FORDSON N 34 TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! Nämä kaikki näppärästi netistä WWW.KIERTOKANKI.COM Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! 3 743 994 0 2 0 h u P • I M L 4100 IISA Teräskatu 3 • 7 www.lh-osa.fi Viipale mediat 745000-1408 • PAL VKO 2015-04 69 € 6 414887 450003 Varma lahjaidea! 14008 Radio-ohjattava New Holland traktori Tosiharrastajan pienoismallit! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 08/2014 • Hinta 8,50€ SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Joulun toivelahjat pienille koneimmeisille! 8/2014 • Brøyt X20 • David Brown 850 • Fordson N • Hanomag R 440 • John Deere 5010 • Kontio-Sisu K-138 SV • Leyland Leopard PSU3C • Volvo T 24 • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalous- ja yleistarvikkeet • Auran kulutusosat kaikkiin merkkeihin • Maanmuokkauskoneen osat • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta KONTIO-SISU ’67 Aikansa perusauto on nykypäivän klassikko BRØYT X20 ’75 Moderni veteraanikone metsätietä tekemässä DAVID BROWN 850 ’61 Pika-asutustilan ahkera apulainen
Ojanen 168 sivua, til.nro S218 suos.hinta 31,50 Monet ihmeelliset laitteet hämmästyttivät aikoinaan, ja hämmästyttävät taas, sillä ne ovat outoja nykyajan ihmisille. Vuoden 1934 Ford BB-189 koki muodonmuutoksen yhtenä monista. Suomalaista moottoripyöräilyä Sähkön vuosisata Neljäkymmenluvun lopun arkisesta ja vaikeasti hankittavasta kulkuneuvosta kuusikymmenluvun harraste- ja urheiluvälineeksi. Viimeinen sotakorvausjuna ylitti rajan Vainikkalassa elokuussa 1952. ALFAMERIN nostalgia- ja tekniikkakirjoja Suomen sotakorvaukset 1944–1952 Ottoautot Talvi- ja jatkosodassa Suomi on ainoa maa, joka maksoi sille tuomitut sotakorvaukset täysimääräisesti. Ilman historiaa ei ole kuitenkaan nykypäivää. 83. Kirjoittajat Janne Riikanen ja Juhani Laukkanen 200 sivua, til.nro S286 suos.hinta 40,20 Koko valikoimamme verkkokaupassamme www.alfamer.fi. Kirjoittaja Jukka Vesterinen 176 sivua, til.nro S304 suos.hinta 35,20 Myös autot saivat liikkeellepanokäskyn. Vierailimme JCB:n yksityismuseon suurelta yleisöltä suljettujen ovien takana. PALA ELÄMÄNTARINAA Englantilainen JCB on tänä päivänä yksi maailman suurimmista maansiirtokonevalmistajista. Kirjoittaja Juha Vartiainen 192 sivua, til.nro S327 suos.hinta 35,50 Tilaa verkkokaupasta www.alfamer.fi tai soita (09) 774 2810! Alfamer / Tarusto Oy Kaisaniemenkatu 13, 00100 Helsinki Puh. SUOMALAINEN HIRMULISKO Kun Elimäen savikoille täytyi 60-luvulla saada lisää voimaa, syntyi Dinosaurus. Kirjoittaja Jukka Vesterinen 200 sivua, til.nro S256 suos.hinta 35,20 Tuon ajan uutuuskoneet: Jussit, Teräsmiehet, Michiganit, Caterpillarit, Natikat, AllisChalmersit... Kirjoittaja Jukka Vesterinen 144 sivua, til.nro S228 suos.hinta 33,90 Metsäkoneita Suomessa ja Suomesta 1910–2000 Maanrakennuskoneet Suomessa 1960–1964 Suomessa valmistettujen ja suomalaismetsissä möyrineiden metsäkoneiden historia Samperin savotasta pahuksen monitoimikoneisiin. Siviilikäytöstä otettiin rintamalle niin kuorma-, linja- kuin henkilöautotkin, yhteensä 35 000 ajoneuvoa. Kirjoittaja Olli J. Yksi näistä harvinaisista muinaishirviöistä löytyi Hämeenkoskelta työkuntoisena. (09) 774 2810, www.alfamer.fi Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 1/2015 ILMESTYY 22.1.2015 Traktoriksi lyhennetty Sodanjälkeisessä Suomessa autoista muokatut työkoneet ovat aivan oma lukunsa
Kireän kaksitahtisen räime Ja se käry. Aina siitä joku muisti motkottaa, ja moni terävänä. ollut tarjolla enää aikoihin. osoitti mieltä hankkimalla Pian pyörää ympäröi si- Kuten kaksitahtisen oman autonsa takalasiin niharmaa savu, jonka kat”petrohaisulit tuplaverolku saattoi raastaa naapu- tuoksu, myös le” -tarran. Näillä näkymin jää vieläkin joskus harvoin sellaista ei pääse tapahtuleijumaan sama tuoksu, ja aina se tuo samalla ta- maan, sillä huoltoasemilla moottoripetrolia ei ole valla varsin nostalgisia ajatuksia pintaan. Lehtemme raportit ovat kertoneet poikkeuksetta kasvavista, perinteikkäistä ja menestyvistä tapahtumista. Muistatte varmaan, sivulta 60, heti petroli-Fordson-artikkelin perästä. Vanhan ajan tapahtumat luovat parhaimmillaan jännittävän mutta turvallisen maailman epävarman arjen keskelle. Ohi ajavasta moposta vanha Saab petrolia tantai muusta kaksitahtisesta tunteita. Historiakin osaa yllättää: aina löytyy esimerkiksi jokin vanha kone, jollaisesta ei ole kuullutkaan. Teitä tarvitaan myös ensi vuonna. Masinisti- ja perinnetapahtumien vuosi on sekin jo monelta osin ohi. kun 80-luvulla tarkan markan miehet hankkivat itselleen petrolilla kulkevia henkilöautoja. Lähes ajokuntoinen projek- nistynyt. kaataa, jotta kone pysyy kunnossa ja tunnelma Kuten kaksitahtisen tuoksu, myös petrolin katku mahdollisimman aitona. Kokoontumiset ovat pääosin rauhallisia, ja moni taho käyttää tapahtumansa tuoton yhteisen hyvän edistämiseksi. Ei sillä, että autossa sinänsä olisi Kari Mattila vikaa ollut – paitsi ettei kuljettaja aluksi muistanut Päätoimittaja aina vaihtaa bensiinille ennen määränpäätä, eikä kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tekijältä Yksi almanakka on taas kulutettu miltei loppuun. Alan harrastajilla ja tapahtumilla on hyvä maine: masinisteja pidetään intohimoisina 08/14 mutta leppoisina. Eikä sovi unohtaa petroliakaan. Pääkirjoitus KAIKILLA AISTEILLA K auan sitten sain hankittua itselleni vanhan vehje tietenkään enää kylmänä petrolilla käynTT-pyörän. Vaikka oikeaa polttoaiSamoista naruista minua vetelee moni muukin netta ei enää ole saatavilla, moni harrastaja haluaisi tuoksu. Halusi tai ei, vuodesta jää varmasti päällimmäisenä mieleen Ukrainan kriisi. Sil- avustuksella, millaista seosta kannattaa tankkiin lä sentään kävi moni maaseudun kone aikanaan. Artikkeli aiheesta löytyy herätti negatiivisiakin tunteita. Meidänkin isäukkomme päätyi laskutoimituksiensa jälkeen vaihtamaan Saabinsa tuliterään petro-Saabiin. Monella vanhojen koneiden harrastajalla on ainakin toinen jalka ellei kaikki kädetkin syvällä kotomaamme savessa, ja suuren viljantuottajamaan epävarma tilanne vaikuttaa myös Suomen maatalouteen sekä moneen muuhunkin alaan. Mika Rassi Toimittaja 3. Mutta historia ei pelota samoin kuin tulevaisuus. Harrastajamaailman tulevaisuus näyttää paljon valoisammalta kuin suurempi näyttämö. Se kirvoitti melkoista kritiikkiä lähesoli mahtava, sillä alkuperäiskuntoisessa laitteessa tulkoon missä tahansa. Siitä autosta ei kovin lämpimiä muistoja jäänyt. Uutterat perinneyhdistykset ovat herättäneet henkiin jo kuollutta paikalliskulttuuria. Voitte varmaan arvata, että tulenuuden ti oli muutaman illan värkkäilyn jälkeen auton käyntiin työntely koko perheen voimin ei valmis tulille, ja pitkään seissyt kone pärähti pa- ole mieltä ylentävä tunne. Miten ja kuinka kauan, sitä emme tiedä. Siksi toiminnan suosion voi odottaa yhä kasvavan. Vanhat ratapölkyt, terva, konesuojassa säilyttää petrolikäyttöisen koneen mahdollisimleijunut öljyn, naftan ja pölyn tuttu yhdistelmä ja man alkuperäisenä. rin polkaisun jälkeen. Selvitimme asiantuntioiden niin edelleen. reiden hermoja yhtä paljon petrolin Tiedä sitten, millaisia kuin moottorin ääni, muttunteita näin kolmen vuota omaa nokkaani risiiniöl- katku herätti sikymmenen jälkeen noujyn tuoksu suorastaan hi- negatiivisiakin sisi pintaan, jos ohi ajaisi veli. kissaan. Eihän se käry autossa matei äänenvaimentajia ollut, ja ympärillä seisovat kustajia haitannut, mutta takana ajelevia senkin kerrostalot saivat metelin kaikumaan erityisen edestä
Käydään takakautta sisään, kuten malliin kuuluu. Traktorimuseomies Pekka Mäkilä esittelee komeaa yksilöään. KONEET 18 John Deere 5010 ’65 Jontikka-vuosi saatellaan päätökseen 60-luvun jättiläisellä, jonka mukeihin mahtuu yli kahdeksan litraa. Sitten neljännen polven DB-mies ehdotti entisöintiä. Suomesta näitä hurjia koneita löytyy tiettävästi kolme. 24 4 30 Kontio-Sisu K-138 SV ’67 Sisun piikkinokkainen mesikämmen edustaa aikaa, jolloin yksi kuormaautomalli palveli kaikissa mahdollisissa tarkoituksissa. Jari Anttola entisöi isänsä kanssa huolella yhden yksilön, joka muistuttaa perheen vanhaa Kontiota. Tuona aikana vähän ajettuun traktoriin on tehty vain normaalit huollot ja pesut. 48 David Brown 850 ’61 Uutena Virolaisten tilalle hankittu Taavetti lepäsi kolme vuosikymmentä. Sen kyydissä palaa mieleen, kuinka merkittävä linja-auto Leyland meillä aikoinaan oli. Nivalassa on vielä yksi sellainen ammattiliikenteessä. Moottori on vaihtunut parikin kertaa, ja nyt Hanomagiin on istutettu Perkinsin kone Massikan puimurista. 30 36. 36 Leyland Leopard PSU3C ’77 Leylandin linja-autot ovat Suomen teillä enää pääosin muisto. Koneen erikoisuus on se, ettei siinä ole vetäviä pyöriä lainkaan. Tässä numerossa 12 KANNESSA 12 Volvo T 24 ’54 Kari Jokelan Volvoa luulisi helposti entisöidyksi, mutta kyseessäpä onkin liki alkuperäiskuntoinen klassikko, joka on ollut nykyisellä omoistajalla yli kolmekymmentä vuotta. Nyt kone on uudenveroinen, ja mittari mittaa uutta aikaa. 42 Hanomag R 440 ’59 Antti Jokelan entisöidyssä saksalaisveteraanissa näkyvät käytön jäljet. 24 Brøyt X20 ’75 Norjalainen kaivuriklassikko on pääasiassa työskennellyt louhoksilla sekä suurilla tietyömailla, mutta Olli Huuskosen Brøyt tekee hieman pienempiä urakoita
ARTIKKELIT 60 Korvaamaton moottoripetroli Moottoripetroli sinnitteli Suomen polttoainemarkkinoilla pitkään. Hämeenkyrön brittimasiina palveli enimmät vuotensa kenttäsirkkelin pyörittäjänä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 64 Vammalan auto- ja traktorimuseo Tyrvään teollisuusalueella piileksii museo, jonka uumeniin kätkeytyy tuttuja nostalgiakoneita ja harvinaisempia herkkuja. Toimitus FORDSON N 34 TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA Nämä kaikki näppärästi netistä WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! 020 743 0 IISALMI • Puh Teräskatu 3 • 7410 www.lh-osa.fi 64 9943 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! 14008 69 € Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! 745000-1408 • PAL VKO 2015-04 Tosiharrastajan pienoismallit! Varma lahjaidea! Radio-ohjattava New Holland traktori Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 08/2014 • Hinta 8,50€ 6 414887 450003 Joulun toivelahjat pienille koneimmeisille! 8/2014 • Brøyt X20 • David Brown 850 • Fordson N • Hanomag R 440 • John Deere 5010 • Kontio-Sisu K-138 SV • Leyland Leopard PSU3C • Volvo T 24 • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalous- ja yleistarvikkeet • Auran kulutusosat kaikkiin merkkeihin • Maanmuokkauskoneen osat • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta KONTIO-SISU ’67 Aikansa perusauto on nykypäivän klassikko BRØYT X20 ’75 Moderni veteraanikone metsätietä tekemässä DAVID BROWN 850 ’61 Pika-asutustilan ahkera apulainen TILAAJAPALVELU Puh. Neuvostoedustus on Sastamalan kokoelmassa vahva, ja löytyypä joukosta muutama erikoinen hybridikin. Materiaali: Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Fordin toinen traktorimalli nukkui parikymmentä suvea ennen kuin Tapani Heikkinen uskalsi häiritä ikäkoneen unta. 68 Seppiä ja mestareita Joona Hamm on lukijoillemme tuttu valokuvaaja, mutta mies on paljon muutakin: muotoilija, keräilijä, maalaaja, taiteilija ja omaehtoinen ajoneuvoharrastaja. 76 Markkinat Käytetyt romppeet kulkeutuvat kädestä käteen. 80 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisten valokuvien sihti on tällä kertaa osunut metsäkoneisiin. Ojanen, Harri Onnila, Paula Tavasti, Aimo Tenni, Juha Riihimäki, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi 68 54 Fordson N ’37 Brøyt-kaivurin ohella lehteemme pökkäsi toinenkin puolirautapyörä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. n tuli 50-luvul la 72 Vaikka Suomee toreita, merkkerak ist la vähän saksa muu n muassa Lanz. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia veteraanikentältä. Vilkaisemme hieman petrolin historiaa ja kysymme aineen luonteesta asiantuntijoilta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään 5 materiaalin lehdelle.. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Antti Kautonen, Sami Korhonen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Olli J. jä tuli monia - TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 72 Saksalaistraktorien kirjoa 1950-luvulla Tämän syksyn Raudassa ja Petroolissa saksankielisiä veteraanitraktoreita nähtiin koko joukko. Artikkelissa perehdytään oikukkaan traktorikauppa-ajan monen monituisiin sak08/14 80 salaismerkkeihin ja maahantuonnin alkuvaiheisiin. Mitä se oli ja mitä petrolimoottoriin voi nykyään lykätä
Seppä muisti sileäpiikkisen hankonsa ja arveli kiillotetun teräksen toimivan auramateriaalina myös savipellolla. 1858 hän myi firman pojalleen ja vävylleen, mutta ei osannut pitää näppejään erossa luomuksestaan. Eräs toinen vanha julkaisu, jossa kuva niin ikään esiintyi, tiesi kertoa, että letun- paistoainekset olivat peräti viholliselta haltuun otettuja. Kun John Deere kuoli 17.5.1886, hän jätti jälkeensä yrityksen, joka valmisti muiden tuotteiden ohessa 180:a erilaista auramallia yli kolmen ja puolen hehtaarin sähkövalaistussa tehdashallissa. 1838 John Deere myi ensimmäisen terässiipensä maanviljelijälle nimeltä Lewis Crandall. Hän palasi pian yhtiöön ja tehtaili pitkin 1860-lukua patenttia patentin perään. 1850-luvun lopulla John Deere oli jokusen yhtiökumppanuuden jälkeen oman yhtiönsä herra. Varmuutta asiaan tuskin saamme koskaan, sillä molemmat kuvan miehistä ovat jo edesmenneitä. Jutun kuvitukseksi oli SAkuvan arkistosta valikoitunut kuva kahdesta letunpaistoon ehtineestä sotilaasta. Lukijamme Seppo Laatikainen koki yllätyksen kuvan nähdessään, sillä lettuja paistava sotilas ei ollut kukaan muu kuin Sepon isä. Monella meistä on muistoja Suomenkin aloilla ahertaneista ja ahertavista vihreistä Jontikoista. Maanmuokkaaja kehui auraa naapureilleen, ja Deere sai kak- si uutta tilausta. 1800-luvun puolella yritys valmisti myös esimerkiksi polkupyöriä, mutta pääpaino pysyi maatalouskoneissa. Siitä se lähti: vuonna 1841 hän valmisti 75 auraa, vuonna 1851 Deere & Tate -yhtymä valmisti 75 auraa viikossa. Tuon kymmenluvun lopulla tehdas tuotti vuosittain jo kymmeniä tuhansia auroja, kultivaattoreita ja äkeitä. Jo kahdeksanvuotiaana nassikka oli nahkurin opissa koulunkäynnin ohella. Suomalaisten kädenjälki kulkee perinteikkään ja arvostetun merkin alla. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Keksijä John Deere 110 vuotta Ennen kuin kuluva ajastaika ennättää tyystin juosta ohitsemme, muistellaan hetki erästä amerikkalaista seppää, jonka pajasta kasvanut suurorganisaatio työllistää aika monta suomalaistakin kouraa. Nykyään John Deere valmistaa maatalous-, metsä- ja rakennusalan koneita; se on kaikkien toimialojensa jättiyritys. Mutta ei ole heitä unohdettu.. Osaammekin nyt kertoa, että oikeanpuoleisena kuvassa pääkokin virkaa tekee Eetu Laatikainen Vuolijoelta ja vasemmalla taikinaa sekoittaa Jahvetti Halonen. Pari vuotta myöhemmin hänet jo tunnettiin heinäharavasta, joka hiottujen piikkien ansiosta läpäisi maan ja niitetyn heinän kuin tyhjää vain. Tätä ei Seppo kuitenkaan osaa varmistaa. Traktorimarkkinoille John Deere astui vuonna 1918, ja viisikymmenluvulla varovainen, kilpailijoiden vanavedessä seuraillut kehitystyö sai väistyä määrätietoisemman markkinajohtoideologian tieltä. Korpi on siis jokseenkin kyseenalainen termi, kun kuitenkin oltiin kohtuullisten yhteyksien varrella. Sepän täytyi rutiinitöiden ohella olla eräänlainen ongelmanratkoja, joka kehitti tarvittavia välineitä hankaliin työtilanteisiin. Ja kaikki alkoi aurasta… Kenties tämän jenkin synkkä ilme muuttui muikeammaksi, kun kyntöaurojen myyntikäyrä kohosi kattoon 1800-luvun puolivälissä. Kaupungissa ei ollut seppää ja töitä riitti. Hän meni sepän oppiin, ja vuonna 1825 John Deere oli ammattimies. Sahalla työskennellessään Deeren silmiin sattui kerran kiiltäväksi työstetty vanha teräksinen sahanterä. Viime vuosikymmenellä tehtyjen yrityskauppojen myötä myös Suomessa toimii iso John Deere Forestry Oy, joka valmistaa metsätyökoneita. 6 Kuva on aikoinaan julkaistu Suomen Kuvalehdessä seuraavalla kuvatekstillä: ”Ei sotapojankaan suu tuohesta ole! Karjalan korvessa huimien partioretkien lomassa ne räiskäleet vasta oikein maistuvatkin.” Alkuperäisessä kuvassa, jota lehdessämme oli hieman rajattu, näkyy taustalla vanha henkilöauto. Korkeakouluopinnot tyssäsivät alkuunsa, kun nuorta Johnia kiehtoi työnteko lukuhommia enemmän. Sen ansiosta John Deere on tehnyt uraa uurtavia traktoreita, kuten tässä lehdessä esitelty 5010 60-luvun puolivälistä. Tunnistetut sotilaat Lehtemme viime numerossa kerrottiin Ylen julkaisemista jatkosodan veteraanien haastatteluista. Aurojen valmistus vain ei sujunut: Vermontissa oli karkea maalaji, ja valurauta-aurat toimivat siellä hyvin, mutta Illinois’n savi tarttui niihin pirullisesti. Vuonna 1836 Deere siirtyi Illinois’hin, toisen Vermontin miehen ja Deeren tulevan yhtiökumppanin Leonard Andrusin perustamaan kaupunkiin Grand Detour. E nglantilaisten vanhempien poika John Deere syntyi Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa Vermontin Rutlandissa 7.2.1804
Arbor ja Tapio eivät menestyneet, eikä pitkään aikaan mikään muukaan merkki – kirja toteaa: ”Moottorisahoilla ei ollut vähäistäkään roolia metsätöissä Suomessa ennen toista maailmansotaa.” Jo vuonna 1945 Suomesta toimitettiin sotakorvauksina SSK-II-sähkösahaa Neuvostoliittoon. Arwidson & Co Oy:n valmistama ja Paul Silanderin suunnittelema Tapio-saha vuotta myöhemmin olivat omana aikanaan hyvin merkillisiä yrityksiä ujuttaa konesahaa metsätyöhön. Terätekniikan kehitystä sen sijaan esitellään ansiokkaasti. Kahden miehen ketjusaha on epäilemättä ollut ainakin edeltäviä suomalaisia moottorisahoja parempi värkki, mutta polttomoottorisahat veivät niistä metsätöissä voiton. Pienenä lisäyksenä neuvostoliittolaisen Družba-sahan historiaan mainittakoon, että sahan kehitti aikoinaan 50-luvulla tehdas numero 478:n lentokonemoottoreiden testaus- ja suunnittelutoimisto. Mutta tämä hieno historiateos kestää epäilemättä aikaa, sillä moottorisahan kiihkein kehityskausi ajoittuu kirjan aikajanan keskivaiheille eikä moottorisaha kaiketi enää täydellisesti mullista mitään ammattialaa. B. 7. Kirjan kuvitusta. Hyryn tarina osoittaa surullisesti sen, kuinka hyvät tuotteet jauhautuivat jo tuohon aikaan ulkomaisten jättiläisten julmetusti jauhavien jakelu- ja markkinointiverkostojen hampaissa. Valinnat ovat perusteltuja: suomalaiset kuriositeetit, merkittävät kehitysaskeleet, suosituimmat sahat ja yksi esimerkki Kaukoidän halpasahasta sekä akkusahasta. Hyvän historiateoksen tavoin tuore kirja antaa paitsi tietoa myös ajattelemisen aihetta kaikkialta varsinaisen aiheensa liepeiltä, niin työn, terveyden, talouden, tekniikan kuin maailmanpolitiikan piiristä. 215 s. Aikaisempaa toimivampi huolto toi tietysti myös suosiota. Laitteet olivat kalliita ja painavia, ja molemmissa oli edestakaisin liikkuva justeeriterä. Kirjan kiehtovinta antia on epäilemättä suomalaisen moottorisahan lyhyt ja harvoin kuultu tarina. Nykyään tuntuu itsestäänselvältä, että moottorisaha on yksi kokonaisuus, mutta 1950-luvulta aina 1970-luvulle asti – vähenevässä määrin mutta kuitenkin – ajateltiin, että moottori on sahasta erillinen, monikäyttöinen laite, tai vähintäänkin niin, että moottorisahaan piti olla saatavilla lisälaitteita ja sen piti olla muutettavissa esimerkiksi perämoottoriksi. E meritusprofessori Matti Kärkkäisen esipuheessa käsitellään yleisesti sahan varhaishistoriaa ja moottorisahan kehityssuuntia. Niitä valmistettiin vuosina 1958–1968. Moottorisaha sata vuotta Suomessa Mikko Riikilän kirjasavotta valmistuikin etuajassa – Suomen ja moottorisahan yhteistä satavuotistaivalta voidaan nimittäin juhlia vasta ensi vuonna. Kansien välistä löytää melko varmasti omien sahauskokemusten mosset ja mersut, kuten entinen metsuri Matti Kivistö asian muotoilee. Kitaa valmistanut Valmet pohti moottorisahan valmistusta Kita-sahan jälkeenkin, mutta luopui hankkeesta. Jopa yli neljäsosan teoksen sivuista kattaa Pekka Lehonkosken lista Suomessa vuosi- na 1947–2010 myynnissä olleista moottorisahoista. Robert Laguksen Arbor-puunkaatokone vuonna 1915 sekä A. Liiteosa on pitkä ja siinä on tietysti päällekkäisyyksiä kirjan muiden osien kanssa, mutta kattava tietopaketti luettelo on yhtä kaikki. Moottorisahan historia Suomessa on katkonaisuudessaan kiehtova. Myöhemmin sahan merkiksi vaihtui Kita, 08/14 ja niitä tehtiin tovi myös vapaille markkinoille. Myynti ja markkinointihan ne ovat määränneet sen, mikä saha on Suomessa menestynyt. Electrolux haali 80-luvun alussa ruotsalaissahat omistukseensa, keskittyi kehittämään Husqvarnaa ja jätti Jonsered/Raket-sahan kehityksen sikseen. Termit oli Lahden Rautateollisuuden yhden mallin luomus, ja hitaan kehittelytyön lisäksi jälleenmyynnin ongelmat vaivasivat sitäkin. Vanhat korkealaatuiset valokuvat metsätöistä, esittelytilaisuuksista ja savottakämpistä ovat teoksen ehdoton suola. Moottorisahan suomalaisen historian edetessä sivujen lomassa esitellään omissa tietolaatikoissaan sata tekijän mielestä merkittävintä moottorisahamallia. Helsinkiläisen Auto-Koneistamo Oy:n Hyry on pitkäikäisin suomalainen moottorisahamerkki. Kirjassa kiinnitetään kiitettävissä määrin huomiota taloudellisiin seikkoihin. Mikko Riikilä: Moottorisaha sata vuotta Suomessa. Metsäkustannus 2014. Sahan rohkea hyllytyshistoria Suomessa on esitetty kirjassa hyvin. Toisen myöhemmän suomalaismerkin Termitin suunnittelutyö taas kesti niin kauan, että isot tekijät ehtivät sillä välin kehittää uudet mallinsa Termitiä kevyemmiksi ennen kuin saha tuli markkinoille. Koska teos on historiateos Suomesta, on ymmärrettävää, ettei viime vuosisadan alun ulkomaiden sähkö- ja paineilmakokeiluja käydä läpi muutoin kuin maininnan tasolla. Kirjan kuvituksena on vanhoja esitteitä ja mainoksia, joissa vilahtelee aikansa julkkiksia – reissumies Tapio Rautavaara ja ajomies Heikki Mikkola nyt ainakin. Maahantuoja Elfving vaihtoi siksi Jonseredin edustuksen Stihliin, ja niin alkoi saksalaissahan voittokulku Suomen tehokkaimman sahamyyntiverkoston helmassa. Näin mainostettiin ensimmäistä suomalaista vapaille markkinoille suunnattua ja ketjuterällä varustettua polttomoottorisaha Hyryä 1950-luvulla. Suunnittelutoimisto toimii yhä Ukrainan valtionyrityksenä nimellä Ivtšenko-Progress
SUOMEN METSIEN KONEAIKA Moottorisaha 100 vuotta Suomessa -kirjan yhteydessä on syytä patistaa metsien miehet ja naiset aiheeseen liittyvään Koneaika-näyttelyyn Suomen Metsämuseo Lustoon Punkaharjulle. Tuore kommunistivalta tarvitsi peltotöiden tehostajaa muistakin kuin puhtaasti tuotannollisista syistä. Näyttelystä löytyy suuriakin metsäkoneita, mutta niiden ohella näytillä on 120 erilaista moottorisahaa yhdeksänkymmenen vuoden ajalta. Jouluna 22.–25.12. Oikaisuja Vanhat Koneet 7/14 -numeron artikkeleihin oli pujahtanut pari asiavirhettä. avoinna joka päivä mainittuina kellonaikoina. Mikäli paikalle ennättää jo Joulupuun päivän tapahtumaan 29.11., kannattaa kiertää myös joulutori ja käydä vaikkapa suomenhevosen kyydissä. Lisäksi Koneaika-näyttelyssä ovat vahvasti esillä koneellistamisessa mukana olleiden henkilöiden kuvat, tarinat ja kohtalot. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 10–17. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia JUKON TARINA LOIMAALLA Eräs Suomen maatalouskonevalmistuksen historian merkittävimmistä nimistä on Mynämäellä toiminut Juko eli vanhalta nimeltään Junnilan konepaja. Samalla käynnillä käydään totta kai läpi muutkin metsämuseon näyttelyt kuten koneita edeltävää aikaa esittelevä Vanha Savotta. Lusto on ensi vuoden huhtikuuhun asti auki tiistaista sunnuntaihin kello 10–17. Joidenkin lähteiden mukaan valmistaja oli Victory. Joka tapauksessa Fordson-Putilovets oli Neuvosto-Venäjän ensimmäinen massatuotantotraktori, vaikka monenlaisia itsestään liikkuvia rattaita ja muita koemalleja oli maassa jo liki sadan vuoden ajan rakenneltu. Ford 5000 -traktorin mallinimeksi oli mainittu virheellisesti Major. Juko on historiansa aikana valmistanut muun muassa kivenkeruukoneita, kylvölannoittimia ja suorakylvökoneita sekä juurikas- ja perunakoneita. Lokasuojattoman Fordson-Putilovetsin pukilla täytyi varoa muutakin kuin kuraa. Maatalousmuseo Sarka sijaitsee 9-tien varrella Loimaalla osoitteessa Vanhankirkontie 383. Jukon tarina -näyttely on esillä 27.11.2014–31.8.2015. Fordson-Putilovets patsasteli monessa neuvostojulisteessa ja -kortissa, ja saipa se oman postimerkinkin. Osoite on Lustontie 1, Punkaharju. Oikea mallinimi on Super Major.. Konepajatoiminnan alkupäivistä edetään 2000-luvulla nopeasti tyrehtyneeseen konekauppaan, joka tappoi paikkakuntansa suurimman yksityisen työnantajan vuonna 2010. Jutussa mainittiin Leylandin 70–80-lukujen vaihteen turvahyttien valmistajaksi Vincentin (lähde: Antho- ny Clare: Nuffield Tractor Story, volume 2). Vladimir Iljitš Lenin uskoi, että vähemmän sosialismiin kallellaan olevat talonpojat saadaan kollektivismin puolelle, kun heille tarjotaan tehokkaat työvälineet. Näyttelyssä on kuva- ja filmiaineistoa, työntekijöiden haastatteluja ja Jukon tuotteita. Mutta se on jo toinen tarina. Näyttely kertoo puunkorjuun koneistumisesta sekä metsätalouden ja -teollisuuden kehittymisestä aina viime vuosisadan vaihteen varhaisista kokeiluista tämän päivän moderneimpaan puunkorjuutekniikkaan ja tulevaisuuden visioihin saakka. Putilovin tehtaalta putkahti ensimmäinen Fordson-Putilovets vuonna 1924 ja tuotanto jatkui vuoteen 1933 asti. Putilovin Fordson ei ollut ainoa Fordilta isoon itänaapuriin lisensoitu menopeli – valmistettiinhan 30-luvulla A-Fordistakin itäistä GAZ-Aversiota. 8 Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi MARRASKUU 29.–30.11. Helsinki, Pienoisrautatiekerhon joulunäyttely 29.11. Punkaharju, Joulupuun päivä, Suomen Metsämuseo Lusto 30.11. Kouvola, Adventin avaus, Kouvolan putkiradiomuseo JOULUKUU 13.12. Seinäjoki–Koskenkorva, Joulupukin höyryjyna Ysikymppinen Neuvosto-Fordson Euroopan alueella valmistettiin Fordsontraktoreita lisenssin kautta myös Leningradissa. museo on suljettu, mutta 26.12.–11.1. Loimaan maatalousmuseo Sarassa alkaa aivan tämän lehden ilmestymisen aikoihin koko yrityksen historiaa läpikäyvä näyttely. Luultavaa on, että Leylandeihin ruuvattiin useiden tekijöiden hyttejä. Leyland 704 –jutun kuvatekstissä vanhan- ja uudenmalliset etupainot olivat menneet sekaisin. On hauskaa ajatella, että periamerikkalaisten unelmien veistäjän Henry Fordin traktorimalli kelpasi Neuvostojen maassa sosialismin sankariksi. 3+1-vaihteista 20 hevosvoiman petrolimasiinaa valmistettiin ainakin 36 100 kappaletta, ja joidenkin lähteiden mukaan valmistusmäärä olisi ollut liki 50 000. Kuva on julkaistu TehnikaMolodjoži-lehden numerossa 1/1975. F-P oli käytännössä sama traktori kuin ensimmäinen Fordson-malli F
Alus pystyi sukeltamaan poikkeuksellisen syvään ja pysyttelemään siellä suurten akkujen avulla pitkään. X–1:llä ajettiin 1920-luvulla pitkin ja poikin erityisesti Välimerta, ja projektia yritettiin pitää salaisena. Tornien 5,2-tuumaiset tykit avaavat tulen heti, kun ovat veden pinnalla. 110-metrinen runko oli muotoiltu huolella ja toimi veden päällä ja alla loogisesti. 9. Sen sijaan Japani, Italia, Saksa ja Yhdysvallat tunsivat veneen niin hyvin, että ne jopa kopioivat siitä olennaisia osia kymmenen vuotta myöhemmin alkavaan toiseen maailmansotaan. Uuden X–1-koeveneen vesidynamiikkaa oli hiottu huolellisesti pienoismalleilla ennen täysikokoisen aluksen rakentamista, kunnes siitä saatiin täysin moitteetonta. Ensin ilmestyy näkyviin periskooppi ja sen takaa tukeva oudon näköinen masto, jonka yläosa muistuttaa T-kirjainta. Sukellusveneet oli tähän asti tehty piileskelemään. Seuraavaksi näkyy muista veneistä poikkeava pyöreä keula ja komentotornin yläosakin nousee vedestä. Niiden aseistuksena olivat tyypillisesti keula- ja perätorpedoputket, joihin ladattavilla torpedoilla saattoi hätyytellä pinta-aluksia. X–1 – brittien mysteerisukellusvene Teksti: Juha Riihimäki V esi kuohuu ja kuplii, kun valtava sukellusvene ponnistelee pintaa kohden. Torpedoissa oli kuitenkin yksi olennainen vika: uusimpana aseteknisenä keksintönä ne olivat erittäin kalliita, ja mikä pahempaa, toimintavarmuus jätti joskus kovastikin toivomisen varaa. Britanniassa sen sijaan ei ollut aihetta iloon. Kun torpedoja ei sukellusveneessä voinut kantaa kovin montaa kerrallaan, veneen uhka monelle aseistamattomallekin laivalle oli hyvin rajoitettu. Tässä onnistuttiinkin yli odotusten, koska brittiläinen kotiyleisö tunsi veneen vain salaisena mysteerisukellusveneenä. Veneen britti-dieseleitä ei ikinä saatu toimimaan rikkoutumatta yli 55 prosentin teholla. Pituus 110 metriä. Kun kannelle laitettiin tykkitornit, voitiin käyttää torpedojen sijaan paljon halvempia perinteisiä ammuksia, joiden osumatarkkuus oli periskoopin takana olevasta uudes08/14 ta tulenjohtotornista johtuen erinomainen. Suurin testattu sukellussyvyys 110 metriä. Kaikesta teknisestä edistyneisyydestä huolimatta X–1 pysyi loppuun saakka kehitysprojektina, jonka tien päässä odotti polttoleikkaajan purkupilli. Sukellusveneristeilijän ideana olikin luovia akilleenkantapäiden ohi kahdella tavalla. Aseistus 4x5,2 tuuman tykki kahdessa tornissa, 2x0,3 tuuman konekivääri, 6 x 21-tuuman torpedoputki. X–1 LYHYESTI Käytössä 1925–1936. X–1 oli nimenomaan kehitysprojekti, jolla Iso-Britannia tutki uusia ratkaisuja 1920-luvun kuluessa ja 1930-luvun alussa. Näin X–1:n oli ajateltu toimivan. Brittien edellinen suuri sukellusveneluokka K oli saanut kutsumanimen killer eli tappaja, koska sen sukeltaessa vene painui aina silloin tällöin keula alaspäin kaikista ohjaustoimenpiteistä huolimatta ja tömähti suoraan pohjaan. Miehistö 111 henkeä. Lopulta veneen kohtaloksi kuitenkin koitui kuivatelakkakäynti, jossa se kaatui pukeilla kyljelleen ja poikkeuksellisen suurien akustojen akkuhapot täyttivät veneen sisätilat. Jokaista upotusta varten näitä ”kaloja” tarvittiin monta, vaikka yksikin osuma oli usein kohtalokas. Aluksessa oli kaksi sen ajan suurinta sukellusvenetyyppistä dieselmoottoria ja lisäksi kaksi saksalaisesta sotasaalisveneestä siirrettyä apudieseliä. 2x1100 kilowatin Vickersin diesel, 2x890 kilowatin saksalainen MANin diesel sekä 2x750 kilowatin General Electricin sähkömoottori potkurien voimanlähteinä Suunniteltu huippunopeus pinnalla 19,5 solmua / 33 km/h, sukelluksissa 9 solmua / 17 km/h. Ktyyppi ei siten ollut sukellusvenemiehistöjen suosiossa, vaikka vain yksi vene kaikkineen menetettiin tällä tavalla hiuksianostattavissa sukelluksissa. Tässä vaiheessa tapahtuu jotain outoa: tornin kummallakin puolen sen juuressa vedestä purkautuu kaksi valtavaa tykkitornia, jotka kääntyvät heti harjoitusmaalina käytettävää vanhaa rahtilaivaa kohden. Maksimimatka pinnalla 23 000 kilometriä ja sukelluksissa 93 kilometriä. Katselemme brittien sukellusveneristeilijä X–1:tä, joka edusti merimahdin uusinta tekniikkaa 1920-luvulla. Ammukset olivat myös niin pieniä, että niitä voitiin veneeseen varastoida suuria määriä, jolloin sukellusveneristeilijällä voitiin periaatteessa upottaa vaikka kokonainen rahtilaivasaattue kerralla. Ja kun olosuhteet pinnalla muodostuivat risteilijälle kuumaksi, se saattoi sukeltaa viileään veteen piiloon
Vieläköhän joku osaa tällä koneella ohjelmoida. Ohjelmointiväline eli kone, jolla reikäkortit valmistettiin, oli lempinimeltään piano. Kun kuviollista kangasta kudottiin kangaspuilla, piti lanka vaihtaa toisenväriseen käsin nostamalla. Reikäkorttia oli jo häntä ennen sovellettu kangaspuiden käyttöön, mutta Jacquard loi vuonna 1805 ensimmäisen täysin automatisoidun kudontalaitteen. Lankoja saattoi olla samaan aikaan käytössä tuhansia, joten työ oli äärimmäisen hidasta ja virhealtista. Koneohjelmointia 1800-luvun alusta Joseph Marie Jaqcuardin keksintöä, tekstiilikonetta, jonka toimintaa ohjataan reikäkortilla, voidaan pitää yhtenä tietokoneen äärimmäisenä esimuotona. Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Kari Mattila S ilkkikutomot kukoistivat Ranskan Lyonissa 1700- ja 1800-lukujen taitteessa. KuvisKonetta, jolla reikäkortit valmistettiin, kutsuttiin pianoksi. 10 samme esiintyy Tampereen työväenmuseo Werstaan Tekstiiliteollisuusmuseon jacquardinkone, johon reikäkorttimekanismi on asennettu jälkikäteen – alempi puuosa on selvästi vanhempaa perua. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Reikäkortti kiertää jaqcuardinkoneessa, joka kutoo siihen koodattua kuviota kankaaksi. Automaattikone toi melkoista helpotusta työhön, jossa yhden ihmisen oli pitänyt pysyä perillä koko lankasekamelskasta. Konetta on käytetty Tampereella sekä puuvilla-, villa- että pellavateollisuudessa.. Ainakin jollain tavalla samanlaista näpyttelyä lienee siis ohjelmointi ollut kaksisataa vuotta sitten kuin nykyäänkin. Kudontakoneessa siis pyörii reikäkorttinauha, ja sen ohjastamana työskentelevä kudontakone valmistaa kangasta, jossa toistuu reikäkorttiin ohjelmoitu kuvio. Taustalla itse jacquardinkone. Tuota laitetta ryhdyttiin kutsumaan nimellä jacquardinkone. Joseph Marie Jacquardin (1752–1834) isä oli kutoja, ja keksijän uralla jo joitain askelia ottanut Joseph Marie päätti helpot- taa kuviokankaan kutomista
Vuosien saatossa ovat tutuksi tulleet myös vanhojen koneiden moottorit. MERKKIEDUSTUKSET: SEINÄJOEN MOOTTORIHIOMO Rajatie 48, 60120 Seinäjoki | Puh. 06-4149 511, 040-596 1409 info@moottorihiomo.fi | www.moottorihiomo.fi www.facebook.com/vanhatkoneet Laaja valikoima kylpytynnyreitä Alumiiniset kylpytynnyrit Lasikuituiset kylpytynnyrit Puiset kylpytynnyrit Kamiinat koriks.fi koriks@koriks.ee Puh: + 358 50 306 3123. MOOTTOREIDEN ERIKOISLIIKE PALVELUKSESSANNE MOOTTORIHIOMO HUOLTAA JA KORJAA MOOTTORIT Moottoriexpertti Seinäjoen Moottorihiomo on jo vuodesta -66 asti palvellut asiakkaitaan mitä erilaisimmissa moottorialan huolloissa. MOOTTORIKONEISTUKSET MYÖS VANHOIHIN KONEISIIN
Hollola 12. Jokela on ostanut vähän ajetun, lähes alkuperäiskuntoisen traktorin yli kolmekymmentä vuotta sitten silloisesta työpaikastaan. TRAKTORIKAUPPIAAN SILMÄTERÄ VOLVO T 24 1954 Kari Jokelan omakotitalon pihalla on pieni punainen piharakennus, jonka suojissa säilytetään miehen silmäterää, vuosimallin 1954 Volvo-traktoria
13
Traktorit ja autot saman katon alla Kari Jokela on työskennellyt aikanaan traktori- ja konemyyjänä lahtelaisissa autoliikkeissä ja seurannut traktorimyynnin vaiheita aitiopaikalta. Jokela oli arvostettu ja luotettava myyjä; Lahden seudun isännät muistavat Karin reiluna ja rehtinä myyntimiehenä, jonka kanssa oli ilo asioida. Tällöin myös Jokelan työpesti Volvon konemyyjänä päättyi. VOLVO T 24 1954 Volvon Mars-symboli, viisi kirjainta ja vinonuoli somistaa T 24:n nokkaa. Volvon T 24 - ja T 25 -malleja valmistettiin vuosina 1952–1959. Kari Jokelalle on työuransa aikana kertynyt mittava kokoelma erilaisia lippalakkeja. Vuonna 1952 esiteltiin parannellut Volvo T 24 - ja T 25 -mallit sekä vihreät rinnakkaismallit BM 24 ja 25, joissa kaikissa oli käytössä 2,2-litrainen bensa/petrolimoottori. Traktorit olivat sikäli edistyksellisiä, että hydrauliikka oli jo 1950-luvun alusta lähtien kytkimestä riippumaton – läheskään kaikissa maataloustraktoreissa ei vielä niin ollut. Pyörien kokoa oli kasvatettu ja akseliväli pidennetty 170 cm:stä 177:ään, ja sekä tehoa että nopeutta oli saatu lisättyä. Traktoreitahan myytiin 1950–1970-luvuilla myös autoliikkeissä; Volvoa myytiin paitsi Laborin toimesta myös Volvon henkilöautoja myyvien edustajien kautta. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine 14 K un Volvo osti Bolinder-Munktellin vuonna 1950, tehtaalla alettiin valmistaa bensa/petrolikäyttöisiä punaisia Volvoja sekä hehkukuula- ja dieselmoottorisia BM:iä. Volvon kohdalla asiat menivät lopulta niin, että traktorivalmistuksessa tapahtui ennennäkemätön Suomi–Ruotsi-fuusio, kun Volvo BM ja Valmet löivät hynttyyt yhteen maataloustraktoreiden ja metsätyökoneiden osalta. Yhdistymisen myötä perus-Volvon valmistus loppui ja tehdas keskittyi pelkkien maansiirtokoneiden valmistukseen. Fuusion seurauksena 1980-luvun alkupuolella Suomessa alettiin valmistaa Volvo BM Valmet -traktoreita, joiden nimi myöhemmin lyheni pelkäksi Valmetiksi ja samalla traktorimyynti siirtyi pois Volvon edustajilta. ”Kaupanteon yhteydessä sanoin aina isännälle, että saat tästä komean uuden oikeanmerkkisen lippalakin sillä ehdolla, että annat tuon vanhan vääränmerkkisen pois”, Jokela nauraa.. Vuonna 1994 Ruotsi katkaisi maansiirtokoneiden tuonnin Suomeen ja perusti maahamme oman myyntiorganisaation koneilleen. Volvo-nimi tulee latinan kielen verbistä volvere ja tarkoittaa ”minä pyörin.” Tämän yksilön kohdalla pyörät pyörivät vakaasti edelleen
”Tässä ihan naapurissa oli juuri samanlainen, joka meni nurin. Volvo oli hyvän ja kestävän traktorin maineessa. Kysyttäessä mies kertoo perusteellisesti Volvon T 20 -sarjan ominaisuuksista. Tämä ominaisuus ei ollut pelkästään Vol- T 24 oli aikanaan pieni ja näppärä, mutta myös tehokas traktori. Aikalaisiinsa, esimerkiksi Fordsoneihin ja Nuffieldeihin verrattuna Volvo T 24 oli aika pieni laite, mutta ehkä juuri siksi se oli aikanaan hyvin näppärä ja ketterä traktori, ja kokoonsa nähden kuitenkin melko suorituskykyinen: se jaksoi muun muassa hyvin vetää kahta auraa. Isäntä jäi alle puristuksiin ja traktori syttyi vielä palamaan. Traktorimalli oli tunnettu siitä, että se nousi helposti pystyyn ja kaatui. Moottori oli tunnetusti pitkäikäinen, eikä siinä ollut suurempia vikoja. Onneksi isäntä sai jotenkin keploteltua itsensä pois ja henki säästyi, joskin kumisaapas paloi jalkaan kiinni”, Kari kertoo esimerkin. Pahaksi onneksi traktorissa oli paikoillaan ohjaamo, johon oli käynti ainoastaan takakautta ja se vielä vaikeutti poispääsyä. 15. Ketterä mutta kärkäs keulimaan Kari Jokela on asiantuntija kuvailemaan Volvon hyviä ja ei niin hyviä ominaisuuksia, koska on ammatissaan päässyt vertailemaan useita saman ajan laitteita
”Olin Volvon myyjällä Lahden Autoedustuksella konemyyjänä ja tein silloin tästä traktorista sellaisen kaupan, että vaihdoin sen Heikki Iisakkilan vanhaan mutta huomattavasti Volvoa uudempaan Nuffield-merkkiseen traktoriin”, Kari muistelee. Kukapa kauppias olisi halunnut kaupanteon yhteydessä sellaisesta asiasta muistutella. Tämän Volvon tarina Volvo T 24 myytiin uutena Helmisen autoliikkeestä Lahdesta Hollolan Hatsinaan Usko Mäkelälle vuonna 1956. ”Yhden kerran tällä on koemielessä kynnetty perunamaata; kyllä tämä on ihan täy-. Kun Mattila päätti vaihtaa Volvon uudempaan, hän päätyi hieromaan vaihtokauppaa liikkeeseen, jossa Jokela oli töissä. Pihahommissa Volvolle ei ole Jokelan toimesta tehty mitään pesua ja normaalia huoltoa kummempaa – ja mitäpä ehjälle vähän ajetulle traktorille tarvitsisikaan tehdä. Konekanta kasvoi vauhdilla, eivätkä kaikki osanneet varoa kaatumista – eikä siitä ollut riittävästi varoiteltukaan. Traktori oli 16 myyntihetkellä jo kaksi vuotta vanha joskin täysin käyttämätön. Moni oli varsin kokematon koneenkäyttäjä ostaessaan ensimmäisen traktorinsa. VOLVO T 24 1954 Takakuuppa on tarpeen monessa työssä omakotitalon pihapiirissä, kaikenlaista kuljetettavaa löytyy aina. Siksi kai maalaus teetettiin. Seuraava omistaja Toimi Mattila osti Volvon Mäkelän perikunnan lukuun pidetystä huutokaupasta ja käytti sitä maatilallaan Hollolan Uskilassa, kunnes traktorille kertyi yli 30 vuotta ikää ja tuli tarve hankkia tilalle hiukan isompi kone. ”Siinäkin hommassa se pelasi moitteettomasti”, omistaja kehuu. ”Keväällä tällä ajeltiin aika paljon, kun tehtiin polttopuita”, Karin puoliso Leena Jokela kertoo. Peltitöitä maalausta varten ei tarvinnut tehdä, sillä mitään kolhuja siinä ei ollut, mutta olihan vanha maalipinta toki jo haalistunut”, Kari kuvailee. Joukossa oli paljon sellaisia, joilla ei ollut minkäänlaista aiempaa kokemusta traktorin tai muun moottorityökoneen käyttämisestä. Volvo oli vaihtoon tullessaan melko vähän ajettu ja kaikin puolin täydellisessä alkuperäiskunnossa, mutta traktori haluttiin liikkeen toimesta maalauttaa uudelleen. ”Harvassa on ne vuodenpäivät, kun kädet ei ole rasvassa” von vaiva, vaan kaikenmerkkisten traktoreiden kaatumiset olivat hyvin yleisiä 1950-luvulla. Volvoa käytetään nykyisellään pääasiassa harrasteajoon sekä pieniin piha- ja puutarhatöihin. Valmistenumeron perusteella traktorin voidaan todentaa olevan vuoden 1954 mallia. ”Uusi Holman toimipaikka avattiin juuri ja tämä haluttiin maskotiksi sinne. Volvolla on pyöritetty myös omatekoista haketuskonetta. Kari Jokela osti Volvon omakseen työpaikaltaan Lahden Autosalpa Oy:stä vuonna 1993
VOLVO T 24 MOOTTORI nelisylinterinen bensiini/petrolimoottori, tilavuus 2155 cm3 (sylinterin halkaisija 87,31, iskun pituus 90 mm), teho 27,5 hv POLTTOAINESÄILIÖ 45+5 litraa VAIHTEISTO 5+1, huippunopeus 26 km/h RUMPUJARRUT RENKAAT edessä 5,50-16 takana 12,4/11-28 MITAT paino 1570 kg, korkeus 165 cm, pituus 275 cm, akseliväli 177 cm VUOSIMALLI 1954 Moottorin pyörittämä hydrauliikkapumppu liikuttaa nostovarsia, vaikka kytkinpoljin olisikin pohjassa. 08/14 17. ”Me naiset olemme ainakin vielä pysytelleet vain huoltojoukoissa”, Leena hymyilee. Rauta kiinnitetään pystyasentoon, kettinki kulkee runkon alta.” Ohjetta on selvennetty piirroksella, jossa on teksti ”lemmari tähän, pultti tähän.” Autotallin aarteita Jokelan harrastekalusto ei rajoitu pelkkään traktoriin, Jokelan omistuksessa on myös täysin alkuperäiskuntoinen vuosimallin 1980 Volvo 264 -henkilöauto sekä entisöintityön alla oleva Saab 96 1975. Renkaat ovat edelleen samat, joilla kone uutena lähti ensimmäiselle omistajalleen. ”Autojen ja traktoreiden laitto on mukavaa ajanvietettä, ja kun tässä samassa pihapiirissä meitä on useampia harrastajia, on aika harvassa ne vuodenpäivät, kun kädet ei ole rasvassa. ”Sytytys oli liian aikaisessa ja se löi takaisinpäin kovan kajauksen kera”, Jokela kertoo nyt jo nauraen. Tallessa olevaan alkuperäiseen käyttöohjekirjaan on kirjoitettu käsin ohjeet niittokoneen kiinnityksestä: ”Niittokoneen terää nostava rauta kiinnitetään lyhkäseen nostovarteen, pitkät otetaan pois. Jokelan Volvossa voiman ulosottoakselin päällä on alkuperäinen suoja – sellaista ei taida olla tallessa kovinkaan monella. dessä työkunnossa, voisi tehdä ihan mitä vaan töitä, jos olisi tarvetta”, Jokela vakuuttaa. Nyt ollaan oltu perunapellolla, siksi kädet on oudon valkoisena”, Kari nauraa. Tuntimittaria ei ole, mutta luultavasti tunteja ei ole kovin suuria määriä kertynyt koneen kunnosta ja renkaissa edelleen olevasta hyvästä pinnasta päätellen. Kun traktoria veivattiin käyntiin Jokelan kotipihalla ensimmäistä kertaa, se päästi yllättäen komean tervetuliaispamauksen, joka säikäytti paikallaolijat perinpohjin, kaikki hyppäsivät kiireesti muutaman loikan taaksepäin
18
Someron suunnalle ne tulivat ja siellä ärjyvät yhä – iskukunnossa. SUOMEA JYRÄNNYT JONTIKKA JOHN DEERE 5010 1965 John Deere 5010 oli 1960-luvun alkupuoliskon uuden Jontikkamalliston äärimmäinen jättiläinen. Somero 19. Suomeen jenkkihirmuja rantautui tiettävästi vain kolme kappaletta
”Kaikki kolme ovat olleet urakoitsijoiden jälkeen maanviljelijöillä. Mutta jos pelto tahtoikin pettää hirmun alla, tie kesti. JOHN DEERE 5010 1965 K uluneena vuonna lehdessämme on esitelty useampikin mielenkiintoinen John Deere -malli. Ensimmäinen vientiin lähtenyt 5010 astui Yhdysvalloissa laivaan elokuussa 1962 ja viimeinen maanpakolainen poistui Jenkkilästä joulukuussa 1965, mutta Suomeen nämä maahanmuuttajat saapuivat kuitenkin vasta vuoden 1966 puolella. Härmän kolmikkoa käytettiin täryjyrän vetäjinä maantien teossa aina 2000-luvulle asti. 60-luvun Suomessa 5010 oli oikea maatalousnäyttelyiden magneetti, mutta maatalouskäytössä se ei ollut kovin haluttu. Teksti: Mika Rassi haluttiin mahdollisimman alkuperäisen kaltainen. Lietolainen harrastaja on muuten samainen Tapani Laukkanen, jonka vuosimallin 1949 John Deere M -traktori esiteltiin Vanhojen koneiden numerossa 5/11.. Sivumennen voidaan sanoa, että ainakaan hinta ei ole tippunut: ensimmäisestä valmistetusta 5010:stä maksettiin vuonna 20 2006 uudessa maailmassa 79 100 paikallista taalaa. Valtavan museon valtavimpia esineitä on kuusikymmenluvun Jontikan köriläs, enJälkiasennukset on simmäinen takavepoistettu, sillä toinen John Deere, jossa oli yli sata heMäkilän yksilöstä vosvoimaa. Usein Suomen 5010:en vuosimalliksikin on otaksuttu 1966. Kaikki kolme Suomeen hankittua jätti-Jontikkaa tuotiin kahden tieurakoitsijan käyttöön Saloon ja Somerolle. JontikkaKuvat: ruuhka osui aivan sopivasti, sillä auratehtailijana Jan-Erik Laine aloittaneen John Deeren syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 110 vuotta. Someron Pyölin kylässä sijaitsee Mäkilän traktorimuseo, jonka vehkeillä täyttäisi useammankin lehden sivut: museon uumeniin kätkeytyy nimittäin toistasataa traktoria. Tämä johtui paitsi suuresta hinnasta (yli 46 500 markkaa) myös massiivisesta painosta. Peuran vuosi on hyvä päättää yhteen merkin traktorituotannon virstanpylväistä. 6000 kilon kieppeillä liikkuvaa painoa käsitellään tässä jutussa erikseen. Yksi on edelleen peltohommissa: viljakuormia sillä pellolta ajetaan, ja sehän vetääkin sitten millaista jyväsatsia hyvänsä. Traktoreiden historiaa osaa valottaa veljensä Heikin kanssa traktorimuseota pyörittävä Pekka Mäkilä, joka hankki oman huippukuntoisen ja alkuperäiseksi palautetun yksilönsä seitsemisen vuotta sitten. Yksi kolmesta on puolestaan myyty taannoin Lietoon harrastajalle”, Pekka kertoo Suomen isojen Jontikoiden omistajahistoriasta ja nykysijainnista. Ne jyrää meitin! Aikansa suurin Jontikka on iso ja raamikas traktori edelleen