. ?. . . . . . . . . . . 9,90 €) ?. . . . . . . . 6 • 2020 KALASTUKSEN PUOLESTA 9,90 € 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A PILKKIKILPAILUUN valmistautuminen ISOSTA LOHIKALASTA monta ruokaa OTTIPERHOJA talvikalastukseen Kalapaikkana NELLIMIN SULKUSJÄRVI Ensijäiden PILKKIHUUMAA 5,90 € Tarjous (norm. . . . . . ?
50 Kalapaikka Nellimin Sulkusjärvi 70 Neidenelva ja Nuorttijoki 72 Kilpailutuloksia 5 Pääkirjoitus 7 Pärskeitä 16 Pilkkihuumaa ensijäillä 20 Tutkittua Sisävesien turskakala: Made 22 Tiheä merimetsokanta heikentää ahvensaaliita 26 Switchaillen maailmalla 32 Historian havinaa 33 Kirjat 34 Uutuudet 38 Lääkärin määräyksesta Poimintoja reseptikansiosta 40 Kalaherkut Kookkaasta lohikalasta saa monta hienoa ruokaa 46 Vavan varressa Janne Sullström JOULUKUU 2020 Sisällys 8 Pilkkikilpailuun valmistautuminen on taitolaji 66 Street fishing -kilpailut tarjosivat elämyksiä kaupungeissa 48 Käyttöja hoitosuunnitelmat ovat tulossa kommentoitaviksi 54 Perhonurkka Ottiperhoja talvikalastukseen 56 Nuorten tärpit 62 Seurat esittelyssä Specimen Finland 64 Raippaluoto kokosi yhteen silakanlitkauksen ystäviä VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2020 3
050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi TOIMITTAJA TOIMITTAJA Ismo Malin, puh. 040 589 6692 Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Janne Tarkiainen Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen. 0500 440 923 Juha Ojaharju Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52, 63100 Kuortane, puh. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttamisen ja käyttämisen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa. 050 576 3302. 045 110 2126 Janne Antila Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. ULKOASU JA TAITTO ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu P. 050 525 7806 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi TOIMITUSKUNTA TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto, Markku Nieminen ja Vesa Vaarama. 050 573 9332 KALASTUSOHJAAJA/HANKETYÖNTEKIJÄ Mauri Suojanen Kristineborgintie 73, 07740 Gammelby, puh. 0400 946 968. 050 339 4660 TIEDOTTAJA: Jaana Vetikko (toimisto), puh. TILAUKSET TILAUKSET Vapaa-ajan Kalastaja, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutusja jakelutavoista. Saha, Heidi Niemi KIRJAPAINO KIRJAPAINO PunaMusta Oy ISSN 1795-5033 KA NS IKU VA : JAA NA VE TIK KO AIK AK AU SL EH TIE N LII TO N JÄ SE N JA KE LU NO IN 34 00 KA PP AL ET TA IL M ES TY Y 6 NU M ER OA VU OD ES SA Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta. 050 577 4656 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi Vuosikertatilaus 49 € kotimaassa, Pohjoismaat 55 €, muut maat 62 €. Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi tai puh. PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. lakko tai tuotannolliset häiriöt). 044 547 9116 Marcus Wikström (toimisto), puh. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat resepteissä tai muissa ohjeissa olevista painotai muista virheistä. 050 525 7806 KALATALOUSASIANTUNTIJAT Petter Nissén Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. 045 630 4280 TALOUSSIHTEERI Jaana Piskonen (toimisto), puh. 050 576 3302 TOIMITTAJA/TOIMISTOTYÖNTEKIJÄ Ismo Malin (toimisto), puh. 045 113 3050 Janne Rautanen Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh. TOIMITUS TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A K u va : Ja an a V et ik k o 4 6 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67 • BIC: NDEAFIHH www.vapaa-ajankalastaja.fi TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT TOIMINNANJOHTAJA: Olli Saari (toimisto), puh. 050 597 4933 Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16. 050 577 4656 ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi KUSTANTAJA KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. Sähköpostit etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö edistää vastuullista vapaa-ajankalastusta, joka kestävällä tavalla ja monipuolisesti hyödyntää luontaisesti uusiutuvia kalakantoja. 050 577 4656 JUHLAKOORDINAATTORI – SVK 20 vuotta Johanna Antila (Velkua), puh. 050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy, Myllyhaantie 6 C 2. krs, 33960 Pirkkala Timo Lepistö puh. 050 597 4933 JÄSENSIHTEERI Tarja Lehtimäki (toimisto), puh
Kalastaessa kun ei ole tapana tuppautua toisen rannalta kalastavan tai veneen kanssa ihan kylki kylkeen. Esimerkiksi graavikaloihin saa uusia ulottuvuuksia maustamalla ne vaikkapa kanelilla, punajuurella, pestokastikkeella tai mustikkasurvoksella, kuten tämän lehden kansikuvassa. Monipuolinen silakka taipuu vaikka minkälaiseksi marinoiduksi herkuksi, eikä se vierasta eksoottisempiakaan mausteita. Pääkirjoitus JOULUKUU 2020 JAANA VETIKKO MISTÄ VUOSI 2020 MUISTETAAN. Rakkaan harrastuksemme pariin on löytänyt yhä useampi uusi tai uudelleen aloittava harrastaja. Lasimestarin sillin sijaan voi kokeilla lasimestarin kirjolohta, jonka ohje löytyy tämän lehtemme lohikalajutusta. Maistuvaa joulua ja kireitä siimoja! Kuva: Jaana Vetikko. Vaikka jouduimme laittamaan juhlavuotemme suunnitelmat monesti uusiksi, saimme yhdessä aikaan useita onnistuneita tapahtumia, tempauksia ja haasteita, jotka kantavat hedelmää järjestömme tulevien vuosien toimintaan. Koronapandemia on pakottanut oppimaan nopealla aikataululla mahdollisen uuden normaalin etätöineen, turvaväleineen, maskisuosituksineen ja matkustusrajoituksineen. Joulusta, jolloin isojen sukujuhlien sijaan satsasimme perheen kanssa entistä enemmän yhdessä tekemiseen vaikkapa kokkaamalla kotimaisia kaloja notkuvan joulupöydän. Kiitos kaikille tekijöille! Voisiko tämä vuosi jäädä mieleemme myös ihanasta, kalaisasta joulusta. Eikä mikään estä korvaamasta silakkaa muikulla, tuolla sisävesiemme herkkupalalla. Perinteisten savuja graavikalojen lisäksi kannattaa rohkeasti kokeilla uusia ohjeita. Päinvastoin. K uluva vuosi jäänee mieliin ennen kaikkea kummallisena muutosten vuotena. Onhan kalastus raikkaassa ulkoilmassa mukavaa vastapainoa osittain pakotetulle kotoilulle. Etikalla kypsennetyt marinadit kannattaa tehdä muutamia päiviä ennen joulua, joten ne sopivat hienosti myös vaikkapa jouluviikolla kalaseuran yhteisen kalaruokaillan ohjelmaksi. Sitruuna tai limetti puolestaan kypsentävät kuha-, särkitai lahnasiivut joulupöydän herkuiksi. Ja turvavälitkin hoituvat ihan luonnostaan. Onneksemme kalastusharrastusta korona ei ole kurittanut. Vuosi jää mieleen myös MM-morrijoukkueemme kultamitalista sekä järjestömme 20-vuotisjuhlavuodesta. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2020 5. Ja entäpä jouluiset marinadit
Heinola Jääporat on valmistettu Suomessa ja Suomalaisen Työn Liitto on myöntänyt oikeuden käyttää Avainlippu -tunnusta merkkinä suomalaisesta työstä. Juuri näiden ominaisuuksien ansiosta Heinola Jääporat ovatkin monien mielestä ne oikeat ja sopivimmat suomalaisille kalastajille! Muista myös Laxström Jääsahat Pilkkikausi lähestyy, suosi Suomalaista! Muista myös Jääkairojen vaihtoteräpalvelu! Made in Finland by www.laxstrom.com. Heinolan Jääporatehdas esittelee ylpeänä 2020 mallistonsa! Jääporien tehokkuus, käytettävyys, luotettavuus ja laatu ovat Heinola Jääporien toimivuuden peruskivet
Kalastusmatkailun mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttäisi kuitenkin luonnollisesti ensin kalakantojen elvyttämistä kestävälle tasolle. Paikallisten yritysten kasvupotentiaalin lisäksi kalastusmatkailun edistäminen lisäisi varmasti kiinnostusta ja motivaatiota vesistöjen ja kalakantojen tilan parantamiseen. Vapaa-ajankalastuksen mahdollisuuksia taloudelle ja työllisyydelle ei ole vielä oikein oivallettu Suomessa, mutta kiistatonta on, että turistit käyttävät vierailuillaan myös muita palveluita ja hyödykkeitä. Vesivoiman lähtökohtana tulisi olla kalatalousvelvoitteiden noudattaminen, toimivien kalateiden rakentaminen sekä sellaisten patojen, joiden energiantuotanto on kokonaisuuden kannalta hyvin pienimuotoista, purkamisen edistäminen. Valitettavasti kalatalousvelvoitteita ei ole osoitettu vanhoissa vesitalousluvissa. Kemijoki on jo nykyisellään rakennettu useilta osin ja laitos valjastaisi viimeisen luonnontilaisen osuuden. Kalastusmatkailun potentiaalin tunnistaminen tuhansien järvien maassamme voisi siis samalla olla myös keino kiinnittää huomiota kalakantoihin ja niiden elpymisen edellyttämiin toimiin. Kestävän kalastusmatkailun yksi keskeinen edellytys onkin kalojen vapauttaminen, mikä kuuluu suomalaiseen kalastukseen. Tältä osin olisi tarpeen pohtia tarpeellisia muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön. Keskeistä on muun muassa kalojen ja muiden vesieliöiden kulkua estävien tai haittaavien vesistörakenteiden, kuten patojen, korvaaminen toimivilla kalateillä. Jo nyt Kemijoen lohikannat kärsivät toimimattomista kalaportaista. Kalastuksen ympärille rakentuva matkailuyrittäjyys sekä omatoiminen kalastus voisi tuoda monille alueille kaivattuja positiivisia vaikutuksia. Hyvin tiedossa olevia ongelmia ei edelleenkään ole ratkaistu. Kyseessä on myös merkittävä virkistysja kalastuskohde. Omaehtoinen saaliinvalinta on yleistynyt kalastajien keskuudessa – pienet, isot ja ylimääräiset kalat päästetään takaisin. SAARA-SOFIA SIRÉN puheenjohtaja VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2020 7. TUHANSIEN JÄRVIEN MAA EI HYÖDYNNÄ POTENTIAALIAAN KALASTUSMATKAILUSSA S amalla kun kalastus on mielekäs harrastus monelle, on sillä merkittävää yhteiskunnallista ja taloudellista potentiaalia etenkin kalastusmatkailuun liittyen. Kalastusmatkailun tulevaisuuden mahdollisuudet ovat tietysti täysin riippuvaisia siitä, saadaanko kalakantoja elvytettyä kestävälle tasolle. Monissa naapurimaissamme on jo huomattu kalastusmatkailun tuoma hyöty, niin alueellisen talouden ja työllisyyden kuin ympäristön näkökulmasta. Suomi tulee vielä toistaiseksi perässä kalastusmatkailun potentiaalin ymmärtämisessä. Alueelliset vaikutukset erityisesti syrjäisemmillä paikkakunnilla voisivat olla hyvinkin merkittäviä esimerkiksi majoitusja ravintolapalveluiden sekä vuokravälineja virkistystarjonnan kannalta. Lohikantojen ehtymisen myötä myös raakut ovat muuttuneet erittäin harvinaisiksi. Luonnonmukaiset ohitusuomat, tekniset kalatiet ja näiden erilaiset yhdistelmät tarjoavat vaihtoehtoja ratkaisuiksi, jotka tulee aina valita kuhunkin sijaintiin sopiviksi. Lisäksi tarvitaan luonnonlisääntymisolosuhteiden turvaamista, ajantasaista ja oikein kohdennettua sääntelyä. Monet kalastusharrastajat ovatkin seuranneet huolestuneita Rovaniemelle suunnitellun Sierilän vesiPärskeitä voimalaitoksen etenemistä
PILKINTÄ PILKINTÄ ETUKÄTEEN on oleellista suunnitella järjestys, jolla käydä läpi treenatut paikat. HARJOITTELU lisää menestymismahdollisuuksia huomattavasti. 8 6 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. TEKSTI TEKSTI ATTE MUSTALAHTI • ATTE MUSTALAHTI • KUVAT KUVAT ATTE MUSTALAHTI JA JANNE RAUTANEN ATTE MUSTALAHTI JA JANNE RAUTANEN PILKKIVAPAKALUSTOA kilpailuihin
Kilpailuun harjoittelu on taitolaji, jossa kehittyy vain sitä tekemällä. Yleensä treenattuihin paikkoihin kannattaa luottaa, vaikka kalantulo vaikuttaisi aluksi heikommalta kuin treenissä. OPTIMOI TREENIIN KÄYTETTY AIKA Kilpailuun treenaaminen on raskasta ja pitkäjänteistä touhua. Treenatessa on myös sitä parempi, mitä vähemmän ottaa kaloja ylös. Mutta miten harjoitella ”oikein”. Sen avulla löydetään kalapaikkoja ja saadaan suuntaviivoja välinevalintoihin. REIÄLLÄ ei kannata viettää aikaa kokonaista minuuttiakaan, jollei kalahavaintoja ole. ” VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2020 9. LÄHTÖKOHDAT KILPAILUTREENIIN Lähtökohdat kilpailutreeniin riippuvat suuresti siitä, millaisesta kilpailusta on kyse. Treenin tarkoituksena on selvittää esimerkiksi ottisyvyys, odotettavissa oleva voittotulos (kalan ottihalukkuus), kalapaikat tai kalattomat paikat, välineet ja taktiikka. Vähäkalaisissa paikoissa 1-2 ahventa reikää kohden riittää hyvin, runsaskalaisissa voi olla tarpeen nostella samasta reiästä 5-10 ahventa, jotta saa selvemmän käsityksen parven koosta. on taitolaji LAITURIPILKKIKILPAILUT ovat suosittuja erityisesti syksyisin. PILKKIKILPAILUUN valmistautuminen P ilkkikilpailuihin voi valmistautua karkeasti jaettuna kahdesta eri näkökulmasta: joko etukäteisharjoittelun kautta tai ilman. Pitää myös varautua siihen, että treenistä kilpailuun voi kalan ottihalukkuus muuttua oleellisesti jo päivässäkin. Taktiikan osalta oleellista on etukäteen suunnitella, missä järjestyksessä käy treenattuja paikkoja läpi. Kuinka käyttää tuo harjoitteluun liikenevä aika tarpeeksi tehokkaasti. TREENATTUIHIN paikkoihin kannattaa luottaa. Harjoittelu useimmiten lisää menestymismahdollisuuksia huomattavasti. Keskityn tässä jutussa yksinomaan järvillä käytäviin ahvenkilpailuihin. AHVEN ON YLEISIN KILPAILUKALA PILKKIKILPAILUISSA. Harjoittelu myös helpottaa kilpailutaktiikan suunnittelua. Todennäköisesti syönti on silloin heikentynyt kaikkialla muuallakin. Minkä verran osanottajia on odotettavissa ja onko kilpailualueen takarajalle matkaa esimerkiksi yksi kilometri vai onko takarajaa ollenkaan. Puolta minuuttia kauempaa en treenatessa reiällä vietä, jos kalahavaintoja ei tule
Jos pikkujärvessä kaikki alueet ovat ns. 10 6 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Usein jo yhden treenipäivän aikana ehtii koluamaan pääpiirteittäin koko järven tai ainakin huomattavan osan järvestä läpi. Jos parvi nousee helposti, on se silloin yleensä myös suuri. Tyypillinen reikäväli, jolla itse lähden ahventa etsimään, on 20-30 metriä. Yleensä 2-4 hyvää reikää kertoo alueesta jo aivan tarPienet järvet Huomioon otettavaa pienillä järvillä Pikkujärvillä treenaaminen on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin isommilla järvillä tai merialueilla. PIKKUJÄRVILLÄ kalat harvemmin vaihtavat paikkaa. pilkkisyvyyttä (ei ole niin syviä alueita, että niissä ei olisi kalaa), joutuu monesti kalaa hakemaan aika laajalta alueelta. Jos kaloja alkaa selvästi nousta jostain syvyydestä, keskitän treenauksen tarkemmin siihen syvyyteen. Ahventa etsiessä kannattaa uskoa siihen, että isosta parvesta saa tärpin aina nopeammin kuin pienestä parvesta. RAUHOITA KALA-ALUE Tärkeää on kalapaikan löytyessä kairata sinne mahdollisimman vähän reikiä, ja mielellään jättää myös osa kala-alueesta kokonaan tutkimatta ja jättää se kilpailuun. Alla olevan kalan määrä tulisikin arvioida ottihalukkuuden perusteella. JOS kalaparvi nousee helposti ylöspäin, on se yleensä myös suuri. ATTE Mustalahti on innokas kilpapilkkijä. Reikävälin pituus riippuu kuitenkin suuresti esimerkiksi pohjanmuodoista ja näkösyvyydestä. Käytän käytännössä aina treenatessa kehimisvapaa, jotta voin aina laskea mistä syvyydestä kaloja nousee. Ottihalukkuutta voidaan arvioida tärpin nopeuden lisäksi ”hinaamalla” parvea ylös, eli joka kalan jälkeen nostetaan pilkkiä reilusti 50-100 senttiä ylemmäs. Pikkujärvillä kalat harvemmin parissa päivässä merkittävästi vaihtavat paikkaa, ja treeni antaa melko varmat merkit siitä, mistä päin järveä voisi pärjätä. Jyrkemmän syvyysvaihtelun alueet saa kairata tiheämmin, sillä kalat voivat olla nauhana tietyssä syvyydessä
peeksi, ja siinä vaiheessa on hyvä rauhoittaa koko alue ja siirtyä etsimään varapaikkoja muilta alueilta. Varsinkin hieman isompi ahven tuppaa vaihtamaan paikkaa herkemmin. Tavallisesti kokeilen välineet treenin alussa pääpiirteittäin läpi (esim. morri, tapsi, ketju, värikoukku), ja jatkan sitten treenin loppuun asti yhdellä ja samalla välineellä. Välineet ehtii kokeilla läpi sitten kilpailussa. Samalla välineellä treenatessa saa tasapuolisemman kuvan eri alueiden kalaisuudesta, eikä tarvitse spekuloida sitä, olisiko jostain paikasta saanutkin toisella välineellä paremmin. Miten lähteä siitä kaloja etsimään. KALA-ALUEEN ETSINTÄ Tässä vielä käytännönläheisemmin erilaisista tavoista etsiä ahventa. Kirkasvetisillä järvillä usein aamun ja illan syöntipiikit ovat selvempiä, ja ruskeavetisillä järvillä saattaa paras syönti olla vasta päivällä. ”SIKSAKKIA” eri syvyyksiin ja kohtiin kairaillen. Tämä korostuu varsinkin keväällä, kun kala syö huomattavasti epätasaisemmin painottuen aamuja iltasyöntiin. Tätä tapaa käytän etenkin sellaisissa paikoissa, joissa en ole ennen pilkkinyt. Jos on mahdollista, kannattaa treeni ajoittaa samaan kellonaikaan kuin kilpailukin on. ” VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2020 11. ?. Syöntiajat ovat kuitenkin myös hyvin vesistöja päiväkohtaisia. Sen sijaan esimerkiksi pohjakivikoilta, matalikoilta, montuista ja keväällä matalista lahdista kalat harvemmin mihinkään siirtyvät muutaman päivän aikana. Hyvin harvoin treeni kuitenkaan etenee alusta loppuun näitä kaavoja noudattaen, vaan yleensä jokin syvyys ei selvästikään kaKOROSTAISIN ENSISIJAISESTI PAIKKAVALINNAN MERKITYSTÄ VÄLINEHIFISTELYN SIJAAN. En myöskään käytä treenissä juuri aikaa surviaisten pujotteluun, vaikka vähäkalaisissa kilpailuissa ne ovatkin monesti se, mitä tulee eniten käytettyä. Tällä tavalla kartoittaa melko ison alueen nopeasti, mutta vaarana on sivuuttaa kokonaisia kala-alueita, jos reikä ei osu parven kohdalle. Näissä paikoissa on niin sanottua paikallista kalaa, joka viihtyy alueella pidempään. Tätä on tullut jonkin verran käytettyä varsinkin silloin, kun on ollut kaveri mukana. Tietysti jos syvyydet vaihtelevat paljon, niin joko suurennan tai pienennän pilkkiä. Kolmatta tapaa käytän erityisesti loivempia rantapenkkoja tutkiessa, jolloin syvyys ei välttämättä muutu kuin joitakin kymmeniä senttejä, kun siirrytään rannasta kolmekymmentä metriä ulospäin. RANNAN suuntaisesti tiettyä syvyysaluetta pilkkien. Pelkkä yksi reikärivi rannan suuntaisesti tehtynä ei välttämättä osu lähellekään kalaparvia. Sanoisin, että mahdollisuus on melko pieni, että iso parvi sattuisi olemaankin juuri reikärivien välissä. Toinen tapa on edetä järjestelmällisesti rantaviivan lähellä, ja palata sitten takaisin päin kairaillen syvempään veteen. Täysin ilmeettömässä tasaisessa rantapenkassa tai tasasyvyisellä alueella kalat harvemmin pysyvät paikallaan montaa päivää. Ylitreenattu paikka luonnollisesti vähentää kilpailussa nousevien kalojen määrää ja liika kairailu voi myös hajottaa tai häiriinnyttää parvea. Karkeasti sanottuna itse käytän kolmea eri tapaa. 2-4 REIKÄÄ kertovat alueesta jo aivan tarpeeksi. valinnan merkitystä välinehifistelyn sijaan. Pyrin itse ensisijaisesti treenissä löytämään sellaisia paikkoja, joissa on jokin selvä pohjanmuoto, joka ”kerää” kalaa alleen. ?. PANOSTA TREENISSÄ PAIKKOIHIN JA TESTAA VÄLINEET KILPAILUSSA Välineiden osalta treenissä pyrin vetämään hyvin karkeat suuntaviivat, ja jätän tarkemman ”testauksen” itse kilpailuun. Eli korostaisin ensisijaisesti paikkaraillen noin 20-30 metrin välein. Lisäksi se herättää kanssakilpailijoiden mielenkiinnon, jos yhdellä alueella on paljon reikiä. Myös kellonaika ja keli vaikuttavat. SAMALLA välineellä treenatessa saa tasapuolisemman kuvan eri alueiden kalaisuudesta. TREENAA MAHDOLLISIMMAN LÄHELLÄ KILPAILUAJANKOHTAA Yleensä treenit kannattaa ajoittaa viimeisiin sallittuihin treenipäiviin, sillä silloin kala ehtii vähemmän liikkua kilpailupäivään mennessä. SUORAAN rannasta pois päin ja takaisin. Yksi tapa on edetä ”siksakkia” kaiKALA-ALUETTA VOI ETSIÄ ESIMERKIKSI NÄILLÄ KOLMELLA TAVALLA: ?. Otetaan esimerkiksi melko tasaisesti syvenevä rantapenkka, pituutta useita satoja metrejä tai jopa kilometri
” 12 6 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. KÄYTÄNNÖN ESIMERKKI PILKKIVALIKOIMASTA Tässä käytännön esimerkki pilkkivalikoimasta. Syvemmässä (noin 5-10 m) vedessä saa pilkkejä olla noin 15-20-grammaisiin saakka, jotta pilkki saadaan vajoamaan tarpeeksi joutuisasti. PAINAVILLA pilkeillä tuntuma kärsii pienempää ahventa pilkittäessä. Tyypillisesti matalassa alle kolmen metrin vedessä käytetään noin 3-8 gramman painoisia pilkkejä, mutta joskus paksun lumen aikaan pilkit voivat olla matalassakin tätä suurempia. Oletetaan, että kisassa tavoitellaan KOUKKUVARUSTUSTA pilkkikilpailuun. Vapoja on oltava mukana riittävästi, ja siihen tulee varautua, että syönti on parempi tai huonompi kuin on etukäteen ajatellut. HYVÄLLÄ syönnillä voi käyttää isompaa koukkua, joka irtoaa nopeasti. PELKKÄ MORRI ON USEIN HYVÄ VALINTA NIHKEÄKALAISISSA VESISTÖISSÄ. Yleensä otan useita samanlaisia tai samantapaisia pilkkejä varavapoihin, jos jostain syystä tulee välinerikkoja. 16-koon koukku sopii tätä pienemmille ahvenille ja 12:n koukulla pärjää yleensä hyvin vielä noin 150 gramman ahveniin saakka. VÄLINEIDEN VALINTA KILPAILUUN Pilkin valintaan vaikuttavat erityisesti oletettu pilkkisyvyys, kalojen koko sekä kalojen määrä ja ottihalukkuus. Koukkujen todellinen koko hieman vaihtelee valmistajasta riippuen, mutta nro 14:n koukut yleensä käyvät peruskokoiselle 15-50 gramman ahvenelle. Ja joskus pieni ahven ottaa yllättävän hanakasti isoon pilkkiin, eikä sitä säiky. Pelkkä morri on usein hyvä valinta nihkeäkalaisissa vesistöissä, joissa usein 1-2 kilon tulos riittää korkealle. Niitä painavammilla pilkeillä tahtoo tuntuma kärsiä ainakin pientä ahventa pilkkiessä. Eli treenin edetessä monesti keskitytään selvemmin tiettyyn syvyyteen. Hyvällä syönnillä voi käyttää hieman ”suosituksesta” suurempaa koukkua, jolloin koukku on helpompi irrottaa nopeasti. Tätä suuremmille voi suosiolla tarjota jo nro 10:n koukkua, mutta niitä tarvitsee kilpailuissa harvoin, jos silloinkaan. Toisaalta isompi yli 100 gramman ahven ei huonolla otilla tahdo aina ottaa muuhun kuin pelkkään morriin, mutta niitä voi silti morrilla saada toistakymmentä kiloa hieman syvemmästäkin vedestä. loja anna, ja se hylätään siirryttäessä seuraavalle alueelle
Toiset kaksi morrivapaa otan selvästi bonuskaloja ajatellen, toisessa 0,12 millin ja toisessa 0,14 millin siima. Yleensä kilpailualue on niin suuri, että ei ole järkevää edes yrittää treenata sen joka puolella. Tällä kertaa vapavarustus sisältää neljä morrivapaa, neljä tapsivapaa ja kaksi värikoukkupilkkivapaa. Tapsipilkkeihin valitsen neljä nopeaa pilkkiä, joista kahteen laitan nro 16 morrin ja kahteen nro 14. ” VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2020 13. Lihaskunto olisi hyvä muutenkin olla kohdillaan, jotta kairaamiseen ei tuhraudu ylimääräistä aikaa ja siirtymät sujuvat isompikin kalamäärä repussa. Saalis kertynee keskipainoltaan noin 15-grammaisista ahvenista. Pienempää nro 16:n morria en kuitenkaan käytä kuin siinä tapauksessa, että syönti on heikompi kuin olin ajatellut. Kaksi morrivapaa varustan 0,08 millin siimalla ja pienehköllä morrilla, jossa on nro 16 koukku. Morrit ja koukut ovat näissä selvästi isommat. Jos syönti on heikko, käytän suosiolla tapsia ketjun sijasta, sillä näin syvässä veSM-PILKKI eroaa suuresti pikkukilpailuista taktiikan osalta. Yleensä heikolla syönnillä kala tarttuu helpommin tapsimorriin kuin ketjukoukkuun, kun ahven saa sen helpommin nielaistua. dessä hitaampi kalan irrotus tapsimorrista ei ole kovin merkittävä asia. Isot järvet Huomioon otettavaa isoilla järvillä Isoilla järvillä ahven liikkuu välillä talvellakin hirmuisesti, joten edeltävän päivän treeni antaa usein jopa paremmat pohjatiedot kisapaikasta kuin monet aikaisempien vuosien kisat. Tavallisesti valitsen 2-3 aluetta, joita kairailen melko järjestelmällisesti läpi. Maratoonarin kuntoa lajissa ei vaadita, mutta 30-60 minuutin lenkkien juokseminen luo lajiin sopivaa kuntopohjaa. JOS SYÖNTI ON HEIKKO, KÄYTÄN SUOSIOLLA TAPSIA KETJUN SIJASTA. Pienten kalojen kanssa en hukkaa aikaa. Isoin koukku on siltä varalta, että ahven syö odotettua paremmin. Kilpapilkintä Kilpapilkintä on fyysinen kilpalaji Kaiken muun lisäksi fyysisestä kunnosta huolehtiminen on olennainen osa kilpailuihin valmistautumista. SM-pilkki on aika lailla ainoa kisa, jossa on oikeasti paljon osanottajia. kymmenen kilon tulosta noin kuuden metrin syvyydestä pilkkien. Syöttinä käytän pienikokoisen ahvenen silmää sekä ketjuettä tapsipilkissä. Oletetaan, että voittoon riittää 1-2 kilon tulos ja se koostuu enimmäkseen pienistä ahvenista, mutta on kohtalainen mahdollisuus myös 50-200 gramman ahveniin. Pienemmissä kilpailuissa saattaa olla jopa hyötyä pienestä porukasta, mutta SM-pilkissä herkästi samalle kalaisalle alueelle kasaantuu kymmenittäin kilpailijoita tyhjentämään samaa aluetta. HEIKOLLA syönnillä kala tarttuu helpommin tapsimorriin. Ketjupilkkeihin laitan yhteen nro 12 koukun ja kolmeen nro 14. Paras paikka onkin usein sellainen, että se ei välttämättä ole alueen kalaisin paikka, mutta ainakin harvempien tiedossa oleva. ESIMERKKI VÄLINEISTÄ NIHKEÄKALAISESSA PAIKASSA Otetaan toinen esimerkki välineistä nihkeäkalaisesta kilpailupaikasta. Valitsen kilpailuun kymmenen vapaa: neljä tapsipilkkivapaa, neljä ketjupilkkivapaa ja isojen nirsojen ahventen varalle kaksi morrivapaa varustettuna reilun kokoisella volframimorrilla. SM-pilkissä korostuukin se, kuinka väkimäärä vaikuttaa omaan saaliiseen. Kun ensimmäinen vakuuttavan tuntuinen kala-alue löytyy, keskityn hakemaan noin kahden kilometrin säteeltä lisää paikkoja, joihin olisi mahdollisuus kilpailussa vaihtaa paikkaa, jos kala loppuu ensimmäiseltä alueelta kesken. Värikoukkuvavat nappaan mukaan hätävaraksi, jos päädyn epätoivon hetkellä alle kahden metrin veteen, jossa tiedän olevan alle kymmenen gramman ahventa. Isommilla kilpailualueilla on merkittävästi etua siitä, että kauempana oleville kalapaikoille ehtii siirtymään ilman, että se vie tärkeää pilkkiaikaa pois. Oletettu pilkkisyvyys on kolme metriä. Morria kokeilen vasta sitten, jos satun pari isompaa ahventa saamaan jollakin muulla välineellä. Näissä molemmissa on nro 16 koukku ja noin kolmen gramman painoinen pilkki. ISOILLA järvillä ahven liikkuu talvella paljon. Valitsen taas kymmenen vapaa kilpailuun. Ja tietysti kaikki pienemmätkin siirtymät kilpailun aikana tulisi tehdä mahdollisimman ripeästi, sillä niihin kuluva aika, jos joku, on niitä hukkasekuntejaja minuutteja, joilla voi tiukassa kilpailussa olla juuri se ratkaiseva vaikutus
Itse nastoittamillani goretex-tossuilla pärjäilee kohtuullisessa pakkasessakin, kun alle pukee kahdet goretex-sukat päällekkäin. Kengän pidon tulee olla sellainen, että niillä voi lipsumatta rennosti kävellä ja juosta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että useimmilla paikoilla on kilpailuja järjestetty ennenkin ja huomattavalla osalla osallistujista on kalapaikoista ainakin jotain ennakkoaavistusta. Muut välineet 14 6 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Aina ei kuitenkaan harrastepilkkijällä ole mahdollisuutta käydä etukäteen treenaamassa. Alle laitan sen verran vaatekerroksia kuin lämpötilan puolesta tarvitsee. Jos kilpailuvesi on kuitenkin aiemmilta vuosilta tuttu, on yksinkertaisinta aloittaa vanhoilta tutuilta paikoilta. Monesti kilpailuihin lähdetään ilman oikeaa tietoa aikaisempien päivien kalantulosta. Kaikkien pilkkien paino on kuitenkin vain 4-6 grammaa. Kuivaan ja yhtenäiseen jäähän terä saa olla niin ottava kuin kairaajalla riittää voimia. Kilpailureppuna suosin Simo Maksimaisen suunnittelemaa reppua. Karttuneiden kokemuksien kautta oppii kilpailutilanteessa arvioimaan, tuleeko kalaa riittävää tahtia sillä hetkellä, vai kannattaako etsiä parempaa paikkaa. HARJOITTELEMATTA KILPAILUIHIN. Päällysvaatteissa suosin erilaisia kalvovaatteita, jotka kaikki vähintäänkin hylkivät vettä. Kilpailun järjestäjiltä kysymällä saa kuitenkin todennäköisesti perustiedot alueen kalaisuudesta ja edellisien vuosien tuloksista. Pikkujärviltä usein löytyy paikkoja, joissa on joka vuosi kalaa, mutta isommilla vesillä paikat vaihtelevat vuosittain suurestikin. Kengän pidon tulee olla sellainen, että niillä voi lipsumatta rennosti kävellä ja juosta. Kilpailujalkineet riippuvat olosuhteista. AINAKIN aiempien vuosien voittotuloksiin kannattaa tutustua. Jos bonuskaloja osuu kohdalle jossain vaiheessa kilpailua, kokeilen myös isommilla morreilla, joissa on vahvemmat siimat. Kaikkiin tapsivapoihin valitsen nro 16 morrin, ja tapsin vahvuudeksi riittää 0,12 milliä. Treenaamatta pärjääminen on mahdollista, mutta harvinaisempaa. On liian iso tasoitus muille käyttää liian nopeasti menevää terää, sillä se helposti juuttuu kerrosjäähän. Muillakin välineillä on merkitystä Kairan merkitys korostuu lähinnä silloin, kun kilpaillaan raskaissa olosuhteissa. Yleensä pyrin repun taskut saamaan aika lailla täyteen vapoja. Ajatuksena on kilpailun alussa käyttää nopeampia pilkkejä niin kauan kuin kala-alueet alkavat olla täynnä reikiä, ja sen jälkeen ronkkia loput nirsommat kalat herkemmillä välineillä ja surviaisilla. Teriä olisi hyvä päästä kokeilemaan ennen kilpailua. Pelkkien kuulopuheiden perusteella ollaan monesti aika hataralla pohjalla. Toinen vaihtoehto on siirtyä loppukilpailusta matalaan pilkkimään pikkuahvenia värikoukulla, jos niitä alueita ei ole vielä muut pilkkineet. TREENAAMATTA kilpailuissa pärjääminen on harvinaista. ATTE kilpailee mieluiten itse nastoittamillaan Goretex-kengillä. Tärkein tieto oman taktiikan kannalta on ehkäpä aiempien vuosien voittotulokset, jotta tietää edes mitä tavoitella. Muiden seuraamisesta voi olla hyötyä, jos on tiedossa, että muut ovat harjoitelleet. Eri taskuihin laitan eri pilkkityypillä varustetut pilkit, jotta löydän ne kilpailutilanteessa mahdollisimman nopeasti. Jos kilpailuvesi ei ole ennalta tuttu, on valmistautuminen melko haastavaa. Otan selkeästi kaksi hitaampaa värinäpilkkiä ja kaksi hieman nopeampaa pilkkiä. Kylmällä kelillä käytän suosiolla lämpösaappaita, mutta suurimmassa osassa kilpailuja tossut riittävät hyvin, kunhan pitää itsensä liikkeessä. Sillä tavalla saa usein varman tuloksen, mutta voittoon asti tuolla taktiikalla pääsee melko harvoin. Ongelmia tulee yleensä siinä vaiheessa, kun jää on kerrostunutta
Kirjanen ladattavissa Luonnonvarakeskuksen sivuilta osoitteesta jukuri.luke.fi/handle/10024/546276 LOHENKALASTUS Tenossa -kirjasessa kerrotaan muun muassa, että lohensoutuun käytettävät veneet ovat Tenojoella pitkiä ja matalia. Nykyisin venettä käytetään pääasiassa kalastamiseen. Hankkeessa kokeillaan eroosiota vähentäviä ojitustekniikoita ja edistetään tehokkaampien vesiensuojelumenetelmien käyttöä, kuten pintavalutusta. Myös muuttuneiden kalastussääntöjen merkitystä käytännön lohenkalastukseen valotetaan. Sen seurauksena valumavesiin huuhtoutuu ravinteita ja orgaanista hiiltä ja ilmakehään vapautuu hiilidioksidia. Paikallisten kalastajien käyttämät lohen pyyntitavat ovat syntyneet satoja vuosia sitten ja säilyneet lähes muuttumattomina tähän päivään saakka. Kirjasessa kerrotaankin kulkutuksen, seisovan verkon, lohipadon, nuotan ja venekalastuksen pääpiirteitä, kehittymistä ja nykypäivää. UUSI kirjanen perehdyttää lohenkalastuksen historiaan Tenojoella Kirjasessa Lohen kalastus Tenossa kerrotaan Tenojoesta lohen ja ihmisen ympäristönä sekä lohenkalastuksen kehittymisestä ja merkityksestä jokivarren kalastajille. Hankkeessa selvitetään myös mahdollisuutta hyödyntää vesiensuojelussa kituja joutomaita. Sen keskiössä on paikallinen lohenkalastajaa ennen ja nyt. Suurille petokaloille suunniteltu Hauki Special on vuoden 2021 Vuosiuistin®. Suurin vesistöhaitta aiheutuu kivennäismaahan ulottuvien ojien kiintoaineen eroosiosta. Turvemaiden metsäojien kunnostaminen kuormittaa vesistöjä ja aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä. Kirjasesta paljastuu, että ennen maantieyhteyttä vene oli merkittävässä roolissa kaikessa kulkemisessa, tavaran kuljetuksessa ja kalastuksessa. Kirjasen on kirjoittanut Eero Niemelä, joka vastaa pääosin myös sen kuvituksesta. Lisäksi esitetään jo 1800-luvulla alkaneen ja viime vuosisadalla lisääntyneen vapakalastuksen vaikutusta verkkopyydysten käyttöön ja tulevaisuudennäkymiin. Oletuksena on, että nykyisiä suosituksia matalammilla ojilla pystyttäisiin vähentämään ojitusten aiheuttamaa vesistöhaittaa ja samalla ylläpitämään puuston kasvulle riittävää kuivatustilaa. Myös runsas kuvitus tuo esiin lohenkalastuksen muutoksen ja erilaiset pyydykset, perhot ja muut Tenolla käytetyt vieheet. Pudasjärvellä testataan kahdella koealueella tavallista matalampien, noin 60 senttimetriä syvien, kunnostusojien aiheuttamaa vesistöja ilmastokuormitusta. Ojitus myös voimistaa turpeen hajoamista. Lohen kalastus Tenossa on tuotettu osana Lohita-hanketta (Tenojoen lohenkalastuksen taloudellinen merkitys Utsjoen kunnassa), jota Luonnonvarakeskus hallinnoi. Jos ojat kaivetaan kivennäismaahan asti, kiintoaineen eroosio lisääntyy, mikä kasvattaa myös kiintoaineeseen sitoutuneen fosforin aiheuttamaa kuormitusta. Kuva: Janne Rautanen.. Täydennä kokoelmaasi ja anna kalastavalle ystävällesi mieluinen lahja! Sininen 80 mm Punainen 80 mm Vihreä 80 mm TENO VESISTÖHAITAT HANKE: Turvemetsien ojitusten vesistöja ilmastohaittoja pyritään pienentämään Keväällä käynnistyneessä kolmivuotisessa TurVI-hankkeessa kehitetään menetelmiä turvemaiden metsien ympäristöystävällisempään käyttöön. Aito 24 karaatin kultaus ja kolme kalastavaa väriä. Pilottikohteille toteutetaan vesiensuojelurakenteita, joissa hyödynnetään etenkin pintavalutusta
PILKKIHUUMAA ENSIJÄILLÄ Nälännöstä haukea, Lokinlammilta kirjolohta 16 6 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. VASTA viisi senttiä paksu teräsjää on riittävän vahvaa kantamaan yhden ihmisen painon. PILKINTÄ TEKSTI JA KUVAT HARRI MATIKAINEN NÄLÄNTÖJÄRVI on Suomen suurin sisävesi, jonka syvyys on alle metrin
KOHTEENA NÄLÄNTÖJÄRVI Kohdejärveksi valikoitui Kiuruveden pohjoisosassa sijaitseva Näläntöjärvi, joka on tunnettu runsaasta haukikannastaan. Teräsjää on kirkasta, läpikuultavaa ja tasaista. Sitä selvästi heikompi kohvajää sen sijaan on vaaleaa ja huokoista. Passiivisenkin hauen voi saada juuri oikealla houkuttimella iskemään, mutta aktiiviselle käy monesti ”huonompikin” viehe. Järkeä jäille siis! Hauenpilkintä on etsimistä ja etsimistä, ja kun ottipaikka löytyy, niin sen ympäristöön aletaan takoa reikiä mielivaltaisessa tai järjestelmällisessä järjestyksessä. No, jos jää olisi pettänyt, jalat olisivat yltäneet pohjaan ja pää pinnalle. Kun järvi on Suomen suurin sisävesi, jonka keskisyvyys on alle metrin, uskoimme kalakaverini Rautu-Reiskan kanssa sen jäätyneen kantavaksi kahden miehen kulkea. Toisaalta kun ensijäät kestävät, saaliiseen on todella hyvät mahdollisuudet. Se on vähän tottumiskysymys ja viehevalinta on paljolti kiinni myös ongittavasta järvestä. Etäisyyttä kalakaveriin saa olla joitakin metrejä. Kun päivänvaloa marraskuun alkupuolella oli vielä reilusti, niin teki mieli lähteä kokeilemaan pitkästä aikaa ensijäiden hurmaa. Toki teimme rannassa testireiät vakuuttuaksemme jäätä olevan komiasti sen vaaksanverran eli noin viistoista senttiä. Kannattaa myös kiertää tehtyjä reikiä koko ajan, sillä usein haukipilkki saa jossain vaiheessa äkkilähdön jo moneen kertaan tyhjäksi todetussakin reiässä. Turvallisuus TEKSTI ISMO MALIN Turvallisuus jäällä Ennen kuin lähtee pilkille, on varmistettava, että jää on tarpeeksi vahvaa koko alueella, jossa liikutaan. Silloin kun koko jääkenttä on täysin kirkas, pääsee valoa kaloillekin asti runsaasti. Niiden tulee jäällä oltaessa roikkua käsien ulottuvilla kaulassa, eikä maata repun pohjalla tai takin taskussa. TEHTYJÄ reikiä kannattaa kiertää kokeilemassa koko ajan. Myös siltojen, laitureiden ja alusten läheisyydessä jää on heikkoa. Jotkut taas vannovat lusikkauistimiin ja isoihin pystypilkkeihin. Vasta viisi senttiä paksu teräsjää on riittävän paksua kantamaan yhden ihmisen painon, moottorikelkalla liikkuminen vaatii vähintään 15-senttisen teräsjään ja 1000 kiloa painavan henkilöauton kantaakseen teräsjäätä on oltava vähintään 15-20 senttiä. V anha sanonta, että kymmenen sentin jää kestää auton, viiden sentin ihmisen ja kolmen sentin pilkkijän, kuulostaa hurjalta. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2020 17. Marraskuisen päivän aikana niitä syntyi sitten reilusti lisää. Muutama vuosi sitten jäät tulivat Pohjois-Savossa pieniin järviin nopeasti, kun oli reiluja kymmenen asteen pakkasia, eikä lunta ollut nimeksikään. Tuntemattomille jäille on syytä mennä aina kaverin kanssa. Ehkä niitä ahneushetkiä tulee silloin tällöin, mutta hauellakin on syöntiaikansa ja aktiivisuushetkensä. Myös heittoköysi on hyvä pitää mukana. Jos joku putoaa jäihin, pysyvät muut kuivina ja pystyvät auttamaan. Lumikengillä eteneminen olikin enemmän luistelua kuin kävelyä, mutta eteenpäin sitenkin pääsimme. Samasta reiästä voi aivan hyvin saada useitakin kaloja, mutta yleensä taktiikka on onkia aikansa yhdestä reiästä ja vaihtaa sitten uuteen. En allekirjoita tuota täysin. Kannattaa myös ottaa huomioon, että jään vahvuus voi vaihdella suuresti lyhyelläkin matkalla. Näin heikko paikka paljastuu jo etukäteen. NÄLÄNTÖJÄRVEN vesi on turvesoiden värjäämää. HAUENPILKINTÄ ON ETSIMISTÄ Tiesimme siis etukäteen ottipaikat suurin piirtein ja väänsimme muutamalla pyöräytyksellä reikiä heti alkuun puoli tusinaa. Potkukelkka olisi silti ollut paras kulkuväline, mutta kun auton sai rantaan ja matka tutuille ottipaikoille oli alle puoli kilometriä, luistelutyylilläkin pääsi varsin ketterästi onkimestoille. HAUENKIN AKTIIVISUUS VAIHTELEE Sanotaan, että hauki on ahne kala, joka ottaa vaikka kenkälusikkaan. Erityisen vaarallisia jääalueita ovat joet, järvien kapeikot, matalikot, karikot, niemenkärjet, jokien ja purojen suistot, lähteet, äkkijyrkkien rantapenkereiden vierustat ja viemäreiden laskualueet. Sen verran matalaa Nälännössä on. Silloinkaan ei kuljeta rinta rinnan, vaan liikutaan jonossa. Näläntöjärvellä olen käynyt haukipilkillä lähinnä keväisin ja muistorikkain reissu on keväältä 2017. Jäällä kulkijan tuvallisuusvarusteisiin kuuluu myös metallipäinen keppi tai jäätuura, jolla kokeillaan jään kestävyyttä kävelyn tahdissa. Joskus olen sen paikkansa pitävyyttä kokeillut pelastautumispuku päällä ja voin sanoa: Vasta sitten, kun jää on vaaksan vahvuista, on aika ottaa kaira esille, pukea kelluntaliivit päälle ja lähteä jäänaskalit kaulassa pilkille. Toki niihin vaikuttaa myös käytettävä houkutin paljon. Silloin sohelsimme yhden päivän viimeisillä jäillä Rautu-Reiskan kanssa. Sohjoa ja vettä oli jäällä lähes kumikengän varren verran, ja jo rannalta piti hypätä sulan yli kiinteälle jäälle. Jään pettämisen varalta jäänaskalit on aina pidettävä pilkkireissulla mukana. Jäällä ei ollut yhtään lunta, mutta pieni vesikerros siinä oli. Järven vesi on turvesoiden laskuvesien värjäämää, joten luonnonvaloa siellä tarvitaan reilusti, että kalat olisivat aktiivisia. Joko kala on aktivoitunut tai siihen avannon alle on juuri tullut kulkija jostain. Itse käytän haukipilkillä isoja tasapainoja ja jigejä
Onneksi ketterä ukko sai siimasta kiinni ja kiskoi jäälle yli kahden kilon luuleuan. Siinä uittelin väliin Kuusamon Lätkää ja väliin erivärisiä mutuliitsejä. Toisaalta voi valmiita reikiä lämpimikseen kierrellä ja hyvällä tuurilla osua juuri silloin paikalle, kun kalakin on siinä lähellä. NÄLÄNNÖSSÄ hauen ruokaa ovat kiiski ja ahven. Vähitellen lammelle alkoi kerääntyä porukkaa melkoisesti, ja laskin parhaimmillaan onkijoita olevan me mukaan lukien 23. Seuraavana aamuna pimeässä vilkkui jälleen valoja, kun suunnistin lammelle. NÄLÄNTÖJÄRVI on maatalouden keskellä ja sen keskisyvyys on alle metrin. YLÄLAMMELTA KALAA KOMEASTI Jorma ihmetteli syönnin heikkoutta ja suositteli, että kävisimme ylälammen puolella. Alkuun ongimme vanhat avannot ja pikkuhiljaa alue muistutti reikäjuustoa, sillä aina välillä piti uusikin avanto pyöräyttää. Näin siis on yleensä. Sitten Rautu-Reiskan vapaan räppäsi kunnolla ja sen kahva räsähti poikki. Päivällä alkoi vähän rankempi vesisade, joten tyydyimme tuohon yhteen haukeen ja pääsimme testaamaan vetten päällä kävelyä. Varsinkin aktiiviongilla kalastavat ovat tahnapyytäjiä huonommassa asemassa, yleensä. Siinä missä haukia ja ahvenia etsitään kymmeniä reikiä tekemällä, voi kirreonkija huoletta jämähtää koko päiväksi samalle avannolle. JÄÄLLE JO AAMUPIMEÄSSÄ Syvässä suojalumessa taaperoimme jäälle jo pimeässä, mutta emme olleet läheskään ensimmäisiä onkijoita. Huono pakkastalvi myöhästytti kuitenkin Lokinlampien avausta aina joulukuun puolivälin tienoille. Minä kuitenkin päädyin entiseen taktiikkaani eli jämähdin yhdelle avannolle. YKSI HAUKI JÄÄLLE ASTI Nälännössä hauen saaliskaloja ovat suurimmaksi osaksi kiiski ja ahven. Kirjolohipilkintä poikkeaa taktiikkansa puolesta paljon muun muassa haukitai ahvenpilkinnästä. Kymmeniä reissuja Lokinlammille tehneenä tiesin, että kun kollegani Jari Tuiskusen kanssa sovittu testireissu tulisi eteen, kiskoisimme lohta kuin suokuokalla. Eilinen tärppiavantoni oli kuitenkin jo syötitetty, joten turhaan siihen lähelle on lätkää tulla heiluttamaan. Hyvällä syönnillä, kun niiden värisiä tasapainoja ja jigejä tarjoilee, haksahtaa hauki helposti vieheeseen. Mutta meillä oli vielä uusi päivä edessä, joten illaksi sauna kuumaksi ja miettimään taktiikkaa pimeän veden valloitukseen. Ensijäät tuli kuitenkin korkattua ja pilkkikausi avattua. Rautu-Reiska onki pääasiassa lusikkauistimilla, mutta niihin ei täräyksiä tullut. NURMEKSESTA löytyy mainio kirjolohikeidas ja virkistyskalastusalue Lokinlammet. ENSIJÄIDEN KIRJOLOHIA LOKINLAMMILTA Nurmeksessa on maan mainio kirjolohikeidas, Lokinlammet. Lisäksi hieman ennen vierailuamme lunta satoi todella rankasti, joten valot katosivat kaloilta lähes täysin. KAIMAANI-JIGI OTTIPELINÄ Sain samalla Stormilla pari tärppiä, mutta edelleen heikosti hauki puri kiinni. Yrittäjä Jorma Roininen on kehittänyt kahdesta lammesta ja useasta mökistä koostuvaa virkistyskalastusaluetta vuosikymmenet nykyiseen loistoonsa. Aamupäivän aikana pari haukea kävi tempaisemassa, mutta ne irtosivat jään alla. Testireissullamme hauki ei tuntunut olevan aktiivinen, joten uittelin Stormin kumikalaa laajakaarisin heilautuksin. Hauki oli napannut valkopinkkiin Kaimaani-jigiin, joka on monena vuonna hyvin haukia antanut iso jigi. 18 6 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Kirjolohet kun ovat jatkuvassa liikkeessä ja jossain vaiheessa päivää ne osuvat väkisin sopivalla kohdalla lusikkaa tai liitsiä heiluttavan onkijan kohdalle. Suosittu paikka siis, mutta kenellekään eivät kädet viuhtoneet tärpin merkiksi. Sen perusteella, mitä seurasin muita onkijoita, niin tahnapyytäjät saivat jotain ja aktiivionkijat vielä vähemmän. Vaikka Jorma istuttaa lohta lampiin lähes päivittäin, voivat pimeyteen lasketut kalat laittaa suut totaalisesti kiinni. Emme lannistuneet huonosta syönnistä, vaan seuraavana päivänä luistelimme takaisin eilisille rei’ille. Huonolla syönnillä taas tarjoilen aivan poikkeavia värejä ja suosin vieheissä sellaisia ärsyttäviä ja laajaliikkeisiä härnääjiä. Otsavaloja välähteli tuttujen ottipaikkojen liepeillä, joten katsoimme kutakuinkin vapaan alueen, johon väänsimme reilun vaaksan paksuiseen jäähän muutaman reiän. PIMEÄSSÄ TÄRPIT VÄHISSÄ Vieressä pari Sonkajärven miestä onki tahnoilla ja pari kalaa he saivat päivän aikana. Toki poikkeuksia löytyy ja me aktiivionkijoina Jarin kanssa toivoimme olevamme juuri niitä poikkeuksia. Yhdessä päiviteltiin huonoa syöntiä, vaikka Jorma oli aamulla laskenut lampeen yli sata kiloa uusia kaloja. Se toimii muuten turskallekin, on tullut kokeiltua. Mutta kun on pimeä, niin on pimeä! Kaksi kertaa sentään välivedestä Kuusamon Lätkääni iski kirre kiinni, mutta kumpikin karkasi avannon alla. Tai siltä se ainakin näytti, sillä jäälle oli tullut muutaman sentin vesikerros ja kumikenkä luisti siinä mainiosti. Yhden vajaan kaksikiloisen sain sentään jäälle asti nostettua, mutta siinä se päivän saldo olikin
Koukku oli tukevasti kiinni ja 1,3 kilon kirjolohi pääsi pussiin. KIRREONKIJA voi huoletta jämähtää samalle avannolle koko päiväksi. Ja hetki vain kun kolmannen kerran vääntyi vapa ja hieman edellistä pienempi kirjolohi nousi jäälle saman liitsin pettämänä. 8,Täydellinen RIALINNA ISMETE -täkyongintasetti PATU ISMETE -vapa 59,GARMIN STRIKER PLUS 4 Paketti sisältää: • Striker Plus 4 -luotain • pilkkianturi • akku • laturi • laukku Harjus • Juurus • Viima • Pyry • Nilakka 299,UUTUUS! BADGER 360-7 -kynäruiskusarja Badger-kynäruiskut • Made in USA 139,Laaja valikoima vieheidenvalmistustarvikkeita!. Antaa järven tai lammen jäätyä riittävästi, ennen kuin menee pilkille. Eivätkä kelluntatakki ja jäänaskalit ole yhtään häpeällisiä käytössä, ne saattavat pelastaa henkesi. Tiukkoja siimoja. ENSIJÄÄT OVAT TUOTTOISIA Siihen oli hyvä lopettaa testireissu ensijäille kirjolohilammella. Mikä sitten laukaisi yhtä äkkiä otin lyhyeksi ajaksi, sitä voi vain arvailla. Sama liitsi napakasti ylähuulessa kiinni. Ja uittotekniikkani on varsin villi: pistän vipinää vapaan, sitten pysäytys, väristys ja silloin se kirjolohi nappaa kiinni. Jää kesti ja kalaakin tuli. Ei pysynyt kuitenkaan. Kalastajan verkkokauppa www.rialinna.fi RIALINNAN ALKUPERÄISET PYSTYPILKIT MESTAREIDEN VALINTA JO VUOSIEN AJAN! Rialinna-pilkit – toimitus € ennakkomaksulla! Pystypilkit Liukupilkit Hulkontie 5, 70800 Kuopio, puh. Nyt melkoisen topakasti ja sain tovin uitella kunnes 2,3-kiloinen kirre pullahti jäälle. Vaihdoin pinkin mutuliitsin pyyntiin ja vapa taipui heti. (017) 363 3222 9 km Kuopiosta etelään, ABC Pitkälahti 500 m Seuraa viimeisimmät erikoisedut ja uutuudet facebookissa. Ensijäät ovat kalastuksellisesti tuloksia tuottavia, mutta täytyy muistaa varovaisuus. Luotin tuohon pinkkiin mutuliitsiin, koska se on toiminut tuolla lammella aina. Niin kävi nytkin. Se oli tulevan viikonlopun pilkkikisan päälampi ja rauhoitettu kalastukselta. Vähän aikaa meni ja sitten vapa vääntyi uudelleen. Vavassa oleva Kuusamon Lätkä on ollut toimiva pimeissä vesissä. EVÄSTÄ kirjolohijahtiin. PINKKI Mutu-Leech on tappopeli Lokinlammella. Etuoikeutemme oli päästä sitä kopaisemaan ja sieltähän sitä kalaa alkoi nousta komeasti, kun tutun männyn kohdalta räppäsi kala kiinni Lätkään. Toimii muuten kesälläkin UL-välineillä heittämällä
T EK STI J A KUVA A NS SI VA I N IK K A Tutkittua Sisävesien turskakala MADE Madekausi lähestyy taas kovaa vauhtia, joten on hyvä hetki perehtyä tuoreimpaan tietoon mateen biologiasta. Harojen ja ryöstäjien käytön loppumisen jälkeen on huomattu, että made ottaa hanakasti syötitettyyn morriin jo tammikuussa ja uudestaan taas kudun jälkeen. Koska made ei ole syömättä muinakaan aikoina, madesesonki on pidentynyt entisestä kutupyynnistä koko alkutalven mittaiseksi. 20 6 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Maailmalla tehdään runsaasti vapaa-ajankalastusta koskevaa tutkimusta, jossa paljastuu paljon tavallista vapaa-ajankalastajaakin kiinnostavia seikkoja. Tällä palstalla esitellään lyhyesti ajankohtaisia kalatutkimuksia, ja taustoitetaan niitä tarpeen mukaan hieman vanhemmillakin töillä