TRAKTORIT · KUORMA-AUTOT · MAANRAKENNUSKONEET · TAPAHTUMAT
LOKOMOBIILIA ! PUKSUTUSVOIMAA
Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 04/2010 · Hinta 8,50
Hyvä ja kallis
Esittelyssä uudenveroiseksi entisöity Takra ´54
Purkuosien parissa
Kokoontumispaikkana Kauppilan hajottamo
10004 >
SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND
745000-1004 · PAL VKO 2011-03
414887 450003
PUINTIHOMMISSA KÄTEVÄ KAIVURI
Kokeilussa Fahr ´66 puimakone
Toimintakuntoon entisöity Pikku-Jussi ´59
Moderni edelläkävijä Sisu KB-117 ´64
MATKAMALLI
6
Kukaan tuskin on eri mieltä siitä, etteikö auto tallentaisi historiaa parhaimmillaan juuri tässä asussa?
Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi
Tekijältä
Ensi kosketuksen traktorimaailmaan sain noin viisivuotiaana, kun isäni nosti minut International B250:n rattiin, kytki ykkösen päälle ja käänsi käsikaasua hieman suuremmalle. Mutta kunhan muutama vuosi vielä kuluu, niin uskoisin että Pikku-Valmettini saa uuden kuljettajan puikkoihinsa. Lienee kaikkien harrastajien mielestä tärkeätä se, että vanha kone välttää romutuksen ja saa uuden elämän taitavan entisöijän käsissä. Hän huikkasi kärryltä että "anna mennä vain suoraan eteenpäin, isä huutaa sitten kun pitää kääntää ratista". Joka ainoa kotimaassa tehty ajoneuvon muutostyö kertoo meidän omasta historiastamme jotakin sellaista, mitä ei ulkomailla valmistettu ajokki tai kone alkuperäiskuntoon entisöitynä enää kykene kertomaan. Pakasta vedettyjä vehkeitä löytyy maailmalta vaikka kuinka paljon, kotinurkilla räätälöidyt erikoisversiot kertovat meistä tuleville sukupolville sen rehellisemmän ja värikkäämmän tarinan.
BEDFORDIN kauppaauton kohdalla aika on pysähtynyt 70-luvun alkuun. Alan harrastajat kantavat perusteltua huolta niistä vanhoista rakennuksista, joiden omistajat hyvää tarkoittaen suorittavat liian perusteellista peruskorjausta ja kantavat jätelavalle kasoittain alkuperäisiä materiaaleja sekä kunnostuskelpoisia kokonaisuuksia tehden näin peruuttamatonta vahinkoa museotoiminnan näkökulmasta katsoen. Traktorin perässä olevalla puukärryllä seisoi isäni veli ja samalle kärrylle hyppäsi myös isäni. Usein vuosikymmenien varrella tehdyt muutokset säilytetään, eikä taloa näin ollen pyritä entisöimään alkuperäiseen, uutta vastaavaan asuunsa. Pääkirjoitus
Ainutlaatuiset viritelmät
V
iime vuosina on keskusteltu paljon siitä, tulisiko vanhat laitteet entisöidä vai säilyttää alkuperäisessä kunnossaan. Esimerkiksi vanhojen rakennusten kunnostustöissä ei yleensä pyritä purkamaan kaikkea vanhaa ei edes jälkikäteen tehtyjä muutoksia vaan ennen remontointia rakennuksen viat ja puutteet sekä tietenkin ehjät osuudet kartoitetaan, minkä jälkeen selvitystyön pohjalta laaditaan korjaussuunnitelma. Vauhtikin oli aivan valtava.
04/10
Saman tunteen minäkin aion antaa lapselleni vaikken maata kauheasti omistakaan - enkä niitä kanojakaan. Uudesta osasta ei saa vanhaa ainakaan kovin nopeasti. Jos tallistasi siis löytyy kotimaassa räätälöity erikoisuus oli se sitten omatekoisella hytillä varustettu traktori tai 70-luvulla "tuunattu" auto mieti vielä hetki ennen sen palauttamista alkuperäiseen asuunsa. Puheenaihe pysynee pinnalla vielä pitkään, sillä asioihin äärimmäisesti suhtautuvat tuskin osaavat asettua vastapuolen asemaan. Arvokkaiden rakennusten remontissa ei myöskään raaputeta vanhoja maalikerroksia pois pohjia myöten, eikä uusita koko lattiaa vain siksi että joissain lankuissa on hieman lahovikaa. Siinä sitä istuttiin sedän natikan ratissa ja kieli keskellä suuta yritettiin pitää suunta suoraan eteenpäin. Ajoneuvojen ja varsinkin vanhojen hyötyajokkien kohdalla esimerkiksi aikanaan tehtyjen hyttimuutosten purkaminen ja ajokin palauttaminen tehtaan tarkoittamaan asuunsa saattaa olla entisöintiä, mutta museotoimintaa se ei sanan varsinaisessa merkityksessä voi olla. Takana miehet talikoivat kananlantaa pellolle ja välillä tarkistivat, kuinka ojanpiennar lähestyy. Jalat eivät edes yltäneet polkimille. Toisaalta koko vastakkainasettelu on monesti täysin turhaa, sillä suuri osa entisöidyistä ajokeista ja muista koneista on ollut lähtökohdaltaan niin huonossa kunnossa, että niiden käyttäminen ilman mittavaa kunnostustyötä olisi käytännössä mahdotonta. Minä en nähnyt kuin suuren valtavan peltolakeuden edessäni ja kuvittelin olevani isokin mies suuren traktorin ratissa. 3. Museotoiminta käsittääkseni on pyrkimystä vanhan kulttuurin ja esineistön säilyttämistä jälkipolvia varten. Sami Saari Toimittaja
ENSIMMÄISET kokemukset ison kaluston ratin takaa ovat monelle meistä ne kaikista voimakkaimmat. Jokainen muutos kun kertoo omalla tavallaan eletystä elämästä sekä kunkin aikakauden tarpeista ja vaatimuksista
28 Scania LS 140 Super ´74 Super-Scanian turboahdetussa veekasissa riittää puhtia sorakuormien siirtelyyn vielä eläkeiässäkin.
32 Pikku-Jussi ´59 Hienon pikkukaivurin kunnostanut Veikko Ikola tuntee koneensa kuin omat taskunsa - onhan yhteistä taivalta takana jo liki puoli vuosisataa. 68 Jämsän seudulla tapahtuu Kerholaiset juhlivat Pomonassa puintipäivien merkeissä ja esittelivät Metkossa maamoottoreitaan.
10
4
16
32. 42 Cockshutt 30 ´51 Kanadalaisia Koksuja ei ole näillä leveyksillä juuri nähty, eikä sellaista niin vain hankitakaan. 16 Sisu KB-117BP ´64 Karppasen Timon parikymmentä vuotta sitten entisöimä nokkamallinen Sisu lienee kyseisen mallin viimeinen tien päällä liikkuva yksilö. Nykypuimurille vehje ei sentään pärjännyt, mutta tyylipisteet tuli kotiin. Ajonäytökset vanhoilla koneilla keräsivät paljon uteliaita silmäpareja. Kokkolan liepeiltä löytyy hyvään kotiin pelastettu yksilö.
KONEET
10 Fahr M66 ´66 Toimittajamme kokeili vanhan Fahrin ominaisuuksia Orimattilan pelloilla. Tämä peli laivattiin Suomeen ison veden tuolta puolen.
TAPAHTUMAT
58 Rauta ja Petrooli, Hyvinkää Hyrian pelloilla Hyvinkään keskustan liepeillä juhlittiin traktorin satavuotista taivalta Suomessa. 36 Grönlundin 20-hevosvoimainen Huolellisesti kunnostettua maamoottoria katsellessa on vaikea uskoa, että se on aikanaan ollut tulipalossa, jäätynyt halki pakkasessa ja muutenkin rikottu. Tässänumerossa
6
6
Kannessa
Takra ´54 Tampereen Nekalassa valmistettiin 50-luvulla korkealaatuisia traktoreita, mutta hanke kariutui hinta- ja osin myös valuuttapoliittisista syistä. 66 Vanhan ajan päivät, Ruotsinkylä Kotitilallaan kotiseutumuseota pitävät Jokelat isännöivät vanhan ajan päiviä jo kuudetta kertaa
52 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia vanhojen koneiden maailmasta. Toimitus
56
58
70 Vanhaa teknologiaa Rautalammilla Suvantolan pelloilla vietettiin syyskuussa Wanhan teknologian viikonloppua. 56 Vetku lähikuvassa Vanhojen kuorma-autojen harrastajien järjestö kasvaa ja voi hyvin.
Copyright Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. 76 Markkinat Täältä klassikkotraktori talven lumitöihin tai pienempää puuhasteltavaa. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ojanen selvitti kuinka puintihommat tehtiin aikana, jolloin koneiden käyttövoimana oli höyry. Nyt jos koskaan kannattaa lausua mielipiteensä lehden sisällöstä! 54 Mikon matka-albumi Mikko Hiitun kuvat vievät tällä kertaa aikamatkalle edesmenneen Itä-Saksan maatalouteen. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi www.vanhatkoneet.fi > Tilaajille Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Iikka Kekko, Jan-Erik Laine, Arttu Toivonen Avustajat Matti Hiittu, Mikko Hiittu, Olli J. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalekustannus Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle.
04/10
5. Materiaali Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Ilmoitusmyynti Susanne Laine: 050-4147 553 Peppe Haapala: 050-4147 559 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti Sähköpostit muotoa toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä.
ARTIKKELIT
23 Höyryllä puintia Olli J. 40 Maatöitä höyryhevosilla Suurilla ja painavilla höyrytraktoreita yritettiin aikanaan suorittaa maatalouden töitä vaihtelevin tuloksin. 79 Kuvalaari Lukijoiden lähettämiä kuvia nykyajalta ja menneiltä vuosikymmeniltä. höyrypuima la
62 Varaosia myös veteraaneihin Kauppilan kuormuripurkamolla palvellaan myös vanhan kaluston harrastajaa.
VAKIOPALSTAT
48 Seppiä ja mestareita Oletko joskus miettinyt mitä Sisun pääsuunnittelija puuhailee vapaa-aikanaan. 74 Soppaa ja Kauhoja Mobiliassa vietettiin tiekonepäivää ja yleisö pääsi seuraamaan vanhoja koneita toisitoimissa.
68
nisti maa miehentun n 23 Menestyvän erginkonepaja underb 1910-luvul laD itteesta. Ilmoitukset Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 83 Seuraavassa numerossa
Tilaajapalvelu Puh. Alueelta löytyi vanhojen laitteiden koko kirjo. Viipalekustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalekustannus Oy:lle. Ojanen, Sami Saari, Janne Riikanen, Johanna Helin, Lea Lahti, Tuukka Erkkilä Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Sanna Tarkkanen Postiosoite Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa Käyntiosoite Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa Kustantaja Viipalekustannus Oy Puh. 72 Vanhat vehkeet Keuruulla Harrastajat veivät koneensa keskustaan näytille vilkkaana markkinapäivänä
Hyvää ei saa halvalla, ei edes Takraa. Kokkola
6. Hyvä ja kallis
Takra ´54
Tampereella valmistettu Takra-traktori oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun hevoset joutuivat vähitellen tekemään tilaa konevoimalle. Kalliiksi muodostunut hinta meni kuitenkin hyvienkin ominaisuuksien edelle ja loppu alkoi häämöttää jo varhaisessa vaiheessa
7
Tuonnin rajoitus toi mukanaan lieveilmiöitäkin, kun traktorin ostanut isäntä tulikin ahneeksi ja rupesi myymään sitä ylihintaan kääriäkseen myyntivoitot omaan taskuun. Toinen pääsi jaloilleen ja elää vahvasti edelleen. Traktoriuutuutta esiteltiin yleisölle muun muassa maatalousnäyttelyissä, jotka tuolloin olivat merkittäviä tapahtumia maanviljelijöiden ja maatalouskoneita markkinoivien yritysten kohdatessa tarpeineen ja tarjouksineen. Kun on pulaa jostain, saa kekseliäisyys usein otteen tapahtumien kulusta. Ojanen: Kotimaiset traktorit -kirja ja kirjoittajan arkistot Kuvat: Kari Mattila
V
iattoman viisikymmenluvun alussa kaikilla oli tekemistä, työttömyydestä ei ollut juuri tietoa. Myös teollisuus oli huomannut pelin kääntyvän enenevissä määrin traktoreiden hyväksi tulevaisuudessa. Traktorista haaveiltiin useallakin tilalla, mutta tuontilisenssit rajoittivat niiden saatavuutta tehokkaasti. Uutuustuotetta pidettiin sopivan kokoisena maatilakäyttöön, jossa traktoria on
Väinö Paunun korviin kantautunut tieto maaseudun traktoripulasta sai yrittäjän miettimään traktorin valmistusta.
Uuden kotimaisen traktorin suunnittelu aloitettiin jo vuonna 1947 ensimmäisen prototyypin valmistuessa seuraavana vuonna. Teollisuus paukutti täysillä, sotakorvaustuotteiden tosin ottaessa osansa tuotannosta. Takra
Teksti: Iikka Kekko Lähteet: Olli j. Paunun omistama Takra Oy, joka oli valmistanut kuormaimia ynnä muita metallituotteita katsottiin sopivaksi yritykseksi myös traktoreiden valmistukseen.
käynnistyi seuraavana vuonna. Ensimmäinen sarja Takra-merkkisiä traktoreita valmistui vuonna 1949, mutta niissä huomattiin olevan vielä paljon parantamisen varaa. Suunnittelua ja korjausten tekoa jatkettiin vielä vuoden verran ennen varsinaisen sarjavalmistuksen aloitusta. Tilan tärkein "työkone" oli vielä hevonen. Lopullinen tuote päästiin esittelemään vuonna 1950 ja tuotanto talvisin tarkoitus käyttää myös metsätöissä, Takra oli selvinnyt kunnialla talvisissa metsätesteissäkin. Waukeshan kolmelitrainen ja nelisylinterinen moottori tuotti kohtuulliset 32 hevosvoimaa ollen Takran kilpailijoiden kanssa suurin piirtein samalla viivalla. Kaksi valmistajaa sai aikaan jotain konkreettistakin. Traktorin tapaisia työkoneita rakennettiin jopa vanhoista autoista niiden ollessa vielä tuolloin rungollisia, mikä helpotti lyhentämistä ja rakenteiden muokkausta maatalouskäyttöön sopivaksi. Maaseudullakaan ei seisty tumput suorina eikä kukaan puhunut peltojen paketoinnista päinvastoin kiviä käännettiin ja peltoja raivattiin. Esitelty punainen keskiraskas traktori oli varustettu yhdysvaltalaisella Waukesha-petroolimoottorilla sekä Takran omaa tuotantoa olevalla vaihteistolla ja hydraulisella nostolaitteella, joka tosin oli lisävaruste ja nosti hintaa entisestään. Muitakin tuotteita oli kaupan rajallisesti, mutta pienistä puutteista huolimatta usko tulevaisuuteen oli vahva. Paunun korviin kantautunut tieto maaseudun traktoripulasta sai yrittäjän miettimään traktorin valmistusta. Ominaisuuksiltaan Takra siis oli varteenotettava kilpailija ulkomaisille haastajille kotimaisuuden ollessa monelle ostajalle tärkeä valintakriteeri.
8. Toinen oli Takra.
Tampereen Takra
Tamperelainen, linja-autoliikennöitsijänä paremmin tunnettu Väinö Paunu oli perustanut muutaman muun liikennöitsijän kanssa linjaauton koreja valmistavan ja kunnostavan Ajokki Oy:n vuonna 1942, joten kokemusta myös metalliteollisuudesta oli kertynyt liikennöinnin ohessa
Tehdas tosin ymmärsi siirtää kulut traktorin hintaan eikä yrittänytkään tehdä tuotetta tappiolla, mikä kertoo Paunun liikemieskyvyistä. Jonkinlaisena uskottavuuden mittarina voidaan pitää sitä, että Takra oli yksi niistä traktorimerkeistä, joita Vakola suositteli Valtion asutusviranomaisten osittain rahoittamille koneosakeyhtiöille. TÄLLE paikalle ei kaikilla ollut varaa nousta, moni viljelijä joutuikin kapuamaan jonkin ulkomaisen traktorin sarviin.
FOLKEN Takra on entisöity erittäin huolellisesti kauttaaltaan. Ajokki Oy:n osakekannankin hän myi vuonna 1952 valtiolle, joka oli ollut koritehtaan tärkein asiakas. Valmistus
päätettiin lopettaa, kun traktoreita oli ehtinyt valmistua 880 kappaletta Tampereen Nekalassa. Miltei käsityönä rakennetulla laitteella oli vaikea kilpailla hintasodassa.
ESTETIIKALLE annettiin vielä 50-luvulla sijaa työkoneissakin.
Tuplasti liian kallis
Kun hyvä tuote ei uppoa traktoripulaa poteviin markkinoihin, ei syytä yleensä tarvitse hakea kaukaa. Hintaa nostivat erityisesti omassa tehtaassa käsityönä tehdyt komponentit. Varaosiakin oli tarjolla kohtuullisesti SMK:n varastoissa, jonka oli tarkoitus aloittaa Takran jälleenmyyjänä, tai tarkemmin sanottuna jatkaa sen myyntiä. Mutta usko kotimaisuutta ja laatua yliarvostavaan asiakaskuntaan oli liian luja. Väinö Paunu oli kuitenkin päättänyt keskittyä alalle, jonka tunsi parhaiten ja jatkoi nyt täysillä linja-autoyrityksensä johdossa. Vuonna 1929 käynnistynyt linjaautoliikenne on voimissaan vielä tänäänkin.
Lopun jälkeen
Vajaan yhdeksänsadan valmistuneen Takran jälkeenkin oli elämää. Takraa oli mahdotonta saada kaupaksi hinnalla, jonka sen valmistaminen meidän oloissa ja maamme kokoiselle markkina-alueelle olisi vaatinut. Onhan traktori rakas muisto lapsuuden aurinkoisilta kesiltä.
AMERIKKALAINEN Waukesha-moottori oli ainoa suurempi tuontiosa Takrassa.
OMASSA konepajassa valmistettu nostolaite nosti myös traktorin hinnan pilviin. Jos samalla rahalla sai kaksi Fergusonia, oli myyjän turha hehkuttaa Takran ominaisuuksista ostajalle sen enempää. Takra oli kallis tuote, parhaimmillaan kaksi kertaa kallimpi kuin kilpailijansa. Kyseiset osakeyhtiöt olivat usein Karjalan siirtolaisten perustamia yhtiöitä, joilla saatiin hankituksi esimerkiksi traktori useamman tilallisen yhteisomistukseen aikana jolloin kyseinen työkone oli vielä pienviljelijän saavuttamattomissa.
FOLKE Store Kokkolasta voi istua ansaitusti hyvillä mielin entisöimänsä traktoriharvinaisuuden ratissa.
04/10
9. Viimeisiä valmistuneita Takroja myytiin vielä valmistuksen loppumista seuranneena vuonna pysyikö hinta vielä korkeana vai myytiinkö viimeiset jo alennuksella, se ei ole tiedossa. Takra oli kestävä laatutuote, joista sitkeimmät palvelivat miltei vuosituhannen loppuun saakka. Takra-traktoreita valmistettiin siis vuosina 195154 sekä pieni koesarja sitä aiemmin
Orimattila
10. Nopeus, koko ja lisävarustelu ovat kasvaneet näissä loppukesällä pelloilla hurisevissa viljankeräimissä, mutta tarvittaessa vanhemmillakin laitteilla saisi viljat talteen. Todisteeksi kaivettiin Luhtikylässä Reijo ja Raila Kaarelan maatilan liiteristä taloon 60-luvulla uutena hankittu Fahr koepuintiin. Vanha Faari jaksaa
FAHR M66 ´66
Pelloilla omin voimin liikkuvat leikkuupuimurit eivät periaatteiltaan ole juuri muuttuneet vuosien saatossa
11
Polttoainetankkia ei sitä vastoin uskalla enää ihan täyteen tankata, sillä 15 vuotta sitten kesken puinti hommia kemiallisella metallilla tehty pikapaikkaus pitää vielä kuin ihmeen
12. Mutta niin puimureiden kuin muidenkin teknisten vimpai mien hidas tuho alkaa kun laite jää täysin käyttämättä. "Eipä tosin vanhakaan ole ollut käytössä kuin kahtena kesänä", hän valottaa. Kun Kaareloiden Fahr M66 aikanaan tuli syrjäytetyksi, syynä ei ollut käyttöiän päättyminen vaan te hokkuusvaatimukset: uusi oli reilusti nopeampi. "Oli kuule tosi ankeen näkönen kun oli vuoskausien paskat päällä, tuli ihan eri vehje kun pesi", naurahtaa Reijo ja jatkaa: "Ja seuraavaksi tehdään se, mitä näille ei saa tehdä, eli voidellaan kaik ki paikat koneen käydessä."
Terveenä töihin
Puimurin kyljessä oleva nelisylinteri nen ilmajäähdytetty diesel pärähtää käymään terveen kuuloisesti eikä
Putsaus ja pesu
Reijo Kaarela oli aloittanut puimurin huollon hyvissä ajoin ennen kun koe puintipäivä oli sovittu. Puimureita ei periaatteessa kos kaan pestä, sillä missäpä ne kuraan tuisivat ovathan ne liikkeellä yleen sä vain vuoden kauniimpina päivinä.
Tässä kohtaa tehtiin poikkeus, sillä vuosikausien seisotuspölyt eivät olisi tehnyt oikeutta hienon punaisen puimurin kuville. Fahr on saanut olla säiltä suo jassa, renkaat on pidetty ilmoissaan ja moottoria on vuosittain käytelty.
kaupalla, mutta täyteen tankatessa saattaisi tilanne muuttua ratkaise vasti. Tässä tapauk sessa periaatteessa tarpeettomasta kapineesta on kuitenkin pidetty huolta. Polttoainesuodattimen vaihto olisi ollut kait ajankin puolesta ehkä aiheellinen, mutta siirtynee öljynsuo timen lailla vaihdettavaksi seuraavan huollon yhteydessä. Fahr M66
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
V
anhan Faarin kaivaminen koeajoon ei periaatteessa ole vaivalloista, sillä puimurit on pakostakin pidetty aina toimintakun toisina. Moottoriin on vaihdettu tuoreet öljyt, mutta sopivaa suodinta ei tähän hätään löytynyt. "Puimurin aktiivivuosina aikaa ei löytynyt tankin korjaushitsaukseen, nyt sille ei taasen ole ollut tarvetta", kertoo Reijo. Öljykylpyperiaatteella toimivasta ilmansuodattimesta olivat öljyt jo haihtuneet, ja kun pohjalta on vanhat kyöhnät putsattu, tankattiin sekin
Olen täysin pihalla vivuista, joita onneksi ei ole montaa. Reijo kiskaisee kuljettajan paikalta valtaremmin kytkevän vivun ylös, ja johan kuuluu kolina kun puintikoneisto aloittaa louskutuksensa. Hehkutusta Deutzi ei tarvitse, sillä se on juuri vasta sammutettu. Sitä ennen on kuitenkin kamppailtava viljaa syytävä torvi asentoonsa käsivoimin, mutta siinä ei kauaa mene. Kunhan viimeinen voitelu on suoritettu, on puimurin alla olevan elevaattorin pohjaluukkuun vielä etsittävä puimurin kyljessä olevas ta pienestä hanskalokerosta sopiva pultti ja tarkastettava kaikki hihnat ennen pellolle lähtöä. Puintikelan, johon suurimmat voimat kohdistuvat, toinen päätylaa keri on lämmennyt, mutta sen vaa rallisuutta ei osata lähteä arvioimaan. Ylimääräisenä kuu luva hienoinen kitinä vaimenee sekin kun tippakannusta on pumpattu voiteluöljyä viljan leikkaavien terien lisäksi puimurin lukuisiin liikkuviin osiin, jotka mitä ilmeisemmin ovat voitelusta mielissään. Nyt kait "harraste puimuriksi" luokiteltavan Faarin kohdalla urakka ei liene perusteltua.
tai mikään kolmesta vaihteesta ole päällä. "KOJELAUTA" on niukan asiallinen. KYLJESTÄ kurkistaa Deutzin ilmajäähdytteinen dieselmoottori, joka noin tuhannen käyttötuntinsa jälkeen on vielä hyvissä voimissa.
"Kannattaa ottaa kuvat heti", Reijo varoittaa. Puhaltimen hihnojen Reijo kertoo jo olevan piak koin finaalissa, mutta näillä päätetään lähteä koetukselle. Kun kuorma on tyhjätty, käy Reijo tutkailemassa konetta ympäriinsä kokeillen laakeripesien lämpöjä kädel lään. Fahr nytkähtää liikkeelle ja ajelem me Kaareloiden pelloista viimeiselle, josta kaura on vielä puimatta. Käännän oikean kyynär pään kohdalla olevasta kaasuvivusta kaasua auki parikolme pykälää ja vedän pienestä käynnistysnappulasta, jolloin laite käynnistyy. Seuraavaksi kis kaisen voimalla päähihnan kireälle,
Toimittajan vuoro
Kun lähdetään puimaan toista säili öllistä, istun minä vuorostani kuskin penkille. Virta-avaimen viereisestä mustasta nappulasta puimuri starttaa, vipu oikealla säätää koneen kierroksia ja kolmella pikkuvivulla muuttuvat puimurin ajonopeus, leikkuukorkeus sekä kelan pyörintänopeus. Kun kään nän kaasuvivusta urut auki, nousevat kierrokset 2300:n kohdalle, joka on sekä täydet että ainut kierrosalue jota laitteessa käytetään. Saatuani lyhyen perehdytyksen hallintalait teisiin varmistan, ettei käsijarru
13. Puimuri pelaa kuitenkin moitteetta,kun se sahaa peltoa päästä toiseen.
pölläytä nimeksikään. "Kun päästään pellolle, nähdään onko tulos toivottu", tokaisee Reijo ja varoittaa: "Kannattaa varmaan ottaa heti ku via, kun ei tiedä kauanko tää pelaa." Puimuri peuhaa kuitenkin moit teetta kun se tottuneissa käsissä sahaa peltoa päästä toiseen.
04/10
Kun jonkun aikaa on puitu, pitää viljasäiliö käydä tyhjentämässä pellon laidalla olevaan kärryyn. Puimako neen kaikki tärkeimmät laakerit ovat periaatteessa helposti vaihdettavissa, joilla hihnojen uusimisen lisäksi palauttaisi koneen täysin luotettavaan ja ainakin teknisesti uutta vastaavaan työkuntoon. Tunnustelen traktorista tuttua kaksoisjarrupoljinta ja kytkintä, joka tarvitsee rutkasti voimaa. Todennäköisempää lienee kuitenkin jonkun lukuisista remmeistä katkea minen kuin laakerivaurio
Kun laitteen takapyörät ovat ohjaavat, pitää pellolla olevien sähkötolppien kohdalla keskittyä kaarteluun ja muistaa, että laitteen kyljessä törröttävä torvi tuo laitteelle lisäleveyttä metrin tai pari. Puimurit eivät ole itsepuhdistu vaa sorttia, vaan olkia ja jyviä jää niin leikkuupöydälle kuin kaikkialle puintikoneiston uumeniinkin. Kun kaikki ha lukkaat talon väestä ovat vuorollaan kokeilleet vanhaa Faaria, ajetaan se kärryn kupeeseen tyhjentämään jälleen säiliönsä, jonka jälkeen tyh jennysputki käännetään taas kylkeä vasten. Maatalous ja viljely ovat kuitenkin niistä päivistä muuttuneet paljon. Viljakärrytkin olivat tuolloin pienempiä, ja nykykärryjen laitojen yli ei meinaa yltää Faarin tyhjennystorvella. Vaikka toinen sivupeileistä on vuosien saa tossa hukannut varsinaisen peilio sansa, on puimuri ohjaajan kohdalta niin kapea, että seisten ajaessa pystyy kurkkimaan taaksensa, jos tuntee siihen tarvetta.
14
Puituani muutaman kerran pellon päästä päähän on pellolle ilmaan tunut jo tilan uudempikin puimuri urakoimaan, ja kohta mennään jo muodostelmassa. "Vuonna 66 Fahrin hankinta on ollut aikamoinen edistysaskel sitä edeltäneeseen 50lukuiseen Massey Harris pussikoneeseen verrattuna", kertoo Raila Kaarela ja jatkaa, että 90luvun lopulla se olikin sitten jo harvinaisuus oikeissa töissä. Liikkeelle puimurilla päästään vasta kun kolmesta rinnakkaisesta vivusta oikeanpuoleinen syöttää käskyjä täy sin portaattomasti ajonopeutta sää tävälle variaattorille. Oletan pää seväni liikkelle, kun painan jäykän kytkimen pohjaan ja survaisen kak kosen eli peltovaihteista nopeamman pesään. Keskimmäisellä vivulla edessäni oleva leikkuupöytä lasketaan mieleiselle korkeudelle ja vasemmanpuoleisella säädetään viljaa kampaavan suuren kelan nopeus sopivaksi. Fahr M66
PERÄSSÄ peuhaava silppuri haettiin 80-luvulla purkamolta.
jolloin puintikoneisto selkäni takana aloittaa louskutuksensa. Näin ei suinkaan tapahdu. Se vaati aamukym menestä iltayhdeksään kestävää työpäivää, jonka aikana puimuri ei pysähtynyt kuin kuskinvaihtoon. Pitkällä paineilmaa puhaltavalla putkella saadaan koepuinnista hie nosti selviytynyt puimuri jokseenkin jyvättömäksi ja koska seuraavaa puintikertaa ei ole tiedossa, on varas tointihuolto tavallista perusteellisem pi käsittäen tärkeimpien liikkuvien osien ja lopulta koko leikkuupöydän öljyämisen ruiskulla.
Muuttuva maatalous
Koepuinnin pelto on sama, jota tämä Fahr M66 sahasi jo ollessaan uusi. Siitä asti on. Jyvät sinänsä eivät laitetta varastoidessa tee vahinkoa, mutta ne kun houkut televat hiiriä pesimään ruokaisan laitteen uumeniin, voi vuoden kulut tua puimurista löytyä jyrsijän pesä jos toinenkin. Hänel lä ei ole varmaa muistikuvaa siitä, kun isänsä Aulis Mäkelä toi Fahrin ajamalla Helsingistä, mutta muis taa kyllä kun ajoi sillä ensimmäisen kerran vuonna 1980. Tämän välttämiseksi paineilma on mitä mainioin keksin tö. Puimurilla ajelu ja varsinainen viljan puinti näinkin ihanteellisissa olosuhteissa ei ole ensikertalaiselle vaikeaa. Viljasäiliön tyhjennyskin suoritettiin vauhdissa rinnalla ajavan trakto rin kärryyn. Fahrin aikanaan syrjäyttäneellä puimurilla samaan tu lokseen päästään kolmessa tunnissa. Uutena puimurilla päästiin kauraa puidessa parhaimmillaan 30 kuution päivätulokseen
poraus 95, isku 120 mm, tilavuus 3400 cm3. Reijon tultua taloon vuonna 1985 on puimurilla kerran käyty Luh tikylän ulkopuolella viljoja puimassa hänen kotitilallaan Vesivehmaalla. "Tuolloin viljan laatuvaatimukset eivät olleet vielä nykyisellä tasolla, eikä puintia tarvinnut ajoittaa niin tarkalle kuin nykyään, kun vaikkapa vehnän kohdalla puinnin oikea ajoi tus on muutamasta päivästä kiinni, jotta tulos kelpaa leipäviljaksi", kertoo Reijo. Se kun saatiin kuntoon niin samana syksynä meni sitten toinen kin puoli." Puimurin takaosassa oleva oljen pilkkova silppuri on hankittu joskus 80luvun lopulla purkaamosta. Fahrilla ei ole koskaan liiemmin puitu muiden pelloilla, korkeintaan silloin kun omat viljat oli jo saatu ke rätyksi. Paino 3460 kg
JYVÄSÄILIÖN tyhjennysnopeus ei riittänyt aina uutenakaan, vaan se tyhjennettiin vieressä ajavan traktorin kärryyn vauhdissa.
04/10
15. 310, akseliväli 270 cm. Kun Fahr kesällä 1966 tuli taloon, puitavaa sillä oli 1215 hehtaaria. 25 hehtaarin pelloista osa oli heinällä ja talossa vielä eläimiä. Päivisin koneella puitiin kolmisen hehtaaria ja sen viimeisinä aktiivivuosina puinnit kestivät hiukan toista viikkoa, kun viljanala oli kasvanut 30 hehtaariin. Vaan tuskinpa vuonna 1999 33vuotiaan puimurin arvo olisi pal joa romuraudan hintaa ylittänytkään. Kohtuullisen huoltovapaana harrastepuimurina saa Fahr olla liiterissään edelleen, ja Kaareloiden aikeissa on pitää se työkunnossa jatkossakin.
Ei myytävänä
Perushuollon lisäksi on luottokone vaatinut remonttiakin. RENKAAT. "Puimurikauppias kysyi, että mitäs pahaa on isäntä tehnyt kun joutuu näin vanhalla koneella viljansa puimaan."
hänenkin tullut puitua vuoteen 1999 tällä ja sittemmin uudemmalla Sam po Rosenlew koneella. Edessä 13-24 , takana 8,50-12 MITAT: Pituus 640, leveys 295, kork. VILJASÄILIÖ 1500 litraa MOOTTORI: Deutz (F4L 812) ilmajäähdytteinen 4-sylinterinen dieselmoottori. Teho 57 hv/2300 rpm VOIMANSIIRTO: 3 vaihdetta eteen 1 taakse, kuiva levykytkin. Luottamus alkuperäisiin sähköihin on hiukan heikennyt ja uusi päävirtakatkaisija on asennuk sista viimeisin. Käyttötuntimittaria ei punaisessa puimurissa ole, mutta arviot ovat jossain tuhannen tunnin kieppeillä. Kun päivät pitenivät, lisättiin Faariin tehokkaampia valoja ei niinkään siksi että töitä olisi tehty hämärän jälkeen, vaan siksi että pelloilta näkisi ajaa takaisin kotiin. "Kun päätös korvaavan puimurin hankinnasta tehtiin, ei syrjäytyvää Faaria ollut järkeä myydä tai hävittää, sillä uuden investointituesta olisi Faarin käypä arvo vähennetty. Niinpä
MERKKI JA MALLI: FAHR M66 ajopuimuri VUOSIMALLI: 1966 TYÖLEVEYS: 255 cm, leikkuukorkeus 580 cm, hydraulisesti säädettävä. tarpeeton puimuri varastoitiin liite riin", muistelee Raila. Reijo kuvaa suhteensa Faariin muuttuneen vä kisinkin läheiseksi, sillä laakereita ja remmejä on tullut siihen vaihdeltua useampia: "Kerrankin vetoakselin laakeri rusahti ja vekotin lakkasi vaan kulke masta. 5-lapainen laonnostokela hydraulisella korkeuden- ja portaattomalla nopeudensäädöllä PUINTIKELA: Halkaisija 46, leveys 85 cm, 6 varstaa. Kerran kun Reijo pui Fahrilla, oli puimureitakin kaupitteleva trakto rimyyjä tullut pellolle kyselemään, että mitäs pahaa on isäntä tehnyt kun joutuu näin vanhalla koneella viljansa puimaan. "Tervettä moottoria on siitä kai vonporausvehkeiden pyörittämiseen kyselty ostaa, mutten ole myynyt", kertoo Reijo. Puimakoneen seulojen vaihtoa varten pitää silppuri laskea alas, ja pikakiin nikkeet sille ovat pitkälti Reijon omia patentteja
16
Timo Karppanen taltioi ja entisöi autonsa jo parikymmentä vuotta sitten, nykyisin se lienee ainoa liikennekelpoinen yksilö koko mallisarjasta. Matkamalli
Sisu KB-117BP ´64
Nykyisin nokattomat kuorma-autot ovat arkea ja itsestäänselvyyttä kaikilla valmistajilla, mutta 60-luvun alkupuolella Sisun nokaton KB-117 oli automiesten mielestä jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Joensuu
17
Tämä ei sinänsä ollut ongelma tavaraa riitti kyllä kuljetettavaksi mutta ulkomaanliikenne asetti omat vaatimuksensa kalustolle. Myöskään Keski-Euroopassa eivät vastaavanlaiset nokattomat autot olleet mitään ihmeitä markkinoiden. Kynnys
vastaavan, mutta kehittyneemmän mallin suunnitteluun ei siis ollut liian korkea. Tehtaalla oli kunnianhimoinen tavoite ratkaista uutuudellaan kaikki kyseistä mallia vaivanneet vastatuulet, joista päällimmäisenä oli huoltojen ja korjauksien vaikeus.
Uutta luoden
Sisun tehtailla Karjaalla repäistiin luonnoslehtiöstä tyhjä sivu esiin ja ryhdyttiin piirtämään nokatonta kuorma-autoa. Kansainvälinen rajat ylittävä liikenne oli päässyt jo Euroopassa hyvään vauhtiin, kun
Autoilijat olivat alkaneet laskes kella, minkä verran pidemmän perä vaunun autoon saisi, jos ohjaamo olisikin moottorin yläpuolella.
suomalaiset liikenteenharjoittajat vasta lähtivät leikkiin mukaan. Sisu KB-117BP
Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Lähteet: Seppo Leskisen arkistot, Helge Nygrén: Sisu Suomen ja maailman maanteillä
K
umipyörillä suoritettu ulkomaanliikenne kasvoi rajusti 1960-luvulla. Niiden esittäjät olivat pitkänokkaisilla Jyry-Sisuilla ulkomaille ajavia autoilijoita, jotka olivat tavanneet Keski-Euroopan reiteillä sikäläisten valmistajien nokattomia malleja ja alkaneet laskeskella, minkä verran pidemmän perävaunun autoon saisi, jos ohjaamo olisi moottorin yläpuolella eikä sen takana. Sisu halusi pienenä kotimaisena valmistajana toteuttaa asiakaskuntansa pienimmätkin toiveet, joten nokattoman ns. bulldog-mallin suunnitteluun käytiin mitä pikimmiten. Kippaavan nokattoman mallin suunnittelu oli suorastaan pioneerityötä, sillä vastaavia raskaita kuorma-autoja ei teillämme liikkunut. Helmitaulun helmiä edestakaisin siirrellessä huomattiin, että jos lastia lähdetään viemään Kuopiosta vaikkapa Poitiersiin Ranskaan, ei olisi lainkaan hullumpi idea saada
18
kuormatilaan mahdollisimman paljon lavametrejä. Myös yleiset kuljetustaloudelliset laskelmat osoittivat syyttävällä sormella pitkäkeulaisia kuorma-autoja. Tuolloin huomattiin, kuinka kätevää on viedä tavarat rekka-autolla suoraan määränpäähän sen sijaan, että niitä lastataan laivaan ja edelleen juniin tai autoihin asiakkaiden varastoihin toimitettaviksi. Iso-Britanniassa kiinteällä nokattomalla ohjaamolla varustettuja autoja oli valmistettu jo vuosikymmeniä, ja ne olivatkin siellä suositumpia kuin muualla Euroopassa sikäläisten mitoitusvaatimusten takia. Siihen aikaan matka kulki vielä useimmiten Haaparannan kautta kiertäen laivayhteyksien ollessa minimaaliset nykypäivään verrattuna. Sisulla oli aiempia omakohtaisia kokemuksia valtionlaitoksille valmistetusta KB-102/KB-107-mallista, jossa oli moottorin yläpuolelle sijoitettu kiinteä ohjaamo. Toiveita nokattomasta kuorma-automallista oli esitetty myös Suomen Autotellisuudelle eli Sisun valmistajalle
UUTUUSLEHTI!
Tilaa rautaista luettavaa suoraan kotiisi!
LOKOMOBIILIA ! PUKSUTUSVOIMAA
2 4
4/2010 · Cockshutt 30 ´51 · Fahr M66 ´66 · G G Maamoottori · Pikku-Jussi ´59 · Sisu KB-117BP ´64 · Scania LS 140 Super ´74 · Takra ´54
10004 >
TRAKTORIT · KUORMA-AUTOT · MAANRAKENNUSKONEET · TAPAHTUMAT
.
Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 04/2010 · Hinta 8,50
44
Kestotilaus
90
6 numeroa/vuosi
Hyvä ja kallis
Esittelyssä uudenveroiseksi entisöity Takra ´54
Tilaajalahjaksi LIPPALAKKI!
1490
ARVO
Lisäksi saat tammikuussa Vanhat Koneet -seinäkalenterin vuodelle 2011. (arvo 14.90 )
Purkuosien parissa
Kokoontumispaikkana Kauppilan hajottamo
745000-1004 · PAL VKO 2011-03
Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948
SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND
PUINTIHOMMISSA KÄTEVÄ KAIVURI
Kokeilussa Fahr ´66 puimakone
Toimintakuntoon entisöity Pikku-Jussi ´59
Moderni edelläkävijä Sisu KB-117 ´64
MATKAMALLI
Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi
6
414887 450003
www.vanhatkoneet.fi
Seuraava sukupolvikin on jo ulkomaanliikenteen kuvioissa mukana.
kuitenkin ollessa vielä pääosin nokallisten hallussa. Ohjaamo suunniteltiin alusta alkaen kaukoliikenteen tarpeisiin eikä metsäteille, joilla nokkamallien kapeampi hytti puolusti paikkaansa oksien raapiessa vähemmän peltejä. Eräskin kuljettaja kertoi, että aluksi oli vaikea saada unta makuuohjaamoautossa, kun oli tottunut nukkumaan Jyry-Sisun lattialla. Uutuus saikin lempinimen "Lato-Sisu" ohjaamonsa huomattavasta koosta näyttihän nokkamallin ohjaamo miltei leikkimökiltä sen rinnalla. Hulppealta näyttäneen ulkokuoren alle suunniteltiin ulkomaankuskille matkakoti, jollaista ei muilla ollut tarjolla. Matka huipulle alkaa oikean jalan asettamisella pyöränpulttien alle kiinnitetylle niin sanotulle pyörivälle astinlaudalle. Käsittämättömältä ihmeeltä aikanaan tuntunut varuste on nykyään korvattu useissa kuorma-autoissa sähköisesti toimivalla pumpulla.
PAINEILMATOIMISILLE lasinpyyhkijöille on mahdollista pyörittää hanikoista kulloiseenkin tarpeeseen sopiva pyyhinnopeus. Peränvaihtajaan ei tarvitse pelkällä nupilla ajettaessa kajota lainkaan, isolla puolella pärjää.
20. Lihaa kuljetettiin myös KeskiEuroopan ja Englannin markkinoille. Auto rekisteröitiin vuonna 1964 ja sen perään kytkettiin kaksiakselinen kylmäkuljetusperävaunu, jonka kuormana oli usein lihaa Porista pääkaupungin nälkäisiin suihin. Niistä ei kuitenkaan otettu Sisuun mallia ehkä turhankin persoonallisen muotoilun takia, vaan auto piirrettiin suomalaiseen makuun ja silmään sopivaksi. Etenkin Brittein saarilla Luoman tilava Sisu herättikin melkoista mie-
PARKIT, jarruvalot ja vilkut saman lasin alla, mutta vähän eri järjestyksessä kuin nykyisin.
TUNKINVARSI vaan jatkoksi ja pumppaamaan, niin alkaa Sisun tupa kellistyä. 220 senttiä leveässä makuuohjaamossa ei tarvinnut nukkua öitä lattialla vaihdekeppi kainalossa, vaan tarjolla oli silloisen mittapuun mukaan leveä 50-senttinen vuode johon kellahtaa raskaan päivän päätteeksi. Ulkomaanliikenteessä ohjaamo toimi kuljettajan kotina jopa useita viikkoja yhtä kyytiä, joten lisätilaa ei
koskaan ollut liikaa. Ohjaamon ulkopuolisista varusteista silmiinpistävin on oikealla sivulla
sijaitseva kannellinen säilytyslokero, jota jotkut kilpailevilla merkeillä ajavat saivat odottaa yli 30 vuotta. Timo Karppanen on toisen polven automiehenä kuin kotonaan vanhan kaukoliikenteen auton hytissä. Hän on nähnyt ulkomaanliikenteen kehityksen 60-luvulta tähän päivään. Sitten enää ähinän ja puhinan saattelemana kiepsahdus norsunluuratin taakse. Etukulmistaan saranoidun ohjaamon saa pumpattua "nenälleen" parissakymmenessä sekunnissa, jolloin moottori ja apulaitteet paljastuvat huoltomiehille kuin tarjottimella.
Murkinaa Englantiin
Ulkomaanliikennettä harjoittava porilainen Urho Luoma päätti ennakkoluulottomasti hankkia kotimaisen nokattoman vetoauton heti ensiesittelyn jälkeen. Käsillä tiukka veto, jolloin vasen jalka jo yltää puskurin kulmalla olevalle karhennetulle askelmalle. Kuljettajaa hemmoteltiin lisäksi etäisyyssuunnassa säädettävällä ohjauspyörällä säätövaran ollessa tosin vaatimattomat seitsemän senttiä. Sisu KB-117BP
MATKAKOTI vailla vertaa. Nykykuormureissa tärkeäksi arvostelumittariksi nousseesta porraskujasta ei ole tietoakaan tähän autoon kiivetään, ei nousta