27 Traktorit • Kuorma-autot • Maanrakennuskoneet • Tapahtumat n o s d r o F H V T KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA 45 € 14,90 € 19 € NYT SAAT MYÖS NIVELAKSELIT JA OSAT VERKKOKAUPASTAMME! NIVELAKSELIT LUMIHOMMIIN YTA403 A4 pulttivarolla pikku koneisiin tehonkesto 35/55 hv YTA604 A6 levykytkimellä tehonkesto 64/100hv Yli 200 € tilaukset rahtivapaasti! 170 € 250 € NÄMÄ KAIKKI NÄPPÄRÄSTI NETISTÄ WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 Viipale mediat 745000-1401 • PAL VKO 2014-11 Tarjoushinnoin! Lumen 1600 Levykytkimen kytkinlevy 160/97mm Tarjoushinnoin! Ristikko 30,2x92 6 414887 450003 18,50 € 14001 Lumen 900 PITOA VOIMANSIIRTOON Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 01/2014 • Hinta 8,50€ SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND TEHOKKAAT LED-VALOT 1/2014 • Chevrolet–paloauto • Fordson Major • ARA-traktorikaivuri • John Deere model R • Rottne Blondin 750 • Sampo 10 • Scania L50 • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalous- ja yleistarvikkeet • Ammattitason työkalut sähkökoneista talttaan ja vasaraan • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta Rottne Blondin ´73 Seppiä ja Mestareita Kuin aikamatkalla Pekka Tanskasen kunnostama metsäkone Matti Vihervirta taitaa tekniikan yksityiskohdat Kierros maan ainoalla traktoripurkamomuseolla
83. Nykytilanteessa Turusen perheessä on oma Zetori jokaiselle perheenjäsenelle - eikä muitakaan merkkejä ole vierastettu harrastelaitteita hankkiessa. Niinpä ei olekaan ihme, että sellainen löytyy Suomesta, sillä meillähän tämänkaltaisia ihmelöytöjä osataan arvostaa. Seuraavassa numerossa kaivamme koneen historiaa vähän syvemmältä. Turussa, Merikeskus Forum Marinumin yhteydessä sijaitsevalla työhuoneella on meneillään mielenkiintoisia kunnostus- ja entistämisprojekteja. SAAT TILAAJALAHJAKSI KONEURAKOINTI -LIPPALAKIN! JOUKO KURRI Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@koneurakointi.fi Tututstu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Lataa Koneurakointisovellus App Storesta QR-koodilla Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.koneurakointi.fi SEPPIÄ JA MESTAREITA Jouko Kurrin sydämen asiana ovat perämoottorit, ja mies omaakin melkoisen tietämyksen venettä liikuttavien vempeleiden historiasta. VANHAT KONEET 2/2014 ILMESTYY 13.3.2014 TILAA KONEURAKOINTI Seuraavassa numerossa: KESTOTILAUS: TURUZET-ZET-ZET-ZET 44 90 Harrastajaperhe Turunen 6 NUMEROA Kun Jalo Turunen 10-vuotiaana käynnisteli traktoria naapurin miehen pikkuapulaisena, tuli hän siinä samalla saaneeksi elinikäisen Zetor-tartunnan. HARVINAINEN CARMAN Ruotsalainen Carman 400 -kaivuri on varsinainen erikoisuus ja harvinaisuus
Usein pelkkä ajelu maalaiskylien läpi on antoisaa. Mukaan reissuun kannattaa ottaa koko perhe. Jos tekemäni jutut saavat lukijoissa matkailukipinän syttymään, olen onnistunut. Ja jos TVH:n traktorissa on nähtävillä suojiin. Tähän ei kuitenkaan kannata tyytyä. Tyypillisesti esillä on hyvä kattaus alkuperäisrotuja: hevosia, poneja, nautoja. oldtimer-markt.de/aktuell/termine/ weitere-termine. Sen sijaan poikja ylläpidetty. Alan mahtimaan Saksan traktoritapahtumista saa hyvän käsityksen vilkaisemalla sivustoa www.bhld.eu/ Termine.php. lukuhetkiä! Niin sanottu suomihistoria tekee koneesta kuin koneesta aivan erityisen kiinnostavan, mutta moni harrastaja tahtoo talliinsa jotakin erikoisempaa. Aistimatta jää silloin maamoottorien sekakuoron tuksutus, yksisylinterisen hehkukuulamoottorin käynnistyksen tiimellys ja runsaiden pienhiukkasten maustamat aromikkaat pakokaasut puhumattakaan juttutuokioista vanhojen tietäjien kanssa. Molemmat ovat parhaimmillaan paikan päällä koettuna. yhden numeron toteuttamiseen. Englantilaisissa höyrykonejuhlissa on nähtävää jokaiselle. Toki voi ottaa mukavan asennon nojatuolissa ja lukea Vanhat Koneet -lehdestä tarkan kuvareportaasin traktorikavalkadista. Moni varmasti muistaa nähVanhojen koneiden maailneensä vastaavan, kotimaassa maan kuuluu sekin tosiasia, varustellun traktorin työn tohinassa jossakin päin että kaikkia härveleitä ei pelasteta harrastajien Suomea. Puhtaasti paikallista osaamista kansien välistä, toivottavasti ne tarjoavat sinulkäydään läpi kahdessa Sampo-leikkuupuimureita le mukavia ja ehkä hieman petroolintuoksuisia käsittelevässä artikkelissa. Suomessa on laadukkaita alan 01/14 tapahtumia ja museoita, jotka säilyttävät kiinnostavuutensa usean käyntikerran jälkeenkin. Tai sitten pesueen voi jättää shoppailemaan Oxford Streetille. erikoisempaa. Tiiralla taivaalle -jutusta. TVH:n vanha, se juttu, toinen kesimme Parolan panssarivuosikymmenien käytön ja taas tahtoo museossa ja lisää mukavaa kenties hieman huolettoman kuvamateriaalia voi katsella varastoinnin patinoima Ford- talliinsa jotain vanhan Itä-Saksan traktoson on tästä hyvä esimerkki. harrastajalle Valtaosa Vanhat Koneet Tapahtumia ei vuodenvaih-lehden sisällöstä koostuu koneen teen tienoilla juuri ole, joten niistä vehkeistä, joilla tätä suomihistoria on sellaisesta ei juttuakaan saamaata on viljelty, rakennettu tu aikaiseksi. Aulis Lassila Avustaja 3. Pelkästään kesäkuussa järjestetään yli 60 tilaisuutta. Hiukan vasKellosepän koulutuksesta voi olla hyötyä myös taavaa ajatuksenjuoksua tuli harrastettua tä- entisöintihommissa, selviää Seppiä ja Mestareita män painoksen kohdalla: tällä kertaa ajatukset -artikkelissa. Tätä todellisuutta esitellään tuttuun takotimaista jälkivarustelua, niin vielä piirun ver- paan Joona Hammin vakiopalstalla sekä maan ran korkeampi kotimaisuusaste löytyy saman- ainoasta traktoripurkamomuseosta kertovassa merkkisen traktorin pohjalle rakennetussa ARA- jutussa. tä aihepiiristä juttuja sivuille Toiselle Lisää huimapäästä voi lukea kertyykään. reista. Monta muutakin tarinaa löytyy näiden kaivukoneessa. Mestariksi voi kutsua varmasti siliukuivat hämmästelemään täkin seppää, joka rakensi itse kuinka laajasta ja monisyiseslentokoneen ja lensikin sillä. Euroopan autotapahtumien selaamisen kannattaa aloittaa sivustosta www. Keski-Euroopan masiinatapahtumien tarjonta on ylenpalttista ja laatu on korkealla. Pääkirjoitus MONENMOISTA JUTTUA J okunen numero sitten lehteä kootessa tuli gisia tunteita konetta katsellessa, mutta tekniipohdiskeltua koneiden ja tapahtumien si- kasta ja traktoreista kiinnostuneelle ihmeteltävää jainteja ja niitä matkapäiviä, joita tarvitaan riittää siitä huolimatta. Etenkin Sveitsissä ja Itävallassa on tapana pitää vanhaa kalustoa näytillä portin pielessä. Tuskin monellakaan herää nostal- kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tekijältä Vanhojen koneiden tapahtumassa ja jääkiekko-ottelussa on ainakin yksi yhteinen tekijä. Iso ja pirteän värinen erikoisuus, John Deere R, ei kuulunut maahantuojan valikoimaan Kari Mattila eikä sellaisia näin ollen 50-luvun maalaismaise- Päätoimittaja massa nähty
Ari Korhonen Vuokatista omistaa pienen ja pippurisen L50-Scanian, joka on piristävä poikkeus valmistajansa linjassa. toriansa ajan koostunut raskaista kuorma-autoista. Tässä numerossa 12 KANNESSA 12 Chevrolet paloauto ´27 Perniön VPK entisöi 80-luvun alussa Chevroletin, joka muistuttaa palokunnalla aikoinaan olleesta samanlaisesta yksilöstä. 52. KONEET 18 Fordson Major + Skopolift SK-11 ´53 Mobilian kokoelmista löytyy TVH:n käytössä ollut työkone, jonka ulkokuori kertoo omaa tarinaansa kovista työvuosista. 36 Rottne Blondin 750 ´73 Juukan seudun metsissä saattaa törmätä erikoiseen näkyyn: Tanskasen Pekan 40 vuotta vanhaan metsäkoneeseen joka on entisöity uudenveroiseen kuntoon. 24 John Deere model R ´50 John Deere on valmistanut vihreitä traktoreitaan vuosikymmenien ajan. Legendaarisen merkin ensimmäinen dieselkäyttöinen traktori oli komea model R. 52 Sampo 10 ´71 Haapajärveläisen Timo Tuomaalan hallussa on monelle maaseudun asukkaalle nostalgisia tunteita pintaan nostava harrastekone, keltainen Sampo 10 -leikkuupuimuri. 30 Scania L50 ´72 Scanian mallisto on lähes koko his- 42 Fordson Super Major ´64 + ARA-kaivukone Petteri Murron yhdistelmäkaivuri on osa kotimaisen maanrakennuskone 24 30 4 teollisuuden värikästä historiaa. Kätevyydestä ja kestävyydestä kertoo jotakin se, että kone on edelleen käytössä
Materiaali: Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 79 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. 6 62 Tiiralla taivaalle Raimo Päätalo lensi omatekoisilla lentokoneillaan 800 tuntia byrokratian rattaita väistellen. 72 Aikamatka romuttamolle Utista löytyy Suomen ainoa Traktori purkamomuseo. Toimitus 64 TILAAJAPALVELU Puh. Ojanen, Harri Onnila, Juha Riihimäki, Paula Tavasti, Aimo Tenni 62 57 TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ARTIKKELIT VAKIOPALSTAT 48 Sampo lähti liikkeelle Olli J. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. 01/14 Ma amiehen 48 Käytän nön lä rvehti kevä äl te a it jo ki lu ta as ev lk ku se it 1957 tieto urista. Kävimme tutustumassa paikan nykytilaan. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki, Arttu Toivonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Johanna Helin, Antti Kautonen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Tapio Mäntyniemi, Olli J. Poikkesimme katsastamaan millaista kalustoa laanilta löytyy. Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia vanhojen koneiden maailmasta. 68 Kadonneen maan traktorit Itäeurooppalaiset maatalouskoneet ovat tulleet tämän maan viljelijälle tutuksi, mutta Itä-Saksan traktorit jäivät meilläkin marginaaliin. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 64 Parolan Panssarimuseo Hämeenlinnan kupeessa sijaitsee Parolan kuuluisa panssarimuseo. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään 5 materiaalin lehdelle.. Ojasen artikkelissa käydään läpi kotimaisen leikkuupuimurimerkin vaiheita 50-luvulta alkaen. Sa mpo-puim ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. 57 Seppiä ja Mestareita Matti Vihervirta ruuvailee mittarit ja kellot kuntoon. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 76 Markkinat Koneita ja varaosia ostetaan sekä myydään. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta
Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Vaikka aikalaiset näkivät Hunleyn suurena ja modernina, se näyttää nykyaikana varsin ahtaalta ja sisätiloiltaan jopa ahdistavalta. Lopulta käsin veivattava kampi yhdistettynä potkuriin osoittautui järkevimmäksi vaihtoehdoksi. Kuten Etelävaltioidenkin puolella kävi, tämäkin alus upposi hinattaessa merenkäynnissä matkalla sotatoimiin. Nyt sukellusveneen nimeksi tuli Hunley submarine puuhamiehensä mukaan. Kahdesta tornista toisessa oli snorkkelijärjestelmä, jota käyttäen voitiin pysytellä veden alla näkymättömissä pidempään. Pohjoisvaltioiden joukot jyräsivät kohti koealuetta, ja Pioneer päätettiin upottaa. Myös Pohjoisvaltiot olivat tähän mennessä onnistuneet luomaan oman hyvin samankaltaisen sukellusveneensä. Ajan värikkäät lehtikirjoitukset kuvasivat alusta ”hornankoneeksi” tai ”kiertäväksi ruumisarkuksi”. Aluksen rahoittajat, Horace Hunley muiden mukana, olivat hyvin innoissaan, kun koeajojen jälkeen sukellusvene osoittautui hyvin toimivaksi. Alus oli monella tapaa hyvin edistyksellinen kehittyneine tekniikoineen ja virtaviivaisine runkoineen. Tässä Alligaattorissa oli viimeisimpänä hienoutena vielä paineilmavarustus ja ilmanpuhdistusjärjestelmä. Ja moottoreilla varustettuna ne tulisivat olemaan myös merikelpoisia. Jos se ei olisi uponnut hinauksessa, alus olisi terrorisoinut Etelän laivoja sodan kuluessa.. Sota kuitenkin vei voiton vielä tästä aluksesta. Jopa niitit olivat kylkiin upotettuja vedenvastuksen vähentämiseksi. Harjoitusten jälkeen miehistö oli taas valmis uhmaamaan vaaroja Pohjoisvaltioiden laivojen upottamiseksi. Hunley oli kuitenkin laskenut laskeutumiskulman väärin ja lisäksi veneessä oli viallinen venttiili, joista yhdessä seurasi katastrofaalinen luisu pohjaan 48 metrin syvyyteen. Horace Hunley ja koko miehistö menehtyivät. Hunleyn sukellusveneellä tehtiin koeajoja ja kokemuksen karttuessa sen miehistö yritti lähestyä Pohjoisen sota-aluksia, menestyksettä. Nyt oli kuitenkin määrätty, että täysin sukelluksiin veneellä ei saanut mennä, mikä asetti veneen alttiiksi laivojen tulelle. Pohjoisessa laitetta taas kuvattiin ”Etelän salaiseksi aseeksi”. Myös takatornissa ollut miehistön jäsen onnistui pelastautumaan vakavasti loukkaantuneena, muut miehistön jäsenet painuivat veneen mukana pohjaan ja hukkuivat. Veneeseen tulvi vettä sen painuessa pinnan alle ja Payne määräsi kaikki jättämään aluksen. Komentotornista hänen oli helpoin pelastautua, valmiiksi jo puoliksi ulkona. Tämä on myös asennustapa joka sittemmin kopioitiin moniin ydinsukellusveneisiin. Pioneer-sukellusveneen kokemuksista innostuneena joukko rahoittajia rakennutti toisen aiempaa suuremman sukellusveneen, joka sai nimen Pioneer 2. Näin saatiin sisäkorkeudeksi vaadittu 150 cm, ja miehistölle juuri ja juuri riittävät tilat. Uusi aikakausi oli kuitenkin alkanut. Kun vene oli kuivattu, oli Hunleyn aika koettaa taas onneaan miehistöineen. Tähän alukseen oli tarkoitus asentaa sähkömoottori, mutta se osoittautui liian hennoksi. Vesi tulvi veneeseen määrätietoisista pelastautumistoimista huolimatta. Oli todistettu että sukellusveneellä voisi upottaa laivan ja oikein tehtynä se olisi tehtävässä ylivoimainen. Lokakuun 15. H1: Hunley - Yhdysvaltain sisällissodan sukellusvene V uonna 1861 Yhdysvaltojen etelässä kekseliäs koneenrakentaja James McClintock rakensi sikarinmuotoista kymmenmetristä sukellusalusta, joka sai nimeksi Pioneer – Uranuurtaja. Veneen pohjassa oli hätätapauksia varten irti ruuvattavat rautalevyt lisäpainoina. Koeajot sujuivat tälläkin kertaa hyvin, mutta kuin kohtalon ivaa, ensimmäisellä matkalla Pohjoisvaltioiden aluksia ahdistelemaan sukellusvene upposi hinauksessa kovassa merenkäynnissä. päivänä 1863 Hunley -sukellusvene lähti harjoitussukellukselle laivan ali. Pohjoisen joukot kuitenkin nostivat veneen hieman myöhemmin tutkiakseen sen rakennetta – ja rakentaakseen oman aluksensa. Katkerien menetysten jälkeen Hunley submarine kuivattiin jälleen ja tällä kertaa sen otti komentoonsa aluksen miehistöön kohtalokasta päivää lukuun ottamatta kuulunut George Dixon. Kokematon uusi miehistö kuitenkin aiheutti ensimmäisen katastrofin: köysi oli sukeltaessa jäänyt luukun reunaan kiinni ja lisäksi aluksen komentajaksi määrätty John Payne ei hallinnut sukellusveneen laskukulmia. Seuraavaksi kokeiltiin höyrymoottoria, mutta sekin oli liian heikkotehoinen. Kolmas kerta toden sanoo. Tällä kertaa 12-metrinen alus koottiin veturin höyrykattilasta, joka halkaistiin vaa6 kasuoraan ja väliin laitettiin 30-senttinen korotuspala. Myös sukellusveneiden tekniikkaa oli saatu kehitettyä seuraavia aluksia varten hyvin paljon. Etelän sodanjohto kyllästyi odottamaan ja määräsi miehistön vaihdettavaksi laivaston henkilöihin. Alukseen lisättiin painolastitankit käsipumpuilla, siivekkeet kylkiin nykysukellusveneiden tapaan, perään potkuri ja sen takana oleva peräsin. Alligaattori oli aikansa suurin ja modernein vedenalainen laite. Aluksen keulaan oli kiinnitetty 6 metriä pitkä peitsi, jonka terävä kärki lävistäisi kohteeksi valittujen laivojen kyljet ja jäisi sahanteräreunaisena niihin kiinni. Peitsessä oli myös mustaa ruutia sisältävä räjähde, joka laukaistaisiin 150 metrin turvaetäisyyden päästä narulla. Uuteen kolmanteen iteraatioon haettiin ja saatiin taas rahoitus. Sukellusvene nostettiin ylös ja ruumiit siirrettiin siitä pois
Osa näistä on ollut paikallaan jo vuodesta 1961. JÄINEN JENKKI Kanadassa pidettiin uudenvuodenpäivänä erikoinen mainoskampanja: Canadian Tires -yritys oli valmistanut Chevy Silverado 2500 HD -avolavan rungosta auton, jossa kaikki osat, joilla ei ollut erityistä tarkoitusta joka tämän olisi estänyt, oli korvattu jäällä. Museo on auki ympäri vuoden seitsemänä päivänä viikossa. 7. Rattia näistä kuorma-autoista on turha etsiä, mutta muuten ne ovat aivan standardimallia ja suurella kopilla varustettuja. PANSSARIMUSEON HARVINAISUUDET SÄÄLTÄ TURVAAN Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi TAMMIKUU 18.1. Botnia Swap Meet, ravirata, Seinäjoki 25.1. Pienoismallitapahtuma, Keski-Suomen Ilmailumuseo, Tikkakoski HELMIKUU 8.2. SAHK:n talviajo, Saarijävi 15.-16.2. Kustom Kulture Show, Kaapelitehdas, Helsinki 31.1.-2.2. MP 14 Moottoripyöränäyttely, Messukeskus, Helsinki MAALISKUU 1.3. Pienoismallipäivä, Tampereen Kauppaoppilaitos 1.3. AHS:n Talviajot, lähtö Kylpylä-hotelli Päiväkumpu, Karjalohja 2.3. Talvi-Heikki, Turun messu- ja kongressikeskus 29.3. Winter Swap Meet, Teivon ravirata, Tampere 01/14 Hämeenlinnan lähistöllä Parolassa sijaitsevan Panssarimuseon ainutlaatuiset kokoelmat saadaan säilytettyä paremmassa kunnossa jälkipolville, kun niiden päälle rakennetaan katos. Katoksien kustannuksiksi on laskettu noin puoli miljoonaa euroa. Museon rinteessä säiden armoilla on suuri kokoelma panssarivaunuja, joista osa on ainutlaatuisia. Myös vaunujen esittely museovieraille on ollut talviaikaan haasteellista lumesta ja pimeydestä johtuen. Valaistut katokset mahdollistavat suojauksen lisäksi paremmin ympärivuotisen toiminnan ja rinnettäkin voidaan tällöin pitää houkuttelevana kohteena. Vakiovarusteena ovat myös kiinnityspisteet poikkeuksellisen suurille auroille ja lumilingoille. Rakentaminen tapahtui neljän hengen veistoporukalla jääkuutioista moottorisahalla, rälläköillä ja pienemmillä käsityökaluilla. Lopullinen silaus annettiin puhalluslampulla jäiden sulattamiseksi yhteen. Vuonna 2013 museossa kävi 28?000 vierasta. Näihin vanhoihin Scanioihin on myös rakennettu jotain harvinaista: kun kiskoilla ympärikääntyminen ei onnistu, ja vaikka autolla voi ajaa rataa pitkin aivan yhtä hyvin kumpaankin suuntaan, niit- ten alle on asennettu kääntölevy. Auto ylös sen varaan ja pyöräytetään puoli kierrosta ympäri niin nokka osoittaa toiseen suuntaan! Näitä kannattaa nyt talvella käydä ihastelemassa Bodenin ympäristössä. Autoja löytyy sieltä peräti kolme kappaletta, joten joku niistä on todennäköisesti juuri auraamassa. Rakennusprojekti on tarkoitus rahoittaa kaksivuotisella, vuoden 2014 tammikuussa alkavalla keräyksellä. Scaniat lumenaurauksessa - kiskoilla Bodenissa, sata kilometriä Torniosta länteen löytyy erikoisia vanhemman polven nokallisia Scanioita: näissä kumipyörät on korvattu rautaisin! Ne pitävät kaupungista neljään suuntaan ulottuvaa rataverkkoa talvisin puhtaana lumesta. Rakennelmien suunnittelu on jo tehty, maansiirtotyöt rinteessä tehdään syksyllä 2014 ja katosten on määrä valmistua kesäkuussa 2016. Nyt rakennettava katos suojaa ajoneuvoja sään kulutukselta. Akku kiinni ja auto oli valmis käyttöön! Kuin kampanjaa tukeakseen Kanadassa oli samaan aikaan vuosisadan jäämyrsky, joten aivan välitöntä ajoneuvon sulamista ei tarvinnut pelätä. Tuulilasi, kuljettajan penkki, ohjaamon seinät, lattia, lava ja jopa konepeitto olivat jäätä! Oli siinä kuljettajalla jäiset paikat ajaessaan ympäriinsä. Panssarimuseosäätiön ylläpitämä Panssarimuseo on sotahistoriallinen erikoismuseo, jonka päätehtävänä on kerätä, tallentaa, entisöidä ja tutkia panssarikalustoa sekä esitellä suomalaisten panssari- ja panssarintorjuntajoukkojen historiaa, kehitystä ja käyttöä itsenäisen Suomen puolustusvoimissa
Vielä tänäänkin, sulaa valtatietä pitkin matka kestää noin seitsemän tuntia. Jokioisten Museorautatietä jatketaan Loimijoen rantaan Jokioisten museorautatien toiminta jatkuu vilkkaana. Museorautatiellä on samana viikonloppuna päässyt ajamaan sen tiheästi liikennöivillä höyryjunilla kumpaankin suuntaan. Kävelyetäisyydeltä löytyvät Jokioisten keskustan palvelut, maa- 8 talouden esittelypuisto Elonkierto sekä Jokioisten Tietotalon ravintola. Laite jaksoi kevyesti vetää kuuden hengen katettua rekivaunuakin perässään. Vuosi 2014 ei ole muutenkaan mikä tahansa Jokioisten museorautatien historiassa: nyt vietetään Höyryfestivaalien kymmenvuotisjuhlia! Festivaali on koonnut joka kesä suuren joukon sekä vanhojen koneiden käyttäjiä että ystäviä ja katselijoita, ja laitteiden työnäytöksiä on päässyt ihailemaan lähietäisyydeltä. heinäkuuta! Tapahtumasta kerrotaan Vanhat Koneet -lehdessä ja yhdistyksen sivuilla myöhemmin lisää. Matka taitettiin umpihangessa. Kuvan lumikissaa käytettiin muun muassa Tuckerin perheen huviretkil- lä Oregonin lumisen vuoriston huimiin maisemiin. Lumikissalla tehtiin myös 950 kilometrin keskitalven demonstraatioajo Mt. Hieman vartuttuaan hän joutui kulkemaan kouluun paksun hangen läpi ja tästä harmistuneena alkoi suunnitella koneita, joilla kulkemisesta saataisiin helpompaa. Topparoikat saapuvat osuudelle jo vuoden 2014 kesällä, mutta johtuen erityisesti ratapölkkyjen vaikeasta saatavuudesta radan kunnos- tus pääsee kunnolla vauhtiin vasta 2015 ja osuus avataan junaliikenteelle vuonna 2017. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Talven kestävä telatraktori Emmitt M. Kapearaiteisen rautatien tätä osuutta ei ole liikennöity vuosikymmeniin, joten sen kiskotus ja kaikki pölkyt on uusittava ja penkkoja vahvistettava. Tucker syntyi oregonilaiseen tukkikämppään vuonna 1892. Vaunuun on nyt talven aikana tehty ja tekeillä ikkunoita, listoitusten ja vaunun sisälakkauksen viimeistelyä, hattuhyllyjen tekoa ynnä muita loppusuoran töitä. Mutta yhtä hyvin sitä voitiin hyödyntää työkäytössä nietosten ja aurattujen teiden rajoittamatta, Oregonissa erämaata riitti silloin ja riittää edelleen. Samalla radan päätepisteeksi tulee vanha kulttuuriympäristö arvokkaine rakennuksineen. Kesään mennessä myös täyskunnostuksessa ollut Jokioisten Rautatien Tubizeveturi numero 4 (2365/1947) on valmiina käyttöön. Kuvassa oleva kaunotar on vuodelta 1942 ja valmistettu yhtiön tehtaassa Oregonissa. Yksi ensimmäisistä oli ”kelkka”, jossa oli neljä suksea ja pohjassa korkkiruuvi, joka työnsi kulkuneuvoa eteenpäin. Viimeisin laajennus, tai pitäisikö sanoa aiemman tilan palautus, on Jokioisissa eteläisimmän radan osan kunnostus liikenteelle Loimijoen rantaan saakka. Jokioisten museorautatie toivottaakin kaikki masinistit tervetulleiksi osallistumaan juhlahöyryfestivaaleille 26.-27. Chastalta Pohjois-Kalifor- niasta Mt. Vanhoja koneita käyttäjineen voi kuitenkin jo nyt ilmoittaa mukaan osoitteeseen info@jokioistenmuseorautatie.fi.. Talven kuluessa jatkuu Minkiöllä museorautatien verstaalla Hyvinkää–Karkkila-radan vaunun numero 2 entisöinti. Tämä osoittautui kuitenkin epäkäytännölliseksi ja Tucker päätyi suunnittelemaan joukon parempia lumessaetenemiskulkuneuvoja, nyt tosissaan. Yritys valmistaa edelleen monenlaisia järeitäkin lumikissoja. Samalla syntyi hänen elämäntyönsä eli Tucker Snow Mobile -yhtiö. Hoodiin Oregoniin
Edustavasti painettu teos sisältää 166 sivua ja on kaikin puolin viimeistelty. Neuvotteluja kärkevinkin äänenpainoin käytiin pitkään ja äänekkäästi ja lopulta vuonna 1936 raitiotiet saatiin ostettua kaupungille. Samaan aikaan oli uusittu sähkölaitoksella kaksi höyryvoimageneraattoria, joista ensivaihees- 01/14 sa saatiin tarvittava tasavirta vaunujen liikuttamiseen. Kirja lähtee liikkeelle esittelemällä Viipurin historian pikakurssina. Marraskuun 30. Viipurin raitiotiet on nimestään huolimatta myös hyvin kiteyttäen tehty käsikirjoitus Viipurin elämästä sellaisena kuin se kehittyi 1800-luvun lopusta näihin päiviin. Kun näistä oli selvitty, alkoi myös määrätietoinen raitioliikenteen kehittäminen ja jo vuonna 1924 matkustajia oli yli 10 miljoonaa. Kaupungin sisäisen liikenteen raitiotiet aiottiin alun perin täälläkin toteuttaa paikallisena hankkeena, mutta paikallinen yhtiö epäonnistui rahoituksen keräämisessä. Tarina on hyvin elävästi kerrottu tästä silloisen Suomen kansainvälisimmästä suuresta kaupungista. päivä 1939 kuitenkin katkaisi kehityksen – lopullisesti: Neuvostoliitto pommitti Viipuria ja myös raitiotie kärsi suuria vaurioita. kesäkuuta 1944 Neuvostoliiton omat ja amerikkalaiset panssarit taas jyräsivät suomalaiset ja raitiotiet saivat uuden isännän. Viipurin raitiotiet -kirjaesittely Kuluvan talven tärkeä kirjauutuus on Viipurin raitiotiet. 22. Kaiken toimeliaisuuden keskelläkin, tai ehkä juuri siitä johtuen, Viipurin kaupungilla tuntuu koko ajan olevan enemmän investoitavaa kuin mihin varat antavat myöten. Monipuoliset kartat ja piirrokset täydentävät kokonaisuutta. Kuten tositarinat yleensä, tämäkin on kirja on täynnä vaiheita, joista mielikuvitusta ei puuttunut. Kirja on edustava ja sopii sen takia hyvin esimerkiksi lahjaksi, mutta sitä voi myös lämpimästi suositella kaikille Viipurin historiasta ja raitioteistä kiinnostuneille. 9. Kuten arvattavissa on, samassa yhteydessä hyvin kannattavasta raitiotieyhtiöstä saatiin kertaheitolla kannattamaton. Tästä johtuen raitioteitä luomaan kutsuttiin Saksasta AEG, joka sai myös kaupungin sähkölaitoksen ja -verkon toteuttaakseen. Kirjan sadat laadukkaat kuvat tuovat kaupungin lukijan silmien eteen tunnelmineen juuri sellaisena kuin se oli. Kirja kulkee lukijan kanssa läpi Suomen itsenäistymisen ja sitä seuranneen vaikean sisällissodan jännitteen. Näistä asetelmista Rickheden lähtee kuvaamaan elämää Viipurissa 1800-luvun lopulla, kirjoittaen kaasu- ja sähkölaitoksen perustamisesta ja vaikeuksista kerätä sijoituspääomaa kaikkiin nopeasti muotoaan muuttavan kaupungin kehittämishankkeisiin kerralla. Kirja on siten suositeltavaa luettavaa kaikille tästä Suomen itäisestä isosta ja verrattoman kansainvälisestä kaupungista kiinnostuneille. Tämä on Per Rickhedenin elämäntyö, vai pitäisikö oikeammin sanoa ”elämänharrastus”. Lehtijuttuja rivien välistä ja Richedenin tulkintoja lukien päätyy sellaiseen tulokseen, että raitiotiet olisi kyllä saatu nostettua taas kukoistukseen, mutta yleinen leväperäisyys, huono ymmärrys ja osaamistaso aiheuttivat sen, että ennen niin vilkas kaupunki rappeutui ja jäi lopulta syrjään uuden isäntänsä takamaastoksi. Aivan lopussa etsitään vielä kadonneita aarteita ja tunnelmoidaan suomalaisella Viipurilla. Kaupunki olisi halunnut lunastaa raitiotiet itselleen, taaskin rahapulassa, ja AEG puolestaan olisi halunnut suuremman korvauksen investoinneistaan ja toimivasta raitiotiejärjestelmästä. Neuvostojoukkojen vyöryessä kaupunkiin nämä ensitöikseen muun muassa varastivat kuparisia ajojohtimia varmistaen hyvin hitaan palauttamisen. Jälkien korjaus ammattitaidottomilta pioneereilta kesti kuukausia ja edes osa verkostosta saatiin käyttöön vasta 23. Kesti ensi kesään ennen kuin liikenne saatiin toimimaan. Matkustajamäärän kasvaessa raitiovaunuja ja niiden perävaunuja, myös avoimia vaunuja kesäkeleille, otettiin käyttöön lisää ja yhä suurenevaa kaliberia. Kiitämme + Laadukas asian esittely ja jäsentely + Kirjan edustava yleisasu ja helppo luettavuus + Kattava kuvitus ja paljon karttoja Viipurin raitiotiet, Kustantaja Laaksonen 2013, noin 39 euroa. Kesän 1941 lopussa Viipuri oli taas suomalainen, mutta poltettu ja hävitetty. Kirja käy ajan lehtiartikkelien kautta havainnollisesti läpi kehitystä vaihe vaiheelta, siten että lukija kokee itse olevansa mukana seuraamassa tapahtumia. Nykylukija ei voi hetken luettuaan myöskään olla aprikoimatta, kuinka samanlaisten aiheiden parissa nytkin askaroidaan: kansainvälisten suuryritysten intressien ja paikallisen väestön tarpeiden yhteensovittamisessa, erilaisten ajalle tyypillisten sosiaalisten kysymysten ratkaisemisessa, kaupungin rakentamisessa niukoin varoin palvelemaan mahdollisimman hyvin sen asukkaita. Raitiotieverkosto saatiin kuitenkin lapioin ja höyryjyrin rakennettua ja ensimmäinen ASEA:n rakentama (Helsingistä ja Turustakin tuttu) vaunumalli huristeli pitkin metrin raideleveyksistä rautatietä vuonna 1912. elokuuta. 1930-luku toi mukanaan dramatiikkaa. Kirjan jälkimmäinen osa keskittyy teemoittain katselemaan Viipuria ja sen raitioteitä eri näkövinkkeleistä. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella Suomi oli aidosti kansainvälinen ja Viipuri oli tällöin kaikkien teiden ja vesiväylien risteyksessä, vähän myöhemmin myös rautatietä kulkevan vientireitin asemana
Sotaa, lentokohtauksia ja upeasti piirrettyjä vanhoja aikansa ihmekoneita on paljon. listoituksesta ja muista yksityiskohdista.. Alppitähti – Edelweiss – on tarinakokoelma ensimmäisen maailmansodan ajasta ja seuraa hyvin läheltä sen päähenkilöiden tuntemuksia. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Alppitähti - sarjakuvaesittely Pidätkö sarjakuvista, lentokoneista ja kaikenlaisista vanhoista koneista, jotka oli keksitty jo ensimmäisen maailmasodan pauhatessa. Kiitämme + vertaansa vailla olevia piirroksia + sujuvaa juonen kuljetusta + yksityiskohtaisia vanhojen lentokoneiden ja muiden koneiden kuvauksia Alppitähti – Osa 1: Valentine, Apali Oy 2012, noin 18 euroa. Pienet tarinat kietoutuvat punaiseksi langaksi, joka kantaa lukijaa läpi albumin hänen ihastellessa ranskalaisen Romain Hugaltin piirrosjälkeä. Austiniksi auton tunnistaa mm. 10 saattoi ostaa lähes kuka tahansa puoliilmaiseksi. Valmistus Saksassa loppui 1,8 miljoonan auton jälkeen vuonna 1967 ja tuotantolinja siirrettiin Brasiliaan, jossa viimeinen T2 on juuri rullannut tehtaasta ulos, 63 vuotta ensimmäisen valmistumisen jälkeen! PETTERI OLIKIN AUSTIN Viime vuoden viimeisen numeron Bedford-artikkeliin oli eksynyt väärä kuva; Vaasan Puhtaanapidon mainoskuvassa esiintyvä auto ei yhdennäköisyydestä huolimatta ole Bedford. VW-klassikko tiensä päässä Volkswagen on valmistanut vuodesta 1950 Transporterin ”tyyppi 2 T1:stä, kuten tämän koko maailman suosikkipikkubussin virallinen nimi kuuluu. Mutta ei ihmisiäkään ole unohdettu. Kiitos ystävälliselle lukijallemme, joka oli toimitukseen yhteydessä asian tiimoilta. Ei mikä tahansa Pariisi: tämä on täynnä sykettä ja tapahtumia ilman että niiden oikeellisuuteen otetaan kantaa. Heidän kokemuksiaan valotetaan välähdyksin rintaman juoksuhaudoista, henkilökuljetuspanssarista, ilmojen taistelujen tai tiedustelutehtävien kautta. Sarjakuvista, joiden kuvitus hakee vertaistaan, jotka kiehtovalla kuvituksellaan liimaavat katsojansa nenän kiinni kirjaan. Varmaan juuri sellainen sota-ajan kaupunki kuin se saattoi ollakin. Viime numeron Bedford-artikkeliin oli lipsahtanut väärän auton kuva. Pian kulkuneuvo sai myös hippibussi-liikanimen, syystäkin. Vehkeen tunnistaa Austiniksi mm. T2:ia kun oli juuri sopivaan aikaan jälkimarkkinoilla, jotta sen Mainio VW-bussi sopi mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin ja sellaisen saattoi nähdä jopa ambulanssina – muuallakin kuin Bond-elokuvassa. listoituksen, ajovalojen sekä peilien osalta. Tai tarinoilla joissa Pariisi levittäytyy lukijan silmien eteen häikäisevästi maalattuna vastakohdaksi rintaman liejulle ja lialle. Kun aiheena on sota kaikkine raakuuksineen, Pariisi ja sen sota-ajan elämä, 50-sivuista kirjaa voi suositella aikuisille ja jo riittävään ikään varttuneille
Kestotilaus 59 90 8 numeroa/vuosi Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 745000-1401 • PAL VKO 2014-11 6 414887 450003 14001 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND 1/2014 • Chevrolet–paloauto • Fordson major • ara-traktorikaivuri • John Deere model r • rottne Blondin 750 • sampo 10 • scania L50 943 27 ME! Rautaista luettavaa! RoTTne Blondin ´73 Seppiä ja MeSTaReiTa Kuin aiKaMaTKalla Pekka Tanskasen kunnostama metsäkone Matti Vihervirta taitaa tekniikan yksityiskohdat Kierros maan ainoalla traktoripurkamomuseolla Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi Kaikki ilmestyneet numerot nyt iPadissa! www.vanhatkoneet.fi Lataa Vanhat Koneet -sovellus App Storesta QR-koodilla. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, auraus- ja maaurakointikalustoa sekä muita vanhoja koneita. TrakToriT • kuorma-auToT • maanrakennuskoneeT • TapahTumaT n TVH-Fordso Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 01/2014 • Hinta 8,50€ Koneita menneiltä vuosikymmeniltä
12
TOINEN TULEMINEN CHEVROLET ’27 Perniön VPK entisöi 80-luvulla ’27 Chevroletin, joka muistuttaa palokunnalla aikoinaan hälytystehtävissä pitkään käytössä olleesta samankaltaisesta yksilöstä. Edellä kerrotusta huolimatta Perniön VPK:lla on ollut jo pitkään museoajoneuvona Chevrolet-paloauto, vieläpä vuosimallia ’27. 01/14 13. Someron Chevrolet ehti seistä VPK-toiminnassa mukana olleen Miettisen säilömänä ladossa vuosia, mutta ei ole tarkkaa tietoa kuinka kauan. Kuinka se sitten on mahdollista. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tapio Mäntyniemi P erniön vapaapalokuntaan 1935 hankitulle ja paloautoksi rakennetulle ’27 Chevroletille tapahtui pitkän päivän jälkeen samoin kuin monelle muulle kunniakkaasti palvelleelle paloautolle on käynyt. Parin vuosikymmenen pelastustehtävien täyteisen vuoden jälkeen ajoneuvon kohtalo oli vähemmän kunniakas: Chevrolet myytiin pois jossain vaiheessa 50-lukua. Joka tapauksessa niin pitkään, että itse autoharrastaja ehti siirtyä autuaammille harrastekentille 70-luvun lopussa. Palataan hetkeksi ajassa vuosikymmenien taakse. Esan mukaan lamppu ei juuri valaise, mutta on tyylikäs ja oli paikallaan autossa jo ennen kunnostuksen alkua. Milloin ja minne – siitä ei ole säilynyt tietoa, sillä mahdolliset myynnistä kertovat dokumentit ovat kadonneet jo aikapäiviä sitten. Pistoolinkahvamaisella vivulla suunnataan hakuvaloa. Asia vaati oikeita henkilöitä ja sopivia sattumia. Somerolta Perniöön Perniö Suunnilleen samoihin aikoihin, kun Perniössä hankittiin paloauton aihioksi Chevrolet, tehtiin reilut 50 kilometriä pohjoisempana Somerolla paikallisen VPK:n toimesta samanlainen hankinta. Kun Someron Letukka oli niin ikään suorittanut vuosien pitkän työrupeaman pelastustoimessa, ajautui se jossain vaiheessa perniöläiselle Antti Miettiselle, pioneerihenkeä osoittaneelle ehdalle mobilistille, vaikka moista titteliä ei takavuosikymmeninä juuri käytettykään
”On pojat teillä työmaa”, oli auton lahjoittaja Erkki Nummikin todennut Letukan äärellä, kun se otettiin ladon kätköistä helmikuiseen päivänvaloon vuonna 1983. Eräs Chevroletin kunnostuksessa mukana ollut henkilö oli Esa Tuominen, vuonna. CHEVROLET-PALOAUTO ”On pojat teillä työmaa”, heitti auton lahjoittaja kevättalvella 1983. Apua saatiin myös lähipaikkakunnilta, ja esimerkiksi silloiselta Teijon VPK:lta saatiin jotain puuttuvia osia. Tarinointi on tähän asti ollut osittain arvailujen varassa tarkkojen ajankohtien ja motiivien suhteen, mutta 80-luvun alkupuolelta eteenpäin juttumme päähenkilön vaiheet ovat tarkemmin tiedossa. Juhlavuoden kunniaksi Entisöintityön vetäjäksi ryhtyi Torsti Luntama, joka tuoreeltaan arvioi, että talkootyöllä kunnostettavan auton pariin löytyisi kyllä kunnostajia, mutta ongelmaksi muodostuisi varaosien saanti. Tätä mahdollisuutta tukee seuraava seikka: Nummi oli 14 Perniön VPK:n entinen päällikkö, joka tiesi palokunnallaan olleen ja sittemmin hävitetyn Letukan. Silti eräs yhä tänäänkin käytössä oleva aparaatti oli säädettävissä sopivalle taajuudelle – puskaradio. Niin tai näin, Nummi osti auton ja lahjoitti sen Perniön VPK:lle helmikuussa 1983. Tuolloin koko kansan tietoverkot olivat vasta atk-intoilijoiden päiväunia, joten tietojen vaihtaminen varaosista ja aihioista oli jotain aivan muuta kuin mihin tänään on mahdollisuuksia. Aikatavoitteena oli vuosi 1987, jolloin vietettäisiin Perniön VPK:n 70-vuotisjuhlia. Taustalla oli ajatus, että se entisöitäisiin Perniössä olleen Chevroletin mukaiseksi. Tavoite ei ollut kohtuullisen aihion myötä mahdoton, mutta silti kova. Voi tosin myös olla, että Nummi oli itse aktiivinen ja tiedusteli autoa perikunnalta. Miettisen säilömästä Letukasta ei 80-luvun alussa moni tiennyt, mutta eräs auton tulevan suunnan kannalta tärkeä henkilö tiesi. Moottorin suhteen auttoi auton mukana tullut toinen koneaihio. Niinpä osia löydettiin ja hankittiin sieltä täältä. Teollisuusneuvos Erkki Nummi oli kuulunut Miettisen tuttavapiiriin ja hänelle tarjottiin Miettisen perikunnan toimesta mahdollisuutta ostaa pölynpeittämä vanha paloauto, ’27 Chevrolet
Siinä vaiheessa, kun osien kunnostaminen ja kokoaminen oli edessä, niin meinasi porukalta loppua into.” Projekti kuitenkin jatkui ja eteni kohti lopputulosta, jonka piti muistuttaman mahdollisimman pitkälle Perniön alkuperäistä 01/14 Helmikuussa 1983 Someron VPK:n entinen Chevrolet sai julkisuutta paikallislehdistössä, kun ajoneuvoa nykäistiin päivänvaloon perniöläisestä ladosta. ”Muun muassa taksimiehenä uransa tehnyt Torsti johti entisöintiurakkaa, mutta apuna oli useampia kavereita. 1983 parikymppinen kaveri, mutta tuolloin jo kymmenisen vuotta toiminnassa mukana ollut vapaapalokuntalainen. Chevroletin kunnostus käynnistyi Esan mukaan suurella innostuksella ja puuhakkuudella. Letukan koosta nykypäivän palokalustoon verrattuna kertoo hyvin vieressä seisova Pe11 eli Viher-Vehmaksen korittama ’99 Scania. 15. ”Purkajia oli enemmän kuin kokoajia. Itse olin myös mukana hengailemassa, lähinnä sellaisena apumiehenä”, kertoo Esa, joka oli seuraamassa jo Letukan nyppäämistä esille perniöläisen ladon kätköistä
Yksi heistä oli isäni, joka paikallisella puusepänverstaalla teki puuosia. Esa nimittäin toimii Chevroletin luottokuljettajana, mikä käytännössä tarkoitta Letukan ohjastamista paraatiajoissa ja sen käyttämisestä katsastuksessa neljän vuoden välein. ”Alkuperäisessä oli alla peltivanteet ja takapään letkukehikko oli siinä isompi, mutta muutoin päällirakenteen hahmoon otettiin mallia alkuperäisestä.” Tekemistä riitti niin pelleissä kuin etenkin puuosissa, jotka Letukassa olivat lahonneet pahasti. Päällirakenteeksi syntyneet varustelaatikot jäivät tyhjiksi käytännön syistä. ”Ensimmäiselle kerralla vikaa haettiinkin pitkään”, hän naurahtaa.. Yleensäkin kunnostustyössä olivat apuna monet lähiseudun yrittäjät”, Esa muistaa. Kilometrejä Perniön avopaloautolle ei kerry paljon, Esan arvion mukaan ehkä kymmenen kilometrin vuosivauhtia, sillä Chevrolet viedään esimerkiksi paloautotapahtumiin kuorma-autokyydillä. ”Puukäsityöntaitajia tarvittiin. CHEVROLET-PALOAUTO punakukon taltuttajaa. Ja niin vain kävi, että pala palalta Letukan kunnostus eteni ja Perniön VPK:n juhlavuoden koittaessa voitiin tallista taluttaa hehkuvan punaisen maalipinnan ylleen saanut ryhdikäs vuosimallin 1927 Chevroletavopaloauto. Samasta syystä käsivoimin toimivaa ruiskua ei autoon perään ilmestynyt, ei tuolloin eikä myöhemminkään. Lisäksi autoa muistelivat sen kanssa toimineet aikalaiset, joita oli mukana entisöintiporukassa.” Pilkuntarkkaan kopioon alkuperäisestä ei ollut mahdollisuuksia eikä siihen kynsin hampain pyrittykään. ”Mallina oli muutama hämärä kuva alkuperäisestä Chevroletista. Painopisteen kannalta massaa olisi kertynyt väärään paikkaan ja toisaalta moottorikin selviää näin tehtävästään kunniakkaammin. 16 Esa Tuomiselle ovat Chevroletin metkut käyneet tutuiksi, joten kuvauskoeajolla tulleen tenän hän paikallisti nopeasti irronneeksi virranjakajan pyörijäksi. ”Korirakenteen päällä tulentorjunnasta muistuttavat tikaraput ja letkutelineet.” Kadonneiden tai kunnostuskelvottomien osien tilalle onnistuttiin haalimaan korvaavia osia. Toiset palokuntalaiset kiusaavatkin, että minä saan lähteä siinä vaiheessa Chevroletilla hälytykselle, jos en jostain syystä ehtisi muiden mukaan”, Esa hymyilee. Luottokuskin luotsaamana Siinä missä Esa omien sanojensa mukaan oli neljännesvuosisadan takaisessa kunnostuksessa mukana apurina, niin tänään hänellä on astetta tärkeämpi rooli Chevroletin suhteen. ”Vuonna 1987 auto saatiin katsastettua ja sen jälkeen rekisteröityä museoajoneuvoksi.” Näiden hallintalaitteiden kanssa saa nykyautoiluun tottunut olla tarkkana. Jarrupoljin vaikuttaa vain takapyöriin, ”kaasunastan” vieressä pieni starttipainike ja vaihteistona suorahampainen laatikko. ”Ei sillä kovin moni ole ajanut, mutta kunnostusta johtanut Torsti kokeili sitä vielä muutama vuosi sitten
Lisähaastetta tuo lattialla kaasupolkimen vieressä oleva starttinappula, jota pitää varoa ettei sirolla koon 45 kengällä vahingossa starttaa, kun pyrkii painamaan kaasua”, Esa luettelee Chevroletilla sompaamisessa huomioitavia ominaisuuksia. Isku 100, poraus 92 mm. Renkaat edessä 5.25-26, takana 5.00-30 ”Kaverit kiusaavat, että saan lähteä Chevroletilla hälytykselle, jos en ehdi muiden mukaan.” Letukan puikoissa vietetyt hetket ovat joka tapauksessa ikimuistoisia. 17. Vaikkei matkaa ole kilometreissä taittunut runsaasti, ovat Chevroletin temput käyneet Esalle vuosien aikana tutuiksi. Niille ehkä pitäisi keksiä jotain, mutta kromatakaan niitä ei voi”, Esa pohtii. Vanhat olivatkin olivat olleet auton alla jo sen ladossa seisoessa. MOOTTORI 4-sylinterinen 2,8-litrainen bensiinimoottori. Omapaino 1 400 kg. TEKNISET TIEDOT Alkujaan ”pakokaasupilli” sijaitsi piilossa auton alla, mutta kunnostuksessa se nostettiin näyttävämmin esille. ”Kyyti on hurjaa, kun on jarrut vaan takapyörissä. Mutta ei tähän voi oikein mitään lukitusliimaakaan laittaa, kun silloin tätä ei saisi myöhemmin purettua. ”Puulistoja kunnostettiin taannoin ja renkaat uusittiin, kun sopivan kokoiset paikallistettiin edellisten tilalle. Ja koska ohjaamossa on vanhan ajan mitoitus, niin ei meinaa oikein mahtua kiinteän penkin ja ratin väliin. ”Taannoin kun perustettiin uusi aluepelastuslaitos, johon Perniön VPK kuuluu, niin Chevrolet eriytettiin muutoksen ulkopuolelle, joten museoautomme tallipaikka säilyy Perniössä jatkossakin.” Tallin suojissa Letukan on hyvä olla, mistä käy esimerkkinä sen eheä olemus, vaikka varsinaisesti entisöinnistä on aikaa kohta 30 vuotta. Vaikka autoa pukeilla säilytetäänkin ajojen välillä, niin meno on aina alkuun vähän hyppeleväistä ennen kuin renkaat tasoittuvat. Maalipinta on edelleen hyvä vaikka onkin 80-luvulta, mutta alumiinisen lampunkehyksien kiiltopinnat ovat sen sijaan varsin kuluneet. VOIMANSIIRTO 3+1-vaihteinen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella, kuiva yksilevykytkin ALUSTA Edessä ja takana lehtijousitus, mekaaniset jarrut takapyörissä MITAT Pituus 490, leveys 170, akseliväli 315 cm. Ja suora laatikko kun on, niin voi vähän narista vaihtaessa. Esan mukaan urkuja ei kannata soittaa ylämäessä - silloin meno uhkaa hyytyä. Arvokkaasti eteenpäin Perniön VPK:n komea Chevrolet tulee jatkamaan palokunnan vahvuudessa tulevaisuudessakin. Toisaalta, kai elämän jälkiä saa ja kuulukin olla pian 90-vuotiaassa ja kolmisenkymmentä vuotta sitten entisöidyssä ajoneuvossa. Ensimmäisellä kerralla vikaa haettiin pitkään, mutta nyt tiesin mistä on kyse”, Esa selvittää Chevroletin nelisylinterisen kansiventtiilimoottorin ääressä. ”Joskus virranjakajasta lähtee pyörijä irti. Sen ansiosta auton kuvausretkellä iske01/14 neen käyntihäiriönkin syyn Esa arvasi saman tien
Jututimme museon historiaselvityksiä tekevää Martti Piltziä asiasta. Kangasala 18. MELKEIN SANKARI SIIS ITSEKIN FORDSON MAJOR JA SKOPOLIFT SK-11 ’53 Mobilian tieliikennemuseon kokoelmien kätköistä löytyy reippaankeltainen, mutta vuosikymmeniä jo kupeillaan kuljettava kauhatraktori
19
myös koppia myöden. rastoinnin jäljet, kuten kaikissa muissakin teknisissä ”Täsmälleen tämän koneen historiaa ei meillä ole härveleissä Suomessa. Ruskeaa näkyy saumois- on kyllä tehty ja kunnossa, mutta yhteenveto puuttuu. TVH:n itse määritmassa kunnossa. Sen puolesta kokonaan keltaiseksi maalattu ta puhuvat muutkin tekijät, kuten – sinistä kauhaa ja punaisia etukokonaan keltaiseksi Huono varastointi maalaaminen vanteita lukuun ottamatta tosin. lä oli hyvin varhaisessa vaiheessa laitteena ja TVH:n numerolla kaikkien koneiden maaTämäkin kone oli määräys 231540 varustettuna laitteen pilaamisesta keltaiseksi”, Piltz jatkaa. historia saattanut sisältää myöhemmissä vaiheissa Piltzin mukaan laitteen 231540, kuten monen muun- vaikkapa suolan lastauskoneena tai varalaitteena toikin Mobilian kokoelmista löytyvän tiekoneen historian mimista muualla kuin lentokentällä. 20. ta ja monesta kohtaa jo suorankin pellin keskeltä. Meillä on Kauempaa traktoria katsomalla ymmärtää kuitenkin dokumentit olemassa, ja todennäköisesti tämän sijoiepäsuhdan laitteessa: se on TVH:n väristä huolimat- tuspäätös on ollut lumensiirtohommissa. jälkien ohella myös huonon vaMihin väritys sitten viittaa. men tiepiirissä, ja siellä mitä suurimmalla todennäköiToisaalta, vaikka Fordson ei olisi ollut korroosiolle syydellä Lappeenrannan lentokentällä kunnossapito- altistuneena ensimmäisinä aktiivivuosinaan, on sen hommissa”, Martti Piltz kertoo. täisi kaiken logiikan mukaan olla ennen museolle Fordson on ollut tielaitoksen pefordsoninsininen kauttaaltaan, rinnekoneeksi merkitty jo vuosipäätymistään sillä tuohon aikaan ei vielä tieliikymmeniä sitten, mutta se ei ole kennekoneilta edellytetty keltaista lähinnä kaato laitetta säästänyt tämän paremhuomioväriä. muutenkaan maalattu tuohon ainäkyy niissä valitettavasti käytön kaan – väritys oli iloisen kirjavaa. FORDSON MAJOR Teksti: Arttu Toivonen • Kuvat: Jan-Erik Laine K eltainen Fordson Major on kerännyt vuosikymmen- koostaminen on vielä alkuvaiheessa – dokumentointi ten ajan päälleen patinaa. ”Ja se on kyllä hemmetinmoinen homma. paikkaa telemä punainen väri työkoneissa ”Vaikka ne olisivat olleet lenei paista oikeastaan mistään, eikä muistuttavissa tokenttien suolattomissa ja hietehtaalta saapuneita traktoreita koitushiekattomissa olosuhteissa, olosuhteissa. Tämäkin oli ennen museolle vielä selvitetty, mutta laitteen omistaja on ollut TVH. LentokentilVuodelta 1953 peräisin olevana jättää jälkensä. päätymistään lähinnä kaatopaikkaa muistuttavissa Alun perin laite on elämäntehtävänsä suorittanut Ky- olosuhteissa”, Piltz harmittelee