisenä (Hietala ym. 730 000 euron valtion rahoituksen kosteikkorakentamiseen. 2010-luvulta alkaen kunnostusta on toteutettu lähinnä kuntien rahoituksella, noin 160 000–180 000 eurolla vuodessa. Hanke sai vuosina 1999–2009 merkittävän, n. 1998), josta kuitenkin luovuttiin rahoitushakemuksien rauettua. Muut kohteet ovat pieniä (0,05–2,5 ha). Huonokuntoinen sedimentti aiheutti voimakasta fosforin sisäistä kuormitusta. Lahden Vesijärven (Sammalkorpi ym. Fosforin hajakuormi tuksen vähentäminen on keskeinen kunnostustarve. KUVES kokosi kunnostustyöt vuonna 1999 laajaksi yhteistyöhankkeeksi, jota rahoittavat pääasiassa Järvenpää ja Tuusula. Sen määrän pitäisi olla korkeintaan 2900 kg (VEMALA 6.3.2023). Kosteikot myös elävöittävät maisemaa ja toimivat lintujen pesimäalueina. Jätevesikuormituksen johtaminen Viikinmäen puhdistamolle 1979, laski fosforin kuormitusta 50 % ja typen kuormitusta 30 %. Typpikuorma ei korreloi sademäärän kanssa yhtä selvästi (R²=0,36). Savisilla pelloilla on kokeiltu rakennekalkkia, peltojen talviaikainen kasvipeitteisyysala on lisääntynyt ja lannoitteiden käyttöä on vähennetty. Fosforin vuosikuormitus on ollut pienimmillään 2000 kg ja sateisina vuosina nelinkertainen (Hietala ym. Fosforin hajakuormituksen määrä vaihtelee sateisuuden mukaan: sademäärän ja fosforikuormituksen välillä on merkitsevä korrelaatio (R²=0,75). Ensimmäiset merkit Tuusulanjärven rehevöitymisestä havaittiin jo 1930-luvulla (Järnefelt 1937). Eri lähteiden osuus (%) Tuusulanjärven fosforija typpikuormituksesta VEMALA-mallin mukaan
Kokonaisfosfori, kesä Päällysvesi Alusvesi Kuva 5. 11 Vesitalous 2/2024 JÄRVET. 500 1000 1500 2000 2500 3000 1974-1979 1980-1997 1998-2022 µg /l Kokonaistyppi, maalis Päällysvesi Alusvesi 500 1000 1500 2000 2500 3000 1974-1979 1980-1997 1998-2022 µg /l Kokonaistyppi, kesä Päällysvesi Alusvesi 50 100 150 200 250 1974-1979 1980-1997 1998-2022 µg /. Tuusulanjärven länsirannalle vuonna 2009 valmistunut Rantamo-Seittelin kosteikkoalue vuonna 2021. Kuva 4. Tuusulanjärven päällysja alusveden kokonaistyppipitoisuuden keskiarvot jätevesikuormituksen aikana 1974–1979, kuormituskevennyksen jälkeen 1980–1997 ja aktiivisen kunnostuksen aikana 1998–2022. Etualalla Rantamon allas ja takana Seitteli, jonka kautta Sarsalanojan vedet laskevat Tuusulanjärveen. Kokonaisfosfori, maalis Päällysvesi Alusvesi 50 100 150 200 250 1974-1979 1980-1997 1998-2022 µg /. Kuva 3. Tuusulanjärven päällysja alusveden kokonaisfosforipitoisuuden keskiarvot jätevesikuormituksen aikana 1974–1979, kuormituskevennyksen jälkeen 1980–1997 ja aktiivisen kunnostuksen aikana 1998–2022
Myös matalien alueiden pelkistyneet sedimentit aiheuttavat sisäistä kuormitusta (Tammeorg ym. Fosforikuormitus on arvioitu VEMALA-mallilla. Tuusulanjärven hoitokalastuksen mukana poistuva fosforin määrä verrattuna fosforikuormituksen määrään muutamina kuivina ja sateisina vuosina sekä vuosien 2010–2022 keskiarvot. 400 800 1200 1600 2000 2400 20 40 60 80 100 120 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 2017 2019 2021 kg /ap aja Sa ali s (tn ) Rysät Talvinuotta Kevätnuotta Syysnuotta apajasaalis 12 www.vesitalous.fi JÄRVET. Sen taustalla oli kierrätyshapetuksen aiheuttama alusveden lämpötilan nousu, joka nopeutti orgaanisen aineen mineralisaatiota ja sisäistä kuormitusta hapellisissa olosuhteissa (Horppila ym. Tuusulanjärven hoitokalastuksen kalansaalis pyydyksittäin vuosina 1997–2022 ja syysnuottauksen apajasaalis. 2017) sekä jääpeitteen lyheneminen noin 30 päivällä 1970-luvulta (Hietala ym. 2022). Hoitokalastus on vuosittain poistanut biologisen tuotannon sitomaa fosforia lopullisesti järviekosysteemistä joinakin vuosina jopa 30 % hajakuormituksesta (taulukko 1 ). 2022) ovat lisänneet resuspensiopotentiaalia. 2020). Kalabiomassassa on arvioitu olevan 0,8 % fosforia. 2017). Päällysveden fosforipitoisuus on kunnostusjaksolla kuitenkin ollut 26 % matalampi kuin 1980–1997 (kuva 3 ), vaikkei ulkoinen eikä sisäinen kuormitus ole merkittävästi laskenut. Tuulisuuden voimistuminen ja itse sekoitushapettaminen (Horppila ym. Saalis (tn) Saalissa poistuu (kg) Hajakuorma (kg/v) % haja kuorma Luusuasta poistuu (kg/v) % poistuva Kuiva 2003 84 670 2 200 30 1 100 61 Sateinen 2004 48 390 6 600 6 4 300 9 Kuiva 2014 40 320 2 600 12 1 600 19 Sateinen 2017 53 430 4 700 9 3 200 13 Kuiva 2018 25 200 2 500 8 1 700 12 Ka (2010–2022) 36 280 3 900 7 2 500 11 Kuva 6. Kesän happikadot ovat loppuneet (Saarijärvi 2017). Vuosien 1997–2022 saalis on yhteensä 1 079 tonnia, keskimäärin 70 kg/ha/v (kuva 6 ). Järven ravinnepitoisuus ja levämäärät ovat laskeneet Ravinnetaselaskelmien mukaan järven sisäinen fosforikuormitus kasvoi hapetusjaksolla 2000-luvun alussa. Näissä olosuhteissa Taulukko 1. Lisäksi kasvihuonekaasujen kuplinta on vähentynyt. Ammoniumtypen hapettuminen on edistänyt typen denitrifikaatiota ja piilevät ovat todennäköisesti hyötyneet hapetuksen aiheuttamasta jatkuvasta täyskierrosta (Hietala ym. Sateisina vuosina saaliin mukana poistuu pienempi osuus, koska kuormitus on suurempaa. Kierrätyshapetuksen tavoitteena on ollut pitää alusvesi ja sen myötä sedimentin pintakerros hapellisena fosforin liukenemisen vähentämiseksi
Ekologisen luokittelun luokkarajat on esitetty pystyja vaakaviivoilla kokonaisfosforille ja klorofyllille; vihreä=hyvä, oranssi=tyydyttävä ja punainen=välttävä. hyvää huonompi Hyvä 13 Vesitalous 2/2024 JÄRVET. 2017). 2022). Yhteisarvio 1974-1979 1980-1997 1998-2009 Välttävä 2010-2022 Tyydyttävä Tavoite Hyvä Fosforipitoisuus (µg/?) 131 ?> huono 109 ?> välttävä 81 ?> välttävä 74 ?>tyydyttävä < 55 Typpipitoisuus (µg/?) 1800 ?> huono 1300 ?> välttävä 960 ?> tyydyttävä 900 ?> hyvä < 930 Klorofyllipitoisuus (µg/?) 68 ?> huono 61 ?> huono 34 ?> tyydyttävä 31?> tyydyttävä < 20 Kalasto (yksikkösaalis) välttävä välttävä Hyvä Kemiallinen tila . Kemiallista tilaa heikentää laatunormin (9,1 µg/kg) ylittävä perfluoro-oktaanisulfonaatin (PFOS) pitoisuus ahvenessa (9,4 µg/kg; Ahokas ym. 2020). R² = 0,18 R² = 0,4793 20 40 60 80 100 120 140 40 60 80 100 120 140 Kl or of yll i-a (µ g/ l) Kokonaisfosfori (µg/l) 1998-2022 1980-1997 Jopa 20 tonnia syysnuottauksen saaliista on jaettu ilmaiseksi kotitalouksiin ja riistanhoitoon. Sen edellyttämä ulkoisen kuormituksen merkittävä vähentäminen tuskin ehtii toteutua, koska samanaikaisesti ilmastonmuutos lisää vesiensuojeluja kunnostustoimenpiteiden tarvetta. arvioimme pitkäaikaisen kalastuksen suorien ja epäsuorien vaikutusten, kuten poistetun ravinnemäärän ja vähäisemmän ravinteiden kierrättämisen, olleen tärkeä tekijä veden ravinnepitoisuuden laskulle (ks. Lämpötilan nousu ja pidempi kasvukausi vaikuttavat myös eliöstöön: viileämpää vettä suosiva kuore voi taantua ja lämpeneminen suosii rehevyyttä ylläpitäviä särkikaloja (Rask ym. 2020). Horppila ym. Luokat: Erinomainen, Hyvä, Tyydyttävä, Välttävä, Huono (Uudenmaan ELY-keskus 2009; 2014;2020). Musta viiva kuvaa klorofylli/fosfori -suhdelukua 0,4, jota suurempaa arvoa pidetään merkkinä hoitokalastuksen tarpeesta. Kesäkauden (kesä–syyskuu) ravinneja klorofylli pitoi suudet ovat laskeneet vuoden 1980 jälkeen tilastollisesti mer kit sevästi (esim. talven sademäärän ja valuman sekä kiintoaineja ravinnekuormituksen kasvu, kevättulvien pieneneminen, kerrosteisuusjaksojen yleistyminen ja kesäsateiden aiheuttamat tulvat. Tulevaisuuden näkymät ilmaston muuttuessa Vesienhoitosuunnitelman mukainen tavoite on Tuusulanjärven hyvä tila vuonna 2027. Horppila ym. Tuusulanjärven päällysveden kokonaisfosforin ja klorofyllin pitoisuudet vuosina 1980–1997 ja 2010–2022. Kuva 7. Talviaikaisen valunnan kasvua voi osittain kompensoida tulovirtaaman huippujen Taulukko 2. Tuusulanjärven ekologisen tilan luokat ja luokittelun osatekijät vuosina 2008, 2013 ja 2019. 2017; Rask ym. Vuosien 1974–1997 ekologinen tila on arvioitu käyttäen samoja luokkarajoja. Ennustettuja vaikutuksia ovat mm. Kalaston vaikutuksen vähenemiseen ravintoverkossa viittaavat klorofylli/fosfori -suhteen pieneneminen sekä klorofyllin ja fosforin välisen korrelaation heikkeneminen (kuva 7 ). Tuusulanjärven ekologinen tila on viimeisimmässä, vuoden 2019 luokittelussa nostettu välttävästä tyydyttäväksi (taulukko 2 ), mutta lämpiminä kesinä esiintyy yhä sinileväkukintoja. Ekologisen luokan kokonaisarviota laskee suuri särkikalojen määrä
https://doi.org/10.1007/ s10750-020-04243-9. Pekkarinen, M. Uudenmaan elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus. 82, 54. Uudenmaan elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus, Raportteja 56/2017: 25–31. Sammalkorpi, I., Keto, J., Kairesalo, T., Luokkanen, E., Mäkelä, E., Vääriskoski, J. 77 s. & Sammalkorpi, I. Pelastustalkoot kotijärven puolesta. 2017: Tuusulanjärven hapettaminen 1998– 2013. Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen tulevaisuudessa edellyttää voimakasta panostusta ulkoisen ja sisäisen kuormituksen sekä särkikalojen määrää rajoittaviin toimenpiteisiin ja niitä tukevaan tutkimukseen. (toim.) Tuusulanjärven kunnostus vuosina 1999–2013 – Hoitotoimia ja seurantaa. 60:502–515. 2017, Rask ym. & Lammi, E. & Vikberg, P. Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntainliitto 1984: Tuusulanjärven kunnostussuunnitelma. Suomen ympäristö 231. https://doi. Pysyvä tilan parantaminen edellyttää kuitenkin selvää ulkoisen kuormituksen vähentämistä edes nykytilan yllä pitämiseksi. 213 s. Aquat. aikaistuminen, koska viipymän lyhentyessä pienempi osa kuormituksesta jää kasvukaudeksi Tuusulanjärveen (Hietala ym. 1995: Vesijärviprojekti 1987–1994. Suomen ympäristö 21/20. Hydrobiologia 847, 4559–4573. 2020). Nobre, R., Carneiro, L., Panek., S, & Gonzalés, M., 2019: Fish, including their carcasses, are net nutrient sources to the water column of a eutrophic lake. 2017: Tuusulanjärven lahna-, pasurija särkikannat vuosina 2005–2011. 1998: Savipeittomenetelmän soveltuvuus Tuusulanjärven sedimentin kunnostuksessa. 124 s. Ravintoketjukunnostus, tutkimukset ja toimenpidekokeilut. Responses of zooplankton and fish to restoration in eutrophic Lake Tuusulanjärvi in southern Finland. & Närhi, M-A 2022: Uudenmaan vesienhoidon toimenpideohjelmaksi vuosille 2022–2027. int. Lehtovaara, S. 2022: Tuusulanjärven tilan kehitys 1974–2021 ja kunnostuksen toimintasuunnitelma 2022–2027. Julkaisussa Hietala, J. 1937: Ein Kleiner Beitrag zur Limnologie des Tuusulanjärvi. Särkikalakannan uusiutumis kyky on nykyi sen ulkoisen kuormituksen vallitessa suuri, hoitokalas tus saalis ei useana vuotena ole vastannut saalislajien tuotantoa ja kalasto on seurannan perusteella edelleen runsas (Malinen ym. Variations of internal phosphorus loading and water quality in a hypertrophic lake during 40 years of different management efforts. Internal phosphorus loading due to sediment anoxia in shallow areas: implications for lake aeration treatments. 2007: Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen suunnittelu ja mitoitus. Olin, A. Puustinen, M., Koskiaho, J., Jormola, J., Järvenpää, L., Karhunen, A., Mikkola-Roos, M., Pitkänen, J., Riihimäki, J., Svensberg, M. Verein Limnol. Tammeorg, O., Nürnberg, G., Niemistö, J., Haldna, M. Sommarlund, H., Pekkarinen, M., Kansanen, P., Vahtera, H. Malinen, T., Kervinen, J. Sci. Reinikainen, T. Tuusulanjärven tila on liian suuresta ulkoisesta kuormituksesta huolimatta parantunut jatkuvilla kunnostustoimilla. 2005. & Väisänen, T. & Peltonen, H. Acta Societats pro Fauna et Flora Fennica. Ruuhijärvi, M. 29: 545–549. Verh. Hietala, J., Heikkinen, J. Saarijärvi, E. Vesala & Sammalkorpi, I. org/10.1007/s00027-020-00724-0. Uudenmaan ympäristökeskus. & Hietala, J. Ecological Engineering 103 (2017) 264–274. 14 www.vesitalous.fi JÄRVET. Järnefelt, H. 2022). KeskiUudenmaan vesiensuojelun kuntainliitto. 1990: Comprehensive survey of the hypertrophic Lake Tuusulanjärvi, nutrient loading, water quality and prospects of restoration. (toim.) Tuusulanjärven kunnostus vuosina 1999–2013 – Hoitotoimia ja seurantaa. Frontiers in Ecology and Evolution 7:340. + liitteet. 99 s. Uudenmaan elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus, Raportteja 56/2017: 51–61. Sarja A 218. 2017. Vesitalous 6:21–23. & Horppila, J. Rask M., J. 2002. Horppila, J., Holmroos, H., Niemistö, J., Massa, I., Nygrén, N, Schönach, P., Tapio, P. Vesija ympäristöhallinnon julkaisuja. & Tammeorg, O. Rask, M., Malinen, T., Olin, M., Peltonen, H., Ruuhijärvi, J., Vesala, S. Kunnostuksen nettisivut: www.tuusulanjarvi.org Kirjallisuus Ahokas, T., Nylander, E., Olin, S., Vähä-Vahe, A., Mäntykoski, A. 2020. 2020. Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksen julkaisu 3/2022. Aqua Fennica 20:13–25. 131 s. Responses of the fish community in a eutrophicated lake to long-term food web management assessed by multiple sampling methods. Julkaisussa: Hietala, J
Nykytilanteeseen on päästy aktiivisella kunnostuksella ja yhteistyöllä. Työ jatkuu edelleen. 15 Vesitalous 2/2024 JÄRVET. Vesijärvi on pohjavesivaikutteinen ja luonnostaan hyvin kirkasvetinen, kalaisa ja lajistoltaan rikas. On vaikea kuvitella, että satamassa sijaitsevan Sibeliustalon ympäristö on ennen ollut lähinnä teollisuusaluetta ja Vesijärvi Suomen huonokuntoisin suuri järvi. HEIKKI MÄKINEN FT, toimitusjohtaja, Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö heikki.makinen@vesijarvi.fi MIRVA KETOLA FT, vesistöasiantuntija, Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö mirva.ketola@vesijarvi.fi ANNA HAKALA MMM, limnologi, vesistöasiantuntija, Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö anna.hakala@vesijarvi.fi Vesijärven kunnostustarina on ainutlaatuinen Tänä päivänä Vesijärven virkistyskäyttö on vilkasta. Se kuuluu järvityyppiin Suuret vähähumuksiset järvet, mutta se ei ole luonnostaan yhtä karu kuin tyypin muut suomalaiset järvet. Erityisen kuuluisa Vesijärvi on ollut suurista lahnoistaan (Keto ym. Kuva 1. 2010). Teollistuminen ja kaupungin kasvu johtivat voimakkaaseen rehevöitymiseen Salpausselkien väliin jääkauden jälkeen 10 600 vuotta sitten syntynyt Vesijärvi on vanhin Suomen suurista järvistä (kuva 1 ). Lahden satama on kehittynyt teollisuusalueesta kaupunkilaisten olohuoneeksi. Vesijärven valumaalue ja pääaltaat. Kauniilla ilmalla hakeudutaan sankoin joukoin lahtelaisten olohuoneeksi kutsutulle satama-alueelle
Vesijärven ammattikalastajat menettivät elinkeinonsa ja virkistyskalastus loppui lähes kokonaan. Rehevöityminen kiihtyi 1920–1960 -luvulla ja eteni järven eteläosista myös pohjoiselle Kajaanselälle. Kehitys alkoi vuonna 1971, kun Lahteen perustettiin Suomen ensimmäinen kunnan ympäristönsuojelutoimikunta. 1960-luvulta lähtien Vesijärvi oli Suomen huonokuntoisin suuri järvi. Maatalous alkoi jo 1600-luvulla ja tehostui 1900-luvulla. Kaupungin omat panokset edesauttoivat ympäristötietoisuuden vahvistumista ja lisäsivät ympäristöasioissa vastuullisten toimijoiden määrää. 16 www.vesitalous.fi JÄRVET. Myös lukuisat poliittiset päättäjät ottivat ympäristöasiat omakseen. Toimikunnan esityksestä Lahteen perustettiin 1975 maamme ensimmäinen kunnallinen limnologin virka. Myös pohjavedenotto lisääntyi Vesijärven rannoilla, mikä vähensi hyvälaatuisten pohjavesien purkaantumista järveen. 1800luvun lopulla Lahdesta tuli Vääksyn kanavan (1870–71) ja Riihimäen-Pietarin rautatien (1869) rakentamisen myötä liikenteen solmukohta, ja alueelle kehittyi sahaja puunjalostusteollisuutta. 1980-luvun alussa Lahdessa päätettiin kääntää ympäristöhaitat mahdollisuudeksi. Ensimmäiset merkit Vesijärven eteläosien rehevöitymisestä havaittiin jo 1900-luvun alussa. (Porra & Keto 2020: Lahden ympäristövastuun kehitys, julkaisematon.) Vesijärvi-projekti oli järvikunnostuksen pioneerityötä Kariniemen puhdistamon valmistuttua 1976 puhdistetut jätevedet ryhdyttiin johtamaan Porvoonjokeen ja jätevesikuormitus Vesijärveen poistui kokonaan. 1960luvun puolivälissä vesi muuttui kauttaaltaan vihreäk si. Vesijärvessä ”kivetkin kelluivat”, kun kesäaurinko saattoi kovettaa useita kymmeniä senttejä paksun sinileväpatjan pinnan niin kovaksi, että se kantoi päällään pienet kivetkin. Vuosina 1987–1994 käynnissä olleessa Vesijärvi-projektissa tavoitteena oli sinilevähaittojen torjuminen ja järven vaativan virkistyskäytön palauttaminen (Sammalkorpi ym. Kaupungin ympäristötoimen edustajat tiedostivat, että ympäristöhaittojen hoitaminen synnyttää tutkimustoimintaa, jonka seurauksena ympäristöosaaminen lähtee kasvuun. 1995). Päällysveden pH oli korkea ja syvännealueet laajalti hapettomia. Vesijärven suojeluun ja tutkimukseen saatiin tarvittavaa rahoitusta, mikä mahdollisti myös Vesijärvi-projektin syntymisen 1987. Lahden kaupunki sijaitsee Enonselän rannalla. Jätevesien puhdistuskapasiteetti ei pysynyt väestönkasvun mukana ja riittämättömästi puhdistettuja jätevesiä pääsi Vesijärveen vuosikymmenien ajan. Rehevöityneimmistä alueista erityisesti Enonselän vedenlaatu parani ja fosforin keskipitoisuudet laskivat alle kolmannekseen. kalakuolemia. Sinileväongelmien syyksi alettiin epäillä rehevöitymisen myötä vinoutunutta kalakantaa (Keto ja Sammalkorpi 1988). Tästä huolimatta sinileväkukinnat jatkuivat 1980-luvulla voimakkaina. Vesijärvellä todistettiin 1920-luvulla ensimmäistä kertaa sinilevien myrkyllisyys lämminverisille, kun karjaa kuoli juotuaan sinileväpitoista vettä. Tehtiin ensimmäisiä hoitokalastuskokeiluja ja aloitettiin laajan yhteistyön valmistelu tutkimusorganisaatioi den, yliopistojen, viranomaisten, kalastajien ja paikallisten ihmisten kanssa (ks. Se laati kaupungin ympäristönsuojeluohjelman, jonka ytimessä oli Vesijärven suojelu. Sinilevämyrkyt aiheuttivat mm. Järven vedenpintaa on laskettu useaan kertaan 1600– 1800 -luvuilla, yhteensä yli kolme metriä. tietolaatikko "Laajan yhteistyön toimintamalli"). Ajatus järven kunnostuksesta herää Lahden kaupunki on kehittynyt kuntakentän vahvimmaksi vesienhoidon osaajaksi ja toteuttajaksi. Lahden kaupungin väkiluku kasvoi voimakkaasti erityisesti sotien jälkeen
Vesijärvisäätiön perustamisen myötä mukaan on saatu paikallinen elinkeinoelämä ja esimerkiksi monia taiteilijoita, jotka ovat halunneet tarjota omaa osaamistaan mm. 500 kg/ha), mikä oli kolme neljäsosaa särjen ja kuoreen kannasta. Tehokalastus keskittyi alkuvaiheissa järven eteläosiin, josta poistettiin vuosien 1989– 1993 aikana yli miljoona kiloa kalaa (n. Vesijärven rantaan, entisille teollisuusalueille nousivat Sibeliustalo sekä uudet asuinalueet. Paikallisen median sitoutumisella on saatu tarvittavaa näkyvyyttä ja lisätty vesienhoidon vaikuttavuutta. Ravintoverkkokunnostus tehosi ja sinileväkukinnat katosivat. Laajan projektin painopisteitä olivat hoitokalastuksen tehostaminen, tilan ja kuormituksen tarkkailu, ulkoisen kuormituksen hallinta sekä haja-asutuksen jätevesien ja hulevesien käsittely (Keto 2008). Helsingin yliopiston tutkimukset vahvistivat särjen merkityksen sisäisen kuormituksen aiheuttajana, minkä johdosta Vesijärvellä aloitettiin massiivinen ravintoverkkokunnostus (kuva 2 ). Vesijärvisäätiön myötä kasvaneet taloudelliset resurssit ovat mahdollistaneet hoitotoimien jatkamisen sekä laajan tutkimuksen ja seurannan. Vesijärvisäätiö P äijät-Hämeen Vesijärvisäätiö syntyi 2007, kun joukko Vesijärven tilan heikkenemisestä ja sinileväkukintojen lisääntymisestä huolestuneita vaikuttajia yhdisti voimansa. Kalaston rakennetta on tuettu jatkamalla intensiivistä hoitokalastusta (kuva 2 ) ja tekemällä vesienhoidollisia kuhaistutuksia kuorekannan säätelemiseksi. Järven todettiin vaativan jatkuvaa hoitoa, eikä sitä enää voinut jättää lyhytaikaisen ja epävarman projektirahoituksen varaan. Pohdinnan tuloksena päätettiin perustaa Vesijärvisäätiö (ks. 50000 100000 150000 200000 250000 300000 19 87 19 89 19 91 19 93 19 95 19 97 19 99 20 01 20 03 20 05 20 07 20 09 20 11 20 13 20 15 20 17 20 19 20 21 20 23 Vesijärven hoitokalastussaaliit (kg) 1987-2023 17 Vesitalous 2/2024 JÄRVET. Vuodesta 1987 lähtien järvestä on poistettu yli 4,7 miljoonaa kiloa kalaa ja sen mukana yli 36 tonnia fosforia. Perustajien lisäksi säätiötä rahoittaa joukko yrityksiä ja yksityisiä tukijoita. Vesijärvineuvottelu kunta alkoi kesällä 2006 pohtia Vesijärven ja muiden vesien hoidon jatkuvuuden turvaamista. Kuva 2. Vesienhoitotyö ei olisi edennyt alkua pidemmälle ilman alueen vesienja maanomistajien sitoutumista ja omaa panosta. Kalastusyhteisöt ovat alusta saakka sitoutuneet hoitokalastuksiin ja myös mahdollistaneet yli 30-vuotiaan pyydystalkooperinteen jatkumisen. Uposkasvit levittäytyivät veden kirkastuessa jopa 4 metrin syvyyteen, mikä vahvisti veden pysymistä kirkkaana. Järven tilan parantuessa kiinnostus rantoja ja rantarakentamista kohtaan kasvoi. Vastaavaa ei ollut tehty Suomessa, eikä maailmallakaan saman kokoluokan järvessä. Prosessin seurauksena Lahden kaupunki, Asikkalan ja Hollolan kunnat sekä Esan kirjapaino Oy, Kemppi Oy ja Lahden Teollisuusseura ry, perustivat säätiön turvaamaan vesistökunnostusten pitkän ajan rahoituksen alueella. Vesijärvisäätiön ympärille on rakennettu myös Vesijärvi-kummien verkosto, joka on antanut yksittäisille ihmisille kanavan osallistua järvenhoitoon. Lahteen oli kantautunut 2000-luvun alussa ympäristöhallinnon viesti, jonka mukaan Vesijärvi II-projektin jälkeen ei merkittävää lisärahoitusta olisi näköpiirissä, vaikka järven tila uhkasi edelleen heiketä. hoitotoimia mahdollistavassa varainhankinnassa. Laajan yhteistyön toimintamalli L ahden kaupungin ympärille syntyneessä yhteistyöverkostossa toimenpiteiden valinnassa ja niiden vaikuttavuuden seurannassa on tukeuduttu tutkimusyhteisöön, keskeisimpinä toimijoina Helsingin yliopisto, Luonnonvarakeskus edeltäjineen ja SYKE. Vesijärvisäätiön perustamisen myötä vesienhoidon rahoitus on saatu pidettyä jo viisitoista vuotta selvästi aiempaa korkeammalla tasolla. Säätiö tukee Vesijärven ja muiden Lahden seudun vesistöjen tutkimusta ja kunnostusta jakamalla apurahoja ja avustuksia sekä ylläpitämällä luonnonja ympäristönsuojelua edistävää hankeja tiedotustoimintaa. 1990-luvun puolivälissä veden laadussa ja ravintoverkon rakenteessa oli erittäin hyvä jakso. Kunnostustyön jatkuvuus turvataan Vuosituhannen vaihteeseen tultaessa järven tila alkoi jälleen heiketä, mikä johti uuteen Vesijärvi-projektiin 2002–2007. Samassa yhteydessä järveen kotiutettiin kuha tehokalastuksen vaikutuksia vahvistamaan. Tehokalastus tehtiin troolaamalla, minkä jälkeen hoitokalastusta on toteutettu pääosin syysja talvinuottauksena sekä rysäja katiskapyynnein. Vesijärven vuotuinen hoitokalastussaalis (kg) 1987–2023. Kunnostustoimet perustuivat tutkimukseen. tietolaatikko alla)
Kuvaajassa esitettynä ekologisen luokituksen luokkarajat (SVh) välttävästä erinomaiseen. Vuonna 2019 päättyneen hapetuskokeilun vaikutuksia seurattiin aktiivisesti. Kuva 3. 5 10 15 20 25 30 35 40 19 93 19 95 19 97 19 99 20 02 20 04 20 06 20 08 20 10 20 12 20 14 20 16 20 18 20 20 20 22 Ko ko na is fo sf or i, µg /l Enonselkä Kajaanselkä Hyvä Välttävä Tyydyttävä Erinomainen Hyvä Välttävä Tyydyttävä Erinomainen 5 10 15 20 19 93 19 95 19 97 19 99 20 02 20 04 20 06 20 08 20 10 20 12 20 14 20 16 20 18 20 20 20 22 Kl or of yl lia, µg /l 18 www.vesitalous.fi JÄRVET. Toteutettujen rakenteiden kuntoa sekä toimivuutta on seurattu ja rakenteita huollettu. Merkittävä yksittäinen toimenpide on ollut Lahden keskusta-alueen hulevesien johtaminen puhdistettavaksi Hennalan alueelle pois Vesijärvestä. Kohti hyvää tilaa Viimeisimmän luokituksen (2019) mukaan Vesijärven pohjoisosa on hyvässä ekologisessa tilassa (Kajaanselkä), mutta muu osa on tilaltaan tyydyttävä. Viimeisin kuoreen joukkokuolema tapahtui hellekesänä 2021. 2023 tiedoilla) Talvinuottauksen saalista maaliskuussa 2021. Hajakuormituksen hillitseminen on vaativa tehtävä, eikä siihen kaikilta osin ole vielä keinoja. Viime vuosina Enonselällä on ensimmäisiä kertoja tavattu hyvää ekologista tilaa kuvaavia fosforipitoisuuksia, mutta veden klorofyllipitoisuus ei ole vielä laskenut vastaavasti (Palomäki, 2023) (kuva 3 ). Kokeilu paransi merkittävästi syvänteiden happitilannetta ja pohjaeläimistön elinmahdollisuuksia, mutta vaikutukset jäivät alueellisesti suppeiksi eikä leväkukintoja saatu ehkäistyä (Ruuhijärvi ym. Lupaavia merkkejä tilan kehityksestä on kuitenkin saatu. Voimakkaisiin sinileväkukintoihin Vesijärven eteläosissa pyrittiin puuttumaan pitkäkestoisella ja laajamittaisella hapetuksella, joka aloitettiin talvella 2007–2008. Viime vuosikymmenenä Enonselän viileää hapekasta vettä vaativa kuorekanta kokenut hurjia heilahteluja. Myös haja-asutusalueiden jätevesien sekä taajama-alueiden hulevesien kuormitukseen on puututtu. 2020). Pitkäkestoisen aktiivisen kalastonhoidon ansiosta järvi on nykyisin ”hyvä kalajärvi”. (Lähde: Palomäki 2023, täydennetty v. Heilahtelut ovat vaikuttaneet suuresti myös eläinplanktoniin. Kokonaisfosforipitoisuus (ylh.) ja klorofyllipitoisuus (alh.) pinnanläheisessä vedessä (1 m) Enonselän ja Kajaanselän tarkkailupisteillä kesä-elokuun keskiarvona vuosina 1993–2023, sen jälkeen, kun pahimmat vuodet ovat jo takana. Työtä Vesijärven ulkoisen kuormituksen hallitsemiseksi on tehty maaja metsätalouden kuormituksen osalta toteuttamalla mittava määrä erilaisia rakenteita yhteistyössä maanomistajien kanssa. Hoito kalastus on ollut merkittävä kunnostustoimenpide Vesijärvellä. Toisaalta Kajaanselällä on havaittu huolestuttavaa heikkenevää kehitystä syvänteen happitilanteessa. Nyt ulapan kalayhteisö on normalisoitumassa (Malinen & Vinni, 2023) ja eläinplanktonyhteisö kehittymässä myönteiseen suuntaan (Kuoppamäki, 2023)
Erityisesti Vesijärven eteläisissä osissa sedimentissä on edelleen valtava fosforivarasto. DOI: 10.1007/s10750-020-04289-9 Keto J. Loppuraportti. 11.3.2020, Kari Porra, Juha Keto. Kerrostuneisuuden lopussa myös syvänteiden sedimenteistä vapautuneella fosforilla on merkitystä. Helsingin yliopisto, Lammin biologinen asema; KVVY Tutkimus Oy; Helsingin yliopisto, Ekosysteemit ja ympäristö -koulutusohjelma. Vesijärven sitoutunut tutkijayhteisö on merkittävässä roolissa, kun tunnistetaan nykytilaa, sen kehitystä ja valitaan mahdollisia toimenpiteitä. & Sammalkorpi, I. Vesijärven ulapan kalayhteisö vuosina 2009-2023. & Vinni M. 2023. Vesijärven nykytilan parantaminen vaatii laajapohjaista tutkimusta. Hydrobiologia 847: 4401-4423. 12 s. 2008: Vesijärvi II -projekti 2002-2007. Ilmastonmuutos haastaa järven hoitoa, jos lisääntyvä sadanta kasvattaa valuma-alueelta tulevaa kuormitusta ja korkeat kesäaikaiset lämpötilat vaikuttavat kaloihin ja suosivat sinileviä. Lahden seudun ympäristöpalvelut & Vesijärvisäätiö. Malinen T. Porra K. & Vinni M. Tutkimusraportti nro 256/23. Tarvitaan myös laajaa yhteiskunnallista keskustelua sekä päätöksenteon rohkeutta ja toisaalta myös resursseja. 1988: A fading recovery: a conceptual model for Lake Vesijärvi management and research. Lahden kaupunki, Tekninen ja ympäristötoimiala, Lahden seudun ympäristöpalvelut. Tutkimusraportti nro 2023/93. https://www.vesijarvi.fi/wp-content/uploads/Vesijarventila-2022.pdf. Fosforin poistaminen alusvedestä on aktiivisen tutkimuksen ja selvitystyön kohteena tällä hetkellä. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. (toim.) 2010: Vesijärvi, Salpausselkien tytär. Ruuhijärvi J., Malinen T., Kuoppamäki K., Ala-Opas P. Kuoppamäki K. Keto J. https://www.vesijarvi.fi/wp-content/uploads/Vesijarvenulapan-kalayhteiso-2009-2023.pdf. Palomäki A. 231 s. Rohkaisevaa on, että fosforia nykyään hautautuu sedimenttiin enemmän kuin sitä vapautuu (Jilbert 2020). https://helda.helsinki.fi/ items/5c119fc8-0afb-4e1e-b246-038ef78d9380. KVVY Tutkimus Oy. & Lammi E. 40 s. Lisääntyvä tuulisuus voi lisätä sedimentin sekoittumista veteen. KVVY 1/4 19 Vesitalous 2/2024 JÄRVET KVVY Tutkimus Oy Tutustu palveluihimme Kumppanisi vesistökunnostuksissa » Nykytilan kartoitus » Kuormitusselvitykset » Biologiset tutkimukset » Kunnostusja hoitosuunnitelmat Ota yhteyttä: myynti@kvvy.fi, 03 246 1301 Ympäristövastuuta yhdessä. Vesija ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A 218. 75 s. Päällysveden fosforipitoisuuksien kannalta erityisesti matalat alueet ovat merkittäviä sisäisen kuormituksen lähteitä. https://www.vesijarvi.fi/wp-content/ uploads/Vesij-zoopl_2023.pdf. & Keto J. 2023: Vesijärven tila vuonna 2022. 2020: Responses of food web to hypolimnetic aeration in Lake Vesijärvi. Aqua Fennica 18: 193-204. 15 s. Yksi tulevien vuosien isoista kysymyksistä on kuitenkin, yritetäänkö fosforia poistaa järvestä vai sitoa sitä tiukemmin sedimenttiin. DOI: 10.1007/s10750-020-04319-6. 2020: Impacts of a deep reactive layer on sedimentary phosphorus dynamics in a boreal lake recovering from eutrophication. 2023: Vesijärven ulapan eläinplankton vuonna 2023 ja pitkällä aikavälillä. & Tuominen L. Hydrobiologia 847: 45034523. (toim.) 1995: Vesijärviprojekti 1987-1994: ravintoketjututkimus, tutkimukset ja toimenpidekokeilut. Sammalkorpi I., Keto J., Kairesalo T., Luokkanen E., Mäkelä M., Vääriskoski J. 2020, julkaisematon: Kalastusneuvos Juha Kedon ja ympäristöjohtaja emeritus Kari Porran ajatuksia ja kokemuksia Lahden tiestä tärkeäksi ympäristökaupungiksi. Keto J., Kolunen H., Pekkarinen A. Lähdeviitteet Jilbert T., Jokinen S., Saarinen T., Mattus-Kumpunen U., Simojoki A., Saarni S., Salminen S., Niemistö J & Horppila J
Vuosikymmeniä kestänyt vesistöjen kuormitushistoria ylläpitää sedimenttien ravinnevarastojen ja sisäisen kuormituksen kautta järvissä rehevää tilaa. Syy-seuraussuhteiden selvittäminen voi olla hankalaa mittaus-/analyysitiheyden ollessa liian harva tai vaikutusten näkyessä vasta aikojen kuluttua. Vesienhoitotyössä tarvittavaa tietoa tuotettiin usean alueen toimijan taholla, mutta tieto oli hajallaan ja vaikeasti tiedon tarvitsijoiden hyödynnettävissä. Tehokas vesien hoitotyö edellyttää puolestaan tutkimukseen perustuvaa tietoa päätöksenteon pohjaksi hoitotoimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Vielä neljä vuotta sitten Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiössä tuskailtiin alati kasvavan datamäärän alla. Ratkaisua lähdettiin etsimään keskitetyn tiedonhallinnan avulla, ja siihen tarpeeseen valikoitui suomalaisen yrityksen kehittämä EMMI-ympäristömonitorointijärjestelmä. Ajallisesti ja alueellisesti kattavan tiedon kerääminen edellyttää riittäviä resursseja, ei yksin tiedon keräämisen, vaan myös kerätyn tiedon hallintaan. Merkittävä määrä Vesijärven EMMIin tuotavista tiedoista saadaan Lahti Aquan, eli Lahden kaupungin vesi Keskitetty tiedonhallinta vesienhoitotyössä ja toimenpiteiden vaikutusten seurannassa – esimerkkinä Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö JUSSI HUOTARI Vesistöasioiden ja dataanalyysin asiantuntija, Masinotek Oy, jussi.huotari@masinotek.com 20 www.vesitalous.fi JÄRVET. Toimenpiteiden vaikutusten seurannan pitää olla pitkäkestoista, jotta tuloksia voidaan luotettavasti todentaa. Tietolähteet ja ratkaisut Nykyaikaisten tiedonsiirtoja rajapintatekniikoiden avulla tieto saadaan kerättyä useista eri lähteistä yhteen tieto järjestelmään, ja tiedontuonti voidaan tarvittaessa automatisoida siten, että aikasarjat päivittyvät uusilla aikaleimoilla sitä mukaa, kun automaattimittareilta tai muista järjestelmistä kerättävää uutta mittausja analyysitietoa on saatavilla. T avoite vesiemme vähintään hyvään ekologiseen tilaan palauttamiseksi edellyttää vesienhoitotoimenpiteitä. Tämä huomattiin myös Vesijärvisäätiössä, missä tavoitteena oli saada alati kasvava datamäärä järjestykseen yhteen järjestelmään, jossa sitä olisi helppo tarkastella ja sitä olisi helppo jakaa kaikille alueella vesienhoitotyössään sitä tarvitseville. Myös toimenpiteiden aikainen seuranta on tärkeää, sillä esimerkiksi maanmuokkaustoimien aiheuttamat lyhytaikaiset kuormituspiikit saattavat kumota toimenpiteen positiiviset vaikutukset vuosiksi eteenpäin. Vesijärvisäätiön tietojärjestelmään kerätään Vesijärven vedenlaadun mittaustiedon lisäksi tietoa myös Vesijärveen laskevista joista ja puroista, ja dataa on järjestelmään kerätty myös useilta muilta säätiön toimialueeseen kuuluvilta järvien ja jokien havaintopisteiltä. Toimenpiteiden vaikutusten seuraaminen ja dokumentointi on myös siksi tärkeää, että voisimme oppia niin hyvistä kuin huonoistakin kokemuksista. EMMI-tietojärjestelmään dataa voidaan lisätä myös käsin. Yhteensä EMMIssä on kartalle kohdistettuja havaintopisteitä lähes sata kappaletta. Lisäksi monista havaintopisteistä dataa mitataan tai näytteitä kerätään usealta syvyydeltä. Siksi toimenpiteiden kohdistaminen (kustannus-)tehokkaasti vaatii laaja-alaisempaa näkökulmaa ja tietopohjaa vesistöille aiheutuvista paineista, kerätyn tiedon analysointia sekä myös ymmärrystä käytettävästä toimenpidevalikoimasta. Koska pistekuormituksen leikkaaminen ei ole riittävän tehokkaasti vaikuttanut vesistöjen tilatavoitteiden saavuttamiseen, ovat katseet siirtyneet entistä enemmän valuma-alueille maaja metsätaloudesta tulevaan hajakuormitukseen. Mittausdataa myös muilta toimijoilta Vesijärven velvoitetarkkailun ja täydentävän seurannan veden laatu dataa kerätään 15 näytepisteeltä usealta syvyydeltä. Muutama havaintopiste on ajan saatossa jäänyt seurantaohjelmasta pois, mutta tiedot säilyvät järjestelmässä niin kauan, kuin se tarpeelliseksi todetaan. Tämä on tilanne, vaikka ulkoinen kuormitus saataisiin leikattua kokonaan pois, mikä ei tietenkään edes ole todennäköinen skenaario. Samat hyväksi koetut toimenpiteet yhdessä kohteessa eivät välttämättä sovellu toiseen kohteeseen