Yhteisöllisyyttä yhdenvertaisesti kaikille SENIORARBETE 1 • 2017 TEEMA: Yhteisöllisyys
2 SENIORARBETE 1 • 2017 Seuraava numero ilmestyy 24.3.2017 | Lehden teemana on Muistisairauden kanssa TEEMA: Yhteisöllisyys Varttuneet omaa tulevaisuuttaan rakentamassa – Jason toimintamalli. Yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä – pitkäaikaishoidossa olevat vanhat ihmiset pitää kohdata persoonina. 24 8 20. Yhteisöllisyyden alkutaipaleella perhehoitokylässä
Tiina Hailla 18 Asiantuntijuus osaamisyhteisössä Anu Jansson, Minna Partanen, Marjo Pääkkö, Laura Rautiainen ja Tarja Ylimaa 20 Yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä – pitkäaikaishoidossa olevat vanhat ihmiset pitää kohdata persoonina Jari Pirhonen 22 Kulttuurin harrastaja pysyy hengissä Markku T. Sen perusteella he tietävät, mikä on vanhukselle hyväksi. Heillä kaikilla on vuosien koulutuksen tuoma ammattipätevyys tehtäväänsä. Leena Valkonen 38 Sodan pitkät jäljet-tutkimus ylisukupolvisista sotatraumoista Päivi Helakallio 40 Keskusliitto tiedottaa 42 Ajan virrassa 44 Människan är medicin för en annan människa Satu Helin 45 Livsförändring i din egen takt Markku Lehto 46 Elämän muutos omaan tahtiin Markku Lehto Iäkkäitten ihmisten elämää suunnittelevat tuhannet oppineet ammatikseen ja heidän ongelmiaan hoitavat kymmenet tuhannet hyvin koulutetut ihmiset. 3 Vanhustyö 1 • 2017 Toimituskunta Satu Helin (pj.) Satu Karppanen Mia Löflund Tuulikki Petäjäniemi Minna Pietilä Pirjo Tiikkainen Reijo Tilvis Leena Valkonen Eevaliisa Virnes Herttakaisa Kettunen (siht.) Päätoimittaja Satu Helin satu.helin@vtkl.fi Toimitus Toimituspäällikkö Leena Valkonen Toimittaja Herttakaisa Kettunen info@vtkl.fi Taitto Herttakaisa Kettunen Toimitus ja tilaukset Vanhustyön keskusliitto Malmin kauppatie 26 00700 Helsinki puhelin 09 350 8600 Ilmoitusmyynti Vanhustyö-lehden toimitus Herttakaisa Kettunen herttakaisa.kettunen@vtkl.fi Puhelin 050 349 6911 Kirjapaino Savion Kirjapaino Oy Tilaushinnat 2017 1/1 vk 43 e Kestotilaus 40 e/vk Opiskelijatilaus 26 e/vk Irtonumero 6,80 e + postikulut Ilmestyy 5 numeroa vuodessa Sähköisenä: www.lehtiluukku.fi/vanhustyo-lehti ISSN 0358-7304 Olemme Aikakauslehtien Liiton jäsen. kirjoittaa Markku Lehto sivulla 46.. Hyyppä 24 Yhteisöllisyyden alkutaipaleella Kirsi-Marja Nurminen 26 Yhteisöllisyyden vahvistaminen – keino vähentää vanhojen ihmisten yksinäisyyttä ja lisätä hyvinvointia. Sisällys Vanhustyö-lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien palauttamisesta ja niiden säilyttämisestä. www.vtkl.fi 4 Ihminen on lääkettä toiselle ihmiselle Satu Helin 5 Miten palvelurakenteet edistävät yhteisöllisyyttä kysy&vastaa -palsta 6 Itsepalvelutalossa vaalitaan yhteisöllisyyttä Hanna Moilanen 8 Varttuneet omaa tulevaisuuttaan rakentamassa Leena Valkonen 11 Dialogi ajassa -näyttely kosketti ja loi yhteisöllisyyttä Satu Helin 12 Yhteisöllisyyttä yhdenvertaisesti kaikille Minna Pietilä ja Marja Saarenheimo 14 Aktiivisuus-pilotti kasvattaa kuntoa ja luo yhteisöllisyyttä Herttakaisa Kettunen 16 Ajatuksia matkalla jostakin – jonnekin Vesa Sinervä 17 Odottamisen jälkeinen aika – tuloksia odotellessa toim. Lehti julkaisee sellaisia ilmoituksia, jotka tukevat liiton ja sen jäsenyhteisöjen toiminnan päämääriä. Onko iäkkäillä itsellään mitään pätevyyttä lausua jotain omassa asiassaan. Outi Jolanki 28 Vanhustyön keskusliitto mukana Suomi 100 vuotta -ohjelmassa Leena Valkonen 29 Vanhustyön johtajat: Elämää yhdessä – Jason Ilona-taloissa nautitaan yhteisöllisyydestä 30 VTKL:n jäsenyhteisöt löysivät toisensa: Palvelukeskus Akuliina Siilinjärvellä liittyi Yrjö ja Hanna -säätiöön Leena Valkonen 32 Pidä huoli itsestäsi ja muista – peruskoulun oppilaat viemässä iloa vanhuksille Leena Valkonen 34 Ystäväpiiri-toiminta tuo iloa Foiben miesten elämään Leena Valkonen 36 Digitalisaatio – uhka vai mahdollisuus yhteisöllisyydelle. toim. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata lähetettyjä tekstejä tarvittaessa sekä päättää tekstin julkaisemisesta ja siitä, missä lehden numerossa teksti julkaistaan
Asiayhteisöissä ihmisen persoonallisella käyttäytymisellä on rajansa, mutta myös näissä ihmiset toimivat yhdessä saavuttaakseen organisaation tavoitteet. Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan teema Yhdessä osoittaa jo vanhan kansan tienneen yhteisen tekemisen voiman. Nopean tiedonvälityksen lisäksi some tarjoaa alustoja yhteisölliseen oppimiseen ja ongelmanratkaisuun. vastavuoroisuus, yhdessä oleminen ja tekeminen, luottamus, sitoutuminen, tavoitteellisuus ja me-henki. Ilmeisesti uusista yhteisöistä toivotaan turvaa itselle ikään kuin varotoimena sille, että yhteiskunnan palvelut eivät riittäisi kasvavalle tarvitsijoiden joukolle. Emile Durkheimin mukaan yhteisöllisyyden tunne pitää yhteiskunnat koossa antaessaan perusteet sekä ihmisten välisille suhteille että toiminnalle. Kansalaistoimintaa ilmentävät talkoohenki ja vapaaehtoistoiminta ovat esimerkkejä sosiaalisesta pääomasta, jolla on osoitettu saavutettavan varsinaisten aikaansaannosten lisäksi myös toimintaa toteuttaville terveyshyötyjä. Yhteisöt muodostuvat perheja asumisyhteisöjen sijaan ihmisen työtehtävän, aseman tai mielenkiinnon mukaan. Kyky ja halu tehdä yhdessä perustuu ajatukseen saavuttaa enemmän ja suurempaa kuin yksin tekemällä. Yhdessäoloyhteisöt ovat varttuneemmalle väelle tuttuja ja osin meille nuoremmillekin. Kasvava määrä nuorista eläkeläisistä löytää uusia yhteisöjä sosiaalisen median kautta. Yhdessäoloyhteisöjen rinnalle ovat kehittyneet modernin yhteiskunnan asiayhteisöt, joiden merkitystä lisää ihmisten liikkuvuus työn perässä. 4 Pääkirjoitus Satu Helin K uulen useasti vanhemman väen kaipaavan menneitä aikoja, jolloin mentiin kutsumatta kylään, tunnettiin naapurit ja toisten ihmisten auttaminen oli luonnollinen osa elämää. Aiemmin yhteisöt ja niiden arvot ovat perustuneet perheeseen, sukuun ja kylään, joista on muodostunut yhdessäoloyhteisö. Yhteisöllisyys koostuu myös arvoista, joita ovat mm. Ikääntyneet ihmiset ovat työelämän jälkeen voimavarana yhdistyksissä ja perheyhteisöissään. Näistä yhteisöistä voi tulla muistelemisen ja kaipauksen kohteita ihmisen jäädessä työyhteisön ulkopuolelle eläkkeelle siirryttyään tai yksin läheisten menettämisen jälkeen. Yhteisöllisyys on ihmisen ja yhteiskunnan olemassaolon perusta. Yhdessäolon merkitystä on myös kuvattu kaipuuna miehisestä, asiapainotteisesta toimintatavasta naisille tyypillisempiin, ihmisten välisiä suhteita vaaliviin toimintamuotoihin vastavoimana yksin jäämiselle. Tasapainoiseen elämään ihminen tarvitsee turvaa tuottavia yhdessäoloorganisaatioita, mikä on nähtävissä kaipuuna menneeseen aikaan. Tämän lisäksi he näyttävät hakevan jotain aiemman yhdessäoloyhteisön tilalle, uusia vertaisja asumisyhteisöjä, joissa välitetään toisista, annetaan ja saadaan tukea. Harrasteperusteisten osallistumisja toimintamuotojen rinnalla työyhteisöt tuovat merkittävää yhteenkuuluvuutta ja tarpeellisuuden tunnetta useissa työyhteisöissä ilmenevistä ristiriidoista huolimatta. Parhaimmillaan yhteisöllisyyden muodot uudistuvat elämäntilanteiden muuttuessa. Yhteisöllisyys ei ole yksinomaan nykyajan muotitermi. Hyvät yhteisöt ovat avoimia uusille henkilöille, jäsenille ja heidän auttamiselleen. Yksilöllisyyttä suosivan yhteiskunnan ja tulosvastuisuutta korostavan työelämän vastapainona sosiaalinen media ja sen myötä syntyvät verkostot laajenevat ja ilmentävät mahdollisuuksia synnyttää uudenlaista yhteenkuuluvuutta ja jakamisen mahdollisuuksia. Ihminen lääkettä toiselle ihmiselle. Yhdistykset, kansalaistoiminta sekä urheilujärjestöt ovat tarjonneet pitkään ihmisille osallistumisen, tekemisen ja itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia, jotka ovat lisänneet myös yhteenkuuluvuuden tunnetta. Menneen lisäksi juhlavuonna tunnistetaan nykyiset yhteiset saavutukset sekä luodaan yhteisymmärrystä ja mahdollisuuksia tulevaisuuden menestykseen
Palveluohjauksella vahvistetaan, että ihmisen yksilölliset tarpeet tulevat huomioiduksi, mutta niin, ettei tueta yksinäisyyden lisääntymistä. Miten ”kasvottomassa” järjestelmässä syntyy yhteisöllisyys. Yksinäisyys voi olla syy raskaamman palvelun piiriin joutumisesta. Valinnanvapaus mahdollistaa yhteisöllistä toimintaa ja samalla yksilölliset, asiakaslähtöiset tarpeet nousevat keskeiseksi. Palvelut ovat muuttumassa yhä enemmän sähköisiksi. Miten yhteisöllisyydestä pidetään huolta sosiaalija terveyspalvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä. 5 Vanhustyö 1 • 2017 kysy & vastaa Miten palvelurakenteet edistävät yhteisöllisyyttä. Toimintatapa yleistyy ja tuo yhteisöllisyyttä välittämisen kautta. Niina Kaukonen vanhusja vammaispalvelujen johtaja Mikkeli. Yhteisön ja yhteisöllisen työn merkitys korostuu tänä päivänä palvelurakenteessa, etenkin kun painopisteenä on kotona asuminen. Huoli-palvelun kautta on tullut vuoden 2015 aikana 25 yhteydenottoa ja v. Myös vertaisyhteydenpito ja omais/läheisyhteydenpito, varsinkin kun omaiset asuvat kaukana tuo mahdollisuuksia lisää. Huoli-palvelu on toimiva ja käyttökelpoinen työkalu esimerkiksi kirjastoihin, kauppoihin ja takseille. Tähän tulee kiinnittää huomio sosiaali ja terveyspalvelujen suunnittelussa ja toteuttamisessa yhä voimakkaammin. Miten näet, mitä ratkaisuja teknologia voi tarjota yhteisöllisyyden luomiseen ja ylläpitämiseen. 2016 yli 70. Yksin kotona ei saa olla kenenkään tavoite. Kokemukset ovat olleet positiivisia, huolen voi ilmoittaa huoletta. Lomake tulee Palveluneuvoon, josta palveluohjaajat ottavat yhteyttä ilmoituksen kohteena olevaan asiakkaaseen. Palvelu on auki ajasta ja paikasta riippumatta, ja ilmoittaja pysyy niin halutessaan nimettömänä. Sähköisen asioinnin matalan kynnyksen paikat yhdistettynä palveluohjaukseen sekä virkistysja kuntoutustoimintaan ym. Tunne, ettei kuulu oikein mihinkään saattaa sysätä ihmisen syvälle yksinäisyyteen ja ulkopuolisuuteen. Ammattilaiset yhdessä asiakkaan ja/tai omaisen kanssa miettivät yhteisen suunnitelman, miten elämänlaatua ja turvallisuutta voidaan lisätä, huomioiden yhteisölisyys ja yhteisö. Kynnys on matala ja ilmoituksen tekemisen jälkeen vastuu yhteydenotosta siirtyy ammattilaiselle. Yhteenkuuluvuuden tunne ja yhdessä tekemisestä koituva ilo luovat turvallisuutta, elämänlaatua ja lisää elämän hallittavuuden kokemusta. Jokainen huoli-ilmoitus on johtanut ohjaukseen, neuvontaan tai palveluihin. Voisiko tällainen toimintatapa yleistyä. Ikäihmisten kohdalla tärkeää on luoda matalan kynnyksen yhteisöllisiä paikkoja, joissa voi asioida sähköisesti tarvittaessa palveluohjaajan tukemana ja samalla tavata muita ihmisiä ja osallistua viriketoimintaan yms. Myös sähköiset järjestelmät voivat olla vuorovaikutteista, osallistumiseen kannustavaa ja yhteisöllisyyttä tukevaa. Huoltaan ovat ilmaisseet muun muassa kaukana asuvat omaiset, entiset puolisot ja apteekin henkilökunta. Ihmisen tulee olla osallinen päättämään asioistaan, osallistumaan suunnitteluun ja kun voimavarat eivät riitä, ollaan hänen apunaan, kunnioitetaan omia tapoja, harrastuksia ja yhteisöllistä toimintaa. Millaisia kokemuksia siitä on. Mikkelissä on kehitetty sähköinen HUOLI -palvelu ikääntyneiden ihmisten turvaksi. VTKL:n Kotiturva-hanke pyrkii edistämään Mikkelin alueella teknologian käyttöönottoa iäkkäiden ihmisten arjen apuna. Kyse on aktiivisesta toiminnasta ja osallistumisesta, tunne että kuuluu yhteisöön ja yhteisö voi olla myös sähköiset palvelut. Aito välittäminen ihmisistä näkyy. Teknologiaan on useita eri vaihtoehtoja, räätälöitynä yksilöllisesti ikäihmisten kotona asumisen tukemiseksi ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi. tuovat yhteisöllisyyttä. Palveluja ovat esimerkiksi etäkuntoutus, virkistys ja yhdessäolo yksinäisyyttä vähentämään. Kotona selviämisen tueksi tarvitaan niin virallisen kuin epävirallisen tukiverkon toimijoita. HUOLI-palvelun tärkein tavoite on helpottaa ikäihmisestä huolestuneen henkilön yhteydenottoa asiantuntijaan. Etävastaanotot, etäkonsultaatiot, etäyhteydet ja etäyhteydenpito esimerkiksi omaishoitajien jaksamisen tukena on tulevaisuutta. Yhteisöllisyyttä rakennetaan iäkkään ihmisen turvaksi yhdessä eri toimijoiden kanssa voimavarat yhdistäen
Myöhemmin illalla osa Kotisataman asukkaista kokoontuu ruokasaliin syömään yhteistä päivällistä. Ainakin yhden kunkin asunnon asukkaista täytyy olla muuttohetkellä vähintään 48 vuotta. 6 TOIMINTAMALLI P ohjakerroksen suurtalouskeittiöstä kuuluu kolinaa. Kun tuli aika etsiä uutta kotia, ajatus yhteisöllisestä taloyhtiöstä tuntui luontevalta. Koti on jokaisen oma. Kävelyryhmät lähtevät talon pihasta reippailemaan kahdesti viikossa. Siitä näkee, mitä talossa tapahtuu.. – Minimivaatimuksena on osallistua yhteisien tilojen siivoukseen tai ruoanlaittoon omalla vuorolla kuuden viikon välein. Asukkaat osallistuivat talon suunnitteluun Kotisatama on toinen Aktiivisten Seniorien eteenpäin viemä yhteisöllinen itsepalvelutalo. Samassa kerroksessa kangaspuut, ompelukoneet ja höyläpenkit kutsuvat asukkaita harrastehuoneeseen. Ihmissuhteet vaativat ja antavat paljon Marjut Helminen asui pitkään Kumpulassa puukerrostalossa, jossa yhteisöllisyys tarkoitti porraskäytävien siivousta ja lumen luontia omalla vuorolla. Taustalla vaikuttaa normaali taloyhtiön hallinto. Asukkaat saivat vaikuttaa myös omien kotiensa materiaaleihin. Osa talon asukkaita harrastaa yhdessä pilatesta tai keilausta. Sinne ei tulla kutsumatta. Sinne ei tulla kutsumatta. Asukkaat pääsivät muuttamaan koteihinsa kesällä 2015. Yhteistilojen sisustusta pohtinut ryhmä kävi koeistumassa 80 tuolia. Kotisatama on Aktiiviset Seniorit ry:n ideoima asuinyhteisö aktiivisille aikuisille. Talo ei ole palvelutalo tai varsinkaan vanhainkoti, vaan yhteisöllinen taloyhtiö Helsingin Kalasatamassa. Yhteisiä tiloja on 63 asunnon taloyhtiössä yhteensä yli 500 neliötä. Esimerkiksi ylimmässä kerroksessa on valoisa takkahuone, terassi ja kaksi saunaa. Yhteisökokouksissa sovitaan arkisen yhteiselon pelisäännöistä. Omille yövieraille voi varata talon yhteisen vierashuoneen pientä korvausta vastaan. Yhdistys sai Helsingin kaupungilta vuokratontin ja oikeuden rakennuttaa hintasäännelty osaketalo. Helminen nauttii siitä, kun voi jäädä suustaan kiinni rappukäytävässä ja Teksti ja kuvat: Hanna Moilanen Itsepalvelutalossa vaalitaan yhteisöllisyyttä Kotisataman asukkaat syövät ja harrastavat yhdessä. Syömään, harrasteryhmiin ja yhteisiin tapahtumiin ei ole pakko tulla, Kotisatamassa asuva Marjut Helminen tiivistää. Lopulta löytyi malli, joka miellytti kaikkia. Asukkaat puhuvat myös itsepalvelutalosta. Kodit ovat esteettömiä kerrostalohuoneistoja ja ne ovat jokaisen omia. Esko Intke esittelee porraskäytävän infotaulua. Suunnittelu ja talon rakentaminen kesti yhteensä noin kuusi vuotta
Osa vanhuksista kokee, ettei ole saanut nuorten huomiota riittävästi. Helmisen mukaan samalla kun rakennetaan taloa, pitää rakentaa myös yhteisöä. Kotisatamaan muuttajat osallistuivat yhteisökoulutukseen jo ennen talon valmistumista. Nuoret saivat Helsingin mittapuussa erittäin edullisen yksiön asuttavakseen. Hän oli jäämässä pois työelämästä ja päättänyt muuttaa Espoosta Helsinkiin. – Vanhukset ja nuoret haluavat olla tekemisissä toistensa kanssa enemmän kuin luullaan, Mielonen tiivistää. Vanhusten mukaan nuoret tuovat taloon normaalin elämän tuntua. Yhteistilojen siivoukseen ja yhteisruokailuun liittyviä vastuurooleja on jaettu tasaisesti mahdollisimman monille asukkaille vuorollaan hoidettavaksi. Ihmissuhteiden kanssa joutuu välillä ponnistelemaan, mutta ne myös tuovat paljon, Helminen tiivistää. Esko Intke tuli mukaan porukkaan noin 1,5 vuotta ennen talon valmistumista. Jos kaipaa rauhallista ympäristöä, voi aina paeta mökille. Nuoret kertovat oppineensa vanhuksilta kiireettömyyttä. He ovat myös kokeneet voivansa olla hyödyksi toisille. Puhumisen taitoa pitää harjoitella Johtajia Kotisatamassa ei ole. 7 Vanhustyö 1 • 2017 Nuoret muuttivat palvelutaloon H elsinkiläinen Palvelutalo Rudolf kutsui kolme nuorta asumaan vanhusten kanssa reilu vuosi sitten. Toisaalta nuoria on vähän suhteessa vanhusten määrään. Vastaavia kokeiluja on käynnistetty myös muissa kaupungeissa. Virpi Sirkiä-Nordlund ja Marjut Pöyhönen suunnittelevat Kotisataman yhteistä päivällistä. Yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan, mutta jokaiseen asiaan ei tarvitse miettiä säätöjä varmuuden vuoksi. – Minusta tämä on huoleton tapa asua. Käytännössä nuoret saattavat syödä yhdessä vanhusten kanssa, käydä kävelyllä, katsoa telkkaria tai jäädä rupattelemaan hetkeksi käytävällä. Emme halua tänne kahden kerroksen väkeä ja tilannetta, jossa yhdet päättävät ja toiset rutisevat tehdyistä päätöksistä. – Emme halua tänne kahden kerroksen väkeä ja tilannetta, jossa yhdet päättävät ja toiset rutisevat tehdyistä päätöksistä, Helminen kertoo. Yksilön täytyy sopeutua yhteisöön, mutta myös yhteisön täytyy joustaa, Intke toteaa. Vastavuoroisesti he lupasivat viettää aikaa viisi tuntia viikossa palvelutalon vanhusten kanssa. Yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan, mutta jokaiseen asiaan ei tarvitse miettiä säätöjä varmuuden vuoksi. Osasta ihmisistä on tullut aidosti ystäviä keskenään. Mielosen mukaan palaute on ollut lähes yksinomaan positiivista. vaihtaa ajatuksia aamun lehdestä. Kotoa voi lähteä hyvillä mielin, kun tietää ihmisten seuraavan, mitä ympärillä tapahtuu, Intke kertoo. Joillain ei ole muuta sukua, kuin talonväen muodostama yhteisö.. Hakijoita asumiskokeiluun oli yli 300. Yhteiset juhlat piristävät arkea. Olen välillä paljon pois kotoa. – Tämä on upea talo ja hyvä porukka. – Koen luottamuksen puutteena, jos aikuisia ihmisiä aletaan holhota liikaa. – Emme ole edellyttäneet nuorilta suunnitelmallista tekemistä, vaan enemmänkin vapaata vuorovaikutusta ja yhdessäoloa vanhusten kanssa, projektipäällikkö Miki Mielonen toteaa. Puhumisen taitoa pitää harjoitella
Yhteisöllisyys taloissa on mahdollisuus ei velvollisuus. Kun isä kuoli loppuvuodesta 2010, tuli voimakas tarve tehdä oikeasti jotain ikäihmisten asumismahdollisuuksien parantamiseksi! – Meitä on Jyväskylässä joukko eläkeläisiä rakentamisen, rahoituksen, juridiikan ja sosiaalityön alueilta ja haluamme luoda uusia mahdollisuuksia ikääntyvän väestön asumiseen. Jos asunnosta haluaa luopua, sekin on helppoa. TOIMINTAMALLI. Asukkaat ovat omistajan asemassa yhdistyksen jäseninä ja heillä on aito vaikutusmahdollisuus yhdistyksen toimintaan ja päätöksentekoon. Omistusasuntojen, vuokra-asuntojen ja toisaalta palveluasumisen välimaastossa ei ole riittävästi sellaisia vaihtoehtoja, jotka perustuisivat vanhenevan väestön asumiseen omissa asunnoissaan siten, että heidän erityistarpeensa esteettömyyden, palvelujen läheisyyden ja sosiaalisen kanssakäymisen osalta olisi otettu huomioon. 8 J aso on eläkeikäisten ihmisten alullepanema asumisyhteisö, sanoo yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Olavi Niemi. Jos on omistanut talon tai asunnon, jäljelle jäävän varallisuuden voi siten käyttää omaksi hyödyksi esimerkiksi erilaisten hyvinvointia lisäävien asioiden ja palveluiden hankkimiseen itselleen. Rakentaminen on jatkunut ja Ilona-talojen nimellä tehtyjä asumisoikeustaloja on Jyväskylässä jo kolme. Isän kunto alkoi heiketä, asuminen ei omakotitalossa enää sujunut omin voimin, eikä hän halunnut muuttaa tarjolla oleviin palvelutaloihin. – Ajatus siitä, että iäkkäiden ihmisten asumisen kehittämiseksi pitää jotain tehdä lähti liikkeelle omasta henkilökohtaisesta kokemuksestani, isäni elämän loppuvaiheista, joita seurasin hyvin läheltä. Yleinen tahtotila on, että laitospaikkoja vähennetään, mutta erityisesti iäkkäille ihmisille tarkoitettujen asumisratkaisujen kehittäminen on puutteellista. Ilmoitus asumisoikeusyhdistykselle riittää ja yhdistys markkinoi asunnon edelleen eteenpäin. Olavi Niemen mukaan huomionarvoista on myös se, että Jasossa ei ole erillistä omistustahoa, yhdistys toimii yleishyödyllisin periaattein. Asumisoikeuteen ei liity tuloeikä varallisuusrajoja. ARA:lta saatiin korkotukilaina ja ensimmäinen asumisoikeuskerrostalo valmistui Jyväskylän Huhtasuolle syksyllä 2014. – Eläkeikäiset tietävät parhaiten itse, mitä he tarvitsevat, Olavi Niemi sanoo ja jatkaa: – Asumisoikeus on iäkkäälle ihmiselle turvallinen ja helppokin tapa muuttaa omaa asumisen muotoaan. Tämän ajatuksen pohjalta syntyi Varttuneiden asumisoikeusyhdistys Jaso alkuvuodesta 2012, Niemi taustoittaa. Asumisen hallintamuotona on asumisoikeus, rakentamisessa on huomioitu yhteiset tilat ja toiminnassa asukkaiden oman osaamisen hyödyntäminen sekä aito osallistaminen ja aktivoiminen yhteisön sosiaaliseen kehittämiseen asukastoiminnan ohjaajan avulla. Asukastoiminnan ohjaaja innostaa ja koordinoi toimintaa, auttaa ja neuvoo, mutta asukkaat päättävät mitä tehdään. Alusta asti eläkeläisten yhdistykset ovat olleet vahvana taustatukena. Siinä pääsee 15 %:n omaosuudella kiinni omaan, uuteen asuntoon. Toiminnan suunnittelussa on mukana vahva kokemusasiantuntijuus. Teksti: Leena Valkonen Kuva: Jaso ry Varttuneet omaa tulevaisuuttaan rakentamassa Varttuneiden asumisoikeusyhdistys Jaso Jyväskylässä on kehittänyt toimintamallin, jolla parannetaan ikääntyvien ihmisten asumisoloja, asumisviihtyvyyttä sekä toimintakyvyn säilymistä. Jason perustajat ja hallituksen jäsenet ovat kaikki eläkeläisiä. Malli luotiin kolmivuotisella kehittämishankkeella Yhdistys haki rahoitusta Raha-automaattiyhdistykseltä ja sai tukea vuosille 2013–2016 yhteisöllisen senioriasumisen mallin kehittämiseen. Investointiavustusta haettiin ja saatiin Raha-automaattiyhdistykseltä
Palkattu asukastoiminnanohjaaja on keskeinen lenkki sosiaalisen toiminnan edistämisessä. Jason yhteisöllinen toimintamalli tukee uusien sosiaalisen suhteiden luomista varttuneen väetön piirissä ja palaute asukkailta on ollut myönteistä, Olavi Niemi kertoo. Asumisoikeuslain uudistus on tulossa keväällä eduskunnan käsittelyyn. Yhteisöllinen asuminen, jossa tunnetaan myös naapuriapu, on astumassa tilalle. Raportti on luettavissa yhdistyksen nettisivuilla www.jasoasunnot.com. Jaso on jättänyt omat kommenttinsa lainsäädännön valmisteluun. Parhaillaan asumisoikeuslainsäädäntöä ollaan uudistamassa. Vanhenevalle väestölle asuntoja on rakennettava sellaisille paikoille, joissa palvelut ovat lähellä, Niemi painottaa. – Kiinnostusta on myös muualla maassa ja yhteisöllisen senioriasumisen toimintamallia on tarkoitus levittää. Lisätietoa Jason toiminnasta myös Vanhustyön johtajat palstalla tässä lehdessä sivulla 29. Jason toimintamalli on kuvattu julkaisussa Elämää yhdessä – yhteisöllisen senioriasumisen toimintamalli, joka julkaistiin marraskuussa 2016. 9 Vanhustyö 1 • 2017 Asukaskokemukset myönteisiä Nykyisin perheja sukuyhteisöt eivät ole enää yhtä tiiviitä kuin aikaisemmin ja välimatka sukulaisiin saattaa olla pitkä. Yhteisissä tiloissa on harrastusmahdollisuuksia. Yhdistyksessä haluamme tehdä ennakoivaa työtä, jossa varttuneita ihmisiä aktivoidaan ottamaan vastuuta omasta ikääntymisestään.. Jason asukastoimintamallissa asukkaat itse huolehtivat tarvitsemiensa palveluiden hankinnasta sekä vastaavat toiminnan järjestämisestä ja suunnittelusta asuintaloissaan. Tavataan vain muutamia kertoja vuodessa. Jaso toimii tiiviissä yhteistyössä Jyväskylän kaupungin ja paikallisten eläkeläisjärjestöjen kanssa. Suomen asuntopolitiikan ongelma on jäykkyys ja omistusasuntokeskeisyys, Niemi sanoo. – Toivomme, että asumisoikeusmallia kehitettäisiin edelleen, että siitä tulisi varteenotettava malli paitsi vanhusväestön myös muiden väestöryhmien asumisen kehittämiseen. Yhdistyksessä haluamme tehdä ennakoivaa työtä, jossa varttuneita ihmisiä aktivoidaan ottamaan vastuuta omasta ikääntymisestään
Lähetämme uuden tuoteluettelon heti kun se tulee painosta.. 020 112 1500, Faksi 020 112 1501, www.mediq.fi Ennakkotilaa uusi luettelo: Lähetä viestiä osoitteeseen mediq.suomi@mediq.com. • Lisää ammatillisia valinnanmahdollisuuksia • Valmiuksia toimia oman alan vaativissa lähiesimiesja johtotehtävissä • Osaamista työelämän kehittämiseen • Kelpoisuuden julkiseen virkaan ja tehtävään, jonka vaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto Ylemmän AMK-tutkinnon opiskelu onnistuu 1½ 2 vuodessa työn ohessa ja virtuaalisten opetusmenetelmien ansiosta matkojenkin päästä. Puh. Mukana yhteishaussa 15.3.–5.4.2017 osoitteessa www.opintopolku.. /YAMK Kemi • Rovaniemi • Tornio Kansalaisten tarpeet ja työelämän palvelurakenteet muuttuvat Geronomi YAMK Sairaanhoitaja YAMK Sosionomi YAMK Terveydenhoitaja YAMK YAMK-tutkinto antaa mm. Mediq Webshop ?– AINA AVOINNA Tulossa uusi Tuotteet hoivakodeille -katalogi, joka on hyvä apu nettitilauksia tehdessä. YAMK Uutta sinussa www.lapinamk.. Lähiopetuspäiviä on 2?3 kuukaudessa joko Kemissä tai Rovaniemellä. Mediq Suomi Oy, PL 115, 02201 Espoo
Dialogioppaan paikkoja haki noin 600 henkilöä Oppaat ehtivät työskennellä yhdessä 150 päivän ajan. Heurekan innoittajat saivat puolestaan lahjaksi paksun kansion, mikä sisälsi parhaat palat kahvihuoneen keskusteluista. Vanhustyön keskusliitto oli asiantuntijayhteistyökumppanina mukana näyttelyn sisältöjen kotimaistamisessa sekä oppaiden rekrytoinnissa ja valmentamisessa. Fantastiset ihmiset, kuinka voi olla työpaikka näin ihana”. Heureka haki lehti-ilmoituksen perusteella 70 vuotta täyttäneitä henkilöitä kertomaan elämästään Dialogi ajassa -näyttelyyn. Eka työpaikka, missä olen saanut olla sellainen kun olen. Teksti ja kuva: Satu Helin Dialogi ajassa -näyttely kosketti ja loi yhteisöllisyyttä Syksyn ja talven aikana Heurekassa on kuultu koskettavia elämäntarinoita ja käyty kiinnostavia keskusteluita vanhenemisesta yli 70-vuotiaiden dialogioppaiden johdolla. VTKL yhdessä jäsenjärjestönsä Miina Sillanpää Säätiön kanssa tulee kartoittamaan tätä kuvausta varten tarkemmin Dialogi-ajassa näyttelyn kokemuksia. 11 Vanhustyö 1 • 2017 H eurekassa jaettiin tammikuun puolivälissä Dialogi ajassa -näyttelyn päätöskaronkassa työtodistukset oppaille. NÄYTTELY Eila Laxen sai todistuksen oppaiden päätöskaronkassa Heurekassa. Ilahduttavaa oli kokonaan uusien kävijäryhmien tulo Heurekaan. Eka kerta, kun olisin halunnut jäädä luokalle. Dialogioppaan paikkoja haki noin 600 henkilöä. Heurekan oma väki eli innoittajat ja palkalliseen työhön valitut 30 yli 70-vuotiasta dialogi-opasta hehkuttivat yhteistä työyhteisöään ja työkavereitaan lausahduksin: ”Ikinä en ole ollut näin hyvässä työpaikassa. Vanhustyön keskusliitto osallistui saksalaisen näyttelykonseptin kotimaistamiseen niin ikääntyneitä ihmisiä koskevien yhteiskunnallisten tekijöiden kuin tilastotietojenkin osalta. Oppaat ilmoittivat jatkavansa säännöllisiä kokoontumisia. ryhmätoimintoihin tai vapaaehtoisena toimimiseen Senioritoiminnassa, SeniorSurf-tietotekniikkaopastajina tai Ystäväpiiri-toiminnassa. Henkilöille, jotka eivät tulleet valituiksi oppaiksi, Vanhustyön keskusliitto kertoi ja toimitti materiaalia muista mahdollisuuksista osallistua mm. Todistusten jako ei ollut siis perinteistä kiitospokkausta, vaan edellä mainittujen sanojen mukaisia hauskoja ylistysviestejä ja kuultiinpa myös viulun soittoa ja omakohtaisia kokemuksia jopa useilla eri kielillä. Kun tulin tänne töihin, pidin vain mustia vaatteita ja nyt minulla iloisen väriset vaatteet jatkuvasti. ”Opaskokemus oli hieno ja ikimuistoinen”, hän sanoi.. Ikä oli näyttäytynyt eri ihmisille eri tavoin. Eräs herra kertoi huomanneensa olevansa ilmeisesti vanha luettuaan lehdestä oppaiden rekrytointi-ilmoituksen. Uudenlainen osallisuus, merkityksellisen, tavoitteellisen työn tekeminen ja eri ikäisten työyhteisö näytti olevan erityisen voimaannuttava kokemus. Ryhmämuotoinen työtodistusten jako muistutti joiltakin osin koulutodistusten jakoa, joskin tilaisuus oli täynnä riemua, luovuutta ja onnistumisen kokemuksia. Näyttelyssä vieraili yli 15 000 kävijää. VTKL osallistui myös oppaiden rekrytoinnin suunnitteluun ja tehtävään valmentamiseen. Vanhimmat oppaista olivat yli 80-vuotiaita
Aineisto koostuu 71 haastattelusta, jotka tehtiin ohjelmaan kuuluneisiin hankkeisiin osallistuneiden ikääntyneiden ihmisten kanssa ympäri Suomea vuosina 2014–2015. Kohtaaminen ja tekeminen voivat tapahtua fyysisissä paikoissa tai virtuaalisissa verkostoissa. Eloisa ikä -ryhmien sisällöt olivat monesti varsin perinteisiä, kuten erilaisia retkiä, pelejä, liikuntaa, askartelua, alustuksia, juttelua ja kahvittelua. Yhteisöllisyys – toimintaa ja tunnetta Olemme sosiaalisia olentoja. Silti kaikkien tulisi olla yhdenvertaisessa asemassa esimerkiksi psykososiaalista hyvinvointia edistävässä toiminnassa. Ihmiset tarvitsevat toisiaan monin tavoin arjen toiminnoissa ja henkisen hyvinvoinnin ylläpidossa, onpa vuorovaikutus kasvokkaista tai ei. Toisaalta myös vuorovaikutus ja verkostoituminen sosiaalisessa mediassa ovat monelle todellisia ja merkityksellisiä. Ikäihmisten osallistaminen onkin nykyTeksti: Minna Pietilä ja Marja Saarenheimo Yhteisöllisyyttä yhdenvertaisesti kaikille. Ryhmä yhteisöllisyyden areenana Erilaisten teemojen ympärille rakentuvat ryhmät ovat monien kansalaisjärjestöjen toiminnan ytimessä. Se ei kuitenkaan toteudu automaattisesti. Monet Eloisa ikä -tutkimuksessamme haastatellut hankkeiden ryhmiin osallistuneet ikäihmiset olivat olleet mukana erilaisessa ryhmätoiminnassa jo aiemminkin ja useasti myös samanaikaisesti eri paikoissa. Joka tapauksessa yhteisöllisyyden käsitteessä yhdistyvät ajatukset yhteisöstä eli toisilleen tavalla tai toisella läheisten ihmisten joukosta sekä yhteenkuuluvuuden tunteesta. Järjestöt haluavat tarjota omille kohderyhmilleen merkityksellisiä yhteisöjä, joissa ihmiset voivat jakaa asioita ja kokea yhteisöllisyyttä. Ryhmätoimintaan osallistumisesta on tullut varsin kyseenalaistamaton ikäihmisten elämäntyyli-ihanne. Jo pitkään on puhuttu yhteisöllisyydestä, kun ihmiset kokoontuvat tekemään yhdessä jotakin. Haastattelujen perusteella ryhmäläiset päättivät ohjelmasta yleensä yhdessä ja pitivät sitä hyvänä ja monipuolisena. Mikä neuvoksi. Ryhmätoiminnalla lyödään ikään kuin useampi kärpänen yhdellä iskulla: yhtäältä ihmisiä aktivoidaan osallistumaan ja tapaamaan toisiaan, mikä edistää monien hyvinvointia, ja toisaalta tämä tehdään kustannustehokkaasti. 12 I kääntyneiden ihmisten kanssa tehtävässä työssä yhteisöllisyys on nykyään kyseenalaistamaton arvo ja sen ilmenemismuoto usein ryhmätoiminta. Ikääntyneille ihmisille onkin nykyään runsaasti ryhmämuotoisia toimintamahdollisuuksia varsinkin suuremmissa kaupungeissa. Yhteisöllisyyttä ehdotetaan nykyään usein ratkaisuksi melkein mihin hyvänsä yhteiskunnalliseen ongelmaan. Varsinkin ikääntyneille ihmisille yhteisöllisyyden tärkein käytännön muoto on usein ryhmätoiminta. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia eivätkä kaikki viihdy samanlaisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Eloisa ikä -ohjelman tutkimuskanavalla tutkijat Minna Pietilä ja Marja Saarenheimo kertovat väliaikatietoja Eloisan tutkimuksen kulusta (2013-2017) ja keskeisistä havainnoista matkan varrelta.. Tutkimme asiaa muun muassa Eloisa ikä -ohjelman tutkimuksen haastatteluaineiston valossa. Vaikka yhteisöllisyys ei tietoverkkojen ja sosiaalisen median aikana ole enää sidoksissa tiettyihin fyysisiin paikkoihin tai kokoontumisaikaankaan, pidetään kasvokkaista kohtaamista edelleen yhteisöllisyydessä hyvin keskeisenä. Tutkimusten mukaan ikääntyneiden osallistujien mielestä ryhmien toiminnassa on oleellista toisten, usein samanmielisten ihmisten (jopa vertaisten) kohtaaminen, vaihtelu arkeen ja virkistyminen sekä toiminnallinen ja tiedollinen anti
Näitä piirteitä ovat esimerkiksi introversio eli sisäänpäinsuuntautuneisuus ja ekstroversio eli ulospäinsuuntautuneisuus. Tästäkin syystä ryhmätoiminnassa korostuu ammattitaitoisten vetäjien rooli: heidän on kyettävä luomaan moninaisuutta hyväksyvät olosuhteet, joissa erilaiset ihmiset pystyvät osallistumaan yhdenvertaisina. Haluavatko kaikki osallistua juuri tällä tavalla. Yhdenvertaisuus ja hierarkiat Eloisa ikä -ohjelman keskeisiä tavoitteita on yhdenvertaisuuden edistäminen, missä on kyse yhdenvertaisuudesta myös erilaisten ikäihmisten kesken. Käytännössä tämä tarkoittaa todellista avoimuutta suunnittelussa ja kaikenlaisten ihmisten osallistumista siihen. Millainen olisi introverttien kannalta hyvää yhteisöllisyyttä. Jos toimintaa suunnittelevat vain ammattilaiset ja aktiiviset seniorit, todellisuuskuva kapeutuu eikä kaikkien osallisuus toteudu. 13 Vanhustyö 1 • 2017 ään keskeinen lähtökohta heille kohdistuvan toiminnan ja yleisemminkin palvelujen suunnittelussa. Aktiivisuus ei aina edellytä suurta sosiaalisuutta eikä yksin toimiminen väistämättä tarkoita halua jättäytyä yhteisöjen ulkopuolelle. Myös ikääntyneiden yhteisöllisyyttä mahdollistavan toiminnan tulisi lähteä ihmisten moninaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta sen sijaan, että kaikkien oletetaan hyötyvän samanlaisesta toiminnasta. Sosiaalisissa tilanteissa on suotuisaa olla esimerkiksi ulospäin suuntautunut ja myönteinen. Yhteisöllisyyden ja ryhmätoiminnan kannalta ihmisten introja ekstroverttiys tarkoittavat muun muassa sitä, että osalle ihmisistä sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpitäminen on jo lähtökohtaisesti muita helpompaa. Kun yksi henkilö on innokas järjestämään tapahtumia ja toimimaan kerhonvetäjänä, toinen toimii mieluummin itsekseen mutta silti yhteisöllisesti ja yhteiseksi hyväksi esimerkiksi pitämällä yllä yhdistyksen verkkosivuja tai koostamalla toiminnassa tarpeellisia materiaaleja. Usein tullaan samalla rakentaneeksi hierarkioita eli arvoasteikkoja eri ihmisten ja tilanteiden välille. Sosiaalisesti aremmat ja vähemmän toiminnalliset introvertit henkilöt voivat jäädä helposti vaille osallisuuden areenoita tai löytää rooleja ainoastaan ”yksinäisiksi” määriteltyinä ”autettavina” tai ”mukaan vedettävinä”. Usein myös yhteiskunnan arvostukset ja rakenteet suosivat niitä, joilla on parhaat edellytykset pärjätä. Onko muita mahdollisuuksia. Täydennämme toisiamme Olemme erilaisia ja yhdenvertaisia. Samanmuotoinen sosiaalinen vuorovaikutus ei siten sovi kaikille yhtä hyvin. Yhteisyyttä ja yhteisöllisyyttä rakennetaan kuitenkin myös identiteettityöllä, jossa etsitään erottautumiskohteita vertaamalla itseä muihin. Tämä asettaa haasteita vapaaehtoisvoimin vedettävälle ryhmätoiminnalle: missä määrin siinä todellisuudessa voi pärjätä ”tavallisen ihmisen tiedoilla ja taidoilla”, kuten sanonta kuuluu?. Eloisa ikä -tutkimushaastatteluissa hierarkkista koodistoa liittyi esimerkiksi ryhmäjäsenyyteen: Mitä tahansa tehdäänkin, niin tulee sellaset meidän ryhmät, että kun vaikka pelataan tietovisaa, oli tuossa viimeksi sunnuntaina niin joku sano, että ”sillon kerran, kun minäkin olin mukana, niin meidän ryhmä teki sitä ja sitä”, sekin tykkäsi tai oli omasta mielestään siinä meidän ryhmässä, vaikka se oli vaan yhen kerran ollu mukana siinä tietovisassa. Joissakin ohjelman hankkeissa on korostettu kaikkien toiminnoissa mukana olevien ikäihmisten tasaveroista suhdetta esimerkiksi siten, että vapaaehtoistyössä ei ole puhuttu erikseen auttajista ja autettavista vaan vertaistuesta. Eloisa ikä -haastatteluissa ryhmiin osallistuminen koettiin pääsääntöisesti myönteiseksi ja yhteisölliseksi toiminnaksi. Sisäänja ulospäinsuuntautuminen Viime aikoina on puhuttu varsin runsaasti eräistä synnynnäisistä temperamenttipiirteistä, jotka osaltaan määrittävät ihmisten sosiaalisen kanssakäymisen tarpeita ja tyyliä. Ekstrovertit ihmiset tarttuvat muita helpommin tarjolla oleviin, kuin heille suunniteltuihin toimintatilaisuuksiin, jotka edelleen vahvistavat heidän toimintatyyliään ja hyvinvointiaan. Siihen liittyi kuitenkin myös eräitä hierarkioita, jotka vaikeuttivat joidenkin ihmisten osallistumista. Toisaalta ryhmätoiminnan järjestämisessä on keskeistä huomata myös, että se edellyttää tietynlaista sosiaalisuutta. Monesti osallistujat arvostavat ryhmänvetäjien toiminnassa nimenomaan ammattimaisia piirteitä: kykyä saada kaikki ihmiset tuntemaan itsensä tasapuolisesti tervetulleiksi ja hyväksytyiksi sekä osaamista esimerkiksi fyysisen ja henkisen avun antamisessa. Ääritapaukset ovat harvinaisia, mutta useimmat ihmiset kallistuvat jompaankumpaan suuntaan. Näin on pyritty häivyttämään ihmisten ja heidän tilanteidensa eroja ja korostamaan niiden sijaan samankaltaisuuksia. Kaikilla voi olla ”annettavaa muille”, kunhan siihen tarjoutuu mahdollisuus
– Mietimme, että mitä se liikunnan määrä ja laatu oikeasti on. 14 TOIMINTAMALLI V astaremontoidun Korson vanhustenkeskuksen sekä vuonna 2015 avatun Malminniityn asumisja toimintakeskuksen hoitajakutsujärjestelmät mahdollistavat asukkaiden hyvinvoinnin seuraamisen. Rakentuuko asukkaidemme arki aktiivisista yhdessäolon hetkistä ja laadukkaasta yöunesta, niin kuin Hoiva-asumisen palvelujen palvelulupauksessa on asukkaillemme luvattu. Samoin saatetaan ajatella, että työntekiAktiivisuus-pilotti kasvattaa kuntoa ja luo yhteisöllisyyttä Vantaan kaupungin Hoiva-asumisen palvelut aloitti Aktiivisuus-pilotin syksyllä 2016. Projektipäällikkö Piia Sneck Vantaan kaupungilta kertoo, että Vantaalla Hoiva-asumisen palveluissa on vuodesta 2013 kouluttauduttu kuntouttavaan ja asiakaslähtöiseen arkeen henkilökunnan kanssa. Hoitajille on hankittu omat aktiivisuusrannekkeet, joiden avulla saadaan tietoa hoitajan aktiivisuudesta sekä laadukkaasta lepoajasta. Pilotin tarkoituksena on tutkia ja kehittää toimintamallia, jossa mahdollistetaan, kannustetaan, seurataan ja arvioidaan ikääntyneiden ihmisten ja hoitohenkilökunnan päivittäistä aktiivisuutta sekä hyvinvointia. Lisäksi mietimme, miten henkilökunta voisi lisätä mielekästä liikuntaa työpäivään yhdessä asukkaiden kanssa.. – Aktiivisuus-pilotin avulla halusimme lähteä katsomaan, miten me saamme sekä asukkaiden että henkilökunnan arjen aktiivisuutta lisättyä. jöille tulee paljon askelia, kun he kävelevät huoneesta toiseen. Teksti ja kuvat: Herttakaisa Kettunen Laurea ammattikorkekoulun fysiotrerapeuttiopiskelijat ovat mukana mittaamassa henkilökunnan ja asukkaiden toimintakykyä sekä pitämässä aktiivisuustuokioita. Ranteessa pidettävä kello toimii asukkailla paitsi turvarannekkeena niin se myös mittaa käyttäjänsä fysiologisia signaaleja. Saaduista raporteista voidaan seurata henkilön hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kehitystä sekä hoidon tarvetta. Hoitajakutsujärjestelmän avulla pystymme seuraamaan ja raportoimaan muun muassa asukkaiden aktiivisuutta ja hyvinvointia. Kuvassa oikealla opiskelija Lilian mittaamassa henkilökunnan toimintakykyä. Piia Sneck kertoo esimerkkinä, että monesti ajatellaan ikääntyneiden ihmisten kävelevän kaiket päivät hoivakodin käytäviä ja liikkuvan pitkin päivää
Piia Sneck toteaa, että teknologian avulla voidaan todentaa asukkaiden todellinen fyysinen aktiivisuus. Kuntouttavasta työotteesta on tullut tietoista ja henkilökunnasta on löytynyt rohkeutta heittäytyä mukaan asukkaan harrastetuokioihin. Samalla pyritään selvittämään, onko aktiivisuus/ hyvinvointirannekkeen käytöstä hyötyä asukkaiden toimintakyvyn edistämisessä ja henkilökunnan työhyvinvoinnin lisäämisessä. Mikäli aktiivisuus –pilotista saadaan hyviä tuloksia asukkaiden toimintakyvyn ja hyvinvoinnin näkökulmasta sekä henkilökunnan työnhyvinvoinnin osalta olemme harkinneet mahdollisuutta tarjota koko Hoiva-asumisen palvelujen henkilökunnalle vastaavaa mahdollisuutta osana palkitsemisjärjestelmää, missä kannustetaan työhyvinvoinnin ylläpitämistä.. – Ranneke mittaa myös asukkaiden yöllistä lepoaikaa, tämä tuo tarpeellista tietoa unen saannista. Pilotin aikana arvioidaan ja seurataan asukkaiden ja henkilökunnan aktiivisuuden ja kuntoutuksen määrää erityisesti teknologian avulla. – Mehän ollaan koko ajan pyritty siihen aktiiviseen arkeen, mutta tämä vielä tukee sitä todella hyvin. Tiedämme, että hyvinvoiva ja motivoitunut työntekijä tekee ikäihmiset onnelliseksi. Aktiivisuus-pilotti Pilottiin valokoituneiden asukkaiden ja henkilökunnan fyysistä aktiivisuutta arvioidaan aktiivisuusja hyvinvointirannekkeen avulla. ravitsemuksen ja rentoutumisen keinoin. Lisäksi asukkaiden toimintakyvyn ja henkilökunnan työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä mitataan pilotin alku-, välija loppuvaiheen mittauksilla. Henkilökunnalle on järjestetty myös hyvinvointi-iltapäiviä, joissa tuetaan työhyvinvointia kokonaisvaltaisemmin mm. Hänestä Aktiivisuus-pilotti on ollut tosi mielenkiintoinen ja kannustava myös hoitohenkilökunnalle. Henkilökunnan työhyvinvointia pyritään lisäämään fysioterapiaopiskelijoiden suunnittelemien ja ohjaamien aktiivisuustuokioiden avulla, joihin työnantaja mahdollistaa viikottain ½ tuntia työaikaa. Saatuja tuloksia voidaan verrata puolestaan RAIarvioinneista saatuihin tuloksiin. Yhdessä tekeminen innostaa Fysioterapeutti Anitta Hietaranta ohjaa aktiivisuus -pilotissa mukana olevia Laurea ammattikorkeakoulun fysioterapia opiskelijoita Malminniityn ja Korson vanhustenkeskuksissa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun hoitaja menee aamulla asukkaan huoneeseen, niin siellä voidaan tehdä aamuvoimistelu yhdessä. Osastonhoitaja Päivi Junttanen Korson vanhustenkeskuksesta kertoo, että asukkaille ja hoitajille on aloitettu yhteinen kuntoklubi, jossa asukkaat ja työntekijät kuntoilevat yhdessä. – Jo nyt tiedetään, että saadut tulokset ovat hyviä. – Vaikka kuntouttava työote näkyy jo muutenkin esimerkiksi täällä Korson palvelukeskuksessa, niin pilotti on tuonut sitä lisää, hän iloitsee. – Nyt ei seistäkään asukkaan vieressä toistoja laskemassa vaan hoitajat voivat treenata samalla itse, ja heitä kannustetaan siihen, Piia Sneck kuvailee. Näin hoitotyön tekeminen ja kuntoilu nivotuvat arkeen. – Ja nyt kun olemme saaneet välineitä lisää, esimerkiksi kuntopyöriä ja crostrainereita niin yhdessä tekeminen on lisääntynyt. Päivittäin tehdään kävelyharjoituksia ja ulkoilua. Eritasoiset harjoitusohjelmat vapaaajalle on laadittu yksilölliset tarpeet huomioiden ja facebook -ryhmät toimivat kannustimina. Hän pitää hyvänä myös sitä, että pilotissa on mukana myös Laurean fysioterapeuttiopiskelijat, jotka tekevät asukkaille sekä hoitohenkilökunnalle fyysisen toimintakyvyn alku-, välija loppumittaukset sekä järjestävät viikottain aktiivisuustuokioita ja kannustavat henkilökuntaa vapaa-ajan liikuntaa laatimiensa harjoitusohjelmien avulla. 15 Vanhustyö 1 • 2017 Arjen aktiivisuus näkyväksi Aktiivisuus-pilotin myötä halutaan saada näkyväksi arjen aktiivisuus. Psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin vaikutuksia todennetaan asukkaiden osalta RAI-arviointimittarilla. Meillä on hoivakodeissa viikoittain kuntoutuskokoukset sekä valmennusvartit ja niissä mietitään sitä, miten asukkaat ja hoitajat voivat olla aktiivisia yhdessä
Osallistumiskertoja oli ensimmäisenä vuonna ryhmissä 1740, tapahtumissa 280. Vesa Sinervä on Lievestuoreen palvelukeskusyhdistyksen toiminnanjohtaja ja 20 % projekti(päällikkö)mies Eloisa ikä -ohjelmaan kuuluvassa Osallistuva ikäihminen – mielekäs arki -hankkeessa. Silläkin väkimäärällä saatiin aikaan melko kaoottinen tilaisuus, mutta uusi projektityöntekijä Tiina Ahonen ja projektipäällikkö Maria Kuikka selvittivät tilaisuuden kunnialla ja keräsivät tuosta tilaisuudesta pitkälle toista sataa ilmoittautumista syksyllä alkaviin ryhmiin. Olen näkevinäni pysähdyspaikkoja, mutta mitä pitemmälle olemme seilanneet, sitä selvemmäksi on käynyt, että tätä laivaa ei ole tarkoitettu telakalle, vaan vaahtopäitä puskemaan. Oli kuntosaliryhmää, kävelyryhmää, yhdessäoloryhmää ja ihan kiitettävä määrä tapahtumia ryhmien lisäksi. 16 Näillä sivuilla esitellään Eloisa ikä -ohjelman hankkeita, toimintaa ja tuloksia. Olemme jo niin kaukana satamasta, että ohjaamisen lisäksi olemme alkaneet jo tähyillä, mitä horisontissa siintää. Vuonna 2016 vastaavat luvut olivat 2469 ja 1111. Suunnitelma oli liian hyvä. Onnistuimme rekrytoinnissa ja ehkä sekin oli onnistunut strateginen valinta, että meillä on kolme henkilöä tiimissä (100 %, 80 % ja 20 %) ja koska Tiina on äityislomalla Elisa Savijärven sijaistaessa meillä on jo neljän henkilön osaaminen käytössämme. Tutustu ohjelmaan www.eloisaikä.fi Twitter #eloisaikä P äätimme kutsua jokaisen yli 60-vuotiaan laukaalaisen henkilökohtaisella kutsukirjeellä hankkeen info-tilaisuuteen, jossa olisi myös kahvitarjoilu. Tiina ja Maria saivat tuotettua lukujärjestyksen, jossa jokainen ilmoittautunut saatiin mukaan johonkin ryhmään. Jouduimme toisesta info-tilaisuudesta käännyttämään kymmeniä takaisin kotimatkalle, koska tila ei mitenkään vetänyt yli 160 ihmistä. Ryhmiä tulisi olemaan noin 20 ympäri Laukaata, noin 50 kilometrin säteellä päämajasta Lievestuoreelta. fi/projektit Teksti: Vesa Sinervä Kuva: Tiina Ahonen Ajatuksia matkalla jostakin – jonnekin Kun Maria Kuikan kanssa vuoden 2014 keväällä projektisuunnittelun yhteydessä pohdimme, miten saavuttaisimme parhaiten yli 60-vuotiaat laukaalaiset, päädyimme yhteen ratkaisuun, joka peittoaisi paikallislehden ja jopa sosiaalisen median.. Toinen tekijä on kohderyhmän aktiivinen, innostunut ja rakentava panos toimintaan. Kolmas tekijä on sitten rahoittajan ja VTKL:n panos Eloisa ikä -verkostoineen, mikä tuo välillä yksinäisenkin puurtamisen rinnalle upeita jakamisen hetkiä. Käytettävissä olevat resurssit riittämään Mikä auttoi meitä kahden henkilön työpanoksella järjestämään toiminnan niin, että pystymme vastaamaan vahvaan kysyntään. Tiesimme siis kesällä 2015 projektin ryhmälogistiikkaa hioessamme, että syksyn mittaan edessämme olisi hikinen urakka, josta kahden työntekijän pitäisi selvitä. Työntekijöiden osaaminen, tiimityötaidot ja kyvykkyys toimia hektisessä projektimaailmassa ovat toki ratkaisevassa asemassa onnistumisen kannalta. Lisätietoja: www.palvelutalomannikko
Juuri odottaminen ja odotuksen kohteena olevan asian suunnittelu, pohtiminen, ideointi, valmistelu ja tulevilla tuloksilla herkuttelu – tekevät odottamisen kohteesta merkityksellisen. Mutta onneksi meillä on Eloisa, jossa on uskallettu kokeilla ja tehdä toisin! Odottamisen jälkeinen aika – tuloksia odotellessa Vanhustyön keskusliiton kehittämisjohtajana marraskuussa 2016 aloittanut YTT Teija Mankkinen osallistui Raha-automaattiyhdistyksen vuosittain järjestettävään Eloisa ikä -ohjelman arviointipäivään.. Arviointipäivillä puhuttiin myös ”positiivisista sivuvaikutuksista”. Niin Eloisassa kuin Emmassa ja Eliaksessa toimitaan ihmisten kanssa erilaisissa verkostoissa. 17 Vanhustyö 1 • 2017 Teksti: Teija Mankkinen Toimittanut: Tiina Hailla O maa aikaamme leimaava piirre, mihin olen viime aikoina havahtunut, on odottamisen katoaminen. Kehittämistoiminnan lähtökohtana on ajatus muutoksesta. Miten ’odottamisen jälkeinen aika’ vaikuttaa arviointiin ja seurantaan. Jos emme saa kuittausta lähettämäämme sähköpostiin saman päivän sisään, huolestumme. Ilman odottamista asiat tehdään juuri niin kuin on tehty tähänkin asti, mikä sinällään ei ole huono asia. Itse ymmärränkin odottamisen aktiivisena toimintana, joka pitää sisällään niin toimintaan sitoutumisen prosessin kuin sen, että toimintaa tarkastellaan erilaisista näkökulmista. Odottamisen merkitykseen havahtui myös vaihto-oppilaana oleva tyttäreni, jonka mielestä joulu vaihto-oppilasmaassa ei tuntunut joululta, koska sitä ei odotettu ja siihen ei valmistauduttu. Kaikki tulokset ja vaikutukset kun eivät synny hetkessä tai suunnitellusti. Pohdittiin, mihin seurantaja arviointitutkimus perustuu; (tieteelliseen tutkimukseen vai ei), sekä sitä, miten eri käsitteet (tuotos, tulos ja vaikuttavuus) eroavat toisistaan ja miten eri arviointivaiheet käytännössä toteutetaan varsinkin, kun kyse on erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa työskentelystä. Ohjelmallinen toiminta, jossa on mukana hyvinkin erilaisia hankkeita, tuo hyvin esiin paitsi toiminnan myötä syntyneiden yhteistyöverkostojen arvon myös erilaisten arviointija seurantakäytäntöjen kirjon. Yksi ohjelmatoiminnan hienouksista on ollut se, että muuttumista on pidetty miltei tavoiteltavana. Näistä asioista keskusteltiin RAY:n Eloisa ikä ja Emman ja Elias -avustusohjelmille järjestämässä yhteisessä arviointipäivässä. STEAn ohjelmien Eloisien ja Emman ja Eliaksen arviointiseminaarista Projekteissa tekemisen – mutta myös tavoiteltujen tulosten ja vaikutusten odottamisen – tueksi on luotu erilaisia seurantaja arviointijärjestelmiä ja -välineitä. Joulu vain tapahtui, yhtäkkiä jouluaattona. Esimerkiksi saattohoitovaiheessa olevien ihmisten tukena olevat henkilöt pohtivat, millaisia reunaehtoja saattohoidon kaltaisen toiminnan seurantaan liittyy. Odottaminen on aktiivista toimintaa, jonka aikana tapahtuu sitoutuminen ja ”toisin ajatteleminen”. Projektin hakemusvaiheessa asetettu tavoite voi toiminnan käynnistyttyä muuttua (muutos voi olla jopa tavoiteltavaa!). Emme esimerkiksi malta odottaa viikkoa katsoaksemme seuraavan jakson television kausisarjasta, vaan sen sijaan katsomme kaikki jaksot kerralla. Tällöin tarvitaan mahdollisuus pysähtyä, ajatella uudella tavalla ja odottaa. Ja silti toiminta voi olla mitä vaikuttavinta ja tehokkainta. Keskustelu oli vilkasta ja ajoittain kriittistäkin. Pulmallista siinä on vain se, että valittu toimintamalli toistaa jo olemassa olevaa, mutta ei välttämättä luo uutta. Odottaminen ja nykyinen ”odottamisen jälkeinen aika” liittyykin olennaisesti myös ehkäisevään työhön ja projektitoiminnan vaikuttavuuden todentamiseen. Niiden tarkoituksena on johdattaa tekijöitä pohtimaan, tehdäänkö projekteissa niitä asioita, joita pitää tehdä vaiko ei. Toisaalta erilaisuus herätti myös kysymyksen seurannan ja arvioinnin välineistä ja käytännöistä sekä siitä, että erilainen toiminta edellyttää erilaisia mittareita ja käytäntöjä sekä erilaisia tulosten odottamisen aikajänteitä. Sillä tarkoitettiin tiivistä yhteistyötä rahoittajan kanssa näissä projektityölle luonteenomaisille yllätyksille, ja sille, että muutos (muuttunut tavoite) on onnistuttu sisällyttämään projektityöhön ajoissa ja perustelemaan rahoittajalle tuotoksien ja tulosten avulla
Osaamisyhteisön tarjoama tuki ja ohjaus toimivat ikään kuin rakennustelineinä asiantuntijuuden ja osaamisen syventymiselle.. Pyrinkö tekemään näkyväksi ja vahvistamaan iäkkäiden ihmisten hiljaista tietoa. Kirjoittajat työskentelevät Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiri-toiminnassa. Esimerkiksi moni ryhmänohjaaja palvelutalossa on kertonut, että ”iäkkäiden asiakkaiden kanssa vaan on niin mukavaa” ja ei halua päästää ryhmästä irti. Osaamisyhteisön tarjoama tuki ja ohjaus toimivat ikään kuin rakennustelineinä asiantuntijuuden ja osaamisen syventymiselle. Hyvän tuloksen taustalla on ryhmämallin ohjaajien tietoinen tavoite tukea iäkkäiden ihmisten ryhmää asteittain kohti ryhmän yhteistä osallisuutta ja oman asiantuntijuutensa omistajuutta. Uuden voimavaralähtöisen toimintatavan omaksuminen vaatii sekä työntekijältä että asiakkaalta uudenlaista lähestymistapaa ja uuden roolin omaksumista. Tästä kertoo esimerkiksi se, että Suomessa ohjatuista Ystäväpiiri-ryhmistä yli puolet jatkaa itsenäisesti ja omaehtoisesti tapaamisia ohjatun 12 ryhmäkerran jälkeen. Asiantuntijuus osaamisyhteisössä Yhteisöllisyys on työntekijälle ja työyhteisölle keskeinen voimavara. Tähän kontekstiin työntekijä saattaa joskus jopa tuudittautua. Mukaudumme myös osaamisyhteisön rutiineihin. Samalla hän pitää toiminnan langat tiukasti käsissään, mikä ei edistä iäkkäiden ihmisten voimavaralähtöistä työskentelyä tai omaehtoista yhteisöllisyyttä. Sallivassa osaamisyhteisössä voimme nostaa työkäytänteisiin näkökulmia omista tuoreista havainnoistamme, jolloin kokeneemmat työntekijät reflektoivat kanssamme avoimesti ja vastavuoroisesti työtilanteita. Turvallisen työyhteisön rinnalla kasvamme samalla osaksi turvallista iäkkäiden ihmisten yhteisöä. Osaammeko päästää oikealla hetkellä irti. 18 TOIMINTAMALLI A siakaslähtöiseen osaamisyhteisöön kasvaminen on usein pitkäjänteinen prosessi. Jotta uutta yhteisöllisen ajattelun ja toiminnan kulttuuria on mahdollista syntyä, oppimisen edellytyksenä on usein entisestä totutusta ja turvallisesta poisoppiminen. Toisaalta myös asiakkaat saattavat luoda työntekijälle rooliodotuksia luovuttaen ikään kuin oman elämänsä ohjakset asiantuntijalle: ”sano sinä kun kerran lääkäri olet”. Huomaamme ylittävämme saavuttamiamme tietotaidon tasoja ja sijoittuvamme kokemuksinemme ja näkemyksinemme asiakaslähtöisen asiantuntijan rooliin osaksi osaamisyhteisöä. Enhän tarpeettomasti ota toisen elämänohjaksia omiin käsiini. Kirjoittajat: Anu Jansson, Minna Partanen, Marjo Pääkkö, Laura Rautiainen ja Tarja Ylimaa. Se tarkoittaa parhaimmillaan luontevaa roolia osaamisyhteisössä, jossa sekä vanhustyön ammattilaisten, vapaaehtoistoimijoiden että iäkkäiden ihmisten ja omaisten voimavarat toimivat työn perustana. Asiantuntijuuden kasvu osaamisyhteisössä ja samalla luottamus omaan osaamiseen vahvistuu pikkuhiljaa erilaisten toimintatilanteiden ja -kokemusten myötä. Iäkkäillä asiakkaillamme – aikuisilla ihmisillä on kuitenkin osaamista, voimavaroja, kokemusta ja mahdollisuuksia toimia oman elämänsä asiantuntijana, omaehtoisesti ja yhteisöllisesti. Iäkkäiden ihmisten näkökulmasta työkulttuurimme onkin muovautunut monissa paikoissa sangen asiantuntijakeskeiseksi. Kärjistetysti tämä voi tarkoittaa sitä, että työntekijä haluaa pitää kiinni mukavista asiakkaistaan ja totutuista rutiineistaan. Se luo ympäristön ja toimijuuden kontekstin työhömme. Tällöin asiantuntija kertoo: ”mitä, miten ja milloin”. Yhteisössä huomioidaan jäsenten vahvuudet ja kehittämiskohteet. Muistanko kuunnella iäkkäiden ihmisten asiantuntijuutta yhteisöllisyyden kehittäjinä. Monesti tähän poisoppimiseen ovat yhteydessä esimerkiksi kysymykset: voinko luottaa iäkkäiden ihmisten voimavaroihin. He kannustavat, antavat ja ottavat vastaan palautetta
ja 11.12. ja 16.3. Iäkkäiden ihmisten asiantuntijaroolin pohtiminen ajoissa on tällöin entistä tärkeämpää, kun yhteisöllisyyteen liittyvät toiveet ja tarpeet moninaistuvat ja vanhustyön kenttä muuttuu. (Viimeinen hakupäivä koulutuksiin 19.5.2017. Lisäksi Ystäväpiiri-toiminnan ja Korjausneuvonnan yhteiset seminaarit: Raumalla 17.3., Hämeenlinnassa 20.3., Kemissä 20.3., Savonlinnassa 5.4. Tulevaisuuden tarpeet ovat todennäköisesti hyvin erilaisia kuin tänä päivänä. ja 12.12. Tähän osaamisyhteisöön jokaisen on mahdollisuus tuoda tavoitteitaan, vahvuuksiaan ja ominaisuuksiaan kukin omien mahdollisuuksiensa mukaan. Meidän vanhustyössä toimivien ammattilaisten tärkeänä tehtävänä onkin kannustaa iäkkäitä ihmisiä luottamaan omiin voimavaroihinsa ja tukea heitä asteittain kohti vastavuoroista asiantuntijuutta ja yhteisöllisyyttä. Paikat täytetään hakujärjestyksessä.) Täydennyskoulutukset jo koulutuksen käyneille Ystäväpiiri-ohjaajille: Teemat: • Muistisairaan tukeminen ryhmätoiminnan keinoin, Sanna Aavaluoma Vaativan erityistason perhepsykoterapeutti, työnohjaaja • Luonto ryhmätoiminnan ja hyvinvoinnin tukena, Minna Malin, MMM, projektisuunnittelija, Vihreä Veräjä • Helsinki 15.3. 19 Vanhustyö 1 • 2017 • Hämeenlinna 5.9.–6.9., 27.9., 8.11., 13.12. Vanhustyö on osaamisyhteisöjen monimuotoisuutta Yhteisöt ovat tulevaisuudessa entistä monimuotoisempia ja monipolvisempia. Tarkemmat ohjelmat ja ilmoittautumisohjeet tulevat nettisivuillemme. • Oulu 5.4. ja 28.11. • Savonlinna 4.–5.9., 25.9., 13.11. • Kuopio 29.3. Iäkästä ihmistä kuunnellaan Iäkkäiden ihmisten mielipiteitä tuetaan Iäkkäiden ihmisten näkemyksiä huomioidaan Iäkkäät ihmiset mukana päätöksenteossa Jaetaan tasavertaisesti valtaa ja vastuuta Asiakaslähtöisyyden vahvistaminen Asiantuntija osaamisyhteisössä Aloittelija Ty ör oo li Asiakaslähtöiseen osaamisyhteisöön kasvamisen prosessi Iäkkäiden ihmisten omaehtoinen yhteisöllisyys Jansson 2017 (Soveltaen Shierin portaat, Ystäväpiiri-koulutusmalli ja Hakkarainen 2000) In te gr aa tio. • Kemi 7.–8.9., 5.10., 2.11. • Tampere 22.3. Vastavuoroisina kauniina osaamisyhteisöinä toimivat esimerkiksi palvelutaloyhteisöt: asukkaat, heidän omaisensa, vapaaehtoistoimijat ja työntekijät. www.vtkl.fi Asiakaslähtöiseen osaamisyhteisöön tasavertaisena On keskeistä, että rohkaisemme itseämme, työyhteisöämme ja iäkkäitä asiakkaitamme ottamaan henkisen askeleen kohti tasavertaista osaamisyhteisöä. • Rauma, 5.–6.9., 19.9., 10.10. Esimerkiksi digitaalisuus on sekä suuri mahdollisuus että haaste osaamisyhteisöjen kehittämiselle. Osaamisyhteisöä hyödyntävään palvelutaloon muuttavaa henkilöä on vastaanottamassa ja tukemassa palvelutalon kotiutustiimi, jonka jäseninä ja mentoreina toimivat asukkaat. Samalla muuttuvat osaamisyhteisöt, joissa työskentelemme
Tällä Honneth tarkoittaa sitä, että ihmisen positiivinen minäkuva tai identiteetti voi syntyä ja pysyä yllä vain Teksti: Jari Pirhonen Kuva: Vastavalo Yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä – pitkäaikaishoidossa olevat vanhat ihmiset pitää kohdata persoonina Kokonaisuuksia kannattaa joskus tarkastella purkamalla ne osiin. Mutta mitä saadaan, kun yhteisöllisyys puretaan osiin. silloin, kun hän tuntee itsenä rakastetuksi, arvostetuksi ja kunnioitetuksi, ja tässä ollaankin heti yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden yhteisellä rajapinnalla. Toiseksi jokainen tarvitsee tunteen lähiyhteisöjen arvostuksesta (olipa kyseessä sitten naapurusto, työpaikka, tai palvelutalo, jossa asutaan) eli hyväksytyksi tulemisesta juuri sellaisena kuin on. Kun yhteisö puretaan osiin, saadaan yksilöitä. Tunnustamisen teoria positiivisen minäkuvan syntyminen Tarkastellaanpa ilmiötä vanhojen ihmisten pitkäaikaishoidon kontekstissa, ja tehdään se saksalaisen yhteiskuntafilosofi Axel Honnethin tunnustamisen teorian kautta. Merkillistä on sekin, että suomalainen arvomaailma on muuttunut viime vuosikymmeninä koko ajan individualistisemmaksi ja muuttuu yhä, mutta toisaalta esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisyyn ja vanhustenhoidon haasteisiin on tarjottu ratkaisuksi yhteisöllisyyden lisäämistä. Rakkaussuhteissa ja muissa tunnepohjaisissa suhteissa ihminen voi kokea olevansa korvaamaton ja ainutkertainen. Yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä voidaankin pitää toistensa edellytyksinä näennäisestä vastakohtaisuudesta huolimatta. Tarvitaan siis tunnusTUTKIMUS. Tunnustetuksi tullakseen ihminen tarvitsee vielä tunteen siitä, että yhteiskunta kunnioittaa hänen perusoikeuksiaan ja kansalaisoikeuksiaan ja että häntä kohdellaan yhdenvertaisesti toisten kanssa. 20 E ikö yhteisöllisyys ole jotakin jaettua, kun yksilöllisyys puolestaan on jakamatonta, henkilökohtaista ja siten toisiin eroa tekevää. Honneth on esittänyt, että oikeastaan koko sosiaalinen maailma voidaan nähdä taisteluna tunnustuksesta. Ei suinkaan vaan yksilöllisyyttä, joka tuntuu intuitiivisesti jopa yhteisöllisyyden vastakohdalta, kirjoittaa tutkija Jari Pirhonen