2 • 2026 KALASTUKSEN PUOLESTA 10,90 € SIIANONGINTAA keväällä Kalapaikkana NOKIAN Siuronkoski HAUESTA makkaraa Perhoja kotimaisista RIISTALINNUISTA SUURKALAT 2025 LAJIKALASTAJAN Kanariansaaret
ERÄMESSUILTA KOHTI UUSIA SEIKKAILUJA! Erämessut tarjoaa runsaan messualueen lisäksi elämyksellistä ohjelmaa, asiantuntijatietoa ja mahdollisuuden kokeilla uutta. Ohjelmassa mm. Kalastus | Metsästys | Retkeily | Luonto Liity Erämessujen messuklubiin ja pysy mukana somessa! eramessut.fi Mikko ”Peltsi” Peltola Joppe Ranta Kalastajan Kanava • Kalastuksen maailmaan johdattaa Kalastajan Kanavan allas • Retkinikkarin lavaohjelmasta vastaa Joppe Ranta • Ohjelma-areenan tunnelman luo Mikko ”Peltsi” Peltola Jäsenille Erämessujen liput etuhintaan 17 €! Etu perushintaisista lipuista verkkokaupasta etukoodilla SVKeramessut26 (norm. 19 € ja portilta 22 €) Ensi kesän seikkailut starttaavat Riihimäen Erämessuilla 5.–7.6.2026! Suomen Vapaa-ajankalastajat mukana messuilla!. kalankäsittelyä ja Roy Norron menestysreseptejä valmiiksi annoksiksi
050 597 4933 Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16. 050 577 4656 ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi KUSTANTAJA KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 044 547 9116 Marcus Wikström (toimisto), puh. Kuva: Petter Nissén Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT vapaa.ajankalastajalehti 4 2 2026 VAPAA-AJAN KALASTAJA. 050 577 4656 KEHITTÄMISKOORDINAATTORI Johanna Antila (Velkua), puh. lakko tai tuotannolliset häiriöt). 0400 946 968. 050 577 4656 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi vapaa-ajankalastajalehti.fi Vuosikertatilaus 49 € kotimaassa, Pohjoismaat 55 €, muut maat 62 €. 045 630 4280 TALOUSSIHTEERI Jaana Piskonen (toimisto), puh. 050 576 3302. 050 577 4656 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi vapaa-ajankalastajalehti.fi TOIMITUSKUNTA TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto ja Vesa Vaarama. 050 530 0044, reetta.salo@kruunumedia.fi Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta. Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67 • BIC: NDEAFIHH vapaa-ajankalastaja.fi TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT TOIMINNANJOHTAJA: Olli Saari (toimisto), puh. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. Janne Tarkiainen Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 040 586 8089 KALATALOUSASIANTUNTIJAT Petter Nissén Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. 050 573 9332 VIESTINTÄKOORDINAATTORI Tintti Drake (Kuopio), puh. Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi tai puh. Sähköpostit etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi Suomen Vapaa-ajankalastajat edistää vastuullista vapaa-ajankalastusta, joka kestävällä tavalla ja monipuolisesti hyödyntää luontaisesti uusiutuvia kalakantoja. 050 339 4660 TIEDOTTAJA: Jaana Vetikko (toimisto), puh. 050 525 7806 JÄRJESTÖASIANTUNTIJA: Pekka Lehdes (toimisto), puh. 040 840 0681 Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. TILAUKSET TILAUKSET Vapaa-ajan Kalastaja, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 576 3302 TOIMITTAJA/TOIMISTOTYÖNTEKIJÄ Ismo Malin (toimisto), puh. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttaminen ja käyttäminen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa. PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat resepteissä tai muissa ohjeissa olevista painotai muista virheistä. ULKOASU JA TAITTO ULKOASU JA TAITTO Heidi Niemi KIRJAPAINO KIRJAPAINO PunaMusta Oy ISSN 1795-5033 KA NS IKU VA : JO HA NN A AN TIL A. 045 113 3050 Janne Rautanen Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutusja jakelutavoista. AIK AK AU SM ED IA RY :n JÄ SE N JA KE LU NO IN 28 00 KA PP AL ET TA IL M ES TY Y 5 NU M ER OA VU OD ES SA Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. 050 597 4933 JÄSENSIHTEERI Tarja Lehtimäki (toimisto), puh. 0500 440 923 Juha Ojaharju Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52, 63100 Kuortane, puh. 045 110 2126 Janne Antila Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh. 050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI ILMOITUSMYYNTI Kruunu Media Oy, Reetta Salo, puh. TOIMITUS TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi TOIMITTAJA TOIMITTAJA Ismo Malin, puh
Tuore tutkimus muistuttaa, että kuva on paljon monipuolisempi – ja että kalavesillä on tilaa yhä useammalle naiselle. Kalastusharrastus tarvitsee uusia tekijöitä. Kalastuksen aloitusikä on monella sama kuin miehillä – usein jo 5–6 vuoden iässä. Kalastus näyttäytyy siis monelle naiselle ennen kaikkea rauhoittavana luontokokemuksena – hetkenä irrottautua arjesta veden äärellä. Luonnosta nauttiminen, stressistä palautuminen ja yhdessäolo perheen kanssa nousivat tärkeimmiksi syiksi lähteä kalaan. Naiset käyttävät kalastukseen keskimäärin miehiä vähemmän aikaa ja suosivat onkea, katiskaa tai rysää ja verkkoja. Tutkimus osoittaa, että kiinnostusta on – mutta joskus tarvitaan pieni kutsu, rohkaisu tai mahdollisuus kokeilla turvallisessa ja rennossa ympäristössä. Siksi matalan kynnyksen mahdollisuuksille on selvästi tarvetta. NAISET suosivat useammin matalan kynnyksen kalastustapoja. Järjestäkää matalan kynnyksen tapahtumia, ottakaa mukaan uusia kasvoja ja muistakaa, että ensimmäinen kalareissu voi olla jollekin alku elinikäiselle harrastukselle. Kun välineet, ohjaus ja kannustava ilmapiiri löytyvät paikan päältä, kynnys kokeilla madaltuu. Tutkimus on tehty yhteistyössä Suomen Vapaa-ajankalastajien kanssa. Luonnonvarakeskuksen tuore Naiset vapaa-ajankalastajina -raportti tarjoaa kiinnostavan katsauksen naisten kalastusharrastukseen. Suurten kalojen tavoittelu sen sijaan ei useinkaan ollut keskiössä. MAALISKUU 2026 JAANA VETIKKO Pääkirjoitus NAISET VAPAA-AJANKALASTAJINA HARRASTUS MONELLA TAPAA MERKITYKSELLINEN S uomi on vahva vapaa-ajankalastuksen maa. Tähän tarpeeseen vastaa osaltaan Mimmit kalastaa -hanke. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2026 5. Ilmiö kertoo siitä, että kalastusharrastukseen johtavat polut eivät ole kaikille yhtä selviä. Kuva: Sonja Morko. Ja usein ensimmäinen saalis tai onnistunut heitto sytyttää kipinän, joka kantaa pitkälle. Samalla kasvaa niiden naisten osuus, jotka aloittavat kalastuksen vasta aikuisena. Naiset ja tytöt ovat siinä tärkeä osa. Tutkimuksessa monet naiset nostivat esiin myös erilaisia esteitä: välineiden puute, kalastusseuran puuttuminen tai yksinkertaisesti epävarmuus siitä, mistä aloittaa. Viime vuosina eri puolilla Suomea järjestetyt avoimet kalastustapahtumat ovat tuoneet lajin pariin uusia harrastajia. Siksi viesti kalastusseuroille ja aktiivisille harrastajille on yksinkertainen: kutsukaa mukaan. Tutkimuksessa selvitettiin, mikä naisia kalastuksessa motivoi. Tutkimus kuitenkin nosti esiin huolen: vähintään 10-vuotiaiden tyttöjen kalastaminen näyttää vähenevän. Se perustuu useisiin kansallisiin aineistoihin, joista tuorein kerättiin vuonna 2025 lähes 4 000 kalastonhoitomaksun maksaneelta naiselta ja noin 650 mieheltä (vertailu). Tutkimus kertoo myös kalastustavoista. Silti kalastuksen tarinaa on pitkään kerrottu ennen kaikkea miesten näkökulmasta. Tulokset osoittavat, että kalastavat naiset ovat hyvin kirjava joukko: mukana on niin aktiivisia harrastajia kuin satunnaisia mökkikalastajia, aloittelijoita ja pitkän linjan osaajia
Sen myötä muodostuisi eteläisen Suomen pisin koskikokonaisuus, avautuisi tärkeä vaellusyhteys Juojärvestä muuhun Vuoksen vesistöön sekä syntyisi valtavasti lisääntymisaluetta uhanalaisille järvitaimenelle ja järvilohelle. Hyvä uutinen on, että Suomessa purettiin toissa vuonna vaellusesteitä kaikkein eniten Euroopassa, 138 kappaletta. Vihreä siirtymä on kasvattanut uusiutuvan energian kysyntää, mikä on nostanut puheisiin myös vesivoiman roolin säätövoimana. Työtä kuitenkin riittää, meillä arvioidaan olevan vaelluskaloille esteellisiä patoja 2000-3000 ja siltarumpuja 30 000 kappaletta. Sen myötä kalakantojen vahvistaminen saa vauhtia, kun jokien vaellusyhteyksiä palautetaan, rannikoiden, merten ja jokien kutuja poikasalueita ennallistetaan sekä virtavesien vaellusesteitä puretaan. Elinympäristön ennallistaminen luo kaloille mahdollisuuden, jonka ne kyllä osaavat käyttää. Iijoki tunnetaan soututapahtuman lisäksi runsaista ja puhtaista kalavesistään ja koko vesistöalue useista raakkuesiintymistään. ENNALLISTAMISELLA vaelluskalakannat nousuun Pärskeitä Suomen Vapaa-ajankalastajien varapuheenjohtaja KRISTA MIKKONEN kansanedustaja (vihr) A VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2026 7. Jo yksi poistettu este voi avata uutta elinaluetta kymmeniä tai jopa satoja kilometrejä uhanalaisille virtavesien kaloille. Toivottavasti siinä onnistutaan. Kiitos Iijokisoudun aloittaneille paikallisille aktiiveille, jokea ei ole kokonaan valjastettu, Kollajan tekoallasta ei rakennettu ja vaelluskalakannoille erinomainen elinympäristö on keskija yläjuoksulla valmiina. Ennallistamisasetus tuo onneksi vauhtia vaellusesteiden poistamiseen koko Euroopassa. Vain vapaa vaellusyhteys vielä puuttuu. Pelkästään 0,1-1 megawatin minivoimaloita on 67 kappaletta ja lisäksi vesivoimaksi luettavia muita rakenteita on 500. Ja syystä, sillä eurooppalaiset vaelluskalakannat ovat huolestuttavasti pienentyneet. Iijoella myös alkuperäinen vaelluskalakanta on onnistuttu säilyttämään kalanviljelylaitoksen avulla alajuoksun voimalaitoksista huolimatta. Nykyinen hallitus on luvannut ennallistaa Heinävedellä aikoinaan valjastetut Palokinkosket. Tämän jälkeen on syytä voimalakohtaisesti pohtia, missä kannattaa ryhtyä muutostöihin ja missä taas padon purkaminen on fiksumpi vaihtoehto. Vaikka vesivoima on päästötöntä energiaa, sillä on vaikutuksia luontoon ja erityisen haitallisia ne ovat vaelluskaloille. Tämä linjattiin jo vuoden 2012 kansallisessa kalatiestrategiassa, mutta edelleen lukuisilta vesivoimaloilta puuttuvat ajantasaiset kalatalousvelvoitteet tai niitä ei ole toimeenpantu. Luontaisen lisääntymiskierron varmistaminen on avain elinvoimaisten vaelluskalakantojen säilymiselle pitkällä aikavälillä, istutuksilla se ei onnistu. Virkistyskalastajan näkökulmasta ennallistamisasetusta kannattaa juhlistaa. Hiitolanjoella elää maamme viimeinen luonnonvarainen järvilohikanta, jonka nousu tyssäsi patoihin. Etelä-Karjalan Rautjärvellä virtaava Hiitolanjoki on inspiroiva esimerkki ennallistamisesta. Jokiveneessä unohdan työarjen, keskityn vain upeaan virtavesiluontoon ja maisemiin sekä riittävän rivakkaan soututahtiin koskiosuuksilla. loitan kesälomani perinteisesti Iijokisoudulla. Näiden purkuun pitäisi olla helppo tarttua. Vaelluskalojen olosuhteiden edistäminen on laajalti jaettu tavoite politiikassakin. Euroopassa poistetaan nyt urakalla patoja ja muita esteitä vaelluskalojen tieltä. Pienistä vesivoimalaitoksista luopuminen ei juuri vaikuta Suomen sähköntuotantoon, mutta auttaa merkittävästi vaelluskalakantoja. Vihreän siirtymän ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tulee kulkea samaan suuntaan, siirtymää ei voi toteuttaa luonnon kustannuksella. Jo kolmas hallitus peräkkäin toteuttaa vaelluskalakantojen elvyttämisohjelmaa NOUSUa. Kalatalousvelvoitteiden päivitystyö on kiireesti vietävä loppuun, jotta kalatalousstrategian mukainen kalojen luontainen lisääntyminen on mahdollista. Nyt Hiitolanjokeen on noussut niin runsaasti järvilohia kutemaan, että se on yllättänyt kaikki odotukset. Suomessakin lähes kaikki vaelluskalalajit ovat uhanalaisia. Monilta minivoimaloita suuremmilta laitoksilta puuttuvat kalatalousvelvoitteet kokonaan, osa voimaloista ei ole täyttänyt vaatimuksia ja osan kohdalla ne eivät ole riittäviä. EU:n ennallistamisasetus on saanut osakseen paljon kritiikkiä, osin johtuen vääristä mielikuvista tai tiedoista, osin tarkoituksellisesta pelottelusta. Jokunen vuosi sitten alueelta purettiin kolme satavuotiasta patoa, kosket kunnostettiin ja tehtiin laajat kutualueet
Toteamus nimittäin pitää paikkansa. TEKSTI JA KUVAT JARI TUISKUNEN SIIKAONKI REISSU kuuluu kevääseen Kevät on vapakalastajan kulta-aikaa. Mutta kun samaan aikaan rannikkovedet liplattavat jo avoimena tarjoten maanmainiota hauen ja meritaimenen heittokalastusta, kosket kuohuvat vapaina ja kutsuvat hankikorreja napsivien taimenten, kutuaan miettivien toutainten tai tankkiauton kuskaamien kirjolohien kimppuun ja Tunturi-Lapissakin olisi nyt paras hetki käydä rautupilkillä. 8 2 2026 VAPAA-AJAN KALASTAJA. ONGINTA SIIKA on erittäin hyvä kotikeittön raaka-aine esim graavattuna. Mutta kun sopiva hetki tulee, suuntaan yleensä etelärannikolle, satunnaisemmin myös Pohjanlahden partaalle. Minulla yksi ”pakollisista”, priorisointilistalla kärkipään tuntumaan kohoavista kevätkalastuksen lajeista on siian onkiminen, vaikka viime vuosina niistäkin reissuista on joutunut hiukan tinkimään. JOPA kaksinumeroinen siikasaalis on melko tavanomainen. J o hyvissä ajoin ennen jäiden lähtöä on kaverien kanssa suunniteltu, minne pitäisi päästä viimeisillä jäillä ahvenia, kuhia, haukia tai vaikka kirjolohia pilkkimään. Mutta siian onginta on mukavan leppoisa ja sosiaalinen tapa kalastaa, joka sopii hyvin päättämään erakkoluonteisen pilkki POHJANLAHDEN rantavedet ovat pääosin matalia ja kivikkoisia, mutta hyviä siikaonkipaikkoja löytyy sieltäkin. Mutta useimmat meistä joutuvat priorisoimaan reissujaan. Tähän ryhmään luen myös itseni, vaikka vapakalastusta ammatikseni teenkin. ”PAKOLLINEN” OHJELMANUMERO Eihän se kevätsesonki ihan päivässä muutamassa ohi mene, joten vikkelä ehtii harrastaa monenlaistakin kalastusta. Ja siinä välissä pitäisi vielä hoitaa työt ynnä muut arkielämään kuuluvat askareet. Miksikö siika kiinnostaa. Tämä ei liene ensimmäinen moisella toteamuksella alkava kalastusartikkeli, tokko viimeinenkään. Siiman päässähän tuo yleensä alle kilon painoinen veitikka ei jääkylmän veden aikaan kummoista vastusta tarjoa, eikä pystyssä nököttävien ootto-onkien tuijottaminenkaan ole sellaista herkkua, jota kalastukseltani kaipaan
Syöttejä eli viljeltyjä matoja on ostettavissa kalastustarvikeliikkeistä, välillä myös huoltoasemilta ja marketeista, mutta kevään ehdittyä tarpeeksi pitkälle niitä löytää myös luomuna maan povesta. Painoista, leikareista ja siimatapseista on syytä varata mukaan useampia varakappaleita, sillä pohjaan jäännit voivat verottaa kalustoa. SITKEÄ multa-savimaissa viihtyvä peltoliero on onkisyöttinä paras. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2026 9. Siianonkijan tärkeä apuri on koukunirrotin. Simppeli siikapaketti Itse onkiviritys voidaan toteuttaa monella tavalla, mutta yleisimmin käytetty on tämä: Virvelistä tuleva siima pujotetaan ensin 20-40-grammaisen liukupainon reiän läpi (erinomainen malli on litteä pisara), jonka jälkeen siiman päähän solmitaan stoppariksi lukkoleikari estämään painoa liukumasta koukkuun saakka. Välttämättä näin irrotettu siika ei ole enää vapauttamiskelpoinen, mutta ainakin ongen saa nopeammin taas pyyntivalmiiksi, kun koukkua ei tarvitse ”perata” ulos kalan ruokatorvesta. Pilkkihommista tähteeksi jääneitä kärpästoukkiakin voi kokeilla nippuperiaatteella, mutta eivät ne yleensä madolle pärjää. Kilikellosta on iloa, ellei jaksa kaiken aikaa vahtia vapoja. Joku laskee siikavarusteeksi myös vavan kärkeen sijoitettavan kilikellon, jonka tarkoitus on tietenkin helinällään kuuluttaa, kun kala käy onkea ravistamassa. Pelkkä leikarikin kelpaa. Tapsisiimoja saa myös melko edullisesti valmiina 10 tapsin pakkauksissa, jolloin uuden vaihtaminen käy sukkelaan. Sen avulla syvälle kurkkuun tarttunut koukku saadaan kohtuullisen helposti ulos. Lopuksi lukkoon kiinnitetään noin puolen metrin mittainen siimatapsi, joka on väritöntä monofiilia tai fluorihiilisiimaa paksuudeltaan esimerkiksi 0,20-0,25 milliä. Tapsin päähän yksihaarakoukku kokoluokkaa 6-10. Välineet YKSINKERTAISIA ja edullisia siikaonkipaketteja voi ostaa valmiina kaupoista. SIIANONKIJAN tärkein apuväline on koukunirrotin. Sitkeähkö multa-savimaissa viihtyvä peltoliero on onkisyöttinä monen mielestä paras, ainakin koukussa kestävyytensä ansiosta
Jokiongintaa Siian ongintaa voi harrastaa myös muutamissa joissamme, kun vaellussiiat nousevat syksyllä virtoihin kutemaan. luvan lunastettuaan. Hötkyilemätöntä oleskelua viihtyisässä, kevääseen heräävässä luonnossa toivottavasti miellyttävän sään vallitessa, rupattelua kaverien kanssa, muuttolintujen tarkkailua, hyvien eväiden nauttimista, ajatusten nollaamista, tulevien kalareissujen suunnittelua. Hienoa pyyntimuodossa on myös sen antoisuus: Tyhjän pyytämiseksi homma hyytyy harvemmin, ja jopa kaksinumeroinen siikasaalis on melko tavanomainen. Mutta jos onkia töröttää rannalla parin metrin välein, saalismäärät vapaa kohden kohoavat harvemmin kovin kummoisiksi. Vaikka kalojen keskikoko tuppaakin jäämään herkästi puolen kilon nurkille tai alle, kertyy kotiin viemisiä silti mukavasti. Etelärannikolla monet helposti autolla saavutettavat kohteet ovat onkipiirien yleisessä tiedossa, mikä tarkoittaa kovaa kalastuspainetta. Ensinnäkin parhaat siianongintamahdollisuudet ovat eteläisellä ja lounaisella rannikkoalueellamme, Ahvenanmaa mukaan lukien. Pato kerää paikalle ajoittain runsaasti siikoja, joita onkijat pääsevät narraamaan ajalla 1.10.-31.3. PARHAAT siianongintamahdollisuudet ovat eteläisellä ja lounaisella rannikkoalueellamme. Tunnetuin paikka lienee Kymijoen Korkeakosken kalastuslaituri, jossa on tähän pyyntimuotoon rajattu alue heti voimalapadon alapuolella. Jo tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että valtion kalastonhoitomaksun turvin saa pitää pyynnissä kerrallaan vain yhtä onkea. Parhaimmillaan jopa yli kaksikiloisten siikojen ohella mahdollisia saaliita ovat myös merilohet ja -taimenet, jotka pitää kuitenkin vapauttaa. Jos siis joku asentaa onkia useampia, hän syyllistyy joko kalastusrikkomukseen tai on hankkinut vesialueen omistajan luvan, jossa myös saattaa olla rajoituksia vapojen määrän suhteen. Syötiksi kelpaa mato, katka tai nippu kärpätoukkia. Siiman päähän kiinnitetään virtauksen vuoksi vähintään 100 gramman paino, ja sen yläpuolelle ripustetaan lyhyehköillä, pääsiimaa ohuemmilla sivutapseilla muutamia koukkuja. Onkiviritys on hieman erilainen kuin rannikkovesillä. Kymijoen Korkeakosken kalastuslaiturilta. Lisätietoja lohikeskuskotka.fi/ saannot-ja-ohjeet/. Jotta litkan ja painavan puntin heittäminen olisi luontevaa, pitää vavan olla pitkä ja jämäkkä. Jos tällaiseen paikkaan pääsee yksinään tai pienellä porukalla, kuten ehkä keskellä viikkoa huonon sään vallitessa varmemmin tapahtuu, tulosta saattaa tulla. SYKSYN vaellussiikoja voi päästä kalastamaan esim. VAPOJA varten on olemassa kaupasta ostettavia telineitä, mutta kiven kolot tai haaraoksat käyvät tarkoitukseen yhtä hyvin. Alle 18ja yli 69-vuotiaat eivät kyseistä lupaa tarvitse, mutta sama vaparajoitus koskee heitäkin. Se ei ole vaikeaa, tai sitten on. 10 2 2026 VAPAA-AJAN KALASTAJA. PAIKKA RATKAISEE Oleellisinta siian onginnassa on löytää paikka, jossa kaloja liikkuu. reiän tuijottamiskauden. Ja siikahan on vallan mainio kotikeittiön raaka-aine esimerkiksi savustettuna, graavattuna tai pannulla paistettuna. Pohjanlahden puolellakin onkiminen tuottaa paikoin tulosta, mutta hyvät onkirannat ovat harvemmassa. Joki KYMIJOEN Korkeakoskella vaparivistö odottaa siikatärppejä. Kolmesta viiteen lienee tavallinen määrä
Rannikolla kovin yleinen vitsaus rihmalevä saattaa peittää pahimmillaan laajoja pohja-alueita tuhoten siioille mieluisaa pohjaeläiKysymyksiä ja vastauksia Saako siikoja onkipaikoilta jääaikaan pilkkimällä. Jos tähtäät jollekin suositulle rannalle, siellä on syytä olla jo aamuvarhaisella saadaksesi auton parkkiin ja ongen hyvälle paikalle. Merellä pyydettävät siikamuodot ovat pohjaravinnon syöjiä, kun taas järvillä yleisempiä ovat planktonsiika ja muut vapaasta vedestä ravintonsa ottavat kannat, joita pohjalla makaavat matoset eivät tavoita. Veden lämmetessä rannoille saapuu paljon muita kalalajeja, jotka vaikeuttavat onkimista. Sellaiset ovat herkästi monin verroin antoisampia kuin turistirysät. Katka voi kuitenkin toimia, mutta kestää koukussa matoa huonommin. KAUNIILLA säällä siian onginta on varsin leppoisaa puuhaa. Ottipaikkoja on toki monenlaisia, mutta ehkä tyypillisimmin etsinnät kannattaa keskittää loivasti noin 3-5 metriin syveneville hiekka-, soratai savipohjaisille rannoille, joissa mielellään käy jonkinlainen virtaus. Harva lienee kokeillut enkä ole kuullut, että kukaan niiden toimivuutta olisi ainakaan kehunut. MISTÄ SIIKAA KANNATTAA ETSIÄ Toisaalta siika on satojen kilometrien mittaisella rannikollamme niin yleinen kala, että se tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden myös omien ”salaisten” onkipaikkojen hakemiseen. Koko valoisa aika on siis potentiaalista ottiaikaa. RIHMALEVÄ saattaa tuhota siialle mieluista pohja-eläimistöä. Siiat ruokailevat pitkin päivää ja vavat taipuvat, kun parvi sattuu kohdalle. Jos myöhästyy parhaasta sesongista, onko peli siian suhteen ohi. VALTION kalastushoitomaksun turvin saa pitää pyynnissä kerrallaan vain yhtä onkea. Myöskään erilaiset tekomadot eivät luonnonmadoille pärjää. Myöhäissyksy ennen vesien jäätymistä on ihan potentiaalinen ajankohta siikajahdille, joskin päivät ovat lyhyitä ja säät harvoin yhtä miellyttäviä kuin keväällä. Ensin pitää kuitenkin hahmottaa, millaisista paikoista siikoja on järkevintä etsiä. Jotkut ovat saaneet kohtuullisia saaliita pohjaonkitaktiikalla, eli mato pohjalle ja pilkkivapa jäälle tärppiä odottamaan. Muutamista onnistumisista esimerkiksi Päijänteellä olen kuitenkin kuullut. Tällöin kannattaa hakeutua ulompana saaristossa oleville rannoille, joilla vesi on vielä kylmää. Nappaako siika houkutustahnoihin. Se auttaa pohjaa pysymään vähemmän leväisenä. Tekniikka ja ottipaikat ovat kumpanakin vuodenaikana samoja. Onko siioilla erityisiä ottiaikoja. Moni on tätä miettinyt ja aika moni varmaan kokeillutkin, mutta tulokset lienevät olleet pääsääntöisesti erittäin laihoja. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2026 11. Toisaalta kalastajiakin on paljon vähemmän. Siellä kausi laahaa hieman jäljessä. Kannattaako keväistä siian onkimista kokeilla järvillä. SÄRKI on tavallinen saalis siianonginnan yhteydessä, kuten tämäkin tuplatärppi osoittaa. SIIKAKAUSI alkaa heti, kun salmiin ilmestyy avovettä. Saako siikoja mereltä syksyllä. Se on mahdollista, mutta monet kokeilleet ovat myös epäonnistuneet
Operaatio vaatii mielellään kaverin avuksi, joka pitää siimaa kireällä työntämisen aikana. Yleensä siikaa ongitaan rannalta, mutta onnistuu se heikkotuulisilla säillä veneestäkin. Jos ankkurointi suoritetaan kokonaan veteen, pitää käyttää sekä keulaettä peräankkuria ja valita suojainen paikka, sillä kovasti keikkuva ja liikehtivä vene vaikeuttaa onkimista oleellisesti. Koska siikahommissa ei paksuja siimoja tarvita, kelalle kannattaa pyöräyttää 0,10-0,12-millistä kuitua. Väline TYYPILLISTÄ matalahkoa siikarantaa Tammisaaressa. Hätätilassa sellaisen näpertää oksanpätkästäkin. Parhaassa tapauksessa siikaongelle pääsee jo maaliskuussa, tai jos ilmastonmuutos talvia entisestään lauhduttaa, voi meri pysyä paikoin onkikunnossa läpi talvenkin. Kun painoksi valitaan esimerkiksi 30-grammainen lyijymöntti, riittävän jämäkällä vavalla paketin kiskaisee jopa lähemmäs sadan metrin päähän. Veneestä ongittaessa kannattaa se ankkuroida keulastaan maihin ja perästään pohjaan, jolloin paatti ei pahemmin liiku, vaikka vähän tuulisikin. KOUKUNIRROTIN on tärkeä apulaite siianonkijalle. Toinen mainio apulaite on vene, jolla pääsee saariin ja muihin rauhallisempiin paikkoihin, minne autoilevat kalastajat eivät eksy. Paksumpi pää toimii isommille koukuille, ohut pienemmille. Jopa soutuveneestä voi olla iso apu. Paikan vaihtaminenkin käy sukkelaan yhden osoittautuessa vesiperäksi. SYÖTTIMATO saattaa hukkua kovin kivikkoisien rantojen kivenkoloihin. Kun onget levitetään eri sektoreille, on veneen Koukunirrotin Koukunirrotin on yksinkertainen muovitikku, jonka pää on lovettu ja muotoiltu siten, että siimaa myöden kalan suuhun työnnettäessä sillä saa syvälle kurkkuun juuttuneen koukun näppärästi irti. Samalla levät haittaavat onkimista piilottamalla syötin uumeniinsa. Monet tunnetut siikaonkipaikat ovat salmia, joissa virtaus puhdistustoimensa lisäksi poistaa jääpeitteen etuajassa ja mahdollistaa onkisesongin käynnistelemisen jo silloin, kun muualla käydään vielä pilkillä. Tällöin onkia ja muita välineitä ei tarvitse levitellä rannalle, vaan ne ovat kätevästi käden ulottuvilla. KOVASTI keikkuva vene saattaa vaikeuttaa onkimista oleellisesti. VENE VAPAUTTAA ETSIMÄÄN Etsimisessä erinomaisena apuna on syvyyskartta, olkoonpa se sitten paperisena tai elektronisena versiona. Löysällä siimalla työ ei tahdo onnistua. mistöä. Toisaalta kovin kivikkoiset pohjatkaan eivät ole hyviä, koska mato saattaa hukkua helposti kivien koloihin. 12 2 2026 VAPAA-AJAN KALASTAJA
Tämä juuri on liukupainon toimintaidea. SIIKAHOMMISSA ei paksuja siimoja tarvita. ÄLÄ käytä liian suuria matoja, sillä siian suu on pieni. Sillä suunnalla saattaa liikkua isokin siikaparvi, joka ei ehkä haHEITETTÄVÄÄ kaikuluotainta (Deeper) voi hyödyntää onkipaikan syvyyksiä ja kaloja kartoitettaessa. Tuntuma tärppeihin ei ole isoilla siimapituuksilla häävi, mutta siikahan ei juuri vastaiskuja tarvitse kiinni tarttuakseen. Tarkkaile, missä päin eli minne heitettyihin onkiin nappaa. Syötti on saattanut piiloutua leväklönttiin ja jäädä siksi koskemattomaksi. Jos tärppiä ei kuulu, onki on syytä tarkistaa ainakin puolen tunnin välein ja mahdollisesti heittää eri kohtaan. Ellei välttämätöntä tarvetta kauko-ongintaan ole, siimamitta kannattaa pitää korkeintaan muutamassa kymmenessä metrissä. Muutamalla pikku kikalla siitä voi kuitenkin tehdä paljon tehokkaampaa. ONKIMINEN onnistuu myös veneestä. Tai sitten siiat eivät ole liikkuneet paikalla lainkaan. Syöttiin erehtyessään siian tulee saada löysää siimaa. Kelatessasi syöttiä tarkistettavaksi tee se nopeasti, ettei paketti laahaa pohjaa ja kerää itseensä lisää levää, tai jopa tartu kiinni pohjaan. Niinkin voi käydä, että esimerkiksi kampela tai muu pikkukala nielaisee madon, eikä anna itsestään mitään merkkiä. Näiden ohjeiden on tarkoitus minimoida levien ja muiden roskien tarttumista koukkuun. Toki samalla tietysti varotaan heittämästä toisten siimojen päälle. MUUTAMIA VINKKEJÄ Siian onkiminen on periaatteessa lapsellisen helppoa ja soveltuukin mitä mainioimmin koko perheen harrastukseksi. Varo myös kelaamasta syöttiä pohjaa pitkin. Älä käytä liian suuria matoja, sillä siian suu on pieni. Eikä koukun kärkeä tarvitse piilottaa näkymättömiin, ja matokin pysyy virkeämpänä, kun se pujotetaan vain koukun varteen. Mato kannattaa pitää suhteellisen tuoreena ja eläväisenä, sillä se houkuttelee paljon tehokkaammin kuin eloton torso. Jotta tämä taktiikka toimisi, siimaa ei kannata pingottaa aivan kireälle, vaan jättää hieman löysää pystyssä törröttävästä vavasta roikkumaan. Petos menee täydestä, kun kala ei tunne vastusta madon napattuaan. ympärillä teoreettista pelikenttää pitkästi toista hehtaaria. lua tulla sinun väärälle alueelle pudonneen matosi vaikutuspiiriin. Ongen heittäminen lähemmäs tärppipaikkaa saattaa kannattaa. Kalastaessasi käytä riittävän raskasta painoa, ettei tuuli ja veden virtaus pysty liikuttamaan syöttiä pohjalla. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2026 13. Tällä taktiikalla paikan vaihtaminen käy nopeasti
Luonnontuotteet joutuvat pannulle yhtä suurella todennäköisyydellä kuin istaritkin, mikä on tietysti lajin tulevaisuuden kannalta vahingollista. Kun vavan kärki värähtelee kalan merkiksi, se napataan käteen ja lasketaan siima aivan löysälle. ONKIREISSULLE on syytä pukeutua lämpimästi, sillä kylmä vesi hohkaa viileyttä yllättävän tehokkaast,i vaikka ilma olisi periaatteessa lämmin. VAELLUSSIIKA luetaan WWF:n listoilla erittäin uhanalaiseksi. Mitään muuta kalalajia ei meillä mätetä vesistöihin yhtä paljon. Se että siikasaaliit ovat kuitenkin melkoisia verrattuna useimpiin muihin uhanalaisiin kalalajeihimme, johtuu niiden valtavista, satojen tuhansien yksilöiden istutusmääristä. 14 2 2026 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Kovalla tuulella ja virtauksella tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. SIIKA nielaisee madon yleensä kurkun perälle asti. Ainakin yksi asia, jonka vastuullinen vapakalastaja voi tehdä, on lopettaa kalastamisensa, kun saalista on kertynyt kohtuullinen määrä. KOHTUUS KAIKESSA Ehkä ikävintä siian onkimisessa on juuri se, että kala nielaisee madon yleensä kurkun perälle asti, eikä ole välttämättä kovin elinvoimaisena vapautettavissa, vaikka koukun irrottimella sen pois saakin. Varsin yleisesti saaliiksi sattuu isompien seassa 100-300 gramman pikkusiikoja, jotka mielellään laskisi takaisin kasvamaan, jos se vain onnistuisi. Yliherkkyys vastaiskuissa kostautuu helposti toisin päin, eli kalat eivät jää kiinni ollenkaan. Vastaisku tässä vaiheessa on lähinnä muodollisuus. Onneksi ahti pitää huolen siitä, ettei moista pohdintaa tarvitse harjoittaa läheskään joka reissulla. Nämä kummatkin siikamuodot ovat onkijoiden perussaalista rannikollamme. Jostain syystä siian onkimisesta ei pidetä julkisuudessa läheskään samanlaista meteliä kuin taimenen ja lohen pyytämisestä, vaikka karisiika luetaan WWF:n listoilla vaarantuneeksi ja vaellussiika erittäin uhanalaiseksi. Kurkkuun saakka nielemistä voi yrittää ehkäistä tekemällä vastaisku mahdollisimman pian havaitessaan liikettä vavan kärjessä, mutta taikakeino ei sekään ole. Toinen vaihtoehto on virittää jarru niin löysälle, että siiman vapaa juokseminen onnistuu kalan vetäessä. Sitten odotetaan muutama sekunti samalla, kun jarrua tiukataan. Siiman lähdettyä liikkeelle vedessä tiedetään kalan kuljettavan syöttiä ja jäävän mitä todennäköisimmin kiinni. Jos istutetun meritaimenen vielä erottaakin luonnonkudusta syntyneestä leikatun rasvaevän perusteella, siioilla ei tällaista tuntomerkkiä ole
Ilmoitusten avulla kerätään tärkeää tietoa kalakantojen tilasta. Ne ovat turskan ohella ilmoitettava päivittäin sähköisesti (Omakala-sovelluksella). Vapautetusta kalasta tulee ilmoittaa pituus vähintään viiden senttimetrin tarkkuudella. Kertyneen tiedon avulla säätelyä voidaan tiukentaa tai keventää, kalakannan tilan muuttuessa. Muiden lajien ilmoittamisesta poiketen niiden osalta ilmoitettava on, myös onko saalis pyydetty alukselta, rannalta, sukeltaen vai jään päältä. V altioneuvoston asetus vapaa-ajankalastuksen saalisilmoituksesta on muuttunut EU-säädösten vuoksi. Muutoksia tuli myös lohen ja ankeriaan ilmoitusvelvollisuuteen. Kyttyrälohen osalta tulee ilmoittaa vain kalastajan tiedot, pyyntipäivä ja pyyntialue sekä kalojen lukumäärä. Saalisilmoitusvelvollisuuteen muutoksia TURSKA UUSI LAJI JATKOSSA kaikki Suomesta pyydetyt turskat vapaa-ajankalastuksessa tulee ilmoittaa sähköisesti Omakala-sovelluksella päivittäin. Uutena ilmoitusvelvollisena kalalajina on turska, jonka kannat Itämerellä ovat heikossa kunnossa. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2026 15. Muut lajit ja kannat, joita ilmoitusvelvollisuus koskee ovat: järvilohi taimen nieriä Kuolimossa ja Saimaalla sekä osassa Vuoksen vesistöaluetta harjus sisävesissä leveyspiirin 65°00′N eteläpuolella sekä meressä kyttyrälohi Näiden lajien saaliiden osalta ilmoitus on tehtävä viipymättä, mutta kuitenkin 14 päivän kuluessa. Tietoa tarvitaan kalastuksen säätelyn ohjaamiseen. Asetuksen uusi 1§ astui voimaan 1.2.2026. Suomesta turskia on tullut nykyisin vain harvoin, ja useimmiten sivusaaliina. Kuva: Janne Rautanen. Saalisilmoituksessa on oltava kunkin ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvan pyydystetyn tai sivusaaliina saadun kalan osalta seuraavat tiedot: kalastajan nimi, syntymäaika ja osoite, kalan laji, kalan pituus, tieto rasvaevän leikkauksesta, pyyntipäivämäärä, pyyntiväline, pyyntialue, tieto kalan mahdollisesta vapauttamisesta. Tieto rasvaevän leikkauksesta tulee ilmoittaa taimenen, lohen ja järvilohen osalta
Kanarian saariryhmän saarilla on kaikilla omat luonteenpiirteensä ja rannat ovat paikoin hyvin jyrkkiä, joten sopivan rantakalastuspaikan löytäminen ei välttämättä ole aina helppoa. Kalapaikan etsimiseen Kanarialla pätee melko hyvin samat säännöt kuin kotoisillakin kalavesillä. Etualan hiekkarannalta sai uistimella heittämällä atlantinliskokaloja ja kuvassa olevilta aallonmurtajilta pohjaonkimalla monenlaisia eri lajien merikaloja. A frikan luoteisrannikon edustalla sijaitsevat Kanariansaaret ovat varmasti monelle lukijallekin tuttu, helposti saavutettava lomakohde. Vuokra-auto tai esimerkiksi polkupyörä auttaa laajentamaan reviiriä huomattavasti ja nopeuttaa paikan vaihtoa, jos kaloja ei alakaan ensimmäisestä paikasta kuulua. LA JIK ALAS TUSTA MA AI LL M AL LA TEKSTI JA KUVAT JANI HAKKARAINEN Lajikalastajan KANARIANSAARET RANTAMAISEMIA Gran Canarialta. Uimarantojen ja satamien aallonmurtajat ovat yleensä helpoimpia paikkoja aloittaa kalastus. Lajikalastajan kannalta saarilla on huikeasti potentiaalia, uiskenteleehan saariryhmän ympäristön vesissä noin 600 eri kalalajia. 16 2 2026 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Eli jos onnistut löytämään paikan, jossa rantaviivassa tai pohjanmuodoissa on jotain tavallisesta poikkeavaa, olet todennäköisesti löytänyt potentiaalisen kalapaikan. RANTAKALASTUS HELPOIN TAPA PÄÄSTÄ UUSIEN LAJIEN KIMPPUUN Lomamatkailijalle helpoin tapa päästä kalalle ja uusien lajien kimppuun on rannalta kalastaminen. Eli ota kalavehkeet ehdottomasti mukaan seuraavalle lomareissulle. Muistathan kuitenkin, että uimarannoilla kalastus on yleensä kiellettyä päivällä (joillakin rannoilla aina), jolloin rannat ovat täynnä uimareita ja satamissakin on kalastus yleensä kokonaan kielletty muurien sisäpuolella
Pari helpohkoa lajipinnaa on siis tiedossa ”lammikoista” onkivalle. Osuma selkäevän myrkkypiikkiin saattaa pahimmillaan tietää sairaalareissua. Kanariansaarilla on kaksi kalalajia – luikeroiden heimoon kuuluva Parablennius parvicornis (ei suomenkielistä nimeä) sekä tokkoihin kuuluva madeirantokko, joita löytää helposti näistä vuorovesialtaista. KALASTUS VENEESTÄ Sanomattakin on selvää, että lajikirjo kasvaa huomattavasti, kun hypätään veneen kyytiin ja päästään kalastamaan hieman kauemmas rannasta syvempään veteen. VUOROVESI VAIKUTTAA KALAPAIKKOIHIN Valtamerien rannoilla kalastaessa ei kannata unohtaa vuorovesien vaikutusta kalapaikkoi HURJILLA hampailla varustetut liskokalat ovat varmasti helpoimpia tavoitelajeja uistimella kalastavalle. LA JIK ALAS TUSTA MA AI LL M AL LA hin. LOUHIKALAN kanssa kannattaa olla varovainen. KOSKA KANARIAN VESISSÄ uiskentelee paljon erilaisia kaloja, mahtuu tähän joukkoon myös lajeja, joiden käsittelyssä kannattaa olla erittäin tarkkana. Molemmat erittäin kauniita kaloja, mutta kun olet irroitellut tusinan verran molempia koukuistasi alkaa erilaiset sargit, pallokalat, luikerot yms. TARJOLLA ISO JOUKKO ERILAISIA KALOJA Rannalta kalastavallekin on Kanariansaarilla tarjottavanaan iso joukko erinäköisiä kaloja. Osa veneistä keskittyy pääasiassa tonnikalojen ym. Kaikilta Kanarian suuremmilta saarilta on suhteellisen helposti löydettävissä kalareissuja tekeviä veneitä. Liskokaloja tavataan Kanarialla kahta lajia; atlantinliskokalat (Synodus saurus) suosivat hiekkapohjia ja liskokalat (S.synodus) viihtyvät mieluummin kallioisilla ja kivikkoisilla pohjilla. Rantakalastuksessa eniten käyttämäni kalastustapa on pohjaonginta joko paternoster/dropshot-tyylisellä rigillä tai sitten edellisessä jutussa mainitsemallani kaksitai kolmekoukkuisella, syötitetyllä sabiki-litkalla. Laskuveden aikaan varsinkin matalille kallioisille rannoille jää erikokoisia lammikoita ja altaita, joissa asustelee yleensä ihan oma eliömaailmansa. Opettele siis etukäteen tunnistamaan kalastamasi alueen lajit ja pidä pitkät pihdit aina ulottuvillasi, jotta saat kalat irrotettua koukusta niihin koskematta. Kalastatpa melkeinpä missä vain, löytyy paikalta yleensä yksi tai kaksi kalalajia, jotka lukumääränsä ja ahneutensa vuoksi ehtivät syöttiin muita lajeja useammin. Voit etsiä ja myös varata veneitä etukäteen netistä VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2026 17. Kanariankoralliahven kirkkaan sinisine evänreunoineen sekä monenkirjava papukaijahuulikala tulevat todennäköisesti olemaan ensimmäisten saatujen kalalajiesi joukossa. MYÖS UISTIMELLA KALASTUSTA KANNATTAA KOKEILLA Kanarian reissulla kannattaa ehdottomasti kokeilla myös uistimella kalastusta. isompien kalojen vetouisteluun, osa taasen enimmäkseen pohjaongintaan (bottom fishing). Onkijalle nämä kalat ovat siitä mukavia, että niille kelpaa yleensä lähes mikä tahansa sopivan kokoinen syötti. Ylhäällä liskokala, alhaalla atlantinliskokala. Saarien rantavesissä vaanii pienehköjä, mutta erittäin ahneita liskokaloja, jotka iskevät hanakasti alle 10 cm mittaisiin lusikoihin ja vaappuihin. Hyvällä tuurilla uistimeesi saattaa rannalta kalastaessakin iskeä barrakuda, sinikala, tonnikaloja muistuttava sarda tai vaikka erikoisen näköinen trumpettikala. Normaali teleskooppionkivapa herkällä onkilaitteella ja pienehköllä (#16-12) koukulla varustettuna toimii myös erinomaisesti, varsinkin suhteellisen matalissa paikoissa kalastettaessa. varmasti kiinnostamaan saaliina enemmän. Mutta näinhän se lajikalastuksessa yleensä menee. Omatoimisesti rannalta kalastavalle louhikala sekä skorpionisimput ovat ne vaarallisimmat lajit – osuma niiden myrkkypiikkeihin voi pahimmillaan tietää jopa sairaalareissua. Itse olen muutamalla saarille suuntautuneella matkallani saanut noin kolmisenkymmentä eri lajia ja valtaosan näistä olen saanut omatoimisesti rannalta kalastamalla
Noin viiden tunnin kalastuksen saldona oli kahdeksan uutta kalalajia, makeimpana yllätyksenä pieni, noin kiloinen kotkarausku. OMIA KOKEMUKSIA GRAN CANARIALTA Gran Canarialla ollessani hyppäsin tällaisen veneen kyytiin ja kalastin reissun ajan omilla kevyillä välineilläni. LA JIK ALAS TUSTA MA AI LL M AL LA #10-NUMERON koukuilla varustettuun sabiki-litkaan iskenyt kotkarausku oli mahtava yllätys. Näistä lajeista tosin noin puolet olen onnistunut saamaan jälkeenpäin myös rannalta kalastamalla, mutta mahdollisia kalalajeja on venekalastajalle tarjolla moninkertainen määrä rantakalastajaan nähden. Usein näillä reissuilla saa valita, kalastaako kevyillä välineillä pienempiä lajeja vai keskittyykö järeillä välineillä rauskujen, mureenoiden ja haiden onkimiseen. Valitettavasti kalat olivat huomattavasti nirsommalla päällä ja venekunnan saldo oli vain pari pienehköä rauskua, minun jäädessä nuolemaan tärpittömänä näppejäni. melkein kymmenkunta rauskua, suurimman lähennellessä sataa kiloa, useita mureenoja, pari komeaa sinikalaa sekä yksi pieni vasarahai. Lupa on nykyään helppo ostaa esimerkiksi osoitteesta www.spanishfishinglisence.com. Kaikki rauskut, hait ja mureenat ovat Kanariansaarilla rauhoitettuja, eikä niitä saa nostaa lainkaan veneen laitojen sisäpuolelle. Mainittakoon vielä, että tuona päivänä samaan veneeseen nousi järeillä välineillä MUISTATHAN KANARIANSAARILLE LÄHTIESSÄSI lunastaa myös kalastusluvan. Lajikalastajalle tuloksellisempaa ja myös edullisempaa on ostaa paikka pohjaongintareissulle, joille otetaan yleensä 5-10 kalastajaa kuluja jakamaan. 18 2 2026 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Rantakalastuslupa, joka kattaa Kanarian lisäksi myös Manner-Espanjan sekä Baleaarien saariryhmän, maksaa 18 vuotta täyttäneiltä viideksi vuodeksi noin 55 euroa. Kirjoittajan Instagram @fishspecieshunter tai napata reissun suoraan satamasta, jossa reissujen järjestäjillä on usein myyntikojuja. MADEIRANTOKKOJA on helppo lirkkiä vuorovesialtaista pienehköllä koukulla. Ostaessasi venekalastusreissun viralliselta opasfirmalta, luvat kuuluvat yleensä aina reissun hintaan. Pari päivää myöhemmin tein toisen reissun samaisella veneellä ja silloin valitsin isojen kalojen odottelun. Syötiksi niille kelpaa lähes mikä tahansa, mitä koukkuun tulee mieleen ripustaa. Veneestä löytyvilläkin välineillä saa varmasti kalaa, mutta esimerkiksi koukut ovat sen verran järeitä, että useampiakin lajeja saattaa jäädä niiden takia saamatta. Mutta jos mahdollista, ota ihmeessä lomareissun ohjelmistoon yksi tai kaksi venekalastuspäivää, ikinä ei voi tietää, mitä siiman toiseen päähän eksyy. Jos valitset runsaslajisemman tavan, eli kevyillä välineillä kalastamisen, suosittelen ehdottomasti ottamaan mukaan omat välineet
ITÄ-SUOMESSA tehdyssä kenttätutkimuksessa selvitettiin, kuinka muita havainnoimalla saatu tieto vaikuttaa osallistujien käytökseen pilkkikilpailuissa. Menestyvät pilkkijät luottivat enemmän omaan ymmärrykseensä, kun taas vähemmän saalista saaneet tukeutuivat vahvemmin muiden kalastajien tekemisiin. Runsaskalaisilla järvillä pilkkijät vaihtoivat paikkaa nopeammin. Simojoen luotauspaikan ohi nousi arviolta 360 kossia ja 1 800 usean merivuoden lohta. Päätös pilkkipaikan vaihdosta perustui yleensä yksinkertaiseen sääntöön: mitä kauemmin oli oltu ilman saalista, sitä todennäköisemmin siirryttiin eteenpäin. Tutkimuksen mukaan pilkkijät yhdistelivät kolmenlaista tietoa. Kossien osuus kaikista Tornionjokeen nousseista lohista oli harvinaisen suuri. Naiset luottivat sosiaaliseen informaatioon miehiä enemmän, kun taas vanhemmat pilkkijät pysyivät pidempään samassa paikassa eivätkä myöskään karttaneet huonoja kalapaikkoja. Lisäksi Tornionjoesta lähti mereen yli kolme miljoonaa vaelluspoikasta. ”Yhden merivuoden lohien runsaus herättää odotuksia runsaammasta kutuvaelluksesta myös ensi vuonna, koska kossien määrä ennakoi melko hyvin seuraavana vuonna jokeen nousevien kahden merivuoden lohien määrää”, kertoo erityisasiantuntija Ville Vähä Lukesta. Niitä oli viime kesänä jokeen nousseista lohista noin kolmannes (32 %). He hyödynsivät omia saaliskokemuksiaan, muiden pilkkikisaan osallistuvien käyttäytymistä sekä ekologisia tekijöitä, kuten järven pohjanmuotoon liittyvää tietoa. Tornionjoen kaikuluotauspaikan ohitti 22.5.–9.9.2025 Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvion mukaan 15 000 yhden merivuoden lohta eli kossia ja 31 000 useamman merivuoden lohta. Vuonna 2024 Luke arvioi Tornionjoen kossien määräksi 2 700 ja useamman merivuoden lohien määräksi 21 900. 0447771201 -jone laplap@laplap.fi laplap.fi HALUATKO JÄLLEENMYYJÄKSI. Määrä on vuonna 1991 alkaneen seurannan suurin. Tutustu kuvastoihimme: www.laplap.fi ja www.arctixsport.com Huurretie 7 H 18, 87500 Kajaani puh. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2026 19. Kuvakaappaus Itä-Suomen yliopiston nettisivuilta. Saatuaan saalista pilkkijöiden huomio kohdistui voimakkaasti saalispaikan välittömään lähistöön. Tutkimuksessa hyödynnettiin tarkkoja liikeja paikkatietoja, joiden pohjalta luotiin päätöksenteon mekanismeja valottavia laskennallisia malleja. 044 777 1201 Mutta siitä huolimatta, valikoimissa WWW.LAPLAPSHOP.fi Kuin pieni morri täällä kaikkeudessa n Laaja talvikalastus n Merinotekstiilit n Lämpimät hanskat n Päähineet joka lähtöön n Pilkkiteltat ja kaminat n Lämpimät pilkkisaappaat n Sukset, lumikengät ja liukulumikengät ym. Lisäksi tutkijat havaitsivat selviä eroja siinä, kuinka paljon osallistujat hyödynsivät toisten havainnointia eli sosiaalista informaatiota ja välttelivät huonoja kalapaikkoja. Vastaavasti Simojoen luotauspaikan ohi nousi 230 kossia ja 1 700 usean merivuoden lohta. TUTKIMUS TUTKIMUSAINEISTONA pilkkikisat: Menestyvät pilkkijät luottavat omaan ymmärrykseensä muita enemmän Ihmiset perustavat ravinnonhankintaan liittyvät päätöksensä sekä omiin kokemuksiinsa että muiden havainnointiin, olipa kyse marjastuksesta, metsästyksestä tai kalastuksesta. Simojoen nousulohien ja vaelluspoikasten määrä pysyi suunnilleen samana kuin kahtena edellisenä vuotena vuonna. Ilmiö voimistui alueilla, joilla kalastajia oli paljon. Laajassa kansainvälisessä Itä-Suomessa toteutetussa kenttätutkimuksessa selvitettiin, kuinka muita havainnoimalla saatu tieto voi ohjata osallistujien käyttäytymistä pilkkikilpailuissa. TORNIONJOKI TORNIONJOESTA lähti mereen ennätyksellisesti yli kolme miljoonaa vaelluspoikasta Kahden heikon vuoden jälkeen Tornionjokeen nousseiden lohien määrä noin kaksinkertaistui viime kesänä. Lukema on suurin Luken tekemien seurantojen aikana. Tutkimusaineisto piti sisällään kaikkiaan 477 pilkkireissua kymmenellä eri vesialueella, ja tutkijat kirjasivat yli 16 000 kalapaikan valintaan ja vaihtoon liittyvää päätöstä. Positiivista käännettä selittää erityisesti yhden merivuoden lohien määrän kasvu. Myös Simojoella yhden merivuoden lohien määrä parani edellisvuosista
Seuraavasta selviävät niin penkin rotaatio kuin erilaiset koukun kiinnitysmekanismit. PENKKI on usein harrastuksen tärkein ja kallein työkalu. ROTAATIOTOIMINTO on yksi hyvän perhonsidontapenkin ominaisuuksista. Perhopenkin TÄRKEÄT OMINAISUUDET TEKSTI JA KUVAT PERTTI KANERVA PERHONSIDONTA Perhopenkin tärkein tehtävä on pitää kaiken kokoiset koukut tukevasti kiinni sidonnan aikana ja nykyaikaisessa penkissä tulisi olla myös rotaatio. 20 2 2026 VAPAA-AJAN KALASTAJA