VenäjänAika 4 | 2017 Irtonumero 7,5 € Suomi 100 -juhlaa Venäjällä Kuinka Urhosta tuli Kekkonen Diplomatiaa ja journalismia Astana Suomalainen juurtui Arkangeliin & PUHDASTA ENERGIAA s.48
26 90 26 90 Ilkka Taipale MIELISAIRAALASSA Ilkka taipale on viettänyt 14 vuotta mielisairaalassa ja 11 vuotta eduskunnassa. 24 90 Luke Harding VAIENNETTU Agentti Litvinenkon murhan käänteet myrkytyksen valmisteluista, peittelystä ja juonista syyllisten paljastamiseksi ovat tarua ihmeellisempiä. ILMESTYY 20.11. Kalle Kniivilä TANJAN KATU Kirja ei kerro eliitin valtataisteluista, vaan siitä, miten vuosisadan 1917–2017 mullistukset Venäjällä ovat vaikuttaneet arkielämään. Siinä ei ole paljon eroa, hän tokaisi kerran potilailleen. Lauri Nurmi PERUSSUOMALAISTEN HAJOAMISEN HISTORIA Suomen the House of Cards. Hanna Nikkanen & Työryhmä HYVÄN SÄÄN AIKANA Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken. Tiukalla ammattitaidolla kirjoitettu kirja nykyaikamme kovimmasta poliittisesta kamppailusta. Korealainen romaani Murakamin ja Ishiguron jalanjäljissä. 24 90 26 90 SUURI JOURNALISTIPALKINTO 22 90 TIETO-FINLANDIAEHDOKAS JA KANAVA-PALKINNON VOITTAJA. 24 90 Elvi Sinervo YHÄ KATSELEN PILVIÄ Harvinaisuus: elämäkerta naisesta! ”Tuntuu mahdottomalta uskoa, että kaikki teoksessa kerrottu on mahtunut yhden ihmisen elämään." -bloggari 29 90 Teivo Teivainen MAAILMANPOLIITTINEN KANSALLISKÄVELY Terävä kirja kansallisista symboleista. Kyung-sook Shin JÄÄN LUOKSESI Nuoruus, rakkaus ja ystävyys ovat samanlaisia kaikkialla, ajasta ja paikasta huolimatta. LUE AINAKIN NÄMÄ TILAA KUUMIMMAT OPUKSET NETTIKAUPASTAMME: WWW.INTOKUSTANNUS.FI intokustannus.fi PSST! KUN LIITYT INNON YSTÄVÄKSI, SAAT 20 % ALENNUKSEN KAIKISTA KIRJOISTAMME. ILMESTYY 20.11
Tulemme mm. VENÄJÄN AIKA 3 pääkirjoitus 21 vuotta käsi valtimolla Suomi ja Venäjä ovat vuodesta 1917, eli 100 vuotta, olleet toistensa rajanaapureina itsenäisinä valtioina. Raskaiden sotavuosien jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa alkoi uusi kausi, joka jatkuu edelleen Kremljov Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa. Suurvaltasuhteet, Venäjän suhteet EU-maihin, Venäjän sisäja ulkopolitiikka, taloussuhteet, kulttuuri, ihmisten kanssakäyminen, turismi ja urheilu tulevat edelleen olemaan hyvin edustettuina lehdessämme. Lukijapalautteemme on ollut valtaosaltaan positiivista, joskin lukijoiden joukosta on löytynyt joitakin soraääniä, jotka ovat pitäneet lehteä joko liian kriittisenä tai jopa Venäjän vastaisena tai liian Kremlin politiikkaa myötäilevänä ja jopa ”trollaavana”. 1809 Suomen Suuriruhtinaskunnan, jolla oli autonominen asema Venäjän keisarikunnassa, omat valtiopäivät, raha, postimerkki, vaakuna jne. Tarkoituksenamme on seurata ja raportoida Suomen ja Venäjän keskinäisistä suhteista ja kehityksestä mm. Olemme puoluepoliittisesti sitoutumaton lehti, joka toimii avoimena keskustelufoorumina kaikille Venäjän asioista ja tapahtumista kiinnostuneille. maailmansodan jälkimainingeissa seurasivat sisällissota molemmissa maissa, suomalaisten nationalistien ristiretket Vienan Karjalaan 1920-luvulla, ryssäviha Suomessa 1930-luvulla, talvisota ja lopuksi jatkosota. Venäjän Aika –lehdessä tehdään vuoden 2018 alussa joukko rakenteellisia uudistuksia, jotta lehti palvelisi entistä paremmin lukijoidensa toiveita. Myöskään kahden itsenäisen valtion yhteinen taival ei ollut helppo – Suomen irtautumista Venäjästä 1. Venäjän Aika -lehti on jo 21 vuoden ajan tarkkaavaisesti seurannut Venäjän tapahtumia ja kehitystä ja pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan kehumaan positiivisia saavutuksia ja arvostelemaan tai paheksumaan ilmeneviä epäkohtia. Se on täysin normaalia – niin paljon kun on ihmisiä, niin paljon on myös mielipiteitä. Todellisuudessa kansojemme kanssakäyminen ja yhteinen historia ulottuu satoja vuosia taaksepäin. sellaisilla aloilla, joita muu valtamedia ei valaise. Suomen ja Venäjän 1300 kilometrin pituinen raja on rauhanraja sanan todellisessa merkityksessä ja Venäjän ulkorajoista turvallisin. Sitä ennen, vuonna 1808 Venäjä valloitti Suomen Ruotsilta ja teki siitä v. panostamaan juttuihin, jotka ovat kiinnostavia nuorille suomalaisille. Toivotamme lukijoillemme hyvää loppuvuotta ja riemukasta Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlintaa. Siihen on mahtunut niin hyviä kuin huonojakin hetkiä – monia sotia, sortoa, vihaa, venäläistämistä, mutta samalla molemmille viihtyisää yhteisoloa, edullista kauppaa, kulttuurivaihtoa, turismia jne. Olemme sinä aikana muuttuneet maatalousvaltaisesta takapajulasta yhdeksi maailman johtavimmaksi teollisuusmaaksi niin puunjalostuksessa, metsäteollisuudessa, elektroniikassa, koneja laivarakentamisessa kuin lääketieteessäkin, muita aloja unohtamatta. Vuoden 1945 jälkeen sotakorvauksista clearingkaupaksi muuttunut maiden kaupallinen kanssakäyminen merkitsi Suomelle merkittävää elintason nousua. ALEKSANDER BORODAVKIN PÄÄTOIMITTAJA
PÄÄKIRJOITUS SUOMI 100 -juhlaa Venäjällä ITSENÄISTYMINEN oli luonnollinen askel KEKKONEN ja idänsuhteet VENÄJÄ -uhkakuvia syytä purkaa SUOMALAISMEPIT dialogin puolesta EMIGRANTISTA Suomen kulttuurin äiti VIROLAISMEPPI: Baltiassa vielä syrjintää DIPLOMATIAA ja journalismia MITENJOV KONTAKT ILKKA itämaan kiertäjä ASTANASSA on tulevaisuuden energiaa VENÄJÄN motiivit Syyriassa SUOMALAINEN juurtui Arkangeliin DOVLATOV ja Rubinsteina INTERNET tarjoaa tietoa Neuvostoliitosta MESSUJA Moskovassa ja Pietarissa SUOMALAINEN graniitti vanhassa Pietarissa TYÖPERÄINEN maahanmuutto Venäjälle KIRJAT LEONIDIN ruokavinkki VANJA-SETÄ tässä numerossa 3 6 10 12 16 18 21 24 26 28 29 45 48 51 54 56 59 60 62 64 66 68 70 60 68
Painopaikka Libris, Helsinki ISSN 1455-0520 Kannen kuva: Virve Obolgogiani Aikakauslehtien Liiton jäsen 56 64 70. 0400 407 268, fax (09) 856 5557 a.borodavkin@novomedia.fi Ulkoasu HANK www.hank.fi Hannu Kavasto, AD Toimitusneuvosto Kimmo Kallonen, puheenjohtaja Sisko Ruponen, Aleksander Borodavkin, Merja Hannus, Kari Ketola. Kustantaja Oy Novomedia Ltd Yläkaskentie 19 A FIN-00740 Helsinki fax (09) 856 5557 novomedia@novomedia.fi www.venajanaika.fi www.novomedia.fi Päätoimittaja Aleksander Borodavkin Oy Novomedia Ltd Matkapuh. Ilmoitusmarkkinointi novomedia@novomedia.fi Tilaukset Kesto 26 € / vuosi, vuosikerta 30 €, tilaushinta ulkomaille 35 € / vuosi, fax (09) 856 5557 Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa
6 VENÄJÄN AIKA suomi 100
Esityskappaletta ei ole vielä varmistettu. VENÄJÄN AIKA 7 XVIII suomalaisvenäläinen kulttuurifoorumi Pietarissa Suomi 100 -juhlaa Venäjällä F oorumi oli Venäjän päätapahtuma Suomi 100-juhlavuonna. ”Yhteishanke on aloitettu vuonna 2015 Dick Holmströmin ollessa Åbo Svenska Teaterin johtaja”, kertoi nykyinen johtaja Jukka Aaltonen. Siitä tuli edistyksellisten intellektuaalien kohtauspaikka, ja sen esitykset saivat aikaan keskusteluja ajankohtaisista aiheista. Ostrovskin näytelmän ”Rakkauden pitsit”. Åbo Svenska Teaterin on tarkoitus vierailla Pietarissa vuonna 2020. Vuonna Suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi ”Kulttuurin sadat kasvot” 21.-23.9.2017 Pietarissa keräsi eri puolilta Venäjää ja Suomea noin 450 kulttuurin toimijaa neuvottelemaan 107 yhteisestä hankkeesta.. Yhteistyön vauhdittajana on ollut myös Soile Tirri Turun SuomiVenäjä-seurasta. Seuraavassa on muutamia mielenkiintoisia poimintoja. ”Fontankateatterin on perustanut v.1980 Vladimir Malishtky. Teatteriyhteistyötä Teatteria koskevassa istunnossa esiteltiin Suomen vanhimman teatterin, vuodesta 1839 toiminnassa olevan Åbo Svenska Teaterin ja Pietarissa toimivan Fontankajoen Nuorison Teatterin (The State Youth Theatre on the Fontanka) hanke. Fontanka-teatteri tuo Turkuun ensi huhtikuussa A.N. Osallistujat saivat myös tutustua Pietarin kulttuurikohteisiin valinnan mukaan. Hankeneuvottelujen lisäksi foorumissa pidettiin alakohtaisia istuntoja sekä kaksi seminaaria: ”Suomen itsenäistyminen ja Venäjä” ja ”Kansainväliset kulttuuritapahtumat kulttuurimatkailun kehityksen käynnistäjinä”. Avajaisiin osallistuivat ja tervehdyksensä toivat Venäjän pääministeri Dimitri Medvedev ja Suomen pääministeri Juha Sipilä
Viisivuotias Ali oli lähtenyt katsomaan Palatsiaukiolle pappi Gabonin johtamaa kulkuetta tsaari Nikolai II:n luo. Sen jälkeen hän poistui jatkamaan kokousta. Venäläiset kertoivat, että esim. Tsaari ei näyttäytynyt marssijoille, jotka pyysivät kurjuutensa lopettamista. Tällöin otettiin avuksi lobbaus. Teatterissa työskentelee 95 näyttelijää, joista 30 on vierailevia. silver-ring.ru). Taiteilija Aleksanteri Ahola-Valon vuosi 1917 Pietarissa, ELPO ry 2017 Aleksanteri Ahola-Valo 1900-1907, Helsingin kaupungin taidemuseon julkaisujan:o 56, Libris Oy 1998 ”Hankkeissa on tärkeää molemminpuolinen tahto tehdä yhteistyötä.”. TEKSTI: LEENA EEROLA Kirjallisuutta: Ahola, Ritva: Aika laulaa laulujaan, ELPO ry 2007 Ahola, Ritva: Uusi maa, uusi ihminen, ELPO ry 2015 Sanna Saarinen: Tapasin Tolstoin, Taiteilja Ahola-Valon muistikuvia Repinistä Rytiin, Finn Lectura, 2015 Sanna Saarinen, Venäjän vallankumouksen silminnäkijä. 1998. Hän teki ampumisesta ja kaaoksesta paikalla piirroksen. Ryhmälle lahjoitettiin Sanna Saarisen uutuusteos ”Venäjän vallankumouksen silminnäkijä. Kultalahti (1869– 1902) poika. Tshehovin näytelmiä on vaikea tuoda Suomeen, koska isoja näyttämölavastuksia on hankalaa sijoittaa monesti kooltaan pienemmille suomalaisille näyttämöille. Näistä mainittakoon Kuhmon kamarimusiikki, Pietarissa toimivan INTER ASPECTin järjestämät kansainväliset musiikkifestivaalit ja kuorokilpailut (http://wccc.su/ http://interfestplus.ru/en) ja Hopeasormuksen Venäjältä Suomeen järjestämät kulttuurimatkat (www. Tapaus, joka järkytti kovasti lasta ja vaikutti hänen elämäänsä, oli Pietarin verisunnuntai v.1905. Taideteoksia hän teki yhteensä noin 10 000. Ali oli monilahjakkuus. Pojat menivät katsomaan lähetystöä. Åbo Svenska Teater ei saanut avustusta opetusja kulttuuriministeriöltä. Viiritsassa Inkerinmaalla, johon isä perheineen karkotettiin epäiltynä, 7-vuotias Ali perusti leikkitovereidensa kanssa leikkikoulun, jossa lapset toimivat opettajina. Ihmisiä kuoli ja veri virtasi. Ennen jokaista esitystä näyttelijät harjoittelevat näytelmän. Turun kaupunki osti yhden Fontankan esityksen”. Ahola-Valo toimi usealla alalla. Lenin teki päätöksen ja kirjoitti nimensä Svinhufvudin paperiin parissa minuutissa. Ali oli myös todistamassa 27.2.1917 helmikuun vallankumouksen aamua Znamenskaja-, nykyisin Vosstanija-aukiolla. Fontankan näytelmät vaihdetaan kuukauden välein. kehitteli evohomologiaa eli itsekasvatukseen perustuvaa kasvatusmetodia. Suomalaiset esittivät toiveinaan nähdä Suomessa vierailuina venäläisiä klassikkoja, esityksiä tämän päivän Venäjältä, alkuperäiskansojen näytelmiä ja kokeilunäytelmiä. Jukka Aaltonen kertoi hankekokemuksista: ”Hankkeissa on tärkeää molemminpuolinen tahto tehdä yhteistyötä, kontaktiverkot ja rahoitus. Aleksanteri Ahola-Valo oli Pietarissa toimineen suomalaisen nuohoojan ja sanomalehtimies Pekka Aholan (1875–1919) ja Idan o.s. Hanke on toteutettu Suomen opetusja kulttuuriministeriöltä saadulla erityisavustuksella. Hänen teoksiaan on ollut näyttelyssä mm. Ohjelmisto on sisältänyt maailman näytelmäkirjallisuuden mestariteoksia. Taiteilija Aleksanteri Ahola-Valon vuosi 1917 Pietarissa”. 8 VENÄJÄN AIKA suomi 100 1989 teatterin johtajaksi tuli nykyinen johtaja Semyon Spivak”, selvitti Fontankateatterin taiteellinen varajohtaja Natalia Brhozovskaya. Puihin kiivenneitä poikia putosi kuolleina maahan. Siellä hän sai kuulla, että Suomesta oli tullut ”pyttypäitä” tapaamaan Vladimir Iljitsh Leniniä. Ryhmä tutustui esitysten ja näyttelyn lisäksi kiertoajelulla niihin paikkoihin Pietarissa, joissa Ahola-Valo oli vaikuttanut. Kansainväliset kulttuuritapahtumat matkailun pontimena Viimeisenä päivänä pidetyssä seminaarissa ylijohtaja Riitta Kaivosoja Suomen opetus-ja kulttuuriministeriöstä totesi alustuksessaan mm., että festivaalikentällä on paljon kansainvälisen matkailun potentiaalia. Uudenvuodenaattona 1917 Ali oli tutustumassa uusiin kirjoihin Smolnan kirjastossa ystävänsä kirjastonhoitaja Vladimir Izbakovin luona. Seminaarissa käsiteltiin monia kulttuurimatkailun esimerkkejä. Teatterilla on kaksi näyttämöä: 500-paikkainen ja 310-paikkainen näyttämö Izmailovskypuutarhassa, Fontankan rantakatu 114. Neljäs versio tapahtumasta on öljymaalaus vuodelta 1985. Aleksanteri Ahola-Valo Venäjän vallankumouksen kokija ja Suomen itsenäisyysjulistuksen allekirjoituksen näkijä Pietarin kulttuurikohteiden vaihtoehtona oli tutustuminen suomalaisen taiteilijan ja kasvatustieteen kunniatohtorin Aleksanteri Ahola-Valon (1900-1007) elämäntyöhön ja kokemuksiin Pietarissa 1900-luvun alussa. Hän mm. Sotilasosasto aloitti ampumisen. HAMissa v. Joka päivä esitetään eri näytelmä kahdella näyttämöllä. Seuraava kulttuurifoorumi pidetään ensi vuonna Savonlinnassa. Silinteripäisten miesten joukosta Pehr Evind Svinhufvud esitti Suomen itsenäisyyttä koskevan anomuksen Leninille. Se toimi vuoteen 1916 asti
Tietokirjailija Sanna Saarinen ja ELPO ryn puheenjohtaja Risto Suvanto. Ahola-Valo taidenäyttelyssään Malmbergetissä, Ruotsissa v. 1948. Pääministeri Dimitri Medvedev puhuu foorumin avajaisjuhlassa Pietarin valtion akateemisessa Kapellassa.. VENÄJÄN AIKA 9 Ylhäälhtä Vasemmalta myötäpäivään: Åbo Svenska Teaterin johtaja Jukka Aaltonen Foorumin tapahtumapaikan eli Moskova-hotellin edessä. Pietarhovin suuren palatsin upeaa julkisivua. Ahola-Valon nuorena muotoilema valokuva hänestä itsestään vuodelta 1916
Sosiaalidemokraatit menivät pisimmälle. Hallitsemisen jatkuvuutta edusti nyt duuma ja sen valitsema väliaikainen hallitus pääministerinään ruhtinas Georgi Lvov. Dosentti Arto Luukkanen kertoo, että Suomessa oli hyvät valmiudet itsenäisyydelle vuonna 1917. Eduskunta, keskusja paikallishallinto toimivat. Muun muassa maaseudun tilaton väestö kasvoi ja köyhtyi. Vladimir Lenin palasi Suomen kautta Venäjälle huhtikuussa 1917. Kirkko ja koululaitos olivat myös toimivia ja ne pitivät moraalia yllä. Osa kansanedustajista vaati valtaa eduskunnalle. Suomalaiset saivatkin itse olla mukana valmistelemassa manifestia, jolla väliaikainen hallitus kumosi kaikki Suomen perustuslaillisia oikeuksia loukkaavat lait ja asetukset. Epäkohtiakin oli. He halusivat maaliskuun lopulta lähtien jo täyttä itsenäisyyttä. Hallitukselle uskolliset joukot antautuivat lopulta ja Nikolai II ja samalla Romanovin suku joutuivat luopumaan kruunusta 15.3.1917. Lenin ja Stalin edistivät Suomen itsenäisyyttä Kevään manifesti toteutti perustuslaillisen ohjelman ja suurin osa porvaripuolueista olivat siihen tyytyväisiä. Näiden joukossa olivat myös bolsevikit. Sotajoukot eivät enää totelleet päälliköitään, vaan rivimiehet usein surmasivat esimiehensä ja lähtivät kaduille protestoimaan yhdessä tyytymättömien kansalaisten kanssa. Lisäksi teollisuuden ja metsätyöväen työja elinolot olivat huonot. Tähän heitä innosti Luukkasen mukaan Lenin ja bolsevikkipuoleen kansallisuusohjelma, jota oli laatimassa muun muassa Josif Stalin. Ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous mahdollistivat kuitenkin vapautumisen naapurimaan vallasta.. Suomessa oltiin valmiit luovuttamaan ylin valta Venäjän väliaikaiselle hallitukselle. Suomen kannalta oli tärkeää, että väliaikainen hallitus halusi tehdä eron tsaarin sortopolitiikkaan. 10 VENÄJÄN AIKA suomi 100 Suomella oli kaikki valmiudet itsenäisyyteen vuonna 1917 S uomen talous oli hyvällä mallilla lähinnä Venäjän kaupan ansiosta. Ensimmäisen maailmansodan pitkittyminen, valtavat tappiot rintamalla, elintarvikepula ja eri ryhmien protestoinnit, propaganda ja agitaatiot veivät Venäjän vallankumoukseen maaliskuussa 1917. Tätä taustaa vasten luokkavastakkaisuudet ja tyytymättömyys kasvoivat. Suomessa vallitsi järjestys ja elintarviketilanne oli kohtuullinen. Yhteiskunta oli järjestäytynyt. Ohjelmassa tarjottiin Suomelle vapautta Venäjästä ja itsenäisyyttä. Kansallisuuspolitiikallaan bolsevikit halusivat horjuttaa väliaikaista hallitusta ja sillä houkuteltiin Venäjän historiaa Helsingin yliopistossa opettava dosentti Arto Luukkanen sanoo, että Suomessa itsenäisyyden rakennusprosessi oli vuoden 1917 tapahtumiin mennessä edennyt siihen pisteeseen, että itsenäisen Suomen syntyminen oli luonnollinen askel. Suomen sosiaalidemokraatit olisivat menneet jo tässä vaiheessa pidemmälle ja he vaativatkin muun muassa torppareiden vapauttamista ja kahdeksan tunnin työpäivää. Suomi menetti suurruhtinaansa. Valtaa Venäjällä halusivat myös maan alta nousseet vallankumoukselliset ryhmittymät
Sisällissodan osapuolet alkoivat näin ollen olla valmiina katkeraan ja veriseen kansalaissotaan. Svinhufvudin johtaman porvarillisen senaatin, jonka tärkeimmäksi tehtäväksi tuli itsenäisyyden toteuttaminen. Eduskunta hyväksyi oikeiston äänin 6.12.1917 senaatin itsenäisyysjulistuksen ja sen toimet itsenäisyyden toteuttamiseksi, hallitusmuodon aikaansaamiseksi ja ulkovaltojen tunnustuksen hankkimiselle Suomen itsenäisyydelle. Tammikuun 12. Porvarit olivat lähinnä myöntyvyysja yhteistyölinjalla, jonka mukaan ainakin toistaiseksi korkeinta valtaa saisi Suomessa käyttää Venäjän väliaikainen hallitus. Luukkanen kertoo, että Lenin piileskeli Suomessa useampaan otteeseen ennen lopullista vallankumousta. Venäjän kyky käydä sotaa oli luhistumassa. Toki suomalaiset olivat rakentaneet itsenäisyydelle vahvan pohjan toimivine instituutioineen. VENÄJÄN AIKA 11 myös suomalaisia toimimaan vallankumouksen hyväksi. Arto Luukkasen mukaan J.K. Bolsevikit taas olivat julistaneet suhtautuvansa vähemmistökansallisuuksien itsenäisyyspyrkimyksiin myönteisesti. Talvipalatsi, josta käsin Kerenski oli johtanut väliaikaista hallitusta, sortui 7.11.2017 eli Venäjän juliaanisen ajanlaskun mukaan 25.10.2017. Luukkanen sanoo, ettei Ilman aseita voida käydä sotia. 28.1. Luukkasen mukaan Venäjän sisäpolitiikkaan liittyy nykypäivänäkin monisäikeisiä uhkakuvia. Svinhufvudin senaatti seurasi vallankumouksellista liikehdintää levottomana, mutta varsinaiseen kapinaan ei uskottu. Suomen kannalta todellinen uhka voi Venäjä-asiantuntijan mukaan realisoitua vain nimenomaan Venäjän sisäpoliittisista syistä. Valtalakia ei enää hyväksytetty Venäjän väliaikaisella hallituksella. Ulkopolitiikan ja sotilasasiat sosiaalidemokraatit olisivat toistaiseksi jättäneet venäläisten hoidettavaksi. sotilaskomitean jäsenen Carl Gustaf Emil Mannerheimin luomaan hallitukselle armeijan ja toimimaan sen ylipäällikkönä. Leninin kiihotuksella ja rohkaisulla oli kiistatta osuutensa Suomen tapahtumiin. Bolsevikkien lähettämä asejuna Suomeen mahdollisti omalta osaltaan Suomen sisällissodan. Vladimir Leninin johtamat bolsevikit tukivat voimakkaasti vallankumouksellista toimintaa Suomessa. Neuvostohallitus tunnusti Suomen itsenäisyyden 31.12.1917 ja Ranska ja Saksa heti tammikuun alkupäivinä. Luukkanen toistaa, että Suomi oli kaikin puolin valmis itsenäisyyteen. Porvaripuolueiden eduskuntaryhmissä vapaus Venäjästä ja täydellinen itsenäisyys sai entistä enemmän kannatusta. punakaartit alkoivat ottaa valtaa käsiinsä Etelä-Suomen kaupungeissa ja punaisten poliittinen johto järjestäytyi Suomen kansalaisvaltuuskunnaksi, joka otti ohjelmakseen työväenluokan vapauttamisen. Svinhufvudin senaatti antoi 4.12.1917 eduskunnalle ilmoituksen Suomen itsenäistymisestä ja sen edellyttämän hallitusmuodon tärkeydestä. Tämä oli Luukkasen mukaan ratkaisevaa sisällissotaan johtavia syitä tarkasteltaessa. Ajankohta oli Svinhufvudin senaatille hyvä. Maailmansota ja kansainvälispoliittinen tilanne edistivät ratkaisevasti Suomen itsenäisyyspyrkimyksiä. Jos Venäjän talous ajautuisi todella huonoon tilaan ja rahat loppuisivat ja/tai naapurimaassa alkaisi sisäinen valtataistelu, niin nämä ennalta arvaamattomat tapahtumat voisivat heijastua jollakin tavalla myös Suomeen. Aleksandr Kerenskin johtama väliaikainen hallitus ei olisi kuitenkaan missään tapauksessa suonut Suomelle itsenäisyyttä. Kerenski lähti eri vaiheiden jälkeen naamioituneena maanpakoon kohti Amerikkaa ja Suomesta palannut Vladimir Lenin otti vallan käsiinsä. Vuoteen 1918 tultaessa suomalainen yhteiskunta oli jakautumassa kahtia. Suomen itsenäistymisen mahdollisti Luukkasen mukaan ensimmäinen maailmansota, Venäjän sotilaallinen ja yhteiskunnallinen luhistuminen sekä bolsevikkien vallankumous. Eduskunnan julistautuminen korkeimman vallan lähteeksi loi paineen siihen, että maahan oli saatava eduskunnan luottamusta nauttiva senaatti. eduskunta äänesti Suomeen P.E. Uudet eduskuntavaalit järjestettiin lokakuun alussa. Enckell näki valtalain osaksi bolsevikkien kumouksellista toimintaa. Tämä niin sanottu valtalaki sai eduskuntakäsittelyssä kannatusta myös porvaripuolueiden keskuudessa ja se hyväksyttiin 18.7.1917. 27.11. Lisäksi punakaartit aseistettiin. Luukkasen mukaan Kerenskin väliaikainen hallitus katsoi, että Venäjän pitää hoitaa Suomen sotilasasiat Pietarin turvallisuuden takaamisen takia. Kesä 1917 kului Suomessa kiistelynä siitä kuka Suomessa käyttäisi korkeinta valtaa eli kuka keisarin sijasta vahvistaisi Suomen lait ja käyttäisi muun muassa korkeinta nimitysvaltaa. Lenin viimeisteli vallankumousteoksensa Suomessa. Tämä oli Kerenskin hallituksen kannalta suuri virhe. Pietarin vallankumous loi pohjaa kumouksellisuudelle Suomessa, mutta lisäsi myös tarvetta parlamentaariselle eduskuntatyölle. Aleksandr Kerenski teki virheen Kysymys korkeimman vallan käytöstä oli Suomessa edelleen avoin tilanteessa, jossa Venäjän tapahtumat vaikuttivat ratkaisevasti Suomen itsenäistymiseen. Paasikivi puhui aikanaan ”taivaan lahjasta”. TEKSTI JA KUVAT: LEIF GRANHOLM ”Venäjän sisäpolitiikkaan liittyy nykypäivänäkin monisäikeisiä uhkakuvia.”. Punakaartilaiset alkoivatkin aseineen anastaa valtaa väliaikaiselta hallitukselta. Sosiaalidemokraattien paikkaluku laski 92: een eli sosiaalidemokraatit menettivät eduskunnassa enemmistön. Lisäksi senaatti valtuutti 15.1. Tämä merkitsi välirikkoa Venäjään ja Suomen todellisen itsenäisyyden lähentymistä. Mannerheim alkoi muodostaa armeijaa lähinnä Pohjanmaan suojeluskuntiin turvautuen. Senaatilla ei kuitenkaan ollut käskyvallassaan omaa armeijaa eikä toimivia poliisivoimia, jotka olisivat kyenneet estämään kumouksellisen toiminnan ja venäläisten matruusien mielivaltaisuudet sekä yleisen epäjärjestyksen. Saksa oli käynnistämässä bolsevikkien kanssa rauhanneuvottelut. Sosiaalidemokraatit olivat itsenäisyyslinjalla, jonka mukaan vaadittiin korkeimpia valtaoikeuksia eduskunnalle. Asejuna ja Venäjän uhka Jos Lenin olisi aikanaan saatu kiinni ja ammuttu, niin Venäjän vallankumous ei olisi ainakaan toteutunut siinä muodossa kuin se aikanaan tehtiin. Suomalaisen yhteiskunnan järjestys oli hajoamassa. Kerenskin hallitus joutui turvautumaan kenraali Kornilovin masinoiman vallankaappausyrityksen yhteydessä bolsevikkeihin, joiden johtajat vapautettiin. Ruokapula lisäsi levottomuuksia ja sotatilan loppuminen johti lakkoaaltoihin. päivänä 1918 eduskunta kuitenkin antoi senaatille tehtäväksi lujan järjestysvallan luomisen veljessodan syttymisen varalta. Venäjän väliaikaisen hallituksen johtoon noussut Aleksandr Kerenski otti tiukan linjan valtalain hyväksynyttä Suomen eduskuntaa kohtaan ja määräsi sen hajotettavaksi ministerivaltiosihteeri Carl Enckellin suosituksesta. Leninin johdolla Suomeen lähetettiin tammikuun lopulla muun muassa 15 000 kivääriä, 2 miljoonaa patruunaa ja jopa kaksi panssariautoa
Isä Juho Kekkonen oli remontoinut tupaa ennen esikoispojan syntymää, jolloin siihen oli muurattu jo savupiippu. 12 VENÄJÄN AIKA suomi 100 KUINKA URHOSTA KUORIUTUI KEKKONEN Kajaanilaisen lukiolaisen Urho Kaleva Kekkosen suurimmissakaan unelmissa ei välkehtinyt kevättalven 1918 hangilla maatessaan sotilaskivääri kourassa avata tietä uuden itsenäisen Suomen valtionpäämieheksi. Perhe muutti Iisalmen kautta Kajaaniin isän töiden perässä, kun Urho oli 11-vuotias. Yksi hänen nimimerkeistään oli ”Känä”. Kekkonen ei oikeastaan ollut kainuulainen, vaan savolainen. Urho oli koulussa kuriton, koulukiusaaja, näsäviisas, korkeushyppääjä, mutta myös kova lukemaan ja kirjoittamaan. Hän syntyi 3. Mitään ei tapahtunut hänen ohitseen, saatikka ylitseen. Lukustressi sai häneltä jopa hiukset irtoamaan yhdessä yössä eivätkä ne suomi 100 vuotta 2017 Kekkonen pysyi presidenttinä yli neljännesvuosisadan. Hänessä ei yksinkertaisesti ollut vielä mitään sellaisia ominaisuuksia, joiden ansiosta hänet valittiin presidentiksi 38 vuotta myöhemmin. Silloin Kekkonen oli jo viisinkertainen pääministeri. Urho Kekkosen elämäntarina on juuri sillä tapaa monipolvinen, että siitä kukin voi löytää oman Kekkosensa. Hän oli korvaamattomassa kurssissa Kremlissä. Idänsuhteita ei voitu ajatella ilman Kekkosta. Hän syntyi kylläkin savusaunaan. Nuori lakimies Urho Kekkonen kävelyllä Ateneumin kulmilla 1930-luvun alussa.. syyskuuta 1900 Pielavedellä Pohjois-Savossa, mutta ei savutupaan
Urho liittyi Kajaanin suojeluskuntaan jo lukiolaisena ja päätyi Kajaanin sissirykmentin 1. Kekkosen katumus ehkä aitoa Hänen kuvauksessaan omasta osuudestaan punaisten teloituksiin on vahva katumuksen leima, mikä voi hyvin olla myös jälkiviisauden tuomaa. huhtikuuta 1918 Pohjois-Savon rykmentin 1. Kekkonen antaa teoksessaan Vuosisatani 1 mielikuvan, että tapahtumat veivät poikaa. Sotilaiden johtajana oli komppaniamme päällikkö, jääkäri Taskisen nimellä tunnettu mies, joka oli ollut Kajaanissa syksystä 1917 saakka vapaaehtoisten kouluttajana. Sillä hän pyrki tasoittamaan välejään vasemmistopuolueisiin ja pääsemään hovikelpoiseksi Kremliin. Kekkosen kirjan ja päiväkirjojen kuvaukset eivät osu yhteen. Ajoitus ja nimeltä mainitun jääkärin nimikin menee väärin. ’Poskelle, laukaise’, taisivat olla komentosanani.” ”Se, mitä keväällä 1918 Haminan valleilla tapahtui, taikka se mikä minulle siellä silloin tapahtui, ei ole koskaan jättänyt minua rauhaan, vaikka olenkin sitä häädellyt pois mielestäni. Siihen tehtävään ei käsketty, vaan kutsuttiin. Innokkaita vapaaehtoisia riitti niissä, joilta olivat sankariteot jääneet tekemättä. toukokuuta 1918 riittänyt, vaan siinä vaiheessa ammuttiin tavallisia työläi. Todennäköisesti johtajaksi Kekkosen valitsi juuri Kekkonen itse. kasvaneet uudestaan. Olin niin hermostunut, että en muista, oliko minulla kivääri vai ei. pataljoonan konekiväärikomppanian päälliköksi. Voin ehkä jo tässä vaiheessa sanoa, että moneen minun yleisestä mielipiteestä joskus hyvinkin kauas vasemmalle päätyneeseen kannanottooni on ratkaisevassa määrin vaikuttanut tuo onneton päivä Haminassa.” Kekkosen kuvaus ei yksinkertaisesti ole uskottava. Erikoista on ollut se, että milloin minulla on ollut vaikeuksia, epäonnea, vastoinkäymisiä ja mielipahaa, on mieleeni noussut voimakkaana tämä Haminan tapahtuma kuin painajainen. Kekkonen ei ole sotilaana voinut sotatilan jatkuessa kuljeskella yksin yöllä Haminan torilla ja joutua sattumalta entisen esimiehen käskemänä johtamaan puolestaan teloitusta. komppanian riveissä Kuopion, Varkauden, Mouhun ja Viipurin taisteluihin punaisia vastaan. Hän takuulla tunsi oman esimiehensä, joka oli syksyllä 1917 pielavetinen jääkäri Johan (Juho) Benjamin Jauhiainen. Voittoisan valkoisen armeijan taistelija oli toukokuussa 1918 siihenastisen uransa huipulla. Taskinen määräsi minut antamaan ampumiskäskyn. Sellaisia ei enää yöllä 25-26. Omat tappiot olivat katkeroittaneet 17-vuotiasta. Hän luettelee kaatuneiden nimiä ja haavoihinsa menehtyneitä. Näin Kekkonen kirjassaan sivulla 130: ”Kävelin kerran Haminan tyhjähköllä torilla, kun näin, että sotilasjoukko kuljettaa keskellään kymmenkuntaa siviilihenkilöä. Molemmat onnistuivatkin. Tosin, Jauhiainen oli siirretty 15. Siviilimiehet pantiin riviin ja kiväärein varustetut suojeluskuntalaiset parin-kolmenkymmenen metrin päähän heitä vastaan. Nähtyään minut Taskinen komensi minut miesryhmään. Kai siinä mainittiin teloitettavien nimet, mutta missä kuolemantuomio oli langetettu, sitä ei kuulutettu.” ”Kun valmistelut olivat päättyneet, alkoi osuuteni. Matkamme jatkui Haminan valleille. Mutta sen olen muistavinani, että en ampunut. Urhon isä ei ollut koskaan ”torppari”, vaan tukkiasioitsija ja työnjohtaja Kajaanin Puutavara Osakeyhtiöllä. Nyt vasta oivalsin, että kyseessä oli kuolemantuomion täytäntöönpano. Päiväkirjoihinsa Kekkonen on kirjannut ammuttavat yhdeksän siviiliä paikallisiksi ”pääpunaisiksi”
Jotkut vaikenivat, jotkut alkoholisoituivat, jotkut sekosivat, jotkut näkivät haamuja, jotkut tekivät itsemurhan ja jotkut samaistuivat uhreihinsa, kuten kävi Kekkoselle. 14 VENÄJÄN AIKA siä, ay-aktiiveja ja työväenyhdistyksen väkeä, naisiakin. Tuntuu uskottavalta, että hän ymmärsi hyvittävänsä omalla tavallaan tekosiaan varttuneena valtiomiehenä. Svinhufvud pelasti teloittajat syytteeseen panolta kytkemällä punaisten ja valkoisten armahduksen samaan lakiin 7. Varusmiespalvelus, kilpaurheilu, opiskelu, puoliso ja perheen perustaminen saivat Kekkosen ryhdistäytymään. Se Kekkonen, jonka jälkipolvet muistavat, alkoi kasvaa vasta vähitellen omien yritysten ja erehdysten kautta. Mutta tuolloin Kekkosen suurmiehen olemuksessa oli vielä monta numeroa kasvuvaraa. Sama porukka tervasi myös keisari Aleksanteri I:n rintakuvan yliopistolla. Kekkosen hurmahenkisyyttä osoitti, että hän johti ylioppilasporukkaa, joka tervasi purkukuntoon Uspenskin katedraalin kupeessa olleen Haminan rauhan muistokappelin. Uusi maailma, vanhat aatteet Valkoisen armeijan veteraanit pääsivät jatkamaan koulunkäyntiä syksystä 1918 lukien kuin mitään ei olisi suomi 100. joulukuuta 1918, jota vastaan SDP ei voinut siksi äänestää. Teloitukset olivat laittomia. Valtionhoitaja P.E. Kekkosen tavoin teloittajat pääsivät vähällä, mutta monien vastaavien teloittajien henkilötarinat kertovat, että omatunto alkoi vaivata uudestaan, kun elämän ehtoo alkoi häämöttää ja pelko joutumisesta sellaisen tuomarin eteen pelotti, missä maalliset armahdukset eivät päde. Kekkosen mukaan homma meni lyhyen kaavan mukaan näin: ”Yöllä ammuttiin 9 pääpunaista ja minä olin johtamassa ryhmää, joka sen teki.” Omatunto tuomitsi teloittajat Totta tarinassa on kenties se, että huono omatunto jäi vaivaamaan. Kekkosen lisäksi mukana olivat tiettävästi Kaarlo Hillilä sekä Matti ja Tapani Virkkunen. Ne olivat murhia
Syksyllä 1938 Kekkoset olivat ostaneet Vahvialasta Etelä-Karjalasta Paarmakallio -nimisen maatilan. Vuonna 1924 hän voitti vauhdittomien hyppyjen SM-kisoissa korkeushypyn ja kolmiloikan. Riita leimautui vahvasti Edströmin ja Kekkosen väliseksi kiistaksi. Saman vuoden Kalevan kisoissa hän voitti korkeushypyn ja sijoittui toiseksi sivulajissaan 100 metrin juoksussa. Vuoden 1932 olympiakisoissa Los Angelesissa Kekkonen toimi Suomen olympiajoukkueen johtajana. Kekkosesta tuli Kekkonen Urho Kekkosen aatteellisten juurien katsotaan olleen kansallismielisessä ylioppilaspolitiikassa. Etsivästä keskuspoliisista Urho Kekkonen myös löysi puolisokseen kanslistina työskennelleen Sylvi Uinon. Hän varoitti äärioikeiston uhasta. Neuvostovastaisuus, ruotsin kielen vastustaminen, Itä-Karjalan yhdistäminen Suomeen ja Suur-Suomen luominen olivat hänelle vielä tuolloin tärkeitä. Arvo Tuomisen mukaan Kekkonen oli vastustajiaan kohtaan asiallinen ja ammattitaitoinen. IAAF:n puheenjohtajana ruotsalainen Sigfrid Edström sulki näiden kisojen aikana Paavo Nurmen kilpailusta ammattilaisväitteen vuoksi. Vuonna 1930 hänestä tuli AKS:n kolme vuotta aiemmin valtaaman Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja. Ilmeisesti nämä kokemukset vaikuttivat siihen, että hän liittyi seuraavana vuonna Maalaisliittoon ja julkaisi poliittisen pamflettinsa ”Demokratian itsepuolustus”. Hän jatkoi pakinointia Suomalaisuuden Liiton lehdessä Suomalaisessa Suomessa, jossa hän keskittyi ajamaan etenkin yliopiston suomalaistamista. Hän ei äänestänyt eikä ollut edes eduskunnan istunnossa. Kekkonen alkoi suunnitella omaa väitöskirjaansa salaisen poliisin toiminnasta. Sodan kuluessa Kekkosen käsitys menneisyydestä ja tulevaisuudesta kääntyi täysin päinvastaiseksi. Kekkonen oli vielä suursodan alussa mukana päättämässä Maalaisliiton eduskuntaryhmässä, että valloitettu Itä-Karjala ja koko Kuolan niemimaa kuuluvat Suomeen. VENÄJÄN AIKA 15 tapahtunut. Kekkosen muita henkilökohtaisia ennätystuloksia olivat korkeushypyn 185 cm, kolmiloikan 14,06 metriä ja 100 metrin juoksun 11,0 sekuntia. Hän toimi aktiivisesti Pohjois-Pohjalaisessa Osakunnassa sekä lainlukijoiden riennoissa. Kekkonen muutti Helsinkiin vuonna 1921, opiskeli nopeasti ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi vuonna 1926. Kekkonen väitteli lakitieteen tohtoriksi 1936. Vuosien 1917-1918 palvelua suojeluskunnassa ja valkoisessa armeijassa ei hyvitetty asevelvollisuusiässä oleville. Lakitieteen ylioppilaana ja varatuomarina Kekkonen työskenteli Etsivässä Keskuspoliisissa etsivänä. Juhani Suomen Myrrysmies -kirjan mukaan Kekkosta kosketti kipeästi oman maatilan pilkkominen elinkelvottomaksi talvisodan rauhassa. Hänen sisältään kuoriutui rauhanoppositiolainen. Myöhemmin hän ei tohtinut ylentää itse itseään, koska hän ei pitänyt itseään sotasankarina. Veljen kohtalo kosketti syvästi Urhoa. Kekkonen vieraili Saksassa vuonna 1932 ja näki läheltä Adolf Hitlerin taistelun vallasta. Korvikkeeksi hankittiin Oulujärven etelärannalta heinäkuussa 1940 Hinan tila, joka jäi enimmäkseen Sylvin sekä poikien Tanelin ja Matin hoidettavaksi. MARKKU SALOMAA EUROOPAN SOTAHISTORIAN DOSENTTI Se Kekkonen, jonka jälkipolvet muistavat, alkoi kasvaa vasta vähitellen omien yritysten ja erehdysten kautta.. Oli luontevaa toimia myös Akateemisessa Karjala-Seurassa. Hän oli myös Ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 1927–1928. Moskovan rauhan alueluovutuksessa uusi raja halkoi tilan niin, että rakennukset ja suurin osa viljelyksistä jäivät Neuvostoliitolle luovutetulle alueelle. Hänen nuorempi veljensä Uuno Johannes (Jussi) Kekkonen puolestaan sokeutui toisessa maailmansodassa ja yleni majuriksi. Kekkonen kotiutui kersanttina, mikä osoitti menestystä. Kekkonen taisteli sinnikkäästi ja jopa ärsytystä herättävän jääräpäisestikin Nurmen osallistumisen puolesta. Hänen väitöskirjansa käsitteli kunnallista vaalioikeutta Suomen lain mukaan. Kekkonen kirjoitti pakinoita AKS:n lehteen Suomen Heimoon. Urho Kekkosen tarkoitus ei ollut kyntää ja kylvää muuta kuin poliittista kannatusta. Kekkonen kuitenkin erosi AKS:stä yhdessä monien muiden keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa vuonna 1932, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa. Kansanedustajana Kekkonen vastusti periaatteessa talvisodan rauhaa, mutta ei äänestänyt rauhaa vastaan – eikä sen puolesta. Oman urheilijanuransa jälkeen Kekkonen toimi Suomen Olympiakomitean ja Suomen Urheiluliiton (SUL) johdossa. Korkeushypyssä Kekkonen saavutti lisäksi kolme pronssia Kalevan kisoissa vuosina 1923, 1927 ja 1928. Vielä ennen talvisotaa Kekkoset olivat aloittaneet rakennusten remontoimisen. Kekkonen sai varatuomarin arvon vuonna 1928. Kekkonen nousi kyvykkäänä nuorena myös kansallisen huipputason yleisurheilijaksi. Kekkonen kirjoitti ylioppilaaksi Kajaanin Lyseosta vuonna 1919, mutta joutui sen jälkeen suorittamaan asevelvollisuutta Helsingin autopataljoonaan. Kekkosesta oli lopulta tullut Kekkonen. Hän kuitenkin joutui itse eroamaan Etsivästä Keskuspoliisista ehdotettuaan julkisesti, että se pitäisi lakkauttaa ja yhdistää rikospoliisiin. Mutta tilan metsät oli hakattu ja rakennukset olivat huonokuntoisia. Hänen hallussaan oli vauhdittoman kolmiloikan Suomen ennätys (972 cm). Maalaisliittolaisella poliitikolla oli oltava maatila. Kekkonen siirtyi vuonna 1927 Maalaiskuntien liiton lakimieheksi, mutta hänen julkinen esiintymisensä johti siihen, että työsuhde purettiin vuonna 1932. Hän etsi ja sai satimeenkin rajan takaa solutettuja kommunisteja. Seurauksena oli, että Suomen ja Ruotsin yleisurheilumaaottelut keskeytyivät useiksi vuosiksi
Kremlin hallintoa on usein pidetty arvaamattomana. Matinpuro ymmärtää Venäjän uuden Suomen suurlähettilään Pavel Kuznetsovin huolen Naton mahdollisesta laajentumisesta Suomeen. TEKSTI JA KUVAT: LEIF GRANHOLM politiikka // uhkakuvat. Rauhanpuolustajan mukaan arvioitsijoiden pitäisi istahtaa kuvitteellisesti venäläisen kenraalin pallille ja tarkastella asioita myös naapurimaamme näkökulmasta. ”Krimin laittoman miehityksen ja Ukrainan tilanteen ei pitäisi suoranaisesti vaikuttaa Itämeren turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen.” Krimillä ja Ukrainalla on erilainen historiallinen menneisyys ja yhteys Venäjään kuin esimerkiksi Baltian mailla ja Suomella. Se että Venäjä varautuu jollakin tavalla Natoa vastaan, on venäläisten näkökulmasta luonnollista. Matinpuro sanoo, että mikä tahansa suurvalta voi vaikuttaa ja toimia arvaamattomasti omien intressien turvaamiseksi. Venäjällä on presidentti Putinin johdolla suuri tarSuomen Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro sanoo, että Venäjän sisäpoliittisen ja taloudellisen tilanteen raportointi Suomen lehdistössä on yleensä luotettavaa. 16 VENÄJÄN AIKA Venäjään liittyviä uhkakuvia on syytä purkaa M yös suomalaisten asiantuntijoiden ja median näkemyksiin Venäjän demokratian huonosta tilasta voi yhtyä, mutta se, että Venäjä nähdään suurena sotilaallisena uhkana, on Matinpuron mukaan ”ronskia liioittelua”
”Osapuolet eivät hae rauhanomaista tietä. Jopa Ruotsi ja Suomi panostavat enentyvässä määrin varustautumiseen. ”Selvää on, että Nato nähdään Venäjällä uhkana, vaikka itse emme näin sitä kokisi.” Matinpuro peräänkuuluttaa liennytystä, aseistariisuntaa ja dialogia osapuolten kesken. Pyritään vain sotilaalliseen ratkaisuun. Ukrainalaisten yhdistyminen on kaukana.” Toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro kertoo, että hän on paljon tekemisissä myös Venäjän opposition kanssa. Venäjän heiveröinen oppositio vaiennetaan tarvittaessa voimakeinoin.” Suomen Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro toivoo rakentavaa dialogia Venäjän ja lännen välille. Tätä taustaa vasten oppositiolla ei ole mitään mahdollisuuksia voittaa presidentinvaaleja. Maan bkt laahaa kuitenkin pahasti jäljessä verrattuna Yhdysvaltojen ja Kiinan bruttokansantuotteisiin. Taloudellisten vaikeuksiensa takia Venäjä on viime aikoina ollut pakotettu leikkaamaan puolustusbudjettiaan. Matinpuro sanoo, että tsaarien Venäjä, Neuvostoliitto ja nyky-Venäjä nähdään naapurimaassa jatkumona. Matinpuro sanoo, että jos Venäjää olisi kohdeltu aikoinaan tasavertaisena kumppanina, kun ohjuspuolustusjärjestelmiä rakennettiin muun muassa Tshekin ja Puolan alueille, niin kansainvälispoliittinen tilanne voisi olla toinen. ”Miksei ohjuspuolustusjärjestelmää rakennettu yhdessä, jos se oli suunnattu Irania vastaan?” Itä-Ukrainan tilanne on Matinpuron mukaan problemaattinen. Yhdysvallat lupasi aikanaan ulkoministeri Joseph Bakerin sanomana, ettei Nato laajene Venäjän rajoille. Venäjä ei ole Matinpuronkaan mukaan kansainvälisillä mittareilla arvioitaessa taloudellinen eikä sotilaallinen suurvalta, paitsi ydinaseilla mitattuna. Molemmilla on kova halu vaikuttaa alueella.” Venäjän sotatoimet ja diplomatia tuskin tuovat Syyriaan pysyvää rauhaa. Tarvitaan kaikenlaisia aloitteita, että varustautumiskierre saataisiin pysäytettyä ja aseidenriisunta sen tilalle. Presidentti Sauli Niinistön transponderialoite on toiminnanjohtajan mukaan yksi askel eteenpäin. Näidenkin keskustelujen perusteella on helppo nähdä, ettei Navalnyilla ja muulla oppositiolla ole tulevissa vaaleissa ”mitään jakoa” nykyisiä Kremlin valtiaita vastaan. Venäjän sotavoimat ovat Itämeren piirissä Matinpuron mukaan selvässä alakynnessä verrattuna Naton ja muihin läntisiin sotavoimiin. Matinpuro toivoo, että jossain vaiheessa Syyriassa ja muualla Lähi-idässä päästäisiin rauhaan ja jälleenrakennukseen. Voidaan olettaa, että jos Kremlin hallinto alkaa nähdä Itämeren Nato-merenä, niin Venäjä reagoi kokemaansa ulkoiseen uhkaan turvatakseen omat intressinsä alueella. Matinpuron mukaan uhkakuvia pitäisi pikemminkin purkaa, eikä Itämeren alueen maita pitäisi suinkaan lisäaseistaa. ”Myös Suomessa keskustellaan sotilaallisesta liittoutumisesta, mikä vain lisäisi jännitteitä lähialueilla.” ”Selvää on, että Nato nähdään Venäjällä uhkana, vaikka itse emme näin sitä kokisi.”. ”Aseidenriisunta pitäisi pitää erillään näistä asioista.” Rauhanpuolustaja on näkemyksissään tiukasti sotaa vastaan rauhan puolesta. Suomi on kohentamassa laivastoaan ja hankkimassa Hornethävittäjien korvaajia. Toisin on käynyt. Itä-Ukrainan separatistit tuskin pysyisivät pystyssä ilman Venäjän tukea. Matinpuro ei näe Venäjää rauhantekijänä Syyriassa. Yhdysvaltojen ja monen läntisen maan puolustusbudjetit erityisesti suhteutettuna maan kokoon ovat moninkertaiset verrattuna Venäjän sotilasmenoihin. Tämä koskee molempia puolia, sekä Venäjää että länttä. Kremlin johdolla maan historiallisesta suurvaltaasemasta muistutetaan jatkuvasti mediassa. Venäjä ei ole tehnyt viime vuosina mitään ratkaisevia rauhanaloitteita. Pitää kuitenkin muistaa, että 40 prosenttia Venäjän ulkomaankaupasta kulkee Helsingin editse. Siitä on jo aikaa, kun Neuvostoliitto vetäytyi Mihail Gorbatšovin johdolla Itä-Euroopasta. ”Presidentti Putinin hallinnolla on vahvasti media ja väkivaltakoneisto kontrollissa ja käytössä. Osa Itä-Ukrainan väestöstä ei tue Kiovan hallitusta. Yhden vanhan ydinkäyttöisen sukellusveneen uittaminen laivaston juhlapäivän yhteydessä Suomenlahden pohjukkaan Pietarin edustalle kuvastaa hyvin nykytilannetta. Voittoa Hitlerin johtamista fasisteista ylistetään ja samalla rehabilitoidaan suurta sankaria Josif Stalinia. ”Venäjällä on Lähi-idässä ja Välimeren alueella suurvaltapoliittinen intressi samoin kuin Yhdysvalloilla. Nyt mennään toiseen suuntaan. Matinpuron arvion mukaan Venäjällä ei ole Itämeren alueella mitään erityistä sotilaspoliittista intressiä. VENÄJÄN AIKA 17 ve esiintyä todellisena suurvaltana, ja maa toimii nykyisin aktiivisesti muun muassa Lähi-idässä. Asevarustelu on erilliskysymys Matinpuro haluaa korostaa, että hän jakaa yleisen läntisen näkemyksen Venäjän demokratian huonosta tilasta ja kaikkialle ulottuvasta korruptiosta. Maassa kerrotaan ja korostetaan nykyisin suurta tarinaa, johon kuuluu toisen maailmansodan saavutukset. Sankarimyytit kuuluvat Venäjän nykypäivään. Kertomatta jätetään, että tuhannet venäläiset saivat surmansa Stalinin puhdistuksissa
”Kun ristiriidat kärjistyvät, ihmiset luisuvat helposti kylmän sodan asenteisiin. EU:n ja Venäjän nykyiset huonot suhteet juontuvat Torvaldsin mielestä suurelta osin Ukrainan ja Krimin tapahtumista. Ja tämä koskee sekä EU:ta että Venäjää.” ”Venäjän ongelmana on kansalaisyhteiskunnan kehittymättömyys. Torvalds arvioi Venäjän suurimmaksi ongelmaksi ”modernisaatiovajeen”. Nils Torvalds (RKP) ”EU:n ja Venäjän suhteet ovat monella tavalla haastavat ja ongelmalliset”, aloittaa Nils Torvalds, joka on paitsi meppi, myös Ruotsalaisen kansanpuolueen presidenttiehdokas. Muut presidenttiehdokkaat eivät ole näin myönteistä NATO-kantaa ottaneet. Viranomaisten ja poliitikkojen kanssakäyminenkin on vähentynyt kireiden suhteiden takia. Torvaldsin mielestä Euroopassa tunnetaan valitettavan huonosti Venäjän mutkikasta ja ongelmallista historiaa eikä siten aina ymmärretä, miksi Venäjällä on tapana tulla vastaan ”tylpällä kärjellä”.. Mikä tilanteeseen on syynä ja mitä pitäisi tehdä, että suhteet paranisivat. Venäjän Aika kysyi asiaa muutamalta Euroopan parlamentin suomalaisjäseneltä eli mepiltä. Se ei kuitenkaan ole uusi asia vaan vaje on vaivannut itänaapuriamme niin keisarinvallan kuin kommunistihallinnonkin aikana. Lokakuussa Torvalds kertoi julkisuudessa kannattavansa Suomen NATO-jäsenyyttä. Suomessa ensimmäiset kansalaisyhteiskunnan oireet nähtiin jo 1700-luvun lopulla ja sen kehittymistä ovat edesauttaneet kansakoululaitos ja lukutaidon yleistyminen. EU on asettanut Venäjälle pakotteita ja Venäjä on vastannut niihin vastapakotteilla. 18 VENÄJÄN AIKA 18 VENÄJÄN AIKA eu // mep Suomalaismepit kannattavat dialogia Euroopan unionin ja Venäjän suhteet eivät ole nykyään parhaat mahdolliset
”Venäjä pysyy Krim-näkemyksissään, samoin EU. ”Suhteissa on eräänlainen pattitilanne. Olemme todellisessa loose-loose (häviö-häviö) -tilanteessa”, lausuu sosiaalidemokraatteja euparlamentissa edustava Liisa Jaakonsaari. ”Kun parlamentaarikkojen yhteistyö ei nyt näytä olevan mahdollista, niin olisi syytä vaalia edes niitä alueita, joilla yhteistyötä yhä harjoitetaan. Jotkut Itä-Euroopasta tulevat poliitikot esittävät hyvin napakoita kantoja ja näkevät Venäjän jotenkin ´rakenteellisesti pahana´. ”Tervehenkinen vuoropuhelu vaikeista aiheista puuttuu. Erityisesti korostaisin lähialueyhteistyön käytännön hankkeiden jatkamista, vaikka korkealla poliittisella tasolla suhteet ovatkin jäissä. Hän huomauttaa kuitenkin, että Ukrainan vallanvaihtokaan ei sujunut kaikkien demokratian sääntöjen mukaan. Tarkoitan arktista aluetta, pohjoista ulottuvuutta ja lähialueyhteistyötä.” ”Venäjän doktriini on ilmeisesti muuttunut. Nyt tarvittaisiin välittäjää, jotain Willy Brandtin kaltaista poliitikkoa, joka pystyisi laukaisemaan pattitilanteen.” Jaakonsaari suree sitä, että Venäjän ja eurooppalaisparlamentaarikkojen yhteistyö on lähes nollassa. Aviokriisistä kärsivät usein pariskunnan lapset, nykyisestä EU:n ja Venäjän suhteiden aallonpohjasta kärsivät hänen mukaansa kansalaiset. ”Ymmärsin pakotteiden asettamisen, koska Venäjä oli rikkonut niin selkeästi kansainvälisen oikeuden normeja Krimin tapauksessa. Eikä niillä lopultakaan ole ollut suurta korjaavaa vaikutusta Ukrainan tilanteeseen.” Nyt tarvittaisiin Kyllösen mielestä EU:n ja Venäjän suhteita ratkaisemaan ”suuremman luokan avioliittoneuvoja”. Pietikäisen ei pidä sen enempää sotilaallisesta uhittelusta kuin valhemedian infor. Ratkaisua suhteiden kriisiin ei ole valitettavasti näköpiirissä.” Jaakonsaari pitää kuitenkin hyvänä, että EU on esiintynyt Venäjä-kannanotoissaan yksiäänisenä. Tähän ovat vaikuttaneet mm. Tosin EU:ssa esiintyy erilaisia Venäjä-näkemyksiä. EU pyrkii Venäjän kanssa rakentaviin suhteisiin, mutta juuri nyt välit ovat Pietikäisen mukaan ”viileät”. Rauhanomainen rinnakkaiselo lähtee yhteistyöstä ja kyvystä vuoropuheluun.” Liisa Jaakonsaari (SDP) ”Suhteet ovat problemaattiset, ongelmia on paljon, näköala ei ole kirkas. Kauas on edetty 1990-luvulta, jolloin Venäjä koki vielä EU:n yhteistyökumppaniksi.” Sirpa Pietikäinen (Kokoomus) Venäjä on Sirpa Pietikäisen mielestä tärkeä globaali toimija ja naapuri Suomelle. Sitten on heitä, jotka haluavat kehittää vuoropuhelua kaikesta tapahtuneesta huolimatta.” Siitä ei ole Pietikäisen mukaan epäselvyyttä, etteikö Krimin liittäminen Venäjään tapahtunut kansainvälistä lakia loukkaamalla. ”Minä ´ymmärrän´ näitä kriitikoitakin, vaikka lukeudunkin niihin, jotka yrittävät päästä Venäjän kanssa puheväleihin. ”Siihen ovat syynä Ukrainan ja Krimin tapahtumat. He eivät ilmeisesti koe EU:ta lähestymisen arvoiseksi. VENÄJÄN AIKA 19 VENÄJÄN AIKA 19 Merja Kyllönen (Vas) Vasemmistoliiton meppi ja puolueensa presidenttiehdokas Merja Kyllönen luonnehtii EU:n ja Venäjän suhteita ”pakastetuiksi”. joillekin venäläispoliitikoille asetetut matkustuskiellot. Mutta tästä pitäisi nyt jo päästä jotenkin eteenpäin. On myös aiheellista kysyä, kuinka venäläisvähemmistöä maassa kohdeltiin. Ukrainan tapahtumien jälkeen ei EU:ssa ole paljon ollut muuta Venäjä-puhetta kuin keskustelua pakotteista. EU:n piirissä vallitsee Kyllösen arvion mukaan melko vahva jako Venäjän ”ymmärtäjiin” ja ”kriitikoihin”. Viimeksi mainittuihin kuuluvat erityisesti Baltian maiden ja Puolan eurokansanedustajat, jotka antavat usein Venäjän kuulla kunniansa. Jos kriisi jatkuu ja jatkuu eikä päästä vuoropuheluun, ei siitä ole hyötyä yhdellekään osapuolelle
Minusta on vain hyvä yrittää päästä perille toisen osapuolen ajatusmaailmasta. Yhtäältä on Venäjän ”ymmärtäjiä” ja toisaalta kärkeviä kriitikoita. Puola ja Baltian maat. Tämä voisi avata solmuja myönteiseen kehitykseen. Jussi Halla-aho (Perussuomalaiset) Pyysi kysymykset kirjallisena, mutta ei koskaan vastannut niihin.. Välitön syy tähän on Ukrainan kriisi, mutta taustalla ovat myös EU:n ja NATO:n virheet. Suomi ja EU voisivat ehkä antaa konkreettista apua Ukrainan perustuslain uudistamiseen. EU:ssa on saatu näyttöä Venäjän luomista kyberuhkista ja disinformaatiosta. Ja molemminpuolista luottamusta vahvistamaan. Toisaalta Suomi on pyrkinyt naapurimaamme kanssa luontevaan kanssakäymiseen sikäli kuin se on ollut mahdollista. ”Joskus sanotaan, että on kysymys ´Venäjän myötäilystä´, jos yrittää ymmärtää myös itänaapurimme logiikkaa ja tarkoitusperiä. Se ei tarkoita, että sitä pitäisi hyväksyä.” Heidi Hautala (Vihreät) ”Jännitteiset ja kyräilevät.” Näin luonnehtii europarlamentaarikko Heidi Hautala EU:n ja Venäjän tämän hetkisiä suhteita. ”Suomi on jossain siinä puolivälissä. 20 VENÄJÄN AIKA eu // mep 20 VENÄJÄN AIKA maatiokampanjoistakaan. ”Venäjä ujuttaa ´perinteisiä arvojaan´ eli taantumusta myös EU-maihin erityisesti äärioikeistolaisten puolueiden kautta. Kumpikaan toimintatapa ei edistä suhteiden normalisoimista. EU:n ja Venäjän suhteiden parantamiseksi olisi voitava edistyä Minskin sopimuksen toimeenpanossa. ”EU:ssä ei juuri nyt nähdä toivoa siitä, että suhteet nopeasti korjautuisivat. Ukrainan kriisin ratkaisua voisi myös pyrkiä edesauttamaan. Hautalan mukaan EU:n sisällä on erilaisia lähestymistapoja Venäjään. Ymmärtäjiin Hautala laskee Kyproksen, jossain määrin Kreikan ja Italian sekä jotkut saksalaiset he eivät kuitenkaan saa tukea liittokansleri Angela Merkeliltä. Kärkeviä arvostelijoita taas ovat mm. En tiedä, onko Suomen tasapainoilu onnistunut vai onko Suomi Venäjän silmissä sen henkisessä etupiirissä.”” Paavo Väyrynen (Keskusta) (lähetti vastaukset sähköpostilla) EU:n ja Venäjän suhteet ovat ongelmalliset. Olemme pysyneet yhteisessä rintamassa kun esimerkiksi pakotteista on päätetty. Ukrainan ja Krimin tapahtumat rasittavat suhteita.” Asiaa ei edistä Hautalan mukaan myöskään se, että Venäjä pyrkii kaikin tavoin tukemaan EU:ta horjuttavia voimia Euroopassa