56 Vuoden kalastusseura Stadin Kalajunnut 66 Lukijalta 70 72 Suurkalojen uudet tuulet 5 Pääkirjoitus 7 Pärskeitä TAMMIKUU 2022 Sisällys 44 Kalaherkut ”Tapsan tapaan” 8 Särkikalojen pilkkiminen 58 Kalapaikkana Brittiläinen Kolumbia, Kanada 40 Vavan varressa Tintti Drake 42 Historian havinaa 46 Kalaherkut Hapanimelä kalapata 48 Nuorten tärpit 54 Perhonurkka Perhonsidonnan hyödyntäminen pilkkikalastuksessa 16 Mateenpilkintäresepti 22 Hyppää rekeen ja lähde Arton kanssa kalaan! 24 Älä jätä ahvenia tai muita kaloja jäälle 25 Henkilöuutinen 26 SVK:n uusi toimintastrategia 30 Kalapaikkana Malediivit 36 Uutuudet 38 Lääkärin määräyksestä Makupaloja madesesonkiin 52 Tutkittua Jättääkö teknologia kalalle enää mahdollisuuksia. VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022 3
050 525 7806 JÄRJESTÖASIANTUNTIJA: Pekka Lehdes (toimisto), puh. TILAUKSET Vapaa-ajan Kalastaja, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 573 9332 VIESTINTÄKOORDINAATTORI Tintti Drake (Viitasaari), puh. 050 577 4656 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto ja Vesa Vaarama. 040 589 6692 Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67 • BIC: NDEAFIHH www.vapaa-ajankalastaja.fi TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT TOIMINNANJOHTAJA: Olli Saari (toimisto), puh. Janne Tarkiainen Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. 050 597 4933 Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16. 045 110 2126 Janne Antila Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh. 045 630 4280 TALOUSSIHTEERI Jaana Piskonen (toimisto), puh. krs, 33960 Pirkkala Timo Lepistö puh. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttamisen ja käyttämisen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa. Saha, Heidi Niemi KIRJAPAINO PunaMusta Oy ISSN 1795-5033 KA NS IKU VA : AN SS I VA IN IKK A AIK AK AU SM ED IA RY :n JÄ SE N JA KE LU NO IN 32 00 KA PP AL ET TA IL M ES TY Y 6 NU M ER OA VU OD ES SA Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. 040 840 0681 KALASTUSOHJAAJA/HANKETYÖNTEKIJÄ Mauri Suojanen Kristineborgintie 73, 07740 Gammelby, puh. 050 576 3302 TOIMITTAJA/TOIMISTOTYÖNTEKIJÄ Ismo Malin (toimisto), puh. 050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy, Myllyhaantie 6 C 2. Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi tai puh. 050 577 4656 ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 577 4656 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi Vuosikertatilaus 49 € kotimaassa, Pohjoismaat 55 €, muut maat 62 €. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta. 050 339 4660 TIEDOTTAJA: Jaana Vetikko (toimisto), puh. 044 547 9116 Marcus Wikström (toimisto), puh. 040 586 8089 KALATALOUSASIANTUNTIJAT Petter Nissén Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. Sähköpostit etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö edistää vastuullista vapaa-ajankalastusta, joka kestävällä tavalla ja monipuolisesti hyödyntää luontaisesti uusiutuvia kalakantoja. 0500 440 923 Juha Ojaharju Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52, 63100 Kuortane, puh. 0400 946 968. ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu P. TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutusja jakelutavoista. TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. Ku va : Jaa na Ve tik ko Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT 4 1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. 045 113 3050 Janne Rautanen Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh. 050 577 4656 KOORDINAATTORI Johanna Antila (Velkua), puh. lakko tai tuotannolliset häiriöt). Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen. 050 597 4933 JÄSENSIHTEERI Tarja Lehtimäki (toimisto), puh. 050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi TOIMITTAJA Ismo Malin, puh. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat resepteissä tai muissa ohjeissa olevista painotai muista virheistä. 050 576 3302
Tietenkin etusijalla on kalastus, johon käytetään keskimäärin 30 vuorokautta vuodessa. Iso asia oli myös lehden pitäminen tallessa. Kalastuskilpailuissa kävi 13 prosenttia vastaajista. Mukana on myös harrastajia, jotka viihtyvät vesillä reilusti yli sata päivää. Valtavan iso kiitos jokaiselle heistä. Moni toivoi odotetusti lisää juuri omaan kalastustapaansa liittyviä juttuja. Tämä lämmitti kovasti sydäntäni. Myös perhokalastus on suosittua, sillä 26 prosenttia kertoi kalastavansa myös perhovälineillä. Sitä harrastaa 53 prosenttia vastaajista. Vastaajamäärä osoittaa, että lukijat ovat kiinnostuneita lehdestämme ja sen kehittämisestä entistä paremmaksi. Heittokalastuksen eri muodot nousivat suosituimmiksi tavoiksi nauttia kalastuksesta. Siihen vastasi 1 388 lukijaamme. Yli puolet vastaajista omistaa moottoriveneen ja lähes puolet soutuveneen. Lehtemme lukijat ovat innokkaita luontoharrastajia. Lisäksi ollaan tyytyväisiä lehden monipuoliseen sisältöön. Lehdet säilytetään ja niitä luetaan useampaan kertaan. Heittokalastuksen osalta erityispiirteeksi nousi jigikalastuksen kasvava suosio. Lukijoidemme vastauksista näkyy edelleen kasvava into aktiiviseen kalastukseen. Tutkimuksen mukaan lukijamme ovat edelleen tiukasti kiinni lehdessä. Lehdestä saa mieluusti antaa palautetta myös lukijatutkimuksien ulkopuolella vaikkapa sähköpostitse tai soittamalla. Erityisesti toivottiin lisää erilaista hyötytietoa. Luontoharrastukseen liittynee myös se, että puolet vastaajista kertoi omistavansa loma-asunnon. Kireitä siimoja alkaneelle vuodelle! T VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022 5. Suuri osa vastaajista harrastaa lisäksi veneilyä, retkeilyä, patikointia ja metsästystä. Pilkintää harrastaa myös lähes 60 prosenttia ja vetouistelua yli puolet vastaajista. Mielenkiinnolla odotan, saadaanko tätä lukua keikautettua naisten suuntaan Mimmit kalastaa! -hankkeemme avulla. Lähes puolet lukee sen kokonaan ja yleensä lehdessä on jokin juttu, joka kiinnostaa erityisesti. Venettä pidetään tärkeänä kalastuksen kannalta. Pääkirjoitus TAMMIKUU 2022 JAANA VETIKKO 1388 KERTAA KIITOS eetimme loppuvuodesta lehdestämme lukijatutkimuksen kuuden vuoden tauon jälkeen. Lukijatutkimuksen mukaan lehteämme pidetään hyvänä ja ulkoasun uudistaminen sai kiitosta. Yli puolet vastaajista oli iältään 30-60-vuotiaita ja 90 prosenttia oli miehiä. Paneudumme lehden toimituksessa lukijatutkimuksen tuloksiin vielä paremmin sekä herkällä korvalla toiveita kuunnellen ja pyrimme parhaan taitomme mukaan kehittämään lehteä entistä paremmaksi
Heinola Jääporat on valmistettu Suomessa ja Suomalaisen Työn Liitto on myöntänyt oikeuden käyttää Avainlippu -tunnusta merkkinä suomalaisesta työstä. Juuri näiden ominaisuuksien ansiosta Heinola Jääporat ovatkin monien mielestä ne oikeat ja sopivimmat suomalaisille kalastajille! Muista myös Laxström Jääsahat Muista Jääkairojen vaihtoteräpalvelu! Made in Finland by www.laxstrom.com. Jääporien tehokkuus, käytettävyys, luotettavuus ja laatu ovat Heinola Jääporien toimivuuden peruskivet
Arvot jäävät vain sanoiksi ja pöytälaatikon uumeniin, elleivät ne on tule näkyväksi käytännön toiminnassa. Ne tulevat ohjaamaan ja määrittämään toimintaamme tästä vuodesta alkaen. Strategian esipuheen omia sanojani lainaten, on aika ammentaa rikkaan kalastuskulttuurimme perinteistä, mutta myös uudistua rohkeasti. Työhön osallistuu niin henkilökuntaa kuin merkittävä joukko järjestäytynyttä jäsenkuntaamme esimerkiksi kalatalousaluetoimintaan osallistumisen kautta. Ne on päivitetty ja ensi kertaa myös auki kirjoitettu järjestön uudessa toimintastrategiassa. Pärskeitä OLLI SAARI toiminnanjohtaja Menestyksekästä toimintavuotta kaikille! VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022 7. Arjen keskusteluissa ja sosiaalisessa mediassa löydämme itsemme silti samanmielisten kuppikunnista, joissa muiden tekemisestä löytyy aina vikaa. Tuleville jäsenille, yhteistyökumppaneille ja sidosryhmille ne kirkastavat käsitystä 2020-luvun Suomen Vapaa-ajankalastajien kalastusperheestä. Erilaisten toimintatapojen arvottaminen ja arvostelu on tuiki tavallista, ja kepeällä mielellä tehtynä kenties hauskaakin. Tätä tekstiä kirjoittaessa vuosi 2021 on juuri päättymässä. Käytänteiden toteutumiseksi järjestön toiminnassa on silti tarpeen tarkistaa neuvontaja koulutusmateriaalit sekä kilpailusäännöt ajan tasalle. Näin tulevat sukupolvetkin löytävät kalastusharrastuksen ja toimintamme. Vastuullisuutemme on puntarissa myös valmisteilla olevan eläinten hyvinvointilain kanssa. Esimerkiksi yleiskalastusoikeudet ja kalavesien kunto ovat sellaisia suurta joukkoa yhdistäviä teemoja, joiden puolustamiseen tarvitaan meitä kaikkia. Ne antavat meille nykyisille toimijoille raameja käytännön tekemiseen ja vahvistavat identiteettiämme. Ja että hyväksymme erilaisuutemme. Varjopuolena ne voivat ajattaa tuomitsemaan toisten tekemiset ja tavat jyrkästi, jolloin yhdessä tekemiselle on hauraat lähtökohdat. Kun seura-, piiritai keskusjärjestötoimijana ylläpidämme yhdistyksien rutiinitoimintaa ja järjestämme ikään katsomatta uusille harrastajille mahdollisuuksia kalastusharrastukseen tutustumiseen, on pohjimmiltaan kyse ovien avaamisesta unohtumattomien elämysten maailmaan. Kantava voima kaikessa tekemisessä ja vaikuttamisessa on yhteisöllisyys. Upean kalastusharrastukseen kannustavan perustoiminnan ohella tarvitaan paljon asiantuntemusta vaativaa työtä harrastuksen puitteiden turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Yleisesti on helppo olla samaa mieltä esimerkiksi siitä, että pyyntimuodosta riippumatta ei kaloja jätetä elävänä kuivan puolelle tai rapujen keittämisessä pihistellä lämmön kanssa ja että vapautettavia kaloja käsitellään mahdollisimman varoen. Näytetään itsellemme ja muille toimintamme olevan arvojemme mukaista, eli asiantuntevaa, vastuullista, yhteisöllistä ja elämyksellistä. Koko järjestön tietoja ja taitoja on myös pidettävä yllä säännöllisin koulutuksin ja viestintää vahvistaen, jotta vahvana pidetty luottamus asiantuntijuutemme säilyy. Vastuullisuutta osoittaaksemme voimme ja meidän tulee puhua kalojen ja koskiluonnon puolesta, sillä ne luovat pohjan harrastuksemme tulevaisuudelle. Kuka muukaan niiden suotuisaa tulevaisuutta varjelisi. Sen tunteen löytämisen edellytyksenä on, että keskitymme meitä monen kirjavia kalastajia yhdistäviin asioihin. Arvomme auttavat ohjaamaan toimintaamme niin pienissä kuin suurissa asioissa. Hämmästelen, että tietyn kalareissun, saadun (tai karkuutetun) kalan, kalaruoan tai leirinuotion kokemukset voi palauttaa kirkkaana mieliin vuosikymmentenkin takaa. ARVOISTAMME toimintaa T iedätkö, mitkä ovat meidän Suomen Vapaa-ajankalastajien arvot. Kuluvaa vuotta muistellessa mieleen palaa elämyksiä myös pidemmältä ajalta. Meidän äänemme voi olla käsillä olevaa murrosta vauhdittava voima, jolla isotkin virrat vihdoin avautuvat. Voimayhtiöiden vuosikymmeniä jatkunut vastuun väistely padottujen virtojen palauttamisesta vaeltavien kalojen käyttöön on häpeällistä. Näin en kuitenkaan usko tapahtuvan, sillä strategia laadittiin hyvässä yhteistyössä koko järjestön voimin ja tunnetuksi teko on alkanut jo hyvän matkaa viime vuoden puolella
SÄRKIKALOJEN ARVO ON YMMÄRRETTY Särkikalojen suosion kasvu johtuu lajikalastuksen yleistymisestä ja siitä, että on laajemmin ymmärretty särkikalojen arvo ekologisena ja ravintoarvoltaan korkealaatuisena lähiruokana. KALASTA SIELLÄ, MISSÄ KALAT KULLOINKIN OVAT Särkikaloja saadaan saaliiksi monentyyppisistä vesistä, useimmiten ahvenen ja siian pilkinnän sivutuotteina. Avovesikaudella laiturilta tai veneestä pilkkivä kalamies voi joissain eteläisemmissä vesissä kohtalaisella todennäköisyydellä saada saaliikseen myös sorvan, suutarin, ruutanan tai vimpan. Toisaalta osa kalastajista voi tavoitella laituripilkkireissuillaan vain salakoita tuoreena pakastettavaksi täkyraksisyöteiksi vetouisteluun. Tässä artikkelissa käsitellään särkikalojen pilkintää enemmän hupipilkkijän näkökulmasta, mutta jutun tietoa voi sääntöjen puitteissa soveltaa myös niissä Suomen Vapaa-ajankalastajien pilkkikilpailuissa, joissa särkikalat hyväksytään saaliskaloiksi. PILKINTÄ SUOMESTA tavataan parisenkymmentä särkikalojen heimon lajia. Morria kannattaa huonolla syönnillä värisyttää hyvin vähän tai ei ollenkaan. Kylmän veden aikaan kalastetut särkikalat ovat mitä parhainta elintarviketta vaikkapa purkkikalaksi jalostettuina. Särkikaloja varta vasten tavoittelevat pilkkijät ovat Suomes8 1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. KIINNOSTUS kotimaisten särkikalojen kalastusta kohtaan on lisääntynyt. . ALKUTALVEN ohuet ja lumettomat jäät soveltuvat myös särkikalojen pilkintään, sillä valon määrä jään alla on vielä kohtalainen. S uomen alueella tavataan parisenkymmentä särkikalojen heimon lajia, joista monen pilkkijän kohtuullisen helposti tavoitettavissa ovat ainakin särki, lahna, pasuri, säyne, seipi ja salakka. . TEKSTI JA KUVAT RAINE KORTET SÄRKIKALOJEN pilkkiminen on mukavaa puuhaa Viime aikojen suuntaukset vapaa-ajankalastuksessa ovat lisänneet harrastajien kiinnostusta kotimaisiin särkikaloihin. NIRSOLLA syönnillä oleville särkikaloille kelpaa toisinaan vain hyvin ohuen siiman varassa tarjottu surviaissääsken toukka ja pieni volframimorri. Pilkkiminen on helppo, tehokas ja hauska tapa pyytää särkikaloja
VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022 9. MONET särkikalalajit ovat helposti pilkkijän tavoitettavissa. SÄRKIKALA on ekologista ja ravintoarvoltaan korkealaatuista lähiruokaa
Jos esimerkiksi laituri sattuu sijaitsemaan alueella, jossa särkikalat viihtyvät syksyisin, voi laituripilkkijä saada saaliikseen särkikaloja runsain mitoin. Ruotsalaisten tekemät tutkimukset viittaisivat siihen, että särkikalojen syysvaelluksissa on kyse niitä syövien petojen aiheuttaman saalistuspaineen, ja toisaalta särkikalojen oman ravinnonkäytön ja energiankulutuksen, välisestä kompromissitilanteesta, mikä vaihtelee vesistöstä riippuen. Punasilmäinen särki on monelle pilkkijälle se ensimmäinen saaliskala. Itä-Euroopassa ja Venäjän Aasian puoleisilla alueilla särkikaloja on kuitenkin arvostettu aina, ja ne ovat siellä olleet pilkkijöiden ensisijaisesti tavoittelema saaliskalaryhmä. Syksyn edetessä ja vesien viiletessä särkikalaparvet usein tiivistyvät ja iso osa kaloista siirtyy talvehtimispaikoilleen, jotka, toki vesistöstä riippuen, vaihtelevat keskikokoisten järvien hieman syvemmistä montuista aina isompien jokien suvantoihin. Särjen pilkinnässä välineet on syytä valita kohdekalan koon mukaan. SÄRKI on Suomen vesien kolmanneksi yleisin kalalaji. Keskeisin lopputulokseen vaikuttava tekijä kalastuksessa on kalastaa siellä, missä kohdekalat kulloinkin ovat. Enontekiön Hetan korkeudella särkeä esiintyy kuitenkin vielä runsaslukuisena Ounasjärveen laskevissa vesissä ja sitä on tavattu myös Palojoesta. Tämä pätee myös särkikaloihin. KALA VOI OLLA HYVIN AKTIIVISTA VIELÄ LYHYEN AIKAA HETI ENSIMMÄISTEN JÄIDEN TULTUA. Siiman paksuudet vaihtelevat saaliskalan koon mukaisesti. ” SÄRKIÄ tulee saaliiksi usein ahvenenpilkinnän sivutuotteena. Joissain vesistöissä osan särkikaloista tiedetään kuitenkin vaeltavan isommista järvistä pienempiin erillisiin sisäosiin ja jopa ojiin. Tapsipilkissä tapsin sopiva paksuus voi olla 0,12 milliä pääsiiman ollessa 0,14 tai 0,16 milliä. Jos vesistön särkien tiedetään olevan pienikokoisia (10-50 g), koukkujen on syytä olla numeroa 16 tai 18. Särjen voi tavoittaa pilkkiinsä lähes kaikkialla Suomesta ihan pohjoisinta Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Särki 10 1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Särkeä pidetäänkin Suomen vesien kolmanneksi yleisimpänä kalalajina heti ahvenen ja hauen jälkeen. Särkeä esiintyi Raskin ym. Kylmän veden aikaan kalojen energiankulutus ja ravinnonkäyttö on vähäisempää kuin kesällä. JOISSAIN vesistöissä särkikalat vaeltavat syksyisin isommista vesistöistä pienempiin. vuonna 2000 julkaisemassa analyysissä 61,8 prosentissa suomalaisia tutkimusvesiä. Toisaalta, jos vesistön särjet ovat isoja (200-500 g), voi koukkua huoletta kasvattaa numeroon 14 tai 12. Pienemmälle särjelle kannattaa tarjota pelkkää pientä, halkaisijaltaan 2,2–3,0 millin volframimormuskaa 0,08–0,10 milliä paksuisella siimalla, kun taas isomman kaliiperin särjelle morri saa olla isompi ja siiman paksuuskin voi huoletta olla 0,11–0,14 milliä. sa ainakin tähän asti olleet vähemmistönä. Monet mormuskointitekniikat ja -välineet on naapurimaassamme kehitetty nimenomaan särkikaloja varten. Alkutalvesta ja keskitalvesta särkikaloja kannattaa monissa vesissä pilkkiä syvänteiden reunoilta ja vedenalaisten ”vuonojen” pussinpohjista. LOPPUKEVÄÄSTÄ SAALISVARMUUS ON KORKEIMMILLAAN Särkikalojen tiheys kalastettavalla alueella korreloi niitä tavoittelevan pilkkijän saaliin kanssa silloin, kun muut muuttujat on vakioitu. Kala voi olla hyvin aktiivista vielä lyhyen aikaa heti ensimmäisten jäiden tultua
11. Eri kalalajeille on kehitetty omia mäskisekoituksia, ja lahnaa tavoittelevan pilkkijän kannattaakin ostaa pussi, jonka kyljestä löytyy lahnan kuva. Säyne SÄRKIKALOJA tavoittelevan pilkkijän kannattaa valita kalastuspaikkansa pohjanmuotojen perusteella. On kuitenkin syytä huomata, että kylmän veden aikaan kalat pääsääntöisesti vieroksuvat hyvin voimakkaita hajuja, ja monessa pilkkikilpailutilanteessa ”naturel” syötti ilman muita hajuja on osoittautunut ylivoimaisesti parhaaksi valinnaksi. Monissa vesistöissä säynettä tavoittelevan pilkkijän kannattaa varautua kuuden tuuman kairalla. Säyne on suurikokoinen ja vahva saaliskala, minkä vuoksi säynettä tavoittelevan pilkkijän välineiden ja syöttien on syytä olla mitoitettu kohdekalan mukaan. Siiman paksuus saa olla 0,14– 0,20 milliä. Kuvassa keskellä on mormuskointikilpailuissa käytettäviä syöttösuppiloita, joiden avulla houkuttimet voidaan viedä haluttuun vesikerrokseen. Esimerkiksi syvänteiden reunat ja vedenalaisten ”vuonojen” pussinpohjat saattavat keskitalvella olla hyviä ottipaikkoja. KALOJEN mieltymyksissä hajuihin ja makuihin on vesistökohtaisia eroja. Syöttejä voi hajustaa kaupallisilla tai luonnollisilla hajuaineilla, joista särjelle tehonsa ovat osoittaneet ainakin vaniljan ja aniksen vivahteiset hajut. Lahnalle ja säyneelle toimivat esimerkiksi toffeemaisen pehmeät tuoksut. Houkuttelu hajusteilla Koukkusyöttien ja pilkkien tehoa voi koettaa lisätä hajusteiden avulla. Se mihin oman kotivesistön särkikalat ovat mieltyneet, selviää parhaiten vain yrityksen, erehdyksen, onnistumisen ja toistojen kautta. Kalojen mieltymyksissä hajuihin ja makuihin näyttäisi olevan myös vesistökohtaisia eroja. ERI särkikalalajeille on kehitetty kaupallisia mäskejä, mausteita ja hajusteita, joista osa toimii hyvin kylmän veden olosuhteissa. Houkuttelu Kalojen houkuttelu syöttämällä Melkein kaikkia kaloja voidaan tehokkaasti aktivoida syöttämällä ja särkikaloja voi houkutella siirtymään pitkiäkin matkoja mäskin avulla. Nestemäisiä hajusteita on saatavilla myös pienissä suihkepulloissa. Mahdollinen mäskin kalavesiä rehevöittävä vaikutus kompensoituu, jos saaliiksi otetaan vesistöjen sisäistä kiertoa ylläpitävää särkikalabiomassaa. Koukkusyötteinä särkikalojen pilkinnässä käytetään yleisimmin kärpäsentoukkia, surviaissääsken toukkia ja matoja. Mormuskoinnissa syöttäminen kisan aikana on sallittu, ja laji pohjautuu kalojen aktivoimiseen avantoon pudotettavien syöttien ja houkutinaineiden avulla. Syöttäminen onnistuu helpoiten erillisen syöttösuppilon avulla tai ihan vaan avannosta syöttejä ja pieniä mäskipalleroita pudottelemalla. Särkikaloja voi aktivoida esimerkiksi kaupallisen mäskin, eriväristen kärpäsentoukkien, madonpalojen, surviaissääsken toukkien ja minikokoisten jokeri-surviaissääskentoukkien avulla. Isoja säyneitä voi tulla pilkkijän saaliiksi yllättävänkin tummista humuspitoisista ja rehevöityneistä vesistä, kuten Kiurujärvestä, mutta toisaalta säyne viihtyy hyvin esimerkiksi merialueella ja Kuusamon alueen kirkkaissa vesissä. Tämän vuoksi useimpien pilkkikilpailuiden sääntöihin on lisätty rauhoitusajat ja niissä on ankarasti kielletty syöttäminen ja kalojen ennakkohoukuttelu kilpailualueella. KEVENNETYT tasurit voivat olla ratkaisu matalissa vesissä pilkittäessä. Isohko mato on säyneelle hyvä syötti ja sen tehoa voi lisätä pujottamalla koukkuun vaikka hajustetun kärpäsentoukan. Myös omalla ajallaan hupina särkikaloja tavoitteleva voi halutessaan maksimoida reissunsa lopputuloksen kevyellä ruokinnalla, sillä se säästää aikaa ja tuo tehoa kalastukseen
Särkikalat, kuten monet muutkin kalat, pelkäävät helposti kairaamisen ääntä ja muuta ratinaa. VANHAT avannot antavat hyvin kalaa. SÄRKIKALOILLE SOPIVAT VÄLINEET JA PILKKITYYLIN RAUHALLISUUS Satunnaisia isompia särkikaloja voi tulla jopa pienellä tasapainolla tai jigillä, mutta tehokkaimmat välineet särkikalojen narraamiseen ovat hakeva ja rauhallisesti uiva, SÄRJEN pilkkimisessä rauhallisuus on valttia. Kompostimadon pala on kohtalaisen hyvä yleissyötti kaikille särkikaloille. Kukaan ei estä särkikaloja omaksi ilokseen tavoittelevaa hupipilkkijää hyödyntämästä myös esimerkiksi isojen ahventen narraamisessa viime aikoina yleistynyttä nykyaikaista kaikuluotaintekniikkaa. Pasuri syö ahnaasti, jos sille päälle sattuu ja pilkkikilpailuissa pasurisaaliiden tiedetään tietyissä vesissä olevan huomattavan suuria. Pilkkikilpailuissa usein pyrkimyksenä on päästä särkikalaparven ”ytimeen” ja silloin aktiiviselta kairaamiselta ei oikein voi välttyä. Särkiä voi tavoitella pilkkivälinein erittäin menestyksekkäästi ihan kaikkina vuodenaikoina, mutta loppukeväästä päivän pidentymisen ja lumikerroksen ohentumisen myötä saalisvarmuus on korkeimmillaan. Hyvä taktiikka on viipyä jokaisella avannolla vähän pidempään ja kierrellä rauhalliseen tahtiin vanhoja jo aiemmin kairattuja avantoja. Lue lisää ja ilmoittaudu: vapaa-ajankalastaja.fi/pilkki12 PASURI on hyväksynyt matosyötillä höystetyn mormuskan. Matalissa järvissä ainakin yksittäisiä särkiä löytyy myös melkein aina rehevistä lahdista ja ruohikoiden lähettyviltä. Liiallinen valo voi olla haitaksikin, ja jos jäällä on vähän lunta niin särkikalaparvi saattaa toisinaan löytyä niiden jäljellä olevien paksumpien lumilaikkujen alta. SÄRJEN tavoittaa varmimmin loppukeväästä. VANHAT AVANNOT ANTAVAT HYVIN KALAA Jäältä pilkkiessä vanhat avannot antavat valovaikutuksen vuoksi hyvin kalaa. Samoja avantoja kannattaa kokea useammankin kerran. Talven edetessä pidemmälle ja viimein kevään koittaessa särkikalamassat siirtyvät lähemmäs kutualueitaan ja aktivoituvat muutenkin. Pasuria tavataan Suomessa hyvinkin runsaslukuisena noin Oulun korkeudelle asti ja sen pilkkimisessä välineet ja syötit voivat olla hyvin pitkälle samantyyppisiä kuin särjen pilkinnässä käytetyt. Pasuri on hämäräaktiivinen kala, joka liikkuu tiiviissä parvissa pääosin pohjan lähettyvillä. Likokärpäsen toukka on hyvä syötti pasurille. Särkikalat, kuten monet muutkin kalat, pelkäävät useimmiten myös kairaamisen ääntä, ja siksi hyvä tekniikka voi olla kairata heti alkuun useampi avanto, jättää ne rauhoittumaan ja kokea ne avannot myöhemmin saman päivän aikana. Valon tiedetään aktivoivan särkikaloja, ja paksun lumen ja jään aikaan jäälle syntynyt laikku voi houkutella alleen suurenkin kalaparven. Pasuri 12 1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA
Isoksi kasvava lahna on pilkkijälle tavoittelemisen arvoinen saaliskala. Lue lisää ja ilmoittaudu: vapaa-ajankalastaja.fi/pilkki12 PILKKIKUU Lähde kisaamaan helmikuussa Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT PALKINNOISTA! . Salakan pilkinnässä pieni ohutlankaisella numeron 16-20 koukulla varustettu mormuska ohuen siiman päässä on ehkä kaikkein tehokkain väline. Lahnasyöttinä monet luottavat matoon. Jäältä lahnaa narraavan pilkkijän tulee varustautua vähintään kuuden tuuman kairalla ja mielellään nostokoukulla, jotta muistoksi tutustumisesta isohkon lahnan kanssa ei jäisi ainoastaan pilkkijän painajaisunissa toistuva katkennut siima. Pieni valkea kärpäsentoukka on salakalle hyvä syötti. Etenkin kevättalvella salakoita voi yrittää pilkkiä jäältä, ja niitä on pilkkikilpailuissa toisinaan havaittu särkiparvien lähettyviltä. Ne ruokailevat pinnan lähettyvillä ja niiden pilkinnässä tehokkain taktiikka usein onkin pilkkiä pintakerroksesta. SALAKKA on monelle laituripilkkijälle se tavallinen ja mieluinen saaliskala. Lahna ruokailee tyypillisesti pohjasta, mutta hyväksyy toisinaan myös ylempääkin rauhallisella laskulla tarjotun syötin. Moni uistelija pilkkii itse täkyraksiin päätyvät salakkansa. . Salakat viihtyvät suurissa parvissa käyttäen ravinnokseen pääasiassa eläinplanktonia, vesihyönteisiä ja hajoavaa kasviainesta. Salakat viihtyvät usein alle metrin syvyydessä ja ruokailevat lähellä veden pintaa. Särkikalojen pilkkimisessä kädet ja sormikkaat kastuvat enemmän kuin ahventen pilkkimisessä. Myös jäällä liikkuminen on passiivisempaa ahvenen pilkkimiseen verrattuna. Lahna Salakka. Kuvanottohetkellä pakkasta oli 32 astetta. Keskitalven kovilla pakkasilla särkien pilkkiminen koettelee sormien ja varpaiden verenkiertoa ja vaatii lämmintä vaatetusta. SÄRKIÄ voi tavoitella kaikkina vuodenaikoina. Lahnan pilkinnässä välineet voivat olla kaliiperia rotevampia kuin särjelle tarkoitettu kalusto, mutta toisaalta etenkin kirkkaissa vesissä hennot välineet usein antavat paremman lopputuloksen. Salakka on laituripilkkijälle usein kaikkein runsaslukuisin saaliskala, jolla on voitettu monet laiturikilpailut. Salakoita saa toisinaan myös pienillä tapsipilkeillä. Lahnan pilkinnässä tapsin pituus kannattaa säätää pidemmäksi kuin normaalissa särjen pilkinnässä
VärimorSeipiä voi menestyksekkäästi pilkkiä esimerkiksi tietyistä suurista järvistä, kuten Oulujärvestä ja Saimaan Pyhäselästä, mutta myös jokivesistä, kuten Oulujoesta ja Kemijoesta. Särkikalojen hupipilkintä on leppoisaa ja mukavaa puuhaa. Seipi on sopeutunut ruokailemaan pohjan tuntumassa ja se iskee ahnaasti pilkkiin. Pelkkä koukkukin tapsin päässä voi joskus olla tehokas peli, etenkin lahnan pilkinnässä. Seipi reista taas särjelle ja pasurille tehokkaita tiedetään olevan oranssit, keltaiset ja vihreät herkkupalat. SÄRKIKALOILLE sopivia morreja kirjoittajan omasta pilkkikukkarosta. Tunnettuja särkikaloille erittäin hyvin toimivia ja rauhallisesti uivia pilkkejä ovat esimerkiksi Haukka-pilkin pieni Tuulihaukka, Ellu-pilkit ja Saku-liukupilkit. Myös pieni ketjupilkki voi joissain tilanteissa toimia ainakin särjelle, pasurille ja lahnalle. ESIMERKKEJÄ särkikaloja erittäin tehokkaasti houkuttelevista hakevista tapsipilkeistä. Huonolla syönnillä rauhallisemmin uiva reikämorri voi olla viisas valinta. Osa särkikaloja narraavista kilpapilkkijöistä suosii lenkkimorreja, joilla koukun irrotus särjen ja pasurin suusta voi olla hieman helpompaa. Itse käytän särjen pilkinnässä usein tavallisen keltakullan väristä mormuskaa. Särkikalojen pilkinnässä avainsana on rauhallisuus, jota tulee noudattaa kaikissa liikkeissä ja pilkin uittamisessa. Särkikaloille on perinteisesti suosittu kirkkaanhopeista pilkkiä, mutta tummemmatkin pilkit pelaavat etenkin kirkkaissa vesissä. ?. Tapsimorreista särjelle kelpaavat ainakin hopean, nikkelin, kullan ja kuparin väriset pienehköt painokoukut. 14 1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Morrin koko ja koukun paksuus kannattaa optimoida saaliskalan lajin ja koon mukaan. Koukkukoot vaihtelevat välillä 12-18. noin 20 senttiä pitkällä tapsilla varustettu, tapsipilkki, sekä ohuehkon siiman varassa tarjottu pelkkä volframimormuska. Samat värit pelaavat myös morrin koukun juuressa iskupisteinä. Vasemmalta oikealle Pieni Tuulihaukka -pilkkejä, Särki-Ellu 75 mm, Särki-Ellu 65 mm, Sakkeus, Puolikas, itse tuunattu EV-Särmänneula sekä kaksi Huhtaniemen Eskon valmistamaa monimetallipilkkiä. Suurimman mormuskan halkaisija on 6 mm ja pienimmän 2 mm. Ylärivissä volframimormuskoita ja alarivissä keveämmistä metalleista valmistettuja tapsimorreja. Merialueella, esimerkiksi Iijoen suistossa, on seipiä pilkitty huomattavia määriä, pilkkikisojen kärkitulosten ollessa jopa 20-28 kilon suuruusluokkaa. TUMMEMMAT pilkit pelaavat etenkin kirkkaissa vesissä. SÄRKIKALOJA pilkittäessä pitää pilkin liikkeiden olla rauhallisia. ?. Kilpailutilanteessa pilkkijä optimoi välineensä ja liikkumisensa esimerkiksi kalojen koon, syöntihalukkuuden, pilkkisyvyyden ja lumen määrän perusteella. Seipiä tulee saaliiksi tyypillisesti muun pilkinnän oheistuotteena särkiparvien liepeiltä, ja särjelle tarkoitetut välineet toimivat sille hyvin
DKT360Z Kätevä akkukäyttöinen vedenkeitin Kahdella LXT® 18V akulla toimiva vedenkeitin, jonka voit napata mukaan, vaikka työmaalle, päiväretkille, telttailuun leirintäalueilla yms. Lämpimän lounaan ja välipalan avulla jaksat harrastella taas virkeänä! 8 8 3 8 1 7 4 8 8 9 6 MERILUONTO MERILUONNON kartoitus tuotti iloisia yllätyksiä pääkaupunkiseudulla Meriluonnon kartoittajat kokivat viime kesänä ja syksynä monta iloista yllätystä, sillä aivan pääkaupunkiseudun edustalta löytyi Itämeren arvokkaita lajeja, kuten meriajokasta, rakkohaurua ja näkinpartaisleviä. Tuote on runkoversio eli laite toimitetaan ilman akkuja ja latauslaitetta. Valitettavasti sekä Helsingin että Espoon sisäsaaristot ovat hyvin rehevöityneitä, ja varsinkin matalat laguunit olivat huonossa kunnossa. Lajin vaikutuksia Itämeren ekosysteemiin ei vielä tunneta, mutta levitessään vieraslajit voivat syrjäyttää alkuperäisiä lajeja. Kuva: Joonas Hoikkala.. Samoin löytyi merkkejä rehevöitymisen aiheuttamasta pohjien happikadosta. Myös Itämeren avainlajia rakkohaurua löytyi muun muassa Helsingistä Lauttasaaren edustalta. Tahvonlahdenniemeltä taas löytyi näkinpartaisleviä, joiden muodostamat kasvustot tarjoavat suotuisan elinympäristön monille lajeille. 149,120,16 alv % KÄTEVÄ AKKUKÄYTTÖINEN VEDENKEITIN DKT360Z Kätevä akkukäyttöinen vedenkeitin Kahdella LXT® 18V akulla toimiva vedenkeitin, jonka voit napata mukaan, vaikka työmaalle, päiväretkille, telttailuun leirintäalueilla yms. Tuote on runkoversio eli laite toimitetaan ilman akkuja ja latauslaitetta. ITÄMEREN avainlajeihin kuuluvaa rakkohaurua tavattiin Helsingissä muun muassa Lauttasaaren edustalta. Laji on todennäköisesti peräisin Meksikonlahdelta, josta se on levinnyt Eurooppaan laivojen painolastivesien mukana tai runkoon kiinnittymällä. KÄTEVÄ AKKUKÄYTTÖINEN VEDENKEITIN DKT360Z Kätevä akkukäyttöinen vedenkeitin Kahdella LXT® 18V akulla toimiva vedenkeitin, jonka voit napata mukaan, vaikka työmaalle, päiväretkille, telttailuun leirintäalueilla yms. Kartoituksissa havaittiin toisaalta myös rehevöitymisen ja muiden ihmispaineiden vaikutuksia sekä vieraslaji valesinisimpukkaa. Tuote on runkoversio eli laite toimitetaan ilman akkuja ja latauslaitetta. Meriajokas on monin paikoin kadonnut Suomen merialueilta, ja se on Suomessa luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi. Kätevä kantokahva. Suojaisat näkinpartaispohjat on Suomessa arvioitu vaarantuneiksi. Säiliötilavuus 0,8 L ja kahdella 6,0 Ah LXT® akulla vettä keittää optimiolosuhteissa pari pannullista. 149,120,16 alv % KÄTEVÄ AKKUKÄYTTÖINEN VEDENKEITIN OLETKO SINÄKIN KYLLÄSTYNYT KYLMIIN LOUNAISIIN KYLMIIN LOUNAISIIN KYLMIIN LOUNAISIIN KYLMIIN LOUNAISIIN KYLMIIN LOUNAISIIN Hanki maailman ensimmäinen sähkötyökalun akulla toimiva vedenkeitin ja nauti ”lisää vain vesi” aterioista. Esimerkiksi Granholmin saaren tuntumassa Espoossa löydettiin aiempaa enemmän rehevöitymisestä kertovaa suolilevää. Helsingin Isossa Huopalahdessa, Laajalahdessa ja Kirkkonummen Långvikissä sekä Morsfjärdenissä havaittiin myös vieraslaji valesinisimpukkaa. Meriajokas on yksi Itämeren avainlajeista, sillä sen muodostamat laajat ja tiheät meriniityt tarjoavat ravintoa ja suojaa kymmenille muille lajeille. Espoossa Kytön saaren pohjoispuolen hiekkapohjalta löytyi uusi meriajokasesiintymä. Säiliötilavuus 0,8 L ja kahdella 6,0 Ah LXT® akulla vettä keittää optimiolosuhteissa pari pannullista. Kätevä kantokahva. Kirkkonummen Morsfjärdeniltä löytyi runsaasti punanäkinpartaa ja merinäkinruohoa, jotka ovat lajiston monimuotoisuuden kannalta tärkeitä lajeja. Säiliötilavuus 0,8 L ja kahdella 6,0 Ah LXT® akulla vettä keittää optimiolosuhteissa pari pannullista. Kätevä kantokahva. 149,120,16 alv % 8 8 3 8 1 7 4 8 8 9 6 Katso Makita jälleenmyyjät www.makita
MATEITA voi saada muulloinkin kuin helmikuun iltahämärissä. MADE on kaunis kala, kun oikein silmiin katsoo. PILKINTÄ TEKSTI JA KUVAT ANSSI VAINIKKA MATEENPILKINTÄRESEPTI keittoainesten hankintaan Vuosi 2015 toi merkittävän muutoksen: kalojen tavoitteellinen ulkoapäin tartuttaminen kiellettiin. Päin vastoin, mateenpilkkikausi on pidentynyt ja muuttunut kalastuksellisesti mielekkäämmäksi. MADE on puhtaiden ja kylmien vesien kala. Vaikka madeharojen ja -ryöstäjien käytön kielto aiheutti poruakin, ei mateenpilkintä ole loppunut. 16 1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA
UUSIA NÄKÖKULMIA POHJOIS-AMERIKASTA Siinä missä helmikuisia kutumateita perinteisesti revittiin ryöstäjin ruovikon laidasta pimeällä tai korkeintaan syötitetyin haroin iltahämärän aikaan, on Pohjois-Amerikassa pilkitty mateita jo vuosikausia aivan erilaisin opein. Toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että madepilkin pitää kuulua ja haista, kun taas värillä ei ole pahemmin väliä. MADEMORRI on jälleen toiminut. VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022 17. Koska nykypilkintä perustuu mateen käyttämään ravintoon, on syytä tuntea mateen saalistustavat. MADE SAALISTAA HÄMÄRÄSSÄ Made, kuten muutkin kalat, voi syönnöstää mihin vuorokaudenaikaan tahansa, mutta koska made luottaa pääasiassa muihin aisteihinsa kuin näköönsä, saa se saaliskaloihin nähden etua saalistamalla pimeässä. Mateen tapa liikkua pohjalla ei sido madetta pohjaan, ja se voi napata syöttiin myös reilusti pohjan yläpuolelta. Vapakalastajalle made on perinteisesti ollut tavoitettavissa kutuaikaan, jolloin se hakeutuu vuodesta toiseen samoille matalille kutupaikoille. Senkin vuoksi olisi toivottavaa, että made kiinnostaisi yhä useampia ja madekantojen tilaa seurattaisiin myös kalastuksen keinoin. Näistä opeista tärkein on ennakkoluulottomuus: mateita voi saada keskellä päivää, yllättävän syvältä ja mitä ihmeellisimmillä pilkkivirityksillä. MADE luottaa saalistaessaan pääasiassa muihin aisteihinsa kuin näköönsä. Made on kuitenkin helppo perata ja ruokakalana erinomainen ympäri vuoden, kunhan kalan muiden petokalojen tapaan lapamatovaaran vuoksi joko ensin pakastaa tai kypsentää hyvin. Made on puhtaiden ja kylmien vesien kala, jota uhkaavat monet ympäristömuutokset, kuten rehevöityminen ja ilmastonmuutos. Made on suhteellisen hidas uimari ja ravinnonkäytöltään melko monipuolinen: sille kelpaavat pikkukalojen ohessa hyönteiset, ravut ja jopa sammakot. Reittivesissä made käyttäneekin ravintonaan pääosin kuoretta ja muikkua, kun taas pienvesissä ahven voi olla ruokalistan kärkipäässä. MADE on hidas uimari. Samalla, kun perimätieto mateen kutupaikoista on vaarassa hävitä, tarvitaan uutta ymmärrystä mateiden löytämiseksi ennen ja jälkeen kutuajan. M adetta, Lota lota, ei oikein ole tunnettu lajina. Vanha kansa piti kesämatikoita matoisina, eivätkä mateen lopulta varsin kaunis ulkomuoto ja väritys ole nykyäänkään kaikkien mieleen
Pohjan laatu on ratkaisevan tärkeää. Paras paikka voi olla juuri siinä, jossa tasainen kivipohja vaihtuu louhikoksi. ” 18 1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Oleellista on, että kutumatalikon läheisyydessä 100300 metrin päässä on syvempää vettä, jossa made käy kutuaikanakin toisinaan saalistamassa. Kutupaikat ovat useimmiten pohjoisrannoilla ILOINEN SAAMAMIES JA TAMMIKUUN MATEET. Alkuillasta kalat voivat olla syvänteiden laidoilla ja siirtyä illan mittaan välikarikoiden kautta aivan kuturuovikoiden laidoille hyvinkin matalaan. POHJAN laatu on ratkaisevan tärkeää mateen etsiessä kutupaikkaansa. Pehmeäpohjaisilla rehevillä järvillä pohjan on oltava vähintään kovaa hiekkatai savipohjaa. Kutupaikat MADE on pääsääntöisesti syönnillä heti ensijäistä alkaen. Liikkuminen selittäisi myös sitä, miksi made tuntuu syövän jaksoittain: aina kohdalle osuvat pienet parvet tuottavat tärppejä, kunnes ne taas jatkavat matkaa. Karuilla järvillä sopiva pohja on usein kivikkoista: vaikka syvyys tuntuu vaihtelevan avannosta toiseen, ovat kivikkoiset paikat monesti niitä parhaita. Mateen vastakuoriutuneet poikaset ajelehtivat virtausten mukana ulapalle, joten on loogista, että kutupaikat sijaitsevat niin, että kuoriutuville poikasille on sekä ruokaa että reitti ulapalle. Tämän vuoksi kutupaikat ovat keväällä ensimmäiseksi lämpiäviä ja siten usein etelään päin aukeavia lahtia tai virtapaikkoja, joista poikaset tehokkaasti kulkeutuvat virran mukaan. Vaikuttaisi, että mateet voivat illan aikana liikkua satoja metrejä
KUDUN jälkeen mateet kaikkoavat syvempiin vesiin. KUTUAIKAAN MATEET VOIDAAN JAKAA NELJÄÄN RYHMÄÄN: 1) KUTEMATTOMIIN, 2) KUTEVIIN, 3) KUTENEISIIN JA 4) KUDUN VÄLIIN JÄTTÄVIIN. Keskimäärin kaloja ei kannata etsiä suurilta selkävesiltä, rehevistä lahdista tai pehmeäpohjaisilta alueilta. Toisaalta esimerkiksi Päijänteellä kutu vaikuttaisi tapahtuvan selvästi myöhemmin, yleensä vasta helmi-maaliskuun taitteessa. Kuva: Niilo Valkonen VAPAA-AJAN KALASTAJA 1 2022 19. Mateen kutuun käyttämä energiamäärä on varsin suuri, eikä made kude joka vuosi. Monesti paras mateen aktiivisuusaika osuu kuitenkin auringonlaskuun, jonka aikana useimmat joutuvat vielä kärvistelemään työpaikalla ainakin tammi-helmikuussa. Luotettavin ja samalla pilkkijän kannalta vaarallisin keino on etsiä mateita virtapaikkojen ääreltä. KIRJOITTAJAN ennätysmade, kutenut reilu 70-senttinen helmikuulta. Muu ei sitten välttämättä olekaan varmaa, minkä takia niin sanotusti omien paikkojen etsiminen ei useimmiten ole helppoa. ” LUMITUISKU ON YLEENSÄ HUONOIN MAHDOLLINEN MADEKELI. Syvälle myöhään kuteminen on melko yleistä Pohjois-Amerikassa, mutta Suomessa syväkutuiset madekannat tunnetaan huonosti. Alkukausi on parasta aikaa isojen mateiden tavoittamiseen, ja muutenkin kudulle saapuva kannanosa yleensä harvenee kalastuksen myötä sesongin kuluessa. Vastoin vanhoja uskomuksia mateita on kuitenkin mahdollista saada myös valoisassa, joskin silloin mateet ovat yleensä eri paikassa kuin pimeällä. Kaloja kannattaa kuitenkin edelleen etsiä kutupaikkojen lähistöllä olevista penkoista ja syvän veden laidoilta aina jäidenlähtöön asti. MADE ei kude joka vuosi. Mateen kutu alkaa matalissa rantavesissä yleensä viimeistään helmikuun puolivälin tienoilla ja on ohi maaliskuun puoliväliin mennessä.Konnevedestä on löytynyt myös madekanta, joka kutee varsin syvälle vasta PARAS PILKKIAIKA ON TAMMI-HELMIKUUN VAIHTEESSA Viime vuosina paras syöntiajankohta on Itä-Suomessa osunut tammi-helmikuun vaihteeseen, ja esimerkiksi viime talvena kalat hävisivät tutuilta paikoilta jo helmikuun alussa. MADEKAUSI ALKAA HETI, KUN JÄÄT VAAN KESTÄVÄT Mateen käyttäytymisessä ja kutuajassa on eroja järvien välillä, mutta pääsääntöisesti made on aktiivisesti ravinnonhaussa heti ensijäistä alkaen. Lähtökohtaisesti tapa kalastaa madetta öisin perustuu lähinnä perinteeseen ja siihen, että päivätöistä on helpompi ehtiä jäille vasta illalla. Ehdottomasti vaikein elementti mateen pilkkimisessä on kalojen löytäminen, ja yleisesti tunnetuilla madepaikoilla harrastuksen aloittaminen on varminta. Kudun jälkeen syönti paranee, mutta kalat kaikkoavat syvempiin vesiin melko nopeasti. Mateita on todistetusti mahdollista saada myös aamuyöstä, jos virkeyttä riittää lähteä jäille jo ennen työpäivää. Pieliseltäkin kaloja on tullut vielä maaliskuussa. Mateella voi esiintyä jonkin tasoista mätirosvojen häätämistä, joten kutupuuhissa oleva made voinee ottaa syöttiin samoin perustein kuin kutupesää vahtiva kuhakin. Maalis-huhtikuussa auringonlasku on jo varsin myöhään, ja pilkille ehtii vähäisemmälläkin kiireellä. Kutuaikaan mateet voidaan jakaa neljään ryhmään: 1) kutemattomiin, 2) kuteviin, 3) kuteneisiin ja 4) kudun väliin jättäviin. Saadaanhan mateita loppusyksystä myös kalasyöttiä käyttäen kelaonkimalla virtapaikoista. MISTÄ MATEEN LÖYTÄÄ. ” maalis-huhtikuussa matalakutuisten mateiden jo lopetettua kudun. Made nousee kudulle moniin jokiin ja jokisuut ovat lähes aina madepaikkoja, jos vesistössä ylipäätään esiintyy maMADE on ainut sisävesiin sopeutunut turskakala. Kudun väliin jättävät kalat ovat pyydettävissä läpi kauden, kun taas juuri kudulla olevalle kalalle syöminen voi olla toisarvoista
Kun kaloja selvästi on, mutta ne eivät ole syömäpäällä, on parempi pakata kamppeet ja tulla seuraavana päivänä uudestaan. Tämä mateen oikukkuus ei helpota myöskään uusien paikkojen etsimistä: kertanollareissu ei yleensä ole vielä minkään tae. On kuitenkin muistettava, että virrassa jäihin pudotessa on olemassa jään alle ajautumisen vaara, joten pelastautumispuku ja naskalitkaan eivät takaa turvaa. detta. Kaikuluotaimesta on huomattava apu Matalasta vedestä huolimatta matalalle taajuudelle säädetty kaikuluotain kertoo, onko paikalla kaloja ja miten ne reagoivat syöttiin. Hankalana iltana kevyt morri ja pieni syötti voivat kuitenkin pelastaa reissun. MADETTA ei löydy selkävesiltä, rehevistä lahdista tai pehmeäpohjaisilta alueilta. Pääsääntöisesti morria pomputellaan jatkuvasti pohjalla kevyin liikkein, jotta made huomaa sen ja nostetaan välillä hieman ylemmäksi, jotta morrin huomannut made nappaa syötin. Jos syöttejä ei tahdo ehtiä pilkkimään tai saada kaupoistakaan, myös katkarapu soveltuu ja pelastaa tilanteen. MADE liikkuu usein pienissä ryhmissä. USEIN VÄLINEIDEN KEVENTÄMINEN AUTTAA Monet kaupallisista mademorreista ovat liian painavia ja usein myös liian isokoukkuisia. Melkein mikä vain särjen palasta ja ahvenen fileestä kokonaisiin muikkuihin kelpaa syötiksi. Kaikuluotain kertoo kalojen aktiivisuudesta. Made liikkuu usein pienissä ryhmissä. Halutessaan kaloja voisi valikoida ruokakaloiksi jo kaikuhavaintojen perusteella. ELY-keskus on myöntänyt alueella tapahtuvaan pilkkimiseen poikkeusluvan. Luotain kertoo luotettavasti myös syöttiä hitaasti lähestyvän kalan koon. Vavasta on siis syytä säilyttää vahva ote koko ajan. Pieni ja kevyt morri kalastaa paremmin, mutta sen haittapuolena on heikko havaittavuus. Selvärajaiset virran penkat ja muutenkin virran rajat ovat selkeimpiä mateen oleskelupaikkoja. Tärppiin reagoidaan tukevalla vastaiskulla ja ripeähköllä kalan nostamisella jään kuivalle puolelle. Siiman ei tarvitse olla millistä nylonnarua ja vapana nykyiset pilkkivirvelit tai katkenneesta kesäkalastusvavasta rakennetut kevyet OULUJOKISUUN Hartaanselkä on tunnettu madepaikka, jossa on syytä liikkua varovasti. Usein made käy vain katsomassa ja kenties näykkäämässä syöttiä. PERUSTEKNIIKKA JA VÄLINEET Mateenpilkinnän uusi standardi on tätä nykyä suhteellisen painava, valkoinen mademorri, joka syötitetään kalan palalla tai kokonaisella kalalla. Made on syytä ensin houkutella paikalle jollakin kuuluvammalla konstilla. Toisaalta hyvällä syönnillä ja isojen kalojen mahdollisuuden ollessa realistinen tukevat välineet ja 4/0-6/0-koukut voivat puolustaa paikkaansa. Kokemus on opettanut, että peräkkäisetkin päivät voivat olla täysin erilaisia. Hyvällä syönnillä tärppi taas tulee usein samalla hetkellä, kun kala ensimmäisen kerran näkyy näytössä. Tuoreiden syöttien on syytä olla samasta vesistöstä, jottei syöttikalojen mukana leviä tahattomasti kalatai raputauteja. Lattapohjaiset satagrammaiset yksikoukkuiset harat ja edelleen myytävät ryöstäjävariaatiot on syytä jättää kauppoihin. Kaikuluotain 20 1 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Ajankohdasta riippuen ryhmät voivat koostua vain yhden sukupuolen kaloista tai isoa kutupaikkaa hakevaa naaraskalaa voi seurata useampia pieniä koiraita. Paikoin nahkiainen tai kuore ovat parhaita. Tyypilliselle 1-2 kilon mateelle sopiva koukkukoko on 1/0-2/0, ja itse morrin on tarpeellista viedä suhteellisen iso syötti tehokkaasti pohjaan, mutta 60-80 gramman painosta on vain haittaa mateen iskiessä syöttiin. Hyviä kaupallisia morreja ovat esimerkiksi Väinö ja MA. Kun jostain avannosta saa kalan, kannattaa vähintään lähistöllä viettää vielä tovi