32 TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 2 0 5 1 t e m Val Tehokkailla Led-valoilla syksyn pimeyttä vastaan! LED204 LED250 900 lumen 1080 lumen 9,90€ 9,90€ Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! 020 743 h u P • I M L A S II 4100 Teräskatu 3 • 7 www.lh-osa.fi 9943 Viipale mediat 745000-1406 • PAL VKO 2014-43 Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! 6 414887 450003 WWW.KIERTOKANKI.COM 14006 Nämä kaikki näppärästi Yli 200 € tilaukset rahtivapaasti! netistä Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 06/2014 • Hinta 8,50€ SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalous- ja yleistarvikkeet • Auran kulutusosat kaikkiin merkkeihin • Maanmuokkauskoneen osat • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta 6/2014 • Fordson Major & OK-trukki • International B250 • Scania LB81 • Sisu L-54 • Valmet 1502 • Zil-131 KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA KAVONIUKSEN KONE PERINNEMESTARI International B250 vuodelta 1960 Monitoimimies Olli Lehto TYYLIBUSSI Pakkalan Liikenteen Sisu L-54
www.klassikot.fi 83. Jokaisella autolla on tarina. Missäs tässä se etuakseli on. Huippunopeus 225 km/h Huippunopeus/h 210 km Teho 300 hv262 km/h o Huippunopeus Teh /h hv 140 10 0 km V-8 277 hv uso SylinteritSylinthv Teh pe eri t no L-6 pu 72 Huip Moottorin 4565 cm3 L-6 Motilavuus 3 ott Sylinterit ori 4 n tila Lcm 9 vuu ho s1690 kg Te 3453 cm 3 Paino vuusino 3 275 Moottorin tila Pa45 rit kg cm te 0 lin 130 Sy 24 130 0 kg avuus tilino Pa 1730 kg Moottorin Paino AAA A Alfa Romeo Giulia Spider ’63 • Armstrong Siddeley Sapphire ’53 • Rover Vitesse ’84 • Toyota Hilux ’80 • UAZ 452E -paloauto ’74 Kilvanajolla ansaittu • Tilaajana saat vuosikerran 8 € edullisemmin kuin irtonumeron ostajana VANHAT KONEET 7/2014 ILMESTYY 23.10.2014 Töiden jälkeen Tuleva klassikko Pienet ranskalaiset Toyota Hilux ´80 harrasteautona Pienen budjetin räyhäkkä sporttijenkki Vähemmän julkisuutta saaneita erikoisuuksia Kestotilaus 44,90 €/8 nroa Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.klassikot.fi/kampanja Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@klassikot.fi Tilatessa muista mainita kampanjakoodi: KLA2014 SILLANKORVA - mennen tullen Esittelyssä Sillankorvan näyttävään kuntoon entisöity ScaniaVabis L75 perävaunuineen. Aveling Barford Calfdozerin puikoissa ei ehkä tunnu kauhean turvalliselta, mutta pysyypähän ainakin selkä lämpimänä. Tilaa Klassikot kotiisi! – säästät rahaa ja saat enemmän! Vauhdikas viisiovinen Rover Vitesse ´84 06/14 AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 06/14 • Hinta 8,50 € Alfa Romeo Giulia Spider 1600 ´63 • Saat lehden aina uunituoreena kotiisi kannettuna • Tilaajat saavat joulukuun numeron mukana Klassikot-seinäkalenterin vuodelle 2015 • Saat lisäksi tilaajalahjaksi Klassikot-pelikortit A A A A UAZ 469B Sinne ja takaisin 368480-1406 • PAL VKO 2014-42 6 414883 684808 SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND 14006 Viipale mediat Euroopan reissu 350 euron Peugeotilla Seuraavassa numerossa: Cadillac BM Allanté M W Toyota 1 Su Celica pra NUFFIELDISTA METSÄKONEEKSI PIKKUPUSKIJAN PUKILLA Varislahdella uurastaa puunajossa veikeä vehje, jossa on jotain vanhaa, jotain uutta ja paljon omaa
Tämän numeron kanteen valittiin kuva, joka tuo upeasti esiin koneharrastuksen rajumpaa puolta. Usein ihmisille tärkeimmät asiat ovatkin sellaisia, joita ei niin vain tilastokäyriksi taivutellakaan. Niissäkin tapauksissa tarinaa usein kerrotaan jälkipolville kaihoisasti muistellen. Tilastoja katsellessa vanhat ajat eivät olleet kovinkaan hyviä. Välimuotojakin on. Niistä seikkailuista on itselle jäänyt useita hauskoja muistoja – joskaan hauskuus ei kokemuksen hetkellä tainnut olla se päällimmäisin tunne. Vielä monta viikkoa haastattelureissun jälkeen palasin useasti ajatuksissani takaisin Rämeensuolle Ollin pajalle ja mökkipolulle. Kuusimetsän keskellä mutkittelevan, puiden reunustaman pienen tienpätkän jälkeen silmiemme eteen aukeni uskomattoman mielenkiintoinen pihapiiri: kaikenlaisia itse rakenneltuja, korjattuja sekä alkuperäisasuisia koneita ja vekottimia, moottorisahalla veistettyjä taideteoksia ja paljon paljon muuta. Kuvan takana oleva artikkeli kertoo tekijöistä, jotka valitsivat työmaan kalustoksi vanhaa rautaa tietoisena siitä, että nykykoneilla sama homma olisi saatu suoritettua turvallisemmin, nopeammin ja tehokkaammin – mutta silloin olisi yksi tarina jäänyt syntymättä. Esineiden lisäksi Ollin ahkera ja aina iloinen per06/14 soona sekä sammumaton innostus kaikkeen perinteiseen ja vanhaan tekivät meihin suuren vaikutuksen. Helpon arjen vastapainoksi voi haastaa itsensä vaikkapa harrastuksen kautta. Nykyajan hyviin puoliin lukeutuu se, että meillä kaikilla on mahdollisuus valita polkumme. Toivon, että tämän numeron Seppiä ja Mestareita –palstan artikkeli Olli Lehdosta Tapio Mäntyniemen osuvilla kuvilla höystettynä saattelee teidät lukijat samoihin lumoaviin tunnelmiin, joista me saimme työmme puolesta paikan päällä nauttia! Lea Lahti Toimittaja 3. Ainakin ensimmäiset navigaattorit johtivat käyttäjänsä toisinaan poluille, jotka olisivat perinteisen kartan avulla jääneet kokonaan kokematta. Usein vaikeudet ja niiden voittaminen ovat ikäihmiselle mukavaa muisteltavaa, vaikka tapahtumahetkellä olisikin toivonut pääsevänsä helpommalla. Nykyajan hyviin puoliin lukeutuu se, että meillä kaikilla on mahdollisuus valita polkumme. Joskus on käynyt niin, että olosuhteet ovat lopulta vieneet voiton ja periksi antaminen on jäänyt ainoaksi vaihtoehdoksi. No, on poikkeuksiakin. Ja jos oikein tarkkaan katsotaan, jotakuinkin jokainen mitattavissa oleva asia on mennyt reilusti eteenpäin vuosien ja vuosikymmenien vieriessä. Vaikka taitavia tekijöitä onkin paljon, harva harrastaja jaksaa ja viitsii nähdä vaivaa jakaakseen tietoa ja taitoa muillekin. Kuivausrummut, teräväpiirtotelevisiot, digikamerat ja älypuhelimien loputtomat sovellukset ovat asioita, jotka varmasti tuovat kolmenkymmenen vuoden kuluttua joitakin nostalgisia muistoja mieleen, mutta siinä kaikki. Pääkirjoitus MUISTOJA KERÄÄMÄSSÄ K un kirjoitetaan tarinoita vanhoista koneista, kirjoitetaan usein tarinoita vanhoista hyvistä ajoista. Tämän taitavan miehen pyyteetön tahto siirtää perinnetaidot nuorille ja vähän vanhemmillekin tekijöille on upea kulttuuriteko, josta kuuluisi saada huomionosoitus ihan valtakunnan tasolla. Siihen hommaan tämän julkaisun aihepiiriin lukeutuvat härvelit käyvät oikein mainiosti. Kun mies sitten avasi pajan oven, olimme suorastaan sanattomia emmekä tienneet, mitä ensimmäiseksi pitäisi tutkia tarkemmin, sillä niin paljon upeaa ja mielenkiintoista nähtävää rakennuksen sisällä oli. Haasteita kaipaava voi tinkiä mukavuuksista ja valita ammatin, jossa ei pääse helpolla, ja sama toisin päin. Olli vastaanotti meidät hyväntuulisesti tervehtien, raotteli pressuja suojassa olevan kaluston päältä ja kertoili tarinoita pihan koneista ja muista aarteista sekä pajarakennuksen ja mökin rakentamisesta. Yllättävän moni oli kaikesta huolimatta tyytyväinen elämäänsä sodanjälkeisinä, vaikeaksi koettuina vuosina. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tekijältä Useampi kuukausi sitten ajelimme tapaamaan perinnetapahtumissa ahkerasti kiertävää Olli Lehtoa hänen metsämökilleen ja pajalleen. Olimme aivan hämmästyneitä metsän keskellä kohtaamastamme näystä. Ihminen on pohjimmiltaan monimutkaiseen ongelmanratkaisuun kykenevä sitkeä selviytyjä, jolle jatkuva elämänpolun tasoittelu voi hyvästä tarkoituksesta huolimatta olla olemisen mielekkyyttä alentava tekijä
Salaojia tehdessä esiteltiin työmaalla erikoinen vanha työkalukin. KONEET 18 International B250 ’60 Mikael Kavonius kunnosti Lohjalla neljää sukupolvea palvelleen Natikan viime talven aikana uuteen uskoon. 52 Isien pyöränjäljissä Monipuolinen näyttelyanti ja osuva ympäristö toivat runsaasti yleisöä Tammisaaren jo perinteiseen ajokulttuuritapahtumaan. 30 Fordson Major + OK-trukki ’58 Mika Rantanen pelasti Orasvuon Konepajan klassikon romutukselta. 36 TAPAHTUMAT 48 Pöljän aseman avajaiset Vanhaa rautatiekulttuuria elvytettiin Pöljässä onnistuneesti. Tässä numerossa 12 KANNESSA 12 Riuku-Vammas ’63: Maatyöt vanhoilla koneilla Kun vanhoja työkoneita kerännyt Jukka Nieminen ryhtyi rakentamaan konesuojaa, oli selvää, että maansiirtotyöt tehtäisiin Niemisen omilla aarteilla. Lättähattujunakin kunnioitti tilaisuutta vierailullaan. 50 Wanhat Wehkeet Iitin sympaattisessa perinnetapahtumassa törmättiin pariinkin kone-erikoisuuteen ja kierrettiin näyttelykohteita museobussilla. 24 Valmet 1502 ’77 Kuopiolaisen Heikki Hiltusen hallussa on alkuperäiskuntoinen MörköValmet, Suomen traktorihistorian suuri outolintu. 66 Scania LB81-roska-auto 1970-luvulla jätteenkeruu synnytti uusia haasteita, mutta Scanian jalostama erikoismalli jäi halvan työvoiman jalkoihin. 40 Sisu L-54 ’48 Pakkalan Liikenteen linja-autoklassikko on yhä ajossa vuosittain, ja kuljettajalla riittää juttuseuraa. 24 4 36 Zil-131 ’78 Kari ja Mika Savolaisen nosturilla varustettu neuvostokuormuri ei ole koriste vaan monipuolinen työkalu. Nyt virkeä Major paiskii taas hommia Lammilla. 40. Virttaalla ahertavat Vammaksen lisäksi Valmet 700 ja kaksi Fordson Majoria
03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Antti Kautonen, Sami Korhonen, Johanna Helin, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Olli J. Ja jälleen soi hanuri mestarin käsissä. Kun maahantuonti uhkasi loppua, nousi Taavettia edustamaan aivan oma yhtiö. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Matti Jarvalta saa myös näiden vehkeiden kohdalla kullanarvoisia neuvoja ja varaosia. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. 60 Seppiä ja Mestareita Olli Lehto Olli Lehto harrastaa kaksipyöräisiä ja hallitsee vähän jokaisen kädentaidon. Materiaali: Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Kentän uutiset ja kuulumiset meiltä ja muualta. KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. ARTIKKELIT 44 Pekan pelit ja vehkeet Suonenjokelainen Pekka Konttinen on jyrännyt tietä Nuffieldilla ja aurannut Sisulla, ja saavat miehen kourissa kyytiä hanurin palkeetkin. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Toimitus 56 TILAAJAPALVELU Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään 5 materiaalin lehdelle.. 68 Taavettien tarinaa – David Brown Suomessa David Brown oli haluttu traktori heti Suomen markkinoille päästessään. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. ny oinkin riittä jia olisi muut 06/14 72 Leningradin lemmikit Leningrad Automobile myy Espoossa vanhoja neuvostolaisia ajoneuvoja. 79 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. 56 Nahkion maatalouskonemuseo Uusi tulokas museokentällä esittelee hyvän työkonevalikoiman ohella laajemminkin entisajan maalaiselämän esineistöä. 76 Markkinat Vanha tavara pysyy – omistaja vaihtuu. Ojanen, Harri Onnila, Paula Tavasti, Aimo Tenni, Juha Riihimäki, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi 60 72 TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa 54 Lastbil 2014 veteraanit Ruotsin Jönköpingissä järjestetyt messut osoittavat, että raskaampaakin kalustoa voi mainiosti esitellä sisätiloissa. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. ttiin kyllä mainoste 68 Ta avettia ostaia is ll ko ka us aikana an, vaik t. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty
Niin nytkin. M almin lentoasemalla Hurrikaanista pistää ensimmäiseksi silmään sen suuri koko: se on selvästi pari kertaluokkaa isompi kuin ympärillä olevat muut yksimoottoriset lentokoneet. Tällä kertaa uutena mukana oli kymmenittäin mukautettuja vanhoja amerikkalaisia henkilöautoja 1910-luvulta lähtien. Nyt Suomessa lentävä kone on naamioitu Suomen ilmavoimien toisen maailmansodan väreihin, mutta alla on aito brittikone saarivaltakunnan toisen maailmansodan jälkeisissä maaleissa. Kun koneet olivat tehokkaita, ne olivat myös haluttuja ja niitä kulkeutui liittoutuneiden puolella moneen maailmankolkkaan, ja lopulta kymmenen Hurrikaania päätyi pääosin välirauhan aikana myös Suomeen. Osa koneista taas majailee tapahtumien väliajat omistajiensa verstailla tai takapihoilla ja Museorautatien oma kalusto sateelta suojassa radan kalustovajoissa.. Koneen on kunnostanut lentokuntoon Iso-Britanniassa Phil Lawson, ja sitä myydään nyt kahdella miljoonalla eurolla. Aivan halpaa ei kunnostuksen lisäksi ole myöskään lentäminen: konepeiton alla mylvii 12-sylinterinen Rolls-Roycen Merlin–moottori, joka hörppää 180 litraa bensaa lentotunnissa. Muita ei vajaan 15 kilometrin pituiselle ja 750 millimetrin raideleveyksiselle radalle olisi juuri mahtunutkaan. Tällä suurehkolla koneella muun muassa pelastettiin toisessa maailmansodassa Englantia saksalaisten vyörytykseltä. Minkiön asemanseutu suorastaan kuhisi kävijöitä, ja paikalle olikin järjestäjän laskujen mukaan saapunut hieman vajaa 3000 osallistujaa. Puolenpäivän aikaan lämpötila tyynessä säässä nousi 34 asteeseen, joten höyrykoneiden, maamoottorien ja vetureiden välissä oli jo liiankin lämmintä. Hawker Hurricane oli nopea ja kohtuullisen ketterä, hyvä vastus saksalaisten monille edistyksellisille sotakoneille. Minkiön asema toimi totuttuun tapaan Höyryfestivaalin keskuspaikkana. Myös brittiläinen Spitfire, “hävittäjä, jossa ei ollut yhtä ainoaa suoraan pintaa”, keräsi sankasti ilmavoittoja. Kalustovajasta olisi tarvittaessa kyllä löytynyt monta muutakin höyry- tai moottoriveturia, jotka 6 olivat nyt myös yleisön ihailun kohteena. Niiden keulilla olivat Loviisan–Vesijärven rautatien 2-8-0 numero 6 “Helga”, Welshpool & Llanfair Light Railway 2-6-2T numero 6 “Orion”, Jokioisten oma 2-8-2T–veturi numero 5 “Sohvi” ja Äänekoski–Suolahden rautatien 0-6-0T Porter. Sen suomalainen tunnus HC-465 kuului alunperin toiselle, venäläisil- tä sotasaaliiksi saadulle yksilölle. Summalla on tarkoitus kunnostaa toinen Hurrikaani-yksilö lennettäväksi. Se on hyvin kunnioitettava määrä – eihän tämä suinkaan ollut ainoa kiireesti valmistettava kone eikä ainoa brittiläinen hävittäjäkään. Ei uskoisi, että metallikehikon ympärille rakennettu runko on kangasta, ja että siivissä on käytetty puuta muotorakenteena, varsinkin kun koneen huippunopeus on huimat 547 kilometriä tunnissa. Lentono- peus oli sopivasti suurempi kuin vastapuolella sodan alussa. Monet esillä olleista koneista ovat olleet aikansa edistyksellisimpiä, ja useat niistä ovat saaneet sitä kautta myös pysyvän tallipaikan maatalousmuseo Sarkaan Loimaalle Minkiön lähelle. Yksi koneista toimi sepän ahjona. Hihna höyrykoneen voimapyörästä pyöritti sirkkeliä, suurta halonhalkaisukonetta ja jopa kivenmurskauslaitetta. Niillä saavutettiin kuusi ilmavoittoa. Päähuomion veivät odotetusti taas monivaunuiset höyryveturien vetämät matkustajajunat. Veturitallien väliselle aukiolle oli tuotu kymmenkunta suurta höyrykonetta, joiden käyttövoimalla tehtiin työnäytöksiä. Höyryvoimaa Jokioisilla J okioisten museorautatien Höyryfestivaalit ovat monelle harrastajalle vuoden tärkein tapahtuma, johon panostetaan tosissaan. Aika harvan suomalaisen budjettiin taitaa tällaisen koneen ylläpito ja käyttö sopia. Lawson oli Suomessa kaksiviikkoisella esittelyreissulla ja kertoi koneesta mielellään. Tämän laitteen hyötysuhteen luvattiin olevan huolellisen tuotekehityksen myötä jo lähellä polttomoottoreiden tehokkuutta. Välissä oli pakko tankata, jotta määräänpäähän päästiin. Sitä voisi kuitenkin ajatella museoon, joskin Tikkakoskella KeskiSuomen ilmailumuseossa on jo Hawker Hurricane 1, aito sellainen, ei vain aiemman kopio. Pientä vilvoitusta paikalle toi höyrykäyttöinen paloruisku, mutta vain pientä, laitteen kun joutuu paineistamaan uudelleen jo parin minuutin käytön jälkeen. Ja kun oli pakko, brittiläiset valmistuslinjat olivat suoltaneet sodan loppuun mennessä näitä koneita 14 000 kappaletta. Tunnus muuten liippaa läheltä nyt myynnissä olevaa konetta: HC-452. Lähettyvillä toinen pyöritti tapahtuman ainoaa uutta konetta, uutuuttaan kiiltävää höyryturbiinia. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Hurrikaani Malmilla Toisen maailmansodan tunnetuimpiin hävittäjiin kuuluu eittämättä Hawker Hurricane. Koneen matka Malmilta vei ensin Ouluun Tikkakosken kautta
Omat peltotyöt on toivottavasti syyskuun lopussa tehty, mutta silloin kynnelle kykenevän kannattaakin suunnata Kerimäelle muistelemaan, kuinka homma sujui ennen vanhaan. Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi SYYSKUU 13.9. Peräkonttikirpputori, A-Katsastus, Kajaani 13.9. Höyryjunien syysajo, Minkiö 13.9. Mäkivetokisat, Sammi, Siikainen 13.-14.9. Masinistin kulttuur´päevät ja Rompetori, Rautalampi 13.-14.9. Myllärit-tapahtuma, Merikarvia 13.-14.9. Rauta ja Petrooli, Riihimäen Messupuisto 14.9. Vanhanajan markkinat, Kouvolan putkiradiomuseo, Kouvola 14.9. Zetorkynnön MM-kilpailut, Sastamala 20.9. Vanhan Savotan Vanhan ajan puintipäivä, Rautajärvi, Pälkäne 21.9. Turkulaisvalmisteisten moottorien kokoontuminen, Fortum Mariniumin piha-alue, Turku 30.9. Kupittaan harrasteajoneuvotapaaminen, Blomberginaukio, Turku LOKAKUU 11.10. October Swap Meet, Teivon ravirata, Tampere 18.10. Mobilian kuorma-auto- ja tiekonepäivä, Kangasala 18.-19.10. Loska-ajot, Mobilia, Kangasala 18.-19.10. Suuri Snadi (Valtakunnalliset pienoisrautatiepäivät, Old Toy Swap, Miniasuntomessut, Pienoismallitapahtuma ym.) Energia-areena, Vantaa SAKSALAISTRAKTOREITA RIIHIMÄELLÄ Hyvinkäällä alkanut Fordson Club Finlandin masinoima Rauta ja Petrooli -tapahtuma järjestetään tänä vuonna toista kertaa Riihimäen Messupuistossa. Koko Montereyn niemimaalla käytiin tuona viikonloppuna vilkasta autohuutokauppaa, ja Silver Meteorkin meni kaupaksi 187 000 Amerikan rahan hintaan. Moottoreiden soiton lomassa esiintyy Jani Wickholm. Kerimäelle siis koko perheen voimin. 06/14 Suomalaisen autotohtorin hurja hirviö palasi ainakin hieman likemmäs osiensa kotia, kun Silver Meteoria esiteltiin Kaliforniassa kovan luokan autotapahtumassa Pebble Beach Concours d’Élégance 17. Perinnekoneyhdistys Puruveden Masinistit järjestää nimittäin lauantaina 27.9. syyspeltotyötapahtuman. Perinnekoneosastolla on nähtävillä muun muassa puimureita eri vuosikymmeniltä sekä tässä numerossa esitelty legendaarinen mörkötraktori Valmet 1502. Lapset pääsevät tositoimiin eli ratsastamaan ponilla. elokuuta. Tarkempi osoite on Petroahontie 27, ja tapahtuma alkaa kello 10. Auton nimi oli tosin uudella mantereella Rolls-Royce Thunderbolt, mutta eiköhän tämän menijän nimestä huolimatta tunnista, jos se ohi hurahtaa. Miehen vapaa-ajan koneharrastelun hedelmistä lukijat saattavat muistaa ainakin yhden herkun, SIlver Meteorin. Tämänvuotisen tapahtuman erityisteemana ovat saksankielisten alueiden traktorit. 7. Paikalla komeilee myös aito vanha kuumailmamoottori, ja viljaa puidaan vanhaan malliin. Siinä 1928-vuosimallin Cadillacin alustalle oli pantu Rolls-Roycen 27-litrainen V12-moottori, jollaista on käytetty panssarivaunuissa ja lentokoneissa. SYYSTÖIHIN KERIMÄELLE Silver Meteor Amerikan autotaivaalla V anhat Koneet -lehden numerossa 4/2010 esiteltiin Seppiä ja mestareita -palstalla Stig Fagerstedt, Sisu-Auton pitkäaikainen pääsuunnittelija. Uusia koneita esittelevät Valtra, John Deere ja rantasalmelainen KiviPekka. Rauta ja Petrooli Riihimäen Messupuistossa 13.-14.9.2014 kello 10-17. Monenlaista työesitystä on luvassa: kyntönäytöksiä erimerkkisillä ja -mallisilla traktoreilla ja auroilla, puintinäytös Sampo-puimakoneella, ja heiluupa alueella sirppikin. Esillä on tuttuun tapaan traktoreita, maansiirtokoneita, maamoottoreita, kuorma-autoja ja käsityöläisten taidonnäytteitä. Stig oli jättänyt Cadillacista akselit, vaihteiston ja ohjauslaitteet, mutta tehnyt loput itse. Puffetissa on tarjolla kahvia, makkaraa, lettuja ja virvokkeita. Viisimetrisen veitikan muotoilu on 1920-luvun urheiluautojen tyyliä. Yleisöparkki sijaitsee osoitteessa Rinnetie 1, josta museolinja-auto kuljettaa kävijöitä alueelle ilmaiseksi
samoin kivikoukuissa ja sitten myöhemmin pillarin raivausterissäkin. Ei ollut vetokalustoa. Ostin kumminkin poran ja laitoin sen toimimaan takaulosotosta, kun monet laittoivat voimanoton siivapyörän kautta.” Syvälahti oli nähnyt jossain kuminivelillä varustetun voimanulosoton. ”Nythän saa murrosniveliäkin liikkeistä vaikka minkälaisia. Se poikki ja hitsillä kaksi kulmarautaa kiinni ja tämä sinne kardaanin sisään. Eipä ihme, että hyökkäysvaiheessa kävi sitten niin, että kun oltiin aikansa ampua jyskytetty ja hyökkäys eteni, rintama karkasi ja tykit jäivät. ”Ratakisko oli usein tarpeen kivivaunua tehdessä. Se antoi paljon välityksiä, mutta vain pienimpiä käytettiin. Tiet – tai niiden puute – piti myös ottaa huomioon. Sanoivat, että ei se Zetorissa kestä, on kokeiltu. Kyllä sillä aikas paljon kerettiin porata silläkin. Sikäli tuo reissu sivuaa aihettamme, että jos raskasta oli kalusto myöhemmin urakoidessa, niin sellaista se oli jo sodassakin. Alkoi ilmaantua kivivaunuja Suomemme pelloille. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Kun Eino pillarin osti Teksti: Aimo Tenni Kuvat: Eino Syvälahden arkisto ja Aimo Tenni 8 Vuonna 1920 syntynyt Eino Syvälahti on monen alan veteraani: talvisodan päätyttyä hän meni sotaväkeen, ja ne samat tahdit askelten veivät jatkosodan tykistöön – aina Ihantalaa myöten. Ranskalaiset 155 mm de Bange -tykit, joita niin kutsuttu Miehikkälän patteristo käytti, painoivat noin 6 000 kiloa kappaleelta. Meillä olisi ollut mahdollisuus laittaa se kolminkerroinkin, mutta se olisi hidastunut samalla. Menin sitä Tampereelle katsomaan. Tuhansien kaltaistensa kanssa Eino Syvälahdella oli kivinen mäki, jota piti yrittää viljellä. Mutta rauhan töihin. Syvälahti toimen miehenä rakensi sellaisen itse. ”Vuonna 1955 Hommasin ensimmäisen porakoneen, joka oli muuten tehty kaksisylinterisestä lentokoneen moottorista. Fordsonin istuin laitettiin taaksekääntyväksi. Siinä kun on se alkupää neliskanttista. Energistä miestä kivien paljous alkoi harmittaa. Hänkin tilasi sellaisen, mutta ei se kestänyt. Eino otti siitä oppia ja alkoi tehdä itse kestävämpiä vanhoista kuorma-auton renkaista. Voimaa kertovassa taljasysteemissä vaijeri kiersi kaksi kierrosta. Patteristolla ei ollut omaa vetokalustoa, joten oli yritettävä lainata autoja, ja lisäksi sellaisia, jotka kykenivät vetämään näin järeitä aseita. Meidän kivivaunussamme oli auton vaihdelaatikko. Vaununsa vetäjäksi Eino Syvälahti otti väkivahvan Fordson Majorin. Tehtiin niitä auton kardaaniakseleista”, kertoo Syvälahti ja jatkaa: ”Kun oli kardaaniakseli, niin mentiin kauppaan ja ostettiin rautakanki. Tuntui jo välillä siltä, että alkoipa tehdä mitä laitetta vaan, niin aina ensin Lahden Rautaan hakemaan järeää ratakiskoa. Muuten, ne rautakangen pätkät hitsattiin yhteen ja saatiin siten vielä lyhyt rautakankikin.” Pelkkä poraaminen ja ampuminen ei kiihtyvässä kehityksessä riittänyt. Silloin ei saanut. Ja kyllä voima riitti
Poraamalla se oli irrotettava. Tästä vastaava mestari Matti Pienimaasta tuli sitten myöhemmin pitkäaikainen tiemestari tänne kotikuntaani Hartolaan.” Syvälahden maansiirtohommat laajenivat, ja myöhemmin tarvittiin jo omaa korjaamoakin. Kiveen kiilattava kartiotappi oli pohjasta paksumpi, kuin ladattu sinko. 9. Ja vielä 90-vuotiaana hän harjoittaa mökkivuokrausta ja huolehtii mökkiteiden kunnosta. Syy siihen, miksi hän pillarin osti, oli pieni kaksitahtimoottori. Mutta kaksitahtinen joutui aina kylmiltään vääntämään suuren dieselin käyntiin ja tämä söi pientä moottoria, etenkin sen laakereita. Sitä ostaessa Syvälahti joutui kilpalaulantaan hinnan suhteen. Kun se jaksoi ottaa kierroksia, kytkettiin pieni moottori pyörittämään isoa dieseliä. Koska Hartolassa oli useampikin sellainen, olisi uuden rakentaminen tuonut paikkakunnalle jo liikaa kapasiteettia. Paitsi rapakivet. Kun sitten kivi oli siirretty metsään, lyötiin kartiotappia isolla vasaran tapaisella alaspäin ja näin saatiin se irti. Korjaamo oli kuitenkin pakko saada. Ja siihen aikaan se uusi pillari oli vielä sellainen nähtävyys työmaalla, että Juvalla 06/14 olivat kaikki pomot vastaava mestari Pienimaan johdolla meitä odottamassa! Sain D7:n pois lavetilta, ja kun vielä onneksi oli yöllä satanut uutta lunta, niin Pienimaa sanoikin, että työntelepäs ensin tuota lunta pois tieltä. Tehtiin tätä viitostietä. Näin se vuorostaan käynnistyi hyvin – yleensä jopa pakkasissakin. Niihin ei kartiotappia saanut niin kiilatuksi, että se olisi kiinni pysynyt. Peukalon pyörittely on täytynyt jättää toisten huoleksi. ”D7 käynnistettiin siten, että starttimoottori starttasi ensin sähköllä pienen kaksitahtimoottorin. Ja kun kiveen kiilattu tappi oli kestänyt tonnien painoisen kiven nostelun, niin eipä se käsin nykäisten siitä irronnut... Sellainen kivi murtui.” ”Vuoden 1957 talvella ostin pillarin, D7:n. Jos taas pieni moottori sanoi sopimuksensa irti, ei isoa dieseliä saanut mitenkään käyntiin. Tämän jälkeen sauma kiinni. Kyllä ne kaikki kyytiin sopivat kivet maasta nousivatkin. Työmaalle mennessä oli minulla ajokokemusta Caterpillarista juuri sen verran, että olin ajanut sen Heinolassa Pellonraivaus Oy:n lavetin päälle. Olin saanut sille ostolisenssin ja ensimmäisen työmaankin jo Juvalle. Korjaamossa huollettiin ja korjattiin niin omia kuin toistenkin koneita. Oli siis hyvä olla varalta yksi käynnistysmoottori.” Kivenraivauksen, maansiirron ja viljelyn lisäksi Syvälahti on ehtinyt rakentaa yhden rivitalonkin. Homma toistettiin niin monesti, että sopivat mutkat syntyivät. Järeästä ratakiskosta leikattiin polttoleikkurilla ratapölkkyä vasten tulevasta puolesta pala pois, sitten kisko pu- naiseksi ja taivutus. Sain siinä vähän harjoitella, kuinka pillaria ajetaan...” ”Olin palkannut Suikkasen Topin hommiini, kun tarkoitus oli, että ajetaan kahta tuuria. näinkin! Tuli se kalliossa kokeiltua. Viimein kuitenkin kaupat saatiin solmittua. Uusi pillari tuotiin ensin satamasta Heinolaan. Tappi siinä silloin aina katkesi. Venähti ensin ja olikin sitten jo poikki.” Vääntyneitä tappeja kunnostettiin pajassa, jossa niitä kuumennettiin ja oikaistiin. Omatekoinen kivivaunu viettää eläkepäiviä kuten Einokin. Tässä kävi joskus vastaalkajalle munaus: jos nimittäin oli kiilannut kartiotapin kiveen porattuun reikään ihan pohjaan asti, niin ei ollutkaan enää mahdollista lyödä tappia alaspäin. ”Mutta kerran jouduimme ampumaankin lavalla tapin irti. Vuonna 1957 uusi pillari oli sellainen harvinaisuus, että Itä-Häme-lehtikin uutisoi Eino Syvälahden kaupat. Kivennostokaluston lisäksi Eino Syvälahdella oli parhaimmillaan neljä Caterpillaria, joista yksi tosin oli sellainen, josta oli niin sanotusti tullut musta rauta moottorin kyljestä läpi. Topi oli vähän sellainen huuliveikko, ja minä kun lykkäsin lunta, niin tämä tepasteli siinä herrojen joukossa ja mainosti, että kyllä tämä homma meiltä käy! Ja rupesihan se homma käymään, ja kaipa olivat tyytyväisiä, kun kerran seuraavana syksynä ottivat meidät sinne uudestaan. Korjaamo valmisti asiakkaille muun muassa kivikoukkuja
Kuvat: Kari Näätänen L onnan saari sijaitsee Helsingissä suunnilleen Kauppatorin ja Suomenlinnan välissä. Kuluvan vuoden toukokuusta lähtien Lonna ja sen nähtävyydet ovat olleet kaikille avoinna, ja saarelle on järjestetty myös helppo pääsy, sillä yhteysaluksia kulkee Kauppatorilta noin tunnin välein. Miinojen varastointi siirtyi Lonnalta Melkin saarelle vuonna 1933. Saaren historia liittyy tiiviisti sodankäyntiin ja ulottuu aina Suomen sodan aikaan, jolloin saarella neuvo- 10 teltiin pariin otteeseen Viaporin linnan antautumisesta. Miinatyöt eivät jääneet Lonnan historiaan vielä tässä vaiheessa, sillä varastoinnin sijaan saarelle sijoitettiin miinanraivaukseen keskittyvää toimintaa.. Vuonna 1817 Lonna lunastettiin keisarillisella päätöksellä kaupungilta armeijan haltuun, ja jo muutaman vuoden kuluttua saarelle pystytettiin ruutivarasto ja 1800-luvun loppupuolella tiilirakenteiset miinavarastot sekä tilat miinojen kokoamiseen. Saarelta löytyy nähtävää myös koneharrastajalle. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Lonnan laitos Helsingin edustalla sijaitseva Lonnan saari on tuore lisä kotimaanmatkailijaa kiinnostaviin vierailukohteisiin. Pieni, noin 150 metrin pituinen saari on ollut pitkään suuren yleisön tavoittamattomissa keskeisestä sijainnistaan huolimatta
Liikkuvien laitosten yleistymisen esteenä oli yhteen yksikköön vaaditun kuparin valtava määrä ja monella tavalla raskas toteutus. Toinen moottoreista on vaurioitunut, mutta toisen saa tarvittaessa jyrisemään edelleen. Operaatio edellytti luonnollisesti sähköä, ja sitä tuotettiin saarelle sijoitetuilla generaattoreilla. Kun britit saivat toimintamekanismin selville, alkoi erilaisten torjuntamenetelmien kehittely. 11. Herätemiina olikin sitten vaikeampi torjuttava, sillä se odotteli meren pohjalla ja räjähti havaitessaan yläpuolella kulkevan aluksen magneettisuuden. Kelluvien miinojen poisto merestä oli suhteellisen yksinkertainen joskin työläs operaatio. Lonnan saaren demagnetisointilaitos oli yksi keino poistaa aluksen magneettisuus, ja se toimikin hyvänä apuna lähialueella liikkuvien laivojen suojelemiseksi. Yksityiskohdat ovat paikallaan ja toinen isoista koneista on edelleen käyntikuntoinen. HERÄTEMIINOJEN TORJUNTA Toisen maailmansodan alkupuolella satamien lähistöjä miinoitettiin pääasiassa kelluvilla miinoilla, jotka räjähtivät kosketuksesta. Niitä varten kehiteltiin erilaisia, alukseen kiinteästi asennettuja magneettisuuden poistolaitteita, jotka toimivat samoja periaatteita noudattaen. Metallirunkoisen aluksen demagnetisointi suoritettiin kerran kuussa, ja itse toimenpide hoitui ohjaamalla alus erityiselle poistokentälle, jossa magneettisuus pois- tettiin sähkövirran avulla. Magneettisuus palautui kuitenkin ajan myötä, mikä tuotti ongelmia pitkän matkan kulkijoille. Yksi erikoinen ratkaisu oli valjastaa vanha pommikone suurella magneettirenkaalla ja lentää koneella laivaväylien yläpuolella, jolloin magneettikenttä sai miinat räjähtämään vaaraa aiheuttamatta. 06/14 Leveämpi kaista saatiin vaarattomaksi seilaamalla kahdella aluksella, joiden väliin oli vedetty sähkökaapeli. Kaksi suurta dieselkäyttöistä generaattoria on edelleen paikoillaan, ja niihin voi myös tutustua tarkemmin paikan päällä. Generaattorit ovat sveitsiläisen Brown Boveri -tehtaan tuotantoa, ja niiden voimanlähteinä ovat vakuuttavan oloiset Maybachin valmistamat V12-dieselmoottorit. Sähköpulssit loivat magneettikentän, joka sai miinat räjähtämään vaikutusalueellaan. Toisen maailmansodan aikana saarella käynnistyi demagnetisointiasema, jonka avulla laivojen rungoista kyettiin poistamaan magneettisuus ja tekemään ne sitä kautta immuuneiksi magneettimiinoille. Saarella valmistettujen miinojen kuljetusta varten rakennetut kiskot ovat alkuperäisillä sijoillaan. Toimenpiteen onnistuminen varmistettiin mittaamalla magneettisuuslukemat ennen ja jälkeen demagnetisointia. Menetelmä toimi kapeilla väylillä, mutta vähänkään suuremman alueen ”kampaaminen” oli jo ylivoimainen tehtävä
12. Salaojia tehdessä esiteltiin työmaalla myös erikoinen vanha työkalu. VERI VETÄÄ VANHAN KONEEN HYTTIIN Teksti: Harri Mustonen • Kuvat: Tapio Mäntyniemi Kun vanhoja työkoneita kerännyt Jukka Nieminen ryhtyi rakentamaan konesuojaa, oli selvää, että maansiirtotyöt tehtäisiin Niemisen omilla aarteilla
Taivasalla koneet eivät tosin tähänkään asti tämän keräilijän omistuksessa ole olleet – siihen ne ovat liian arvokkaista – vaan aina masiinoille on löytynyt jokin vuokratila. 13. Kolme miestä häärää pellon laidalla. H einäkuun helteinen päivä Loimaan Virttaalla. ”Koska on oma tontti ja puuta sahattuna valmiiksi, niin ajattelin tehdä niille sellaisen”, Nieminen taustoittaa. Apuna työmaalla Niemisellä on kaksi eläkeläistä, Aarre Karjalainen ja Erkki Rantanen. lainen oli sitten itselle ostaa vanhoilla päivillä.” Riuku-Vammakseensa Nieminen on vaihtanut etuakselin, ja nyt sillä on leveämpien renkaiden ansiosta mukavampi ajaa tiellä. Jukka Nieminen kauhoo maata Riuku-Vammaksella Valmet 700:n perässä olevaan vaunuun. Vuosien saatossa Nieminen on saanut haalittua 63-mallin Vammaksen, 71-mallin Valmet 700:n, 64-mallin Majorin etukuormaajalla sekä toisen, vuodelta 1962 olevan Majorin, johon Nieminen on itse asentanut kuusisylinterisen tekniikan. Sellainen on siis Niemisellä hakusessa, joten jos jonkun nurkista kyseinen osa löytyy, olisi sille ottaja Virttaalla. Meneillään ovat rakennuksen pohjatyöt, sillä pellolle on valmistumassa konesuoja Niemisen keräämille vanhoille työkoneille. Vauhdikkaampaan liikkumiseen käy puolestaan vuoden 1974 venäläinen sivuvaunullinen Dnepr-moottoripyörä, jolla on mukava päräyttää maatöiden lomassa vaikka kahville – ajan hengen mukaisesti. Siitä lähti Niemisen vanhojen työkoneiden harrastus liikkeelle yli neljä vuotta sitten: ”Olen joskus nuorena miehenä kaivellut tuollaisella Riuku-Vammaksella, joten pakkohan sel- Kymmenen tunnin työpäivän aikana valmista salaojaa syntyi yleensä 1–1,5 kilometriä. Naapuriapua ja heinäntekoa Ikänsä koneiden kanssa tekemisissä olleelle 61-vuotiaalle Niemiselle on 1960-luvulla yleisesti käytössä ollut Vammas erityinen kaivinkone. Tällä hetkellä Vammaksen riuku eli puomi ei ole toiminnassa, sillä vastapainosta puuttuu välikappale
Aikoinaan salaojituksissa käytetyissä koussissa oli pitempi varsi, jotta niillä voitiin noukkia kokkareet ojan pohjalta ja tasoittaa pohja kätevästi. ”Lisäksi netissä on masinistien kotisivut, 14 jossa käydään vilkasta keskustelua”, lisää Nieminen. Viime keväänä eläkkeelle jäänyt Rantanen teki pitkän työuran salaojaurakoitsijana, peräti viisikymmentä vuotta. Salaojitusta alueella tehtiin ennen 1960-lukua Pellonraivaus Oy:n (nykyisin YIT) kahdella Cleveland-salaojakoneella, mutta koneiden kaivuujälki oli melko rouheaa ja vaati paljon jälkitöitä sekä ison työporukan. Oikealla Aarre Karjalainen laittaa Erkin kanssa salaojia paikoilleen. Vuosi 1964 muutti tilanteen.. Kokenut konemies onkin todellinen siunaus naapureille – sen voi maalla asuva kirjoittajakin vakuuttaa, sillä traktorit ja työkoneet alkavat olla pikkuhiljaa maaseudun katoavaa kansanperinnettä! Salaojitusta vanhaan malliin Niemisen työmaalle on tuotu erikoisen näköinen työkalu, joka on kuitenkin loimaalaiselle Erkki Rantaselle erittäin tuttu. Vanhojen koneiden harrastustoimintaan kuuluu luonnollisesti myös Fordson Club Finlandin jäsenyys ja vieraileminen ainakin kerran kesässä rompepäivillä, jossa vaihdetaan kuulumiset alan harrastajien kanssa. Muutoin Nieminen on pitänyt kaikki koneensa käyttökunnossa, ja varaosatilannekin on kohtuullisen hyvä: mies on hankkinut toisen Riuku-Vammaksen varaosiksi, ja Majoreihin saa Niemisen mukaan vielä nykyäänkin uusia osia hyvin, eikä niiden hintakaan ole kova. ”Majori on heinäkone, ja sillä vetelen heinäpeltoa matalaksi – on paremman näköistä ja perunat saa paremmin talteen pellon keskeltä”, mies tuumaa. Ja kestäviäkin nämä puoli vuosisataa vanhat masiinat ovat, sillä Nieminen toteaa, ettei yksikään ole vielä mennyt rikki. Vaikka koneet on hankittu vain harrastemielessä, löytyy niille jatkuvasti myös mielekästä ja hyödyllistä käyttöä. Työsarkaa peltojen salaojittamisessa 1960-luvulla riittikin. Koneidensa huollot mies pääsee tekemään mukavasti Erkki Rantasen hallissa. Kyseessä on koussa eli salaojahöylä. Maaseudun naapurustosta puolestaan löytyy aina avun tarvitsijoita, jotka antavat konemiehelle tilaisuuden käyttää vanhoja masiinoitaan pienissä kaivuutöissä kuten ojien ja rumpujen kaivamisessa. ”Alueella Loimaa–Alastaro–Oripää– Pöytyä toimi aikoinaan peräti viisitoista salaojakonetta”, Rantanen muistelee. MAATYÖT VANHOILLA KONEILLA Erkki Rantanen esittelee salaojahöylää eli koussaa. Tällaista pitkän puisen varren päässä olevaa kourua käytettiin aikoinaan salaojien viimeistelyssä. ”Sieltä löytyvät kaikki tarvittavat pajavehkeet”, Nieminen kehuu
Työ tapahtui ojan reunalta, joten tällaisen koussan varsi oli normaalisti noin kaksi ja puoli metriä pitkä. ”Jos ojassa oli parin kolmen sentin heitto, niin vesivanalla höylättiin pohja tasaiseksi siten, että vesivana oli ojan pohjalla yhtenäinen. RiukuVammaksella saa kaivettua ojat ja anturan perustukset, Majorin etukuormaajalla puolestaan täytetään kätevästi perustukset ja salaojat hiekalla. Niiden mukaan tarkka ajaja saattoi kaivaa ojan hyvään maahan jopa sentin tarkkuudella. 15. Konemiehellä oli apuri, joka laittoi maahan sihtejä eli tähtäysviittoja. Koska kone ei kuitenkaan tehnyt tarpeeksi tasaista jälkeä, kulki sen perässä mies koussan kanssa. Sitten otettiin Jukka Niemisen kokoelmasta löytyy vanhoja koneita monenlaiseen tarpeeseen. ”Minimipudotus sadalla metrillä oli kolmekymmentä senttiä – eli periaatteessa kolme milliä metrillä”, Rantanen täsmentää. ”Kurppa myös koulutti urakoitsijat”, Rantanen tietää. Kun sopiville salaojitusporukoille tuntui olevaan kysyntää, hankki myös Rantanen Kurpan valmistaman salaojakoneen Fordson Majorinsa perään. Sillä otettiin ojan pohjalta pois kaikki ylimääräiset kokkareet. Tuolloin loimaalaisen Mauno Kurpan konepajalta valmistui useita kymmeniä Marasalaojakoneita. Jos ojan pohjassa oli mäki, teki se vesivanan soukaksi. Nämä ketjukaivurit soveltuivat erittäin hyvin ojien kaivamiseen ja olivat suosittuja koneita omana aikanaan. Kurppa-kaivuriporukkaan kuului viisi miestä. Kun irtonainen maa oli otettu pois, kaadettiin ojan pohjalle kannulla vettä, jonka avulla pohja höylättiin vielä koussalla tasaiseksi
Joskus maa saattoi olla kuitenkin sopivan kosteaa, niin että ojan pohjalle tuli käyttökelpoinen noro valmiiksi – tämä säästi silloin veden kantamisen vaivan. Myös Niemiselle tämä entisajan salaojitustouhu on tuttua, sillä hän on ollut usein Rantasen apuna. Salaojituksia pelloille kuitenkin tarvitaan taas, sillä raskaat koneet tiivistävät maan ja tukkivat näin painollaan vanhat salaojat. Oli itsestäänselvyys, että konesuojan maatyöt tehdään vanhoilla koneilla. Käytännössä sitä työtä ruvettiin tekemään koneen perässä melko pian”, muistelee Rantanen. ”Nyt tehdään uusia ojia vanhojen imujen väliin”, kertoo Rantanen. Tiiliputket ovat kuitenkin vaihtuneet jo vuosikymmeniä sitten muovisiksi, ja vaikka Niemisen konesuoja tulee vanhoille masiinoille, ei siinä sentään käytetä vanhanaikaisia salaojaputkia. Nieminen on vaihtanut siihen etuakselin parantaakseen sen ajo-ominaisuuksia – muuta remonttia ei juuri ole tarvinnut tehdä. Salaojien teossa oli aluksi sääntö, jonka mukaan oja piti ensin kaivaa koneella, ja vasta sen jälkeen päästiin aloittamaan yläpäästä ojan tasoittamista. ”Ne oli sellaiset vanhoilliset, 30-luvulla tehdyt ohjeet. Näin edeten tuli työhön tottuneella ojaporukalla kymmenen tunnin aikana – joka oli normaali työpäivän pituus – valmista salaojaa 1–1,5 kilometriä. Kun ojan pohja oli tasainen, laskettiin sinne 33 cm pitkät, tiilestä tehdyt salaojaputket. Nyt Loimaalla on enää kaksi salaojaurakoitsijaa – molemmat iältään vanhempia kuin Rantanen. Niinpä Rantanen toimi talvisin muun muassa pyöräkuormaajan kuljettajana. Aluksi Rantanen teki talvisin muutaman kerran salaojia myös soille, koska kesällä suo ei olisi kantanut. Ammatikseen Nieminen ajaa bitumirekkaa – on ajanut itse asiassa jo miltei 30 vuotta. MAATYÖT VANHOILLA KONEILLA sentin parin kerros pois höylällä koko ajan koneen perässä kulkien”, Rantanen selvittää. Tätä varten oli tehty työkalu, jossa oli jälleen kahden ja puolen metrin varsi, jonka päähän oli nyt taivutettu koukku 8 mm:n raudasta. Usein kuitenkin ojaan ehti valua niin paljon vettä, että se teki koussan kanssa työskentelemisen hankalaksi. Vaikka säiliöautonkuljettajaa eivät kuorman lastaus ja purku hirveästi rasitakaan, vaatii raskaan rekan ajaminen kesäkuumalla ve- Edullisesti omilla koneilla. Koneet eivät kuitenkaan tahtoneet kestää jäistä maata, ja talvikaivuu oli lopetettava. ”Se oli ammattimiehen työtä, että oppi laskemaan niitä koneen Iästään huolimatta puskee Riuku-Vammas vielä täysillä töitä. 16 vauhdissa”, Rantanen toteaa tiilisten salaojaputkien asentamisesta. Neljän aikaan aamulla mies hyppää rekan rattiin, ja pituutta työpäiville tulee 12–15 tuntia
Ja kun käyttökelpoisia työkoneita on omasta takaa, niin täytyyhän niitä käyttää oikeisiin töihin. 06/14 ronsa. Riuku-Vammaksen hytti on karun asiallinen, mutta sieltä löytyvät kaikki tarvittavat vivut – ja tärkeintähän on, että homma toimii. ”Tein juuri kaupat yhdestä vanhasta Valmetista. Se on seisonut aika kauan, joten voi olla moottori jumissa, mutta pelastin sen romukauppiaan kynsistä”, Nieminen naurahtaa. Rakennustyöt hän aloitti heinäkuun alussa. Luulisi, että näissä koneissa riittäisi sitten ruuvattavaa pitkäksi aikaa – mutta ei. Mutta mikä sitten saa pitkät työpäivät rekan ratissa tekevän miehen vielä vapaa-ajalla pusaamaan koneiden kanssa. Vapaa-aika menee yleensä koneiden kanssa, ja miltei joka päivä täytyy miehen päästä ”heiluttelemaan puomia”. Nieminen aikoo saada konesuojansa valmiiksi jouluun mennessä. Niemiselle oli itsestäänselvyys, että konesuojan maatyöt tehdään omilla vanhoilla koneilla, vaikka joku maaurakoitsija olisi nykyvehkeillä tehnyt työn nopeammin ja jälkikin olisi Niemisen mukaan saattanut olla tasaisempi. Jo seuraavana päivänä työmaalle tuli timpuri tekemään sokkelin laudoituksen, ja kahden päivän päästä oli määrä valaa antura. ”Menihän siinä aikaa, kun jouduin itse kaivamaan ja ajamaan maat pois, mutta nyt työ maksoi vain polttoainekulujen verran”, mies summaa tyytyväisenä. 17. Nieminen tuo Fordsonilla salaojahiekkaa, jonka kauhasta miehet levittävät sitä muovisten salaojaputkien päälle. ”Kun kyydissä on 170-asteista bitumia, täytyy liikenteessä olla aurinkoakin tarkempi”, Nieminen painottaa. Vanhoista koneista onkin löytynyt sopiva vastapaino rekkakuskin vaativalle työlle. Makoilemaan mies ei vapaa-ajalla ehdi, kun arkipäivät menevät rekan ajossa. ”Veri vetää sinne hyttiin”, Nieminen tunnustaa. No, kohta Niemisen Vammakset, Valmetit ja Majorit pääsevät viimein omaan suojaan
Lohja 18
Traktori on edelleen samassa talossa ja suvussa. Viime talven aikana Sluthin pojan tyttärenpoika Mikael Kavonius kunnosti Natikan uudenveroiseen kuntoon. NELJÄN POLVEN NATIKKA INTERNATIONAL B250 1960 Mikael Kavoniuksen äidin isoisä Evert Sluth osti ensimmäisen traktorinsa, International B250:n, maatilalleen Lohjan Teutariin vuonna 1960. 19
Natikassa on ollut aikanaan varsin kattava määrä työkoneita: niittokone, kylvökone, kyntöaura, hankmo, karhi, lantakärry sekä takakuuppa. Viljelyä on kuitenkin jatkettu tilalla keskeytyksettä, ja nykytilanteessa Mikael Kavonius hoitaa viljelytyöt äitinsä omistuksessa olevalla suvun 25 hehtaarin tilalla, josta on peltoa kymmenisen hehtaaria. Oman talon töissä rekisteröintiä ei tarvittu, sillä pellot ovat aivan maatilan pihapiirissä eikä omalle pellolle ajettaessa tarvitse poiketa maantielle. Kahdeksankymmentäluvulla kakkoskoneeksi Vuonna 1982 Natikan 187-UK-kilvet palautettiin ja se poistettiin rekisteristä, koska taloon tuli Massey Ferguson, ja Natikka jäi hoitelemaan kakkoskoneen virkaa. Ainoastaan kerran Natikkaan on tehty koneremontti, ja samaten kytkin on vaihdettu. Tila on edelleen aktiivisessa viljelyssä. Mikael on tottunut traktorinkäyttäjä. Tuntimittari on edelleen paikoillaan, mutta se on seisahtunut jo muutama vuosikymmen sitten. Natikan pakoputki kulki alun perin traktorin alta taakse, mutta kun kaikki pakokaasu meni esimerkiksi perunakoneessa istuvien hengitettäväksi, pakoputki käännettiin jo kauan sitten kulkemaan oikeaa kylkeä myöden ylöspäin. Natikka osoittautui niin mieleiseksi työkoneeksi talon väelle, ettei sitä milloinkaan myyty pois. Sillä pyöritettiin myös Teräs-Sampo-puimakonetta ja Mylly-Mattinimistä kotitarvemyllyä. Sekä mylly että puimakone ovat edelleen tilalla tallessa. International oli pitkään ainoa traktori talossa, ja oman maanviljelyksen, karjanpitoon liittyvien ja muiden töiden lisäksi Natikalla urakoitiin monenlaisia töitä naapureille sekä muille lähiseudun tiloille. Voiman ulosottoon tarkoitettu siivapyörä ei ole enää paikallaan, mutta on toki tallessa sekin. INTERNATIONAL B250 1960 ”Kunnostustyö on minun kunnianosoitukseni edellisiä sukupolvia ja heidän tekemäänsä työtä kohtaan.” Teksti: Lea Lahti Kuvat: Tapio Mäntyniemi 20 M ikaelin äiti Ann-Marie Kavonius muistaa, kun International tuli taloon. ”Äidin vanhemmat lopettivat karjanpidon vuonna 1987”, Kavonius muistelee. Äidin isä opetti minut ajamaan, ja ensimmäisiä töitä, joita sain tehdä traktorilla, oli pellon jyrääminen.” ”Tämän Natikan kone on kyllä käynyt melkoisia tuntimääriä, veikkaisin, että reilusti yli kymmenentuhatta tuntia”, Mikael päivittelee. ”Ihan tarkkaan en muista, mutta olen varmaan ollut pitkälti alle 10–vuotias, kun olen ensimmäisen kerran ajanut Natikkaa. ”Istuin ikkunassa ja katsoin, kun uusi kiiltävä traktori tuotiin pihaan.” Ann-Marie on itsekin ajanut traktoria paljon, sillä maatila jäi hänen hoidettavakseen, kun hänen isänsä Birger Sluth kuoli yllättäen