Kaikki hinnat sis. 3kpl työkalutaulutTyötason korkeus: 946mm. Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) 1kpl työkalukaappi / korkea. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Paino: 125kg. Mitat (leuan leveys x leukojen väli x syvyys): 156x162x102mm, paino 17kg. Mitat (leuan leveys x leukojen väli x syvyys): 155x152x88mm, paino 11kg. Puhalluskaapin etuseinässä suuri kaasujousitettu ovi. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. 259€ tuotenro 513137 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Huimasti voimaa! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 8/2022 • Hinta 10,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT LUMIKIITÄJÄ Kierrätysosista tehty moottorikelkka 60-luvulta HAASTAJAN TARINA Autotehtailija Austin traktorivalmistajana HYÖTYKÄYTÖSSÄ Yli 40-vuotias Leyland avaa talviset tiet 74 50 00 -2 20 8 • PA L V K O 20 23 -0 3 6 41 48 87 45 00 03 22 00 8 9 8 8 / 2 2 2 • Lu m ik iit ä jä • Le yl a n d 4 7 2 • Fe rg u so n TE A -2 • Jo h n D e e re 4 4 3 • G A Z -5 1 • M its u b is h i C a n te r. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm. Työtaso: 890x670mm. Kiinteään kiinnitykseen työpöytään. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. 1349€ tuotenro 513949 139€ tuotenro 506554 Ruuvipenkki, PRO 150mm Laadukas ruuvipenkki karkaistuilla pyälletyillä leuoilla. Musta vasaralakka. Ilmatarve: 300-750 l/min. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME www.TORAFORS.com www.TORAFORS.com Peltisepän setti Sisältää nahkasäkin ja kolme erikokoista pöykkistä puunuijaa. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. Säkin halkaisija 45cm. Mitat (leuan leveys x leukojen väli): 103x80mm, paino 11kg. Musta vasaralakka. Kiinteään kiinnitykseen työpöytään. Mitat (LxPxK) / yksi ramppi: 230x1790x80-440. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. levypaksuus 1,5x1,5 mm. Paino: 105kg. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. 2249€ tuotenro 513523 79€ tuotenro 506549 Siirrettävä saksinostin 2500kg Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. 1449€ tuotenro 532070 Hiekkapuhalluskaappi imurilla SBC350 Kahdella puhalluspistoolilla, 1 kpl kiinteästi asennettu jalkapolkimella ohjattava sekä ja 1 kpl käsikäyttöinen puhalluspistooli liipaisimella. Työpaine: 4-8 bar. Ruuvipenkki 150mm Laadukas ruuvipenkki karkaistuilla pyälletyillä leuoilla. 99€ tuotenro 506551 Ruuvipenkki, pyöreä 100mm Laadukas ruuvipenkki karkaistuilla pyälletyillä leuoilla, suljettu rakenne (ruuvi työntyy sylinterin sisältä ulospäin). Kiinteään kiinnitykseen työpöytään. Korkeus alas laskettuna: 80mm. Musta vasaralakka. Nostokyky: 2500 kg Suurin nostokorkeus: 490mm. Mitat (ovi avattuna): 95x90x182cm. Vaihdettavilla kärjillä. 100€ tuotenro 2649 Pistehitsauspihdit 230V Kannettava pistehitsauslaite erinomainen koritöihin, maks. Sisämitat: 94x59x56,5cm
Jokaisella autolla on tarina. Ennakkotilaa omasi jo tänään verkkokaupastamme supermarket.fi Viipale mediat mediat. Tilaa Klassikot verkossa: tilaa.viipalemediat.fi/klassikot Myynnissä Lehtipisteissä 8.12
Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Valmiiseen maailmaan syntynyt tuskin käsittää, mitä ennen pikkupajoissa ja kotitalleissa kyettiin valmistamaan. Seuraavaksi tehdään pikalevylle äänittämisen mahdollistava kaiverruslaite vanhoista kuulokkeista ja gramofonin osista. Kansanopistossa nikkaroitu kaappikello tai autotallissa väsätty vanerivene saattavat pienempien käsitöiden ohella sentään olla tuttuja. M U SE O VI R A ST O /K A N SA N TA IT EE N K U VA KO KO EL M A /E SK O A A LT O N EN 8/2022 3 Pääkirjoitus. Vuonna 1966 lehdessä oli lumikiitäjän eli moottorikelkan teko-ohjeet. Kävimme jututtamassa laitteen omistajaa. Niitä tehtiinkin jonkin verran, ja ainakin yksi sellainen löytyy toimintakuntoisena Laukaan suunnalta. Elektroniikasta kiinnostuneet ohjeistetaan raken ta maan amatöörivastaanotin ja mittauslähetin. Otetaan esimerkiksi Tekniikan Maailman numero 3/1953. Harrastekäyttöön tarvittavista pienoismoottoreista oli ennen pulaa, mutta kahden sivun mittaisten ohjeiden ja piirustusten avulla kätevä kaveri valmistaa itse oman pienoisdieselinsä. Kone itsessään voi hyvinkin olla sarjavalmisteinen, mutta esimerkiksi traktorin kohdalla hytti ja monet varusteet itse tehtyjä tai kyläsepän värkkäämiä. K U VA K R ED IIT IK SI : M U SE O VI R A ST O /K A N SA N TA IT EE N K U VA KO KO EL M A /E SK O A A LT O N EN TEE SE ITSE V anhojen työkoneiden ja niihin liittyvien kapistusten historiaa kaivellessa törmää usein yksin kappalein tai pieninä sarjoina vaatimattomissa oloissa valmistettuihin tuotteisiin. Ohjeet luettuaan osaa vapaalla kädellä pyöräytellä terää hiomakiveä vasten niin, että terään syntyy oikeat kulmat kutakin porattavaa materiaalia varten. Tarina hienojen valokuvien kera löytyy tästä lehdestä. Vanhoja tekeleitä on säilynyt näihin päiviin saakka, myös TM:n ohjeiden mukaan valmistettuja. Kotipuuseppä saa puolen sivun ohjeet kätevän kahvipöydän nikkarointiin. Mutta jo vanhoja tekniikan alan julkaisuja selaamalla aukeaa menneen ajan käsillä tekemisen kulttuuri eteen koko laajuudessaan. Valokuvauksesta innostuneet osaavat seuraavan sivun luettuaan muuttaa laatikkokameransa kinofilmille sopivaksi. Nämä kaikki ohjeet ovat siis yhden ainoan numeron sivuilla. Kun terät ovat iskussa siirrytään vaikeampien töiden pariin. Nykyajan valmiiseen maailmaan syntynyt tuskin käsittää, mitä kaikkea ennen pikkupajoissa ja kotitalleissa kyettiin valmistamaan. Sen sivuilla itse tekemisen pariin opastus alkaa poranterän teroitusohjeilla
28 4 Tässä numerossa. 28 GAZ-51 1955 GAZ-51 oli ensimmäinen uusi sodanjälkeinen neuvostokuormuri, ja se eli hetken huippuaikaa Suomessakin. 22 Ferguson TEA-20 1948 Konekonkari Göran Sjöbergin harmaa-Fergun erikoisuus on banaanipuominen kuormaaja. 18 Leyland 472 Synchro 1981 O–P Kaartusen Leukku komennetaan tallistaan vain talvisin, kun on aurattavaa. Muistelemme, kuinka historian lingon pöllyttäessä ja talouden auran puskiessa kävi Leylandin. 26 John Deere 4430 1978 John Deeren pyöristynyt 30-suurtraktorisarja kantoi edeltävän malliston luomat menestyspaineet. Jokaiselle piltille piti hankkia oma traktori – ja muutama kone isännällekin. Raimo Murtomäen Canter on aito harrastepeli – kerran lohduttomaan kuntoon päässyt ja pieteetillä korjattu juhta, johon on vaikea saada osia. 60 12 22 KANNESSA 60 Seppiä ja mestareita Teuvo Mustajärvelle alkoi tulla ensin Massikoita ja sitten lapsenlapsia. KONE-ESITTELYT 12 Lumikiitäjä 1969 Tekniikan Maailman rakennusohjeen mukaan tehtiin Suomessa paljon moottorikelkkoja mutta harva on säilynyt. Risto Tuomaalan jenkki-Jontikka mannekiinina. Kuormain on traktorin tapaan englantilainen, mutta ei sellaista kotimaassaankaan usein tapaa. Väinö Sivulan lumikiitäjä viuhuu hangilla parinkymmenen vuoden levon jälkeen. Reino Lautala on entistänyt entistä halkoja paloautoa vain riittävästi. 34 Mitsubishi Canter 1987 Mitsun kevytkuormuri on hipsinyt museoikään
Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 44 Kun Härmälässä trukkeja tehtiin Vielä kerran lentokonetehtaalta kajahtaa. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. TILAAJAPALVELU Puh. 56 Traktorimuseo Windpassing, Itävalta Walter Andrä kokosi 70-luvulta asti traktoreita kotikonnuiltaan. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. ARKISTOJEN AARTEITA 40 Pultista pulpperiin Jylhävaaran konepaja toimi Valkeakosken Myllysaaressa kolme vuosikymmentä. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. TUTUT JA TURVALLISET 6 Pelit ja vehkeet Uutisia ja erikoisuuksia vanhojen romujen valtatieltä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Aimo Tenni, Pekka Stellberg, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Outi Mentula POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Olli J. Uudet määräykset näykivät eritoten kuorma-autopuolella. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 8/2022 56. Hänen poikansa Martin jatkaa soihdunkantoa yksityismuseossa. MUSEON OVET AUKI 52 Militariamuseo Karhumäki, Parkano Koneyrittäjä ja sota-ajoneuvojen keräilijä Vesa Friman lanasi kiviröykkiöön tasalaanin ja rakensi sota-aikaan keskittyvän museon. PITKIN POIKIN HISTORIAA 64 Kaiken maailman traktoreita Englantilainen autotehtailija Herbert Austin haastoi Henry Fordin traktoreiden massatuotannossa. Kuinkas sitten kävikään. Arkistokuvissa näemme valimoa, pulttitehdasta ja muutamia erikoistuotteita. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia pimeän keskeltä. Siirtokoneosaston puunkäsittelylinjalle marssitettiin myös trukit, kurottajat ja pyöräkuormaimet. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 70 Kuormuriasiaa sadan vuoden takaa Autojen rekisteröinti tuli pakolliseksi, alkoi autojen katsastus ja verotus, ja säädettiin painorajoitukset. 44 50 KÄYTIIN KEKKEREILLÄ 50 Auto e Moto de’Epoca, Padova, Italia Euroopan suurimmaksi mainitussa klassikkoajoneuvotapahtumassa oli esillä myös messevä traktorikattaus. 75 Markkinat Entisiä uutuuksia kaupan. Katalooki oli valtava
Tunturin laella Toinen tähtimerkki on tällä kertaa Tunturi. Mopo tulee taas! Jouluksi saadaan taas hitaiden moottoroitujen kaksipyöräisten lukemisto julki. Italialainen lavamopo Motom Motocarro taas on armoitetun mopokirjailija Jussi Muotialan kokoelmasta. Ari Yrjölän Super Sport on miehen oma vanha ajokki, jonka hän on nostalgiannälässään laittanut ykköskuntoon. Jukka Ovaskan kymmenen vuotta uudempi Solifer Minicross onkin jo kokonaan toista maata, nuorten kilpavehkeeksi muokattu ajokki. Käy se perhematkailu näinkin. Markku Vitikaisen yksilö on maailmalta takaisin sukuun haalittu isoisän ajokki. Kiersimme lounaista Suomea etsimässä Auranmaan mopedija ajoneuvoharrastajien eli Ama ry:n erikoisempia Tuntureita. Niitä ei kuitenkaan tehty Helsingissä tehtaalla vaan Janakkalassa navetassa. Juhaninhan muistamme muutaman numeron takaisena pärehöyläja maamoottorimestarina. Tuntureilla ajavat myös Hanna Klemola, Tom Tolvanen ja heidän tyttärensä Verona, joka on ollut ajotapahtumissa kolmevuotiaasta lähtien. Tulkoon valkeus Solifer-juttuja on tutuista tapauksista ja suurista salaisuuksista. Lehti esittelee nykyajan mopoharrastamisen monia kasvoja puolelta jos toiseltakin. Vielä tarjotaan visiitit mopomuseolle ja rompparille ja historiapuolelta opetukset Helkaman mikroautoista, apumoottoripolkupyörästä, kypäräpakosta, Vespan moposta, Amerikan mopoista ja Øglændin monista nimistä. Mopo-lehden kolmas numero pärisee mopoharrastusta ja -historiaa laidasta laitaan. Löytyi kuusi miestä ja mopoa, mukana muun muassa Turusta Gibraltarille vastikään pappiksella hurauttanut Roni Alho ja Tunturin vanhasta arkistosta kerhossa vastaava Henry Niemelä. Samaan Solikka-perheeseen solahtaa myös Suzuki PV-harrastaja Janne Kantola, jolta löytyy niin käyttö-PV, museo-PV kuin krossi-Suzukin koneella varustettu PV. Mopo löytyy lehtipisteeltä ja verkkokaupasta supermarket.fi 6 8/2022 No _ . Tapasimme toisen Minicross-mallin rakentajista, Erkki ”Eki” Pietolan, joka muisteli kisakoneen tekemistä. Sellainen on Martti Juvosella, taannoin tapaamallamme Valmet-harrastajalla. Uusi puolensadan kuution erikoisnumero huristaa lehtipisteille jälleen joulunalusaikaan. 98. Sirkka oli hieman siipirikko, mutta se alkoi Jalin käsissä taas sirittää. Samalla tutut merkit syynätään niin ikään joka kantilta. Tapio Takalon ja Juhani Hietalan hienot ja harvinaiset Speed Superit vuodelta 1961 ovat esittelyssä. Putken täydeltä Myös muutama villi kortti jaetaan Mopon lukijan käteen. Jali Masalin sen sijaan hankki Hopperin, jollainen oli ollut hänen kaverillaan. Camping Automatic on KTM:n tekemä kevytmopo. Honda Monkey on tuttu värkki, mutta harvassa ovat ne 96-malliset, joilla on ajettu alle 50 kilometriä. Lisäksi saimme esittelyyn kaksi nuorisoTunturia, joista toinen on ilmeinen harrastevalinta, toinen ei niinkään. V iipalemedian kustantama ja Vanhoista Koneistakin tutun porukan tekemä Mopolehti on ilmestynyt kerran vuodessa kahtena viime vuonna
Kiitos Heikille kuvista! 8/2022 7 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA. Lanan värikin on oikea Massikan-punainen. Terien muotoiluun tarvittiin konepajaa ja MF-tarra tilattiin, muutoin on lana luotu itse. MASSIKAN LANA Tehdään niitä Massikoita Satakunnassakin. Heikki otti vuosikaudet nurkissa lojuneen palkkirungon ja kylvökoneen pyörät lähtökohdaksi ja lisäili siihen muuta vanhaa ja vähän uuttakin. Perinteisesti joulupukin terveisiä meille lähettänyt Heikki Seppäkoski Honkajoelta raottaa tällä kertaa pukinpajan sijasta ovea omaan verstaaseensa, ja siellähän on syntynyt Massey Ferguson -tielana
Juttuvinkkejä saa mitä kernaimmin liittää palautteiden kylkeen. Arvomme viiden vastanneen kesken palkintopaketin, jossa on Vanhojen Koneiden oheistuotteita ja Viipalemedian muita julkaisuja. Nyt ne pahanlemmon haaskalinnut tulevat kaksinkertaisin joukoin meidän tilalle, jossa vielä seisovat kykkäät... 98. Mikä on jäänyt kokonaan käsittelemättä. Nyt pyydämme ensimmäisestä sadasta lehdestä palautetta. TEKIJÄN SUUSTA Se ruoja korjaa viljan todella niin talteen, ettei vareksillakaan ole tämän jälkeen Mikkolan pelloille asiaa... Lähetä meille palautteesi joko kirjepostilla osoitteeseen Vanhat Koneet PL 350 65101 Vaasa tai sähköpostilla osoitteeseen toimitus@vanhatkoneet.fi Kirjoita postiisi tunnus ” arvonta” ja vastaa helmikuun alkuun mennessä niin osallistut arvontaan. Mitä liian vähän. Se onkin paras keino vaikuttaa sisältöön, sillä edelleen suurin osa lehden jutuista tehdään harrastajien vihjeiden perusteella. Kiitämme kaikkia lukijoita, niin alusta asti löylyä heittäneitä kuin kesken pöhinää sisään pöllähtäneitä ja vain satunnaisesti lauteilla käyneitä. Oletko jäänyt kaipaamaan vanhoista numeroista jotakin. 8 8/2022 No _ . Mitä on ollut liiaksi. VANHA TURPEENPUSKIJA UUTISESSA LEIKKUUPUIMURIN KÄYTTÄMISESTÄ LOIMAALLA AAMULEHTI 18.8.1938 Kymmenet täynnä! Vanhat Koneet -lehteä on tehty pian sata numeroa
Vuonna 1951 Petteristä tehtiin muuttoauto. Silloin sen päälle rakennettiin ohjaamon ylle kurottuva Luton-kori. Ens im mäi sen toi miv an die sel moo tto rin Rud olf Die sel in suu nni tel mie n poh jal ta. 5. VeePee lehtoon ja lammikkoon Ranskalainen Gilles Poncin tuli aikoinaan hankkineeksi huutokaupasta Atlantin toisella puolella valmistetun, sekä maalla että vedessä kulkevan kuusipyöräisen ajoneuvon. Jut hba cka n mar kki nat . Minä vuonna Yli-Kirran talonpoikaismuseolla Punkalaitumella oli ensi kerran Kaikkien aikojen maatalousnäyttely. 8. Vaihteita oli neljä eteen ja yksi taakse. Valmistus loppui vuonna 1993. 9. Mitä ovat Lokomon 60 A, 70 B ja 80 C. Uudessakaarlepyyssä on pidetty isot rompepäivät 70-luvulta asti. Mikä on romujuhlan nimi. 6. 4. Van han aja n päi vät . Minkä nimistä perinnetapahtumaa pidetään Jokelan kotiseutumuseolla Ruotsinkylässä. Aapeli, mööpelit ja Petteri Englantilainen muuttofirma Ables on kerännyt huomiota ja palkintojakin vanhalla kalustollaan. 6. VASTAUKSET 1.K yrö nm aan Maa tal ous mus eol la Iso ssa kyr öss ä. Kuusisylinterinen bensiinimoottori pääsee hiukan alle 30 hevosvoiman teholukemiin, joten toivottavasti muuttajalla on enimmäkseen höyhentyynyjä ja muoviastioita siirrettävänä. Se palveli ensi vuotensa Worcestershiren kreivikunnan sodan ajan maataloustyövaliokuntaa. 7. 199 2. Montako kertaa Oulaisissa on vietetty Waltakunnalliset weteraanikonepäivät. 5. Imanuel Lauster teki 1896 Saksassa eräät piirustukset. 1. Lad att ava n lyi jya kun . 10. Se oli 6x6-amfibi, jota kiskoi ketjuvedon välityksellä rättisitikan moottori. 10. Poncineja syntyi lisää, muun muassa 8x8-versio ja kaksi erilaista maastoautoa. Vuonna 2015 autoa on viimeksi entrattu, ja silloin sen pintaan on sutaistu myös Ablesin maalit. Pyörien ympäri sai kietaistua kumitelat varsinkin lumisia reittejä varten. 2. AULIS LASSILA LEA LAHTI 8/2022 9 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA Vanhaa && visaista visaista. Millainen kytkin on yleisin moottorisahoissa. Näitä ajoneuvoja markkinoitiin muun muassa erilaisiin pelastustoimiin, maanviljelykseen sekä tietysti hupikäyttöön. Missä järjestetään Sirpistä puimuriin -tapahtuma. Painoa vehkeellä oli 580 kilogrammaa. Mitä ovat huhmar eli mortteli ja siihen kuuluva petkel. Ablesin vuoden 1941 Bedford MLD oli alun perin lava-auto. Mitä Lauster piirsi. Ala sim ia. Auto jäi seisomaan ulos vuonna 1967, ja kun 1983 sitä ruvettiin entistämään, työtä riittikin seitsemäksi vuodeksi. Kes kip ako kyt kin 9. 8. Ensimmäinen Poncin-ajoneuvo oli vuonna 1981 päivänvalon nähnyt VP 2000. 4. Minkä tuotteen luxemburgilainen Henri Tudor jalosti kaupalliseen käyttöön. Huh mar eli mor tte li on sup pilo mai nen sur vin ast ia, ja pet kel on sur vin . 3. Viikonlopun ajelujen jälkeen vehje oli monesta paikkaa hajalla, ja Poncin päätti, että täytyy tehdä itse parempi. 7. 2. 25 litran tankilla ajeli kuudesta kahdeksaan tuntia. 3.2 9 ker taa
Moottori oli joko 12tai 24-volttinen. Moneen aikalaiseen verrattuna Forshagan etu oli se, että kuljettaja pystyi yksin hoitamaan sen käytön ohjaamosta käsin. 98. – Pahoittelemm e virhettä. Myöhemmin liike edusti monenlaisia koneita. OIKAISU Viime numerossa tällä palstalla muistettiin nelikymmenv uotiasta Masia eli maastokuorm a-auto Sisu SA 150:tä. Edustajan ydintoiminnalle sopivasti Forshaga toimi sähköllä. Norjalaiset National-lumiketjut olivat ainakin nimensä puolesta enemmän patriootin kirjoissa. Hiekoittimen rulla pyöri kiilahihnan välityksellä. Mutta edusti se tuon kansainväliseksi itseään kutsuvan firman tuotteiden lisäksi myös kansallisia tuotteita. Ja niinhän se oikein on: joskus täytyy ajatella itseään eikä vain muita. Sepeliä sähköllä Hedengrenin sähköliike perustettiin Helsingissä 1918. Oikean otsikon pitää siis olla ”Uutuuksia 40 vuotta sitten”. Sekä Hedengren että Forshaga ovat yhä olemassa, ja jälkimmäinen jatkaa hiekoitinlaitteden tekemistä. Ei pelkkää kansainvälistä Suomen Maanviljelijäin Kauppa edusti International Harvesterin koneita monet vuosikymmenet. Se oli lava-auton perälaudan tilalle asennettava laite. Jutun otsikkoon oli livahtanut ylimääräisiä kymmeniä. Hedengren mainosti, että kytkentä virtapiiriin tapahtui edullisesti perävaunukytkimellä. Hiekoitinta saattoi pitää paikallaan kesät talvet ja käyttää tavallisen perälaudan tapaan. Eräs 50-luvun lopun edustus oli ruotsalaisperäinen Forshaga-Hedoy-hiekoitin. 10 8/2022 No _
HÖYRYLAPIO LAULUMAILLA Rautatietä rakennetaan 1920-luvun alussa Suojärvelle Laatokan Karjalassa. MUSEOVIRASTO / HISTORIAN KUVAKOKOELMA / KARJALAN LIITON KOKOELMA HYVÄÄ JOULUA JA UUTTA VUOTTA VANHOJEN KONEIDEN YSTÄVILLE! 8/2022 11 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA 11
Lumikiitäjä on tehnyt monenlaista työtä puunajosta kaivurihuoltoon. Pari vuosikymmentä lepäillyt kelkka on taas uhmaamassa umpihankea. Laukaa 12. SIVULAN LUMIKIITÄJÄ OMATEKOINEN MOOTTORIKELKKA 1969 Väinö Sivula valmisti rakennusohjetta mukaillen kierrätysosista talvisen kulkuvälineen
Niistä voi käyttää vain jompaakumpaa tai ne voi myös kytkeä yhtä aikaa peräkkäin. Väinö Sivulan 60-luvulla rakentama kelkka on tehnyt vuosien mittaan monenlaista hommaa. Ainakin kerran TM:n mallista on voinut tehdä myös hyötykäyttöön kelpaavan ajokoneen. Moottori on luultavasti aivan 40-luvun lopulta. Kolmosvaihteellakin kiitäjä kiitää hyvällä alustalla neljääkymppiä. moottorikelkka – tai lumikiitäjä, kuten vehjettä lehdessä nimitettiin. Isoimmalla se menisi yli viittäkymppiä, mikä on jo liikaa tällaiselle jarruttomalle kulkupelille. Siis Keski-Suomen hangille. Suurin osa ohjeista on tainnut olla sähkötekniikan alalta, mutta ajoneuvojakin on opastettu rakentamaan. V anhaan hyvään aikaan Tekniikan Maailma -lehdessä oli paljon rakennusohjeita, ja julkaistaan niitä harvakseltaan vieläkin. Kuvassa Väinön veli Matti Sivula ja hänen poikansa Kari. Koneen kyljessä näkyy käynnistyspoljin. Mika Sivula on kuitenkin havainnut ratkaisusta olevan muutakin hyötyä. Aina harvakseltaan joku vanhempi konemies mainitsee, että sen ohjeen mukaan heilläkin tehtiin kelkka. Se on yhä tai paremmin sanoen jälleen ajokuntoinen. Näitä rakennelmia ei vain ole juurikaan säilynyt. Kiitäjän moottori on sama kuin TM:n rakentamassa kelkassa, venäläisen ICmoottoripyörän 350-kuutioinen kaksitahtimoottori. Lumikiitäjään kuuluu vetävä osa, jossa on moottori ja telat. Molempien runkopalkkien sisällä kulkee pakoputki. Kysessä on vuonna 1966 julkaistu moottorikelkan rakennusohje. Omena ei ole pudonnut kauas puusta, sillä myös Mikan isä Väinö Sivula oli enemmän kuin kallellaan koneenrakentamisen suuntaan. Sivulan kiitäjään on sekä istuimellinen ajoperävaunu että iso ahkio. Maskin ritilä on erilainen, ja nokalla nököttää ajovalo. Moni muistaa sen yhä hyvin. ”Kovassakaan pakkasessa ei tule ajaessa kylmä, mutta kädet kyllä puutuvat.” Väinö Sivula ja hänen tekemänsä ajopeli parikymmentä vuotta sitten. Esimerkiksi 70-luvulla neuvottiin, kuinka kuplavolkkarista tehdään rantakirppu. Mika ei ole aivan samaa mieltä. Tähän vetävään osaan kytketään jalaksellinen perävaunu, jossa kuljettaja istuu tai seisoo. ”Kun pakokaasut kiertävät rungossa, alavaunu pysyy sulana molemmilta puolilta.” Tekniikan Maailma sanoi lumikiitäjän ohjauksen olevan helppoa, kuin lastenvaunujen työntämistä. Moottorilta vetäville taaemmille telapyörille voima siirtyy moottoripyörän tapaan ketjulla ja rattailla. TM:n ohjeen mukaan runko toimii pakoputkena sen takia, että näin moottorin ääntä saadaan vaimennettua. Näitä vaunuja voi olla erilaisia. Yksi Väinön aikaansaannoksista oli Tekniikan Maailman ohjeen mukaan hieman muunnellen rakennettu Lumikiitäjän ensimmäinen versio. Moottoripyörän neljästä vaihteesta kolme pienintä on käytössä. Kuskin ranteesta kiinni Viime talvena kävimme Laukaassa katsomassa, kuinka Mika Sivula teki lumitöitä omatekoisella pikkutraktorillaan. ”Sen käsittely vaatii voimaa.” Teksti: Mika Rassi · Kuvat: Mika Rassi, Mika ja Tarmo Sivulan kotialbumi 13. Tuolloin lumikiitäjä oli viimeksi ajossa. Vaan Laukaassapa on
Mika Sivula sanoo, että lapset pääsivät hyvin nuorina ajamaan kiitäjällä. Sivulat veivät monena päivänä säkkejä metsään. Ja Mika jatkaa: ”Eihän se ole kuin kuskin ranteesta kiinni.” Kiitäjän työt Pauli Sivula oli aikoinaan mukana urakoimassa lumikiitäjällä. kuinka lumikiitäjän saisi rekisteröityä. ”Kotipihasta kaadettiin isoja puita 70–80-luvun vaihteessa. Tällä niitä vietiin sahalle. Poliisit sanoivat, että ei muuta kuin lähdet ajamaan.” Myöhemmin virkavalta tarjosi vielä työtäkin Väinölle ja kiitäjälle poliisien hiihtokilpailujen laduntekijänä. Kiinteistötyötä se oli koirankopin siirtäminenkin. Isoja puita on kiitäjällä juonnettu. Heitettiin vain tukkisakset kiinni, ja niistä lähti köysi.” 14 SIVULAN LUMIKIITÄJÄ. Pauli muistelee, että vielä presidentti Kekkonenkin tuli hiihtämään kiitäjän tekemälle ladulle. ”Vietiin apulantoja metsään. Kun metsäkone ei päässyt ajamaan suon yli, Väinö ja Pauli tamppasivat lunta lumikiitäjällä. Viskaalit olivat suurpiirteisiä. ”Kyllä se kääntyy puun ympärikin, niin jyrkän mutkan se tekee”, sanoo Väinön veli Pauli Sivula, joka on kiitäjän vanha tuttu hänkin. Varsinainen levitys tapahtui käsipelillä lumien sulettua. Kovassakaan pakkasessa ei tule ajaessa kylmä, mutta kädet kyllä puutuvat.” Toisaalta kelkka on hyvä etenemään vaikka syvässä sohjossakin. Ahkiolla haettiin se napa metsästä pois, korjattiin ja vietiin taas ahkiolla takaisin. Jos koneen sai käyntiin, sillä sai ajaa. ”Seuraavina vuosina lannoitteet levitti jo lentokone.” Mutta muuta työtä oli. Lumikiitäjälle ei kuitenkaan enää myöhemmin ollut samaa hommaa tarjolla. Vehje on kuitenkin niin kevyt, että sen saa helposti pyöräytettyä käsin ympäri. Väinö kävi kysymässä nimismieheltä, Ohjauslaitteet ovat kierrätystavaraa ja pääosin moottoripyörästä nekin. Pahin ajoalusta on paksu kerros höttöistä puuterilunta. Peruutusvaihdetta kelkassa ei ole, eikä sen rakenne oikein sellaista sallisikaan. Kokonaisten pöllien lisäksi kiitäjällä on kuljetettu monenkokoista puuta. Myös huoltoajoneuvona kiitäjä on palvellut. Kaasuvipu on samaan tyyliin palauttava kuin nykykelkoissa. ”Täristää. ”Kun lumet poljettiin, jäljet jäätyivät”, Pauli kertoo. Ja kaksi miestä oli vielä kyydissä”, Pauli kertoo. Ei sitä olisi muuten saanut, päälle satakiloista napaa.” Mika muistaa monet puunajot. Pauli Sivula muistelee: ”Toinen velipoika teki metsäautotietä Vehniällä, ja kaivinkoneeesta meni napa rikki. Seuraavana päivänä vietiin jo 500 kiloa vanhoissa jäljissä. ”Väinö kysyi, että passaako ajaa, kun ei ole lupia. Täristääkö. Istuin perässä ja pudotin säkkiä. Ajokonemiehinä Mika ja Tarmo Sivula. 300–350 kiloa vedettiin umpihankeen, kun oli tasaista seutua. Nykyinen vetokäynnistys on Mika Sivulan mielestä paljon kätevämpi kuin vanha polkustartti
Leipänsä Väinö hankki koneurakoinnilla, niin kaivurikuin vaikkapa salaojakonetyöllä. Kiitäjä huoltoajoneuvona. Lisäksi Väinö harrasti optisia laitteita. Väinön rakentama auto, kuljettajana Pauli Sivula. 8/2022 15. Aikomuksena oli tehdä Panhardin mallin mukaan aivan oikeakin auto, mutta työkiireiltä se jäi tekemättä. Pontikankeittäjä on yksi Väinön pulloteoksista. Sen ohessa Väinön mielikuvitus ja kädentaidot saivat monenlaisia ilmauksia. Pauli Sivula on ajanut lumikiitäjällä muun muassa lannoitteita metsään. Pikkuveljelleen Paulille Väinö rakensi puusta auton 40-luvun lopulla. Tämän innostuksen ansiosta lumikiitäjästäkin on otettu jo aikanaan paljon kuvia. Kun kaivurista hajosi napa kesken töiden eikä metsästä saanut muulla tavoin raskasta tavaraa pois, näppärä kelkka oli tarpeeseen. Hän teki itse muun muassa kaukoputken ja kameran. Erilaisia koriste-esineitä syntyi myös. Väinön konetyökuvia pääsemme ehkä tutkailemaan myöhemmin lisää. Väinö purki moottorin, otti kampiakselin mukaansa, hoiti sen kuntoon ja palasi korpeen kasaamaan moottoria. Kuparitauluja ja pullon sisään rakennettuja pienoismalleja. Väinöllä raksutti koko ajan V iisi vuotta sitten 86-vuotiaana kuollut Väinö Sivula teki paljon muutakin kuin yhden moottorikelkan
Ajovaunun istuimen alla on varaosia, työkaluja ja polttoaineen lisätankki. Väinö Sivula lisäsi moottorin kylkeen tuulettimen ja vaihtoi alkuperäisten sytytyslaitteiden tilalle magneeton. Ulostulo on rungon etuosassa, kiristettävän etummaisen telapyörän vieressä. 16 SIVULAN LUMIKIITÄJÄ. Telamatto on pantu niittaamalla kasaan. Pakokaasut menevät äänenvaimentimen kautta rungossa molemmin puolin kulkeviin putkiin. Moottoriremonttia on tehty keskellä metsää, joten tavaralaatikko on ollut hyvin tarpeellinen. Telapyörien keskellä pituussuunnassa kulkee telasuksi, joka ohjaa ja painaa teloja lumipintaa vasten
Moottoriremontit metsässä Lumikiitäjä oli seissyt kuusen alla 20 vuotta ajamatta, kun Mika Sivula viime talvena otti asiakseen saattaa sen taas elävien kirjoihin. Samassa testissä ollut Hus-Ski oli puolestaan selvästi vaikuttanut lumikiitäjän suunnitteluun. Pelkällä huhuilulla ei kelkka henkiin herännyt. Kylmä ei tule mutta kädet puutuvat, Mika Sivula puuskahtaa. Telakapula-aineeksi TM suositteli urheiluvälineja työkalupuuna paljon käytettyä hikkoria. ”Kaasuttajan siitä joutui purkamaan ja putsaamaan”, Mika sanoo. Hyvä saavutus öljytynnyreistä ja muista romuosista kyhätylle ajokille. Väinö kuitenkin vaihtoi sen myöhemmin pienkoneista tuttuun vetokäynnistykseen. Kokonaisesta moottoripyörästä sai lisäksi kahvat, tankin, hammaspyörän ja muita tarvikkeita kelkkaan. Hankalinta lumikiitäjällä on ajaa juuri tällaisessa syvässä puuterilumi kinoksessa. Ennen vasta osattiinkin. Hinta oli halpa, sillä samassa lehdessä reilua vuotta aiemmin numerossa 18/65 olleessa kelkkatestissä halvin vaihtoehto maksoi 2?380 markkaa. Väinö purki moottorin, otti kampiakselin mukaansa, hoiti sen kuntoon ja palasi korpeen kasaamaan moottoria. ”Tämä on paljon kätevämpi”, sanoo Mika. ”Kapuloita ja vara kaasutin ja mäntiä on ollut mukana”, Mika sanoo. ”Erään kerran minäkin olin pikkupoikana mukana, kun kone hajosi”, Mika muistaa. ”Jos se johonkin on hyytynyt, remontti on täytynyt tehdä paikan päällä.” Näin se on. TM oli löytänyt IC:n alan liikkeestä 50 markalla. Osattiin sitä ennenkin kierrättää. Mika Sivula sanoo, että IC:n sytytysvehkeet eivät tahtoneet aina toimia. Pytty otettiin pois ja vaihdettiin mäntä.” Aluksi kiitäjässä oli TM:n mallin mukainen poljinkäynnistys. ”Isä käytti tammea, minä panin mitä puuta sattui löytymään. ”Ei tarvitse nousta ja kiipeillä tuohon koneen kyljelle.” Telakumit on kerran vaihdettu 70-luvun loppupuolella. Myös Hus-Skissä oli erillinen veto-osa, jota kuljettaja käänteli sen perässä olevasta rekiosasta käsin, ja telastorakenne oli samanlainen. Kerran moottorista sitten hajosi kiertokanki keskellä metsää. Moottoripyörän omien sähköja kipinälaitteiden tilalle on vaihdettu magneettosytytys. Kelkka alle 500 markalla V uoden 1966 viimeisessä Tekniikan Maailman numerossa julkaistiin kuusisivuinen moottorikelkan rakennusohje. ”Vaikka moottoritila on suljettu, siellä kuitenkin pöllyää koko ajan lunta ja on kosteaa.” Väinön tekemä lumikiitäjä on vähintään yhtä hienostuneen näköinen kuin Tekniikan Maailman esikuva – ellei vähän hienompikin. Rakenteeseen oli otettu esikuvaa lähinnä panssarivaunusta. Lisäksi osa puisista telakapuloista piti vaihtaa. TM lupasi, että koko kelkan hinta jää alle 500 markan. Niinpä veto-osan pintapaine oli pieni, ja kelkan luvattiin kulkevan hyvin pehmeässäkin lumessa. Hus-Skin hinta oli 3?550 markkaa. Ainoa tarvittava erikoislaite oli sähköhitsausmuuntaja. ”Oltiin tuolla noin seitsemän kilometrin päässä. Muutoin niitä alkaa hajota enemmänkin.” Sivulan kiitäjän ajovaunussa on istuinosan alla työkalulaatikko ja varatankki. Tärkeintä on, että jokainen kapula on paikallaan, ettei jako mene sekaisin. Moottorina oli 350-kuutioinen IC-moottoripyörän kone vaihteistoineen. 8/2022 17. Vetoyksikkö oli edessä ilman kuljettajan kuormaa ja telapinta-ala suuri. Enemmän rahaa sai pulittaa raudoista, putkista, pelleistä ja telahihnasta, jos ne osti uutena kaupasta. Kun kellään muulla ei ollut vastaavaa ajopeliä, ei epäkuntoista kelkkaa saanut kuljetettua maastosta verstaalle. Vehjettä tosin nimitettiin lumikiitäjäksi ja pienoismoottorireeksi – suomenkielinen nimi ei ollut vielä vakiintunut. Ohjeessa sanottiin, että jo 250-kuutioisesta Jawasta saa tarpeeksi tehokkaan moottorin. Se oli epäkäytännöllinen Snöped, jota ajettiin sukset jalassa ja käännettiin kallistamalla
Alajärvi MENNEEN TALVEN LUMIA LEYLAND 472 1981 Olli-Pekka Kaartusen Leyland on pysynyt hyvässä työkunnossa, sillä sitä käytetään vain talvisin lumihommissa. Pannaan linko pyörimään ja palataan 80-luvun alkuun Leylandin viimeisiin vuosiin. 18
Vuosi 1974 energiakriiseineen ja lakkoineen merkitsi BL:n ensimmäistä kohtaloniskua. Papalla oli pula-aikana pilkekone, ja hän myi ohiajaville linja–autojen puukaasuttimiin polttoainetta. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Jäähdyttimen edessä on polttoainesäiliö ja akku. Hallituksen tarkoitus oli saada Leyland vetämään BMH ylös huipulle, mutta kävi juuri päinvastoin. Hirviöltä repäistään raaja Leyland-traktorit olivat loppuun asti taloudellisesti kannattava haara isoa British Leyland -konsernia. A lajärvellä vanhan valtatien varressa asuu Olli-Pekka Kaartunen. O-P:n isästäkin tuli automies, puutavara-auton kuljettaja, ja poika peri aikoinaan autohommat. Seuraavana vuonna yhtymä pakkokansallistettiin. Huomiotemppu tehtiin vain vähän reilu vuosi ennen kuin Leylandien valmistus loppui. Keskon kolmikymmenvuotinen Nuffieldja Leyland-edustus nimittäin alkoi vuonna 1952. Silloin British Motor Holdings ja Leyland Motors yhdistyivät brittihallituksen neuvosta eli käskystä. Kuten kuvitella saattaa, päällekkäisiä toimintoja oli paljon ja sisäinen kilpailu oli kovaa ja järjetöntä. Sodan jälkeen pappa hankki kuorma-auton ja alkoi ajaa rahtia. Maataloustraktoreiden tuotannossa sisäisesti johdonmukainen toiminta oli luonnostaan mahdollista. Molempiin yrityksiin oli ostettu muita putiikkeja vuosien mittaan. British Leyland syntyi 1968. Vuonna 1982 Leyland-traktoreista tuli Marshalleja ja niiden napanuora emoyhtiöön katkesi. Jo BMH:n ja sen edeltäjän BMC:n sisällä oli ollut keskinäistä kissanhännänvetoa, ja kun LM ja BMH vielä olivat kilpailleet keskenään, yhdistymisestä seurasi entistä enemmän sotkua. Liki sadasta eri yhtiöstä koostunut British Leyland organisoitiin aluksi niin epäonnisesti, että yhden tuotantopisteen lamautuminen pysäytti koko ketjun. Kaartunen on kytkenyt katolle, keulalle ja lokasuojiin lisävaloja. Paikka on sama, jolle O-P:n isoisä aikoinaan ennen sotia muutti. Otin mallia kylän pojanklopeilta, mies röhähtää. Ne joutuivat kuitenkin ensimmäisten joukossa tulilinjalle, kun vaikeista palasista kokoon kursitun yhtymähirviön toimintaan koetettiin kaoottisessa yhteiskunnassa saada tolkkua. Niiden tuotanto ja tuotekehitys jatkuivat British Leylandin aikana uudella Leyland-merkillä samassa tuotantopaikassa Skotlannin Bathgatessa. Yhdistymisvaiheessa Leyland oli menestyvä yhtiö mutta BMH jo tuolloin kuilun partaalla. Olli-Pekalla on myös isänsä Esko Kaartusen hankkima traktori, viimeisiä sinisiä Leylandtraktoreita vuodelta 1981. Sivupellit eivät etulevyasennusten jälkeen enää helposti aukea, mutta onneksi akku otetaankin Leylandeissa esiin alakautta pohjan salpa avaamalla. Katsotaan nyt kuitenkin tarinan viimeisiä lukuja. Mutta ei tänä vuonna juhlita vain murheellisia pyöreitä vuosia. Todennäköisesti se on valmistunut jo vuoden 1980 puolella. Niinpä iso osa brittiläistä ajoneuvoteollisuutta koetti pitää varpaansa kuivana uuden sateenvarjoyhtymän alla. Jotain muutakin on peritty. Leyland Motors ei ollut niitä valmistanut, ja BMH teki vain Nuffield-traktoreita. 19. Suomessa virallinen maahantuonti päättyi siihen. Tämä haavoittuva rakenne oli erittäin kohtalokas 70-luvun työtaistelevassa Isossa-Britanniassa. Joulukuussa 1980 Leylandin vähintään horroksessa ollut markkinointiosasto nimittäin havahtui ja vaihtoi traktoreissa merkin alusta asti olleen sinisen maalin keltaiseen
Ulkona vain talvisin Loppuaikoina Leylandeihin tuli uudistusta toisen perään. Aluksi Sekura oli vain Suomeen tuoduissa Leylandeissa. Olli-Pekan isällä oli ennen Leylandia ollut takavetoinen traktori, sininen sekin mutta eri merkkinen. Huippuvuonna 1977 Leylandeja myytiin yli tuhat vain Britanniassa, Australiassa ja Suomessa. Silloin Leyland oli Suomen myydyin kuusisylinterisellä moottorilla varustettu traktori. Sekuran S80-ohjaamo oli aikansa huippua ja huomattava parannus edeltäviin Q-hytteihin verrattuna. Suomeen myös panostettiin esimerkiksi niin, että täkäläisiä hemmoteltiin aluksi ainoana markkina-alueena Sekuran hytillä 70–80-luvun taitteessa. Tukkuliikkeen konepuolella oli osattu ounastella pahinta, sillä Keskon uusi Zetortraktoreiden edustus oli tuotu julki loppuvuodesta 1980 ja jo vuonna 1982 tehtiin sopimus Deutz-Fahrin kanssa. Piti neliveto saada, ja isän serkku oli Seinäjoen Keskolla konemyyjänä.” Mittari on pysähtynyt, mutta O-P epäilee, ettei Leukulla ole viittätuhatta tuntia ajettu. Sen osti liikemies Charles Nickerson. Sen on meidän kylällä yksi kyläseppä tehnyt. Näillä ominaisuuksilla on varustettu OlliPekka Kaartusen 472 Synchro. Siihen ei sen paremmin isä kuin poika ollut kovin tyytyväinen lumihommissa. Mutta syrjäteitä sillä on monella lailla huoletonta ajaa. Silloin hän oli ostanut BL:ltä perinteisen brittiläisen Track Marshall -telatraktoriyhtiön. Levyosan on tehnyt täkäläinen Niskakankaan terästuote, joka teki aikoinaan kauhoja.” Perässä traktorissa on metsämallin linko, jonka sama seppä rakensi vähän myöhemmin. ”Ajoa on nykyään vain talvisaikaan. Suomi oli Leyland-vuosina vieläkin tärkeämpi markkina-alue kuin Nuffieldin aikaan 50–60-luvuilla. Leylandin loppu oli epäilemättä yhtäläinen pettymys niin traktorin kotimaassa kuin täällä meilläkin. Seurasi sarja yhtiön uudelleenjärjestelyjä, joiden yksi seuraus oli tuottavan mutta auttamattoman pienen traktoripuolen myyminen vuonna 1982. Nuffieldja Leyland-traktoreita tehtiin osapuilleen kolme ja puoli vuosikymmentä. Niin hankittiin neliveto-Leyland lumitraktoriksi, eikä sillä juuri muita töitä ole sitten tehtykään. Nostovarsi on kestänyt alusta asti, mutta nostolaitteen toinen kynkkä on pitänyt korvata oranssilla. Synkrovaihteisto saatiin 1978, ja vielä samana vuonna esiteltiin uusia nelivetomalleja useampaan teholuokkaan. ”Kylällä oli jollakulla tehdastekoinen linko, joka haettiin malliksi. Suomalaiselle Keskolle ehti tulla 30 vuotta täyteen noiden traktoreiden maahantuojana. 20 LEYLAND 472 SYNCHRO. Molemmista ovista pääsee sisään yhtä helposti. Olin silloin neljäntoista. Tässä on David Brownin perä.” Pihoja ei yhteen suuntaan heittävällä, isolla ja avoimella lingolla oikein voi aurata. ”Se on tehty siihen varmaan samana vuonna kuin traktori hankittiin. ”Isä on ostanut Leylandin uutena vuonna 1981. Sama heppu oli pari vuotta aiemmin jo käynyt kaupoilla British Leylandilla. Joskus alkuaikoina levyllä tasattiin vähän teitä, ja vieläkin sillä joskus levitetään kesäisin hiekkaa, mutta se on hyvin pientä.” Etulevy traktoriin tehtiin pian sen Alajärvelle saapumisen jälkeen. Nickersonin omistuksessa Leyland-traktorit nimettiin uudelleen Marshalleiksi ja niiden tuotanto siirrettiin pois Bathgaten tehtaalta Skotlannista