TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT
4000Kg leV eIl teloIlla! S.2 lä 4
Viimeisen Päälle
Komeaa kyytiä Halttusen ´59 Vanajalla
Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 04/2012 · Hinta 8,50
Seppiä ja mestarei Kone-ollta: i
12004
SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND
6 414887 450003
745000-1204 · PAL VKO 2012-33
BM-VolVo "ISo-Nalle" VaNhaa teKNIIKKaa KaPSäKKIKuljetIN
Kahdesta raadosta koottu metsätraktori Karhunsalmella matkataan 41-vuotiaalla lossilla
Valmetin laituritraktorilla matkatavarat saavat kyytiä
Vaikka ajoneuvot ovat äärimmäisiä, lähestymme aihepiiriä jalat maassa tavallisen suomalaisen autoharrastajan näkökulmasta.
www.premiumklassikot.fi
Tilaa Premium Klassikot ennakkoon:. EHTI! UUSL UUT
autoharrastajille!
Ensimmäinen numero ilmestyy 12.7.
Uusi aikakauslehti
Premium Klassikot esittelee automaailman todelliset helmet: vanhat urheiluautot, autotehtaiden erikoismallit ja huutokauppojen kalliit keräilyharvinaisuudet
näistä on vanhat koneet tehty.
Tekijältä: Koneita ja kuvaushommia
Nainen ja koneet. Voiko nainen osata koneiden entisöintiä ja kunnostamista, saati olla kiinnostunut niistä. Traktoreista monelle varmaan tulee ensimmäisenä mieleen se perinteinen, vaikkapa Zetor tai Valmet, mutta kun eteen liitetään sana laituri, voi traktorikin kokea huiman muodonmuutoksen. Oli kohteena sitten vaikkapa metsäkone tai traktori, en mieti hetkeäkään otanko hommaa vastaan. Kyllä voi. Toinen jatkuvassa työkäytössä palveleva kone on miehen ikään ehtinyt Lokomo-autonosturi. Koneilla on yleensä myös joku mukaansatempaava tarina joka vielä lisää mielenkiintoa. Pääkirjoitus
Vanhat kunnon koneet
K
un kone tehdään kunnolla ja sitä huolletaan tunnollisesti matkan varrella, voi sen käyttöikä olla hyvinkin pitkä. Kuinka kirjava historia voikaan olla sillä naapurin metsänlaidassa seisovalla
04/12
vanhalla vekottimella. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi
Muistoja, tunnelmaa, kolinaa, pauketta ja puhdasta toiminnallisuutta ilman turhia mukavuusvarusteita... Nykyiselle omistajalleen tullessa kone näytti jo parhaat päivänsä nähneeltä, mutta läpikäynnin jälkeen ulkoasu on suorastaan edustuskelpoinen. Olen myös ajanut kilpaa sekä tykkään kuvata ja olla kaikenlaisten koneiden kimpussa. Kuvauksia tehdessä olen huomannut, että asiat muuttuvat monesti matkanvarrella ja vastaan tulee asioita, joita ei olisi uskonut olevan olemassakaan. Ei kuulosta välttämättä monenkaan korvassa tavalliselta yhtälöltä. Tuskin Lokomo on täysin kilpailukykyinen nykyaikaisiin laitteisiin nähden, mutta omistajan sanoja lainaten, yksikään nosto ei ole tähän saakka jäänyt suorittamatta. Ja kun vanhan koneen rattia pyörittävän isännän kanssa alkaa juttusille, käy yleensä ilmi koneen edustavan hyödyllisyyden lisäksi muitakin arvoja. Itsekin kuulun tähän koneista ja autoista kiinnostuneeseen naisväkeen. Paula Tavasti Valokuvaaja
PAULA lempipuuhassaan: etsimässä vanhoista laitteista kauniita yksityiskohtia kamerallaan.
3. Muistoja, tunnelmaa, moottorin ja voimansiirron ääntä, kolinaa, pauketta ja puhdasta toiminnallisuutta ilman turhia mukavuusvarusteita. Asiakkaan, eli autoilijan kannalta matka taittuu siinä missä modernimman lossin kyydissä, mutta koska ohjauselektroniikka loistaa poissaolollaan, vaaditaan kuljettajalta keskivertoa enemmän ammattitaitoa. Hyvänä esimerkkinä voin mainita tässä lehdessä esiteltävän VR:n laituritraktorin. Ehkä juuri siitä syystä vanhasta ei luovuta, vaikka uusi, mukavampi ja tehokkaampi kone tulee taloon. Varsinkin maatiloilla saattaa kakkostraktorin virkaa palvella 50-lukuinen laite, jota ei parhaassa tapauksessa ole milloinkaan edes peruskorjattu. Sopiiko nämä sitten ollenkaan yhteen. Nämä kaksi esimerkkiä eivät suinkaan edusta vanhimpia työkäytössä olevia koneita. Kuvaamisesta on tullut minulle tärkeä osa harrastuksia, koska sillä tavalla saan nostettua esiin yksityiskohtia, joita välttämättä monikaan ei tiedä laitteessa edes olevan. Tässäkin numerossa esitellään neljä vuosikymmentä autoja rannalta toiselle kuljettanut lossi, jonka eläkkeelle pääsystä ei ole vielä puhettakaan. Vanhan koneen ohjaimissa tuntee elävänsä ja yhteys tehtävään työsuoritukseen on karu ja välitön
50 Magirus-Deutz Saturnus ´67 Saturnus oli yksi Magirus-Deutzin suosituimpia malleja. 34 Valmet VB 10 HP 1400 ´68 Tällä traktorilla ei ole pellolle asiaa, mutta junalla matkaavien kapsäkkejä ja muuta pikkurahtia VR:n laituritraktorilla kyllä kelpaa kuljettaa. 18 BM-Volvo SM 661 Riihimäen liepeillä pitää majaa ryhdikäs Iso-Nalle, joka päästää BM-dieselmoottoristaan ilmoille hillittyjä savumerkkejä konemiehen korvaa kutkuttavan käyntiäänen kera. Halttusen Esan viimeisen päälle entisöidyn yksilön kyydissä voi vielä aistia saman tunnelman.
KONEET
12 3 X Nuffield 4DM ´59 Jari Mäkäräiselle on kertynyt kolme saman vuosimallin Nuffield 4DM -traktoria, joista kaksi on varsin harvinaisia nelivetomalleja. Juha-Matti ja Martti Ouni entisöivät ´67 nelivedon ajalleen tyypilliseksi puutavara-autoksi.
24
4
34
44. 44 Ruoripotkurilossi ´71 Karhusalmen kulkija, lautta numero 161 on tällä hetkellä yksi Suomen vanhimmista päivittäin kulkevista losseista. 38 Lokomo A 351 NS ´82 Rauma-Repolan valmistama, Sisun alustalle toteutettu Lokomo-autonosturi
on edelleen täydessä työkäytössä, vaikka ikää koneella on jo täydet 30 vuotta. 24 Bombardier Muskeg ´74 Innokkaana moottorikelkkaharrastajana tunnetun Rauli Soinisen takapihalta löytyy kelkkojen lisäksi hieman järeämpi
telahärveli, Chryslerin veekasilla varustettu Muskeg. 30 Chevrolet COE ´42 Säiliöautot ovat harvinaista herkkua veteraaniautojen piireissä, niinpä sellaisesta juttua havittelevan toimittajan täytyy toisinaan turvautua naapurimaiden tarjontaan. Elektroniikkaa siitä löytyy lähinnä tutkasta ja televisiosta. Tässänumerossa
6
6
Kannessa
Vanaja VAK2-4300 ´59 Komeaa kyytiä oli aikanaan luvassa sille, joka sai alleen Vanaja-merkkisen kuorma-auton
80 Markkinat Takavuosien koneita ja varaosia kaupan. Materiaali Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ojanen, Harri Onnila, Paula Tavasti, Janne Riikanen, Aimo Tenni, Arttu Toivonen Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman Postiosoite Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa Käyntiosoite Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Vanhempaakaan kalustoa ei tapahtumassa unohdettu.
56
VAKIOPALSTAT
56 Seppiä ja mestareita Kone-Olli on tuttu mies siellä missä tarvitaan taitavaa mekaanikkoa. Ilmoitukset Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Ilmoitusmyynti Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti Sähköpostit muotoa toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä.
i 60 Vakolatek rusteellista pe testaustyötä, muttatraktori markkinat n kehittyivätse netelmiäno me peam min.
Copyright Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Paikalle saapui mukavasti autoja, koneita ja yleisöä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Toimitus
64
68
TAPAHTUMAT
64 Nostalgiapäivä Kauppamajakalla Pulkkilan kevätmarkkinoiden yhteydessä järjestettiin nostalgiapäivät neljättä kertaa. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Iikka Kekko, Juha Pokki Avustajat Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Johanna Helin, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Olli J. 75 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. 68 Stockholm Truck Meet Toukokuussa yli 250 kuorma-autoa kokoontui Tukholman rekkamiitissä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle.
04/12
5. Ojasen pohdintoja Vakolan mahdottomasta koetusraporttiurakasta.
Tilaajapalvelu Puh. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 71 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia vanhojen koneiden maailmasta. 81 Kuvalaari Lukijoiden lähettämiä valokuvia vuosien varrelta.
ARTIKKELIT
60 Vakolan raportit Olli J. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta
Viimeisen päälle Vanaja
Vanaja VAK2-4300 '59
Vanaja oli aikanaan suomalaisen kuorma-automiehen ylpeys. Jos sellaisen sai alleen, oli kyyti komeaa ja huoletonta. Vastaavanlaista ylpeyttä voi tuntea tänäkin päivänä kiteeläinen Esa Halttunen noustessaan läpikotaisin entisöidyn kippi-Vanajansa hyttiin. Kitee
6
7
Onneksi
8
monta yksilöä on edelleen olemassa, ja yksi komeimmista on epäilemättä kiteeläisen Esa Halttusen omistama VAK2-4300-kippivanaja. Sen olemukseen tiivistyvät Suomen sodanjälkeisen historian koettelemukset ja jälleenrakentamisen mentaliteetti. Vanaja, kuten iso osa suomalaisesta teollisuudesta, kehittyikin laadun symboliksi omalla alallaan. Tiimi aloitti projektin purkamalla auton alkutekijöihinsä. Pelastusoperaatioon ryhdyttiin taitoa ja kokemusta omaavalla ryhmällä. Tämä tontti toimi eräänlaisena saattohoitolana vanhoille kuormaautoille. Muun muassa kaikki moottorin ja voimansiirron laakerit uusittiin kauttaaltaan. Tuotanto ponnistettiin liikkeelle lähes olemattomista lähtökohdista ja silti pyrittiin saamaan aikaan vain parasta. Esa Halttunen sai kaverikseen entisöintikokemusta omaavat Esa Pykäläisen ja Teppo Mikkosen. Vanajan hankintaa suunnitteleva autoilija tiesi jo etukäteen,
Entisöintileikki oli jäänyt kahdelta edelliseltä omistajalta kesken, mutta Halttunen päätti silti tarttua haasteeseen.
että kauppa ei pikkurahalla syntyisi. Auto on nimensä mukaisesti 4 300 millimetrin akseliväliselle alustalle rakennettu. Moottori saatiin kyllä hinaamalla käyntiin, mutta kansipahvin ja vesipumpun heikosta tilasta johtuen siirtokin piti toteuttaa hinaamalla. Esimerkiksi rungon niittaukset avattiin, palkit hiekkapuhallettiin ja ruostevauriot korjattiin. Tarkempi historia on hämärän peitossa, mutta lopulta Vanaja päätyi Tampereelle. Kaiken kaikkiaan Vanaja-merkkisiä ajoneuvoja valmistui 23 vuoden aikana 7 124 kappaletta. Enemmistö näistä linjaja kuorma-autoista on jo poistunut riveistä peruuttamattomasti. Vanaja VAK2-4300
Teksti ja kuvat: Juha Pokki
V
anaja herättää automerkkinä suuria tunteita. Tekniikka oli pitänyt pintansa, sillä laakerit saatiin vaihdettua ilman suurempia. Vanhimmat yksilöt olivat jo voimakkaasti luonnon armoilla, mutta kuorma-autoharrastajalle paikka toimi varsinaisena aarreaittana. Kyseisen yksilön kokoonpano alkoi vuoden 1958 loppupuolella ja se toimitettiin seuraavan vuoden alussa omistajalleen. Lopulta Esa Halttunen päätti tarttua haasteeseen ja omistussuhteisiin tehtiin vielä kerran muutos.
Aihioainesta
Vanaja muutti Uuraisilta Kiteelle syksyllä 2004. Seuraavaksi Uuraisiin päätynyt Vanaja ei ollut sielläkään
kuin kotonaan ja niinpä myyntipuheita käytiin jälleen luonnostelemaan. Historiallisen kuorma-auton arvolle sopivasti hinaus toteutettiin tyylikkäästi museorekisterissä olevan Volvo N86:n voimin. Voimalinjan osalta tehtiin mittavia perusparannuksia. Rahan vastineeksi saisi kuitenkin tarpeeseen suunnitellun ja laadukkaista komponenteista valmistetun ajoneuvon, joka oikein käytettynä tienaisi elantonsa ja vielä enemmänkin.
Muisto perinteistä
Merkittävä osa Vanajan valmistamista kuorma-autoista toimi puutavaran- ja maanajossa. Keski-Suomesta uuden kodin saanut Vanaja ei kuitenkaan syystä tai toisesta saanut parannusta kuntoonsa ja ennen pitkää omistajanvaihdos oli jälleen edessä. Kiteelle päästyään Vanaja sai lepäillä vielä muutaman kuukauden yli vuodenvaihteen ja työt projektin kimpussa aloitettiin vuoden 2005 taittuessa kohti kevättä. Kuljetusuransa uusi Vanaja aloitti Mikkelissä ja se oli varustettu kymmenen tonnin Nummi-kipillä. Niinpä tämäkin Vanaja lähti kohti uutta nousua, kun muuan harrastaja hieroi kaupat autosta aikomuksenaan kunnostaa siitä entistä ehompi. Kunto oli melko heikko, muttei kuitenkaan täysin toivoton. Ei ole kovinkaan suuri yllätys, että päätepysäkkinä Hämeessä oli maineikkaan Sisu-kauppamiehen, Pekka Mäkisen laani
Tuloksena oli luotettava ja pitkäikäinen dieselmoottori, joka sopi Vanajan laatupyrkimyksiin kuin nyrkki hattuun. Moottori välittää 125 hevosvoimaansa suorahampaiselle Fullerin vaihteistolle. Jo aikaisemmin mainittu viallinen vesipumppu, kuten muutkin apulaitteet, kunnostettiin alkuperäistä vastaavaksi. Männät ja sylinteriputket vaihdettiin uusiin ja sylinteriryhmän tasopinnat hiottiin. Tätä työvaihetta ei aikanaan Englannissa aina saatu tehtyä kunnolla, mutta Kiteellä homma hoidettiin uuteen uskoon ja moottorissa ei esiinnykään nyt turhia ravistuksia. Ja niinhän sen tietysti kuuluukin tehdä!
AEC AV-470dieselmoottori raksuttaa nykyään jopa paremmin ja tasaisemmalla käynnillä kuin alunperin. Tämä ns. 7,7-litrainen voimanlähde oli aikanaan hyvin edistyksellistä tekniikkaa eikä materiaalipaksuuksissa oltu säästelty. Jo vakiona varmatoimisuudestaan ja hyvänä käyntiinlähtijänä tunnettu AEC AV-470 starttaa nyt upeankuuloiseen käyntiinsä kuin parhaimmissa britti-insinöörien unissa. Nykyaikaisilla työkaluilla koneistettuna siitä on saatu aikaan hienokäyntinen voimanlähde.
9. Eräänä tärkeänä toimena moottori tasapainotettiin uudestaan. Tämä on veikeä yksityiskohta joka kiinnittää monen huomion, oli se sitten ennestään tuttu tai ei. Kiteellä Vanajalle suoritettiin perusteellinen moottoriremontti, jonka lopputulos oli uutta parempi. Vaihteisto kävi myös kuntokuurin ja pykälät hakeutuvat silmään herkästi.
04/12
VINKKARI viestittää kääntymisaikeista kanssakulkijoille. KAUNIISTI entisöity lava nousee pystyyn Nummi-kipin avulla. kapulakippi oli ratkaisu, jota käytettiin ennen hydraulikippien aikakautta.
vastoinkäymisiä tai ympäröivien osien vaihtoa.
Moottori mallilleen
Vanaja käytti ajoneuvoissaan paljon brittiläisen AEC:n kuusisylinteristä dieselmoottoria
Niinpä tuon tuosta on pakko kysyä erilaisten yksityiskohtien äärellä, jouduttiinko tuo tai tämäkin uusimaan. Ne olivat kuljettajan kantilta aikakauteensa nähden ergonomisia, mukavia ja kaiken kaikkiaan niissä aikaansa viettävien ihmisten ehdoilla tehtyjä. Jopa alkuperäiset Vanaja-poljnkumit on hankittu oikeille paikoilleen.
Kippiä, kippiä!
Vanaja oli varustettu perinteisellä mekaanisella Nummi-kipillä. Vuosikymmenien suola-, hiekka- ja vesikylvyt eivät olleet päässeet tekemään tuhojaan, sillä paikat oli pidetty puhtaana. Vanaja VAK2-4300
AIKANAAN varmasti melko monessa autossa oli vakiovarusteena Työmiestai Saimaa-askit. Aktiiviuransa aikana mekanismista oli pidetty hyvää huolta. Myös vaseliini ja öljy oli muistettu ja viitsitty annostella järjestelmään säännölli10
sesti aikojen saatossa. Hammasrattaiden avulla nousevat kippiaisat kampesivat lavan pystyasentoonsa. Lopputulos todella vastaa vain hetki sitten tehtaan portista ulos ajanutta yksilöä. Yksityiskohdat, kuten ovenkahvat, koristeet ja takanurkkien kaarevat ikkunalasit voitiin hyödyntää alkuperäisistä osista.
Huippusiisti lopputulos
Esa Halttusen esitellessä työn tulosta, on pakko hämmästellä sitä tinkimättömyyttä mitä projektissa on pakostikin vaadittu. Esa Halttunen pitää näitä vanhoja merkkituotteita mukana rekvisiittana.
YKSITYISKOHTIIN on todella paneuduttu. Tässä Vanajassa oli 50-luvun lopulla tarjottujen Nummikippien malliston yläpäätä edustava 10-tonninen ratkaisu. Hytti rakennettiin pääpiirteittäin täysin uusiksi. Ajan tavan mukaan ohjaamon runkoratkaisut olivat puuta ja ulkoverhoilu peltiä. Kippilaitteen hammaspyörien muotoa kohennettiin aavistuksen, mutta muuten pelkkä hiekkapuhallus ja maalaus riittivät.
Komentosilta kuosiinsa
Vanaja oli tunnettu pohjoisen oloihin suunnitelluista ohjaamoistaan. Koska työ päätettiin alusta asti tehdä pienintä piirtoa myöten kunnolla, pidettiin tämä linja loppuun saakka.. Ennen hydraulikippejä oli ratkaisuna voiman ulosotosta alennusvaihteen kautta käyttövoimansa saava järjestelmä. Vastaus on yleensä myöntävä. Vaikka olosuhteet varsinkin soranajossa ja senaikaisilla teillä yleensä olivat haasteelliset, ei isoja pelastusoperaatioita tarvittu. Työn suorittivat Kiteen lähiympäristössä vaikuttavat peltija puualan ammattilaiset, joiden erikoistaidoilla saatiin aikaan vanhaa mallia vastaava uusi ohjaamo. Joku saattaisi vierastaa tällaista uusiorakentamista, mutta alkuperäinen
kajuutta oli päässyt niin happamaan tilaan, että sen parsimisessa ei ollut tulevaisuutta näköpiirissä. Aivan kaikkea ei kuitenkaan tarvinnut uusia
Aina ei enempää tarvita hyvään tunnelmaan! 11. Kyseessä onkin viimeisen päälle Vanaja.
KYYTI Vanajan hytissä on täynnä työn ja tekniikan ääntä. Näin oli jo aikanaan ja näin on tässä tapauksessa edelleen. Tosiasia on kuitenkin se, että jopa sisustus kaikkine kankaineen on käyty perin pohjin läpi. Upea Vanaja toistaa alkuperäisen ulkoasunsa lisäksi myös sen perimmäisen viestin, jonka autotehdas aikanaan halusi itsestään antaa.
Jos ei ole saanut tilaisuutta nähdä sitä lähtökohtaa, mistä projekti on käynnistynyt, on varmasti vaikea hahmottaa kaikkea projektin vaatimaa työmäärää. Katsoja saattaa helposti kuvitella, että esimerkiksi penkkien verhoilu olisi alkuperäistä perua tai että hytti on vain hiottu ja maalattu. Tinkimättömällä käsityöllä tehdyllä autolla on oma erikoinen ja korkea arvonsa niin yksityiskohdissa kuin toiminnallisuudessa. Kesäpäivä on kauneimmillaan, ilmavirta puhaltaa ikkunasta ja AEC-dieseli murisee. Lopputuloksena noin kahden vuoden uurastukselle onkin hämmästyttävän upea Vanaja, joka toistaa alkuperäisen ulkoasunsa lisäksi myös sen perimmäisen viestin, jonka autotehdas aikanaan halusi itsestään antaa
Onko kyseessä vakaa aikomus, hyvä tuuri vai puhdas sattuma. Jari Mäkäräiselle on kertynyt 1959-vuosimallisia Nuffieldeja jo kolme kappaletta. Kolmen Kopla
Nuffield 4DM -59
Toiset keräävät postimerkkejä, toiset kahvikuppeja. Näistä kaksi on vieläpä varsin harvinaisia nelivetomalleja. Vuokatti
12
13
Tätä oli aluksi vaikea uskoa todeksi, mutta näin se vain oli lehdessä oli ollut ilmoitus, jossa jo ikämiesluokkaan kuuluvat veljekset kauppasivat vanhaa traktoriaan tarpeettomana. Myöhemmällä iällä harrastuneisuus valtasi yhä enemmän alaa ja koneistajan töitä ammatikseen tekevä mies vietti vapaa-aikaansakin tekniikan parissa. Häntä oli kiehtonut ajatus nelivetoisesta Nuffield 4DM:stä. Tätä nelivetomallia kun oli valmistettu vain arviolta 150 kappaletta. Nahkahevonen ja konehevonen sopivat säyseästi samaan kuvaan. Turussa olisi nelivetonuhvetti tarjolla mikäli kiinnostaa. Turvesuolla päivätyönsä tehnyt traktori oli kohtalaisessa kunnossa ja neuvottelujen jälkeen Jari pyysi enoaan laittamaan traktorin kuormaauton lavalle ja kohti Vuokattia.
Perille saavuttuaan tämä muutenkin jo tarpeeksi harvinainen Nuffield tarjosi vielä mukavan lisäbonuksen. Kesti kaksi viikkoa ja Jari sai enoltaan puhelun. Hetken mietittyään Jari päätti heittää hieman haastetta kehään. Tämä paljastui. Traktoriin oli aikanaan asennettu etukuormaaja. Samalla eno ehdotti, että eiköhän hankita Jarillekin toinen traktori. Eno otti kuitenkin haasteen vastaan ja lupasi etsiskellä kyseisenlaista peliä. Nuffieldit tulivat mukaan kuvioihin kymmenisen vuotta sitten. Ongelmana oli vain se, että niitä oli erittäin vaikea löytää. Tämän brittimerkin ja Jarin yhteistä taivalta leimaavat monet mukavat yhteensattumat.
Ensimmäinen vie mennessään
Jari Mäkäräisellä oli jo entuudestaan harrastetraktori ja hän myös käsistään kätevänä entisöi muiden traktoreita. Turussa asuva Jarin eno toimitti kerran oman Fordson Major Manuelinsa Jarille entisöitäväksi ja kehaisi, että on niitä kaikenlaisia
14
traktoreita etelässäkin. Nuhvin tekniset ratkaisut ovat kyllä kiintoisampia kuin hevosessa.
Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tuukka Erkkilä
V
uokattilainen Jari Mäkäräinen on koko ikänsä puuhaillut traktoreiden parissa. Jo poikavuosina kotitilan koneet tulivat tutuiksi niin ajaessa kuin niihin liittyviä mekaanisia toimenpiteitä suorittaessa. Nuffield 4DM
MAASEUDUN voimajuhdat ihmettelevät toisiaan
Ongelma tässä harvinaisessa nelivetomallissa tietenkin on osien saatavuus. Niinpä se piti uusia. Kun tätä ensimmäistä Nuhvia alettiin käymään läpi, huomattiin muutamia korjauskohteita. Vanhasta laatikosta mallia ottaen hän koneisti 10/60:n laatikon vastaamaan nelivedon tarpeita.
04/12
Harvinaiseen Nuffieldiin tuli kaupan päälle myös harvinainen etukuormain.
Idea toimi myös käytännössä ja voima alkoi siirtyä jokaiselle pyörälle, kunhan toinen korjauskohde eli etuakselin perä olisi reilassa. Kyseessä oli vanhan jenkkikuormurin, ilmeisesti GMC:n perämurikka. Uusi nelivetolaatikko piti nimittäin tehdä itse. Jotta traktori olisi täydellinen, siihen asennettiin vielä ns. Tämä ei kuitenkaan ole mikään autotallin nurkassa tehtävä operaatio. Niinpä Jari vei osat työpaikalleen ja aloitti projektin siellä. Tämän avulla vaihderepertuaari lisääntyi mukavasti ja matkanopeudeksi voidaan nyt mainita 60 kilometriä tunnissa! Pieniä korjauk15. VERTAILTAESSA eri yksilöiden väritysttä, huomaa miten erilaisia sävyjä on käytetty. Tämä oli kuitenkin jonkinlainen tapa myös tehtaalla. Täysin valmis se ei ollut kuitenkaan. Kylmäkosken kertoja. Etsintöjen jälkeen oikeanlainen löytyi kuorma-autopurkamolta. Tyyppikilvessä oli valmistusnumerokentässä luku 1. Vaihdelaatikko alkoi olla niin ulkoisesti kuin sisäisestikin todella heikossa kunnossa. Eihän tämmöistä nelivetolaatikkoa varmasti mistään löytyisi. Onneksi lähiseudulta löytyi vastaavankokoinen Nuffield 10/60:n vaihdelaatikko, joka toimisi hyvänä aihiona. Tämä kävi heittämällä paikalleen, ja koska Nuffiin oli edellisen omistajan toimesta vaihdettu uusi moottori, alkoi voimalinja olla kunnossa. Peistä aiheesta taitetaan silti harrastajien kesken paljon.
lähemmässä tutkiskelussa ARA:n eli Auran rautarakenteen valmistamaksi kuormaajaksi
Lopulta naapurin pysyessä kivenkovaan kannassaan päätettiin lähteä paikalle. Lupa heltisi ja hetken päästä isäntä ryhtyi tarjoamaan Nuhvettia kaupaksi. Näitä kuitenkin oli käytössä joten Jari halusi tehdä sellaisen.
sia tehtiin vielä siellä ja täällä, minkä jälkeen Jarin ensimmäinen Nuffield oli valmis ajoon.
Toinen kerta totuttaa
Jarin hyvä tuuri ei ottanut laantuakseen. Miehet menivät pihaan ja pyysivät isännältä lupaa katsella traktoria. Asiasta puhuttiin muutamiakin kertoja, mutta sitä oli vaikea uskoa todeksi. Näin harvinaisen pelin kohdalla oli erehdyksen mahdollisuus
16
hyvin suuri. Sitä oikeaa kun ei ole osattu harrastajien keskuudessa päättää ja ilmeisesti sävyjä on tehtaalta tullut ulos muutamiakin erilaisia. Ainoa tekninen vika oli toisen nivelakselin vaurio. Tästä traktorista löytyi suojassa ollut kohta,. Samalla kansi hiottiin. Kun kerran toive nelivetoisesta Nuffieldista oli heitetty ilmoille,
Aivan uskomattomana yllätyksenä löytyi toinenkin nelivetoinen Nuhvi. Jari lupasi miettiä asiaa yön yli ja valvomiseksihan se meni. Ensimmäisen nelikon hankkimisesta oli kulunut muutama vuosi, kun naapuri kertoi nähneensä syrjäisen tien varrella olevan talon pihassa vastaavanlaisen traktorin. Sen korjaamisen lisäksi moottorille tehtiin pieni remontti eli venttiilinohjurit, tiivisteet ja muutama venttiili vaihdettiin. Nuffieldin värisävy on aina ollut mielipiteitä herättävä asia. Nuffield 4DM
METSÄKÄYTTÖÖN modifioitu puoliteloin varustettu Nuhvetti ei ole ollut tällainen aina. Kaikki traktorin osat purettiin, hiekkapuhallettiin ja maa-
lattiin uudestaan. Tästä yksilöstä päätettiin tehdä viimeisen päälle näyttelymalli. Seuraavana päivänä lyötiin kaupat lukkoon ja näin Mäkäräisen pihapiirissä alkoi olla nelivetoisia Nuffieldeja vuodelta 1959 enemmän kuin luultavasti kenelläkään muulla koko maailmassa. Lisäksi vuosimalli oli sama 1959 kuin aiemmassa traktorissa. Kuinka ollakaan, kyseessä oli kuin olikin nelivetoinen 4DM. Vieläpä melkein naapurista.
se myös pysyi siellä
Teknisesti laite oli kunnossa, kun se haettiin metsästä. JARIN traktorit muodostavat komean rivin. Se on pelkkää sattumaa.
17. Nyt oli tarkoitus kunnioittaa juuri ostetun traktorin metsätyöjuuria. Mikä siitä tekee niin merkittävän, että kaikki Nuffieldit ja vielä yksi Fordson Power Majorkin ovat miehellä samaa vuosikertaa. Etukuormaajat eivät ole kuitenkaan tällä hetkellä kummassakaan koneessa asennettuina.
Sanooko kolmas kerta toden?
Nyt kun talossa oli jo kaksi Nuffieldia, ei kai voi välttää vanhaa sanontaa. Kuten edellisessä traktorissa, myös tässä tuli mukana etukuormain. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta se saattaa hyvinkin tuoda talliin vielä lisää näitä onnenkantamoisia. Osia muutostyöhön kerättiin ympäri pitäjiä. Jarin korviin kiersi sana, jonka mukaan lähistöllä oli myynnissä jälleen yksi 4DM-Nuhvi. Tämän mukaanhan ei ole kahta ilman kolmatta. Mutta entäpä se vuosi 1959. Nuffield lähti Jarin matkaan ja jälleen aloiteltiin uutta projektia. Tästä muokattiin oikein kunnon savottaratsu. Tällä kertaa kyseessä ei ollut sentään nelivetomalli, mutta vuosiluvun varmaan jo arvaattekin. Vuosien merkit pinnassaan tämä kone sai myös vihdoin
sijaa sisätiloista kahden muun sukulaisensa vierestä. Huolenpito oli siis ollut hyvää, tallipaikkaa sille ei vain ollut löytynyt. Puo04/12
litelasysteemi oli jossain määrin suosittu traktoriaikakauden metsätöissä, toihan se toivottua etenemiskykyä lumessa ja upottavassa maastossa. Jari maalasi osat itse omalla hallilla ja käytetty maali oli nykyaikaista UV-suojattua kaksikomponenttimaalia. Kaksi niistä on huippuharvinaisia yksilöitä ja yksi hieman erikoisemmassa varustetasossa. Neljä viidestä ovat vuosimallia 1959 ja melkeinpä täysin sattumalta.
jonka mukaan automaalaamossa teetettiin sopiva sävy. Traktori oli myös nukkunut yönsä taivasalla, joten vaikka mistään heitteillejätöstä ei voida puhua, oli pinta patinoitunut. Keulalle istutettiin vinssi ja lisäkantavuutta tuomaan asennettiin puolitelat. Nyt Nuffieldeja on Jari Mäkäräisellä kolme kappaletta. Koko ikänsä metsätöitä tehnyt Nuffield sai arvoisensa jatkon. Tässä on myös oikea kiiltoaste ja UV-suojan pitäisi ehkäistä haalistuminen. Jari päätti antaa jälkien näkyä ja jätti maalipinnan sellaiseksi kuin se nyt oli. No, vastaus saattaa yllättää: Ei mikään. Samoin lopputulos lienee tiedossa. Tällä kertaa merkkinä oli harvinainen putkirakenteinen Nosto-Ville
Riihimäki
18. Iso-Nallen uusi elämä
BM-Volvo SM 661 "Iso Nalle"
Ennen koneet olivat rautaa ja puu puuta. Siksi moni ennen hyväksi havaittu laite on hautautunut historian hämäriin tai kuollut jopa sukupuuttoon. Näinhän se asia on hyvin pitkälle nykyäänkin, mutta ainakin koneiden kohdalla kehitys on mennyt valtavasti eteenpäin
19
Hänen isänsä osti vuonna 1970 taloon uutena kyseisenlaisen koneen. Lyhenne SM puolestaan tarkoitti ruotsin kielen sanaa skogsmaskin, metsäkone. Isäntä oli hyvin vahvasti sitä mieltä, että tässä käytössä se myöskin jatkaa eikä päätöksestä voi valittaa. Toisesta etupäästä tullut käyntikuntoinen moottori oli vastikään huollettu perusteel-
ISO-NALLE on kaikessa keltaisuudessaan vakuuttava näky ja erottuu hyvin metsän väreistä. Niitä löytyy voimalliset 67 kappaletta ja se ilmoitetaan hillityin savumerkein ja korvia hivelevän käyntiäänen muodossa. Kone maksoi senaikaista rahaa 93 800 markkaa ja vaikka tämän
sarjan valmistus olikin edellisenä vuonna päätetty lopettaa, oli kyseessä erittäin kova ja hyväksi todettu kone pohjoisiin metsäolosuhteisiin. BM-Volvo SM 661
Teksti ja kuvat: Juha Pokki
R
iihimäen lähettyvillä heräilee talviuniltaan Iso-Nalle, viralliselta nimeltään BM-Volvo SM 661. Pohjapanssarista ylöspäin kaikki palikat käytiin läpi ja mikäli osat olivat vielä käyttökelpoisia, ne hiekkapuhallettiin, kunnostettiin ja maalattiin uudelleen. Onneksi tuomio niin sanotusti "muuttui hovissa". Kone myytiin uudelle omistajalle vuonna 1980 ja jäljet loppuvat sen jälkeen hyvin lyhyeen. Lopulta tuli tietoa Jyväskylän lähistöllä sijaitsevasta Nallesta. Vanhan isännän yksiselitteisellä mahtikäskyllä kärry koukattiin Valmetin perästä pois ja lavetin kyytiin kohti Hämettä. Ruotsin kielessä kone tunnettiin pelkkänä Nallena, kun taas Suomessa nimeen liitettiin etuliite Iso. Koneesta jäi hyvät muistot niiltä kymmeneltä vuodelta, jotka se Ristavaaroilla vietti. BolinderMunktellin, Volvon ja Österbergs Fabriks AB:n eli ÖSA:n yhteistyön tulos pohjautui aikaisempaan ja ulkoisesti hyvin saman oloiseen SM 660 -malliin hieman parannetuilla suoritusmarginaaleilla. Ristavaaran Iso-Nalle on
Kun alkuperäistä Nallea ei saataisi takaisin, piti vastaava kotiuttaa tavalla tai toisella.
hyvässä vireessä painuessaan risukon lomitse metsään ryskämään, onhan se saanut uuden elämän kahdesta koneesta yhdistelemällä.
Vanhaa muistellen
Markku Ristavaara sai kipinän IsoNallen hankintaan hyvin perinteisistä syistä. Tästä yksilöstä oli kärry kuitenkin otettu hyötykäyttöön ja pelkkä etupää oli neuvoteltavissa kau-
pan kohteeksi. Tällä kone erotettiin Pikku-Nallena tunnetusta BM-Volvo 460:sta. Alkoi sopivan aihion etsiminen. Kun vielä eräältä toiselta myyjältä löytyi käyntikuntoisella moottorilla varustettu toinen etupää, alkoivat projektin pääpiirteet olla kasassa.
Lähes atomitasolta liikkeelle
Kahdesta hankitusta koneesta kokonaisempi ja parempikuntoisempi purettiin aivan palasiksi ja sitä ryhdyttiin kursimaan takaisin kasaan osa osalta. Se räyhähtää karhumaiseen murinaan, kun Markku Ristavaara tilaa kolmisylinteriseltä BolinderMunktell 1113A -moottorilta tehoja. Vaikka alkuperäistä konetta ei siis voitu kovinkaan suurella todennäköisyydellä enää saada takaisin, piti Iso-Nalle kuitenkin kotiuttaa muodossa tai toisessa. Nallen takapää palveli nimittäin myyjänä toimivaa viljelijää maataloustraktorin perävaununa. Kärry seuraa perässä, puomi ja koura kulkevat eteenpäin suuntautuneina.
20. Tilan vanha isäntä, myyjän isä siis, totesi tämänkaltaiseen entisöintiprojektiin menevän Nallen etu- ja takapäiden kuuluvan yhteen