Jääkaappi sulautuu loistavasi autotalliin pitäen juomasi aina kylmänä ja käden ulottuvilla. Nostovarret ovat symmetrisiä ja niissä on myös puristumissuoja. Teho (hv): 5,5. Tilavuus (l): >70 U U TU U S! 2-pilarinostin 4000kg Hydraulinen kaksipilarinostin itselukkiutuvilla nostovarsilla henkilöautojen ja pienempien pakettiautojen nostoon. Hyllyn enimmäiskuorma noin 45 kg. työpaine (bar): 8. Nostimessa on molempien lukitussalvojen manuaalinen vapautus yhdellä vivulla, toisen pylvään ulkopuolelta. Hyllyjen välinen etäisyys hyllyjen pohjaan: 290 mm. 499€ tuotepaketti Epäkeskohiomakone imurilla Epäkeskohiomakone pölynimurilla pölytöntä hiontaa varten. Jännite (V): 400. Tilavuus (l): 200. Ilmantuotto (l/min): 495. Kun palteennostin on täytetty 8 baariin, se on valmis asetettavaksi vanteen reunaa vasten ja napin painalluksella kaikki säiliöstä tuleva ilma työntyy nopeasti ulos, laajentaen ja tiivistäen renkaan vanteen reunaa vasten rengas on siten valmis täytettäväksi loppuun normaalilla renkaantäyttöpistoolilla. Kaikki hinnat sis. Kaksi ylintä laatikkoa ovat normaaleja ja ne voidaan avata ja käyttää kuten mitä tahansa muuta laatikkoa, loput alla ovat vain visuaalista tarkoitusta varten ne piilottavat jääkaapin oven. 119€ tuotenro 541128 U U TU U S! 499€ tuotenro 541745 Työkaluvaunu jääkaapilla Jääkaappi, joka näyttää työkaluvaunulta. Korkeus: 2826 mm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Palteennostin 6 litraa ”Bazooka” Bazooka -mallinen kustannustehokas palteennostin renkaan reunan nostoon vannetta vasten korkealla ilmanpaineella. Neljä pyörää, joista kaksi kääntyviä & jarrullisia. Jääkaapissa on kahvat ja pyörät, joista kaksi on lukittavia, aivan kuten tavallisessa työkaluvaunussa joten sitä on helppo siirtää. Pilarien välinen etäisyys: 2830mm. Paino: (kg): 122. Kolme hyllyä. 2090€ tuotenro 543628 TA RJ O U S! TA RJ O U S! U U TU U S! Työkaluvaunu TC302 Työkalukärry, joka sopii täydellisesti esimerkiksi purkuvaunuksi. Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone (tuotenro 511068) tehokasta hiontaa varten kaikentyyppisille pinnoille. U U TU U S! 129€ tuotenro 505364 1190€ tuotenro 513925 Kompressori 5,5hv 200litraa Laadukas kompressori, joka sopii korjaamolle, autotalliin jne. KELTAISET PEURAT Kaksi Deeren kaivurikuormainta POLVELAN NIILO Kuljetusfirman nostalginen ’79 Volvo N1025 AURAT KIILTÄMÄÄN Kolme vanhan kaluston kyntötapahtumaa 74 50 00 -2 30 7 • PA L VK O 20 23 -4 9 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 7/2023 • Hinta 10,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT FORD KÖLN 1958 10 5 7/ 20 23 • Fo rd FK G 70 19 59 • G üld ne r A F 20 19 52 • Jo hn D ee re 10 10 W & 50 • R en au lt D 22 19 58 • Vo lv o N 10 19 79. Kolmivaiheisella suodatuksella varustetussa 30litran pölynimurissa (tuotenro 511060) on automaattinen käynnistysja pysäytystoiminto ilmakoneille ja sähkötyökaluille. Nostokapasiteetti: 4000 kg Nostokorkeus: 105-1880mm. Ohjausyksikössä on 24 V käyttöjärjestelmä. Täydellinen nostin autotalliin tai harrastetalliin. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Hyllyjen välinen etäisyys reunaan: 205 mm. Kompressorilohko valurautaisilla sylintereillä takaa hiljaisen toiminnan ja pitkän käyttöajan. Palteennostin on kädessä pidettävä laite, jossa on pistoolin kahva ja 6 litran säiliö, joka täytetään 8 baarin paineeseen. Mitat (LxSxK): 790x370x790 mm. Täydellinen korkeamman profiilin renkaiden asennukseen sekä renkaiden asennukseen leveille vanteille. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. Ylitysramppi (LxK): 290 x 33 mm. Kolmivaiheinen suodatus karkean suodatinpussin, vedenerottimen ja HEPA-suodattimien läpi vangitsee hienorakeisen pölyn, joka normaalisti menee takaisin ilmaan. Huoltovapaa alumiinisähkömoottori, säädettävä painekytkin kahdella ulostulolla, 200 litran säiliö. Varustettu tehokkaalla 400 V / 2200 W:n valurautamoottorilla. Ergonomisesti muotoiltu ja varustettu harjattomalla moottorilla, joka ylläpitää nopeuden tasaisena myös suurissa kuormituksissa. Käyttöjännite: 400 V, 3-vaihe. Maks
Lehtipisteis sä kautta maan! tilaa.viipale mediat.fi/k lassikot. Viipale mediat mediat Ennakkotilaa nyt! ODOTETTU ERIKOISJULKAISU ILMESTYY JOULUKUUSSA Tilaa omasi verkkokaupastamme supermarket.fi Osoita kamera lla —> Viipale mediat mediat Ennakkotilaa nyt! ODOTETTU ERIKOISJULKAISU ILMESTYY JOULUKUUSSA Tilaa omasi verkkokaupastamme supermarket.fi Osoita kamera lla —> Coupé ST ’84 TULEVA KLASSIKKO: Pieni ja kätevä Fiat Panda HIENOSTI SÄILYNYT ESPANJALAINEN: Seat Ibiza ’88 SUKKULA TŠEKKOSLOVAKIASTA: Tatraplan T600 ’52 AUTOINNOSTUS YHDISTÄÄ HARRASTAJAPERHE PIKKARAISET TINKIMÄTÖN HANKINTA MERCEDES-BENZ 220 SEB COUPÉ ’65 VARUSTELTU REILUSTI FORD ANGLIA 1200 ’66 7/2023 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 7/ 20 23 Fo rd An glia 12 00 ’66 • Fo rd Tra nsi t 10 ’81 • M erc ed esBe nz 22 SE b Co up é ’65 • Pe ug eo t 60 5 SV 3.0 ’90 • Se at Ibiz a 1.2 L ’88 • Ta tra Ta tra pla n T6 00 ’52 • To yo ta Ce lica Co up é ST ’84 36 84 80 -2 30 7 • PA L VK O 20 23 -4 6 Jokaisella autolla on tarina
Vanhat Koneet -lehden ytimessä on tekijöiden halu kerätä talteen ja jakaa tietoa ja tarinoita koneellistuvan Suomen vaiheista. Sitähän ihmiset isovanhemmiltaan kyselevät kaikkina aikoina. Tänään tavallisina koetut asiat ja sattumat eivät ehkä tunnu taltioimisen arvoisilta, mutta juuri niitä tarinoita tulevat sukupolvet aikanaan lumoutuneena kuuntelevat. Murrosaika oli värikästä, ja tarinoissa riittää käänteitä. Siivu kääntyy ja hiljainen tieto siirtyy tekijältä seuraavalle. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Ponnistelut tehdään muita ajatellen, menneiden sukupolvien kunniaksi ja aarteeksi tuleville sukupolville. ENTISAIKAA VAALIMASSA M ennyttä aikaa on taltioitu runsaasti, mutta kansallisen kulttuurin ja elämän kannalta usein kapeasta kulmasta käsin, värittäen ja valikoiden. Ajasta, jolloin traktorit ja kuorma-autot tulivat helpottamaan ja tehostamaan tilojen ja yritysten toimintaa. Kuinka ennen elettiin. Käymme tapahtumissa, joissa vanhoja muistellaan tekemällä kyntöhommia kuin silloin ennen. Kerromme yrittäjistä, jotka luotsaavat toimintaa nykyisyyden ehdoilla ja pitävät samalla elossa isiensä perintöä. Menneitä aikoja vaalitaan harrastajapiireissä monella tavalla. Ymmärrys syvenee, arvostus kasvaa, juuret lujittuvat. Onneksi emme ole arvoinemme yksin. Arjen tarinat ovat kuitenkin kaikkein kiinnostavimpia. Moni harrastaja mieltää toimintansa tärkeimmäksi päämääräksi oman kotiseudun, suvun tai sukuyrityksen historian tallentamisen ja perinteiden jatkamisen. Esinekokoelmia kerätään, koneita entisöidään, valokuvia ja tietoa taltioidaan. Arkinen elämä, kyläyhteisöt, pienet yritykset ja yksittäisten ihmisten saavutukset jäävät varjoon tai surkeimmillaan kokonaan tallentamatta, mikäli niistä ei ole seurannut jotakin erityistä ja suurta. Korvaamattomana apunamme ovat olleet ne ihmiset, jotka näkevät vaivaa entisajan säilymisen eteen. Ilon hetkiä ja sitkeää raadantaa, niukkoja vuosia ja yltäkylläisiä aikoja. SA -K U VA /A AV IK KO 7/2023 3 Pääkirjoitus. Ponnistelut tehdään muita ajatellen, menneiden sukupolvien kunniaksi ja aarteeksi tuleville sukupolville. Käsissäsi oleva numero on tuttuun tapaan pakattu täyteen tarinoita menneestä maailmasta ja menneiden aikojen vaalijoista. Menneitä muistellessa iäkkäiltä nuorille siirtyy tietoa perinteistä, tavoista, elinoloista, kielestä ja kulttuurista, työstä, elämästä ja ihmisistä
KÄYTIIN KEKKEREILLÄ 46 Veteraanitraktoreiden kyntöpäivä, Hollola Etelä-Suomen kiertävä kyntötapahtuma pidettiin PäijätHämeen vuoden kylässä. Syynissä kaksi Jontikan kaivurikuormaajaa. Museopaperit präntättiin viime keväänä. 34 Volvo N10 1979 Matti Polvela teki kopion perheensä kuljetusliikkeen Niilo-Volvosta. 4 Tässä numerossa. Välillä se tosin makasi raatona ja osasina sekä suulissa että kotomäen uumenissa. 24 John Deere 1010W & 500 60-luvun lusikka-haarukat eivät olleet kovin erilaisia ison meren takana. Merkin maahantuontia ei sen sijaan edes haltijan vaihto pelastanut. 52 Vanhan ajan kyntöpäivä, Loimaa Onkijoen kynnöillä rautapyörätraktorit ovat pääosassa. 12 18 24 28 KANNESSA 12 Güldner AF 20 1952 Risto Uusi-Salavan entisöimä traktori on ollut hänen kotitilallaan uudesta asti. KONE-ESITTELYT 18 Renault D22 1958 Seppo Grönroos pelasti työpaikaltaan harvinaisen Renun. ARKISTOJEN AARTEITA 40 Runnin konepaja Lauri Tenhunen mullisti säilörehun käsittelyn ja oli lähellä tehdä saman suorakylvölle sekä kuivalannan käsittelylle. 54 Rauta ja Petrooli, Hämeenlinna Kantolan tapahtumapuistossa juhlittiin 120-vuotiasta Fordia. 50 Aurojen kiillotuspäivä, Virttaa Hiekkamaassa kiillotettiin tänä vuonna myös hevosvetoista Fiskars Ysiä. 28 Ford FK G700 1959 Isän uusi kuormuri teki kymmenvuotiaaseen Taito Kainulaiseen niin suuren vaikutuksen, että samanlainen piti isona saada
TILAAJAPALVELU Puh. (03) 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Olli J. Materiaali: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 46 54 34 Matti Polvela teki hienon kopion oman talon vanhasta Niilo-Volvosta. 62 Seppiä ja mestareita Pasi Laakso otti isävainaansa jäljiltä haltuun rengasfirman ja huolitellun veteraanikoneiden kokoelman. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 72 AIV ja niittosilppurit Säilörehun tekoon kehittyi tarkoituksenmukainen koneketju vähitellen. 76 Markkinat Kerran uutta kaupan. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. PITKIN POIKIN HISTORIAA 66 Kaiken maailman traktoreita Traktoripioneeri Munktells jätti sadan vuoden aikana vahvan jäljen Skandinavian konepajakenttään. Ojanen, Kauko Ollila, Harri Onnila, Anne Ronkainen, Kari Ruusunen, Aimo Tenni, Pekka Stellberg, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Outi Mentula POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. MUSEON OVET AUKI 58 Tanskan Ferguson-museo Jyllantilaisella maatilalla sijaitsee Ferguson-fanien pyhiinvaelluskohde. (06) 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. TUTUT JA TURVALLISET 6 Pelit ja vehkeet Uutta, erikoista ja pientä palasta vanhojen koneiden maailmasta. 7/2023 62
I tsenäisen Suomen talouskehitystä käsittelevät kirjat ovat yleensä olleet nimenomaan suurten taloudellisten muutosten kuvauksia. Suomea jälleenrakennettiin vilkkaasti sotien jälkeen. Tämän lehden sivulla 72 kerrotaan siitä, kuinka rehunteko sittemmin koneellistui. Verotuksen muutokset, rahoituksen tukitoimet, vientitakuut, vientihankkeiden luototukset ja kilpailun tehostaminen ovat olleet omien yritysten perustamisen ohella valtion täsmätoimia teollisuuden elinvoimaisuuden ja kasvun eteen. Yrityksiä ja teollisuutta tarkemmin tutkittaessa on kirjoitettu joko suuryritysten tai sitten paikallisesti merkittävien pienempien yrittäjien historiaa. Sergei Nikolajeff, Juho Leino, Paavo V. M U SE O VI R A ST O / H IS TO R IA N K U VA KO KO EL M A / K A R JA LA N LI IT O N KO KO EL M A EI N O H EI N O N EN / H EL SI N G IN K A U PU N G IN M U SE O / O SU U SL IIK E EL A N N O N KO KO EL M A 6 7/2023 No _ . Kirjan painopiste on varhaisemmissa ajoissa ja sotien välisessä talousnousussa. Yrittäjien merkitystä väheksymättä kirja osoittaa sen, kuinka määrätietoisesti Suomen valtio yrittäjiään on tukenut ja sitä kautta rakentanut taloudellisen pohjan hyvinvoinnille. Kirja keskittyy uutta yritystoimintaa aloittaneisiin ja kehittäneisiin yrittäjiin mutta kuvaa myös erilaisten yritysten ja alojen merkitystä Suomen taloudelliselle kehitykselle. Lokakuun lopussa ilmestynyt laaja tietokirja Tienraivaajia ja jälleenrakentajia lähestyy aihetta toisin, ikään kuin molemmista suunnista. Artturi Ilmari Virtanen kehitti menetelmän rehunurmen säilöntään tuoreena, mutta muisti mainita Nobel-palkintonsa olevan kunnianosoitus Suomen maanviljelijöille, osuusmeijereille ja Valiolle. Näin AIV-rehua tehtiin 30-luvulla Kurkijoella. Suominen ja Marius Pedersen ovat esimerkkejä kaupan ja teollisuuden alan merkkihenkilöistä, joiden lähtökohdat ja toimintaympäristöt olivat hyvin erilaiset mutta joista kukin oli leimallisesti suomalainen yrittäjä. Kirjan keskiössä ovat kuitenkin yrittäjät, ihmiset, ja valtionyhtiöidenkin kohdalla kirja käsittelee tärkeitä toimijoita. Elämäntarinat isossa kuvassa Talousalan asiantuntijoiden kirjoittamassa teoksessa liikutaan siis yhtäältä yksittäisten yrittäjien elämäntarinoiden kuin talouselämän kokonaiskuvan tasolla. Tienraivaajia ja jälleenrakentajia Uutuuskirja esittelee suomalaisen teollisuuden ja talouden nousun eri toimialojen, suurten yritysten ja pienempien yrittäjien tarinoiden kautta. 105
Nyt esimerkiksi Lauri Junnila on saanut oman perehtyneen käsittelynsä tampellojen ja ahlströmien joukkoon. Tuomas Möttönen. Kirjassa ei arvioida kriittisesti sen kuvaamien ilmiöiden vaikutusta tai suhdetta nykyaikaan. Mutta aika aikaa kutakin, kukin polvi tavallaan. Suuryritysten sijaan tai ainakin niiden rinnalla tasavertaisina kirjassa esitellään pienempiä mutta omalle alalleen merkityksellisiä yrittäjiä. Yhden aiheena on Lauri Koivisto, pohjalainen autokaupan pioneeri ja koritehdas Penko Oy:n perustaja. Esimerkiksi monessa lähteessä jo piinallisen tarkkaan käsiteltyä sotakorvausteollisuutta ei käydä läpi liian yksityiskohtaisesti. Tienraivaajia ja jälleenrakentajia: suomalaista yrityshistoriaa itsenäistymisestä jälleenrakentamiseen. Niinpä teos itse välttyy jälkiviisaudelta. 7/2023 7 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA. Muitakin aiherajauksia aikakauden sisällä on tehty. Edelleen monien mielissä suurimpien ja mahtavimpien eli metsän ja metallin rinnalle nousevat tekstiilit, radiot, polkupyörät, kalusteet, sanomalehdet ja mainokset muutamia mainitaksemme. 543 sivua. Kuvassa Junnilan konepajan työntekijät vuonna 1950 Salossa, Lauri Junnila äärimmäisenä vasemmalla. Yksi oman lukunsa kirjaan saanut tekijä on Vanhojen Koneiden lukijoille epäilemättä hyvin tuttu Lauri Junnila, Junnilan konepajan perustaja ja Juko-maatalouskoneiden isä. Saattaa kuitenkin löytyä lukijoita, jotka eivät aina malta (ehkä hieman katkerinakin) olla ajattelematta, kuinka monen uutteran puuhamiehen ja oman alansa intohimoisen edelläkävijän elämäntyönä syntyneet yritykset on heidän jälkeensä hukattu maailman tuuliin kenties lyhytnäköisen rahanhimon tai itseisarvoisten yritysjärjestelyhalujen tähden. Esisanojensa lupauksen mukaisesti kirja palvelee tällaisenaan ja asenteettomasti myös tätä päivää, sillä uusien yrittäjien on hyvä tuntea entisaikojen tienraivaajat. Siellä ylletään jo perinteisesti jälleenrakennuksen aikana ymmärretyn 40ja 50-lukujen yli aina 80-luvulle asti muun muassa Armas Puoli matkan ja muiden voimakkaiden rakentajien matkassa. Pienempiä yrittäjiä on harvemmin esitelty suurten taloushistorioiden osana. Tienraivaajat ovat kirjan ehdottomassa pääosassa. Useimmiten sen ulkopuolelle mennään taaksepäin vähintään 1800-luvulle asti, isojen suomalaisyritysten syntyvaiheille ja talouskehityksen historiaan. Jälleenrakennusaika jää kirjassa lapsipuolen asemaan, sillä vaikka 1910–30-lukuja kuvataan pikkutarkasti, sodan jälkeisiä aikoja käsitellään pääosin pikakelauksella kirjan neljästä osasta viimeistä lukuun ottamatta. Raivaajat pääosassa Henkilölähtöinen lähestyminen ei tarkoita sitä, etteikö kirja antaisi laajaa kuvaa suomalaisen yrittäjyyden ja talouden monista kasvoista. Aviador Kustannus 2023. M AT TI LE M PO LA / SE IN Ä JO EN K IR JA ST O M YN Ä M Ä EN KO TI SE U TU A R K IS TO Tutkijatohtori Tuomas Möttönen on toimittanut kirjan ja kirjoittanut siihen useita artikkeleita, esimerkiksi Lauri Junnilan ja Aero Oy:n esittelyt. Kirjaan tarttuvan on hyvä pitää tuo aikarajaus mielessään. Vaikka Suomea nostettiin taloudellisesti tolpilleen muuttamalla agraarinen maa teollistuneeksi palveluyhteiskunnaksi, sekä tehtaita että palveluita synnytettiin pitkään juuri maaja metsätaloutta varten. Toim. Kirja on täynnä kiinnostavia yrittäjätarinoita. Kun ajatellaan kaikkea liiketaloustoimintaa, joka alkutuotantoon suuntautui jälleen rakennus aikana, vaikkapa vain koneiden tuotantoa, kauppaa ja huoltoa, voidaan huoletta sanoa, että auroiksi on taottu Suomessa paljon muutakin kuin miekkoja. Teoksen alaotsikko on suomalaista yrityshistoriaa itsenäistymisestä jälleenrakentamiseen. Mynämäen merkkimiehen laaja henkilöartikkeli tulee yhtenä monista osoittaneeksi erään tosiseikan Suomen talouden kasvuajoista. Eikä se tarkkaan ottaen omaehtoisen yritystoiminnan piiriin kuulunutkaan vaikka talouskehitykseen voimakkaasti vaikuttikin. Kirja on myös hyvä hakuteos, mitä tulee toisiinsa sulautuneiden tai toisistaan irronneiden teollisuusyritysten sukupuiden hahmottamiseen
Jotenkin tutulta tuntuu myös asiakas palveluautomaatti, joka ei kykene kunnon keskusteluun ihmisen kanssa. Družbasta robottiin Hurja neuvostoliittolainen moottorisaha syntyi leirivankien yhteistyönä. Tuomionsa istuttuaan Kabur toimi lyhyen aikaa Moskovassa merentutkimuksen instituutissa. Kabur pohti tekoälyä ja tulevaa tietotekniikkaa jo vuosikymmeniä sitten. V irolainen Boris Kabur (1917–2002) oli monien kansanryhmien palveluksessa. Suomessakin Družban 59-mallia myytiin 50–60-luvun taitteessa ennen kuin se lopullisesti kiellettiin teknisten vajavaisuuksien ja turvattomuuden tähden. Vuodet 1947–1954 kuluivat kuitenkin vankileirillä Siperiassa. Hän kirjoitti suositun lasten tieteisnäytelmän, käänsi viroksi historiallisia klassikkokirjoja ja oli mukana kehittämässä rajua työvälinettä metsureille. Tähtäimessä olivat vielä lääketieteen ja filosofian tutkinnot. Sodasta ja uudesta poliittisesta tilanteesta huolimatta hän ehti suorittaa 1941 Tartossa maisterin tutkinnon fysiikassa. Puutteistaan huolimatta krouvi sahahelpotti raskaita metsätöitä ja pelasti monen työleirillä raataneen hengen. Kabur käänsi viron kielelle kirjallisuutta pääasiassa englannin, venäjän ja armenian kielistä. Erityisen läheinen tieteenala oli kybernetiikka, koneiden ja elävien olentojen viestintäjärjestelmät. 1950-luvun puolivälissä tuotantoon tullut saha edustaa kömpelöä mutta varmatoimista neuvostoteknologiaa. Neuvostoliitossa ja vielä liittovaltion hajottuakin tästä sahatyypistä sen sijaan tehtiin aina vain uusia versioita. Kabur sai myöhemmin kiitoskirjeitä eloonjääneiltä. 24. Saattoi siinä olla tervettä itsesuojeluvaistoakin. vuosisadalle sijoittuva Kosmose rannavetes (1966) taas on toimintaromaani, jossa keinokuut valaisevat ja lentoliikennettä hoitavat raketit. Družbaa kehittämässä oli siis lahjakas mies. TU G LA SSE U R A N A R K IS TO 8 7/2023 No _ . Kaburin käännöksiä ovat muun muassa Mary Shelleyn kauhuklassikko Frankenstein ja sumerilaiseepos Gilgameš. 105. Viroon palattuaan Kabur sai fysiikan opettajan viran, mutta menetti sen vankilataustan tultua ilmi. Opinnot keskeytyivät, kun Kabur joutui keväällä 1945 vuodeksi vankilaan syytettynä ”neuvostovastaisesta agitaatiosta”. Ropsia esitettiin teattereissa ympäri maailmaa, Suomessakin, ja Suomessa tehtiin Ropsista myös tv-sarjat. Kabur itse ei omistanut Družbaa, vaan ruumiilliseen työhön tottuneena hän käytti ennemmin käsityökaluja. Rops on ihmisen kaltainen robotti, koulupoika Jürin kaksoisolento, jonka toilailut menevät Jürin tiliin. Kaburin kuvittelema tekniikka ennakoi nykyaikaa ällistyttävän hyvin. Ihmisen ja koneen suhdetta hän pohti sadun keinoin lastennäytelmissään Rops (1964) ja Rops aitab kõiki (1965). Yli kymmenkiloista sahaa käytettiin aina pystyasennossa, mutta terälaipan sai käännettyä joko pystytai vaaka-asentoon. Näin luonnontieteilijästä tuli omien sanojensa mukaan pakosta vapaa kirjailija ja kääntäjä. Boris Kabur oli yksi leirivangeista, jotka suunnittelivat neuvostosahan prototyypin. Hänen kanssaan samalle vankileirille oli sijoitettu muitakin epäsuosioon joutuneita tieteilijöitä, joiden yhteistyön tulos oli moottorisaha Družba. Yksi sen kehittäjistä oli virolainen kirjailija Boris Kabur, joka haaveili paljon sahaa hienostuneemmasta teknologiasta. Kabur oli syntynyt Tallinnassa. Družba 57 on Matti Kivistön kokoelmasta. Kirjailijana Kaburia kiehtoi tulevaisuus. Kertomuksessa pidetään kansainvälisiä etäkokouksia, viestitään ranne kello radioilla ja kokonaisen kirjaston sisältö mahtuu matkalaukussa kulkevaan muistiin
Minkä konepajayrityksen Werner Ryselin perusti 1916 Tampereelle. Myl lyk osk i 3. Metalli vahvistui Suomessa jo ennen sotakorvausaikaa. Run nin kon epa jan 5. Millä nimellä vuonna 1898 perustettu Paraisten Kalkkivuori Osakeyhtiö nykyään tunnetaan. Par tek 2. 10. Minkä toisen autoliikkeen johtajat perustivat Vehon 30-luvun lopulla. Tähtinä loistavat kotimaisten valmistajien legendaariset korttelinkiertäjät Tunturi DX sekä Solifer GT. 2. 3. 6. Uuden Mopo-lehden sivuilla nähdään pirteitä päristimiä 50-luvun poljinvehkeistä 80-luvun nahkatakkijätkien suosimiin sporttilaitteisiin. Pyöräkellari Oy alkoi tehdä polkupyöriä 1922. Mutta kyllä siitä lopulta tolkku otettiin: kyseessä on Orasvuon Konepajan valmistama malli 8060. Mikä oli yrityksen pyörien merkki. Mopolukemisto tulossa Joulukuussa ilmestyy Vanhoja Koneita julkaisevan Viipalemedian neljäs kaksitahdilta käryävä erikoisjulkaisu. Mikä metsäteollisuusyhtiö yhdistyi Yhtyneisiin Paperitehtaisiin 1920 ja irtosi siitä 1952. 9. Kur pan kon epa ja 6. Wär tsi lä 9. 10. VASTAUKSET 1. 8. Minkä konetehtaan perustaja ja johtaja oli Lauri Tenhunen. Nik ola jeffi n TRUKKI TUNNETTIIN Viime numeron sivulla 81 oli ruostemieheltäm me Joona Hammilta tunnistamatta jäänyt trukki. Mihin tarkoitukseen Pohjolan Liikenne perustettiin. Minä vuonna Suomen Autoteollisuus ja Vanajan Autotehdas yhdistyivät. 1. Mikä oli Suomen suurin metalliteollisuuden yritys ja samalla suurin teollisuusyritys vuonna 1938. 4. 196 8 4. Julkaisu on ennakkotilattavissa kustantajan verkkopuodissa www.supermarket.fi. Tun tur i 7. Hoi tam aan väl ira uha n aja n liik enn ett ä Pet sam on Liin aha mar in sat am aan . Kiitoksia tunnistusavusta Mäntsälään Sälinkään kylään! 7/2023 9 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA Vanhaa && visaista visaista. Ennakkoon tilanneet saavat oman lukupakettinsa reilusti ennen lehden ilmestymistä lähikaupan valikoimiin. 8. On viritettyjä ja vakiokuntoisia, entisöityjä ja patinoituneita säilymiä, skootteria ja pappavehkeitä ynnä ties mitä muuta. Lok om on. Erikoisuuksien joukosta löytyvät muun muassa kyläsepän nikkaroimalla sääsuojalla varustettu klassikko ja itäsaksalaisilta aikoinaan unohtunut skootteri. 5. 7. Millä salaojakoneista tutulla nimellä henkilönostimia valmistava Dinolift tunnettiin aiemmin
Yrityksestä tuli Lokomo-, Lännen-, NordVerk-, Mattsson-, Vammasja Veekmas-tiehöylien tuoteoikeuksien omistaja. Esa oli aloittanut tiehöyläurakoinnin vuonna 1974, ja saman vuosikymmenen loppupuolella hän alkoi kunnostaa vanhojen höyliä myyntikuntoon. Virolainen veti edestä ensin Neuvosto-Virossa tehtiin suuren ja mahtavan maan ensimmäinen etuvetoinen auto. Tuloksena oli, että sitä pidettiin ajettavuudeltaan hyvänä mutta vain maantieolosuhteissa. Sama yritys toimii nykyään nimellä Auto Metall EST AS. Sarjavalmistukseen ei kuitenkaan päästy, sillä itäsaksalaisia Multicareja alettiin tuoda samoja tehtäviä varten. Hyvää viimeistä matkaa Esalle teistä tasaisimmalla! 1 AJASTA KARANNEET 2 Eeteen noin nelikymmenkiloinen lasikuituohjaamo oli neljällä pultilla kiinni. Vähitellen oma valmistus lisääntyi, hylkyhöylistä käytettiin enää runko, ja 2000-luvun alussa alettiin valmistaa kokonaan itse tehtyjä höyliä. Itänaapurin kuorma-autot olivat kaikki verrattain suuria, kömpelöitä ja kalliitakin kaupunkiajoihin. Esimerkiksi kaivoskäyttöön tarkoitetut erikoishöylät tulivat Veekmasin valikoimaan kysynnän myötä. Vuosina 1967–70 varikolla tehtiin nelisenkymmentä autoa. ET-600:aa valmistanut osuuskauppojen autovarikko teki myös takalaitanostimia ja loihtipa se vuonna 1970 sähköauton prototyypinkin. Hänen entisöimänsä Ford F6 -kuormuri ja tekijä itse esiteltiin Vanhojen Koneiden numerossa 7/2018. 10 7/2023 No _ . Kun lastia sai latoa lavalle 600 kilogrammaa, auton paino miltei kaksinkertaistui täydellä kuormalla. Autoa koeteltiin 20 000 kilometrin verran niin Moskovassa kuin Krimin vuorien serpentiiniteillä. Esa Halttunen kehitti höyliä jatkuvasti asiakkaiden tarpeiden mukaan. Niinpä Viron osuuskauppojen liiton autovarikolla alettiin suunnitella kevyttä lava-autoa, jonka kantavuus olisi 500–600 kiloa. Esa oli myös intohimoinen vanhojen koneiden ja ajoneuvojen harrastaja. Auto oli ensimmäinen neuvostoliittolainen pienessäkään sarjassa valmistettu etuveto, eikä toista maantieajoon tarkoitettua etuvetoista autoa tehty ennen vuonna 1984 esiteltyä Lada Samaraa. Kun niistä irrotti kaksi, sai kopin kipattua moottorin päältä. Niihinhän se oli alun alkaen suunniteltukin. Ne olivat suhteellisen halpoja, alle puolet Mossen hinnasta. 105. Sen 30-hevosvoimainen bensiinimoottori hyrisi kaksipaikkaisen lasikuituohjaamon alla. Prototyyppi autosta ET-500 valmistui vuonna 1964, ja vuotta myöhemmin tehtiin kantavuudeltaan parempi ET-600. ET-600 oli vain 3,63 metriä pitkä, ja se painoi tyhjänä 746 kiloa. ESA HALTTUNEN (1947–2023) Veekmas Oy:n perustaja Esa Halttunen on kuollut syyskuun lopussa pitkäaikaiseen sairauteen. Pikkupakua valmistettiin vain pieni sarja. Aluksi Veekmas toi Ruotsista käytöstä poistettuja tiehöyliä, jotka peruskorjattiin. Erityisesti osuuskaupat olivat ketterän lava-auton tarpeessa. 60-luvun alussa Neuvostoliitossa ei ollut omasta takaa pientä ja näppärää tavarankuljetusajoneuvoa. Perheyritys Veekmas Oy perustettiin 1984. ET-600 kääntyi ympäri viiden metrin säteellä. Vuonna 2007 Veekmas osti Patria Vammas Oy:n tiehöylätoiminnot Suomessa ja Ruotsissa
K U VA T: SE RG EI PR O K U D IN -G O R SK I / KO N G R ES SI N K IR JA ST O HÖYRYVETURI AB-132 TODENNÄKÖISESTI AŠAN ASEMALLA TŠELJABINSKIN ALUEELLA VUONNA 1910. AB-SARJALAISTEN HUIPPUNOPEUS OLI 115 KILOMETRIÄ TUNNISSA, JA NE OLIVAT KUVAN OTTOHETKELLÄ VENÄJÄN RAUTATEIDEN NOPEIMPIA VETUREITA. SVEITSILÄISVALMISTEINEN KIVENNOSTOKONE SYVENTÄÄ VOLGAJOELTA SUOMENLAHDELLE KULKEVAA MARIAN KANAVISTOA VUONNA 1909. 7/2023 11 PIENIÄ PALASIA MEILTÄ JA MAAILMALTA 11. VETURI ON VALMISTUNUT EDELLISENÄ VUONNA
Teknisesti se oli edistyksellinen, mutta laatu ja kyvyt eivät kaikilta osin päätä huimaa. Koneen ominaisuudet olivat monelle pienelle saksalaismerkille tyypilliset. KOTOMÄELTÄ KERÄTTY GÜLDNER AF 20 1952 Uuden-Salavan tilalla on ollut sama Güldner-traktori uudesta asti, vaikka se välillä lepäsikin osittain maan povessa palasina. Ikaalinen 12
Riston mainitsema Nuffield suhahtaa Güldnerin ohi lähes kolmeakymppiä. Tosin Vakolassa vaaka näytti Güldnerin alla 1 490 kiloa. Matkaseurana tai ainakin kohtalotoverina oli velimies, joka oli ostanut tismalleen samanlaisen traktorin omalle tilalleen. Suomeen tulleet saksalaiset traktorit olivat eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta nykyaikaisempia kuin esimerkiksi uusi kotimainen traktori. Isä sai tämmöisen. Portinvartijoiden pelottavissa ennusteissa Suomi taisi ylikansoittua pienillä saksalaismerkeillä, joiden huolto jäi kokemattomilta kauppaliikkeiltä käytännössä järjestämättä. Alan auktoriteetti tuolloin oli maatalouskoneiden tutkimuslaitoksen Vakolan johtaja Alpo Reinikainen, joka piti saksalaistraktoreiden tuontia välttämättömänä pahana kun englantilaisia ei riittävästi saanut. Saksalaistraktoreissa oli Suomen vaihteleviin sääoloihin sopivia ominaisuuksia, jotka vielä puuttuivat suhteellisen yksinkertaisista brittiläisistä traktoreista. Yleisiä varjopuolia olivat toisaalta pienet renkaat ja huono teho–painosuhde. Ainakin jälkimmäinen pelko lienee ollut perusteeton. ”Taloon tarvittiin traktoria, ja siihen aikaan oli vähän tarjontaa”, Risto sanoo. Yksi tällainen piirre oli tasauspyörästön lukko, joka Güldneristäkin löytyy. Saksalaistraktorit herättivät suomalaisissa asiantuntijoissa miltei kauhua. 50-luvun alun diesel-Nuffeissa oli kyllä tehoa miltei parikymmentä hevosvoimaa enemmän mutta myös liki tonni lisää painoa. Niinpä 50-luvun saksalaistraktoreissa tapaa olla jousitettu etuakseli, valolaitteita vilkkuja myöten ja apumiehen istuimia. Siitä huolimatta Vakolan koetuksessakin Güldner nähtiin rengaskoon, tehon, painon ja nopeuksienkin suhteen Suomen oloihin keskimäärin sopivana. ”Oli otettava se, minkä sai. Güldner ei ole tehoonsa nähden ylettömän raskas: 22 hevosvoimaa ja valmistajan ilmoittamaa painoa vähän alle 1 400 kiloa. Takaa sinne on jotenkin loikattava. Vaikka molemmat veljekset olivat ostaneet samanlaisen traktorin, valinta oli kuitenkin valinta määrätyin varauksin. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Traktorin kyytiin kapuaminen ei käy aivan mistä vain, kun toisella puolella on niittokone ja toisella akku. Vertaillaanpa vähän lisää. Verrokeiksi otetut brittiläiset saattoivat olla saksalaisten rinnalla peräti askeettisia mutta silti kyvykkäämpiä tärkeimmissä tehtävissään. Uhkakuvissa siinsivät myös vanhakantaiset hehkukuulamoottoriset vetokoneet eli Lanz Bulldogit. Vaikkapa Nuffield olisi ollut paljon parempi.” Samalla tavalla ajateltiin jo aikoinaan. Entisaikaanhan jalka nousi. Pelottavat saksalaiset Länsisaksalaisilla traktoreilla ei ollut 50-luvun alussa mitenkään erityisen hyvä maine Suomessa. V uonna 1952 Risto Uuden-Salavan isä Lauri ajeli tehdasuuden Güldnertraktorinsa Tampereelta kotitilalleen Ikaalisiin. Numero numerolta Toisen maailmansodan jälkeen Saksassa traktoreilla hoidettiin paljon tavaraja henkilökuljetuksia maanteillä, koska tiestö oli kaikenlaisille autoille kelvottomassa kunnossa. Güldner AF 20 on kuitenkin tieajoon auttamattoman hidas – huippunopeus jää noin kahteenkymppiin tunnissa. 13
Meinasi usko loppua”, Uusi-Salava puhisee. Ikinä en ollut tehnyt kauppaa aiemmin. Esimerkiksi Zetorin 25Aja 25K-mallit häviävät Güldnerille teho–painosuhteen vertailussa, mutta ne tuskin ovat ainakaan Güldneriä huonompia kyntötraktoreita. Koneen kasaamista Uuden-Salavan Güldner oli levännyt puimasuulin nurkassa nelisen vuosikymmentä. Kun lama tuli, perustin polkupyöräja urheiluliikkeen. ”Kannentiiviste kesti tunnin. Vuonna 90 jäin Finnairilta pois ja tein pari vuotta rakennustöitä. ”Männänrenkaita meni aikoinaan. Veivikäynnistyksellä tai mäkistartilla lähdettiin lähes aina.” Lisäksi hydraulinen nostolaite on Riston mielestä heikkotehoinen. Mutta teettämällä ne sai. RISTO UUSI-SALAVA • lentokonemekaanikko • kirvesmies • yrittäjä ”Olen tehnyt elämäntyöni Finnairilla kympin ja yhden toista kanssa. Kyllä Suomessa työllä pärjää – täytyy vain työkaluja vaihtaa.” 14 GÜLDNER AF 20. ”Samanlaiset löytyivät Sillanmäen sähköliikkeestä Jämijärveltä. Yhtiön perustanut Hugo Güldner oli ollut dieseltekniikan pioneereja, ja hänen aikanaan yritys olikin valmistanut vain voimakoneita. Samanlaisia ei löytynyt, mutta he lupasivat tehdä Natikan laakereista. Ja se oli piukassa kampiakselin päässä. Nostin heti käteni pystyyn, että tulen vaikka huomenna. Pyöräliikkeen sain myytyä. Kun Finnairilla rupesi nokka nousemaan ylöspäin, kaikki lupakirjamiehet kutsuttiin takaisin. ”Kyllä tämänkin vauhtipyörä yli 200 kiloa painaa. Vakolan testissä nostolaitteesta löydettiin vakavia vikoja joka päästä, niin pumpusta kuin työntöja vetovarsista. Monessa saksalaistraktorissa oman työn osuus oli suhteellisen pieni. Moottori on kuitenkin oman pajan tuote. Saksalaistyyliin mallit muuttuivat tiuhaan, vaikka muutokset olivat pieniä. Güldnerin koneessa on runkolaakereina isot rullalaakerit. Käyntiinlähtevyys ja virtapuoli oli huono. Güldnerissäkin on nostolaitteen lisäksi myös muita alihankkijoilta ostettuja osia, kuten ZF:n vaihteisto. Risto Uusi-Salava kiteyttää tuomionsa Güldneristä näin: ”Teknisesti edellä aikaansa mutta laadullisesti ei.” Erityisesti Risto muistaa moottorin ongelmat. Traktori kävi pihassa, ja kuului kauhea paukaus.” Edellä eli ei Pelkkiä lukuja ei kuitenkaan auta tuijottaa. He sanoivat, että jos ne kestävät 120-hevosvoimaisessa Natikassa, kyllä ne tässäkin kestävät.” Aiemmin mainitut Zetorit tunnetaan poikkeuksellisen massiivisista vauhtipyöristään. Kun menin hakemaan tavaroita, katselin, että onpas kapeat liuskat. ”Vein kampiakselin Isojoen konehallille. Güldnerin traktorituotanto alkoi vasta Hugon kuoleman jälkeen 1930-luvulla. Kaksi ja puoli vuotta pidin liikettä. ”Kun vanhemmat olivat edesmenneet, rupesin velipojalle puhelemaan, jos saisin sen entisöitäväksi. Lisäksi yhtä aikaa tuotannossa oli nykynäkökulmasta ainakin pari ellei useampikin miltei saman kokoluokan traktori. AF 20 oli tuotannossa vain kahden vuoden ajan. Ne sai miltei hyllytavarana.” Kiertokangen laakereita sen sijaan ei Suomesta löytynyt. Tehtiin siitä paperit ja sain sen omiin nimiin.” Moottorin kunnostus oli oma urakkansa. Mutta niiltä osin Risto antaa myös Güldnerille tunnustusta. Itse laite oli Pentax-merkkinen yleiskoneisto, jota käytti moni muukin pienempi saksalainen traktorivalmistaja
Kannentiivisteen tein ensin itse levyaihiosta. Rikkinäisiä osia oli paljon. Vakola tosin moitti Güldneriä pikkuruisista polkimista. Vaikka ne lepäsivätkin likellä, etsimisessä riitti töitä. ”Kaikki osat löytyivät tuolta mäeltä, mutta kyllä minä käänsin sen mäen pari kertaa ympäri. Puoli metriä maan alta sai kaivaa”, Risto kertoo. Kampiakselilta voimansa saava niittokone leikkaa, vaikka traktori olisi ajokytkin pohjassa pysähdyksissä. ”Männänrenkaat piti vaihtaa. Risto purki sen mutteri mutterilta. Niittokoneelle on oma kartiokytkimensä. Puuttuvia osia oli jonkin verran. Sitten rupesi supsutus kuulumaan, kun kannentiivisteestä lähti pala pois. Enää kampi ei pyörähdä puolipuristuksillakaan. Se kesti tunnin. Lisäksi leikkuulaitteeseen on hyvä näkyvyys, eikä päätä tarvitse pyöritellä taakse. Lahdessa teetin oikean kuparitiivisteen.” Myös jäähdyttäjän Risto korjautti alan liikkeessä. Kampikäynnistystä on käytetty ahkerasti, sillä Güldnerin käynnistyslaitteet eivät Riston mukaan aina toimineet. Lisäksi moottorissa oli vanhoja tuttuja vikoja. Lyhyt akseliväli on yksi Güldnerin huonoista puolista. Mäen uumenista Muilta osin traktoriaihio oli Riston mukaan aikamoinen raato. Kaasupoljin oli 50-luvun alussa traktoreissa luksusta. Traktori kävi pihassa, ja kuului kauhea paukaus. Joskus pajoilla pääsi sentään veteraanivehkeellä jonon ohi. Onko entrattu moottori piukentunut vai vääntäjän voima vähennyt. 7/2023 15
Onnistuin kuitenkin hommaamaan samanlaisen yksisiipisen kyntöauran, jollainen siinä on ollut.” Risto sai Güldnerin melko lyhyessä ajassa nippuun. Kanteen ei kulkeudu öljyä, joten venttiilikoneistoa täytyy voidella päivittäin paljon ajettaessa. Etualalla on puolipuristimen vipu. 16 GÜLDNER AF 20. Täytyy vielä vaihtaa jouset. GÜLDNER AF 20 MOOTTORI Güldner 2DA, vesijäähdytteinen kaksisylinterinen nelitahtinen pyörrekammiodiesel iskutilavuus 1,63 litraa teho 22 hevosvoimaa 1?800 kierroksella minuutissa KYTKIN kuiva yksilevykytkin VAIHTEET 5+1 huippunopeus 19,9 kilometriä tunnissa RENKAAT edessä 5,00–16 takana 9,00–24 MITTOJA pituus 2 650 mm, leveys 1 578 mm, korkeus 1 600 mm, akseliväli 1 550 mm, maavara 500 mm, paino 1 375 kg Hydrauliikkapumppu pyörii nokalla. ”Aloitin sitä 2005, ja 2006 oli välivuosi, ei hotsittanut. Ongelmaton se ei ole, eikä sen käyttämästä nostolaitteestakaan Risto oikein löydä hyvää sanottavaa. Työkoneista niittokone oli säilynyt, ja sen Risto kunnosti. ”Etujousipakan teetätin. Menin Tampereelle jousipajaan, jossa kaveri oli juuri tekemässä kuorma-auton jousta. Jaetuilla korteilla oli pelattava. Säteismäntäpumpussa on viisi mäntää ja yksi säätömäntä, joka vaappua säätää. Hän näki aihioni, pudotti auton jousen siihen ja sanoi, että museomiehet ensin. Hän etsi aihion ja takoi sen muotoon.” Vaihteisto ja perä sen sijaan olivat kunnossa, ne kaipasivat vain uusia tiivisteitä. Yksi lehti oli poikki ja paria hitsattu. 2007 Jämijärven automaalaamo maalasi sen ja minä kasasin.” Kovan onnen hydrauliikkapuolella on yhä murheita. Jokin niistä on varmaankin kuoleentunut, eikä vaappu tee täyttä liikettä.” Güldnerin puutteista huolimatta sillä tehtiin vuosikymmenet kaikki peltotyöt, ja niiden ulkopuolella se pyöritti muun muassa puimakonetta. ”Kyntöaura ja äes tulivat aikoinaan mukana, mutta molemmat ovat nyt romuja. ”Olen purkanut pumpun monta kertaa, mutta se ei toimi hyvin vieläkään
Vuonna 1964 hopeasiivestä kuitenkin pyyhittiin savet pois. Güldnerin tapauksessa asialla oli Suomen Koneliike eli Helkama, jolla oli hyvät eväät uudelle aluevaltaukselle. Molemmat länsisaksalaiset traktorit löysivät tiensä Suomeen traktorien tuonnin väliaikaisen vapautumisen aikaan 50-luvun alussa. Güldnerin tuonti ei kuitenkaan siihen tyssännyt, sillä aiemmin Deutzia edustanut Labor otti sen jälkeen Güldnerin listoilleen. Helkaman ensimmäinen traktori V iime numerossa seikkaili Güldnerin maanmies Ritscher. Silloin Helkaman traktoreiden, puimureiden ja muiden agraarikalujen tuonti lopetettiin tyystin. Sillä oli autoja moottoripyöräedustusten myötä laaja myyntija huoltoverkko, joka saattoi ottaa traktoritkin kontolleen. Yhteistä on sekin, että molempia ryhtyi tuomaan maatalouskonekaupan ulkopuolella toimiva yhtiö. Helkaman muihin maatalouskone-edustuksiin kuuluivat esimerkiksi Köla-leikkuupuimurit. Kun maatalouskoneiden tutkimuslaitos Vakolan koetusselostus tästä Güldnerin AF 20 -mallista valmistui vuonna 1953, maahantuoja oli jo vaihtamassa edustusmerkikseen Saksan suurimman eli Deutzin. Suomen Koneliike toi maahan vain yhtä Güldner-mallia 50 kappaleen erän. Güldnerin historiikki löytyy Vanhojen Koneiden numerosta 1/2023 7/2023 17
Seppo Grönroosin käsiin joutui Renu, jollaista toista ei äkkiä tule vastaan. ORANSSI OMINTAKEISUUS RENAULT D22 Toisenlainen onni maahantuonnissa olisi tehnyt vuoden 1956 Renault-pesueesta myyntimenestyksen Suomessakin. Nurmijärvi 18
Rattipyörä on Massikan puimurista. Työpaikkana koneistusalan taitaja-Sepolla oli Pa-Hu, pahvipakkauksia tuottava perinteikäs veikkolalaisyritys. Maatilan pojan huomiota kiinnitti uuden työnantajan hallinpihan puskassa lojuva yksinäisen oloinen traktorinpoikanen. Ristinään sillä oli julmettu peräkärry, yllään pallonpuoliskon rumin hytintapainen ja keulallaan monen sadan kilon lisäpuntti, koska kuormattu kärry oli aivan liian suuri vetäjänsä raamille. Piskuinen raksanvarsa tiesi työtä tehneensä suhteettoman suurten kiesien edessä. ”Moottori oli ehjä, mutta tiivisteet joka paikassa huonoja ja ne kaikki vaihdettiin.” Renault’lle ja ainakin tässä tapauksensa myös moottorivalmistaja MWM:lle on tunnusomaista käyttää akselien läpivienneissä huopatiivisteitä varsinaisten stefojen sijaan. Yksi sellainen on pelastunut täkäläisissä osaavissa käsissä. Vaan erinäisten keskustelujen jälkeen Renault D22 päätyi Sepon omistukseen ilman vaihdon välinettä. V uoden 1958 Renault D22, toiselta mallimerkinnältään 7052, kärsi Suomen markkinoilla, kuten edeltäjänsä ja seuraajansa, onnettomista maahantuontipylläytyksistä. 19. Töistä tavattu Veikkolalainen metallintyöstön ammattimies Seppo Grönroos vaihtoi työpaikkaa vähän ennen eläkepäiviään. Viimeiset kymmenen vuotta se olikin istunut sitten hallinpihan ohessa puskassa odottamassa päiviensä päätä kenties sulatossa. Tätä ilmettä ei oikeastaan voi sotkea mihinkään muuhun – ellei sitten joihinkin saman aikakauden Fiatin malleihin. Teksti ja kuvat: Kauko Ollila Tämän tyylinen nenämeininki vallitsi Rellussa vuodesta 1956 ja yli 1960-luvun, tosin grillin ritilä ja väri muuntelivat. ”Yhtiön silloinen osaomistaja ja tekninen johtaja mätti rakennuksen pohjatöiden tieltä massat itse omalla kaivurillaan Relluun kiinnitettyyn Bedford-peräiseen kärryyn.” ”Koska Rellussa on nostolaite, muttei hydraulista ulosottoa, kärryyn oli rakenneltu oma voimanottokäyttöinen hydrauliikkansa pumppuineen säiliöineen kaikkineen sen kippaamista varten”, Grönroos kuvailee. 22-hevosvoimainen D22 oli malliston suosituin lähes 32 000 myydyllä yksilöllä. Siksi ranskalaismerkkiä on niin vähän näillä nurkilla, vaikka laadussa ei vikaa olekaan. Sarjaan kuuluvat D16, D22, D30 ja D35. Rellu oli lipunut yhtiöön jo 1970-luvun alussa, kun pahvikonehallia laajennettiin. Se oli omistajankin mielestä hintansa suorittanut maansiirtotöiden parissa, joten ”pidä hyvänäsi”. Tutkitaan ensin tätä tapausta ja sitten vielä maahantuontia yleisemmin. Kohtuullinen aihio Rellu retuutettiin pois puskista, mutta se jäi Veikkolaan, rata-autoilijana tunnetun Helge Snabbin maalaamoon, jossa Seppo teki tarvittavat ohitusleikkaukset ja maalari meikkaukset. Mikä kojetaulusta puuttuu, sitä ei tarvita. Renault’n vuosien 1956–1960 traktoriperhe sai merkin myöhemmistäkin mallistoista tutun, vähän köyryselkäisen luiskakeulan
Kartio oli julmetun lujassa!” Omituinen sääsuojaksi väkästelty ja jopa seisovan ajoasennon salliva hyttihäkkyrä lähti kiertoon, mutta rälläkänlaikkoja sen erottamisessa Rellusta kului. Väri on se myöhemmin tunnetuksi tullut Renault’n oranssi. Seppo (vas.) ja Hannu Grönroos Rellun varikkohenkilöstöstä esittelemässä MWMmoottorin omintakeista kylmäkäynnistusapua. Toinen harvemmin vastaan tuleva ominaisuus on ilmajäähdytteisen moottorin öljypohjaan pultattu tehdasasenteinen sähkövastus, Defan valmistetta oleva lohkolämmittimen vastine. Seppo kuitenkin vaihtoi kaikki tällaiset tilkkeet oikeisiin stefoihin. Rellu oli tullut tilalle luultavimmin uutena, mutta mitä tietä, onkin oma juttunsa. Vain ohjausvaihteeseen kokenut koneistaja sorvasi holkin, johon sitten ymppäsi kunnon akselitiivisteen. Se viettää aikaansa Nurmijärvellä Sepon lapsuudenkodissa veljen hyvissä hoteissa. ”Vauhtipyörä oli kiinni kartiolla, ja siihen piti sovittaa ulosvetäjä jo kertaalleen veljen Buster-Volvon vetoakselien vaihtoon rakennetusta vetäjästä. Antakaa sille pieni ryyppy! Renault D22:n kaksipyttyisessä ilmajäähdytteisessä dieselissä, mallimerkinnältään MWM AKD 112 Z, on mielenkiintoisia kylmäkäynnistysapuja. Traktori palasteltiin maalausta varten niin, että hiekkapuhaltajan sekä värjärin oli lysti tehdä. 20 RENAULT D22. Seppo Grönroosin Renault D22 on saapunut Pa-Hulle Sipoosta, jossa se palveli Nybondaksen tilaa todennäköisesti uudesta saakka. Jälki on ammattimaista. Sylinterikannessa on molempien imuventtiilien kohdalla tulppa, jonka alla olevaan tiehyeen varistetaan tippakannun avulla bensan ja polttoöljyn sekoituksesta valmistettu pikku piriste. Nykyään ei pikku-Rellulla oikeita töitä juuri ole, mutta mannekiinina, kauniina sellaisena, se paistattelee alan tapahtumissa aina silloin tällöin. Eteenpäin mennään kuudella ja taakse yhdellä välityksellä, joista kaksi nopeinta on synkronoitu ja kaikki yhdessä tikussa. Plörö asettuu imuventtiilin lautaselle ja antaa kylmäkäynnistyksen kaveriksi kelpo yskäisyn. Jarrurummut ovat omilla akseleillaan. Moottorissa ei ole varsinaista vaihdettavaa öljynsuodatinta, vaan lamellityyppinen seula, joka voidaan tiristää puhtaaksi ulkoisella vivulla. Tasurin lukkoa komennetaan vasemmalla kädellä. ”Se oli helppoa, koska huopaiset ensiasennukset olivat standardimittaisia ja korvattavissa kunnon akselitiivisteillä.” Moottorin lisäksi vaihdelaatikko ja perä tulivat tilkityiksi