Vanhat Koneet 3/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 03/2012 · Hinta 8,50 eeSTIN o Se AANTIemurian m ehisto Liikenn s eteläkatsau rissa naapu PIHKANISKA Raadosta kovaan työkuntoon palautettu koneharvinaisuus 12003 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND 6 414887 450003 745000-1203 · PAL VKO 2012-25 HämeeN HelmI Tähdenlennoksi jäänyt kippi-Vanaja 505 TrAKSKAvAATTorI Arvokkaasti ikääntynyt Caterpillar tositoimissa Komeassa käyttökunnossa säilynyt David Brown 30D eTurIvIN TAAveTTI
sl i Uutuuisteieähtutta maa Lehtip ss ka numeRo 2 isot Koneet 2/2012 n! urit Hiilikaiv vat muutta RO nnittynyt maalatuille ja tää pieninäkin määrinä stä ja tervasta. Kahden keikka 2/2012 · Hinta 8,50 Eur www.isotkoneet.fi Tilaa i tiis lehti koeen edullis uosi v 29.90/ an! hinta 12001 Malmimammutti BelAZ 75600 · Mustanmeren Hirviö Ekranoplan · Kotimaan koneet: Siltapanssari, VR:n raivausauto ja rinnekone mammutti Megaluokan maansiirtäjä malmi- Siperian Goljat: BelAZ 75600 Kotimaan koneet: Idä n ih me lait e Siltapanssari, raivausauto ja rinnekone mustanmeren Hirviö Onko se laiva vai lentokone? 740001-1201 · PAL VKO 2012-07 6 414887 400015 The Fighting "i" Astu Kelluva museo koneturisteille LAivAAn Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.fi
Yleensä kaivurin säilyminen ja esillepano koettiin positiivisena seikkana, mutta saattoi joku nähdä siinä kasan kierrätykseen kelpaavaa rautaakin tosin omien tuttavien joukosta ei jälkimmäisiä mielipiteitä kuulunut. Nyt siis kartta auki ja kesän koneharrastusreissuja suunnittelemaan. Morjenstetaan kun kohdataan! Juha Pokki Toimittaja KÄLVIÄN talonpoikaismuseon kiehtova pihapiiri odottaa uusia kävijöitä. Varmasti jokaiselle koneista kiinnostuneelle tehokkaana inspiraationlähteenä toimivat museot ja tapahtumat. Eihän sitä koskaan tiedä, kuinka suurelle yleisölle konetta loppujen lopuksi päätyykään esittelemään. Erilaisia kinkereitä löytyy kesäaikaan ympäri maan ja vähintään riittävällä aikataulutuksella. Itse koneen tarina ei selvinnyt, vaikka sitä tuli "alan miehiltä" toisinaan udeltuakin. Lisäksi lukuisat alan museot odottavat innolla kävijöitään. Pääkirjoitus Maan puhutuin vaijerikaivuri T akavuosina työmatkani kulki pääkaupunkiin kolmostietä pitkin, ja siinä ajellessa tuli monesti katseltua tien läheisyydessä seisovaa vaijerikaivuria ja arvailtua sen tarinaa. Siispä toivotan kaikille oikein mukavaa kesän odotusta ja aktiivista kautta vanhan raudan parissa. Olemme esitelleet Vanhat Koneet -lehdessä useita varteenotettavia vierailupaikkoja ja jatkamme tätä hyväksi havaittua käytäntöä myös tulevaisuudes03/12 sa. Koneen omistajaa arvuuteltiin ensin, ja siitä juttu liukui yleensä menneiden muisteluun niin koneiden kuin työolojen osalta. Museosta enemmän sivulla 66. Toisinaan kyydissä istui muita matkalaisia, ja silloin lähes takuuvarmasti puheenaihe vaihtui vanhaan kaivuriin kun se kohdalle sattui. Jossakin vaiheessa ruosteen peittämät teräsosat alkoivat pala palalta saada uutta maalia pintaansa, ja työn etenemisen seuraamisesta tuli minun ja varmasti tuhansien muiden työ- Entisöintityön etenemisen seuraamisesta tuli minun ja varmasti tuhansien muiden työmatkalaisten piriste. matkalaisten piriste muuten tappavan tylsälle moottoritietaipaleelle. 3. Aluksi kone oli pitkään ruosteinen ja unohdetun oloinen, mutta talvella siihen ripustetut jouluvalot kielivät kaivurin olevan oikeassa osoitteessa, ei hylättynä kuten toisinaan joku tuntui pelkäävän. Niinpä, kun Vanhat Koneet -lehden tekoa ruvettiin suunnittelemaan, päätin että jos kaivurin omistaja vain suostuu, niin kone ja sen vaiheet tulevat olemaan lehden sivuilla jossakin vaiheessa. Koneharrastaja voi tyytyväisenä myhäillä tapahtumakalenteria katsellessaan. Myös lehtemme toimittajat ja valokuvaajat kiertävät näitä konekansan tapahtumia, joten ottakaapa niitä mielenkiintoisia projekteja mukaan näytille. Tästä numerosta löytyvä artikkeli taitaakin olla lehtemme ensimmäinen artikkeliidea, ja ehkä juuri siksi tuntuu erityisen hyvältä nähdä se vihdoinkin kansien välissä. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tekijältä Kesän kynnyksellä koneharrastajillakin alkaa varsinainen sesonki. Itse asiassa valot olivat perin loistava idea, sillä niiden tuodessa hohtoa pimeään talvi-iltaan konekin muuttui teräksisestä häkkyrästä lähes inhimilliseksi näky varmasti on pehmittänyt yhden jos toisenkin kriittisen silmän näkemään vanhan vaijerikoneen kirjaimellisesti eri valossa. Vaikka koko talvi olisi mennyt tallilla projektin kimpussa ahkeroidessa tai vaihtoehtoisesti jossain vähemmän harrastepohjaisessa sisätoiminnassa, viimeistään kevätaurinko houkuttaa harrastajan pihamaalle koneen kanssa tai ilman
Kuormurista jäi niin mukavat muistot, että hänen oli myöhemmin hankittava Kasiysi takaisin kalustovahvuuteen. 46 Vanaja 505 ´67 Vain kolme vuotta tuotannossa viipyneen kippimallin elinkaarta voisi kuvata tähdenlennoksi. 20 Volvo F89 ´75 Tuomo Vallas työskenteli aikoinaan "tusina-Volvon" ratin takana. Heino Meriläinen kesytti itselleen oman karhun. 42 Ruona 116/50 Kolmostien varrella Nurmijärven kohdalla sijaitsee maan todennäköisesti kuuluisin vaijerikaivuri, toimittajamme kävi katsomassa millaisesta koneesta on kyse. 38 Scania-Vabis LS 76 ´63 Viime numeron museotarkastusjutussa kohteena oli viimeisen päälle kunnostettu Scania, nyt on vuorossa kyseisen, Krokin autoilijaperheelle kuuluvan kuormurin tarkempi esittely. 16 Lokomo AH125 Teräskarhu 9 ´61 Teräskarhu-tiehöylät olivat edistyksellisiä koneita, joiden vahva purenta piti maan tieverkon reilassa. Tähti Vanaja 505 kieltämättä olikin. 12 4 20 42. Tässänumerossa 6 6 Kannessa Farmet 920 ´69 Ylivieskasta löytyy kotimainen Farmet 920 -metsäkoneharvinaisuus, jonka Timo Lähdemäki kunnosti raadosta komeaan työkuntoon. KONEET 12 David Brown 30D ´55 Kotimaan viljelijät päätyivät Taavettikaupoilla yleensä edullisempaan 25D-malliin, mutta voimakkaampiakin myytiin, kuten tarinan uutena Peräseinäjoelle hankittu 30D. 32 Massey-Ferguson 135 ja 185 Vesivehmaalla ajetaan maatilan arkiajot nykykalustolla, mutta toisinaan kylvöhommia varten otetaan esille vanhat kunnon Massikat. 26 Caterpillar 955H Traxcavator ´65 Nopeampi kuin kaivinkone, ketterämpi kuin pyöräkuormaaja ja tehokkaampi kuin traktori Trakskavaattori oli kova peli 60-luvun sorakuopilla
Materiaali Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 78 Markkinat Vanhoja koneita ja tarvikkeita ostetaan sekä myydään. 70 Iveco-museo, Torino Ivecon tehdasmuseo ei ole avoinna yleisölle, mutta onneksi toimittajamme päästettiin sisään kameran kanssa. 56 Seppiä ja mestareita Arto Jussila sai "syntymävikana" kiinnostuksen kaikenlaisiin koneisiin. 62 Eestin tieliikennemuseo Etelänaapurin tiestöä pidettiin yllä osin erikoisellakin kalustolla. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Otimme asiasta selvää. VAKIOPALSTAT ARTIKKELIT 59 Kuormurikaupan kummajaisia Keväällä 1954 lehdissä oli pitkästä aikaa kuvallisia ilmoituksia amerikkalaisista kuorma-autoista. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. 72 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia konemiesten maailmasta. Hän jakaa vuosien varrella kertynyttä tietämystään auliisti tapahtumissa ja työnäytöksissä. eihetkessäpa TAPAHTUMAT 52 Retro Classics, Stuttgart Jättimäisen klassikkoautonäyttelyn ohessa esillä olleet traktorit ja kuormurit todistivat vanhojen koneiden vireästä harrastustoiminnasta Keski-Euroopassa. 74 Polttoainelain pitkä koura Saako löpöllä ajaa museotraktorilla tai vanhalla harrastekäytössä olevalla työkoneella. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Ilmoitusmyynti Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti Sähköpostit muotoa toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Copyright Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. Eestin tieliikennemuseossa piisaakin ihmeteltävää. 81 Kuvalaari Lukijoiden kuvasivu on tällä kertaa omistettu yhden miehen pitkälle ammattiautoilijan uralle. Tilaajapalvelu Puh. Ojanen, Harri Onnila, Paula Tavasti, Janne Riikanen, Aimo Tenni, Arttu Toivonen Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman Postiosoite Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa Käyntiosoite Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. 76 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Iikka Kekko, Juha Pokki Avustajat Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Johanna Helin, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Olli J. 66 Monen idyllin museokylä Toivosen Eläinpuisto ja Talonpojanmuseo tarjoaa nähtävää ja koettavaa paljon enemmän kuin pelkkä nimi antaa ymmärtää. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 03/12 5. Toimitus 52 62 70 nssienjärjestentuontilise un, 59 Ylimääräis hti-il moittelu pinä äle ty minensaivi ustopu la a al vaivannuttak muttama atam me ikattu. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitukset Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim
6
Peltosalmen pihkaniska Farmet 920 '69 Suomalaisen metalliteollisuuden yksi monimuotoisista haaroista oli ja on edelleen erilaisten metsätaloudessa tarvittavien laitteiden valmistaminen. Ylivieska 7. Yksi kotimaisista uraauurtavista harvinaisuuksista on iisalmelaista alkuperää oleva Farmet 920-metsäkone
Töitä paiskittiin kahdessa, toisinaan jopa kolmessa vuorossa. Koneen suunnittelijat olivat aikanaan varsin hyvin hajulla siitä, minkälaiseksi metsäkone tulee tehdä, sillä samat perusratkaisut ovat hyvin pitkälti edelleen jokapäiväisessä käytössä. Farmet tienasi elantonsa Ensolla vuoteen 1979 saakka. Alunperin mielessä kangasteli ruotsalainen Rottne. Peltosalmen Konepajalla valittiin aihioksi Valmet 900, joka vain reilua vuotta aikaisemmin oli tuonut mullistavia uudistuksia traktorimaailmaan. Kun tähän Farmetiin valittiin perustaksi vielä upouudella Valmet 411AS -turboahdetulla nelisylinterikoneella varustettu "Vallu", edusti metsätraktori teknisesti alan modernia kärkeä. Tämä Iisalmen maalaiskunnassa sijainnut tehdas aloitti varovaisesti takalanojen valmistuksella ja siirtyi myöhemmin traktoriin kiinnitettävien työkalujen valmistuksesta astetta isompaan kalustoon. Gutzeitilla vietettyjen vuosien jälkeen Farmet siirtyi yksityisen omistajan käyttöön, kunnes vuonna 1991 ajot loppuivat hänelläkin. Peltosalmen Konepaja Oy valmisti yhteensä likipitäen sata metsäkonetta vuodesta 1965 lähtien vuoteen 1972 saakka. Sitten korviin kantautui huhu, että jossain päin Itä-Suomea majaili ylimääräinen Farmet. Vanha koura oli iso ja komea, mutta mitä kauemmas sillä mennään, sitä suuremmaksi rasitteeksi paino muodostuu. Gutzeit otti sen välittömästi käyttöön urakoilleen. Valmet ehätti ensimmäisenä esittelemään vakiovarusteena olevan traktorin turvaohjaamon. Traktoreiden ympärille alettiin nimittäin rakentamaan täysverisiä metsäkoneita. Tämän jälkeen kone makasi yhden vuosikymmenen hapantumassa pihalla päätyen melkoisen huonoon kuntoon. Uutta puhtia Timo Lähdemäki etsi 2000-luvun alussa sopivaa metsäkoneprojektia työstettäväksi. Huollot tehtiin ison talon tapaan ajallaan ja uusilla osilla, joten kisakunto säilyi moitteettomana. Farmet 920 Teksti: Juha Pokki Kuvat: Paula Tavasti P eltosalmen Konepaja Oy oli yksi monista suomalaisista pikkupajoista, jotka 60-luvun teollistumisen pyörteissä tuottivat mitä moninaisimpia tuotteita maaja metsätalouden käyttöön. Kun tämä koneyksilö putkahti tehtaan ovista pihalle vuonna 1969, tilaajana toiminut metsäyhtio Enso8 KOURA on päivitetty pienempään ja kevyempään malliin nosturin puomin pidennyksen yhteydessä. Niinpä kipinä iski ja vuonna 2002 kone käytiin hakemassa kotiin.. Ylivieskalaisen Timo Lähdemäen omistama '69 Farmet on tiettävästi ainoa jälkipolville selvinnyt yksilö laatuaan. Uusi hytti oli myös ergonominen, hiljainen ja lämmin. Tämän jälkeen yritys yhdistettiin iisalmelaiseen Normetiin, joka tätä nykyä tunnetaan maailmanlaajuisesti kaivoskoneiden valmistajana. Farmetin perusratkaisut ovat hyvin pitkälti edelleen jokapäiväisessä käytössä metsäkoneissa. Farmet-Valmet Farmet 920 oli yksi ensimmäisiä kuormaakantavia metsäkoneita tullessaan markkinoille 60-luvun lopulla. Aluksi koneet rakennettiin Massey-Fergusonien ympärille, mutta vuodesta 1968 lähtien luotettiin aihiona kotimaiseen Valmetiin. Tuohon aikaan metsäyhtiöt omistivat käytetyn ajokaluston pääsääntöisesti itse eikä alihankkijoita juurikaan käytetty
Erikoisuutena Farmetissa ovat myös joka pyörään vaikuttavat paineilmajarrut. FARMET 920 on komea ilmestys ja aikanaan nämä uudenmalliset metsä koneet olivatkin jonkinasteinen nähtävyys. Ei pelkkää harrastekäyttöä Farmet 920 on osoittautunut kunnostuksen jälkeen varsin mukavaksi käyttökoneeksi eikä se olekaan jäänyt pelkäksi ihasteluesineeksi. Vastaavanlainen järjestelmähän on käytössä toisinaan myös kuorma-autoissa nimellä Robson tai Telikarhu. Tästä tulisi vielä toimiva laite! Tosin takaporttina oli suunnitelma, mikäli projekti osoittautuisi mahdottomaksi. Farmetista saisi ainakin metsäkärryn traktoriin jos ei muuta. Nosturin tyvi on yhä alkuperäinen, mutta muutoksia on tehty toisesta taitteesta eteenpäin kouraan saakka. Timo Lähdemäen mukaan tämä on pidemmän päälle vähän kumia syövää toimintaa, mutta muuten toimiva ratkaisu. kaikki tuntui hapertuvan käsiin. Farmetissa oli alunperin Fiskarsin 6000-nosturi, mutta tämä koki pienen päivityksen nykyisempään suuntaan. Kärryn telin renkaiden väliin laskeutuvat rullat ot- tavat kosketuksen renkaiden pintaan ja pyörittävät pyöriä hampaillaan. Kouran koko näkyi painossa ja vanha koura olisi tuottanut ongelmia puomin ääriasennossa. Esimerkiksi ohjaamoa verhoiltaessa ja eristettäessä käytettiin nykyaikaisia materiaaleja ja lopputuloksesta tuli samalla aikanaan paljon juhlittua Valmetin hyttiä parempi. Timo epäileekin, että moni olisi lannistunut ja luopunut yrityksistä saattaa Farmet takaisin elävien kirjoihin. Takaraivossa kolkutteli kuitenkin tieto, että kyseessä oli tiettävästi ainoa jäljellä oleva Farmet 920. Vanha koura oli jo pelkältä leveydeltään puoli metriä, sillä vuosikymmenien takaiset työskentelytavat erosivat siitä, miten konetta nykyään käytetään. Jossain vaiheessa 03/12 jopa Valtralla kiinnostuttiin siitä, mikä se tämmöinen mies on joka jatkuvasti kyselee tietoja ja osia traktoriin joka ei ole ollut vuosikymmeniin tuotannossa. Harrastuspuolta Timo pääsi toteuttamaan paljonkin kunnostusvaiheessa. Timo tiivistääkin kunnostusprojektin siten, että alkuperäistä koneessa on oikeastaan vain aikanaan sapluunalla maalattu Enso-Gutzeit-teksti! Kaikki muu on enemmän tai vähemmän jouduttu käymään läpi yleensä enemmän. Farmet oli päässyt surulliseen kuntoon. Farmetissa on taka-akseleilla mekaaninen rullaveto. Kaikki tekniikka täytyi kunnostaa. Uudesta ulottuvuudesta johtuen myös alkuperäinen koura sai väistyä pienemmän ja kevyemmän tieltä. Nostettavalle taakalle ei olisi jäänyt paljoakaan painoa käytettäväksi, joten pienempi koura katsottiin aiheelliseksi hankinnaksi. Niinpä hän toteaakin, että "jos rahassa projektia mittaa, olisi uudempaa ja ehjempää saanut valmiinakin". 9. Niinpä Valtralta asti käytiin kylässä ihmettelemässä projektin kulkua. Melkein kuin vanha Aivan kaikkea Timo Lähdemäki ei entistänyt vanhaan malliin. Niinpä sisu kuohahti pintaan ja hihat käärittiin. Muunneltu puomi on kaksijatkoinen ja ulottuvuus on kasvanut vanhasta 6,6 metristä 9,78 metriin. Tarkemmin tutkittuna selvisi, että uusittavien kohteiden lista koneessa tulisi olemaan pitkä ja vaativa. Hydrauliikka, laturi, jarrut, mittarit, valaistus, moottori, penkki, verhoilut, lasit, pellit, maski... Kunnostustyö kesti noin puolitoista vuotta ja vei käytännössä kaiken Timon vapaa-ajan
Tietysti pienillä osa-alueilla on tehty 10. Myös kenttäsirkkelin apukoneena peltosalmelainen on omassa elementissään. Penkki kääntyy näppärästi työasennon mukaan. Koneesta on valmiina kuitenkin paljon hyötyä siinä käytössä mihin se on alunperin suunniteltukin, eli metsätöissä. Timo luonnehtii Farmetin voittavan tavallisen traktorin MEKAANINEN rullaveto vastasi koneen etenemisestä vaikeassakin maastossa. Puiden pinoaminen, nostelu sahapöydälle ja ylijäämäpintojen käsittely ovat hommaa, jotka nosturilla sujuvat leikiten. Yksityiskohdista näkyy, että työtä on tehty kunnostuksen jälkeenkin. helposti metsätöissä. Runko-ohjaus, kuormankanto, nosturi, kuljettajan ergonominen työympäristö ja monipyöräveto olivat seikkoja, jotka ovat pysyneet lähestulkoon samoissa raameissa tähän päivään saakka. Turvallisuuspuoli oli kunnossa, sillä kyseessä oli markkinoiden ensimmäinen vakiovarusteinen traktorin turvahytti. Näkyvyydessäkään ei ollut valittamista muihin hytteihin verrattuna. Farmetilla on usein käyty rankametsässä, jossa se kulkee todella mukavasti ja helposti. Aivan pahimpiin paikkoihin ei kunnostetulla laitteella viitsi lähteä rymyämään, mutta selvemmillä vesillä uskaltaa ajella huoletta. Farmet 920 VALMETIN traktorihytti oli mullistava ja suunniteltu pitkälti kuljettajan ehdoilla. Lisäksi nosturi on käytännöllinen vanhoja koneita harrastellessa. Moottorit, hytit ja vaikka itse koneetkin nousevat väkevällä pilkillä vaivatta. Esikuvana monelle Tämä metsäkoneiden pioneeriajan tuote oli yksi niistä laitteista, jotka loivat pohjan nykyaikaiselle koneelliselle puunkorjuulle. Lämmitys toimi ja äänieristys oli ajan mittapuun mukaan hiljainen
Verrattain vähäisestä valmistusmäärästä johtuen Timo Lähdemäen omistuksessa oleva kone on tällä tietoa siis ainoa jäljelle jäänyt yksilö tästä sarjasta. Nykyisessä kunnostetussa muodossaan se muistuttaa parhaalla mahdollisella tavalla siitä aikakaudesta, joka toi metsäkoneet osaksi suomalaista korpimaisemaa. TÄMÄN koneen keulalla on Timo Lähdemäen helppo olla omistajan elkein. Esimerkiksi Farmet 920:ssa kuljettajalla oli heti alun alkujaan lämmin, äänieristetty ja hyvällä näkyvyydellä varustettu työtila. Lohduttoman näköinen lähtökohta muuttui kuitenkin edukseen ja lähes sukupuuttoon kuolleen metsäkoneen uusi elämä alkoi. Krokotiilimainen ulkonäkö ja pitkä nokka tuovat oman viestinsä 70-luvun alkuvuosilta. Äkkiä katsottuna tämä yli neljäkymmentä vuotta vanha kone piilottaa ikävuotensa varsin vaikuttavasti ja työskennellessään osaavissa käsissä se ei häpeä nykyaikaisten seuraajiensa tehokkuutta. (Kuvat: Timo Lähdemäki) 03/12 11. VALMET 411AS oli markkinoiden ensimmäinen turboahdettu nelisylinterinen dieselmoottori. Peltosalmen Konepaja Oy onnistui luomaan aikansa moderneimmista komponenteista kilpailukykyisen ja toimivan tuotteen, joka ei kuitenkaan vielä aikansa kilpailu- ja tarvetilanteesta johtuen nostanut yritystä valtavaan nousukiitoon. Puolentoista vuoden urakan jälkeen Farmet on hienossa työkunnossa joten projektia voi luonnehtia vähintään onnistuneeksi. Yhtä lailla nostalgisia tunteita herättää juuri valmistumisensa aikoihin toteutunut Valmetin värinvaihdos punaisesta keltaiseen, joka omaksuttiin samalla Farmet 920:n väritykseksi. Moni olisi tuominnut aihion suoraan paalattavaksi. Peltosalmen Konepaja onnistui luomaan toimivan tuotteen, joka ei kuitenkaan vielä aikansa kilpailu- ja tarvetilanteesta johtuen nostanut yritystä valtavaan nousukiitoon. TÄSTÄ lähdettiin liikkeelle. Tämä teki Farmetista modernin metsäkoneen, olihan käytetty tekniikka uusinta huutoa. parannuksia ja kehityssuunta on edelleen sama, mutta silti mitään täysin käänteentekeviä mullistuksia ei perusperiaatteisiin ole tehty. Penkki pyörähti ympäri ja hallintalaitteet olivat käden ulottuvilla
12
Haapavedeltä löytyy yksi traktoristumisen ajan kuumina vuosina päivänvalon nähnyt Taavetti. 13. Eturivin Taavetti Haapavesi David Brown 30D '55 Englantilainen David Brown oli perinteinen traktorivalmistaja, jonka tuotteita markkinoitiin Suomessakin aina 80-luvulle asti
Niinpä kaupanteon jälkeen ei traktorille ole tarvinnut tehdä oikeastaan muuta kuin tankata ja ajaa. VAK1:stä tuli varsinainen hittituote ja sitä valmistettiin sotavuosina noin 7 700 kappaletta. Traktorit olivat laadultaan hyviä ja tekniikaltaan edistyksellisiä, mutta myynti ei silti kukoistanut ja lopulta yhteistyö Brownin ja Fergusonin välillä raukesi erilaisten erimielisyyksien myötä. Seuraavaksi mallistossa seurasi vuonna 1953 esitelty 25D sekä sitä puhdikkaammat 30D ja 50D. Näin muodostui Ferguson-Brown-traktoritehdas David Brownin kotiseudulle, Englannin Huddersfieldiin. David Brown 30D Teksti: Juha Pokki Kuvat: Paula Tavasti D avid Brown ei alunperin ollut traktoripaja, sillä liiketoiminnan alkaessa 1800-luvun puolivälin jälkeen oli itseliikkuvien vaunujen ja muiden kulkimien kehittely vielä pahasti kesken. Uusi Asema lujittuu Ensimmäinen David Brown -nimeä kantanut traktori, VAK1, pääsi julkisuuden valokeilaan vuonna 1939. Niinpä kolmikymppinen jäi tilauskirjoissa paitsioon. Traktorien valmistuksen voidaan laskea alkaneen vuonna 1936, kun yritys hyppäsi samaan kelkkaan erään Harry Fergusonin kanssa. Kaksi viimeksi mainittua jäivät Suomessa harvinaisemmiksi ilmiöiksi, mutta poikkeushan vahvistaa perinteiseen tapaan säännön. Aluksi tehtiin vain aihioita valamalla tuotettavien rattaiden valmistamista varten, mutta 1900-luvulle tultaessa siirryttiin tuottamaan jyrsittyjä hammaspyöriä ja kokonaisia vaihteistoja erilaisiin laitteisiin. Molemmat jatkoivat traktoritehtailua tahoillaan ja pääsivät nimimiesten luokkaan tässä kovasti kilpaillussa lajissa. Kolmikymppinen jäi tilauskirjoissa paitsioon, tarkan markan suomalaisviljelijät valitsivat 25D:n. pahasti päälle, mutta päinvastoin kuin monelle muulle, sota oli aloittelevalle traktoritehtaalle varsinainen onnenpotku. 50D-malli olikin jo niin räyhäkäs peli kuusisylinterisine koneineen ja 50-hevosvoimaisine tuottoineen, että jo pelkkä haaveilukin siitä tuntui hieman ohentavan lompakkoa. Hyvää ja harvinaista Alunperin peräseinäjokiselle maanviljelijälle vuonna 1955 uutena tulleelle traktorille koitti maisemanvaihdos 2000-luvun alussa. keskittyi ydinliiketoimintanaan alusta asti hammaspyörien valmistamiseen. Haapavetinen Kauko Nikula omistaa yhden näistä vähemmän maahantuoduista 30D-mallisista Taaveteista. Samaan aikaan tehdas tuotti myös sodankäynnin logistiikkaan suunniteltuja koneita. Sodan jälkeen markkinoille tuli suosittu Cropmaster, joita nähtiin jo Suomessakin. Aika on kohdellut tätä brittiä vuosien varrella lempeästi. Yrityksen vakavaraisuus kasvoi ja sen kannustamana traktorien kehittelyä jatkettiin. Sen tuottamissa 38 hevosvoimassa oli kuuden kaakin verran etumatkaa pienempään 25D-mallin Taavettiin. kortteeri ja omistaja löytyivät Haapavedeltä, kun Kauko Nikula liitti David Brown 30D:n kokelmaansa. Lisäys ei ollut niin merkittävä, että tarkan markan perään katsovat suomalaiset viljelijät olisivat lähteneet tätä lisäinvestointia toteuttamaan. Toinen maailmansota painoi Hyvin säilynyt erikoisuus Kauko Nikula kertoo David Brownin kanssa pärjätyn oikein hyvin, ehkä VAIKKA tällä Taavetilla ajellaan pääasiassa kesällä, ei se kavahda hieman hyytävämpääkään keliä. 14. 2,7-litrainen dieselmoottori on nelisylinterinen ja mallia CAD4/3. David Brown Ltd. Pieni yleishuolto tietenkin on aina aiheellista, mutta täysin toimintakuntoista Davidia ei suotta ole lähdetty ronklailemaan
Kääntöjarrut ovat käsikäyttöiset. Traktorin punainen väri oli jo aikaa sitten muuttunut valkovoittoiseksi ja vaikka yritystä perinteikkään nimen ylläpitämiseksi olikin, yrityskaupat johtivat merkin lopettamiseen. Kauko Nikulan omistama yksilö on elävä esimerkki siitä, miten vähälukuisempikin traktorimalli on tärkeä osa maaseudun historiaa. Koska käyttöaika on lähes poikkeuksetta kesä ja mielellään vielä ne kuivemmat päivät, ei sopivasti patinoituneen maalipinnan korroosio ole varsinainen huolenaihe. Samoin kytkin sijaitsee oikean jalan puolella ja vastaavasti vasemmalla ei ole mitään polkimia. Normaali ylläpito on riittänyt ja riittänee edelleen. VAIKKA tämä David Brown 30D on nykyään harrastekäytössä, ei mikään estäisi töihin ryhtymistä vaikka saman tien. Suomessa maahantuontia oli hoitanut aluksi Suomen Maanviljelijäin Kauppa, sitten Veho ja lopuksi David Brown Traktori Oy. Vanhoja Taavetteja esiintyy aina silloin tällöin suomalaisissa traktoriharrastusympyröissä ja siten ne tuovat mukavaa lisäväriä sen normaalin ja monilukuisempana tavatun kaluston joukkoon. Koska traktorin kunto ja ulkoinen olemus ovat ikäisekseen erinomaiset, 03/12 ei Nikula ole myöskään lähtenyt uudelleenmaalauslinjalle. Alkuperäistä otepintaa ei ole enää juurikaan jäljellä, mutta kyllähän näilläkin pärjää. Tämä punainen britti ei suostunut jäämään Takarivin Taavetiksi. 15. Erikoisena piirteenä tässä yksilössä ovat kuljettajan polvisuojat, jotka ovat perinteisesti petroolikäyttöisen 30C-mallin ominaisuus. Talvet kone viettää suojassa ja pölkkyjen päälle nostettuna, joten renkaatkin pysynevät ajokunnossa vielä hyvän tovin. Muisto menneestä David Brownin tarina traktorinvalmistajana päättyi 80-luvun lopulla. Muuten ulkoasua tutkaillessa on toisinaan vaikea uskoa kyseessä olevan alkuperäisasussaan olevan koneen. Taavetti tekisi kyllä nykyään saman suoritteen kuin ennenkin. jopa poikkeuksellisen vaivattomasti. David Brown olikin pitkään laatumerkin maineessa. Traktori poikkeaa hieman monesta kilpailijastaan hallintalaitteiden sijoittelullaan. Vanha maalipinta saa jäädä sellaisekseen myös tulevaisuudessa, konetta ei kuuleman mukaan tulla maalailemaan. Jollain verukkeella ne on kuitenkin tähän dieselmalliin alunperin asennettu, joten niin ne ovat siihen myös jääneet. Vasemmalla jalalla ei ole muuta virkaa, kuin hyräillessä tahdin lyöminen peltistä astinlautaa vasten. BRITTIMOOTTORI on tikannut uskollisesti aikojen saatossa ja vieläkään ei suuriin remonttihommiin ole tarvinnut ryhtyä. Niin hyvin huddersfieldiläisen maalipinta on kestänyt vuosien varrella rasitusta. KAIKKI polkimet on sijoitettu oikealle. HYVIN säilyneessä David Brownissa kaikista eniten kulunut osa on ohjauspyörä ja tarkemmin sanottuna sen kehä. Keskilinjasta ajosuuntaan katsottuna istuin sijaitsee oikealla
16
Yksi merkittävä tuotehaara olivat tiehöylät, joiden valmistuksessa yhtiöllä oli pitkät perinteet. Teräskarhu-tiehöylät olivat legendaarisia ja edistyksellisiä koneita, joiden vahva purenta piti kotimaisen tieverkon reilassa. Maanselkä 17. Teräskarhu temmeltää Lokomo AH 125 Teräskarhu 9 '61 Tamperelainen Lokomo tuotti aikanaan lukuisia mielenkiintoisia laitteita
Lokomo Teräskarhu 9 HEINO Meriläinen on nykyään tuttu mies Teräskarhun kanssa. Myös Lokomon merkinnät toteutettiin alkuperäisellä tavalla eli maalamalla nostalgisen tyylikkäät logot karhun pintaan. Sarjavalmistus alkoi vuonna 1957 ja artikkelimme aiheena esiintyvä AH 125 eli Teräskarhu 9 kuuluu vuonna 1961 valmistuneeseen pesueeseen. huvanhuksen lopullisen hylkäämisen ja myyntiin asettamisen syy. Hinausmatka pääsi alkamaan syksyn pimeyttä ja sääolosuhteita uhmaten, ja lopulta kone saatiin turvallisesti kotiin. Karhun turkki kiiltämään Tekniikkapuolelle ei suuria toimenpiteitä kunnostuksen suhteen tarvittu. Mekaanisen tiehöylän kesyttäminen ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan vaikeata kun asiaan vain jaksoi hetken aikaa perehtyä. Teksti: Juha Pokki Kuvat: Tuukka Erkkilä L okomo valmisti tiehöyliä jo hyvän tovin ennen toista maailmansotaa. Siirto tapahtuisi hinaamalla ja jotta lain edellyttämät valot voitaisiin pitää päällä, olisi koneen oltava käynnissä. 40 vuotta möyrinyt karhu oli lähinnä ulkoiselta olemukseltaan hieman kauhtunut. Huollot oli tehty asiallisesti ja ajallaan, joten konepuoli oli suurimmilta osin toimivaa. Niinpä restaurointiresurssit kohdennettiin ulkoisiin seikkoihin. Sodan aikana tehtaan resurssit keskitettiin luonnollisesti vihanpidon vaatiman kaluston valmistamiseen, mutta jälleenrakennusaika käänsi tuotannon painopistettä takaisin rauhanomaisempaan suuntaan. Tiehöylä astui palvelukseen vuonna 1962 uutena Sotkamon talkkikaivoksella. Muuten sähkölaitteet ovat alkuperäiset ja toimivat niine hyvineen. Yhdeltä omistajalta Teräskarhun nykyinen omistaja Heino Meriläinen hankki koneen edelliseltä omistajalta, kaivosyhtiö Mondo Mineralsilta noin viisi vuotta sitten. Hydraulitehosteinen ohjaus, nestejarrut sekä korjatun kepin saanut vaihdeaski toimivat mukavan tuntuisesti. Reilu 10 000 työtuntia saakin näkyä ja vaikka koneen ulkoasu on kuin tehdasuudessa höylässä, ei kontrasti häiritse. Vaikka Teräskarhuun sai Lokomolta täyden pakan lisävarusteita, kuten puskulevyn ja karheenlevittimen, ei tässä yksilössä ainakaan tällä hetkellä ole kuin emäterä. Modernin mittapuun mukaisen tiehöylän kehitys polkaistiin käyntiin ja vuonna 1950 valmistui uusi tiehöylätyyppi. Samoin höyläterän siirtomekanismi pelasi Lokomolle totutulla jämäkkyydellä. Sarjaan kuuluivat höylät AH 60, AH 90 ja AH 125. Nämä höylät saivat nimen Teräskarhu. Scanian vapaastihengittävä D8-mallimerkintää kantava moottori oli 10 000 tunnin jälkeen täydessä lyönnissä. Ainoastaan vaihteensiirrossa oli pientä ongelmaa. Kun kone tuli 2000-luvun alkuvuosina myyntiin, Heino lähti katsomaan konetta ja totesi sen olevan tekniikaltaan yllättävän hyvässä kunnossa. Ruuvaamalla aikojen saatossa välykselliseksi muuttunut vaihdekeppi irti, päästiin siirtäjään käsiksi jämäkämmin ottein ja vaihde menikin helposti vapaalle. Meriläinen ei kuitenkaan jäänyt neuvottomaksi vaihdelaatikon niskuroidessa. Joitakin sähköjohdotuksia jouduttiin hiekkapuhalluksen ja maalauksen yhteydessä uusimaan, sillä 40 vuotta ajan hammasta tekee helposti tepposiaan piuhojen kuorikerrokselle. Niinpä vaihde oli saatava vapaalle. Avolouhos työllisti karhua muun muassa hyllyteiden ylläpidossa ja paannejään poistossa. Vaikka Lokomo omaksui aikanaan nopeas-. Ratkaisu oli yllättävänkin helppo. Konetta oli aikomus siirtää noin 65 kilometrin matka louhokselta uuteen kotipaikkaansa. Vaihde oli jossain vaiheessa juuttunut päälle ja tämä oli ilmeisesti ollut kar18 Mekaniikkaa ja hydrauliikkaa KOJELAUTA muistuttaa entisestä työhistoriasta sopivan patinoituneella ulkoasullaan. Vanha kulahtanut maalipinta sai kyytiä hiekkapuhalluksen voimalla ja uusi värikerros ruiskutettiin kauttaaltaan Teräskarhun pintaan
Ja historiaa se kirjoittaa yhä tänäkin päivänä, omalla perinteisellä tavallaan tienpintaa siloittamalla. SCANIA D8 on luotettavan moottorin maineessa eikä tämä maine pilaantunut Teräskarhun kohdallakaan. Ainoastaan vaihteensiirrossa oli pientä ongelmaa. ti hydrauliikan käytön tiehöylissä, ei se vielä tässä mallissa ehtinyt kokonaan mukaan. Kun terä painuu tien pintaan ja Scanian diesel ottaa kierroksia, on selvää, että tasaisen jäljen syntyminen ei ole koneesta Karhuvanhus tassuttelee yhä Nykyisellään uudenveroisessa ulkoasussa tassutteleva Teräskarhu toimii satunnaisesti muun muassa sorateiden ylläpitäjänä Meriläisen ohjastuksessa. kiinni. Silloin tällöin myyntiin kuitenkin putkahtelee vastaavanlaisia löytöjä, joten silmät auki kulkeva koneharrastaja voi hyvinkin saada mahdollisuuden ikioman höylän kotiuttamiseen. Tie silittyy, nimismiehen kiharat suoristuvat ja viisteet saavat oikean muotonsa. 03/12 19. Voima on tallella vuosien jälkeen. LOKOMON terä tekee sen mihin se on suunniteltukin. Terän sivusäätö tapahtuu hydrauliikan avulla, mutta muut säädöt ovat mekaanisia. Heino Meriläinen toteaa hallintamenetelmän olevan melko helposti omaksuttava. Höylän valmistanut Lokomo opittiin tuntemaan laadukkaista tuotteistaan kautta linjan, ja aikanaan tiehöyliä lähti Tampereelta eri puolille Suomea merkittävissä määrin. Tämä sitten laittaa aina tarvittavan akselin pyörimään, saaden terässä toivottua liikettä aikaan. Alan miehet tosin kertovat mekaanisen systeemin olevan herkkä toisinaan lyömään käyttäjäänsä vähän näpeille, mutta tekevälle sattuu ja harjoittelemalla oppii. Moni näistä koneista teki aktiivikäytössä vastaavanlaisia vuosikymmenien rupeamia kuin tämä avolouhoksen karhu. Terän käytölle on oma ulosotto ja vaihteisto kardaanilta ja erilaisia toimintoja ohjataan liikuttamalla vivuista koplinki- eli kytkinkappale oikealle kohdalleen jakolaatikossa. Suomen hiekkapäällysteinen maantieverkko pidettiin aikanaan kunnossa tällä kalustolla, joten Lokomon Teräskarhu on itseoikeutetusti ansainnut paikkansa kotimaisen työkonehistorian lehdillä. Huollot oli tehty asiallisesti, joten konepuoli oli kunnossa. Sittemmin kanta on muuttunut harvinaisemmaksi ja moni on kohdannut lopullisen määränpäänsä metalliteollisuuden loputtomassa raakaainejahdissa. Keltaisissa tienhoitolaitteissa on ollut kautta aikain tiettyä viehätysvoimaa eikä Teräskarhukaan tee tässä suhteessa poikkeusta
20