TEEMA: Kotona eläminen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen selvitti, miten tämän päivän 80-vuotiailla menee. 2 SENIORARBETE 2 • 2015 Seuraava numero ilmestyy 12.6.2015 | Lehden teemana on Toimintakyky. 25 12 18 Kaarinaan on avattu maan ensimmäinen perhehoitokoti, Säde, jossa Esa Palin asuu. Anna-Liisa Rekolan elämän varrella on syntynyt tuhatkunta runoa.
Johannes Koroma Kannen kuva: Marja Haapio Suomessa on yli miljoona yli 65-vuotiasta. Jarmo Suominen ja Erkki Vauramo 12 Ilmarinen selvitti: 80-vuotiaat ovat elämäänsä tyytyväisiä Leena Valkonen 14 Järjestöt vetoavat. Ikääntyneen väestön mielenterveysasiat kuntoon Leena Valkonen 16 Kuuloliiton projekti tukee ikäkuuloisten toimintakykyä Tuija Tuormaa 18 Perhekodissa on mukava muistella menneitä Klaus Somerkoski 22 Tavoitteena sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys Herttakaisa Kettunen (toim.) 25 Anna-Liisa Rekolan elämänkaaren kokemukset jalostuivat runoiksi Eeva Mehto 28 Ikääntyneet oppimassa tietotekniikkaa -tukea vertaisohjauksesta Tiina Etelämäki 30 Tulossa turkulainen ikäihmisten palvelutori. Olemme myös Facebookissa VTKL10 www.vtkl.fi Kolumni 4 Elämistä, ei vain palveluja ja hoitoa Satu Helin 5 Korjausneuvonta tukee ikääntyvien kotona asumista kysy&vastaa 6 Ulla-Maija Laiho: Katsotaan mahdollisimman puhtaalta pöydältä, millä tavoin palvelut järjestetään Leena Valkonen 10 Onko Suomessa liikaa laitoshoitoa. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata lähetettyjä tekstejä tarvittaessa sekä päättää tekstin julkaisemisesta ja siitä, missä lehden numerossa teksti julkaistaan. Johannes Koroma 51 Olenko siis vanhus. Useimmat elävät normaalia elämää, kuluttavat tavanomaisesti, nauttivat lisääntyneestä vapaa-ajasta ja vähentyneestä työstressistä ja sen vuoksi me elämme terveenä pitempään kuin koskaan aikaisemmin, kirjoittaa Johannes Koroma kolumnissaan sivulla 51.. Yleismääritteenä sana ”vanhus” antaa täysin väärän kuvan meidän elintavoistamme. Yksilöllisiä palveluja ja osallistumisen mahdollisuuksia Tiia Laakso 32 Yhteistyö lisää voimavaroja Katja Pynnönen, Anne Laimio ja Sari Välimäki 34 Vanhustyön johtajat 35 Sulo Aho in memoriam Elli Aaltonen 36 Turvallisuutta yhteistyöllä, koulutuksilla ja uuusilla innovaatioilla Veera Heinonen 38 Kaikki hyvin kotona elämäntavasta riippumatta Katariina Hänninen ja Marja-Liisa Laapio 40 Sotaorvot ovat yhä keskuudessamme Maija-Kaarina Saloranta 43 Pyöreän pöydän keskustelu kirvoitti runsaasti mielipiteitä omaishoidon kehittämisestä 44 Keskusliitto tiedottaa 46 Ajan Virrassa 49 Liv, inte bara tjänster och vård Satu Helin 50 Är jag alltså gammal. Sisällys Vanhustyö-lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien palauttamisesta ja niiden säilyttämisestä. 3 Vanhustyö 2 • 2015 Toimituskunta Satu Helin (pj.) Satu Karppanen Arja Kumpu Marjut Lindberg Leena Peltosaari Aaro Peuraniemi Pirjo Tiikkainen Reijo Tilvis Leena Valkonen Eevaliisa Virnes Herttakaisa Kettunen (siht.) Päätoimittaja Satu Helin satu.helin@vtkl.fi Toimitus Toimituspäällikkö Leena Valkonen Toimittaja Herttakaisa Kettunen info@vtkl.fi Taitto Herttakaisa Kettunen Toimitus ja tilaukset Vanhustyön keskusliitto Malmin kauppatie 26 00700 Helsinki puhelin 09 350 8600 Ilmoitusmyynti Vanhustyö-lehden toimitus Herttakaisa Kettunen herttakaisa.kettunen@vtkl.fi Puhelin 050 349 6911 Kirjapaino Vammalan Kirjapaino Oy Tilaushinnat 2015 1/1 vk 43 e Kestotilaus 40 e/vk Opiskelijatilaus 26 e/vk Irtonumero 6,50 e Ilmestyy 7 numeroa vuodessa Sähköisenä: www.lehtiluukku.fi/vanhustyo-lehti ISSN 0358-7304 Olemme Aikakauslehtien Liiton jäsen. Lehti julkaisee sellaisia ilmoituksia, jotka tukevat liiton ja sen jäsenyhteisöjen toiminnan päämääriä. Raja ylittyi viime vuoden heinäkuussa
Nämä ovat olleet tavoitteita jo vuonna 1993 käynnistyneessä palvelujen rakennemuutoksessa. Iäkkäiden ihmisten elämä ei kuitenkaan ole pelkkää hoitoa ja palvelua. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on seurannut lain velvoitteiden toteutumista ja tuottanut aiempaa kattavammat valtakunnalliset tiedot vanhustenhuollon tilasta. Ikääntyneiden ihmisten suurin toive on säilyä toimintakykyisenä, jotta ei joutuisi laitokseen. Useasti kuulee puhuttavan hoitoja palvelutarpeiden kartoittamisesta sen sijaan, että käytännöt palvelisivat toimintakykyisyyden arviota ja sen vahvistamista. iäkkäitä ihmisiä päivystysyksiköissä kohtaavilta ammattilaisilta, jonkin verran tutkijoilta sekä omaisilta, jotka kokevat omat voimavaransa riittämättömiksi siihen, mitä kokevat läheisen auttamisen edellyttävän. Eduskunnan oikeusasiamiehen toiminta on täydentänyt valvontaa mm. On kiitettävää, että hallituskauden lopussa nähtiin toteutunut kehityssuunta, kyettiin joustavuuteen eikä aiemmin luvattua kirjausta henkilöstömitoituksesta kirjattu lakiin. Taustalaskelmien mukaan laitoshoidon osuutta vähennetään, kotihoitoa tehostetussa palveluasumisessa sekä yksityiskodissa lisätään, kuten myös omaishoidon tukea. Puhutaan asumispalveluista. Iäkkään ihmisen hoitojärjestelyn pysyvyys ja henkilön oman näkemyksen kuuleminen hoitopaikasta päätettäessä ei ole toteutunut riittävästi. Kotihoidon vahvat puolestapuhujat löytyvät ainakin viranomaisista ja kuntien talousvastuisista henkilöistä. ennalta määräämättömien tarkastuskäyntien keinoin. Kuluneella hallituskaudella on aikaansaatu Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaalija terveyspalveluista sekä tätä täydentävä laatusuositus. Laki ja laatusuositukset edellyttävät henkilöstön gerontologisen osaamisen ja myös johtamisen osaamisen kehittämistä, mutta iäkkäiden ihmisten palvelujen järjestämiseen liittyvästä hankintaosaamisen kehittämisestä ei ole mainintoja. 4 Viime eduskuntavaalien alla käytiin keskustelua vanhustenhoidon epäkohdista. Meneillään olevan vaalikauden keskustelunaiheeksi on noussut laitoshoidon vähentäminen, kotihoidon toimivuus ja henkilöstön kiire. Nyt luulisi valtakunnassa kaiken olevan hyvin, toisin kuitenkin on. Esimerkit koskivat pääasiassa laitoshoitoa, minkä syinä nähtiin mm. Päätoimittajalta Satu Helin Elämistä, ei vain palveluja ja hoitoa. Valvira ja aluehallintovirastot ovat valvoneet lain toteutumista. Vanhustyö-lehti 7/2014 julkaistiin teemalla ”turvallinen asuminen ja virikkeellinen elinympäristö”, mitä tämä lehti täydentää. Laatusuositusten mukainen henkilöstömitoitus ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä on lähes saavutettu. Näistä ei ole käytettävissä valtakunnallista seurantatietoa. kiire ja pieni henkilöstömäärä. Tätä toivetta tukemaan tulee perustua koko hoitoja palvelukulttuurin. Iäkkäiden ihmisten asumismuotojen kirjo laajenee. Lehti tarjoaa sekä mahdollisuuksia että varauksellisia näkemyksiä. Lakiin tehtiin vuoden vaihteessa kirjaus, minkä mukaan ”iäkkään henkilön arvokasta elämää tukeva pitkäaikainen hoito ja huolenpito on toteutettava ensisijaisesti hänen kotiinsa annettavilla ja muilla sosiaalija terveydenhuollon avopalveluilla”. Ratkaisu oli erittäin perusteltu, koska kriteerit mitoituksen taustalla vaativat kehittämistä. Järjestöt ja muut yksityiset toimijat ovat olleet pitkään velvoitettuja omavalvontasuunnitelman laatimiseen, mitä alettiin edellyttää myös kunnilta tämän vuoden alusta alkaen. Kotipalvelun ja kotisairaanhoidon sisällöistä muodostettu kotihoito on sekin palvelua, jonka tulee olla alisteinen ihmisen yksityisyydelle, ihmisen omalle kotona elämiselle. Iäkkäiden ja monesti kaikkein hauraimpien ihmisten hoivan kilpailuttamisen kriteereissä Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaalija terveyspalveluista ei ole ollut erityislain edellyttämällä tavalla hankinnan keskiössä. Lehdet antavat monipuolisia aineksia iäkkäiden ihmisten kotona elämisen edellytysten kehittämiseen. Epäilyjä ja vastustusta kuulee mm
Meillä on RAY:n kanssa pitkä yhteinen historia ja ikäihmisten asuntojen korjaustarpeet kasvavat edelleen. Liitolla on 15 korjausneuvojaa ympäri Suomen. Suurten ikäluokkien asuntojen remonttitarpeet tulevat eteen vasta tulevaisuudessa. kuntien, valtionhallinnon ja muiden tahojen kanssa. Tällä hetkellä muuta ikääntynyttä väestöä on asiakkainamme enemmän. Millaiset ovat tulevaisuuden näkymät, säilyvätkö korjausneuvontapalvelut. Meiltä kysellään paljon avustuksista ja korjaustöihin olisi enemmän tarvetta. Suurimmat yhteistyökumppanimme ovat avustustahot eli Valtiokonttori ja Asumisen rahoitusja kehittämiskeskus ARA. Korjaushetkellä asukkaiden keski-ikä oli 80,4 vuotta. Korjauksia jää kuitenkin tekemättä varojen ja avustuksien puuttuessa. Siinä käytiin läpi 120 veteraaneille tehtyä asunnonmuutostyötä ja sitä, miten he ovat korjauksen jälkeen asunnossa asuneet. Yhteiskunta avusti näiden kohteiden remontoimista noin puolella miljoonalla eurolla ja olemme laskeneet, että jos nämä henkilöt olisivat muuttaneet palvelutaloon, kulut olisivat samalta kahdeksan vuoden ajalta olleet noin 12 miljoonaa euroa. Veteraaneja olemme auttaneet hyvin suurelta osin eli autamme enemmän ns. Näin säästetään esimerkiksi yhteiskunnan varoja. Meidän pitää olla aktiivisessa yhteistyössä kaikkien niiden tahojen kanssa, jotka toimivat ikääntyvien ja ikääntyneiden parissa. Tulevaisuudessa, kun ikääntyneiden määrä kasvaa, meille tullee lisää haasteita. ARAn avustukset haetaan kuntien kautta eli teemme yhteistyötä esimerkiksi kuntien avustuskäsittelijöiden kanssa. Eli korjausavustusten ehtoja pitäisi saada sellaisiksi, että suurempi osa ikääntyneistä pystyisi niitä hakemaan. Korjausneuvonta tukee ikääntyvien kotona asumista Jukka Laakso Korjasuneuvonnan päällikkö Vanhustyön keskusliitto kysy & vastaa. Millaisia tuloksia korjausneuvonnalla on saavutettu. Ikääntyneiden määrä kasvaa koko ajan, pystytäänkö asuntojen korjausneuvontatarpeeseen vastaamaan. 5 Vanhustyö 2 • 2015 Vanhustyön keskusliitolla on ollut asuntojen korjausneuvontaa vuodesta 2000 lähtien, millainen tarve ja kysyntä korjausneuvonnalla on. Neuvojiemme alueet ovat suuria ja tämä tarkoittaa sitä, ettemme pysty valvomaan remonttikohteita, vaan olemme lähinnä se liikkeelle paneva voima. Lisäksi olemme laajastikin mukana esim. Vaikea on siis nähdä, että rahoittaja laittaisi rahahanat kiinni. heikompiosaisia. RAY tukee liiton korjausneuvontatoimintaa. Kaikenkaikkiaan RAY on tukenut korjausneuvontatoimintaa vuodesta 1991 lähtien –siis jo ennen kuin korjausneuvonta siirtyi VTKL:lle. Hyvinkin iäkkäille on pystytty muuttamaan heidän kotinsa sellaiseksi, että siellä voi vielä asua omatoimisena. Tulokset ovat vakuuttavia: remontin jälkeen asunnoissa oli asuttu noin kahdeksan vuotta, 42 kohteessa remontti oli välttämätön, jotta ikääntynyt ihminen olisi voinut jäädä kotiinsa. Asiakkainamme ovat perinteisesti olleet veteraanit ja heidän leskensä, mutta viime vuosien aikana heidän osuutensa asiakaskunnastamme on vähentynyt. Korjauksia pitäisi kuitenkin tehdä enemmän ennalta ehkäisevästi, sillä remontit tehdään usein aivan liian myöhään, vasta pakon edessä. Vuosittain heille tulee yhteensä noin 13 000 yhteydenottoa. Kyselyistä noin 2/3 koskee korjausneuvontaa pientalopuolella ja loput kerrostalohuoneistoja. Korjausneuvojien jokapäiväisessä työssä on huomattu, että tarvetta sekä asuntojen muutostöille että korjausneuvonnalle on todella paljon. ministeriöiden työryhmissä ja kaikessa sellaisessa, mikä liittyy ikääntyneiden asumiseen. Minkälaista yhteistyötä teette esim. VTKL teetti Varsinais-Suomen alueella selvityksen korjaustoiminnan vaikuttavuudesta. Tällä hetkellä suurin haasteemme on tavoittaa ne yli 80 vuotiaat, jotka eivät ole minkään yhteiskunnallisen tuen piirissä
Harmillista on, että Suomessa palveluasumisen tuotannossa on menty tavallaan yhteen tiettyyn malliin, koska sitä säätelee valtion tuki. Nämä ovat summia joihin meillä ei ole varaa. Mihin sitä uunia sitten tarvitaan. Julkisesti ja yksityisesti tuotettujen sosiaalija terveyspalvelujen arvo on noin 22 miljardia euroa. Työja elinkeinoministeriön strateginen hoitoja hoivapalvelualan HYVÄ-ohjelma selvitti keinoja vastata tuleviin työvoimatarpeisiin ja alan vetovoimaisuuden kasvattamiseen. Palveluasunto voi olla niin suunniteltu, että siellä säilyy kodinomainen tunnelma. Laitoshoidon purkua alettiin tehdä hirveällä rytinällä, kunnon suunnitelmia ei tehty ennakkoon. Se on johtanut kuitenkin lähes laitostasoisiin kustannuksiin. Ulla-Maija Laiho aloittaa keskustelun pohtimalla iäkkäiden ihmisten asumisen mahdollisuuksia: Olen kiinnostuneena seurannut tuota laitosja kotikeskustelua. Se työllistää noin 16 prosenttia maamme työllisistä, noin 400 000 henkilöä. Harva palveluja tarvitseva vanhus käyttää omaa keittiötä, vaan hän käy yhteisessä ruokasalissa syömässä tai hänelle tuodaan ruoka kotiin. Se ei ole edes inhimillisesti mahdollista, varsinkin jos prosessit on huonosti suunniteltuja. Sen lisäksi tulee asuminen, jonka vanhus maksaa. Kesimääräinen kuukausieläke on 1500 euroa brutto. Erittäin harvalla on sellainen eläketulo, että pystyy itse maksamaan yli 4000 euroa kuukaudesta hoidostaan. Kotihoidossa menee aivan valtavasti aikaa matkoihin. Aran tuki edellyttää tietyntyyppistä suunnittelua ja tietyntyyppisiä kohteita. Vuoteen 2030 mennessä alan ammattitutkinnoin suorittaneista henkilöistä siirtyy eläkkeelle yli puolet, yli 150 000 henkilöä. Kyllähän ollaan isojen kysymysten äärellä siinä, miten turvata kotona asuminen. Aika joka ollaan vanhusten luona voi olla alle puolet työpäivän pituudesta. Muu aika menee matkustamiseen ja raportointiin. Palveluasumisella on korkea hinta. Noin 340 000 henkilöllä on sote-alan ammattitutkinto. Meillä laitoshoidon purku aloitettiin kompensoimalla sitä tehostetulla palveluasumisella. Ulla-Maija Laiho: Katsotaan mahdollisimman puhtaalta pöydältä, millä tavoin palvelut järjestetään Teksti ja kuvat: Leena Valkonen Monesti voisi kysyä, emmekö itse voi kantaa vastuuta läheisestämme ja naapurustosta, että kaikki on hyvin. Hoivasta 130 euroa/ hoitopäivä tekee 45 000 euroa vuodessa. Sen sijaan huoneissa on tilava parveke, jossa voi käydä ulkoilemassa ja isoja yhteisiä oleskelutiloja. Kiireestä kärsivät sekä hoitohenkilökunta että kotonaan apua odottavat ihmiset. 6 Työja elinkeinoministeriön kehitysjohtajan Ulla-Maija Laihon mielestä sosiaalija terveyspalvelujen järjestämiseen tarvitaan nyt avarakatseisuutta. Tämä kaikki on verorahaa. Nyt tulee paljon kritiikkiä ja laatuongelmia koska kotipalvelun työntekijät eivät ehdi niihin aikatauluihin, jotka heille on määritelty. Erona meihin on se, että huoneissa ei ole keittiötä tai keittokomeroa. Se kaventaa vaihtoehtojen mahdollisuuksia. Esimerkiksi Itävallassa Wienissä on kehitetty mielenkiintoisia malleja, joissa ihmiset asuvat omissa huoneissaan laadukkaissa palvelutaloissa. Sote-ala on Suomen työllistävin toimiala. Kelasta saa asumistukea, ja se on rakennettu niin, että Kela saadaan korvaamaan asuminen mahdollisimman pitkälle. Kotihoidossa aikaa kuluu matkoihin Kotihoidosta puhutaan julkisuudessa, että siellä on ikuinen kiire
Sen tuloksena tiedämme, että meillä on 326 000 sosiaalija terveydenhuollon ammattitutkinnon suorittanutta henkilöä, joista noin puolet jää lähivuosina eläkkeelle. Yksi kysymys on sitten, pitääkö vanhukset keskittää jonnekin, jos he eivät itse tee päätöstä muuttaa palvelujen äärelle. Kun ihmisiltä kysytään, missä he haluavat asua vanhana, niin useimmiten vastaus on, että haluan asua kotona. Hyvinvointiyhteiskuntaan tottuneina sanomme usein, että tämä kuuluu mulle. Tämä ajattelu ei ole meille ominaista. Mutta olisi aikaa tehdä myös vanhustyötä. Vastaus on kiinni siitä, miten kysytään. Mikä olisi koti silloin. Kansalaistoiminta on murroksessa. Olen huolissani siitäkin, että hoivaa yritetään yhä enemmän toteuttaa omaishoidon kautta. Mikään asia ei onnistu Suomessa ilman laajaa yhteistyötä. Vapaaehtoistyön kautta tulee elämään uusia piirteitä; jännittäviä keskusteluja vaikka politiikasta, muisteluja matkoista ja mahdollisia keskusteluja kulttuurista, toinen toistaan innostavaa. 7 Vanhustyö 2 • 2015 Mikään asia ei onnistu Suomessa ilman laajaa yhteistyötä. Heillä ei ole omaisten turvaa. Haluamme tehdä jotain tarpeellista ja merkityksellistä myös oman perheen ulkopuolella. Mutta jos pitää jotain lähimmäistä auttaa, niin se ei kuulu. Ikääntyvä väestö alkaa myös vaatia uuden tyyppisiä ja laadukkaampia palveluja. Pidän arvokkaana vapaaehtoistyötä, ja toivoisin todella, että uutta nousua tulisi nyt varsinkin kun meitä osaavia ja hyväkuntoisia ihmisiä jää työelämästä pois. Jos toimintamalleja ei muuteta, on edessä laatukriisi. Valitettavan usein haluamme, että yhteiskunta hoitaa ja ainakin korvaa meille rahallisesti esimerkiksi lähimmäisellemme annetun avun. kotipalvelulla maassa, joka on harvaan asuttu. Mistä löytyvät tekijät ja mikä on palvelun osuus kokonaistyöajasta. Hoiva-avustajia on koulutettu tähän mennessä lähes 700. Meillä on varsinkin suuremmilla kaupunkiseuduilla paljon ihmisiä, jotka ovat valinneet perheettömyyden ja jotka vanhenevat täysin yksin. Eläköityvien sairaanhoitajien ja lähihoitajien joukkoa ei voi korvata uusilla työntekijöillä, koska muillakin toimialoilla tarvitaan työntekijöitä. Jos katsoo muita Pohjoismaita tai Keski-Euroopan maita, niin siellä on vapaaehtoisia ja toisesta huolenpidon kulttuuri ja yhteisöllisyys nousee esiin. Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta haetaan yhdessä ratkaisut. Mennään lähipubiin, tunnetaan oma yhteisö ja koetaan, että ollaan kotiseudulla. Esimerkiksi Helsingissä yksin asuvia asuntokuntia on lähes puolet. Eikä apua ole lähellä. Onko se haavekuva. Tällainen rohkeus ja sitkeys on äärimmäisen tärkeää. Työja elinkeinoministeriön HYVÄohjelma päättyi maaliskuussa. Pitäisi kysyä, millaisessa ympäristössä haluat asua, kun tarvitset apua etkä pärjää arkiaskareissasi. Ajatellaan vaikka Brittein saarilla ”Community spirit” henkeä. Mitä opittiin HYVÄ-ohjelmasta. Suomessa lainsäädännön avulla määritellään virnaomaisille vastuita. Mitä kun lähtee vessaan ja kaatuu, eikä pääse ylös. Tässä on paljon myönteisiä mahdollisuuksia. Monesti voisi kysyä, emmekö itse voi kantaa vastuuta läheisestämme ja naapurustosta, että kaikki on hyvin. Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta haetaan yhdessä ratkaisut. Ollaan lastenlasten kanssa ja autamme lastemme perheitä. Toiseksi pitää olla rohkea Jos on näkemys, kuten meillä hoiva-avustajien koulutuksesta ja tehtävistä, ei pidä tinkiä tavoitteesta, muuten ei koskaan mitään uutta synny. Hoiva-avustajasta voi jatkaa kouluttautumista edelleen lähihoitajaksi.. Kenen kuuluisi auttaa. HYVÄ-hankkeessa keskeisin havainto oli, että on äärimmäisen tärkeää rakentaa yhteistyöverkosto eri toimijoiden kanssa
Kyllä pitäisi käydä läpi nämä monet suositukset, joita noudatetaan kuin normeja. Henkilöstömitoitukselle ei ole mitään lainsäädäntöperustaa, se on vanhuspalvelujen laatusuositus, jonka kuntaliitto ja STM on antanut ja Avit noudattavat sitä suositusta. Mutta sehän ei riitä, jos tarvitsee apua. Ja sitten kysymys henkilöstön kelpoisuusehdoista. Vastaavatko säädökset uudistumistarvetta. Usein puhutaan käsitteellisellä tasolla, mutta ihmisten pitää ymmärtää, mitä tarkoitetaan. Siinä mallissa julkinen sektori, valtio tai maakäräjätyyppinen kuten Ruotsissa tai kunnat, vastaisivat järjestämisestä, mutta ei tuottamisesta. Olisiko toimiva malli, jos valinta annettaisiin palveluseteleillä palveluun oikeutetulle ihmiselle. 8 HYVÄ-ohjelma 2009–2015 HYVÄ-ohjelma 2009–2015 Työja elinkeinoministeriön (TEM) strateginen ohjelma hoitoja hoivapalvelualan työja elinkeinopoliittiseksi kehittämiseksi toteutti mm. Tämän vaiheen päätteeksi käynnisti vanhuspalvelujen ja -asumisen kehittämiseen perustetun Yrjö ja Hanna -säätiön toiminnan. Työura: Työelämässä vuodesta 1974 alkaen. Meidän pitäisi selkeästi viranomaisena kääntää ajatus toisin päin, mitä toivomme, mitä odotamme ja mitä tuotteita haluamme palvelujen tuottajilta. Täytyy ryhtyä kehittämään fiksun hoiva-asumisen konseptia.. Olemme vastikään muuttaneet uuteen kotiin, joka täyttää kaikki ikääntyvän ihmisen hyvän ympäristön kriteerit. Sitten on tämä valtavan iso toimintaympäristöön liittyvä Sote-uudistus. Sosiaalija terveydenhuollon lainsäädäntöä ollaan uudistamassa ja odotan lainsäädännöltä mahdollistavaa asennetta ja tasapuolista suhtautumista palveluntuottajiin. Niin kauan, kun meillä on lainsäädännön turvaama kuntien itsehallinto, en usko, että kuntaperustalla saadaan asia hoidettua. Toimijat kentällä eivät oikein ole selvillä, mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä ja tämä on järkevän kehittämistoiminnan kannalta erittäin huono asia. Tulisi aidosti miettiä, millaista henkilökuntaa kussakin hoivapaikassa todella tarvitaan; minkä verran tarvitaan hoiva-avustajia, sairaanhoitajia tai lähihoitajia. Missä haluat asua, kun arki ei enää suju omatoimisesti. On huono keino, jos pitää lähteä riitautusten kautta kehittämään meidän vanhuspalvelujamme, päättää työja elinkeinoministeriöstä eläkkeelle siirtyvä Ulla-Maija Laiho. Suunnittelemattoman ajankäytön ja tuloksettoman oleilun opettelu. Jos emme saa selvyyttä näihin suositusten muotoisiin normeihin, niin emme pääse tilanteesta eteenpäin. Nyt ollaan määrittelykierteessä, josta ei näy ulospääsyä. Pitkä ura kuntasektorilla ja valtionhallinnossa asuntoasioista. Kolmanneksi pitää olla selkeät, konkreettiset tavoitteet. Vanhuspalvelujen laatusuositus henkilöstörakenteeksi ja Aran suunnitteluvaatimukset ovat viranomaisten omia linjauksia, joita edellytetään noudatettavaksi, niin kuin ne olisivat lainsäädäntöä. Näin saataisiin parhaat ratkaisut kuntien yritysten ja järjestöjen toimintamalleista käyttöön. Sen voi yrittää riitauttaa, mutta kuka uskaltaa saada Avista ja Valvirasta itselleen vihamiehen. Ulla-Maija Laiho Syntynyt: Olympiavuonna 1952 Jyväskylän maalaiskunnassa. Jos hanke jää paperiksi hyllyyn tai tiedostoksi koneelle, se on yhteiskunnan varojen tuhlausta. 1990 -luvun lopulta alkaen hallitusohjelmahankkeiden vetäjänä Lipposen I ja II hallituksen osallisuushankkeessa ja Lipposen II ja Vanhasen hallituksen aluekeskusohjelmassa. Neljäs opetus on se, että hankkeet pitää osata lopettaa. seuraavia: • Tuotti ennakointimallin toimialan työvoimatarpeen ja tarjonnan kehityksestä • Tuotti SOTE-alan tutkintorakennetta hyödyntävän koulutusmallin vanhusja vammaispalvelujen avustaviin tehtäviin ja käynnisti maahanmuuttajataustaisille henkilöille tarkoitetun hoiva-avustajakoulutuksen • Tuotti laajan ja ajantasaisen tietopohjan hoitoja hoivapalvelujen yritystoiminnan kehityksestä ja palvelumarkkinoista. • Käynnisti sairaanhoitajien kansainvälistä rekrytointia • Käynnisti FinlandCare-ohjelman toimialan yritysten kansainvälistymiseksi ja viennin edistämiseksi • Loppuraportti netissä www.tem.fi/ ajankohtaista/julkaisut: Hyvää yrittäjyydestä ja yhteistyöstä, HYVÄ 2009–2015. Mitä odotat eläkeajaltasi. Mietitään, miten tämä työ jatkuu ja kuka jatkaa sitä tässä organisaatiossa. Tavallisestihan työnantaja rekryää sen tyyppisiä henkilökuntaa kuin tarvitsee. Sisältörikasta arkea, johon kuuluvat ruumiin ja hengen kulttuuri, yhdessäolo läheisten kanssa, myötäeläminen lastenlasten kasvussa ja kehityksessä. Keväästä 2009 alkaen vetovastuu Hyvä -ohjelmasta. Ollaan suossa, jos työnantaja haluaa taloonsa työntekijöitä hoidettavien palvelutarpeiden mukaan, mutta aluehallintovirasto ei hyväksy tätä työnantajan mitoitusta
TÄMÄN MERKIN TAKANA ON TUHANSIA HYVIÄ . 800 järjestön toimintaa. RAY rahoittaa vuosittain n. RAY TUKEE TÄNÄ VUONNA VANHUSTYÖN KESKUSLIITTO RY:N HYVIÄ TEKOJA 3 079 000 EUROLLA. KOJA 66263_RAY_tukee_2015_Vanhustyon_keskusliitto_A4.indd 1 23.2.2015 8.51. Tämän merkin takana on tuhansia hyviä tekoja. Sadattuhannet saavat apua eri elämäntilanteissa
Lukujen käyttö näkyy esimerkiksi vanhuspalvelulaissa, jossa kotona asuvien vanhusten määrän tavoitteeksi asetetaan 91–92 % yli 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä. Tällä hetkellä kodin ulkopuolista asumista on terveyskeskusten vuodeosastoilla pitkäaikaishoidossa, vanhainkodeissa ja tehostetussa ja tavallisessa palveluasumisessa yhteensä noin 60 000 paikkaa. Ongelmallisin on tällä hetkellä palvelurakennusten mitoitus. Onko kohdennus toimiva kotonaasumisen ja ympärivuorokautisten palvelujen kesken Esimerkiksi vanhuspalvelujen mitoitusta voitaisiin lähestyä seuraavasti. Aalto-yliopisto on viime vuosina käynyt arvioimassa palvelurakennuksia viiden sairaanhoitopiirin ja yhteensä noin 800 000 asukkaan alueella. Teksti: Jarmo Suominen ja Erkki Vauramo Kuva: Eeva Mehto/Kuvaliiteri rä on noin viisi tuntia viikossa, merkitsee tämä vuodessa noin 260 tuntia ja 45 euron tuntihinnalla noin 11 700 euroa vuodessa. Tähän on päässyt myös Eksotessa. Tällaisissa tapauksissa vanhuspalvelujen kokonaishenkilökuntamäärä on suunnilleen sama, mutta ne on ryhmitetty täysin eri tavalla. Arvioita kustannuksista Jos kotipalvelujen keskimääräinen määOnko Suomessa liikaa laitoshoitoa. Kun nyt kiinnitetään huomiota siihen, että maassamme 160 palveluyksikössä on henkilökuntaa alle mitoitustason ja toisaalta alueella on tuhansia ylimääräisiä työntekijöitä, jossakin on vikaa. Vastaavasti laitospaikka voi olla 120 euron päivähinnalla laskettuna 43 800 euroa vuodessa. Tämä merkitsee sitä, että kun tavoitetaso on noin 40 000 paikkaa, on meillä tällä hetkellä liikaa noin 20 000 paikkaa yli tavoitetason. Näin ei voida tietenkään jatkaa. 200 hoitajaa on 4 % 5 000 vanhuksesta, eli voisimme määritellä palveluhenkilökunnan määrän 4 %:ksi vanhusten määrästä. Kustannuksia pyritään hillitsemään erilaisilla ylärajamääritte. Tästä saamme alkuperäiskodin ulkopuoliselle asumiselle rajat. Arvioinnin mukaan terveyskeskusasumista ja palveluasumista on liikaa. Näin ollen sektori ei itse kovin mielellään tarkastele itseään kovin kriittisesti. 9 % alkuperäisen kodin ulkopuolella merkitsisi noin 44 000 paikkaa ja 8 % noin 39 000 paikkaa. Seurauksena on, että vanhukset kriisin jälkeen pääsevät suoraan kuntoutukseen ja kuntoutuksesta he palaavat kotiin joskus jopa niin hyväkuntoisina, etteivät he tarvitse niitä kotipalveluja, joita he aikaisemmin ovat saaneet. Jotta palveluja voitaisiin arvioida, tarvitaan tunnuslukuja. Tämä näkökulma näkyy myös vanhuspalvelujen henkilökunnan ja rakennusten mitoituskeskustelussa. Kotihoitoa on oleellisesti vahvistettu ja kuntoutus on resursoitu huomattavasti aktiivisemmin. Mitä lääkkeeksi, siitä kirjoittavat professorit Jarmo Suominen ja Erkki Vauramo. Kun lisäksi tarkastellaan viimeaikaista kasvua, on se BKT:n hidastumisesta tai alenemisesta riippumatonta ja jatkuvaa. 10 Sosiaalija terveyssektorille on ominaista, että alue pyrkii kasvamaan jatkuvasti, koska kyky kehittää palveluja toisille ihmisille on rajaton. 20 000 paikkaa liikaa merkitsee myös 7 000–10 000 tarpeetonta tai väärää työtä tekevää työntekijää. Jos hoivapäivän keskihinta olisi 100 euroa. Mitoituksen riittävyys tulee uuteen valoon, kun tiedämme, että Ruotsissa on useissa paikoissa päästy siihen, että 94 % vanhuksista asuu kotona. Kun paikkoja on liikaa noin 20 000, merkitsee tämä yhteensä noin 650 miljoonan euron lisälaskua. Erotus on noin 32 000 euroa. Palvelurakennusten toimivuus Vanhuspalveluissa käytetään myös muita kuin henkilöstömitoituksia. Jos ajattelemme, että meillä on 5 000 yli 75-vuotiasta henkilöä ja heistä 8 % asuu erilaisissa palvelujärjestelmissä, merkitsee tämä 400 paikkaa ja jos näitä paikkoja hoitamassa on 0,5 henkilöä paikkaa kohti, saamme 200 hoitajaa
Tilat ovat liikkumaan johdattelevia, vaatteet omia, huone muistuttaa hotellihuonetta. Laitoksissa on lisäksi se ominaisuus, että ahtaus pakottaa vanhuksen olemaan sängyssä ja näin kunto huononee jatkuvasti. Tutkimus on ilmestynyt Kunnallisalan kehittämissäätiön (www.kaks.fi) tutkimusjulkaisujen sarjassa.. Kun mietimme nyt sitä, mitä joudumme tekemään, on ensisijaiseksi nostettava kuntoutus aivan toisenlaiseen merkitykseen. Ruotsissa vanhus saa automaattisesti kuntoutuksen kriisin jälkeen. Kuntoutus on erillisessä kuntoutussairaalassa, jossa toimintaa harrastetaan useampia tunteja päivässä, ei 20 minuuttia viikossa, kuten on tavallista terveyskeskuksen vuodeosastolla. Suomessa syntyneet vanhukset eivät ole missään erityisasemassa. Eteinen ja wc-yhdistelmä vievät enimmän tilan. Tiedetään mm. Jos tarkastelemme vanhusten palvelutarvetta, tulee palveluasuntoihin yli puolet tulosyyllä muistisairaus/dementia. Nämä havainnot ovat sellaisia, että myös meillä täytyisi miettiä, missä on vika. Näin ollen suomalainen rotu ei ole sellainen, joka erikseen tarvitsisi paljon vanhuslaitoksia. Kun jäljelle jäävään tilaan sijoitetaan keskelle sairaalasänky tai muu iso sänky, rollaattori ei enää mahdu pyörimään eikä tilaa saada kalustettua niin, että olisi jokin motivaatio nousta sängystä ylös. Lue lisää: Aalto yliopiston tutkimus Sisältöä sote – uudistukseen – tunnuslukuja terveydenhuollon suunnitteluun 2014. Sosiaalija terveyssektorille on ominaista, että alue pyrkii kasvamaan jatkuvasti, koska kyky kehittää palveluja toisille ihmisille on rajaton. Kun kokonaispintaala on rajoitettu ja wc-normista on tullut iso, on seurauksena se, ettei vanhus enää itsenäisesti pysty asumaan palveluasunnossa. He ovat samanlaisia tavallisia vanhuksia kuin muutkin. Tämä on sikäli merkittävää, että viimeisen 10 vuoden aikana Ruotsissa on pystytty vähentämään paikkoja liki 20 %. Samaan aikaan on Suomessa kasvatettu järjestelmää neljänneksellä. Tämän ympäristön tulokset ovat olleet niin hyviä, että Ruotsissa tällä hetkellä voidaan vähentää olennaisesti palveluasuntopaikkoja. akateemikko Riitta Harin tutkimuksista, että vanhus siirtää osan muististaan esineisiin. Hän on toimintakykyinen omassa kodissaan vanhoine huonekaluineen, mutta jos hänet siirretään vanhukselle valmiiksi kalustettuun tilaan, ei toimintakyky säily. 11 Vanhustyö 2 • 2015 lyillä ja henkilökunnan työtä pyritään minimoimaan tekemällä työolosuhteet heille helpoiksi
Vastausprosentti oli 52. Vajaa puolet odottaa saavansa palveluita myös perheeltään. Miehillä takana on keskimäärin 40 vuoden työura, naisilla vuosia työelämässä kertyi keskimäärin 35. Palveluja arjesta selviämiseen on käyttänyt noin kolmannes. Enemmistö asuu edelleen omassa kodissaan eikä tarvitse palveluita selvitäkseen arjesta. Vuonna 1935 syntyneistä suomalaisista on elossa noin 30 000 henkilöä. – Mielenkiintoinen yksityiskohta tutkimuksessa on, että eniten sekä 80-vuotiaita miehiä että naisia huolettaa naisten terveys, Kivihuhta sanoo. Puhelinhaastatteluun vastasi lokajoulukuussa 2014 kaikkiaan 500 vuonna 1935 syntynyttä eläkeläistä. Joka kolmas tarvitsee palveluita arjessa selviämiseen Elinvoimaa 80-vuotiaat saavat erityisesti perheestä, sukulaisista ja ystävistä. Naiset ovat kaiken kaikkiaan miehiä tyytyväisempiä, aktiivisempia ja sosiaalisempia. Vapaaehtoistyötä on tehnyt reilu kolmannes ja lastenlapsia hoitanut yli puolet. Kysymykset olivat kolmesta teemasta; elämän laatu, toimeentulo ja yhteiskunnan palvelut. Kolmannes on varautunut ostamaan hoivapalveluita itse. Kyselyn mukaan ikäryhmästä 87 prosenttia asuu kotona ja 45 prosenttia yksin. Suurin osa, 65 %, vastanneista, odottaa kuitenkin tulevaisuudessa saavansa palveluita yhteiskunnalta. – Positiivista on sekin, että vain joka kymmenes kyselyyn vastanneesta oli mielestään yksinäinen, Kivihuhta kertoo. Sosiaalisista suhteista voimaa saavat erityisesti naiset. Heistä miehiä on 12 000 ja naisia 18 000. Eläke riittää useimmille Tutkimuksen mukaan eläke riittää elämiseen hyvin joka toiselle. Valtaosa vuonna 1935 syntyneistä eläkeläisistä on ollut eläkkeellä jo 20 vuotta. Tutkimustulos julkaistiin helmikuussa Ilmarisen ja Vanhustyön keskusliiton yhteisessä iAreena-tapahtumassa.. Tutkituista seitsemän prosenttia oli pelkän kansaneläkkeen varassa. Vähintään 1400 euron suuruisen kuukausieläkkeen koettiin riittävän hyvin. Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan 80-vuotias saa eläkettä keskimäärin 1540 euroa kuukaudessa. 12 iAREENA Tutkimuksemme mukaan valtaosalla tämän päivän 80-vuotiailla menee mukavasti. Huolenaiheena ikääntyvillä on etenkin oma terveys ja jaksaminen sekä yhteiskunnan teknistyminen. Tutkimuksessa selvisi, että sukupuolten välillä on eroja suhteessa tyytyväisyyteen. Kyselyn mukaan tämän päivän 80-vuotiaat pärjäävät oman arvionsa mukaan arjessa vielä hyvin. Suurin osa ei tarvitse lainkaan palveluita, ja useimmiten päivät kuluvat kotona arkisissa askareissa. Naisista yksin asuu noin 60 prosenttia, miehistä vain noin 20 prosenttia. Naiset ovat myös säästäväisempiä. Myös liikunta ja muut harrastukset ovat tärkeitä. Monissa vastauksissa painottui eläkkeelle siirtymisen joustavuus terveydestä ja kunnosta riippuen. Miesten keski-eläke on 1 770 euroa, naisilla 1 380 euroa. Sen sijaan esimerkiksi asumisjärjestelyt eivät huoleta 80-vuotiaita. Suurimalla osalla 80-vuotiasta on säästöjä, mutta vain harva on joutunut turvautumaan niihin. Teksti: Leena Valkonen Kuva: Herttakaisa Kettunen Ilmarinen selvitti: 80-vuotiaat ovat elämäänsä tyytyväisiä Suurin osa 80-vuotiaista on elämäänsä tyytyväisiä ja toimintakykyisiä, ilmenee Ilmarisen tekemästä tutkimuksesta. Yhtenä syynä siihen on, että heidän eläkkeensä on miehiä pienempi, Kivihuhta arvioi. Tulos on jopa yllätys yleiseen mielikuvaan verrattuna, sanoo Ilmarisen eläkevakuuttamisesta vastaava varatoimitusjohtaja Sini Kivihuhta. Sopiva eläkeikä on joustavasti 65 vuotta Useimmat 80-vuotiaat olivat sitä mieltä, että sopiva eläkeikä on 65 vuotta. Joka kuudes oli tehnyt jossain vaiheessa eläkkeelle jäätyäänkin töitä
Ikääntyneiden oma käsitys terveydentilastaan on kyselyiden mukaan hyvä. Toimintakyky on vahvuutta joka iässä. Tarvitaan ohjausta, neuvontaa ja toimintakykyisyyden tukemista ja vahvistamista. Näen keskeisenä ihmisten oman toimintakykyisyyden tukemisen. Ystäväpiiri-toiminta lievittää yksinäisyyttä Pehmeästä Ystäväpiiri-toimintamallista on saatu kovia tuloksia iäkkäiden ihmisten yksinäisyyden lievittämisessä, kertoi vanhempi suunnittelija Anu Jansson Vanhustyön keskusliitosta. Käsitys vanhuudesta sairauksien kasaumana ja raihnaisuutena on muuttumassa. Ryhmistä saadun palautteen perusteella yhdeksän kymmenestä Ystäväpiiri-ryhmään osallistuneesta kokee yksinäisyyden tunteen lievittyneen ryhmätoiminnan aikana. muuttuvaa vanhuuskuvaa ja sen suhdetta palvelutarpeeseen. Kolmas ikä on vahvaa vanhenemista: se on osallistuvaa ja sosiaalista, on harrastuksia, isovanhemmuutta ja seuraavien sukupolvien tukemista – mutta kuinka pitkälle. iAreena ajankohtaisfoorumi järjestettiin nyt viidennen kerran.. On harmillista, että laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaalija terveyspalveluista on kääntynyt puhekielessä ja jopa lakiteksteissä Vanhuspalvelulaiksi ja siihen terveydenhuoltolaista sisällytetyt preventiiviset eli ennaltaehkäisevät osiot jäävät helposti pienempään rooliin. 13 Vanhustyö 2 • 2015 Muuttuva vanhuuskuva iAreenan seminaariosuudessa pohdittiin lisäksi muuttuvaa vanhuuskuvaa ja tulevaisuuden trendejä. Yli satavuotiata väestöstä on jo yli 700. Tilaisuudessa oli lisäksi toimittaja Johanna Korhosen vetämänä paneelikeskustelu, jossa päivän teemaan pureutuivat professori Kaisu Pitkälä Helsingin yliopistosta, professori Timo Strandberg Helsingin ja Lapin yliopistosta, dosentti Kirsi Lumme-Sandt Tampereen yliopistosta sekä toimitusjohtaja Elisa Pilli-Sihvola Hoivia sisälähetyksestä. Palvelun tulisi pohjautua aina toimintakyvyn arviointiin. Sairauksia löydetään parantuneen diagnostiikan avulla enemmän, mutta ikääntyneitä hoidetaan myös aiempaa aktiivisemmin. Milloin tukea ja palveluja alkaa tarvita, se on aina yksilöllistä, Pitkälä pohti. Professori Kaisu Pitkälä Helsingin yliopistosta esitti tutkimustietoa ikääntyvien ihmisten terveydentilasta. Vanhuusikä ja palvelujen käyttö muuttuu Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Satu Helin tarkasteli esityksessään Seminaarin esiintyjiä yhteiskuvassa. Elinajan odote kasvaa ja yhä enemmän ihmisiä elää korkeaan ikään. Ryhmäläiset ovat kiitelleet erityisesti vertaistukea ja kokemusten jakamista samassa elämäntilanteessa olevien osallistujien kanssa. Ystäväpiiri-ryhmätoiminta on valtakunnallista toimintaa ja siihen on osallistunut jo yli 7000 ikääntynyttä henkilöä eri puolilta Suomea. Vanhuusikä on nykyisin pitkä aika jopa 30–40 vuotta. Monet ikääntyneet ihmiset sanovat ”kun sais elää mahdollisimman terveenä, enkä olis muille vaivaksi”. Mukava yhdessä tekeminen, hyvä yhteishenki ja huumori ovat olleet tärkeitä syitä sille, että 98 % osallistujista suosittelee toimintaa muille ja 60 % osallistujista jatkaa yhteydenpitoa tai tapaamisia ohjatun ryhmän jälkeen. – Yleisen keskustelun perusteella on mielikuva siitä, että ikääntyneet ihmiset käyttävät paljon palveluja, mutta onko se totta. Pitkälän mukaan merkittävää on, että yli 75-vuotiaasta väestöstä laitoshoidossa on 10 %
Eloisa ikä-ohjelman järjestämään Mieli-pajaan osallistui useita kansanedustajia, virkamiehiä, järjestöväkeä sekä mediaa.. Silti Kelan kuntoutuspsykoterapiaa ei myönnetä yli 67-vuotiaille. – Tunnetaitoja, vuorovaikutustaitoja, tietoisuustaitoja ja elämänhallintaa voi vahvistaa myös aikuisella iällä. Eri tutkimusten mukaan jopa 15– 30 % yli 65-vuotiaista ihmisistä kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä. Sosiaaliset aktiviteetit ja vapaaehtoistyöhön osallistuminen edistävät tutkitusti mielenterveyttä. Nykyisellään mielenterveysongelmista kärsivät ja riskiryhmissä olevat ikäihmiset eivät saa riittävästi asianmukaista tukea, muun muassa siksi, että ongelmia ei osata tunnistaa, totesi tilaisuudessa kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck Suomen Mielenterveysseurasta. Heidän mukaansa menetykset, toimintakyvyn muutokset, aktiivisuuden väheneminen, yksinäisyyden ja tarpeettomuuden kokemukset sekä ongelmat sosiaalisissa suhteissa ja psyykkinen stressi ovat mielenterveyden riskitekijöitä ikääntyessä. – Lievilläkin mielialahäiriöillä on vakavia seuraamuksia, kuten lisääntyvää sairastavuutta, toimintakyvyn aleTeksti: Leena Valkonen Kuva: Tiina Hailla Järjestöt vetoavat Ikääntyneen väestön mielenterveysasiat kuntoon Vanhustyön keskusliiton koordinoima Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama Eloisa Ikä -ohjelma järjesti helmikuussa keskustelutilaisuuden, jossa yhdessä Suomen Mielenterveysseuran ja Ikäinstituutin kanssa vedottiin päättäjiin ikääntyneen väestön väestön mielenterveyden edistämiseksi ja mielenterveyspalvelujen parantamiseksi. Erityisen yleisiä ovat lievät ja keskivaikeat masennusja ahdistushäiriöt. Tilaisuudessa esiteltiin julkilausuma, jossa ehdotettiin mm. Psykoterapian tulokset eivät ikäihmisillä eroa muista ikäryhmistä. Mielenterveyden riskitekijöihin kannattaa puuttua Tutkija Marja Saarenheimo ja toimialapäällikkö Sirkka-Liisa Heimonen pohtivat esityksessään mielenterveyden riskitekijöitä. Kuitenkin ikäihmisten mielenterveyden häiriöiden hoito on erittäin kustannusvaikuttavaa. Hänen mukaansa mielenterveystaitoja voi oppia. Ikäihmisten masennusta ei riittävästi tunnisteta tai hoideta peruspalveluissa ja masennuksesta kärsivät ikäihmiset saavat muita harvemmin apua palveluista. – Masennus ei ole ikäihmiselläkään normaalitila, se vaikuttaa voimakkaasti toimintakykyyn. 14 Tilaisuuteen osallistui kansanedustajia eri puolueista, sosiaalija terveysalan ammattilaisia, viranhaltijoita sekä järjestöjen ja median edustajia. valtakunnallista toimintaohjelmaa ikääntyneen väestön mielenterveyden edistämiseksi. Väestön ikääntyessä myös mielenterveysongelmiinsa apua tarvitsevien iäkkäiden ihmisten määrä lisääntyy. Psykoterapiahoidon saatavuus ei läheskään vastaa tarpeita
– Nyt on juuri oikea aika ryhtyä toimeen ikääntyneiden ja iäkkäiden ihmisten psyykkisen hyvinvoinnin edistämiseksi ja ikääntyneen väestön mielenterveyspalvelujen järjestämiseksi, painottaa Eloisa ikä -avustusohjelman ohjelmapäällikkö Reija Heinola. Mielenterveyden edistäminen ja ongelmiin tarttuminen varhaisessa vaiheessa parantaa iäkkään väestön toimintakykyä ja itsenäistä selviytymistä ja on myös taloudellisesti kannattavaa. Vanhuuseläkeikäisilläkin tulisi olla oikeus yhteiskunnan tukemaan mielenterveyskuntoutukseen yksilötai ryhmämuotoisena, esimerkiksi Kelan harkinnanvaraisena kuntoutuksena. Perusterveydenhuollon avohoidon palvelukustannukset olivat masentuneilla 43–52% korkeammat kuin muilla ja ne sekä laitoshoidonpalvelukustannukset yhteensä 47–51% korkeammat kuin muilla. Tämä johtuu muiden hoitoja palvelukulujen vähenemisestä. Tieteellistä näyttöä (osin siis myös kustannusvaikuttavuudesta) on esimerkiksi psykoterapiasta, muisteluterapiasta, fyysisen harjoittelun lisäämisestä, musiikkija taideterapiasta, psykososiaalisesta ryhmätoiminnasta, tietoisuustaitoharjoittelusta ja monitekijäisistä hoitointerventioista. 2003) mukaan sekä diagnosoidusta masennuksesta että lievistä masennusoireista kärsivien ikäihmisten terveydenhoitokustannukset olivat korkeammat kuin muilla ikäihmisillä riippumatta heidän fyysisistä sairauksistaan. Säästö (á 1 630€) oli niin merkittävä, että se kompensoi myös kuntoutusjaksojen kustannukset (á 881€). Samalla sosiaalija terveyspalveluiden käyttö ja siten kustannukset vähenivät: kuntoutusta saaneilla ne olivat merkitsevästi kontrolliryhmää pienemmät. Toiminta paransi osallistujien terveyttä, psyykkistä hyvinvointia ja kognitiota. Saarenheimon ja Heimosen mukaan ikäihmisten mielenterveyteen kannattaa satsata. Aivojen muovautuvuus säilyy koko elämän ajan kognitiivisista ikämuutoksista huolimatta. Professori Kaisu Pitkälän (2009) vetämässä ikäihmisten psykososiaalisen ryhmäkuntoutuksen tutkimuksessa todettiin myös toiminnan kustannusvaikuttavuus. • Parannetaan ikääntyneiden ja iäkkäiden ihmisten mahdollisuutta Kelan tukemaan mielenterveyskuntoutukseen. – Näiden asioiden kuntoon saattaminen on sekä kansantaloudellisesti että inhimillisesti oikein. Mielenterveyden edistämisen kustannusvaikutuksista Tutkija Minna Pietilä Eloisa ikä -ohjelmasta totesi, että mielenterveyden edistämisen sekä ongelmien ehkäisyn ja varhaisen toteamisen kustannusvaikuttavuudesta on tieteellistä näyttöä erityisesti riskiryhmillä, myös iäkkäillä ihmisillä. Iäkkäiden kansalaisten mielenterveystaitojen vahvistaminen tapahtuu parhaiten järjestöjen sekä kansalaisja työväenopistojen kautta. Huhtikuun alusta sosiaalisessa mediassa on käyty E-kortti kampanjaa, jossa halutaan nostaa iäkkäiden ihmisten mielenterveyden edistäminen yhteiseksi tavoitteeksi. Osaamisen vahvistaminen voisi tapahtua osana nykyisiä koulutusohjelmia tai erillisenä täydennyskoulutuksena esimerkiksi yliopistojen täydennyskoulutuskeskuksissa ja ammattikorkeakouluissa tai muuna täydennyskoulutuksena. Keskustelutilaisuudessa esitettiin kolme toimenpide-ehdotusta: • Perustetaan valtakunnallinen toimintaohjelma toteuttamaan ikäihmisten mielenterveyspalveluiden kehittämistä, psyykkisen hyvinvoinnin edistämistä ja toimintamallien käyttöönottoa kuntien ja kolmannen sektorin yhteistyönä tavalla, jota ehdotettu laki sosiaalija terveydenhuollon järjestämisestä (§ 8) edellyttää. Myös ikääntymistä koskeva mielenterveysosaaminen Suomessa on päivityksen tarpeessa. Hyvät toimintamallit käyttöön Ikääntyneen väestön mielenterveyden tukemiseen, ongelmien ehkäisemiseen ja hoitamiseen on olemassa hyviä malleja, joita voidaan edelleen kehittää ja levittää kuntien ja järjestöjen yhteistyönä. Ne lisäävät myös itsemurha-alttiutta. Interventiossa toteutettiin itsensä yksinäiseksi kokeneiden iäkkäiden ihmisten ryhmäkuntoutusta kahdeksan hengen ryhmissä 12 kertaa kolmen kuukauden ajan. Amerikkalaisen tutkimuksen (Katon ym. Kustannusvaikuttavuustutkimuksissa on arvioitu, että iäkkäiden ihmisten mielenterveystyöhän sijoitetut varat palautuvat jopa viisinkertaisina tuottoina viiden vuoden kuluessa. 15 Vanhustyö 2 • 2015 nemista ja kuolleisuutta sekä runsasta perusterveydenhuollon palveluiden käyttöä. Ikäihmisten mielenterveysongelmat heijastuvat myös läheisiin, psykologit totesivat. Tälle interventiotutkimukselle perustuu Vanhustyön keskusliiton menestyksellinen Ystäväpiiri-toiminta. Ryhmien sisältöinä oli liikuntaa, taidetta tai omasta elämästä kirjoittamista. • Vahvistetaan ikääntyneiden ja iäkkäiden ihmisten mielenterveyteen liittyvää osaamista kaikilla tasoilla alkaen hyvinvointistrategioiden suunnittelusta ja päätyen kansalaisten mielenterveystaitoihin. Eloisa ikä –ohjelman hahmot julistavat, että Mielenterveys on perusoikeus – vanhanakin.
Projektista apua ja tukea ikäkuuloisille Vertaistukiryhmien pilotoinnilla vastataan ikäkuuloisten ja heidän läheistensä tarpeisiin ja tavoite on, että projektin jälkeen vertaisryhmät jatkavat kuuloyhdistyksissä omana toimintanaan. Kuuloliiton Eloisa ikä -osahankkeessa työskentelee Tuija Tuormaa projektikoordinaattorina. Lisätietoja: http://kuuloliitto.fi Teksti: Tuija Tuormaa Kuva: Tiina Hailla Kuuloliiton projekti tukee ikäkuuloisten toimintakykyä Kuuloliiton kolmivuotisen Ikäkuulo -projektin päämääränä on tukea ikäkuuloisten toimintakykyä ja vahvistaa heidän hyvinvointiaan. Päämäärä on että verkostoitumisen myötä ikäkuuloisten tarpeet otetaan huomioon eri tilanteissa ja kuunteluympäristö on esteetön. Tavoite on, että kehittämällä yhteistyötä eläkeläisyhdistysten, julkisen sektorin ja kuuloyhdistysten välillä, parannetaan ikäkuulotietoutta ja ikäkuulon oikea-aikaista tunnistamista. Mitä ikäkuulo on ja mikä siihen auttaa. Ikäkuulo tarkoittaa iän mukana ilmeneviä peruuttamattomia sisäkorvan ja kuulohermon rappeutumismuutoksia, jotka ovat yleisiä eläkeikäisillä. Projektissa tuotetaan myös kuuloon, kuulon apuvälineisiin, esteettömyyteen ja kommunikaatioon liittyvää kirjallista ja sähköistä materiaalia kuuloyhdistysten vapaaehtoisten ja sidosryhmien käyttöön. Julkinen sektori ei tällä hetkellä kykene turvaamaan yhdenvertaisesti palveluja ikäkuuloisille. Tavoitteena on myös lisätä tietoisuutta ikäkuuloisuudesta ja myönteistä suhtautumista siihen. 16 Väestön ikärakenteen muutos luo haasteita kuulonkuntoutuksen palveluille ja resurssien riittävyydelle. Näin myös yleinen suhtautuminen ikäkuuloon ja kuulokojeen käyttöön muuttuu positiivisemmaksi. Eloisa ikä on RAY:n avustusohjelma ikäihmisten hyvän arjen puolesta. Apukeinoja kuulemiseen kuitenkin löytyy. Tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää kehittää kuuloyhdistysten toimintaa, vertaistukiryhmiä ja lisätä yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Käyttämättömyyteen on monia syitä: esim. Kuulokojeet auttavat kuulemisessa, kuulokoje ei kuitenkaan tee henkilöstä normaalikuuloista. Vapaaehtoisten neuvontaja ohjauspalveluiden kehittäminen edesauttaa kuulokojeiden käyttöönottoa, ja lisää voimaantumisen tunteita. Kuulokojeen käytön ohjaus, neuvonta ja vertaistuki edesauttavat kuulokojeen käyttöönottoa ja vahvistavat ikäkuuloisen hyvinvointia. kuulon heikkenemistä ei myönnetä, pelätään leimautumista vammaiseksi, tyhmäksi tai kojeen käyttö koetaan turhan hankalaksi. Moni ikääntynyt ei käytäkään kojetta, vaan se on joko käsilaukussa tai piirongin pohjalla. Tutustu ohjelmaan www.eloisaikä.fi Twitter #eloisaikä Tammikuiseen Eloisa ikä -ohjelmakoordinaation tutustumistapaamiseen osallistuivat Kuuloliitosta Anne Wicht-Kvarnström (ylärivi, vas.), Tuija Tuormaa, Eeva Härkänen ja Eija Isaksson (alarivi, vas.) sekä Pekka Lapinleimu.. Pilottina toimivissa kuuloyhdistyksissä kehitetään ikääntyneille soveltuvia vertaistuen muotoja, ikäkuulon neuvontaja ohjauspalveluja sekä verkostoitumista eri toimijoiden kesken. Näillä sivuilla esitellään Eloisa ikä -ohjelman hankkeita. Ohjelma toteutetaan yhteistyössä Vanhustyön keskusliiton kanssa vuosina 2012–2017
Sitten harjoiteltiin ja kierrettiin tanssilavoja. Ammattejakin on ollut viisi, sanoo mies ja heilauttaa kookkaita työmiehen sormiaan. Sitä ennen Palin ehti toimia hänen omaishoitajanaan pitkän aikaa. Laukkamakkara pursottui suppilosta suoleen, mutta toinen ammatti kutsui jo. – Nuorisoseuran tansseihin kaivattiin orkesteria, ja sellaisenhan me perustimme. Rakennustyömies, kokki, talonmies… Esa Palinin kädestä loppuvat sormet, ja tarvitaan se toinenkin ahavoitunut lapion kokoinen koura töitä laskemaan. Kun kovasti tehtiin, urakka tuli aina torstaina valmiiksi, ja sitten lähdettiin kalaan. 18 Puhelias Esa Palin muistelee vanhoja ja kertoo elämänsä tarinan ennen kuin ensimmäistäkään kysymystä on esitetty. Ja muutakin pientä remonttia kuulemma on vanhassa varressa ollut. Kun sitten taas uusia rakennustarvikkeita tuotiin laivalla, minä pääsin käyttämään nosturia, ja palkaksi tuli pullo. He valvovat, ja se tuo turvallisuutta. Ei tullut vaseliinia, mutta eläke tuli. No myyminen vaihtui liha-alalle aputöihin, mutta kun puukko sopi käteen hyvin, vanhemmat miehet neuvoivat minulle teurastajan ammatin. Haitari, viulu ja kitara olivat, ja minä menin rumpuihin. Moneskohan työ sekin oli. Minä sanoin, että selvä se sitten on. Hoito on hyvää ja isäntäpariskunta on ystävällinen. Mutta on sitä ollut muutakin. Nyt sitä oli Säteessä, maan ensimmäisessä perhehoitokylässä Kaarinassa. Nuoremmat ovat tuskin kuulleetkaan laukkamakkarasta, mutta jokainen seniori tietää, mistä Palinkin sitä veisteli. Teksti ja kuva: Klaus Somerkoski Perhekodissa on mukava muistella menneitä Otsikko on suora lainaus Esa Palinin puheesta. Pientä remonttia Ja sitten niitä muita ammatteja. – Olen elämässä mennyt aina sinne, missä tarvitaan. – Vähän niin kuin vanhoissa taloissa. Lihaa sisäelinten ympäriltä, keuhkoa, perunaa, sipulia ja mausteita. Ikämies istuu lukutuolissaan ja turisee tarinaa, jossa työt vaihtelevat, lapset syntyvät ja tapahtumat soljuvat hauskana nauhana. Ensimmäinen vaimo lähti rikkaamman ja komeamman perään, ja toinen vaimo nukkui pois. – Ahvenanmaalla päästiin seuraavaksi rakentamaan matkustajapaviljonkia. Naimisiinkin jouduin, kun oltiin soittamassa ja illan päätteeksi syliin putosi nainen, joka sanoi, että ”sää olet mun”. Tai no, anna mennä. Ensin maalaismyymälään apulaiseksi, sitten myyjäksi ja edelleen sekatavarakauppaan. Ammatit eivät suinkaan tähän loppuneet, vaan Esa Palin opetteli hitsaamaan, kun kaverin kaidepajalla tarvittiin, ja sorvaamaan, kun rakennustakomo tarjosi töitä. Kuluneet lonkat tehtiin uudelleen metallista, ja mies vitsaili lääkärille, että eivät kai nämä ruostu, ja että saisiko näihin vaseliinia. Lukutuolissaan tarinoiva mies kertoo menneensä elämässä aina sinne, missä on tilaa. Joku vieras vitsaili, että tämähän on kuin vankila, portitkin lukossa. Ja ruhot halkaistiin kirveellä, kun ei sahoja ollut. Piti osua keskelle selkärankaa. Nauroin vaan, että juu ihana vankila on! PERHEHOITO. Mutta älä nyt sitä kirjoita. Väestönsuojiin syntyi ovia useamman vuoden ajan. Kunnes sitten viisikymppisenä remonttimies joutui remonttiin itse
Rakkaus, ja se että pitää toisesta huolta. Ulkona hämärtää. On kotiruokaa, ulos pääsee päivittäin ja radiosta voi välillä kuunnella äänikirjoja. Avarassa keittiössä istutaan pullakahvilla isäntäpariskunnan ja neljän asukkaan kanssa kuin nykyaikainen uusioperhe. Palin vakavoituu, mutta tokaisee sitten, että on hänellä näitä tyttöystäviä. Ja hiljenee uudelleen pitemmäksi toviksi, kun toimittaja pääsee tunnin juttelun jälkeen kysymään ensimmäisen kysymyksensä: mikä elämässä on tärkeää. Joulu ainakin tulee, ja sitä ennen oma tytär tuntuu tulevan oma käymään, sillä ovikello soi. – Tänne sai tuoda omia huonekaluja ja omat kirjat. Ei sittenkään. Ja että on sovinnossa itsensä kanssa ja voi katsoa eteenpäin, tulee mitä tulee. He valvovat, ja se tuo turvallisuutta. Elämisen arvoista elämää Esa Palin asui vielä keväällä kerrostalossa Kaarinassa, mutta haki paikkaa perhekotiin. Hoito on hyvää ja isäntäpariskunta on ystävällinen. Sitten kerrottiin, että kymmenien hakijoiden joukosta pääsisi Suomen ensimmäiseen perhehoitokylään, koska katsottiin, ettei tarvita vielä ympärivuorokautista hoitoa. 19 Vanhustyö 2 • 2015 Lääkäri kiitteli leskeä siitä, että oli tehnyt tarpeeksi ja hoitanut vaimonsa hyvin loppuun asti. Isäntä tulee saunaan kaveriksi ottamaan löylyt ja pesee välillä selänkin, Palin kehaisee. Nauroin vaan, että juu ihana vankila on! Poiskin pääsee aina jos haluaa. – Varmaan… se onkin vaikea paikka… että pitää itsensä kunnossa. Joku vieras vitsaili, että tämähän on kuin vankila, portitkin lukossa. Tuntuu kodilta.
Kun jokaisella on turvallinen olo, myös vaikeista asioista voidaan puhua. Silti halusin lähteä mukaan. Kaikkien omaiset voivat tulla kylään, eikä keneltäkään tarvitse kysyä lupaa keittää kahvia, Sirén muistuttaa. Perhehoitajat ovat osallistuneet valmennukseen, jonka aikana on arvioitu omia valmiuksia ja halukkuutta tehtävään yhdessä kouluttajien kanssa. Kun kuulin lisää, lopullinen päätös oli kuitenkin helppo tehdä. – Lopulta ikäihmiset kaipaavat hyvin tavallisia asioita. 20 Perhehoitajaksi kylään muuttanut Anne-Mari Sirén kertoi, että häntä kiehtoi alusta asti hankkeen yhteisöllisyys. Hän haluaa myös houkutella asukkaissa piilevät kyvyt esiin harrastamalla ikäihmisten kanssa vaikkapa musiikkia, maalausta, runoja ja lukuhetkiä. Kylässä on viisi perhekotia, joissa kussakin voi asua perhehoitajan kanssa neljä ikäihmistä. Vaikka kyseessä on hyppy tuntemattomaan, hän odottaa tulevaa innolla. Teksti ja kuva Anni Pajari Avoin ilmapiiri luo turvaa Kaarinaan avattiin ensimmäinen senioreiden perhehoitokylä lokakuussa 2014. – Perhehoitajan pitää osata joustaa tarvittaessa, mutta myös pitää omat rajansa ja muistaa levätä. – Valmennuksessa käytiin läpi mahdollisesti eteen tulevia haasteita ja kyseenalaistettiin, oletko todella valmis. – Meillä perhehoitajilla synkkaa keskenämme tosi hyvin. Tämä on myös meidän hoitajien koti, jonne lapseni ja ystäväni ovat tervetulleita. Kun jokaisella on turvallinen olo, myös vaikeista asioista voidaan puhua. Jos jollakulla sattuu olemaan huono päivä, muut yhteisön jäsenet kannattelevat. Kunnon kotiruokaa, seuraa, ulkoilua ja turvallista arkea. Aikaa myös luovuudelle Omana vahvuutenaan Sirén pitää läsnä olemisen taitoa. Haasteita ja vaikeita tilanteita tulee varmasti eteen, mutta Sirén ei murehdi niitä etukäteen. Sirén kertoi, että ikäihmiset tavattuaan yhteenkuuluvuuden tunne syntyi heti. Perhehoitokylä on loistava mahdollisuus sekä ikäihmisille että perhehoitajille yhteisön mahdollistaman tuen ansiosta. Muilta perhehoitajilta hän saa tärkeää vertaistukea. Anne-Mari Sirén haluaa houkutella asukkaissa piilevät kyvyt esiin harrastamalla ikäihmisten kanssa vaikkapa musiikkia ja maalausta. Tavoitteeni on luoda avoin ja rehellinen ilmapiiri, jossa asukkaat eivät patoa asioita sisälleen. Hänen mukaansa jokaisessa ihmisessä on luovuutta, sitä vain ei ole ehkä käytetty vuosiin. PERHEHOITO. Olemme sopineet hyödyntävämme omia vahvuuksiamme ja persoonallisuuksiamme haasteiden jakamisessa. Tärkeintä kaikista Sirénille on luoda yhdessä lämmin koti, jossa jokaisella on turvallinen ja hyvä olla. Konfliktitilanteessa ei haeta syyllistä, vaan jutellaan rauhassa. – Ensin mietin, että mikäköhän juttu tämä oikein on. Jokaisen persoona otetaan huomioon. Sirén kertoo valmennuksen auttaneen suuresti henkisessä prosessissa, ja tietää nyt motivaationsa olevan oikea