2. 6 • 2014 SENIOR ARBE TE 10 Jyränkölän Setlementin saattohoitomalli palkittiin Vuoden 2014 vanhustekona. 30 Seniorinuotta yhdistää iän tuomaa kokemusta ja nuoruuden osaamista. 36 Seuraava numero ilmestyy 12.12.2014 | Lehden teemana on Turvallinen asuminen ja virikkeellinen elinympäristö. TEEMA: Yhdessä kaiken ikää MoPo-rokki rokkasi Roihuvuoressa ja kokosi yhteen eri-ikäisiä ihmisiä
Noora Kinnunen Ilo juurtui Mannakotiin Leena Huovila Keskusliitto tiedottaa 1/1 s. Monta näkökulmaa ikääntyneen väestön Satu Helin (pj.) Arja Kumpu Marjut Lindberg Leena Peltosaari Aaro Peuraniemi Anne Raassina Pirjo Tiikkainen Reijo Tilvis Leena Valkonen Eevaliisa Virnes Herttakaisa Kettunen (siht.) etujen ajamiseen Herttakaisa Kettunen Päätoimittaja 10 14 16 18 20 22 24 25 26 27 28 30 32 35 36 38 40 42 44 45 46 48 49 Vanhustenpäivän valtakunnallisessa pääjuhlassa puhuttiin arvoista Leena Valkonen Satu Helin satu.helin@vtkl.fi Peleistä pankkiasiointiin - Surffaamista laidasta laitaan SeniorSurf-päivänä Kirsi Alastalo Toimitus Sukupolvien ketjussa – Martalta Marialle Marianne Heikkilä Toimituspäällikkö Leena Valkonen Toimittaja Herttakaisa Kettunen info@vtkl.fi Suomen Isovanhemmat ry Isovanhemmuutta yli rajojen Pekka Leinonen Taitto Ikäihmisetkin pelaavat tietokoneella Jouni Ahonen Eloisa mieli -gallup selvitti iäkkäiden mielen hyvinvointia Tiina Hailla Ikääntyneiden avuntarve erokriiseissä on kasvanut Vesa Toikka Robotit ihastuttavat ja pelottavat Paula Ranta Keski-Suomessa kehitytään kimpassa Tuija Seppänen ja Minna Wacker HelsinkiMission keikkavapaaehtoistoiminnan suosio kasvaa Henrietta Grönlund ja Katri Halttunen Herttakaisa Kettunen Toimitus ja tilaukset Vanhustyön keskusliitto Malmin kauppatie 26 00700 Helsinki puhelin 09 350 8600 Vanhustyön johtajat Vanhustyö-lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien palauttamisesta ja niiden säilyttämisestä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata lähetettyjä tekstejä tarvittaessa sekä päättää tekstin julkaisemisesta ja siitä, missä lehden numerossa teksti julkaistaan. Olemme myös Facebookissa VTKL10 3. mv 340 e 1/8 s. kysy&vastaa 6 ”Vanhuspalvelulain” nimi tulisi muuttaa. Jos aktiivisesti palautamme mieleemme sen, mitä olemme heiltä saaneet, saattaa listasta tulla pidempi kuin ajattelimmekaan. mv 185 e 1 lisävärin hinta on 200 e Hintoihin lisätään arvonlisävero 24 % Ajan virrassa Ilmoitusmyynti Hannan tarina Elämää autismiperheessä Elina Havukainen Yhteisöllisyyden löytyminen vähensi turvarannekehälytyksiä Leena Jakkula Sulon suihkeet Terminalvårdsmodellen hos Jyränkölän Setlementti premierades Sari Aarnio Puhelin 044 566 7194 sari.aarnio@tjm-systems.fi med Årets äldregärning 2014 Leena Valkonen Kirjapaino Jag vill Satu Helin 50 Yhdessä kaiken ikää Jenni Kulmala Vammalan Kirjapaino Oy Mainosilmoitusaineistot TJM-Systems Oy PL 75 02921 ESPOO Puh. 09 849 2770 aineistot@tjm-systems.fi Tilaushinnat 2014 Kolumni Kuva: Reijo Laamanen Vanhustyö 6 • 2014 Ehkä meidän jokaisen kannattaisi pysähtyä miettimään, mitä lähipiirissämme olevat ikäihmiset ovat meille elämämme varrella antaneet. Vedetään nuottaa, kokemuksia saadaan, nuorille näköalat, senioreille rispektii! Pia Altti www.vtkl.fi Kirjasto kuuluu kaikille Eeva Vänskä Ilmoitushinnat 2014 Kurikassa uusia tuulia vanhustyössä Ossi Keisala Mikä ihmeen MoPo. mv 1270 e 1/2 s. Sisällys Toimituskunta 4 Tahdon Satu Helin 5 Miten voidaan lisätä eri-ikäisten yhdessäoloa. mv 640 e 1/4 s. 1/1 vk 43 e Kestotilaus 40 e/vk Opiskelijatilaus 26 e/vk Irtonumero 6,50 e Ilmestyy 7 numeroa vuodessa ISSN 0358-7304 Olemme Aikakauslehtien Liiton jäsen. Niin minulle itselleni kävi, kirjoittaa tutkija Jenni Kulmala kolumnissaan sivulla 50
”Yhdessä kaiken ikää”lupaus katkeaa yleensä puolison kuolemaan, mutta se voi päättyä myös eroon. Hyvän ikääntyvän yhteiskunnan rakentaminen on monipuolista ja innostavaa toimintaa. Konkreettisista asioista on helpompi sopia kuin vuorovaikutuksesta ja tunne-elämän haasteista. Osa pariskunnista varautuu tulevaan elämäänsä lukemalla parisuhdeoppaita ja luomalla suhteelleen pelisäännöt. Avioliitot perustuvat kulttuurissamme vapaaehtoisuuteen, intohimoon ja luottamukseen puolisoa kohtaan. Päätoimittajalta Satu Helin Tahdon L ehtemme teema ”yhdessä kaiken ikää” mahdollistaa yhdessä tekemisen ja sitoutumisen tarkastelun useista näkökulmista käsin. Elinikäisen rakkauslupauksen yhteydessä ei käsitellä liiton purkuehtoja, joskin omaisuuden jakamisesta voidaan tehdä avioehtosopimus. Näyttää siltä, että yhteisesti koettu tarve, konkreettiset keinot tavoitteen saavuttamiseen ja tahto tehdä yhdessä sitovat ihmisiä myös järjestötoiminnassa. Ammattilaisten työ ei ole vain auttamista ja toimien suorittamista, vaan työ on vuorovaikutusta iäkkään ihmisen, hänen läheistensä ja ammattilaisten kesken. Eliniän piteneminen lisää parisuhteelle annetun lupausajan pidentymistä. Nähdessäni hakuilmoituksen Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtajan tehtävään, sanoin itselleni – TAHDON.. Hankeyhteistyöstä laaditaan sopimukset kunkin tehtävistä ja vastuista. Ongelmien ilmaantuessa jälkiviisaus nostaa päätään, jolloin rakkautta manataan sokeaksi. Ensimmäisenä mieleeni tuli useimmille tuttu avioliittolupaus -tahdon- elinikäisestä rakkaudesta ja uskollisuudesta. lapsuuskotiin. Tahdon ja sopimusten noudattamisen lisäksi tarvitaan myös herkkyyttä kuulla toista ihmistä. Yhdessä kaiken ikään – teemaan sisältyy myös elinikäinen ystävyys ja yhteisöllisyyden eri muodot. Terveyden ja toimintakyvyn heikkeneminen voi edellyttää parisuhteessa jo vakiintuneiksi tulleiden toimien ja työnjakojen muuttamista, uusien asioiden opettelua tai ulkopuolisen avun hyväksyntää. Perustehtävän palauttaminen mieleen auttaa tilanteessa, jossa kiistakysymykset tai oman edun tavoittelu nousevat esille. Yhdessä kaiken ikää – teemamme innostaa avioliittoon sitoutumisen osatekijöiden vertailun hanketoimintaan, yhdistystoimintaan sekä iäkkäiden ihmisten hoito-, palveluja kuntoutussuunnitelmiin. 4 Myyntiin ja ostamiseen liittyvissä palvelusopimuksissa on hankkeista poiketen selkeät toimintamallit ongelmien käsittelyyn aina raastupaan saakka, joskin asiat pyritään ensisijaisesti ratkaisemaan neuvottelemalla. Osapuolet tietävät, että kutsu vierailulle oli tapa sanoa ”hyvää syksyn jatkoa”. Iäkkäiden ihmisten kotihoidon onnistuminen perustuu kattaviin hoito-, palvelu- ja kuntoutussuunnitelmiin. Projektikuvauksesta ”hankkeen alussa jumalaton innostus ja lopussa syyllisten etsintä” on toivottavasti opittu ennakoimaan prosessin vaiheita. Liitosta muodostuu sidonnaisuudeltaan ensisijainen suhteessa mm. Osa hankkeista on rakkauden tavoin sokeita maailmaa syleilevine tavoitteineen ilman, että sovittaisiin ennakolta pelisäännöistä ja seuraamuksista, jos osapuolet eivät toimi odotetulla tavalla. Vuorovaikutuksesta välittyy asiakkaalle ja yhteistyökumppanille tahtomme tehdä juuri tätä työtä sekä intohimomme työmme kehittämistä kohtaan. Sidonnaisuuden toista ääripäätä kuvaa vuosia eri paikkakunnilla asuneiden entisten naapurien tapaaminen, joka päättyy kohteliaisuuteen: ”hei oli kiva nähdä, tule joskus käymään”. Suhteen myötä- ja vastoinkäymisiin pariskunnat saavat suosituksia sekä vihkitoimituksessa että hääjuhlassa. Selkeään tavoitteiseen sitoutuminen antaa ainekset tekemiselle, eikä ihmisten välisille ristiriidoille ja keskinäiselle kilpailulle muodostu houkutuksia. Pohdintaa herättää se, miten vanhuusikäänsä elävät ihmiset toimivat pitkäaikaisen suhteen muuttuessa tai päättyessä. Osa uskoo hyvän jatkuvan
5. Kampanja poiki paljon yhteydenottoja, jotka kertovat siitä, että eri puolilla Suomea ikäpolvitoimintaa on jo varsin runsaasti. Erityisesti vanhuus elämänvaiheena on muuttunut merkittävästi viimeisten kymmenien vuosien aikana, kun suuret ikäluokat ovat alkaneet lähestyä eläkeikää. Ne ovat sekä todellisia että kuviteltuja. Tarvitsemmeko asennemuutosta vai arvostetaanko suomalaisessa kulttuurissa ikäihmisiä enemmän kuin ajatellaan. Tärkeitä havaintoja on paljon. Tietysti perheen ja suvun kesken ollaan tekemisissä myös itseä nuorempien ja vanhempien kanssa. Kampanjan tulokset on koottu Neljän polven treffit -oppaaseen, joka on luettavissa Vanhustyön keskusliiton nettisivuilla. Elämänkulku ja ikäpolvet -projekti tutki sukupolvien välistä vuorovaikutusta, mitä pitäisit tutkimuksen tärkeimpänä havaintona. Asenteet ovat kuitenkin eri asia kuin käytäntö, ja käytännöissä olisi varmasti paljon parantamisen varaa lähtien siitä, miten puhumme vanhuudesta ja vanhoista ihmisistä ja miten paljon ikäihmisillä itsellään on mahdollisuus puhua. Toisaalta silloin, kun ihmiset ovat tekemisissä keskenään, jännitteet yleensä sulavat ja korostuu se, mikä meille on yhteistä. Toimme tutkimuksessa esiin ikäpolvitajun käsitettä, jolla tarkoitetaan kykyä asettua toisen ikäisen asemaan ja ymmärtää, että olemme kaikki myös oman aikamme kasvatteja eli ikäpolviolentoja. Samoin työelämässä kohdataan eri-ikäisiä ihmisiä. Näistä aiheista olemme kirjoittaneet Ikäpolvien taju -kirjassa, jota saa maksutta Vanhustyön keskusliiton verkkokaupasta. Ovatko sukupolvien väliset jännitteet kuviteltuja. Yleisesti ottaen ihmiset näyttävät ajattelevan, että eri-ikäisten ihmisten olisi hyvä olla tekemisissä keskenään ja että ihmisillä on toisilleen paljon annettavaa iästä riippumatta. Erityisen ongelmallinen on tässä suhteessa niin sanottu neljäs ikä, joka edelleen näyttäytyy yhteiskunnassa eräänlaisena mustana aukkona, kuten jotkut tutkijat ovat sitä kutsuneet. Käytännössä kuitenkin ihmiset viettävät etenkin vapaa-aikaansa eniten juuri omanikäisten kanssa. Suurimmat muutokset koskevat niin sanottua kolmatta ikää. Tänä syksynä toteutettiin Eloisa ikä -ohjelman, Suomen mielenterveysseuran Mirakle-hankkeen ja Taloustutkimuksen yhteistyönä Eloisa mieli -gallup, jonka perusteella näyttää, että eriikäisten suhteutuminen ikäihmisiin on varsin myönteinen. kysy & vastaa Marja Saarenheimo Vanhempi tutkija Eloisa ikä-ohjelma Miten voidaan lisätä eri-ikäisten yhdessäoloa. Toisaalta kampanja selvästi herätteli monia tahoja ottamaan toimintaansa mukaan ikäpolvinäkökulmaa. Vai viihtyvätkö he mieluiten omanikäisten kanssa. Elämänkulku ja ikäpolvet -hanke järjesti vuonna 2012 Neljän polven treffit -kampanjan, jossa haastettiin eri tahoja kehittämään ikäpolvia yhdistävää toimintaa ja kertomaan siitä myös muille. Todellisia siinä mielessä, että julkisessa keskustelussa painottuu tällä hetkellä ajatus ikäihmisistä yhteiskunnan kulu- eränä, kalliiden palveluiden tarvitsijoina ja nuorempien ihmisten eläkkeiden vaarantajina. Toinen tärkeä havainto on se, että ihmiset kaipaavat yhteyttä toisen ikäisiin ihmisiin myös perheen ulkopuolella, mutta kohtaamista mahdollistavien areenoiden puuttues- Vanhustyö 6 • 2014 sa he ovat pitkälti kulttuuristen mielikuvien varassa. Miten voidaan lisätä eri-ikäisten yhdessäoloa. Yksi koskee pitkäikäisyyden tavanomaistumista ja sen seurauksena tapahtunutta muutosta ihmisten ikäkäsityksissä. Miten eri ikäpolvet ovat tekemisissä toistensa kanssa tutkimusten mukaan
– Vanhuuseläkeiästä on tulossa entistä pidempi ajanjakso ja tällöin on tarkasteltava varsin eri-ikäisiä ja eri lailla selviytyviä henkilöitä. T arvitsemme myös hyviä ja vaikuttavia toimintamalleja sekä työmenetelmiä, jotta voimme edistää ikääntyvän väestön hyvinvointia tässä yhteiskunnassa, hän sanoo. Osa heistä jatkaa työelämässä, osa on erilaisissa luottamustehtävissä, vapaaehtoistoiminnassa ja merkittävänä tukena esimerkiksi läheisilleen. Tämä viestii selkeästi, että tämä on kasvuala ja alalle tarvitaan lisää innokkaita osaajia, toteaa Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Satu Helin. Teksti ja kuva: Herttakaisa Kettunen ”Vanhuspalvelulain” nimi tulisi muuttaa Monta näkökulmaa ikääntyneen väestön etujen ajamiseen Suomessa on tällä hetkellä 65 vuotta täyttäneitä ihmisiä lähes miljoona ja määrän arvioidaan kasvavan lähes 1,5 miljoonaan tulevan 15 vuoden aikana. Tätä. – Eliniän pidentäminen on ollut sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteemme, joka nyt on saavutettu. – Pitää osata nähdä se, että kun puhutaan vanhuuseläkkeellä olevista ihmisistä, niin ikähaitari on 63- vuotiaista melkein 110-vuotiaisiin ihmisiin. Meillä on tällä hetkellä yli 100-vuotiaita henkilöitä jo runsaat 700 ja 100 vuotta täyttäneiden määrä tulee jatkossa kasvamaan. Meillä taitaa olla taipumus paisutella tiettyjä asioita ja unohtaa toisia. Positiivisessa hengessä Satu Helin haluaa viedä Vanhustyön keskusliittoa ja sen tehtävää eteenpäin positiivisessa hengessä. Tältä pohjalta katsottuna valtaosa vanhuuseläkeikäisistä selviää hienosti. Tilastojen perusteella paljastuu todellisuus. Suomen lähes miljoonasta vanhuuseläkkeellä olevasta ihmisestä on ympärivuorokautisessa hoidossa yksityiskodin ulkopuolella noin 52 000. He ovat aktiivisia ja toimeliaita ihmisiä, Satu Helin toteaa. Kotiin anne- taan säännöllisesti palveluja runsaalle 90 000 henkilölle. – Toki se on paljon, mutta kokonaisuuteen nähden pieni joukko. – En lähde mielelläni märehtimään sitä, että kasvavasta vanhuuseläkkeellä olevien määrästä aiheutuisi yhteiskunnalle yksinomaan ongelmia ja lisäkustannuksia tai että palvelut eivät toimi. Kun puhutaan 6 vanhuksista, ajatellaan usein vain niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat paljon huolenpitoa. Meillä on paljon ikääntyneitä ihmisiä, se on tosiasia ja sillä mennään eteenpäin, hän pohtii. Helin toteaa, että on nähtävä muutos myös kaikkein vanhimmissa ikäryhmissä. Tämän perusteella ei pitäisi tehdä yleistyksiä ikääntyneestä väestöstä
Vain 48 vastaajaa 290:stä piti vanhus-sanaa sopivana. Vaikka vanhuusikää pidettäisiin arvokkaana ja iäkkäitä ihmisiä arvostettaisiin, ei se silti oikeuta kutsumaan koko vanhuuseläkeväestöä vanhuksiksi. Lain nimi voisi olla ”Laki hyvään ikääntymiseen” – Olen hyvilläni siitä, että Suomeen aikaansaatiin Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista, Satu Helin sanoo. – Tämä on sitä, mitä meidän järjestökenttä tekee ja se ansaitsee tässä soteuudistuksessa merkittävän roolin. Lain nimi olisi helppo muistaa verrattuna lain nykyiseen pitkään ja vaikeasti muistettavaan nimeen. – Tämä on todettu jo useissa kyselytutkimuksissa 90-luvulta lähtien. Näistä ainoastaan primaaripreventio on puhtaasti sairauksia ehkäisevää. Tästä myös Vanhustyön keskusliitto on antanut oman lausuntonsa. Tärkeää Helinin mielestä on se, mitä ihmiset tekevät omaehtoisesti hyvinvointinsa eteen ja kuinka paljon he auttavat läheisiään. Ne kuitenkin ovat keskeinen osa sitä tulevaisuuden rakentamista, jolla huolehditaan siitä, että ihmisiä aktivoitaisiin ja ohjattaisiin pitämään itseään fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti vireänä ja luomaan siten perustaa hyvälle vanhuusiälle. – Toimintakykyisyys- ja palvelulaissa on mielestäni tuotu esille hyvin toimintakykyä ja hyvinvointia ylläpitävät toimet sekä korostettu toimintakykyisyyden arvioinnin merkitystä hoidon ja palvelun suunnittelun lähtökohtana. Perusteluna tälle on edellä mainittujen ennaltaehkäisevien seikkojen korostamistarpeen lisäksi myös se, etteivät iäkkäät ihmiset yleisestikään halua, että heitä kutustaan vanhuksiksi. – Se, mitä ei ole kovinkaan paljon omaksuttu mm. sitä, että edellä mainittuun lakiin ollaan valmistelemassa tarkennuksia laitoshoidon määrittelemiseksi. Ihmisten terveyttä pyritään edistämään ehkäisevillä eli preventiivisillä toimilla, jotka jakautuvat käsitteellisesti kolmeen osaan: primaari-, sekundaari- ja tertiääripreventioon. – Ei saa myöskään unohtaa ihmisten tukea toinen toisilleen ja sitä, mitä eri järjestöt tekevät organisoidessaan esimerkiksi vertais- ja vapaaehtoistoimintaa varsin monipuolisin ja vaikuttavin muodoin. Aiemmin vanhuuseläkkeeseen oikeutettu väestönosa ei ollut oikeastaan minkään erityislainsäädännön, muuta kuin tietyltä osin sosiaalihuoltolain piirissä. Se tekee osan, mutta hyvin tärkeää on antaa tunnustus ihmisten omalle toiminnalle ja kannustaa tekemään vielä lisää. – Jotta laitoshoidon määrä ei kasva suorassa suhteessa iäkkäiden ihmisten määrän kanssa, halutaan vahvistaa kotona asumisen edellytyksiä ja kotihoitoa. Sekundaaripreventio tarkoittaa sitä, että sairaudet parannetaan tai pitkäaikaissairauksien ollessa kyseessä, ne hoidetaan mahdollisimman hyvin haittojen ehkäisemiseksi. Olen ehdottanut keskusliiton lausuntoon toimintakykyisyys- ja palvelulain (”vanhuspalvelulaki”) nimen muuttamista Laiksi hyvään ikääntymiseen. terveydenhuollossa on tertiääripreventio, jossa ehkäistään kaikin mahdollisin tavoin toimintakyvyn liian aikainen heikkeneminen. kautta minua on kovasti harmittanut se, että meillä on ruvettu puhumaan vanhuspalvelulaista, vaikka sen nimistä lakia meillä ei edes ole ja suurin osa ikääntyneistä ihmisistä on varsin aktiivisia ja pärjäävät pitkään ilman varsinaisia vanhuspalveluja. Kotona asumisen edellytyksiä vahvistettava Hallituksen rakennepakettiin liittyy toimia palvelurakenteen uudistamiseksi ja se tarkoittaa mm. Lain muuttaminen tarjoaa hyvät edellytykset muuttaa samalla lain nimeä. Koska laki koskee eliniältään 63–110-vuotiaita, niin kyllä tässä tarvitaan paljon muutakin kuin vanhuspalveluja. Henkilöt, jotka olivat työelämässä tottuneet työterveyspalveluihin ja esimerkiksi säännöllisiin terveystarkastuksiin jäivät ehkäisevän toiminnan ulkopuolelle eläkkeelle siirryttyään, hän kertoo. Tällöin jätetään helposti huomiotta kaikki se, mitä lakiin on säädetty preventiivisistä toimenpiteistä. Tertiääripreventio liittyy käsitteellisesti kuntoutukseen, jossa pyritään palauttamaan sairastumisen jälkeen toimintakyky sairastumista edeltäneelle tasolle tai ainakin hidastamaan toimintakyvyn heikkenemistä, painottaa Helin. Vanhustyön keskusliitto kysyi syyskuussa Hyvä ikä-messuilla osastollaan kävijöiden näkemyksiä vanhuuseläkeikäisten ”nimestä”. Hämmästyttää – Kun nyt katsoo järjestökentän näkökulmasta palvelujärjestelmää ja sitä toimintaa mitä tehdään kaikkein hau7. Hän kertoo, kuinka vanhuuseläkeikäisiä koskevat preventiiviset palvelut, kuten ohjaus- ja neuvontapalvelut saatiin muutama vuosi sitten terveydenVanhustyö 6 • 2014 huoltolakiin, josta ne siirrettiin ”toimintakyky- ja palvelulakiin”. Monet iäkkäät ihmiset kokevat olevansa vanhuksia vasta siinä vaiheessa, kun toimintakyky on heikentynyt eikä ihminen koe selviytyvänsä itseään tyydyttävällä tavalla joko itsenäisesti tai autettuna hänelle merkityksellisissä tai välttämättömissä toimissa. On turha luvata siitä, että palvelujärjestelmä takaa ihmisille hyvinvoinnin. Vanhustyön keskusliitto pitääkin erityisen tärkeänä sitä, että kotihoitoa kehitettään konkreettisin keinoin ja tunnistettavin voimavaroin, painottaa Helin. Laissa puhutaan ikääntyneistä ja iäkkäistä ihmisistä, vanhus-sana ilmenee ainoastaan vanhusneuvostoa käsittelevässä pykälässä. Satu Helin korostaa, että jos puhutaan pelkästään vanhuspalveluista, kohdistuu huomio vanhus-sanaan liittyvistä mielikuvista johtuen paljon hoitoa ja huolenpitoa tarvitseviin henkilöihin ja heidän palveluihinsa
Tämä on Helinin mukaan keskeistä myös tulevassa sote-järjestelmässä, jossa lähipalvelut on määrä turvata ja palveluja voidaan keskittää vain erityisperusteluin. – Olen täällä tämän upean henkilöstön ja yhteistyötahojen kanssa oppimassa myös lisää. Vaikuttavaa työtä Helin pitää mahtavana sitä, että Vanhustyön keskusliitolla on varsin laaja jäsenkenttä. Tietojärjestelmien kehittäminen niin vanhuspalvelujen kuin korkeakoulutoiminnan osalta on hänelle tuttua. – Uskon, että Vanhustyön keskusliitto myös organisaationa laajenee. Ikäohjelmien teko sekä suunnitelmat kansainvälisen koulutusliiketoiminnan kehittämisestä ovat oman yrittäjyyden lisäksi tuoneet yrityselämän kokemusta. Toimisto on Malmilla, mutta toimimme valtakunnallisesti, mitä kuvastaa sekin, että meillä on 16 työntekijää eri puolilla Suomea. Kilpailutuksissa on oltava järki mukana eli se, mikä on todellisuudessa vaikuttavaa ja inhimillistä iäkkäiden ihmisten ja heidän omaistensa kannalta. Hyvä ja pitkäaikainen kotimainen toimija on saattanut hävitä hintakilpailussa näennäisellä euromäärällä, minkä seurauksena palveluntuottaja on vaihtunut. – Uskon siihen, että valtaosa iäkkäiden ihmisten parissa toimivista eri ammattiryhmien edustajista haluaa tehdä hyvää työtä oman organisaationsa toimintaperiaatteiden mukaisesti. Monipuolinen yhteistyö palvelujärjestelmän edustajien sekä kolmannen sektorin kanssa on minulle tuttua myös osaamisen kehittämisen näkökulmasta käsin. Jos toiminta olisi laadultaan kelvotonta, tilat alkeellisia ja palvelujen hinta erittäin korkea, muutoksen tarpeen voisi ymmärtää. Toimijat ovat sidoksissa käytettävissä olevaan rahamäärään. Satu Helin pohtii. Myös se toiminta, mitä me eri tapahtumien yhteydessä toteutamme, on valtakunnallista. Asiakaslähtöisyys ja ihmisen kuuleminenhan ovat palvelujen kehittämisen lähtökohtia. – Tällaisissa tilanteissa mietityttää, onko hankinta ollut iäkkään ihmisen etua ja tahtoa palveleva. – Olen työskennellyt ammattikorkeakoulussa täydennyskoulutuspäällikkönä ja Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston johtajana. On totta sekin, että toi8 mintakäytänteitä voidaan kehittää ilman taloudellisia panostuksia jo sillä, että asettaudutaan iäkkään ihmisen rooliin ja mietitään miltä minusta itsestäni tuntuisi olla palvelujen käyttäjä. Tämä tuo sisältöosaamista työhön. Halvinta hintaa hankinnan pääasiallisena valintaperusteena käytettäessä palvelujen kilpailutukset ovat joissain tilanteissa kääntyneet iäkkäitä ihmisiä vastaan. Monta näkökulmaa ikääntyvän väestön etujen ajamiseen Uutena toiminnanjohtajana Satu Helin on äärimmäisen onnellinen siitä, että hän voi hyödyntää kaikkea sitä osaamista, jota on ehtinyt työ- ja opiskeluuransa aikana hankkia. On tullut vastaan tilanteita, joissa palveluja kilpailutetaan, vaikka iäkkään henkilön pitkäaikaisen hoitojärjestelyn pysyvyys tulisi turvata. – Eli sitä kokemusta, mitä minulla on palvelujärjestelmästä niin erikoissairaanhoidosta kuin perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteistyöstä sekä vanhuspalvelujen kehittämistyöstä. Täällä Helsingissä ollessamme viemme viestiä Arkadianmäelle, eri ministeriöihin, Kuntaliittoon ja toimimme yhteistyössä muiden järjestöjen ja päärahoittajiemme, Raha-automaattiyhdistyksen ja Suomen Kansanterveysyhdistyksen kanssa. Onneksi löytyy esimerkkejä myös hyvistä hankinnoista, joissa esimerkkeinä neuvottelumenettely tai suorahankinta. raimpien auttamiseksi, en voi välttyä siltä ajatukselta, että ollaanko iäkkäistä ihmisistä tekemässä kauppatavaraa. – On hienoa, kun täällä Malmin toimistolla katsoo ikkunasta avautuvaa näkymää rautateille ja huomaa, että olemme keskellä valtavirtaa ihmisten tullessa junalla Helsinkiin ja palatessaan kotipaikkakunnilleen. Helin on opiskellut pääaineenaan gerontologiaa ja kansanterveyttä, josta on myös väitellyt tohtoriksi. Keskusliiton tavoitteena on kasvattaa jäsenkenttäänsä edelleen. Satu Helin on toiminut sosiaali- ja terveysministeriön selvitysmiehenä kun palvelurakennemuutosta käynnistettiin sekä konsulttina useissa kuntayhtymä- ja rakennemuutosselvityksissä, vanhuspalvelujen ja moniammatillisen yhteistyön kehittämishankkeissa. On todella hienoa, että tässä työssä pystyy yhdistämään kuntasektorin ja korkeakoulusektorin muutosjohtamisen kokemuksen järjestökentän omaehtoisuuden näkemykseen ja palvelutoiminnan kehittämiseen.. Se, mikä Satu Heliniä hämmästyttää myös on epäkohdilla repostelu, millä on helppo saada julkisuutta. Toimintakentästä tulee upeita ideoita ja ajatuksia, joita me voimme olla kanavoimassa eteenpäin. Tällaisten isojen koulutusorganisaatioiden johtaminen, toiminnan ja rakenteiden uudistaminen mahdollisimman tehokkaaksi ovat sitä osaamista, mitä tarvitaan tässäkin työssä. Epäkohtiin pitää tarttua asiallisesti, mutta ei sensaatiohakuisesti, koska silloin mustamaalataan koko palvelujärjestelmässä toimivien ihmisten osaamista. Helinin mielestä alan työvoimapulaa ei auta ainakaan se, että iäkkäiden ihmisten parissa työskentelevät ammattilaiset tulevat julkisuudessa syyllistetyksi sen perusteella, että jonkun toimijan työssä ilmenneet epäkohdat yleistetään koko alaa koskevaksi. Meidän vaikutuspiirissämme olevien ihmisten joukko on jo nyt hyvin merkittävä, kun ottaa huomioon jäsenjärjestöjen lisäksi kaikki eri yhteistyöorganisaatiot ja -tahot. Vaikeaa tässä on nähdä pysyvyyttä
Iäkkäistä ihmisistä puhutaan herkästi isona massana samanlaisia ihmisiä. Aivan kuin syntyessään ja eläessään, eläkkeellä ja vanhuksena meistä jokainen on yksilö, Aaltonen korosti. Ikääntyneestä väestöstä puhutaan usein kielteisessä sävyssä. valtakunnallinen pääjuhla kokosi Mikkeliin yli 500 vierasta. Puheissa nostettiin esille, että ihminen on yksilö ja arvokas vanhanakin. Arvokas vanhuus ei salli keskimääräisyyttä. – Vanhusten viikon teemalla Arvokas vanhuus on ihmisoikeus. Aina. – Se on keino, jolla onnistumme kotihoidossa, kotona asumisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä kaikkein parhaiten.. Eläkepommi ja huollettavien suuri määrä ovat loukkaavia määreitä ihmisistä, jotka ovat tehneet työtä tämän maan hyvinvoinnin eteen. Hän muistutti myös kuntoutuksen merkityksestä ihmisen elämän eri vaiheissa. He ovat jokainen yksilöitä. 10 rvokas vanhuus ei salli ikärasismia, totesi Vanhustyön keskusliiton puheenjohtaja, ylijohtaja Elli Aaltonen juhlan tervehdyspuheenvuorossa. keskusliitto haluaa muistaa ja muistuttaa, että ihminen on yksilö ja ihminen on arvokas, vanhanakin. Juhlapuhuja peruspalveluministeri Susanna Huovinen korosti, että iäkkäät ihmiset tulee ottaa mukaan suunnittelemaan juuri heille sopivia palveluja. Arvokas vanhuus ei salli ikärasismia. A Ministeri Huovisella oli myös aikaa keskustella juhlayleisön kanssa. Teksti: Leena Valkonen Kuvat: Leena Valkonen ja Herttakaisa Kettunen Vanhustenpäivän valtakunnallisessa pääjuhlassa puhuttiin arvoista - Vuoden vanhustekopalkinto Jyränkölän Setlementille Vanhustenpäivän 60
Jokaisella ihmisellä on tarkoitus ja tehtävä aivan elinpäivien loppuun saakka. Ministerin mukaan välimuotoisia palveluja voisivat olla esimerkiksi monimuotoinen päivätoiminta tai yhteisöllinen asuminen eri muodoissaan. Vanhuus on rikkaus Mikkelin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Satu Taavitsainen nosti esiin, että vanhuus on rikkaus. ”Jokaisella pitäisi olla joku läheinen.” Taavitsainen painotti, että on ihmisoikeusasia, että myös vanhus saa kokea iloa ja naurua, toisen ihmisen läsnäoloa ja välittämistä. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmistelussa vanhuspalvelulain muutos, jossa edelleen korostetaan avopalveluiden ensisijaisuutta. Siksi olemme sosiaalija terveysministeriössä tukemassa kuntia erilaisten välimuotoisten palveluiden kehittämisessä. Se on sosiaalista pääomaa. Jokainen vanhus on hoidettava hyvin ja arvokkaasti. Hänellä ei kerta kaikkiaan ollut ketään läheistä ihmistä. – Yksinäisyys on keskeinen hyvinvointivaje ja aiheuttaa psyykkistä ja fyysistä kipua: unettomuutta, surumielisyyttä, tarmottomuutta, toivottomuutta, arvottomuuden kokemusta, alakuloisuutta ja elämän ilon katoamista. ”En haluaisi aina syödä yksin”, hän sanoi. Toivon, että saamme myös ikääntyneet mukaan ideoimaan ja kehittämään juuri heille sopivia palvelumuotoja, jotka auttavat heitä elämään arvokasta arkea, ministeri Huovinen totesi. Laitoshoitoon pitäisi päätyä vain siinä tapauksessa, että siihen on lääketieteelliset perusteet tai turvallista hoitoa ei voida muuten järjestää. – Ikäihmiset ovat voimavara, joka tuo yhteiskuntaan elämänkokemusta, tietoa ja osaamista. Sosiaali- ja terveysministeriö on korostanut ohjauksessaan iäkkään ihmisen oikeutta kodikkaaseen asuinympäristöön ja hyvään arkeen silloinkin, kun hän tarvitsee hoitoa ympäri vuorokauden. Hän huomautti, että osa mikkeliläisistä ikäihmisistä on huolissaan sosiaalisista suhteistaan ja kokevat suurta yksinäisyyttä. Myös omaishoito on hyvä vaihtoehto. Se kuuluu ihmisyyteen. Seurakunnan tervehdyksen juhlassa esitti tuomiorovasti Juha Palm Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnasta. Tapasin vanhan miehen viime viikolla kaupassa ollessani ja hänen kanssaan niitä näitä jutellessa hän kertoi, että olin tänä vuonna toinen ihminen, jonka kanssa hän jutteli. Vanhustyö 6 • 2014 11. – Kaikilla ei ole mahdollisuutta asua omassa kodissaan, mutta pitkäaikainen hoito laitoksessa ei ole ensisijainen paikka arvokkaan elämän näkökulmasta. Iäkkäät ihmiset mukaan suunnittelemaan palveluja Peruspalveluministeri Susanna Huovinen esitti juhlapuheessaan, että iäkkäät ihmiset otetaan mukaan suunnittelemaan juuri heille sopivia palveluja. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö toimitti kirjallisen tervehdyksen 65-vuotisjuhlavuotta viettävälle keskusliitolle ja Vanhustenpäivälle. Ketään ei saa jättää yksin
– Olimme paljon miettineet palvelutaloissamme, miten kuolemaa lähestyviä ihmisiä voisi tukea ja miten taata, ettei kuolemaa tarvitsisi kohdata yksin. Toiminnanjohtaja Satu Helin, puheenjohtaja Elli Aaltonen Vanhustyön keskusliitosta sekä Mikkelin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Satu Taavitsainen peruspalveluministeri Susanna Huovisen seurassa. Tavoitteena on, että palvelutalossa asuvat vanhukset saisivat asua omassa kodissaan kuolemaansa asti. Jyränkölässä on tehty mittavaa vapaaehtoistyötä jo yli 20 vuotta. Juhlassa esiintyivät Mikkelin kaupunginorkesteri solistinaan Tuukka Lehtonen, teatteriryhmä KUTKUTUS, Naisvuoren eläkkeensaajien kansantanssiryhmä Kepeät Jalat sekä Mikkelin Seudun Lausujat. Malliin liittyy vapaaehtoistoiminta vanhuksen hyvän ja arvokkaan kuoleman tukena. Tilannetta pohdittiin ja koulutuksen sisäl-. Jyränkölässä on saattohoitoa kehitetty aktiivisesti vuodesta 2010 lähtien. Kun mietimme tätä, huomasim- me, että vastaus olikin lähellä. Jotta hyvä ja vanhusten tarpeiden ja toiveiden mu12 kainen saattohoito toteutuisi, on Jyränkölässä panostettu hoitohenkilökunnan koulutukseen ja muodostettu vapaaehtoistoimijoista saattohoitorinki. Olimme havainneet, että monet vanhukset ja heidän omaisensa toivoivat, että vanhukset voisivat olla samassa hoitopaikassa elämänsä loppuun asti tutussa ympäristössä tuttujen hoitajien hoidossa. Setlementissä toimii muutenkin vapaaehtoisia ja niinpä käynnistimme vapaaehtoisten koulutuksen saattohoidon avuksi, kertoo hoivapalvelujohtaja Kirsti Rantala Jyränkölän Setlementistä. Saattohoitomalli palkittiin Vuoden 2014 vanhustekona V anhustyön keskusliitto ja Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen palkitsivat Heinolassa toimivan Jyränkölän Setlementin kehittämän vanhusten saattohoitomallin Vuoden 2014 vanhustekona. Kirsti Rantala keskusteli vapaaehtoistyön vetäjän Teija Naakan kanssa, voisivatko Tuttavan tuvan vapaaehtoiset osallistua ihmisenä ihmiselle olemaan vuoteen vierellä saattohoitotilanteessa
13. Vapaaehtoinen on kuolevan tukena, ammatilliset toimet tekee aina ammattihenkilöstö. Palkitsemisen tavoitteena on kannustaa vanhustyön kehittämiseen ja tuoda esille toimivia malleja. Saattohoitoa on pystytty järjestämään tauotta jopa yöaikoihin. töjä kehitettiin. Vapaaehtoisia löytyi ja heistä koulutettiin saattohoitorinki käytettäväksi tarpeen tullen sitoutuneesti saattohoitotehtävässä. Palautteen mukaan saattohoidossa olevat ovat kokeneet olonsa turvalliseksi, koska ei ole tarvinnut olla yksin. Kirsti Rantalan mielestä tärkeintä saattohoidossa on inhimillinen kiireetön läsnäolo ja kuolevan yksilöllinen kohtaaminen. Tärkeintä saattohoidossa on inhimillinen kiireetön läsnäolo ja kuolevan yksilöllinen kohtaaminen. Kuolemasta on tullut luonnollinen osa elämää. Heinolassa on nyt 15 vapaaehtoista käytettäväksi kodeissa ja laitoksissa koko kaupungin alueella, jos iäkkään kuolevan seuraksi toivotaan toista ihmistä, Rantala taustoittaa. Vuoden vanhusteko Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen myöntämään Vuoden vanhusteko -palkintoon tuli esityksiä yhteensä 30. Mallia ovat olleet kehittämässä yhdessä kolmas sektori, seurakunta ja kunta, se on vahva osoitus yhteistyöstä. Saattohoidossa ihmisen ihmisarvo ja itsemääräämisoikeus korostuvat. Palkinnon suuruus on 5?000 euroa ja se jaettiin nyt seitsemännen kerran. Hoitohenkilökunta on voinut ilman huonoa omaatuntoa keskittyä ammattinsa mukaiseen työhön, kun vapaaehtoinen on ollut kuolevan tukena. Saattohoidossa ihmisen ihmisarvo ja itsemääräämisoikeus korostuvat. Ammattilaisten ja vapaaehtoisten yhteistoimintaa Saattohoitopäätöksen tekee aina lääkäri ja saattohoidon tilanne saattaa kestää muutamista päivistä muutamiin viikkoihin. Kun saattohoitopäätös on tehty, soitetaan Jyränkölästä sattohoitoringille ja he sopivat keskenään valvontavuorot. Omaiset ovat saaneet lepotaukoja vapaaehtoisten avulla ja kaukana olevat omaiset ovat kiittäneet siitä, että heidän läheisensä luona on toinen ihmi- nen. Vapaaehtoinen on rinnallakul- Vanhustyö 6 • 2014 kija ja jos hän huomaa, että tilanteen helpottamiseksi tarvitaan ammattilaisen sairaanhoidollista apua, hän kutsuu hoitajan paikalle. Palkintoraadin mukaan Jyränkölän saattohoitomallissa nousee esiin ihmisen arvokkuus ja hänen kunnioittamisensa, joka liittyy vahvasti myös tämän vuoden Vanhustenviikon teemaan
14 Monet kirjastot, palvelutalot, tietotuvat ja muut yhteisöt avasivat ovensa ja tarjosivat neuvontaa, tietoiskuja ja kokeilumahdollisuuksia. Kampin palvelukeskuksessa oli varsinainen suurtapahtuma. Vahvaksi verkossa -projekti tarjosi Iidantuvassa tietoiskuja, vinkkejä. Tilaisuuksissa näkyi muutos ikääntyneiden ihmisten käyttämissä laitteissa. S eniorSurf-päivän pääasia on tarjota ikääntyneille ihmisille helppoja ja mutkattomia mahdollisuuksia tutustua tietotekniikan maailmaan. Tarjolla oli luentoja ja vertaisohjausta sekä hankkeiden, pankkien ja muiden yritysten esittelypisteitä. Kannettavien tietokoneiden määrä on vähentynyt ja helpommaksi koettujen tablettien määrä lisääntynyt. Tutustumiskohteinani olivat SeniorSurf-päivän tapahtumat Kampin palvelukeskuksessa, Lasipalatsin Kaupunkiverstaalla, Käpyrinteen Iidantuvassa sekä Aleksin OPPankkilabrassa. Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetyn SeniorSurf-päivän Facebook-sivulle ilmoitettiin yli sata tapahtumaa eri puolilta Suomea. Tänä vuonna tapahtumia ilmoitettiin jo yli 150. Ikäihmisten tietotekniikkayhdistys ENTER ry esitteli Kaupunkiverstaalla vertaistuen monia mahdollisuuksia. Päivän kohtaamisissa keskustelua herättivät varsinkin pankkiasioinnin turvallinen harjoittelu ja digitaalisen pelaamisen mahdollisuudet. Teksti ja kuvat: Kirsi Alastalo Peleistä pankkiasiointiin - Surffaamista laidasta laitaan SeniorSurf-päivänä SeniorSurf-päivän tapahtumia ilmoitettiin Vanhustyön keskusliittoon pelkästään Helsingin alueella 26
Mukaan voi ottaa oman laitteen tai kokeilla esillä olevia laitteita. ENTER ry:n vertaisohjaaja Lea Grönberg kertoi, että tarve älypuhelimien käytön ohjaukseen on suuri ja lisääntyy jatkuvasti. Tabletin käyttöliittymä toimii, vaikka käsi vapisee. Suosituimpia pelejä ovat laskettelu ja keilailu, jotka ovat tuttuja ja helppoja. Väkeä tilaisuudessa oli tuvan täydeltä. Hiiren käyttö ja varsinkin tuplaklikkaus on monelle vaikeaa. Verkkopankin käyttöä tabletilla helpottaa entisestään selkeän mobiilisovelluksen valitseminen. Käytön ohjauksen yhteydessä verkkopalvelun käytettävyydestä saa suoraa ja arvokasta palautetta. Jokainen päivä voi olla SeniorSurfpäivä Tiedon ja palvelujen katoaminen internetiin syrjäyttää ja turhauttaa ikääntyneitä ihmisiä. Rohkaisu on usein tarpeen, jotta peliura lähtee alkuun. Kohtaamisia pelimaailmassa Tilaisuuksia kokeilla digitaalista pelaamista oli eri puolilla Helsinkiä. Tableteille ja mobiililaitteille suunnitellut sovellukset ovat usein helpompia käyttää. Niitä käytettäessä eurot eivät liiku ja henkilökohtaiset raha-asiat pysyvät yksityisinä. Uusia polkuja verkkopankkiin avautuu Iidantuvalla käy Käpylän asukkaita pyytämässä apua sähköiseen asiointiin. Kampin palvelukeskuksessa Danske Bankin edustaja kertoi, että ikääntyneet ihmiset kokevat tabletin helpommaksi vaihtoehdoksi. Kirjoittaja on geronomiopiskelija, joka on työharjoittelussa Vanhustyön keskusliitossa. OP-Pankkilabrassa sai kokeilla erilaisia tapoja asioida verkkopankissa. ja apua. Tietotekniikan mahdollisuuksien tunteminen innostaa ja rohkaisee. 15. Käpylässä Vahvaksi verkossa -hankkeen Paul Bergman kertoi, että pelaajille on tärkeää itse pelaamisen lisäksi yhdessä oleminen ja toisten kannustaminen. Kampissa LähiVerkko-hankkeen Hanna-Mari Lempola totesi pelien tuovan rikkautta ja mahdollisuuksia eri ikäpolvien kohtaamiseen. Myös pankit rohkaisevat ihmisiä pyytämään opastusta suoraan konttoreista. SeniorSurf-päivää vietettiin myös OP-Pankkilabrassa, jonka idea on tarjota tuettua itsepalvelua ja ottaa asiak- Vanhustyö 6 • 2014 kaita mukaan palvelukehitykseen. Puhelimien myyjiltä toivottiinkin opastavaa otetta ja asiakaslähtöistä näkökulmaa. SeniorSurf-päivänä monet vertaisohjaajat ja muut toimijat toivat esiin todellisen tietoturvaongelman ja oppimisen esteen: Turvallinen verkkopankkiin tutustuminen ja käytön harjoittelu edellyttävät demo-tunnuksia. Kosketusnäytön käyttö on helppoa Monet SeniorSurf-päivän vertaisohjaajat, projektityöntekijät ja pankkien edustajat kertoivat, että tabletit ovat syrjäyttämässä kannettavia. Yhä useampi ikääntynyt ihminen valitsee älypuhelimen, mutta kaipaa apua sen käyttöön. Oppaita internetin maailmaan tarvitaan myös ennen seuraavaa valtakunnallista SeniorSurf-päivää. Suosittuja pelejä ovat myös tikanheitto ja jalkapallo. Kynnys astua Iidantupaan on pankkisalia matalampi. Vanhustyön keskusliiton koordinoimaa SeniorSurf-päivää vietetään Vanhustenviikon tiistaina, 6.10.2015. Liikeohjaus on suuri etu, koska erillisiä välineitä ei tarvita. Näiden pelien etuja hauskuuden ja helppouden lisäksi ovat vauhdikkuus, tasapainon kehittyminen sekä muistojen herääminen. Liikuntapelit toimivat, vaikka osallistujia on enemmänkin, koska varsinainen pelaamishetki on lyhyt
www.pelipaiva.fi. Jotkut haluavat pitää taulutietokoneen pöydällä, ehkä laitteen pudottamisen pelossa. Toisaalta innostamiseen riitti yleensä lyhyt esittely siitä, mikä pelissä on ideana. Varsinkin pelien suhteen ongelma on myös se, että suurin osa niistä on englanninkielisiä. Aloituskynnys pelaamiseen ei loppujen lopuksi ollut kovin korkea. Omasta elämästä tutut lajit, kuten keilaus olivat selkeästi kiinnostavimpia. Peliä ohjataan lähinnä omaa kättä tai vartaloa liikuttamalla, jolloin niiden opetteluun ei kulu turhauttavan paljoa aikaa. Toiset, yleensä kokeneemmat käyttäjät pitivät laitetta sylissään. Näitä laitteita voi myös katsella tarvittaessa läheltä, mikä tekee niistä huononäkösemmillekin soveltuvia. O lemme tänä syksynä järjestäneet Eläkeliiton ja Ehyt ry:n yhteisessä LähiVerkko-projektissa kahdessa ikäihmisille suunnatussa tapahtumassa pelipisteen. Jälkimmäisistä varsinkin ikäihmisten omaa kiinnostusta sivuavat visailupelit ovat olleet suosittuja. Peleissä on kuitenkin viihteen lisäksi myös hyviä puolia. Peleistä uutisoitaessa puhutaan usein pelien haitoista. Taulutietokoneella pelaamisesta tekee helppoa se, että se ei ole paikkaan sidottua. Suosituimmiksi peleiksi nousivat helpot ja matalatempoiset pelit. Niistä kävi ilmi, että ikäihmisiä kiehtovat muistia virkistävät ja liikunnalliset pelit”. Esimerkiksi hienomotoriikka kehittyy ja mukavan tekemisen kautta suhde tietotekniikkaan muuttuu myönteisemmäksi. Suurin osa pelipisteillämme käyneistä ikäihmisistä oli aluksi hieman varautuneita pelejä kohtaan. Jo parin tapahtuman perustella huomasimme, että ihmiset käsittelevät laitetta eri tavoin. Lähes kaikki aikuiset pitävät pelaamisesta, mutta digitaalisia pelejä ei juuri ole suunniteltu ikäihmisten tarpeisiin. Iso osa ikäihmisistä ei ole lukenut englantia koulussa, joten vieras kieli saattaa muodostua esteeksi. Ikäihmisten tapahtumissa pelattaviin konsolipeleihin valitsimme liikunnallisia urheilupelejä, joihin on helppo päästä sisään lyhyelläkin opastuksella ilman aiempaa kokemusta digitaalisesta pelaamisesta. Varsinkin tietovisapelejä on mukava pelata kaverin kanssa saman pöydän ääressä, mikä tuo pelaamiseen lisää yhteisöllisyyttä. Loppusanoiksi sopiikin nimetön palaute, jonka joku pelipisteemme kävijä jätti SeniorSurf-päivänä: ”Konsolipelit olivat hauskoja! Milloin näitä hankitaan meidän palvelukeskukseen?” Vanhustyön keskusliitto on mukana Pelikasvattajien verkostossa. Muissa maissa on tehty siis samankaltaisia havaintoja kuin järjestämissämme pelituokioissa. Nokianvirran yläkoulun vapaaehtoiset opastamassa ikäihmisiä keilaamaan pelikonsolilla 16 Yle uutisoi maaliskuussa 2014 kansainvälisen tutkimus- ja kehitysprojekti Join-Inin tuloksista seuraavasti: ”Vanhuksille järjestettiin Join-In-projektin yhteydessä muun muassa konsolipelituokioita. Itse pelaaminen ei välttämättä ole kovin vaikeaa, mutta pelin käynnistäminen voi tuottaa vaikeuksia. Saman projektin yhteenvedossa todetaan, että ”Suurin syy vanhusten vähäiselle digitaalisten palvelujen käytölle on yksinkertaisesti se, että ne ovat liian vaikeita”. Liikeohjaimilla pelattavissa peleissä ei tarvitse muistaa monimutkaisia näppäinyhdistelmiä. Molemmilla kerroilla olemme tuoneet mukanamme liikeohjaimen avulla pelattavia urheilullisia konsolipelejä sekä taulutietokoneilla pelattavia pelejä. Osalle pelaajista riitti muutaman minuutin kokeilu, toiset taas jäivät pidemmäksi aikaa pelaamaan ja halusivat kokeilla kaikki esillä olevat pelit läpi. Teksti: Jouni Ahonen Kuva: LähiVerkko-projekti Ikäihmisetkin pelaavat tietokoneella Ikäihmisten pelaamisesta puhuttaessa ensimmäisenä syntyvät mielikuvat ovat usein joko pasianssi tai kaupan eteisessä sijaitseva kolikkopeli. Kansallista Pelipäivää vietetään 15.11. Juuri helppo- käyttöisyytensä johdosta taulutietokoneille on olemassa pelinomaisia sovelluksia, jotka tukevat kuntoutumista ja kotona asumista
Suomen Akatemian rahoittamassa Sukupolvien ketju -tutkimushankkeessa kerätään nyt tietoa vuosina 1945– 1950 syntyneiden suomalaisten ja heidän lastensa välisistä suhteista. Teksti: Marianne Heikkilä, Marttaliitto, toiminnaniohtaja Kuva: Marttaliitto Sukupolvien ketjussa – Martalta Marialle Suomalaiset isovanhemmat panostavat edelleen paljon lapsenlapsiin, vaikka nykyaikana hyvinvointivaltio korvaa isovanhemmuutta esimerkiksi tarjoamalla päivähoitopalveluja. Tanskasen äskettäin julkaistu väitöskirja Isovanhemmat, vanhempien lastenhankinta ja lasten hyvinvointi osoittaa, että isovanhempia ei enää tarvita yhtälailla kuin ennen pitämään lastenlapsia hengissä. Isoisien asema on tutkimuksen mukaan vuosien aikana noussut. Tänään puhutaan uusavuttomasta sukupolvesta, joka ei hallitse edes välttämättömiä perustaitoja elämässä pärjätäkseen. Martat ovat välittäneet vuosikymmenien ajan hyödyllisiä taitoja, tapoja, tietoa ja neuvoja sekä iäkkäille että uusille sukupolville varustaakseen kansalaisia yhteiskuntaan ja hyvään elämään. Syntyy sukupolvien välisiä kuiluja, jotka heijastuvat nuorten osaamattomuutena ja taitamattomuutena hallita omaa arkea. Toisaalta tutkimuksissa on käynyt il- mi, että kolmivuotiaina ylipainoisia olivat todennäköisemmin ne lapset, joiden pääasiallinen hoitaja oli ollut isoäiti alle vuoden ikäisestä kolmivuotiaaksi. Työpajayhdistyksen toimintaan osallistunut nuori nainen sanoi suoraan päättäjille ja vanhemmille, että he eivät ole tyhmiä, mutta osaamattomia kyllä. Tiedot ja taidot eivät enää siirry luontevasti vanhemmilta lapsille, isovanhemmilta lapsenlapsille. S ukupolvien väliset suhteet ovat Suomessa yleensä hyvät, mutta Antti O. Vedin viime kesänä Porin SuomiAreenalla Marttojen paneelia: Tairak sää arjen. Me aikuiset ja Marttaliiton pitkäaikainen toiminnajohtaja Maija Riihijärvi-Samuel ja Marianne Heikkilä perinnettä siirtämässä 18. Heille ei ole opetettu niitä asioita, joista he voisivat hyötyä myöhemmin elämässään. Kotitalousneuvonnalla sekä kansalaisjärjestötoiminnalla on edistetty 115 vuoden ajan sukupolvien ketjussa taitoja, jotka tukevat arjen hallintaa, oman toiminnan ohjausta, etukäteissuunnittelua ja kotona pärjäämistä. Vaikka en pidä sanasta uusavuttomuus sen leimaavuuden vuoksi, uskon huolessa olevan kuitenkin osatotuutta. Isovanhemmat voivat kuitenkin parantaa lastenlasten henkistä ja fyysistä hyvinvointia
Yksinhuoltaja- ja uusperheissä biologiset ja sosiaaliset siteet sekoittuvat ja isoäitien ja lastenlasten välinen yhteydenpito muodostuu erityisen merkitykselliseksi jos isoäiti asuu yksin tai lapsenlapsi asuu vain toisen vanhempansa kanssa. Sukupolvien kanssakäymisessä muistelu ja perinteen siirtäminen ovat olennainen osa sukupolvityötä. Vai onko niin, että me olemme tehneet kaiken heidän puolesta. Kodinhoitamiseen liittyvät siivoustaidot eivät leviä, jos nuoret eivät pääse tekemään asioita yhdessä niitä arvostaen. Ulkoistimmeko me kaikki kodin ja arjen taidot niin, ettei nuorten tarvinnut tehdä itse mitään. 19. Kanssakäymistä lisäämällä voimme olla vahvistamassa myös keskinäistä kiinnostusta, ymmärrystä ja kunnioitusta toinen toisiamme kohtaan. Kohderyhmänä olivat maaseutualueilla asuvat toimintakykyiset, yli 60-vuotiaat eläkkeellä olevat pariskunnat, lesket, omaishoitajat ja yksinasuvat. Ylisukupolvinen auttaminen tärkeää Haluamme auttaa yli sukupolvirajojen, mutta emme aina löydä kiireen ja oman arjen keskeltä luontevia tapoja yhteydenpitoon. Perhesukupolvien yhteydenpito muutoksessa Perherakenteiden muutokset heijastuvat Suomessa perhesukupolvien väliseen kanssakäymiseen kun maahanmuutto, avioerot ja perhesuhteet elävät. Martat olivat mukana vuonna 2012 Vanhustyön keskusliiton haastekampanjassa Neljän polven treffit, jossa haluttiin lisätä eri-ikäisten ihmisten yhteisiä toimintoja. Martat pitävät tärkeänä, että yhteiskunnassa säilyy yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja oppiminen kaiken ikäisille, koska meillä on paljon annettavaa toisillemme ja yhteisöllemme. Martta-anoppini on osallistunut oman asuinalueensa ja kylän asukastoimintaan talkoiden, ikäihmisten auttamisen ja seuran pitämisen kautta. Kunnioitus, kiinnostus ja kuuntelu kaiken ikää Vierailin äskettäin Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan Marttapiirien kolmivuotisen yhteishankkeen päätösseminaarissa Lappeenrannassa, jossa olemme antaneet neuvoja Omassa kodissa kaiken ikää –hankkeessa. Monella on myös viljelypalstoja ja -laareja, joiden avulla voi havainnollistaa, mistä ruoka tulee ja miten sitä tulee kasvattaa. Vaikka isovanhempia ei aina tunnisteta poliittisessa päätöksenteossa, heillä on yhä merkittävä vaikutus perheiden lastenhankintaan ja lastenlasten hyvinvointiin. Asiat, jotka yhdistävät ihmisiä ikään katsomatta. Nämä voivat olla helmiä seuraaville sukupolville, jotka omaa perhettä perustaessaan kiinnostuvat omista juurista, sukunsa historiasta ja ajattelusta. Taidot siirtyvät parhaiten, jos vanhemmat ja isovanhemmat ottavat nuoret mukaan marja- ja sieniretkille metsään, leivontaan, ruuanlaittoon ja vaikka säilömisen ja oman talouden oppimiseen. Onko liian myöhäistä. Kohtasimme kotitalousneuvonnallamme lähes 800 ikäihmistä ja neuvojat kertoivat, että yksinäisyys ja erityisesti leskeksi jääneiden miesten tilanne on tänään erittäin haasteellinen. On tutkittu, että isoäidin ja lapsen- lapsen välinen yhteydenpito muodostuu usein vanhempien avioerotilanteiden mukaisesti. Martat rohkaisevat meitä kaikkia tallentamaan edellisten sukupolvien ajatuksia ja viisauksia. Ikäihmisten neuvonnassa korostimme monipuolista ruokavaliota, terveellisiä elämäntapoja, ruoanvalmistuksen hygieniaa ja turvallisuutta, ruoanvalmistustaitoja, kodin puhtaanapitoa sekä turvallisuutta. Martat haastoivat kaikki suomalaiset ja omat 1200 yhdistystä mukaan ympäri Suomea ruoan ja perinteiden jakamiseen neljän polven treffejä järjestämällä. Näin ennaltaehkäisemme syrjäytymistä, mielenterveysongelmia ja yksinäisyyttä. kasvattajat voimme siis katsoa peiliin ja kysyä itseltämme missä meni vikaan. Monen perheen haasteena on, että edelliset sukupolvet eivät enää asu lähellä. Pidän hyvänä, että monikulttuurisuuden lisäännyttyä Suomessa erilaisten etnisten vähemmistöjen isovanhemmuussuhteet lisäävät moninaisia kanssakäymisen muotoja yhteiskunnassamme. Ylisukupolvisia suhteita kannattaa vaalia ja ylläpitää, ennen kuin aika menee ohi. Suomalaisen väestörakenteen harmaantuessa ikäihmisten ja nuorten välistä vuorovaikutusta yhteiskunnassamme tulisi lisätä kaikilla tasoilla. Myös ruoka yhdistää ihmisiä saman pöydän ääreen – ja sen ulkopuolellakin. Järjestöt ovat viime aikoina tarjonneet myös moninaisia mahdollisuuksia yhteiskunnalliseksi ja sosiaaliseksi isovanhemmaksi ryhtymiselle. Oliko meillä niin kiire omien asioidemme kanssa, että emme ole osanneet ottaa uusia sukupolvia mukaan. Tavaroita ja tekstiilejä voi myös korjata, kierrättää ja lainata, taitoja, joita opitaan sukupolvien ketjussa. Samoja taitoja olen halunnut opettaa myös kahdelle teinilleni, kun suvun isovanhempien kuoltua olemme vierailleet Vanhustyö 6 • 2014 palvelukodeissa ulkoiluttamassa ikäihmisiä, keskustelemassa heidän kanssa ja soittamassa heille huilua. Ilman biologista sidettä muodostuvat suhteet voivat olla yhtä merkityksellisiä tai jopa tärkeämpiä kuin biologinen isovanhemmuus. Neljän polven treffit -haastekampanja oli mainio järjestöyhteistyötempaus, jonka teemoina olivat kaikkia perheitä yhdistävät arkiset asiat: ruoka ja perinteet, liikunta ja kulttuuri
Täällä isovanhempivie-. Teksti: Pekka Leinonen puheenjohtaja, Suomen Isovanhemmat ry Kuva: Ulla Leinonen YHDISTYSTOIMINTA Suomen Isovanhemmat ry Isovanhemmuutta yli rajojen Suomessa on noin miljoona isovanhempaa, jotka muodostavat ison voimavaran, josta koko yhteiskunta hyötyy, kirjoittaa Suomen Isovanhemmat ry:n puheenjohtaja Pekka Leinonen. 20 Koulu oli keskellä kylää. Koulu eli kylästä ja kylä kyläkoulusta! Lähes 10-vuotinen maalaiskansakouluelämämme vaihtui 30 -vuotiseksi kaupunkikoulutyöksi kun siirryimme Kauniaisiin kylämäisen pikkukaupungin, ainoaan suomenkieliseen kaupunkikouluun. Äitimme oli päivätyössä. Taulumäen Mummolan piirakat ja mansikkainen mustikkakeitto ovat makumuistojeni aatelia! Kotona HannaMummon huolenpito kesti opiskelemaan lähtööni saakka, syksyyn 1960. Vaarin lukuhetki Lotalle, Saaralle, Elli-koirlle ja Tuulialle. Tohmajärvellä vuonna 1964, 113 savun kylässä, puolisoni Ulla ja minä, vastavalmistuneina nuorina opettajina, aloimme äitinä ja isänä ymmärtää yhteistyön merkityksen. Myös isäni vanhemmat, Mariamummo ja Pekka-ukki, tulivat läheisiksi, sillä heidät oli myös sijoitettu Jyväskylään, meille lapsillekin kävelymatkan päähän. Lapset vanhempineen ja sukuineen tekivät siitä elävän, toimivan Murtoin kyläkouluyhteisön. H anna-Mummomme, leskeksi jäänyt äidinäiti, tuli kotiimme heti sodan päätyttyä hoitamaan siskoani, minua ja sotaleskeksi jääneen äitimme huushollia