Vanhat Koneet 2/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 02/2011 · Hinta 8,50 Majorin Manttelinperijä Fordin nelitonninen alkuperäisessä asussaan VoiMaKaKSiKKo Caterpillarin 966 -pyöräkuormaajat 11002 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND 6 414887 450003 745000-1102 · PAL VKO 2011-22 Roikkonokka Reino Lehtisen hienosti entisöity Jyry-Sisu RanSkaTaR S.20 Mielipiteet jakava Dr13 -dieselveturi komea kokoelma Arvo Oikarisen vanhat traktorit
Sinänsä nämä esimerkit saattavat olla hieman hupaisia, mutta kyllä ne kertovat myös pienen kansan kovasta itsetunnosta nimeksi kelpasi suomalainen sana ja ulkomainenkin nimi muotoutui kansan suussa lähes kotimaiseksi. Veturijuttua tehdessä oli mielenkiintoista kuulla käytönaikaista historiaa siitä, minkälainen työkalu tämä veturityyppi oli huolimatta siitä, että kertomukset eivät aina olleet mairittelevia. sillä ainakaan minä en suostu muuttamaan mielipidettäni. 3. Tuolloin minulla ei ollut mitään käsitystä, minkälainen epäonni tätä sarjaa oli vainonnut saatikka minkälaisia tunteita Dr13 herätti käyttäjissään. 02/11 Minulla oli vain harrastajan näkökulma asiaan. Onneksi meille harrastajille säilyi vastoinkäymisiä täynnä olevasta historiasta huolimatta kaksi ajokuntoista Alsthomia. Tämä onkin usein erona harrastajan ja ammattilaisen näkökulmissa. Kevään ja kesän mittaan toimituksen väki kiertää kameroineen lukuisissa alan tapahtumissa ympäri maata. Jos olet mukana puuhaamassa jotakin tapahtumaa, muistathan vinkata siitä myös toimituksen suuntaan näin varmistat merkinnän lehden tapahtumakalenterissa ja samalla toimittajat saavat mahdollisuuden raivata ajoissa tilaa omiin kalentereihinsa. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi SUOMEN kieltä käytettiin niin Deutztraktorin (s. Dr13 on kaikessa ranskalaisuudessaan hieno ja erikoislaatuinen laite ja ansaitsee arvostuksensa. Tätä kirjoittaessa ilmassa näkyy jo ensimmäiset kevään merkit, ja se puolestaan tarkoittaa sitä, että harrastajat siirtyvät pian koneineen halleista ulkoilmaan. Pääkirjoitus Sisukas Teräsmies V anhat Koneet -lehteä tehdessä törmää tämän tästä koneisiin, joiden nimi on nykytyylistä vahvasti poiketen selvää suomen kieltä. Sitäkin kiinnostavampi "suomennos" löytyy vanhasta lehtiilmoituksesta, jossa kaupattiin "Deerinkiä" ja "Cormikkiä". Muistan hyvin sen elokuisen päivän vuonna 1994, kun olin päässyt vierailulle VR:n Hyvinkään konepajalle. Hienosti muotoiltu, nostalginen ja voimaa uhkuva veturityyppi oli saanut tuomion joutua polttoleikattavaksi. Olli J. Harrastaja poimii helposti omaansa kaikista miellyttävimmät seikat, eikä välttämättä edes halua tietää negatiivisia puolia. Tämän numeron jutuista esimerkiksi käy hyvin Teräsmies-kaivuri tai Sisun vetoauto. Konepuolella vieraskielisten sanojen viljely ei onneksi ole missään vaiheessa saanut kovin voi- Takavuosina suomen kieltä käytettiin reilusti myös ulkomaisten tuotteiden markkinoinnissa. makasta jalansijaa, ja muillakin aloilla näyttäisi sanojen yleinen ymmärrettävyys olevan vihdoin nouseva suuntaus. Yksi hienoimmista esimerkeistä on sivulta 47 alkaen esitelty Deutz-traktori, jonka vesivapaata moottoria korostettiin maahantuojan toimesta maskin viereen kiinnitetyllä "ilma-jäähdytetty"listalla. Vaan mikäpä kuvaisi sitkeää kuormuria Sisu-nimeä paremmin. Jälkimmäinen tuotemerkki on onneksi säilynyt tähän päivään saakka huolimatta siitä, että yksi jos toinenkin firma on vuosien saatossa ristinnyt itsensä tai tuotteensa muodikkaasti vieraskieliseksi. Ammattilaiselle puolestaan ei anneta valinnanvaraa. Juha Pokki Toimittaja JUHA kirjoitti tähän numeroon artikkelin (s. Esimerkiksi työpaikkailmoituksia silmäillessä hilpeyttä herättäneet englanninkieliset tittelit näyttäisivät enää olevan käytössä lähinnä kansainvälisissä yrityksissä. Takavuosina suomea käytettiin reilusti myös ulkomaisten tuotteiden markkinoinnissa. Ojasen niittokonejutusta löytyy vastaavia tapauksia, kuten länsinaapurissa valmistettu Viking-niittokone, joka sai markkinoillamme nimekseen Työkäs. 32) Dr13-veturista, josta erikoiset tekniset ratkaisut ja epäluotettavuus tekivät veturinkuljettajien inhokin. 47) kuin niittokoneidenkin (s. Koneharrastajan mieltä askarrutti se järjettömyys, mikä oli saanut asiat tähän jamaan. 56) markkinoinnissa. Tekijältä Helteisellä pihalla lepäsi useita romutukseen menossa olevia Dr13vetureita, osa huonossa, osa vähän paremmassa kunnossa. Nostalginen kuvakulma junasta maisemassa, moottorien voimakas äänimaailma, uuden tieltä katoava tekniikka ja niin edelleen. Toivottavasti projekti-controller-tyyppiset sekakieliset tittelit ovat vain tilapäinen ilmiö takaisin tuttuihin ammattinimikkeisiin siirtymisessä
Uudesta saakka suvun omistuksessa ollut kone on edelleen liki uudenveroisessa kunnossa. 6 KONEET Jyry-Sisu ´60 Reino Lehtisen Jyry-Sisulla aikoinaan ansaitsema miljoonamerkki koristaa nyt hänen uudenveroiseksi entisöimänsä yksilön keulaa. 32 Alsthom Dr13 Persoonallinen muotoilu ja ranskalainen tekniikka vetoavat harrastajiin, mutta Alstikalla työskennelleiden muistot eivät ole kovin lämpimiä. S-kirjain nimen perässä viittaa ripeämpään etenemiseen. 52 Saarinen & Pojat kivennostin Sininen Fordson Major ja sen perään kytketty kivivaunu olivat Karl Lindenin työkalut siihen aikaan kun kivet siivottiin pois pelloilta. 47 Deutz 30S ´53 Deutzin traktorit ovat perinteisesti vihreitä, mutta oranssejakin tarjottiin vientimarkkinoille. Ojanen perehdyttää lukijan aikaan, 6 4 20 32. 26 Caterpillar 966 X 2 Millainen on Caterpillarin ensimmäinen runko-ohjattu pyöräkuormaaja ja kuinka se eroaa nykypäivän vastaavasta kuormaajasta? ARTIKKELIT 42 Ford Transcontinental 70-luvun puolivälissä esitelty Transcontinental oli se peli, jonka piti nostaa Ford jälleen raskaan sarjan johtopaikalle. 37 Austin VBK-4-SV ´45 Viisi harrastajaa ehti hylätä tämän Austinprojektin liian työläänä, kunnes Paavo Puikko kunnosti sen nykyiseen asuunsa. Nyt hänen pihaltaan löytyy vastaava kone entisöitynä. 20 Bedford-Wiima ´63 Päijät-Hämeen Mobilistien talkootyönä entisöimä ja Petteriksi ristitty linja-auto kuljettaa harrastajia niin rompparille kuin tanssiaisiinkin. 56 Niittokoneet Olli J. Tässänumerossa 14 Kannessa 14 Ford 4000 ´70 Tuomas Lindbergin Fordilla on ikää jo rapiat neljäkymmentä vuotta. 70 Teräsmies JT 23 ´60 Keuruulainen Juhani Tullila paiski 60-luvulla hommia Teräsmies-vaijerikoneella
lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Iikka Kekko, Jan-Erik Laine Avustajat Tuukka Erkkilä, Johanna Helin, Matti Hiittu, Mikko Hiittu, Lea Lahti, Olli J. 64 Markzell-museo, Saksa Erikoisen museon tiloista löytyy lähes kaikkea moottorilla liikkuvaa aina kääpiöautoista raitiotievaunuihin. 64 lea ittokoneenpol nTehtaidenni kautta. 68 Mikon matka-albumi Paloautot ovat aina punaisia, vai onko näin. 56 Ylihärmä eisökilpailu n nimilöytyiyl 66 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia vanhojen koneiden maailmasta. 76 Markkinat Myynnissä vanhoja koneita ja varaosia. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 5. Materiaali Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 79 Kuvalaari Vanhoja konekuvia vuosien varrelta. VAKIOPALSTAT Tilaajapalvelu Puh. Toimitus 42 60 jolloin niittohommissa siirryttiin hevosista konevoimaan. Ojanen, Harri Onnila, Juha Pokki, Janne Riikanen, Aimo Tenni, Arttu Toivonen Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman Postiosoite Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa Käyntiosoite Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitukset Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Ilmoitusmyynti Susanne Laine: 050-4147 553 Peppe Haapala: 050-4147 559 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti Sähköpostit muotoa toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 12 Seppiä ja mestareita Seppämestari Risto Tavasti takoo pajallaan koneenosat, aseet ja työkalut perinteitä kunnioittaen. 52 02/11 70 Copyright Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. 60 Arvo Oikarisen traktorikokoelma Paltamolainen Arvo Oikarinen on kerännyt tiluksillensa 27 traktorin ja 10 maamoottorin kokoelman. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle
Anjala 6. Reino Lehtinen on sisukas automies, joka ajoi nuorena liikenteenharjoittajana aikoinaan Jyryllä miljoona kilometriä ja sai urakastaan muistoksi kunniamerkin, joka koristaa tänään hänen entisöimän Sisun keulaa. Roikkonokka Jyry-Sisu ´60 Jyry-Sisu Kiitokorin hytillä on perinteinen suomalainen kuorma-auto, parasta mitä Oy Suomen Autoteollisuus Ab pystyi tarjoamaan 60-luvun kuorma-autoilijalle
7
Nykyisinkin parinsadantuhannen kilometrin vuosivauhti on melko miehekästä menoa, mutta miten se on onnistunut yli 40 vuotta sitten. Kunnioitusta herättävä kilometrimäärä ajettiin tuolloin kahden kuljettajan voimin. Nyt on tilaisuus kysellä autosta muutakin kuin mielipidettä väristä, koska Reino ajoi vastaavalla, pari vuotta uudemmalla miljoona kilometriä viidessä vuodessa, joten jotain tuntumaa aiheeseen löytyy. Ulkomaanliikenteessä makuuohjaamot alkoivat yleistyä jo 60-luvulla, ja Kiitokorikin otti ne tuotanto-ohjelmaan palvellakseen Sisulla ajavia pitkänmatkan kulkijoita. Niin sanottu päivähytti oli vielä arkea kotimaan reittejä ajavissa autoissa: kuljettaja nukkui penkeillä ja apumies lattialla ne muutamat tunnit yöstä mitä lepoon oli aikaa. Kotona vietettiin lauantain ja sunnuntain välinen yö, muulloin oltiin reissussa kuljettamassa polttoöljyä teollisuuden tarpeisiin, joka takoi valmiiksi Suomen taloutta ryhdissä pitäviä vientituotteita. Asiakkaan oli mahdollista käydä esittämässä Kiitokorilla omia toivomuksiaan valmisteilla olevan ajoneuvon ohjaamoon. Autoilijan mukaan työmoraali oli silloin korkealla: kaikki tehtiin mitä vain tarjottiin, vaikka hammasta purren. Sisu ajetaan ulos tallista Leylandin dieselin hörsköttäessä kylmänä rehvakasta tyhjäkäyntiään ja pystyputken tupruttaessa laimeaa haikuaan. Navettana toimineen rakennuksen vanhaan heinätalliosaan on rakennettu koti kuudetta vuosikymmentä käyvälle Jyry-Sisulle, joka on osa Reinon elämää ja työhistoriaa. Samassa tallissa on tanssittu Reinon ja Salmen häitä pian 47 vuotta sitten. Kaikesta huomaa, että ollaan perinteitä kunnioittavien ihmisten pihassa. Ruotsissa autoja tuotettiin jo liukuhihnalla ja niistä oli vain opittava tykkäämään sellaisinaan. SIVUPROFIILI on suorastaan herkullinen, lepo-ohjaamo ja reilusti nokkaa. 8. Lehtisen Jyryssäkin on kyseisen valmistajan puurunkoinen makuuohjaamo, jollaisen hankinta ei ollut itsestäänselvyys vielä tuolloin. Naisväki on jo siirtynyt tutkimaan aitan ihmeitä meidän pyöriessä Sisun ympärillä Reinon kanssa. Sisu K-41 ST/4350 TÄLLÄ Sisulla Reino kuljettajansa kanssa ajoi miljoonan, josta huomionosoitukseksi Sisun tehdas myönsi miljoonamerkin kiinnitettäväksi auton maskiin. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko R eino ja Salme Lehtisen pihapiirin rakennukset kätkevät sisäänsä muistoja ja tarinoita menneiltä vuosikymmeniltä, jopa vuosisadoilta. Oman osansa kansantalouden eteen tekivät Reinon kaltaiset automiehetkin he ajoivat ympäripyöreitä päiviä, jotta teollisuudella oli mahdollisuus pyöriä. Kiitokorilla Sisu käytti 60-luvun alkupuolella vielä alihankkijana toimineen kausalalaisen Kiitokorin ohjaamoja kuormaautoissaan. Sisu, kuten sen alihankkijana toiminut Kiitokorikin olivat pieniä tehtaita verrattuna esimerkiksi ruotsalaisiin kilpailijoihin, mikä oli toisaalta myös asiakkaan etu. Aitassa on kotiseutumuseo, jonne Salme-rouva on tallentanut erilaisia arkipäivän esineitä vuosikymmenien takaa
Myös Reino oli tilannut Sisunsa aikoinaan juuri tällä lisävarustemittaristolla ja toimittanut vaimonsa vaatetusliikkeen kautta hankittua verhoiluplyyssiä Kausalaan koritehtaalle. Lehtisen Reinon Jyrynkin elinkaari on ollut värikäs, se on nähnyt maailman menoa mitä erilaisemmista perspektiiveistä, ulkomaanliikenteestä romulaaniin. Näin uudesta autosta saatiin paremmin omaan makuun sopiva. Lisävarusteena oli mahdollista saada kuitenkin samaan aikaan niin sanottu linja-auton mittaristo, joka oli sijoitettu ohjauspyörän taakse, paikalle jossa sen olemme nykyisinkin tottunut näkemään. Ei siis ole ollenkaan uusi muoti-ilmiö tehdä hyötyajoneuvosta persoonallista. Tällöin on otettava huomioon Sisun olleen pieni valmistaja, jolla oli mahdol- Hyötyajoneuvojen personoiminen ei ole ollenkaan uusi muoti-ilmiö. Vuoden 1960 Sisussa oleva kaarevalla tuulilasilla varustettu ohjaamokaan ei täysin syrjäyttänyt suorilla laseilla varustettu ohjaamoa, vaan niitä toimitettiin joitakin yksilöitä vielä ainakin vuonna 1963 niitä haluaville autoilijoille. Oven sulkeutumisäänikin jo kertoo vähänkin asiaan paneutuneelle, että kyseessä on puurunkoinen ohjaamo. Vastaavasti edellämainitut varusteet saavat aikaan väittelyä auton alkuperäisyydestä. Kuorma-autoissa kyseinen koriräätäli käytti vielä 60-luvun alussa tässäkin Sisussa esiintyvää keskelle kojelautaa sijoitettua mittaristoa. Aivan kuten vinyyliltä tai cdlevyltä tulevalla musiikilla on eroavaisuutensa, puurunkoisessa ohjaamossa on oma tunnelmansa 60-luvun puolivälissä esiteltyyn täysteräksiseen ohjaamoon verrattuna. Auton hankkivat uutena KOJETAULUN keskelle sijoitettu mittaristo oli tunnusomaista vielä 60-luvun alun Sisuissa. 02/11 9. Niin tai näin, kyllä Roikkonokka on olennainen osa suomalaista kuormaautohistoriaa. Jyryn vaiheet Viidessä vuosikymmenessä autokin ehtii näkemään ja kokemaan monenlaista tilannetta ja tapahtumaa. LEPO-OHJAAMO tarjosi kaivattua lisätilaa pitkillä reissuilla. Kiitokorille asiakas taas saattoi jopa viedä pakan itse hankkimaansa kangasta verhoilussa käytettäväksi. Asiakas saattoi viedä Kiitokorille vaikkapa pakan itse hankkimaansa verhoilukangasta. lista toteuttaa erilaisia autoilijoiden toiveita saaden monet asiat näyttämään hivenen sekavilta jälkeenpäin. Joku kuorma-autoromantikko on sanonut puurunkoisella hytillä varustettujen kuorma-autojen olleen vielä yksilöitä joilla on sielu, uudempien ollessa liukuhihnan ja robottien tuottamia tunteettomia kulkuneuvoja
Perässä tuntunut välyskin saatiin tiukattua ilman suurempia remontteja omin avuin. Kaluston kehittyessä kestävämmäksi ja suuremmaksi kuljetetut litrat ja ajetut kilometrit kasvoivat autojen käydessä huolloissa yhä harvemmin kilometrimäärään verrattuna. Sisu K-41 ST/4350 Simo ja Erkki Nurmi Porista. Väreiksi valikoituivat luonnollisesti samat Nesteen värit, jotka olivat olleet Reinon vastaavassa Sisussa. S ja E Nurmi kuljetti rahtia muun muassa Kaukokiidon lukuun ja harjoitti ulkomaanliikennettä jo varhain, 50- ja 60-lukujen taitteessa. Teknisellä puolella päästiin vähällä auton ollessa ajokunnossa jo ostettaessa. Vierumäellä säiliöautojaan huollattanut Reino sai kuulla auton olemassaolosta. Sen jälkeen sinivalkoinen Jyry-Sisu onkin ollut tuttu näky eri tapahtumissa, joita Salme ja Reino kiertävät ahkerasti. Eniten työtä aiheutti ohjaamo, jonka koivusta valmistettu puurunko oli pahasti lahonnut. Paikalle saapunut mies kertoi ajaneensa samanlaisella Sisulla vanhaan hyvään aikaan unohtumattomia reissuja ulkomaille. Jälleen Sisun oli aika vaihtaa kotia, nyt Anjalankoskelle Kymenlaaksoon. Autoa ruvettiin käymään läpi nyt tosimielellä. Entisöinti suoritettiin pääasiassa omin voimin sitä mukaa kun kuljetusyrittäjänä vielä silloin toimineelta omistajalta aikaa liikeni. Pisimpään Lehtistä palvellut kuljettaja, Reijo Kossila, kerkesi 30 työvuoden aikana nähdä Reinon kanssa kaluston ja kuljetusalan muutoksen vanhoista hyvistä ajoista kiireiseen nykyaikaan. Vuoden 1964 "Miljoona-Jyryllä" vedettiin kaksiakselinta säiliöpuoliperävaunua, jonka tilavuus oli 17 000 10. 60-luvulla, jolloin yritystä ajettiin jaloilleen, tehtiin ajojen lisäksi huollot ja remontit pääasiassa itse. Reino kertoo työstäneensä puuosat uusiksi pala kerrallaan. Reino ja Salme muistelevat, kuinka he aikoinaan maalasivat koko perheen voimin raitoja ja mainoksia uusiin säiliöihin Nesteeltä saatujen sapluunoiden avulla. Palveltuaan Nurmea aikansa auto ajautui Tampereelle Pekka Mäkisen vaihtoautorivistöön, jossa se saikin seistä pidemmän aikaa. Kun selvisi, mihin autoon torilla parhaillaan nojailtiin, ei liikutus ollut veteraanirahtarilla kaukana. Säiliöliikennettä Vuonna 1957 ammattiajokortin saanut Reino ehti harjoittaa säiliökuljetuksia Nesteen lukuun 40 vuoden ajan. Kallella oli tarkoitus ruveta entisöimään autoa, mutta vaikea sairaus alkoi viedä voimia ja harrastus jäi lähinnä auton pitämiseksi ajokuntoisena. Sisun nähtiinkin joskus liikkuvan sivuteillä omistajansa sitä ulkoiluttaessa. Kunnostuksen yhteydessä ilmaantui muutamia seikkoja, jotka puolsivat huhua jonka mukaan autolla olisi ajettu kolari jossain vaiheessa. 50 vuotta sitten ei jokaisen yrityksen logoissa ollut vielä vihreää. molla varustettu malli millä hän oli ansainnut miljoonamerkin itselleen. Aikalaisten kuljettajien mukaan tämä kyseinen yksilö olisi ollut pääsääntöisesti Suomen ja Hollannin välisellä linjalla sekä kuljettanut kuparia Porista Helsinkiin. Ohjaamon verhoilu suoritettiin myös kotitallissa, mutta maalaus jätettiin suosiolla ammattimaalarin huoleksi. Kysyttäessä kenen autoa veteraani oli ajanut, hän kertoi ajaneensa paikallisella S ja E Nurmella. Esimerkiksi moottori on sarjanumeron perusteella uudempi kuin alusta, mutta kuitenkin samanlainen kuin alkuperäinen on ollut. Neljän vuoden kunnostusurakka oli ohi ja Sisu valmistui vuonna 1994. Ensimmäisen kerran se esittäytyi samana vuonna Vetkun Savonkeikalla Mikkelissä. Ensimmäinen auto hankittin kuitenkin jo kahta vuotta aiemmin Petkon ajoon, joka toimitti raskasta polttoöljyä teollisuuden käyttöön. Sillä ajettiin sekä koti- että ulkomaanliikennettä. Edesmennyt automies, vierumäkeläinen Kalle Airos, osti Sisun lopulta sopivalla hinnalla Mäkiseltä, ja näin se sai uuden kodin Itä-Hämeestä. Tuolloin esimerkiksi öljynvaihtoväli oli noin 5 000 kilometriä. Hän kiinnostui asiasta toden teolla, kun selvisi että auto on samanlainen Kiitokorin makuuohjaaNESTEEN alkuperäiset värit antavat pirteän ilmeen Sisulle. Yksi mieleenpainuvimmista tapahtumista kyseiseen autoon liittyen oli Porin suunnalla ajettu vanhojen kuormaautojen matka-ajo, jonka yksi etappi oli Porin kauppatorilla, jossa yleisöllä oli mahdollisuus tutustua kalustoon
"Anjalan miehetkin ovat lähteneet tiliä kuittaamaan", oli johtaja Raade kerrankin Reinoa tervehtinyt pääkonttorilla kohdatessaan. kokonaispaino 12 500 kg, ilmajarrut, ei ohjaustehostinta, vetovarustus OHJAAMO: Makuuohjaamo, valmistaja Kiitokori Oy, Kausala 02/11 11. Matkalla ei ollut varaa nukkua pitkiä unia, jos meinasi pitää kuorman tarpeeksi lämpöisenä ja saada sen helposti ulos säiliöstä. Silloin kaikki tunsivat toisensa ja arvostivat toistensa työtä, niin herrat renkien kuin päinvastoinkin. Aluksi Sköldvikistä ajettiin pelkästään raskasta polttoöljyä. Myös palaverit, joissa neuvoteltiin ajosopimuksia, olivat siihen aikaan eriluonteisia, kun puvut päällä istuttiin saman pöydän ääreen. Kukaan ei pyytänyt tarjouksia sähköpostilla, vaan kuljetuspäällikkö ilmoitti, ketkä hommaavat tänä vuonna lisää autoja, minkä jälkeen asiaa ruvettiin kunnolla juhlimaan. Bitumia, joka lastausvaiheessa oli noin 170200-asteista, kuljetettiin pääasiassa itäsuomalaisille asfalttiasemille. Bitumikuormia haettiin aluksi Naantalista ja myöhemmin Haminasta, kunnes vuonna 1965 Sköldvikin jalostamon avaamisen myötä ajot keskittyivät sinne. Kukaan ei puhunut lomautuksista tai ulkomaisten rekkojen suorittamista Suomen sisäisistä kuljetuksista, vaan työtä ja tekemistä riitti kaikille halukkaille. 60-luvulla kaikki tunsivat toisensa ja arvostivat toistensa työtä, niin herrat renkien kuin päinvastoinkin. KIITOKORI miltei kotimaisemissa. Tälläisellä työpaikalla oma yritys ajettiin aikoinaan jaloilleen. litraa. Tälläinen ajotahti toi helposti kilometrejä Sisun matkamittariin, kun vielä usein viikonlop- puisin saattoi olla toistakymmentä lähikuormaa raskasta polttoöljyä Haminasta Anjalankoskelle. Kaluston ohella muutkin asiat muuttuivat vuosikymmenten kuluessa. TUTTU paikka Lehtisen Reinolle. Vielä 60-luvulla ajotilit käytiin kuittaamassa Helsingissä Nesteen pääkonttorilla, jonka käytävillä saattoi tulla vastaan vaikka yhtiön silloinen pääjohtaja Uolevi Raade. Kausalaan, jossa Sisun hytit valmistettiin, on Lehtisen pihasta vain parikymmentä kilonmetriä. SISU K-41 ST/4350 (JYRY-SISU) VUOSIMALLI: 1960 VALMISTAJA: Oy Suomen Autoteollisuus Ab, Karjaa MOOTTORI: Leyland 0.600, 6-sylinterinen ahtamaton dieselmoottori, 147 hv, iskutilavuus 11 litraa VAIHTEISTO: ZF, synkronoimaton, 6+1 vaihdetta (2-nopeuksinen taka-akselisto) ALUSTA: 2-akselinen vetoauto, aakseliväli 4350 mm
Seppiä ja mestareita Sepäntyöt sydämenasiana Seppämestari Risto Tavasti Kun suonissa virtaa sepän verta jo kymmenen edellisen sukupolven perintönä, on ainoastaan ajan hukkaa vastustaa kutsumusta ryhtyä ammattiin, joka jo luontaisesti kiinnostaa. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Tuukka Erkkilä 12
Olen vastannut siihen kysymällä, kuka sitten tekisi myytävää pajalla jos oma aikani kuluisi puodin pitäjänä", seppä kertoo. Jos ei tarvitsisi huolehtia arkiasioista ja voisin tehdä ihan mitä vaan eli olla oman onneni seppä, takoisin kotipajalla päivät pitkät, viettäisin aikaa perheen kanssa ja aina välillä ajelisin pienen reissun moottoripyörällä", seppämestari haaveilee. Suvun jalanjäljissä seppämestariksi "Vuonna 2003 sukututkimusta tekevä Tauno Pihlaja antoi vinkin, että 2000-luvun seppämestari puuttuu vielä suvustamme. Seppämestarikoulutus lähes 700 kilometrin päässä vei paljon aikaa, mutta oli jälkeenpäin ajatellen vaivannäön arvoinen rupeama. Tavastin pajalla on jo pitkään valmistunut miekkoja, kilpiä, kypäriä, keihäitä ja muuta rekvisiittaa keskiaikaharrastajille: ensin omalle perheelle ja nyttemmin muillekin. S epän työt, työkalut ja niiden käyttö sekä työn tuoksu pajalla painuivat pienen pojan mieleen jo 1960-luvulla Kalajoella papan ja enon työntekoa seuratessa. Pohdittuani asiaa perinpohjin päätin korjata puuttuvan lenkin sukupolvien ketjuun. Seppää itseään kiinnostavat eniten rauta-aika ja viikinkikulttuuri sekä vanhat suomalaiset metsästysvälineet ja aseet. Kokeilumielessä Tavasti on valmistanut omaan käyttöön joitakin mustaruutiaseita ja jopa pienen tykin. Työkaluina käytetään ainoastaan perinnevälineitä. Joskus on hyväkin asia, ettei heti pääse toteuttamaan uutta ideaa, sillä pohtiessa suunnitelmat jalostuvat ja osa tietenkin karsiutuu pois. "Olen ollut yhdistyksessä lähes alusta asti, ja pajatoiminnassa eli työnäytöksiä pitämässä jo yli kymmenen vuotta" Tavasti kertoo ja jatkaa: "Hieno yhteishenki meidän seppien ja tietenkin muidenkin tapahtumajärjestelyissä mukana olevien kesken saa mukaan aina uudestaan ja uudestaan." Perinnekeskuksen vanhan ajan menetelmin ja työkaluin rakennetussa työnäytöskatoksessa ei nähdä enstex-asuja eikä muovisia juomapulloja, sillä sepät ovat varustautuneet työnäytökseen kiireestä kantapäähän; paidat ja housut ovat ainakin 50 vuotta vanhoja. Myös sen kunnostuksessa olen noudattanut alkuperäiskuntoa säilyttävää linjaa, esimerkiksi öljyvuotohan Zetorissa on ominaisuus eikä vika", Tavasti virnuilee. "Zetorin kunnostuksessa olen päässyt hyödyntämään myös sepän taitoja, kun kaikkia osia ei ole enää saatavana. Kun harrastelistaan lisää vielä perinnerakentamisen ja lapsuuden inkkari- ja länkkärileikkien jatkumisen aikuisuuteen asti perusteellisella intiaanikulttuuriin perehtymisellä, alkaa ulkopuolista jo hengästyttää... perinTeiSeT sepän työvälineet, vasarat ja alasin ovat ahkerassa käytössä risto Tavastin pajalla. Vaarin vanha ja enon entinen Tavastin tallista löytyy myös suvun historiaan kuuluvaa harrastekalustoa, muun muassa mummolan vanha Zetor-traktori sekä enon entinen Jaguar-mopedi. Tavasti on valmistanut mustaruutiaseen muistelemalla papan amerikan-tuliaista. Vaimolle lahjaksi valmistetun puukon terään on hapolla etsattu esiin lukemattomien rautakerrosten muodostamat kuviot. Sepän työn ohella valmistuu myös nahka- sekä puutöitä. Lapsena ja nuorena opittuja sepän taitoja tarvittiin tilan koneiden sekä rakennusten kunnossapidossa, mutta lisäksi pajalla alkoi valmistua myös koriste- ja käyttöesineitä. "Minulta kysytään monesti miksei pihapiirissäni ole myymälää. "Se harmittaa, kun ehtii tehdä vain pienen osan siitä mitä haluaisi: koko ajan on satoja malleja mielessä toteutumattomana. Maatilan hoidon ja maatalouslomittajan työn ohessa tuli tehtyä taidetta, pienoismalleja, puuveistoksia ja vuosien kuluessa yhä enenevässä määrin myös sepän töitä. Elämä kuljetti kuitenkin maanviljelijäksi vaimon kotitilalle Pulkkilaan. Sepäntaidot tuli päivitettyä ja siinä ohessa tuli pohdittua paljon seppäkulttuuria ja tämän työn historiaa." "Itselle ja läheisille tehdyt työt ovat rakkaimpia; esimerkkinä vaikka pojalle lakkiaislahjaksi valmistettu kahden käden miekka. "Muutenkin olen tapahtumien kone-esittelyistä sitä mieltä, että vaikka itse esiteltävä kone on tietysti se tärkein asia, esittelystä 02/11 "Koko ajan mielessä on satoja toteutumattomia malleja, harmittaa että niistä ehtii valmistaa vain pienen osan." SeppämeSTarin tutkinnon päättötyönä valmistuneet miekka ja kypärä on valmistettu rautakautisin menetelmin ja työvälinein. TaidoKKaaSTi viimeistelty kivääri on alusta loppuun itse tehty. Vaikka maatilan pidosta on sittemmin luovuttu, seppä Risto Tavastilla on tänä päivänä kirjaimellisesti monta rautaa tulessa; leipää pöytään kertyy myyjän ja opettajan töistä, mutta kaikista tärkein pesti on kuitenkin sepän ammatin harjoittaminen ja seppäkulttuurin esitteleminen erilaisissa tapahtumissa, näyttelyissä ja messuilla. jää vieraille ikimuistoisempi elämys kun esittelijätkin ovat pukeutuneet vanhan ajan malliin", Tavasti pohtii. Se harmittaa vieläkin, ettei vaarini sepäntöitä jäänyt yhtään talteen" Tavasti kertoo. Konepäiviä ja keskiaikaa Veteraanimoottorikerho Wanha Woima on sepän sydäntä lähellä ja tapahtumajärjestelyt Oulaisten Weteraanikonepäivillä lohkaisevatkin muutaman viikon Tavastin vapaa-aikaa joka kesä. Seppämestari Risto Tavastin tuotevalikoimaan kuuluvat nykyisellään muun muassa portit, tuuliviirit, saranat, lukot, kirveet kuokat, puukot, hirsityökalut ja hautamuistomerkit. Tallessa on myös vuosimallin 1926 polkupyörä, jolla appiukko on opetellut ajamaan, sekä maatilalla aina ollut hevosharavakone. Kotia komistaa myös melkoinen kahvipurkkikokoelma. 13. Risto on pyrkinyt kunnostamaan omistamiaan ajoneuvoja ja koneita mahdollisimman paljon alkuperäistä säilyttäen
14
Yksi vaikuttava tekijä alueen Ford-traktorikantaan oli varmaankin seudulla vaikuttanut kiertävä Ford-traktorihuoltomies, Raimo Juntunen. päivänä vuonna 1971. Hevosesta on jo aika jättänyt, mutta Ford ei juuri uutta häpeä. Teksti: Iikka Kekko Kuvat: Tuukka Erkkilä aatalouden koneellistuminen Suomessa ei tapahtunut yhdessä yössä. Koko käsivarsihan siinä meni mustaksi. Kerran sattui niinkin, että Fordin ohjaus potkaisi isäntää niin että ratinpuola väänsi peukalon nurin niskoin. Panelian ympäristössä oli tuolloin runsaasti Fordin traktoreita ja Veljen "Majuri" oli tullut tutuksi jo aiemmin, joten Veikko ei halunnut lähteä koettelemaan onneaan jonkin tuntemattoman merkin kanssa. Veljekset muistavat, että Ford oli aina puhdas ja siistissä kunnossa. Juntunen kävi tekemässä traktoriin määräaikaishuollot aina kun niiden aika oli. Tuohon asti Veikko oli hoitanut tilansa työt hevosella, mitä nyt joihinkin tiettyihin töihin oli lainattu veljen Mörkö-Majuria. Traktorista pidettiin yhtä hyvää huolta kuin talon töistä aiemmin vastanneesta hevosesta. Majorin manttelinperijä Ford 4000 ´70 Veikko Jalonen osti ensimmäisen traktorinsa Satakunnan Autosta Porista vuonna 1970. Tuomas ja Lauri pitävätkin vaarinsa Fordista varmasti yhtä hyvää huolta kuin vaarikin. Tuolloin peltoa oli reilu kymmenen hehtaaria sekä navetassa muutamia lehmiä. Haravakonettakin Fordilla vedettiin heinänteon aikaan Jalosen pelloilla. 02/11 15. Seuraavaksi olivat vuorossa hänen poikansa. Monelle muulle lähikylien samankokoisista tiloista oli jo hankittu traktori, joten sen hankinta alkoi pyörimään Jalosenkin mielessä. Öljyinä käytettiin aina laadukkaita merkkiöljyjä, ja myös varaosissa luotettiin aina alkuperäisiin. Traktori otettiin virallisesti käyttöön tammikuun 15. Myös hän aloitti Fordilla traktorikoulun. Varusteiksi uuteen traktoriin hankittiin muun muassa yksiakselinen Kipa-kippikärry ja Fiskarsin kaksisiipinen kyntöaura, joka välttinäkin tunnetaan juuri Länsi-Suomessa. Toimivaan huoltoon ja paikkakunnalla tunnettuun merkkin luottaen Veikko Jalonen siis hankki uuden, 19 500 markan hintaisen Ford 4000 -traktorin kaverikseen tilan töihin. M Traktorin nykyinen omistaja Tuomas Panelia Lindberg muistelee veljensä Laurin kanssa heidän isoisänsä olleen tarkka koneistaan. Veikollahan oli jo jonkin verran kokemusta veljensä traktoreista, mutta oma ja uusi Ford oli kuitenkin jotain muuta kuin Mörkö-Majuri. Juntunen oli tunnettu taitavana ja Fordit hyvin tuntevana asentajana, joka kiersi taloissa huoltamassa traktoreita. Paneliassa, 35 kilometrin päässä Porista asuva maanviljelijä Veikko Jalonen hankki ensimmäisen traktorinsa loppuvuonna 1970. Tilan uudemmat traktorit ovat kuitenkin ruostuneet herkemmin. Merkistä ei ollut sen kummempaa vääntöä, Fordia lähdettiin Porista hankkimaan tilan töihin avuksi. Koulukone Talon ensimmäisenä traktorina Nelitonninen sai nähdä eri sukupolvien harjaantumisen vuorollaan konemiehiksi. Lauri Lindberg muistaa vaarin sanoneen, että "koneista täytyy pitää hyvää huolta kun ne ovat niin kalliita". Talon ensimmäisiä traktoreita hankittiin vielä 70-luvullakin. Toki tilojen koko vaikutti koneellistumisen aikatauluun jossain isommassa talossa oli vaihdettu traktoria jo useampaan kertaan kun toiset vasta harkitsivat ensimmäistä. Fordikin ajettiin aina talliin yöksi päivän töiden jälkeen. Lauri epäilee neljäkymmentä vuotta sitten maalien olleen parempia ja pohjatöiden huolellisemmin tehtyjä kuin nykyään tarkastellessaan traktorin lähes virheetöntä maalipintaa vaarin huolenpitoa yhtään vähättelemättä. Merkistä ei ollut sen kummempaa vääntöä, Fordia lähdettiin Porista hankkimaan tilan töihin avuksi. Seuraavaksi maanviljelystä tilalla alkoi opiskelemaan Tuomaksen ja Laurin isä, Markku Lamberg. Lauri kertoo opetelleensa kyntämään ja Hyvään kotiin Loppuvuodesta 1970 ostetun traktorin toimitus siirtyi seuraavan vuoden puolelle
Liitin ja penkki korjattiin, traktorin hytti puhdistettiin ja näin tilan elämä jatkui, elämä jossa Fordin Nelitonninen oli vahvasti läsnä. Vuodet Paneliassa Nelitonnari on saanut seurata tilan elämää Paneliassa neljänkymmenen vuoden ja kolmen sukupolven ajan aitiopaikalta aina kun uusi sukupolvi on astunut isännän saappaisiin. Penkin jousitus petti kesken kaiken sillä seurauksella että penkki putosi kuljettajan alla rikkoen hydrauliliittimen niin että öljyt suihkusivat kuljettajan niskaan. Lohkolämmitinkin on vaihdettu tehokkaampaan käytännön syistä jossain vaiheessa. Ensimmäinen reissu metsään puusavottaan muistuu vieläkin hänen mieleensä. Se on saanut myös nauttia keskivertoa huomattavasti laadukkaammasta traktorielämästä asiallisen ja säännöllisen huolenpidon ansiosta. Vaikka joku kylänmies on pitänyt itsestäänselvänä, että Ford on maalattu jossain vaiheessa uudelleen, se on kuitenkin alkuperäisessä värissään. Paikalle hälytettiin eno vinssaamaan traktori irti pinteestä. Eno oli kuitenkin tietoinen tuoreen traktorimiehen kokemuksesta tai lähinnä sen puutteesta joten hän saapui metsään ilman mitään vetoapua. Oppia ikä kaikki, on joku viisas todennut. Tuolloin Nelitonninen jäi kiinni Laurin mielestä pahaan paikkaan. Kerran tukkeja metsässä vinssatessa oli öljypohja osunut kiveen. Sekin vaihdettiin uuteen ja alkuperäiseen, SäännölliSeSTi huollettua ja hyvin pidettyä neljäkymmenkesäistä traktoria kelpaa katsella tarkemminkin. Myös työvalo on vaihdettu uudempaan ja tehokkaampaan, mutta alkuperäinen on kuitenkin ehjänä ja tallessa. Joitakin remontteja on luonnollisesti laitteeseen tehty vuosikymmenten aikana. Lauri kertoo nyt vuosien päästä tapauksesta jo huumorilla, mutta myöntää että silloin nolotti aina kun asia tuli puheeksi. Muun muassa kytkin sekä hydraulipumppu on jouduttu uusimaan niiden tuntien tultua täyteen. 16. Ford 4000 hallinTalaiTTeeT olivat normaalin selkeät eivätkä pitäneet sisällään mitään sen kummempia ihmeellisyyksiä. KoneTTa ei ole entisöity vaan se on säilynyt hyvässä alkuperäiskunnossa, joten normaalit käytön jäljet kuuluvat asiaan. äestämään Fordilla aikanaan. Luonnollisesti koneen hydrauliikka halvaantui samalla. Lauri muistaa myös tapauksen, jolloin hänen isänsä oli Fordilla pel- lolla kylvöpuuhissa. Aikansa katseltuaan enomies nousi Fordin sarviin ja ajoi traktorin irti pahasta paikasta
Myös mallit 8000 ja 9000 tuotiin markkinoille vuonna 1968, mutta maahantuoja ei katsonut niille olevan tarpeeksi markkinoita maassamme. Kolme vuotta päivityksen jälkeen, vuonna 1971, viisitonniseen lisättiin 90 hevosvoiman turboahdettu vaihtoehto, jota markkinoitiin 7000-mallina. Nelisylinterisen 5000-mallin iskutilavuutta oli kasvatettu 3,8 litrasta 4,2 litraan josta hevosia oli piiskattu ulos huimat 74 silmäparia. Neljätonninen oli sitten Major ja viisitonninen luonnollisesti Super Major. JoTain persoonallista toki Fordistakin löytyy kierrosluku mittarin kiertäessä alakautta. FORDIN TONNISARJA Fordin tonnisarjaa valmistettiin vuosina 196475. Kaksitonninen kulki vielä tuolloin mallinimellä Dexta ja kolmetonninen Super Dextana. Aluksi mallistossa olivat 2000-, 3000-, 4000- ja 5000-mallit. Viisitonnista lukuun ottamatta moottorit olivat kolmepyttyisiä 3454 hevosvoimaisia voimanpesiä. Viisitonninen olikin jo pykälää järeämpi kapine 64-hevosvoimaisen nelisylinterisen voimanlähteensä 02/11 puolesta. Veikko Jalosen hankkima nelitonninen siis edusti väkevintä kolmesylinteristä mallia, joka olisi vastannut Majoria jos vanhat mallinimet olisivat olleet vielä käytössä nehän jäivät pois vuoden 1968 päivityksen yhteydessä. 17. Moottoreista oli kutiteltu vähän enemmän jerkkua tarjolle. Neljä vuotta ensiesittelyn jälkeen, vuonna 1968, esiteltiin tonnisarjasta päivitetty versio
Veljekset epäilevät traktorilla ajetun noin 10 000 tuntia. Pysähtynyt tuntimittari ei kuulemma ole mikään harvinaisuun Fordin traktoreissa, ehkä pöly ja lika ovat ajallaan saaneet mittarin jumiin. Laurin mukaan kaikki traktorissa on pidetty toimintakunnossa ja korjaukset on tehty sitä mukaa kun aihetta on ilmennyt. Ford 4000 aKKu kääntyy kätevästi moottorin päältä helpottaen huoltotoimenpiteitä. Nelitonnari on saanut seurata tilan elämää Paneliassa neljänkymmenen vuoden ja kolmen sukupolven ajan. mutta vaihtotyö ei ollutkaan helpoimmasta päästä. Dagenham, Essex, Englanti VuOSIMAllI: 1970 MOOTTORI: 3-sylinterinen dieselmoottori, iskutilavuus 3,3 litraa, 61 hv VAIhTeISTO: 8+2 ReNkAAT: edessä 7,50-16, takana 12,4-36 PAINO: 2360 kg OMISTAJA: Tuomas Lindberg, Panelia 18. Lauri kertoo, että traktoria piti purkaa jonkin verran kunnes vanha pohja saatiin pois ja uusi tilalle. Ainoa toimimaton osa on tuntimittari, joka on pysähtynyt näyttämään 4 289 tuntia. Veikko-vaari oli vanhankoulun miehenä tyytyväinen kun päällä oli sentään katto. Fordia on säilytetty tallissa uudesta saakka, nyt jo kolmannessa polvessa. MeRkkI JA MAllI: Ford 4000 VAlMISTAJA: Ford Motor Co. Hytin takaseinänä/ikkunana toiminut pressu on myös poistettu jo varhain, sillä se haittasi näkyväisyyttä taaksepäin. Vaivaa on joskus vain nähtävä, mikäli mielii pitää laitteet hyvässä kunnossa
UUTUUSLEHTI! Tilaa rautaista luettavaa suoraan kotiisi! TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT S.20 6 2/2011 · Jyry-sisu ´60 · Bedford-Wiima ´63 · CaT 966 B ´63 · alsthom Dr13 · austin VBk-4-sV ´45 · Deutz 30s ´53 · Teräsmies JT 23 ´60 Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 02/2011 · Hinta 8,50 44 Kestotilaus 90 6 numeroa/vuosi JA IÄ JA TA JA TA JA JA AA A! Majorin Manttelinperijä Fordin nelitonninen alkuperäisessä asussaan Tilaajalahjaksi LippaLakki! 1490 ARVO VoiMaKaKSiKKo Caterpillarin 966 -pyöräkuormaajat 11002 Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 745000-1102 · PAL VKO 2011-22 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND Roikkonokka Reino Lehtisen hienosti entisöity Jyry-Sisu RanSkaTaR Mielipiteet jakava Dr13 -dieselveturi komea kokoelma Arvo Oikarisen vanhat traktorit Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi 6 414887 450003 www.vanhatkoneet.fi
20