Elämän ”kovalevy” täynnä OSAAMISTA ENNAKOIMALLA elämänlaatua Ikääntyneet ovat yhteiskunnan tärkeä voimavara SENIORARBETE 4 • 2020
Vanhustyö-lehti 5/2020 ilmestyy 13.11. Uusia tuulia ikääntyvien asumispolitiikkaan Usein ihmisten toiveita selvitetään kyselyillä ja rasti-ruutuunvastauksilla. Väestön ikääntymisestä on Suomessa puhuttu jo kauan. • Tulevaisuuden asuminen 2 SENIORARBETE. 10–11 Eläkeläinen on yhä aktiivisempi kuluttaja Eläkeläisten asema kulutuksella mitattuna on kohentunut, tulotaso kasvanut ja asema suhteessa työikäisiin on parantunut selvästi pitkällä aikavälillä. Toisaalta ikääntymisessä on myönteisiä puolia. Tutkimusten valossa iällä ja kulutuksella on selvä yhteys. Euromääräistä hintaa arvokkaampaa on sen kautta luotu ja koettu ilo, hyvinvointi, oppiminen sekä yhteisöllisyyden tunne. Elämän ”kovalevy” täynnä osaamista ja omanarvontunnetta Me vanhat ihmiset olemme keskenämme eri-ikäisiä ja erilaisia, koska elämässä kaikki eletty ja koettu erilaistaa. Tällaiset vastaukset kertovat jotain kodin merkityksestä, mutta ne eivät kovinkaan hyvin tavoita todellisuutta, missä ikäihminen elää. Meillä on kuitenkin paljon vahvuuksia ja voimavaroja, kaikilla omanlaisiaan. 16–17 20–22 Ikääntyminen voimavarana 6–8 Mitä väestön ikääntyminen tarkoittaa ja mitä siitä seuraa. 12–13 Ikääntyneet ovat tärkeä voimavara vapaaehtoistoiminnalle Vapaaehtoistoiminnalla on suuri yhteiskunnallinen arvo ja merkitys. Yleensä puheen sävy on huolestunut: väestö ikääntyy ja rahat loppuvat
9 Yhdessäolo ja vertaistuki auttavat omaishoitajaa jaksamaan 10 Eläkeläinen on yhä aktiivisempi kuluttaja 12 Ikääntyneet ovat tärkeä voimavara vapaaehtoistoiminnalle 14 Isovanhemmuuden onni ja merkitys 16 Elämän ”kovalevy” täynnä osaamista ja omanarvontunnetta 18 Lyhyesti 20 Katse kertomukseen: uusia tuulia ikääntyvien asumispolitiikkaan 22 Kauniit lauseet ikääntyneiden arvokkuudesta eivät riitä kuntoutuspalvelujen toteuttamisessa DIGI JA TEKNOLOGIA 23 Kohtaamiset etänä ovat ihan OK ASUMINEN JA ELINYMPÄRISTÖT 24 Esteetön älytalo Villa Mikael tarjoaa uudenlaista rakentamisen mallia OSALLISUUS 26 Tässähän ollaan kuin saman kahvipöydän äärellä – Ryhmäkokoontumisia videoyhteyksien välityksellä VANHUUTEEN VARAUTUMINEN 28 Ennakoimalla elämänlaatua 30 Ystävyyssuhteista huolehtiminen tuo voimavaroja eläkeikään 32 Toimintatonni: Viriketoiminta hakee uusia muotoja 34 Riittämättömyyden tunne muistiammattilaisen työssä 36 Sotainvalidit vanhuspalvelujen pioneereina 37 Askaretta aivoille ja piristystä päivään! 38 Vanhustyön keskusliitto tiedottaa 39 Ajan virrassa 40 Vad betyder en åldrande befolkning och vilka är följderna. Sähköisesti: www.lehtiluukku.fi/vanhustyo-lehti ISSN 0358-7304 Olemme Aikakauslehtien Liiton jäsen. www.vtkl.fi TOIMITUSKUNTA Anni Lausvaara (pj.) Annikki Korhonen Merja Lankinen Kari Mäkelä Tuulikki Petäjäniemi PÄÄTOIMITTAJA Anni Lausvaara TOIMITUS Merja Lankinen Vanhustyön keskusliitto Malmin kauppatie 26 00700 Helsinki puhelin 09 350 8600 vanhustyolehti@vtkl.fi info@vtkl.fi TILAUSHINNAT 2020 Vuosikerta 45 € Voit lähettää toimitukselle juttuvinkkejä ja kuvia osoitteeseen vanhustyolehti@vtkl.fi. TAITTO PunaMusta Oy, Sisältöja suunnittelupalvelut TILAUKSET www.vtkl.fi/vanhustyolehti vanhustyolehti@vtkl.fi tai toimituksesta ILMOITUSMYYNTI Vanhustyö-lehden toimitus vanhustyolehti@vtkl.fi PAINO PunaMusta Oy Sisällys 4 Pääkirjoitus: Ikääntyneiden moninainen merkitys alkaa kirkastua 5 Ajatuksia korona-ajasta 6 Ikääntyminen voimavarana 6 Mitä väestön ikääntyminen tarkoittaa ja mitä siitä seuraa. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata lähetettyjä tekstejä tarvittaessa sekä päättää tekstin julkaisemisesta ja siitä, missä lehden numerossa teksti julkaistaan. Vanhustyö-lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien palauttamisesta ja niiden säilyttämisestä. 43 Ledare: De äldres mångskiftande betydelse börjar bli klar Kansikuva: Vastavalo Vanhustyö 4 • 2020 3 4 • 2020. Kestotilaus 42 €/v Opiskelijatilaus 28 €/vuosi Irtonumero 7 € + postikulut Ilmestyy 5 numeroa vuodessa. Lehti julkaisee sellaisia ilmoituksia, jotka tukevat liiton ja sen jäsenyhteisöjen toiminnan päämääriä
Näitä mahdollisuuksia yhteiskunnan tulisi aktiivisesti kehittää ja mahdollistaa nykyistä paremmin. Voimavarat ovat kullakin yksilölliset, mutta niitä on mahdollista tunnistaa ja kehittää. Ikääntyneiden etuoikeus on ottaa hieman rennommin, mutta mikäli voimavaroja ja haluja riittää, pitäisi ikääntyneille mahdollistaa mukanaolo Suomen kehittämisessä tiiviisti. Ikääntyminen on voimavara yksilölle ja yhteiskunnalle. VUOSIEN KARTTUESSA ihmiset oppivat ymmärtämään itseään ja elämää paremmin. Samalla ikääntynyt voi antaa itse takaisin saamaansa hyvää. NÄKÖKULMA ON lohdullinen, koska vanhenemiseen liittyy paljon ennakkoluuloja, joista surullisimmat käsittelevät ikääntyneitä pelkkänä kulueränä excel-taulukossa: on hoivaa ja kelataksia, joista yhteiskunta kuittaa leijonanosan. Ikääntyminen on voimavara, jota ei pidä tuhlata kevyesti – tai riittävän ymmärryksen puutteessa tahattomasti. Vanheneminen tuo perspektiiviä, jolla käsitellä eteen sattuvat ilot ja surut. Hieman kolkolta kalskahtava termi ”tuottava ikääntyminen” pitää sisällään aktiivista osallistumista. YHTEISKUNNALLA EI ole varaa haaskata seniorikansalaisten osaamista, kykyjä, taitoja ja panosta. Onneksi ikäkäsitykset ovat muuttuneet ja vanhusten arvostus yhteiskunnan täysvaltaisina jäseninä on noussut. KULUNEET KORONAKUUKAUDET ovat konkreettisesti näyttäneet, millaisen loven arjen toimivuuteen jättää se, jos ikääntyneiden toiminta eri muodoissa jostakin syystä ei olekaan mahdollista. Yhteiskuntamme ei kuitenkaan kestä, jos näkökulma ikääntyneisiin on näin insinöörimäinen. Ikääntyneiden moninainen merkitys alkaa kirkastua I kääntymisen tutkimuksessa puhutaan paljon vahvasta, terveestä vanhenemisesta, johon kuuluu aktiivinen ikääntyminen, joka tuottaa lisäarvoa niin ihmiselle itselleen kuin ympäröivälle yhteiskunnallekin. Se myös sisältää tärkeänä osana ikääntyneiden voimavarojen ja osallistumismahdollisuuksien arvostamisen. Aktiiviset vastuunkantajat voivat tätä näkökulmaansa jakaa myös muiden käyttöön. Hannakaisa Heikkinen kansanedustaja, Vanhustyön keskusliiton puheenjohtaja Pääkirjoitus 4. . Se tulisi tiedostaa entistä paremmin. Vanheneminen nähdään elämänvaiheena, jolla on paljon annettavaa henkilölle itselleen – elämä on tarjonnut paljon ja sillä on jotakin vielä tallessa jaettavaksi. Tai ikääntynyt voi nauttia ansaitsemistaan väljemmistä vuosista puurtamisen ja suorittamisen jäätyä työelämän ovien taa. Yhteiskunnassamme on syytä pohtia tarkemmin, miten kolmanteen ikään ennättäneet pidetään mukana entistäkin paremmin. Eläkeiässä on mahdollista keskittyä rakkaisiin harrastuksiin, hankkia uusia – ehkä kantaa vastuuta luottamustehtävissä tai osallistua vielä työelämään tarjoten omaa laajaa kokemustaan edelleen käyttöön. PARANTUNUT TOIMINTAKYKY ja terveys verrattuna aiempiin ikääntyneisiin antaa tämän päivän senioreille mahdollisuuksia, joita aiemmin ei ollut tarjolla
Ruokailu muuttui. Sähköposti raksutti viestejä harrastusten ja tapahtumien peruutuksista, tiedotusvälineet välittivät uutisia koronan vaikutuksista maailmalla. Mökille muutto mullisti arkielämäni. Kaipuun tunnetta lievitti sähköinen yhteydenpito perheenjäseniin ja ystäviin. Autolla ei juuri ajettu. Selvisimme karanteeniajasta yhdessä vaimon kanssa. Kauppa-asiat oli hoidettava verkossa ja lounaille järjestettävä kotiinkuljetus. Kun kaikki yhdistystoiminta tapahKari Mäkelä (74) STM:n käsky yli 70-vuotiaille välttää liikkumista kodin ulkopuolella, oli suuri muutos. Lähetimme sähköposteja ja tekstiviestejä kaikille jäsenillemme, perustimme soittorinkejä ja jaoimme jumppaohjeita. Hämmentävää oli, että kaikki 70 vuotta täyttäneet niputettiin yhteen ryhmään terveydentilaan tai kuntoon katsomatta. Kesän suvantovaiheen mentyä olo on epävarma. Nykyteknologia nousi arvoon arvaamattomaan, mahdollisti monia asioita ja helpotti eristyksessä oloa. K u va : Ilk ka V u o ri n e n K u va : Ilk ka V u o ri n e n Tuulikki Petäjäniemi (78) Perjantaina maaliskuun 13. Olen tullut todella varovaiseksi liikkumaan ihmisten joukossa. Vanhustyö 4 • 2020 5 Toriparlamentti. Ihmettelin myös, miksi meitä ei kehotettu huolehtimaan enemmän kunnostamme. Päivittäinen ulkoilu oli tärkeää. Tiedotusvälineiden päivittäisestä koronakatsauksesta tuli välttämättömyys. Tuusulan senioreissa hallituksen kokoukset pidettiin etänä ja jäsenistölle järjestettiin etäluento. Kevät ja luonto toimivat terapeutteina. En osannut tarttua kunnolla mihinkään. Polttoaineessa säästettiin. Se oli kuin leirituli, joka kokosi ihmiset yhteen. tumineen ja retkineen peruttiin, oli löydettävä uusia kanssakäymisen tapoja. Meitä suojeltiin, mutta tuliko Annikki Korhonen (83) Maaliskuun puolivälissä elämä pysähtyi. päivänä melko täysi kalenterini oli koronan vuoksi yhtäkkiä typötyhjä. Digitaaliset perhejuhlatkin tuntuivat lähes aidoilta. Samalla minusta, aktiivisesta ja osallistuvasta seniorista tuli ikäni vuoksi suojeltava ja autettava ”vanhus”. Lasten perheiden kanssa pidimme viikoittain ”sukukokouksia” etänä. Ajatuksia korona-ajasta Tätä lehden numeroa tekemässä olleet aktiiviset ikääntymisen asiantuntijat kertovat tuntojaan korona-ajasta. Teamsit yms. Vaimo tilasi ruokatarvikkeet kaupasta ja haki ne valmiiksi pakattuina kasseina. Eristys oli täydellinen: kukaan ei käynyt, kaikki asiat ulkoistettiin. On hyvä, että karanteenin vuoksi en ole toistaiseksi saanut tartuntaa. Vaimon kanssa rikoimme käskyä, kun pyrimme Tuusulassa kerran päivässä kävelemään tunnin lenkin. Opin kuitenkin arvostamaan entistä enemmän elämäni perusasioita, rakkautta ja terveyttä. Pari konkreettista päätöstä tein: ulkomaille en enää matkusta ja kättelemistä vältän. Eristysaika herätti huomaamaan, miten globaalissa maailmassa elämme, miten epäoikeudenmukaisesti korona kohteli ihmisiä. Yhteisöllisyyden tunne oli vahva, ihmissuhteiden arvo korostui entisestään. ovat helpottaneet yhteydenpitoa, mutta kasvokkain kohtaaminen on tärkeää. Alkuun tuntui epätodelliselta, tunsin eläväni kauhuleffaa. Kauhistuttava kevät muuttui vähitellen positiiviseksi kokemukseksi. Monet nuoret näyttivät ajattelevan, että me ikäihmiset olemme riskiryhmää, koska juuri me tartuttaisimme koronan muille. En enää voinut kuljettaa lapsenlapsia harrastuksiin. meistä nuorempien keskuudessa joukko, jota saadaan käskyttää. Mutta se ei valitettavasti jalostanut minusta parempaa ihmistä. Karanteeniajassa hämmensi se, että meidät yli 70-vuotiaat painokkaasti asetettiin eri tilanteeseen kuin nuoremmat. Kaikki kodin ulkopuoliset harrastukset jäivät pois ja terveyteen liittyviä asioita siirrettiin eteenpäin
Tämä tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa työikäisiä on nykyistä vähemmän ja väestön niin kutsuttu. Työeläkejärjestelmä vastaa eläkeläisten toimeentulosta ja kunnat taas sosiaalija terveyspalveluista. Eläkemenojen kasvu Suomen tapaisessa hyvinvointivaltiossa suuri osa väestön ikääntymisen aiheuttamista kustannuksista on julkisen sektorin vastuulla. Ikäluokkien välinen kokoero näyttää muuttuvan vielä epäedullisemmaksi sen vuoksi, että syntyvyys kääntyi laskuun 2010-luvulla. Kun aiemmin vuodessa syntyi noin 60 000 lasta, on luku painunut nyt alle 50 000:en. V äestön ikääntymisestä on Suomessa puhuttu jo kauan. Pidentyvä elinikä ja aleneva syntyvyys Elintaso on meillä ollut jo pitkään korkea, työt ovat muuttuneet vähemmän kuluttaviksi ja erityisesti sydänsairauksien hoidossa ja ehkäisyssä on edistytty kovasti. Vielä 1960-luvulla oli yleistä, että erityisesti miehet kuolivat alle 70 vuoden iässä. Suomessa suuri muutos tässä suhteessa on tapahtunut viimeisen 50 vuoden aikana. Tärkein niistä on se, että paremman terveyden ansiosta elämme pidempään kuin aiemmin. Naisten elinikä on toki edelleen miehiä korkeampi. Toisaalta ikääntymisessä on myönteisiä puolia. Eliniän pidentymisen ohella tähän kehitykseen vaikuttavat myös ikäluokkien kokoerot. Syntyvyys on kuitenkin kaikissa kehittyneissä maissa alentunut jo pitkään ja lapsia syntyy vähemmän kuin ennen. Keskimääräinen lapsiluku oli Suomessa hyvin pitkään noin 1,8. Eliniän pidentymisen vuoksi 80 ja 85 vuotta täyttäneiden lukumäärät ovat kasvaneet voimakkaasti. Yleensä puheen sävy on huolestunut: väestö ikääntyy ja rahat loppuvat. Suomen tapaisissa kehittyneissä maissa eletään pisimpään. Niinpä myös miehet voivat odottaa saavuttavansa 80 vuoden iän. Mitä väestön ikääntyminen tarkoittaa ja mitä siitä seuraa. Eläkeikäisten eli 65 täyttäneiden lukumäärä on moninkertaistunut 50 vuoden aikana ja on nousemassa noin 1,5 miljoonaan. 6 Ikääntyminen voimavarana. Odotettavissa oleva elinikä on noussut kaikkialla maailmassa jo pitkään. Kansainvälisessä vertailussa tämä oli varsin hyvä taso ja riittävä turvaamaan suhteellisen tasapainoisen väestökehityksen. 2010-luvun aikana syntyvyys on kuitenkin painunut alaspäin ja keskimääräinen lapsiluku on nyt vain noin 1,4. Väestön ikääntymisellä tarkoitetaan yleensä sellaista ikärakenteen muutosta, jossa ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa. Nykyään ei ole enää tavatonta, että eletään 80 vuotta, pikemminkin on yleistä elää 90 ikävuoden tuntumaan. Elinajan odotteen jatkuva pidentyminen onkin tärkein yksittäinen tekijä, joka aiheuttaa väestön ikääntymistä niin meillä kuin muuallakin. Syynä tähän olivat heikko elintaso, lapsuusajan köyhyys, raskaat työt ja heikko terveydenhoito. Sen jälkeen olot ovat parantuneet. Jos lapsia syntyisi runsaasti, eliniän nousu ei välttämättä muuttaisi ikärakennetta kovin voimakkaasti. Tämän vuoksi eläkeiän saavuttaneet vuosina 1945—1955 syntyneet ikäluokat ovat paljon suurempia kuin nuoremmat ikäluokat. vanhushuoltosuhde muuttuu epäedulliseen suuntaan
Eläkkeiden rahoituspohja vahvistuisi myös, jos työurat pidentyisivät nykyisestä tai jos eläkevaroille Vanhustyö 4 • 2020 7. Tarkoitus on, että osa tulevista eläkemenoista katetaan eläkerahastojen sijoitustuotoilla. Työeläkemeno oli viime vuonna jo 30 miljardia euroa ja summan odotetaan tulevina vuosina kasvavan edelleen. Menojen kasvusta ei kuitenkaan aiheudu vastaavansuuruista eläkemaksujen korotuspainetta, koska ikärakenteen muutokseen on varauduttu jo kauan aikaa eläkemaksujen rahastoinnilla. Eläketurvakeskus arvioi laskentamalliensa avulla eläkevarojen ja maksutulon riittävyyttä pitkälle tulevaisuuteen. Tilanne on kuitenkin hallittavissa eikä eläketurva ole uhattuna. Tällä hetkellä ennusteet näyttävät siltä, että tulevaisuudessa eläkemaksuja on korotettava, ellei väestökehitys muutu parempaan suuntaan. Työeläkevaroja on tällä hetkellä noin 200 miljardia euroa. Osa eläkemaksutulosta on laitettu säästöön ja sijoitettu, ja kertyneet sijoitustuotot ovat kasvattaneet rahastoja. Eläkkeiden osalta ikärakenteen muutoksesta seuraavat menopaineet voidaan ennustaa. Tiedämme, että eläkemenot nousevat tulevina vuosikymmeninä suhteessa palkkasummaan. Eläkemenoa kasvattaa eläköitymisen lisäksi myös se, että alkavat eläkkeet ovat tyypillisesti selvästi isompia kuin vanhempien ikäluokkien keskimääräiset eläkkeet. Keskimääräinen eläke oli vuonna 2019 noin 1500 euroa kuukaudessa, kun taas samana vuonna eläkkeelle jääneiden miesten eläkkeet olivat keskimäärin jo noin 2000 euroa kuukaudessa
Uhkana on kuntien rahapula ja työvoimapula. Parannettavaa on silti edelleen. Teksti: Jaakko Kiander, johtaja, Eläketurvakeskus 8. Tällä hetkellä suurimpana huolenaiheena ovat nuorten aikuisten mielenterveysperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet. Suurempia ongelmia on sen sijaan odotettavissa sosiaalija terveyspalveluissa. Julkisen talouden kannalta väestön ikääntymisen suurimmat haasteet eivät liity eläkkeisiin. Tässä taas tärkein tekijä on ikääntyvän väestön terveyden ja toimintakyvyn kehitys. Vanhusväestö on suurimmillaan 2030-luvulla eli samaan aikaan kun työikäinen väestö alkaa supistua, mikä voi pahentaa pulaa hoitohenkilökunnasta. saataisiin parempi sijoitustuottoja. Toimintakyky avainasemassa Eläkeikäiset ovat nykyään suurelta osin hyväkuntoisia ja aktiivisia. . Varttuneiden lisääntynyt työnteko lieventääkin jonkin verran ikärakenteen muutoksen vaikutuksia työmarkkinoihin. Tehokkainta tulevien ongelmien ratkaisun kannalta olisi palvelutarpeen vähentäminen. Virallinen vanhuuseläkeikä kohoaa asteittain vuoteen 2027 asti, mutta keskiarvoa alentavat työkyvyttömyyseläkkeet. Vanhusväestö on suurimmillaan 2030-luvulla. Näiden avulla on tähänkin asti saavutettu merkittäviä parannuksia ja on syytä uskoa, että hyvä kehitys voi jatkua tulevaisuudessakin. Suomalaisten työurat ovat jo pitkään kehittyneet hyvään suuntaan. Tätä tavoitetta voidaan edistää monin tavoin. Niiden tuottaminen ja rahoittaminen on suurelta osin julkisen sektorin vastuulla. Raskaita palveluita ei tarvita niin kauan kuin kotona asuminen ja arjesta selviäminen onnistuvat omin voimin. Toisaalta samaan aikaan yhä useampi jatkaa myös työtä myös alimman vanhuuseläkeiän jälkeen. Kun vielä 1990-luvulla eläkkeelle jäätiin keskimäärin 58 vuoden iässä, on vastaava luku nyt noin 61 vuotta. Eläkejärjestelmä on suhteellisen hyvin varautunut ja pystyy myös tarvittaessa sopeutumaan muutoksiin. Keskimääräinen eläkkeelle jäänti-ikä on noussut jo pitkään. Heikko väestönkehitys tekee tilanteen vaikeammaksi. Kuntoilun ja muun aktiivisuuden lisäksi tärkeitä ovat myös asumisratkaisut sekä avustavan teknologian ja lääketieteen kehittyminen. Yli 60-vuotiaiden työssäkäynti onkin ollut jo pitkään kasvussa. Olisikin tärkeää ehkäistä työkyvyttömyyttä ja syrjäytymistä ja parantaa kaikkien ikäryhmien mahdollisuuksia osallistua työmarkkinoille. Sijoitustuotot riippuvat kuitenkin globaalien sijoitusmarkkinoiden kehityksestä ja myös siitä, kuinka paljon sijoitusriskiä halutaan ottaa
Toivuin miehen ja perheen tuella Resurssointi omaishoitoon on investointi, joka vähentää tai siirtää myöhäisemmäksi julkisesti rahoitetun raskaamman hoivan tarvetta ja vähentää hoivamenoja. Muistisairaus alkoi näkyä, kun 54 vuotta aviossa ollut pariskunta muutti omakotitalosta kerrostaloon Rovaniemen keskustaan nelisen vuotta sitten. Aluksi Kantolan mies kykeni itse huolehtimaan arkisista toimista kuten peseytymisestä, pukeutumisesta ja syömisestä. Matti Mäkelä, Omaishoitajaliitto, www.omaishoitajat.fi Omaishoidon taloudellinen arvo Vanhustyö 4 • 2020 9. Teksti: Merja Lankinen sopimus tuo siis kunnalle vähintään 30 000 euron säästön per vuosi. Vaihtoehtoisen hoidon kustannukset ovat 42 000—114 000 euroa vuodessa hoidettavaa kohti. – Nyt pitää olla kaikessa mukana. Keskusteltuaan huolestuneiden lasten ja hoitohenkilökunnan kanssa, Kantola on hakenut miehelleen hoitopaikkaa. Muistisairaus on etenevä sairaus, ja muistisairaan henkilön hoitaminen on käy koko ajan raskaammaksi. Mieheni vaatii valvontaa ja hoitoa 24/7, Kantola toteaa. Kaikesta saamastaan tuesta huolimatta arjesta selviytyminen on käynyt Kantolalle raskaaksi. En oikein tiennyt, miten suhtautua mieheni sairauteen. . R ovaniemeläinen Pirjo-Riitta Kantola (78) on toiminut reilu neljä vuotta muistisairaan miehensä omaishoitajana. Kantola on harkinnut ryhtymistä itse vapaaehtoiseksi. – Alussa olin kovin hämilläni. Päätin, jos mieheni sairastuu, haluan hoitaa häntä. Miehen muistisairaus on edennyt Yhdessäolo ja vertaistuki auttavat omaishoitajaa jaksamaan Omaishoitajan työ on paitsi antoisaa, niin raskasta. Itselläni oli 14 vuotta sitten aivoinfarkti ja koko oikea puoli halvaantui. Muistisairas henkilö saattaa kieltäytyä syömästä ja vaatteiden pukemista. Mutta jossain vaiheessa pitää myöntää, että omat voimat ja taidot eivät riitä. Tukena on kuitenkin oma perhe ja Napapiirin Omaishoitajien vertaisryhmät. Miehen päiväunien aikaan Kantola pystyi hoitamaan asioita. Olemme saaneet olla yhdessä. Omaishoitosopimus maksaa kunnalle 13 300 euroa vuodessa. Aiemmin taitava, huolellinen ja älykäs mies ei enää kyennytkään huolehtimaan itsestään, Kantola kertoo tuntojaan. Omaishoitajille myönnettävän omaishoidon tuen voisi moninkertaistaa ja silti omaishoito olisi edullisempaa hoitoa kuin vastaavan tasoinen hoito jollain muulla tavalla. Hänen tasapainonsa on mennyt heikoksi, Kantola kuvaa arkeaan. Napapiirin Omaishoitajien tapaamisissa Kantola sai kuitenkin paljon kaivattua tietoa ja tukea. Hieman Kantolaa arveluttaa yksin jääminen. Muistisairaus kuitenkin etenee ja arki muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Koko ajan pitää herkällä korvalla kuulostella, lähteekö mies liikkeelle. Yksi omaishoitosekä erinomaisen hoidon ja kuntoutuksen avulla. Yöt ovat muuttuneet levottomiksi ja pätkittäin nukkumiseksi. Edessä on vaikea päätös. Vastentahtoisuus arjen askareita kohtaan usein yleistyy muistisairauden edetessä. Omaishoitajat pitävät saamaansa tukea vaativasta ja sitovasta hoitotyöstä usein riittämättömänä. Keskustelut muiden samassa tilanteessa olevien kanssa lisäsivät ymmärrystä siitä, mitä mahdollisesti on odotettavissa. – Olisin halunnut, että mieheni olisi saanut olla kotona. Päätös ei ole ollut helppo. Vessakäyntiä ja lääkkeiden ottamista kuten diabetes-piikitystä saatetaan vastustaa, myös aggressiivisuus lisääntyy. siihen pisteeseen, että on vaikea pärjätä kotona. Pelkästään ikääntyneiden hoidon menot olisivat vuosittain 2,8 miljardia euroa nykyistä suuremmat ilman omaisten apua. – Päivääkään en vaihtaisi pois. Vertaistuella on ollut suuri merkitys oman jaksamisen kannalta
Varallisuus karttuu pitkällä aikavälillä muun muassa säästämisen, arvonnousun ja perintöjen seurauksena. Vauraat eläkeläiset Ikä ja kotitalouden rakenne ovat keskeisiä varallisuuden jakautumisen taustatekijöitä. Kuluttajat hakevat palveluista paitsi helpotusta arkeen, myös elämyksellisiä kokemuksia. Palveluiden suosio kasvaa Yhä useampi on jo tullut tutuksi ajatuksen kanssa, että kodin askareita voi ostaa palveI kääntyneiden toimintakyky on eri mittareilla tarkasteltuna kohentunut selvästi viime vuosikymmenten aikana. Tutkimustulosten valossa näyttääkin siltä, että ikääntyneiden taloudellinen tilanne on melko hyvä. Taloudellista turvallisuutta tuovat eläkkeen lisäksi usein omistusasunto ja muu omaisuus. Ei mikään pieni joukko. Yli 64-vuotiaiden kulutusmenot nousussa Tilastokeskuksen viimeisin tilasto kotitalouksien kulutuksesta on vuodelta 2016. Kuluttamisen trendi siirtyy yhä useammin tavaroista kohti palveluja. Kulttuurin ja vapaa-ajan palvelujen kulutuksen kasvu näkyy selvimmin 50–70-vuotiaiden kulutuksessa. Ei olekaan ihme, että ”kolmannessa iässä” olevat eläkeläistaloudet käyttävät rahojaan usein juuri kulttuuriharrastuksiin ja matkailuun. Viimeistään nyt on aika nähdä eläkkeiden ostovoima kansantaloudelle yhtä tärkeänä kuin palkansaajien ostovoima. Tuolloin paljastui, että yli 64-vuotiaiden kulutusmenot olivat kasvaneet lähes 14 prosenttia vuodesta 2012 vuoteen 2016. Summa 10. Myös liikenteeseen ja tietoliikenteeseen kului rahaa yhä enemmän. Ikkunoiden pesu, nurmikon leikkaaminen, lumityöt tai kotisiivouspalvelut ovat esimerkkejä palveluista, joilla voi helpottaa omaa arkeaan. Yksi eläkeläiskotitalous käytti kulutukseen keskimäärin noin 23 000 euroa vuonna 2016. Joskus viitataan ”kolmanteen ikään”, joka koittaa eläkeiän alkupäässä, ennen varsinaista vanhuutta. Parantuneen elintason ja toimintakyvyn ansiosta eläkeläiset ovatkin aktiivisempia vapaa-ajan kuluttajia kuin aiemmat sukupolvet. Asunnon omistavien osuus kasvaa iän mukana ja eläkkeelle siirtyvistä suurin osa asuu omistusasunnossa, josta ei yleensä ole enää velkaa. Palveluihin käytetty rahamäärä kasvaa yhä suuremmaksi. Myös hyvä terveys, sekä perheen ja ystävien tuki luovat turvaa. Työelämä kiireineen ja ruuhkavuodet eri velvollisuuksineen ovat jääneet taakse ja vapaa-ajan voi täyttää itseään kiinnostavalla toiminnalla. luina ulkopuolisilta. Taustalla on muun muassa työeläkkeiden kasvu eläkeläisten tulonlähteenä samalla, kun kansanja takuueläkkeensaajien määrä puolestaan on vähentynyt. Eläkeläisten asema kulutuksella mitattuna on kohentunut, tulotaso kasvanut ja asema suhteessa työikäisiin on parantunut selvästi pitkällä aikavälillä. Lisäksi monilla on kesämökki, sijoitusasunto tai metsävarallisuutta. Yksityistaloudet ovat nyt vauraampia kuin koskaan ja kertynyttä varallisuutta halutaan ja uskalletaan käyttää myös oman hyvinvoinnin ja elämänlaadun parantamiseksi. Palvelujen kuluttamiseen liittyy monesti myös sosiaalisten suhteiden ylläpitoa, jotka osaltaan lisäävät onnellisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Eläkeikäiset käyttivät rahaa aiempaa enemmän etenkin hotellija ravintolapalveluihin. Eläkeläisillä on ostovoimaa 2030-luvun taitteessa yli 65-vuotiaita on ennustettu olevan noin neljäsosa väestöstä. Eläkeläinen on yhä aktiivisempi kuluttaja Eläkeikä ei todellakaan tarkoita sukan neulomista kiikkustuolissa – päinvastoin! Tilastojen tarkastelu antaakin tukea ajatukselle aktiivisesta eläkeläisestä
Toisaalta niillä omistusasujilla, jotka ovat maksaneet asuntovelkansa, asumismenot saattavat olla pieniäkin. Terveydenhoitomenojen osuus nouseekin selvästi iän mukana, erityisesti yli 60-vuotiailla. On kuitenkin selvää, että pienituloisessa taloudessa tulojen pienikin supistuminen on tuntuvaa ja pois muusta ostovoimasta. Varautuminen kasvaviin terveysriskeihin voi näkyä säästäväisessä elämäntyylissä. Tutkimusten valossa iällä ja kulutuksella on selvä yhteys. Vaikuttaa myös siltä, että ne, joilla on varaa valita kalliimpia terveydenhoidon vaihtoehtoja, myös hankkivat niitä. Jutussa käytetyt lähteet • Tilastokeskus: Kotitalouksien kulutus 2012-2016 • Eläketurvakeskuksen raportteja 2008:4, Näkökulmia eläkeläisten hyvinvointiin – toimeentulosta kulutukseen ja ajankäyttöön, Tuominen Eila (toim.) (aineistona mm. Vaikka eläkeläistalouksien kulutusmenot ovatkin kasvaneet, kulutus kohdistuu muita ikäryhmiä selkeämmin välttämättömyyshyödykkeisiin, kuten elintarvikkeisiin ja asumiseen myös terveysmenot voivat olla tuloihin nähden suuret. Tilastokeskuksen kulutustutkimukset vuosilta 1966–2001) • Eläketurvakeskuksen raportteja 2015:6, Eläkeikäisten kulutus Suomessa 1985– 2012 • Eläketurvakeskus: Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo 1995-2015 • Eläketurvakeskus & Kansaneläkelaitos: Tilasto Suomen eläkkeensaajista 2017 • TELA.fi 2018 • Hs.fi • yle.fi https://yle.fi/uutiset/3-9996417 ja kestokulutushyödykkeet on jo hankittu keski-ikäisenä. Tarpeet voivat pienentyä ikääntymisen myötä: työelämä ei vaadi vaatekaapin täydentämistä, työmatkalla napatut heräteostokset jäävät pois Vanhustyö 4 • 2020 11. Monet ovat tottuneet selviytymään pienillä tuloilla. . Onkin mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan kulutusmenot ovat kehittyneet. Säästäväisyys kasvaa, kun tulot pienenevät Eläkeikäiset säästävät edelleen suuremman osan tuloistaan kuin työikäiset. Ikääntyvät hankkivatkin kestokulutushyödykkeitä, kuten kodin kalusteita tai elektroniikkaa selvästi muita ikäryhmiä harvemmin. Pienentyneet tulot eivät kaikkien eläkeläistalouksien kohdalla merkitse taloudellista ahdinkoa. Tuoreempia tietoja saamme odottaa ensi vuoteen. Teksti: Paula Pessi, kuluttajaekonomisti, viestintätiimin vetäjä, Kuluttajaliitto – Konsumentförbundet ry pitää sisällään muun muassa elintarvikkeet, terveydenhoidon, asumisen sekä liikenteen kulut
Vapaaehtoistoiminnan euromääräistä hintaa arvokkaampaa on sen kautta luotu ja koettu ilo, hyvinvointi, oppiminen sekä yhteisöllisyyden ja osallisuuden tunne. Kuva: Ilkka Vuorinen Vapaaehtoistoiminnalla on suuri yhteiskunnallinen arvo ja merkitys. Kalevi Virtanen (74) Kun kaksitoista vuotta sitten jäin eläkkeelle, kaipasin elämääni mielekästä tekemistä. T uusulalaiset ikäihmiset jakavat omia kokemuksiaan vapaaehtoistoiminnasta. Vuonna 2016 toiminta jatkui uusissa tiloissa Riihikallion Riihikodossa. Ikääntyneet ovat tärkeä voimavara vapaaehtoistoiminnalle 12. Ensimmäinen kohde oli Tuuskoto, jossa kävin maanantai iltapäivisin viemässä vanhuksia ulos. STEA:n mukaan sen avustuksia saavissa järjestöissä on vapaaehtoistoiminnassa mukana yli 200 000 ihmistä. Vapaaehtoistoiminta vanhusten parissa alkoi vaimon innostamana vuonna 2015
Olen ollut henkilökohtaisena ystävänä vanhukselle ja tällä hetkellä myös Suomeen pakolaisena muuttaneelle nuorelle naiselle ja perheelle. Etenkin SPR:n ystävätoiminnassa tapaamiset ovat odotettuja. Huomasin kuinka yksinäisiä monet vanhukset ovat ja kun toimintakyky heikkenee ulkoilu yksin ja ystävien tapaaminen vaikeutuvat. Aina kun vaimon kanssa tulemme vapaaehtoistoiminnasta kotiin, niin keitämme hyvät kahvit. Myös kunta ja palvelutalot ovat hyvin tyytyväisiä yhdistyksemme toimintaan ja meitä on pyydetty mukaan, kun on suunniteltu toimintaa esim. ulkoilukaverit, lukupiiri, käsityökerho. Vapaaehtoistoiminta on tullut luonnostaan kivojen harrastusten kautta ja olen aina ollut valmis, kun on pyydetty. senioritoiminnan kautta ovat tuttuja vuosikymmenten ajalta. . Vapaaehtoistoiminta tuo elämääni tyydytystä, sisältöä ja hyvää mieltä. Lähde: Vapaaehtoistyön kansantaloudelliset vaikutukset, Ruralia-insituutin raportti, Juhani Laasanen, 2011 Vanhustyö 4 • 2020 13. Moni ikääntynyt mies toivoo, että pyörätuolia työntämässä olisi mies. Itselle antaa paljon, se että saan toimia ystävällisten ja samoin ajattelevien vapaaehtoistyötä tekevien ihmisten kanssa. Lähde: Vapaaehtoistoiminnan arvo, Jukka Hoffren, Kansalaisareenan julkaisu • Järjestöjen vapaaehtoistyöhön sijoitetulla yhdellä eurolla saadaan noin kuusinkertainen tuotos yhtä työtuntia kohti laskettuna. maahanmuuttajille. Arvo saadaan kertomalla asukasta kohden vuoden aikana tehty vapaaehtoistyön määrä tunteina keskipalkalla ja työikäisen eli 15 –74 -vuotiaan aktiiviväestön määrällä. Miehet ovat vain niin jäykkiä lähtemään. Lauluvihkoista yhdessä lauletaan 40–50-luvun iskelmiä, jotka ovat iäkkäillä hyvin muistissa. Pentti Tuomolin (74) Olen toiminut kahdentyyppisessä vapaaehtoistoiminnassa: Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisena ystävätoiminnassa ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton kylävaarina perhekahvilassa. Marja Rönkkö (71) Toimin Punaisen Ristin Tuusulan osastossa ystävävälittäjänä ja ystävätoiminnan yhteyshenkilönä. Nämä kerran viikossa pidettävät lauluhetket ovat toistaiseksi koronan vuoksi tauolla. Ihanaa on, kun huomaa ilon ja hyvän mielen ulkoilemaan päässeen vanhuksen olemuksessa. Vapaaehtoistoiminta tuo elämään varsinkin nyt eläkkeellä ollessani merkityksellistä tekemisistä ja erilaisten ihmisten tapaamisia. Molemmista toiminnoista saa itse vähintään sen, minkä pystyy itse antamaan. Ystävätoiminnassa yhden kerran kesto on noin 2–3 tuntia ja perhekahvilassa saman verran. Auttamisesta ja kanssakulkemisesta tulee hyvä mieli. Talvella käyn vetämässä laulatustoimintaa. Nykyisinkin toimin monella eri rintamalla: hoidan sotaveteraanien asioita sotaveteraaniyhdistyksessä, toimin senioriyhdistyksessä kerhovetäjänä, urheilussa kuntosuunnistuksien vetäjänä ja kisojen valvojana, reserviläiskisojen valvojana, rotarytoiminnassa. Mieli on levollinen, kun tietää saaneensa jotain hyvää aikaan. Kuulun samassa pöydässä istuvaan 5–6 hengen miesporukkaan. Ihmiset ovat kiitollisia ja monet ihmettelevät, että onko tämä toiminta aivan ilmaista. Aloitin vapaaehtoisena toimimisen jo työelämässä ollessani. Toimintaan käytän aikaa muutamana päivänä viikossa muutaman tunnin kerrallaan. Vapaaehtoisten työn arvo on 3 miljardia • Vapaaehtoistyön arvo Suomessa vuonna 2018 oli 3 miljardia euroa. Saan tutustua erilaisista kulttuureista tulleisiin ihmisiin. Monet esim. laulutukena. Olen huomannut, että miespuolisia vapaaehtoisia on kovin vähän ja heitä kaivattaisiin lisää. Toimintaa on useana päivänä viikossa. Se on vuorovaikutusta. Koen myös, että tekemääni työtä on arvostettu. Valtaosa paikkakuntalaisista ei kuitenkaan osallistu valitettavasti mihinkään, vaikka tarve olisi suuri. Risto Sirola (76) Olen ollut mukana kunnallisissa lautakunnissa muutaman vuosikymmenen ja kaiken ikää aina 19-vuotiaasta asti urheiluseuran, piirin ja liiton jaostoissa ja johtokunnassa, vetämässä kymmeniä (suunnistus)kisoja ja toiminut valmentajana. Vapaaehtoiset toimivat ns. Olen entinen Tuusulan mieslaulajien jäsen ja harrastus jatkuu myös avustamalla seurakunnan Hyvän Tuulen tuvassa, jossa säestäjänä toimii Sukulan Jaska. Parasta vapaaehtoistoiminnassa on ollut se, että olen tutustunut sen kautta uusiin ihmisiin. Vapaaehtoistoimintaan käytän aikaani kahtena päivänä viikossa. Molempiin minut houkuteltiin mukaan. Koen myös, että tekemistäni arvostetaan. Halun kanssaihmisten auttamiseen olen perinyt äidiltäni. Toimin ohjaajana vanhuksille ja maahan muuttaneille kohdennetuissa toimintaryhmissä mm. Vapaaehtoistoiminta täyttää hyvin aikani ja se on rakkain harrastukseni. Ulkoilutusta ennen korona-aikaa tehtiin maaliskuulta aina loka-marraskuulle saakka. Koen, että vapaaehtoistoiminnan kautta olen saanut ison liudan ystäviä ja tuttuja. Työsarkaa riittää kaikille, mutta etenkin miehiä kaivattaisiin mukaan. Yleensä kai arvostetaan sitä, että joku ”suostuu” ryhtymään ja tekemään jonkun projektin tai vetämään jotain asiaa. Eläkkeelle jäämisen jälkeen tuntui olevan sekä aikaa että kiinnostusta tällaiseen toimintaan. SPR:n vapaaehtoisena ystävänä toimin noin 3–4 viikon välein, perhekahvilassa useimmiten viikoittain
Nuorempi sai jopa ensi kosketukset kokouselämään käydessään kanssani Tuusulan senioreiden hallituksen kokouksissa. Itselleni matkat ovat olleet tosi antoisia, koska voin tutustua yhteen lapseen kerrallaan ja sen lisäksi joudun toimimaan matkaoppaana. Mielenkiintoista on ollut myös huomata, kuinka kiinnostuneita lapset ovat esimerkiksi taidenäyttelyistä. Näin aiemmin luotu yhteys poikii hyötyjä huomaamatta. Lyhyet välimatkat ovat mahdollistaneet sen, että olen voinut kiiretilanteissa hakea lapsia päiväkodista tai piipahtaa avuksi lapsenlapsen sairastellessa. Nyt 10ja 4-vuotiaat ovat olleet äitien töihin menon jälkeen päivähoidossani puolesta vuodesta vuoteen ennen kaksivuotissyntymäpäivää. Työssäoloaikanani apu rajoittui viikonloppuihin ja arki-iltoihin. Kaikkiaan lapsenlapsia meillä on yhdeksän. Lea Sirola (vas.) ja Marjaana Rämö (oik.) 14. Teini-ikäiset pojat taas ovat kesäisin olleet apuna maalauspuuhissa sekä ruohonleikkuussa. Nämä matkat ovat olleet se meidän juttumme. Marjaana Rämö (72) Jo 23 vuotta sitten pääsin nauttimaan lapsenlapsista ja heidän elämänsä seuraamisesta. Kun ikähaitari on 4—24 vuotta, on jo syntynyt tiettyjä toistuvia tapoja. ”Ruuhkaisimmassa” vaiheessa oli jopa kuusi vintiötä mummon ja vaarin mökkikavereina. Eläkkeellä ollessa olen ollut jopa kokopäiväisenä lastenhoitajana. Nyt näitä ”pieniä” on ympärilläni jo yhdeksän, heistä nuorin 10 kuukautta! Olen saanut hoitaa lapsenlapsiani aivan vauvasta lähtien. Mimmilän yökyläilyjen aikana on paneuduttu lautapeleihin ja muistipeleihin unohtamatta lukuhetkiä. Kun sitten itse tulin isoäidiksi tai mimmiksi kuten minua nimitetään, pidin itsestään selvyytenä, että mahdollisuuksien mukaan olen mukana lapsenlapsieni elämässä ja annan apuani mahdollisuuksieni mukaan. Vanhimman lapsenlapseni kanssa olen käynyt jo kymmenen vuoden ajan keväisin vaateostoksilla. Ei ole otettu mukaan edes isoisää. Samalla näet itsekin osan teoksista toisenlaisin silmin. He antoivat vapaa-aikaansa perheemme hyödyksi. Isovanhemmuuden onni ja merkitys Lea Sirola ja Marjaana Rämö kertovat omin sanoin kokemuksiaan isovanhemmuudesta ja tärkeästä roolistaan lapsenlapsien hoitoapuna. Tutuksi ovat tulleet lähialueen ulkoja sisäleikkikentät. K u va : Ilk ka V u o ri n e n Lea Sirola (75) Kun omat neljä lastamme olivat tilapäisen hoidon tarpeessa, olivat sekä minun että mieheni äidit käytettävissä. Esimerkiksi jokaisen kanssa olen käynyt heidän täytettyään 10 vuotta jossain Euroopan pääkaupungissa. Yökyläilyt kuudenkin lapsen voimin olivat riemuisia, äänekkäitä ja työläitäkin
Olen yrittänyt opettaa nuorille, että vaatteita voi korjata ja muokata. Ylempien luokkien myötä sain harjoittaa opettamistakin niin kielissä kuin matikassa, fysiikassa ja kemiassa. Juju oli, että kaveria sai muistuttaa, jos tavara oli vikapaikalla, minkä jälkeen pidettiin yhdessä huoli sen laittamisesta oikeaan paikkaan. *varhaiskasvatuksen valtionosuusjärjestelmän mukaiset kustannukset suhteutettuna lainsäädännön henkilöstömitoituksen mukaan vuonna 2018. Opetuksen muksut muistavat edelleenkin! . Teksti: Lea Sirola ja Marjaana Rämö Varhaiskasvatuksen kustannukset • Alle 3-vuotiaan varhaiskasvatus maksaa yhteiskunnalle 19 510 euroa vuodessa.* • yli 3-vuotiaan kokopäivänen varhaiskasvatus maksaa 11 977 euroa ja osapäiväinen 6 293 euroa vuodessa.* • Varhaiskasvatuksen käyttökustannukset olivat vuonna 2018 yhteensä lähes 3,2 miljardia euroa. Kun mökillä oli paljon lapsia, vauhtia oli niin, että vaikkapa uimaan lähdettäessä yhden ja toisen vaatteet jäivät siihen, mihin ne sattuivat putoamaan. Ja totta kai on nikkaroitu ja maalattu vaarin opastuksella kaikenlaista, melontaan sopivia lauttojakin. Hiekkaja kukkakauppaleikit tulivat tutuiksi ja mökkinaapurin tätikin sai vastaanottaa useita kukkatoimituksia. Olemme jaksottaneet omia ja lasten vanhempien lomakausia niin, että lapsenlapset ovat voineet viettää siellä paljon aikaa uiden, kalastaen, soudellen, marjoja poimien, sienestäen ja muuten vain luonnosta nauttien. Niinpä alakouluikäiset pojanpojatkin tietävät, että mummo paikkaa housujen polvet ja takamukset! Kesäisin mökkimme on ollut kovasti käytössä. Kun lapsenlapset aloittivat koulunsa, pääsin kertaamaan heidän kanssaan alakoululaisten oppeja. Lähde: Peruspalvelujen tila 2020 -raportti Jarkko Lahtinen, Kuntaliitto Vanhustyö 4 2020 15. Kouluasioiden ohella talvi-iltoina on harjoiteltu monenlaisia askarteluja ja tehty käsitöitä kutoen, virkaten, sormivirkaten ja ommellen. Kasvejakin on kesäisin kerätty, milloin entiseen tapaan painojen alla kuivatellen, milloin vain valokuvaten. Silloin keksin Hulda Huoleton -listan: jos joku vaate tai tavara ”jäi” johonkin, tehtiin listaan asianosaisen kohdalle Hulda-merkki. Kesän lopulla kruunattiin rapujuhlissa voittajaksi lapsi, jolla oli vähiten Hulda-merkkejä
Kuka pitäisi kodinhoitoon liittyviä asioita tai itsestään huolehtimista erityisinä taitoina. Olen nykyään armollisempi omille ja muiden särmille. Mutta on niitä erilaisia kriisejä vieläkin! Itsetunto lommoutuu vieläkin – joskus yllättävän herkästi. Meillä on paljon luovimisen, luovuuden ja luopumisen taitoja. Luopumisen tiellä olemme saavuttaneet – jos emme vielä mestarin arvonimeä – niin kisällin arvon kuitenkin. Monenlaisia valintojani ohjaa elämässäni syntynyt arvomaailma. Luovuudestamme voitaisiin kirjoittaa monta niksikirjaa. Näin mielikuva vanhuudesta voi vinoutua ja vaikuttaa omaan ikääntymisen kokemiseen. Osaamisen pitkä muisti Osaamisen pitkä muisti eli hiljainen tieto on kuin aarrearkku, josta ammennamme voimavaramme. Mielelläni ottaisin muutaman ylimääräisenkin taidon! Monet osaamiset tuntuvat niin itsestään selviltä, ettei niitä ajattele erityisinä taitoina tai vahvuuksina. Meillä on paljon vahvuuksia ja voimavaroja, kaikilla omanlaisiaan. Emme ole enää kenenkään lapsia tai työtoverei16. Nuorena oli vain ääreisarvoja: kaikki oli vain kauheaa tai ihanaa. Me vanhat ihmiset olemme keskenämme eri-ikäisiä ja erilaisia, koska elämässä kaikki eletty ja koettu erilaistaa. Luopumiseen olemme me vanhat ihmiset jo tottuneet, koska olemme joutuneet luopumaan monista kiinnostavista asioista ja rakkaista ihmisistä. Mutta onneksi osaan paikata kolhut helpommin ja nopeammin kuin nuorena. Ikääntyminen on eräänlaista nollasummapeliä, jossa on sekä plusettä miinusmerkkisiä puolia. Vanhuuteen ei ole mitään oikotietä, ei voi yksinomaan kuoria kermaa kakun päältä. Olisi huikeaa, jos minulla olisi näiden vuosikymmenien elämänkokemus ja vielä neli-viisikymppisten energisyys! Näinhän ei ole. ”Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa” ”Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa” – sanontaa teroitettiin aina nuorena, erityisesti silloin, kun piti opetella tai tehdä omasta mielestään uusi tai ikävä asia. Mutta meissä on kuitenkin paljon yhteistä. Pluspuolet jäävät helposti varjoon, koska miinusmerkkiset ovat tutuimpia ja näkyviä. Myös epämukavuuden sietokykyni on lisääntynyt ja toisin kuin nuorena minulla on suhteellisuuden tajua. Itsetuntoni on parantunut vuosien karttuessa. Aina en ollut kovin innokas oppimaan. On ollut vapauttavaa huomata, että vanhuuden loppumetreillä ei enää tarvitse kipuilla samanlaisissa tunnetiloissa kuin murrosiän myrskyissä tai keski-iän kuohuissa. Vuosikymmenien ajan se on rakentunut pala palalta, askel askeleelta. Nyt tiedän, että nuorena opitut taidot ovat edelleen kullanarvoisia, koska vanhana tarvitsen kaikki elämän varrella kertyneet taidot ja osaamiset, ihan kaikki. Kohtuullinen omanarvontunne ei ole tullut helposti, vaan on vaatinut itsetutkiskelua ja rohkeutta omien heikkouksien tunnustamiseen. Elämän ”kovalevy” täynnä osaamista ja omanarvontunnetta V anhan sanonnan mukaan ”kaikki haluavat elää kauan, kukaan ei halua olla vanha”. Olen pitkäjänteinen, osaan nauraa mokilleni ja perusoptimismini on säilynyt. Osaamispääomaamme ovat myös kartuttaneet elämämme erilaiset roolit, joista jotkut ovat tulleet päätepisteeseen
Yhtä arvokasta oppimista on näkökulman vaihtaminen, omalta mukavuusalueeltaan poistuminen, uskon vahvistus, ajatusten kirkastaminen, omien myönteisten puolien vahvistaminen ja heikkojen säännösteleminen. Suurimman osan kanssa olemme tulleet toimeen, paremmin tai huonommin. ’Kovalevyni’ on jo tarpeeksi täynnä. Pidämme huolta läheisistämme ja toimimme sosiaalisen pääoman levittäjinä. Olen samaa mieltä kuin vanhat roomalaiset, että kertaaminen on opintojen äiti. . Jälkipolvi tuo energiaa, potkua, pitää kiinni ajassa ja antaa tunteen jatkuvuudesta. Olemme suuri voimavara monella yhteiskunnan alalla. Teksti: Meri Koutti Nimimerkillä Meri Koutti kirjoittava on valtionhallinnosta eläköitynyt virkamies. En tarvitse enempää! Merkittävin voimavarani on perheeni, joka on opettanut kiitollisuuden voiman. Pitkä parisuhde on kuin kivijalka. Alituiset kehittämisvaatimukset – kaikilla elämänaloilla – aiheuttavat suorituspaineita, riittämättömyyden tunnetta, alakuloa. Vanhana parina olemme voimakaksikko, joka hauraanakin kannattelee toisiaan, antaa merkityksellisyyden ja turvallisuuden tunteen toisilleen. Nyt yli kahdeksankymppisenä olen vähitellen hyväksynyt, ettei minun tarvitse koko ajan oppia jotakin uutta tai kehittää itseäni. Kertaus on kylliksi Olen ollut kehitysmyönteinen ja kuulen elinikäisen oppimisen kutsun. ta, kenties emme kenenkään puolisoita tai vanhempia, sisaria tai veljiä. Kulttuurin suurkuluttajina viemme viestiä ja perinnetietoa jälkeläisillemme, toimimme lapsenlapsien hoitajina, harrastuksiin kuljettajina ja harrastustilaisuuksien yleisönä välineiden ja kulutustavaroiden sponsoreina. Olemmehan kohdanneet monenlaisia ihmisiä, originelleista osaajista tavallisiin osaajiin. Se onkin yllättävän vaikeaa! Uusiin vaateisiin, muun muassa digitaalisuuden monimuotoisuuteen, olen vastannut opettelemalla arkielämän tarpeisiini ja sosiaalisten suhteiden hoitamiseen tarvittavat, itse määrittelemäni välttämättömät perustaidot. Olemme verkostoitumisen edelläkävijöitä, koska tiedämme hyvin sosiaalisen vuorovaikutuksen tärkeyden. Vanhustyö 4 2020 17. Kaikkien näiden roolien kaikuja kannamme kuitenkin mukanamme
Miksi. Ulkomailla ja kotimaassa. Hänen elämänsä tarina on sujuvasti kirjoitettu, värikäs, kimalteleva ja jossain määrin hivenen surullinen. Kaappien ja kellarin tavaroilla pärjää loppuelämän, huojentava ajatus. Eero nähdään eri yhdistysten toiminnassa, urheilutapahtumien liikenteenohjaajana, vanhusneuvostossa jne. Aina on pitänyt mennä, osallistua ja vaikuttaa. Nyt hän kertoo kalastavansa lähinnä talvella verkoilla. Koronakaranteeni sai ajattelemaan, voisiko elää toisin. Se on kertomus tahtonaisesta, teräsleidistä, joka ei yli 90-vuotiaanakaan asetu aloilleen, vaan on täynnä uusia suunnitelmia ja ideoita, koska energiaa ja varallisuutta riittää. Kirja on tuhti tietopaketti ilmiöstä nimeltä Kirsti Paakkanen. Kirjassa on runsaasti työntekijöiden, aikalaisten ja bisnesmaailman vaikuttajien keskenään ristiriitaisiakin mielipiteitä Paakkasesta. Se kertoo myös lämpimästi ikääntymisestä. Rahatilannekin on parantunut, ei osta turhaa. Raija Oranen: Manu (Otava, 2019) Raija Orasen viime syksynä ilmestynyt fiktiivinen romaani presidentti Mauno Koiviston elämänkaaresta koukuttaa nopeasti. Täällä saa kavereita, kun yhdessä tehdään ja saunaa hoidetaan. Nyt ei tarvitse matkustella. Leipää ja maitoa. Karanteenissa parani elämänlaatu: elo, olo ja sielukin. Paljon ei tarvitse, kaapit pullottavat turhaa tavaraa vuosien varrelta. Pekka Hurme, Kurvin kundi, Helsinki Eero Kauppilan taustalla näkyy uusi komea miesvoimin talkoiltu saunarakennus Kyrösjärven rannalla. Vahva presidentti haurastuu, mutta optimismi ja rakkaus säilyvät. Eero Kauppila (73) on elänyt koko ikänsä Kyrösjärven rannalla, oppinut kalastamaankin jo pienenä. ”Onnellinen perhe, onnellinen maa.” Maaret Kallio: Voimana toivo (WSOY, 2020) Psykoterapeutti ja kolumnisti Maaret Kallion kolmannen kirjan ajoitus osuu aikaan, jolloin koronaepidemia rajoitustoimineen on herättänyt suomalaisissa ahdistuksen, pelon ja toivottomuuden tuntemuksia. On ollut aikaa pysähtyä, miettiä, pohtia elettyä elämää, tulevaisuuttakin. Yhteyttä ystäviin, tosi vanhoihin kavereihinkin on tullut otettua, puhelimitse ja sukulaisiinkin. Miksi on vuosikymmenet tullut touhuttua joka paikassa. Lähikaupassa voi käydä. Samalla tuotetaan saunojille iloista mieltä. Enää. On kokouksia, seminaareja, työryhmiä, yhdistyksiä, kulttuuria, urheilua, kaljalla istumista ”tärkeitä asioita” pohtien, kaikkea. Kirsti Paakkasen elämänkerta on myös esimerkkinä siitä, että ikä on vain numero: kirjan kohdehenkilö ja kirjoittaja ovat molemmat varttuneen ikäisiä naisia. Eero luovutti tilanpidon seuraavalle sukupolvelle joitakin vuosia sitten. Kallio pitää toivoa ihmiselämän keskeisenä ja väkevänä voimana, jota voi myös harjoitella ja vahvistaa. Marketit ovat muisto vain. Kirja-arvosteluja Ulla-Maija Paavilainen: Suurin niistä on rakkaus – Kirsti Paakkasen tarina (Otava, 2020) Kirsti Paakkanen tunnetaan parhaiten mainostoimisto Womenan perustajana ja Marimekon pelastajana. Parrasvalojen loisteesta on helppo siirtyä Tähtelän omaan hiljaisuuteen hengittämään luonnon voimaa. K u va : K ar i M äk e lä SAUNA MIESPORUKALLA PYSTYYN K yrösjärven rannalle Ikaalisten Vanhan kauppalan kärkeen on noussut upea sauna. Karanteeni rauhoittaa O len 72-vuotias helsinkiläinen, ikäkaranteenissa. Minulle tällainen osallistuminen on tärkeätä sosiaalista toimintaa. Valtion määräämä karanteeni rauhoitti elämän kotiini ja lähikauppaan. Se on henkilöhistoriaa, kansakunnan historiaa ja rakkausromaani. Viime vuosina hän harrasti tilalla maatilamatkailua. Hänestä piirtyy kuva poikkeuksellisena, peräänantamattomana ja sitkeänä naisena, jonka elämän suurin intohimo ja rakkaus on työ. 18 Lyhyesti. Ennen ei ollut aikaa. Kun hän jäi eläkkeelle, jäi aikaa entistä enemmän kaikenlaiseen toimintaan. Tietysti Eero on ollut mukana myös saunarakennuksen talkootöissä. Aikaa ja ajatuksia itselle ja läheisille ei ole muka koskaan riittänyt. Sen rakentaminen on vaatinut parin vuoden ponnistuksen, talkootunteja mittavan määrän. Toivottomuus on monien tutkimusten mukaan merkittävä riski elämän merkityksettömyydelle ja itsetuhoisille ajatuksille. Ensimmäisen kerran vuosikymmeniin olen ajatellut, mitä elämä on. Piti matkustella. Miesten pukuja, tumma puku on ainoa mitä enää tarvitsee
2 LAULUJA rakkaudesta dokumenttielokuva kertoo viisi erilaista tarinaa varttuneiden rakkaudesta. Ainakin yhdestä asiasta sisäisen ikääntymisen huomaa, sen huomaa tavasta, miten puhumme itsellemme. K u va : E m m i K al lio , R u u kk u al tt ar i, 2 2 , ak ry yl iv är i ka n ka al le Vanhustyö 4 2020 19. Mutta miten muuttuu oma sisäinen minämme, miten sen voi havaita. Hänen laulunsa ryydittävät iäkkäiden esiintyjien tarinoita. Sinä olet myös itse ansainnut kaikki ne arvostava, kauniit, hellät ilmaisut, joita olet antanut kanssaihmisille. syyskuuta. Kansallisteatterin Suuri näyttämö. Vanha viisaus sanoo: ellei käytä osaamistaan, niin taito ruostuu, unohtuu. Puheen yleissävy on usein kriittinen, sanat ankeita, jopa moittivia. Kuunneltavissa Yle Areenassa. Tampereen Taiteilijaseuran 100-vuotisjuhlanäyttely avautuu 50-vuotiaassa Galleria Saskiassa 18. – Varmaan ihan hyvä tyyppi! nimimerkki Meri Koutti kulttuurivinkkiä syksyyn 4 1 TEATTERIESITYS Hitler ja Blondi on ohjaaja Michael Baranin hurmaavalle Seela Sellalle (83) kirjoittama rooli. Ohjaaja Anu Kuivalaisen elokuvassa päästään lähelle, iholle asti. Mutta miksi sanastomme on erilainen, kun puhumme itsellemme. Oma minä on ainoa ihminen maailmassa, jonka kanssa olemme tekemisessä jokaisen päivän jokaisena hetkenä, meillä ei ole ketään niin läheistä kuin oma itse. Osaamme käyttää sitä monipuolisesti ja poimia sieltä eri tilanteisiin sopivia sanoja, joilla lohdutamme, kannustamme ja tuemme kanssaihmisten hyvinvointia ja jaksamista. YLE Radioteatteri ja Kansallisteatterin Kiertuenäyttämö. Esityksessä on kolmetoista laulua diktaattorille, sankarille, paimenkoiralle ja pianolle. Ulkoisia muutoksia, kuten hiusten harmaantuminen ja ihon rypistyminen, on helppo havaita. 3 TAMPEREELLA vietetään syksyllä taiteen juhlia. Pakina: Olet hyvä tyyppi I kääntyminen aiheuttaa muutoksia ulkoisesti ja sisäisesti. Yhdessä niistä Ritva Oksanen (80) toteaa, ettei kaipaa enää miestä elämäänsä. Tässä olisi opiksi otettavaa nuoremmalta sukupolvelta, joka osaa reippaasti kertoa omista vahvuuksistaan. Sama tapahtuu sanoille, joilla puhumme sisäiselle minälle. Kun seuraavan kerran vilkaiset peiliin, niin voisiko vuoropuhelu olla seuraavanlainen: – Ei hullumman näköinen – Ikäihmiseksi ihan on hyvin säilynyt, olemuskin vielä simssakka. 4 TUOKIOKUVIA neljän seinän sisältä on ääniteosten sarja eristyksissä olevista ikäihmisistä. Olen huomannut, että me varttuneet emme aina kohtele itseämme arvostavasti, vaan meille jää helposti päälle itseään vähättelevä vaihde. Elämän aikana meille on kertynyt mittaamaton määrä erilaista osaamista, myös laaja sanavarasto
Katse kertomukseen: uusia tuulia ikääntyvien asumispolitiikkaan Uudenlaista näkökulmaa asumispolitiikkaan voidaan löytää kuuntelemalla ikäihmisten kertomuksia erilaisista ratkaisuista. Mutta nyt, nyt sitten olen oikein tyytyväinen, että olen päässyt.” Kehittäminen ja tutkimus 20. ”J uu ei, ei mitään, en ollut ajatellutkaan, mutta että joskus sitten ajatellut kyllä niin, että kun mulla oli neljä huonetta ja keittiö, et…on sitä, se aina kiipeäminen ja kaikki, että täytyy joskus katsella, mutta että sitä en koskaan kyllä muista, että olisin ajatellut, että tänne olisin tullut. Niiden avulla saadaan tärkeää tietoa siitä, miten erilaiset politiikkatoimet vaikuttavat arjessa